Laajan tyttärien innokas kosiomies vuonna 1756 Wuotjärvellä

"Henrik Hartikainen kosiomatkallaan" Wuotjärven Laajan taloon


Juankosken ruukin kirjanpitäjä ja varamaaviskaali Georg Tauler toi vuoden 1757 Kuopion syyskäräjille Pieksän kylästä kotoisin olleen talollisenpojan Henrik Hartikaisen asian. Maaviskaalilla oli siihen aikaan jonkinlaiset poliisin valtuudet. Taulerin välityksellä Henrik vaati täsmennystä wuotjärveläisen Laajan talon äskettäin orvoksi jääneen 17-vuotiaan tyttären Elin Påhlsdotter Pasasen ”kihlauksesta”. Elin eli Elli , kuten häntä kutsuttiin, oli haastajan mukaan haluton solmimaan Hartikaisen kanssa avioliittoa, vaikka kihlaus oli tapahtunut syksyllä 1756 eli pian tytön isän kuoleman jälkeen. Henrik oli ”kihlauksen” jälkeen vieläpä jonkin aikaa työskennellyt Ellin äidin Carin Ollikaisen tilalla. Nyt kosiomies vaati, että Elli pitäisi lain voimalla velvoittaa hänen kanssaan avioon.

Elli Pasanen tullut käräjille äitinsä Carinin ja holhoojansa hipanlahtelaisen Påhl Petterson Pasasen kanssa. Påhl oli Ellin 20-vuotias serkku ja Pasalan tilan päämies sekä Niemelän tilan isäntä. Påhl kävi parikymmentä vuotta myöhemmin jopa Tukholmassa kuningas Kustaa III edessä puolustamassa tilansa omistusoikeutta. Elli selitti, ettei Henrikin kihlaus ollut laillinen, koska se oli tapahtunut vastoin hänen tahtoaan. Hän itse ei ollut vastaanottanut Henrikin kihlajaislahjoja. Lisäksi tyttö kertoi, että hän ei tippaakaan välittänyt, saati sitten rakastanut kosijaansa. Siksi hän ei sietäisi vihkimistä Hartikaisen kanssa, vaikka tässä hänen mukaansa ei liene mitään vikaa.

Ellin äiti Carin Ollikainen puolestaan selitti, että hänellä ei olisi tyttärensä ja Hartikaisen vihkimisen suhteen mitään vastaansanomista. Ollikaisen mies Påhl Pasanen oli äskettäin kuollut. Koska äidillä oli nyt huollettavanaan monta isätöntä lasta, olisi lesken mielestä tilalla miespuolinen apu tarpeen. Hän ei kuitenkaan halunnut velvoittaa vastentahtoista tytärtään avioliittoon, vaikka Henrik olikin jo työskennellyt Laajassa kahdeksan päivän ajan.

Holhooja Påhl Pasanenkin oli sitä mieltä, ettei Elliä pitäisi vastoin tämän tahtoa pakottaa avioliittoon. Lisäksi tämä ”kihlaus” oli hänelle todistamaton asia.

Tämän jälkeen haastaja Tauler halusi tuoda esiin todistajat renki Johan Partasen, sotilaan puolison Susanna Pärnättären ja renki Johan Tuovisen, kaikki Hipanlahden kylästä eli Wuotjärven alueelta. Kuitenkin todistajista vain Johan Partanen oli paikalla, vaikka muutkin lautamies Ivar Savolaisen mukaan olivat saaneet asianomaiset haasteet käräjille. Partanen oli palvellut renkinä Laajassa ja hänen puolisonsa oli Liisa Tuovinen.

Renki Partanen todettiin esteettömäksi todistajaksi. Hän kertoi kuulleensa, kuinka Hartikainen oli syksyllä 1756 ensin yrittänyt kihlata Ellin sisarpuolen Påhl Pasasen vanhemman tyttären Carinin. Ilmeisesti äitipuoli Carin Ollikainen oli ottanut tämän puolesta kihlajaislahjat. Sitten Henrik Hartikainen oli kuulopuheiden mukaan työskennellyt Laajassa. Sinä aikana todistaja ei ollut vieraillut talossa. Myöhemmin Partanen oli taas kuullut, että Carin olisi palauttanut kihlajaislahjat haastajalle, koska ne oli otettu vastoin hänen tahtoaan.

Sen jälkeen todistajan mukaan Hartikainen oli antanut nämä samat lahjat leski Carin Ollikaiselle tarkoituksella kihlata nuorempi tytär Elli. Vuorokauden kuluttua äiti oli kuitenkin palauttanut erään palveluspojan viemänä nämä lahjat takaisin Hartikaiselle. Edelleen todistaja Partanen kertoi kuulleensa, kuinka kesällä 1757 eräällä Strömsdahlsin Rautaruukille tapahtuneella kirkkomatkalla Hartikaisen lahjat olivat taas joutuneet Ellin haltuun. Ruukilla pidettiin jumalanpalveluksia 1750-luvun lopulla. Patruuna Nordström puuhasi sinne kappelikirkkoakin, mutta paikkakuntalaisten vastustuksesta johtuen sitä alettiin rakentaa Nilsiään. Kotimatkalla ruukilta Elli oli kuitenkin heittänyt saamansa lahjat veneeseen. Tämä lienee tapahtunut Hipansalmen tienoilla, jossa jo 1700-luvulla eräs niemi oli nimetty Ellinniemeksi. Nykyisin tältä paikalta tunnetaan myös Ellinmäki. Partasen kertoman mukaan Elli oli heittänyt veneeseen Henrikin antamat hopearahat ja sormuksen. Ne olivat jääneet veneen istuimelle. Nyt haastajan valtuutettu Tauler halusi kuulla vielä muitakin todistajia, joiden uhkasakon kannustamana piti tulla seuraaville käräjille.


Seuraavilla Kuopion talvikäräjillä Ellin kihlausjuttua käsiteltiin uudelleen. Henrik Hartikainen palveli silloin jossain renkinä, koska pöytäkirjaan hänen ammatikseen oli kirjattu renki. Nyt todistajiksi asiassa olivat tulleet renki Johan Tuovinen ja sotilas Henrik Leijon eli Leskinen vaimonsa Susanna Pärnättären puolesta. Henrik oli Pasasten sukulainen ja hän palveli Pasalan tilan sotilaana ilmeisesti vuoteen 1761 asti. Sotilas Leijon, Juice Leskisen esi-isä, todettiin moitteettomaksi ja esteettömäksi todistajaksi.

Leijon tiesi, että Hartikainen oli ensin yrittänyt kihlata vanhemman tyttären Carinin. Tälle hän oli antanut kihlajaislahjoina rahaa ja hopeisen kihlasormuksen. Carinin kihlajaislahjat oli palautettu Hartikaiselle. Nyt kuitenkin Carinin äitipuoli Carin Ollikatar oli ottanut vastaan tyttärensä Ellin puolesta samat lahjat Hartikaisen vaatimuksesta. Rukkaset saatuaan Hartikaisen tarkoituksena oli ollut kihlata tällä kertaa Elli. Äidin aikomus oli saada Hartikainen vävykseen, mutta Elli ei mukautunut äidin tahtoon.

Sen jälkeen eräällä kirkkomatkalla Elli oli heittänyt Henrikin kihlajaislahjat veneeseen. Lisäksi vanhempi sisar Carin, joka nyt toimi Laajan isäntänä, oli uhannut lyödä Elliä, mikäli tämä avioituisi Hartikaisen kanssa. Sotilas Leijonin mukaan Henrik oli työskennellyt hevosmiehenä Laajassa peräti kahden viikon ajan.

Todistaja Tuovinen tarkensi tapahtumien kulkua seuraavasti: Kun vanhempi tytär Carin oli jättänyt Hartikaisen kihlajaislahjat pöydälle, niin leski Carin Ollikainen oli kuitenkin ottanut nämä lahjat eli hopeasormuksen ja rahat, joita oli ollut 12 kuparitaalaria, tyttärensä Ellin kihlajaislahjoiksi. Elli oli suhtautunut tähän kihlaukseen täysin kielteisesti.

Todistajaksi oli haastettu myös Staffan Läskinen, joka ei kuitenkaan tuonut mitään mainittavaa lisävalaistusta asiaan. Henrik Hartikainenkin myönsi saaneensa takaisin kihlasormuksen ja lahjarahat. Hänkään ei enää halunnut naimisiin Ellin kanssa, vaikka leski Ollikainen olisi sitä halunnutkin. Elli pyysi nyt käräjillä vapautusta Hartikaisen avioliittovaatimuksesta. Harkinnan jälkeen Kuopion käräjät vapauttikin Ellin Hartikaisen vaateista. Leski Ollikainen velvoitettiin maksamaan Henrikille palkkana työstä hevosen kanssa 6 taalaria kuparirahaa.

Kerrottakoon lopuksi, että Påhl Pasasen vanhin tytär ja Laajan isäntä Carin avioitui nilsiäläisen Gabriel Tuovisen kanssa. Tätä käräjien sävyttämää avio-onnea kesti vain muutaman vuoden. Carin kuoli vuonna 1761. Gabriel osoittautui riitaisaksi mieheksi, josta aiheutui Laajan taloon paljon harmia ja vaivaa. Tuovinen avioitui leskeksi jäätyään ruukin hiilityöläisen tyttären Brita Torpströmin kanssa. Pariskunta asui Laajassa 1770-luvulle asti. Laajan Elli Pasanen avioitui Iisalmen Sutelan kylässä asuneen talonpoika Henrik Ruotsalaisen kanssa. Ruotsala sijaitsi Varpasen järven eteläpäässä. Elin jäi leskeksi. Isossajaossa 1784 - Ruotsalan suurtila jaettiin kolmeen osaan. Leski Elin Pasasen tilaa kutsuttiin Pasalaksi. Sen isännäksi tuli Juho Ruotsalainen. Elin kuoli vuonna 1809. Påhl Pasasen leski Carin Ollikainen kuoli pian näiden Kuopion talvikäräjien jälkeen.
12. helmikuuta vuonna 2009 / Pekka Pitkänen

Lähteenä on käytetty Kuopion käräjäoikeuden pöytäkirjoja
Sivua muutettu viimeksi    (kk/pp/vvvv klo) :