Osasiko Kaavin nuori kappalainen Kiljander lukea vuonna 1746?


Hautajaisista käräjille vuonna 1746 Wuotjärven Niemelässä

Erilaisissa juhlatilaisuuksissa ja joulunakin sattuu joskus riitaisuuksia, joita joudutaan selvittelemään käräjillä. Näin kävi Wuotjärvellä Pasalan tilalla luultavasti alkuvuodesta 1746, jolloin oli haudattu 65- vuotias Beata Pasanen. Hautajaiset lienee pidetty lautamies Petteri Pasasen talossa. Kaavin nuori kappalainen Martti Kiljander oli haastanut Niemelän tilan vanhan isännän Paavo Pekanpoika Pasasen todistajakseen käräjille kunnianloukkausasiassa. Kiljander, jonka isä lienee ollut Kaavin edellinen kappalainen Antti Kiljander, oli syntynyt vuonna 1725. Kappalaisen ikä oli siten vain noin 21 vuotta. Paavo Pasanen oli syntynyt vuonna 1672, joten hän oli jo noin 75- vuotias. Käräjämatka Kuopioon tai ehkä jopa Liperiin saakka olisi ollut sairaalloiselle ikämiehelle sen aikaisilla kulkuvälineillä rasittava. Kuopioon matkaa oli noin 60 kilometriä ja Liperiin pitkälti toista sataa kilometriä. Kaavi sijaitsee Wuotjärven kaakkoispuolella runsaan 20 kilometrin etäisyydellä Pasasten sen aikaista taloista.

Niemelä Niemelä kaakosta vuonna 2009 / PP
Wuotjärven, Siikajärven ja Juankosken Vehkalahden asukkaat olivat saaneet vuonna 1700 oikeuden käydä Kaavilla kirkon menoissa hankalien ”rospuuttokelien” aikaan keväisin ja syksyisin3. Matka Kuopion kirkkoon Kallaveden yli ei huonojen kelien aikaan onnistuisi. Suunniteltiinpa 1600 - luvun lopulla jopa koko Wuotjärven kylän liittämistä Kaavin kappelikirkon alaisuuteen. Näin olisi varmistettu Kaavin kappalaisen palkkaus. Kaavin ja Kuopion seurakuntien pappien välillä oli ollut kahnauksia palkoista ja kirkon toimituksista. Kaavin kappelikirkko oli Isonvihan seurauksena pahasti rapistunut. 1740 - luvun lopun käräjäasiakirjan mukaan sen seiniä ja kattoa oli pitänyt tukea hirsillä. Kuitenkin kirkossa voitiin vielä suorittaa turvallisesti kirkonmenoja. Uutta kirkkoa alettiin rakentaa saman vuosikymmenen lopussa.

Riita oli alkanut Niemelän talon ulkopuolella, jonne oli hevosilla saapunut Kuopion seurakunnasta apupappi Elias Paldanius, lukkari Tuomas Starck sekä haudankaivaja Juho Kinnunen. Apupappi oli tunnettua Paldaniusten virkamiessukua. Sen edustaja Henrik Paldanius toimi Juankosken Rautaruukin kirjurina vuoden 1750-taitteessa ja myöhemmin jopa valtiopäivämiehenäkin. Lukkari Starck oli tässä toimessa sukunsa toisen polven edustaja. Hänen isänsä Aaro Starck toimi Kuopion seurakunnan lukkarina jo Isonvihan aikaan 1710-luvulla.

Kuopion seurakunnan edustajat olivat taloon tullessaan nähneet Kaavin Wehkalahdelta kotoisin olleen talonpojan Heikki Hartikaisen, joka oli ollut ilmeisesti Kiljanderin kyytimiehenä Wuotjärven yli Niemelään. Ehkä he olivat tulossa suorittamaan Beata Pasasen hautauksen Nilsiän kirkkomaahan, jonka multiin pantiin vainajia ainakin jo vuonna 1741. Vuonna 1759 Nilsiän kirkkomaahan siunattiin tattaripoika Johanneskin. Wuotjärven Pasaset kuitenkin näyttävät haudanneen niihin aikoihin kuolleitaan Kaaville, joten Kuopion kirkon palvelijoita ei silloin olisi hautajaisissa välttämättä tarvittu. Siten on mahdollista, että Kuopion seurakunnan miehet olivat saapuneet taloon vain palkkioiden toivossa tai sitten he olivat olleet vain läpikulkumatkalla Wuotjärvellä.

Papit saivat siihen aikaan suorittamistaan hautajaisista varsinaisen palkkansa lisäksi muutakin palkanjatketta. Ainakin 1600 - luvun lopulla kappalaisille voitiin isommista taloista antaa isännän tai emännän hautaamisesta lehmä tai jopa hevonen. Pelkkä ruumissaarna saattoi maksaa joko 6 vaskitaalaria tai tynnyrin ruista. Kappalaiselle kuului myös korvaus, jos vainaja vietiin hautaan laulaen4. Joskus kuollut haudattiin vaatteet päällään eli "med kläde". Kovin kalliilta vaikutti vainajan pääseminen haudan lepoon ja hänen sielunsa autuuden varmistaminen. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Olisiko näin voitu 1740 - luvulla sanoa kappalaisista?

Kuopiolaiset olivat päättäneet hiukan pilailla Kaavin kappalaisen ja kaavilaisten kustannuksella. He olivat vihjailevasti epäilleet Hartikaisen kuullen sen nuoren pappismiehen taitoja, jonka kaavilaiset nyt olivat saaneet kappalaisekseen. Ilmeisesti lukkari Starck oli ilmaissut kuulopuheen muodossa kuopiolaisten käsityksen Kaavin nuoresta papista: ”Kerrotaan, että hän tuskin osaa sisälukua kirjasta”. Silloin Hartikainen oli lausunut mielipiteenään: ”Kun kissa on poissa, ottaa hiiri”. Hiirillä hän oli tarkoittanut kuopiolaisia seurakunnan edustajia, jotka Kiljanderin poissa ollessa uskalsivat puhua hänestä asiattomia.

Nilsiän uusi kirkko Nilsiän uusi kirkko "Mustimäellä" / PP vuonna 2007.
Kun oli menty sisälle taloon, jossa kappalainen Kiljander jo oli isäntäväen kanssa, Heikki Hartikainen oli jatkanut ulkona käytyä keskustelua ja hieman vielä juttua parannellenkin. Hän oli Kiljanderin kuullen sanonut: ”de nu fådt till sig en präst, som knapt kan läsa faderwår” eli ”he ovat nyt saaneet luokseen papin, joka tuskin osaa lukea isämeidän rukouksen”. Papilla Hartikainen oli lautamies Pasasen mukaan tarkoittanut Kaavin kappalaista Kiljanderia.

Nuori arvonsa tunteva kappalainen Kiljander tietenkin loukkaantui pahoin, kun hänelle selvisi, että hänen kustannuksellaan pilailtiin näin törkeästi. Millaisethan olivat olleet kuopiolaisten kirkonpalvelijoiden ilmeet, kun he seisoivat sen nuoren ”uroskissan” edessä! Hyvät selitykset olivat varmaankin nyt tarpeen. ”Härski” Hartikainen lienee nauttinut tilanteesta. Kaavin kappalainen oli haastanut paikalla olleita miehiä käräjille, toiset syytetyiksi ja toiset todistajikseen. Syytetyiksi ilmeisesti joutuivat Hartikainen ja lukkari Starck.

Sanailun oli kuullut myös lautamies Petteri Pasasen vanha sairaalloinen isä Paavo, joka oli sattunut olemaan läsnä tuvassa. Kiljander oli haastanut haudankaivaja Kinnusen ohella myös vanhan isännän käräjille todistajakseen tässä ilmeisessä kunnianloukkaus asiassa. Haudankaivaja ei näytä muuten olleen osallisena edellä mainitussa sanailussa. Paavo Pasasen asiaa käsiteltiin Kuopion talvikäräjillä vuonna 1747. Asiaa harkittuaan Kuopion käräjät päättikin kirjata tiedon Paavon todistamisvelvollisuuden laillisesta esteestä.


Lähdeteoksia:
1. Kuopion käräjäoikeuden pöytäkirjat /Pekka Pitkänen
2. Kuopion seurakunnan kuolleiden kirjat /Pekka Pitkänen
3. Saloheimo: Savon historia II : 2 sivu 465
4. Saloheimo: Savon historia II : 2 sivu 483

14. lokakuuta 2008 / Pekka Pitkänen

Sivua muutettu viimeksi    (kk/pp/vvvv klo) :