Kuopion ja Iisalmen suurpitäjien itäosien maanomistuksesta 1540 - 1664



Nilsiä 1932

Nilsiä 1930 - luvulla kuvattuna "Mustimäeltä" kirkon tornista meijerin eli nykyisen sataman suuntaan. Kuvan peltoaukealla sijaitsevat nykyiset koulut. Meijeri on jostain syystä purettu. Kuvan rakennuksista lienee nykyisin jäljellä vain keskellä oikeassa reunassa sijaitseva "Wanha Posti". Lähes kuvan keskellä sijaitsi kylän vanhin asuin- paikka Tuomas Ahosen talo ilmeisesti jo vuonna 1603. Vanhan postin oikealla puolella oli vanha Kuosmala. Vanha Taskila löytyi taustalla äärimmäisenä oikealla näkyvän talon läheltä. Tuovila ja Rissala olivat kuvan ulkopuolella oikealla nykyisen Nilsiän terveyskeskuksen luona. Kylässä oli noin vuosina 1630 - 1730 vain 5 taloa. Eräs Ison Kankaisen rannalle pystetty talo katosi 1700 - luvun alussa. Vuonna 1732 perustettiin kylään uusi talo em. Rissala (nyt Puustila).

Taustalla oikealla Syvärinjärven takana häämöttää 270 m korkeuteen kohoava vanha lappalaisten pyhä vuori Pisa, joka näyttää jyhkeältä etelästä Wuotjärveltä katsottuna. Pisan vasemmassa päässä noin 2 km etäisyydellä oikealla näkyvästä jyrkänteestä sijaitsee Pirunluola. Vuoren takana ja myös sen kaakkoispuolella Likolahdella on upeita maisemia. Pisan oikeassa päässä jyrkänteen läheltä löytyvät vuonna 1595 solmitun Täyssinänrauhan rajamerkit. Tämä rauha lopetti 25 vuotta kestäneen verisen rajasodan, joka aiheutti vuosina 1570 - 1595 paljon tuhoa ja kärsimyksiä myös Kuopion tienoilla. Rajankävijät ottivat elintarvikkeita mm. Kuopion itäpuolella Jännevirralla asuvalta Sigfrid Hartikaiselta. Pisalle lähtee polku Lastukoskelta, joka sijaitsee kuvassa Pisan edessä.

1. Maakirjat eli anekit. Suomen pohjois - ja itäraja 1323 - 1561

1.1A Anekit paikallishistorian tutkimuksen lähteenä

Jo keskiajalta lähtien oli Ruotsissa vallalla käsitys, että kruunu omistaa asumattomat erämaat, jonne asettuminen edellytti lupaa ja verollepanoa. Kuningas Kustaa Vaasan 1523 - 1560 aikana tätä asiaa korostettiin erityisesti vuosina 1541 - 1542. Suomeen tämän korostetun periaatteen toi Savonlinnan päälliköksi nimetty Klemetti Kirjuri "Krook" vuosina 1542 - 1547, joka alkoi jakaa maiden omistuskirjoja "anekeja" Savon erämaihin. Anekeja kutsuttiin myös kukkarokirjoiksi. Samaa periaatetta jatkoivat Klemetti Kirjurin jälkeen erityisesti Kustaa Fincke vuosina 1547 - 1561 sekä myös Erik Stålarm 1561 - 1566 ja Yrjö Maununpoika 1567 - 1575. Anekien ja vuoden 1664 maantarkastusasiakirjojen avulla voidaan hahmottaa Savon pohjoisosasta myös Ruotsin ja Venäjän välisen rajan kulkua jo ennen Täyssinässä vuonna 1595 solmittua rauhaa.


Anekiluettelo valmistui vuoteen 1561 mennessä, mutta siihen tehtiin lisäyksiä ja muutoksia myöhemminkin. Tällaisen lisäyksen anekiin numero 1791 sai Juho (Jöns) H. Heikkinen Berthel Knutsonilta ostamiinsa Muuruveden maihin 2. maaliskuuta vuonna 1566 Klaus Flemingin laamanninkirjeellä. Nuijasodasta tunnettu Fleming piti laamanninkäräjiä Mikkelin Sairalankartanossa, koska hän vahvisti Lauri Hämäläisen maiden vaihdon Sairalassa 4. maaliskuuta 1566. Samana päivänä Fleming oli vahvistanut anekilla numero 1814 Ritoniemen tiinoille Pekka (Henriksson) Miettiselle mm. "Tervasalon, Syveinniemen ja Tarpisensaaren" omistuksen Murhilahden pohjoispuolelta. Tänne syntyi myöhemmin Miettilänkylä. Miettinen oli ostanut 30 taalerilla maat Påål Sigfridssonilta.

Heikkisen lisämaat olivat: Muuruvedenmaa, Nousionlahdenmaa, Wuotjärvenranta ja Pieksänranta. Muuruvesi sijaitsee noin 20 kilometriä Nilsiän eteläpuolella ja Pieksä hiukan siitä länteen noin 15 kilometrin etäisyydellä Nilsiästä Pieksänjärvien tuntumassa. Wuotjärvenmaa oli Wuotjärven rannalla välittömästi Juankosken keskustan luoteispuolella. Juankoski on Nilsiästä kaakkoon 20 kilometrin etäisyydellä Wuotjärven eteläpäässä. Nousionlahti puolestaan sijaitsee Juankosken ja Muuruveden puolivälissä Karjalankosken luoteispuolella. Hämäläisen yhteydessä mainitaan mm. Kotaniemi, Wehkajärven ranta ja Maijaniemi (Majaniemi). Eräs Wehkalahti sijaitsee Akonveden itäpuolella.

Miettisen saamat maat oli ennen Sigfridssonia omistanut "Korpi Madtz", joka oli jättänyt ne autioksi. Matti Korppi nähtävästi oli sama, joka myöhemmin omisti Rantasalmenkartanon ja toimi voutina Virossa. Siellä mies joutui noin v.1597 venäläisten vangiksi ja tapettiin (professori Pirinen Savon historia II:1 s.212). 18. maaliskuuta 1597 mainitaan Rantasalmella Matin leski Margaretta Laurintytär, joka oli menettänyt miehensä ja talonsa. Joroisista tulleet nuijamiehet olivat polttaneet Rantasalmen Korppilan 13. tammikuuta 1597 (Pirinen II:1 s.666). Olikohan viikonpäivä ollut perjantai? Itse Klaus Fleming puuttui Korppilan asioihin vielä maaliskuun lopussa vähän ennen omaa kuolemaansa.

Antti Korppi, Matin sukulainen toimi 1557 Helsinginkosken kartanossa voutina ja oli perustamassa Helsingin kaupunkia. Antti Korpille on annettu nimikkokatu Vantaan Hiekkaharjussa. Savosta vietiin voita ja viljaa vuonna 1558 mm. Helsinginkosken kartanon voudille Antti Korpille sekä Tukholmaan. Kuopion pohjoispuolella aina Vieremälle asti tiloja oli 1500 - luvun loppupuolella harvassa, mutta ne olivat rauhan aikaan vauraita ja hyvinvoivia. Kylvömäärät olivat huomattavat ja lehmäluku saattoi ylittää 15 pään. Esimerkiksi Vieremällä asuvilla Kettusten veljeksillä oli vuonna 1571 yhteensä mm. 5 hevosta, 3 varsaa, 17 lehmää, 17 lammasta ja 5 sikaa. Antti Korpillakin oli anekin 1469 perusteella maita Siilinjärven pohjoispuolella Ala-Pitkällä.

Laamanni ja myöhemmin "marski" Klaus Fleming oli siis vuonna 1566 myöntänyt ainakin kolmelle talonpojalle maita Juankoskelta tai sen läheisyydestä. Osasyynä saattoi olla se, että "venäläiset" tuhosivat vuonna 1556 sieltä monia taloja sekä tappoivat niiden asukkaita. Rajaseuden omistusoikeuden varmistamiseksi alueelle piti saada lisää maanomistajia ja asukkaita. Osalla tulijoista seudulla oli sukulaisia tai vanhoja omistuksia. Tällä alueella liikkui etelästä erämiehiä ja Savonlinnan kalastajia ja kaskeajia. Ehkä Juho Heikkinen ja Lauri Hämäläinen olivat pistäytyneet näissä asioissa seudulla jo aikaisemmin.

Talonpojat myös vaihtoivat jo varhain maita keskenään. Eräs Pohjois-Savon vanhimmista maiden vaihtoa koskeva tieto löytyy anekista numero 1768, jonka haltijat olivat maakunnan länsiosan asukkaat Paavo Niskanen, Paavo Takkuinen ja Juho Kontiainen. Sen mukaan Paavo Niskanen on vaihtanut Olli Hämäläiseltä mm. Lammassalon ja Pankasalon , joista Hämäläisellä oli Erik Flemingin kirje. Suomen mahtavimmaksi mieheksi mainittu Erik vaikutti Suomessa laamannina ainakin jo 1520 - luvulta noin vuoteen 1548 asti. Vaihtomaat sijaitsevat Pielaveden itä - ja luoteispuolella. Pielaveden länsipuolella kulki vanha Hämeen ja Savon välinen raja, joten Olli Hämäläinen saattoikin olla Olli "hämäläinen". Erik Fleming piti vuonna jo 1526 laamanninkäräjiä Rantasalmella. Maiden vaihto lienee kuitenkin tapahtunut 1540 - luvulla. Pirinen kertoo Erik Flemingin ostaneen Kolehmaiselta vuonna 1526 koko Varkauden alueen (Pirinen II:1 s.94). Maiden "vaihtoja" tapahtui myös siten, että joku talonpoika jätti jostain palstastaan veronsa maksamatta. Tällöin joku muu veronmaksukykyinen hanki siihen maakirjan.

Savonlinnan päällikkö voi myöntää maakirjan "anekin" samalla kertaa useammallekin maakappaleelle, jotka anekin saajan piti ottaa viljelykseen ja maksaa niistä kruunulle veroa. Aneki oli tavallaan myös eräänlainen perintökirja, johon anekin saajan jälkeläiset voivat vedota. Jo ennen vuoden 1561 maakirjaluetteloa oli ollut vanhempikin luettelo, johon joskus viitattiin (Pirinen: II:1 sivut 68 - 69). Savon pohjoisosan asutus pääsi vauhtiin Savonlinnan perustamisen jälkeen. Soinisen mukaan Kallaveden alueen asukkaista maksoi veroa ennen vuotta 1542 lähes 83 %. Iisalmenreitin verollepano aloitettiin 1520 - luvulla. (Soininen Pohjois Savon asuttaminen s.130-s.132).

Savonlinnan vanha anekiluettelo katosi 1620 - luvun lopulla. Nykyisin käytössä oleva anekiluettelo koottiin ilmeisesti vuoden 1664 suoritetun maakirjojen tarkistuksen yhteydessä. Anekiluettelon loppuun on vielä liitetty eräänlainen täydennysluettelo. Esimerkiksi Siilinjärven Kasuristen maat löytyvät tämän liiteosan numerosta 13. Anekin luettelossa oli vanhan maakirjan mukaisia maita mm. "Silinjärvenmaa, molemmin puolin Pöljänjokea, Kangasjälänmäki". Lisäksi löytyy uudemmasta Kuopion maakirjasta Tavisalmen pitäjästä, jossa on Kustaa Fincken myöntämänä mm. "Kuusilahden ranta". Näihin maihin sisältyi mm. Siilinjärven laskettelukeskus Kasurilanmäki ja Kuuslahden kaivosalueen maita. Kasuristen maiden tarkistus oli suoritettu vuonna 1600.

Anekeista löytyy mielenkiintoisia tietoja vanhoista paikannimistä, asutuksesta ja myös maakuntien sekä valtakunnan rajoista. Esimerkiksi Rantasalmen Halosten anekista numero 1665 löytyy Vanhan kartanon pelto, joten siellä on jo varhain ollut kartano peltoineen. Rantasalmen Harjurannan Parviaisten anekissa numero 1635 puolestaan mainitaan Linnajoen sivu luhta ja Hiisimäen maita. Mikähän linna siellä on ollut? Ehkä se oli Rantasalmen vanhempi kuninkaankartano "Rantakartano". Hiisi löytyy myös Sotkamon eteläpuolelta Laakajärveltä. Saamaisten Matti Korpisen anekista 1743 löytyy Ollirukan saari. On Ollin elämä ollut ankeaa saarellaan. Erämaissa oli myös taisteltu, koska anekeissa esiintyy murhaan liittyviä paikannimiä kuten Murhiniemi. Eläimiin liittyviä paikannimiä ovat mm. Mykrämäki (myyrä) ja Nilsiän Kinahmin pohjoispäässä Petrojärvi (peura).

Anekeista löytyy myös eräiden palstojen aikaisempia haltijoita. Edellä mainittiin aneki numero 1768, jonka haltijat olivat Pielaveden tienoon asukkaat Paavo Niskanen, Paavo Takkuinen ja Juho Kontiainen. Sen mukaan Paavo Niskanen on vaihtanut Olli Hämäläiseltä mm. Lammassalon ja Pankasalon , joista Hämäläisellä oli Erik Flemingin kirje. Samoin anekiin numero 1791 lisättynä sai Jöns H. Heikkinen Berthel Knutsonilta ostamiinsa Muuruveden maihin 2. maaliskuuta vuonna 1566 Klaus Flemingin laamanninkirjeellä. Sama herra oli vahvistanut anekiin numero 1814 Riistaveden Pekka Miettiselle mm. "Tervasalon, Syveinniemen ja Tarpisensaaren" omistuksen Murhilahden pohjoispuolelta. Miettinen oli ostanut maat Påål Sigfridssonilta. Vieremän Påhl Nissisen anekissa 1755 mainitaan "pohjoispuoli Pulkisen rajaa". Savon historian mukaan Pulkkisia asui maakunnan eteläosissa, josta heitä oli siirtynyt Savon länsipuolelle hämäläisten vanhoihin erämaihin. Ryhälänmäelle kirjattu Heikki Pulkkinen oli saanut jo Sallisenmaata jo Klemetti Kirjurilta. Anekista numero 1756 (Mats Sormunen, Peer ja Mats Leskinen) löytyy "Pasosenmaa". Samaan sukuun liittyi anekissa 1759 (Mats Lappalainen, Bertell Kesoinen, Grels Lamainen) "Pasosenkoski". Pasosenmaa sijaitsi Vieremällä Marttisenjärvellä ja Pasosenkoski Sonkajärven kirkonkylän pohjoispuolella. Pasaset olivat Joroislaista sukua. Anekista 1748 (Påål, Lasse Larsson Koljonen) esiintyvät nimet "Hotarinlahti" ja myös edellä mainittu "Sallisenmaa", "Mickoisenmäki", "pohjoispää Haajaistenjärveä". Tästä siis löytyvät suvut Huotari, Sallinen, Mikkoinen ja Haajanen. Haajaistenjärvi mainitaan muutamassa Ruotsin ja Venäjän rajaluettelossa. Huotari lienee alunperin ollut karjalaista sukuperää. Samoja sukuja löytyy myös anekista 1750 (Peer ja Anders Kaarakainen). Anekista 1769 (Peer Olofsson Martikainen sekä Olof ja Lauri Rautapartainen) löytyy "Pelkolanmäki Onkiween Lammas". Siten Pelkosten suvulla oli ollut maita Korpijärven ohella Lampaanjärvelläkin.

Jonkinasteiseen kiinteään asutukseen viittaavat maakirjoissa esiintyvät lukuisat niityt. Näistä mainittakoon aneki 1751 (Påål ja Oloff Kettuinen) Vieremältä. Heille kuului Niittyniemi, Suojärvenniitty ja Iinpäästä päivärannan luhta. Kaskeakin oli poltettu. Iisalmen - Sukevan tienoille myönnetty aneki 1747 (Lauri Pulkkinen, Anders ja Mickell Mäkäläinen) sisältää Kytösaaren. Halkoja tehtiin ainakin saunan lämmittämistä varten. Leppävirtalaisen Paavo Ollinpoika Laitisen aneki numero 1684 Nilsiän Halunalle Halkomaan. Halkosaaren niittyi löytyi myös anekista 1753 (Per Andersson Kurvinen). Kurvinen oli lähtöisin Rantasalmelta, mutt tämä palsta sijaitsi Vieremän Salahmin tienoilla.

Maakirjoista löytyy myös vanhoihin heimo-omistuksiin viittaavia nimiä. Aneki 1760 (Olof Lappalainen ja Lauri Tihoinen (Tihinen)) sisälsi nimet "Hämehensari, Lapin Niemi ja Savon Niemi). Maat sijaitsivat jossain Kiuruveden alueella Luupuvesi - Näläntö. Vuonna 1557 Thomas Tihinen oli kirjattu Vieremälle (KA no 6256 s.49). Kierteleviä lappalaisia löytyi Iisalmen tienoilta vielä 1650-luvulla. Osa heistä oli asettunut vakinaisesti asumaan ja ottanut sukunimen Lappalainen. Heitä syytettiin käräjilläkin taikakeinojen harrastamisesta. Erään Lappalaisen isä olikin käyttänyt noitarumpua.


1.1B Eräitä hauskoja nimiä

Erikoisia huvittavia nimiä löytyy sekä anekeista että muistakin vanhoista asiakirjoista. Anekin 1741 mukaan omistivat Kuopion itäpuolelta Wuorisalonsaaren ja Litmaniemen Antti Pelkoinen ja "Madtz Tulen Wändäija" eli Matti Tuulenvääntäjä. Siinä on tuuli varmaan mennyt monelle mutkalle, mikäli sattui puhaltamaan Matin lähellä. Ehkä Tuulenvääntäjä kehitteli Kallavedelle trombeja tai peräti pyörremyrskyjä. Pelkosten maita siis löytyi myös Syvärin pohjoispuoleta Korpijärveltä.

Muiden asiakirjojen mukaan seudulta löytyi myös Lauri Kanttipää, Kärsä Laitinen, Tikka Lukkarinen, Ökki Ahonen, Höylä Yletyinen, Pekka Runttikorva, Paavo Sianjalka ja Lassi Paskajalkakin. Sukututkijat voivat mahdollisesti selvittää, oliko "Kärsä Laitinen" presidentti "Svinhuvudin" sukulainen tai ehkä jopa esi-isä!? Pisalla Pirunluolassa asui "se Vanha Kehno eli Vihtahousu", jolla oli jalkoina pukinsorkat. Kuopion itäpuolella Ritoniemen Helvetinaholla piru piti roviota, jolla se korvensi onnettomia synninteille eksyneitä. Sieltä näiden huudot ja lihan käry kantautui tuulen mukana aina Kuopioon asti. Asukkaat joutuivat rakentamaan Kuopioon kirkon, jonka kellojen kuminalla se sarvipää saatiin häädettyä takaisin Pisan maisemiin. Pisan pohjoispuolella Rahkomäellä seisoen Rahko eli Kuuntervaaja maalasi kuun laajoin kaarevin pensselinvedoin pimeäksi, sallien sen loistaa täytenä ihmisten iloksi vain kerran kuukaudessa. Kun navetoissa saattoi salaa öiseen aikaan vierailla nykyisten eläinaktivistien edeltäjä Maaningalta kotoisin ollut Lauri Siankeritsijä ja Kuopion käräjillä oikeutta jakoi (v.1643) Lars Pölhö, riitti siihen aikaan asukkaille runsaasti ihmettelyn aiheita.

Huom!
Savon pohjoisosan maiden tarkassa määrittämisessä on ongelmia. Suurempia maanselkiä löytyy 3 kappaletta: 1. Pohjanmaan vastainen maanselkä (nykyinen Suomenselkä), 2. Oulujärven ja Savon välinen itä-länsisuuntainen maanselkä sekä 3. idässä Karjalan vastainen maanselkä. Pohjalaisilla ei selvästikkään ole tarkkaa kuvaa näistä kolmesta maanselästä. Näiden lisäksi asiakirjoista löytyy paikallisia pieniä vedenjakia "maanselkiä". Myös Maanselänlampia löytyy ainakin kaksi. Tunnetuin näistä on itäisellä Karjalanmaanselällä. Myöhemmän tiedon mukaan Maanselänlampi olisi sijainnut myös lännessä Rotimojärven pohjoispuolella. Siitä laskisi puro Rahajärveen. (Castrenin kirjaama tieto vuodelta 1754/ Armas Luukko Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia s.21 ->). Seuraavassa on useimmiten olettu, että Maanselänlampi olisi juuri Karjalanmaanselällä.

Castrenin mukaan Savosta Ouluun päästiin reittiä Vieremä-Salahmijärvi- Rotimon Hellemäjärvi (jonne maataival)-Rahajärvi (suotaival)-Haapasuo-Saarijärvi-Vuolijoki (1,5 peninkulmaa)- Oulujärvi. Toinen reitti kulki idempää Sonkajärvi-Matkusjoki- Venäjänjärvet-Sukevanjärvi (vain kevät ja syystulvien aikaan)- Pyöreenjärvi (Lika-Pyöree)-Ahveroisenlampi (puro)- Ylävuottojärvi-Alavuottojärvi-Vuottojoki-Oulujärven Vuottolahti. Vastaavasti karjalaiset etelästä kulkivat reittiä Nurmes - Valtimo -Maanselkä- Sotkamon Kiantajärvi- Sapsojärvi- Nuasjärvi- Oulujärvi (tämä lisäys 6.7.13)

1.2 Paavo Nissisen aneki Savon pohjoisrajalle

Paavo Nissinen sai Kustaa Finckeltä Savon pohjoisrajan sekä luoteis - että koilliskulmaan anekin numero 1755 . Se sisälsi maapalstat "Maaselän alus , pohjoispuoli Petäjäjärveä, Petäiäsjärven Rotimohon, Rahajärvensivu maa, "Maa Selän Lambi Uth medh almoge Wegen ja puolet Haapaselästä". Lisäksi hän oli saanut myöhemmin Stålarmilta Pochios poli Pulkisen Raija, Maa selkä Kolmisoppi wasten. Vuoden 1664 maakirjojen tarkastusasiakirjasta (p.519 Nissilä) saadaan lisätietoa. Nissiset asuivat Rotimojärven rannalla. Maaselkä Kolmisoppea vasten (Kolun soppi vastan otta) , Maaselän alus, Petäjäjärven pohjoispuoli kuuluvat nyt Kajaanin pitäjään. Petäjäsjärven Rotimahan on yhden peninkulman (mihl) eli 6 km päässä asuinpaikasta. Yhtä kaukana sijaitsee myös Rahajärven sivun suo. Osa Maanselän lammen maasta on arvioitu pois. Se oli viety maakirjaan vain rajan tähden "allenast för rågengen skull intecknat". Pohjoispuoli Pulkkisen rajaa on yhdessä Haapaselän kanssa. Tässä mainittu Maaselänlampi oli ilmeisesti kuitenkin olla lännessä Rotimojärvellä!

Nissisen maista sijaitsivat Savon luoteiskolkassa pohjoispuoli Petäjäjärveä, Petäiäsjärven Rotimohon, Rahajärvensivu maa. Petäjäjärvi on Rotimojärven koillispuolella ja Rahajärvi sen luoteispuolella. Petäjäjärvestä laskee Rotimojärveen Petäjäjoki. Savon koilliskulmasta idästä löytyivät Maaselän lampi ns. "Karjalan maanselältä" (vrt. edellä huomatus) ja Maaselkä Kolmisoppea vasten. Kolmisopenmäki on 20 km Sotkamosta lounaaseen Jormasjärven rannalla. Haapaselkä ja siten myös Pulkkisen raja puolestaan on 25 km Rotimojärveltä kaakkoon lähellä Sonkajärven Sukevaa. Se oli valittu lähes Nissisen maiden ääripäiden puolivälistä, mikäli Nissisen maat olisivat ulottuneet Karjalan maanselälle asti. Sen eteläpuolella on ilmeisesti vielä vanhemman maanomistajan Sallisen mukaan nimetty mäki sijaitsi Sukevanjärveltä noin 7 km kaakkoon. Ryhälänmäelle kirjattu Heikki Pulkkinen oli saanut maansa jo Klemetti Kirjurilta. Lauri Pulkkisella puolestaan oli Kustaa Fincken myöntämän anekin 1747 perusteella omistuksia Sukevan lounaispuolella "Oravajärven maa ja Ala-Järven itäpuoli sekä Sukevalta Sukoonniemi ja Sukoonmäki". Ala-Järvi oli nähtävästi nykyinen Ala-Sallinen. Soinisen mukaaan Lauri Pulkisen asuinpaikka oli Iisalmi Ryhälä. Eräs Olli Pulkkinen asui jo vuonna 1558 Oulujärven alueella.

Liittyivätkö Nissisen "rajamaat" jotenkin Ruotsin ja Novgorodin väliseen vanhimpaan vuonna 1323 kirjattuun raja-asiakirjaan? Matkustaminen 1500 - luvun puolivälissä, saati sitten 1300-luvulla näin pohjoisessa oli vielä melko vähäistä. Ruotsin ja Novgorodin välillä solmittujen rauhansopimusten rajapaikkoja on etsittävä "vilkkaammin liikennöityjen" kulkureittien läheisyydestä; ei siis vain jonkun yksittäisen muinaisen erämiehen kuulopuheiden perusteella tietämästä kivestä tai kannosta. Erä - ja kauppamiehiä siellä kuitenkin samosi ainakin Pielisjärveltä pohjoiseen Sotkamon kautta Oulujärvelle ja ehkä jonkin verran myös hiukan etelämpää länteen. Karjalaiset kauppamiehet suunnistivat Pohjanlahden rannalle varsinkin Oulujoen suulle. Tärkeimpiä ja helpoimmin kuljettavia reittejä kesäisin olivat vesireitit. Myöhäissyksyisin ja keväthankien aikaan voitiin kulkea suorempaan jäätyneiden soiden, jokien ja järvien yli.

Valtakuntien välisen rajankulkua ajatellen kiinnostaa Nissisen anekissa mainittu Maaselänlampi, joka on monissa asiakirjoissa mainittu vanhaksi Venäjän vastaiseksi rajapaikaksi. Rajan tiedettiin olleen siinä jo 1500 - luvun alkupuolella. Viimeksi mainittu Maanselkä sijaitsee idässä "Karjalan maaselällä" Nurmeksesta Sotkamon suuntaan johtavan jokireitin varrella. Se Maanselänlampi näkyy myös Bureuksen Suomen kartalla vuodelta 1626. Anekin mukaan Maaselän lammin lähellä kulki "rahvaan" tie. Koska jonkinlainen Maanselänlampi löytyi myös Nissilän pohjoispuolelta, se ei vättämättä ole Valtimolta Sotkamoon johtava karjalaisten vanha kulkutie. Jo vuoden 1500 aikoihin Ruotsin ja Venäjän välinen raja oli sovittu kulkemaan Maaselänlammin tienoilta "Maanselänpolven" ja Suomensuon kautta. Tämän tiesi vuonna 1590 Kemin Paakkolasta kotoisin ollut entinen sokea rajankävijä Niilo Heikinpoika (Armas Luukko: Pohjanmaan historia s.720). Maanselän polvella lienee tarkoitettu sitä Maanselän mutkaa, jossa Karjalan maanselkä liittyi Oulujärven vastaiseen maanselkään eli juuri Karjalan Maanselänlammen tienoilla.

"Nousija Karjalaisen" 1550-luvulla antaman tiedon mukaan karjalaiset olivat käyttäneet tätä vanhaa kulkureittiä Oulun matkoilla ilmeisesti vielä 1500 - luvulla. "Nousija" itse oli matkustanut samaa reittiä vuonna 1556 Ouluun. Matkallaan hän oli nähnyt nykyisen Kajaaninlinnan paikalla Kustaa Vaasan "kuninkaankartanon". Hänen mukaansa Laatokan karjalaiset kulkivat etelästä Pielisjärvelle. Samaa reittiä kulki kreivi Per Brahe 1640-luvun alussa. Kreivin mukaan Maanselällä joutui vetämään veneitä kahden musketinkantaman matkan verran eli ehkä noin 100 metriä, jotta Pielisen vesistöstä päästäisiin Oulujärveen vesistöön laskevaan jokeen. Musketin tehokas ampumamatka lienee ollut noin 30-40 metriä. Pieliseltä siis toinen kulkureitti vei Oulunjärven kautta Ouluun. Toinen reitti kääntyi Lieksan tienoita Pankajärven kautta koilliseen Lieksanjärvelle ja vei jopa Vienanmerelle asti (Kirkinen: Karjalan historia osa 1). Vuonna 1578 ilmeisesti osa Kainuuseen hyökänneistä venäläisistä tuli Jyskyjärven kautta Vienanmeren Solovetskin luostarilinnoituksesta, jonne he olivat vieneet ryöstämänsä kirkonkellon (Kemppainen: Kainuun historia osa 1). Kuopion kirkonkellokin ryöstettiin vuonna 1611, joten sekin voi olla Solovetskissa. Nähtävästi vielä 1590 - luvun alussa karjalaiset pää osin käyttivät Oulujärven kautta kulkevaa reittiä hyökätessään Limingan tienoille asti, vaikka hyökkäys tapahtuikin talvella.

Nissilän Nissisten Maaselänlampi heidän anekissaan oli siis kirjattu siihen vain rajankulun takia "allnenast för rågångens skull inteknatt". Se oli siiten joku "tilusten" välinen, maakuntien välinen tai Ruotsin ja Venäjän välinen rajapaikka. Edellä kerrottin, että anekin oli myöntänyt Kustaa Fincke "G F", joka oli Savonlinnan päällikkönä vuodesta 1547 vuoteen 1561 asti. Siten se sijaitsi anekin myöntämisaikaan valtakunnan itärajalla. Se oli ainakin siihen aikaan Ruotsin ja Venäjän välinen "rajamerkki". Nissiset olivat luultavasti ns. rajatalonpoikia, jotka myös tiedustelivat idän suunnan tapahtumia (Pirinen II:1 s.616) . Rajamaalta sai aina jonkin hyvän syyn "vahingossa" eksyä rajan toiselle puolelle. Myös Nissisen toinen omistus itärajan tuntumassa "Maaselänalus" oli merkitty maakirjaan vain rajankulun takia. Se ja "Maaselkä Kolmisoppea vasten" sijaitsivat vuoden 1664 maakirjojen tarkistuksen mukaan Kajaaninpitäjän puolella.

Eräs Kolmisoppi sijaitsee myös Sotkamon Jormasjärven lounaispuolella. 1500 - luvun alussa Ruotsin ja Venäjän välisen rajan tiedetään kulkeneen Jormasjärven kautta. Kolmisopesta hiukan etelään löytyy Iso Savonjärvi ja Savonjärvi Kolmisopesta länteen noin 10 kilometrin etäisyydellä. Molemmat Savonjärvet virtaavat Laakajärveen ja siis Savoon. Vuonna 1664 Laakajärvenkylässä asuva Lauri Kaarlonpoika Partanen omisti maata Kalliojärventaipaleen pohjoispuolelta (p. 515 Ruotakko). Ruotakonkylä löytyi Iisalmen Hernejärven ja Sonkajärven väliltä. Vuoden 1799 kartan mukaan se ei ollut sama kuin Ruotaanmäki. Tämä Kalliojärvi sijaitsi Sonkajärveltä vajaa 10 km kaakkoon. Laakajärveltä sinne tuli matkaa noin 25 km lounaan suuntaan. Vuoden 1693 Iisalmen talvikäräjillä (s.198) riitelivät Iisalmen Nissilän ja Kajaaninlinnan läänin asukkaat rajamaista. Siinä yhtydessä mainitaan Rumalankangas, Petäjärvi, Kolmisopenjärvi ja Tavilampi. Siis tässä mainittu Kolmisopenjärvi sijaitsi ilmeisesti Nissilän Petäjärven lähellä ja oli nähtävästi sama kuin em. "Kolunsoppi".

1.3 Pähkinäsaaren rauhan rajasta vuodelta 1323

• Raja 1:   Vuoden 1323 Pähkinäsaaren asiakirjassa mainitut pohjoisimmat rajapisteet:
Samusalo Siitissä, Karjalankoski, Kolemakoski, Petäjoki ja Kajano - tai Helsinginmeri pohjoisessa.

Siitti sijaitsee Warkauden eteläpuolella. Varteenotettavin ennen patoamistaan komea Karjalankoski löytyy Siitistä lähes 90 kilometriä pohjoiseen Juankoskelta. Sitä vastoin Kolemakosken ja Petäjoen sijainnit jäävät avoimiksi. Karjalankoskelta pohjoiseen kulki vesireitti Wuotjärveä pitkin Lastukoskelle. Tästä puolestaan päästiin 30 kilometrin pituiselle Nilsiän Syvärille, siis tunnetun Tahkovuoren itäpuolelle.

Nilsiän Syväriltä Ouluun pyrittäessä voitiin järven pohjoispäästä valita useamia kulkureittejä. Erityisesti talvella, mutta myös kesällä, voitiin verraten helposti siirtyä siitä Jumisten kautta ensin pohjoiseen ja sieltä lännemmäksi Iisalmenreitin vesistöön ja sitä kautta Sonkajärvelle tai vielä lännemmäksi Vieremälle johtavalle vesireitille. Vieremältä pääsi melko mukavasti Rotimojärven kautta Pohjanlahteen virtaavan Siikajoen latvoille tai Oulujärven Vuolijoelle. Ehkä harvemmin kuljettiin Syväriltä pohjoiseen Laakajärvelle, josta voitiin mennä esimerkiksi Raudanveden ja Ison Viinijärven kautta Oulujärven Vuottolahteen.

Vaihtoehtoisesti voitiin Laakajärven pohjoispäästä kulkea pohjoisen suuntaan Sotkamon lounaispuolelle Jormasjärvelle tai siirtyä idemmäksi Nurmeksesta Sotkamoon johtavalle vanhalle kauppareitille. Oulujärveltä päästiin Oulujokea pitkin Pohjanlahden rannalle. Matkustettaessa Nilsiän Syväriltä Laakajärven eteläpäähän voitiin aluksi kulkea Tiilikanjoen vartta Älänteelle ja jatkaa siitä pohjoiseen Haajaistenjärvelle. Tästä päästiin esimerkiksi Kämäräisen, Mustajärven ja Pitkäjärven kautta Laakajärven eteläpään eli Petäjoen kohdalle. Siitä oli lyhyt kannas Laakajärven eteläpäähän. Jälkimmäisellä reitillä korkeuseroa tulee lähes 70 metriä. Lisäksi Tiilikanjoessa on paljon koskia ja vettä kesällä melko vähän, joten sitä kautta veneellä liikkuminen on vaikeaa.

Karjalankosken pato

Padottu Juankosken Karjalankoski sijaitsee noin 4 kilometriä Juankosken alapuolella. Putouskorkeus on 9 metriä. Tätä kautta virtaavat mm. Nilsiän Syvärinjärven, Rautavaaran Keyritynjärvien ja Wuotjärven vedet. Kaukaisimmat vedet tulevat Sotkamon Talvivaaran läheltä mm. Laakajärveltä. Tästä kulki Pähkinäsaaren rauhan raja vuonna 1323. Virran vasen ranta kuului Ruotsille ja oikea Novgorodille. Kuva on otettu idän suuntaan. Karjalankoski mainitaan mm. Kustaa Fincken ainakin jo 1550 - luvulla Tuppuraisille ja Niutalle myöntämässä maakirjassa numero 1761.

Juankosken Karjalankoski on tuntematon monelle Suomen vanhan itärajan tutkijalle! Esimerkiksi 1960 - luvulla kootun Karjalanhistorian osan 1 kirjoittaja professori Kirkinen mainitsee, että useiden tutkijoiden mukaan rajapaikka Karjalankoski voisi olla sama kuin Lastukoski ! Hän itsekään ei tunne sitä! "Halleluja!" / Kuva PP 2008


Ehkä tärkein edellä mainituista kulkureiteistä Syväriltä ja tietenkin myös Kuopion läheltä Kallavedeltä johti Iisalmen ja Vieremän Rotimojärvelle, siis Petäjoen lähelle. Siitä voitiin kulkea Petäjäjärven kautta joki tai puroreittiä pitkin pohjoiseen Oulujärven länsipäässä olevalle Vuolijoelle. Vaihtoehtoisesti Rotimojärveltä päästiin verrataten lyhyita maakannaksia ylittäen länteen Siikajoen latvoille. Mikäli etelästä päin tultiin Sonkajärven ja Sukevan kautta, voitiin Sukevanjärven pohjoispäästä kulkea Talasjokea pitkin Rotimon Petäjärvelle. Vaihtoehtoisesti voitiin valita idempi Ryynäsenjoen vesireitti Vuottolahteen tai siirtyä Sukevalta Pyöreejärven kautta Vuottolahteen virtaavalle joelle. Siis useimmat tärkeimmät vesireitit Nilsiän Karjalankoskelta ja myös Kallavedeltä pohjoiseen Ouluun tai Pohjanmaalle kulkivat Rotimojärven kautta ja siten Rotimojärven Petäjäjoen läheltä. Se oli siis sen verran hyvin tunnettu, että myös Rotimojärven Petäjäjoki on voinut olla raja-asiakirjassa mainittu "Petäjoki". Tämän Petäjäjärven kautta kulkee nykyisen Savon ja Kainuun välinen raja.

Edellä mainittujen kulkureittien alueet tunnettiin melko hyvin ainakin 1570 - luvulla. Esimerkiksi Yrjö Maununpoika (Jöran Månsson) oli myöntänyt Talasjärven itäpuolen maita anekilla 1750 Iisalmen Kaarakaisille. Nykyistä Sonkajärven Matkusjokea ei anekeissa näytä olevan. Nimet Vieremä, Sonkakoski ja Sukeva löytyvät monesta maakirjasta. Vieremän, Sonkajärvellä sijaitsevat Haapajärven itäpuoli ja itäpuoli Venäänjärveä sekä Pasosenkoski mainitaan mm. Kustaa Fincken Matti Lappalaiselle, Pertti Kesoiselle ja Pertti Lamoiselle myöntämässä anekissa 1759 (v. 1664 Pörsänmäki p.502). Myös Joroisten Pasaset näyttävät olleen vanhoja Savon pohjoisimpien maiden valtaajia. Pasosenkoski ja Pasosenmäki olivat noin 4 km Sonkajärven kirkonkylän pohjoispuolella. Leskisen ja Makkosen anekissa 1756 mainittu Pasosenmaa taas sijaitsi noin 10 km Rotimojärveltä kaakkoon. Kaarakkalassa näyttää maita olleen myös anekin 1810 omistajalla Joan Merskalla, koska sieltä löytyy Merskanmäki. Viimeksi mainitun anekin myöntäjä oli Jöran Månsson. "Merska Lappveteläinen" löytyy verotiedoista vuoden 1600 tienoilla Lapinlahden alueelta!

Vieremän Kettusten anekissa numero 1751 mainitaan Oulutaival, jota kautta Ouluun kuljettaessa päästiin Rotimojärvelle. Kuten Pirinen toteaa, tämä reitti oli kesällä vaikeakulkuinen. Tavinsalmen ja Vieremän välillä 1550 - luvulla oli vain noin 10 taloa (Pirinen II:1 s.465). Tästä syystä 1500 - luvulla Oulun ja Kuopion välillä pyrittiin kulkemaan ennen vuoden vaihdetta. Siihen vuodenaikaan lunta oli yleensä vähän, mutta joet, järvet ja suot jäässä. Nähtävästi talvisia luoteisia kulkureittejä joskus jopa merkittiin, koska Kettusten maakirjasta löytyi nimi "Pilkkasuo". Tämä sijaitsi "Salamajärven" tienoilla, ehkä sen itäpuolella. Esimerkiksi vuoden 1555 lopulla Oulusta Savoon siirrettiin sotaväkeä, joilla oli 100 hevosta (Pirinen II:1 s.615). Samaan vuodenaikaan mm. vuonna 1577 tehtiin Suomen puolelta laajoja hävitysretkiä "vihollisen" asuinseuduille jopa 300 kilometrin päähän. Kesäisin vihollinen pystyi hävittämään yleensä vain Pohjois-Savon ranta-asutusta. Näin tapahtui mm. vuosina 1579 ja 1584. Talvella vuonna 1592 vihollinen eteni aina Liminkaan asti.

Vanhojen läänintilien mukaan 1660 - luvulla vankeja, piiskureita ja jopa teloittajaa kuljetettiin usein Kajaaninlinnan ja Kuopion välillä. Kajaanin alue ja Kuopionpitäjä kuuluivat siihen aikaan kreivi Pietari Brahen vapaaherrakuntaan. Eräs naisvanki Kirsti kuljetettiin 19. elokuuta 1664 Kajaaninlinnasta veneellä länteen aina Vuolijoenkylään, josta nähtävästi jatkettiin ainakin alkumatka vesitietä pitkin Rotimojärven kautta Kuopioon. Luultavasti vaikeakulkuisuuden ja ehkä myös majoitusongelmien vuoksi naisvankeja ei kuljetettu idempää Oulujärven Vuottolahdesta Sukevalle johtavaa reittiä. 1650 - luvulla oli jo kunnostettu jonkinlainen kesätie Iisalmesta Rotimojärven Nissilään ja sieltä länteen Ahokylän kautta Siikajoelle(Saloheimo: Savon Historia II:2 s.114). Siten tämä kulkureitti Savosta Pohjanmaalle tuli alle 10 kilometrin etäisyydelle Petäjäjärvestä.

1.4 Kolema - eli Kolimakosken ja Petäjoen etsinnästä

Kiven nimestä johtuvan Kolema - tai Kolimakosken sijainti on siis avoinna, eikä sitä enää myöhemmin mainita rajapisteenä. Sen tarkkaa sijaintia kumpikaan sopijapuoli ei nähtävästi alun perinkään osannut sijoittaa maastoon, saati sitten 1500 - luvulle tultaessa.
Kolehmainen

Kolima sukunimestä Kolehmainen - Kolema - Kolimainen - Kolima. Teksti on liitetty eräästä autioluettelosta vuodelta 1594 Joroinen Järvikansa ja Mäkiös. / PP
Historiankirjojen perusteella ei ainakaan venäläinen osapuoli esittänyt sen löytyvän jostain Keski-Suomesta. Petäjoen suhteen lienee ainakin osittain ollut sama tilanne. Monien tutkijoiden hyväksymä Kolemakoski sijaitsee Keski - Suomessa Viitasaaren Kolimajärven alapuolella. Kuitenkin Kolimajärven nimi juontunee joroislaisesta sukunimestä "Kolehmainen- Kolimainen - Kolema eli Kolima" (mm. KA no 6180 s.83 v.1553 Jorois ja KA no 6410 s.49 v.1567 Jorois), joten se saattaa olla verraten nuori paikannimi. Kolehmaisia muutti 1500 - luvulla Joroisista Kolimajärven itäpuolelle. Sukunimeen liittyvät paikannimet olivat yleisiä. Kolehmaisista juontuva Kolemajärvi mainitaan mm. leppävirtalaisen Olli Kinnusen saamassa anekissa numero 1689. Kurjalanrannan Olli Kinnusen maita oli mm. Leppävirran Konnuslahdella ja idempänä Suvasveden rannalla. Rantasalmelaisten Lauri ja Pekka Kolehmaisen anekissa numero 1512 on "Kolemanpelto". 1700-luvun lopulla piirretystä Joroisten kartasta löytyy myös Kolemajärvi. joka selvästi liittyy paikkakunnan Kolehmaisten sukuun.

Huom.! Tarkemman tutkimiseni mukaan useimmiten edellä mainituissa sanoissa Kolima - Kolimainen kirjain i on ilmeisesti vain kopiossa huonosti näkyvä e - kirjain. Kuitenkin esimerkiksi vuonna 1625 kylä "Kolima" Pielavedellä on selkeästi oikein!

Pohjois-Savon asuttamisen tutkija Soininen mainitsee (s.173), että tarinan mukaan muutti eräs Kolehmainen, hänen 7 poikaansa ja vävy Tahvo Pekanpoika Karttulan Punnonmäen kylään. Joka tapauksessa tällä seudulla vuonna 1541 Tahvo Pekanpoika Kolehmainen ja vuonna 1557 jo 6 Kolehmaista maksoi veroa! Punnonmäki sijaitsi Savon länsirajan lähellä. Siten jo 1540 - luvulla Kolehmaisia on todennäköisesti liikuskellut myös järvellä, joka sai nimen Kolima. Anekien liiteosassa numero 7 sivu 286 löytyy Paavo Paavonpoika, Tahvo ja Olli Kolehmaisen palstat "Laukanjoen päiväranta ja Kotalammin maa". Näistä jälkimmäinen sijaitsee Pielaveden kirkonkylän luoteispuolella juuri Savon ja Keski-Suomen rajalla ja Laukaanjoki heti sen eteläpuolella. Näiden etäisyys Kolimajärvestä on noin 45 km.

Edellä todettiin, että Iisalmesta 50 kilometriä pohjoiseen sijaitsevaan "Rotimojärveen" koillisesta laskeva Petäjäjoki on mahdollisesti Pähkinänsaaren rauhan asiakirjassa mainittu Petäjoki. Tämän joen nimeä ei Nissisen maakirjassa suoranaisesti mainita, mutta siihen ei ollut tarvettakaan. Petäjäjärvestä Rotimojärveen laskevaa jokea on kuitenkin todennäköisesti kutsuttu Petäjäjoeksi. Tässä mainitun Rotimojärven Petäjäjoen tuntumassa sijaitsee myös Rajasuo, joka voisi olla myöhemmin mainittu rajapiste Pahtasuo. Eräs Petäysjoki 5 km Sonkajärven kirkonkylän kaakkoispuolella laskee Petäjäjärveen. Siihen johtaa varteen otettavia kulkureittejä Nilsiän Syväriltä Sälevän tai Luomaisenjärven kautta.

Rotimojärven Petäjäjoelta Pähkinäsaarenraja on voinut kulkea joko pohjoiseen Oulujärveen tai länteen Pohjanlahden rantaan. Pohjanlahden rannalla olevaa Ruotsin ja Novgorodin rajapistettä ei Pähkinäsaaren asiakirjassa kerrota! Se selittäisi Pohjois - Pohjanmaalla sattuneet myöhemmät rajariidat

Rotimojärven Petäjokeen voidaan tulkita viitaavan myös vuonna 1550 Pohjanmaan voudin Ragvald Halvarssonin käsitys Pohjanmaan ja Venäjän välisestä rajasta, joka hänen mukaansa alkoi Petäjoelta. Siitä voudin mukaan raja jatkuisi Sotkamon Talvivaaralle, Suomensuolle ja Maanselänlammelle. Lisäksi Oulujoen kerrottiin juoksevan Venäjän puolelta (Pirinen s.39-s.40). Tämä vastaisi ainakin sen aikaista käsitystä rajan kulusta.

Rajapaikan Rotimojärven Petäjäjoen mukaan myös Savon ja Pohjanmaan välille myöhemmin muodostunut raja kulkisi lähes suoraan lännestä itään Maanselälle. Toinen "Laakajärven" Petäjoki sijaitsee edellisestä melko kaukana kaakossa noin 15 kilometriä Talvivaaran eteläpuolelta Laakajärven ja sen itäpuolella olevan Suuri - Petäisen järven välillä. Järvien välinen korkeusero on noin 10 metriä, joten siitä löytyvä koski voisi olla Pähkinäsaaren rajakirjassa mainittu kiven nimeen perustuva Kolemakoski. Toinen rajapaikaksi varteen otettava "Kolemakoski" voisi sijaita Älännejärven eteläpäässä Tiilikkajoessa. Tässä koskessa harrastetaan nykyisin keväisin koskenlaskua kajakilla. Älänne sijaitsee vanhalla rajalinjalla. Nämä "Kolemakosket" eivät kuitenkaan sijaitse minkään suuremman kulkureitin lähellä.

Rotimojärven Petäjäjärven länsipuolella oleva Rahajärvi on Savon pohjoisin järvi. Nähtävästi lännestä Rotimon " Petäjoelle" Pohjanmaalta tulleet rajapaikkojen etsijät huomasivat läheisen Rahajärven ja otaksuivat, että yhtä rahaisia järviä olisi muuallakin Pohjois-Savossa. Niinpä he "löytivät" hakemansa Petäjoen vasta hyvin etelästä Laakajärven eteläpäästä. Sillä tekosyyllä pohjalaiset saivat lohkaistua Savosta ison kimpaleen maata. Nykyisin se tuottaa kainuulaisille rahaa mm. Talvivaaralla. Ainakin savolainen Utriaisten suku lienee vihainen, koska heillä oli ollut Talvivaaralla laajat 40 tynnyrinalan maat. Sukua asui ainakin jo vuonna 1551 Pielavedellä.

Laakajärven Petäjoen "löyti" Erik Flemming vuonna 1548, jolloin hän lähti pohjalaisten talonpoikien ja huovien kanssa etsimään soveliasta Venäjän vastaisen rajan Petäjokea (Pirinen II:1 s.37). Ainakin savolaisten silloisia itärajan läheltä "vallattuja" maanomistuksia ajatellen sen paikka oli strategisesti hyvin "valittu". Monilla savolaisilla jo oli maapalstoja tällä korkeudella Savon pohjoisosissa. Jälkimmäiseen Petäjokeen laskevat vedet mm. Talvivaaran itäpuolella olevan Naulavaaran Huovilan Havukka-aholta.

Laakajärven Petäjoen hyväksyivät vuonna 1596 valtakunnan rajaksi myös Savon puolelta tulleet rajankävijät. Raja tosin vedettiin sen itäpuolelle. Kun viimeksi mainittu Laakajärven Petäjoki tulkittiin Pähkinäsaaren rajapaikaksi, tekee Savon ja Pohjanmaan välinen raja Talvivaaran kohdalla huomattavan mutkan etelän suuntaan. Samalla Savo menetti pohjalaisille Nilsiänreitin latvaosat, jossa anekien mukaan useilla heillä oli maaomistuksia.

• Raja 2:    Ruotsin itärajan kulku Savosta pohjoiseen noin 1400 ->1383 -> 1374:
Ohtaansalmi, Wehkataival "Weckatepelin", Wuotjärvi "Vodjerue", Syvärinjärvi "Siwerejerue", Somsansuu "Sonsansw", Lastujoki "Lastajoki", Pahtasuo "Pachtaso" ja Pohjanperä "Norrabutnin".

Asiakirjan ajoitus:
a) Noin vuosi 1400 kirjoitustavan perusteella
b) Vuosi 1383 asiakirjassa näkyvän päivämäärän perusteella
c) Vuosi 1374, jolloin Suomen läänittänyt Bo Joninpoika Grip kirjoitti Uppsalan arkipiispalle neuvottelevansa Suomen ja Novgorodin välisestä rajasta (Kyösti Julku)

Tämä selviää Ruotsin valtionarkistosta löydetystä vuoden 1400 tienoilla (1383 tai ennen) tehty raja-asiakirja(Kyösti Julku: Suomen itärajan synty). Somsajoki on nykyinen Nilsiän Syvärinjärveen koillisesta laskeva Tiilikanjoki, jonka yläjuoksulta löytyvät Älänne ja Tiilikkajärvi. Laakajärvi on Tiilikalta reilu 10 kilometriä luoteeseen. Vehkataival löytyi Juankosken itäpuolelta Kaavin Vehkalahden ja Wuotjärven Kellolahden välliltä. Tällöin vanhempi rajapaikka Karjalankoski sijaitsee vain noin 5 kilometriä Wehkataipaleesta länteen. Lastujoki tarkoitti Pisan länsipuolella noin 4 kilometrin etäisyydellä kuohuvaa Lastukoskea. Pahtasuon paikkaa ei tunneta, mutta sekin sijainnee Syväriltä Oulun suuntaan johtavan kulkureitin lähellä. Se voisi olla Rotimojärven Rajasuo tai Haapasuo, joten se olisi Rotimojärven "Pejäjäjoen" lähellä. Toisaalta Sompsansuu viittaisi pohjoiseen Tiilikkajoen suuntaan. Tämä rajalinja nuodattaa melko tarkasti edellistä Pähkinäsaaressa sovittua rajaa.

Lastukoski ja "itäinen" Karjalan maanselkä mainitaan myös vuodelta 1415 peräisin olevassa luettelossa Savon pohjoisrajana. Karjalanmaanselällä oletettiin siihen aikaan kohtaavan pohjalaisten ja venäjänkarjalaisten välisen rajan. Vuodelle 1446 kirjatussa rajaluetelossa suuren harjun eli "läntisen" Maanselän selitettiin erottavan Venäjän ja Pohjanmaan. Samoin tämän Maanselän sanottiin erottavan myös Hämeen, Savon ja Pohjanmaan. Vuonna 1452 Savon ja Hämeen välinen raja tuli "läntiselle" Maanselälle Pielaveden pohjoispuolelta Laukkalasta Savijoen suulta. Savon pohjoisosan tulkittiin joskus aikaisemmin (1415) kuuluneen Hämeen erämaihin (Pirinen II:1 s.38-s.39). Nämä tulkinnat ei aiheuta suurtakaan ongelmaa, jos Petäjoki sijoittuu Rotimojärven kupeelle. On luontevaa, että jonkinlainen Savon pohjoisraja vuoden 1500 aikoihin kulki lähes suoraan "läntiseltä" Maanselältä "itäisen" Maanselän lammen tienoille.

Lastukoski

Lastukoski Syvärin ja Wuotjärven välillä. Putouskorkeus on ollut noin 3 metriä ennen Syvärinlaskua. Tästä on jo kulkenut Ruotsin ja Novgorodin välinen vuoden 1323 Pähkisaaren raja. Tästä on Ruotsin ja Novgorodin raja kulkenut myös vuoden 1400 aikoihin. Kosken vasen ranta kuului Ruotsille. Juankosken Karjalankoski on tästä 17 kilometriä etelään. Vanha vuoden 1595 Täyssinänraja Pisa sijaitsee tästä noin 4 kilometriä oikealle. Tätä kautta virtaavaa vedet jopa Sotkamon Talvivaaran läheltä Laakajärveltä. Tähän suunniteltiin sahaa 1750 - luvulla. Kuva on otettu luoteen suuntaan./ Kuva PP/ 2008


Vouti Habermannin mukaan 1600 - luvun alussa tällä kainuulaisille menetetyllä alueella Lapinlahden Ollikaiset omistivat Suomensuon lahden päivärannan ja Vieremän Nissilän Utriaiset Sotkamon eteläpuolelta Talvivaaran, Hiidenmäen, Savonjärven, Kolmisopen, Kivijärven maata, Laakajärven päivärannalla ja Maaselän kupeesta. Suomensuonlahti lienee sijainnut em. suon viereisessä pienessä Lappajärvessä. Myös sonkajärveläisillä Rönköillä, Kainulaisilla, Hujasilla ym. oli maapalsta ainakin Mustikosken luona Talvivaaran pohjoispuolella. Nykyisille kartoille sinne on merkitty "Rönkönlehto". Rönkköjen palstoja löytyi myös Laakajärven molemmin puolin.

1.5 Muita Ruotsin ja Venäjän välisiä rajalinjoja ennen vuotta 1560

• Raja 3:    Ruotsin ja Venäjän välinen raja noin vuonna 1500:
Juankosken Vehkataipale, Wuotjärvi, Lastukoski, Nilsiän Syväri, Tiilikanjoki, Rautavaaran Älänne ja Tiilikkajärvi, Ahvenisenjärvi, Laakajärvi sekä Maanselkä idässä ja sitten sieltä luoteessa Sotkamon Jormasjärvi. Jälkimmäisestä paikasta se kääntyi länteen Kajaanin tienoille.

• Raja 4:    Ruotsin ja Venäjän välinen raja noin vuonna 1550:
Vehkalahti, Kellopohja (Kellolahti), Wuotjärvi, Pisanmäki, Nurmesjärvi, Älänne, Haajaistenjärvi, Laakajärvi, Maanselkä, Sinervä, Jormasjärvi, Oulujärvi ja Käsmäjoki (Kuusamo)

Lähde: Professori Pirinen Savon historia osa II:1 sivu 36.

Huom.! Venäläiset kävivät noin vuonna 1500 merkitsemässä Savon halki länteen kulkevia rajojaan. Eräs näistä lienee sijainnut Leppävirran Osmajärvellä "Osmankivessä". (Pirinen: Savon historia II:1 s.28). Tämä kuitenkin lienee ollut enemmänkin Moskovan venäläisille tyypillinen hyötymisyritys uudesta valloituksestaan Novgorodista, joka tapahtui 1470 - luvulla. Sen avulla kaikki mahdollinen tai mahdoton hyöty yritettiin "ulosmitata" Ruotsilta.

Maanselänmäki tunnettiin jo 1550 - luvulla muistakin lähteistä kuin Nissisen anekista. Anekissa numero 1777 mainitaan Maaselän mäki. Aneki kuului Heikki Ollinpoika Hiltuselle, Olli Kansikaiselle ja Lauri Lintuselle. Maaselänmäki löytyy Rautavaaran Tiilikkajärven itäpuolelta. Se voi olla myös edellä mainittu "Karjalan vastainen Maanselkä".


PaksuMartti

Vehkalahden rajapaikka Juankoskella. Tästä kulki Ruotsin ja Venäjän raja ainakin jo 1400 - luvun alussa. Kuvassa oikealla Venäänniemen kärjessä näkyy iso kivi Paksu Martti, joka merkittiin rajapisteeksi vuonna 1595. Kuva on otettu koillisen suuntaan. Tästä raja jatkui pohjoiseen Wuotjärven Kellolahteen, jonne matkaa tulee noin 6 kilometriä. Vuoden 1323 rajapaikka Karjalankoski sijaitsee noin 5 kilometrin etäisyydellä länteen. Koska Karjalankoski kuului huomattavasti suurempaan vesistöön, on se tunnettu jo Vehkalahtea aikaisemmin. Jossain täällä kuoli katovuonna 1695 eräästä talosta 13 asukasta nälkään. Syynä oli nähtävästi isännän kuolema./ PP/ 2008


Pisa

Pisan rajapaikka Nilsiässä. Tästä kulki Täyssinä rauhan raja vuonna 1595. Aikaisemmin siis raja kulki noin 3 km lännempänä Lastukosken kautta. Kuva on otettu Vuotjärven Vinkinsaaren läheltä pohjoiseen/ PP/ 2009 . Noin 3 km pitkä polku Pisalle lähtee Lastukosken Hartikkalan eli Pisanmäen päivärannan kohdalta. Mäelle on pari vuotta sitten pystytetty uusi näkötorni vuoden 1595 rajamerkkien lähelle. Siitä on noin 2 km Pisan harjanteen pohjoispäässä sijaitsevaan Vuotjärven vanhimman tunnetun asukkaan Pirun asuinluolaan.

1.6 Savon pohjoisosan maanomistuksista ennen vuotta 1580 (kesken)

1.6.1 Muutamia Savon pohjoisosan maanomistuksia

Jo Olli Laitinen ja Juho Tuovisen anekeista 1778 ja 1814 löytyy Laakajärven omistuksia. Laakajärvi on reilu 40 km Nilsiän Syväriltä pohjoiseen. Tuovinen omisti Stålarmin kirjaamat Laakajoen eteläpään sekä näiden lisäksi jostain myös Vehmasmäen ja Kontiomäen. Laakajoki laskee Kiltuanjärveen. Vehmasmäki löytyy Syväriltä noin 20 km pohjoiseen Luomasenjärven kupeelta. Lisäksi Tuovisella maihin kuului ilmeisesti Pielaveden koillispuolelta Pajumäki, joka oli Olli Haajaisen vaihtomaa "Jacob Persson" (Auvisen) kanssa. Vaihto oli sovittu "Rissalan nimismiehen kartanossa" 8. helmikuuta 1599. Auvinen oli entinen vouti, suurtilallinen ja rälssimies Joroisista (jälkimmäinen tieto Pirinen II:1 s.201). Auvisilla oli ollut maita Siilinjärven Kasurilassa sekä myös Leppävirran Kurjalanrannalla. Kasuriset olivät nähtävästi alun perin Auvisia, tai Auviset olivat heidän maittensa vanhat omistajat.

Anekien tarkastuksen yhteydessä vuonna 1664 mainitaan, että Jääskeläisten ja Kächkosten anekissa 1744 mainitut vanhat omistukset Maaselänsivu ja Murtomäki olivat nyt verolla Kaajaninpitäjässä. Jälkimmäinen mäki löytyy 20 kilometriä Sukevan pohjoispuolelta, joten se on jo todella lähellä Oulujärveä. Savoon suuntaan Sonkajärvelle virtaavaa puroja löytyy vielä Murtomäen itäpuolelta Lehtovaaran kupeelta. Maaselänsivu lienee ollut Savon koillispäässä Karjalanmaanselkää vasten Sotkamosta noin 25 km etelään. Samassa anekissa mainitaan " Luomajärven maa ja Kivijärven luoteispuoli". Edellinen löytyy vajaa 10 km Syvärin pohjoispuolelta. Kivijärvi lainehtii ainakin kesäisin Laakajärven pohjoispäässä.

Pirinen mainitsee (II:1 s.136), että warkautelaisella Olli Luttisella (aneki 1592) olisi ollut maita Varpaisjärvellä ja valtakunnan silloisen itäräjan tuntumassa Rautavaaran Suojärvellä Jälkimmäisellä hän tarkoittanee Joutsenlahtea, joka löytyy myös Antti Antinpoika Luttisen anekista 1593. Tämä Joutsenlahti löytynee Warkauden itäpuolelta Kangaslammilla. Kuitenkin Pekka Korhosen anekien liiteosan sivulla 289 numerossa 16 (p.550) vuodelta 1603 mainitaan Joutsenlahti (Joutenlahti), jonka omistus vuoden 1664 hiukan epäselvän kirjauksen mukaan perustui juuri viimeksi mainittuun liiteanekiin! Tähän samaan yhteyteen ryhmitellyt maat olivat "Keyritynjärven toinen ranta, Keyritynjoen luoteispuoli, Tuoreen Nurmesjärven itäranta, Kangasjärvi, Kangasjärven niittysuo ja Älänteen joen eteläpuoli sekä Joutsenlahti (nykyinen Joutenlahti)".

Edellisen kirjauksen jälkeen kerrotaan: "palstat vaadittu merkitäväksi Joroisten pitäjään perustuen anekin 1578 merkintään Lukkarinjuuri ja on viety tarkastuskirjan sivulle 729. Tekstiä seuraavat palstat "Tiilikanjoen kahdenpuolen, Keyrityn luoteenpuoli ja Keinäsenjärvi". Jälkimmäinen järvi lienee ollut nykyinen Keinonen, joka sijaitsee noin 6 km Tiilikkajärveltä luoteeseen. Korhosten seuraava palsta "Laan päiväranta" löytyykin anekista 1778, joka kuului Olli Laitiselle ja Juho Tuoviselle nimellä Laachjoen eteläpää. Lopuksi vuonna 1664 Korhosten yhteydessä kerrotaan, että Siikajärvenmaata nauttii vouti Johan Ivarsson Kauhanen nimellä "Ylimmäisen Siikajärven maa". Tarkastuskirjan seuraavalla "sivulla" (p.551 Käyrytynkylä) kerrotaan, että Olli Hemminginpoika Lukkarinen yhdessä vävynsä Jöns Ollinpoika Ukkosen kanssa maksavat 1,5 veromarkan osuuden eli puolet Korhosten yhteyteen (p.550 Suojärvi) merkityistä maista.

Suojärveltä sai siis 1600-luvun alussa laajan tilan Per Korhonen ilmeisesti palkkiona Täyssinän rajankäynnin avustamisesta. Tällä oli poikia ainakin Henrik, Anders, Sigfrid ja Filpus. Sigfridin pojat olivat Per, Bertill sekä Anders ja Filpuksen lapsia ainakin Henrik, Isak ja Filpus sekä Anna. Jälkimmäinen oli ainakin aluksi aviossa naapuri Petter Larsson Kärkisen kanssa ja sittemmin ilmeisesti Keyrityn Heming Lukkarisen kanssa. Anna oli Keyrittyyn (Lieksasta) noin vuonna 1689 muuttaneen Markus Markusson Partasen anoppi. Vuonna 1638 Rautavaaran kylissä asuivat Nils ja Jöran Korhonen ja 1646 vielä Mats Korhonen. Valtimolta löytyi vuonna 1640 Sigfrid (Henriksson) Korhonen sekä Olof ja Nils Korhonen. Olof siirtyi ilmeisesti Sotkamoon.

Edellisestä tarkastuskirjasta ei ehdottomasti selviä, kuuluivatko joroislaisten Heikki Niilonpoika ja Paavo Simonpoika Lukkarisen anekin numero 1578 "Lukkarinjuureen" tekstin edellä vai jäljessä olevat palstat! Loogista olisi, että "Lukkarinjuuri" sisältäisi tekstin edellä olevat palstat, joita Olli Lukkarinen myös viljeli. Tästä seuraisi kuitenkin, että Korhosten ja Lukkarisen maat "kuuluisivat" joroislaisille! Jatkossa niitä kuitenkin viljelivät ja niillä myös asuivat Korhoset ja Lukkarinen. Siten "Lukkarinjuuri" lienee sisältänyt palstat "Tiilikanjoen kahdenpuolen, Keyrityn luoteenpuoli ja Keinäsenjärvi". Anekin 1578 myöntäjä ei löytynyt tekstistä. Habermannin mukaan Leppävirran Kopolankylän Lauri Lukkarisen, Olli Nikkinen ym. maihin kuuluivat Luomaisenmäkeä, Sälevän eteläpäätä, Pitkäjärven eteläpäätä, Maanselänmäkeä ja Rajanjuuri. Koposten yhteydessä vuonna 1664 selviää, Varpaisjärven kirkonkylän Varpaista kutsuttiin myös Pitkäjärveksi. Siitä lähti Syväriin laskeva Pitkäjoki. Anekin Maanselkä taas löytyy Tahkovuoren länsipuolelta Lukkarilan tienoilta.

Rautavaaran Alännejärven Joutsenlahti ei siis liittynyt Olli Luttisen anekiin. On myös epävarmaa, löytyivätkö Pirisen mainitsemat Olli Luttisen "Varpaisjärven maat" Kumpumäki, Varpasenjoen ranta ja Vuorijärvi olenkaan Varpaisjärveltä. Nimittäin Varpasenjokea siellä nykyisin ei ole, kolme Varpaisjärveä sieltä ja Lapinlahden puolelta löytyvät. Näistä Varpaisjärven "Varpasta" kutsuttiin ilmeisesti Pitkäjärveksi. Lisäksi Varpaisjärven kirkonkylän pohjoispuolella oleva ja Varpaisjärven pitäjään kuuluva "Vuorisenjärven itäpuoli" kuului Pekka Leskiselle, koska hänen palstansa "Levälahti" oli nähtävästi sama kuin Vuorisen itärannalla nykyinen Levälahti. Pienempiä Vuorisia ja Varpaisia köytyy useita, jälkimmäinen mm. Maaningalta. Vuonna 1589 Nerkoolle oli kirjattu Lauri Leskinen, joka maksoi papinveroja yhdessä Ulmasten, Kähkösten ja Yrjö Huttusen kanssa.

1.6.2 Juankosken ja Wuotjärven rajamaista

Kaavin kaakkoispuolelta Ohtaanniemen tienoilta olivat Pelkoset hankkineet mm. Lapinjärven mäen Klemetti Kirjurin anekilla 1733. Lapinmäki on noin 12 km Juankosken eteläpuolella. Saman anekin mukaan heillä oli maita myös Syvärin pohjoispuolella Korpijärvellä. Vuoden 1664 maakirjojen tarkastuksessa mainitaan Korpijärvi (Soininen). Pelkoset olivat ilmeisesti lähtöisin Jääskestä, koska muuan "Pelekonen" Jääskestä maksoi vuonna 1555 Savonlinnaan kalaveroa kalastusoikeudesta jossain Joensuun lounaispuolella.

Siitä pohjoiseen Juankosken Vehkalahdelle ja Akonvedelle olivat anekit 1791 ja 1811. Edellinen Kustaa Fincken myöntämä kuului kuopiolaisille Martti ja Pekka Tuppuraiselle ja Suni Niutalle. Siihen kuului Juankoskelta "Joentaipaleenmaa ja Karjalankoskenmaa, jota kutsutaan myös Wehkalamminmaaksi". Myöhemmin tähän anekiin katsottiin sisältyvän myös Nilsiän Sydänmaa sekä Wuotjärven Hipanlahti. Martti rötösteli oikein pahasti vuoden 1560 tienoilla. Vuoden 1562 käräjillä 12 miestä asettiin tutkimaan hänen tekemisiään. Martti piti oikein kirjaimellisesti kääntäen panna tuleen ja paaluun ”till eld och påll”. Hän joutui maksamaan kruunulle henkensä säilyttämiseksi peräti 60 taalaria. Asia liittyi jotenkin kahteen veneeseen! Savon historian osan II:1 mukaan Tuppurainen oli käyttänyt Kuopion kirkolle varattua tervaa kahden veneensä tervaukseen. Tämä oikeusjuttu liittyi nähtävästi siihen. Toisaalta mikäli vieraat veneet olisivat löytyneet Martin kalavesien rannasta Karjalankoskella ja Martti sysäsi ne menemään virtaa alas, niin kalamiehille olisi tullut pahoja ongelmia.

Soinisen mukaan aikaisemmin vuosina vuosina 1541 - 1548 tilasta oli maksanut veroa Olli Tuppurainen, joka asui jo vuonna 1552 Oulujärven alueella. Suni Niuta muutti Iisalmen Nerkoolle, jossa "venäläiset" ilmeisesti tappoivat hänet vuoden 1580 tienoilla. Anekin 1811 oli Pekka Karkiainen saanut Jöran Monssonilta (Yrjö Maununpojalta). Siihen kuului Joenkeskus, Akonpohjasta ja Honkasaari Akonvedeltä. Ilmeisesti myös Riistaveden asukkailla ja edellä mainituilla Pelkosilla oli palstoja Juankosken tienoilla. Professori Pirisen mainitsemien Säämingin Moijinmäen Pitkästen Akonveden maat eivät sijainneet Juankoskella, vaan Moijinkylän itäpuolella salmen takana (Pirinen II:1 s.197). Oulujärven alue näytti kovasti kiinnostaneen kuopiolaisia. Vuonna 1562 Oulujärven Melalahdessa asuivat Paavo Niilonpoika Hatsonen, Olli Tuppurainen ja Warkaudesta Lasse Pitkänen sekä myös eräs Matti Leskinen. Vuonna 1567 Pekka ja Jöns Luttinen asuivat ilmeisesti kaukana Oulujärven pohjoispuolella Ristijärvellä. Paltamossa asui Antti Karvonen, joka nähtävästi omisti aikaisemmin maita Kuopion Julkulassa Karvolanniemellä.

Rantasalmen kartano kalasti Juankosken Wehkalahdella nuotalla ja verkoilla. Vuonna 1557 sieltä toimitettiin kartanoon suolattua ahventa ja särkeä, finske gäddor (kapahaukeja), kuivattua säynettä ja kuivattua ahventa sekä särkeä. Myös lohi ja siika mainitaan myöhemmin saaliin joukossa. Niitä molempia oli saatu 1/4 tynnyriä eli noin 30 kg.

Edellä mainittiin Juho (Jöns) Heikkisen maat Wuotjärven rantamaat. Ne olivat Wuotjärvenranta, Muuruvedenmaa, Nousionlahdenmaa ja Pieksänranta. Wuotjärvenrannan palsta sijaitsi muutama kilometri Juankosken luoteispuolella. Myös Jöns Leskiselle Kustaa Fincke oli myöntänyt anekin numero 1782 Wuotjärvelle. Siinä mainitut palstat olivat Wuotsalmi, Haavan (Homan) taival, Wuotlahti ja Joutsenjoen korva. Wuotsalmen ja Wuotlahden palstat alkoivat välittömästi Heikkisen maiden luoteispuolelta. Joutsenjoki laskee Joutsenjärvestä eli nykyisestä Jouhtenisesta Wuotlahteen. Näihin maihin perustuu osa Wuotjärven nykyisten Leskisten omistuksista. Samoille alueille pyrkivät myös Iisalmen Nerkoon Kächköset, mutta epäonnistuivat. Juankosken ja Wuotjärven alueella ehkä Pieksän suojaista aluetta luukunottamatta ei rajan läheisyyden tähden uskallettu asua vakituisesti.

Leskisen maiden länsipuolella omistivat Kustaa Fincken myöntämällä anekilla 1805 Klaus Montaneuvonen ja Klemetti Holopaisen Nipasenmäelle sekä sen lähellä olevan Salmijärvenmaan. Heidän yhtiömiehekseen Soininen mainitsee Suni Turusen, jonka palstoja löytyi jostakin Nilsiän kirkonkylän maiden joukosta. Noin 5 km Nilsiän eteläpuolelta alkoivat Antti ja Mauno Ihalempinen palstat Kumpumäki ja Saarisuon sivu. Kumpumäki saattaa Saarisuon pohjoispuolelle sijoittuva Kumpusenmäki tai sen itäpuolella oleva Murtomäki. Ainakin jälkimmäisestä mäestä oli Sydänmaan Rissaset ja Hakkaralan asukkaat olivat käräjöinneet. Saarisuon sivun ja Kumpumäen oli myöntänyt Stålarm. Nämä tiedot löytyvät anekien lisäosan (p.542) numerosta 17 ja ne oli tarkistettu vuonna 1616. Maat alkoivat Kuopion ja Juankosken teiden risteyksen tienoilta ja jatkuivat Sydänmaan rautatien seisakkeen lähelle. Samalta alueen läheltä nähtävästi muutkin: Ihalempiset, Haloset, Takkiset, Waittiset, Suoroset (Sormot) ja Raatikaiset olivat hankkineet palstoja.

Ruotsin ja Venäjän tunnustettu raja kulki jo varhain Wuotjärven eteläpäästä Kellolahdesta järven pohjoispäähän Lastukoskelle. Siten järven itäpuolelle ei tällä kohtaa ole myönnetty yhtään anekia. Sama koski siitä etelään johtavaa rajalinjaa Wuotjärven Kellolahti, Juankosken Vehkalahti, Kaavin Kellolahti, Kaavinkoski ja Ohtaansalmi. Vakavampia rajaongelmia oli etelämpänä Heinäveden ja Rantasalmen tienoilla. Syväriltä pohjoiseen kulkevan itärajan välittömässä läheisyydessä ei ollut karjalaista asutusta. Karjalan historia tosin mainitsee mahdollisen vanhan karjalaiskylän, jonka nimen voi tulkita Syvärin itäpuolella sijaitsevaksi Keyrityksi. Tämän alue ilmeisesti kuului karjalaisten Lieksan erämaihin. Armas Luukon mukaan venäläiset esittivät (vuonna 1559) vaatimuksia Kaavin, Vuotjärven ja Syvärin länsipuolisiin maihin sekä Kirilin ( eli Karjalan)kosken seutuun.

Oulujärven itäpuolella rajan takana suuren Lieksajärven pohjoispäässä sijaitsi ainakin jo 1500 - luvun puolivälissä karjalainen Repolan asutuskeskus, josta käsin hyökäiltiin myös Savon puolelle. Näiden varalta oli myös Tavinsalmella vuonna 1559 nähtävästi kuninkaankartanossa 10 ratsumiestä ja vielä 1568 nyt jo talonpoikain rasituksena linnaleirissä (Pirinen II:1 s.622). 25-vuotisen sodan alussa syksyllä 1573 Tavinsalmella jo "makasi" 425 vierasta sotamiestä linnaleirissä. Näistä valitettiin, ettei heistä ollut mitään apua Savon puolustukselle (Pirinen II:1 s.626). Koska muukalaisilta puuttui seudun tuntemus ja savolaisten hallitsema erämiestaito, olivat he jokseenkin avuttomia ja haluttomia sissitaisteluissa. Linnaleiri mainitaan Kuopiossa tai sen pohjoispuolla vuosina 1589 -1600 Kuopion Julkusten, Siilinjärven Kehvon Väänästen, Maaningan Kurolanlahden Kurosten (lähellä Tavisalmen kartanoa), Siilinjärven (?)Pöljän Kakkisten , Lapinlahden Smålanderien, Kauppilanmäen Kauppisten, Kalliojärven Kärkkäisten ja Vieremän Kettusten tilojen veroautioitumesen syyksi. Savolaisten "tavaramerkki" teräsjousipyssy oli yleisesti käytössä vielä 1650 - luvulla.

Wuotjärven länsipuoli Hipanniemi ja myös osa Leskisten Selkälänniemestä kuului ilmeisesti Juvan Partalan kuninkaankartanon vanhoihin omistuksiin. Kartano kalasti Wuotjärvellä. Vuonna 1559 kartanoon oli toimitettu kapahaukea 6 leiviskää ja kuivattua särkeä ja ahventa 7 leiviskää. Syvärillä puolestaan kalasti rantasalmelainen Putkilahden kartano. Saaliina mainitaan mm. "räpys" eli muikku. Suolattua muikkua oli peräti 4,5 tynnyriä eli noin 145 kg. Muikkua ilmeisesti myös kuivattiin tai savustettiin , jota mainitaan 1,5 leiviskää eli noin 20 kg.

1.6.3 Pieksän alueen asutuksesta

Pieksä sijaitsee noin 10 km Juankosken länsipuolella. Sen etäisyys Nilsiästä on noin 12 km. Jo aikaisemmin tutkittiin tämän alueen asutusta ja mainittiin Pieksä Halonen. Pieksän tienoon maanomistus ja asutus on hyvin vaikea selvittää. Pirinen kertoo, että sen alue oli jo 1550 - luvun aikoihin asuttu. Kuka tai keitä olivat asukkaat? Haberman esittää vuoden 1625 tienoilla, että kuopiolaisen Ivar Johansson Kauhasen maihin sisältyi 2 veromarkan edestä "Halolanmaita". Niitä olivat edellä mainitut Nipasenmäki ja Salmijärvenmaa. Kauhasella oli näiden lähellä maata myös Pieksänrannalla ja sen pohjoispuolella Palosenmäki.

Heikki Halosen maita oli Nipasenmäen länsipuolella järven takana Melalahdella. Toisaalta Soininen mainitsee, että Pieksä Antinpoika Halonen oli Jännevirralle muuttaneen Hartvik Anderssonin yhtiömies. Vuoden 1559 Tavinsalmen käräjien mukaan eräs alueella asunut P. Halonen toimi sepän ammattissa, joten hän ei ehkä kovin paljon harrastanut kaskiviljelyä. Samana vuonna Siilinjärven Kevättömälle kirjattu Pekka Halonen maksoi papinveronsa vain rahana, joten mieheltä ei todellakaan löytynyt veroihin viljaa tai kinkkuja. Pekan yhtiömies oli Antti Hyvönen. Kevättömälle oli kirjattu myös Kasurilan Kasuriset, koska heidän maitaan oli mm. Siilinjärven nykyisen kaivoksen alueella. Suojainen Pieksänjärven alue sopi hyvin sepän ammattia harjoittavan asuinpaikaksi. Kaskisavut eivät paljastaneet viholliselle talon sijaintia. Saiko Pieksä nimensä Pieksä Halosesta? Pieksä mainitaan kuitenkin jo Warkauden Pitkästen anekissa 1581. Anekin myöntäjää tosin ei näy, mutta paikannimi Pieksä ajoittuu vähintään 1560 - luvulle.

Vuonna 1571 veromanttaalien mukaan Pieksän läheisyydessä maksoivat samassa verotusyhtymässä veroa poikamiehet "Antti ja Pekka Halonen sekä Lauri Takkinen ja Pekka Arminen". Kaksi viimeksi mainittua olivat torppareita. Tila oli 9 veromarkan suuruinen. Edellä mainituista ns. hopeaveroa maksoivat samana vuonna muut paitsi Antti Halonen. Maaningalla olivat omat tilat Kauppi ja Paavo Halosella. Vielä vuonna 1625 Riistajärvelle oli kirjattu Hannu Pekanpoika Halonen 2 veromarkan tilalle (KA no 6805 s.69). Nipasenmäen aikaisemmin omistaneet Klemetti Holopainen, Klaus Montaneuvonen sekä Ihalempiset asuivat Kuopion Ritoniemellä tai etelämpänä. Paavo Sianjalka ja hänen torpparinsa Pekka Moilanen Kaaraslahden ja Murtolahden tienoilla sekä Hämäläiset vielä kauempana. Pentti ja Juho (Joan) Wartiainen olivat Västiniemen ja Melaniemen asukkaita.

Heikki ja Olli Otinen todennäköisesti asuivat Pelonniemen ja Melalahden tienoilla sekä Paavo Sormo (Sormunen) eli Soroinen luultavasti Kotasalmen - Vehkasaaren alueella. Ehkä asukasehdokkaaksi sopii myös Paavo Soroinen. Pieksän ereläpuolelta Karhonvedeltä löytyy tähän nimeen viittaava Sormusensaari. Kun Ryönän Väätäiset ja Heikkiset myöhemmin jakoivat Pelonniemen, ei siihen kellään tiedetty olleen anekia. Haberman oli merkinnyt Pelonniemen läheisen Ryönänkylän omistuksiin, joskin osa siitä kuului Paavo Heikkiselle. Saikohan sen ensin Johan Ivarsson Kauhanen "rajamaana" Heikki Otiselta, josta Pirinen mainitsee. Siten todennäköisesti joku nelikosta Antti ja Pekka Halonen sekä Lauri Takkinen ja Pekka Arminen asuivat Pieksän tienoilla. Sydänmaan koulun lähellä on vieläkin Takkisenmäki. Otisia asui vuoden 1640 tienoilla mm. Kaavin seudulla. Myös Kallisten suvulla oli maita Jännevirran itäpuolella. Vuoden 1600 verotiedoissa samassa verotusyhtymässä olivat Sigfrid Hartikainen ja Thomas Hartikainen Jännevirralta, Hemmin Rissanen, Thomas Kallinen ja Per Julkunen. Kallisiin viittaa Muuruveden lounaispuolella sijaiteva Kallinsalon saari

Juankoskelta noin 15 km länteen Vehkasaareen ja Saarvonmäelle oli Pekka Soronen (Suoronen tai Sormunen ) saanut anekin numero 1640. Sormusensaari löytyy edelleen kartalta Vehkasaaren eteläpuolelta Karhonniemen kupeelta. Myöhemmin Paavo Sormunen asui luultavasti Kotasalmen - Vehkasaaren tienoilla. Vehkasaaren länsipuolella oleva Talvisalon saari ja Telkänsaari kuuluivat riistaveteläiselle Waittisten suvulle. Syvärinkylään luettu Olli "Höylä" Yletyinen omisti 1620-luvulla Saarvonmäen, Purianrannan ja Vehkasaaren. Nämä maat sijaitsevat noin Nilsiästä kaakon suuntaan Pieksänjärven eteläpuolella. Pieksältä länteen eli Nilsiästä noin 20 km kaakkoon omisti Paavo Sianjalka Murtolahden. Hänen maittensa pohjoispuolelta Nilsiän Sänkimäen kylän maat kokonaisuudessaan omisti warkautelainen Pitkästen suku. Pieksän pohjoispuolella Saarisuon ja Kumpumäen maista maksoivat aluksi veroa Ihalempiset. Myöhemmin maat jäivät Siilinjärven Hakkaralan Laakkosille, joiden perintöinä niiden osakkaisiin kuuluivat vuoden 1790 aikoihin Hakkaralan Pitkäset ja Toivalan Leskiset. Vuoden 1696 papinveroissa mainitaan Siilinjärven seudun asukas "Lars Laakkonen Ihalempinen" (KA 6649 s.41), joten Laakkonen sai nähtävästi tälläkin perusteella Ihalempisten maita. Henrik Laakosella puolestaan oli maita Syvärin pohjoispäässä Sompsanniemellä(Pirinen), jossa he olivat 1500-luvun lopussa Varpaisjärven Koposten yhtiömiehinä (KA 6649 s.18). Vuoden 1600 verotiedoista nähdään, että Syvärin pohjoispään asutus (mm. Koposet ja Laakkoset) oli joutunut ryssien hävittämäksi (KA 6679 s.2). Nerkoon tienoilla asunut Morten Asikainen oli ollut pitkän ajan venäläisten vankina (KA 6680 s.5)

Pieksän pohjoispuolella sijaitsevan Nilsiän Niinimäen alueesta saattoi Leppävirran Niinimäen ohella maksaa veroa Olli Laitinen. Myös Mönkkösillä oli anekin 1736 perusteella maita Niinimäellä, joka sijaitsi ilmeisesti Kuopion koillispuolella. Olli Mönkkönen oli vuonna 1625 kirjoilla Hirvilahdella. Vuonna 1664 Nilsiän Niinimäellä asui Pekka Pekanpoika Knuutinen, jonka palstoja löytyi myös Kuopion eteläpuolelta Vehmasmäeltä; siis lähellä Laitisten omistuksia. Isä Pekka mainitaan ainakin jo vuonna 1619 Riistaveden lähiseudun asukkaaksi (KA 6780 s.11). Pieksälle kirjattu Pekka sai sakkoja 1640-luvulla. Siten Nilsiän Niinimäki näyttää pitkään olleen Kuopion eteläpuolen asukkaiden hallinnassa. Sieltä tuli 1640-luvulla Pieksälle myös lautamieheksi valittu Matti Antinpoika Tiihonen. Tämä väitti Kuopion vuoden 1653 kesäkäräjillä ottaneensa haltuunsa Hans Hortasen aikaisemmin asuman tilan. Hans asui Lieksassa vielä 1670-luvulla. Matin poika Johan jatkoi isänsä tointa käräjillä vuoden 1707 tienoille saakka. Riistaveden - Ryönän alueella omistivat Soinisen mukaan Ryönanahon Pekka ja Paavo Turunen (aneki 1800) ja Syrjäsaaren Matti ja Joan Suhonen (aneki 1804). Syrjäsaari joutui 1600-luvulla Warosten suvulle. Vuonna 1709 sen testamenttasi Anders Waronen vävylleen Mats Rissaselle, joka oli kotoisin Siilinjärven Rissalanrannalta. Ryönällä asui myöhemmin mm. Väätäisiä ja Vartiaisia.

1.6.4 Nilsiän Syvärinjärven alueen rajamaista 1600 - luvun alkuun asti

Lastukosken itärannalla Pisan kohdalla saattoi jo olla Heikki Otisen omistuksia, jotka "rajamaina" joutuivat 1600-luvun alussa Juhan Ivarsson Kauhaselle. Kuitenkin Otisen maita oli Muuruveden länsipuolella Riistaveden ja Pelonniemen alueella, joka on voitu tulkita "rajamaaksi"! Leppävirtalaisella Olli Sutisella oli aneki numero 1681 Lastukosken pohjoispäästä aina Pisan pohjoispuolelle Siikajärven rannalle asti. Maakirjan oli antanut Kustaa Fincke. Olli Ryynäsen anekiin numero 1808 on merkitty myös Kustaa Finckeltä Jouhilahdenpohja, joka sijaitsee noin 10 km Tahkovuorelta luoteeseen. Tämä Ruokoisen kylään kuulunut maa joutui 1600-luvulla Ruotsalaisten suvun hallintaan. Peräti 4 veljestä hankki Ruokoisenrannan maat Ryynäsiltä.

Syvärin itäpuolelta oli myönnetty rantasalmelaiselle Juho Piriselle anekissa numero 1528 Saunaniemi ja Tahvanaisenmäki noin 10 kilometriä Lastukoskelta luoteeseen. Sutisen maiden pohjoispuolella ehkä Palonurmen Nurmesjärven rannalla oli mahdollisesti edellä mainittu karjalaiskylä, jonka savolaisten kerrotaan polttaneen 1540-luvulla. Kuitenkin siihen aikaan karjalaisten Syväriä lähinnä olevat tunnetut talot löytyivät Pielisjärven alueelta. Syvärin saaret ja Nilsiän alue kuuluivat suurimmaksi osaksi Warkauden Antti Luttiselle anekin numero 1582 perusteella. Sen oli myöntänyt Kustaa Fincke. Nilsiän länsipuolen Halunan oli anekin 1686 perusteella vallannut leppävirtalainen Paavo Ollinpoika Laitinen. Aneki sisälsi maita Kuopion tien varrelta Kinahmin eteläpäästä ja Kumpusenjärveltä aina pohjoiseen Eitikanjärvelle asti. Maiden itäraja ulottui nykyisen Nilsiän kirkonkylän liepeille. Lännessä maita löytyi vielä Kinahmin pohjoispään länsipuolelta Petrojärveltä.

Syvärin itärannan Tahkovuoren kohdalta Keyritystä ottivat haltuunsa Lukkariset luultavasti vasta 1600 - luvun taitteessa. Kuitenkin ainakin jo 1570-luvulla Lukkarisia asui jossain Syvärin pohjoispuolella ehkä Varpaisjärven Lukkarilassa, koska vuonna 1589 Nerkoolle kirjattujen Olli Lukkarisen ja Olli Heikurisen 7 veromarkan tila oli täysin autio. Ryssät olivat 9 vuotta aikaisemmin hävittäneet ja murhaneet sekä polttaneet talon. Heikurisia asui myöhemmin lännempänä Iisalmen Rotisenmäen (Ruotaanmäen) tienoilla.

Syvärin pohjoispään itäpuolen Kärsämäen maat "Karsanmäki, Somsansaari ja Savisaari" olivat nähtävästi myönnetty jo 1540-luvulla Siilinjärven Hakkaraisille. Silti näiden omistusoikeutta Ruotsille pidettiin ehkä vielä epävarmana. Edellä mainitut Piriset, Sutiset ja Luttiset asuivat kaukana Syväriltä katsoen etelässä Rantasalmella, Leppävirralla ja Warkaudessa. Hakkaraisia asui jo Siilinjärvellä. Muistettakoon, että keväällä vuonna 1556 Syvärillä tapettiin 8 kalastajaa, joten järven lähellä ei nähtävästi uskallettu asua vakituisesti. Luukon mukaan (s.727) alkuvuodesta 1556 Tavisalmelle hyökkäsi 600 - miehinen vihollisjoukko. Viinijärveltä karjalaiset pääsivät sinne Kaavin ja Wuotjärven kautta hyvillä hankikeleillä melko nopeasti. Siitä he voivat jatkaa matkaa luoteeseen Oulujärven tienoille.

Rautavaaran Älänteen tienoon maita kuului joroislaisille Heikki Niilonpoika ja Paavo Simonpoika Lukkariselle. Heidän anekissaan 1578 mainitaan Lukkarinjuuri, joka vuoden 1664 tietojen perusteella sisälsi maat "Tiilikanjoen kahdenpuolen, Keyrityn luoteenpuoli ja Keinäsenjärvi". Kaksi ensin mainittua sijaitsi Rautavaaran Älänteen tienoilla eli olivat todella anekin myöntämisaikaan valtakunnan "rajamaita". Keinäsenjärvi oli huomattavasti siitä pohjoiseen lähellä Laakajärveä. Palstojen myöntäjää kuitenkaan ei oltu kirjattu.

Ensimmäinen vuoden 1595 Täyssinänrauhan jälkeinen Syvärin itäpuolen "rajamaan" asutustoimi lienee tapahtunut 25. maaliskuuta 1598. Silloin Joan Larsson (Kauhanen) sai Suomen ylipäälliköltä Arfved Erikssonilta (Stålarmilta) Tavisalmen pitäjästä "Ryssänrajan viereltä" 6 veromarkan maat. Hän oli viljellyt kyseistä rajamaata rajankäynnin yhteydessä "brukat uti Råågången wed grenzen". Luovutusasiakirjassa mainitaan myös sotamarsalka Klaus Flemingin kirjelmä päiväyksellä 25. tammikuuta 1593 (KA no 6649 s.12).

Näihin Kauhanen sai vuonna 1603 vielä lisämaita Pisan alueelta Siikajärvenmaan, Keyrirynjoensuun, Kantaraatinmaan ja Pisanmäen päivärannan. Myös Mikko Venäläinen oli saanut vuosien 1598 - 1599 aikana saanut 1,5 veromarkan maat, joihin kuuluivat Rautavaaran Älänteenjärven eteläpäästä "Korkeakosken itäranta" ja siitä itään "Korpisentaival" ja pohjoiseen "Älänteentaival ". Lisäksi Olli Jääskeläinen oli saanut Syvärin pohjoispäästä Siikamäen. Vuonna 1607 Lapveläiset ostivat Laakkoselta Syvärin pohjoispäästä Sompsanniemen, Sompsanrannan ja Vuorisenrannan (Pirinen II:1 s.194, s.196).

Täyssinänrauhan jälkeen vuoden 1600 aikoihin Syvärin itäpuolelta otti maita haltuunsa myös Korhosten suku. Anekien liiteosan sivulla 289 numerossa 16 (p.550) kerrotaan, että Pekka Korhonen oli 3. maaliskuuta 1603 saanut yleistä "kruunun maata rajan viereltä". Niihin kuuluivat Keyritynjärven toinen ranta, Keyritynjoen luoteispuoli, Tuoreen Nurmesjärven itäranta, Kangasjärvi, Kangasjärven niittysuo ja Älänteen joen eteläpuoli ja Joutsenlahti (Joutenlahti) Älänteen itärannalta. Jälkimmäisen palstan itäpuolella on varsinainen Suojärvi, jossa Korhosten myöhemmin sanottiin asuvan. Kuitenkin ainakin osa Korhosista asui Palonurmen itäpuolella Kangaslahdessa.

Samoihin aikoihin Olli Hartikainen ja hänen yhtiömiehensä Antti Niskanen saivat anekilla 1850 maita Syvärinjärven itäpuolelta Siikajärveltä aina Keyrityn Nurmesjärven rantaan asti. Anekin maat olivat: "Kanta Raatin pohjoispää, Pavojärven joki, Pavojärvi , Pentinjärvi , Toren Nurmeksen itäpuoli, Keyrityn Nurmilahti ja Siikajärvenmaa". Kanta Raati tarkoittaa nykyistä Raatinjärveä Pisan pohjoispuolella Siikajärvellä. Muut maat sijaitsivat sen pohjoispuolella. Nämä maat olivat ilmeisesti palkkiona siitä, että Sigfrid Heikinpoika Hartikainen sitoutui jo vuonna 1591 varustamaan sotaväkeen; siis Klaus Flemingin alaisuuteen; miehen ja hevosen. Lisäksi hän avusti Täyssinänrauhan rajankävijöitä vuoden 1595 aikana antamalla näille majoitusta ja elintarvikkeita. Kuitenkin tämän anekin tietojen täytyy olla melko myöhäiseltä ajalta ehkä 1640-luvulta, koska Antti Niskanen tuli Hartikaisten osakkaaksi vasta 1610-luvulla eräiden Jännevirraan Hartikaisten osuuksia ostamalla. Vuonna 1603 saapui Nilsiään kylän ensimmäinen tunnettu vakituinen asukas Tuomas Ahonen Leppävirran Saamaisista.

1600-luvun alussa käytiin Nilsiässä kaskeammassa jopa Pielaveden tienoilta saakka. Tavisalmen käräjillä 13. helmikuuta 1604 tuomitiin Erik Larsson, Henrik Rytkönen, Thomas Ahonen, Powall Niskanen ja Staffan Niskanen kukin 3 taalarin sakkoon. He olivat polttaneet Lasse Pirisen ja Jöns Luttisen metsää.(Ka no 6703 s.99). Sakotetuista nähtästi vain Thomas Ahonen asui jo Nilsiän tienoilla. Hän oli lähtenyt jo Leppävirran Saamaisista. Niskasilla (Jännelahdessa Joan Niska jo vuonna 1557 papinverojen mukaan ) ja Rytkösillä oli jossain vaiheessa maita myös hiukan Siilinjärven kirkonkylän pohjoispuolella.

Niskasiin liittyen Kuopion talvikäräjillä 1642 käsiteltiin Siilinjärven Mats Husu Kasurisen ja Tavisalmen kartanon silloisen isännän majuri Anders Haran kiistaa Kolmisuon sopenmäestä sekä Siirijärven maasta, joka toisten mukaan oli Siilijärven maa tai Varpaniemi! Kyseessä oli autiotila, jonka haltuunottamisesta sai 4 vapaavuotta verotuksessa. Tila sijaitsi nähtävästi Kaaraslahden Ruuskasten tilan kupeella, josta löytyi mm. Varpaisensuo ja Puittisen ahon pate. Husun mukaan Varpaniemi 2 vm arvoinen. Se oli 1582 viety maakirjaan nimellä Kolmisuon Sopenmäki. Sitä oli hallinnut ja asunut ensin Pehr Jönssön ja sitten Jöns Niska. Pehr Jönssön lienee sama kuin Tavisalmen kartanon voutina 1557 -1561 toiminut Pehr Jönsson (Smolander). Kiistassa mukana myös Peder Kasurinen ja Erik Kasurinen, joiden mielestä Husu Kasurinen ei omista samaa maata. Maa sijaitsi Siilijoen ja Siirijärvenmaan (Siilijärven) välillä. Kukaan ei ollut asunut kyseisellä tilalla sen jälkeen, kun Jöns Niska(ain) oli 30 vuotta sitten (n.1612) kuollut. Husu sai riidassa 40 dalerin sakot.

Huom.! Vuonna 1557 Siilinjärven tienoilla Jännelahden kylässä asui Joan Niska (KA 6256 s.51) ja Pielavedellä Lars Niska. Joan asui siellä ilmeisesti jo vuonna 1549 (Tarkista KA 6152 s.113-s.116 v. 1549 Tavisalmi Joan P Niskain). Pirisen mukaan Niskasen suvun ensimmäinen edustaja ilmestyi vuonna 1557 Pielaveden Lammassaloon (Pi II:1 s.273), mutta hän ei ole ottanut huomioon Jännelahden Joan Niskaa!

1.6.5 Syvärin pohjoispuolen rajamaista

Edellä jo mainittiin Ohtaanniemen Pelkosten omistus Syvärin pohjoispuolella oleva Korpijärvi. Vuonna 1664 siellä asui Olli Ollinpoika Juutinen, jonka talo sijaitsi Huomanmäellä lähellä Korpijärveä. Kalavettä Ollilla oli vain kesäisin (p.509 Korpijärvi). Syvärin pohjoispäästä Kustaa Fincken Olli Sutiselle myöntämässä anekissa 1681 mainitaan Vuorisentaival. Vuorinen sijaitsee noin 8 km Syvärin pohjoispään itäpuolella. Maakirjojen tarkastuksen vuonna yhteydessä se mainitaan rajankulkupaikaksi (vuosi 1664 p.493 Sutela). Tätä taivalta pitkin kuljettiin Syvärin pohjoispäästä Iisalmen reitille joko Lapinlahden lähelle tai Iisalmen Hernejärvelle. Sitä käytettiin ainakin jo vuoden 1550 tienoilla. Tässä lienee ollut kyseessä pelkkä "tilusten" välinen rajapaikka ehkä "Hernejärven" Leskisten maita vastaan. Jos seuraa Syväriltä Vuorisentaipaleen kautta luoteeseen johtavaa linjaa, niin Martikkalanmäen länsipuolella on Rajamäki ja siitä luoteeseen Petäjäjärvi. Jälkimmäinen järvi kuuluu jo Sonkajärven vesialueeseen.

Muita Sutisen Kustaa Fincken antamassa anekissa 1681 mainittuja Syvärin lähellä olevia maita olivat: Warpasenmäki, Kivijärvenmäki, Korpijoen ranta ja Koivumäki. Jälkimmäinen palsta löytyi Syvärin pohjoispään länsirannalla Vuorista vasten. Muut palstat sijoittuvat Varpaisjärven kirkonkylän lähelle; Kivijärvi sen etäpuolelle. Vuonna 1664 anekin maihin oli lisätty Varpaisjärven kaakkoispuolelta Mantinanmäki. Anekiin sisältyi myös edellä mainitty "Siikajärven alus" Pisan pohjoispuolelta.

Syvärin pohjoispäähän Jumisille ja Korpijärvelle oli Kustaa Fincke kirjannut Pekka ja Matti Leskiselle sekä Matti Sormoselle anekin 1756, johon oli liitetty myös Nissilän Pekka Makkonen. Kahden jälkimmäisen palstat sijaitsivat Savon luoteiskolkassa mm. Salaman (Salahmin) kylässä Vieremällä. Missä sijaitsivat useimmissa luetteloissa Iisalmen Hernejärven kylään kirjatun Pekka Leskisen palstat? Ongelmaksi tulee se, että tällä alueella on useita samannimisiä paikkoja. Luettelossa mainitaan: "Levielahden(Levälahden) ranta, Satulamäenpää, Warpoisenniemi, Mäntysaari, Saariniityn päällys". Myöhemmin Stålarm oli kirjannut edelliseen anekiin palstat: "Mustalahenmäki Selöeldh ja Löytöjärven itäpuoli".

Vuonna 1664 Juminen ja Korpijärvi (p.507 Jumis, Korpijärvi ja Palois) kerrotaan lisätietoja anekin 1756 tiluksista. Vieremän Paloistenkylästä Levälahdenrantaan ja Varpaisenniemelle Jumisille on 7 peninkulmaa eli yli 40 km. Satulamäki on Jumisten lähellä. Varpaisenniemen läheltä löytyvät myös Mäntysaari ja Puronnenän niemi. Varpaisenjärvet sijaisevat Jumisjärven luoteispuolella. Myös Mustalahen mäki selöeldh, Saariniityn päällys ja Löytöjärven itäpuoli ovat 7 peninkulmaa Paloisilta. Hernejärvelle Paloisilta on matkaa hiukan yli 30 km. Tarkastusvuoteen 1664 mennessä anekin maihin on lisätty "Jumisjärven luoteispuoli ja Jumisjärven itäpuoli", jossa asuvat Juho ja Lassi Heiskanen sekä Heikki Hynninen. Mustalahenmäen selkä ja Löytöjärven itäpuoli kuuluivat Heiskasille. Nekin nähtävästi olivat Jumisilla tai Korpisilla. Lisäksi Lauri Huttusen anekista 1745 kylän maihin lisätty Paloistenniemi, jossa asui Juho Laurinpoika ja Juho Pekanpoika Heiskanen sekä Matti Hynynen. Tämä paikka lienee "Jumisten" Paloinen.

Soinisen mukaan Pekka Pekanpoika Leskinen maksoi näistä maista veroa jo vuonna 1541. Vuonna 1551 hänen yhtiömiehensä oli Tuomas Tihinen, jonka sukua asuu Kiuruveden länsiosissa. Matti Makkonen tuli yhtiömieheksi vuonna 1553 Vieremän Salahmin maineen. Jälkimmäisiä maita oli aikaisemmin hallinnut Pohjois-Savon "suurmaanomistaja" Haajaisten suku. Osia niistä oli omistanut myös joroislainen Pasasten suku. Leskisten maista muodostuivat myöhemmin Jumistenkylän tilat 1-2/1-4 ja Korpijärven tilat 1/1-4. Näyttää siis siltä, että Hernejärven kylään merkitty Pekka Leskinen ei asunutkaan Hernejärvellä, vaan Jumisilla! Pekan sukulaisia oli muuttanyt pohjoisemmaksi Kainuuseen. Luultavasti Matti muutti Oulujärven Melalahteen (v. 1776-1783). Vuonna 1558 Oulujärvellä asui lautamieheksikin ylennyt Hannu Leskinen ja vuonna 1570 Oulujärven Mieslahdella Esko Leskinen. Leskisten sukua asui 1600-luvun lopulla Iisalmen Pörsänmäellä, josta Jakob Leskinen joutui sotilaaksi..

Kartalta Satulasuo löytyy Vuorisenjärven kaakkoispuolelta. Varpaisenniemen on täytynyt sijaita Hernejärven itäpuolella joko Ylä- tai Ala-Varpaisen alueella. Varsinaisen Varpaisjärven tienoon omisti Sutinen. Mäntysaarta ja Puronenän niemeä ei voi enää paikallistaa. Levälahti löytyy Vuorisen eteläpäästä. Edellisen järven pohjoispuolella ja noin 5 km Suuri-Jumisilta itään näyttää olevan pieni Leskelänlampi, jonka nimi mahdollisesti juontuu vanhoista Leskisistä. Myös Hernejärven eteläpäässä on Leväniemi, josta etelään pistävä lahti voinut olla Levälahti. Nykyisin siellä näyttä olevan Lyyran talo. Se ainakin nykyisin kuulunee Hernejärvenkylään. Sen itäpuolella on myös eräs Korpimäki. Löytöjärvellä lienee tarkoitettu Löytölampeja, jotka ovat Ala-Varpasenjärven eteläpuolella. "Mustalahdenmäki Sälevällä" on ilmeisimmin järven eteläpäässä näkyvän Mustanlahden mäki. Myös Sälevänjärven länsirannalla on Mustanselkä sekä myös Korpisenjärven länsipuolella on Mustametsä. Toisaalta Sälevän länsirannan Mustalahti näyttäisi muuttuneen Mustanlammiksi. Suuri-Jumisen itäpuolella on edelleen Heiskala.

Huom.! Edellä mainittu Heikki Hynninen valmisti rautaa 1640 - luvulla harkkohytissään, mutta oli kerran nostanut jännevirtalaisen Antti Niskasen luvalla järvimalminsa Syvärin eteläpäästä wuotjärveläisen Antti Pasasen vesialueelta. Hän joutui maksamaan maanosan raudasta Pasaselle (Saloheimo Savon historia II:1 s.279). Vuonna 1626 Iisalmen Paloistenkylän talonpoika Pertti Hynynen kasvatti myös vehnää.

Syvärin pohjoispuolella Iisalmen Sälevältä oli Klemetti Nissinen saanut Kustaa Finckeltä anekilla 1780 Selitysjärven rannan (Sälevä!), Poikkijärven rannan ja Luotostenkosken päivärannan Nissisen vanhemmat Klemetti Kirjurin myöntämät maat Kirjamäki, Levästenjoki ja Myhkyrinsaari sijaitsivat länteen 60 kilometria Onkiveden rannalla Karvasalmella (v.1664 p.498 Karvasalmi). Luotosenkoski on Sälevänjärven länsipuolella. Myöhemmin ehkä 1600-luvulla maihin oli lisätty Warpasenmäki. Tällöin kylän asukkaina oli Nissisten ohella Knut Sormunen ja Antti Kächkönen. Karvasalmella asuivat Kuosma ja Heikki Kuosmanpoika Kuosmanen ja Myhkyrinsaaressa Olli Tuomaanpoika Ollikainen. Soinisen mukaan (s.95) Klemetti ainakin aluksia asui Lapinlahden eteläpuolella Karvasalmella, jonka maita kuului aikaisemmin Turusille.

Klemetti Nissinen omisti Savon pohjoisosasta ainakin jo vuonna 1549 suuren 7 veromarkan tilan. Vuoden 1561 verotiedoissa kerrotaan, että Klemetti maksoi nimismiehen ja neljänneskuntamiehen veroina viljatuotteita "ruista 90 litraa ja 144 litraa sekä kauraa 180 litraa". Muita verotavaroita olivat "näädännahkoja, kärpännahkoja, oravannahkoja, voita, humaloita, hamppua, kapahaukea, tuohta ja tervaa". Siis kauraakin viljeltiin yleisesti näinkin pohjoisessa. Myös metsästys näyttää olleen tuottoisaa. Klemetin omistus Kautisenranta oli kirjattu vain rajapaikaksi "är allenast råå och gränt skilnt, och intet opå". Sen sijainti on epäselvä.

Kauempaa Syvärinjärven pohjoispuolelta löytyy maita Olli Laitinen ja Juho Tuovisen anekista 1778. Tuovinen omisti Stålarmin kirjaamat Laakajoen eteläpään, jossa vuonna 1664 asui Haajaistenkylään eli Sonkajärven Haajaistenjärvelle kirjattu Mikko Filipinpoika Tuovinen (p. 511 Pajumäki). Wehmasjärven kylässä Laakajärveltä lähes 20 km etelään asui Mikko Mikonpoika Tuovinen. Päsmärinjärvellä Laakajärven eteläpäästä noin 15 kilometriä länteen oli asuinpaikkansa valinnut Pekka Yrjönpoika Tuovinen. Pekka asui "Haasisenmaalla". Pajumäen "yhtymään" kuului myös Maaningan Tuovilahden maita. Näistä Yrjö Yrjönpoika, Antti Ollinpoika, Olli Ollinpoika ja Filip Erikinpoika Tuovisen sekä Anders Sigfridinpoika Rekinen (Riekkinen), Matti Matinpoika Ketoisen ja Erik Heikinpoika Hyttisen maat oli pantu majuri Anders Haran lesken rouva Brabro Shaden rälssitilan alaisiksi 1650-luvulla. Maaningan Tuovisten ja heidän osakkaansa Anders Riekkisen maita löytyti siis myös Sotkamon Laakajärven rannoilta. Siellä oli kaskennut 1650-luvun alussa myös Mats Kettu, jonka poika Gabriel tuli Muuruveden Saarvonmäen omistajaksia. Rouva asui Tavinsalmen kartanossa, joka 1540-luvulla todetetaan perustetuksi Taviniemeen. Kartanon maihin kuului Onkiveden itäpuolelta myös Häämeenmäki. Anekin nimipaikka Pajumäki sijaitsi ilmeisesti Pielaveden itäpuolella Pajujärvellä Maaningan Tuovilanlahdelta noin 10 km länteen.

Vuonna 1664 Haajaisilla ilmeisesti Sonkajärven itäpuolella Haajaistenjärvellä Iisalmenkylän yhtymän (p.524 Iisalmi) asukas Lauri Laurinpoika Juntunen viljeli Haajaistenjärven sivua. Nämä Iisalmen maat perustuivat Antti Kaarakaisen Kustaa Finckeltä saamaan anekiin 1750. Varsinainen Kaarakkala löytyy Sonkajärven Sukevalta noin 10 km lounaaseen eli vanhemman maanomistajan Joan Sallisen maiden alueella. Yhtymän palstoja oli "Haajaisenjärven pohjoispää, Mikkelinlammin eteläpää, Sallisenmaa, itäpuoli Sallisen Haapamäkeä, pohjoispuoli Saarista, Tetrijärvenmaa, Liikajärvenmaa, Ukon Murtomäki, Haajaistenjärven sivu ja Tismujärven länsipuoli". Tismujärvi on Iisalmella ja sen tienoilla asui Martti Heikinpoika Karvonen. Lisäksi maita oli Vieremäjärvellä ja Valkeisilla. Sallisenmäki on Sukevan lounaispuolella ja Saarinen sen länsipuolella.

Myöhemmin yhtymään oli saatu Yrjö Maununpojalta mm. "Venäjänpuoli Itämäkeä, Talasjärven puolipäivän puoli, Iinmäki ja Sallisenmäkeä sekä Sokan Pyöriätä". Pohjoisin maista Talasjärven alue sijaitsee yli 10 km Sukevalta koilliseen Pohjanmaan rajalla, jossa on myös Talaskangas. Tetrimäki sijaitsee noin 5 km Sonkakoskelta itään Päsmärin suuntaan, jossa on myös Tetrilampi. Saarinen taas löytyy noin 15 km Sukevalta lounaaseen Vieremän Palosenjärven suuntaan. Iisalmelta katsoen Sallisenmaan etäisyys oli 4 peninkulmaa (mihl), Talasjärven ja Sokan Pyöriä 5,5 mihl ja Mikkoisenlampi 4 mihl. Jälkimmäinen saattaa sijaita Sonkajärven Haajaistenjärven eteläpuolella Mikkelinmäellä, mutta myös Kauppilanmäen ja Sonkajärven puolivälissä on eräs Mikkola. Sokan Pyöriä on niin kaukana, että se voi olla Sukevan koillispuolelta löytyvä Lika-Pyöree. tai Sonkajärven Päsmärin eteleläpuolelta löytyvä Pörönsuo. Lisäksi mainitaan Poroveden etelärannalta Huotarin eteläpuoli. Yhtymän osakkaita vuonna 1664 oli Juho Antinpoika ja Eskel Juntinpoika Kaarakainen, Juho Matinpoika Kauppinen, Pekka Antipoika Niiroinen ja Juho Viisanpoika Kumpulainen. Itämäkeä vuonna 1664 ei mainita ollenkaan Iisalmelta!

Sälevän pohjoispuolella Luomaisenmaa oli saman nimisen järven ympäristö oli vuonna 1664 Lapinlahden Ollikalassa (p.486 Ollikala) kirjattu "verottamaksi rajamaaksi" eli "sossom gräntz och Rågångh och är Redo dem ibland wärderat". Se löytyy jo Kustaa Fincken anekista 1744 ja on nähtävästi myönnetty 1550 - luvulla tai ennen. Aneki kuului Maaningan Käärmelahteen kirjatuille Jääskeläisille. Näiden maita oli myös mm. Wuotsalmi Wuotjärven Wuotlahdessa. Jääskeläisten anekiin Erik Stålarm oli myöhemmin tarkentavasti lisännyt Luomaisen järven ympäriltä Härkäjoen, Siparin, Ruokojärven ja Vehmasjärven sekä Älänteen pohjoispään "Pocdiospää elennast". Näihin lisämaihin kuuluivat myös "Sukevanväli, Rauvanväli, Maaselänsivu ja Murtomäki sekä Tolpoisenmurto".

Sukevanväli ja Raudanveden väli löytyvät Sonkajärveltä ja jo aikaisemmin mainittu Murtomäki Sukevan pohjoispuolelta. Tolpoisenmurto sijaitsi nähtävästi Sonkajärven Haapajärven ja Kiltuanjärven välissä Jyrkkäkosken lähellä. Siellä on nykyisin Tölpöisensuo. Vuoden 1664 maakirjojen tarkastuksen mukaan (p.486) Maaselänsivu ja Murtomäki jäivät Suomalaisten suvulle, joiden omistukset liitettiin Kajaaninpitäjään. Iisalmen Hernejärvellä asuva Niilo Roivainen puolestaan oli saanut em. Luomaisenjärven ympärillä olevat maat. Vehmasjärvi sijoittuu Luomaisenjärven ja Tiilikanjoen välille. Toinen Vehmasjärvi on 20 km Sonkajärven itäpuolella.

Miten Jääskeläiset ja heidän osakkaansa Kächköset kulkivat Lapinlahdelta Oulujärven lähelle Murtomäelle? Todellisuudessa he asuivat Lapinlahden kirkonkylän läheisyydessä Ollikkalassa ja sen pohjoispuolella Nerkoolla. Nähtävästi he matkustivat ensin Iisalmen kautta Sonkajärvelle ja sieltä Sukevalle. Täältä mahdollisesti siirryttiin Raudanjokea pitkin itään Raudanvedelle ja Venejärven kautta Isolle Viinijärvelle. Sieltä pikku jokia pitkin ja lyhyt kannas ylittäen kuljettiin Oulunjärven Vuottolahteen laskevalle Matojoelle. Tämä joki virtaa aivan Murtomäen kupeelta. Koska Maaningalta kuljettiin Murtomäkeen, niin on sitä kautta kuljettu myös Oulunjärven Vuottolahteen ja sieltä ehkä Ouluun. Toinen mahdollisuus oli siirtyä jostain Iisalmen tienoilta itään Laakajärven vesistön alueella. Sieltä lyhyviä ja tasaisia suotaipaleita ylittäen päästiin myös Raudanvedelle. Tällä reitillä olisi nähtävästi vähemmän koskitaipaleita.

Lapinlahden Martikkalan Martikaisilla ja Pörsänmäen Rautaparroilla Fincken myöntämä aneki 1769 (vuonna 1664 p.501 Martikkala). Martikaiset asuivat Onkiveden pohjoispäässä Lapinlahden kohdalla Lehtosaaressa (Martikkalansaari) ja Rautaparrat Itämäellä (Pörsänmäellä). Mantereen puolella Martikaiset omistivat mm. Hirvimäen (Martikkalanmäki) ja sen luoteispuolen. Rautaparrat puolestaan hallitsivat Korpimäkeä ja Korpimäensivua, jotka olivat Pörsänmäeltä 7 kilometriä luoteeseen. Länteen Sulkavanjärveen laskeva Sulkavanpuro oli merkitty anekiin vain rajankulun takia "för rågongen och gräntz skull". Se oli vain "tilusten välinen" selkeä rajamerkki.

Pörsänmäen eli Itämäen "venäänpuoli" löytyy Kustaa Fincken myöntämästä Kaarakaisten anekista numero 1750. Vuonna 1589 voudintileissä mainitaan, että Kaarakaisten 7 veromarkan tilasta 3/7 oli autiona. 11 vuotta aikaisemmin Ryssät olivat lyöneet asukkaita kuoliaiksi. Varsinainen Kaarakkala on Iisalmen pohjoispuolella Sukevalla. Huom.! Korpijärvenmäki löytyy myös Ollikaisten anekissa 1749 Kustaa Fincken myöntämänä. Sen etäisyydeksi vuonna 1664 (p. 488) Ollikalasta oli kirjattu vain peninkulma eli noin 6 kilometriä, joten sillä lienee tarkoitettu Varpaisjärven eteläpuolelta löytyvää jotain Korpisenniemen lähellä sijaitsevaa mäkeä.

Olli Rautapartainen ja Eskel Oinonen olivat myöhemmin merkitty Martikaisten maakirjaan 1749 yhtiömiehiksi. He vaativat itselleen mm. Hirvijärven pohjoispään, Laan pohjoispään, Pålimaaselän, Lahnaisenmäen "Loehnaisenmäen" ja Wiinijärvenmaan. Palstat oli myöntänyt Savonlinnan päällikkö Jöran Månsson "J F", joka hoiti tätä virkaa vuosina 1567 - 1575. Nimimerkki soveltuu myös mm. Savon laamanniin Jöns Månssoniin, joka maaliskuussa vuonna 1555 voittoisan taistelun jälkeen sai takaisin Savon laamannin viran (Pirinen II:1 s. 613). Olli Rautaparta oli vuonna 1548 ja Eskel Oinonen vuonna 1551 kirjattu Tavinsalmen Savilahden neljänneksen 2. kymmenykseen eli ilmeisesti Pielaveden tienoille, mutta vuonna 1561 Olli on jo Iisalmen Nerkoolla eli Martikkalan lähellä luultavasti Pörsänmäellä. Samalla alueella asui Oinonenkin ainakin jo vuonna 1603. Ollin ja Eskelin omistukset Pangantaival ja Panganranta sijaitsivat Pielavedellä.

Rautapartasen ja Oinosen palstoja löytyi siis Sotkamon eteläpuolelta Laakajärveltä. Nyt kuitenkin Poolimaanselkä ja Viinijärvi ovat tässä luettelossa kummajaisia! Vuonna 1664 (p.501 Martikkala) niiden todetaan kuuluvan Kajaanin pitäjään. Ehkä ensin mainittu on sama kuin Laakajärven itäpuolinen Maanselkä, jossa Habermanniin mukaan Vieremän Paavo Nissisellä oli 7 tynnyrinalan Poolimäki. Tunnetuin Viinijärvi kuitenkin sijaitsee Liperissä! Viinamäki kyllä löytyy Iisalmen itäpuolelta sekä Sotkamon Jormasjärven eteläpuolelta ja Viinamäen miehiä ja naisia vielä nykyisinkin jopa liikaakin. Tarkemmin karttaa tutkimalla Iso Viinijärvi ja jo aikaisemmin mainittu löytyy Sukevalta lähes 20 kilometriä koilliseen Raudanveden pohjoispuolelta; siis reilusti nykyisen Kainuunrajan pohjoispuolelta. Lahnaisenjärvi taas on sen itäpuolella. Rautapartasen ei sentään tarvinnut lähteä Liperiin viiniä ostamaan. Hän voi vetää sitä partaansa jokaisella Oulun kauppamatkalla, jos kulki Oulujärven Vuottolahden kautta. Jos järvi sattui olemaan punaviiniä, niin Rautaparrasta tuli Punaparta, mikäli uitti siinä partansa. Näin helposti sukunimi voi muuttua.

Olli Häyrynen ja Olli Laurinpoika Liikaisen olivat Kustaa Finckeltä anekin numero 1758. Siihen merkityt Venäänjärven pohjoispää tai Venejärven"Wänehenjerfven" pohjoispää oli myös viety maakirjaan rajan takia (vuosi 1664 p.515). Venäänjärvi löytyy Sukevan eteläpuolelta, joten sen pohjoispää tuskin oli Ruotsin rajamaata. Ehkä ne olivat muita aikaisemmin vallattuja maita. Ehkä niillä saatettiin vain vahvistaa Ruotsin sekä itä - että pohjoisrajan omistusta tai ne olivat verottomia vain palkioina rajan valvonnasta. Muita Fincken anekiin 1758 merkittyjä maita olivat "Sonkajärven salo, Luomaisen taival, Sälöen (Sälevän) taival, Ihotunranta, Hernejärven taival, Wingvan niska, Pentsan luoto ja Laurinlammin ranta". Ihottu löytyy Iisalmen Hernejärveltä. Laurinlammet sijaitsevat noin 5 km Sonkajärven kirkonkylästä länteen. Vuonna 1664 sinne oli kuitenkin kirjattu peräti 7 asuinpaikkaa. Liikainen asui tällä alueella vielä vuonna 1571, mutta hän oli "alentunut" huonemieheksi.

Olli Häyrynen oli merkitty vuonna 1557 (KA no 6256 s.49) Iisalmen kupeessa sijaitsevan Hernejärvenkylään, jossa hänellä oli suuri 6 veromarkan tila. Wingvanniska kuului vuonna 1664 (p.515 Ruotakko) ja Hernejärven Pekka Partaselle ja Niilo Nissiselle. Heidän asuinpaikkansa sijaitsi vain 1/2 peninkulman etäisyydellä Wingvasta, joka oli Hernejärven pohjoispuolella Matkusjoessa Madesalmella. Sen lähellä pohjoispuolella kohoaa Rajamäki. Nykyisen kartan mukaan Häyrysen (Höyrysen) kylä sijaitsee Jumisilla Korpisen rannalla. Tässä lienee ollut edellä manittu Sälöen (Sälevän) taival.

Vuonna 1664 (p.515) todetaan, että Luomaistenmaa jäi Ollikalan yhtymään (p.486) kuuluvalle Hernejärven kylään kirjatulle Juho Roivaiselle. Saman kylän Niilo Nissiselle ja Pekka Partaselle kuuluivat "Ihotunniemi, Päntzenluoto ja Wingavan niska", joista jälkimmäinen oli vain rajamerkki "allenast för rååmerk infört". Pentta on Hernejärven luoteispuolella. Iisalmen koillispuolella puolella Wiitaankylässä asui Huttusia. Heille kuuluivat "Sonkajärvensalo, Säleväntaival ja Wenäänjärven suon pohjoispää", joista jälkimmäinen oli merkitty anekiin vain rajan takia "för råå och gräntzen skull införd".

Stålarm oli kirjannut Lauri Ikoselle ja Pekka Parkattiselle anekilla 1786 Rauvanjärven itäpuolen, joka myöhemmin jäi kainuulaisille ja vuonna 1664 (p.515 Ruotakko) kuuluivat Kajaaninpitäjään. Alue sijaitsi Sukevan itäpuolella. Jo Kustaa Fincke oli myöntänyt osakkaille maita Iisalmen koillispuolelta Pentsan lahdelta, Pariasniemen pohjoispään eli Sonkajärvenmaan, Kalliojärven ja Palostenjärven". Jälkimmäinen oli luultavasti Penttan lounaispuolella oleva Palosenlampi. Iso Kalliojärvi puolestaan on Pentasta vajaa 10 km itään. Stålarm oli heille merkinnyt Luomaisen pohjoispuolen, Nurmijoen itäpuolen Sälevän ja Sonkajärven Haapajärven väliltä, edellä mainitun Rämänjärven (Raudanjärven) itäpuolen Sukevalta koilliseen ja Lachden taipaleen, joka saattaa olla Laakajärventaival Raudanjärveltä kaakkoon. Vuonna 1664 mainitaan, että Lachdentaival sijaitsi noin 36 km päässä Ruotakosta. Ruotakonkylä siis löytyi Iisalmen Hernejärven ja Sonkajärven väliltä, joten edellä mainittu etäisyys täsmää.

Huttusilla oli anekien 1745 ja 1745 perusteella laajoja omistuksia Savon pohjoisosasta Anekit olivat Kustaa Fincken myöntämissä. Vuonna 1664 (p.515 Ruotakkon) kylään oli kirjattu Pekka Jaakonpoika Kainulainen, Lauri -, Matti - ja Niilo Antinpoika sekä Lauri Viisanpoika Rönkkö, Pekka Ollinpoika Ryhänen ja Antti ja Pekka Pölhöinen. Nämä asuivat Lauvinlammin rannalla, joka löytyi Pekka Partasen ja Niilo Nissisen anekista numero 1758. Luomaisen pohjoispuolen ja Nurmijoen itäpuolen sanottiin olevan 18 km etetäisyydellä Rutakosta ja sijaitsevat Iisalmen Hernejärven koillispuolella noin 20 km etetäisyydellä. Palosenjärven ja Penisenlahden palstojen etäisyys Rutakosta oli 1 mihl. Sonkajärvellä sijaitseva Pariasniemi siis löytyi anekista 1786, joka kuului Lauri Ikoselle ja Pekka Parkattiselle. Pölhöisten maita "Pölhönsuo" löytyy kaukaa Sonkakoskelta itään Päsmärin eteläpuolelta.

Sonkajärvellä vuonna 1664 asuivat Antti Antinpoika Rönkö, Lauri Kuosmanpoika Kuosmanen sekä Antti Ollinpoika ja Antti Antinpoika Huttunen. Iisalmen Kilpisaaren ja Viitaan kylien kaukaisimmat palstat olivat Lavin Kaijanmaa 4 mihl ja Pitkäkosken Koivusaari. Edellinen lienee ollut noin 4 km Sonkajärveltä koilliseen oleva Lapin Kaija. Eräs Pitkäkoski löytyy Iisalmen itäpuolelta. Sonkajärveltä koilliseen Petäjäjärvellä asui Olli Ollinpoika Huttunen ja Oinasjärven Kalliojärven taipaleella, Lauri Ollinpoika Huttunen sekä Hernejärvellä Pekka Pekanpoika Partanen ja Niilo Yrjönpoika Nissinen. Osakkaiden maita oli myös Kaupilan kylässä Paaisenmäki anekin 1678 "vanhan nauttinan perusteella". Luotoisenmurto ja Luotoisen itäpuolen etäisyys kylästä oli 3 mihl. Ne sijaitsevat Sonkajärveltä kaakkoon 15 km päässä.

Huttusten Laakajärvellä vuonna 1664 (p.515 Laakajärvi) asui Lauri Partanen. Hänelle kuului myös pohjoispuoli Kalliojärven taivalta nähtävästi Hernejärven koillispuolelta. Muita Fincken Huttusille kirjaamia maita olivat edellä mainitut Oinasjärven taival ja Lavin Kaijanmaa. Lisäksi mainitaan Stålarmin kirjaamat Torikansuon pohjoispuoli, Laakajärvi Haapajärvelle asti, Venejärven taival ja Pälimäki (? Pålimäki). Torikansuo ja Venejärvi löytyivät kaukaa Sukevan koillispuolelta. Torikansuon pohjoispuoli ja Laakajärvi Haapajärvelle asti olivat anekissa vain rajankulun takia (p.502 Pörsänmäki). Olivatko ne Kainuun vastaisen rajan vai vanhan Venäjän vastaisen rajan takia kirjattuja? Savon ja Kainuun välinen raja muodostui melko myöhään. Venäläisillä oli 1500 - luvun lopulla vaatimuksia Oulujärven alueeseen.

Huttusten vanha maa "Oinasjärven taival" sekä nuoremmat "Luotoisen itäpuoli ja Luotoisen nurkka" sijaitsevat Iisalmen Hernejärven koillis- ja itäpuolella. Itä - Kaija taas on nykyisen kartan mukaan edellä mainitun järven pohjoispuolella. Kaijat löytyvät myös Sonkajärven kirkonkylän kahdenpuolen. Lavin Kaija lienee kuitenkin Sonkajärven kirkonkylästä noin 4 km koilliseen sijaitseva pieni "Lapin Kaija". Paloisenniemi puolestaan lienee ollut Jumisilla. Todettakoon vielä, että Laakajärvi ja ja Haapajärvi löytyvät Sotkamon Talvivaaran ja Sonkajärven väliltä. Laakajärven Petäjoki laski tämän järven eteläpäähän idästä, mutta Karjalan maanselälle tuli järveltä matkaa noin 25 kilometriä samaan suuntaan! Soinisen tutkimuksen mukaan Huttusten maita löytyi Ruotakon, Sonkajärven, Laakan, Viitaan, Vännimäen, Petäjäjärven, Oinasjärven, Viitaan, Jokelan ja Iisalmen Kilpisaaren kylistä.

Savon pohjoisosan maita löytyi myös anekista 1678, joka oli myönnetty Leppävirralle Pekka ja Joan Pekanpoika Kauppiselle. Se valitettavasti puuttuu anekikirjasta. Soinisen mukaan anekin maihin kuului mm. "Mustajärventaival, Särkilahti, Parikkalahden kahden puolen, Kuivaistenluhta, Rautastenlahden luhta, Rautaluhta Särkilahdella, eteläpuoli Mieli Vihoija, pohjoispuoli Härkäjokea, Särkilahden aho, Pöräsenmäki, Salmijärvenmäki, Pajujärven sivun pohjoispuoli, Sorinsuon sivulla, pohjoispuoli Leppäsuota ja pohjoispuoli suurta Pyöriätä". Maita sijaitsi Leppävirran, Hanganmäen, Kaupisenmäen ja Pyöriälän kylissä, joista kaksi viimeksi mainittua sijaitsevat Savon pohjoisosassa.

Vuonna 1664 Iisalmesta pohjoiseen Sonkajärven Kauppilassa (v.1664 p.522 Kauppila) asuivat Matti Matinpoika ja Pertti Jönssinpoika Kauppinen sekä Kauppilasta 5 km pohjoiseen Pyöriälässä Grels Jönsinpoika Kauppinen. Kauppilan ja Pyöriälän maihin kuuluivat "Pörösalmen mäki, Salmijärven mäki, Mämmijärven mäki, Pajusjärven luoteispuoli, Sorinsuon sivu, pohjoispuoli Suurta Pyöriätä, Niemijärven itäpää ja luoteispuoli Leppäsuota". Niemijärvi löytyy Pyöriälän pohjoispuolelta ja Salmijärvi Kauppilan itäpuolelta.

Kauppisten osakkaita olivat vuonna 1664 Leppävirralta Sigfrid Tuomaanpoika Savolainen ja Olli Pekanpoika Pitkänen. Heidän maansa nähtävästi olivat Leppävirran Kurjalan alueella. Näistä Särkilahti oli kirjattu "vain rajankulun takia". Edellä todettiin, että Särkilahti löytyy myös noin 5 km Sonkajärveltä länteen Matkusjoesta. Särkilahteen liittyen oli kirjattu lisätieto. "Särkilahen ahon" omistaa vanhan nautinnan perusteella Joroisissa kirjoilla oleva Aksel Auvinen nimellä "Särkilahdenmaa". Aksel Pietarinpoika Auvisesta Joroisten Auvilankartanosta tuli vuonna 1567 veljensä Jaakon jälkeen ratsumies (Pirinen II:1 s.208). Edellä todettiin, että Jacob Persson (Auvinen), entinen vouti Joroisista, oli omistanut Pielaveden koillispuolelta Pajumäen.

Näyttää siltä, että Karjalan Maanselän alueen omistus Ruotsille oli jo 1550 - luvulla rajankäyntiä tai mahdollisia rajariitoja silmällä pitäen hyvin dokumentoitu. Kainuun vastaista rajaa ei oltu vielä käyty, eikä siihen liene ollutkaan suurempaa tarvetta. Lännessä Pohjanmaan vastaiselta rajalta oli kirjattuja muutamia rajapaikkoja. Esimerkiksi Habermannin mukaan läntisellä Savonrajalla omistivat maita Vieremän Makkoset Siikajoen lähteiltä eli jostain Rajasuon ja "läntisen" Maaselän väliseltä Pohjanlahden puoleiselta alueelta. Vuonna 1664 todetaan, että Savon luoteiskolkasta Siikajoenlahdenmaata "rajamaata"ei verotettu, koska se oli merkitty maakirjaan "för Rågången skull" eli vain rajankulun takia. Sama koski Klemetti Nissisen Kustaa Finckeltä saamaan anekiin numero 1780 kirjattua "Kautisen ahon rantaa", joka on Rotimojärven itärannalla.

Venäjän vastaisen rajan rajatalonpoikia nähtävästi olivat ainakin Vieremän Nissiset, Sonkajärven Häyryset ja Liikaiset, Iisalmen Martikkalan Martikaiset ja Syvärinjärven pohjoispuolen maanomistajat Leskiset ja Luomaiset. Jälkimmäiset omistivat alueen ennen Jääskeläisiä eli ehkä jo ennen vuotta 1550! Rajatalonpoikiin voidaan laskea myös alunperin Karvasalmella asuneet Ryynäset" sekä luultavasta vasta 1590 - luvulla Johan Larsson Kauhanen. Vuonna 1664 todetaan, että Ryynäsille oli kirjattu Nilsiän Jouhilahden pohja vain rajankulkupaikaksi! "och är allenast rågångh och intet opå" sekä Lewanjoen välin vain rajan takia. Ryynäsen maat sisältyivät Kustaa Fincken myöntämään anekiin 1808. Myös Varpaisjärven Sutisten Vuorisentaival mainitaan kirjatuksi "rajankulun" takia. "Taival" lienee alkunut Syvärin pohjoispäästä. Näiden rajapisteiden "isä" voisi Kustaa Fincken ohella olla myös Erik Fleming, joka vuonna 1548 haetutti valtakunnan rajoja pohjoisempaa. Ruotsi valmistautui silloin neuvottelemaan venäläisten kansa rajoista. (Pirinen I:1 s.612).

Edellä jo käsiteltiin tavinsalmelaisten Matti Sormosen sekä Pekka ja Matti Leskisen anekia numero 1756. Asiakirjassa mainittiin maanomistajana myös Pekka Makkonen, jonka maita olivat mm.: Maaselän aluksen luoteispuoli, Siikajärven lehehmaa (lehtomaa), Suojärven maa, Huhmanperä (Huhmarperä), Luehjoen (Luvejoen) haara, Pasosenmaa, Rahajärven taival. Jälkimmäiset maat oli Makkoselle myöntänyt Stålarm 1560 - luvun alussa. Näistä ainakin Siikajärven maa, Huhmarperä ja Luvejoen haara sijaitsivat Pohjanmaan vastaisella rajalla.

Sonkajärven Haapajärven pohjoispää ja Laakajärvi "Laajärvi" löytyvät Lauri Huttuselle kuuluvasta anekista numero 1745. Pasosenmaa sijaitsi Nissilän Rotimojärven kaakkoispuolella noin 20 kilometriä Vieremältä pohjoiseen. Sen nimettiin myöhemmin Makkosten vuoden 1664 maakirjan mukaan Marttisenmaaksi. Tilalla asuivat Eskel ja Matti Matinpoika Makkonen. Sieltä löytyy myös Sormulanmäki. Siten ilmeisesti jo ainakin 1500 - luvun alussa myös Joroisissa asuneet Sormot ja Pasaset tiesivät Rotimojärven Petäjäjoen. Nissisillä ja Pasasilla oli Joroisten Järvikylässä 1640 - luvulla yhteisiä maita. Myöskään Vieremän Nissilä ei säästynyt vihollisen hävitykseltä. Nähtävästi Oulun seuduille mennyt vihollinen oli vuoden 1580 aikoihin ohi kulkiessaan hävittänyt Olli Laurinpoika Nissisen talon. Iisalmen Pekka Koljonen oli vuonna 1588 vaatinut tilasta 1 veromarkan osan.

Kiinnostava on myös Paavo ja Lauri Koljosen maiden tarina. Iisalmen Suomensodassa kuuluisaksi tullut Koljonvirta juontuu Koljosista. Suku oli saanut jo Klemetti Kirjurilta anekin 1748 mukaan Kuopionniemen, jonka se menetti 1550 - luvun alussa perustetulle Kuopion kirkolle. Ne omisti ensin Kauhasten suku ja myöhemmin vänrikki Johan Agander. Tämän poika "varatuomari" Carl Agander menetti Koljolanniemen vuonna 1776 Kuopion maaherran viraston maiksi. Lisäksi Koljoset olivat Klemetiltä saaneet tiluksia Sonkajärven kahden puolen sijaitsevat Sallisenmaan ja Haajaistenjärven pohjoispään sekä etelämpää Mikkoisenlammin eteläpään ja Iinsivua. Eräs Mikkola on Kauppilanmäen ja Sonkajärven puolivälissä, mutta Mikkelinmäki Haajaistenjärveltä reilu 5 km kaakkoon.

Kustaa Finckeltä Koljoset saivat Iisalmen läheltä mm. Savonlahtea, Kihlosalmenkorvalta, Huotarinlahdelta ja Joutsenjoensuuta. Myös Mikkonen ja Sallinen olivat olleet varhaisia maanomistajia Iisalmella ja Sonkajärvellä. Sallisenmaan Sukevan lounaispuolelta oli anekin 1772 mukaan saanut Kustaa Finckeltä Eskel Korhonen. Vuonna 1589 Eskel oli kirjoilla Pielaveden kymmnyksessä.. Myös nähtävästi karjaista alkuperää oleva Huotari on kiinnostava. Sukua esiintyi mm. Savon eteläosissa sekä myöhemmin Pohjois - Pohjanmaalla Vuoden maiden tarkastusasiakirjassa 1664 Koljosen tilaa löytyy sivulta 525 Iisalmi.

1.6.6 Nykyisen 5 - tien itäpuoli Siilinjärvi, Pajujärvi, Alapitkä ym.

Siilinjärven Kasuristen maat mainittiin jo edellä. Tiedot niistä löytyvät anekien liiteosan numerosta 13. Ne perustuivat vuoden 1600 tietoihin. Siinä mainitaan Anders Auvinen ja Mats Andersson Auvinen, joka saattaa olla sama kuin Mats Andersson Kasurinen. Matti Kasurinen asui ainakin jo vuonna 1548 Kuopion tienoilla. Luettelossa oli vanhan maakirjan mukaisia maita: Aufvenpeldo ja Kupukangas koostuen "Kuckarinaho, Itoisenaho, Metelinaho, Silinjärvenmaa, molemmin puolin Pöljänjokea, Kangasjälänmäki, Syrjäjärven maa, Saunasaari ja Suurensuon sivu". Lisäksi löytyy Kuopion maakirjasta Tavisalmen pitäjästä, jossa on Kustaa Fincken myöntäminä "Hanhilammin joki, Harjuniitty, Harnasalmen korva ja Kuusilahden ranta". Nämä oli tarkistanut Erik Mickelsson (Sölferarm). Soinisen mukaan osa maista oli Kolmisopella nykyisellä Kuuslahden kaivosalueella.

Siilinjärven Hakkaraisten maat löytyvät anekien lisäosasta (L2 ja L3). Niiden mukaan Rantasalmen Osikoinmäeltä kotoisin olleiden Olli, Heikki ja Matti Hakkaraisen Siilinjärven maat olivat Jälän päivärannalla.Palstat "Karsanmäki, Somsansaari ja Savisaari" sijaitsivat Nilsiän Syvärin pohjoispäässä Kärsämäellä. Olli Pekanpojan palsta oli edellä mainittu "Jälän päivärannalla". Palsta "Vahermäki" oli Rantasalmella.Vuonna 1664 Hakkaralankylään oli Hakkaraisten lisäksi kirjattu: 1. Olli Martinpoika Vartiainen, joka asui Kumpulanrannalla ehkä Toivalan Uuhimäen tienoilla ja 2. Lauri Laurinpoika ja Juho Juhonpoika Laakkonen (maat sivulla 562).

Siilinjärven Pöljän alueen maita löytyi anekien lisäosassa (s.288 p.594 no 12). Omistukset kuuluivat vanhan maakirjan mukaan Olli Pippuriselle, Antti Halttuselle ja Paavo Hämäläiselle. Palstojen kerrotaan olleen "Lohijärven mäki, Pieka (Pitkä) järven joki, Saarisen etelämäki, Palloisen joki ja Kevättömän Murtoniemi. Pitkäjärvi on Pöljällä, Saarinen ja Saarismäki löytyvät Pöljänjärven pohjoispuolelta. Omistus oli kirjattu Savonlinnassa 16. marraskuuta 1619.

Siilinjärven Hökösillä eli Pöljän länsipuolella oli palstoja Tuomas Tikkaselta ja Pekka Ruotsalaiselta. Anekien lisäosan s.287 p.587 nro 11 mukaan Pekka Ruotsalaiselle kuului "Suurensuon pään eteläsivu", kun taas Tikkaselle kuului "Hököisenmäki ja - ranta aina Narvankoskelle asti". Ne olivat käyneet tarkastamassa vouti Sölferarmin ohella Pekka Taskinen Kuopiosta ja Jöns Tuovinen ilmeisesti Maaningan Tuovilanlahdelta. Tarkastuksen päiväys oli: Kasurila 9. elokuuta 1619. Välittömästi Tikkasen maiden pohjoispuolella Helsinginkosken kartanon voudin Antti Korpin omistuksia "Pitkänjärven pohjoispää, Silmäsuo Jokilammin ympärillä Narvanjoelle ja sitten Mikkajärven päähän asti" anekin numero 1569 mukaan. Naarvanjoen kautta Ala-Pitkänjärven vedet virtaavat 5-tien alitse länteen Onkiveteen. Antti Korppi oli Kustaa Vaasan toimeksiannosta perustamassa Helsinginkaupunkia. Mainittakoon, että vuonna 1541 Rantasalmen Putkisalmen neljänneksen 5. kymmenyksessä veroa maksoivat 6 Matti Taskinen, 3 Tahvo ja H Taskinen sekä 6 Olli Taskinen. Nimen edessä on tilan koko veromarkkoina.

Siilinjärven Hökösillä oli edellisen lisäosan mukaan Kustaa Fincken kirjaamia maita myös Pekka Siekkisellä sekä Juho ja Paavo Hamusella 7 veromarkan edestä. Ne olivat "Levälahti, Rannan Rannan saari, Haapoilahden saari ja Haapoilahden pohja". Lisäksi Stålarm oli myöntänyt "Hököisenmäen rannan, Sulkavansaaren, Reven Rönen, Haapalahden päivärannan ja Pohjoislammin päivärannan". Osakkailla oli peräti Klemetti Kirjurin kirjaamina "Kevättömän kangas, Hököismäki, Kuivaisten mäki, Levälahti, Revoin Rönen saari, Haapalahden saari ja Haapalahden pohjoispää". Tarkastus oli tehty 22. heinäkuuta ilmeisesti vuonna 1600.

Pajujärvi löytyy sekä Pielaveden itäpuolelta että 5 - tien itäpuolelta. Narvanlahti puolestaan on 5-tien ja Onkiveden eteläpään välissä. Vuonna 1664 Narvanlahden kylässä (p.494) asui useita Hiltusia. Saman yhtymän omistuksia löytyi Pajujärven, Pyörölän, Alapitkän ja Kaaraslahden kylistä. Kaaraslahti on nykyisen Nilsiän Pajulahden alueella, jossa sijaitsevia Ruuskasten maita on käsitelty toisaalla. Alueen maiden omistus perustui Kustaa Fincken myöntämään anekiin 1777, joka kuului Heikki Ollinpoika Hiltuselle, Olli Kansikaiselle ja Lauri Lintuselle. Anekin maita olivat "Joenjärven murto, Kirveskosken sivu, Polvijärven sivu ja Maaselän mäki. Niilo Hannunpojan Stålarmin kirjaamia maita olivat "Kivi Varpoinen itänurkka, Leväjärvi, Ruokoinen, Kaaresniemi, Kuusilahden pohja, Pahkamäki, Lapinsalmi, Ruohosaari ja Mustasaari". Saaret lienevät sijainneet Onkiveden puolella tai Kaaraslahdella. Soinisen mukaan Harvanlahdella yhtiömiehenä asui myös Matti Ukkonen Ukonniemellä. Ukkosia muutti myöhemmin Syvärinjärven itärannalle Keyrittyyn. Ukkosia löytyi runsaammin Etelä-Savosta.

Huom.! 1800-luvun alussa Kaaraslahdelta löytyi vielä "Puittilansuo" tms.. . Arved Puittisella (v. 1612) lienee joskus ollut maita Kaaraslahdessa! Kartan mukaan Puitinsaari löytyy Jännevirralta. Puittisia asui myöhemmin mm. Pielisjärven pitäjässä.

Vuonna 1664 saadaan tietoja, joiden mukaan Pajujärvellä asui Heikki Antinpoika Ruotsalainen. Edellisestä paikasta yli 10 Pyörölässä (Pyöreisillä) majaansa piti uudisasukas Pekka Niilonpoika Sutinen ja Alapitkällä Lauri Laurinpoika Koponen. Ruotsalaisen asuinpaikka oli Joenjärven murto ja Sutisen Polvijärven sivu. Polvijärvi on Pyöreisen eteläpuolella. Kirveskosken etäisyys Narvanlahdesta 1,5 mihl ja se sijaitsi sen koillispuolella Juurikkajärvellä. Sama etäisyys oli myös Ukon Murtoon, joka nähtävästi oli Juurikan itäpuolella Ukonjärvellä. Maaselänmäelle tuli matkaa 3 mihl (18 km). Se oli Pyöreisiltä noin 8 km koilliseen Nilsiän Reittiön itäpuolella.

Kivi Varpaisen ja Leväjärven etäisyydet Kaaraslahdelta olivat vajaa 5 km. Leväjärvi on Pyöreisen eteläpuolella. Kivi Varapainen nähtävästi oli Pikku-Varpainen. Kaaraslahdelta katsoen Ruokoisen eli Ryteikön ja Pahkamäen etäisyys oli 3 km. Eräs Pahkamäki sijaitsee Siilinjärven kaivoksen rikastusalueen itäreunalla. Varpaisemäen noin 5 km, Saarisen luoteispuoli sekä Pitkäjärven pää sijaitsivat "lähellä". Siten Saarinen ja Pitkäjärvi todella sijaitsivat myös Siilinjärven kaivoksen rikastusalueen vierellä.

Alapitkälle noin 15 km Siilinjärveltä pohjoiseen olivat Kauppi ja Antti Ruotsalainen sekä Tahvo ja Antti Nikkinen saaneet Kustaa Fincken anekin 1774. Siihen sisältyivät palstat "Niemijärven mäki, Tolvaniemi, Koivuniemi, Alapitkän päiväranta, toinen puoli, Mikkajärvi, Suurensuon pää ja Alapitkän niemi. Tölvänniemi sijaitsee Onkivedellä Alapitkästä länteen. Mikkajärvi löytyy Alapitkän eteläreunalta. Soinisen mukaan Niilo Ruotsalainen maksoi alueesta veroa jo vuosina 1541 - 1547 ja Kauppi alkaen vuodesta 1551. Nikkiset puolestaan olivat aloittaneet veronmaksun vuonna 1546. Soinisen mukaan Mikkajärvi 1/ 1-3 maat perustuisivat Kiuruveden Rytkyn Rytkösten anekiin numero 1761. Anekissa mainittut "Saarinen ja Saarijärvi" tosin löytyvät myös Rytkyltä!

Pekka Turusella ja Matti Ikosella oli Kustaa Finckeltä aneki 1784, jolla he olivat saaneet hallintaansa Kuusilahden välimaan, Juurikkajärven päivärannan ja Pajujärven niemen. Jo Klemetti Kirjurin aikaan oli saatu Antti Haataiselta lännenpää Onkiveden rannalta Viitamäki. Maat sijaitsivat Siilinjärven Kuuslahdella, Alapitkän pohjoispuolella 5-tien varrella Pajujärvellä ja sieltä vajaa 20 km itään Juurikkajärvellä. Soinisen mukaan Matti Ikonen asui vuonna 1556 Nerkoon Onkiveden Ikolanniemellä, joka lienee ollut Viitamäki. Hänen yhtiömiehensä oli Paavo Turunen. Kartan mukaan Onkivedellä Martikkalansaaren pohjoispuolella on Viitasaari. Muistettakoon, että Lauri Ikosella ja Pekka Parkattisella oli aneki 1786. Sillä he olivat saaneet maita pohjoisempaa Iisalmen Pentsasta (Pentasta), Sonkajärven Pyöriäisiltä, Raudanvedeltä, Luomaisenjärven pohjoispäästä ja Nurmijoen itäpuolelta Haajaistenjärven suuntaan. Nurmijoki on noin 20 km Sonkajärveltä itään ja laskee Luomaisenjärven pohjoispäähän. Lauri Ikonen asui vuoden 1664 tiedon mukaan Ollikalan Ikolansaaressa (p.489 Ollikala). Tässäkin anekin paikannimiä lienee kirjattu verraten myöhään, koska Luomaisia (Lomalaisia) ilmestyi nähtävästi Pohjois-Savoon vasta 1600-luvun puolella tai Lomalaiset saivat sukunimensä Luomaisen järven mukaan. Vuonna 1619 esiintyy Lauri Lomalainen. Tämän maita löytyi nähtävästi Maaningan Kurolanlahden läheltä, josta Per Lomalaisen maat oli ottanut Mons Matsson Mähönen(TK Kuopio 1656 )!

Vuoden 1664 tietojen mukaan anekiin 1784 perustuvilla mailla Pajujärven kylässä (p.490 Pajujärvi) asuivat Juho ja Brufius Paavonpoika ja Pekka Pekanpoika Kuosmanen sekä Olli Ollinpoika Kokkarinen. Heidän maistaan Kuusilahden välimaa sijaitsi kylästä lukien 3 mihl (18 km) etäisyydellä ja Ivrikajärven päiväranta 1 mihl. Kuosmasten asuinpaikka oli Pajujärven niemellä. Osakas Mikko Pekanpoika Lintunen asui Onkiveden kylässä (p.489 Ollikala), josta häntä ei kuitenkaan löydy. Lisäksi osakkaiden maita perustui anekiin 1808, joiden maita oli loppuun viljelty "utbrukat" ja nyt muut olivat ottaneet ne taas verolle! Nämä palstat olivat "Suojärven väli ja Luhenjärven väli" 1 mihl (6 km) kylästä, "Sutelanmaan raja on vain rajapaikka" 2 mihl kylästä, Suurenjärven maa ja Suurensuon väli 2 mihl kylästä.

Viimeksi mainituita palstoista kerrotaan, että niiden täytyy olla samat kuin Suojärven väli. Lisäksi omistuksiin kuului "Vasamajärven väli". Vasamamäki ja Vasamalampi ovat pari kilometriä Pajujärvestä pohjoiseen. Sutelanmaan rajan, Suurenjärven maan ja Suurensuon välin on täytynyt sijaita Pajujärveltä yli noin 12 km koilliseen Varpaisjärven Sutelan suuntaan. Lähin Suurisuo on Pajujärveltä noin 10 km koilliseen Lahnamäen kupeessa. Toinen Suurisuo puolestaan on Syvärinjärven Jouhilahden luoteispuolella Siellä suunnalla ainoa "suuri järvi" on Syväri, jonka etäisyys Pajujärveltä on kuitenkin noin 20 km. Luhenjärvi puolestaan voi olla väärin kirjoitettu Lahnajärvi. Tässä mainittu aneki 1808 oli lisätty anekiluettelon loppuun.

Pajujärven maita löytyy siis toisesta varsinaisesta ja jo aikaisemmin mainitusta anekista 1808. Sillä Kustaa Fincke oli kirjannut Olli Ryynäselle sekä Paavo ja Pekka Turuselle maita Lapinlahden Onkiveden ja Nilsiän Syvärinjärven alueelta. Ne olivat "Ruokoistenmäki, Jouhilahden pohja ja Lehostenlahden päiväranta". Stålarm oli myöhemmin myöntänyt palstat "Sutelanmaan raja, Suurenjärven maa, Suurensuon väli, Suojärven väli, Pajulahden päiväranta, Paavaljoen eteläpuoli, Varpasaari, Lavanjoen väli, Rahasaari, Kaijansalo, Kovasuo, Heinäsalmi, Jokiniitty, Viitasalon soi kareredp, Vasamajärven väli ja Leväjärven väli".

Vuonna 1664 (p.491 Pajujärvi) todetaan anekista 1808 seuraavaa: Pajujärvenkylässä asuvat Erik Ollinpoika Kokkarinen ja Erik Paavonpoika Lapveteläinen. Pajujärven länsipuolella Karvasalmella Onkiveden rannalla asuvat Olli Ollinpoika ja Erik Pertinpoika Ryynänen. Noin 10 km Tahkovuorelta pohjoiseen Ruokoisten kylässä (Kalliolahti) asuu Heikki Ollinpoika Ryynänen. Maa oli otettu haltuun autiona. Heikki Ryynäsen asuinpaikka on Ruokoistenmäki, jossa on mäntyä, koivua, vuorta ja kiveä. Lehostenlahden päivärantaa verotetaan Joroisten kylään. Pajulahden päiväranta ja Paavaljoen eteläpuoli ovat 6 km päässä Karvasalmelta. Leväjoen väli oli kirjattu vain rajaksi. Rahasaaren niitty sijaitsee asuinpaikan "lähellä". Olli ja Erik Ryynänen asuvat Kaijansalossa, joka on siis Karvasalmi. Kovasuo on "lähellä". Karvasalmen Ryynästen Heinäsalmi ja Viitasalon suo karech ovat 3 km kylästä. Suurensuon välin ja Sutelanmaan rajan tiedot ovat jo edellisessä kappaleessa. Kokkarinen ja Lappveteläinen asuvat Pajujärven maalla, josta löytyy myös Harjansaaren niitty.

Lukkarilan maat Pajujärven itäpuolella Pyöreisillä. Maihin liittyi kaksi anekia, numerot 1677 ja 1685. Edellistä ei löydy, mutta numero 1685 kuului Pekka Niilonpoika Nikkiselle. Sillä Kustaa Fincke oli myöntänyt Pekalle palstat "Lahnasaares, Maaselän eteläpää, Itämäki ja Haukijärven pohjoispää". Nikkiseen viittannee Varpaisjärven kirkonkylän pohjoispäässä oleva Nikinmäki! Toinen Nikinmäki sijaitsee Rautavaaran kirkonkylästä länteen "Suojärvellä"! Lukkarisen Leppävirran maat olivat "Kalamamäki, Pöngjärven aho, Haijanaho, Rajavesi, Hakionniemi, Lunichmäki, Päiväjärven ranta ja Matelenmäki". Soininen mainitsee Pekka Lukkarisen olleen vuonna 1549 Nilsiän Halunalla Paavo Laitisen yhtiömies anekin 1684 maihin. Olli Lukkarinen mainitaan vuonna 1561 Rantasalmen Keriharjun neljänneksen Lautakotalassa. Käräjillä hän sai monen muun isännän kanssa sakot, koska eivät olleet toimittaneet rautamultaa Savonlinnaan. Vuonna 1589 Nerkoolle kirjattujen Olli Lukkarisen ja Olli Heikurisen 7 veromarkan tila oli täysin autio ilmeisesti "venäläisten" aiheuttaman hävityksen takia. Soininen manitsee Lauri Lukkarisen maksaneen jo vuonna 1541 veroa Sonkajärven eteläpuolen Ruotakon maista.

Vuonna 1664 Varpaisjärven Lukkarilankylässä asui Lauri Hemminginpoika, Hemminki Laurinpoika ja Pekka Pekanpoika Lukkarinen (p.492 Lukkarila). Hemminki ja Pekka Lukkarinen asuivat Lummedhmäellä, kun taas Lauri asui Pyöreisenjärvellä, joka siis oli Pajujärveltä 10 km itään Tahkovuoren suuntaan. Lummehmäen etäisyys Pyöreisiltä on noin 3 km, joten se voi olla Pyöreisen eteläpuolella oleva Lammasmäki tai Koivumäki. Yhtiömiehinä olivat Leppälänkylästä Sigfrid Juhonpoika Koponen ja Paavo Paavonpoika Kuosmanen. Heidän asuinpaikkansa Pitkäjärven eteläpäässä, jonka etäisyys Lummehmäeltä on noin 10 km. Kuitenkin kartan mukaan Kopola sijaitsee Varpaisjärven kaakkoispuolella virtaavan Pitkänjoen eteläpuolella. Siten Pitkäjärvi lienee sama kuin Varpaisjärven Varpanen. Eräs Kuosmala on Pyöreisiltä noin 10 km koilliseen Lintumäen pohjoispuolella.

Yhtymän muita omistuksia oli "Viitalampi, Karkusaari 5 mihl (30 km) Koposen asuinpaikasta, Maaselänmäki noin 8 samasta paikasta, Lahnasaari "lähellä" ja Maaselän eteläpää. Maaselkä löytyy Pyöreisen koillispuolelta noin 5 km päässä. Kuosmasen ja Koposen maihin kuului "Pitkäjärven eteläranta, Pitkäjoen eteläpuoli, Pajujärven ranta ja Itämäki noin 6 km päässä ja Haukijärven pohjoispää 9 km päässä. Jälkimmäinen palsta oli Varpaisjärven länsipuolella. Itämäki puolestaan sijaitsee Reittiolta 4 km länteen Maaselän itäpuolella. Palsta "Kolmipohjan eteläpää" kuului Lukkarisille. Kaukana koillisessa Syvärin pohjoispuolella oleva Luomaisenjärven ranta kuului Juho Niilonpoika Roivaiselle kuten myös "Uemalahden pohja". Tämä lienee ollut Urimolahden pohja. Luomaisten itäpuolelta löytyivät "Luhtaseinä ja Kunttikangas". Juho Paavonpoika Kuosmanen oli ottanut haltuunsa Syvärin pohjoispäästä Jouhiniemeltä "Matalalammin luhdan".

Antti Korhonen, Viisa Ihalempinen ja Sigfrid Leskinen puolestaan olivat saaneet myös Kustaa Finckeltä anekin 1788. Sillä he saivat maita Lapinlahden Onkivedeltä, Iisalmen Pentsasta (Pentasta), Tavinsalmen Tenhusensaarelta (Venäänsaarelta) ja Hämeensaarelta. Lisäksi suurehko palsta löytyi Kolmisopenmäeltä, joka on noin 5 km Siilinjärveltä pohjoiseen Sulkavanjärven pohjoispuolella. Kuitenkin joku pienempi Kolmisoppi voi löytyä myös Maaningalta? Edellä todettiin, että myös Siilinjärven Kasurisilla oli maita Kolmissopella eli nykyisellä Siilinjärven kaivosalueella. Tenhusten mukaan oli nimetty saari myös Pielaveden kirkonkylän edustalta!

1.6.7 Lapinlahden ja Nerkoon maista

Anekin numero 1717 omistivat Tuomas Kukkonen ja Heikki Kähkönen osakkainaan Antti ja Pekka Kähkönen, jotka mainitaan jo 1540 - luvulla. Vuonna 1664 Lapinlahden Nerkoolle (p.486 Ollikkala) kirjatun yhtymän omistajat olivat Pekka- ja Lauri - ja Antti Laurinpoika Kähkönen, Olli Ollinpoika Kähkönen ja Pekka Matinpoika Kähkönen. Yhtymän maat ja niiden etäisyys asuinpaikalta olivat: "Hirvijärventaival 3 mihl, Lehtosaarensalmen luhta 0,5 mihl, Pölhölahti 2 mihl, Korteluhta 0,5 mihl, Levälahti 2 mihl, Pölhömäenpää, Savonneva, Lintujoki, Mätäsjärven joki (aneki 1724), Könönkankaan niitty 0,5 mihl, Kivimäki 2 mihl, puolet Nierosuon rannasta ja Rastaanharjun, Kallioharjun, Puhassennenän ja Nieronniemen nenän niityt.

Nerkoon Kähkösten maista Pölöhmäki Iisalmen Peltosalmen itäpuolelta sekä Savonneva ja Lintujoki vain rajan takia "allenast Råå orsak". Savonneva sijaitsee aivan Nerkoon itäpuolella. Lintujoki lienee ollut nykyinen Nerkoon kanava. Se sijaitsi Ollikalasta yhtä kaukana kuin Savonneva. Lintumäki lienee ollut samalla alueella. Lintujoki on ollut tilusten "rajamerki", koska Nerkoon kanavan luoteispuolella on Riitaharju. Levälahti nähtävästi on sijainnut Peltosalmen Pölöhlahden pohjoispuolella, jossa on Leväniemi. Osakkaiden maita oli kerrotaan olevan myös Juankosken Wuotlahdessa, mutta edellisen perusteella tieto lienee virheellinen. Savonnevan suo löytyy myös Martikaisten anekista numero 1769.

Pekka Pöksäsen Kustaa Finckeltä saaman anekin 1781 palstat "Niinimäki, Saarisen pohjoispuoli, Rukosuonmäki, Haukijärven luoteispuoli, Kaislajärven mäki ja Savonjärven itäpuoli" sijaitsivat ehkä Lapinlahden itäpuolella. Hopeaveron mukaan vuonna 1571 Pöksäsellä oli reilu 10 lypsylehmää, joten Lapinlahden meijerille alettiin jo varhain luoda hyviä edelletyksiä. Vuonna 1664 niihin perustui Ollikkalan osakkaiden Paavo - ja Pekka Pekanpoika Sivoisen ja Pekka Pekanpoika Martikaisen palstat (p.487 Ollikkala). Paavo Sivoinen ja Pekka Martikainen asuivat Savonjärven "Merenpuolella" ja Pekka Sivoinen sen itäpuolella. Niinimäelle asuinpaikalta oli matkaa 0.5 mihl, Saarisen pohjoispuolelle 1 mihl, Rukosuonmäelle 1,5 mihl, Haukijärven luoteispuolelle ja Kaislajärven mäelle 2 mihl. Anekin maihin oli saatu lisää edellä mainitut asuinpaikat sekä Karkinniemi. Nähtävästi suuri osa nykyinen Lapinlahden kirkonkylän keskustaa sijaitsee yhtymän omistuksilla Lapinlahden kirkonkylän vastarannalle Onkimäelle tuli 1600-luvun alussa Pekka Väisänen luultavasti Pieksämäen läheltä tai sen eteläpuolelta. Pekka Wäisästä verotettiin jo vuonna 1613-14 Savilahden neljänneksessä 1 veromarkan tilasta. Mäen nimi muuttui asukkaiden mukaan Väisälänmäeksi

Anekin 1749 oli kuului Tahvo ja Pekka Pekanpoika Ollikaiselle, joiden palstat olivat "Pajulahti, Kumpumäki Onkiveden rannalta 4 veromarkkaa sekä Kustaa Fincken kirjaamat yhtä arvokkaat maat Korpijärven mäki, Paresjärven ranta ja Lapinjoen suu". Vuonna 1664 ne kuuluivat Nerkoon ja Kivistön tiluksiin. Nerkoolla asui 5 Ollikaista ja Yrjö Matinpoika Sipoinen (Sivoinen). Kivistössä eli Lapinlahden kirkonkylän eteläpuolisella niemellä puolestaan asuivat Paavo Ollinpoika, Jöns Pekanpoika ja Antti Paavonpoika Ollikainen. Jälkimmäinen asui Kivistön eteläpuolella Kumpumäen niemellä. Alueen itäpuolella on kapea mutta 30 m syvä Mäntylahti. Yhtymän maista Pajulahti sijaitsi 1 mihl Kivistöstä, Paavalijärven rannan kaskimaa pari kilometriä Kivistön itäpuolella, jossa asui Lauri Paavonpoika Ollikainen. Lapinjoen suolla eli nähtävästi Nerkoon kanavan tienoilla asuivat Antti ja Tahvo Tahvonpoika Ollikainen sekä edellä mainittu Sipoinen. Onkiveden rannalta eli Kivistön vastakkaiselta puolelta olivat löytäneet asuinpaikkansa Pertti ja Lauri Heikinpoika Ollikainen.

Vuonna 1664 Lapinlahden Ollikalan asukkaisiin luettiin myös Lauri Paavonpoika Ikoinen (p.489 Ollikkala). Hänen maansa "Ikolanniemi, Suoniemi ja Hatajoen luodon niitty" perustuivat puuttuvaan anekiin.

1.7 Koonta Savon pohjoisosan keskeisistä "rajamaista" 1550 - luvulla


Edellä olevan perusteella näyttää selvältä, että Ruotsin itärajan pohjoisosa 1550 - luvulla Kaavin Kellolahdesta Sotkamon Suomensuolle oli tarkasti määritetty. Se siis kulki edellä kerrottua Pirisen mainitsemaa nuorinta linjaa noudattaen. Lastukosken itärannalla Pisan kohdalla saattoi jo olla Heikki Otisen omistuksia. Leppävirtalaiselle Olli Sutiselle aneki numero 1681 Lastukosken pohjoispäästä aina Pisan pohjoispuolelle Siikajärven rannalle asti. Maakirjan oli antanut Kustaa Fincke. Syvärin itäpuolelta oli myönnetty rantasalmelaiselle Juho Piriselle anekissa numero 1528 Saunaniemi ja Tahvanaisenmäki noin 10 kilometriä Lastukoskelta luoteeseen. Sutisen maiden pohjoispuolella ehkä Palonurmen Nurmesjärven rannalla oli mahdollisesti karjalaiskylä, jonka savolaisten kerrotaan polttaneen. Syvärin saaret ja Nilsiän alue kuuluivat suurimmaksi osaksi Warkauden Antti Luttiselle anekin numero 1582 perusteella. Sen oli myöntänyt Kustaa Fincke.

Syvärinjärven pohjoispään itäpuolelle Kärsämäelle "Karsanmäelle" olivat maakirjan saaneet ehkä jo 1540 - luvulla Siillinjärven Hakkaraiset.

Syvärinjärven pohjoispään länsipuolelle Olli Ryynäsen anekiin numero 1808 on Kustaa Finckeltä Jouhilahdenpohja ja Suojärven väli. Suojärven väli sekä Suurenjärven maa mainitaan uudelleen Pajujärven Kuosmasten yhteydessä vuoden 1664 tarkistussivulla 489 Tämän alueen kerrottiin tulleen loppuunviljellyksi "ut brukat" ja se oli jäänyt autioksi! Siten se on sijainnut jossain Tahkovuoren luoteispuolella. Muita tällä alueella olevia maita löytyi myös anekista 1685. Sillä Kustaa Fincke oli myöntänyti Pekka Niilonpoika Nikkiselle palstat Maaselän eteläpää ja Itämäki. Nämä löytyvät Tahkovuoren länsipuolelta noin 15 kilometrin etäisyydeltä. Olli Sutiselle Kustaa Fincken antamassa anekissa 1681 mainittuja Syvärin lähellä olevia maita olivat: Warpasenmäki, Kivijärvenmäki, Korpijoen ranta ja Koivumäki. Jälkimmäinen palsta löytyi Syvärin pohjoispään länsirannalla Vuorista vasten.

Syvärin pohjoispuolella Jumisilta maita omistivat Kustaa Fincken myöntämän anekin 1756 perusteella Pekka ja Matti Leskinen mm. Levälahdenrannan, Satulamäenpään, Warpoisenniemen, Mäntysaaren, Saariniityn päällyksen sekä Stålarmilta Mustalahdenmäen Sälevältä. Jälkimmäinen palsta on ilmeisimmin Sälevänjärven eteläpäässä näkyvän Mustanlahden mäki. Lisäksi siellä oli Lauri Huttuselle Stålarmin antaman anekin 1745 palsta Paloistenniemi. Jumisten koillispuolelta Sälevältä oli Klemetti Nissinen saanut Kustaa Finckeltä anekilla 1780 Kautisenahon rannan, Selitysjärven rannan (Sälevä!), Poikkijärven rannan ja Luotostenkosken päivärannan. Kautisen sijainti on tuntematon.

Syväriltä koilliseen Älänteen ja Laakajärven väliltä löytyy muutama rajamaa, kuten Maaningan Käärmelahden Jääskeläisten "Luomaistenmaa" ja" Wehmasjärvi", jotka mainitaan Kustaa Finckeltä saadussa anekissa numero 1744. Luomaisenjärven ympärillä sijainneet "itäpuoli Luomaistenjärveä, eteläpuoli Härkäjokea, toinen ranat Siparijokea, Ruokojärvi ja toinen puoli Vehmasjärveä" 1664 arvioitu (p.486 Ollikkala) vain raja ja rajankulkupaikoiksi "sossom gräntz och Rågångh och är Redo dem ibland wärderat". Siitä pohjoiseen Iisalmen Koljoset olivat jo Klemetti Kirjurilta saaneet anekilla 1748 Haajaistenjärven pohjoispään Sonkajärven itäpuolelta sekä etelämpää Mikkoisenlammin eteläpään. Jälkimmäinen sijaitsi nähtävästi Sonkajärven Haapajärven eteläpuolella Mikkelinmäellä. Edelleen pohjoiseen mentäessä "Laakajärven eteläpää" eli Petäjoen ympäristö kuului Olli Laitisen ja Juho Tuovisen omistuksiin Stålarmin myöntämän anekin 1814 perusteella. Laakajoki laskee Laakajärvestä länteen Kiltuanjärveen. Edellä mainittiin, että Laakajärven pohjoispää kuului Rautaparralle ja Oinoselle Yrjö Maununpojan myöntämänä. Maaningan Tuovilanlahden Tuovisten osakkaiksi näihin Iisalmen puolella sijaitseviin maihin tuli 1600-luvun lopulla ainakin Mats Kettu ja ehkä myös Anders Riekkinen.

Laakajärveltä vuoden 1550 tienoille tunnistettu Ruotsin itäraja jatkui Karjalan Maanselälle. Tältä väliltä Kustaa Finckeltä saadussa Jääskeläisten anekissa numero 1744 mainitaan " Luomaisen maa ja Kivijärven luoteispuoli". Kivijärvi lainehtii ainakin kesäisin Laakajärven pohjoispäässä. Laakajärveltä raja kääntyi itään kauanmelle. Vuonna 1664 maakirjojen tarkastuksessa (p.519) Nissilän Nissiset kertoivat, että Maaselänlampi heidän anekissaan 1755 oli kirjattu siihen vain rajankulun takia "allnenast för rågångens skull inteknatt". Anekin oli myöntänyt Kustaa Fincke "G F", joka siis oli Savonlinnan päällikkönä vuodesta 1547 vuoteen 1561 asti.

Nissiselle Fincken kirjaama omistukset "Maaselänalus" ja "Maaselkä Kolmisoppea vasten" sijaitsivat vuonna 1664 Kajaaninpitäjän rajojen sisäpuolella. Kolmisoppi löytyykin jo Sotkamosta lounaaseen sijaitsevan Jormasjärven lounaispuolelta. Lauri Huttunen omisti Kustaa Finckeltä saadun anekin 1745 perusteella Kalliojärven taipaleen pohjoisosan, mutta tämä Kalliojärvi sijainnee kuitenkin Sonkajärven kaakkoispuolella: Toinen samanniminen järvi on Kolmisopen lounaispuolella. Edellä luetellut rajamaat peittävät melko tarkasti Pirisen tietämän Savon itärajan pohjoisosan. Tunnetuin rajapaikka "Maaselänlampi" on Nurmes - Sotkamo tien varrella vajaa 30 kilometriä Sotkamon eteläpuolella. Myös Savon luoteiskulman maat on hyvin selvästi kirjatut anekeihin. Nissilän Nissisten anekista 1755 löytyy Petäjoen ja Rotimojärven välinen alue sekä sen länsipuolelta Rahajärven taival. Jälkimmäinen järvi mainitaan myös anekissa 1756, jonka osakkaina olivat Sormuset ja Leskiset.

Miten on suhtauduttava vuoden 1664 maakirjojen maihin, jotka oli kirjattu niiden omistajille vain rajankulun takia?

Esimerkiksi Ryynäsille oli kirjattu Nilsiän "Jouhilahden pohja" vain rajankulkupaikaksi! "och är allenast rågångh och intet opå". Muita tällaisia oli Sutisen anekissa mainittu rajapiste "Vuorisentaival" Jouhilahden pohjoispuolella ja Martikaisille "Laakajärvi Haapajärven pohjoispäähän" asti.

Lisäksi tähän "ryhmään" kuuluivat Kähkösten aneksissa numero 1717 mainittu ja Iisalmen eteläpuoleltä Nerkoolta löytyvä "Savonneva" ja Nerkoon kanavalla sijaitseva "Lintujoki", Olli Häyrysen ja Olli Liikaisen omistama ja Kustaa Fincken myöntämä Venäänjärven tai Venejärven "Wänehenjerfven" pohjoispää ja myös "Wingvanniska". Winkua sijaitsee Hernejärven pohjoispuolella Madesalmella. Wänehenjärvi oli nähtävästi Venejärvi, joten palsta ulottui melko lähelle Oulujärveä. Vielä mainitaan tähän ryhmään kuuluva palsta Venejärven länsipuolella sijaitseva vasta Stålarmin Lauri Huttuselle kirjaama "Toirikansuon pohjoispuoli".

Muutamat niistä, kuten Nissisen anekin Maanselänlampi, Maaselänalus" ja "Maaselkä Kolmisoppea vasten olivat ainakin jossain vaiheessa myös Ruotsin ja Venäjän välisen rajan merkkejä. Sama koski ehkä myös Klemetti Nissisen Kustaa Finckeltä Kautisen ahon rantaa, joka oli Rotimojärven itärannalla. Vieremän Makkosten Savon luoteiskolkasta Siikajoenlahdenmaata puolestaan oli vanha Savon ja Pohjanmaan välisen rajapaikka. On erikoista, että Laakajärven Petäjokea ei mainita "rajamaana", vaikka se oli sellainen vielä anekien myöntämisen aikaan!

Useimmat "rajamaat" ilmeisesti olivat "veronmaksuyhtymien" maiden rajamerkkejä. Tosin ne voisivat myös olla muita vanhempia omistuksia ja sijaitsivat haltuun oton aikaan tunnustetulla rajalla. Tämä ei kuitenkaan tunnu todennäköiseltä. Savon itäpuolella Liperissä tai Lieksassa ym. asuvia karjalaisia saattoi matkustaa Wuotjärven, Syvärin ja Sonkajärven reittiä Pohjanlahden rannalle. Ehkä näillä "rajamailla" saatettiin varmistaa vaarallisten kulkijoiden varalta kulkureitin tuntumassa sijaitsevien maiden omistus Ruotsille. Savon pohjoisrajaa kainuulaisia vastaan ei selvästikään pidetty tarpeellisena. Esimerkiksi savolaisten omistuksiin kuuluivat Oulujärven etelärannan läheltä Wiinijärvenmaa, Lahnaisenmäki, Murtomäki ja luultavasti myös Poolimaanselkä. Savolaisia talonpoikia verotettiin Limingalta käsin Oulujärven ympäristössä jo vuonna 1531. Kustaa Vaasa antoi savolaisten "tehtäväksi" Oulujärven alueen asuttamisen.

1.8 Pähkinäsaaren rajan kulusta Savossa!

Mitä tulee vuoden 1323 Pähkinäsaaren rajaan, niin tuntuu varsin erikoiselta, että sen yleisemmin kerrotaan kulkevan Varkauden eteläpuolelta Siitistä Keski - Suomen Kolimajärven tienoilta Pohjanlahden rannalla sijaitsevaan Petäjokeen. Jälkimmäinen joki onkin Pyhäjoki, Pattijoki tms.! Monet tämän rajalinjan puolustajat eivät edes tiedä rajapaikkaa Juankosken "Karjalankoski", vaan yrittävät epätoivoisesti hakea sitä jostain Pohjanlahden rannalta. Heidän tämän rajalinjan "tukipilarinsa" Viitasaari Kolima lienee hylättävä, koska se voi juontua sukunimestä "Kolehmainen - Kolema - Kolima". Kolima tai Koluma mainitaan Keski-Suomea koskevissa asiakirjoissa ensimmäisen kerran ilmeisesti vuoden 1552 aikoihin. Järvi nähtävästi jo tunnettiin, mutta sillä oli ehkä muu nimi tai ei vielä ollenkaan nimeä.

Samoihin aikoihin mm. Heikki Paavonpoika Kolehmainen ja Lauri Tenhunen (Kustaa Fincken aneki 1770) omistivat maita Pielaveden Rytkynjärven länsi - ja eteläpuolelta, siis noin 40 kilometrin päässä Kolimajärveltä! Ainakin Tenhusen maat ulottuivat Pielaveden kirkonkylän länsipuolelle, jossa kartan mukaan on edelleen Tenhusensaari. Eräs palsta oli "Kendelejärven (Kantelejärven) ranta"! Nimeä "Pielavesi" ei nähtävästi vielä tunnettu ainakaan Savossa. Jo Klemetti Kirjurilta heillä oli mm. "Selkäjärven taival ja Savijärven sivua". Anekissa mainitaan myös Kehtosaari ja Kumpusaari, joista toinen lienee edellä mainittu Tenhusensaari ja toinen ehkä Kirkkosaari.

Aikaisemmin mainittiin anekien liiteosasta löytyvien Paavo Paavonpoika, Tahvo ja Olli Kolehmaisen palstat Laukanjoen päiväranta ja Kotalammin maa, joista jälkimmäinen sijaitsi Savon ja Keski-Suomen rajalla ja Laukaanjoki heti sen eteläpuolella. Näiden etäisyys Kolimajärvestä on noin 45 km. Vuonna 1625 asui Kuopio Kolima Pertti ja Mikko Kolehmainen (KA no 6806 s.24).

Petäjäjokia on anekien perusteella tiedetty jo vanhastaan Savon pohjoisosista ainakin kaksi. Näistä varteenotettavin on Savon luoteispäässä Rotimojärveen koillisesta laskeva Petäjäjoki. Sinne voi kulkea Juankosken Karjalankosken ja Nilsiän Syvärin jälkeen useampaakin vesireittiä pitkin. Myöskään Vieremän ja Sonkajärven kautta kulkevat jokireitit eivät ole pois suljetut. Syvärin pohjoispäästä, Jumisten ja Petäyksen kautta on melko lyhyt maataival Iisalmen Hernejärven vesille. Rotimojärven Petäjäjoki on myös vanha Savon ja Pohjanmaan välinen rajapaikka.

Nimeen "kivi" viittaavia kivisiä "Kolemakoskia" löytyy Juankosken Karjalankosken ja Petäjokien väliltä vaikka muillekin jakaa. Niiksi voi ehdottaa vaikkapa Lastukoskea, jotain Tiilikanjoen koskea, Laakajärven Petäjoen koskea tai jotain Sonkajärvellä sijaitsevaa koskea. Sitähän ei enää mainita myöhemmissä rajasopimuksissa, joten se ei liene ollut kovin merkittävä paikka. Laakajärven Petäjoki ei missään tapauksessa sijainnut merkittävän muinaisen eräreitin varrella. Nilsiän Syväristä sinne johtava Tiilikanjoki on kivinen ja kesällä veneellä liikkumista ajatellen liian vähävetinen. Korkeuserokin Syväristä Laakajärvelle on noin 70 metriä, joten ainakin keväisin joen virtaamisnopeus on hyvin suuri. Edellä kerrotuista syistä seuraa, että mitään ehdottaman varmaa Kolemakoskea ja Petäjokea ei voi sijoittaa kartalle.


Huom.1 ! Savon pohjoisosat todennäköisesti olivat ennen savolaisia hämäläisten vanhoja erämaita. Tutkija Jarl Gallen on esittänyt erään vuodelle 1415 kirjatun rajakirjeen perusteella, että Hämeen ja Savon välinen raja olisi kääntynyt lännestä Suonenjoelta itään Nilsiän Lastukoskelle (Pirinen II:1 s.17). Siitä raja olisi jatkunut (ilmeisesti itäiselle) Maanselälle. Siten koko Pohjois-Savo olisi vielä ollut 1400 - luvun alussa hämäläisten erämaata. Vanha Pohjois-Savossa hämäläisiin viittava nimi on Iisalmen Haapajärven Lappalaisten anekissa numero 1760. Siihen sisältyivät sulassa sovussa perätysten Kustaa Finckeltä ilmeisesti 1550 - luvulla saadut Hämeensaari, Lapinniemi ja Savonniemi. 1650 - luvulla Haapajärven Lappalaisia syytettiin noituuden harjoittamisesta. Eräs näistä myönsikin, että hänen isällään oli ollut noitarumpu riippumassa metsässä jonkun puun oksalla. Sen hän toi kärjille kaikkien ihailtavaksi.

Huom.2 ! Nykyisten karttojen mukaan Savon pohjoisosista löytyy hämäläisiin viittaavia nimiä mm. Sonkajärven itäpuolelta "Hämeenmäki" ja vielä pohjoisempaa Sukevan ja Oulujärven Vuottolahden väliltä "Hämeensalmi". Tämä tukisi sitä oletusta, että Petäjoki olisi sijainnut Laakajärven ja Suuri - Petäisen järven välillä. Siitä Ruotsin raja olisi jatkunut Laakajärven ja Mainuan linjaa Vuottolahteen tai todella vielä idempää Laakajärven Petäjoelta Valtimon ja ja Sotkamon väliselle Maanselälle. Siten Pähkinäsaaren raja pitäisi vetää Juankosken Karjalankoskelta Nilsiän Syvärinjärven kautta Rautavaaran Älänteelle. Siitä se jatkuisi "Laakajärven Petäjoen" kautta koilliseen Maanselälle sekä Sotkamoon. Kartan nimiin perustuva tulkinta johtaa kuitenkin helposti väärille jäljille. Esimerkisi Vieremän Salahminjärven eteläpäässä on Hämeenlampi. Nimi tulee kuitenkin vanhasta maanomistajasta Pekka Hämäläisestä. Sama koskee Sonkajärven Kainuunmäkeä. Nimi juontuu Jaakko Kainulaisesta. Myös professori Julku ilmeisesti on ollut hiukan varomaton Kolimakosken suhteen.

Huom.3 ! Kun etsii nykyisen kartan perusteella Juankosken Karjanlankosken pohjoispuolelta vanhoja rajapaikkoja, niin kiinnittyy huomio Syvärinjärven pohjoipäässä Martikkalanmäen vieressä näkyvään Rajamäkeen. Sen vierellä näkyy myös Petäjäjärvi. Karjalankosken ja tämän Petäjäjärven linjaa noudattaen raja kulkisi pohjoisessa Sonkajärven ja Sukevan vesireitin linjaa Oulujärven Vuotlahteen tai kääntyisi idemmäksi Laakajärvelle ja sieltä Vuottolahteen tai Sotkamoon. Tällöin kuitenkin näiden kahden rajapisteen väli jäisi lyhyeksi. Lisäksi niiden väliltä pitäisi löytää Kolemakoskikin. Muistaen edellisen huomauksen pitäisi selvittää nimen "Rajamäki" ikä. Se voi olla vain tiluksien tai kylien välinen raja. Petäjäjärven nimi juontuu nähtävästi ainakin 1500 - luvulle.


1.9 Savon itäosassa ja Etelä-Karjalassa paljon samoja sukuja 1500 - luvulla

Sukunimien perusteella suuri osa Itä-Savon suvuista on samoja kuin Etelä-Karjalan Taipaleen, Jääsken tai muidenkin pitäjien suvut. Karjalaiset kävivät vuosittain kalastelemassa jopa Leppävirran, Heinäveden ja Kaavin tienoilla. Karjalaisia kalastajia nähtävästi pistäytyi Vuotjärvelläkin, jossa Wuotlahden ja Ala-Hipanjärven välillä sijaitsi Leskisten palsta Homantaival. Vuonna 1551 Homasia asui mm. Muolaassa ja Uudenkirkonpitäjässä. Savon asukkaat kävivät ilmeisesti veroja maksamassa ja kauppareissuilla Viipurissa. He joutuivat tietenkin yöpymään Etelä-Karjalassa. Siten molemmin puolin oli vilkasta kanssakäymistä.

Vuonna 1543 Lappvedeltä löytyi Suomalaisia, Purasia, Laakkosia, Outisia (Otisia), Ihalaisia, Kaarakaisia ja paljon Hyttisiä. Taipaleenpitäjässä asui Ikosia, Leskisiä, Kauppisia, Hujasia. Saikkosia (paljon), Paajasia ja joku Passonenkin. Jääskeläisiä sukuja olivat Ihalempiset, Savolaiset, Jääskeläiset, Jäppiset, Manniset, Kekkoset, Hallikaiset, Vaittiset, Itkoset, Laukkaset, Korhoset ja Pitkäset sekä Vartiaiset. Muolaasta löytyi Mannisia, Pirisiä (paljon), Pentikäisiä, Pelkosia, Puustisia (Pust) ja Hatsosia (Kuopion Hatsala!). Myös Niuttasten sukua löytyi Karjalasta. Monia sukuja siirtyi erityisesti 1600-luvun alussa rajan yli "Käkisalmen läänin". Esimerkiksi vuonna 1618 asui Itä-Karjalan Läskelässä Oneska Läskinen ja samana vuonna Liperistä löytyi Jesper Hartikainen.

Vuonna 1544 Taipaleenpitäjästä asui Olkkosia, Kaikkosia, Pulkkisia, Tuppuraisia (paljon), Reinikaisia, Ihalempisiä, Ollikaisia, Utriaisia, Laitisia (paljon), Siitosia, Reposia, Miettisiä, Soinisia, Toivosia ja Heikkisiä.

Vuonna 1551 Joutsenossa asui mm. Paavo Leskinen ja Niilo Kauppinen. Jossain Vainikkalan tienoilla asui Vainikaisia, Venäläisiä ja Husu. Särkijärvellä Mäntyharjun läheisyydessä kevätkäräjät pidettiin Palmusunnuntaina! Käräjien "asiakkaina" oli Kaukosia, Leppäsiä, Puurtisia, Lyytikäisiä ja tietenkin Parikkalan Parikoita. Taipaleen käräjillä sakkoja sai Paavo ja Lauri Leskinen ja Antero (Andhro) Paasonenkin. Jääskessä veroja maksoivat Horttanaiset, Laitiset, Utriaiset, Ihalempiset, Kaikkoset, Lukkariset (Klockare), Pakariset, Kekäläiset (Käckälaiju), Siitoset, Kaukapäivät (Kuopion Haminalahti!), Vaittiset, Toivoset, Soiniset, Inkiset, Laasoset, Kostiaiset, Riikoset, Ahokaiset, Paajaset, Koposet, Tiihoset, Mustoset, Piriset, Kukkoset, Pitkäset ja Hämäläiset (paljon).

Muolaassa vuonna 1551 veroa maksoivat Lappalaiset, Martikaiset, Kukkoset, Piriset, Keekkoset, Puustiset, Antti Heikkinen, Karkoset, Matilaiset ja Manniset. Epäselvässä Hattulanpitäjässä(?) oli Oinosia, Pelkosia, Nousiaisia (paljon), Heikkisia ja Rossisia sekä Pitkäsiä. Kivennavalta löytyi Kokkosia, Tahvanaisia, Soroisia ja Jauhiaisia. Uudenkirkon pitäjässä oli lautamies Hannu Leskinen sekä asukkaina Tirkkosia, Matikaisia, Koposia, Mannisia, Anttosia, Peesaisia, Kasasia, Kapasia, Kososia ja Marttisia. Jääskessä lautamieheksi oli valittu Hannu Ikonen

Vuonna 1552 jossain tällä alueella sakkoja saivat Lauri Lipponen, Mikko Rytkönen ja Paavo Häkkinen (Heckinen), koska eivät olleet korjaneet siltoja. Lautamiehenä toimi Matti Pentikäinen. Lapvedenpitäjässä oli Suuripäiden kylä, jossa asui mm. Kosonen. Muita kyliä olivat Husula ja Laihia. Lappeella oli Heikkilän - ja Lyytikkälänkylät. Ihalanneljänneksestä löytyi Hyvärilän - ja Mustolan - sekä Armilankylät. Joutsenon lähellä asui Venäläisiä ja Sepposia sekä Tukiaisia. Taipaleenpitäjän asukkaina oli Juvosia, Liikaisia, Itkosia, Hyttisiä, Kääriäisiä, Lyytikäisiä, Paajasia, Paasosia, Kutilaisia, Hartikaisia, Montosia, Monosia, Korhosia, Pölläsiä, Penttisiä, Vihavaisia, Laihiaisia sekä tietenkin Kirppuja. Jousenonkylän asukkaita olivat Tuppuraiset, Nevalaiset, Kesoiset ja Pentit. Paakkoilassa asui Henrik Halonen.

2. Nilsiän pitäjän vanhoista maanomistuksista anekien perusteella

Seuraavassa omia tutkimuksiani on täydennetty muutamalla tiedolla Arvo Soinisen (Soi) tutkimuksesta "Pohjois-Savon asuttaminen keski - ja uudenajan vaihteessa / Helsinki 1961" . Nilsiän alueelle anekeja sai joroislaiset ja rantasalmelaiset, joista useat sitten myöhemmin asuivat Warkauden ja Leppävirran tienoilla.

2.0 Ketkä olivat Nilsiän ja Juankosken pitäjien ensimmäiset tunnetut asukkaat?!

Nilsiänpitäjän puolella ensimmäinen tunnettu asukas on, ellei oteta lukuun sitä Pisan pirunluolan asukasta, Paavo Sianjalka, joka ainakin jo vuonna 1541 asui Nilsiän Murtolahdessa joko Savisalonsaarella tai Tihvonniemellä. Paavo oli kirjattu vielä Rantasalmen Keriharjun neljänneskunnan 6. kymmenykseen. Muita pitäjän alueen ensimmäisiä vakituisia asukkaita saattavat olla Paavo Kauppinen (v. 1546) Sänkimäki, Juho (Joan) Ruuskanen (v. 1546) Kaaraslahti ja Juho (Joan) Leskinen (v. 1556 tai jopa aikaisemmin) Kaaraslahti. Jo vuonna 1541 Wiisa Leskinen maksoi veroa ehkä näistä samoista maista. Syvärin itärannan Saunaniemen maita omisti ilmeisesti jo vuonna 1541 Rantasalmen Keriharjun neljänneksen 3. kymmenyksen asukkaat Olli Penttinen ja P (eli Pekka) Pirinen 5 veromarkan arvosta. He tuskin kuitenkaan uskalsivat asua vakituisesti rajanpinnassa.

Nähtävästi Paavo Kauppiseen liittyvän Kauppisenjärven nimi mainitaan Sänkimäen Pitkäsille myönnetyssä anekissa. Nämä Pitkäset asuivat Warkaudessa. Rantasalmen neljänneksen 6. kymmenykseen kirjattu Suni eli Sven Pitkänen oli Sänkimäen Pitkästen sukulainen, joka jo vuonna 1541 todennäköisesti asui Siilinjärven Toivalassa. Hän oli Lauri Toivasen ja Matti Hirvosen yhtiömies. Suni katoaa noin vuonna 1551. Anekien liiteosan sivulla 306 numero 71 (p.543) todetaan, että Savonlinnan maakirjan mukaan Suni Pitkänen, Lauri Toivanen ja Matti Hirvonen maksoivat veroa "Uuhimäestä ja Kumpulan rannasta" eli yhteensä 6 veromarkan arvosta. Ehkä Nilsiän ja Tahkovuoren ravintoloissa voitaisiin ainakin pikkutunneilla kohottaa "malja Sianjalalle" Nilsiänpitäjän ensimmäisen tunnetun asukkaan kunniaksi.

Juankosken alueelle olivat kuopiolaiset Martti ja Pekka Tuppurainen ja Suni Niuta saaneet Kustaa Finckeltä anekin numero 1791 Juankosken Karjalankoskelle. Soinisen mukaan jo vuonna 1541 - 1549 samoja maita omisti Olli Tuppurainen. Martti mainitaan vuonna 1558, jolloin hänellä oli yhtiömiehinä Lauri Ihalempinen ja Suni Launonen. Suni Niutan maksoi veroa Kuopion Niuvanniemestä jo vuonna 1546 yhtiömiehenään Pekka Heikinpoika Suuripää. Pekka Pentinpoika Karkiainen sai vasta Yrjö Maununpojalta anekin 1811 Akonvedelle.

Kuitenkin Juankoskenpitäjän ensimmäinen tunnettu asukas on hiukan epävarma. Professori Kauko Pirinen väittää Lauri Hämäläisen ainakin maksaneen veroa tai jopa asuneen Juankosken Akonvedellä ennen vuotta 1541. Soininen mainitsee Laurin asuneen "Laukasensaaressa eli Puhasselän päivärannalla". Hänen yhtiömiehensä vuonna 1541 oli Pekka Matilainen. Lauri löytyykin vuonna 1541 Rantasalmen neljänneksen 6. kymmenyksestä 3 veromarkan tilalta. Samassa kymmenyksessä asuivat mm. Klemetti Holopainen, Suni Pitkänen, Lauri Toivanen, Paavo Sianjalka ja Wiisa Leskinen. Akonvesi Venäjän rajanpinnassa ja vieläpä kulkureitin lähellä kuitenkin oli hyvin turvaton vakituinen asuinpaikka. Vihollinen ryösti ja poltti talot tai peräti tappoi asukkaat. Vuonna 1556 tapettiin Nilsiän Syvärijärvellä 8 kalastajaa ja myös Siilinjärven Hakkaralassa tapettiin asukkaita. Lauri Hannunpoika Hämäläinen asui todennäköisimmin Siilinjärven Kevättömänjärven tienoilla ja hän oli usein Olli Sianjalan yhtiömies. Hänet oli veroluetteloissa merkitty muutaman kerran Lauri Takkisen ja Lauri Hamusen väliin. Hamunen asui Siilinjärven Hamulassa. Anekien liiteosan mukaan Paavo Hämäläisen maita oli 1600 - luvun alussa Siilinjärven Kevättömänjärven Murtoniemellä.

On kuitenkin huomattava, että vuonna 1566 sai toinen Lauri Hämäläinen Klaus Flemingin laamannintuomiolla maata Juankosken Wehkajärveltä. Siten vuonna 1568 samalla alueella asui kaksi eri Lauri Hämäläistä, joista toinen tuli vasta vuonna 1566 ehkä Juvalta tai oli edellisen Laurin poika (Lasse Larsson)! Vuonna 1561 eräs Lauri Hämäläinen asui Juvan Koikkalan neljänneksessä. Ehkä Akonveden vanhat veronmaksajat olivatkin Rantasalmen ja Juvan tienoilta asuneet Olli Järveläinen ja Lauri Pelkoinen, jotka mainitaan Lauri Hämäläisen maiden vaihdon yhteydessä! Nämä saattoivat olla entisiä Savonlinnan kalastajia tai muuta väkeä, jotka olivat hankkineet Juankoskelle maakirjan. Pelkosten maita oli Juankosken eteläpuolella Ohtaanniemellä ja Akonveden eteläpuolella Lapinjärvellä jo Klemetti Kirjurin anekilla 1733. Järveläisiä puolestaan asui Rantasalmella Tuusmäen tienoilla jo 1540 - luvulla. Olli Järveläinen löytyy sieltä vuonna 1571 mm. papinveroista.

Nipasenmäen anekin Juankoski - Nilsiä tien varrelta saivat Klemetti Holopainen ja Klaus Montaneuvonen, mutta he asuivat huomattavasti etelämpänä. Joan Sorosen (Sormusen) maita oli jo vuonna 1552 Muuruveden länsipuolella Vehkasaaressa ja Saarvonmäellä, mutta suurin osa Sormusten maista löytyi etelämpää Ryönän ja Lohilahden alueelta. 1540 - luvulla ilmeisesti Västinniemen ja Riistaveden maista saattoi maksaa veroa myös Pekka Vartiainen (hopeavero 1571: Joan ja Bengt Wardiainen).Tuomas Kallinen asui ainakin jo vuonna 1561 jossain Muuruveden ja Jännevirran tienoilla. Muuruveden lounaispuolella on edelleen iso saari "Kallinsalo". Vuonna 1571 Tuomas oli Jännevirran Hartikaisten ja Heikki Rissasen yhtiömies. Vuonna 1607 Niilo Kallinen oli Syvärinkylän asukkaiden yhtiömies.

Juho Heikkinen osti vasta vuonna 1566 Muuruvedenmaansa sukunimettömältä Bertell Knutsonilta, joka ehkä oli joku vaikutusvaltainen mies Mikkelin tienoilta. Näillä oli siihen aikaan "muotina" hankkia maita Savon pohjoisosista. Sukunimi saattoi puuttua myös siitä syystä, että siihen aikaan niitä ruotsalaiseen tapaan ei kirjattu asiakirjoihin. Juvan Ylivedelle oli myönnetty 8 veromarkan aneki numero 427, jolla Henrik Heikainen omisti mm. Heikanpehon, Mehastenpehon, Rökönojan ja Häpänmaan. Olisiko Henrik Juhon isä? Ylivesi löytyy Anttolan pohjoispuolelta.

Takkisilla oli maita Sydänmaan koulun lähellä Takkisenmäki. Siten Pekka Takkinen (v. 1541) voisi olla Juankoskenpitäjän ensimmäinen asukas. Muuruveden Ryönän länsipuollella sijaisevan Ryönän maista maksoivat veroa jo vuonna 1541 Heikki Otinen sekä Lauri Väätäinen (Soininen). Kuitenkin vuoden 1541 verokirjan mukaan Rantasalmen neljäksen 6. kymmenyksessä 5 veromarkan tilan omistivat yhtiömiehet Olli Hata (ainen) ja Lauri Vätä (äinen). Ainakin myöhemmin Väätäisten maita löytytyi Muuruveden alueelta Pirtimäeltä sekä Murasmäeltä. Siten Heikki Otinenkin olisi voinut asua jo varhain Juankosken alueella. Pirisen mukaan Pieksän alue oli myös varhain asuttu. Siellä saattoi asua melko varhain Pekka "Piexä" Antinpoika Halonen (v. 1556). Eräs P. Halonen mainitaan vuonna 1559 sepäksi! Vielä vuonna 1571 alueella asuivat Pekka ja Antti Halonen ja näiden torpparit Lauri Takkinen ja Pekka Arminen. Habermannin mukaan Halolan maihin myöhemmin kuuluivat Nipasenmäki ja sen läheltä Salmijärven maita. Kuitenkin on huomattava, että Pieksänjoki "Pexejoki" esiintyy jo Warkauden Pitkästen anekissa numero 1581. Eräiden tarkistamattomien tietojen mukaan Savonlinnan väki olisi 1540 - luvulla kaskennutkin Juankosken - ja Nilsiän Wuotjärven alueella ja saanut sieltä hyvän sadon. Kuitenkaan ei tiedetä, että kukaan olisi asunut sillä alueella.

2.1 Warkauden Pitkästen aneki numero 1581 Sänkimäkeen

Warkauden Pitkäsillä oli maat kylän keskustassa Pitkälänniemellä. Pitkästen suvun edustaja Juan Pitkäinen toimi vuonna 1442 juuri perustetutun Juvanpitäjän lautamiehenä. Vuonna 1561 Warkaudessa asuivat Heikki, Olli, Pekka ja Paavo Pitkänen 12 veromarkan tilalla. Vuonna 1541 Joroisten neljänneksen 4. kymmenyksen oli kirjattu 4 veromarkan tilalle Sigfrid Pitkänen. Samasta kymmenyksestä löytyivät myös muut Warkauden seudun asukkaat, kuten Olli Luttinen, Antti Luttinen, Olli Sutinen ja Olli Nikkinen. Pitkästen 10 veromarkan anekiin sisältyi seuraavia maakappaleita: Kaaraslahti Kauppisenjärveen saakka, Kotajärven mäki, Wentojoki ja Pieksänjoen sivu. Siten jo ennen Pitkäsiä joku Leppävirran Kauppinen oli asustellut näillä tienoilla, jotka sijaitsevat Kinahminmäen länsipuolella. Vuonna 1551 Kuopion koillispuolella omisti maata 4 veromarkan arvosta Paavo Kauppinen yhdessä Heikki Halssisen kansa. Liittyyköhän Nilsiässä sijaitseva Halssinkangas jotenkin Heikki Halssiseen ?

Warkaudessa asuva lautamies ja sotilaan pitäjä Suni Pitkäsen sisar oli aviossa Tavinsalmella asuvan Heikki Hirvosen Siilinjärven Toivala kanssa. Sunin Kainuuseen muuttanut veli oli luvannut sisarelleen myötäjäisiksi Nilsiän Kaaraslahdella sijaitsevan 1/2 veromarkan tilan osan. Suni vaati vuonna 1608 tämän osan itselleen perusteella, että vanhasta tilasta ei saanut ottaa mitään (Pirinen Savon historia osa II:1 s.337 ja s.604). Vuonna 1614 Warkaudessa asuivat vielä Juho, Olli, Suni Ollinpoika ja Heikki Pitkänen. Vuonna 1629 Erkki Pitkänen asui jo Nilsiän Sänkimäessä ja vuonna 1631 Erkki ja Heikki Pitkänen. Vuonna 1699 tilan osakas oli Lars Eriksson Pitkänen. Samana vuonna Henrik (Erikinpoika) Pitkäsen veli Pehr asui Siilinjärven Toivalankylässä ja saman pitäjän Hakkaralassa veroa maksoi Pohl Matsson Pitkänen. Kainuussa Oulujärven Vuottolahdessa asui jo vuonna 1556 Paavo Pitkänen ja vuonna 1562 Melalahdella Lasse Pitkänen. Vuoden 1653 Kuopion talvikäräjillä käsiteltiin Sänkimäen Henrik, Jöns ja Sigfrid Pitkäsen niittyriitaa. Siinä yhteydessä mainitaan, että Sigfridin poika Sven Pitkänen hallitsi maita Maaningan Kurolanlahdessa nähtävästi äitinsä perintöina. Näillä Pitkästen Kurolanlahden mailla asui vuoden 1700 vaiheilla mm. Michell Pitkänen.

Vuoden 1675 talvikäräjillä (s.34) käsiteltiin Sänkimäen asukkaan Sigfrid Pitkäsen tilan asioita. Paikalla oli selvitysmiehinä nimismies Jonas Ollsson (Lilius) sekä tilan muut osakkaat Nils ja Morten Pitkänen. Sigfridillä oli pojat Thomas, Sven, Jöns (Johan) ja Kasper. Kaksi ensinmainittua olivat saaneet osuutensa tilan iraimistosta ja kiinteistöstä vuonna 1664. Svenillä oli hallussaan äidin perintöinä tila myös Maaningan Kurolanlahdessa. Sigfrid oli joutunut palkkaamaan sotilaan 100 taalarilla (kupari) ja siinä niin köyhtynyt, ettei voinut kokonaan maksaa Svenin osuutta. Nuorimmat pojat olivat huolehtineet vanhasta ukosta.

Sanan "Pieksä" kerrotaan tulleen Pieksä "Piexä" Halosesta, joka olisi asustellut nykyisellä Pieksällä jo ennen tämän anekin myöntämistä. Papinkirjoista P. Halonen löytyy Jännelahden kylästä vielä vuonna 1561. Jännelahteen kuuluivat nykyiset Siilinjärven kylät Toivala, Jännevirta, Rissala ja Kuuslahti. Ilmeisesti Pieksäkin luettiin Jännelahteen.

Kaaraslahti sijaitsee Nilsiän ja Kuopion välisen maantien eteläpuolella Pajulahden risteyksen kohdalla noin 20 kilometrin etäisyydellä Nilsiästä. Se on ikivanha nimi, jota on käytetty lukuisissa asiakirjoissa. Nykyisen se on jostain syystä lähes täysin poistettu käytöstä. Ehdotankin nykyisen kovin tavallinen nimi Pajulahti poistettaisiin ja sen tilalle otettaisiin vanha nimi Kaaraslahti. Se jäisi paremmin turistienkin mieleen. Nimi Kaaraslahti saattaa liittyä lappalaisiin, joita muutamia eleli vielä 1600 - luvun puolella jossain Savon syrjäisissä osissa.

Jo vuonna 1541 Suni Pitkänen luultavasti asui Toivalan tai Nilsiän maillaan, koska hänellä oli Tavisalmen pitäjän Savilahden neljänneksen 6. kymmenyksessä yhtiömiehinä Lauri Toivanen ja Matti Hirvonen. Jälkimmäiset asuivat nykyisessä Siilinjärven Toivalankylässä. Saman kymmenyksen asukkaina oli mm. Lauri ja Olli Hämäläinen, Lauri Väätäinen sekä Paavo Sianjalka. Suni näyttää katoavan asiakirjoista 1550 - luvun alussa. Hän sai sakot Tavinsalmen kesäkäräjillä vuonna 1551 muutaman muun isännän kanssa, koska nämä eivät olleet tehneet joitain heille määrättyjä "viikkotöitä".

2.2 Warkauden Antti Ollinpoika Luttisen aneki numero 1582 Nilsiän keskustaan

Aneki oli 4 veromarkan arvoinen. Sen oli myöntänyt Kustaa Fincke. Edellä todettiin, että vuonna 1541 Joroisten neljänneksen 4. kymmenyksen oli kirjattu Olli Luttinen ja Antti Luttinen; molemmat 5 veromarkan tiloille. Luttisten maihin sisältyi Syvärinjärven saaret Ilvessalo, Warpasaari ja Mäntysaari sekä mantereen puolelta Nilsiänlahti, Niinijärventaival ja Huhtijärvenpää. Muistettakoon, että Syvärin pintaa on niistä ajoista laskettu ehkä noin 2 metriä. Antti Ollinpoika Luttinen mainitaan vuoden 1561 Tavisalmen papinveroissa nimellä "Antti Taattoin". Nilsiän kylän kaakkoispuolella Wuotjärven tien varrella sijaitsee Taatonjärvi, josta Antti on voinut saada lisänimensä. Sana "Taatto" liitetään lappalaisiin. Luttisen maat sisälsivät nykyisen Nilsiän kaupungin keskustan alueen. Huhtijärvi ja Niinijärventaival sijaitsivat Tahkovuoren länsipuolella Reittiolla.

Vuonna 1561 Warkaudessa asuivat 6 Antti Taattoin, 12 Olli ja Olli Antinpoika Luttinen, 12 Antti Antinpoika Luttinen. Nimien edessä on tilan veromarkkaluku. Olli Luttinen, Pekka Moilanen, Olli Pitkänen, Heikki Pitkänen ja Pekka Nousiainen saivat käräjillä sakot, koska ei olleet vieneet verotavaroita Savonlinnaan. Rantasalmen käräjillä kävi käry myös Paavo Laukkaselle ja Pekka Kaukoselle. Nämä olivat luvatta ostaneet ryssiltä (karjalaisilta) jäniksennahkoja ja piilottaneet ne verottajalta (KA no 6329 s.23 - s.27). Luttisia oli 1550 - luvulla Oulujärven ympäristössä. Vuonna 1556 siellä oli ainakin Antti Luttinen ja vuonna 1562 Antti ja Pekka Luttinen.

Nilsiäläiset menettivät jo ennen vuotta 1664 Mäntysaaren Syvärilän Pirisille, jotka ottivat sen asuinpaíkakseen ja muuttivat sen nimen Hietasaareksi. Ilvessalon otti haltuunsa Keyrityssä asuva Olli Lukkarinen "Tikka". Saaren nimeksi tuli Tikansalo, joka on todennäköisesti nykyinen Aholansaari. Varpasaaren puolestaan otti haltuunsa Lukkarisen yhtiömies Juho Ukkonen, joka nimesi sen Syvärinsaloksi. Saarien nimissä on kuitenkin myöhemmin jotain epäselvyyttä. Toinen kahdesta jälkimmäistä saaresta on erään 1700 - luvun kartan mukaan Kerssinsaari. Koska Aholansaari sijaitsee kapean salmen takana aivan Lukkarisen talon Keyrityn Partalan eli Kustilan vierellä, lienee se Tikansalo eli alunperin Ilvessalo. Toisaalta Olli Ryynäsen anekiin numero 1808 on Jouhilahdenpohjan ja Paavaljoen eteläpuolen niityn lisäksi kirjattu myös Rahasaaren ja Varpasaaren niityt! Nilsiän itäpuolella olevan Keinolansaaren entinen nimi oli Luttilansaari.

Antti Ollinpoika Luttinen ja Olli Ryynänen riitelivät Tahkomäen pohjoispäässä sijaitsevasta Ruokoisen mäestä. Tavinsalmen kesäkäräjillä 2. heinäkuuta 1563 määrättiin Rossi Lapveteläinen, Pekka Ruotsalainen, Lauri Lintunen, Pekka Lukkarinen, Pekka Pirinen ja Niilo Sutinen tutkimaan, oliko Antti Luttisen maita Ruokoisenmäellä. Siten Syvärinjärven läheisyydessä asui ainakin kesäisin riidan osapuolien ohella Pekka Lukkarinen, Pekka Pirinen ja Niilo Sutinen. Lukkaristen maita sijaitsia Varpaisjärven Lukkarilassa ja Piristen sekä Sutisten maita Syvärinjärven itärannalla (Pirinen: Savon tuomiokirjat s.107). Lukkarilan Lukkariset asuivat Tahkovuorelta lähes 20 kilometriä länteen sijaitsevan Pyöreisenjärven rannalla

2.3 Rantasalmen Juho Pirisen aneki numero 1528 Syvärinjärven itäpuolelle Saunaniemeen

Johan Pirinen on merkitty Huosioisrannan kylän asukkaaksi. Hänellä oli maita Joroisten Kotkatlahdella, jossa sijaitsi vanha Pirilä. Tähän 10 veromarkan anekiin kuuluivat Syvärinjärven itärannalta Tahvanaisenmäki ja Saunaniemenmaa. Myös täällä on ennen Pirisiä vaikuttanut joku Tahvanainen, joita asui myöhemmin Leppävirran pitäjän alueella. He hankkivat 1600 - luvun puolella maita Nilsiän Halunalta. Saunaniemi pistää Syvärinjärveen idästä Palonurmenkylän pohjoispuolelta. Vuonna 1541 Rantasalmen Keriharjun neljänneksen 3. kymmenyksessä oli 5 veromarkan tilanhaltija P Pirinen yhtiömiehenään Olli Penttinen.

Niemellä nähtävästi sijaitsi ennen anekin myöntämistä joidenkin Syvärillä liikkuneiden kalastajien sauna. Savolaisia syytetään usein vitkastelusta, mutta ainakin saunan pystyttäminen heiltä sujui sutjakkaan. Tästä on hyvä esimerkki 1900 - luvun alkupuolella Vuotjärven Kirveslahdessa vaikuttanut Otto Lyytinen. Otto sanoi aamulla emännälleen: "Menehän Anni tekemään saunavastat! Illalla kylvetään." Minkäänlaista rakennuksen alkuakaan, ehkä muutamia hirsiä lukuunuottamatta, aamulla ei vielä ollut. Anni kävi päivän kuluessa koivikossa. Illalla hän kylpi Ottonsa kanssa uudessa saunassa, jonka löylyihin myös tämän kirjoittaja tutustui lapsena.

Juho Pirisen yhtiömies 1540 - luvulla oli Olli Penttinen. Liittyisivätkö Palonurmen itäpuolella nykyisessä Syvärilänkylässä sijaitsevat Pentinjärvi ja Pentinmäki (Pentumäki) jotenkin Olli Penttiseen? Juho Pirinen mainitaan vuoden 1564 sekä Joroisten että Rantasalmen kesäkäräjillä maariitojen selvitysmiehenä (Pirinen: Savon tuomiokirjat). Pirisiä asui jo 1540 - luvulla Etelä-Karjalassa. Vuonna 1599 siellä oli kokonainen Pirilänkylä.

Vuonna 1558 Rantasalmen Putkilahden kartano kalasti Syvärillä ja sai saalista
*suolamuikkua 4,5 tynnöriä
*savustettua muikkua (?) 1,5 leiviskää
*kapahaukeja 13 leiviskää
*kuivattua säynettä 21 leiviskää
*kuivattua ahventa ja särkeä 6 leiviskää
Edellisenä vuonna Syvärin kalastamo mainitaan vuokratuksi! Sieltä pyydettiin kuivaa ruokakalaa.

Syvärillä tapettiin vuoden 1556 huhtikuun alussa kahdeksan miestä. Hyökkäjät tulivat ilmeisesti Viinijärveltä. Helluntain aikaan läheisen Jänneniemenkylässä surma tuli ainakin 8 talonpojalle. Jossain lähellä tapettiin myös 5 Savonlinnan kalastajaa ja heidän "vehkeensä" vietiin (Pirinen II:1 s. 619). Piispa Mikael Acricola kävi samana vuonna Moskovassa "rauhaa hieromassa". Rauhan hieronta kävi vanhan piispan voimille, koska hän sieltä tullessaan kuoli Kuolemanjärvellä. Putkilahdenkartano verotti edelleen niitä Lappeen ja Jääsken karjalaisia talonpoikia, jotka kalastivat Heinäveden tienoilla. Veroiksi saatiin kuivaa ahventa ja särkeä noin 3 kipuntaa 11 leiviskää. Leiviskä painoi 8,5 kg, kalatynnyri oli noin 34 kg ja kipunta noin 170 kg. Kartanossa asui vouti Olli Rennare.

2.4 Leppävirtalaisen Olli Antinpoika Sutisen aneki numero 1681 Lastukosken pohjoispuolelle

Sutisen aneki oli 9 veromarkan arvoinen. Suurin osa maista sijaitsi nykyisen Varpasjärven puolella, jonka kylä Sutela on on saanut nimensä Sutisista. Olli omisti Syvärin itärannalta Siikajärven aluskorven ja Joenrannan. Tämä joki lienee nykyinen Keyritynjoki tai Lastukoski. Maat otti 1620 - luvulla haltuunsa Heikki Hartikainen. Syvärinjärven itärannalta löytyy nykyisin Sutelansaari.

2.5 Joroislaisten Heikki Niilonpoika ja Paavo Simonpoika Lukkarisen aneki numero 1578 Syvärinjärven itäpuolelle

Tämä aneki oli 6 veromarkan arvoinen ja sisälsi palstat "Lukkarinjuuri ja Hanhimäki"! Niistä kumpaakaan ei voi paikallistaa Syvärinjärven itäpuolelta. Vuonna 1589 Nerkoolle kirjattujen Olli Lukkarisen ja Olli Heikurisen 7 veromarkan tila oli täysin autio. Ryssät olivat 9 vuotta aikaisemmin hävittäneet ja murhaneet sekä polttaneet talon.

Edellä kerrottiin, että vuoden 1664 tiedon mukaan joroislaisten Heikki Niilonpoika ja Paavo Simonpoika Lukkarisen aneki numero 1578 sisälsi maita Syvärinjärven itäpuolelta. Ne mainittiin "rajamaita" saaneen suojärveläisen Pekka Korhosen perikunnan sekä Olli Hemminginpoika Lukkarisen omistusten yhteydessä. Korhoset ja Lukkarinen tasasivat em. "rajamaista" verot.

"Lukkarinjuurta" verotettiin edelleen Joroisiin. Se lienee sisältänyt palstat "Tiilikanjoen kahdenpuolen, Keyritynjärven luoteislahti ja Keinäsenjärvi". Kukahan Keinänen oli vaikuttanut Syvärin itäpuolella? Oliko hän joku erämies tai mahdollisesti "Petäjokea" vuonna 1548 etsimässä olleen laamanni Erik Flemming seurueen jäsen? Olli Lukkarinen ja tämän vävy Juho Ukkonen asuivat vuonna 1664 Syvärinjärven itärannalla Keyrityssä.

2.6 Sormusten, Pietiläisen "Petiläisen" ja Oinosen aneki numero 1683 Kaaraslahteen

Joroislaisten Tahvo ja Heikki Sormusen, Olli Pietiläisen "Petiläisen" ja Niilo Oinosen maista "Kalamamäki, Osmajärven ranta" sijaitsivat Leppävirralla. Nilsiän Kaaraslahden ja Siilinjärven Kuuslahden välimaastossa olivat ilmeisesti "Haapaniemi, Köpkonkina ja Heinäjärventaival". Köpkonkina osoittautui myöhemmin "Koivukinaksi"! Tämä lienee nykyisessä Nilsiän Pajulahden luoteispuolella sijaitseva Koivumäki.

2.7 Leppävirtalaisen Paavo Ollinpoika Laitisen aneki numero 1684 Nilsiän Halunalle

Paavon aneki oli 6 veromarkan suuruinen. Siihen kuuluivat Pötröjärventaival, Wiitasuonjärventaival, Leväjärvenmaasta: Kumpukiven keskus pohjoispää, Halkomaa, Leväjärvenmaa itäpuoli, Etikanjärven eteläpää, Vuorikivi ja Nilsiäjärvenranta. Anekin lopussa on tarkennettu, että vanhemman maakirjan sanontoja "Vuorikini ja Vuorikivi ". Oikean nimen pitää olla sana "Vuorikini" eli Kinahminmäki. Paavon maihin sisältyi nykyinen Laitisenmäki, Haluna ja Eitikan aluetta. Pötröjärvi on Kihahmin länsipuolella pohjoisessa sijaitseva Petrojärvi. Siten nimet Kinahmi, Petrojärvi ja Eitikka ovat peräisin ainakin jo 1500 - luvun alkupuolelta. Leväjärvi lienee nykyinen Kumpusenjärvi viisi kilometriä Nilsiästä Kuopion suuntaan. Leväisenjärvi oli luultavasti hiukan etelämpänä Pieksänjärven pohjoispuolella. Sen paikalla on nykyisin Leväisensuo!

1700 - luvulla Leväkumpunen tarkoitti Kuopion tien eteläpuolella sijaitsevaa Pientä-Kumpusta. Halkomaakin oli samoilla tienoilla. Nilsiäjärvi oli todennäköisesti nykyinen Iso-Kankainen. Kun Halunan maita myöhemmin jaettiin, jäi niistä kolmasosa Ryönällä asuville Wäätäisille. Olli Wäätäinen Ryönältä asettui asumaan noin vuonna 1670 Iso-Kankaisen rannalle Virransillan länsipuolelle. 1670 - luvun alussa oli pahoja katovuosia, joiden aikaan Olli menetti useana vuonna satonsa. Hän maksoi veronsa nilsiänkyläläisten kanssa. Paavo Laitisen mukaan on annettu nimi nykyiselle Laitisenmäen kylälle.

Tuomas Juhonpoika Ahosen aneki numero 1715 Saamaisiin ja Riistavedelle (Soi 1)

Tämän maakirjan nimeämiä maita ei löydy Nilsiän tai Juankosken pitäjistä. Tuomas Ahonen muutti vuonna 1603 Saamaisista Kuopion itäpuolelle ja asui ainakin myöhemmin Nilsiänkylässä. Ahosen maita löytyi Riistaveden Lohilahden kylästä: "Munakkamäki ja Haapasaari Melavedellä sekä Mustanlahden alueella"

2.8 Olli Laitisen aneki numero 1736 Nilsiän Niinimäkeen ?

Olli Laitisen maat olivat "Posiosmäki, Salakkaniemi, Hirvilahti, Kotkulahti, Niinimäki, Honkamäki ja Kahalahti". Ollin yhtiömies vuosina 1546 - 1549 oli Pekka Otinen ja Kosma Huttunen vuosina 1554 - 1556. Anekiin sisältyi myös Kuopion pappilan maita (Soi). Otisen yhtiömies oli 1550-luvulla mahdollisesti Kuopion Ryönällä asunut Antti Väätäinen. Niinimäessä Olli Laitisen mailla asui 1600 - luvulla Pekka Knuutisen suku. Niinimäen itäpuoli Leväsenniemi kuului Olli Savolaisen maihin. Tähän anekiin numero 1736 perustui vuonna 1664 Heikki Mönkösen maat Nilsiän Niinimäessä. Myöhemmin Niinimäki joutui naapurien Savolaisten haltuun. Sieltä Heikki Savolainen muutti 1770 - luvun alussa Wuotjärven Hipanlahteen.

Mönkösen ja Knuutisen asuma Niinimäki sijaitsi todella Nilsiässä (Mönkösen aluksi Tuusnimellä?). Vuoden 1690 manttaaliluettelossa (no 8703 s.966 ->) Kuopion pitäjässä olivat peräkkäin kylät Kotasalmi, Pieksä, Niinimäki, Nilsiä, Syväri, Urimolahti, Reittio, Kärsämäki, Palonurmi ja Wuotjärvi. Niinimäen asukkaat olivat: 2 Johan Savolainen ja tämän vaimo, 3 Per Heikkinen ja tämän vaimo sekä poika Olli sekä Sigfrid Mönkkönen, tämän vaimo, poika Pehr ja pojan vaimo.

Olli Laitinen löytyy myös anekista 1814 yhdessä Juho Tuovisen kanssa. Jälkimmäiselle oli merkitty pohjoisesta ainakin Laakajoen eteläpään sekä sieltä myös Vehmasmäen ja Kontiomäen. Lisäksi Tuovisella oli Pajumäki Olli Haajaisen vaihtomaa "Jacob Perssonin" kanssa. Vaihto oli sovittu "Rissalan nimismiehen kartanossa" 8. helmikuuta 1599. Nimismies lienee vielä ollut Matti Hyvärinen, joka siirtyi myöhemmin pitämään kestikievaria Puutossalmella. Näin hän lienee varmistanut lämmittävien juomien saatavuuden eläkepäiviensä iloksi. Vuonna 1664 Iisalmen Haajaistenjärvellä Laakajoen eteläpäässä asui Mikko Filipinpoika Tuovinen ja Vehmasmäellä Mikko Mikonpoika Tuovinen. Tuovisten maihin sisältyi myös Kontiomäki. Mikkelin tienoille tullut Haajaisten suku kunnostautui erityisesti nimismiehinä. Suku levisi Savon pohjoisosiin, jossa he omistivat laajoja alueita Sonkajärven itäpuolelta. Suvun mukaan nimettiin suuri Haajaistenjärvi Laakajärven lounaispuolelta, jossa heillä oli omistuksia.

Luultavasti edellä mainittua Olli Laitista kutsuttiin vuoden 1550 tienoilla Olli Keltuksi eli Kelttu Laitiseksi. Kelttu sai vuoden 1551 Tavinsalmen talvikäräjillä 19 muun seudun isännän kanssa sakot, koska nämä olivat kieltäytyneet pitkästä kyydistä eli "Kuninkaallisen Majesteetin" veroviljan viemisestä Wiipuriin. Lisäksi hän oli lyönyt paikallisen isännän Venäläisen vaimoon verihaavoja. Edellä mainittu Paavo Ollinpoika Laitinen lienee ollut Paavo Kelttu Laitinen. P. Kelttu Laitinen sai sakot Tavinsalmen syyskäräjillä vuonna 1551. Hän ja muutama muu isäntä ei ollut tullut käräjille vastaamaan saamaansa haasteeseen. Hän saattoi viljellä myös Pieksänjärven pohjoispuolella sijaitsevan Nilsiän Niinimäen aluetta!

Tunnettu Pohjois - Savon historian tutkija Arvo Soininen on tulkinnut tämän Niinimäen olevan Leppävirralla, mutta Niinimäkeen myöhemmin asukkaaksi tulleiden Mönkkösten mukaan se sijaitsi Nilsiässä. Lisäksi Soininen on maininnut Olli Laitisen yhteydessä vuosina 1546 - 1549 Pekka Ollinpoika Otisen (Outisen), joka oli 1550 - luvulla Kuopion Ryönällä mahdollisesti asuneen Antti Väätäisen yhtiömiehenä. Asuiko Otisia jo 1550 - luvulla Nilsiän Niinimäen tai Juankosken Pieksän alueella?

1550 - luvulla Kuopion koillispuolella asusteli Heikki Otinen, jolla oli peräti 8 veromarkan tila. Heikki toimi lautamiehenä Tavinsalmen käräjillä jo vuonna 1549. Vuonna 1589 Jännevirran kylässä asuneen Heikki Otisen 7 veromarkan tilasta oli 3/4 autiona. Autioituminen oli alkanut jo Ryssien polttamisen takia 11 vuotta aikaisemmin. Pekka Leskinen oli viljellyt Otisen maata ja saanut sieltä kohtalaisen ruissadon. Tästä Leskinen ei kuitenkaan ollut maksanut kruunun vaatimaa osaa. Vuonna 1595 Heikki näyttää papinverojen perusteella asuvan jo jossain Kuopion korkeudella. Heikin autioksi jättämään "rajamaahan" sai omistuskirjan Johan Eskilsson Kauhanen (Pirinen Savon historia II:1 s.197). "Otisen aution" mahdollinen sijainti saattaisi olla Pisan eteläpään alue tai Juankosken Vehkalahdella tai sen eteläpuolella. Myös Pelonniemen Muuruveden eteläpuolelta saattoi tulkita "rajamaaksi". Kiinnostava sukunimi on myös Tarpinen, koska Tahkovuoren eteläpäässä sijaitsee Tarpisenmäki. 1540 - luvulla Tarpisia asui Rantasalmen Keriharjun neljänneksessä sekä eräs Pol Lars Tarpinen Leppävirran Saamaisten tienoilla.

2.9 Klaus Montaneuvosen ja Klemetti Holopaisen aneki numero 1805 Juankosken Nipasenmäelle

Kun Suur - Nilsiän pitäjä perustettiin vuonna 1869, niin siihen kuului iso osa nykyistä Juankosken kaupunkia. Juankosken luoteispuolella noin 7 kilometrin etäisyydellä sijaisee Nipasenmäki, jonka vanhemmat ihmiset aina liittävät Nilsiään: "Nilsiä Nipasenmäki". Mäki kuuluu nykyisin Juankosken kuntaan. Anekin numero 1805 mukaan Klaus Montaneuvonen ja Klemetti Holopainen maksoivat veroa "Nipoisenmäestä, Salmijärven maan itäpuolesta ja Kaavijoen maasta". Siis nimi Nipasenmäki on peräisin ainakin 1500 - luvulta. Tutkija Soinisen mukaan Montaneuvosen ja Holopaisen yhtiömies oli myös Suni Turunen. Näiden maita sijaitsi myös Nilsiänkylän tilojen mailla. Näitä voisivat olla anekissa mainitut Vähäsärkisalo, Kivijoenmaa ja Klemetti Kirjurilta saatua Ruokoniemi. Kivijoki voisi olla Tahkomäen ja Rahasmäen välillä virtaava joki, jossa sijaitsi myöhemmin nilsiäläisten Kohisova. Ruokoniemi taas voisi olla Tahkovuoren kupeella sijaitseva Sääskiniemi, jonka tyvessä kartan mukaan sijaitsee Turusenharju. Yhtymän maita oli myös Siilinjärven pohjoispuolella Kolmisopenmäellä.

2.10 Olli Ryynäsen sekä Turusten aneki numero 1805 Tahkovuoren pohjoispuolelle Kalliolahteen

Olli Ryynänen ja Pekka sekä Paavo Turunen maksoivat veroa mm. Ruokoisenmäestä ja Jouhilahden pohjasta. Nämä maat sijaitsevat Tahkovuoren pohjoispuolella alkaen Kalliolahdesta. Ryynänen asui Onkiveden rannalla Karvasalmella. Vuonna 1589 Erik Ryynäsen 8 veromarkan tilasta 7/8 oli ollut autiona 11 vuotta, koska Ryssät olivat hävittäneet niitä. Vuonna 1664 Ruokoistenmäessä asui Heikki Ollinpoika Ryynänen. Tila oli muutaman vuoden ajan ollut "autiona". Tilaan kuului myös Jouhilahden pohja, joka vain oli rajankulku paikka! "och är allenast rågångh och intet opå".

Siten Jouhilahti oli sijainnut ilmeisesti tilusten rajalla. Toisella puolen Jouhilahtea maita saattoivat omistaa Lukkariset tai Sutiset. Ryynäset luopuivat näistä maistaan jo 1600 - luvun loppupuolella. Ne otti haltuunsa Antti Ruotsalainen, joka omisti myös osan Jouhilahden pohjoispuolella olevaa Jouhiniemeä. Jouhilahteen laskevassa joessa sijaitsi 1700-luvulla Ruokosen - ja Reittiön kylien yhteinen mylly. Noin 200 m myllyn yläpuolella Ruotsalaiset olivat pystyttäneet jonkinlaisen sarkakankaan vanutuslaitoksen "tampin". Jouhiniemen pohjoispäästä muutti Nilsiänkylään Knut Kuosmanen vuoden 1710 tienoilla. Heikki Ruotsalainen Ruokosenkylästä mainitaan Iisalmen käräjien lautamieheksi 1700 - luvun puolella. Olli Ollinpoika Ryynänen omisti vielä vuonna 1664 anekin 1808 perusteella "Paavaljoen eteläpuolelta" niittyjä. Paavaljoet löytyivät sekä nykyisen Lapinlahden tienoilta että Särinjärven takaa Palonurmesta itään.

2.11 Paavo Sianjalka Murtolahdessa Tihvonniemellä

Vuoden 1561 papinveroista löytyy Jännelahden kylässä asuva Paavo Sianjalka eli Sianjalkanen. Hän näkyy jo vuonna 1541 saman alueen verotiedoissa. Pirisen Savon historian mukaan Sianjalka ei voinut sotavuosina 1570 - 1595 vihollisen toistuvien tuhotöiden takia juuri ollenkaan asua tilallaan. Sukua asui samalla alueella aina 1600 - luvun loppuun asti. Sukunimi kyllä lyheni 1600 - luvun alussa Jalkaseksi. Vuoden 1664 maakirjojen tarkistuksen mukaan Jalkaset asuivat Murtolahden Tihvonniemellä, jossa heillä oli kolme taloa. Näistä kaksi oli uudistiloja. Murtolahti sijaitsee noin 20 km Nilsiästä Kuopion suuntaan Juurusveden pohjoispuolella. Vuonna 1678 sotilasasiakirjassa eräs Jalkanen on merkitty Pelonniemen asukkaaksi. Jalkasia muutti 1600 - luvun lopulla Murtolahdesta Pohjanmaalle Liminkaan. Paavo Sianjalan anekia ei löydy, mutta Pieksämäen alueella sijaitsi kokonainen Sianjalkakylä. Paavo Sianjalka joutui pakenemaan Pitkänvihan vuosina 1570 - 1595 kotiseudultaan. Paavo Sianjalka oli 1540 - luvun alun verotuksessa usein Lauri Hämäläisen yhtiömiehenä.

Vuoden 1561 Tavinsalmen syyskäräjillä Paavo Sianjalkanen sai monen muun pitäjän asukkaan joukossa 1/2 markan sakot, koska ei ollut maksanut Savonlinnaan verokalkkiaan eikä rautamultaansa (Pirinen: Savon tuomiokirjat s.36 - s.37). Soinisen mukaan Sianjalan maat olivat Jännelahden Rissalan tilan yhteydessä ja hänen asuipaikkansa oli Karaslahden toisella rannalla, joka voisi olla saari Savisaari(salo).

2.12 Muita maanomistajia Nilsiässä

1. Juho (Joan) Leskinen , Niilo Leskinen ja Pekka Moilanen Kaaraslahti
Verokirjojen mukaan Juvan Koikkalasta kotoisin ollut Juho (Wiisanpoika?) Leskinen omisti ainakin jo vuonna 1548 4 veromarkan maat Kuopion itäpuolelta. Hän jätti nämä maansa autioksi viimeistään vuonna 1557. Vuonna 1559 Juho vaihtoi Tavinsalmen maansa Rantasalmen Kolkontaipaleessa asuneelle Niilo Leskiselle. Vastineeksi hän sai Niilolta Koikkalasta 2 veromarkan maat. Niilo vaihtoi puolestaan Juholta saamansa maat Kolkontaipaleesa asuneelle Pekka Moilaselle. Niilo joutui maksamaan 30 markkaa ylimääräistä Moilasen maista. Maat sijaitsivat Kaarassalossa eli nykyisen Nilsiän Pajulahden ja Kinahminmäen välillä (Pirinen: Savon tuomiokirjat s.12 ja s.42). Vielä vuonna 1787 Kuopion syykäräjien §254:ssä mainitaan Kaaraslahdella "Koikkalaisensuo". Talvikäräjillä 1792 §357 käsiteltiin Kaaraslahden tienoilla "Koikkalaisenpää" niittyriitaa. Nykyisin Kaaraslahdessa Nilsiän ja Siilinjärven rajalla Siilinjärven puolella on Koikkalaan liittyvä Koikanlampi ja Koikantie.

Huom.! 1800-luvun alussa Kaaraslahdelta löytyi vielä "Puittilansuo" tms.. . Arved Puittisella (v. 1612) lienee joskus ollut maita Kaaraslahdessa! Kartan mukaan Puitinsaari löytyy Jännevirralta. Puittisia asui myöhemmin mm. Pielisjärven pitäjässä.

Huom.! Vuonna 1618 asui Joukkion pogostan Läskelä: Oneska Läskinen.

Vaihdosta löytyy hyvä selvitys anekien liiteosan luku 19 sivu 291. Sen mukaan tammikuun 15. päivä 1562 Rantasalmen laamanninkäräjiä pitänyt Klaus Flemingin sijainen Antti Korppi antoi tämän "ystävällisesti" tehdyn vaihdon lopullisen sinetin. Niilo Leskinen oli ensin saanut 4 veromarkan Kaarassalon maat "Juwani Leskiseltä". Nämä hän vaihtoi Moilasen 3,5 (3) veromarkan Tuusmäen maihin "Moilanmäki, Rautianselkä, Rautianpelto ja Kuosmanaho". Fleming mainitaan Sundholmin herraksi. Myöhemmin hän oli mm. Wiikin vapaaherra.

Vuonna 1559 eräs Juho Leskinen ilmestyi Maaningan Käärmelahden kylän asukkaaksi. Juho Leskisiä asui vuoden 1550 aikoihin Juvan Koikkalassa ainakin kolme. Vuonna 1664 Kaarasalon maat kuuluivat Leppävirran Kotalahden Leskisille. Edellä todettiin, että anekissa numero 1777 mainitaan nimet "Maaselän mäki ja Karesniemi" ! Aneki kuului Heikki Ollinpoika Hiltuselle, Olli Kansikaiselle ja Lauri Lintuselle. Soinisen mukaan Karesniemi sijatsi Nilsiän Kaaraslahdessa eli ilmeisesti lahden itäreunalla. Nilsiän Pajulahti sijaitsee vanhassa Kaaraslahdenkylässä. Mainittakoon, että 1600- luvun lopulla Kareslahdelta löytyi Koikkalaisensuo ja Puittisenaho.

Edellä mainitussa anekien tarkastuskirjan numero 19 mukaan Rantasalmen Tuusmäessä asuva Niilo Leskinen vaihtoi Kinahminmäen ja Kaarassalon maansa Pekka Moilasen Rantasalmen Tuusmäen maihin. Moilanen muutti asumaan Kaaraslahden alueelle, johon luettiin laaja alue aina Kinahminmäestä Sänkimäkeen ja nykyisen Pajulahden eteläpuolelle, josta löytyy varsinainen Kaaraslahti. Pekka Moilanen mainitaan vuonna 1571 Paavo Sianjalan yhtiömieheksi. Silloin Moilanen ilmeisesti oli torppari tai hänellä oli torppa, koska asiakirjaan Moilasen jälkeen on kirjoitettu sana torppa. Juho Leskinen muutti Maaningan Käärmelahdelle. Hänellä oli ainakin pojat Heikki, Pekka ja Matti. Viimeksi mainittu muutti Kuopion lähelle ehkä Pitkänlahden tienoille. Pekka Leskinen palveli sotilaana 1570-luvulla.

2. Antti ja Mauno Ihalempisen maat Nilsiän Sydänmaan Saarisuolla
Anekien tarkistusosan numero 7 (22.10.1616) mukaan Antti ja Mauno Ihalempinen (Ihalainen) olivat E. Stålarmilta saaneet maakirjan, joka sisälsi mm Saarisuonsivun, Kumpumäen ja Rötikönsaaren (osa 542). Jo Klemetti Kirjuri oli heille myöntänyt Ritoniemen ja Nurmisaaren sekä Kustaa Fincke Kumpusaaren?! Ihalempiset asuivat Ritoniemellä. Heille kuului myös Vaajasalo. Sydämaan maat otti myöhemmin haltuunsa Siilinjärven Hakkaralaan kirjattu Risto Juhonpoika Laakkonen. Saarisuon maat sijaitsivat nähtävästi Nilsiä - Juankoski tien länsipuolella. Ne saattoivat alkaa Murtomäeltä tai Sydänmaan Puustilan maista ja ja jatkua lähelle Sahinpuron asemaa. Ei siis ole varmaa, kuuluiko Kumpusenmäki Ihalaisten maihin. Laakkosen rajan mainittiin myöhemmin sijaitsevan Ahvenlammin tienoilla. Silloin anekissa mainittu Kumpumäki on myöhemmin saanut toisen nimen. Ihalempisten maista muodostui myöhemmin Nilsiän Hakkaralankylä.

Anekin numero 1781 perusteella Pekka Pöksänen hallitsi maita välillä Lapinlahden itäpuolelta. Pöksäsen Kustaa Fincken kirjaamat palstat olivat "Niinimäki, Saarisen pohjoispuoli, Ruokosenmäki, Haukijärven luoteispuoli, Kaislajärven mäki ja Savonjärven itäpuoli". Myöhempi Pekka Pöksänen tuli asumaan ainakin jo vuonna 1672 Kaaraslahden kylään Halunankylän länsipuolelle.

3. Olli ja Pekka Hakkarainen Siilinjärven Hakkaralasta maita "Pieksänsydänmaalla"?
Siilinjärven Hakkaralankylän ensimmäiset asukkaat olivat varsin varakkaat Olli ja Pekka Hakkarainen. Hakkaraisten maita oli muun muassa Jälänjärven rannalla. Sinne muutti Kaaraslahdelta vuoden 1700 taitteessa Sänkimäen Pitkäsiä. Nämä ja Toivalankylän Leskiset ym. riitelivät Kuopion talvikäräjillä vuonna 1793 Nilsiän Sydänmaan "Pieksänsydänmaan" ulkopalstastaan. Riitamaan paikallisti 74 - vuotias Tuomas Heikkinen Murtomäen alueeksi, joka sijaitsee Sydänmaan aseman länsipuolella. Tällä alueella sijaitsi myöhemmin Nilsiän Hakkarala. Ehkä Hakkaraiset omistivat jo vanhastaan Nilsiän Kärsämäen ohella myös Nilsiän Hakkaralan. Syvärin itärannalla Kärsämäen asukkaana oli jo 1630 - luvulla Paavo Hakkarainen.
Vuoden 1790 tienoilla riitelivät Hakkaralassa asuvat Pitkäset (Laakkosten entinen tila) ja myös Toivalan Leskiset Pieksän ja Halunan välisistä maista. Leskisille kuului tältä alueelta mm. vuonna 1792 Luotolamminmäen torppa. Aikaisemmin §358 Hakkaralan Pitkäset ja Lyytikäiset kiistelivät Pieksän Hartikaisten ja Heikkisten sekä Niinimäen Johan Savolaisen kanssa Pieksän seudun maista. Mainitaan Kumpumäen palsta.Savolainen hakannut kasken Rötikköä vasten. Haastajät väittivät, että Kumpumäki ja Murtomäki olivat saman mäen eri nimiä.

4. Olli Laitisen ja Olli Tuovisen maita Syvärinjärven itäpuolella ja Laakajärvellä
Maakirjan numero 1778 mukaan Olli Laitisella ja Olli Tuovisella oli maita aina Savon pohjoisosassa Laakajärven etelärannalla asti. Vuoden 1652 Kuopion käräjien pöytäkirjan mukaan suojärveläinen Sigfrid Pekanpoika Korhonen oli ottanut 5. helmikuuta 1643 haltuunsa Maaningan tuovilanlahtelaisen Olli Ollinpoika Tuovisen 1 veromarkan arvoisen tilan. Korhonen asui Syvärinkylässä. Tämä tila oli läänitetty vuonna 1649 majuri Anders Haran leskelle rouva Barbro Shadelle. Rouva oli saanut Tuovisten tilan ohella mm. Tavisalmen Kuninkaankartanon elinaikaikseksi läänityksekseen. Tätä kartanoa joutuivat korjailemaan sekä Kuopion että Iisalmen pitäjien miehet. Rakennustöissä mainitaan olleen edellisestä pitäjästä Heikki Pitkäsen Sänkimäestä ja jälkimmäisestä Martti ja Lassi Lipposen. Lipposten piti toimittaa tukkeja kartanoa varten.


5. Muutama aneki raja-alueelle myönnettin Täyssinän rahan 1596 jälkeen!

5.1 Kauhasten (Argillanderien) maat Pisanmäen pohjois - ja länsipuolella
Kuopion papin poika Johan Larsson Kauhanen teki valtakunnalle hyviä palveluksia. Hän toimi 1590 - luvun alussa savolaisen talonpoikaisjoukon päällikönä sodassa venäläisiä vastaan. Näistä ansioista hän sai laajoja rajamaita, kuten "Pisanmäen Päivärannan" ja sen pohjoispuolelta laajan alueen Keyritynjoen varrelta aina Rautavaaran Keyritynjärveen asti.

Joan Larsson (Kauhanen) sai 25. maaliskuuta 1598 Suomen ylipäälliköltä Arved Eriksson (Stålarmilta) Tavisalmen pitäjästä "Ryssänrajan viereltä" 6 veromarkan maat. Hän oli viljellyt kyseistä rajamaata "wed grenzen" rajankäynnin yhteydessä "brukat uti Råågången wed grenzen". Luovutusasiakirjassa mainitaan myös sotamarsalka Klaus Flemingin kirjelmä päiväyksellä 25. tammikuuta 1593 (KA no 6649 s.12). Flemingin kirjelmä on nähtävästi se, jolla hän määräsi Kauhasen valtakunnan rajaa vartioivan nostoväen päälliköksi (Pirinen II:1 s.263). Siten Joan Larsson Kauhanenkin voidaan lukee em. "rajatalonpoikiin".

Kauhanen maksaa verona: rahaa 1/2 äyriä, ruista 2 kolmasta, ohraa 6 pannia 2 kolmasta, kauraa 2 pannia 1 kolmasta, humaloita 2 naulaa, voita 4 naulaa, läskiä 6 naulaa, (kapa)haukea 9 naulaa, 1/3 lammasta, tynnyrikalaa 2 1/2 tynnyriä, heinää 2 1/2 talvikuormaa, olkea 4 kupoa, halkoja 2 kuormaa, sylihalkoja 1 syli, tuohta 25 yksikköä "sliker" ja tervaa 8 naulaa. Naula painoi 0,425 kiloa, panni oli 90 litraa ja kolmas 18 litraa. Talvikuorma heinää lienee ollut noin 200 kiloa, olkikuvossa 10 lyhdettä ja kalatynnyri noin 34 kiloa. Nämä 6 veromarkan maat lienevät alkaneet pohjoisesta Rautavaaran Keyritynjärveltä. Niihin sisältyi laajat alueet Hankamäen eteläpuolelta. Maiden itäraja sijaitsi Ylä - Siikajärveen laskevassa Keyritynjoessa.

Kuningas Sigismundus nimitti Stålarmin Klaus Flemingin kuoleman jälkeen kesäkuussa 1597 Suomen käskynhaltijaksi. Kun herttua Kaarle kukisti Nuijasodan voittajat, hän asetti Wiipuriin lainlukija Göran Blancken hoitamaan Savon lakiasioita. Johan Larsson Kauhanen haki Blanckelta vuonna 1600 vahvistusta Pisan pohjoispuolisille yhden veromarkan lisämailleen. Vuoden 1664 maantarkastuksen mukaan ne olivat Ylimmäisen Siikajärvenmaa, Keyritynjoensuu (suo!), Kantaraatinmaa ja Pisanmäen päiväranta. Kuten edellä kerrottiin, Pirinen mainitsee Kauhasen saaneen vielä 1607 samalta alueelta yhden veromarkan lisämaan, jonka Heikki Otinen oli 40 vuotta aikaisemmin jättänyt autioksi (Pirinen II:1 s.197).

Nyt kuitenkin Kantaraatinmaa oli ilmeisesti sama kuin Olli Sutisen omistama Siikajärven aluskorpi. Tästä seurasi vuonna 1765 katkera riita kuopiolaisten ja Siikajärven Hartikaisten kesken. Mikä oli Otisen entinen "rajamaa", ei ole selvitetty. Se lienee kuulunut myöhemmin Kuopion pappilan omistuksiin ja sen todennäköisin sijainti on Juankosken Akonveden läheisyydessä. Pisanmäen päivärannan maalle asettui vuoden 1630 vaiheilla asumaan Heikki Hartikainen, joka omisti myös Sutisen entisen maan "Siikajärven alus Syvärinjärveen rantaan asti". Viimeistään Isonjaon yhteydessä Hartikaisten vävyn Erkki Väätäisen suku menetti puolet Siikajärven maista Juankosken ruukille. Tämä maa vastasi suurin piirtein Kauhasen Pisanmäen päivärannan maata. Tätä ruukille kuuluvaa Koskentilaa isännöi 1800 - luvun alussa luutnantti Engdahl.

Vuoden 1686 Kuopion talvikäräjillä (s.162->) käsiteltiin Pielisjärven asukkaiden vahingontekoja Ylimmäisen Siikajärvenmaalla, Keyritynjoen sivulla, Kantaraatinmaalla ja Pisan päivärannalla. Haastajina olivat Niuvaniemen ja Savisaaren omistaja vouti Johan Ivarsson Kauhanen, Jännevirralat Michell (Olofsson Hardikainen jaVuotjäreltä Henrik (Henriksson) Hardikainen. Syytettyinä olivat Liperin Säyneiseistä Sigfrid Kettunen, Mats Hildunen, Olof Toivanen, Lars Muhonen, Henrik Huovinen (Hofvin) ja Jöran Sihvonen. Koko Luostankylä oli haastettu. Näistä mainitaan Eskell ja Jöran Kuronen (ottaneet Meldoniemen alueen maita Alaluostasta) sekä Olof Yletyinen myös Alaluostasta. Rautavaaran Keyritystä haastetut olivat: Henrik (Jöransson) Ahonen, Pehr Lindunen, Anders ja Sigfrid Ruotsalainen, Michell Hyvärinen, Lars Ufuinen! ja Jöns Kainulainen. Säyneisten Siikajärveltä mainitaan Henrik Hyvönen. Tämän mukaan Pisanmäen päivärannan maata hallitsivat Michel (Ollssson) Hardikainen ja Henrik (Henriksson) Hardikainen. Henrik Hardikaisen suvun lähdettyä Pisanmäen päivärannalta siellä asui mm. Olof ja Michell Hardikainen nähtävästi Michell (Ollsson ) Hardikaisen jälkeläisiä. Jännevirran Hartikaisten laajat maat sijaisivat Kantaraatinmaan pohjoispuolella ja ulottuivat aina Rautavaaran Keyritynjärven rantaan.

5.2 Pekka Korhosen ja Jännevirran Hartikaisten rajamaat Nilsiän ja Rautavaaran rajalla

Nähtävästi Suojärven Pekka Korhonen vuonna 1603 ja Jännevirran Sigfrid Hartikainen saivat samalla perusteella maansa Pisan pohjoispuolelta. Näidenkin maat menivät osittain päällekkäin Kauhasen saamien maiden kanssa. 1600 - luvun alussa Olli Sigfridinpoika Hartikaisen ja tämän yhtiomiehen Antti Niskasen Pisan pohjoispuolen maat olivat: Kantaraatin pohjoispää, Siikajärven välijoki, Paavalisenjärven joki ja Keyrityn nurmilahti. Kaksi ensinmainittua sijaitsivat Raatinjärven ja siitä itään Vellijärveen laskevan joen pohjoispuolella.


6. Juvan Partalan kartanon maita Wuotjärvellä ?
Wuotjärveen pistävää isoa Hipanniemeä ja Hipansalmen toisella puolella olevaa "Selkälänniemeä" ei löydy mistään vanhasta maakirjasta. Ilmeisesti osa Nilsiän kaakkoispuolella sijaitsevan Wuotjärven maista kuului 1500 - luvun puolivälin tienoilla Juvan Partalan kuninkaankartanolle. Partalan rengit kalastelivat Lastukoskella ja Wuotjärvellä 1550 - luvulla. Jo aikaisemmin 1540 - luvulla Savonlinnan väkeä liikkui Wuotjärvellä.

Syvärinjärvellä kalasti Rantasalmen itäpuolella sijaitsevan Putkilahden kuninkaankartanon väki. Näistä Viinijärveltä tulleet karjalaiset tappoivat vuoden 1556 huhtikuun alussa peräti 8 henkilöä. Samoihin aikoihin Kuopion itäpuolella Jännevirralla tapettiin ainakin 8 talonpoikaa (Pirinen: II:1 s.619). Voudintileissä mainitaan kyseisenä vuonna "ryssien" tuhopoltot.

Juankoski vuonna 2009

Juankosken "Strömsdahl" wanha ruukkin masuuni ja kartonkitehdas vuonna 2009. Maasuunissa toimii museo Brunou. Vanha rajapaikka Karjalankoski sijaitsee oikealla noin 4 kilometrin päässä. Ruukin perusti vuonna 1746 kruununvouti Brynolp Brunou. Sen osakkaita oli kahdeksan. Tällä paikalla ei sitä ennen ollut asumuksia.

7. Martti ja Pekka Tuppuraisen ja Suni Niutan aneki numero 1791 Juankosken Karjalankoskelle

Maakirjan omistivat kuopiolaiset Martti ja Pekka Tuppurainen sekä Suni Niuta. Aneki oli 7 veromarkan arvoinen. Siihen sisältyi Kuopion alueen maiden lisäksi Juankoskelta "Joentaipaleenmaa ja Karjalankoskenmaa, jota kutsutaan myös Wehkalamminmaaksi". Näihin maihin sisältyivät myös Nilsiän Sydänmaa sekä Wuotjärven Hipanlahti.

Kuten edellä mainittiin Juho (Heikinpoika) Heikkinen (Yövedeltä!) oli ostanut Berthel Knutsonilta maita, joihin hän oli saanut vahvistuksen 2. maaliskuuta 1566 laamaninkirjan Klaus Flemingiltä. Maakirja maat olivat: Tuppuransaari, Laivonsalo, Ninenniemi (Niuvanniemi), Etiensaari, Murainmaa (Muuruvedenmaa), Wuotjärvenranta (Juankosken pohjoispuolelta), Pieksänranta ja Nousionlahdenmaa. Heikkinen ei pystynyt Pitkänvihan 1570 - 1595 lopulla enää maksamaan kaikista omistuksistaan veroa. Vihollinen hävitti jatkuvasti aluetta. Vuonna 1589 puolet Juhon 8 veromarkan maista oli autiona. Voudintiliessä Heikkisen kohdalla kerrotaan, että tila, joka sijaitsee Ryssän" rajalla, on 9 vuotta ollut aution eikä hän ole voinut viljellä maitaan. Vehmasmäen kymmenykseen kirjattut 8 veromarkan tilasta veroa maksavilla Olli Heikkisellä, Antti Ihalaisella sekä Knut ja Antti Kakkisella ei ollut ongelmia verojen maksuissa eikä linnaleiriäkään mainita!

Suurin osa Heikkisen maista, kuten Muuruvesi, Nousionlahdenmaa ja Wuotjärvenranta joutui Kauhasten pappissuvun omistukseen. Juhon jälkeen mainitaan tilan isännäksi Olli Heikkinen vuonna 1591 ja Sakari vuonna 1601. Heikkisiä asui myöhemmin Pelonniemellä ja Pieksänjärven alueella, josta heitä muutti myös Nilsiän Halunalle ja Wuotjärvelle. Suni Niutan mukaan saivat nimensä Kuopion Niuvanniemi ja ilmeisesti myös Iisalmen Hernejärven Niuvankylä. Venäläiset murhasivat Niutan noin vuonna 1581.

8. Heikki Ollinpoika Hiltusen, Olli Kansikaisen ja Lauri Lintusen aneki 1777 Kaaraslahteen
Kustaa Finkeltä saadussa anekissa numero 1777 mainitaan nimet mm. Maaselän mäki ja Karesniemi. Soinisen mukaan Karesniemi sijaitsi Nilsiän Kaaraslahdessa eli nykyisen Pajulahden tienoilla.

9. Heikki Pekanpoika Ruuskasen maaseteli Kaaraslahteen
Tämän maasetelin tiedot löytyvät anekien tarkastusosiosta numerolla 16 s. 594. Anekin on myöntänyt Kustaa Finke. Sen alkuperäiset tiedot löytyivät Savonlinnasta. Siihen sisältyi Warpaisenmäki ja Saarisen luoteispuoli sekä Pitkänjärven pää. Saarinen on Kaaraslahden pohjoispuolella nykyisen kaivosalueen kupeessa. Iso - ja Pikku -Saarinen löytyvät siitä 5 km pohjoiseen. Edellisen Saarisen itäpuolella on nytkin kartan mukaan Ruuskala. Ruuskasen maita ei tarvinnut hakea Varpaisjärven Saariselta. Tosin tässä tarkoitettu Pitkäjärvi voisi olla Siilinjärven pohjoispuolella Pöljällä. Kaaraslahdesta mainitaan Kaarassalo, joka mainittiin myös Leskisten ja Pekka Moilasen maanvaihtojen yhteydessä. Kaarassalo ulottui Kaaraslahdesta eli nykyisestä Pajulahdesta aina Kinahminmäkeen asti.

2.13 Hartwik Antinpojan "Hartikaisen" ja Pieksä Halosen aneki numero 1815. Aneki 1850 Siikajärvelle. Jännevirran Hartikaisten suvusta vuosilta 1550 - 1632.

Varsinaista anekia edeltää tieto, jonka mukaan Kuopion pitäjän asukas Olli Hartikainen oli Anders Haralta saanut "maasetelin", johon liittyi päivämääriä 13. heinäkuuta 1644 ja jo aikaisempi 24. joulukuuta 1636. Hara oli toiminut Savonlinnan päällikkönä ja myöhemmin 1640 - luvulla Tavinsalmen kartanosta käsin sotaväen oton valvojana. Hänen toimiinsa ei oltu kaikin osin tyytyväisiä. Seuraavat maita koskevat tiedot lienevät peräisin Ollin papereista:

Ollin mukaan 10 veromarkan tilan osakkaat olivat Hartwik Andersson, Tuomas Kallinen ja Heikki Rissanen. 1554 Harwik Andersson mainitaan Tavinsalmen nimismieheksi. Kuitenkin voudintilien mukaan tämä tilanne oli vasta vuoden 1571 verotuksessa! Vuoden 1561 verotietojen mukaan 10 veromarkan suuruisen tilan osakkaat olivat Hartwik, Thomas ja Hemming (Henrik) Andersson !. Jälkimmäiset lienevät kuitenkin olleet Kallinen ja Rissanen. Samana vuonna Anders Hartwiksson sai sakot. Vuoden 1570 käräjillä Hartwikin Anderssonin pojat Tuomas, Niilo ja Antti saivat sakot riidassaan Hiltusten kanssa. Vuoden 1580 voudintilien mukaan tilan osakkaat olivat Anders Heikinpoika Hartikainen ja Heikki Heikinpoika Rissanen, kun taas vuonna 1585 7 veromarkan tilan isäntä oli Sigfrid Heikinpoika Hartikainen. Vuonna 1602 7 veromarkan tilan osakkaat olivat Sigfrid ja Olli Hartikainen, Hemming ja Paavo Rissanen sekä Niilo Kallinen.

Vuonna 1626 Jännevirralla verotettiin Olli Hartikainen 1 3/4, Juho Hartikainen 1 1/3 ja Heikki Hartikainen 1/3. On mahdollista, että jälkimmäinen Heikki Hartikainen muutti Wuotjärven Siikajärvelle. Vuonna 1628 Heikin tila oli 1 veromarkan arvoinen. Seuraavana vuonna hänet oli luetteloitu erilleen Akonveden Tahvo Hämäläisen jälkeen Vuonna 1632 Jännevirralle ilmestyy 2 veromarkan tilalle Heikki "Kuppi" Hartikainen. Vuonna 1634 Wuotjärven Heikki Hartikaisella oli 1 veromarkan tila ja hän omisti tamman, 2 lehmää ja 3 lammasta. Heikin kylvö oli 20 kappaa eli noin 1 hehtolitra. 1650 - luvun Kuopion käräjillä mainitaan Mikko Ollinpoika Hartikainen, jonka poika Apraham muutti vuosisadan lopulla Jännevirralta Akonvedelle. Aprahamin jälkeläisiä ovat useimmat myöhemmin Wuotjärven itärannalla asuneet Hartikaiset.

Vuoden 1611 voudintileissä kerrotaan, että 4 veromarkan tilan asukkaiden Sigfrid, Tuomas, Heikki ja Olli Hartikaisen talon Jännevirralla ryssät olivat polttaneet ja tuhonneet. Samoin oli käynyt Niilo ja Juho Wartiaisen, Paavo ja Matti Rissasen ja Lauri Heikinpoika Hämäläisen taloissa. Myös Sakari Heikkisen talossa ryssät olivat tuhonneet kaiken. Pekka Wartiaisen, Lauri Kanttipään (Hämäläisen) ja Siilinjärven Hakkaraisia ryssät olivat lyöneet hengiltä. Jotkut näistä surmatöistä lienevät olleet vain huhuja. Esimerkiksi Kanttipäistä ainakin joku jäi henkiin, koska Lauri Kanttipää mainitaan vielä vuoden 1625 tienoilla. Tuhojen yhteydessä ei mainita Murtolahden asukasta Olli Sianjalkaa, mutta Nilsiän asukas Tuomas Ahosen ja Pieksän Hannu Horttanaisen tilat olivat autioina.

Ollin anekin 1815 mukaan osakkaaksi tuli myös Pekka Halonen. Maakirjan mukaan kolme ensin mainittua ovat saaneet Kustaa Finckeltä Niilisenkankaan ja Pälosmäkeä. Yhdessä Pekka Halosen kanssa olivat Lapinsaari, Wiannankosken pelto, Patalahti, Kajansalon niitty, Hietasaari, Saukonsaari ja Kauwon kanto. Yrjö Maununpojalta oli saatu Pasisaari, Sorsasaari, Kehosalo (Kehvonsalo), Kumpujalan taipaleen maa, Kotkatniemen nenä, Tomperinsaari, Halmisaari, Tikkasen potkusaari eli Suosaari. Klemetti Kirjuri oli antanut maakirjan Jotnanniemeen, Lawilahden saareen ja Koskinniemeen. Viimeksi mainitut olivat siis tämän "yhtymän" vanhimmat omistukset. Anekin 1815 mukaan Koskenniemi oli saatu jo Klemetti Kirjurilta; siis 1540 - luvun alussa. Oliko Harwik Andersson jo silloin Savossa. Ilmeisesti ainakin Heikki Rissanen jo oli silloin paikkakunnalla. Kumpujalantaival lienee sijainnut Räimällä, jossa vuonna 1664 asui Juho Pekanpoika Julkunen ja Kasper Juhonpoika Julkunen.

Pekka (Antinpoika) Halonen lienee ollut ns. Pieksä Halonen. P. Halonen oli vuonna 1561 Jännelahdenkylän asukas. Pieksän lähellä oleviin maihin viittaavat aneksissa mainitut Kajansalon niittyja Kumpujalan taival . Ylä - Pieksänjärven pohjoispuolella on nykyisissäkin kartoissa Kaijanjärvi, Kaijanmäki ja Kaijanjoki. Kaijansaari puolestaan löytyy Patalahden kaakkoispuolelta Onkivedeltä. Kumpujalan taival voisi olla Halunalla Kumpusen ja Kinahmin välillä oleva alue. Tähän viittaa vuonna 1732 suoritettu Halunan maiden tarkastus. Tällöin Jussi Heikkiselle kuului Halunalta Hartikaisenmaa Jyrkänpuron pohjoissivulle asti. Hartikaisia ei tiettävästi ole asunut Halunalla 1600 - tai 1700 - luvuilla. Ehkä Tavinsalmen nimismies Hartwik Andersson on omistanut maita myös Halunalta.Tutkija Soinisen mukaan Piexä Halosen "yhtiömiehinä" oli 1550 - luvulla myös Lauri Takkinen. Takkisten maita ilmeisesti sijaitsi myös Juankosken puolella Sydänmaan koulun pohjoispuolella, josta vieläkin löytyy Takkisenmäki. Näin ollen Piexä Halonen on voinut asua Pieksänjärven tienoilla.

Huomattava osa anekin yhtiökumppanien maista sijaitsi kuitenkin Maaningalla mm. Patalahdella ja Wiannankosken lähellä sekä myös Jännevirralla, joka sijaitsee noin 15 kilometriä Kuopiosta koilliseen. Maaningan omistuksista johtuen Hartikaiset olivat muutaman kerran 1500 - luvun puolella kirjattu yhdessä Maaningan asukkaiden kanssa.

Vuonna 1561 Tavisalmen syyskäräjillä Per Antinpoica Haloin, Piexe sai monen muun pitäjäläisen ohella 1/2 markan sakot, koska ei ollut toimittanut "oikeaan aikaan" Savonlinnaan verokalkkia ja verolautoja (Pirinen: Savon tuomiokirjat s.35 - s.36)

Maakirjaan osakkaille oli kirjattu myös Koskenniemi. Tällaisia paikkoja löytyi siihen aikaan useita; eräs Wuotjärven ja Syvärinjärven välisen Lastukosken kupeesta. 1600 - luvun alussa eräät talonpojat saivat vuosien 1570 - 1595 sodassa ja sen rauhan solmimisen yhteydessä tekemistään "hyvistä palveluksistaan" kuninkaalle lisämaita valtakunnan rajalta. Jännevirtalainen Sigfrid Heikinpoika Hartikainen antoi vuoden 1595 aikana Täyssinänrauhan rajankävijöille majoitusta ja elintarvikkeita. Jo vuonna 1591 hän sai verovapauden kuningas Sigismundilta, koska sitoutui varustamaan sotaväkeen; siis Klaus Flemingin alaisuuteen; miehen ja hevosen ilmeisesti uuteen perustettavaan lippukuntaan.

Samana vuonna Sigfrid Heikinpoika Hartikainen valitti kuninkaalle menettäneensä edellisen syksyn aikana talonsa. Asiakirjan mukaan se oli palanut. Kuninkaan mukaan asian totuutta piti tutkia. Mikäli asiassa olisi perää, saisi Hartikainen nauttia verovapautta. Ehkä Sigfridin ansioista saivat Olli Hartikainen ja hänen yhtiömiehensä Antti Niskanen anekilla 1850 maita Syvärinjärven itäpuolelta Siikajärveltä aina Keyrityn Nurmesjärven rantaan asti. Anekin maat olivat: Kanta Raatin pohjoispää, Pavojärven joki, Pavojärvi , Pentinjärvi (nykyisin Pentujärvi !), Toren Nurmeksen itäpuoli, Keyrityn Nurmilahti ja Siikajärvenmaa. Kanta Raati tarkoittaa nykyistä Raatinjärveä Siikajärvellä. Nimi voisi liittyä Rantasalmella asuneeseen Kantarattisten sukuun. Rantasalmella asunut vouti Olli Rennare oli hankkinut Hiismäen Kantarattisten maita (Pirinen). Edellä todettiin, että Rantalmen Putkilahdenkartano kalasti Syvärillä.

Edellä mainitut Olli Hartikainen ja Antti Niskanen vuoden 1607 tienoilla riitelivät itselleen Warkauden Luttisilta Wuotjärveen pistävän Hipanniemen (Pirinen II:1 s.196, RA Tk: Tavinsalmi 7.2 ja 21.7 1606 ja 17.2.1607; jk566). Vanhoja rajamerkkejäkin oli löydetty Syvärinjärven rannalta. Vuoden 1646 käräjillä Paavo Niskanen ja Olli Hartikainen selittivät Lastukosken Koskenniemen olevan olevan heidän vanhaa nautintaansa. Niemen oli kuitenkin saanut Antti Pasanen maaherralta, jonka tietojen mukaan se oli kruunun autio. Hartikainen ja Niskanen omistivat ns. Habermannin maakirjan mukaan 1620 - luvun lopulla Koskenniemen sekä kalavettä Wuotjärveltä ja Koskenniemen ympäriltä. Kuitenkin heidän "Koskeniemensä" oli viljelyksen kannalta arvokas eli 20 tynnyrin kylvömääräksi arvioitu. Lastukosken Koskenniemi on kuitenkin varsin karu ja kivikkoinen. Valitettavasti Pirisen löytämät asiakirjat ovat vielä Tukholmassa Ruotsin Valtionarkistossa.

Mikäli tämä Hartwikin Koskenniemi todella oli Syvärin ja Wuotjärven välillä virtaavan Lastukosken tuntumassa, niin tämä alue on alkanut Lastukosken eteläpuolelta Wuotjärven Tervaniemestä ja jatkunut siitä luoteeseen aina Syvärissä sijaitsevaan Kumpuniemeen asti. Myös Lastukosken pohjoispuolta Majalahteen asti voidaan pitää niemenä. Joka tapauksessa Hartikaiset ja Niskanen olivat ilmeisesti jättäneet Koskenniemen autioksi. Sen ja myös Hipanniemen sai vuonna 1638 Wuotjärvelle muuttanut Antti Pasanen, jolla oli "autiokirje" maaherra Gyllenstiernalta myös Koskenniemeen. Maaherran mukaan tästä niemestä ei kukaan maksanut veroa. Antti Pasanen riiteli vuonna 1653 Syvärin Kumpuniemen itäpuolisesta saaresta nilsiäläisen Antti Luttisen kanssa. Tällöin käräjillä riistaveteläinen Olli Tuovinen kertoi, että saaresta oli riidelty jo 40 vuotta sitten. Riitelijät olivat ilmeisesti olleet Luttiset ja Hartikaiset. Kyseinen saari lienee ollut Syvärin Lohilahden pohjoispuolella sijaitseva Riitasaari. Eräs Paavo Niskanen omisti maata vielä vuoden 1640 jälkeen jostain Lohilahden pohjoispuolelta Nilsiän maiden kupeesta.

Hartwik Anderssonin ja hänen yhtiömiestensä maita oli myös Kuopion eteläpuolelta Pellosmäeltä. Tikkasen Potkusaaressa Tikkanen lienee pelaillut potkupalloa. Tätä palloilulajia harrastettiin ilmeisesti Kuopion pitäjässä jo 1600 - luvun alussa. Varmaankin pitäjästä lähtöisin olevat sotilaat veivät pelin Saksaan, josta se kulkeutui Englantiin. Näin ollen jalkapalloilun kehto näyttää olevan, kuinkas muuten, vankasti Kuopiossa. Eräs Tikkala sijaitsi Siilinjärvellä Kevättömänjärven tuntumassa ilmeisesti Hamulassa. Kevättömän tienoilla maita omistivat myös Pöljällä asuneet Pippuriset ja Paavo Hämäläinen.

3. Juankosken alueen anekeista

3.1 Wuotlahden maiden anekit

Wuotlahti sijaitsee Wuotjärven lounaiskulmassa noin 8 kilometriä Juankoskelta luoteeseen. Lahden rannalla oli hyviä metsiä ja suoniittyjä. Tämän alueen maita löytyy peräti kolmesta anekista. Alueesta riiteli vuonna 1606 Maaningan Käärmelahdessa asunut Pekka Raatikainen. Vielä vuonna 1654 Iisalmen pitäjässä asuvat Jääskeläiset pitivät osia Wuotlahden maista ominaan.


Aneki numero 1744, jonka omistivat Ihannus Jääskeläinen, Pekka Kekkonen (Kähkönen) ja Lassi Jääskeläinen

Osakkaiden 12 veromarkan maita sijaitsi hajallaa Kuopion eteläpuolella, Maaningan Käärmelahdella, Wiannalla ja jopa Kainuun puolella Sukevalta pohjoiseen, Sukevan Raudanvedellä ja idässä Maaselällä. Ollikkalankylä sijaitsi välittömästi Lapinlahden kirkonkylän eteläpuolella (Ollikkalan Sonnila oli nimismies Lauri Sonnisen talo 1650-luvulla). Ollikkalan Mäntylahti on kapea ja yli 30 m syvä! Seuraavassa yritetään tarkentaa heidän Kustaa Finckeltä ja Stålarmilta saamiensa palstojensa sijainteja:

1. Pitäjänahon murto: Maaningan Käämelahti nykyinen Räsälä
2. Mätäsjärven itäpuoli: Nerkoolla (Kächkölä)
3. Kirmasmäki: 5 kilometriä Nerkoolta pohjoiseen (Ulmala)
4. Wuotsalmi, Homantaival, Wuotlampi ja Joutesenoen pää: Wuotjärvi Wuotlahti (Juankoski)
5. Honkamäki (4 mihl): lännessä Pörsänmäen länsipuolella tai Kihlosalmen koillispuolella
6. Honkasuonranta: Sijainti epäselvä. Ehkä Ollikkala (jäi Lampaanjärven Heikki Jääskeläiselle v. 1664). Lampaanjärvi on myös Nerkoonniemen kupeella!
7. Houkaniemi: Ollikkalan lähellä (yhdessä Löytöjärven kanssa)
8. Putahanniemi, Viannanniska, Patalahen suo ja Patajoen korva: Maaninka Vianta
9. Rautajärvenmaa: Sonkajärven itäpuolella
10. Itäpuoli Luomaistenjärveä, eteläpuoli Härkäjokea, toinen ranta Siparijärveä, Ruokojärvi
- - ja Vehmasjärvi: Iisalmen Sälevän pohjoispuoli
11. Löytöjärven maa: sama kuin Lapinlahti Ollikala
12. Humalajoen ranta: Kuopion eteläpuolella Vehmasmäellä
13. Pohjoispuoli Valkeisen rantaa: Lapinlahden ja Nerkoon välillä
14. Pohjoispuoli Cummoista: Iisalmen Peltosalmen itäpuoli
15. Luoteispuoli Kivijärveä: Ollikalasta koiliseen 20 km (3,5 mihl) ja Hernejärveltä kaakkoon?
16. Niinisaari: Lapinlahden Onkivedellä noin 6 km päässä Ollikalasta
17. Sukevanväli ja Rauvanväli: Sonkajärvi Sukevan itäpuoli
18. Tölpöisenmurto: Iisalmesta länteen lähellä Kihlosalmella. Sen pohjoispuolella on myös Honkamäki!
19. Murtomäki: Sonkajärvi Sukevelta yli 20 km pohjoiseen
20: Maaselän sivu: Lähellä Maanselkää Nurmes - Sotkamo tien varrella
22. Pohjoispää elennast: Tiilikanjärvestä pohjoiseen Älänteen pohjoispuoli (ei lähempi Älenne!)
21. Väärämäki: Sonkajärven kupeella itäpuolella


Humalajoki yli 20 km Kuopion eteläpuolella kytkeytyy Pieksälle 1640 - luvulla muuttaneeseen Matti Tiihoseen. Tiihosen muihin omistuksiin kuului maita Korsumäeltä, Lumpeisista ja Kukko(Kukka)järveltä. Korsumäki ja Lumpeela taas ovat lähellä Kuopion Haminalahtea, jossa Juho (Jöns) Leskisen isä asui.

Osakkaiden suvut olivat kotoisin Juvan Koikkalankylästä. Vuoden 1549 verotuksen mukaan Heikki Kekkonen (Käckåinen) omisti Tavisalmen pitäjän Savilahden neljänneksen 5. kymmenyksessä 3 veromarkan tilan. Tämän kymmenyksen asukkaista suurin osa asui Kuopion koillispuolella. Näistä mainittakoon Lauri Hämäläinen, Paavo Sianjalka, Heikki Otinen (Outinen), Lauri Takkinen, Suni Pitkänen, Lauri Toivanen ja Matti Hirvonen. Heikki saattoi olla myös virheellisesti kirjoitettu Heikki Kähkönen, joka löytyy 1540 - luvulla useiden vuosien ajan niiden tillallisten joukosta, jotka asuivat Kuopion itäpuolella. Heikki Otinen ja Heikki Väätäinen maksoivat vuonna 1561 yhdessä papinveroja Jännelahdenkylässä eli Kuopion itäpuolella.

Mainittakoon, että vuonna 1633 eräs Paavo Kähkönen oli merkitty asukkaaksi Juankosken Akonvedelle. Eräässä vuoden 1638 Kuopion pitäjän asukasluettelossa peräkkäin olivat asukkaat Heikki Hartikainen, Antti Pasanen ja Antti Kerkeinen (tai Keckonen), joista kaksi ensin mainittua olivat tunnettuja Wuotjärven asukkaita. Siten Antti Keckonen saattoi asua myös Wuotjärvellä. Vanhoissa asiakirjoissa nimet Keckonen, Kähkönen, Kächkonen ja Kuckonen ovat usein vaikeasti erotettavissa toisistaan. Antti Kerkeinen saattoi olla myös Antti Kärkkäinen, jonka poika Per muutti Rautavaaran Suojärven Korhosten tilalle. Per Kärkkäinen (Kärkinen, Kärki) ja tämän isä olivat asuneet Nilsiänkylässä ja ja joutuneet niityistä riitaan Vuotjärven Pasasten kanssa ns. Riitasalon alueella Tiirijärven maalla. 1630 - luvulla Juankosken lähiseudun asukkaat olivat kirjatut Vehkalahden tai Akonveden kylään, joita ei mainittu yhtä aikaa.


Aneki numero 1782, jonka omistivat Juho Leskinen ja Martti Yletyinen

Suurin osa tässä Kustaa Finken myöntämässä 6 veromarkan anekissa mainituista maista sijaitsi Maaningan Patalahdella Wiannan kalastamon lähellä. Leskisen maita oli Wuotsalmi, Haavantaival, Wuotlahti ja Joutsenjoen korva. Joutsenjoki laskee Joutsenjärvestä eli nykyisestä Jouhtenisesta Wuotlahteen. Juhon maat Wuotlahdella olivat erillään Jääskeläisten ja Kekkosen maista. Vuonna 1559 Juho Leskinen asui papinverojen mukaan Maaningan Käärmelahdessa. Juho vaihtoi samana vuonna Nilsiä Kaaraslahdella sijaitsevat maansa, jotka lopulta päätyivät Moilasille. Juvan Koikkalan Leskisiä asui Kekkolanmäellä, joten näillä suvuilla oli jo varhain yhteisiä maita.

Pekka Raatikaisella oli vuoden 1600 tienoilla ollut kaski ja siten ilmeisesti maita Wuotjärven Wuotlahdessa Joutsenjoen eteläpuolella. Tarkastusmiehet vuonna 1606 löytäneet tämän raivion. Maa kuitenkin kuului vuoden 1561 maakirjan perusteella Juho Leskiselle, joten Raatikaisen kaskimaa jäi Leskiselle. (Pirinen II:1 s.332). Tätä tietoa Leskiset käyttivät myöhemmin hyväkseen rajakiistassa Pelonniemen Heikkisten kanssa. Vuonna 1589 voudintileissä kerrotaan, että Nerkoolla sijaitseva Olli ja Hannu Jääskeläisen sekä Suni Niuta 5 veromarkan tila on täysin autio vihollisen murhaamisen ja polttamisen takia. Myös Ollikaisten tila Lapinlahdella oli ollut autiona 8 vuotta Ryssien polttamisen takia Juho Leskisen ja Martti Yletyisen 7 veromarkan tilasta 3/7 oli ollut autiona 7 vuotta Ryssien murhaamisen ja polttamisen takia. Maat sijaitsivat jossain Käärmelahden ja Lapinlahden tienoilla.

Tarkempaa tietoa Joan Leskisen maista saadaan anekien liiteosan sivulta 293 numerosta 26. Sen mukaan Joan Leskisen toisesta maakirjasta löytyy maita 4 veromarkan arvosta. Näihin sisältyi 2 veromarkkaa Ollikalanpelosta (yliviivattu), Mataraojanmäki, puolet Lahdenahosta, Pesäjärven pään aho, Märäjoen selkä, Pelekolanaho?, Korkiaselkä ja Jokiaho (yliviivattu). Savonlinna maaliskuu 1625 / Anders Bengtsson. Lisähuomautus: Ollikalanpelto löytyy toisesta maakirjasta. Ollikala sijaitsi nykyisen Lapinlahden kirkonkylän lähellä. Kasvitieteilijöitä kiinnostanee, että "matara" on vanha kasvinnimi.


Aneki numero 1717. Omistajat olivat Tuomas Kukkonen ja Heikki Kähkönen (Soi)

Yhtymän maita löytyy siis Wehmasjärven läheltä ja Iisalmen puolelta Käärmelahdesta, Nerkoolta, Hernejärveltä, Ollikkalasta, Kolmisopenmäeltä. Yhtiömiesten useat maapalstat sijaitsivat siis nykyisen Maaningan ja Lapinlahden pitäjissä. Anekissa mainitaan myös Antti Kähkönen osakkaanaan Pekka Kähkönen. Heidän maistaan nähtävästi Wuotjärvellä sijaitsi vain Levälahti. Muita palstoja olivat Lehtosaaren salmen luhta, Etelälahti ja Korteluhta. Vuonna 1664 (p. 486 Lapinlahti Ollikkala) osoittautuu, että ainakin Lehtosaaren salmen luhta löytyy Ollikkalan kylän tienoilta Lapinlahdelta. Vain Levälahti ja sen niitty voisivat sijaitsivat Wuotjärvellä. Wuotjärven Selkälän Kusti Leskinen on tutkinut asiaa tarkemmin. Hän on paikantanut sen Selkälänniemeen nykyisen Suottalanlahden alueelle. Ollikaiset omistivat anekin 1749 mukaan Onkivedeltä "Kumpumäen", joka sijaitsee Lapinlahden kirkonkylästä noin 7 km etelään Onkiveden niemellä. Kustaa Fincken myöntämän "Korpijärvenmäen" etäisyys vuonna 1664 (p. 488 Ollikala) on arviotu peninkulmaksi eli 6 kilometriksi. Se ilmeisesti löytyi Ollikalasta itäään Varpaisjärven Korpisenniemen tienoilta. Pörsänmäen luoteispuolen Korpijärvi lienee liian kaukana? Korteluhta on Ollikalan Mäntylahden kaakkoispuolella.

Tarkastellaan tässä Habermannin kirjauksia 1620-luvulla. Kuopion eteläpuolelle Vehmasmäelle kirjatut Tuomas, Heikki ja Olli Kukkonen (po. Kähkonen) sekä Martti Kitunen(?) maksoivat veroa mm. maista, joiden nimet olivat "Pölhömäki, Pölhölahti, Vehmasmäki, Kolmisopenmäki, Karhumäki, Lehtosaaren salmen luhta, Syvälahti, Lapinsalmen korva ja Hämeenlahti.

Vuonna 1664 Pekka -, Lauri - ja Antti Laurinpoika sekä Pekka Matinpoika Kähkönen asuivat Ollikalan kylässä ja kuuluivat maakirjan sivulle 486, kuten Jöns Leskinenkin. Heidän maihinsa kuuluivat mm. "Hirvijärven taival (3 mihl) , Lehtosaaren salmen luhta (1/2 mihl) , Pölöhlahti (2 mihl), Korteluhta (1/2 mihl), Levälahti (2 mihl), Pölöhmäenpää (2,5 mihl), Savonneva ja Lintujoki (1 mihl) vain rajan takia ja Kivimäki (2 mihl). 1 peninkulma eli mihl oli noin 6 kilometriä. Pölöhmäki ja Pölöhlahti sekä Kivimäki ovat Iisalmen Peltosalmen itäpuolella. Lintujoki lienee nykyinen Nerkoon kanava. Hirvijärvet ovat Nerkoolta lähes 20 km Nerkoolta koilliseen. Lehtosaari on Nerkoon länsipuolella ja Levälahti siitä noin 13 kilometriä pohjoiseen.

Vuonna 1546 Savon pohjoisosan alueita kuten Maaninka luettiin Rantasalmen pitäjän Keriharjun neljänneksen 3. kymmenykseen. Siellä veroa maksoivat 6 veromarkan tilasta yhtiömiehet Ihannus Jääskeläinen, Antti Ihalempinen ja Martti Yletyinen. Savonlinnan työkirjan mukaan samana vuonna tämän neljänneksen 2. kymmenyksessä maksoivat veroa yhtiömiehet Pekka Antinpoika Raatikainen, Sigfrid Haatainen ja eräs kolmas osakas. Anekin 1775 mukaan Maaningan Käärmelahdessa asuneen Pekka Raatikaisen maita sijaitsi Wuotlahdessa Joutsenjoen eteläpuolella. Jossain vaiheessa myös Kuopiossa asuvat Julkuset maksoivat Wuotlahden lähellä sijaitsevista paltoista. Wuotjärven Leskiset maakiistassa Pelonniemen Heikkisten kanssa tiesivät osan kiistamaista Pekka Julkusen vanhoiksi omistuksiksi. Vuonna 1653 Risto Julkunen maksoi wuotjärveläiselle Jöns Leskiselle talonsa 7 taalarin velan! Asiakirjassa mainitaan myös Julkusen setä Antti, jonka niminen yhtiömies löytyy Habermannin mukaan Leskisille.

Vuoden 1641 Kuopion joulukuun käräjillä käsitellään Matti Leskisen ja Pekka ja Antti Julkusen tilakysymystä. Habermannin mukaan Julkusilla ja Leskisillä oli yhteismaita Vuotjärven Selkälänniemen ja Vuotlahden alueella. Nyt oli tehty sopimus sadon- ja maanjaosta näiden kesken. Pekan tulee etsiä itselleen toinen kotipaikka. Häneltä lunastetaan talo ja maa ”uthlosas af hus och jordh ..” (s.131). Jaon suorittivat naapurit nimismies Ivar Johansson (Kauhanen), Thomas Rissanen ja Jöran Hakkarainen. Osa Julkusten maista saattoi olla Vuotjärven länsipuolella Nipasenmäen ja Vuotlahden välillä, koska myöhemmin Vuotjärven Leskisisten ja Pelonniemen Heikkisten maakiistassa viitattiin Per Julkusen maihin. Juho- ja Matti Matinpoika Leskinen muuttivat Vuotjärvelle pian maanjaon jälkeen noin vuonna 1642! s.131). Habermannin mukaan vuoden 1625 tienoilla Anders Julkusen, Olof ja Per Leskisen sekä Henrik Jauhiaisen maihin kuului Wuotjärveltä Homantaival, Vuotsalmi, Joutsenjoenpää, Vuotlahti ja Vuotniemi. Vuotjärveltä Vuotniemen kaakoispuolelta Leskisten Kuvajansaaren viereltä löytyvät vieläkin Julkusensaari ja Julkusensalmi! Milloin Julkuset saivat osakkuuden Vuotjärven maihin, ei ole tiedossa.

Edellä Kaaraslahden maiden yhteydessä (luku 2.12) todettiin Leskisten omistuksista seuraavaa:
Jo vuonna 1541 Rantasalmen neljänneksen 6. kymmenys maksoi veroa Wiisa Leskinen. Samassa kymmenyksessä veroa maksoivat myös Lauri Hämäläinen, Paavo Sianjalka, Suni Pitkänen, Lauri Toivanen, P. Ylönen ja Matti Ollikainen.Vuonna 1556 Niilo Leskinen ja Pekka Moilanen asuivat Rantasalmen Kolkontaipaleen kylässä. Leskisen ja Moilasen tilojen vaihtoa käsiteltiin Juvan kevätkäräjillä vuonna 1559. Epäselvässä asiakirjassa mainitaan "Karysalo i Norbotn" ja Joan Leskisen maa. Toisesta asiakirjasta käy ilmi, että Niilo siis ensin sai nämä Kaarassalon Joan Leskisen entiset maat (Es 947 no 6284A s.51 ??). Hän vaihtoi ne sitten em. Pekka Moilaselle, joka muutti asumaan Kaaraslahteen ja oli myöhemmin mm. Paavo Sianjalan yhtiömiehenä. Joan Leskisiä asui vuoden 1550 aikoihin Juvan Koikkalassa ainakin kolme. Tavinsalmen pitäjän pohjoisosassa asui ainakin vuosina 1548 - 1550 eräs Joan Leskinen, joka maksoi veroa 4 veromarkan maasta. Vuonna 1557 Joan Leskisen 3 veromarkan autiotila oli sijoitettu Kuopion itäpuolelle Savilahden neljänneksen 5. kymmenykseen (Es 946 no 6255)! Sitten Joan katoaa Kuopion itäpuolelta, mutta saman niminen mies ilmestyy papinkirjojen mukaan vuonna 1559 Maaningan Käärmelahteen. Edellä mainitulla Heikki Kekkosella oli myös 3 veromarkan tila. Vuonna 1664 Karassalo kuului Leppävirran Kotalahden Leskisille.

Vuoden 1550 tienoilla Juvan Koikkalassa Kekkolanmäellä asui kaksi Joan Leskistä. Kolmas Joan Leskinen asui ilmeisesti Oralan tilan yhteydessä. Näistä Joan Leskisistä Kekkolanmäellä asunut Joan Wiisanpoika Leskinen jätti vuonna 1559 maansa autioksi. Häntä ei enää löydy Koikkalasta myöskään vuoden 1561 anekien omistajana.

Vuonna 1557 Tavisalmen pitäjän papinverojen mukaan Maaningan Käärmelahden kylän veronmaksajat olivat Lauri Hyttinen, Pekka Raatikainen, Antti Ihalempinen ja Ihannus Jääskeläinen. Martti Yletyinen löytyi Lapinlahden Onkivedeltä. Vuonna 1561 Tavisalmen papinverojen mukaan Käärmelahdessa asuivat vain Lauri Hyttinen, Pekka Raatikainen ja Juho Leskinen. Martti Yletyinen löytyi edelleen Onkiveden tienoilta. Hänet oli kirjattu Nerkoolle, koska Onkivettä ei ollenkaan mainittu. Ihalempiset asuivat Kuopion kaakkoispuolelta Ritoniemen kylästä. Siten Juho Leskinen luultavasti oli ottanut haltuunsa Jääskeläisen maita. Leskinen ja Martti Yletyinen maksoivat yhdessä veroa 6 "punnan" maasta. 1620 - ja 1630 - luvuilla. Pieksänkylässä asui Olli Yletyinen, joten Yletyisilläkin saattoi olla maita Wuotlahden lähellä.

Vuonna 1559 Juvan Partalan kuninkaankartano toimitti Wuotjärveltä Savonlinnaan
* kuivattua haukea 6 leiviskää
* kuivattua ahventa ja särkeä 7 leiviskää

3.2 Nipasenmäen aneki 1803. Holopainen ja Montaneuvonen

Edellä mainittiin jo Klaus Montaneuvosen ja Klemetti Holopaisen aneki numero 1803, janka mukaan he omistivat Nipasenmäen ja Salmijärven maita. Nipasenmäki sijaitsee Juankoski - Nilsiä tien varrella noin 10 kilometrin päässä Juankoskelta. Haberman kutsui näitä vanhoiksi "Halolan maiksi"!

3.3 Tuppuraisten ja Niutan aneki numero 1791 Karjalankoskelle

Edellä jo todettiin, että maakirjan 1791 omistivat kuopiolaiset Martti ja Pekka Tuppurainen sekä Suni Niuta. Aneki oli 7 veromarkan arvoinen. Siihen sisältyi Kuopion alueen maiden lisäksi Juankoskelta "Joentaipaleenmaa ja Karjalankoskenmaa, jota kutsutaan myös Wehkalamminmaaksi". Martti Tuppurainen joutui 1550 - luvun alussa vaikeuksiin lain kanssa. Hän joutui oman henkensä puolesta maksamaan 40 taalaria! Kuten edellä mainittiin, Olli Tuppurainen oli saanut Kuopiosta Savisaaren ja Raurtmäen. Juho Heikkinen (Yövedeltä!) oli ostanut Berthel Knutsonilta maita, joihin hän oli saanut vahvistuksen 2. maaliskuuta 1566 laamaninkirjan Klaus Flemingiltä. Maakirjan maat olivat: Tuppuransaari, Laivonsalo, Ninenniemi (Niuvanniemi?), Etiensaari (Etusaari), Murainmaa (Muuruvedenmaa), Wuotjärvenranta, Pieksänranta ja Nousionlahdenmaa. Heikkinen ei pystynyt Pitkänvihan 1570 - 1595 lopulla enää maksamaan kaikista omistuksistaan veroa. Suurin osa maista, kuten Muuruvesi, Nousionlahdenmaa ja Wuotjärvenranta joutui Kauhasten pappisuvun omistukseen. Heikkisiä asui myöhemmin Pelonniemellä ja Pieksänjärven alueella, josta heitä muutti myös Halunalle ja Wuotjärvelle.

Suni Niuta asui vuonna 1589 Iisalmen lähellä Nerkoolla. Niuta on antanut nimensä Kuopiossa sijaitsevalle Niuvanniemelle. Kreivi Pietari Brahe antoi 17.3.1651 Lauri Niuttasen Iisalmella olleen entisen omistuksen Iisalmen kirkkoherran pojalle Johan Nilssonille. Tämä autioksi jätetty tila lienee ollut Suni Niutan entinen tila. Soinisen mukaan Tuppuraisten ja Niutan maihin sisältyi maita nykyisen Nilsiän Sydänmaasta, Juankosken Vehkalahdesta ja Nilsiän Hipanlahdesta. Nämä maat siirtyivät kuitenkin Rissasten suvun omistukseen. Vanhat Sydänmaan omistukset alkoivat idässä Nilsiän Tiaisahosta (Tiaissalosta) ja jatkuivat länteen Kouhmäen ohi Luotolammille ja Pieneen - Kumpuseen asti.

Vuonna 1557 Rantasalmen kartano kalasti nuotalla ja verkoilla Juankosken Wehkalahdella. Seuraavassa on lueteltu kalansaalista
* suolattua ahventa ja särkeä 4 tynnöriä n. 170 kg
* tuoretta haukea 16 leiviskää n. 150 kg
* kuivattua säynettä 2 leiviskää n. 17 kg
* kuivattua ahventa ja särkeä 8 leiviskää n. 70 kg

Seuraavana vuonna oli saaliiksi mainittu
*suolalohta 1 tynnyri
*suolasiikaa 1 tynnyri
*suolattua ahventa ja -särkeä 4 tynnyriä
*kuivattua haukea noin 190 kg
*kuivattua lahnaa 3 leiviskää
*kuivattua säynettä 5 leiviskää
*kuivattua ahventa ja särkea 7 leiviskää

3.4 Lauri Hämäläisen maat Juankoskella. Anekien tarkastusosio numero 38. Hämäläisten suvusta.

Vuoden 1561 anekien tarkastusosion yllä mainitulla numerolla on esitetty Klaus Flemingin laamannintuomio päivämäärällä 4. maaliskuuta 1566. Silloin on tehty vaihto Sairalan kartanon ja Lauri Hämäläisen kesken. Sairala sijaitsee Mikkelinkaupungin lähellä. Sairalan kartanolle "till Sairalagård" olisi siirtynyt 5 veromarkan tila, johon kuului maat Sulkavan päiväranta, Haaparannanmaa, Ravanlahenmaa, Pekonmurronmaa, Sekalikangas, Kotaniemi, Wehkajärven ranta, Maijaniemi , Kaskisten saari, Siesariniemi ja Niinimaan selkä". Näistä maista ainakin Sulkavan päiväranta ja Haaparannanmaa sijainnevat Siilinjärven puolella. Kotaniemi lienee nykyisen Kotasalmen tienoilla Muuruveden ja Ryönän välillä. Wehkajärvenmaa sijaitsee Juankosken Akonveden itäpuolella. Vuonna 1541 Rantasalmen neljänneksen 6. kymmenyksessä kirjoilla olivat 2 veromarkan tilalla Lauri Hämäläinen ja P Matilainen.

Vaihto lienee kuitenkin tapahtunut niin, että Hämäläinen sai edellä mainitut maat. Vuonna 1555 Kuopion pitäjässä asuneet Lauri Hämäläinen ja Paavo Sianjalka olivat yhtiömiehiä. Maijaharju löytyy vuoden 1664 maakirjojen tarkistuksessa Akonveden Hämäläisten ja Pekka Julkusen yhteydessä, joten tämä varmistanee sen, että tämän Lauri Hämäläisen maat todella sijaitsivat Juankoskella! Habermannin mukaan vuoden 1625 tienoilla Majaisenmaa löytyi Muuruveden länsipuollella sijaitsevan Kotasalmenkylän asukkaiden Simo Laihiaisen, Heikki Kekäläisen ja Tuomas Vaittisen omistuksista. Vehkalahdella sijaitsi 1550-luvulla Rantasalmen kartanon kalastamo, joten siellä lienee ollut jonkinlainen asumuskin Majaniemellä. Muistettakoon, että Juho Heikkinen sai pari päivää aikaisemmin 2. maaliskuuta maakirjan Akonveden lähelle Muuruveden maihin.

Vaihdon tekivät 3 veromarkan maahan Olli Järveläinen ja Lauri Pelkoinen. Vaihtomaita olivat "Parkanmäki, Parkanniitty, Savitaipaleenmaa, Aisakahan niitty ym." Eräs Aisakas sijaitsee Juvalla Mikkelin rajan lähellä. Edellä todettiin, että Pelkosilla oli vanhoja maita Kaavinjärven länsipuolella. Eräs Olli Järveläinen löytyy Habermannin mukaan Rantasalmen Pirilästä. Soinisen mukaan Lauri Hämäläisen Akonveden maita (myöhempi Laukkasensaari eli nykyinen Hämälänsaari) verotettiin jo ennen vuotta 1541. 1640 - luvulla Akonvedellä asui huonemiehenä sotilaanleski Maikko Laukatar. Hän saattaisi olla Paavo Kettusen pojan leski. Vuoden 1561 papinverojen mukaan Lauri, Heikki ja Juho (Joan) Hämäläisellä oli Juvan Koikkalassa 8 veromarkan tila (KA no 6329 ). Se oli Partalan kuninkaankartanon alainen. Partala kalasti 1550 - luvulla Wuotjärvellä. Vuonna 1556 Lauri Hämäläinen toimi Tavisalmen pitäjän Savilahden kymmenyksen lautamiehenä.

Vuonna 1568 Tavisalmen itäpuolen verotuksessa löytyy Lasse ja Lauri Hämäläinen sekä myös Olli Hämäläinen! Lasse ja Lauri olivat Paavo Rissasen yhtiömiehiä. Samana vuonna Tavisalmen käräjien mukaan Paavo Rissanen sai sakot, koska oli lyönyt Lauri Hämäläistä (KA no 6424 s.72). Vuoden 1570 verotuksen mukaan Pekka Rissanen ja Lauri Laurinpoika Hämäläinen olivat yhtiömiehiä. Vuonna 1571 yhtiömiehiä olivat Mikko Laurinpoika ja Lauri Laurinpoika Hämäläinen sekä Pekka ja Paavo Rissanen. Mikolla ja Paavolla oli torpat. Vuonna 1584 Mikko Hämäläinen maksoi veroa 8 veromarkan tilasta. Samana vuonna Lasse Hämäläinen ja Olli Sianjalka olivat huonemiehiä, koska ilmeisesti eivät pystyneet vihollisen tähden viljelemään tilojaan. Vuonna 1585 maksoivat veroina yhdessä Lasse Hämäläinen, Olli Sianjalka ja Lauri Otinen 5,5 pannia kauraa ehkä autioveroina. Vuonna 1601 Jännevirran kymmenyksestä löytyi erillään asuvat Lasse ja Heikki Hämäläinen. Eräs Olli Hämäläinen mainitaan jo vuonna 1549 Kuopion itäpuolen veronmaksajaksi.

Vuonna 1611 ryssät polttivat Lauri Heikinpoika Hämäläisen talon. Vuonna 1612 Tavisalmella nihtien pitäjät olivat: Olli Savolainen, Matti ja Olli Hämäläinen, Juho (Jöns) Leskinen, Sigfrid Leskinen ja Pekka Taskinen (KA no 6758 s.72). Vuonna 1613 Kuopion Savilahden neljänneksessä verotettiin: 1/2 Lasse Hannunpoika Hämäläistä ja 1/4 Lasse Laurinpoika Hämäläistä. Nimen edessä on tilan veromarkkaluku. Vuonna 1620 Lauri Hämäläinen omisti tamman, 2 lehmää, 3 lammasta. Laurin kylvö oli 2 1/2 pannia (yli 2 hehtolitraa) ja vero 17 3/4 äyriä. Vuonna 1624 Kuopion itäpuolella omistivat Tahvo Hämäläinen 1/4 veromarkan ja Lauri Hämäläinen 3/4 veromarkan tilat. Maaningalla asui Filip Hämäläinen ilmeisesti Vieremän Salahmilla (Salamajärvellä).

Vuonna 1613 Tavisalmen pitäjä Savilahden neljänneksestä löytyi: 1/2 Lasse Hansson Hämäläinen ja 1/4 Lasse Larsson Hämäläinen. Jompaa kumpaa näistä kutsuttiin liikanimellä Lauri Kanttipää. Vuonna 1625 Jännevirran kylässä asui Tahvo Hämäläinen ja Lauri Hämäläinen sekä Lassi Kanttipää. Hämäläisten naapureina asui Hartikaisia ja Rissasia sekä myös Matti Ruuskanen (Kaaraslahti).

Vuonna 1631 Tahvo Hämäläisen kerrotaan olleen köyhän ja vuonna 1632 tila oli kokonaan veronmaksukyvytön (autio). Vuoden 1633 karja ja kylvöluettelossa mainitaan Lauri Hannunpoika Hämäläisen leski. Akonvedellä asuu edelleen Tahvo Hämäläinen vaimoineen. Hän saattoi silti asua Kotaniemellä! 1638 Lauri Hämäläinen löytyy myös Pielisjärven "Wiginlahdelta". Samana vuonna Vehkalahden ja Akonveden alueella asui Lasse Hämäläisen vaimo, jolla oli lehmä ja lammas sekä Tahvo Hämäläinen vaimon ja lehmän kanssa. Siihen aikaan karjaluku verottajalle ilmoitettiin hyvin pienenä. Vuonna 1641 Tahvo Hämäläisen 1/4 veromarkan tila oli autio. Oli juuri ollut paha katovuosi. Saman vuoden Kuopion vero - ja manttaaliluetteloissa Pekka Hämäläisen ja Antti Laurinpojan 6 veromarkan tila on ollut autio vuodesta 1635! Vuonna 1645 Vehkalahden verotiedoissa on vain mökkiläinen "husman" Tahvo Hämäläisen tytär, joka omistaa seuraavan vuoden tiedon mukaan lehmän, hiehon ja 2 lammasta. Itse Tahvo on vanha ja raihnainen ja vaimo sokea. Vuonna 1647 Kuopionkylässä asuu Valpuri Hämäläinen. Akonvedellä asuu Tahvo Hämäläinen ja tytär, jotka omistavat 2 lehmää, 2 lammasta ja vuonan. 1648 Akonveden Hämälän isäntä on Martti Tahvonpoika, jonka taloudessa asuu vaimo ja sisar.

Vuonna 1651 Liperin puolella Vehkalahdella pitää savua Lauri Hämäläinen. Akonvedellä Tahvo Hämäläinen elää edelleen, mutta tilaa isännöi poika Martti. Tahvo löytyy oikeuden pöytäkirjoista vielä 1654. Vuonna 1656 Martti Hämäläisellä on vaimo ja poika (tai veli) vaimoineen. Vuoden 1670 Laurinhallan jälkeen Martti Hämäläinen on rutiköyhä. Samana vuonna Akonvedellä halla on vienyt myös vouti Johan Ivarssonilta kaiken viljan. Vuonna 1673 Akonveden kirjoista löytyy Martti Hämäläinen yksin, Antti Tahvonpoika Hämäläinen, jolla lienee ollut vaimo, Tahvo Hämäläinen sekä myös Olli Hämäläinen. Vuonna 1675 Antti Hämäläinen sai kreivi Brahelta kadon vuoksi viljaa 24 kappaa. Vuoden 1681 ruotujaossa Hämälässä isännöivät Antti ja Martti Tahvonpoika. Tila kuuluu majuri Kustaa Ollongrenin 4. korpraalin ruotuun. Vuonna 1689 Antti Hämäläisellä on myös aikuinen poika Tahvo. Vuonna 1693 mainitaan Martti Hämäläinen ja veli Tahvo Tahvonpoika vaimoineen. Vuonna 1694 Liperin puolella Vehkalahdella Olli Hämäläinen sairastelee ja kuolee ilmeisesti nälän aiheuttamiin sairauksiin. Vuoden 1696 käräjillä esiintyy Tahvo Antinpoika Hämäläinen kaskiriidassa vehkalahtelaisen uudistilallisen Matti Tuomaanpoika Rissasen kanssa. Nälkävuosien jälkeen 1697 Akonvedellä asuu Antti Hämäläinen vaimoineen ja veli Tahvo vaimoineen sekä autiotilallinen Tahvo Tahvonpoika Hämäläinen, joka kerjää ruokansa.

Vuonna 1701 Akonvedellä asuvat Tahvo Hämäläinen vaimoineen ja Eskil Hämäläinen sekä Tahvon tytär Valpuri. Myös Murtolahteen on siirtynyt Rissalasta Yrjö Hämäläinen (ottanut ehkä Jalkasten hylkäämän tilanosan). Myös Hiltuset ovat tulleet Akonvedelle noin 1696. He olivat ostaneet vouti Johan Ivarsson (Skopan) perikunnalta (leskeltä Brita Paldaniukselta) tilan Akonvedeltä. Hiltuset ostivat 1700-luvun alussa Anders Hämäläiseltä ja tämän pojalta Tahvolta osan nähtävästi ns. Hämälänsaaren maita. Vuonna 1705 Antti Tahvonpoika ja Tahvo Antinpoika isännöivät Hämälää. 1707 Tahvolla on ilmeisesti sotilas Matti Ikonen. Vuonna 1709 Akonvedellä asuu Matti Hämäläinen vaimoineen sekä Antti Hiltunen. Murtolahdessa asuu Pekka ja Yrjö Hämäläinen. Pekka myy 1713 Rissalan tilansa apulaispastori Johan Mollerukselle. Isonvihan jälkeen 1721 Akonvedellä isännöi Tahvo Hämäläinen 1/4 veromarkan kruununtilaa. Vuonna 1724 Liperin Vehkalahdella Olli Hämäläinen on ottanut pastori Kiljanderin leskeltä tilan. Vuonna 1730 Pekka Hämäläinen Akonvesi kirjattu Rissala numero 1.

3.5 Karkiaisen aneki numero 1811 Akonvedelle

Omistaja oli Pekka Pentinpoika Karkiainen. Karkiaisten sukua asui Etelä-Karjalassa. Hänen maakirjassaan mainitaan "Joenkeskus Akonpohjasta ja Honkasaari Akonvedeltä". Habermannin aikaan 1620 - luvulla Karkiaisen maat "Joenkeskus Akonpohjasta ja Jyngänsaari Akonvedellä !" olivat autioina. Tämän anekin mukaiset maat oli vuoden 1664 maantarkastuksen mukaan ottanut haltuunsa vouti Johan Ivarsson Kauhanen eli Argillander. Voudilla oli peltoa ja asuinpaikka "pienellä saarella", joka lienee nykyinen Voudinsaari. Tämä aneki on jostain syystä jäänyt pois Soinisen tutkimuksista, mutta Kauko Pirinen tuntee sen.

3.6 Pari epämääräistä tietoa, jotka nimien perusteella voisivat liittyä myös Juankoskeen

Pekka Nousiaisen ja Paavo Sepposen anekien tarkastusosio numero 51
Liiteosan numerossa 51 kerrotaan, että "Linnan vanhemman maakirjan mukaan" edellä mainituilla Pekka Nousiaisella ja Paavo Sepposella oli 6 veromarkan maina "Juanniemi, Sikoniemi, Kaskessaari, Herneaho, ... ,Koiralammimaa, Madeniemi, Käärmelammin maa, ..." . Asiakirja oli tarkastettu Savonlinnassa 16. joulukuuta 1616 ja Kuosmalassa 22. elokuuta 1630. Siitä ei selviä, ovatko ensin mainitut niemet Juvalla vai Juankoskella. Joka tapauksessa Juankosken keskusta on niemellä. Sen länsipuolella Karjalankosken läheisyydessä sijaitsee Nousionlahti. Vielä kauempaa lännestä Muuruveden luota löytyy Sikoniemi. Maantarkastuksessa 11.- 12. 7.1640 s.35 Kuopiossa nimismies Ivar Johansson Skopan ja Rissalan asukkaiden välillä mainitaan Nousiala Lahen maa ja Juffwan Taiwal maa. Samaan aikaan (s.35) Muuruveden kalastamon vuokra oli 2 tynnyriä suolakalaa ja se oli autiona. Pekka Nousiainen ja Paavo Sepponen löytyvät vuoden 1555 verotuksessa Juvanpitäjän Koikkalan neljänneksestä, jossa heillä oli 7 veromarkan tila (Es 944 no 6198b s.1). Vuoden 1561 papinverojen mukaan he asuivat Koikkalassa ja kuuluivat Juvan Partalan voutikunnan alaisiin juvalaisiin (KA no 6320). Muillakin koikkalalaisilla oli maapalstoja Tavinsalmen pitäjässä. Koikkalasta kotoisin ollut Wuotjärven Leskisten suvun esi-isä Joan Leskinen omisti tähän aikaan maata Wuotlahdessa. Vuonna 1561 Koikalassa asuivat myös Lauri, Heikki ja Joan Hämäläinen. Eräs tavinsalmelainen Pekka Nousiainen heitti kruunun suolasäkin Wiipurin kadulle (KA no 6329 s.26).

Säämingin Moijinkylän Tuomas ja Juho Pitkäsen anekit 997 ja 998 Akonvedellä?
Säämingin Moijinkylän Pitkänen sai Savonlinnan päälliköltä Pietari Hannunpojalta 1600 - luvun alussa anekin numero 997 Akonkoskensuuhun ja muutamiin muihin maakappaleisiin (Pirinen s.197). Koska Juankosken Akonveden maat olivat jo jokseenkin tarkkaan käytössä, saattaa tämä tässä manittu Akonkoski ja muut "Akonmaat"sijaita jossain muualla. Pitkästen anekeista löytyvät mm. Akonniemi, Akonjärvenranta, Akonkumpu, Akonlahenpää ja Akonniemi. Nämä maat sijaitsivat nähtävästi Saimaan itäpuolella.


3.7 Millaista oli sotilaiden linnaleiri Savon talonpojille vuonna 1591? Sota-ajasta Tavinsalmella.

Linnaleiri ja sotilaiden omin päin suorittama verotus tai suoranainen ryöstö oli sodan alusta 1570 vuoteen 1585 mennessä saavuttanut laajat mittasuhteet. Jo silloin oli lähes koko Joroinen ja monet Juvan kymmenykset veromaksukyvyttömiä eli autiota. Savonlinnan kirjuri oli yhdistänyt tileissään kokonaiset kymmenykset reunaan merkityllä aaltosululla. Siihen oli kirjoittu "ödis alle" eli autioina kaikki. Sama suuntaus jatkui seuraavina vuosina. Vanhat ja varakkaat Savon keskeiset osat oli verotuksella ja ryöstöillä imetty tyhjiksi.

Varsinainen lyhyt mutta satoja miehiä vienyt Nuijasota Savossa käytiin vuoden 1597 alussa. Erikoista oli, että muan pappi houkutteli usean sadan savolaisen nuijamiesosaston antautumaan. Nämä sitten armotta tapettiin. Passasi papin sen jälkeen messuta Herralle ylistystä ja kiitosta. Sen jälkeen seurasi Juvalla ja Joroisissa taas ratsumiesten ja vieraspaikkakuntalaisen sotaväen suorittamat ryöstöt ja tuhoaminen. Sotaa edeltävältä ajalta vuodelta 1591 Joroisista ja Juvalta sekä Vesulahden puolelta löytyy seuraavia tietoja:

Joroisissa ratsumies Mats Björn oli kantanut veroa 2 hevosta ja miestä varten ruista 1,5 pannia, maltaita 1,5 tynnyriä, lihaayli 1,5 leiviskää, suolakalaa 12 naulaa, kapakalaa 1,5 leiviskää, papuja 3 kolmasta, ohraa 3 kolmasta, voita 9 naulaa, humalaa 9 naulaa, suolaa 9 naulaa, talia 6 naulaa, kauraa 2 tynnyriä 4 kolmasta, heinää 1,5 parmasta, olkea 2 kupoa, rahaa 3 taalaria (markkaa) sänkyvaatteita varten. Lisäksi oli ryövätty pitkäreki ja muutakin tavaraa. Kyllä miehillä riitti olutta juotavaksi. Lisäksi he saivat nukkua sängyssä oikein sänkyvaatteiden välissä. Varmaan siihen varatulla summalla sai jo kunnon lakanat. Oli se sotiminen rankkaa. Ratsumies Jöran Hartviksson oli liikkunut peräti 6 muun ratsumiehen kanssa veron kannossa. Ruista oli otettu 5 pannia eli 4,5 hehtolitraa ja ohraa 4 tynnyriä eli 7,2 hehtolitraa. Muutama lammaskin oli päätynyt ravinnoksi.

Ilmeisesti tukholmalaisen Tyns Bleckesin palveluksessa olleet 4 ratsumiestä olivat majailleet Joroisissa kuukauden ajan. Elintarvikkeiden lisäksi taas oli kelvannut pitkäreki ja 25 syltä köyttä. Köydellä voi jo hyvin sitoa talonpojan eukkoineen, jotta nämä eivät pääse häiritsemään veronkantoa. "Veroiksi" otetun omaisuuden arvoksi oli saatu 24 taalaria eli miestä ja hevosta kohti 6 taalaria. Ruistynnyrin arvo oli taalaria, joten ratsumieten "saalis" vastasi 8 tynnyriä eli 14,4 hehtolitraa ruista. Ratsumies Jöran Jonsson oli valitusten mukaan väkivalloin ryövännyt lakanan. Joroisten kautta olivat kulkeneet elintarvikkeita ja muuta tavaraa ottamassa myös Olof Andersson 2 hevosella ja Jakob Matssonin 3 hevosmiestä.

Mäkioksen kymmenyksessä verottamassa oli kulkenut 2 ratsumiestä. Johtajaksi oli mainittu Eerik Ollinpoika Liinaharja. Ilmeisesti Eerikin sukulainen Pekka Liinaharja oli Järvikansan vakituinen talonpoika. Ratsumiehet olivat kantaneet veroina ruista 4 kolmasta ja 1 kapan, maltaita 5 kolmasta 1 kapan eli reilun pannin verran, lihaa 15 naulaa eli lähes 2 leiviskää, voita 3 naulaa, mikä on noin 1,3 kg. Lisäksi veroiksi oli kelvannut kalaa, suolaa, kauraa, heinää, olkea ja rahaakin 18 taalaria. Tällä rahasummalla olisi saanut 18 tynnyriä eli noin 32 hehtolitraa rukiita. Pitkät reet olivat varmaan tarpeen, kun vero - tai ryöstötavararaa täytyi siirtää omiin varastoihin. Kaiken kaikkiaan Liinaharja ja hänen ratsumiehensä (2 miestä ja hevosta) kanssa oli ilmeisesti yhden talven aikana "kantaneet veroina" rahaa, viljaa ja muuta tavaraa Joroisista, Mäkiöksestä, Paukkulasta ja Suosaaren kymmenyksistä vähintään 60 taalarin arvosta. Tällä rahamäärällä olisi saanut 60 tynnyriä eli noin 108 hehtolitraa ruista.

Parilla ratsumiehellä oli taksana vaatia yhdeltä kymmenyskunnalta ruista 9 tynnyriä, rahaa noin 2 taalaria ja vielä 3 kuukautta varten rahaa 2,5 taalaria. Jos tämä kaikki oli 3 kuukauden "vero", niin se teki 4,5 taalaria eli eli 8 hehtolitraa ruista kuukautta kohti. Ehkä he vielä verottivat muitakin kymmenyksiä. Tuskin ratsumiehet Joroisten linnaleirissä köyhtyivät. Varsinainen "sotilaiden" sota alkoi jo vuonna 1591 olla ohi. Pohjoisen Tavinsalmen talonpojat vielä kärsivät vihollisen yllättävistä ryötöretkistä ja surmantöistä.

Sotilaiden veronkantoa alettiin vastustaa. Juvan Ollikkalassa Niilo Leskinen löi ratsumies Mats Matssonin käsiin haavoja ja Niilon renkikin huitoi ratsumiestä halolla. Ratsumies Tuomas Halph oli puolestaan lyönyt Niilo Leskistä kepillä ja erästä Lauri Putkoista solmuköydellä. Talonpojat olivat lyöneet erään kymmenysmiehen vaimoa ja rikkoneet kaksi ovea. Kymmenysmiehen aitasta he olivat ottaneet takaisin sotilaiden ottamat 8 tynnyriä erilaista viljaa ja 12 parmasta eli noin 600 kg heinää sekä kaksi leipätynnyriä. Talonpoikien ja sotilaiden välit kiristyivat vuoden 1596 lopussa Nuijasodaksi (KA no 6614a s.21 - s.33). Ratsumies Rossi Leskinen oli siirtynyt Kaarle-herttuan kannattajaksi.

Kuten edellä nähtiin, useat Kuopion itäpuolen merkittävät asukkaat olivat saaneet Klaus Flemingiltä maita tai toimineet yhteistyössä hänen kanssaan jollakin muulla tavalla. Häntä ei siellä nähtävästi pidetty hirveän pahana mörkönä. Tosin pappissukkuun kuulunut talonpoikaisjoukon johtaja ja Täyssinänrauhan rajalinjaa merkinnyt sekä Klaus Flemingin puolella toiminut Johan Larsson Kauhanen ajoi selvästi liiankin innokkaasti omia etujaan rajamaiden jaossa.

Pohjois-Savon alue oli kärsinyt hyvin paljon vuosien 1570 - 1595 sodan aikaan. Heillä oli lähes jatkuvasti omia talonpoikaisia joukkoja ja jonkin verran linnaleirissä myös vierasta sotaväkeä. Ilman näitä Kuopion suurpitäjän pohjois - ja itäosat olisi voitu hävittää yhtä perusteellisesti kuin Oulujärven alue. Eipäs pohjalaisia rientänyt ajoissa sinne tai Liminkaan maakuntansa asukkaiden avuksi, kun aluetta tuhottiin erityisesti vuonna 1592. Mitä järkeä oli pohjalaisten Pekka Vesaisen ym. tekemillä Kuolan ja Vienanmeren hävitys - ja ryöstöretkillä. Niillä vain lisättiin sikäläisten rajantakaisten hyökkäys -ja kostonhalua. Siitä sai kärsiä myös Savon pohjoisosat. Tosin vihollinen käytti Vienanmeren Solovetskin luostaria tukikohtana, josta käsin "sotilasmunkit" tekivät hyökkäyksiä Kainuuseen.

Kuopion pohjoispuolen rajaseudut olivat Pitkänvihan aikaan vuosikausia vihollisten hyökkäilyjen tähden asumiskelvottomia. Myös Kuopion pitäjän eteläosassa erityisesti Leppävirran alueella useat tilat olivat linnaleirin ja sotilaiden ryöstelyn takia tulleet autioiksi. Sotaväkeä oli harvakseltaan sijoitettu linnaleiriin myös Kuopion pohjois - ja itäpuolelle. Nähtävästi heistä siellä oli ollut jotain hyötyäkin. Savossa oleskelevasta sotaväestä osa oli kotoisin Keski - Euroopasta, esimerkiksi Saksasta ja Ranskastakin. Savonlinnassa oli vuoden 1571 aikaan peräti 14 tanskalaista sotavankia. Näistä ilmeisesti joku tuli Tavinsalmelle, jossa asui pitkään Tanskasten sukua. Rötöstelleitä Pohjois - Saksasta kotoisin olleita miehiä pidettiin jo vuonna 1571 vankeina Mikkelin Sairilankartanon tiloissa. Ranskasta ovat lähtöisin Pohjois - Savon asukkaat "Lyyrat", joita myöhemmin ja vieläkin toimii pappeina tai virkamiehinä.


4. Habermannin suorittama maakirjojen tarkastus noin vuonna 1627

Savonlinnassa säilytetty anekikirja kävi monilta osin vanhentuneeksi. Vuoden 1627 tienoilla suoritti Pien - Savon entinen vouti Juhana Haberman eli Kauranen maakirjojen tarkastuksen, jolla pyrittiin täydentämään vanhaa maakirjaa. Vanha maakirja katosi Habermannin käytössä. Uusi maanjako oli monilta osin virheellinen ja se aiheutti valituksia. Lopulta kreivi Pietari Brahe hylkäsi kokonaan tämän uuden maakirjan. Valitukset olivat usein aiheellisia. Kuitenkin sen antamia tietoja voidaan nykyisin jossain määrin käyttää 1620 - luvun Pien - Savon asutuksen tutkimisessa (Saloheimo: Savon historia II:2 sivut 34 - 36).

Maapalstojen nimeämisessä osattiin silloinkin käyttää huumoria. Eräs rantasalmelainen omisti neljän tynnyrin kokoisen "Vanhanperseen pellon". Leppävirran valkeamäkeläiset puolestaan omistivat yhtä suuren "Wittukivenmaan". Muutamilla Kuopion eteläpuolen asukkaalla oli halussaan "Kyrpämäennotko" ja toisella anekissa 1740 perusteella "Mulkunpelto". Jälkimmäisellä pellolla saattoi 1550 - luvulla käydä ainakin heinätöissä Rantasalmen itäpuolen asukas "P. Laukkavittu".

5. Nilsiän pitäjän maista 1620 - luvulla Habermannin mukaan

5.1 Nilsiänkylän maista

Nilsiänkylä kuului vielä laajempaan Syvärinkylään. Kylän tilallisia olivat Antti Ahonen, Antti Tiainen, Tuomas Ahonen sekä Paavo ja Antti Luttinen. Thomas Ahonen tuli kylän asukkaaksi Leppävirran Saamaisista vuonna 1603. Vuonna 1571 Saamaisissa verotettiin Tuomas, Matti, Olli ja Joan Ahosta. Tuomas otti vuonna 1607 osakkaakseen Itko Lappalaisen. Itko katoaa vuoden 1610 tienoilla venäläisten (karjalaisten) hyökättyä Kuopion seudulle. Hän mahdollisesti siirtyi "korpeen" Rautavaaran Tiilikanjärvelle, jossa edelleen on mm. Itkonjoki.

Vuonna 1608 ilmestyy Syvärinkylään Antti Ahonen, joka voi olla Tuomaan poika, mutta myös Antti "Musta". Jälkimmäinen lienee ollut Tuomaksen vävy, joka vuonna 1627 asui edelleen Nilsiässä. Luultavasti sama Antti Ahonen oli vuosina 1628 - 1631 ratsutilallinen Kuopion pitäjästä. Antti Musta ja Antti Tuomaanpoika Ahonen ovat vuonna 1626 yhtä aikaa veroluetteloissa. Ratsumies oli Antti Tuomaanpoika Ahonen, joka oli kirjautunut ratsumieheksi 23. tammikuuta 1627 Rantasalmella. Ehkä Antti Musta seurasi häntä jonkinlaisena apumiehenä. Ratsumies katoaa tämän jälkeen ilmeisesti 30 - vuotiseen sotaan. Vuonna 1597 Nuijasodan aikaan Rantasalmella rätösteli ja ryösteli talonpoikia ratsumies Anders Svart "Musta", joka määrättiin pidätettäväksi (Pirinen II:1 s. 677). Miehellä oli vuonna 1611 oma sinettikin! Olisiko tämä myöhemmin tullut Nilsiään? Myös lappalaisilla sukunimi Musta oli käytössä.

Tuomaksen oma poika Antti tai oikeammin tämän poika Paavo otti jo noin vuonna 1625 tilan isännyyden. Paavon veli Antti oli ollut 12 vuotta kruunun sotilaana. Hänellä oli ollut sotapäällikkö Herman Wrangelsin passi. Sen jälkeen hän oli ollut vielä 2 vuotta veljensä Paavon nihtinä. Antilla oli tästä vuonna 1653 Åke Oxenstiernan todistus päiväyksellä Wiipuri 20. toukokuuta 1626. Hän oli sen jälkeen lähtenyt tai karannut Karjalan puolelle Alaluostan Meltoniemeen torppariksi. Antin veli Yrjö oli nyt joutunut sotilaaksi. Hänkin ilmeisesti karkasi ja siirtyi Karjalan puolelle samaan kylään kuin Antti. Nilsiään jäi Antti Ahosen pojista vain Paavo, joka oli Aholan isäntä kuolemansa asti vuoteen 1653. Ahosilla oli ilmeisesti joitain ongelmia 1630 - luvulla.



Nilsiä 1920 Suuren Kankaisen yli

Nilsiä vuonna 1920 "Suuren Kankaisen" yli kuvattuna. Vasemmalla taustalla näkyy uusi kirkko. Järven takana näkyvän harjun vanha nimi on ollut "Mustimäki". Wirransilta näkyy oikealla. Sen takana sijaitsee Pieni - Kankainen. Kuva on otettu "Ikolan aution" rannasta. Tätä nimeä käytettiin kuvan ottamispaikasta vielä vuonna 1764. Kuvan lienee ottanut Wuotjärvellä Harjulla ja Upetossa asunut Heikki Pasanen.


Antti Tiainen tuli Nilsiään vuoden 1612 tienoilla puolen veromarkan arvoisen tilan omistajaksi. Vuonna 1613 Tavisalmen pitäjän Savilahden neljänneksen veroluettelossa peräkkäin olivat 1/2 Grels Kosonen (Hamulan tienoilla), 1 Heikki Ruuskanen (Kaaraslahti), 1 Pekka Leppänen (paikka ?), 1 Antti Tiainen Nilsiä, 1 Hannu Horttanainen (Pieksä), Kasuriset (Siilinjärvi), 1 Tuomas Ahokainen Nilsiä, 1/2 Sylvester Korhonen (Maaninka tai Kangaslahti), 1/2 Pekka Pirinen (Syväri ja 1,5 Olli Sianjalka (Kaaraslahti). Tiaisten sukua siirtyi Antin kuoleman jälkeen noin vuonna 1632 Karjalaan Pielisjärveen kuuluviin Juuan Vaikkoon ja Alaluostaan. Vuonna 1633 Nilsiässä asuivat talolliset Lauri Antinpoika Tiainen sekä tämän veli Olli. Veli Hemminki nähtävästi oli jo lähtenyt Rautavaaran alueella. Vielä 1650 - luvulla Nilsiän kylän asukkaana löytyi Pekka Hannunpoika Tiainen. Hemminki Antinpoika Tiainen löytyi Kuopion sakkoluetteloista vuonna 1625.

Huom:! Vuonna 1637 Rautavaaran Yläluostaan oli kirjattu Nilsiän kautta muuttaneita Hannus Tiainen (Hemming Anderson Tiainen) Lauri (Andersson) Tiainen, Matti Kumbulainen (asui joskus myös Syvärinkylässä), Hannus Hortanen Pieksältä ja Olli (Höylä) Ylytinen (Yletyinen) Pieksältä. Hemming Tiainen ja Hannu Horttanen oli kirjattu vuonna 1638 Alaluostaan ja Lars Tiainen Juuan Vaikoon.

Pekka Luttinen muutti Warkaudesta Nilsiään noin vuonna 1617. Vuonna 1620 Nilsiän asukkaana löytyy Antti Pekanpoika Luttinen, joka oli aluksi huonemies eli jonkinlainen torppari. Vuonna 1626 Antti - ja Pekka Pekanpoika Luttinen ovat Nilsiässä talollisia. Pekka muutti jostain syystä noin vuonna 1626 Wuotjärven kaakkoiskulmassa sijaitsevaan Hirvisaareen, joka kuului Liperin pogostaan. Siellä hän oli talollisena vielä vuonna 1637. Pekan veli Paavo jäi Nilsiän asukkaaksi.

Habermannin mukaan nilsiäläisten maista suurimmat eli 2 veromarkan arvoiset olivat Antti Tiaisella ja Tuomas Ahosella. Antti Ahosella oli 1,5 veromarkan, Paavo Luttisella 1 veromarkan ja Antti Luttisella 0,5 veromarkan tilat. Heidän "peltonsa" olivat 2,7 - 5 hehtolitran kylvömäärän kokoiset. Paavo Luttisen kylvöä ei mainita. Kyläläisten maakappaleiden nimet olivat: "Ilvessalo, Varpasaari, Mäntysaari, Nilsiänlahti, Niinijärventaival, Huhtijärvi, Kumpujärventaival, Kivisaho, Kohisova ja Leväjärven maa. Nilsiänlahti oli arvioitu 30 tynnyrin ja Huhtijärvi, Kumpujärventaival sekä Leväjärven maa 16 tynnyrin kylvön maiksi". Muut palstat olivat pieniä. Kohisova sijaitsee Tahkomäen ja Rahasmäen välisen tien varrelta.

Vuonna 1748 nilsiäläiset riitelivät Iisalmen Ruokosenkylän Ruotsalaisen kanssa maidensa rajoista. Ruotsalaiset asuivat Tahkovuoren pohjoispuolella Kalliolahdessa. Nilsiäläisten mukaan kiista koski Niinijärventaipaleen maata sekä Huhtijärven maata. Siten nämä maat olivat Nilsiänkylän pohjoisen rajan lähellä. Niinijärventaival voisi sijaita myös Nilsiän eteläpuolella Pieksänkylän rajalla. Leväjärvenmaa lienee Pienen Kumpusen itäpuoli ja Kumpujärventaival Ison Kumpusen sekä Ison Kankaisen välinen alue. Se on voinut sijaita myös etelämpänä Ylä - Pieksänjärven pohjoispuolella nykyisen Leväisensuon lähellä.

Tuomas Ahonen oli Habermannin mukaan osakkaana myös jännevirtaisten maanomistajien kanssa. Vuoden 1611 aviopariluettelossa Antti Ahonen "Musta" on merkitty Vehmasmäen kymmenykseen, johon kuului myös Olli Sianjalka Murtolahdesta ja ilmeisesti Ryönällä asuvia Vartiaisia. "Mustan" maita saattoi olla myös Wästinniemen tienoilla.Tuomas oli taas merkitty Kuopionniemen kymmenykseen, johon oli sijoitettu myös Hannu Horttanainen. Viimeksi mainittu asui Pieksällä. Antti Ahonen saattoi aluksi jopa asua jossain Nilsiän eteläpuolella. Vuonna 1611 lähes kaikki Kuopion itäpuoliset tilat olivat veronmaksukyvyttömiä eli autioita karjalaisten hyökkäyksen jälkeen. Vuonna 1612 maata omistivat yhdessä Tuomas Ahonen, Olli Savolainen ja Hannu Horttanainen. Vuonna 1615 Antti Ahonen oli kaskennut ilmeisesti luvatta Pieksän rannalla maalla, jota kuopiolainen edellä mainittu Johan Larsson Kauhanen piti omanaan. Hannu Horttanainen tuli 1580 - luvun lopulla luultavasti Jääskenpitäjästä Pieksän asukkaaksi. Hänellä oli yhtiömiehinä Riistaveden Parviaisia ja Jännevirran Takkisia.

Edellisen perusteella Nilsiän Ahosilla oli maata jossain Pieksänjärven lähellä tai kauempanakin yhdessä Jännevirran kylään luettujen Horttanaisten, Savolaisten ja myös Takkisten kanssa. Haberman on kirjannut Tuomas Ahosen viimeksi mainittujen osakkaaksi. Horttanainen asui Pieksänjärven Haukilahden päivärannalla ja Savolainen ilmeisesti siitä luoteeseen Leväisenmäellä, joka maantarkastajan mukaan kuului osakkaille. Nykyinen Leväsensuo on saattanut olla aikaisemmin Leväisenjärvi tai usein mainittu Suurisuo. Siitä lähtevä Kaijanjoki mainitaan 1730 - luvulla Niinimäen Savolaisten ja Pieksänkylän Heikkisten rajankäynnissä.

Tuomas Ahoselle ja hänen yhtiömiehilleen kuului Pieksänjoelta niitty ja maata Toivalan länsipuolelta Sorsasalosta sekä Jännevirran Kotkatniemeltä. Heillä oli niittyjä Rootikossa, Naapolinniemellä ja Riihilahdella. Takkisen omistuksista on jäänyt nimi Takkisenmäki, joka kohoaa Pelonniemellä Saari - Palosen järven itäpuolella.

Vuonna 1620 Syvärinkylässä ja ilmeisesti Nilsiässä asuivat huonemiehet eli mökkiläiset Mikko, Pekka ja Antti Lintunen. Mikko muutti vuoden 1627 jälkeen Karjalan puolelle Liperin pogostan Säyneistenkylään, jonka asukas hän on vuonna 1637. Muitakin Lintusia lähti Nilsiän itäpuolelle tyhjentyneeseen Karjalaan. Myös Nilsiänkylän kaakkoispuolelle Wuotjärven Hipanniemelle tuli vuonna 1622 neljäsosa veromarkan tilalle asukas Heikki Pykäläinen. Tosin Heikki oli luettelossa kirjattu Rissasten väliin. Pykäläinen joutui kuitenkin seuraavana vuonna sotilaaksi ja palasi vasta vuonna 1633. Tila jäi autioksi, joten häntä Haberman ei mainitse. Nimi Hipanniemi löytyy jo eräästä 1600 - luvun alkupuolella painetusta kartasta.

Erikoinen Nilsiänkylän maanomistaja oli Matti Tolonen jo 1620-luvulla. Hän asui monina vuosina Rautavaraaran alueella, mutta säilytti Nilsiän kylän 1 vm omistuksensa lähes kokonaan 1640-luvun puoliväliin asti, jolloin myi ne Anders Andersson Lintuselle. Vuoden 1646 Kuopion syyskäräjillä Antti Lintunen halusi ottaa haltuunsa Matti Tolosen 1 veromarkan autiotilan Nilsiästä. Se oli ollut autiona jo 20 vuotta, mutta sen peltoja ei oltu koskaan viljelty. Tilalta ei löytynyt myöskään mitään kelvollista taloa, minkä lautamiehet vahvistivat. Lintusen takaajat olivat Hans Taskinen ( nimismies) Kuopiosta, Lassi Lintunen ja Matti Tiihonen (myöhemmin lautamies) Pieksältä. Antin maiden rajoja siis selviteltiin vuonna 1651. Nähtävästi hänen tilallaan asui joskus myös Matti Kumpulainen Syvärinkylässä!

1620 - luvun kahden puolen oli Syvärin kylän asukkaiden väliin useana vuonna kirjattu myös Risto Siitonen. Habermannin tarkistuksen aikaan Siitonen on merkitty Riistavedelle. Ilmeisesti samasta kylästä lähtöisin olivat vuonna 1633 Syvärinkylään merkityt huonemiehet Jussi Koponen, Pekka Kallinen ja Reko "Grels" Parviainen.

Vuonna 1624 Syvärinkylässä asuivat yhtiömiehet edellä mainittu Pekka Kallinen sekä Pekka "Pessi" Savolainen. Heillä oli 1/4 veromarkan tila. Heitä ei myöskään mainita Habermannin maakirjassa. Kaikki nilsiäläiset talolliset saivat vuonna 1624 sakot, koska eivät menneet sotilaiden kutsuntoihin. Tähän kutsuntalakkoon osallistuivat lähes kaikki Pien-Savon tilojen omistajat. Noin joka kymmenes heistä olisi joutunut sotilaaksi jonnekin Baltiaan tai peräti Puolaan. Pekka Kallisen tilan otti vuonna 1641 hänen vävynsä Matti Väänänen. Väänäsen nimi oli Matti Vainikainen, mutta myöhemmin todetaan Väänäsen ottaneen Kallisen tilan.

5.2 Halunan maista. Wiikso, Tahvanaiset ja Wäätäiset.

Paavo Ollinpoika Laitisen Halunan maat vaihtoivat omistajaa. Habermannin mukaan uusi omistaja oli kuten Paavokin, kotoisin Leppävirralta. Hän oli nuijasodan aikainen Savonlinnan päällikön Gödig Fincken luottomiehiin kuulunut Sigfrid Wiikso. Anekin 1679 mukaan Wiiksot olivat alunperin Immosia. Sigfrid kuului siis Klaus Flemingin puoluelaisiin. Wiikso toimi nuijasodan jälkeen lautamiehenä ja yleni vuonna 1603 nimismieheksikin. Habermannin mukaan Wiikson maihin kuuluivat Wiitasuonjärven maa 20 tynnyriä, Leväjärven maa 20 tynnyriä, Kumpukiven keskus pohjoispää 10 tynnyriä, Halkomaa 3 tynnyriä, Eitikanjärven itäpuoli 15 tynnyriä, Kinahminvuoren eteläpää 6 tynnyriä ja Nilsiäjärven ranta, jonka tynnyrimäärää ei mainita.

Vuonna 1652 Leppävirralta tullut Paavo Tahvonpoika Tahvanainen otti haltuunsa Pieksänkylään luetun 2 veromarkan suuruisen autiotilan, jossa ei asunut ketään. Tahvon takaajina olivat lautamiehet Tuomas Rissanen, Pertti Tuovinen ja Yrjö Hakkarainen. Tämä tila oli entiset Sigfrid Viikson omistamat Halunan maat. Myöhemmin 1600 - luvulla nämä maat jaettiin Tahvanaisten, Kuopion ryönäläisten Väätäisten ja kuopiolaisen nimismiehen Joonas Ollinpoika Lilliuksen kesken. Lilliuksen maat otti 1730 - luvulla haltuunsa kuopiolainen vänrikki Johan Agander. Ilmeisesti vuonna 1694 Antti Tahvanainen myi maansa tuovilanlahtelaisille Juho ja Antti Tuoviselle. Antti myi maansa vuonna 1700 Erkki Kokkoselle. Tuovisten esi-isiä vuonna 1664 saattoi olla joko Antti Ollinpoika tai Olli Ollinpoika Tuovinen. Silloin Tuovilahdessa asui myös Antti Sigfridinpoika Rekinen. Vuonna 1674 Venäjänsaaressa asui Henrik Kokkonen ja Tuovilanlahdessa Michel Kokkonen. Kokkosia tuli Halunalle 1680-luvun lopulla. Nähtävästi Kokkoset ja Tuoviset tulivat yhdessä Halunalle.! "Nilsiänjärven rannan" omistaja 1600-luvun lopulla Olli Ollinpoika Väätäinen Ryönältä (erään oikeuden pöytäkirjan mukaan Olli Väätäinen oli Ryönältä). Kuopion Ryönällä asui saman niminen Olli.

Mainittakoon, että Nilsiän Niinimäkeen tulleen Pekka Knuutisen maat olivat Siikaniemi ja Wehmasjärvenmaa. Jälkimmäinen lienee sijainnut Kuopion eteläpuolella. Myös jossain siellä oli Niinimäki.

5.3 Syvärinjärven itäpuolen Keyrityn ja Siikajärven maista. Lukkariset ja Ukkoset.

Habermannin mukaan Rantasalmen Kerisalonkylän asukkaat Olli ja Hemminki Lukkarinen omistivat kappaleen Syvärin rantaa pohjoisessa "Nor Botn". Nämä maat sijaitsivat nykyisen Aholansaaren itäpuolella Keyrityssä. Kuopion pitäjän maiden tarkastuksessa Olli Lukkarisen maita olivat Keyritynranta ja Syvärinsalo. Vuonna 1589 Nerkoolle kirjatun Olli Lukkarisen ja Olli Heikurisen 7 veromarkan tila oli täysin autio. Ryssät olivat 9 vuotta aikaisemmin hävittäneet, murhaneet ja polttaneet tilan. Lukkaristen vävyksi Keyrittyyn ilmaantui Jussi Ukkonen, josta tuli alueen huomattava maanomistaja. Keyrityn maiden omistajaksi tuli 1600 - luvun lopulla Markus Partanen, jonka vaimo oli Anna (Philipintytär) Korhonen. Anna oli ollut naimisissa Korholankylässä asuneen Petter Larsson Kärkisen kanssa (talvikäräjät 1696 Kuopio ). Markus oli kotoisin joko Iisalmen puolelta tai ehkä Lieksan porvarissukua! Partaset menettivät Keyrityn Partalan vuonna 1776, kun Savon ja Karjalan uuden läänin maaherra Otto E. Boije antoi ne "varatuomari" Carl Aganderille korvaukseksi tämän Kuopiosta menettämille maille. Aganderin omistama Kuopion keskustassa sijainnut Koljolanniemen tila otettiin uuden Kuopion kaupungin omistukseen. Nykyisin Partalan omistaa Kuosmasten suku.

Vuoden 1732 Kuopion tuomiokirjan mukaan "Maunu ja Yrjö Ukkonen köyhyyden tähden joutuivat myymään Keyrityn tilanosansa Markus Partaselle. Kaupan takuumiehet olivat Heikki Heikinpoika Pitkänen Sänkimäestä ja Heikki Kuosmanen Urimolahdelta, joiden nimiin Partanen nähtävästi siirsi ostamansa tilanosan." Kärsämäen tienoilla asui myöhemmin mm. Matti Ollinpoika Pitkänen ja Kuosmasia.

5.4 Jussi Pirisen ja Olli Sutisen maat Syvärin itäpuolella

Tarkastuksen mukaan Pirisen maiden uusi omistaja oli kotoisin Rantasalmelta. Hän oli Jussin sukua oleva Pentti Pirinen, jonka maiksi Haberman on kirjannut Tahvanaisen mäen ja Saunaniemen maan. Pekka Pirinen tuli Syvärinkylään noin vuonna 1613 ja Lassi Pirinen pari vuotta myöhemmin. Vuonna 1624 Kuopion käräjillä sakot saivat mm. Per ja Mats Pirinen sekä Pohl Lukarinen.

Habermannin tarkastuksessa Kuopion pitäjän Syvärinkylästä löytyi myös kruunun autio, jota viljelivät Pekka ja Lauri Pirinen. Kummankin maat olivat yhden veromarkan arvoiset. Peltoa molemmilla oli 3 pannin eli 2,7 hehtolitran kylvöalan verran. Näihin maihin kuului Saunaniemen maa ja Tahvanaisenmäki sekä kaksi "karkiaa", jotka ehkä olivat saari. Karkia tarkoitti myös autiota eli maata, josta kruunulle ei maksettu veroa. Piriset asuivat ilmeisesti jo silloin nilsiäläisten omistamassa Mäntysaaressa, jonka he olivat nimenneet Hietasaareksi.

Olli Sutisen maat olivat säilyneet suvulla. Vuonna 1589 leppävirtalaisen Olli Antinpoika Sutisen 9 veromarkan maista 2/3 oli ollut autiona 7 vuotta. koska se ne sijaitsivat Ryssän rajalla. Ryssien hävittämisen tähden hän ei voi viljellä niitä. Habermannin mukaan uusi omistaja oli Pajujärvenkylään merkitty Antti Sutinen osakkainaan Niilo Antinpoika Sutinen ja Olli Lappalainen. Varpaisjärvellä sijaitsevien maiden lisäksi heidän nimissään oli edelleen 15 tynnyrin Siikajärven aluskorpi, josta he eivät kuitenkaan enää maksaneet veroa. Habermannin tarkastuksen jälkeen Siikajärven maan otti haltuunsa Heikki Hartikainen, jolla oli maita luultavasti Sutisten "perintöinä" myös Leppävirralla. Heikki lienee ollut kotoisin Jännevirralta. Hän asui kuitenkin "vieraalla maalla" Pisanmäen päivärannalla. Heikki Hartikaisen suku asui Lastukoskella noin vuoteen 1708, jolloin se muutti "Karjalaan". Vuoden 1712 tienoilla Heikin entiset maat otti haltuunsa Olli Antinpoika Hartikainen. Antti lienee ollut seuraavassa luvussa mainittu Wuotjärvellä 1670 - luvun alussa asunut tilallinen. Vuoden 1807 tietojen mukaan Olli Hartikainen asui aluksi Winkinsaaressa (Pasasten maalla!), mutta muutti myöhemmin tilan toiselle osalle Kantaraatinmaalle (Kuopio s.1807 § 342). Kantaraatinmaa jäi isossajaossa Savisaari- Niuvaniemi tilan osaksi.

5.5 "Rajamaat" maat Syvärin itäpuolella. Hartikaiset ja Niskaset.

Jännevirran asukkaat olivat Olli, Antti, Jussi ja Heikki "Kuppi" Hartikaisen sekä Antti Niskasen. Habermannin mukaan edellä mainittuun "rajamaahan" kuului Pisan pohjoispuolelta Kantaraatin pohjoispää, Paavojärven mäki, Paavojärvi, Pentinjärvi, Suosaari, Tårehen Nurmeksen itälahti, Keyrityn Nurmeslahti, Siikajärven välijoki, Wälilammin ranta ja Riitaniemen niitty. Kalavesiä Haberman oli kirjannut osakkaille Wuotjärveltä ja Koskenniemen ympäriltä. Koskenniemen osakkaat väittivät olevan saman kuin Lastukosken itärannalla sijainnut Lastuniemi. Liikanimi "Kuppi" Hartikainen löytyy 1650 - luvulta. Hartikaisten ja Niskasten vanhat maat Syvärin itäpuolella lienevät olleet Venejärvellä ja Hietamäellä sekä mahdollisesti edellä mainittu Koskenniemi, jonka he olivat 1600 - luvun alussa riidelleet Warkauden Luttisilta Hipanniemeltä.

Tåre Nurmes lienee tarkoittanut "Tuoretta Nurmesta" eli rehevää järvialuetta. Nämä maat alkoivat nykyisen Siikajärven Väätälänkylän ja Raatinjärven tienoilta jatkuen pohjoiseen Palonurmen itäpuolelle Nurmesjärven itärannalle asti. Pentinjärven nimi on muuttunut Pentulammeksi. Hartikaisten maiden itäpuolella sijaitsi edellä mainitut Kauhasten "Skopan" suvun saamat lisämaat. Ne alkoivat Ylä - Siikajärveltä ja jatkuivat "Keyritynjoen sivua" Rautavaaran Keyritynjärven eteläpäähän asti. Kuten edellä todettiin, Koskenniemi oli osakkaiden väittämän mukaan Lastukosken pohjoispuolelta Syväriin pistävä Lastuniemi.

Edellä mainitut maat luettiin noin vuonna 1640 omaksi kyläksi nimettyyn Wuotjärveen. Asukkaita tähän Siikajärven rajamaahan tuli vasta 1670 - luvun alussa, jolloin siellä asuivat Antti Sigfridinpoika Hartikainen ja Lassi Oinonen sekä hiukan myöhemmin Mikko Hartikainen. Mikko saattoi olla 1650 - luvulla käräjillä esiintynyt Ollin poika tai sitten Mikon poika.

5.6 Syvärinkylän pohjoisaosan maista. Luomalaiset, Korhoset ja Hakkaraiset.

Tahkovuoren pohjoispuolella noin 10 kilometrin etäisyydellä Syväriin pistää lännen puolella Jouhiniemi. Habermannin maakirjan suomentaja Timo Alanen ei ole osannut tulkita Jouhiniemen omistajia, jotka olivat Pekka ja Pekka Luomalainen "Loomainen". Alasen mainitsemia "Suomalaisia" toki asui Iisalmen pohjoispuolella Vännimäellä. Luomaisilla oli puolen veromarkan arvoinen tila. Siihen kuuluivat Jouhiniemi, Sormussaari, Matalalahdenjoen niitty sekä Pohinkalammen niitty. Luomalaiset omistivat nähtävästi enemmänkin maita Syvärin pohjoispäästä Luomaisenjärven alueelta. Omistuksen aikaan se oli' sijainnut aivan valtakunnan itärajalla. Vuonna 1602 alueen henkikirjoissa esiintyy Lauri Lomalainen ja vuonna 1632 Pekka Laurinpoika Luomalainen. Lomalaisten maita mainitaan 1650-luvulla sijainneen joskus myös Maaningan Kurolanlahden tienoilla.Vuonna 1638 Lauri oli kirjattu "rutiköyhiin ja vaivaisiin". Han asui Talluksenkylässä. Luomaisten ympärillä olevia maita kuului myöhemmin Roivaisille. Jouhiniemelle puolestaan muutti Kuosmasia ilmeisesti Pajujärveltä.

Syvärin itäpuolelta oli vuonna 1603 saanut anekilla 1849 Täyssinän rauhanteon aikaisista palveluksistaan Pekka Korhonen. Hänen laaja tilansa alkoi Palonurmen Kangaslahdesta ja ulottui Rautavaaran kirkonkylän korkeudelle Suojärvelle asti. Pekka on Suojärven Korhosten ison suvun kantaisä. Anekissa 1849 oli mainittu maita "Tiilikkajoen kahen puolen, Keyritynlahden pää, Keinäsenjärven maa ja Siikajärvenmaa". Pekan maihin oli kuulunut pohjoisessa Kainuun rajalla olevan Laakajoen päiväranta. Siihen oli ollut aneki numero 1778 maaninkalaisilla Olli Laitisella ja Jussi Tuovisella. Tuoviset omistivat sieltä maata ainakin vielä 1650 - luvulla. Aikaisemmin mainittiin, että Olli Laitisella ja Juho Tuovisella oli anekin 1814 mukaan vaihdossa saatuja maita myös Laakajoen eteläpäässä. Anekien tarkastusosan numero 16 s. 550 tarkentaa Pekka Korhosen maita. Siinä mainitaan mm. Rautavaaran eteläpuolelta Keyrityjärven toinen (länsi) ranta, Keyritynjärven luoteispuoli eli nykyinen Suojärvi, Nurmesjärven eteläranta, Kangastenjärvi, Kangastenjärven niittysuo, Älänteenjoen eteläpuoli ja Joutenlahti Älänteen itärannalta. Joutenlahdessa oli talo ainakin jo 1700 - luvun alussa.

Haberman oli kirjannut Pekka Korhosen 2 veromarkan maat "Käyrytynmäki, Halmemäki ja Hiesumäki, Haapomäki, Joutenaho ja Kangasen niitty".



Kärsämäen alueen omistivat Siilinjärven Hakkaraiset, joista Paavo Hakkarainen muutti sinne asumaan noin vuonna 1630. Yrjö Hakkaraisen eräs palsta löytyi Kauppisentaipaleelta Kaaraslahdelta.

Syvärinjärven pohjoispäästä maata omistivat Iisalmen Jumistenkylän Martikaiset ja Lappweteläiset. Omistuksiin kuuluivat mm. Syvärinjoki, Syvärinpää, Urimolahti ja Sompsanniemeä. Sompsanjoessa oli kruununkalastamo, josta saatiin suolasiikaa, kapahaukea ja lahnaa.

5.7 Nilsiän pitäjän länsiosan maakirjoista. Ruuskanen, Jalkanen, Klemettinen ja Pietiläinen sekä Laakkonen

Otsikossa mainittujen maat Laakkosta lukkuunottamatta sijaitsivat Kaaraslahdella ja osaksi lännessä Siilinjärven puolella. Aikaisemmin mainitut Murtolahdessa maata omistaneet Sianjalkaset Haberman on kirjannut Siilinjärven Hakkaralankylän asukkaiksi. Sianjalan Hakkaralankylän asiakirjasta löytyvät Tihvonniemi, Savisaari (nykyisin Savisalo) ja Pieksänjärven rannalla sijaitsevat niityt. Tihvonniemellä oli 35 tynnyrin palsta, mikä oli varsin suuri. Lisäksi Hakkaraiset, Olli Sormunen ja Olli Sianjalka omistivat maata Sompsansaaresta ja Sormusensaaren niityn. Nämä saaret lienevät Syvärinjärven pohjoispäässä. Edelleen asiakirjassa mainitaan laaja "Korhimäki", joka on ehkä Syvärinjärven koillispuolella sijaitseva Kärsämäki. Tämä oli Hakkaraisten omistuksia. Vuonna 1631 Kärsämäellä asui Paavo Hakkarainen, jonka jälkeen tilan isännäksi tuli poika Niilo. Vuonna 1678 Pekka Laurinpoika Hakkarainen Syvärilästä oli värvätty Heikki H. Ruuskasen Sänkimäki (Kaaraslahti) sotilaaksi. Kärsämäen tila tuli Yrjö Ollikaisen omistukseen ainakin jo vuonna 1679.

Habermannin Hakkaralan kylään sijoittama Matti Ruuskanen omisti maata Varpaisenmäeltä, joka vuoden 1664 tiedon perusteella sijaitsi vajaan 5 km (3/4 mihl) päässä Karaslahdelta! Hänen muita maaomistuksiaan olivat Ruokoniemi ja Kaaresniemen niitty. Saman kylän asukkaat Tahvo Pietiläisen ja Antti Klemettisen maita löytyi Haaponiemeltä, Kuusiniemen rannalta sekä Kaaressalosta. Yhtiökumppanien laajin maapalsta peräti 70 tynnyriä sijaitsi Koivukinassa ja Koskenniemellä. Kuusiniemi on Siilinjärven puolella ja Koivukina on ehkä Koivumäki Kuuslahdesta pohjoiseen. Haapaniemi sijaitsee Nilsiän Pajulahden kaakkoispuolella Haapaveden kupeella. Ruuskasen maihin sisältyi todennäköisesti Ruuskasalon saari Murtolahden länsipuolelta.

Tahvo Pietiläinen ja edellä mainittu Antti Sutinen asuivat vielä vuonna 1603 Leppävirrankylässä. Vuonna 1625 Staffan Petiläinen maksoi viljaverona Kaaraslahden maista 1 kapan vehnää ja 2 kappaa kauraa sekä hernettä. Myös Simon Laihiainen maksoi vuonna 1625 Kaaraslahden maistaan viljaveroa 4 kappaa ( KA no 6806 s.17). Sänkimäen Pitkäsiä Haberman ei tunne. Nämä todennäköisesti asuivat vielä Warkauden Pitkälänniemellä.

Edellä jo käsiteltiin Pieksän asukkaiden Horttanaisten ja Savolaisten maaomistuksia. Riistavedellä asuva Risto Juhonpoika Laakkonen omisti nykyisen Sydänmaan alueelta Kumpumäen ja Saarisuon sivun. Saarisuo sijaitsee nykyisen Sahinpuron länsipuolella. Nämä maat olivat ilmeisesti edellä mainittujen Ihalempisten entiset omistukset. Vuonna 1664 ne kuuluivat Siilinjärven Hakkaralaan kirjatuille Laakkosille. Kumpumäki voi olla Saarisuon länsipuolella kohoava Murtomäki tai sen pohjoispuolella oleva Kumpusenmäki. Sijaitsiko tällä alueella myöhemmin Nilsiän Hakkarala?

Laakkosten maista löytyy tarkempi selvitys vuoden 1710 Kuopion syyskäräjien pöytäkirjasta. Lars ja Per Laakkonen olivat hallinneet osaa tilasta, johon Kasuristen mukaan oli kuulunut myös torppa Toivalan Räyskynniemellä. Ne jäivät 1700-luvun alussa nimismies Olof Strenghellin omistukseen. Pål Mortensson (jossain myös Matsson) Pitkänen oli ostanut nimismieheltä tilan, joka sijaitsi Siilinjärven Hakkaralassa. Pålilla oli ollut joitain maksuongelmia. Larssin ja Perin veljen Jöns Laakkosen tila Toivalasta siirtyi avioliiton ja syytinkisopimuksen kautta Per (Matsson) Leskiselle, joka ilmeisesti oli lähtöisin Kuopiom Haminalahdesta tai Vuotjärveltä. Leskisen talo sijaitsi ainakin jossain vaiheessa Räyskynniemellä. Laakkosten maita sijaitsi myös Nilsiä Sydänmaalla ns. Sahinpuron rautatieseisakkeen pohjoispuolella sekä myös Kuopion itäpuolella Vaajasalon saari sekä muitakin saaria Toivalan pohjoispuolella. Leskinen ja Pitkänen riitelivät monta kertaa tilojensa välisen rajankulusta mm. Vaajasalossa. Pitkästen Sänkimäen suvun toinen edustaja Per Eriksson Pitkänen sai apeltaan Albrekt Larsson Takkiselta Toivalasta testamentilla 23. tammikuuta 1705 verotilan, jota Takkisen poika Johan yritti vielä riidellä itselleen vuonna 1710.

Laakkosen raja mainittiin vielä vuonna 1764, kun Hipanlahden ja Rissalanrannan Rissaset selvittelivät Saarisuon itäpuolella sijaitsevien maittensa rajoja. Laakkosen rajalla sijaitsivat Luotojärven itäpuolella oleva Ahvenlampi. Laakkosen omistus Kumpumäki lienee ollut nykyinen Kumpusenmäki (tai Murtomäki) ja siitä kaakkoon Ahvenlammelle. Vuonna 1793 Kuopion talvikäräjillä alueesta riitelivät pieksäläisten Heikkisten ja Hartikaisten kanssa Siilinjärvellä asuvat Matti ja Paavo Pitkänen, Lyytikäinen, Antikainen sekä Toivalan Leskiset. Myös Nilsiän Niinimäessä asuvat Savolaiset mainittiin.

5.8 Rissalanrannan Rissasten ja Hämäläisten maista Nilsiän Sydänmaassa

Rissalanranta eli nykyinen Rissala on Siilinjärven lentokentän ympäristöä. Kylän maita omistivat Pekka, Niilo, Tuomas Matinpoika ja Paavo Rissasen lisäksi Matti Ruuskanen, Markus Kakkinen, Tahvo Hämäläinen, Lauri Hannunpoika Hämäläinen, Lassi Korhonen ja Lauri Laurinpoika Hämäläinen eli Kanttipää (ei siis Konttipää). Yhtiömiehille Haberman oli merkinnyt "Venakoinaho 6 tynnyriä, Kouhujärven mäki 10 tynnyriä, ja Kouhujärven pohjoispuoli 5 tynnyriä". Venakoinaho lienee varsinainen Rissala. Kouhujärvi sijaitsi Nilsiästä noin 6 kilometriä etelään nykyisessä Sydänmaankylässä. Rissasten ja Hämäläisten omistuksessa Sydänmaan maat olivat vielä vuonna 1764, jolloin maiden rajoja käytiin nilsiäläisten ja Hipanlahden Rissasten välillä.

Samaan kylään kuuluivat myös nimen Matti Tiihonen, jonka suku Kuopion eteläpuolella oli oikeastaan Leskisten yhtiössä. Haberman oli Matin perään merkinnyt "Suurensuon luoteispuoli 9 tynnyriä, Kouhujärven ranta 3 tynnyriä, Taatonsuon eteläranta 5 tynnyriä, Joutsenen päässä 4 tynnyriä ja Rajaniemen maa 6 tynnyriä". Lisäksi luettelossa oli niittyjä "Saarvonsaaren luhta, Auvisensaari, Nevesjoen suulla ja Akonvedenlahden pohjaniitty". Rajaniemenmaa oli Juankosken Vehkalahdella vanhalla valtakunnan rajalla. Taatonsuon eteläranta on nykyinen Wuotjärven Hipanlahti, jossa sijaitsevat mm. Hipanhovin ja Hurjanharjun talot. Todellisuudessa nämä maat lienevät kuuluneet Rissasille. Auvisensaari sijaitsee Muuruveden lounaispuolella. Ehkä tämän saaren nimi liittyy jotenkin Joroisten Auvisiin. Tiihonen asui ainakin myöhemmin Suuri - Pieksän itäpäässä Haukilahden päivärannalla, jossa asuivat myös Horttanaiset. Myöhemmin tämän alueen ottivat haltuunsa Heikkiset. Matti Antinpoika Tiihonen toimi 1640 - luvun lopulta alkaen pitkän aikaa yhdessä wuotjärveläisen Juho "Jöns" Leskisen kanssa lautamiehenä Kuopion käräjillä.

6. Juankosken pitäjän maista 1620 - luvulla Habermannin mukaan

6.1 Käärmelahden / Ollikalan Leskisten Wuotjärven maat

Maaninkalaisen Juho (Jöns) Leskisen Wuotlahden maat kuuluivat 1620 - luvulla Käärmelahden kylän asukkaiksi kirjatuille Olli ja Pekka Leskiselle sekä näiden osakkakaille Antti Julkuselle ja Heikki Jauhiaiselle. Antti ja Pekka Julkunen mainitaan yhtiömiehinä vuoden 1600 tienoilla. Nämä maapalstat olivat "Homantaival 16 tynnyriä, Wuotsalmi 2 tynnyriä, Joutsenjoenpää 8 tynnyriä, Wuotlahti 1 tynnyri ja Wuotniemi 10 tynnyriä". Osakkaiden maita sijaitsi myös Siilinjärven pohjoispuolla Kolmisopella. Wuotniemen maa on niin suuri, että se lienee sisältänyt lähes kokonaan nykyisen Juankoskelta 4 kilometriä pohjoiseen sijaitsevan Selkälänniemen. Noin vuonna 1643 Wuotsalmelle tulivat asumaan Juho ja Matti Matinpoika Leskinen. Juho on Juice Leskisen esi-isä. Heidän maansa oli kirjattu Ollikkalan kylään Lapinlahdelle.

Leskisten suvun keskittymä 1540 - luvulla Siilinjärven pohjoispuolella:
1) Anekien liiteosan numero 1077 mukaan "Linnan vanhasta maakirjasta löytyy tieto, että Matti Leskiselle ja Olli Lehckoiselle oli myönnetty 5 veromarkan maat, joihin kuului: Sulkavan korvalla, Tervaniemi, Retasalo ja Katajankangas. Tiedon oli kirjannut I Haberman Vahersalossa 21. huhtikuuta 1627". Sulkavankorva oli nähtävästi Siilinjärvellä. Koska maakirja ajoittunee 1540 - luvulle, Matti Leskinen nähtävästi asui Juvan Koikkalassa, jossa hän maksoi veroa P. Kolehmaisen kanssa vuonna 1541 oli 7 veromarkan tilasta. Olli Leskinen "Lehckoinen" saattoi asua Rantasalmen Tuusmäen tienoilla tai jo Leppävirran Kotalahdella. Myös Joroisissa oli verolla Olli Leskinen.
2. Anekin 1788 mukaan Sigfrid Leskinen osakkainaan Antti Korhonen ja Wisa Ihalempinen (Ihalainen) omistivat Kolmisopen järven mäen ehkä Maaningalta. Tosi välittömästi Siilinjärven Sulkavan itäpuolella on myös Kolmisoppi. Yhtymän muita omistuksia oli mm. Maaningan puolella ja Lapinlahden Onkivedellä.
3) Muistetaan vielä, että Juho "Joan" Leskisellä oli jo 1540 - luvulla Sulkavan itäpuolella Nilsiän Kaarassalossa (Pajulahdessa) 4 veromarkan tila. Se ulottui aina Kinahminmäen rinteille asti. Juho muutti noin 15 kilometriä länteen Käärmelahteen Jääskeläisten tilan osakkaaksi vuoden 1558 tienoilla. Oliko Matti Leskinen Joan Leskisen veli vai isä? Wuotjärven Leskisten suvkua tutkittaessa on otettava huomioon molemmat mahdollisuudet! Vuonna 1641 Kuopion alueella (Rantasalmen neljännes 6. kymmenys) maksoi veroa myös "Wis Leskin"! Erikoisuus on vuonna 1541 Maija Leskinen ja Lauri Laakkosen omistama 8 veromarkan tila Pellosniemen neljänneksen 1 kymmenyksessä.

Ihannus ja Lassi Jääskeläisen anekiin 1744 perustuvat Wuotjärven maat olivat nyt Olli, Jussi, Hannu ja Sakari Jääskeläisen nimissä. Maapalstoiksi Haberman oli kirjannut "Honkaniemi, Honkasuon ranta ja Joutsenen pää". Kuitenkin ainakin Honkaniemi ja nähtävästi myös Honkasuon ranta sijaitsivat Lapinlahden Ollikkalan tienoilla. Myöhemmin 1650 - luvun alussa Jääskeläiset riitelivät Leskisten kanssa Wuotlahden ja Wuotsalmen maista, joiden he väittivät olevan kahteen kertaan verotettuja.

Myös Kähkölänkylän Matti, Lassi ja Olli Kähkösellä oli ilmeisesti maata Wuotjärvellä. Heidän maikseen Haberman on kirjoittanut mm. "Wathusalmi (Wuotsalmi) eli Lehtosalmi". Kuitenkin Lehtosalmi löytyy Nerkoon pohjoispuolelta. Anekissa mainittu Kekkonen lienee kuitenkin ollut Kähkönen!

6.2 Akonveden Paavo Kettusen maa ja miehen elämänkertaa

Rantasalmelainen Voinsalmen kylän asukas Paavo Kettunen viljeli Kuopion pitäjässä maita, joihin kuului Juankosken Akonvedeltä Virraksenniemi. Sitä ennen asiakirjassa ovat paikannimet Puehsalo, Varpasaari, Akonsalo. Ainakin Varpasaari ja Akonsalo sijaitsevat Juankosken eteläpuolella Akonvedellä. Kuopion pitäjän tarkastuksessaan Haberman on kirjannut Paavo Kettusen maiksi Wehkalammin maan, Kallassalon ja Akonpohjan luhtaniityn. Kalla tarkoittaa rantaa tai reunaa. Tila oli merkitty Syvärinkylään kuuluvaksi! Paavo Kettunen tuli Akonvedelle ainakin jo vuonna 1618, jolloin hänelle oli merkitty 1/4 veromarkan tila. Saman kokoisen tilan omisti jossain lähellä ehkä Maaningan Ruokovedellä myös Pekka Kettunen. Habermannin mukaan Kettunen oli vuonna 1631 saanut Tuomas Vaittisen entisen 15 tynnyrinalan "Kottuetjärven rajamaan". Vuonna 1632 Paavolla oli ongelmia, koska hänen tilansa oli merkitty autioksi.

Vuoteen 1634 mennessä Kettusen tila oli jo toipunut. Hänen verotietonsa olivat: tamma, 6 lehmää, hieho, 6 lammasta, 2 vuonaa, porsas, vuohi, 1 nuori vuohi, sika. Paavon kylvö oli 3 pannia eli vajaa 3 hehtolitraa. Tila oli siis ihan hyvin toimeentuleva. Se oli arvioitu 1 veromarkan kokoiseksi. Vuonna 1638 Paavon Akonveden tilalla asui 4 aikuista henkilöä, joista eräs oli Paavon poika ja ehkä tämän vaimo. Seuraavan vuonna verotettavia aikuisia on enää kolme. Vielä vuonna 1645 Paavon tilalla asui myös tämän poika. Seuraavana vuonna tilalla elää enää vanha Paavo vaimoineen.

Vuonna 1646 sotilaiden ym. luetelossa kerrotaan, että Antti Paavonpoika Kettuinen on nihti ja hän kuoli melko pian. Vuonna 1647 Paavon taloudessa on kuitenkin vielä 4 aikuista. Hänellä on vaimon lisäksi renki ja piika Kirsti Kolehmainen. Vuonna 1649 renki on kadonnut. Paavo joutui sitkeään riitaan piikansa kanssa. Asiaa käsiteltiin useilla käräjillä. Riita johtui ilmeisesti siitä, että piialla oli lapsi, jonka isä oli isäntä vanha Paavo. Samana vuonna Paavo joutui vaikeuksiin vääpeli Laatikaisen kanssa, joka oli vaatinut Paavon renkiä sotaväkeen, Tämä oli kuitenkin älynnyt karata "Venäjälle" eli nähtävästi siirtyi muutaman kilometrin itään Liperin puolelle. Laatikainen oli ottanut Paavon kiinni Kuopion kirkkoreisulla ja vapauttanut tämän vasta maksua vastaan. Laatikainen kumppaneineen tuomittiin käräjillä.

Vuonna 1654 Paavo otti syytinkiläisekseen varakkaan wuotjärveläisen Matti Matinpoika Leskisen. Tämän talo kuitenkin ryöstettiin vuoden 1656 sodan aikana ja Matti katoaa vuoden 1660 jälkeen (kuoli?) ja itse Paavo myös vuoden 1662 aikoihin. Vuonna 1672 Akonvedellä asui Olli Kettunen, joka voisi olla Paavon Kaavilla asuneen velipuolen tai piika Kirsti Kolehmaisen poika, jonka Paavo mahdollisesti tunnusti pojakseen. Vuoden 1693 Kuopion kesäkäräjillä kaavilainen Påhl Andersson (Kettunen) riiteli vouti Johan Ivarsson Skopan perikunnan kanssa Akonvedellä sijaitsevasta 3/4 sk tilasta sekä irtaimistosta. Påhl väitti esivanhempiensa asuneen tilalla, mutta setä Pål Kettunen oli ilmeisesti myynyt sen voudille. Vuonna 1677 Anders oli saanut voudilta "ystävällisen hyvityksen" ja myös Påhl oli ollut silloin läsnä ja valittanut sopimuksesta. Mainittakoon, että läheisessä Vehkasaaressa asui Matti Pekanpoika Kettu, jonka sukua asui ilmeisesti Maaningan Tuovilanlahdessa. Ketut olivat myös Tuovisten Iisalmen Laakajärven ja Haajaisten järven alueen maiden osakkaita. Lopuksi mainittakoon, että Akonveden Varpasaaressa asui 1860 - luvulla Spede Pasasen isoukki Antti Pasanen ja Speden ukki Ville Pasanen.

6.3 Akonveden Pekka Karkiaisen maa sekä Kotasalmen maista

Akonvedelle anekin saaneen Pekka Karkiaisen maat olivat Habermannin mukaan autiona. Ne olivat edelleen Riistaveden Kotasalmen kylän asukkaan Pekka Karkiaisen nimissä, mutta tämä ei maksanut niistä veroa. Maapalstat olivat nimeltään Joenkeskus Akonpohjasta ja Jyngansaari Akonvedeltä. Jyngänsaari lienee kuitenkin ollut Honkasaari.

Kotasalmenkylään sijoitettu Paavo Waronen omisti Riistavedeltä Syrjäsaaren, Pölläkänmäen ja Kaavinrannan. Syrjäsaareen muutti myöhemmin Rissasia. Samasta kylästä löytyi myös 3/4 Erik Otinen: maat "Melaniemi, Sorvaslahti ja Korkiasaari", {1,5 Simo Laihiainen, 2,5 Heikki Kekäläinen ja 1/2 Tuomas Waittinen}, joiden maat "Mustanlahden ranta, Maiaisenmaa ja Levälahden maa", Niilo Vartiainen maita "Akonpohjassa, Västinniemellä, Petäjälahti, Putaanniitty ja Kallinniitty ym.", Pekka Knuutinen palsta "1/2 Siikamäki" sekä Vehmasjärven maita, {Pekka Hätinen ja Krister Siitonen} maat "Kukanlahden ranta, Pöräkänjoki sekä joku niitty". Vuoden 1650 Kuopion kesäkäräjillä vaati Olof (Sigfridsson) Pitkänen Sänkimäestä Pål Warosen autiotilaa, jonka verotusarvo oli 1/2 sk. Se oli ollut 10 vuotta autiona ja siellä ei ollut taloa ja aitauksia. Pellot metsittyneet. Näistä lisää myöhemmin.

6.4 Kuopion pappilan maita Karjalankoskella

Kuopion pappila oli saanut omistukseensa 4 tynnyrin kokoisen Kalliolahden maan ja Karjalanniemen sekä 6 tynnyrin kokoisen Karjankosken sivun, joka oli Laukkasenjärvellä. Lisäksi pappilan niittyjä löytyi myös "Niittyniemen nenästä Laukkaisensaaresta, Majaharjusta, Kotiluhdasta, Pohassaaresta, Vaiviolammelta ja Karjalankosken sivulta. Pappilan omistuksiin kuului niittyjä Kaareslahdelta. Nämä tilat jäivät Kauhasten eli Argillanderien pappissuvun haltuun. Sitten ne siirtyivät Rissasten ja Hämäläisten ym. hallintaan. Vielä 1760 - luvun asiakirjoissa kerrotaan, että Akonveden Hämäläiset ja Hiltuset asuvat Laukkasensaaressa, joka on nykyinen Hämälänsaari.

Mistä tulee tämä oikeastaan vasta Habermannin tuntema nimi "Laukasensaari" ? Vuonna 1629 jossain tällä alueella maksoivat autioveroa Pekka ja Matti Laukkanen. Vuonna 1645 Vehkalahdella (Akonvedellä) mainitaan huonemies Maikko Laukkanen, joka seuraavana vuonna jo asui Kuopionkylässä. Saaren nimi juontui ilmeisimmin näistä Laukkasista. Hämäläisiä saaren asukkaiksi tuli verraten myöhään. Mikä saaren nimi oli ennen Laukkasia, ei ole tiedossa. Habermannin mukaan myös Olli Heikkisen maita löytyi vielä Laukkaisenjärveltä. Myöskään nykyistä Talvisaloa ei esiinny asiakirjoissa ainakaan vielä 1600 - luvulla. Mikähän sen vanha nimi oli ? Anekien lisäosan mukaan Lauri Hämäläisen sisältyi mm. Kotaniemi, Majaniemi ja Siesariniemi. Yllä mainitaan myös Karjanniemi ja myös Majaharju. Ehkä joku näistä on ollut nykyinen Talvisalo.

6.5 Akonveden Wartiaisten ja Waittisten maista

Kotasalmen kylän Niilo Wartiainen oli anonut 3 veromarkan maan Akonpohjasta ennen vuotta 1630. Vartiaisilla oli vielä vuonna 1756 nimissään nämä Akonpohjan maat. Juankosken ruukin omistajat kiinnostuivat näistä maista. Akonpohjan tilat kuuluivat nyt Riistaveden Kotasalmen kylään

Riistaveteläinen Tuomas Waittinen sai vuonna 1631 rajamaata Erik Mickelssonilta nykyisen Voudinsaaren itäpuolelta "Kottuetjärven maan". Tämä järvi on ilmeisesti Kuhaslampi eli nykyinen Kuvaslampi. Waittinen lopetti vuonna 1649 veronmaksut, jolloin tämän maan sai 1650 - luvun alussa haltuunsa samasta kylästä kotoisin ollut Paavo Antinpoika Hätinen. Kartalta Voudinsaaren itäpuolelta löytyy nytkin Hätilänjoki.

6.6 Talvisalo Murtolahden kaakkoispuolella

Ryönänkyläläiselle Lars Waittiselle kuuluivat 10 tynnyrin Telkänsaari ja saman kokoinen Talvisalo. Jälkimmäiseen saareen, joka sijaitsee Murtolahden itäpuolella, saivat vuonna 1795 Murtolahden kylän tilalliset Pietari ja Antti Väänänen. Pietari oli kuuluisa herastuomari ja valtiopäivämies vuonna 1809 Porvoon valtiopäivillä. Kauppa oli tehty jo aikaisemmin. Maat oli ostettu Waittisilta. Vuoden 1792 Kuopion talvikäräjillä §438 mainitaan Talvisalo. Sen oli myynyt Riuttaisten Lars ja Johan Korhosen lapsettoman kuolleen veljen vaimo Christina Röntynen. Anders Tiitinen (tai Tiihonen) ja tämän velipuoli Lars Heikkinen olivat ostaneet sen Tujulinilta. Tiitinen (Riutais) oli Röntysen uusi puoliso. Kauppahinta oli 8000 kuparitaalaria = 424:21 riikintaalaria. Oliko Tämä Murtolahden Talvisalo?

6.7 Ryönänkylän Wartiaiset ja Wäätäiset

Ryönä sijaitsee noin 25 kilometriä Nilsiän eteläpuolella Juurusveden rannalla. Sen vanhimpia asukkaita olivat Wartiaiset. Kuopion Savilahden neljänneksessä 2. kymmenyksessä asui jo vuonna 1548 Pekka Ollinpoika Wartiainen. Vuonna 1570 sieltä löytyy Pentti ja Jussi Wartiainen. Habermannin aikaan kylän asukkaiden Niilo Wartiainen, Olli Wäätäinen, Pekka ja Heikki Laakkonen sekä Matti Takkinen maita olivat "Ryönänniemi, Pelonniemeä, Kotasaari, Pirttimäki ja Muurasmäki". Niittyjä oli Haukisalmen korvassa, Savijoen korvassa, Wasamalahdella ja Telkonpäässä. Eräs Pirttimäki löytyy nykyisen Muuruveden itäpuolelta. Pelonniemi on Ryönän luoteispuolella Juurusveteen pistävä niemi.

6.8 Ryönänkylän Heikkiset

Kuopion pitäjän maiden suuromistajan Jussi Heikkisen maat olivat huvenneet 1500 - luvun lopulla Pitkänvihan ja sitä seuranneen nuijasodan vuosina. Suku oli menettänyt laajat Muuruveden - , Wuotjärvenrannan- , Karjalankosken - ja Nousionlahden maansa Kuopion nimismiehelle Savilahden kylässä asuvalle Ivar Johansson Kauhaselle. Kuopion Yliopisto sijaitsee Savilahdessa.

Jussin perilliset Paavo "Pasoi", Jussi ja Lassi Heikkinen omistivat Habermannin mukaan Kullerinrantaa ja osan Pelonniemeä. Tosin omistuksiin saattoi sisältyä muualtakin maita, joita Haberman ei ollut kirjannut. Myöhemmin 1700 - luvulla Heikkisten suvulla oli maita Wuotjärven Wuotlahden länsipuolelta Leskisten maiden vierellä Pirttijärvellä ja Nipasenmäellä. Asuipa Wuotjärven kylässä lähes koko 1650 - luvun Heikki Heikkinen. Myöhemmin Heikkisten suuri suku keskittyi Pelonniemen ohella Pieksänkylään. Jostain syystä Haberman oli kirjannut Nipasenmäen ja Salmijärvenmaan Argillanderien suvulle ja kutsui niitä "Halolan maiksi"!

6.9 Vehkasaari (Yletyisensaari) Muuruveden länsipuolella. Olli "Höylä" Yltetyinen.

Habermannin mukaan Syvärinkylään luettu Olli "Höylä" Yletyinen omisti Saarvonmäen, Purianrannan ja Vehkasaaren. Nämä maat sijaitsevat Pieksänjärven eteläpuolella. Vehkasaari kuului aikaisemmin Pekka Suoroselle anekin numero 1640 mukaan. Höylä Yletyinen muutti 1640 - luvulla Alaluostaan, mutta kaskesi ilmeisesti nykyisen Yläluostan Höylän kylän alueella. Alaluostassa kävi asumassa useita Nilsiästä tai Jaunkoskelta lähtöisin olleita sukuja; mm. Ahosia. Vehkasaaren maat joutuivat Yletyisen jälkeen noin vuonna 1650 ilmeisesti Kettusten "Kettu" suvun haltuun. Ketut olivat Maaningan Tuovilanlahden Tuovisten yhtiömiehiä. Vuonna 1652 asui jossain Vehkasaaren lähellä Matti Matinpoika Kettu "Keto", joka oli kaskennut Wuotjärven itärannalla Liperin puolella asuneen Paavo Hannunpoika Lukkarisen kanssa. Nämä kiistelivät 400 ruislyhteestä. Riitaa määrättiin sovittelemaan lautamies Juho Leskinen Wuotjärveltä ja Pekka Tolppanen Juankosken Vehkalahdelta. Olikohan Lukkarinen sama mies kuin 1630 - luvun lopussa Hirvisaaressa asunut Paavo Hannonpoika Naakka? Nilsiän itäpuolella Syvärinjärven rannalla Keyrityssä asuneiden Lukkaristen tiedetään muuttaneen vanhan valtakunnan rajan itäpuolelle.

Vuonna 1679 Vehkasaaressa kuitenkin asui vielä Niilo Yletyinen. Myöhemmin kylän maita sai omakseen Erkki Erkinpoika Pitkänen, joka asui siellä ainakin jo vuonna 1694. Erkin poika Erkki joutui vuonna 1710 Pohjansodassa sotilaaksi Wiipuriin, jonka valtauksen yhteydessä hän jäi venäläisten vangiksi. Tila tuli autioksi, jossa Pitkäset kuitenkin asuivat Niilo Miettisen kanssa. Jossakin vaiheessa 1700 - luvun alussa Vehkasaari oli piiskurin "flagellator" verolla. Pehmensikö itse Erkki Pitkänen raipoilla luvattomiin suhteisiin erehtyneiden naisten selkänahkoja? Pitkästen osakkaaksi Isonvihan jälkeen tuli Jussi Hartikainen sekä myöhemmin Hämäläisiä.

6.10 Nimismies Ivar Johansson Kauhasen Kuopion Savilahden maista Juankoskella

Ivar oli edellä mainitun Pitkänvihan aikaisen talonpoikaisjoukkojen johtajan Johan Larsson Kauhasen poika. Kauhaset olivat kovasti laajentaneet omistuksiaan naapuriensa kustannuksella. Ivar omisti kaksi tilaa, jotka molemmat olivat kahden veromarkan arvoiset. Ensimmäisellä tilalla oli kylvössä 8 tynnyrin pelto. Näihin kuluivat edellä mainittujen Tuppuraisten ja Suni Niutan entiset maat " Tuppurinsaari, Laivonsaari, Niuvanniemen niitty, Etusaari, Muuruvedenmaa 30 tynnyriä, Wuotjärven ranta 10 tynnyriä, Pieksänranta 20 tynnyriä, Nousionlahdenmaa 10 tynnyriä ja Paloisenmäki 5 tynnyriä.

Toisen nimismiehen tilan Haberman on kirjannut Halolankylän maiksi. Halola sijaitsee Maaningalla. Tilan maihin kuuluivat Nipasenmäki 3 tynnyriä, Salmijärven maa 7 tynnyriä, Monoisensaari 3 pannia eli reilut 2,5 tynnyriä. Lisäksi tilaan kuului niittyjä noin 7 talvikuorman verran. Talvikuorma oli noin 300 kg. Edellä mainitut maat todellisuudessa olivat kuuluneet aikaisemmin mainituille Klemetti Holopaiselle ja Klaus Montaneuvoselle, jotka eivät asuneet Halolassa. Nimismiehellä oli muikkuvesiä Kallavedellä ja vuokralla Muuruveden kruununkalastamo, josta hän maksoi veroina vuodessa noin kolmen tynnyrin verran kalaa. Mainittakoon, että 1700-luvun lopulla herastuomari Pietari Väänänen Murtolahdesta oli ostanut kersantti Argillanderilta Muuruveden Pirttimäen palstan. Väänänen myi omistuksensa Tavastiernoille.

6.11 Pekka Julkusen maita ennen vuotta 1635 Wuotjärven ja Pieksän rajamailla ?


Wuotjärven Leskisten ja Pelonniemen Heikkisten tilan rajankäynti vuonna 1751

Vuonna 1751 kesäkuun 13. - 14. päivä suoritettiin Wuotjärven Leskisten ja Pieksän Heikkisten maiden rajojen tarkistus. Rajojen tarkistajat kokoontuivat Juho ja Iivari Leskisen taloon Wuotjärvelle. Käräjille heidät olivat haastaneet Juho Heikkinen ja hänen osakkaansa Antti Hyvärinen Pieksältä. Lautamiehet, joukossa Pasalan tilan päämies Petteri Pasanen, olivat käyneet vuoden 1749 Kuopion talvikäräjien päätöksen mukaisesti katsastamassa kiistanalaiset rajalinjat ja pyykit. Osa rajamerkeistä hylättiin liian uusina. Niitä ei pidetty "ikivanhojen rajojen" merkkeinä. Rajamerkkien uusiminen oli siis tarkastajien mielestä epäilyttävää! Tällaisen rajapaalun Leskiset lienevät merkinneet Pahkalammin luoteispuolelle. Sama koski Joutsejärven länsipuolella sijaitsevia rajamerkkejä. Pelonniemeläisiltä löytyivät raja-tuomiot 11.7.1630 Augustus Eskillsonilta, 29.11.1632 Eric Mickelsson Sölferarmilta ja vuoden 1664 maakirjojen tarkistuksesta. Leskisten hallusta löytyivät asiakirjat 16.2.1635 Augustus Eskillsonilta, vuoden 1664 maakirjojen tarkistus ja Nicolas Petreliuksen tuomio 5.7.1669.

Pelonniemeläiset vaativat tilansa itärajaksi Joutsenjärvestä eli nykyisestä "Jouhtenisesta" Wuotlampiin virtaavaa puroa. Tämän puron itäpuolella sijaitsivat kuopiolaisen Niuvanniemen ja Savisaaren eli Henrik Molleruksen ja Mollerusten vävyn Juankosken uuden ruukin kirjurin Henrik Paldaniuksen maat. Paldanius toimi myöhemmin valtiopäivämiehenä Tukholmassa. Heikkisen ja Hyvärisen maiden rajalta mainitaan "Joutsenisen Paloisenmäen järvi", joka lienee nykyinen Pirttilampi. Leskiset kertoivat (s.1292 vasen palsta), että kuopiolainen Pekka Julkunen oli omistanut ennen vuotta 1635 maata "Joutsenjärven koillispäästä Mustalammin pohjoispuolta aina Pahkalammin eteläpään tienoille" saakka. Pahkalampi sijaitsee Wuotjärven Ala - Hipanjärven länsipuolella Pahkamäen pohjoispäässä. Tässä asiakirjassa Pahkalammella lienee kuitenkin tarkoitettu Ala-Hipanjärven länsipäässä sijaitsevaa Pahkalahtea. Sen länsipuolella sijaitsivat pelonniemeläisen Pekka Heikkisen Paloisenmäen maapalstat. Sakari Heikkisellä oli maata Salmijärven länsipuolella. Nämä maat näkyvät nykyisissä kartoissa Kuopion Pelonniemen nimellä. Julkusilla saattoi olla siellä jonkin aikaa maita, koska Habermannin mukaan Maaningan käärmelahtelaiset Antti Julkunen, Heikki Jauhiainen ja Olli sekä Pekka Leskinen maksoivat veroa maista, joihin kuului mm. "Homantaival, Wuotsalmi, Jotzenenpää, Wuotlahti, Joutzenjoen korva, Wuotniemi ja Kolmisopenmäki". Pekka Julkunen oli Antin veli.

Oikeus määritteli kiistanalaiset maat seuraavasti: 1. itä - ja länsipuolella Kapianipaisesta Pahkalampiin virtaavan puron varsi, 2. Nipasenmäen itäpuoliset maat aina Savisaaren Wuotjärvenrannan maihin saakka mukaan lukien Joutsenjärven eteläpään maat, 3. Pelonniemeläisen Sakari Heikkisen Salmijärven rannan maat, jotka kohtaavat Pekka Heikkisen Paloisenmäen maat Suuri-Nipaisesta Pahkalampiin virtaavan puron tienoilla. Kapianipainen lienee nykyinen Pieni-Nipanen.

Leskisten mukaan lainlukija Augustus Eskillsson oli antanut 16. helmikuuta 1635 tuomionsa, jonka mukaan "Heickisers eller Peloniemi bors, och Leskisers företrädares Petter Julkuses ägor .... ". Näistä Julkusen maista Leskiset saivat merkittävän osan mm. Poromäen Nipasenmäen koillispuolelta. Heikkiset eivät saaneet tilansa itärajaa "Joutsenjokeen". Leskiset olivat jo kaskenneet kiistamaan "väärällä puolella". He joutuivat maksamaan korvauksina 5 tynnyriä ruista ja 4 parmasta olkea. Ruistynnyrin arvoksi oikeus arvioi 4 taalaria hopeassa ja olkiparmaksen 10 2/3 äyriä hopeassa. Asiakirjassa ei mainita mitään avioliiton perusteella Leskisten Heikkisiltä saamista maista. Mainittakoon, että Juankosken Rautaruukin kirjurina Henrik Paldanius toimi ainakin jo vuodesta 1747 alkaen. Georg Tauler tuli ruukin kirjanpitäjäksi noin vuosien 1752 - 1753 aikoihin. Pahkamäen omisti siihen aikaan Juho Hämäläinen Rissalanrannalta eli nykyisestä Siilinjärven Rissalasta. Huomattakoon, että "Peer Hans Soroisen" anekissa numero 1640 mainitaan Joutsenjärven eteläpään maapalsta. Pekka Suorosen omistuksia oli myös Muuruveden lähellä Wehkasaaressa. Suoronen ja Wuotlahdessa maata omistanut Joan Jääskeläinen olivat vuonna 1546 yhtiömiehiä. Soinisen mukaan Sorosen vanha sukunimi lienee ollut Sormo ja hän oli kotoisin nykyisen Juvan Suontieltä eli nykyisen Jäppilän tienoilta.



7. Vuoden 1664 Savon maakirjojen tarkastus

Vuonna 1664 suoritettiin Savossa mittava maakirjojen tarkastus. Kuopio kuului siihen aikaan Pietari Brahen Kajaanin Vapaaherrakuntaan. Tämän tarkastuskirjan pohjana olivat vanhat vuoden 1561 anekit, mikäli niitä löytyi tarkastettavien maapalstojen kohdalta. Kuopion pitäjässä tarkastajien apuna toimivat lautamiehet, jotka olivat

Pertti Juhonpoika Tuovinen Riistavesi
Yrjö Yrjönpoika Hakkarainen Siilinjärven Hakkarala
Tuomas Matinpoika Hyttinen Maaninka
Olli Martinpoika Wartiainen Ryönä
Matti Antinpoika Tiihonen Pieksä
Mikko Tuomaanpoika Rissanen Siilinjärven Rissala
Antti Antinpoika Rautiainen
Juho Matinpoika Leskinen Wuotjärvi
Olli Pekanpoika Karhunen Kuopion eteläpuolelta
Pekka Filipinpoika Halonen Maaninka

7.1 Nilsiän kylän maat ja Nilsiän Luttisista

Tarkastuksen mukaan Nilsiänkylässä oli 6 tilallista: Olli Paavonpoika Ahonen, Lauri Antinpoika Lintunen, Pekka Pekanpoika Taskinen, Antti Antinpoika Lintunen, Antti Antinpoika Luttinen ja Matti Matinpoika Wäänänen. Näistä verotiloja olivat Ahosen, Taskisen ja Luttisen tilat. Taskinen oli tullut 1650 - luvun puolivälissä Luttisten vävyksi kihlaamalla Anna Luttisen. Kaikki tilat olivat 3/4 veromarkan arvoisia. Omistusten pohjana mainitaan Luttisen anekin numero 1582. Tarkastuksessa Nilsiän "tilayhtymä" sai uuden numeron 565. Edellä todettiin, että Matti Väänänen otti haltuunsa Pekka Kallisen entisen tilan vuonna 1641. Hänet oli tosin kirjattu Vainikaiseksi. Luttisten tilan Nilsiä 5 sai vuonna 1698 haltuunsa reittiöläinen Lauri Väänänen. Vuoden 1686 Kuopion kesäkäräjillä mainitaan, kuinka Mats Väänänen asui Reittiolla ja veli Hans Väänänen Nilsiässä! Noin vuonna 1710 otti Luttisen entisen tilan Syvärin pohjoispäästä Urimolahdelta kotoisin ollut Knut Juhonpoika Kuosmanen.

Lauri Lintusen tilan numero oli Nilsiä 2. Hän otti haltuunsa noin vuonna 1644 Olof Brufiuksenpoika Matilaisen entisen tilan. Matilainen puolestaan sai sen vuoden 1634 tienoilla ilmeisesti Lauri Antinpoika Tiaiselta, joka muutti Rautavaaran Ylä - Luostaan. Lauri Lintusen tilan otti 1690 - luvun alussa halttuunsa Martti Erkinpoika Lappalainen. Vuoden 1687 Kuopion talvikäräjien pöytäkirjassa kerrotaan, kuinka vanha mies Lars Lindunen oli ottanut syytinkiläisekseen Nilsiässä 3/4 sk tilalleen vävynsä Morten Pitkäsen, joka saisi hänen kuolemansa jälkeen sen haltuunsa. Osa tilasta jäisi kuitenkin hänen pojalleen. Lars Lintusen syytinkiläinen lienee kuitenkin ollut Morten Lappalainen. Tosin Nilsiän Sänkimäessä asui myös Morten Pitkänen. Vuonna 1698 Larsin tilan sai kruununvoudin luvalla Paavo Partanen. Paavo muutti Karjalaan. Sitten tila siirtyi ensin Tuomas Ollikaiselle ja sen jälkeen Juho Tuoviselle. Tuovisen osakkaaksi tuli vuonna 1725 sukulaismies Antti Tuovinen Halunalta. Tilaan sisältyi myös Taatonjärven rannan maita Vuotjärven suunnalta. Erästä perintöriitaa käsitelevästä asiakirjasta vuodelta 1732 löytyy tieto, että nämä Tuoviset olivat lähtöisin Maaningan Tuovilanlahdelta. He saattoivat tosin asua myös Iisalmen Laakajärven ja Haajaistenjärven alueella, jossa sijaitsi Tuovisten laajoja maita. Vuonna 1732 Juho Pekanpoika Rissanen Wuotjärven Hipanlahdelta otti haltuunsa Juho Tuovisen osan tilasta.

Antti Antinpoika Lintunen sai puolestaan noin vuonna 1646 haltuunsa Mats Tolosen 30 vuotta sitten autioksi jääneen Nilsiän tilan, joka sai numeron Nilsiä 4. Tolonen asui 1631 Rautavaaran Yläkeyrityssä. Samoilla seuduilla asui myös Kumpulaisia, joita kävi välillä asukkaina myös Nilsiänkylässä. Vuonna 1646 Antti oli vielä kirjattu huonemieheksi eli tilattomaksi. Kesällä vuonna 1651 Kuopion käräjät määräsivät lautamiehet Matti Tiihosen ja Juho Leskisen osittamaan Syvärin kylässä asuvan Antti Lintusen omistuksen, jonka hän oli 5 vuotta aikaisemmin ottanut haltuunsa autiona. Antti lähti 1670 - luvun alussa sotilaaksi nilsiäläisen Juho Antinpoika Luttisen puolesta. Tilalle muutti Kuopion ryönäläinen (jonkun asiakirjan mukaan rantasalmelainen) Olli Ollinpoika Väätäinen 1670 - luvun alussa. Olli pystytti talonkin Nilsiään Suur- Kankaisen rannalle Virransillan eteläpuolelle. Väätäisillä oli myös Halunan maita, jotka ulottuivat "Nilsiänjärven rannalle". Väätäisen hylättyä tilansa sille asettui 1690 - luvun alussa asumaan Matti Ikonen, joka oli huono veronmaksaja. Paikkakuntalaiset nimesivät tilan Ikolanautioksi. Ikosen jälkeen tila siirtyi Yrjö Taskiselle, joka jätti Ikosen pellot niityikseen.

Vuoden 1764 tietojen mukaan Nilsiän 5 taloa oli rakennettu Nilsiänlahden länsipuolelle kuivalle maalle Mustimäen viereen. Mustimäki lienee Wirransillalta aina Halssinkankaalle jatkuva harjujono. Kuudes talo Matti Wäänäsen asuinpaikka sijaitsi reilun peninkulman etäisyydellä luoteessa "Reittiärannalla". Maaluettelossa oli Niinijärven taival ja Huhtijärvi. Ilmeisesti molemmat viimeksi mainitut palstat sijaitsivat Tahkovuoren pohjoispäässä 1,5 peninkulman etäisyydellä. Ilvessalon oli Keyrityssä asuva Olli Hemminginpoika Lukkarinen oli voittanut pois "lain tuomiolla". Varpasaarikin oli menetetty. Sitä nautti Syvärinsalon nimellä Lukkarisen vävy Juho Ukkonen. Vuoden 1782 kartassa nykyinen Aholansaari on nimeltään Tikansalo. Nimi juontunee 1630 - 1640 Keyrityssä asuneesta Olli "Tikka" Lukkarista. Toisessa kartassa se oli nimetty Syvärinsaloksi. Jälkimmäisen saaren vanhin nimi lienee kuitenkin Varpasaari ja nykyisin sen nimi on Kerssinsaari. Samoissa maanmittari Frisiuksen laatimissa kartoissa Ilvessalo vastaa nykyistä Kerssinsaarta. Jälkimmäinen lienee kuitenkin em. Juho Ukkosen nauttima Varpasaari. Lukkaristen tilan Keyrityssä sai myöhemmin haltuunsa Markus Partanen. Keyrityn Partala eli nykyinen Kuosmala tai "Köörtyn Kustila" sijaitsee Aholansaarta vastapäätä salmen takana. Mäntysaarta nautti ja asui Juho Pirinen, joka oli nimennyt sen Hietasaareksi. 1700-luvun kartoista löytyy myös Luttilansaari, joka on nykyinen Keinolansaari.

Jotain nilsiäläiset olivat voittaneetkin. Kihlakunnantuomiolla 16. - 18. heinäkuuta 1661 he olivat saaneet "Tiirijärven maan Hipanjärven pohjoispuolelta Lohilahteen asti". Tämän maalueen eteläpuolella maita omistivat Antti Pasanen Wuotjärveltä, Pekka Julkunen Hipanlahdelta ja Rissalanrannan Rissaset, joiden raja kulki Tiaisahon "Tialanahon" kupeessa Rötikönjokea pitkin Korkeakoskelle, Kouhujärven poikki Luotojärvelle ja Leväkumpuseen. Matti Wäänänen oli siis saanut edellä mainitun Reittiärannan lisäksi Lintumäen, joita ei löydy Luttisen anekista. Romeikko sijaitsee Nilsiän eteläpuolella Ylä - Pieksänjärven kupeessa. Tämä palsta lienee edellä mainitun Tuomas Ahosen vanha omistus. Nilsiäläisillä oli koivu ja kuusimetsiä. Maaperä oli savisekoitteista maata.

Vuonna 1656 Nilsiä kuului laajempaan Syvärinkylään, jonka asukkaita olivat "Paavo Ahosen 2 poikaa, Lauri Lintunen, Antti Luttinen, jolla oli poika ja tytär, Antti Lintunen, Juho Ukkonen, Juho Kuosmanen, Juho Kutvoinen!, Heikki Korhonen, Sihvo Korhonen, Filip Korhonen, Yrjö Laihiainen, Matti Väänänen, Niilo Hakkarainen, torppari Tahvo Rönkö, Olli Pirinen, Antti A. Luttinen ja torppari Sven Vartiainen". Hakkarainen asui Syvärinjärven koillispuolella Kärsämäessä ja Ukkonen Keyrityssä. Näihin aikoihin kylään tuli Luttisten vävyksi Pekka Taskinen. Syvärin itäpuolelle Palonurmeen muutti talolliseksi ilmeisesti Syvärin pohjoispäästä Jumistenkylästä torppari Olli Kainulainen. 1620 - luvulla Habermannin mukaan Sonkajärvellä Rönkköjen yhtiömiehenä asui talonpoika Jaakko Kainulainen. Edellä mainittuihin sukunimiin liittynevät nykyiset Syvärinjärven saarien Röngönsaaren ja Vartiaisen nimet. Vuonna 1678 Antti Antinpoika Lintunen palveli sotilaana Kuopion komppaniassa eversti Anders Munckin alaisuudessa. Antti Lintusen tilan otti jo 1670 - luvun alussa haltuunsa Olli Ollinpoika Väätäinen Ryönältä (?Rantasalmelta).

Vuonna 1670 Nilsiän tilalliset: 3/4 Olli Ahonen, 3/4 Olli (lienee Lauri!) Antinpoika Lintunen, 3/4 Pekka Pekanpoika Taskinen, 3/4 Antti Antinpoika Luttinen ja 3/4 Olli Ollinpoika Väätäinen, joka otti Antti Antinpoika Lintusen tilan ja rakensi talo Ison Kankaisen rannalle Virransillan eteläpuolelle. Nimen on edessä tilan veromarkkaluku.
Vuonna 1673 Nilsiä henkivero: 4 Antti Paavonpoika Ahonen, 1 Lauri Lintunen, 1 Juho Pirinen, 1 Pekka Taskinen, 1 Antti Ollinpoika Luttinen, 1 Lauri Laakkonen (Kumpusenmäki!)

Luttiset katosivat Nilsiästä. Vuonna 1675 kylän talollinen oli Antti Antinpoika Luttinen. Vuonna 1679 isännät olivat Heikki ja Juho Antinpoika Luttinen ja vuonna 1694 veljekset Antti, Juho, Pekka ja Olli Antinpoika Luttinen. Vuoden 1700 tienoilla Lauri Väänänen Reitiolta otti haltuunsa Antti ja Juho Luttisen tilan. Vuonna 1722 Juhon 2/3 veromarkan tilan yhtiömies oli Knut Kuosmanen Jouhiniemeltä. Vielä vuonna 1732 tilalla asui Antti Luttinen ja Pekka Kuosmanen. Vuonna 1725 eräs Olli Luttinen asui Nilsiän Murtolahdessa.


Nilsiän pohjoisrajan maakiista vuonna 1749 Ruokoistenmäen Heikki Ruotsalaisen kanssa

Kruununtalonpoika Pekka Kuosmanen Nilsiästä oli haastanut 5 muun tilanosakkaansa puolesta Kuopion käräjille kruununtalonpoika Heikki Ruotsalaisen, joka asui Iisalmenpitäjän puolella Ruokoistenkylässä. Heikin maat sijaitsivat Tahkovuoren pohjoispuolella Rahasmäellä ja jatkuivat ainakin Jouhilahteen asti. Maiden raja lienee kulkenut Tahkon ja Rahasmäen välisessä notkelmassa, jossa virtaavassa purossa Habermannin mukaan löytyi Kohisovankosken viereltä nilsiäläisten omistus Kohisova. Tässä notkelmassa sijaitsee nykyisin tie Jouhilahteen asti. Iisalmen puolella lautamiehenä toimineen Heikin asuinpaikka oli Kalliolahti. Maariita koski nilsiäläisten Niinijärventaipaleen ja Huhtijärven maapalstoja. Kiistellyt maat löytyivät vuoden 1664 maantarkistusasiakirjasta ja ne sijaitsivat noin 1,5 peninkulman päässä nilsiäläisten asuinpaikoista, jotka Väänäsiä lukuunottamatta asuivat nykyisen Nilsiänkylän keskustassa "Mustimäen" kupeella. Asiasta oli tiedotettu myös tuomarille kruunnunvouti Brynolph Brunoulle ja nimismies Heikki Hoffrenille. Edellinen oli hankkinut kolme vuotta aikaisemmin perustamisluvan Juankosken ruukille. Jälkimmäinen oli toiminut jo Isonvihan vaikeina aikoina Kuopionpitäjän nimismiehenä. Hän oli kätkenyt noin vuosina 1712 - 1714 ennen venäläisten tuloa maahan ja nyt kateissa olevan Kuopion 5 leiviskän eli noin 43 kilogramman painoisen kirkonkellon ja oli eläkeiässä. Ruotsalaisten maita sijaitsi Jouhilahden rannalla, johon virtaavassa joessa heillä reittölaisten kanssa yhteinen mylly ja noin 200 m sen yläpuolla joessa oma saranvannuttamo "tamppi"!

Nilsiän tilalla numero 1 asuivat edelleen Ahoset, tilalla 2 Tuoviset ja Rissaset, tilalla 3 Taskiset, tilalla 4 Taskiset ja Piriset ja tilalla 5 Kuosmaset. Nilsiäläiset kertoivat Heikki Ruotsalaisen tunkeutuneen eli ilmeisesti kaskenneen heidän maallaan. Kuitenkin asiaa tutkinut kruununvouti Brynou kertoi käräjillä, että Ruotsalainen ei nauti muita kuin vuoden 1664 tarkistuksen mukaista hänelle kuuluvaa Ruokoisenmäkeä, jossa sijaitsi 15 kapanalan pelto ja 2 tynnyrinalan metsä. Tilojen rajoja oli käyty jo kreivi Pietari Brahen aikaan 13. tammikuuta vuonna 1673 ja 12. helmikuuta vuonna 1677. Kreivin Kajaaninlinnan läänitykseen kuului siihen aikaan Iisalmen ja Kuopion pitäjät. Kiistassa valvoi etujaan myös sotaväen edustajat Herrat Komppanianpäälliköt, joille kyseiset tilat maksoivat veroa. Näitä ei kuitenkaan ollut paikalla, joten kiistaa tuli käsitellä vielä seuraavilla käräjillä. Sotaväen mukana olo perustui vuonna 1681 suoritettuun ruotuväkijärjestelmään. Kerrottakoon, että myös Ruotsalainen oli Isonvihan aikaan kätkenyt maahan hopeapikarin, joka edelleen on teillä tietymättömillä. Nilsiäläiset voisivat järjestää Ruokoisenmäellä vuosittain aarteenetsintätapahtuman, jotta Ruotsalaisen hopeapikari saataisiin taas asianomaiseen käyttöön. Siihen aikaan hopeapikarista naukkailtiin suuremmissa juhlissa kuten häissä paloviinaa.

7.2 Lastukosken itäpuolella sijaitseva Wuotjärven Heikki Hartikaisen tila

Hartikaisen maat ulottuivat Pisan pohjoispuolelta Ylimmäiseltä Siikajärveltä aina Syvärinjärven rantaan Palonurmen eteläpuolelle. Nämä maat oli kirjattu 1620 - luvun lopussa omaksi pitäjäksi erotettuun Iisalmen pitäjän Sutelan kylään. Sutisten anekin numero oli 1681. Kuopion pitäjän puolella edellä mainitut maat kuuluivat Wuotjärven kylään.

Heikki Heikinpoika Hartikainen lienee tullut Nilsiään 1620 - luvun lopulla Jännevirralta (tai Leppävirralta). Heikin ilmeisesti Sutisen "perintöinä" saatuja Leppävirran maita löytyi mm. Kalamamäenkylästä. Nämä maat jäivät ilmeisesti Leppävirran pappilan omistukseen.

Pisa vuonna 2002 Pisa vuonna 2002 etelästä noin 7 km päästä Wuotjärven Monganmäeltä nähtynä / PP
Tähän Wuotjärven kylään kuuluvien maapalstojen numeroon 228 kuuluivat "Siikajärven alus Syväjärven rantaan asti". Heikki ei kuitenkaan viljellyt näitä maita eikä hänellä ollut siellä mitään asuinpaikkaa "bostelle eller åker". Hän asui ja viljeli kuopiolaisen Kauhasten suvun kruununvouti Johan Ivarssonin omistuksiin kuuluvaa Pisanmäen päivärantaa eli suurinpiirtein nykyisen Lastukosken Hartikkalan tienoita. Nykyiset Hartikaiset ovat kuitenkin lähtöisin Jännevirralta. Heikin maat olivat 2/3 veromarkan arvoiset ja ne sijaitsivat noin peninkulman etäisyydellä hänen Siikajärvenalusmaaltaan. Heikillä oli jonkinverran tervasmetsää "Tieru skog". Karjaksi mainitaan näissä vuoden 1664 maakirjoissa tyypilliset 1 hevonen ja 2 lehmää.

Edellä jo todettiin, että Heikki poikineen asui Lastukoskella noin vuoteen 1708, jolloin he muuttivat "Karjalaan". Vuoden 1712 tienoilla Heikin entiset maat otti haltuunsa Olli Antinpoika Hartikainen. Olli oli todennäköisimmin kotoisin Jännevirralta, mutta hän saattoi myös olla joku Heikin sukulainen tai jopa poika. Vuonna 1765 Siikajärvellä pidetyssä maantarkastuksessa käräjät pitivät Heikki Heikinpoika Hartikaista siellä asuneiden veljesten Olli ja Heikki Hartikaisen esi-isänä. Samoilla käräjillä Jännevirran Hartikaiset eivät pitäneet Ollia ja Heikkiä sukulaisinaan. Jännevirtalaisten maat sijaitsivat Raatinjärven pohjoispäässä. Riidassa oli mukana Jännevirralla asuneet veljekset Mikko, Olli ja Juho Hartikainen sekä myös Niskasia.

Veljekset Olli ja Heikki väittivät esi-isiensä aina asuneen Siikajärvellä. Tämän todisti myös Syvärin Saunaniemellä asunut 67 - vuotias Erik Pirinen, joka kertoi myös tunteneensa em. Heikki Heikinpoika Hartikaisen. Hän muisti, että tämä köyhyytensä tähden oli ennen Isoavihaa muuttanut Karjalaan ja jättänyt tilansa autioksi. Vuonna 1675 Siikajärvelle oli kirjattu Heikki Heikinpoika Hartikainen, Heikki Mikonpoika Hartikainen ja Antti (Sigfridinpoika) Hartikainen. Jälkimmäiset olivat selvästi lähtöisin Jännevirralta. On mahdollista, että Ollin ja Heikin esi-isä oli Antti Sigfridinpoika Hartikainen Jännevirralta. Erik Pirinen saattoi yrittää avustaa kiistassa naapureitaan. 1750 - luvulla Olli Hartikaisen vävyksi tuli Kuopion itäpuolelta Ryönän kylästä Erkki Väätäinen. Nykyinen Väätäälänkylä sijaitsee Lastukoskelta Nurmekseen menevän tien varrella. Edellä mainituilla vuoden 1765 kesäkäräjillä tuomittiin Väätäälänkylä kuopiolaisen Savisaaren ja Niuvanniemen tilan osaksi!

7.3 Wuotjärven Leskisten maat Wuotsalmen lähellä

Wuotjärvi sijaitsee Nilsiän kaakkoispuolella noin 10 kilometrin etäisyydellä keskustasta. Leskistenkin maat oli kirjattu Iisalmen pitäjään ja siellä Ollikalan kylään. Vuotlahden omistukset perustuivat anekiin 1744, joka kuului Jääskeläisille ja Kekkoselle. Muut osat tilaa oli koottu erikseen. Ollikala sijaitsi nykyisen Lapinlahden kirkonkylän eteläpuolella. Juho Matinpoika Leskisen tilan numero 229 (p. 486) sijaitsi Kuopion Wuotjärvellä. Juhon asuinpaikaksi on kirjattu Wuotsalmi "Wåtsalmi", joka sijaitsee Wuotlahdessa. Asuinpaikan vierellä oli 1/2 talvikuorman niitty. Muiksi omistuksiksi on mainittu "Lechkinen (Leskinen), Homantaival, Wothlambi (Wuotlampi) ja Joutsenjoenpää, jotka sijaitsivat asuinpaikan lähellä. Lisäksi Leskisellä oli Koivulammin rannalla 1/2 talvikuorman niitty ja toiset samankokoinen niityt Tervajoen sivulla sekä Koivukortteessa "Koifwu kortes". Nämä kaikki sijaitsivat asuinpaikan läheisyydessä. Matala Koivulampi löytyy edelleenkin Koivusalmen ja Jokelanjoen väliltä. Koivulammin länsirannalla on nytkin kosteita peltoja, jotka lienevät näitä Juho Leskisen vanhoja niittyjä. Joutsenjoki laskee etelän suunnasta Joutsenjärvestä eli nykyisestä Jouhtenisesta Wuotlahteen. Koivukorte löytyy Vuotniemen eteläpuolelta Kuvajansaaresta (Tieto: Kusti Leskinen).

Juho Leskisen verotila oli vanhan verotuksen 1 veromarkan suuruinen ja uuden 2/3 veromarkan arvoinen. Mitään anekia ei mainita hänen tilansa kohdalla! Luku 15 tarkoittanee jotain kylvömäärää samoin kuin luku 7. Leskisen tilanumeroa edelsi wuotjärveläiset Antti Laurinpoika Pasasen tila 227 ja Heikki Heikinpoika Hartikaisen tila 228. Seuraava tilanumero 230 löytyi Wuotjärven Hipanlahdelta. Tämän Niutan ja sittemmin Rissasten vanhan tilan oli saanut haltuunsa 1650 - luvun alussa Pekka Julkunen. Leskisen mailta löytyi jonkin verran tervas - ja mäntymetsää sekä hiukan kalavesiäkin. Tässäkin omistuksia on selvästi väheksytty. Esimerkiksi Wuotjärveltä Akonvedelle muuttaneella Matti Leskisellä oli vuoden 1654 syytinkisopimuksen mukaan huomattava omaisuus, johon sisältyi 1 hevonen, 5 lehmää, 6 nuorta nautaa, 8 lammasta ja 4 sikaa sekä runsaasti kalaverkkoja. Tuskinpa veli Juho (Jöns) oli Mattia köyhempi vuonna 1664. Jönsin jälkeen tilan isännyyyden otti poika Pekka noin vuonna 1685. Vuoden 1712 aikoihin isännäksi tuli Pekan veli Antti, jonka vaimo oli Elin Laitinen.

Miten kävi muiden omistajien Wuotlahden maille? Vuonna 1664 Wiannan kylässä (p.497 Wianta) asui Heikki Pekanpoika Ollikainen. Heikin maita olivat: Patalahenniemi, Patalahen sivu ja Patajoenkorva anekin 1782 perusteella. Aneki kuului Joan Leskiselle ja Martti Yletyiselle. Hän oli merkityttänyt tarkastuspöytäkirjaan vanhoista anekin maista: "Wuotsalmi, Homantaival (Hofvantaival), Wuotlahti ja Joutsenjoen korva löytyvät tarkastuskirjan sivulta 486 Juho Niilonpoika Roivaisen palstasta numero 186, minkä tähden ne täältä kirjataan pois!". Tarkastuskirjan sivulla 486 kerrotaan, että Juho Niilonpoika Roivaisen asuinpaikka sijaitsi Sälevällä Luomaisen rannalla".

Toisaalta vuonna 1664 (p.486 Lapinlahti Ollikkala) kerrotaan, että Ihannus ja Lauri Jääskeläisen sekä Pekka Keckosen anekissa 1744 mainitut palstat Putahanniemi, Viannanniska, Patalahen suo ja Patajoen korva olivat siirtyneet Tavisalmen kartanolle. Muista viimeksi mainitun anekin maista Kirmasmäki on lähellä Iisalmen Hernejärveä. Kumpuisten luoteispuoli oli nähtävästi Peltosalmen ja Hernejärven välissä. Rautajärven maa, Sukevan väli ja Rauvan väli ovat Sonkajärven pohjoispuolella Sukevan tienoilla.

Ollikalan "yhtymään 486" kuului Wuotjärven Jöns Leskisen lisäksi mm. Matti Räsänen Maaningan Käärmelahden kylästä, Heikki Jääskeläinen Lampaanjärveltä, Pekka Laurinpoika Kächköinen Nerkoolta, Lauri Antinpoika Tiihonen Vehmasmäen kylästä ja Erik Suomalainen Vännimäeltä. Suomalaisen maat Murtomäki ja Maaselänsivu jäivät Kajaaninpitäjän puolelle. Räsäselle oli jäänyt anekissa 1744 mainittu Pitäjänahon murto. Antti Tiihonen oli vuonna 1625 merkitty Käärmelahdenkylään Maaningalle, jossa hän myöhemmin oli "huonemies". Vehmasmäki on Kuopion eteläpuolella. Tiihosen asuinpaikaksi oli mainittu Kivijärvenaho. Matti Antinpoika Tiihonen muutti Pieksälle ja toimi Jöns Leskisen tavoin Kuopion käräjien lautamiehenä. Kuopion eteläpuolella Vehmasmäellä asui myös Tiihosia! Pekka Kächkönen puolestaan oli lautamies Iisalmella. Olivatko Kächköset alun perin Kekkosia? Tämä on vielä tarkistettava anekista numero 1717! Jääskeläisten Wuotlahden maita ei mainittu. Hänen vanha nautintansa "Honkasuonranta" on merkitty Ollikkalan kylään. Ilmeisesti Honkamäki ja Honkaniemi samoin kuin Lapinjoki löytyivät Ollikalasta.

Huom.! Ollikalan naapurikylässä Lapinlahden Leppälahdella asui Lapweteläisten suku. Tilan isäntä oli Paavo Paavonpoika osakkaanaan Enewald Enewaldinpoika Lapweteläinen. Myöhemmin Leppälahdelle ilmestyi Valtojen suku. Isonvihan aikaan siellä asui Elias Valta. Sukunimi "Valta" nähtävästi lyhennettiin etunimestä "Enewald". Suvun edustajia siirtyi myös Wuotjärvelle. Ilmatieteen laitoksella säätietietoja profetoi joskus Hannu Valta.

7.4 Antti Laurinpoika Pasasen tila Wuotjärvellä

Tämän kruununtilan numero vuoden 1664 tarkastuksessa Kuopiossa oli 227. Sen verotusarvot olivat samat kuin edellä mainittujen Leskisten tilan. Mitään anekia tilaan ei mainita. Se ja samoin osa itäosa "Selkälänniemeä" lienevät ainakin osaksi kuuluneet Juvan Partalan kuninkaankartanon maihin. Partalan kartano kalasti 1550 - luvulla Wuotjärvellä.

Mistä Antti Laurinpoika tuli vuonna 1638 Wuotjärvelle, ei voida tarkasti sanoa. Lähin Pasasten asuinpaikka oli Leppävirta, mutta ei voida selkeästi osoittaa, että Antti olisi tullut juuri sieltä. Täytyy mennä kauemmaksi Joroisiin tai Juvalle, joista myös löytyy Antin isäksi soveltuvia Lauri Pasasia. Todennäköisemmin Antti oli sieltä lähtöisin. Myös Lapinlahden - Iisalmen - Sonkajärven alueella asui Pasasia. Tälle alueelle oli kirjattu kaksi Heikki Pasasen jälkeläistä. Antilla oli Heikki - niminen vanhimmasta päästä oleva poika. Antin ensimmäinen torppari oli noin vuonna 1647 Lastulahteen merkitty Olli Utriainen, jonka sukua asui viimeksi mainitulla seudulla. Muistettakoon vielä, että samoihin aikoihin naapuritilalle tuli ilmeisesti Lapinlahden Ollikalasta Juho "Jöns" Matinpoika Leskinen. Muutamat esimerkit osoittivat, että Antti Pasanen pystyi onnistuneesti ajamaan omia oikeuksiaan myös käräjillä.

Antti Pasasen asuinpaikaksi on kirjattu Hipanniemi, jossa hänellä oli 15 kapanalan pelto ja 2 talvikuorman niityt. Nimi "Hippa" tarkoittaa metsänkuningasta, joka ajoi saaliin liikkeelle. Muita Pasasen omistuksia oli "Lastumäki, josta löytyi tervasmetsää, Syvärinjärveen pistävät Lastuniemi ja Kumpuniemi. Kumpuniemellä oli 1 talvikuorman niitty. Edellä mainittujen paikkojen etäisyydeksi asuinpaikasta kerrotaan 1/2 peninkulmaa eli noin 3 km. Nämä arviot lienee kerrottu vain verottajaa varten, joten niiden paikkansa pitävyys on kyseenalainen.

Lisäksi Antti Pasasen maihin kuului erillispalstana Nilsiänkylän maiden sisään jäävä "Taatonjärven päiväranta", jossa hänellä oli 1/2 kuorman niitty. Tämä alue sisältynee nykyiseen Taatonpäähän. Sen etäisyydeksi on kirjattu 1/8 peninkulmaa. Muita omistuksia oli "Lohilahen toisella rannalla". Lohilahti on Syvärinjärvessä Kumpuniemen länsipuolella. Tästä Pasasten ja nilsiäläisten lukuisia kiistoja aiheuttanut raja kulki suoraviivaisesti Riitasalon poikki Ylä - Hipanjärven Saarilahteen. Pasasen maihin kuuluivat Wuotjärvessä Lastukosken eteläpuolelta Winkinsaaret ja Hipanniemen nenästä "Kårkeansaari" eli Iso - Karkeinen. Winkinsaaressa oli 1 kapanalan metsä ja Karkeisessa 1,5 kapanalan metsä. Lohilahden ja Winkinsaaren etäisyys asuinpaikasta oli 1/2 peninkulmaa. Karkeisen saaren kerrottiin olevan lähellä "när". Pasasen verotettava peltoala oli 15 kappaa ja niittyala 4 kuormaa. Jälkimmäinen tuotti noin 1200 kiloa heinää.

Verottajalle oli kerrottu tilalta löytyvän "tervasmetsää ja haapaa "hupea?" sekä jonkin verran kalavettä. Lisäksi Pasasen mainittiin omistavan tavanomaiset 1 hevosen ja 2 lehmää. Tilan itäraja kulki Lastukoskea pitkin liittyen Wuotjärvellä vanhaan valtakunnan rajaan aina Pärnäsaareen asti. Sieltä raja kääntyi länteen Iso - Karkeisen saaren eteläpuolta kulkien Wuotniemen itäpuolelle ja sieltä nykyisen Muorisaaren ohi Hipansalmeen. Antti Pasanen tuli luultavasti Leppävirralta, mutta myös Iisalmi on voinut olla hänen aikaisempi kotipaikkansa. Pasasilla oli ollut vanhoja omistuksia pohjoisempana Iisalmen Lampaanjärven lähellä, Sonkajärven kaakkoispuolella ja jopa Savon pohjoisosassa Rahajärvellä asti.

Wuotjärven kylässä asui erään vuodelta 1656 peräisin olleen asiakirjan mukaan "Antti Passainen, Olli Utriainen, Henrik Hartikainen, Juho Leskinen, Pekka Pekanpoika Julkunen, Heikki Heikkinen "Hukinen" ja Lassi Oinonen". Utriainen oli Pasasen torppari Lastulahdessa, Julkusen talo sijaitsi Hipanlahden kylässä ja Oinonen asui ilmeisesti Ala -Siikajärvellä Kauhasten maalla. Oinosia asui 1700 - luvulla Kuopiossa Puijolla, jossa Pasaset näyttävät majailleen Kuopion matkoillaan. Lieneekö sukujen tuttavuus peräisin jo näiltä ajoilta. Pasasella ja Leskisellä oli vuonna 1656 kummallakin aputyövoimana renki. Juhon velihän oli muuttanut Akonvedelle ja sieltä myöhemmin Kuopioon.

7.5 Pekka Julkusen, Rissasten, Martti Hämäläisen ja Pekka Tolppasen tilayhtymä

Pekka Pekanpoika Julkusen tilanumero Kuopion pitäjässä oli 230. Sen pääosa sijaitsi Wuotjärvellä Ylä - Hipanjärven ja siihen luoteesta virtaavan Taatonjoen länsipuolella. Kaakossa tilaa rajoitti Ala - Hipanjärvi. Lännessä raja oli Ala - Hippaan laskeva Kohisevanjoki. Sen länsipuolelta oli Kuopion Rissalaan kuuluva Pahkaniemi. Tämän Rissasten vanhan tilan toinen osa sijaitsi Juankosken itäpuolella Vehkalahdella. Tilan varhaisimmat haltijat olivat kuopiolaiset Tuppuraiset ja Suni Niuta. Verotilan vanha verotusarvo oli 1 veromarkka ja uusi 3/4 veromarkkaa. Julkusen asuinpaikka sijaitsi Taatonsuon etelärannalla, mikä lienee ollut nykyinen Hipanhovi Ylä - Hipanjärven länsirannalla. Talo sijaitsee Nilsiä - Wuotjärvi tien varrella noin 9 kilometrin etäisyydellä Nilsiästä. Tilaan kuului 10 kapanalan pelto ja 2 talvikuorman niityt. Julkuset olivat Kuopionkylän vanhoja asukkaita.

Tämän tilayhtymän 590 suurimmat osakkaat olivat Siilinjärven Rissalanrannan Rissaset. Lisäksi osakkaisiin kuuluivat Juankosken Akonvedellä asuva Martti Tahvonpoika Hämäläinen ja Wehkalahdelle muuttanut Pekka Pekanpoika Tolppanen. Osa yhtymän Juankoskella olevista omistuksista perustui Suni Niutan ja Martti Tuppuraisen anekiin 1791. Nämä olivat "Joentaipaleen maa, Karjalankosken maa ja Wehkalammin maa", jossa viimeksi mainitussa Tolppasella oli asuinpaikka. Rissaset asuivat "Venakoinahossa" eli nykyisen Kuopion lentokentän Rissalan seudulla. Muita yhtymän maita oli "Kouhujärvenmäki ja Kouhujärven pohjoispuoli sekä Kouhujärven ranta" nykyisen Nilsiä - Juankoski tien varrella noin 6 kilometrin päässä Nilsiästä.

Muita omistuksia oli "Joutsenjoen luoto Wuotlammilla Joutsenjoen suulla" eli nykyinen luultavasti Ollinsaari, Sarvansaarella, Auvisensaarella, Naavajoen suulla, Akonveden lahdenpohjassa, Raijan (Rajan) niemen maa eli vanhaa Wehkalammin maata, Kalliolahenmaa ja Laukasensaari. Jälkimmäisessä paikassa Hämäläisellä oli asuinpaikka". Auvisensaari sijaitsee Muuruveden eteläpuolella. Laukkasensaari eli "Puhaselän päiväranta" lienee nykyinen Hämälänsaari Juankosken keskustan eteläpuolella. Vuonna 1645 Vehkalahdella asui sotilaan leski Maikko Laukatar! Lisäksi mainitaan lähinnä niittyjä, joiden paikoiksi on kirjattu "Maija (Maja) harju, Pohjoissaari, Kotiluhta, Vainiolampi, Kaareslahden ranta Nilsiä - Kuopio tien varrelta".

Kuka oli tämä Laukkanen, jonka mukaan oli nimetty saari Juankosken Akonvedellä? Jotain valaistusta asiaan saadaan anekien liiteosan numerosta 20 sivulta 291 (p.605). Sen mukaan Paavo Hätinen oli "korkeammalta Kuninkaalliselta taholta" anonut ja saanut Riistajärveltä 1/2 veromarkan maan, joka oli ollut 40 vuotta autiona. Tästä hänelle annettiin todistus 7. lokakuuta vuonna 1608 Wiiksolassa (Sigfrid Viikson talossa Leppävirralla). Riistaveteläisen Paavo Hätisen poika oli torppari Antti. Jälkimmäisen poika Paavo osti Tuomas Vaittisen maita Akonvedeltä noin 1649. Kaupan takuumiehiä oliva Hannu Taskinen Kuopiosta ja Matti Tiihonen Pieksältä. Akonvedellä on vieläkin Hätilänjoki ! Antin poika Paavo Hätinen joutui värvärien kieroilulla sotilaaksi n. 1653 , mutta pakeni "Venäjälle".

Paavo Hätisen yhteydessä tulee vuonna 1608 esille riistaveteläisen Jöns Tuovinen kauppa. Tuovinen on ostanut Asko Laukkaselta 1 veromarkan tilan. Tästä hän maksaa Askolle - 25 kolmasta ruista, kattilan - 9 naulan painoisen "skyfröör" , "före" - 7 naulan (?tai rahaa 7 taalaria), kuin kattilan - 8 naulaa, ruista - 6 kolmasta. Laukasensaari kuului nähtävästi Riistavedenkylään. Pekka löytyi jo vuonna 1602. Vielä vuonna 1629 autioveroa maksoivat Pekka ja Matti Laukkanen.

Kaaressalon omistivat Leppävirran Kotalahden Leskiset! Osakkaiden uusien selotusten mukaisia maita sijaitsi "Wirraksenkosken niskassa Juankoskella, Lapinlahdella, Pitkinniemi? Akonpohjassa, Kallinsaari, Etusaari "Åtosaari", Rahuensaari, Akonveden Palosaari, Pahkamäki Ala - Hipanjärven länsipuolella ja Suoniitty". Joku edellä mainituista saarista Wuotjärven eteläosassa tunnetaan nykyisin nimellä Julkusensaari. Kallinsaari sijaitsee edellä mainitun Auvisensaaren länsipuolella. "Rahuensaari" eli Rahvo sijaitsee Rissalan lentokentän vierellä. Pahkamäki oli jäänyt Hämäläisten omistukseen. Lopuksi asiakirjassa mainitaan vaatimattomasti jokaisella osakkaalla olevan hiukan kalavettä, 1 hevonen ja 1 lehmä.


Sukutietoa Vehkalahden Tolppasista
Tolppasten suku lienee lähtöisin Säämingistä, josta löytyi ainakin jo 1700-luvun alussa paikkakunta Tolppalansalmi. Vuoden 1547 Säämingin 3. kymmenyksessä asuivat P, Olly, Arvid ja Pol Tolpanen. Vuonna 1604 mainitaan Tavisalmen Puutosmäen asukas Anders Tolppanen, jonka poika Per mainitaan Juankosken Vehkalahden asukkaaksi mm. vuonna 1639. Vuonna 1644 Leppävirran Osmajärvellä asui myös Per Tolppanen, joka lienee kuitenkin eri sukuhaaraa. Vuonna 1682 Juankosken Akonvedelle on kirjattu Eskel (Persson) Ja Per (Persson) Tolppanen vaimoineen. Vuonna 1594 mainitaan Savonlinnan muurimestariksi Lasse Tolpanen, joka lienee ollut Säämingin sukuhaaraa. Eräs Tolpanen (ehkä Anders) asui 1600-luvun alkupuolella Leppävirran - Rantasalmen alueella, mutta muutti sieltä ilmeisesti Kainuuseen. Vuonna 1664 Pekka Tolppasen oli siis laajan tilayhtymän jäsen. Tolpasten suvun ensimmäinen edustaja Vehkalahdella Pekka asui siellä ainakin jo vuonna 1645, jolloin hänellä oli myös vaimo ja renki. Pekka muutti seudulle ilmeisesti Leppävirralta. 1640 - luvun lopussa asui Tolppasia Leppävirran Pasalanmäellä ja myös Juankosken Vehkalahdella. Vuonna 1652 Pekka valittiin käräjillä nilsiäläisen Antti Luttisen ja wuotjärveläisen Antti Pasasen rajariidan erääksi selvitysmieheksi. Muut selvitysmiehet olivat lautamiehet Jöns Leskinen Wuotjärveltä ja Yrjö Hakkarainen Siilinjärveltä sekä talonpoika Olli Tuovinen ilmeisesti Riistavedeltä. Saman vuonna Pekka joutui selvittämään myös Liperin puolella asuvan Pekka Hannunpoika Lukkarisen ja Kuopion pitäjän puolella ilmeisesti Vehkasaaressa asuneen Matti Pekanpoika Ketun kaskiriittaa, joka koski 400 ruislyhdettä. Vuonna 1664 mainititaan, että Pekan isä oli Antti Tolppanen.

Pekka Tolppanen löytyy ainakin vielä 1673, jolloin hänellä on vaimo ja aikuinen poika. Vuonna 1676 tilaa isännöi Eskel Pekanpoika Tolppanen, jolla oli myös vaimo. Eskelillä oli myös veli Pekka. Vuonna1680 Vehkalahdella mainitaan Antti Tolpanen. Vuonna 1681 Tolppasten verotila joutui majuri Kustaa Ollongrenin 4. korppaalin ruotuun. Vuonna 1688 tilalla hallitsi Eskel Tolpanen vaimonsa ja poikansa Juhon kanssa. Tilalla asui Eskelin veli Pekka vaimoineen skekä renki Pertti Ahonen vaimoineen. Pertti lienee ollut kotoisin Säyneisten tienoilla asuvia ja Nilsiästä lähtöisin olevia Ahosia. Vuoden 1690 verotiedoista nähdään, että Eskelillä on pojat Pekka ja Eskel. Poika Eskelillä on myös vaimo. Tällöin tilalla asui vielä Eskelin veli Pekka vaimoineen. Tilalla asui myös Eskel Tolppasen veli Jaakko perheineen.

Vuonna 1695 alkoivat karmeat katovuodet. Silloin naapuritilan Rissalan asukkaat veljekset Matinpojat Heikki, Tuomas ja Matti Rissanen olivat ostaneet Jaakon isän veljeltä Eskeliltä tämän osuuden Tolpasten tilaan. Myyjä oli Eskel Pekanpoika Tolppasen leski Anna Väänänen ja kauppahinta 26 taalaria. Pian tämän jälkeen Rissaset kertoivat joutuneensa hautaamaan 13 nälkään kuolleen Tolppasen ruumiit! Jaakko Tolppanen ei myöhemmin käräjillä kiistänyt asiaa, kun hän yritti saada myydyn tilanosan takaisin Rissasilta. Kaksi vuotta kestänyt katokausi johtui ilmeisesti kylmistä ja hyvin sateisista kesistä, jolloin kasket eivät "suostuneet" palamaan. Satoa ei nähtävästi juuri saatu, mutta nauris lienee kasvanut. Vuonna 1696 oli pula siemenviljasta. Nämä taisivat olla ainoat nälkään kuolleet Juankosken ja Nilsiän alueella. Katastrofi nähtävästi johtui isännän kuolemasta. Kuopion suurpitäjässä näinä "suurina kuolonvuosina" selvittiin varsin hyvin. Useimmat pystyivät saamaan ainakin kalaa lukuisista järvistä. Muutama kerjäläinen mainitaan paikkakunnan henkikirjoissa. Usea isäntä joutui veronmaksukyvyttömäksi ja menetti tilansa. Vuonna 1713 mainitaan ruotujaon yhteydessä Pekka Antinpoika Tolppanen eli ilmeisesti vuoden 1681 aikainen tilan omistaja.

Isonvihan jälkeen 1723 asui Vehkalahdella Pekka Tolppanen ja tämän yhtiömies Juho Parviainen. Riistaveteläinen Sven Svensson Parviainen oli ostanut Rissasilta ainakin osan näiden Tolppasilta hankkimasta tilasta. Osa jäi nähtävästi Henrik Rissasen nimiin. Tilalla pyrki 1700-luvun alussa muitakin Riistaveden Parviaisia; myös Johan! Vuoden 1723 käräjillä mainitaan, että Isonvihan aikaan Wehkalahdella Juho Rissanen renkinä oli ollut Antti Vartiainen. Tälle syntyi likkalapsi Liisa Hamusen kanssa, mutta hän meni avioon Tolppasen tyttären Karinin kanssa. Ensin Antti muutti torppariksi Akonvedelle Abraham Hartikaisen tilalle, mutta otti sitten haltuunsa Viiitaniemeltä Jyrinlahdesta Antti Partasen autioksi jättämän tilan. Jyrinlahteen muutti myös Jaakko Tolppanen, joka otti haltuunsa Henrik Pasasen hylkäämän tilan Jyrinlahdesta. Pasaset olivat ottaneet 1727 haltuunsa Jyrinlahdesta Christer Parviaisen autiotilan.

7.6 Jännevirran Hartikaisen ja Niskasen maat Pisan pohjoispuolella Siikajärvellä

Jännevirtalaiset Sigfrid Ollinpoika Hartikainen ja Paavon Antinpoika Niskanen olivat saaneet palkkioksi "hyvistä palveluksistaan" vuosien 1570 - 1595 sodassa maata Pisan pohjoispuolelta. Nämä maat olivat 10 vanhan peninkulman eli 60 km päässä heidän Kuopion itäpuolella sijaitsevista asuinpaikoistaan Jännevirralla. Maiden omistus perustui erääseen nuorimmista anekeista, jonka numero oli 1850. Yhtiökumppaneiden omistuksiin kuului seuraavat maat: Kantaraatin pohjoispää, Paavojärvenjoki ja Paavojärvi, Pentinjärvi, Tuoreen Nurmeksen itälahti, Keyrityn Nurmilahti, Siikajärven välijoen niitty.

Tieto: Kesäkuun 8 ja heinäkuun 21 päivänä 1591 tekivät sopimuksen miehen ja hevosen varustamisesta sotaa varten Sigfrid Hartikainen, Olli Halonen, Eskil Ollinpoika, Lasse Arvidinpoika, Filip Ollinpoika ja Niilo Yrjönpoika (Halonen?), Heikki Venäläinen Heikki Hynäinen, Hannu Immonen, Olli Mustonen, Matti Staffansson (Tahvanainen?), Heikki Jespersson, Henrik Thomasson, Joan Kauppinen ja Pekka Ollinpoika Leskinen. Näin he saivat vapautuksen koko verosta (KA n. 6628 s.41 v.1593). Haloset lienevät Rantasalmelta, Leskinen, Immonen, Kauppinen ja ehkä Tahvanainen Leppävirralta ja Venäläinen ja ehkä Mustonen Kuopion tienoilta. Myöhemmin syksyllä suoritettiin Laatokan yli laivastohyökkäys, joka epäonnistui. Savolaisia johti Ambrosius Henriksson ja se suuntautui Salmin tienoilta Tihvinää kohti. Savolaisten piti tuoda laivaveneet. Miehiä oli ainakin retkellä 500. (Pirinen II:1 s.642)

Raatinjärvi sijaitsee Syvärin järven itäpuolella olevan Palonurmen kylän kaakkoispuolella. Nimi Kantaraatti saattaa liittyä Rantasalmen pitäjässä 1500 - luvulla asuneeseen Kantaraattisten sukuun. Palonurmen itäpuolella sijaitsevat Paavonjärvi ja Pentinjärvi. Nämä nimet mainittiin jo 1561 anekeissa. Ne saattavat liittyä alueella asuneisiin karjalaisiin. Tosin Rantasalmella asui Syvärinjärven Saunaniemen omistaneiden Piristen yhtiömiehinä Penttisiä. Jännevirtalaisten maat ulottuivat Palonurmen itäpuolella sijaitsevaan Nurmesjärveen asti. Näiden maiden eteläosaan kuului Siikajärven välijoki eli edellä mainitun Heikki Hartikaisen maiden pohjoispuolella sijaisevat alueet.

Jännevirtalaisia Hartikaisia siirtyi asumaan Siikajärven maille joskus 1650 - luvun jälkeen. Asukkaaksi mainitaan 1670 - luvun alussa Antti Sigfridinpoika Hartikainen. Antti kuitenkin voi olla myös Heikki Hartikaisen sukua. Antin suku otti 1700 - luvun alkupuolella haltuunsa Heikki Hartikaisen entiset maat. Vuonna 1674 Siikajärvellä asuivat Heikki Hartikainen vaimoineen, Heikki Mikonpoika Hartikainen (yhtiömies? Olli Heikkinen "Häkinen"). Lisäksi kylässä oli kirjoilla myös Antti (Sigfridinpoika) Hartikainen vaimoineen sekä Lassi Oinonen(Es 2673 v.1674 s.573). Mikko ja Sigfrid Hartikainen olivat molemmat Olli Sigfridinpoika Hartikaisen poikia Jännevirralta. Myös Wuorisalossa tai Litmaniemellä asui Hartikaisten sukua. Vuonna 1625 siellä asui Antti Hartikainen 2 veromarkan tilalla. Vuonna 1660 siellä veroa maksoivat Antti Antinpoika ja Daniel Antinpoika Hartikainen.

7.7 Kuopiolaisten Kauhasten eli Argillanderien maita Pisan pohjoispuolella ja Juankoskella

Juho Kauhanen toimi edellä mainitussa vuosien 1570 - 1595 sodan loppuvaiheissa kuopiolaisten talonpoikasjoukkojen päällikkönä. Hän osallistui myös Täyssinän rauhan rajankäyntiin. Raja kulki Pisalta pohjoiseen jokien ja järvien muodostamaa luonnollista rajalinjaa mukaillen Rautavaaran pohjoispuolelle Tiilikkajärvelle. Nykyisen Kuopion yliopiston tienoilla asuneet Kauhaset saivat jo Arved Stålarmilta vuonna 1598 rajamaita Pisan pohjoispuolelta Raatinjärveltä aina Rautavaaran eteläpuolella sijaitsevaan isoon Nurmesjärveen saakka. Omistuksen varmisti herttua Kaarlen asettama Wiipurin linnassa asunut lainlukija Jöran Blancke 28. heinäkuuta vuonna 1600. Myös Jöranin veli oli Itä-Suomessa merkittävässä asemassa. Vuonna 1664 maiden omistajia olivat Savisaaren ja Nivanniemen tilojen haltijat vouti Johan Ivarsson Kauhanen ja hänen sukulaisensa kapteeni Anders Johansson Kauhanen. Jälkimmäinen omisti maita myös Maaningan Venäjänsaarelta eli vanhalta Tenhustensaarelta.

Myöhemmin 1770 - luvulla nämä maat siirtyivät Juankosken Ruukin omistuksiin. Alueen kartasta löytyy nytkin nimi "Ruukinsalo". Kauhasten maihin kuuluivat "Ylimmäisen Siikajärven maa, Keyritynjoen sivu, Kantaraatin maa ja Pisanmäen päiväranta". Nämä maat sijaitsivat 14 vanhan peninkulman päässä Kuopiosta. Pisanmäen päivärannan maan oli ottanut haltuunsa edellä mainittu Heikki Heikinpoika Hartikainen, joka oli pystyttänyt sinne myös asuinpaikkansa. Tämä lienee sijainnut kilometrin etäisyydellä Lastukoskelta kaakkoon Wuotjärven rannalla.

Vuoden 1664 maakirjojen Kuopion pitäjän numero 631 tarkastustietojen mukaan kruununvouti Johan Ivarsson Kauhasen omistukseen kuului Juankosken Akonvedeltä 2 vanhan veromarkan ja 3/4 veromarkan verotila. Nämä maat oli kuvattu seuraavasti: "Joenkeskus Akonpohjasta, johon sisältyi niemi ja 2 pientä saarta, joista toisessa oli myös asuinpaikka ja peltoa. Lisäksi maihin kuului Akonveden Honkasaari". Omistukset perustuivat Pekka Karkiaisen anekiin numero 1814. Tilan puusto oli mänty - , kuusi - ja lehtimetsää, mutta tervasmetsää ja kalavesiä sieltä ei löytynyt.

Vuonna 1656 Akonvedellä eli Juankoskella asui Pekka Tolppanen, Paavo Kettunen, Martti Hämäläinen, Antti Hätinen, Pekka Hakkarainen ja Matti Leskinen. Jälkimmäinen oli Kettusen syytinkiläinen. Antti Hätisen tila sijaitsi vouti Kauhasen omistaman Voudinsaaren itäpuolella. Hän oli ottanut sen haltuunsa vuoden 1650 tienoilla Tuomas Vaittiselta.

7.8 Korhosten, Keyrityn Lukkaristen ja Ukkosten yhteismaat sekä Kärsämäki Syvärin itäpuolelta

Pekka Korhonen oli myös tehnyt sodan 1570 - 1595 aikoihin hyviä palveluksia kruunulle. Niinpä hän oli saanut suuren kruununtilan rajamaasta 3. maaliskuuta 1603 lainlukija Eric Mickelsson Sölfverarmilta anekilla numero 1849. Tähän rajamaahan kuului anekien tarkastusosan numeron 16 mukaan "Keyritynjärven toista rantaa, Keyritynjoen luoteispuolta, Tuoreen Nurmeksen "Toren Nurmen" itärantaa, Kangasjärveä, Kangasten niittysuo, Älänteenjoen "Elenden joen" eteläpuolta, Joutsenlahi (Joutenlahti)". Jälkimmäinen lahti pistää Rautavaaran lentokentän pohjoispuolella sijaitsevasta Älänteenjärvestä itään päin". Asiakirjassa mainitaan myös Kuninkaallisen Majesteetin rajamaiden verotusohje. Korhosten maiden sanottiin sijaitsevan Suojärvellä, joka löytyy Rautavaaran kirkonkylän länsipuolelta. Tosin heidän kaikkien asuinpaikkansa ei sijainnut siellä. ainakin osa suvusta viljeli maata Palonurmen itäpuolella Kangaslahden alueella.

Anekien lisäosan numerossa 1849 kerrotaan mm. että näitä 8 veromarkan rajamaita on jonkin verran viljelty, sekä vuosiluku 1624. Anekin maihin kuuluu "Tiilikanjoen kahden puolen, Keyrityn luoteispää, Laakajärven päiväranta. Siikajärven maa, jota on viljellyt Olli Hartikainen".

Vuoden 1664 maakirjojen tarkastuksen mukaan Pekka Korhosen perikunnan maista "Keyritynjoen luoteispuoli kuului vouti Johan Ivarsson Kauhaselle. Korhoset omistivat Keyritynjärven toisen rannan, Tuoreen Nurmen itärannan, Kangasjärven, Kangasjärven niittysuon, Älänteenjoen eteläpuolen ja Joutenlahden. Heikki, Sigfrid ja Filip Korhonen asuivat Kangaslahden alueella" nykyisen Palonurmen pohjoispuolella.

Joroisten pitäjään kuului 30. maaliskuuta 1664 annetun päätöksen mukaan osa näistä Suojärvenkylän maista. Edellä kerrottiin, että näihin maihin oli aneki numero 1578. Se oli myönnetty joroislaisille Heikki Niilonpoika ja Paavo Simonpoika Lukkariselle. Maat sijaitsivat "Tiilikanjoen kahdenpuolen, Keyritynjärven luoteislahdessa ja Keinäsenjärvellä". Viimeksi mainitut maat omistivat Korhoset ja Keyritynkylän Olli Lukkarinen vävynsä Juho Ukkosen kanssa puoliksi.

Tiilikkajoki virtaa Rautavaaran pohjoispuolella sijaitsevasta Tiilikkajärvestä Älänteenjärven kautta Rautavaaran lentokentän pohjoispuolitse. Se laskee Syvärinjärveen koillisesta Aholasaaren pohjoispuolelta kahta haaraa pitkin. Niiden väliin jää Kärsämäki, jossa näihin aikoihin asui Siilinjärven Hakkaraisten suvun edustaja Niilo Paavonpoika Hakkarainen. Hänen maansa olivat: Kärsämäki, Somsansuu ja Somsanjoen toinen ranta. Siilinjärven Hakkaraisilla oli ulkopalstoja mm. Pajulahden tienoilla "Haapaniemi, Kauppisenjärven taival, Pieksänsaari ja Säynejoenluhta sekä Vehkataival". Hakkaraisten osakkaina oli myös Knuutisia, joita asui (ehkä eri sukuhaaraa) mm. Nilsiän Niinimäessä.Vuonna 1678 Pekka Laurinpoika Hakkarainen Syvärinkylästä luultavasti Kärsämäeltä oli kirjattu sänkimäkeläisen "songamäkeläisen" Heikki Heikinpoika Ruuskasen sotilaaksi. Hakkaraisten tila oli vuonna 1676 siirtynyt Yrjö Ollikaisen omistukseen. Kärsämäen eteläpuolella Aholasaaren kohdalla sijaitsee Keyritty.

Laakajärven päiväranta oli kahteen kertaan viety verolle anekin 1778 mukaisesti, jossa se oli kirjattu nimellä "Laachjoen eteläpää". Aneki oli Olli Laitisen ja Juho Tuovisen nimissä. Siikajärven maata nautti vouti Johan Ivarsson Kauhanen nimellä "Ylimmäisen Siikajärven maa". Kaikki edellä mainitut tilat olivat kruununtiloja.

7.9 Syvärinjärven itärannan Keyrityn Lukkariset ja Ukkoset. Jouhiniemen Juho Kuosmanen.

Tilan numero Kuopion pitäjässä oli 235. Tämän 1,5 veromarkan verotilan omistivat Juho Ollinpoika Ukkonen ja Olli Hemminginpoika Lukkarinen. Ukkonen oli siis Lukkarisen vävy. Ukkoset harjoittivat myös sepän ammattia, koska Ivar Ukkosen jäämistöstä löytyi 1707 mm. palkeet "blås bälg"., joista Samuel Ukkonen riiteli. Vuoden 1664 tarkastuksen mukainen numero oli 551. Tilan maihin sisältyivät "Syvärinrantasuo, Syvärinsalo (Kerssinsaari), Viitalahti, Jotaniemi ja Niittypuro". Muut maapalstat ilmeisesti sisältyivät edellä mainittuihin joroislaisten Lukkaristen anekiin numero 1578. Sen omistivat Hemming Niilonpoika ja Paavo Simonpoika Lukkarinen. Sen maistavain "Lukkarinjuuri" mahdollisesti sisälsi Keyrityn maita. Kuten edellä kerrottiin, Keyritty sijaitsee Kärsämäen eteläpuolella Aholasaaren kohdalla.

Huom.! Lukkarilan Lukkariset asuivat Tahkovuorelta lähes 20 kilometriä länteen sijaitsevan Pyöreisenjärven rannalla. Heidän omistuksensa perustuivat Leppävirran Saamaisten anekeihin numero 1677 ja 1685. Jälkimmäinen kuului Pekka Niilonpoika Nikkiselle. Anekissa mainitaan Maaselän eteläpää, mutta se sijaitsi melko lähellä Pyöreistä, joten se lienee ollut Iisalmen ja Nilsiän reittien välillä oleva "Maanselkä". Tähän sisältyivät mm. Juho Niilonpoika Roivaisen maat Sälevällä Luomaisenjärven rannalla. Myös Syvärinjärven Jouhiniemellä sijaitseva Matalalamminluhta mainitaan. Sen omisti Juho Kuosmanen Syvärinkylästä. Juho on Nilsiän Kuosmasten esi-isä. Matalampi lienee kuivattu Syvärin vedenpinnan laskun yhteydessä. Kuosmaset asuivat Pajujärvenkylässä, josta löytyi mm. Juho Paavonpoika Kuosmanen. Miten Rautavaaran länsipuolella Suojärvellä sijaitseva Nikinmäki liittyy Nikkisiin?

7.10 Syvärinjärven itärannan Saunaniemen Piriset

Tämä Syvärilänkylään kuuluvan tilan numerot olivat 240 ja 242. Omistusten pohjana oli Joroisten Kotkatlahden Piristen aneki numero 1528. Kotkatlahden Pirilä todettiin autioksi. Tilalla asuivat Juho Ollinpoika Pirinen 3/4 veromarkan verotilalla ja Martti Pirinen, jonka 3/4 veromarkan kruununtila oli autiona. Martti lienee muuttanut "Karjalaan", jossa Pirisiä löytyi mm. Kaavinkylän tienoilta.

Anekissa luetellut maat olivat "Tahvanaisenmäki ja Saunaniemen maa". Edellinen sijaitsi Piristen asuinpaikasta 1 peninkulman päässä ja jälkimmäinen 1/2 peninkulman päässä. Piriset asuivat Syvärinjärvessä sijaitsevassa Hietasaaressa "Hetasaari", joka oli aikaisemmin Nilsiänkylään kuuluva Mäntysaari. Muita Piristen omistuksia Syvärillä olivat "Mustasaari, Sammalsaari, Siikosaari, Palosaari ja Hietasaaren vierellä sijaitseva toinenkin saari". Nämä saaret oli saatu kihlakunnan tuomiolla 10. heinäkuuta 1660. Pirisillä kerrottiin olleen hiukan kalavettä sekä 1 hevonen ja 2 lehmää.

Vanhoista Pirisistä: Pirisiä asui Rantasalmen Keriharjun 2. kymmenys ainakin vuonna 1541, jolloin siellä mainitaan 5 veromarkan tilalla Olli Penttinen ja Per Pirinen. Vuonna 1546 samassa paikassa verotettiin Joan Piristä. Vuonna 1554 Keriharjun 4. kymmenys yhtiömiehet : 8 Joan Pirinen ja Olli Pentinen. Myöhemmin mainittaan, että jälkimmäiset asuivat Kotkalahden kylässä. Vuonna 1561 (nr 6320 s.?) Gustaf Fincke verotus Tavisalmi 4 Olli ja Henrik Pirin. Vuonna 1568 Rantasalmen Keriharjun neljännes 1. kymmenys verotus 8 Joan Pirin, 3. kymmenys 6 Per Pirin. Vuonna 1594 Rantasalmi Huosioisranta: 2 Lauri Pirinen ja Knut Dansk (Tanskanen). Vuonna 1589 Per Pirisen tila Huosoisrannalla oli autio erittäin pahan hallavuoden takia; ei siis sotilaiden ja ratsumiesten linnaleirin takia! Vuonna 1595: 8 Per Pirinen on kirjattu Leppävirran kymmenykseen. Vuonna 1600 Leppävirta Papin verot: Yhdessä: 8 Olof Pirinen, Hemming Lukkarinen ja Nils Sutinen. Vuonna 1602 Warkauden kymmenys: lautamies Lauri Pirinen. Vuonna 1604 Rantasalmella Varkauden lähellä asui Per Pirinen, Bengt Pirinen ja Lauri Pirinen sekä Haapataival: 9 Olof Pirinen . Vuonna 1613 Rantasalmi: Bengt Pirinen ja Tavisalmi Savilahden neljännes: 1/2 Per Pirinen.

Pirisiä siis muutti Nilsiään etelämpää ehkä Rantasalmen Kotkatlahden Pirilästä. Vuonna 1602 Rantasalmella olivat Lauri ja Olli Pirinen ja vuonna 1613 myös Pentti. Nilsiässä suvun edustajia löytyy noin vuonna 1613 Pekka ja vuonna 1618 Lauri. Vuonna 1620 Pekka omisti ainakin lehmän, 3 lammasta ja kylvö 1/3 span (30 litraa) sekä vero 6 3/4 äyriä. Laurilla puolestaan oli hevonen, 1 tamma, 2 lehmää, 4 lammasta ja kylvö 2,5 pannia (2,3 hehtoa) ja vero 28 äyriä. Vuonna 1624 Tavisalmella saivat sakkoja Pekka ja Matti Pirinen reilu 22 taalaria. Vuonna 1626 Pekan ja Laurin tilat olivat kapteeni Hans Bergin alaisen upseerin "ruodussa".

Vuonna 1627 Syvärinkylästä löytyivät Paavo (ehkä Pekka) ja Lauri Pirinen kumpikin 1 veromarkan tiloillaan. Vuonna 1628 Kuopion pitäjästä on sotilaana Juho (Jöns) Ollinpoika Pirinen. Seuraavana vuonna Syvärinkylässä asuu Olli Pekanpoika Pirinen 1 veromarkan tilalla ja vuonna 1633 vain Olli Pirinen. Seuraavana vuonna Olli oli 3,5 veromarkan tilan osakas. Vuonna 1636 Ollin tila on osaksi autiona. Vuonna 1638 on Olli Pirisellä lammas ja karitsa. Lisäksi kylässä asui Elli (Elin) Pirinen. Vuonna 1640 Rautavaaran Tiilikalle on muuttanut Paavo Pirinen ja Juuan Kajoon Lauri Pirinen. Seuraavana vuonna Rantasalmella asuu mm. ratsumies Pekka Pirinen 5,5 veromarkan tilalla.

Vuonna 1646 Syvärinkylässä asuvat Olli sekä Martti Pentinpoika Pirinen. Martilla on poika ja sokea vaimo sekä karjaa lehmä, lammas ja karitsa. Olli on sairaalloinen ja tilalta on Olli ( poika!) nihtinä. Vuonna 1647 löytyvät Olli ja Kaisa Pirinen. Martti Pentinpoika Pirinen omistaa lehmän, lampaan ja vuonan. Olli Pirisen poika puolestaan tamman, lehmän, lampaan ja vuonan. Martti Pentinpoika siirtyy Liperin puolelle. Kuitenkin hän löytyy seuraavana vuonna 1648 Syvärinkylästä huonemiehenä! Martilla on vaimo, poika Tuomas, 2 lehmää ja 2 lammasta. Olli ja Kaisa ovat nyt veronmaksukyvyttömia. Kylässä asuu myös Juho (Jöns) Pirinen.

Vuonna 1651 Tiilikalla asuu edelleen Paavo Pirinen ja Paskovaaralla (Rautavaaralla) Lauri Pirinen sekä Kaavilla (Kalaniemellä) Kauppi Pirane (?Piirainen). Vuonna 1655 Syvärinkylässä asui Olli Pirinen, vuonna 1660 Martti Pirinen, vuonna 1661 Olli ja Martti. Vuoden 1664 maakirjojen tarkistuksen yhteydessä mainitaan, että Olli on Juhon poika, joka myös omisti Martti Pirisen aution. Vuosina 1662- 1666 Kuopiossa mainitaan vanki Kirsti Pirinen. Vuonna 1670 Nilsiänkylässä asuu hallavuosien takia rutiköyhä Juho Ollinpoika Pirinen. Vuonna 1672 Syvärinkylään on kirjattu Juho, Martti, Pekka ja Lauri Pirinen ja seuraavana vuonna myös Olli. Vuonna 1674 Juho asuu taas Nilsiässä.

Vuonna 1676 Juho asuu Nilsiässä ja Olli Ollinpoika ja Pekka Ollinpoika Syvärinkylässä. Vuonna 1678 Inkerinmaalla on eversti Anders Munckin alainen sotilas on Staffan Andersson Pirinen. Vuonna 1681 Pekka Ollinpoika ja Juho Ollinpoika Pirisen tila joutui majuri Kustaa Ollongrenin 2. korppaalin Petter Willandin ruotuun. Nilsiässä Juho Ollinpoika Pirinen oli Lauri Antinpoika Lintusen yhtiömiehenä siis tilalla Nilsiä numero 2. Juholla oli poika Olli.

Vuonna 1686 Syvärinkylässä asuivat Juho Ollinpoika Pirinen ja Martti sekä Pekka. Vuonna 1693 Martti Lappalainen oli ottanut Nilsiästä Juho Pirisen asuman tilan. Syvärissä asui edelleen Pekka Ollinpoika poikansa Ollin kanssa. Vuonna 1694 Kaavinkylässä asui Olli Pirinen ja Eerik Piirainen, Säyneisissä asui Lauri Pirinen. Vuonna 1705 - 1711 Syvärilässä asui Pekka Ollinpoika Pirinen veljensä Ollin kanssa. Vuonna 1718 ainakin Olli Pirinen asui Syvärilässä. Isonvihan jälkeen vuonna 1722 Syvärilässä asuivat Pekka Pirinen, veli Olli sekä poika Erkki. Wuotjärven Hirvisaaren asukkaaksi oli tullut Pekka Pirinen ja Säyneisissä asui edelleen Lauri Pirinen Jaakko Mikkosen kanssa. Tila ollut autio ja metsittynyt vuodesta 1697. Vuonna 1729 Erkki Pirinen Syvärilä oli esittämässä kirkon perustamisanomusta Nilsiään. Vuonna 1635 Olli Pirinen Sywäri ja Juho Rissanen Nilsiä kiistelevät Mustasaaresta. Huom.! Kaavilta lähti sukua Laatokan Karjalaan Ruskealaan, jossa 1915 syntyi Pekka Pirinen. Tämä toimi 1960 - luvulla kauppiaana Kiuruvedellä ja kertoi sukunsa olevan lähtöisin Kaavilta.

7.11 Syvärinjärven luoteispäässä Urimolahden kylän Jouhiniemellä asuvat Kuosmaset

Juho Paavonpoika Kuosmasen tilan numero uudesssa verotuksessa oli 236. Se oli kruununtila, jonka verotusarvo vanhan veron mukaan oli 1/2 veromarkkaa ja uuden 1/3 veromarkkaa. Kuosmasen maat olivat "Jouhiniemen maa, jossa hänellä oli asuinpaikka sekä Sormunsaari". Metsässä kasvoi mäntyä ja koivua. Maaperä oli savimaata ja osaksi kivikkoa. Kalavedet olivat kohtuulliset. Karjaa Juholle oli kirjattu 1 hevonen ja 2 lehmää. Juhon tila joutui vuonna 1681 kornetin ruotuun ilmeisesti Iisalmen puolelle.

Kuosmasen asuinpaikan eteläpuolelta Ruokoisten kylästä omistivat maita Lapinlahden Karvasalmella asuvat Ryynäset. Heidän tilaansa kuului Tahkovuoren pohjoispuolella sijaitsevan Rahasmäen pohjoisosa eli Kalliolahti ja Jouhilahti. 1650 - luvun puolivälin jälkeen Ruotsalaisten suku otti haltuunsa Ryynästen maat. Vuonna 1681 ruotajaon perustamisen yhteydessä mainitaan, että Ruokoisten tilan oli omistanut Heikki Ollinpoika Ryynänen ja sen oli ottanut haltuunsa Heikki Jaakonpoika Ruotsalainen ilmeisesti viereisen Pajujärven - tai Mikkajärvenkylästä. Osa Jouhiniemeä kuului Niilo Pekanpoika ja Pekka Erikinpoika Ruotsalaiselle, joilla oli kruununtila.

Syvärin pohjoispuolella Jumisilla asui mm. Heikki Matinpoika Hynninen, Juho ja Paavo Antinpoika Heiskanen. Heiskasia oli enemmänkin: Lauri Pekanpoika, Matti Pertinpoika, Juho ja Pertti Laurinpoika sekä Juho Pekanpoika. Lauri Pekanpoika asui Korpijärvellä. Paloistenkylässä asuivat Juho ja Pertti Laurinpoika sekä Juho Pekanpoika ja vielä Matti Pertinpoika Hynninen. Korpijärveltä löytyi myös Olli Ollinpoika Juutinen.

7.12 Pelonniemen ja Pieksän Heikkisten maista

Juho Heikkinen oli saanut vuonna 1566 Klaus Flemingin laamannintuomiolla suuret maa-alueet Kuopion kylästä, Pelonniemeltä ja Muuruvedeltä itäänpäin aina Juankosken luoteispuolelle Wuotjärven rantaan asti. Vuonna 1664 suuri osa näistä maista kuului Kuopion Savisaaren ja Niuvaniemen tilojen omistajalle kruununvouti Johan Ivarsson Kauhaselle sekä tämän sukulaiselle kapteeni Anders Johansson Kauhaselle. Maiden omistusten pohjana oli aneki numero 1791.

"Pellonniemen kylään" oli kirjattu "Olli Pekanpoika Heikkinen, Pekka Juhonpoika Heikkinen veljensä Pertti Heikkisen kanssa ja Lauri Laurinpoika Heikkinen. Pieksänkylässä asui Tuomas Sakarinpoika Heikkinen". Osakkaiden maita oli "Rauwamäki, Tuppuransaari, jossa vouti asui, Laivonsalo, Niuvanniemi, jossa asui kapteeni, Muruenmaa, Wuotjärvenranta, Nousionlahdenmaa ym.".

Heikkisille kuului "Pieksänranta, jossa Tuomas Heikkiselle oli asuinpaikka". Klemetti Holopaiselta ja Klaus Montaneuvoselta anekin 1805 maista oli saatu "Nipasenmäki ja Salmijärvenmaa". Lisäksi Heikkiset olivat hankkineet nykyisen Nilsiän Sydänmaan eteläosista "Paloisenmäen Paloistenjärven rannalta". Muiden Heikkisten asuinpaikat sijaitsivat "Peltoniemellä", joka lienee sijainnut Muuruveden eteläpuolella Pellonniemellä. Jokaisella osakkaalla oli jonkin verran kalavettä Kallavedellä, 1 hevonen ja 2 lehmää. Antti Klemetinpoika Holopainen asui vuonna 1664 Ritoniemellä.

7.13 Nilsiän Kaaraslahden maista. Klemettiset, Pekkariset ja Pöksäset. Aneki 1683.

Kaaraslahti sijaitsee Nilsiä - Kuopio tien varrella nykyisen Pajulahden luona. Vuonna 1664 tämän kylän maat ulottuivat aina Kinahminmäen länsipuolelle asti. Kylän maita omistivat Leppävirralta muuttanut Olli Antinpoika Klemettinen ja Niilo Tahvonpoika Pekkarinen sekä Pielavedeltä muuttanut Pekka Pekanpoika Pöksänen. Näiden asuinpaikkana oli Kaarassalmi. Anekin 1683 perusteella he omistivat "Haapaniemen ja Koivukinan". Jälkimmäinen sijaitsi 1 peninkulman päässä. Lisäksi osakkaiden maita ulottui Kinahminmäelle "Kinanmaan mäki". Aneki 1683 oli annettu Tahvo ja Heikki Sormuselle, Olli Pietiläiselle ja Niilo Oinoselle. Anekista löytyivät maapalstat " Haapaniemi ja Köpnonkina (Koivumäki)".

Seuraavista maista heillä ei ollut mitään vanhaa "maaseteliä": "Halunantaival, Kuusiniemi, uusi Valkiaisen taival, Mökönjoen rannalta niitty ja Nikinsaari". Klemettisen maat olivat vanhan veron mukaan 1 2/3 veromarkan ja Pekkarisen ja Pöksäsen 2 2/3 veromarkan. Kaikki tilat olivat verotiloja. Mainittakoon vielä, että Kaarassalo oli vielä Kotalahdessa asuneiden Leskisten omistuksessa.

Vuoden 1561 anekien tarkastusosion (s.289 p.494 no 14) lopusta löytyy tietoja Heikki Pekanpoika Ruuskasen maista. Nämä tiedot oli saatu Savonlinnan maakirjasta. Ruuskasen ja Kustaa Fincken myöntämät maat olivat "Varpoisenmäki, Saarisen luoteispuoli ja Pahkamäki, Varpaisenmäki, Karessalo, Saarisen luoteispuoli ja Pitkänjärven pää". Kaarassalosta edellä mainitut Leskisetkin omistivat maata. Ruuskanen omistus oli varmistettu Niskalassa 5. heinäkuuta 1615.

Kuitenkin vuonna 1664 (p.494 Narvanlahti) kerrotaan, että Paavo ja Heikki Matinpoika Ruuskasen lesken maista Kivi Varpaisen ja Leväjärven etäisyydet Kaaraslahdelta olivat vajaa 5 km. Samoin Kaaraslahdelta katsoen Ruokoisen eli Ryteikön ja Pahkamäen etäisyys oli 3 km, Varpaisemäen noin 5 km, Saarisen luoteispuoli sekä Pitkäjärven pää sijaitsivat "lähellä". Olikohan välimatka sittenkin mitattu jostain muualta? Kuitenkin Pöljän ja Siilinjärven tienoilta maita anekien lisäosan mukaan (s.289 p.594 nro 12) nähtävästi tässä lähellä sijaitsivat Pitkäjärvi, Saarinen, Paloisenjoki ja Kevättömän murtoniemi. Maat kuuluivat Olli Pippuriselle, Antti Halttuselle ja Paavo Hämäläiselle.

Lisäksi vuonna 1664 Paavo Matinpoika Ruuskanen ja Heikki Matinpoika Ruuskasen leski yhdessä vastaavat tilojensa veroista. Heikin leski asuu Karesniemellä, jossa on 3 talvikuorman niitty. Paavo asuu 1/2 peninkulman päässä Kuusilahdenpohjassa. Maihin kuuluu myös Karessalo. Osakkailla on jonkin verran mänty -, kuusi - ja koivumetsää sekä tervasmetsää. Kalavesia on tietenkin niukasti "ringa". Kotieläiminä on hevonen ja "normaali" 1 tai 2 lehmää.

Vuonna 1656 Kaaraslahden kylässä asuivat "Olli Klemettinen, Niilo Pekkarinen, Juho Lukkarinen, Paavo ja Heikki Ruuskanen, Juho Pitkänen, Sigfrid Pitkänen ja Pekka Pöksänen". Pitkäset asuivat ilmeisesti Sänkimäen kylässä.

7.14 Nilsiän Sänkimäen Pitkäsiä ja heidän maitaan

Sänkimäki sijaitsee noin 15 kilometrin päässä Nilsiän keskusta lännen suuntaan. Warkauden Pitkästen anekin numero oli 1581. Vuonna 1664 Warkaus kuului Leppävirran pitäjään, joten Pitkästen vanha asuinpaikka Pitkälänniemi jäi naapuripitäjän puolelle. Siellä isännöi vouti Wellam Afläck ja Juho Yrjönpoika Pitkänen.

Vuonna 1664 Sänkimäessä verotilanomistajia olivat Erkki Heikinpoika Pitkänen asuinpaikkanaan Sänkimäki sekä Martti Juhonpoika ja Juho Sigfridinpoika Pitkänen. Jälkimmäisten asuinpaikka oli Kiilimäki. Tilaan kuuluvat maat olivat "Kaaraslahdelta Kauppisenjärveen asti, Kotajärven mäki, Ventojoki, Sänkimäki ja Kiilimäki". Pitkästen talot olivat kaikki vanhan veron mukaan 1 1/2 veromarkan ja uuden 1/2 veromarkan arvoiset. Sivuhuomautuksessa kerrotaan, että heidän metsissään kasvoi mäntyä, kuusta ja koivua, jotka kaikki olivat loppuun kaskettuja eli "alt uthhuggit". Jokaisella asukkaalla oli vaatimattomat 1 hevonen ja 1 lehmä. Sänkimäki kirjattiin 1650 - luvulla usein Kaaraslahden kylään.

Olli Sigfridinpoika Pitkänen oli vuonna 1650 hankkinut itselleen tilan Muuruveden länsipuolelta Kotasalmelta. Tilan oli jättänyt 10 vuotta aikaisemmin autioksi Paavo Varonen. Vuonna 1656 asui Maaningan Ruokoniemellä Sven Sigfridinpoika Pitkänen (Juuan Vaikkoon?). Nämä maat kuuluivat Maaningan Kurolanlahden Kurosille, jotka Sven oli saanut äitinsä perintöinä. Tilalla asui vielä eräs Kuronen. Myös Eskel ja Jöran Kuronen muuttivat Pohjois-Karjalaan Alaluostan alueelle, siis melko lähelle Vaikkoa. Vielä vuoden 1700 vaiheilla Maaningalla asui mm. Michell Pitkänen. Johan Pitkänen Sänkimäestä puolestaan hankki 1 2/3 veromarkan tilan Riistaveden Melaniemeltä 90 karoliinilla Johan Tuoviselta. Hän sai tilaan kolmannet lainhuudot kesäkäräjillä 1708. Melaniemen Johan Pitkänen toimi lautamiehenä monia vuosia ainakin jo vuodesta 1776 alkaen.

Pari vuotta myöhemmin Kurolanlahden Sven Pitkänen asui Sänkimäellä.Vuonna 1670 Vaikossa 1 veromarkan tilalla Sven Pitkänen sai veronalennuksen kadon takia (suuren köyhyyden takia). 1670 - luvun alussa Jännevirralla asuivat Antti ja Risto Pitkänen. Jälkimmäinen asui aikaisemmin Kotasalmella, josta 1696 löytyi myös Sigfrid Laurinpoika Pitkänen. 1676 Sänkimäen kylän kirjoissa olivat Sigfrid Pitkäsen pojat Sven ja Tuomas. Näiden veli Olli oli muuttanut Kotasalmelle. Sven (tai tämän poika) ilmeisesti muutti Juuan Vaikkoon, josta hän löytyi ainakin jo vuonna 1680. Svenin väitettiin osallistuneen nälkävuonna 1696 Pielisjärven kartanon ryöstöön. Riistaveden Melaniemelle oli joskus muuttanut Kasper Pitkänen Pertti Tuovisen osakkaaksi. Vuonna 1678 eversti Anders Munckin kompananiaan Kasurilasta oli värvätty Sven Eerikinpoika Pitkänen, joka palveli Inkerinmaalla. Vuonna 1682 Sortavalassa lautamiehinä toimivat Pekka Pitkänen ja Lauri Leskinen.

Vuonna 1701 Toivalassa verokirjuri Reinhold Reckmannin renkinä palvelivat Pekka Pitkänen ja joku Pasanen. Toivalassa Sigfrid Leskinen oli vuonna 1710 jättänyt autioksi 2/3 veromarkan tilansa, jonka otti Pekka Pitkänen. Vuoden 1700 vaiheilla Sänkimäellä mainitaan veljekset Olli ja Martti Pitkänen, joilla kummallakin oli Juho - niminen poika sekä veljekset Pekka, Lauri, Heikki ja Eerik. Veljekset Lauri - ja Heikki Erkinpoika Pitkänen joutuivat Isonvihan aikaan Nilsiän seudun kylänvanhimmiksi eli staarostoiksi.

Vuonna 1693 (KK s.458) nimismies Olof Strenghell oli myynyt Siilinjärven Hakkaralasta nähtävästi Laakkosten entisen tilan Johan (?Mortensson) Pitkäselle 239 karoliinilla (kupari). Kaupan takaajia olivat olleet Laakkoset. Johan ei kuitenkaan pystynyt heti maksamaan sovittua velkaansa nimismiehelle. Vuonna 1695 sänkimäkeläinen (asui Hakkaralassa!) Pohl Mortensson (?Matsson) Pitkänen ja Pieksän Sydänmaan muut osakkaat Petter Leskinen Toivala, Lars Henrikksson Laakkonen ja Johan Lydikäinen yrittivät osittaa tilan. Sänkimäestä muutti Toivalaan vuonna 1701 Pekka Pitkänen Albrecht Takkisen vävyksi ja Murtolahteen 1708 Niilo Kasperinpoika Pitkänen Jalkasten tilalle, jonka osakkaaksi tuli Lauri Mönkkönen ehkä Tuusniemelä. Tämä otti Niilo Niilonpojalta haltuunsa koko tilan. Siilinjärven Hakkaralaan siirtyi noin vuonna 1698 Paavo Martinpoika Pitkänen, jonka vaimo oli Valpuri Matintytär Laakkonen samasta kylästä. Hakkaralaan muutti ainakin tilapäisesti myös Juho Martinpoika Pitkänen sekä ennen vuotta 1734 Matti Juhonpoika Pitkänen Jaakko Hakkaraisen vävyksi. Jo vuonna 1706 Paavo Pitkänen Hakkaralasta ja Pekka Leskinen Toivala riitelivät maittensa rajoista. Toivalan Tuomas Leskisen vaimo oli Sänkimäestä Kaarina Pitkänen, jonka pojat Tuomas ja Paavo Leskinen mainitaan vuonna 1748 Juho Pitkäsen Sänkimäki serkuiksi. Samana vuonna käräjäasiakirjassa mainitaan Pekka Ollinpoika ja Albrekt Pitkänen Toivalasta sekä Juho Pitkänen, Olli Juhonpoika ja Juho Matinpoika Pitkänen Sänkimäeltä. Vuodelta 1664 löytyy, tieto että "Kiuruveden" Suuren Sulkavanmäellä asuivat Heikki ja Paavo Niilonpoika sekä Heikki Antinpoika Pitkänen. Isonvihan aikaiset starosta Lars ja Henrik Pitkänen asuivat Sänkimäellä. Lars sai avioliiton kautta poikapuolikseen Pohl ja Johan Heikkisen (SK 1708 Kuopio s.166).

7.15 Nilsiän Halunan maat. Tahvanainen, nimismies Lillius ja Väätäiset.

Halunankylä on Nilsiä - Kuopio tien varrella noin 8 kilometrin etäisyydellä Nilsiästä. Tähän laajaan alueeseen oli vuonna 1561 saanut anekin numero 1684 leppävirtalainen Paavo Ollinpoika Laitinen, jonka nimi näkyy edelleen Laitisenmäen kylän nimessä. Laitisen maat otti 1600 - luvulla alussa haltuunsa leppävirtalainen nimismiehenäkin toiminut Sihvo (Sigfrid) Wiikso eli Immonen.

Vuonna 1652 leppävirtalainen Paavo Tahvanainen halusi ostaa 2 veromarkan arvoiset Halunan maat. Paavon mukaan tilalla ei asunut ketään. Hänen takuumiehinään olivat Kuopion pitäjän lautamiehet Tuomas Rissanen, Pertti Tuovinen ja Yrjö Hakkarainen

Vuonna 1664 näiden entisten Laitisen maiden omistajia olivat Heikki Paavonpoika Tahvanainen, kuopiolainen nimismies Joonas Ollinpoika Lillius ja Kuopion ryönäläinen Olli Ollinpoika Väätäinen. Luultavasti näillä Väätäisen mailla asui vuonna 1656 Syvärinkylään sijoitettu torppari Sven Vartiainen. Vartiaisiakin asui Ryönällä.

Halunan kaikki verotilat olivat vanhan veron mukaan 2/3 veromarkan arvoiset. Näihin maihin sisältyivät "Pöträ (Petro) järven taival, Viitasuonjärven maa, Leväjärven maa, Kumpukiven keskus pohjoispää, Halkomaa, Leväjärven maa, Eitikanjärven itäpuoli, Vuorikiven eteläpää ja Nilsiänjärven ranta". Leväjärvi saattaa olla nykyinen Kumpusenjärvi. Eitikanjärvi löytyy edelleen Halunan pohjoispuolelta noin 10 kilometrin päästä. Metsissä kasvoi kuusta, koivua ja mäntyä. Maaperä oli viljelystä ajatellen kohtuullista. Jokaisen osakkaan nimiin oli mainittu 1 hevonen ja 2 lehmää. Kuopion pitäjän läänittänyt rikas kreivi Pietari Brahe lienee tuskin ottanut vaatimattomasta karjaluvusta tarkempaa selkoa. Vuonna 1698 Halunan maita omistivat mm. Anders Tuovinen (Tuovilanlahdesta tyllut Nilsiän Tuovisten esi-isä), joka oli myynyt maansa Heikki Kokkoselle, sekä Heikki Mikonpoika Kokkonen. Vuonna 1688 Anders Andersson Toivanen osti Påhl Henriksson Staffanaiselta 2/3 sk perintötilan 80 karoliinilla (kuparissa). Påhl oli myynyt maita nähtävästi myös pieksäläiselle lautamiehelle Thomas Heikkiselle.

7.16 Nilsiän Murtolahden Jalkasten maat

Murtolahti sijaitsee noin 20 kilometrin etäisyydellä Nilsiästä kaakon suuntaan. Sen pohjoispuolella on nykyinen Pajulahti ja tätä vanhempi kylä Kaaraslahti. Jo 1500 - luvulla täältä omisti maita Sianjalkasten suku. Nimi lyhennettiin 1600 - luvun alkupuolla Jalkaseksi. Murtolahti luettiin 1600 - luvulla usein Siilinjärven Hakkaralan tai jopa Jännevirran kylään. Näistä kylistä sen erottaa Juurusvesi. Kuitenkin vuonna 1664 kylä oli saanut oman nimen Murtolahti "Murdolax". Vuonna 1618 tilan omisti Olli Jalkanen. Matti Jalkanen oli ollut sotilaana Saksassa 1640 - luvulla. Vuonna 1656 Murtolahdessa asui Matti Jalkanen, Paavo Jalkanen ja Kerttu Jalatar.

Vuonna 1664 tämä kruununtila oli jaettu kolmen osakkaan kesken. Pekka Ollinpoika Jalkanen asui vanhaa paikkaa Tihvonniemellä. Olli Ollinpoika Jalkanen ja Risto Paavonpoika Jalkanen olivat uudistilallisia "nybyggare". Kaikkien asuinpaikaksi oli mainittu Tihvonniemi, joka sijaitsee "Murtoniemen" kaakkoisosassa. Tilukset olivat siihen aikaan vähäiset "ringa". Jalkasilla oli mäntymetsää, tervasmetsää ja hiukan kalavettä. Tarkastuksen mukaan jokaisella osakkaalla oli 1 hevonen ja 1 lehmä. 1700 - luvun alussa Jalkaset luopuivat Murtolahden tilastaan. Murtolahdessa vuonna 1701 asunut Karl Jalkanen löytyy vuonna 1733 Limingasta. Jalkasia asui myöhemmin myös Kuopion Hatsalassa ja Leppävirralla. Vuonna 1698 Murtolahdessa asuivat 1 Per Ollsson Julkuin (Jalkain) nyt Staffan Peckarinen, 1 Per Ollsson uudisasukas nyt Jöran Hämäläinen, 1 Krister Persson Jalkainen nyt Karl Jalkanen.

Vuonna 1724 Murtolahden maanomistajat olivat Tahvo Pekkarinen, Niilo Pitkänen, Yrjö Hämäläinen ja Karl Jalkanen. Kylässä asui myös ilmeisesti Nilsiästä kotoisin ollut Olli Luttinen. Karl lienee kuitenkin jo muuttanut joko Liminkaan tai Kuopion Hatsalaan. Myös Pietarin eteläpuolelta Inkerinmaan Järvisaaresta venäläisten miehitystä pakoon tullut Urban Pentikäisen suku asui jo Murtolahdessa. Pentikäisten talo sijaitsi erään kartan mukaan aivan nykyisen Murtolahti 1 eli Lappalan talon viereisellä kumpareella. Hämäläisten talo puolestaan löytyi Vyyhtijärven rannalta (tiedot Lappalasta).

7.17 Nilsiän Niinimäen maista. Pekka Knuutinen.

Niinimäki sijaitsee Nilsiästä kaakkoon noin 10 kilometrin päässä Ylä - Pieksänjärven luoteispäässä. Sen pohjoispuolella on Halunankylä. Vuonna 1664 Niinimäenkylä kuului sen eteläpuolella olevaan Pieksänkylään (p.601 Pieksä). Niinimäen kylään oli kirjattu Pekka Knuutinpoika Knuutinen,jolla oli hallussaan 5/6 vanhan veromarkan kruununtila. Knuutisen maihin nähtävästi kuuluivat "Leväisenjoen polvesta Suurensuo Kaitan polvesta, joka on hänen rajansa Heikkisen maita vasten sekä Kaijanjoen niityn". Heikiset omistivat jo maata Pieksältä. Myöhemmin Savolaiset omistivat Niinimäen itäpuolelta Leväisenniemen. Leväisensuon paikalla lienee aikaisemmin ollut matala Leväisenjärvi. Per Knuutisen maita oli myös Kuopion eteläpuolella Haminalahdessa. Per oli ottanut Olof Hiltusen autitilan.

Vuonna 1591 Niinimäessä asuivat : Juho Savolainen, Pekka Heikinen vaimonsa ja poikansa Ollin kanssa sekä Sigfrid Mönkkönen. Savolainen oli saanut Knuutisten tilan. Vuonna 1697 Niinimäen veroa maksavat asukkaat olivat "Juho Savolainen vaimoineen piika Katri ja renki Paavo Tahvonpoika sekä Sigfrid Mönkkönen vaimoineen ja tämän renki Heikki Hyttinen vaimoineen. Mönkkösen Niinimäki näytti kuitenkin alunperin sijaitsevan Kuopion eteläpuolella! !600-luvun lopulla se sijaisi selvästi Pieksän ja Halunan välimaastossa. Saman nimisiä mäkejä löytyi useita. Sigfrid Mönkkönen väitti myöhemmin eräillä eräillä käräjillä, että Olli Laitisen anekin 1736 Niinimäki oli se, jossa vuonna 1664 asui Heikki Pekanpoika Mönkkönen. Mönkkösiä asui ainakin Kuopion luoteispuolella Hirvilahdella ja Tuusniemen tienoilla.

7.18 Juankosken Pieksänkylän maista. Heikkinen, Horttanainen ja Tiihonen

Kuten edellä todettiin, Pieksän varsinaisia talollisia olivat Olli Pekanpoika Horttanainen ja lautamies Matti Antinpoika Tiihonen. Näistä vain Horttanaisella oli verotila. Pekka Knuutinpoika Knuutinen asui Niinimäessä. Kaikkien verotusarvot vanhan veron mukaan olivat 5/6 veromarkkaa.

Seuraavassa maiden luettelo on myös mukana Knuutisen palstat: "Suurensuon ranta, Leväisenmäki, Halunan eteläpää, Haukilahden päiväranta, jossa asuivat Horttanainen ja Tiihonen, Honkaisenjoen toinen ranta, Pieksänjoen niitty, Rötikköniitty, Niinimäki, Leväisen jokipolvesta suoraan jonnekin Kaitanpolveen, jossa sijaitsi Heikkisen raja ja Kaijanjoen niitty". Leväsensuo, Kaijanjoki ja Suurisuo löytyivät Ylä - Pieksänjärven pohjoispuolella. Leväsensuo saattoi olla siihen aikaan järvi, koska sen eteläpuolelta löytyy nykyisinkin kartalta Leväsenniemi. Metsissä kasvoi mäntyä, koivua ja kuusta. Kalavesikin mainittiin. Jokaisella talollisella oli karjaa 1 hevonen ja 1 lehmä. Mitään anekia ei mainita maiden yhteydessä. Edellä luvussa 7.12 kerrottiin, että Pieksänkylässä asui myös Tuomas Sakarinpoika Heikkinen. Jälkimmäisten maita sijaitsi Pieksänjärven itäpäästä kaakkoon Nipasenmäkeä kohti. Pirttilampi Muuruveden tien varrella on eräs Heikkisten vanha asuinpaikka.

Vuonna 1656 Pieksänkylän asukkaiksi oli kirjattu "Tuomas Heikkinen, Heikki Polvinen, Helka ja Kirsti Polvinen, Olli Horttanainen, lautamies Matti Tiihonen, Pekka Knuutinen, Heikki Tahvanainen ja Gabriel (Matsson) Kettu". Knuutinen asui Niinimäessä, Tahvanainen Halunalla ja Kettu Vehkasaaressa, mutta näitä kyliä ei vielä siihen aikaan mainittu. Knuutisten suku menetti tilansa suurten nälkävuosien seurauksena 1695 - 1697 Savolaisten suvulle. Tämän suvun edustaja Heikki Savolainen muutti 1770 - luvun alussa Nilsiän Hipanlahteen.

7.19 Aneki numero 1640 Pekka Hannunpoika Soroinen ja Juankosken Vehkasaaren Matti Kettunen

Wehkasaari sijaitsee Muuruveden länsipuolella Suuren - Pieksän ja Karhonveden välissä. Vuonna 1664 sieltä omisti 1 veromarkan arvoisen kruununtilan Matti Pekanpoika Kettunen eli "Kettu". Matti asui Vehkasalossa. Lisäksi hänen maihin kuuluivat Suuren - Pieksän eteläpuolelta Purjanranta ja Saarvonmäki, jossa oli tervasmetsää. Kettusella oli vain vähän kalavesiä, 1 hevonen ja 1 lehmä. Tarkastuskirjan viitteessä kerrotaan, että nämä omistukset perustuivat Pekka Suoroisen (Sormon) anekiin. Pekka Soroisen anekekissa mainitaan "Soroisalo, Hermätaivalmaa, Leuoniniemi, Joutsenjärven eteläpää, Kulonaho ja Huhtisaari". Ensimmäinen omistus oli ilmeisesti Vehkasaari. Myös Joutsenjärvi sijaitsee melko lähellä Vehkasaarta. Vuonna 1561 omisti maita Jännelahden eli Jännevirran tienoilla Juho Soroinen "Sooroinen", josta nimi Suoroinen voisi johtua. Soroisen naapureina olivat Paavo Sianjalka ja Tahvo Pietiläinen sekä Lauri Rissanen.

7.20 Västinniemen, Ryönän ja Riistaveden Vartiaiset sekä Kotasalmen asutus

Västinniemi sijaitsee Muuruveden eteläpuolella. Riistavesi on Västinniemen eteläpuolella ja Ryönä siitä lounaaseen. Vartiaiset omistivat laajoja alueita, jotka perustuivat johonkin anekiin. Tästä anekista ei heiltä löytynyt tarkempaa kuvausta. Vartiaisten yhteyteen on liitetty myös Ryönän pohjoispuolella sijaisevan Kotasalmen asutus. Tämän kylän tilat omistivat Heikki Heikinpoika Toivanen, Paavo Matinpoika Viinikainen ja Olli Sigfridinpoika Pitkänen. Jälkimmäinen oli kotoisin Nilsiän Sänkimäestä.

Tarkastuksen mukaan Kotasalmen talojen paikat sijaitsivat Karhonniemellä. Tosiasiassa ne lienevät olleet tämän niemen eteläpuolisessa Purhossa. Västinniemellä asuivat osakkaat Lauri Niilonpoika Vartiainen ja Tuomas Yrjönpoika Hakkarainen. Jälkimmäinen oli ehkä kotoisin Siilinjärven Hakkaralasta. Ryönänkylään kirjattu Matti Niilonpoika Vartiainen asui Ryönänniemellä. Hänen maitaan sijaitsi "Juankosken Akonpohjassa, sen eteläpuolella Pitkäjärven sivulla, Karhonniemeltä Purhonniitty, Herpalan Tiilin kave ja Kallinniitty". Riistaveden kylässä kirjoilla oleva Niilo Niilonpoika Vartiainen asui Siikaniemellä.

Osakkaiden maita sijaitsi edellä mainittujen Matti Niilonpoika Vartiaisen maiden lisäksi " Karhonniemellä, Västinniemellä. Petäjälahdesta ja Putaasta löytyivät niityt. Lisäksi on mainittu Laitaniitty, Ryönänniemi ja Siikaniemi". Osakkailla oli jonkin verran tervasmetsää ja kalavettä. Erityisesti mainitaan Muuruveden kalastamo. Jokaiselle osakkaalle on kirjattu kotieläimiksi "pakolliset" 1 hevonen ja 1 lehmä. Vartiaisten tiedetään olleen huomattavan varakkaita, joten karjaluku lienee todellisuudessa ollut moninkertainen.

Riistaveden Syrjäsaaressa asui Varosten sukua. Heillä oli ollut maita myös Kotasalmella, josta ne otti haltuunsa edellä mainittu Olli Sihvonpoika Pitkänen. Ryönänkylän länsipuolella sijaitsevan Vaittisensaaren omisti Vaittisten suku. Heidän omistuksiaan oli myös Telkänsaari ja Murtolahden itäpuolella sijaitseva Talvisalo. Jälkimmäisen osti 1780 - luvulla Murtolahteen muuttanut Väänästen suku. Pekka Väänänen tuli noin vuonna 1734 Murtolahteen Lauri Mönkkösen vävyksi. Suvun edustaja on vuoden 1809 valtiopäivämies herastuomari Pekka Väänänen.

Vuonna 1656 Ryönänkylässä asui "Matti Vartiainen, Matti Takkinen, Olli Väätäinen, Olli Antinpoika Väätäinen, Pekka Turunen, Heikki Väätäinen, Hannu Karttunen, Klemetti Vaittinen, Pekka Laakkonen, Hannu Koistinen, Lassi Vartiainen, Tuomas Hakkarainen ja Seikka Väätäinen". Takkisella ja Laakkosella oli maita nykyisen Nilsiän Sydänmaan ja sen eteläpuolla sijaitsevan Pelonniemen kylien alueella. Sieltä löytyy nykyisinkin Takkisenmäki. 1760 - luvulla Sydänmaan Rissasten maiden tarkistuksen yhteydessä puhuttiin Laakkosen rajasta. Laakkosen omistus oli Kumpumäki eli ilmeisesti nykyinen Puustisten Kumpusenmäki. Seikka Väätäinen palveli vuonna 1656 Wuotjärvellä Juho (Jöns) Leskisen piikana.

7.21 Palonurmen Olli Kainulaisen maat

Olli Laurinpoika Kainulainen muutti luultavasti Syvärinjärven pohjoispuolelta Jumisilta 1650 - luvulla Syvärin itärannalle Palonurmeen. Hänellä oli yhden veromarkan suuruinen kruununtila. Tilan numero oli 558 ja se jakaantui palstoihin 32 ja 244. Ollin asuinpaikaksi mainitaan Maunumäki. Kainulaiselle oli kirjattu hevonen ja 2 lehmää. Edellä todettiin, että Sonkajärvellä asui 1620 - luvulla talonpoika Jaakko Kainulainen. Jaakon omituksista johtuu Sonkajärvellä viitostien länsipuolla olevan kylän nimi "Kainuunmäki". Se ei siis juonnu siitä, että se sijaitsee lähellä Kainuun rajaa.

Ruotujaossa vuonna 1681 Olli Laurinpoika Kainulaisen kruununtila Palunurmesta joutui ratsumestari ruotuun Kuopioon. Ollin poika Pekka avoitui pian tämän jälkeen naapuritilan isännän Heikki Pasasen tyttären Beatan kanssa. Ollilla oli myös poika Antti, joka viimeistään 1690 - luvun alussa oli ottanut tilan isännyyden. Vuonna 1693 Palonurmessa asuivat isä ja poika Olli Kainulainen vaimoineen. Kylän asukkaiksi oli jostain Kuopion eteläpuolelta tullut pitäjäjän vanhan "Ihalempisten" suvun edustajia Lauri ja Lauri Paavonpoika. Siellä asui myös Nipasenmäen vanhan omistajasuvun jäsen Klemetti Holopainen vaimonsa ja poikansa Ollin kanssa. Lieksassa asui vuonna 1696 Pekka Kainulainen, joka voisi olla edellä mainittu Ollin poika.

Vuonna 1701 Isonvihan edellä Palonurmessa asuivat Olli Ollinpoika Kainulainen ja tämän poika Matti. Molemmilla oli myös vaimot. Vuonna 1706 tilaa isännöivät Antti Ollinpoika Kainulainen tämän poika Tuomas ja veli Matti. Vuonna 1709 Antilla on myös aikuinen poika Lauri. Isonvihan jälkeen vuonna 1723 tilaa hallitsevat Olli Kainulainen ja tämän veli Antti.

8. Nilsiän Halunankylän maiden omistuksesta 1561 - 1735

Nilsiän pitäjään kuuluvat Halunan maat omisti vuoden 1561 anekin mukaan leppävirtalainen Paavo Ollinpoia Laitinen. Laitisen maat ulottuivat Kinahmin itäpuolella Halunanjärveltä Eitikalle asti sekä Nilsiän järven rantaan. Hänen jälkeensä maat sai haluunsa leppävirtalainen entinen nimismies Sigfrid Viikso, joka ahersi nuijasodassa vuonna 1597 talonpoikien vastustajana. Viikson omistukset löytyvät 1620-luvulla tehdystä ns. Habermannin maakirjasta. Hänen jälkeensä näitä Halunan maita omistivat vuoden 1664 maantarkastuskirjan mukaan Heikki Paavonpojan Tahvanainen (osa 603), Kuopion nimismies Joonas Ollinpoika Lillius (osa 525) ja Olli Ollinpoika Wäätäinen Ryönältä (osa 607). Ryönä sijaitsee Muuruveden lounaispuolella. Vuonna 1673 Halunan asukkaina löytyvät Heikki, Paavo ja Antti Tahvanainen. Näiden ukki Paavo oli tullut Leppävirralta.

Antti Tahvanainen asui Halunalla ainakin vielä 1682. Näihin aikoihin oli pahoja katovuosia. Tahvanainen köyhtyi ja hän myi tilansa noin 1690 Antti Tuoviselle, joka tuli Maaningan Tuovilanlahdelta. Tuovinen myi pian tilansa näihin aikoihin Halunalle muuttaneelle Mikko Kokkosen veljelle Erkille. Näin kertoi Isonvihan jälkeen vuoden 1733 Kuopion syyskäräjillä Antti Tahvanaisen poika, vanha loinen Antti Antinpoika Tahvanainen. Hän sai Kokkosilta elatuksekseen ruista. Vuoden 1752 Kuopion syyskäräjien pöytäkirjan mukaan Tuovinen myi Halunan tilansa Kokkosille 26. kesäkuuta v. 1700.
Antti Tuovinen ja tämän serkku Juho Tuovinen hankkivat maita Nilsiän kylästä. Halunan Kokkoset lienevät myös tulleet Leppävirralta. Heidän osakkaakseen tuli Heikkisiä Pieksältä. Nimismies Lilliuksen maat jäivät kuopiolaisille, joilta majoitusmestari Johan Agander osti niitä vuonna 1734. Näiden kauppojen yhteydessä Aganderille tuli myös Halunan maita. Kylän maita kuului myös Ryönän Väätäisille.

Tahvanaisten entisten omistusten ja Aganderin sekä Wäätäisten maiden koko ja rajat olivat epäselvät vuonna 1734. Maariitoja käsiteltiin vuoden 1734 Kuopion syyskäräjillä sekä seuraavan vuoden talvikäräjillä. Majoitusmestari Agander ja Wäätäiset riitelivät nilsiäläisten kanssa maistaan vielä 1730-luvun lopulla. Maariitoja riitti vielä 1760-luvullakin, jolloin näitä maita omisti Aganderin puoliso ja perikunta. Näihin riitoihin vedoten nilsiäläiset eivät hyväksyneet vuonna 1776 varatuomari Carl Aganderia, Johan Aganderin poikaa, Strömsdahlssin Rautaruukilla pidettyjen välikäräjien tuomariksi. Ruukin omistaja ritari, kapteeni ja valtiopäivämies Georg Friedrich Tigerstedt taas halusi Aganderin tuomariksi, koska tämä oli tehnyt ruukin osakkaille hyviä palveluksia jo kymmenen vuoden ajan ja hän oli varmaankin tarpeeksi joustava täyttämään ruukin omistajan toiveet. Tigerstedt oli hankkinut Turun Hovioikeuden kautta Aganderin näiden välikäräjien tuomariksi. Hän halusi omistukseensa ruukin verolle joutuneet nilsiäläisten - ja Wuotjärven Pasasten sekä murtolahtelaisten tilat.


Halunan kylän Tahvanaisten entisten maiden jako osakkaiden kesken vuonna 1732

I. Erkki Mikonpoika Kokkonen (puumerkki E)
1. Halunanranta Juho Savolaisen rajasta Kiviraville, joka sijaitsee Johan Heikkisen pellon ja Niittyraivion välillä
2. Toivalanjoentausmaa Kesätien luoteispuolella, Hartikaisenmäen alussuon eteläpuoli
3. Laitisenmäki Lähmilöisen järvelle
4. Pieni Lehtomäki Eitikanjärvelle
5. Raiskalanmäki yhdessä Heikki Kokkosen kanssa

II. Juho Tuomaanpoika Heikkinen (puumerkki X)
1. Edellä mainitusta Kiviravista Jokiahon kautta Niittyraiviolle, Ahvenlammen eteläpuoli
2. Salajoentausmaa mukaan lukien Pienen Rötikkömäen
3. Hartikaisenmäenmaa Jyrkänpuron pohjoissivulle, Mykyrinlammen eteläsivu aina Laitisenpurolle asti
4. Lehtomäen pohjoispää Särkiravin eteläpuolelta Lehtomäen suurelle suolle Eitikanpuroa myöten

III. Heikki Kokkonen (puumerkki H)
1. Ahvenlammin pohjoissivu Salajoelta Sulunnotkoon
2. Rötikönmäki Toivalanjoelta Jyrkänpuron Kesätien itäsivulle
3. Raiskanmäki Erkki Mikonpoika Kokkosen kanssa.
4. Kumpusenmäki Mykyrinlammelta Laitisenpuron eteläsivulle
5. Lehtomäen eteläpää Särkiravilta etelään aina Lehtomäen suurelle suolle.

Asiakirja oli laadittu Kuopiossa 15. helmikuuta 1732. Sen allekirjoittajat olivat yllä mainitut puumerkkeineen. Juho Savolainen omisti maita Niinimäestä. Joidenkin paikannimien tulkinnassa oli epäselvyyttä.

Edellisen asiakirjan mukaan jonkinlainen kesätie kulki jo vuonna 1732 ilmeisesti nykyisen Laitisenmäen tien tienoilla Pieksänjärvelle. Sieltä voitiin sitten jatkaa veneellä Kuopioon useampiakin reittejä pitkin. Tietä käyttivät ilmeisesti mm. urimolahtelaiset, reittiolaiset ja nilsiäläiset. Talvella sitä tuskin käytettiin, koska silloin oli paljon helpompi tie kankaita pitkin Wuotjärvelle ja sieltä Kuopioon. Jälkimmäinen reitti oli kesälläkin kohtalaisen mukava Kuopioon matkaaville.

Milloin Toivaset tai Hartikaiset asuivat tai omistivat maita Halunalla, ei ole tiedossa. Heistä ei ole löytynyt merkintöjä 1650 - 1730! Ehkä omistukset olivat jo edellä mainittua ajanjaksoa aikaisemmat. Toivalanjoki voisi olla nykyinen Rötikönjoki ja Hartikaisenmäki lienee nykyisen Varismäen tienoilla. Toivanen saattaa olla väärin kirjoitettu Tuovinen. Ehkä nykyiset halunalaiset voivat paremmin selvittää edellä olevan asiakirjan paikkojen sijainnit. Myöhempiä tietoja: Vuoden 1681 tienoilla Pohl Staffanaisen leski Beata Lapitar oli myynyt pieksäläiselle Jöns Thomasson Heikkiselle. Läsnä oli ollut myös Henrik Staffananainen, joka varattomuutensa vuoksi ei voinut pitää em. tiloja. Beata oli myynyt Halunan maita myös vouti Johan Ivarsson Kauhaselle. Thomassin poika Mats myi puolen Pieksältä tai Halunalta veromarkan tilan voudille. Vuoden 1688 talvikäräjillä käsiteltiin taas Halunan maiden kauppaa. Anders Andersson Toivanen oli ostanut Påhl Henriksson Staffanaiselta 2/3 veromarkan tilan 80 karoliinilla (kuparissa)


Lähdeteoksia: Voudintilit, lääninintilit ja Kuopion käräjäoikeuden pöytäkirjat.
20. kesäkuuta 2012 ja 10.1015/ PP

Muita historian artikkeleita.