Pohjois - Savon taloista 1700

Pohjois-Savon tiloista 1500-luvulla ja 1600-luvun alussa. Olivatko Kuopion itäpuolen talot vielä 1700 – luvulla pieniä kivisten peltojen ympäröimiä viheliäisiä murjuja?
1. Pohjois – Savon tilojen keskimääräinen karjamäärä melko vaatimaton 1500 - luvulla Savon historiaa tuntemattomien mielikuva 1700 - luvun savolaisesta asutuksesta on pieni rähjäinen savupirtti, jonka ympärillä on pieniä kivikkoisia peltoja. Taloissa asui köyhiä, likaisia, tyhmiä ja hitaita, mutta umpikieroja asukkaita. Vastaako tämä, sitä todellisuutta, joka vallitsi Kuopiossa ja sen pohjoispuolisissa pitäjissä? Nykyinen matkailija kuitenkin näkee nykyistä viitostietä Kuopiosta Iisalmeen ja Vieremälle kulkiessaan tien varrella laajoja ja kivettömiä peltoaukeita ja varsin isoja taloja. Näin oli asianlaita jo 1500 – luvun jälkipuoliskolla. Alueella oli tosin harvassa, mutta isoja ja vauraita tiloja, jotka tuottivat paljon viljaa ja voita. Kasvatettavia viljalajeja olivat ruis, ohra, kaura ja vehnä (Pirinen Savon historia II:1 s. 372). Lisäksi viljeltiin herneitä, papuja, pellavaa, hamppua, humalaa ja tietenkin naurista. Tärkeimmät kotieläimet olivat hevonen, lehmä, lammas, vuohi, sika ja kana. Lehmäluku nousi jo vuonna 1557 eräällä Iisalmen Nerkoolla sijaitsevalla tilalla viiteentoista. Lisäksi Iisalmen ja Vieremän alueilla oli laajoja heinäniittyjä huomattavasti enemmän kuin Kuopion puolella. Tämä mahdollisti myös suuremman karjamäärän. Kuitenkin keskimääräinen tilojen karjaluku Tavinsalmella eli Suur - Kuopion pitäjässä vuonna 1571 oli 5,5, kun vastaava luku esimerkiksi Hämeessä oli 9 (Pirinen Savon historia II:1 s. 381). Vielä vuoden 1980 - luvun aikoihin Pohjois-Savon tilojen keskimääräinen karjaluku oli suurin piirtein sama kuin vuonna 1571 (eräs lehtitieto)! Savolaisen talon pihapiirissä ei näkynyt isännän ylpeytenä suuria kivinavetoita, kuten eteläisemmässä Suomessa. Puu oli hyvä rakennusaine ja sen käytön savolaiset hallitsivat. Johtuiko savolaisten tilojen pieni karjamäärä vain asukkaiden laiskuudesta? Heillä ei ehkä ollut tarmoa rakentaa suurempia karjasuojia tai raivata enemmän niittyjä, jotka olisivat mahdollistaneet isomman nautaluvun. Varmaankin joskus asia saattoi olla näin. Mutta tarvitsiko savolainen kovin suurta karjamäärää? Jokseenkin jokaisen tilan läheisyydessä oli kalavesiä, joista saatiin runsaasti ahventa, särkeä, säynettä, lahnaa ja haukea. Niillä voitiin tyydyttää suuri osa asukkaiden välttämättömästä proteiinin tarpeesta. Etelä – Suomessa rannikkoa lukuun ottamatta tähän tarkoitukseen piti kasvattaa karjaa. Savolaiset saivat sen helpommin kalasta. Meksikolaiset puolestaan söivät runsaasti valkuaisaineita sisältäviä papuja. Vuosina 1570 - 1615 Pohjois – Savo oli lähes taukoamatta sotanäyttämönä, joten tämäkin varmaan vaikutti karjaluvun suuruuteen. Viimeisin hyökkäys Kuopioon sattui kesällä 1611. Muiden tuhojen lisäksi kirkko poltettiin ja kirkonkello ryöstettiin. Sitten seurasi monien katovuosien ajat ja vielä 1700 – luvun alussa sota ns. Isoviha. Suuremman varallisuuden kokoaminen oli myös alueen syrjäisen sijainnin johdosta vaikeaa. Perunkirjojen mukaan vasta 1800 – luvun alku vuosikymmeninä monien talojen karjaluku nousi lähelle kymmentä tai ylittikin sen. Kuitenkaan veroluetteloiden tietoja, joista edellä mainitut karjatilastot tehty, on ei kannata ottaa kovin kirjaimellisesti. Esimerkiksi vuonna 1664 Wuotjärvellä Juankosken puolella maakirjojen tarkastusasiakirjassa verotusta varten kerrotaan, että Juho (Jöns) Matinpoika Leskisellä oli hevonen, kaksi lehmää ja kalavettäkin jonkin verran. Kun muutamaa vuotta aikaisemmin Juhon veli Matti muutti läheiseen Akonveden kylään, niin hän vei talosta omaisuutta seuraavasti: 25 tynnyriä ruista, 6 tynnyriä ohraa, hevosen, 5 lehmää, 6 nuorta nautaa, 8 lammasta, 4 sikaa, noin 8,5 kilon painoisen paloviinapannun, 2 kuparikattilaa yhteispainoltaan 6 kiloa, puolet nuotasta, 24 verkkoa, joiden pituus oli noin 30 metriä, 2 viikatetta, 4 sirppiä, käsijauhinkivet, vuohen, 2 venettä, rautaisen kaapimen, teräsjousipyssyn kaikkine siihen kuluvine tarvikkeineen, sarkaa 9 metriä, viitta, kahdet lampaannahkaiset vällyt, pitovaatteita ja 2 kirstua. Nuotta lienee ollut hänen veljensä Juhon kanssa yhteinen. Kyllä Juhollekin lienee jäänyt lehmiä ainakin saman verran, koska hänellä oli palveluksessaan renki ja piikakin. 2. Vehnän viljelystä 1620-luvulla Kuopion ja Iisalmen alueilla Vehnää viljeltiin Pohjois-Savossa yleisesti 1620 - luvulla. Vuoden 1625 ns. pienistä kymmenyksistä nähdään, että papinveroina maksettiin yleisesti Itä-Suomessa herneitä, papuja ja viljaa. Lisäksi mainitaan erikseen vehnä. Siitä vero oli yleisesti 2 kappaa; ei enempää tai vähempää. Erikoista on, että Etelä-Karjalassa ja jopa Viipurin tienoilla vehnää oli kymmenyksissä mainittu hyvin vähän, tai ei olenkaan. Mäntyharjun alueella vehnävero oli jo yleisempää. Merkittäviä määriä sen viljelijöitä löytyi jostain Savonlinnan lähellä olevilta alueilta sekä paikoin Rantasalmelta sen itäosia lukkuunottamatta. Kuopion suurpitäjän kylät olivat vehnäveroissa hyvin edustettuina. Seuraavassa on koottu tietoja vuodelta 1625 näiden alueiden vehnäkymmenysten maksajista (no 6805 s.18, kts myös vuosi 1626 no 6107 pienet kymmenykset): . Pekka Ollinpoika Jalkanen Nilsiä Murtolahti, Antti Antinpoika Niskanen Jännevirta, Pekka Ollinpoika Julkunen Jännevirta?, Tahvo Pietiläinen Nilsiä Kaaraslahti, Pekka Korhonen Nilsiä Syvärilä (Suojärvi) (Kangaslahti), Pekka Kasurinen Siilinjärvi Kasurila, Antti Julkunen Kuopio Savilahti, Lauri Kuosmanen Maaninka Venäjänsaari, Jöns Kervinen Siilinjärvi Hamula, Hannu Lyytikäinen Maaninka Kurolanlahti, Sigfrid Koljonen Punnonmäki Karttula, Kauppi Tolvanen Punnonmäki, Heikki Hyvärinen Kuopio Puutosalmi, Jöns Hamunen Saamainen, Matti Räsänen Enonlahti, Sigfrid Viikso Enonlahti, Tahvo Väisänen Lapinlahti Lapvetelä, Pekka Hyttinen Iisalmi Paloinen, Viisa Partanen Sonkajärvi Vännimäki, Matti Kauppinen Sonkajärvi Vännimäki, Hannu Kurvinen Vietemä Salamajärvi (Salahmi) ja Kauppi Hyvönen Sulkava Kiuruvesi. Pohjoisin vehnäveron maksaja löytyi siis 10 kilometriä Vieremän pohjoispuolelta Salahmilta. Kaikkiaan kymmenyksinä vehnää saatiin Kuopion pitäjästä 1 tynnyri 21 kappaa. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Saimaan kaakoiskulmassa sijaitsevasta Särkijärvenpitäjästä sitä saatiin 1 kappa ja Viipurinpitäjästä ei ollenkaan! Kuopion ja Iisalmen alueilla ruis, ohra, vehnä ja kaura olivat yleisiä jo viljelykasveja 1620-luvulla. Näiden lisäksi kasvatettiin myös herneitä ja papuja. Erikoista on, että myös Savon historian osan II:2 kirjoittaja Saloheimo väittää (s.227) , että vehnää viljelttiin vielä Pieksänmäellä ja Leppävirralla. Samoin hän väittää, että kauraa viljeltiin tuskin ollenkaan Kuopion pohjoispuolella (s.226), mikä ei selvästi pidä paikkaansa. Kauraa maksettiin siellä veroina yleisesti jo 1500-luvulta lähtien. Huom.! Vehnää viljeltiin Pohjois-Savossa pieniä määriä omiksi tarpeiksi 1600-luvun lopullakin. Esimerkiksi Iisalmen talvikäräjillä 1695 (s.61) mainitaan Jumisten tienoilla kiista 9 kapasta herneitä ja ja 6 kapasta vehnää. Saman vuoden Kuopion kesäkäräjillä (s.147) käsitellään riihipaloa. Siinä oli tuhoutunut vehnää ja ruista. Vuonna 1710 mainitaan Kuopion Puutosmäeltä isäntä Zacharias Turunen, jolta löytyi 1 tynnyri tattaria (bowhete). Vuonna 1712 Kuopion Ryönällä riitelivät naapurukset Sven Vartiainen ja Johan Väätäinen luvattomasta kaskesta, josta oli korjattu 15 kappaa vehnää. 1770-luvulla vehnän viljely Kuopion pitäjässä näytää taas elpyneen. 3. Kauran viljelystä 1600-luvun alussa Kuopion ja Iisalmen alueilla Saloheimon toimittamassa Savon historiassa siis kerrotaan, että " 1620-luvulla Kuopion pohjoispuolella kauraa tuskin viljeltiin ensinkään". Mistähän professori Saloheimo on päätynyt tähän tulkintaa? Kaura oli sillä alueella 1500 - 1600 - lukujen taiteessa yleinen verotavara. Sitä viljeltiin lähes jokaisessa talossa. Sen kylvömäärät saattoivat olla pienempiä kuin ruokaviljojen rukiin ja ohran, mutta jotkut maksoivat kauraveroa enemmän kuin viljaveroa. Vuoden 1599 eräässä veroluelossa (no 6669 s.58-s.60) Tavisalmen pitäjän Savilahden neljänneksessä Siilinjärvellä Heikki Pippurinen maksoi veroina "viljaa" 2,5 pannia ja kauraa 2 pannia, Sigfrid Hartikainen (Jännevirta) viljaa 2 pannia ja kauraa 2 pannia ja 1 kappaa ja Juho Wartiainen viljaa 5,5 pannia sekä kauraa 2 kappaa. Maaningan tienoilla Klemetti Hiltusen veroina oli viljaa 1 panni 4 kappaa ja kauraa 1,5 pannia, Heikki Venäläisen ohraa 4 pannia ja kauraa 2 pannia 1 kappa, Paavo Kakkisen viljaa 1,5 pannia ja kauraa 1 panni 3 kappaa, Matti Haataisen viljaa 1 panni ja kauraa 4 kappaa sekä Olli Halosen viljaa 1 panni 3 kappaa ja kauraa 4 kappaa. Lapinlahden tienoilla viljavero oli Pekka Martikaisella viljaa 1 panni ja kauraa 4 kappaa ja Rossi Lappveteläisellä viljaa 1, pannia ja kauraa 2 pannia. Iisalmen alueella veroina oli Viisa Partasella viljaa 3 pannia ja kauraa 2 pannia ja Pekka Lappalaisella viljaa 1,5 pannia ja kauraa 2 pannia. Vieremän tienoilla puolestaan Paavo Kettunen maksoi veroina viljaa 4 kappaa ja kauraa 3 kappaa ja Olli Nissinen viljaa 1 panni 4 kappaa ja kauraa 2 pannia. Pielaveden ja Kiuruveden alueella Paavo Rytkösen vero oli viljaa 2 pannia 2 kappaa ja kauraa 2 pannia, Antti Lipposen viljaa 8 pannia 1 kappa ja kauraa 2 pannia 1 kappa ja Antti Saraisen viljaa 4 pannia 3 kappaa ja kauraa 2 pannia 1 kappa. Vuonna 1607 Nilsiässä Tuomas Ahonen ja Itko Lappalainen maksoivat veroina viljaa 1 tynnyrin ja kauraa 6 kappaa. Vuosina 1625 ja 1627 pieninä kymmenyksinä Nilsiässä maksoi 2 kappaa kauraa Antti Tiainen ja Antti Tuomaanpoika Ahonen sekä Syvärin itärannalla Pekka Korhonen. Jälkimmäisenä vuonna Nilsiän Kaaraslahdella Tahvo Pietikäinen maksoi myös papille veroina kauraa 2 kappaa. Vuonna 1629 kauraveroa maksoi mm. Nilsiässä ratsumies Antti (Tuomaanpoika) Ahonen 6 kappaa, Siilinjärvellä ratsumies Yrjö Hakkarainen 3 kappaa ja Manningalla Lauri Kuosmanen 4 kappaa. Nämä otokset tuskin antavat koko kuvaa kauran viljelyn laajuudesta. 4. Virkavallan yleisohje vuonna 1748 Kuopion pitäjän tilojen rakennuksille ja niiden koolle palotukea varten (sk 1748 Kuopio s.546) Palovahinkoja oli korvattu kihlakunnan rahastoista (branstod) jo kauan. Mikäli ne esimerkiksi suurten kartanoiden rakennukset olisi korvattu niiden täydestä arvosta, olisivat niiden kustannukset voineet muodostua seudun asukkaille jopa kohtuuttoman suuriksi. Nyt määriteltiin koko Savon keskisen kihlakunnan alueelle yhteiset korvausperusteet. Asian taustalla olivat maaherra Henrik Jacob Wrede ja kihlakunnanvouti Brynolph Brunou. Aikaisemmin oli asiaa pohtinut kihlakunnanvouti Wargentin maaherra Frisenheimin pyynnöstä 25. kesäkuuta 1733. Lisäksi löytyi kuninkaan kirjelmä päiväyksellä 16. lokakuuta 1743. (muokattu 20.12.2018) Vuoden 1748 Kuopion syyskäräjillä annettiin ohjeita, mitä ja kuinka suuria rakennuksia tuli maatiloille rakentaa. Nämä ohjeet liittyivät tulipalojen sattuessa kihlakunnalta saatavien palotuen maksuperusteisiin. Suurimmille 2 - 4 veromarkan tai isommilla tiloilla tuli olla lailliset rakennukset (korvaukseen oikeutetut) "skal bestå till laga bygnad", joiden koot olivat määritellyt seuraavasti: Isommat 2 veromarkan tai suuremmat tilat: Asuinrakennukset: tupa 12 x 12 kyynärää vierastupa ”giäste stuga”,9 x 9 kyynärän , jonka takana olisi 6 kyynärää pitkä ja 9 kyynärää leveä kammari ruokahuone ”visthus” 6 x 6 kyynärää vilja-aitta 9 x 9 kyynärää jauhoaitta 5 x 5 kyynärää ulkohuone "hemlig hus" 4 x 4 kyynärää. Ulkorakennukset: sauna ja sen yhteydessä mallashuone tms. ”mältelefwa” yhteismitoiltaan 9 x 9 kyynärää riihi 12 x12 kyynärää. Karjarakennukset: talli ja heinäparvi yhteensä 9 x 9 kyynärää navetta siihen kuuluvine karsinoineen (lås) 12 x 12 kyynärää lampola 6 x 6 kyynärää sikala 4 x 4 kyynärää rehulato 10 x 10 kyynärää. Kyynärä vastasi noin 0,6 metriä. Mallashuoneessa lienee ollut jonkinlaiset laverit kaljamaltaiden valmistusta varten. Mallasohrat keitettiin ja sitten ne lienee kuivattu ennen varsinaista uunikuivatusta. Pienemmät alle 2 veromarkan (1 3/4 - 1/2 - ) tilat: Asuinrakennukset: tupa 9 x 9 kyynärää eli 5,2 x 5,2 m, vierastupa ilman kamaria 9 x 9 kyynärää ruokahuone 5 x 5 kyynärää vilja ja jauhoaitta yhdessä 9 x 9 kyynärää. "huussi" - (noin 3 x 4 kyynärää) Lasi-ikkunat ja savukorsteenit yleistyivät Kuopion itäpuolelle 1780-luvulla, kun siitä tehtiin kaupunkia. Iisalmi oli lähempänä merenrantakaupunkeja, joten kehitys siellä yleensä kulki hiukan edellä. Ulkorakennukset: sauna ja ”mallashuone” yhdessä 7 x 7 kyynärää riihi 8 x 8 kyynärää Karjarakennukset: talli 6 x 6 kyynärää eli 3,6 x 3,6 m. Tähän mahtuisi 2 hevosta. navetta 9 x 9 kyynärää eli 5,4 x 5,4 m. Mahtuisi täyteen ahdettuna n. 8 lehmää! - Lehmät olivat silloin vain noin 150 kg painoisia. lampola 4 x 4 kyynärää sikala 3 x 3 kyynärää rehulato 8 x 8 kyynärää Katto oli paikkakunnan tavan mukaan tuohesta ja turpeesta malkahirsin (takwed), mutta niitä nähtävästi palon sattuessa ei korvattu. Palovahinkojen korvausohjeissa otettiin huomioon suuremmilla tiloilla rakennushirsien kuljetusmatka, mutta muuten ne jaettiin vain 3 luokkaan: 1) hyvä oma hirsimetsä , 2) keskinkertainen oma hirsimetsä ja 3) ei kunnollisia omia hirsimetsiä, jolloin ne jouduttiin ostamaan. Näin ne muodostuivat hopeakaroliineissa (Cr) ja niiden osissa ilmoitettuina alle 2 veromarkan tiloille: tupa : 16 Cr , 18 Cr ja 20 Cr vierastupa (ei kammaria): 16 Cr, 18 Cr ja 20 Cr ruokahuone: 6 Cr, 6:16 Cr ja 7 Cr vilja ja jauhoaitta: 10 Cr, 11 Cr ja 12 Cr "huussi" 1 Cr, 1:4 Cr ja 1:6 Cr sauna: 8 Cr, 9 Cr ja 10 Cr riihi: 10 Cr, 11 Cr ja 12 Cr talli: 6 Cr, 7 Cr ja 9 Cr navetta: 8 Cr, 9 Cr ja 10 Cr lampola: 3 Cr, 3:8 Cr ja 3:16 Cr sikala: 0:21 1/3 Cr, 1 Cr ja 1:10 2/9 Cr lato: 7 Cr, 7:16 Cr ja 8 Cr Vanhempien tai muiden rakennusten osalta ei ollut tiettyä korvaussummaa. Suurempien tilojen osalta mainitsen korvaussummat: tupa: 20 Cr, 22 Cr ja 24 Cr vierastupa kammarilla: 24 Cr, 27 Cr ja 30 Cr ruokatupa: 10 Cr, 12 Cr ja 14 Cr vilja-aitta: 10 Cr, 11 Cr ja 12 Cr "huussi": 1 Cr, 1:4 Cr ja 1:8 Cr sauna: 12 Cr, 13 Cr ja 14 Cr riihi: 13 Ce, 14 Cr ja 16 Cr talli: 10 Cr, 11 Cr ja 12 Cr navetta: 12 Cr, 13 Cr ja 14 Cr lato: 12 Cr, 13 Cr ja 14 Cr Mielenkiintoista olisi seurata, vaikuttivatko nämä korvausohjeet jotenkin Pohjois-Savon myöhemmän rakennuskannan kokoihin?. Tätä voisi tutkia Nilsiän ja Vuotjärven seuduilla Strömsdahlsin rautaruukin vuoden 1789 pöytäkirjojen avulla. Silloin tehtiin talosyynejä. Mikäli em. ohjeet olisivat vaikuttaneet rakennusten kokoihin, niin Pohjois-Savossa vuoden 1748 jälkeen tilojen tavallisin tupa olisi noin 5,4 x 5,4 metriä. Nämä mitat ylitettiin kuitenkin selvästi. Esimerkiksi Wuotjärven Niemelässä vanhimman talon perustukset näyttivät olleen noin 8 x 8 metriä. Suositusten ylitys kuitenkin näkyy selvimmin käräjien palovahinkokirjauksista. Rakennukset useimmiten katettiin tuohella, joiden päälle laitettiin turvetta. Katteena käytettiin myös riukuja. Näitä palotuen maksuperusteet eivät koskeneet. Rakennushirret saatiin tavallisesti omasta metsästä. Jos niitä jouduttiin tuomaan kauempaa, piti palotuen määrää nostaa. 1700 – luvun jälkipuoliskolla edellä annettua rakennusohjetta käytettiin ”päätilojen” jonkinlaisena minivaatimuksena. Useimmiten asuintupa ja vierastupa sijoitettiin peräkkäin noin 3 – 4 metrin etäisyydelle. Niiden välille rakennettiin eteinen. Siten talon pituus saattoi olla 15 – 20 metriä tai enemmänkin. Tämä pituus oli yleinen vielä 1900 – luvun vanhoissa maalaistaloissa. Myös monien entisten torppien päärakennus oli usein varsin kookas. Wuojärvellä tästä ovat esimerkkinä Leskelän tilalle rakennetut mm. Harjun Wuotjärvi Harju noin vuonna 1915. Talo on pienehkö, koska se on rakennettu entisen torpan maille. Sen toisessa päässä sijaitsi asuintupa ja toisessa vierastupa. Niiden välissä oli eteistupa. Tässä ulko - oven edessä ei vielä ollut ulkoeteistä. 1800 - luvun puolella taloihin usein lisättiin ulkoeteinen. Sitten osa varsinaisesta eteisestä saatettiin erottaa keittiöksi. Vierastupa jaettiin kahdeksi kamariksi. Huomaa talon riukupäälysteinen katto! Jo 1700 - luvulla tuohikaton päälle voitiin lisätä riukuja. ja Seppälän talot. Vierastupa oli Wuotjärven Taaton talosta 1800 – luvun alussa. Tämä tieto löytyy Juankosken ruukin johtajan Ekholmin murhan selvitysten yhteydessä (Forsberg 3 s. 128). Vuoden 1748 pienempien tilojen suositusten mukainen navetta oli kooltaan noin 5,4 x 5,4 metriä, mikä mahdollisti noin 5 lehmän pidon. 5. Savolainen talo palotutkimusten mukaan Pohjois - Savon talojen ja ulkorakennusten laatu ja koko selviävät useimmiten tulipalojen yhteydessä tehtyjen kirjallisten selvitysten avulla. Palovahingon sattuessa puolueeton lautamies tai talonpoika kävi tutkimassa ja arvioimassa tulen tuhot. Käräjien kautta haettiin vahinkojen korvaamiseksi pitäjänrahastosta palotukea. 5.0 Vuonna 1710 Iisalmen Leppälahdessa Olof Kejosen talossa oli palanut kerralla 9 tupaa (tk Iisalmi s.6->). Pienten puurakennusten arvo oli vähäinen. Siilinjärven Hakkaralassa oli syksyllä 1708 palanut 5 taloa "hus", joiden yhteisarvo oli 40 karoliinia (kupari). Naapurikylässä Kaaraslahdessa Nils Ruuskasen hevosen arvo oli sama (sk Kuopio s.405->). Lehmän arvo oli usein 10 karoliinia. Vuonna 1705 Riistavedellä Sven Parviaisen 3 palaneen tuvan arvo oli ollut 30 karoliinia (tk Kuopio s.27->). Uuden tuvan rakentaminen saattoi kuitenkin olla työlästä. 1690 - luvulta aina vuoteen 1712 asti käräjillä todetaan, kuinka lähes aina tilansa hylänneiden metsät olivat loppuunkasketut ja tukkipuut piti hakea kaukaa. Esimerkiksi Muuruveden länsipuolella Kotasalmella Olof Toivanen otti 31.1. 1712 Mats Hyttisen köyhyyden tähden hylkäämän tilan. Talossa oli vain joku asumiskunnossa oleva tupa. Rakennustukit joutuisi hakemaan 2 peninkulman (mihl) päästä (kevätkäräjät Kuopio s.115->). Kuopion ja Iisalmen käräjillä näkyy selvästi pahojen kato - ja nälkävuosien 1696 - 1697 aika. Niiden jälkeen tapahtui lukuisia tilojen vararikkoja, hylkäämisiä ja uudelleen asuttamisia. Omistajan vaihdoksen yhteydessä käräjillä arvioitiin tilojen rakennuskanta ja muu kunto. Ei nälkä, vaan kulkutaudit tappoivat varsinkin Iisalmen suurpitäjän alueella lukuisien varakkaidenkin tilojen isäntiä ja emäntiä. Kuolemien tai uudelleen avioitumisten seurauksena käräjillä näkyi mm. tilojen lapsimäärä, karjaluku ja muu irtain varallisuus. Tärkeimpien kulkureittien lähellä taudit levisivät matkustajien ja kerjäläisten mukana. Iisalmen pitäjän kautta tapahtui liikennettä Savon ja Pohjanmaan välillä. Vuonna 1708 alkoi uudelleen kylmempi ajanjakso. Silloin erityisesti talvi 1709 koitui taas myös monen isännän ja emännän turmioksi. 5.1 Antti Aaprahaminpoika Hartikaisen talossa Akonvedellä tulipalo ilmeisesti vuonna 1776 Juankoskelaisen Hartikaisen palovahinkoa käsiteltiin vuoden 1777 Kuopion talvikäräjillä. Palossa oli tuhoutunut •hyväkuntoinen 15 vuotta vanha tuohella katettu honkapirtti 10,5 x 10,5 kyynärää arvo 90 taaleria •vanhempi asumiskelpoinen hongasta rakennettu pirtti 12 x 12 kyynärää arvo 80 taaleria •pirttien välinen mäntytukeista tehty eteinen mitoiltaan 10,5 x 10,5 kyynärää arvo 20 taaleria •uusi hongasta tehty tuohella katettu navetta 11 x 11 kyynärää arvo 80 taaleria •vilja – aitta 6 x 6 kyynärää tuohella katettu arvo 30 taaleria •ruokahuone hyväkuntoinen, tuohella katettu mitoiltaan 11,5 x 11,5 kyynärää arvo 50 taaleria •talli 6 x 6 kyynärää, 10 vuotta vanha, mäntypuinen, tuohikattoinen, kellolla varustettu arvo 30 taaleria •rehulato 8,5 x 8,5 kyynärää, mäntytukeista ja tuohella katettu 90 taaleria •riihi 11 x 11 kyynärää, hyväkuntoinen, katettu ja riihen uuni arvo 90 taaleria •sauna tuohikatolla, 10,5 x 10,5 kyynärää, jonka yhteydessä mallas- ja kuivauslavat 30 taaleria •varusterakennus 9 x 9 kyynärää, hyväkuntoinen ja tuohikatto 28 taaleria •sikala 3 x 3 kyynärää, välttävässä kunnossa arvo 5 taaleria •palossa oli tuhoutunut muutakin omaisuutta, kuten tynnyri vehnää 10 taaleria ja 4 tynnyriä ohraa 32 taaleria Akonveden asuintalon yhteispituus on ollut noin 20 metriä; siis varsin suuri. Muutenkin talo näyttää olleen hyvin hoidettu. Tähän aikaan useimmat rakennukset oli katettu pääsääntöisesti tuohella. Tuohi kestää lahoamatta pitkiä aikoja. Sitä käytettiin myös talojen alimman hirren ja kivijalan välisenä eristeenä, joka tuskin paljoakaan hävisi nykyisille eristemateriaaleille. Vehnää oli viljelty täällä, kuten myös Wuotjärven Pasalan tilalla, jossa ruukin omistaja Tigerstedt oli käynyt arvioimassa sadon määrän haasiaksi. Siitä oli saatu noin 6 – 7 hehtolitraa vehnää. Akonveden Hartikaisilta paloi talo jo vuonna 1726. Palo syttyi toukokuussa 1726 talonpoika Matti Hartikaisen tilalla. Siinä tuhoutui 3 uutta tupaa, keittiö, 2 pientä makuurakennusta, 3 navettaa, talli ja heinälato. Vain vanha riihi, aitta ja sauna jäivät pystyyn. Vahingot olivat 50 hopeataalaria, joihin Hartikainen anoi pitäjän palotukea 5 1/3 hopeaäyriä jokaisesta talosta. Tässä lienee ollut vanhaan tapaan paljon pieniä erillisiä rakennuksia. 5.2 Tulipalo vuonna 1783 Nilsiän Murtolahdessa Murtolahti sijaitsee Nilsiän keskusta noin 20 kilometriä lounaaseen Siilinjärven lähellä. Vuonna 1783 Murtolahden tilalla numero 2 asui vauras talonpoika Heikki Hämäläinen. Talossa kävi esimerkiksi vuonna 1778 Kuopion kappalainen kolmantena joulupäivänä pitämässä jumalanpalveluksen. Talossa oli syttynyt tulipalo tammikuun 13. päivän yönä. Siinä oli tuhoutunut katto ja seinähirsien ylin ”varvi” eli kerros. Palovahingot oli käynyt arvioimassa tosin aika ylimalkaisesti Kuopion kruununnimismies Karl Procope. Palovahinkoluettelon Kuopion käräjille toi Heikin poika Juho Hämäläinen. Palossa oli siis tuhoutunut katto ja hirsien ylin kerros. Talven lumet lienevät koituneet muiden rakennuksen osien pelastukseksi. Luettelo oli seuraava: •asuintupa, joka oli 13 x 13 kyynärää eli noin 8 x 8 metriä vahingon arvo 6 riikintaaleria •vierastupa mitoiltaan 9 x 9 kyynärää vahingon arvo 2 riikintaaleria •eteinen, jonka mittoja ei nimismies ollut kirjannut vahingon arvo 1:16 riikintaaleria •tarvekaluhuone, jonka mittoja ei löytynyt vahingon arvo 1:32 riikintaaleria Asiakirjasta ei selviä, oliko tarvekaluhuone sijoitettu tupien yhteyteen tai eteinen asuintuvan ja vierastuvan välille. Jälkimmäisessä tapauksessa rakennuksen kokonaispituus olisi noin 17 metriä. Nimismies Procope hukkui vuonna 1786 heikkoihin jäihin. 5.3 Palovahinko vuonna 1789 Rautavaaran Yläluostan tilalla numero 4 Ylä – Luosta sijaitsee lähes 40 kilometrin etäisyydellä Nilsiästä koilliseen. Tilalla asui leski Anna Ahonen, jolta oli palanut •tupa 7 x 7 metriä hyvässä kunnossa oleva arvo 6 taaleria •tupa 6 x 6 metriä oleva uusi oikein hyvä 7 taaleria •tupien välillä oleva eteinen 1 taaleri •uusi navetta 5 x 5 metriä arvo 5 taaleria •kohtalaisen hyvä aitta 5 x 5 metriä arvo 3 taaleria •talli 5 x 5 metriä arvo 4 taaleria •aitta 3,5 x 3,5 metriä 3 taaleria •sauna, jonka yhteydessä oli myös keittiö 5 taaleria Edellisten lisäksi oli palanut viljaa, vaatteita, kattiloita ja puusta tehtyjä esineitä. Palovahinkojen yhteismäärä kohosi 50 specie eli hopeista riikintaaleria. Ahosen talon pituus lienee ollut noin 17 metriä. Erikoista on saunan yhteyteen rakennettu keittiö. Myös tämän talon rakennukset olivat selvästi Kuopion pitäjässä annettuja suosituksia suuremmat. 5.4 Tulipalo Nilsiän Syvärilässä vuonna 1781 Syvärilä sijaitsee Syvärinjärven itäpuolella Palonurmen lähellä. Siellä asui vuonna 1781 talonpoika Nilsiän vanhan suvun edustaja Erkki Pirinen. Tuli oli pääsyt irti heinäkuun 17. päivänä. Sen syttymissyy oli tuntematon. Vahingot kävi tarkastamassa talonpoika apulaislautamies Samuel Ahonen Nilsiästä. Asuintalo oli ollut tuohikattoinen 5 vuotta vanha mitoiltaan 6 x 6 kyynärää eli noin 3,6 x 3,6 metriä. Sen arvo oli 8:16 riikintaaleria. Lisäksi oli tuhoutunut 5 vuotta vanha tuohikattoinen talli 7 x 7 kyynärää eli 4,2 m x 4,2 m arvo 5:00 riikintaaleria, navetta noin 7 x 7 kyynärää arvo 3:16 riikintaaleria, ruoka-aitta 6 x 6 kyynärää arvo 1,0 riikintaaleri. Rakennusten mukana oli palanut 3 tynnyriä ruista 2:32:8 riikintaaleria, 2 kuormaa heinää 2:00:4 riikintaaleria ja tynnyri akanoita hinta 0:4:00 riikintaaleria. Palovahingot olivat yhteensä 29:36.00 riikintaaleria. Pirisen tila oli 1/8 veromarkan 3/4 veromanttaalin suuruinen. Pirisen tila on ollut melko ”pieni”, joten sen rakennukset eivät täyttäneen alussa mainittuja suosituksia. Tupa oli mitoiltaan vain noin 3,6 x 3,6 metriä, joten se oli torpaksikin pienikokoinen. Kun siihen vielä sijoittaa uunin, niin asuintilaa jää niukasti. Puimisen jälkeen erottuvat kevyet jyvät eli akanat käytettiin karjan rehuna. 5.5 Tulipalo Nilsiän Murtolahdessa vuonna 1781 Kuopion syyskäräjille tuotiin palovahinkoilmoitus Murtolahdesta. Inkerin Järvisaaren pogostan Oseren kylästä muuttaneen Sigfrid Pentikäisen perikunnan talossa oli syttynyt 8. elokuuta 1781 tulipalo. Palovahingot olivat käyneet tutkimassa kruununnimismies Henric Asteen, lautamies Olof Heikkinen Pelonnniemeltä ja naapuri Henric Hämäläinen saman kuun 23. päivänä. Puolen veromarkan tilan isäntä oli talonpoika (bonden) Påhl Pentikäinen ja se kuului Strömsdahlin rautaruukin verolle. Hanke ruukin alaisuudesta pääsemiseksi oli alkanut vuonna 1779 ja oli vielä kesken. Tarkoitus oli anoa palotukea vahinkojen korvaamiseksi pitäjän rahastosta. Kuinka tuli oli päässyt irti ei tiedetty. Lähimpien naapurien mukaan tulta oli pidetty talossa vain aamulla, jolloin heinätöissä niityllä olleelle talonväelle oli keitetty liedellä puuroa. Sen jälkeen heinäväki oli ruokalepojen jälkeen palannut niitylle ja taloon oli jäänyt vain emäntä parin pikkulapsen kanssa. Oli vallinnut kova tuuli ja sää oli kuiva. Muutaman tunnin kuluttua keskipäivän aikaan oli havaittu tulen olevan irti uuden navetan katolla. Se sijaitsi asuintuvan eteläpuolella. Vanha emäntä oli kiirehtinyt niitylle huutamaan apua. Kun heinäväki saapui taloon, mitään ei ollut tehtävissä. Koko talo oli ollut jo tulessa. Se oli palanut hiileksi tai tuhkaksi. Metalliesineet olivat sulaneet. Tarkastusmiesten mukaan tuhkaksi oli palanut: I Asuinrakennukset (mangården) 1. Savutupa eli pirtti, joka oli hyvin tehty honkapuusta 17 kyynärää mitoiltaan (10 m x 10 m) . Katto oli tuohesta kattopuut päällä hyvin tehty. Tuohien alla 12 kyynärän (7,2 m) pitkä ja leveä hyvä honkatukeista tehty alakatto. Tilan omista eikä naapurienkaan metsistä löytynyt vastaavia hirsiä ennen kuin peninkulman päästä. Sama koski kattotuohia. Siksi paloavustusta anottiin pirtistä 100 taalaria hopearahassa. 2. Toinen savutupa 11 kyynärää (7,1m) kanttiinsa. Tätä oli käytetty vierastupana (gästestuga). Tupien välille oli pystytetty 9 kyynärää (5,5 m) pitkä irtonaisista tukeista reunoilta tolppien ulkopuolelle ladotut eteinen (farstuga). Molemmat olivat olleet hyvässä kunnossa. Kaikki edellä mainitu kolme tupaa yhtenäisen hyvän tuohikaton alla. Jälkimmäisten rakennusten osalla palotukea anottiin 80 taalaria. Talo oli siis ollut hyvin kookas eli noin 22,5 metriä pitkä! Tämän mukaan Pentikäiset näyttivät olleen varakasta väkeä. Ehkä kauppareissut toivat vaurautta. 3. Ruoka-aitta (wistehus eli matstuga) mitoiltaan 9 kyynäärää (5,5 m) hirsistä koottu ja tuohikattoinen. Tukianomus 2 taalaria. 4. Aita piharakennusten ympärillä varustettuna kolmella laudalla. Palotuki 5 taalaria. II Ulkorakennukset (uthels) 1. Kaksi jauho ja vilja-aittaa , joiden yhteispituus oli 11,5 kyynärää ja leveys 5 kyynärää (6,8m x 3 m) tuohikatolla varustettu tukianomus 20 taalaria. 2. Varustehuone (redskaphus) 10 kyynärää pitkä ja 9 leveä ( 6 m x 5,4 m) kohtalaisen hyvistä hirsistä ja tuohikattoinen 10 taalaria. III Karjarakennukset (ladugården) 1. Uusi hyvin rakennettu seinähirret veistetyt sisä- ja ulkosivuilta talli rehuvarastoineen. Katto oli tuohesta, joiden päällä oli kattopuut sisältä hyvässä kunnossa pilttuineen ja muine asiaankuuluvinen varusteineen. Korvaushakemus 30 taalaria hopeassa. 2. Uusi navetta 12 kyynärää (7,2 m ) mitoiltaan tuohikatolla. Sisävarustus pilttuineen oli hyvässä kunnossa. Ovissa rautasaranat. Hakemus 40 taalaria. 3. Lammashuone (fårhus) 9 kyynärää (5,5 m) mitoiltaan hyvässä kunnossa anomus 16 taalaria. 4. Sikala (svinhus) 6 kyynärää (3,6 m) kanttiinsa välttävässä kunnossa. Korvaushakemus 5 taalaria. 5. Uusi rehulato 12 kyynärää (7,2 m) mitoiltaan tuohikatto halkopäällysteillä ovi rautasaranoilla. Anomus 41 taalaria. 6. Liiteri tallin ja navetan välillä hyvin varustettu irtotukeista tolppien varassa, katto tuohesta, jonka päällä oli turvetta (kunttarne) kattopuita. Anomus 20 taalaria. 7. Uusi sauna (badstuga) 9 kyynärää (5,4 m) mitoiltaan. Tälle ei voitu anoa tukea. IV Viljaa, rehua ja muita tavaroita. 8. Aittojen lisäksi oli palanut valmiiksi jauhettua a) ruisjauhoa 4,5 tynnyria a 10 taalaria eli 45 taalaria. b) ohrajauhoja 4,5 tynnyriä a 8 taalaria eli 36 taalaria. 9. 5 parmasta ruisolkea ladon ulkopuolella a 1 taalari yhteensä 5 taalaria. 10. 2 kuormaa heinää a 2 taalaria yhteensä 4 taalaria. 11. 250 kerppua (kärfer) lehtiä 12:16 taalaria. 12. 4 uutta lahnaverkkoa a 15 syltä (26 m) 15 taalaria. 13. aidastarvikkeita 100 kuormaa navetan luona 25 taalaria. 14. Pellosta oli palanut satoa olkineen 16 kappaa ruista 5 taalaria, 16 kappaa ohraa 4 taalaria, 1 parmas ruis ja ohraolkea yhteensä 1 taalari sekä 1 tynnyri akanoita a 1 taalari eli yhteensä 10 taalaria. 15. Lisäksi aidaksia ja pystypuita (stör) oli palanut 10 kuormaa yhteensä 1 taalari. 16. 19 nippua uutta tuohta 9 taalaria. Palovahinkojen yhteisarvo oli 545 taalaria hopeassa, minkä nimismies Asteen vahvisti. Kuitenkin vielä piti tutkia, kuinka palo oli syttynyt. Vasta sitten voitiin jättää anomus pitäjän palotuesta. Edellä olevasta havaitaan, että Påhl Pentikänen osasi nähtävästi kaupunkimatkojen koulimana yksilöidä ja arvoida hyvin tarkasti kärsimänsä vahingot. Jauhot oli nähtävästi jauhettu kyläläisten yhteisessä Pieksänkosken myllyssä. Pentikäisen pirtti 10 m x 10 m oli tällä seudulla suurin löytämistäni!. Tämä luku lisätty 5. lokakuuta 2013. 5.6 Tulipalo ritari G. F. Tigerstedtin Engelnäsin kartanossa Joroisissa 1783 Vertailun vuoksi kerrottakoon, että pari vuotta myöhemmin eli vuonna 1783 paloi Pentikäisten tilan verottajan ritari Georg Friedrich Tigerstedtin Joroisissa omistama Räisälänrannan rustholli Kotkalahti nro 4 eli Engelnäs. Palo oli syttynyt 31. maaliskuuta 1783 ja palovahingot käsiteltiin Joroisten vuoden 1785 talvikäräjillä (§7). Asiamiehen Abraham Wittingin mukaan vahingot oli käynyt tarkastamassa lautamies Påhl Tuovinen Katisenlahdesta apunaan talonpoika Erik Pärnänen Kotkatlahdesta. Katisenlahti sijaitsi Engelnäsin pohjoispuolella Varkaudesta etelään. Ilmoituksen mukaan oli palanut: 1. Asuintupa eli pirti hongasta 12 kyynärää kanttiinsa eli noin 7,2 m x 7,2 m. Talossa oli tuohikatto ja ovissa rautasaranat. Hirsiä ei löytyisi läheltä, joten vahinkojen arvo oli 160 taalaria. Tukihakemus oli 26:32 taalaria 2. Vierastupa mitoiltaan 10 kynäärää (5,4m x 5,4m). Tuvassa oli tuohikatto, ovissa rautasaranat, sisällä kaakeliuuni. Ikkunoita oli 3, joissa oli yhteensä 48 ruutua. Lattia oli lankuista. Vahinkoilmoitus 140 taalaria ja tukihakemus 56:32 taalaria. 3. Ruoka-aitta 4 kynärää x ) kyynärää (2,4 m x 5,4 m) hongasta täydellisessä kunnossa. Hinta-arvio 20 taalaria. 4. Kellari kivestä, jonka yhteydessä oli veistotupa (timrat hus) "täydellisesä kunnossa" mitoiltaan noin 5,3 m x 2 m. Vahinkoarvio 56 taalaria. 5. Varustehuone 3 m x 3 m "täydellisessä kunnossa" vahinkoarvio 20 taalaria. 6. Eteinen pirtin ja ruokahuoneen välillä hongasta 5,4 m x 5,4 m "täydellisessä kunnossa". Edellä mainituista Tigerstedt anoi palotukea noin 148 taalaria. Sitä ei siis saatu koko vahinkosumman verran. Lisäksi ilmoitettiin palaneen viljaa, jauhoja, 2 piilukirvestä, 4 sirppiä, 3 kirvestä, 4 auraa, palokoukku, 4 turvehakkua, 8 ojalapioita, 54 syltä köyttä, jauhinkivet, maitopyttyjä, sänkyvaatteita, 2 rautapataa ym. Samojen käräjien luvussa 17 lautamies Påhl Tuovinen ilmoitti, että herra ritarilta olikin vain palanut ei enempää kuin kaksi tupaa! Käräjät vaati Tigerstedtiltä selvitystä asiasta ja antoi pirtin (160 d) ja vierastuvan (140 d) vahingoista sekä 2 ruisleipätynnyristä palotukea vain 57 taalaria eli reilun 1/3 anotusta. Yrittikö ritari Tigerstedt "vakuutuspetosta"? Tigerstedt kosti asian lautamies Tuoviselle. Käräjien luvun 47 mukaan hän haastoi tämän yhdessä pikkutilallisten Utriaisten, Kolehmaisten ja Hynnisten kanssa käräjille luvattomasta kalastuksesta Kuvanssin kalastamossa. Se sijaitsi noin 8 km etäisyydellä Engelnäsistä pohjoiseen Siitiselän länsirannalla. Muistettakoon, että Tigrestedtin Torstila Joroisissa oli palanut pääsiäisenä 1779. Tämä luku lisätty 5. lokakuuta 2013. 5.7 Sotilaan torppakin saattoi olla hyvin varustettu. Entä Nilsiän kappalaisen? Vuoden 1786 Iisalmen syyskäräjien luvuissa 155 ja 156 käsitelttiin Onkivedellä sijaitsevan sotilaantorpan kuntoa. Siitä vastasi muiden ohella kersantti Johan Henrik Skottman, joka muutti hiukan myöhemmin Nilsiään eläkepäiviään viettämään. Torpan mitat olivat noin 5,4m x 4,5 m, se oli varustettu 2 ikkunalla, kaakeliuunilla, eteisellä, keittiöllä liesineen. Lisäksi torppaan kuului sauna, aitta (3m x 3m), navetta (3m x 3m), lato, 31 kapanalan (47 a) pelto ja 29 kapanalan (44 a) niitty. Kuopion vuoden 1787 syyskäräjien luvussa 62 käsiteltiin Nilsiän juopoksikin mainitun kappalaisen Johan Palanderin tilan osan kauppaa. Kappalainen nähtävästi oli jatkuvassa rahapulassa, koska häneltä oli jäänyt vuosilta 1783 ja 1784 maksamatta renkinsä Carl Jakob Tammelinin palkkakin. Renki siirtyikin Juankosken ruukin metsänvartijaksi, mutta palasi Nilsiään Juho Rissasen vävyksi ja lautamieheksi. Palander aikoi myydä ilmeisesti Ahosten verotilasta Nilsiä 1 saamansa tontin osan, joka sijaisi kappalaisen huoneen pohjoispuolella. Huoneen mitat olivat 15 x 12 x 3 kynnärää eli noin 9 m x 7,2 m x 1,8 m. Huoneessa oli kuitenkin lasi-ikkunat ja sen uuni oli varustettu korsteenilla. Pappilan rakentamista aloiteltiin kuitenkin vuonna 1774. Liekö tullut valmista!? Myytävät (kivi)ojitetut pellot sijaitsivat miestentuvan ympärillä. Kappalaisen kotiavustajana toimi hänen sisarentytär Catharina Löfgren, jolle hän testamenttasi jäämistönsä. Palander oli ilmeisesti kotoisin jostain Hämeen suunnalta. Tämä luku lisätty 5. lokakuuta 2013.
Lähdeteoksia: 1. Kuopion käräjäoikeuden pöytäkirjat /Pekka Pitkänen 2. Pirinen Savon historia II:1 18. joulukuuta 2011 / Pekka Pitkänen Muita historian artikkeleita.

Pohjois-Savon tiloista 1500-luvulla ja 1600-luvun alussa.
Olivatko Kuopion itäpuolen talot vielä 1700 – luvulla pieniä kivisten peltojen ympäröimiä viheliäisiä murjuja?

1. Pohjois – Savon tilojen keskimääräinen karjamäärä melko vaatimaton 1500 - luvulla

Savon historiaa tuntemattomien mielikuva 1700 - luvun savolaisesta asutuksesta on pieni rähjäinen savupirtti, jonka ympärillä on pieniä kivikkoisia peltoja. Taloissa asui köyhiä, likaisia, tyhmiä ja hitaita, mutta umpikieroja asukkaita. Vastaako tämä, sitä todellisuutta, joka vallitsi Kuopiossa ja sen pohjoispuolisissa pitäjissä? Nykyinen matkailija kuitenkin näkee nykyistä viitostietä Kuopiosta Iisalmeen ja Vieremälle kulkiessaan tien varrella laajoja ja kivettömiä peltoaukeita ja varsin isoja taloja. Näin oli asianlaita jo 1500 – luvun jälkipuoliskolla. Alueella oli tosin harvassa, mutta isoja ja vauraita tiloja, jotka tuottivat paljon viljaa ja voita. Kasvatettavia viljalajeja olivat ruis, ohra, kaura ja vehnä (Pirinen Savon historia II:1 s. 372). Lisäksi viljeltiin herneitä, papuja, pellavaa, hamppua, humalaa ja tietenkin naurista. Tärkeimmät kotieläimet olivat hevonen, lehmä, lammas, vuohi, sika ja kana. Lehmäluku nousi jo vuonna 1557 eräällä Iisalmen Nerkoolla sijaitsevalla tilalla viiteentoista. Lisäksi Iisalmen ja Vieremän alueilla oli laajoja heinäniittyjä huomattavasti enemmän kuin Kuopion puolella. Tämä mahdollisti myös suuremman karjamäärän. Kuitenkin keskimääräinen tilojen karjaluku Tavinsalmella eli Suur - Kuopion pitäjässä vuonna 1571 oli 5,5, kun vastaava luku esimerkiksi Hämeessä oli 9 (Pirinen Savon historia II:1 s. 381). Vielä vuoden 1980 - luvun aikoihin Pohjois-Savon tilojen keskimääräinen karjaluku oli suurin piirtein sama kuin vuonna 1571 (eräs lehtitieto)! Savolaisen talon pihapiirissä ei näkynyt isännän ylpeytenä suuria kivinavetoita, kuten eteläisemmässä Suomessa. Puu oli hyvä rakennusaine ja sen käytön savolaiset hallitsivat.

Johtuiko savolaisten tilojen pieni karjamäärä vain asukkaiden laiskuudesta? Heillä ei ehkä ollut tarmoa rakentaa suurempia karjasuojia tai raivata enemmän niittyjä, jotka olisivat mahdollistaneet isomman nautaluvun. Varmaankin joskus asia saattoi olla näin. Mutta tarvitsiko savolainen kovin suurta karjamäärää? Jokseenkin jokaisen tilan läheisyydessä oli kalavesiä, joista saatiin runsaasti ahventa, särkeä, säynettä, lahnaa ja haukea. Niillä voitiin tyydyttää suuri osa asukkaiden välttämättömästä proteiinin tarpeesta. Etelä – Suomessa rannikkoa lukuun ottamatta tähän tarkoitukseen piti kasvattaa karjaa. Savolaiset saivat sen helpommin kalasta. Meksikolaiset puolestaan söivät runsaasti valkuaisaineita sisältäviä papuja. Vuosina 1570 - 1615 Pohjois – Savo oli lähes taukoamatta sotanäyttämönä, joten tämäkin varmaan vaikutti karjaluvun suuruuteen. Viimeisin hyökkäys Kuopioon sattui kesällä 1611. Muiden tuhojen lisäksi kirkko poltettiin ja kirkonkello ryöstettiin. Sitten seurasi monien katovuosien ajat ja vielä 1700 – luvun alussa sota ns. Isoviha. Suuremman varallisuuden kokoaminen oli myös alueen syrjäisen sijainnin johdosta vaikeaa. Perunkirjojen mukaan vasta 1800 – luvun alku vuosikymmeninä monien talojen karjaluku nousi lähelle kymmentä tai ylittikin sen.

Kuitenkaan veroluetteloiden tietoja, joista edellä mainitut karjatilastot tehty, on ei kannata ottaa kovin kirjaimellisesti. Esimerkiksi vuonna 1664 Wuotjärvellä Juankosken puolella maakirjojen tarkastusasiakirjassa verotusta varten kerrotaan, että Juho (Jöns) Matinpoika Leskisellä oli hevonen, kaksi lehmää ja kalavettäkin jonkin verran. Kun muutamaa vuotta aikaisemmin Juhon veli Matti muutti läheiseen Akonveden kylään, niin hän vei talosta omaisuutta seuraavasti: 25 tynnyriä ruista, 6 tynnyriä ohraa, hevosen, 5 lehmää, 6 nuorta nautaa, 8 lammasta, 4 sikaa, noin 8,5 kilon painoisen paloviinapannun, 2 kuparikattilaa yhteispainoltaan 6 kiloa, puolet nuotasta, 24 verkkoa, joiden pituus oli noin 30 metriä, 2 viikatetta, 4 sirppiä, käsijauhinkivet, vuohen, 2 venettä, rautaisen kaapimen, teräsjousipyssyn kaikkine siihen kuluvine tarvikkeineen, sarkaa 9 metriä, viitta, kahdet lampaannahkaiset vällyt, pitovaatteita ja 2 kirstua. Nuotta lienee ollut hänen veljensä Juhon kanssa yhteinen. Kyllä Juhollekin lienee jäänyt lehmiä ainakin saman verran, koska hänellä oli palveluksessaan renki ja piikakin.

2. Vehnän viljelystä 1620-luvulla Kuopion ja Iisalmen alueilla

Vehnää viljeltiin Pohjois-Savossa yleisesti 1620 - luvulla. Vuoden 1625 ns. pienistä kymmenyksistä nähdään, että papinveroina maksettiin yleisesti Itä-Suomessa herneitä, papuja ja viljaa. Lisäksi mainitaan erikseen vehnä. Siitä vero oli yleisesti 2 kappaa; ei enempää tai vähempää. Erikoista on, että Etelä-Karjalassa ja jopa Viipurin tienoilla vehnää oli kymmenyksissä mainittu hyvin vähän, tai ei olenkaan. Mäntyharjun alueella vehnävero oli jo yleisempää. Merkittäviä määriä sen viljelijöitä löytyi jostain Savonlinnan lähellä olevilta alueilta sekä paikoin Rantasalmelta sen itäosia lukkuunottamatta.

Kuopion suurpitäjän kylät olivat vehnäveroissa hyvin edustettuina. Seuraavassa on koottu tietoja vuodelta 1625 näiden alueiden vehnäkymmenysten maksajista (no 6805 s.18, kts myös vuosi 1626 no 6107 pienet kymmenykset):

. Pekka Ollinpoika Jalkanen Nilsiä Murtolahti, Antti Antinpoika Niskanen Jännevirta, Pekka Ollinpoika Julkunen Jännevirta?, Tahvo Pietiläinen Nilsiä Kaaraslahti, Pekka Korhonen Nilsiä Syvärilä (Suojärvi) (Kangaslahti), Pekka Kasurinen Siilinjärvi Kasurila, Antti Julkunen Kuopio Savilahti, Lauri Kuosmanen Maaninka Venäjänsaari, Jöns Kervinen Siilinjärvi Hamula, Hannu Lyytikäinen Maaninka Kurolanlahti, Sigfrid Koljonen Punnonmäki Karttula, Kauppi Tolvanen Punnonmäki, Heikki Hyvärinen Kuopio Puutosalmi, Jöns Hamunen Saamainen, Matti Räsänen Enonlahti, Sigfrid Viikso Enonlahti, Tahvo Väisänen Lapinlahti Lapvetelä, Pekka Hyttinen Iisalmi Paloinen, Viisa Partanen Sonkajärvi Vännimäki, Matti Kauppinen Sonkajärvi Vännimäki, Hannu Kurvinen Vietemä Salamajärvi (Salahmi) ja Kauppi Hyvönen Sulkava Kiuruvesi.

Pohjoisin vehnäveron maksaja löytyi siis 10 kilometriä Vieremän pohjoispuolelta Salahmilta. Kaikkiaan kymmenyksinä vehnää saatiin Kuopion pitäjästä 1 tynnyri 21 kappaa. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Saimaan kaakoiskulmassa sijaitsevasta Särkijärvenpitäjästä sitä saatiin 1 kappa ja Viipurinpitäjästä ei ollenkaan! Kuopion ja Iisalmen alueilla ruis, ohra, vehnä ja kaura olivat yleisiä jo viljelykasveja 1620-luvulla. Näiden lisäksi kasvatettiin myös herneitä ja papuja. Erikoista on, että myös Savon historian osan II:2 kirjoittaja Saloheimo väittää (s.227) , että vehnää viljelttiin vielä Pieksänmäellä ja Leppävirralla. Samoin hän väittää, että kauraa viljeltiin tuskin ollenkaan Kuopion pohjoispuolella (s.226), mikä ei selvästi pidä paikkaansa. Kauraa maksettiin siellä veroina yleisesti jo 1500-luvulta lähtien.

Huom.! Vehnää viljeltiin Pohjois-Savossa pieniä määriä omiksi tarpeiksi 1600-luvun lopullakin. Esimerkiksi Iisalmen talvikäräjillä 1695 (s.61) mainitaan Jumisten tienoilla kiista 9 kapasta herneitä ja ja 6 kapasta vehnää. Saman vuoden Kuopion kesäkäräjillä (s.147) käsitellään riihipaloa. Siinä oli tuhoutunut vehnää ja ruista. Vuonna 1710 mainitaan Kuopion Puutosmäeltä isäntä Zacharias Turunen, jolta löytyi 1 tynnyri tattaria (bowhete). Vuonna 1712 Kuopion Ryönällä riitelivät naapurukset Sven Vartiainen ja Johan Väätäinen luvattomasta kaskesta, josta oli korjattu 15 kappaa vehnää. 1770-luvulla vehnän viljely Kuopion pitäjässä näytää taas elpyneen.

3. Kauran viljelystä 1600-luvun alussa Kuopion ja Iisalmen alueilla

Saloheimon toimittamassa Savon historiassa siis kerrotaan, että " 1620-luvulla Kuopion pohjoispuolella kauraa tuskin viljeltiin ensinkään". Mistähän professori Saloheimo on päätynyt tähän tulkintaa? Kaura oli sillä alueella 1500 - 1600 - lukujen taiteessa yleinen verotavara. Sitä viljeltiin lähes jokaisessa talossa. Sen kylvömäärät saattoivat olla pienempiä kuin ruokaviljojen rukiin ja ohran, mutta jotkut maksoivat kauraveroa enemmän kuin viljaveroa.

Vuoden 1599 eräässä veroluelossa (no 6669 s.58-s.60) Tavisalmen pitäjän Savilahden neljänneksessä Siilinjärvellä Heikki Pippurinen maksoi veroina "viljaa" 2,5 pannia ja kauraa 2 pannia, Sigfrid Hartikainen (Jännevirta) viljaa 2 pannia ja kauraa 2 pannia ja 1 kappaa ja Juho Wartiainen viljaa 5,5 pannia sekä kauraa 2 kappaa. Maaningan tienoilla Klemetti Hiltusen veroina oli viljaa 1 panni 4 kappaa ja kauraa 1,5 pannia, Heikki Venäläisen ohraa 4 pannia ja kauraa 2 pannia 1 kappa, Paavo Kakkisen viljaa 1,5 pannia ja kauraa 1 panni 3 kappaa, Matti Haataisen viljaa 1 panni ja kauraa 4 kappaa sekä Olli Halosen viljaa 1 panni 3 kappaa ja kauraa 4 kappaa.

Lapinlahden tienoilla viljavero oli Pekka Martikaisella viljaa 1 panni ja kauraa 4 kappaa ja Rossi Lappveteläisellä viljaa 1, pannia ja kauraa 2 pannia. Iisalmen alueella veroina oli Viisa Partasella viljaa 3 pannia ja kauraa 2 pannia ja Pekka Lappalaisella viljaa 1,5 pannia ja kauraa 2 pannia. Vieremän tienoilla puolestaan Paavo Kettunen maksoi veroina viljaa 4 kappaa ja kauraa 3 kappaa ja Olli Nissinen viljaa 1 panni 4 kappaa ja kauraa 2 pannia. Pielaveden ja Kiuruveden alueella Paavo Rytkösen vero oli viljaa 2 pannia 2 kappaa ja kauraa 2 pannia, Antti Lipposen viljaa 8 pannia 1 kappa ja kauraa 2 pannia 1 kappa ja Antti Saraisen viljaa 4 pannia 3 kappaa ja kauraa 2 pannia 1 kappa.

Vuonna 1607 Nilsiässä Tuomas Ahonen ja Itko Lappalainen maksoivat veroina viljaa 1 tynnyrin ja kauraa 6 kappaa. Vuosina 1625 ja 1627 pieninä kymmenyksinä Nilsiässä maksoi 2 kappaa kauraa Antti Tiainen ja Antti Tuomaanpoika Ahonen sekä Syvärin itärannalla Pekka Korhonen. Jälkimmäisenä vuonna Nilsiän Kaaraslahdella Tahvo Pietikäinen maksoi myös papille veroina kauraa 2 kappaa. Vuonna 1629 kauraveroa maksoi mm. Nilsiässä ratsumies Antti (Tuomaanpoika) Ahonen 6 kappaa, Siilinjärvellä ratsumies Yrjö Hakkarainen 3 kappaa ja Manningalla Lauri Kuosmanen 4 kappaa. Nämä otokset tuskin antavat koko kuvaa kauran viljelyn laajuudesta.

4. Virkavallan yleisohje vuonna 1748 Kuopion pitäjän tilojen rakennuksille ja niiden koolle palotukea varten (sk 1748 Kuopio s.546)

Palovahinkoja oli korvattu kihlakunnan rahastoista (branstod) jo kauan. Mikäli ne esimerkiksi suurten kartanoiden rakennukset olisi korvattu niiden täydestä arvosta, olisivat niiden kustannukset voineet muodostua seudun asukkaille jopa kohtuuttoman suuriksi. Nyt määriteltiin koko Savon keskisen kihlakunnan alueelle yhteiset korvausperusteet. Asian taustalla olivat maaherra Henrik Jacob Wrede ja kihlakunnanvouti Brynolph Brunou. Aikaisemmin oli asiaa pohtinut kihlakunnanvouti Wargentin maaherra Frisenheimin pyynnöstä 25. kesäkuuta 1733. Lisäksi löytyi kuninkaan kirjelmä päiväyksellä 16. lokakuuta 1743. (muokattu 20.12.2018)

Vuoden 1748 Kuopion syyskäräjillä annettiin ohjeita, mitä ja kuinka suuria rakennuksia tuli maatiloille rakentaa. Nämä ohjeet liittyivät tulipalojen sattuessa kihlakunnalta saatavien palotuen maksuperusteisiin. Suurimmille 2 - 4 veromarkan tai isommilla tiloilla tuli olla lailliset rakennukset (korvaukseen oikeutetut) "skal bestå till laga bygnad", joiden koot olivat määritellyt seuraavasti:

Isommat 2 veromarkan tai suuremmat tilat:
Asuinrakennukset:
tupa 12 x 12 kyynärää
vierastupa ”giäste stuga”,9 x 9 kyynärän , jonka takana olisi 6 kyynärää pitkä ja 9 kyynärää leveä kammari
ruokahuone ”visthus” 6 x 6 kyynärää
vilja-aitta 9 x 9 kyynärää
jauhoaitta 5 x 5 kyynärää
ulkohuone "hemlig hus" 4 x 4 kyynärää.
Ulkorakennukset:
sauna ja sen yhteydessä mallashuone tms. ”mältelefwa” yhteismitoiltaan 9 x 9 kyynärää
riihi 12 x12 kyynärää.
Karjarakennukset:
talli ja heinäparvi yhteensä 9 x 9 kyynärää
navetta siihen kuuluvine karsinoineen (lås) 12 x 12 kyynärää
lampola 6 x 6 kyynärää
sikala 4 x 4 kyynärää
rehulato 10 x 10 kyynärää.
Kyynärä vastasi noin 0,6 metriä. Mallashuoneessa lienee ollut jonkinlaiset laverit kaljamaltaiden valmistusta varten. Mallasohrat keitettiin ja sitten ne lienee kuivattu ennen varsinaista uunikuivatusta.

Pienemmät alle 2 veromarkan (1 3/4 - 1/2 - ) tilat:
Asuinrakennukset:
tupa 9 x 9 kyynärää eli 5,2 x 5,2 m,
vierastupa ilman kamaria 9 x 9 kyynärää
ruokahuone 5 x 5 kyynärää
vilja ja jauhoaitta yhdessä 9 x 9 kyynärää.
"huussi" - (noin 3 x 4 kyynärää)
Lasi-ikkunat ja savukorsteenit yleistyivät Kuopion itäpuolelle 1780-luvulla, kun siitä tehtiin kaupunkia. Iisalmi oli lähempänä merenrantakaupunkeja, joten kehitys siellä yleensä kulki hiukan edellä.
Ulkorakennukset:
sauna ja ”mallashuone” yhdessä 7 x 7 kyynärää
riihi 8 x 8 kyynärää
Karjarakennukset:
talli 6 x 6 kyynärää eli 3,6 x 3,6 m. Tähän mahtuisi 2 hevosta.
navetta 9 x 9 kyynärää eli 5,4 x 5,4 m. Mahtuisi täyteen ahdettuna n. 8 lehmää!
- Lehmät olivat silloin vain noin 150 kg painoisia.
lampola 4 x 4 kyynärää
sikala 3 x 3 kyynärää
rehulato 8 x 8 kyynärää

Katto oli paikkakunnan tavan mukaan tuohesta ja turpeesta malkahirsin (takwed), mutta niitä nähtävästi palon sattuessa ei korvattu.

Palovahinkojen korvausohjeissa otettiin huomioon suuremmilla tiloilla rakennushirsien kuljetusmatka, mutta muuten ne jaettiin vain 3 luokkaan: 1) hyvä oma hirsimetsä , 2) keskinkertainen oma hirsimetsä ja 3) ei kunnollisia omia hirsimetsiä, jolloin ne jouduttiin ostamaan. Näin ne muodostuivat hopeakaroliineissa (Cr) ja niiden osissa ilmoitettuina

alle 2 veromarkan tiloille:
tupa : 16 Cr , 18 Cr ja 20 Cr
vierastupa (ei kammaria): 16 Cr, 18 Cr ja 20 Cr
ruokahuone: 6 Cr, 6:16 Cr ja 7 Cr
vilja ja jauhoaitta: 10 Cr, 11 Cr ja 12 Cr
"huussi" 1 Cr, 1:4 Cr ja 1:6 Cr
sauna: 8 Cr, 9 Cr ja 10 Cr
riihi: 10 Cr, 11 Cr ja 12 Cr
talli: 6 Cr, 7 Cr ja 9 Cr
navetta: 8 Cr, 9 Cr ja 10 Cr
lampola: 3 Cr, 3:8 Cr ja 3:16 Cr
sikala: 0:21 1/3 Cr, 1 Cr ja 1:10 2/9 Cr
lato: 7 Cr, 7:16 Cr ja 8 Cr

Vanhempien tai muiden rakennusten osalta ei ollut tiettyä korvaussummaa.

Suurempien tilojen osalta mainitsen korvaussummat:
tupa: 20 Cr, 22 Cr ja 24 Cr
vierastupa kammarilla: 24 Cr, 27 Cr ja 30 Cr
ruokatupa: 10 Cr, 12 Cr ja 14 Cr
vilja-aitta: 10 Cr, 11 Cr ja 12 Cr
"huussi": 1 Cr, 1:4 Cr ja 1:8 Cr
sauna: 12 Cr, 13 Cr ja 14 Cr
riihi: 13 Ce, 14 Cr ja 16 Cr
talli: 10 Cr, 11 Cr ja 12 Cr
navetta: 12 Cr, 13 Cr ja 14 Cr
lato: 12 Cr, 13 Cr ja 14 Cr

Mielenkiintoista olisi seurata, vaikuttivatko nämä korvausohjeet jotenkin Pohjois-Savon myöhemmän rakennuskannan kokoihin?. Tätä voisi tutkia Nilsiän ja Vuotjärven seuduilla Strömsdahlsin rautaruukin vuoden 1789 pöytäkirjojen avulla. Silloin tehtiin talosyynejä.

Mikäli em. ohjeet olisivat vaikuttaneet rakennusten kokoihin, niin Pohjois-Savossa vuoden 1748 jälkeen tilojen tavallisin tupa olisi noin 5,4 x 5,4 metriä. Nämä mitat ylitettiin kuitenkin selvästi. Esimerkiksi Wuotjärven Niemelässä vanhimman talon perustukset näyttivät olleen noin 8 x 8 metriä. Suositusten ylitys kuitenkin näkyy selvimmin käräjien palovahinkokirjauksista. Rakennukset useimmiten katettiin tuohella, joiden päälle laitettiin turvetta. Katteena käytettiin myös riukuja. Näitä palotuen maksuperusteet eivät koskeneet. Rakennushirret saatiin tavallisesti omasta metsästä. Jos niitä jouduttiin tuomaan kauempaa, piti palotuen määrää nostaa.

1700 – luvun jälkipuoliskolla edellä annettua rakennusohjetta käytettiin ”päätilojen” jonkinlaisena minivaatimuksena. Useimmiten asuintupa ja vierastupa sijoitettiin peräkkäin noin 3 – 4 metrin etäisyydelle. Niiden välille rakennettiin eteinen. Siten talon pituus saattoi olla 15 – 20 metriä tai enemmänkin. Tämä pituus oli yleinen vielä 1900 – luvun vanhoissa maalaistaloissa. Myös monien entisten torppien päärakennus oli usein varsin kookas. Wuojärvellä tästä ovat esimerkkinä Leskelän tilalle rakennetut mm. Harjun

Wuotjärvi Harju noin vuonna 1915. Talo on pienehkö, koska se on rakennettu entisen torpan maille. Sen toisessa päässä sijaitsi asuintupa ja toisessa vierastupa. Niiden välissä oli eteistupa. Tässä ulko - oven edessä ei vielä ollut ulkoeteistä. 1800 - luvun puolella taloihin usein lisättiin ulkoeteinen. Sitten osa varsinaisesta eteisestä saatettiin erottaa keittiöksi. Vierastupa jaettiin kahdeksi kamariksi. Huomaa talon riukupäälysteinen katto! Jo 1700 - luvulla tuohikaton päälle voitiin lisätä riukuja.

ja Seppälän talot. Vierastupa oli Wuotjärven Taaton talosta 1800 – luvun alussa. Tämä tieto löytyy Juankosken ruukin johtajan Ekholmin murhan selvitysten yhteydessä (Forsberg 3 s. 128). Vuoden 1748 pienempien tilojen suositusten mukainen navetta oli kooltaan noin 5,4 x 5,4 metriä, mikä mahdollisti noin 5 lehmän pidon.

5. Savolainen talo palotutkimusten mukaan

Pohjois - Savon talojen ja ulkorakennusten laatu ja koko selviävät useimmiten tulipalojen yhteydessä tehtyjen kirjallisten selvitysten avulla. Palovahingon sattuessa puolueeton lautamies tai talonpoika kävi tutkimassa ja arvioimassa tulen tuhot. Käräjien kautta haettiin vahinkojen korvaamiseksi pitäjänrahastosta palotukea.

5.0 Vuonna 1710 Iisalmen Leppälahdessa Olof Kejosen talossa oli palanut kerralla 9 tupaa

(tk Iisalmi s.6->). Pienten puurakennusten arvo oli vähäinen. Siilinjärven Hakkaralassa oli syksyllä 1708 palanut 5 taloa "hus", joiden yhteisarvo oli 40 karoliinia (kupari). Naapurikylässä Kaaraslahdessa Nils Ruuskasen hevosen arvo oli sama (sk Kuopio s.405->). Lehmän arvo oli usein 10 karoliinia. Vuonna 1705 Riistavedellä Sven Parviaisen 3 palaneen tuvan arvo oli ollut 30 karoliinia (tk Kuopio s.27->). Uuden tuvan rakentaminen saattoi kuitenkin olla työlästä. 1690 - luvulta aina vuoteen 1712 asti käräjillä todetaan, kuinka lähes aina tilansa hylänneiden metsät olivat loppuunkasketut ja tukkipuut piti hakea kaukaa. Esimerkiksi Muuruveden länsipuolella Kotasalmella Olof Toivanen otti 31.1. 1712 Mats Hyttisen köyhyyden tähden hylkäämän tilan. Talossa oli vain joku asumiskunnossa oleva tupa. Rakennustukit joutuisi hakemaan 2 peninkulman (mihl) päästä (kevätkäräjät Kuopio s.115->).

Kuopion ja Iisalmen käräjillä näkyy selvästi pahojen kato - ja nälkävuosien 1696 - 1697 aika. Niiden jälkeen tapahtui lukuisia tilojen vararikkoja, hylkäämisiä ja uudelleen asuttamisia. Omistajan vaihdoksen yhteydessä käräjillä arvioitiin tilojen rakennuskanta ja muu kunto. Ei nälkä, vaan kulkutaudit tappoivat varsinkin Iisalmen suurpitäjän alueella lukuisien varakkaidenkin tilojen isäntiä ja emäntiä. Kuolemien tai uudelleen avioitumisten seurauksena käräjillä näkyi mm. tilojen lapsimäärä, karjaluku ja muu irtain varallisuus. Tärkeimpien kulkureittien lähellä taudit levisivät matkustajien ja kerjäläisten mukana. Iisalmen pitäjän kautta tapahtui liikennettä Savon ja Pohjanmaan välillä. Vuonna 1708 alkoi uudelleen kylmempi ajanjakso. Silloin erityisesti talvi 1709 koitui taas myös monen isännän ja emännän turmioksi.

5.1 Antti Aaprahaminpoika Hartikaisen talossa Akonvedellä tulipalo ilmeisesti vuonna 1776

Juankoskelaisen Hartikaisen palovahinkoa käsiteltiin vuoden 1777 Kuopion talvikäräjillä. Palossa oli tuhoutunut

•hyväkuntoinen 15 vuotta vanha tuohella katettu honkapirtti 10,5 x 10,5 kyynärää arvo 90 taaleria
•vanhempi asumiskelpoinen hongasta rakennettu pirtti 12 x 12 kyynärää arvo 80 taaleria
•pirttien välinen mäntytukeista tehty eteinen mitoiltaan 10,5 x 10,5 kyynärää arvo 20 taaleria
•uusi hongasta tehty tuohella katettu navetta 11 x 11 kyynärää arvo 80 taaleria
•vilja – aitta 6 x 6 kyynärää tuohella katettu arvo 30 taaleria
•ruokahuone hyväkuntoinen, tuohella katettu mitoiltaan 11,5 x 11,5 kyynärää arvo 50 taaleria
•talli 6 x 6 kyynärää, 10 vuotta vanha, mäntypuinen, tuohikattoinen, kellolla varustettu arvo 30 taaleria
•rehulato 8,5 x 8,5 kyynärää, mäntytukeista ja tuohella katettu 90 taaleria
•riihi 11 x 11 kyynärää, hyväkuntoinen, katettu ja riihen uuni arvo 90 taaleria
•sauna tuohikatolla, 10,5 x 10,5 kyynärää, jonka yhteydessä mallas- ja kuivauslavat 30 taaleria
•varusterakennus 9 x 9 kyynärää, hyväkuntoinen ja tuohikatto 28 taaleria
•sikala 3 x 3 kyynärää, välttävässä kunnossa arvo 5 taaleria
•palossa oli tuhoutunut muutakin omaisuutta, kuten tynnyri vehnää 10 taaleria ja 4 tynnyriä
ohraa 32 taaleria

Akonveden asuintalon yhteispituus on ollut noin 20 metriä; siis varsin suuri. Muutenkin talo näyttää olleen hyvin hoidettu. Tähän aikaan useimmat rakennukset oli katettu pääsääntöisesti tuohella. Tuohi kestää lahoamatta pitkiä aikoja. Sitä käytettiin myös talojen alimman hirren ja kivijalan välisenä eristeenä, joka tuskin paljoakaan hävisi nykyisille eristemateriaaleille. Vehnää oli viljelty täällä, kuten myös Wuotjärven Pasalan tilalla, jossa ruukin omistaja Tigerstedt oli käynyt arvioimassa sadon määrän haasiaksi. Siitä oli saatu noin 6 – 7 hehtolitraa vehnää.

Akonveden Hartikaisilta paloi talo jo vuonna 1726. Palo syttyi toukokuussa 1726 talonpoika Matti Hartikaisen tilalla. Siinä tuhoutui 3 uutta tupaa, keittiö, 2 pientä makuurakennusta, 3 navettaa, talli ja heinälato. Vain vanha riihi, aitta ja sauna jäivät pystyyn. Vahingot olivat 50 hopeataalaria, joihin Hartikainen anoi pitäjän palotukea 5 1/3 hopeaäyriä jokaisesta talosta. Tässä lienee ollut vanhaan tapaan paljon pieniä erillisiä rakennuksia.

5.2 Tulipalo vuonna 1783 Nilsiän Murtolahdessa

Murtolahti sijaitsee Nilsiän keskusta noin 20 kilometriä lounaaseen Siilinjärven lähellä. Vuonna 1783 Murtolahden tilalla numero 2 asui vauras talonpoika Heikki Hämäläinen. Talossa kävi esimerkiksi vuonna 1778 Kuopion kappalainen kolmantena joulupäivänä pitämässä jumalanpalveluksen. Talossa oli syttynyt tulipalo tammikuun 13. päivän yönä. Siinä oli tuhoutunut katto ja seinähirsien ylin ”varvi” eli kerros. Palovahingot oli käynyt arvioimassa tosin aika ylimalkaisesti Kuopion kruununnimismies Karl Procope. Palovahinkoluettelon Kuopion käräjille toi Heikin poika Juho Hämäläinen. Palossa oli siis tuhoutunut katto ja hirsien ylin kerros. Talven lumet lienevät koituneet muiden rakennuksen osien pelastukseksi. Luettelo oli seuraava:

•asuintupa, joka oli 13 x 13 kyynärää eli noin 8 x 8 metriä vahingon arvo 6 riikintaaleria
•vierastupa mitoiltaan 9 x 9 kyynärää vahingon arvo 2 riikintaaleria
•eteinen, jonka mittoja ei nimismies ollut kirjannut vahingon arvo 1:16 riikintaaleria
•tarvekaluhuone, jonka mittoja ei löytynyt vahingon arvo 1:32 riikintaaleria

Asiakirjasta ei selviä, oliko tarvekaluhuone sijoitettu tupien yhteyteen tai eteinen asuintuvan ja vierastuvan välille. Jälkimmäisessä tapauksessa rakennuksen kokonaispituus olisi noin 17 metriä. Nimismies Procope hukkui vuonna 1786 heikkoihin jäihin.

5.3 Palovahinko vuonna 1789 Rautavaaran Yläluostan tilalla numero 4

Ylä – Luosta sijaitsee lähes 40 kilometrin etäisyydellä Nilsiästä koilliseen. Tilalla asui leski Anna Ahonen, jolta oli palanut

•tupa 7 x 7 metriä hyvässä kunnossa oleva arvo 6 taaleria
•tupa 6 x 6 metriä oleva uusi oikein hyvä 7 taaleria
•tupien välillä oleva eteinen 1 taaleri
•uusi navetta 5 x 5 metriä arvo 5 taaleria
•kohtalaisen hyvä aitta 5 x 5 metriä arvo 3 taaleria
•talli 5 x 5 metriä arvo 4 taaleria
•aitta 3,5 x 3,5 metriä 3 taaleria
•sauna, jonka yhteydessä oli myös keittiö 5 taaleria

Edellisten lisäksi oli palanut viljaa, vaatteita, kattiloita ja puusta tehtyjä esineitä. Palovahinkojen yhteismäärä kohosi 50 specie eli hopeista riikintaaleria. Ahosen talon pituus lienee ollut noin 17 metriä. Erikoista on saunan yhteyteen rakennettu keittiö. Myös tämän talon rakennukset olivat selvästi Kuopion pitäjässä annettuja suosituksia suuremmat.

5.4 Tulipalo Nilsiän Syvärilässä vuonna 1781

Syvärilä sijaitsee Syvärinjärven itäpuolella Palonurmen lähellä. Siellä asui vuonna 1781 talonpoika Nilsiän vanhan suvun edustaja Erkki Pirinen. Tuli oli pääsyt irti heinäkuun 17. päivänä. Sen syttymissyy oli tuntematon. Vahingot kävi tarkastamassa talonpoika apulaislautamies Samuel Ahonen Nilsiästä. Asuintalo oli ollut tuohikattoinen 5 vuotta vanha mitoiltaan 6 x 6 kyynärää eli noin 3,6 x 3,6 metriä. Sen arvo oli 8:16 riikintaaleria. Lisäksi oli tuhoutunut 5 vuotta vanha tuohikattoinen talli 7 x 7 kyynärää eli 4,2 m x 4,2 m arvo 5:00 riikintaaleria, navetta noin 7 x 7 kyynärää arvo 3:16 riikintaaleria, ruoka-aitta 6 x 6 kyynärää arvo 1,0 riikintaaleri. Rakennusten mukana oli palanut 3 tynnyriä ruista 2:32:8 riikintaaleria, 2 kuormaa heinää 2:00:4 riikintaaleria ja tynnyri akanoita hinta 0:4:00 riikintaaleria. Palovahingot olivat yhteensä 29:36.00 riikintaaleria. Pirisen tila oli 1/8 veromarkan 3/4 veromanttaalin suuruinen.

Pirisen tila on ollut melko ”pieni”, joten sen rakennukset eivät täyttäneen alussa mainittuja suosituksia. Tupa oli mitoiltaan vain noin 3,6 x 3,6 metriä, joten se oli torpaksikin pienikokoinen. Kun siihen vielä sijoittaa uunin, niin asuintilaa jää niukasti. Puimisen jälkeen erottuvat kevyet jyvät eli akanat käytettiin karjan rehuna.

5.5 Tulipalo Nilsiän Murtolahdessa vuonna 1781

Kuopion syyskäräjille tuotiin palovahinkoilmoitus Murtolahdesta. Inkerin Järvisaaren pogostan Oseren kylästä muuttaneen Sigfrid Pentikäisen perikunnan talossa oli syttynyt 8. elokuuta 1781 tulipalo. Palovahingot olivat käyneet tutkimassa kruununnimismies Henric Asteen, lautamies Olof Heikkinen Pelonnniemeltä ja naapuri Henric Hämäläinen saman kuun 23. päivänä. Puolen veromarkan tilan isäntä oli talonpoika (bonden) Påhl Pentikäinen ja se kuului Strömsdahlin rautaruukin verolle. Hanke ruukin alaisuudesta pääsemiseksi oli alkanut vuonna 1779 ja oli vielä kesken. Tarkoitus oli anoa palotukea vahinkojen korvaamiseksi pitäjän rahastosta.

Kuinka tuli oli päässyt irti ei tiedetty. Lähimpien naapurien mukaan tulta oli pidetty talossa vain aamulla, jolloin heinätöissä niityllä olleelle talonväelle oli keitetty liedellä puuroa. Sen jälkeen heinäväki oli ruokalepojen jälkeen palannut niitylle ja taloon oli jäänyt vain emäntä parin pikkulapsen kanssa. Oli vallinnut kova tuuli ja sää oli kuiva. Muutaman tunnin kuluttua keskipäivän aikaan oli havaittu tulen olevan irti uuden navetan katolla. Se sijaitsi asuintuvan eteläpuolella. Vanha emäntä oli kiirehtinyt niitylle huutamaan apua. Kun heinäväki saapui taloon, mitään ei ollut tehtävissä. Koko talo oli ollut jo tulessa. Se oli palanut hiileksi tai tuhkaksi. Metalliesineet olivat sulaneet.

Tarkastusmiesten mukaan tuhkaksi oli palanut:

I Asuinrakennukset (mangården)
1. Savutupa eli pirtti, joka oli hyvin tehty honkapuusta 17 kyynärää mitoiltaan (10 m x 10 m) . Katto oli tuohesta kattopuut päällä hyvin tehty. Tuohien alla 12 kyynärän (7,2 m) pitkä ja leveä hyvä honkatukeista tehty alakatto. Tilan omista eikä naapurienkaan metsistä löytynyt vastaavia hirsiä ennen kuin peninkulman päästä. Sama koski kattotuohia. Siksi paloavustusta anottiin pirtistä 100 taalaria hopearahassa.
2. Toinen savutupa 11 kyynärää (7,1m) kanttiinsa. Tätä oli käytetty vierastupana (gästestuga). Tupien välille oli pystytetty 9 kyynärää (5,5 m) pitkä irtonaisista tukeista reunoilta tolppien ulkopuolelle ladotut eteinen (farstuga). Molemmat olivat olleet hyvässä kunnossa. Kaikki edellä mainitu kolme tupaa yhtenäisen hyvän tuohikaton alla. Jälkimmäisten rakennusten osalla palotukea anottiin 80 taalaria.

Talo oli siis ollut hyvin kookas eli noin 22,5 metriä pitkä! Tämän mukaan Pentikäiset näyttivät olleen varakasta väkeä. Ehkä kauppareissut toivat vaurautta.

3. Ruoka-aitta (wistehus eli matstuga) mitoiltaan 9 kyynäärää (5,5 m) hirsistä koottu ja tuohikattoinen. Tukianomus 2 taalaria.
4. Aita piharakennusten ympärillä varustettuna kolmella laudalla. Palotuki 5 taalaria.

II Ulkorakennukset (uthels)
1. Kaksi jauho ja vilja-aittaa , joiden yhteispituus oli 11,5 kyynärää ja leveys 5 kyynärää (6,8m x 3 m) tuohikatolla varustettu tukianomus 20 taalaria.
2. Varustehuone (redskaphus) 10 kyynärää pitkä ja 9 leveä ( 6 m x 5,4 m) kohtalaisen hyvistä hirsistä ja tuohikattoinen 10 taalaria.

III Karjarakennukset (ladugården)
1. Uusi hyvin rakennettu seinähirret veistetyt sisä- ja ulkosivuilta talli rehuvarastoineen. Katto oli tuohesta, joiden päällä oli kattopuut sisältä hyvässä kunnossa pilttuineen ja muine asiaankuuluvinen varusteineen. Korvaushakemus 30 taalaria hopeassa.
2. Uusi navetta 12 kyynärää (7,2 m ) mitoiltaan tuohikatolla. Sisävarustus pilttuineen oli hyvässä kunnossa. Ovissa rautasaranat. Hakemus 40 taalaria.
3. Lammashuone (fårhus) 9 kyynärää (5,5 m) mitoiltaan hyvässä kunnossa anomus 16 taalaria.
4. Sikala (svinhus) 6 kyynärää (3,6 m) kanttiinsa välttävässä kunnossa. Korvaushakemus 5 taalaria.
5. Uusi rehulato 12 kyynärää (7,2 m) mitoiltaan tuohikatto halkopäällysteillä ovi rautasaranoilla. Anomus 41 taalaria.
6. Liiteri tallin ja navetan välillä hyvin varustettu irtotukeista tolppien varassa, katto tuohesta, jonka päällä oli turvetta (kunttarne) kattopuita. Anomus 20 taalaria.
7. Uusi sauna (badstuga) 9 kyynärää (5,4 m) mitoiltaan. Tälle ei voitu anoa tukea.

IV Viljaa, rehua ja muita tavaroita.
8. Aittojen lisäksi oli palanut valmiiksi jauhettua
a) ruisjauhoa 4,5 tynnyria a 10 taalaria eli 45 taalaria.
b) ohrajauhoja 4,5 tynnyriä a 8 taalaria eli 36 taalaria.
9. 5 parmasta ruisolkea ladon ulkopuolella a 1 taalari yhteensä 5 taalaria.
10. 2 kuormaa heinää a 2 taalaria yhteensä 4 taalaria.
11. 250 kerppua (kärfer) lehtiä 12:16 taalaria.
12. 4 uutta lahnaverkkoa a 15 syltä (26 m) 15 taalaria.
13. aidastarvikkeita 100 kuormaa navetan luona 25 taalaria.
14. Pellosta oli palanut satoa olkineen 16 kappaa ruista 5 taalaria, 16 kappaa ohraa 4 taalaria, 1 parmas ruis ja ohraolkea yhteensä 1 taalari sekä 1 tynnyri akanoita a 1 taalari eli yhteensä 10 taalaria.
15. Lisäksi aidaksia ja pystypuita (stör) oli palanut 10 kuormaa yhteensä 1 taalari.
16. 19 nippua uutta tuohta 9 taalaria.

Palovahinkojen yhteisarvo oli 545 taalaria hopeassa, minkä nimismies Asteen vahvisti. Kuitenkin vielä piti tutkia, kuinka palo oli syttynyt. Vasta sitten voitiin jättää anomus pitäjän palotuesta. Edellä olevasta havaitaan, että Påhl Pentikänen osasi nähtävästi kaupunkimatkojen koulimana yksilöidä ja arvoida hyvin tarkasti kärsimänsä vahingot. Jauhot oli nähtävästi jauhettu kyläläisten yhteisessä Pieksänkosken myllyssä. Pentikäisen pirtti 10 m x 10 m oli tällä seudulla suurin löytämistäni!. Tämä luku lisätty 5. lokakuuta 2013.

5.6 Tulipalo ritari G. F. Tigerstedtin Engelnäsin kartanossa Joroisissa 1783

Vertailun vuoksi kerrottakoon, että pari vuotta myöhemmin eli vuonna 1783 paloi Pentikäisten tilan verottajan ritari Georg Friedrich Tigerstedtin Joroisissa omistama Räisälänrannan rustholli Kotkalahti nro 4 eli Engelnäs. Palo oli syttynyt 31. maaliskuuta 1783 ja palovahingot käsiteltiin Joroisten vuoden 1785 talvikäräjillä (§7).

Asiamiehen Abraham Wittingin mukaan vahingot oli käynyt tarkastamassa lautamies Påhl Tuovinen Katisenlahdesta apunaan talonpoika Erik Pärnänen Kotkatlahdesta. Katisenlahti sijaitsi Engelnäsin pohjoispuolella Varkaudesta etelään. Ilmoituksen mukaan oli palanut:
1. Asuintupa eli pirti hongasta 12 kyynärää kanttiinsa eli noin 7,2 m x 7,2 m. Talossa oli tuohikatto ja ovissa rautasaranat. Hirsiä ei löytyisi läheltä, joten vahinkojen arvo oli 160 taalaria. Tukihakemus oli 26:32 taalaria
2. Vierastupa mitoiltaan 10 kynäärää (5,4m x 5,4m). Tuvassa oli tuohikatto, ovissa rautasaranat, sisällä kaakeliuuni. Ikkunoita oli 3, joissa oli yhteensä 48 ruutua. Lattia oli lankuista. Vahinkoilmoitus 140 taalaria ja tukihakemus 56:32 taalaria.
3. Ruoka-aitta 4 kynärää x ) kyynärää (2,4 m x 5,4 m) hongasta täydellisessä kunnossa. Hinta-arvio 20 taalaria.
4. Kellari kivestä, jonka yhteydessä oli veistotupa (timrat hus) "täydellisesä kunnossa" mitoiltaan noin 5,3 m x 2 m. Vahinkoarvio 56 taalaria.
5. Varustehuone 3 m x 3 m "täydellisessä kunnossa" vahinkoarvio 20 taalaria.
6. Eteinen pirtin ja ruokahuoneen välillä hongasta 5,4 m x 5,4 m "täydellisessä kunnossa". Edellä mainituista Tigerstedt anoi palotukea noin 148 taalaria. Sitä ei siis saatu koko vahinkosumman verran.

Lisäksi ilmoitettiin palaneen viljaa, jauhoja, 2 piilukirvestä, 4 sirppiä, 3 kirvestä, 4 auraa, palokoukku, 4 turvehakkua, 8 ojalapioita, 54 syltä köyttä, jauhinkivet, maitopyttyjä, sänkyvaatteita, 2 rautapataa ym.

Samojen käräjien luvussa 17 lautamies Påhl Tuovinen ilmoitti, että herra ritarilta olikin vain palanut ei enempää kuin kaksi tupaa! Käräjät vaati Tigerstedtiltä selvitystä asiasta ja antoi pirtin (160 d) ja vierastuvan (140 d) vahingoista sekä 2 ruisleipätynnyristä palotukea vain 57 taalaria eli reilun 1/3 anotusta. Yrittikö ritari Tigerstedt "vakuutuspetosta"?

Tigerstedt kosti asian lautamies Tuoviselle. Käräjien luvun 47 mukaan hän haastoi tämän yhdessä pikkutilallisten Utriaisten, Kolehmaisten ja Hynnisten kanssa käräjille luvattomasta kalastuksesta Kuvanssin kalastamossa. Se sijaitsi noin 8 km etäisyydellä Engelnäsistä pohjoiseen Siitiselän länsirannalla. Muistettakoon, että Tigrestedtin Torstila Joroisissa oli palanut pääsiäisenä 1779. Tämä luku lisätty 5. lokakuuta 2013.

5.7 Sotilaan torppakin saattoi olla hyvin varustettu. Entä Nilsiän kappalaisen?

Vuoden 1786 Iisalmen syyskäräjien luvuissa 155 ja 156 käsitelttiin Onkivedellä sijaitsevan sotilaantorpan kuntoa. Siitä vastasi muiden ohella kersantti Johan Henrik Skottman, joka muutti hiukan myöhemmin Nilsiään eläkepäiviään viettämään.

Torpan mitat olivat noin 5,4m x 4,5 m, se oli varustettu 2 ikkunalla, kaakeliuunilla, eteisellä, keittiöllä liesineen. Lisäksi torppaan kuului sauna, aitta (3m x 3m), navetta (3m x 3m), lato, 31 kapanalan (47 a) pelto ja 29 kapanalan (44 a) niitty.

Kuopion vuoden 1787 syyskäräjien luvussa 62 käsiteltiin Nilsiän juopoksikin mainitun kappalaisen Johan Palanderin tilan osan kauppaa. Kappalainen nähtävästi oli jatkuvassa rahapulassa, koska häneltä oli jäänyt vuosilta 1783 ja 1784 maksamatta renkinsä Carl Jakob Tammelinin palkkakin. Renki siirtyikin Juankosken ruukin metsänvartijaksi, mutta palasi Nilsiään Juho Rissasen vävyksi ja lautamieheksi.

Palander aikoi myydä ilmeisesti Ahosten verotilasta Nilsiä 1 saamansa tontin osan, joka sijaisi kappalaisen huoneen pohjoispuolella. Huoneen mitat olivat 15 x 12 x 3 kynnärää eli noin 9 m x 7,2 m x 1,8 m. Huoneessa oli kuitenkin lasi-ikkunat ja sen uuni oli varustettu korsteenilla. Pappilan rakentamista aloiteltiin kuitenkin vuonna 1774. Liekö tullut valmista!? Myytävät (kivi)ojitetut pellot sijaitsivat miestentuvan ympärillä. Kappalaisen kotiavustajana toimi hänen sisarentytär Catharina Löfgren, jolle hän testamenttasi jäämistönsä. Palander oli ilmeisesti kotoisin jostain Hämeen suunnalta.
Tämä luku lisätty 5. lokakuuta 2013.

Lähdeteoksia:
1. Kuopion käräjäoikeuden pöytäkirjat /Pekka Pitkänen
2. Pirinen Savon historia II:1

18. joulukuuta 2011 / Pekka Pitkänen

Muita historian artikkeleita.