Juankosken ruukki Nilsiän kylän asukkaiden kiusana 1756 – 1781

1. Nilsiän Kuosmasten suvusta

Kuosmasia asui Pohjois - Savossa jo 1500 – luvulla. Esimerkiksi vuonna 1548 asui Tavinsalmen Savilahden neljänneksessä 1. kymmenyksessä Heikki Kuosmanen ja seuraavan vuonna samassa kymmenyksessä Lauri Kuosmanen. Vuonna 1561 Maaningan Ruokoveden kylässä asuivat Olli Kuosmanen, Olli Ikäheimonen, Heikki Venäläinen, Heikki Kakkinen ja Niilo Korhonen. Vuonna 1580 toimi Kuopion käräjien lautamiehenä Lauri Ollinpoika Kuosmanen. Vuonna 1591 Lauri on kirjattu Nerkoonjärven kymmenykseen. Nerkoo sijaitsee nykyisen Lapinlahden pohjoispuolella. Vuonna 1595 lautamiehenä toimi Hannu Kuosmanen. Hannu oli kirjoilla Kuopionniemen kymmenyksessä.

Vuonna 1602 edellä mainitussa kymmenyksessä asui Lauri Kuosmanen. Tällöin Hannu oli kirjoilla Jännevirran kymmenyksessä. Seuraavan vuonna Jännevirran kymmenyksessä asui Olli Kuosmanen. Vuonna 1608 Tavisalmen pitäjän Kuopionniemen kymmenyksen asukkaita olivat mm. Lauri Kuosmanen, Tuomas Ahonen ja Itko Lappalainen sekä Antti Ahonen. Kolme jälkimmäistä asui ilmeisesti Syvärin kylän Nilsiässä. Vuonna 1613 löytyvät Heikki ja Kuosma Kuosmanen, jotka asuivat ilmeisesti jossain Pajujärven tienoilla Syvärinjärven länsipuolella. Vuonna 1625 Pajujärven kylän asukkaiksi mainitaan Hannu, Kuosma ja Paavo Kuosmanen sekä Lauri ja Olli Lukkarinen.

Jouhiniemen tie. Sen päässä sijaitsi vanha Kuosmala Jouhiniemen tie Tahkovuoren luoteispuolella. Metsikön takana keskellä sijaitsi vanha Kuosmala. / PP juhannusaatto 2009
Jouhiniemen vanha Kuosmala Kuosmasten vanhin asuinpaikka Tahkovuoren luoteispuolella Jouhiniemellä. / PP juhannusaatto 2009
Vuonna 1635 Syvärinkylässä asui Paavo Kuosmanen, joka omisti tamman, lehmän, 3 lammasta, 2 vuonaa. Isännän kylvö oli 10 kappaa eli noin 45 litraa. Paavo asui todennäköisesti Syvärinjärven pohjoispäässä Urimolahden Jouhiniemellä. Vuonna 1648 Paavo mainitaan hyvin vanhaksi. Isännyyden Syvärinkylän tilalla oli ottanut Juho Paavonpoika Kuosmanen. Vuonna 1655 Juho oli kirjattu Iisalmen pitäjän Pajujärven kylään, jossa asui myös Pekka Kuosmanen. Vuonna 1660 Juho oli taas merkitty Syvärinkylän asukkaaksi. Vuonna 1664 selviää, että Juholla oli tilat sekä Pajujärvellä että Syvärinkylässä. Sen jälkeen Nilsiänkylä oli erotettu Syvärinkylästä. Iisalmen puolella Pajujärven kylässä asuivat vuonna 1673 Paavo, Pekka, Esko ja Juho Kuosmanen.

Jouhilahden talo Tahkovuoren luoteispuolella Jouhilahden talo Tahkovuoren luoteispuolella on rakennettu noin v. 1928. Rakennustöissä ollut Mauno Pitkänen kuoli kaatuneen sahajauhokuorman alle Syvärin järven jäällä. Talossa isännöi nykyisin Heikki Väätäinen. Tie Jouhiniemelle kulkee talon ohi. Rahasmäen pohjoispää häämöttää talon takana. Talon oikealla puolella noin 200 metrin etäisyydellä sijaitsi 1800 - luvun puolivälissä kaksi Juankosken ruukin omistamaa pientä rautakaivosta. Tämä alue kuului v. 1561 Lapinlahden Karvasalmen Ryynäsille. / PP juhannusaattoiltana 2009


Vuonna 1679 Syvärinkylässä asui Juho Kuosmanen. Ruotujaon alkaessa vuonna 1681 Juho Paavonpoika Kuosmanen Urimolahdelta on kirjattu kornetin ruotuun. Vuonna 1688 Juhon tilalla asuivat myös hänen poikansa Paavo ja Nuutti. Vuonna 1697 isä Juho puuttuu Kuosmasten talosta. Vuonna 1711 Urimolahdella asui Heikki Kuosmanen. Seuraavana vuonna Nuutti Kuosmanen asui Nilsiässä. Hän oli ottanut haltuunsa Luttisten kruununtilan. Varkaudesta kotoisin olleet Luttiset olivat Nilsiän kylän vanhimmat maanomistajat. Myös nilsiäläinen Taskisten suvun vanhat omistukset kuuluivat aikoinaan Luttisille. Pekka Taskinen kihlasi vuoden 1655 tienoilla nilsiäläisen talontyttären Anna Luttisen. Hän sai apeltaan maita Nilsiästä. Myös Sakari Pekanpoika Pasanen Wuotjärveltä oli siirtynyt vuoden 1711 tienoilla Nilsiään.

Vuonna 1723 Nuutilla oli poika Juho tilan asukkaana. Vuona 1730 Kuosmasten tilan isäntä Nilsiässä oli Pekka. Vuonna 1739 Pekan tilalla asui myös veli Hannu Kuosmanen. Vuonna 1749 Nilsiässä asui Antti Kuosmanen. Vuonna 1756 talonpoikaissäätyä Nilsiässä edustavat Pekka ja Hannu Kuosmanen. Vuonna 1764 Nilsiän ja Hipanlahden kylien rajankäynnissä esiintyivät Pekka, Hannu ja Nuutti Kuosmanen. 1

2. Juankosken ruukki ja Nilsiän kylän kruununtilat 1750 - luvulla

Vuonna 1746 perustettiin Wuotjärven eteläpäähän Juankoskelle Strömsdahlsin rautaruukki, joka raudan valmistuksessa käytti pelkästään järvimalmia. Sen toiminta käynnistyi vasta 1750 – luvun, jolloin siellä alettiin raudan ohella valmistaa myös patoja. Ruukki sai vapautuksen varsinaisista veroista ja melko suuren raudan takomiskiintiön. Sen toiminta oli kituliasta. Vasta laitoksen valmistuttua sen osakkaat alkoivat ihmetellä, miten saataisiin riittävästi hiiltä masuunin tarpeisiin.

Ruukin osakkailla oli Tukholmassa asiamies, jonka välityksellä he lähettivät "rahvaan nimissä" valituksia näitä asioita hoitaville Kamari – ja Vuorikollegioille seudun asukkaiden raudan puutteesta. Syksyllä vuonna 1752 osakkaat järjestivät ruukin lähellä asuville talonpojille kokouksen, jossa tiedusteltiin näiden halukkuutta polttaa hiiltä ruukin tarpeisiin sekä luopua omasta raudanvalmistuksestaan pienissä "harkkohyteissä". Tämä osakkaiden esitys sai nuivan vastaanoton. Syksyllä vuonna 1753 kävi Suomen vuorimestari Magnus Linder Juankoskella. Siinä yhteydessä hän tarkasti ruukin lähellä asuvat kruununtilat ja suositteli niiden hankkimista ruukille. Iso Wuotjärven Pasalan kruununtila joutui jo saman vuoden joulukuussa ruukin verolle Kamarikollegion päätöksellä. Tilan isäntä lautamies Pekka Pasanen oli kuollut saman vuoden alussa, joten tilan asukkailta puuttui silloin pätevä johtomies.

Osakkaat hankkivat laitoksensa johtajaksi Abraham Henriksson Nordströmin patruunaksi Pernajan Koskenkylästä. Syksyllä vuonna 1755 ruukin osakkaat järjestivät Juankosken ympäristön kruununtilojen verolle osto arvioinnit. Verolle ostoja käsiteltiin Kuopion talvikäräjillä vuonna 1756. Sen pöytäkirjasta käy ilmi, että arviointilupa oli saatu maaherra Anders Nordenskiödiltä. Ruukin osakkaita käräjillä edusti ruukin kirjuri Georg Tauler. Tilojen kirjalliset veroarviot tulkittiin suomenkielelle. Maaherran antama arviointilupa koski kruununtiloja, jotka sijaisivat korkeintaan kahden peninkulman etäisyydellä ruukista. Veroarviointeja olivat tehneet ruukin entinen osakas kruununvouti Henrik Martini ja lautamiehet Paavo Pitkänen Riistaveden Melaniemeltä sekä Iivari Savolainen. Jälkimmäinen lienee ollut kotoisin Kuopion eteläpuolelta Vehmasmäestä.

Huom.! Kaikki Nilsiänkylän talot sijaitsivat noin 200 m säteellä kirkosta. Kartan mukaan matka Juankosken ruukilta kirkonkylään linnuntietä on 19,5 km ja nilsiäläisten lähimpään palstaan Ylä-Hipanjärven Taatonjoen suulle 11,8 km (Lisäys 9.2.14).

Tilojen verolle ostohinnaksi he määrittelivät tilan kuuden vuoden veroa vastaavan summan. Lokakuun 9. päivänä oli arvioitu Nilsiän tila numero 2, jonka asukkaina olivat Antti Tuovinen ja Juho Rissanen. Nämä halusivat itse lunastaa 3/4 veromarkan arvoisen asumansa tilansa verolleen ennen ruukin osakkaita. Tuovinen kertoi sukunsa asuneen tilalla jo kolmen sukupolven ajan. Rissanen oli ollut tilan osakkaana 20 vuotta. Käräjät kehottivat tilan asukkaiden edustajaa Antti Tuovista jättämään asianomaisen anomuksena tilan verolle ostosta maaverokonttoriin "i landsränteriet".

Kuosmasten tilalla Nilsiä numero 5:ssä veroarviointi oli tehty 10. lokakuuta. Arvioijien mukana oli nyt ollut myös kruununnimismies Samuel Agander. Tilan verotusarvo oli 3/4 veromarkkaa. Tilan väitettiin olevan 1,5 peninkulman etäisyydellä ruukista. Ilmeisesti Kuosmasilla oli joitain palstoja Ylä- Hipanjärven pohjoispuolella "Tiirinjärven maalla". Tilan veroarvio "talot, pellot, niityt ja metsät" oli käräjien mukaan niin tarkasti kirjoitettu, ettei siinä ollut mitään huomauttamista. Tilan asukkaat Hannu, Pekka ja Nuutti Kuosmanen ilmaisivat halunsa ostaa asumansa tilan verolleen ennen herroja ruukin osakkaita kuuden vuoden veroa vastaavaan hintaan, mikä oli 34:16 taalaria hopearahassa. He myös selittivät hiilenpolton aiheuttavan heidän elinkeinonsa loppumisen. Metsiä ei riittäisi hiilen polttoon. Käräjät myönsivät Kuosmasille oikeuden "vastata huutoonsa". Heidän tuli jättää anomuksensa maaverotoimistoon. Lähes jokaisen tilan veroarvion yhteydessä ruukin osakkaita kutsuttiin "herroiksi". Herrat siis ahneudessaan aiheuttivat tiloille ongelmia.

Nilsiän kruununtilalla numero 3 oli tehty veroarviointi jo syyskuun puolella. Sen asukkaina olivat Antti Taskinen ja Pekka Pirinen, joista jälkimmäinen oli tilan edustajana paikalla. Tilan 6 vuoden vero oli 34:13 taalaria hopeassa. Tauler väitti, että Pirinen ei omistanut mitään saati asunut tilalla. Hän oli vain Taskisen "kanssaviljelijä". Pirisen isä oli Olli oli saanut jo kuolleelta vouti Aganderilta asumisoikeuden tilalle. Pekka Pirisellä ei ollut tilaan asianomaista haltijakiinnitystä eli "immisiota". Pirisille pitäisi langettaa sakot, koska hänellä ei ollut tilan asukasoikeutta "inrymding" ja hän myös ilman valtakirjaa edusti käräjillä Taskista. Käräjät eivät yhtyneet Taulerin väitteeseen. Asukkaille myönnettiin oikeus ostaa tilansa verolleen. Päätöstä vastaan Tauler esitti tyytymättömyytensä. 2

Nilsiäläiset, kuten aikaisemmin Wuotjärven Pasasetkaan, eivät saaneet asumiaan kruununtiloja vero eli perintötiloikseen. Ruukin osakkaat olivat maksaneet verolle lunastusmaksut näistä tiloista jo saman vuoden kesäkuun 1. päivänä, vaikka Kuopion käräjät oli antanut tilojen asukkaille etuosto-oikeuden verolleen. Vuonna 1762 nämä tilat joutuivat lopullisesti Strömsdahlsin rautaruukin verolle Tukholmasta annetulla Kamarikollegion päätöksellä "ruukin ylösauttamiseksi ja kuntoon saamiseksi".

3. Luutnantti Tigerstedtin ja Juankosken vehkalahtelaisen Juho Rissasen "sopimus "

Ruukin toiminta alkoi kehittyä, kun sen patruunaksi ja osakkaaksi saatiin Koskenkylän ruukilta edellä mainittu patruuna poika Abraham Henriksson Nordström. Vuonna 1759 ruukin palveluksessa oli noin 30 henkilöä. Sen jälkeen ruukin toiminta alkoi hiipua monien ongelmien tähden. Vielä vuonna 1760 suoritettiin ruukin masuunissa muuta pienehkö "raudan puhallus".

Ruukin toimintaa käynnisteltiin uudelleen vuonna 1765. Samalla tehtiin sen osuuksien monimutkaisia kauppoja. Huomattavimmat omistajat aatelismies ja luutnantti Georg Friedrich Tigerstedt sekä paroni ja kihlakunnan tuomari Henrik Johan Rehbinder pyrkivät tekemään kirjallisia sopimuksia alustalaistilojensa asukkaiden kanssa. Näistä löytyy edellä mainittujen herrojen ja Juankosken vehkalahtelaisen Juho Rissasen sopimus kokonaisuudessaan.

Talvikäräjillä vuonna 1766 Juho Rissanen yritti saada muutosta sopimukseen, jonka hän oli "solminut" 17. lokakuuta edellisenä syksynä luutnantin jalosyntyisen herran Georg Friedrich Tigerstedtin ja korkeasti jalosyntyisen herra paronin ja kihlakunnan tuomarin Henrik Johan Rehbinderin kanssa. Käräjillä vastaajana oli läsnä vain luutnantti Tigerstedt. Paroni Rehbinderiä edusti Turun Kuninkaallisen Hovioikeuden kanslisti Johan Jubileus Stenman.

Käräjillä luettiin Rissasen "sopimus". Sen alussa todetaan, että Strömsdahlssin ruukin tilan asukas Juho Rissanen, nyt vain lampuoti "nu mera landbonden" eli vuokraviljelijä, on kolmen poikansa Ollin, Juhon ja Heikin kanssa solminut sopimuksen. Sen pykälät olivat pääpiirteittäin seuraavat:

1§ Rissanen poikineen saa pitää pellot, joiden aitauksista ja muusta kunnosta heidän on huolehdittava. Niistä he maksavat ruukille vuosittain 3 tynnyriä viljaa, 2 parmasta olkia ja 2 tynnyriä akanoita. Yksi tynnyri lienee ollut silloin noin 160 litraa ja yksi parmas heiniä noin 51 kg . Rissasilla oli siis kaskiviljelmien lisäksi varsinaisia peltojakin "åkren".

2§ Myös niityt "engiarne" jäävät Rissasen määräysvaltaan. Hän huolehtii niiden raivauksista, aitauksista ja ojituksista. Niistä hän maksaa ruukille vuosittain 1/5 kaikesta korjatusta heinästä.

3§ Metsiä Rissanen ei saa ilman lupaa käyttää pienintäkään määrää. Kasketa hän saa vain ennalta tarkastetuista paikoista. Kaikesta kaskisadosta hän maksaa ruukille vuosittain neljäsosan.

4§ Kaksi viikkoa kesällä ja kaksi viikkoa talvella hevosen kanssa Rissanen tekee töitä ruukille omin kustannuksin ilman pienintäkään korvausta.

5§ Kaikesta hiilenpoltosta Rissanen on vapautettu toistaiseksi. Tämä sopimuksen kohta on erikoinen, sillä lähes aina ruukki vaati alustalaisiltaan huomattavia hiilimääriä veroina. Ehkä Rissasella ei enää ollut kunnon hiilimetsiä.

6§ Useita kertoja sattuneiden Liperin eli Kaavin asukkaiden kanssa sattuneiden rajariitojen kustannuksista Rissanen maksaa puolet. Rissasen tila sijaitsi lähellä Kaavin rajaa. Se oli sama kuin vuonna 1595 solmitun Täyssinän rauhan raja, jota kutsuttiin myös Linnarajaksi. Jo vuodesta 1382 lähtien Ruotsin ja Novgorodin välinen raja oli tullut Rissasten maiden kuvetta Vehkataivalta pitkin Wuotjärven Kellolahteen.

7§ Rissasen tulee pitää humalatarhansa asetusten määräämässä kunnossa. Humalatarhojen pito oli siihen aikaan pakollinen talollisille. Humala oli verotavaraa ja sitä käytettiin oluen mausteena.

8§ Rissanen vastaa itse kaikista varsinaisista ja ylimääräisistä maksuista, kuten papinveroista, sotilaan kustannuksista sekä julkisten rakentamisten menoista. Poikkeuksina ovat varsinainen tilanvero ja kymmenykset Kuopion komppanian värväyskirjurille, joista vastaavat sopimuksen esittäjät. Rissasen tila oli 1/3 veromarkan arvoinen.

9§ Tämä sopimus alkaa nyt heti vuonna 1765 ja kestää kolme vuotta eli vuoteen 1767.

10§ Tarpeellisia palveluksia, kuten pieniä kyytejä kohtaan, Rissanen osoittaa tottelevaisuutta ja halukkuutta sekä tekee niitä vaadittaessa ilman korvausta.

11§ Siinä tapauksessa, että Rissanen jättää suorittamatta vähäisintään siitä, mitä tämä sopimus sisältää, lähtee hän tilalta heti ilman irtisanomispäivää. Hän jättää rangaistukseksi "til straff" kaiken sen vuoden kasvuston ja sadon meille sopimuksen tekijöille. Siltä varalta, että tila ja sen rakennukset eivät olisi asianomaisessa kunnossa, suoritetaan nyt talontarkastus. Siinä arvioidaan tilan mahdolliset puutteellisuudet. Rissasen tulee maksaa nämä tilan mahdolliset kunnostustyöt.

Vehkalahti 17. lokakuuta vuonna 1765.

 Omasta ja herra paronin ja kihlakunnan tuomarin puolesta
 G. Fried. Tigerstedt

Yllä oleva sopimus on tehty tarkoin harkiten, vapaaehtoisesti ja ilman pakottamista "utan trång". Vakuutamme paroni ja kihlakunnan tuomarille Henric Johan Rehbinder ja luutnantti jalosyntyinen Georg Fried. Tigerstedtille, että tulemme pyhästi noudattamaan sopimuksen kaikkia kohtia. Lisäksi varaamme itsellemme tilan asukasoikeuden, mikäli edellä mainitut herrat vielä kolmen vuoden kuluttua haluavat edelleen pitää meidät tilalla "ville os vidare på hemmanet qvarbehålla".

Vehkalahti kuten myös
 Juho Rissanen , Kristina Hartikainen
Olli Rissanen , Juho Rissanen , Heikki Rissanen

Tämä sopimus on solmittu vapaaehtoisesti ja ilman pakottamista, minkä vakuuttavat allekirjoittaneet todistajat

Samuel Agander
kruunun nimismies

Erkki Hyvärinen , Erkki Niskanen , Olli Heikkinen
lautamies , ylimääräinen lautamies , ylimääräinen lautamies


Lautamiehistä Hyvärinen lienee ollut kotoisin Kuopion eteläpuolelta Vehmasmäestä, Niskanen Jännevirralta ja Heikkinen Pelonniemeltä.

Edellä luetun sopimuksen Rissanen väitti syntyneen pakottamalla ja harhaanjohtamalla "blivit tvungen och förled" sekä vaati sen kumoamista. Hän oli määräajassa tehnyt valituksen sopimuksesta maaherran virastoon Loviisaan ja saanut siitä myös kuittauksen 27. marraskuuta edellisenä vuonna. Tämän todistuksen valituksestaan hän esitti oikeudelle. Valituksessaan Rissanen oli vaatinut edellä mainittujen herrojen kanssa tehdyn lampuotisopimuksen kumoamista. Maaherran virasto ei tähän kuitenkaan ollut ottanut valitukseen mitään kantaa, vaan oli antanut Rissaselle mahdollisuuden vuoden ja yhden päivän kuluessa esittää valituksensa tuomioistuimessa. Tänä aikana Rissasta ei voitaisi velvoittaa sopimuksen noudattamiseen.

Vastaaja Tigerstedt "ei halunnut evätä Juho Rissaselta sopimuksen ehtoihin sisältyvää mahdollisuutta lähteä tilalta". Hän kutsui todistajikseen sopimuksen allekirjoittajat kruununnimismies Samuel Aganderin ja lautamies Erkki Hyvärisen. Todistajien ei katsottu olevan mistään syystä jäävejä, joten oikeus kuuli heidän selontekonsa.

1. Nimismies Agander kertoi, että Rissaselle ja tämän vaimolle ja lapsille oli selostettu sopimuksen sisältö. Nämä olivat pyytäneet Tigerstedtiä solmimaan kanssaan selostettu sopimus. Häntä ei oltu millään tavalla pakotettu tai narrattu sopimukseen, kuten tämä nyt väitti. Kun sopimus oli selostettu, olivat Rissanen ja tämän vaimo sekä lapset siihen kaikin osin myöntyneet sekä hyväntahtoisesti "godvilleligen" kirjoittaneet sen alle puumerkkinsä.

2. Lautamies Hyvärinen oli samanlainen käsitys asiainkulusta, kuin nimismiehellä. Siksi hän ei enää katsonut aiheelliseksi todistaa mitään.

Kun edellä mainitut todistukset oli kuultu, niin vastaajat vaativat Rissasta täyttämään solmimansa sopimuksen ehdot. He syyttivät Rissasta perättömistä ja mielettömistä ilmiannoista maaherran virastoon sekä vaativat häntä korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kuopion käräjät myötäilivät päätöksessään täysin vastaajien mielipidettä. Rissanen määrättiin korvaamaan oikeudenkäyntikuluina luutnantti Tigerstedtille ja paroni Rehbindille kummallekin 10 hopeataalaria eli yhteensä 20 taalaria hopeassa. Tätä päätöstä vastaan Rissanen esitti vastalauseensa ja aikoi viedä asian seuraavan vuoden laamanninkäräjille. Myös Nilsiän Kuosmasten nimiin oli samana vuonna kirjattu jokin lampuotisopimus.

Noin 30 vuotta myöhemmin Rissasen lampuotisopimuksen todistaja jo vanha mies ylimääräinen lautamies Erkki Niskanen kertoi Kaavin nimismiehelle Samuel Corneerille, että Tigerstedt ja Rissanen olivat kiistelleet pitkän aikaa talontarkastustilaisuudessa Vehkalahden kruununtilan omistusoikeudesta. Lopulta Tigerstetd oli esittänyt ilmeisesti jo etukäteen kirjoittamansa lampuotisopimuksen. Hän oli tarttunut Rissasta parrasta ja pannut tämän merkitsemään sopimuksen alle puumerkkinsä. Nimismies Aganderin ja lautamies Hyvärisen mukaan tämä ei siis ollut mitään sopimukseen pakottamista, vaan kaikki oli tapahtunut vapaaehtoisesti. Rissaset olivat jopa pyytäneet päästä lampuotisopimukseen paroni ja kihlakunnantuomari Rehbinderin ja jalosyntyisen luutnantin Tigerstedtin kanssa. 3


Saman syksyn aikana edellä mainitut ruukin "herrat" nähtävästi pyrkivät tekemään vastaavia lampuotisopimuksia muidenkin ruukin alustalaistilojen asukkaiden kanssa. Useassa asiakirjassa kerrotaan, että talontarkastus oli tehty myös wuotjärveläisellä Pasalan tilalla. Ilmeisesti myös Liperin pitäjän puolella Wuotjärven itärannan kylien asukkaat olivat vaikeuksissa Tigerstedtin ja Rehbinderin kanssa. Vuoden 1773 Liperin talvikäräjillä näiden kylien asukkaat tuomittiin maksamaan Kaavin Maarianvaaralta kotoisin olleelle Jaakko Tolppaselle korvauksia 8 taalaria hopearahassa. Jaakko oli "hakenut oikeutta" Kaavin kappelikunnan asukkaille 12. marraskuuta vuonna 1766.

4. Strömsdahlsin ruukin uusia omistajia

Strömsdahlsin rautaruukin omistajiksi tulivat 1760 - luvun puolivälin jälkeen filosofian ylioppilas Erik Ahlwik eli Erkki Kinnunen Leppävirran Rummukkalan kylästä ja kellotehtailija Jöran Hagert Suomen Turusta. Melkoinen harppaus sosiaalisessa asemassa ylöspäin kruununtilallisen pojalle Erkille. Tosin velkojakin uusille omistajille kertyi yli 100 000 taalaria kuparirahassa. Jonkin verran raudan "puhalluksia" tehtiin ruukin kunnostetussa masuunissa.

Laitoksen osakkaina oli edelleen Argillanderin pappisukua. Pastori Sakari Argillander myi tammikuun alussa vuonna 1764 osuutensa 1/8 ruukista sisarenpojalleen Daniel Winguistille. Tämä osuus siirtyi kuitenkin jo saman vuoden kesällä paroni Rehbinderille ja hovisihteeri Joachim Friedrich von Burghausenille.

Myös perintöinä tullut kirkkoherra Henrik Argillanderin osuus yksi 1/8 myytiin jossain vaiheessa ennen vuotta 1767 Rehbinderille ja Burghausenille. Jälkimmäinen herra omisti maatilan Maaningalta.

Ruukin "pehtorina förvalttaren" toiminut Erik Ahlwik oli hankkinut Nilsiästä Ahosten verotilasta 1/6 osuuden. Sen hän vaihtoi vuoden 1770 tienoilla nimismies Juho Malmin tilaan Leppävirralta. Tämä tila sijaitsi ilmeisesti nykyisen pappilan lähellä, koska 1770 – luvun alussa seurakuntalaiset olivat rakentaneet joitain "tupia" Nilsiän ensimmäiselle kappalaiselle Johan Palanderille. Vuonna 1772 Ahlwik yhdessä Ahosten kanssa väitti kaäräjillä, että nämä "talot" oli rakennettu luvatta heidän mailleen. Seurakuntalaisia edustanut edellä mainittu hovisihteeri von Burghausen totesi Ahlwikille, että tämä asia ei kuulu hänelle, koska ruukin pehtori ei ole enää Ahosten tilan osakas.

Argilladerit suorittivat kesällä 1767 kolmen viikon ajan raudanpuhallusta masuunissa omaan laskuunsa ruukin osakkaan Ahlwikin luvalla. Tämän piti kuitenkin saada osuus tuotetusta raudasta. Ruukilla oli ollut silloin töissä Heikki Suhonen ja Erkki Tuppurainen sekä Tahvo Hämäläinen. Kaksi ensin mainittua asuivat vuonna 1787 mäkitupalaisina Muuruvedellä. Hämäläisen asuinpaikka oli Juankosken ruukki. Nämä työmiehet esittivät asiasta todistuksensa vuoden 1787 Kuopion talvikäräjillä. Erik Ahlwik oli jo silloin kuollut ja hänen leskensä Saara Katariina Höök, sepän tytär ruukilta, oli näillä käräjillä läsnä.

Vuoden 1767 Kuopion syyskäräjillä ruukin osakas Erik Ahlwik yritti saada seudun asukkaita osallistumaan tien rakentamiseen Juankosken ruukille. Sen piti jatkua Karjalan rannan puolelle. Tähän rahvas ei Ahlwikin mieliharmiksi suostunut. Asian jatkokäsittely siirrettiin valtiopäivämies Henrik Paldaniukselle. Myös Vehkalahden talonpojat Rissaset, Hartikaiset ja Parviaiset olivat aiheuttaneet ruukin osakkaalle pahan mielen. Nämä olivat hänen tietämättään rakentaneet "Ruukin koskeen" myllyn, jossa myös vieraat olivat käyneet jauhamassa viljojaan.

Samoilla syyskäräjillä vaadittiin rahvasta 40 hopeataalarin sakkojen uhalla luopumaan "vanhasta siveettömästä tavasta". Asukkaat olivat pitäneet vanhoja orejaan irrallaan syömässä laitumella. Nämä olivat aiheuttaneet "suuria vahinkoja". Ehkä pitäjän asukkaiden tarkoitus oli ollut käydä myymässä näitä "hyväkuntoisia" oreja Limingan markkinoilla, jossa ainakin rissalainen Juho Hämäläinen oli käynyt ostoksilla. 4

5. Tigerstedtin ja Nilsiän Kuosmasten "sopimus" syksyllä vuonna 1765
     Puumerkkejä ilmestynyt sopimuksen alle

Talonpojat "bönderne" Nilsiästä Hannu, Olli, Pekka, Nuutti, Matti sekä Pekka Kuosmanen, joiden tilat ovat tässä pitäjässä sijaitsevan Strömsdahlsin rautaruukin alaisia, eivät olleet suorittaneet päivätöitä, joihin he olivat sitoutuneet sopimuksessa, joka oli tehty ruukin entisen omistajan luutnantti jalosyntyisen Georg Friedrich Tigerstedtin kanssa. Sopimus oli tehty ruukilla 25. lokakuuta 1765.

Käräjillä ruukin filosofian ylioppilas Erik Ahlwik käräjillä Kuosmasia vastuuseen tekemästään sopimuksesta ja veroista, jonka he olivat "hyväntahtoisesti" sitoutuneet suorittamaan ruukille. Sopimuksen 9. luvun mukaan heidän tulisi nyt lähteä tilalta, jättää sen kasvustot ruukin haltuun sekä korvata näiden käräjien kustannukset.

Vastaajat myönsivät, etteivät he olleet tänä kesänä tehneet kyseisiä päivätöitä tai suorittaneet muitakaan veroja kyseiselle Strömsdahlsin ruukille. Tähän he eivät myöskään uskoneet olevansa velvoitetut, koska suuri osa heistä oli ollut poissa tilaisuudesta, jossa sopimus oli solmittu. Se ei myöskään ollut saanut heidän hyväksyntäänsä "samtycke", vaikka heidän nimensä ja puumerkkinsä oli allekirjoitettu sopimuksen alle. Lisäksi he olivat valittaneet maaherralle tästä sopimuksesta, mikä valituskirjelmä oli annettu myös herra luutnantti Tigerstedtille. Samalla luutnantilta oli vaadittu selitystä sopimuksesta. Tästä syystä Kuosmaset pyysivät käräjiltä vapautusta herra ylioppilaan haasteesta.

Lautamies Paavo Pitkänen Riistaveden Melaniemeltä kertoi olleensa edellisenä talvena paikalla, kun herra luutnantti Tigerstedt oli saanut maaherralta Kuosmasten valituskirjelmän. Maaherra oli vaatinut luutnantilta selityksen. Lautamies ei tiennyt, oliko Tigerstedt lähettänyt maaherralle selityksen vai ei.

Kuosmaset kertoivat, ettei heillä ollut muuta todistusta maaherralle lähetetystä sopimusta vastaan tehdystä valituksesta. Käräjät velvoittivat Kuosmaset 10 hopeataalarin uhkasakon kannustamana saapumaan seuraaville käräjille. Heidän tuli hankki Loviisan Maakansliasta todistus valituskirjelmänsä lähettämisestä.

Samojen käräjien luvusta 31 ilmenee, että ylioppilas Erik Ahlwik oli haastanut renki Risto Turusen ja Kuopion Toivalassa asuvat talonpojat Pekka ja Paavo Leskisen käräjille. Haasteen syynä oli ollut se, että Turunen oli velvoitettu siirtämään henkikirjansa Strömsdahlssin ruukille, jossa hänen tuli työskennellä renkinä ilman palkkaa. Mies oli kuitenkin karannut työpaikaltaan ja palvellut Toivalassa Leskisiä kahden viikon ajan.

Turunen ei kiistänyt olevansa henkikirjoitettuna ruukille. Hän selitti olevansa jo niin vanha ja heikko, ettei hän enää kykenisi työhön. Leskiset eivät myöskään kiistäneet Turusen suorittamaa kahden viikon palvelusta. Niinpä käräjät määräsivät vuoden 1739 palkollislain 6. momentin ja 4. luvun perusteella Turusen heti vuodeksi töihin Strömsdahlsin ruukille ja ilman palkkaa. Talonpoika Pekka Leskinen, jonka luona Turunen oli ollut töissä, joutui korvaamaan tämän kahden viikon palveluksen 10 hopeataalarilla. 5

6. Erik Ahlwikin ja Kuosmasten erimielisyyksiä talvella vuonna 1767

Kuopion talvikäräjillä vuonna 1767 Strömsdahlsin ruukin osakas ylioppilas herra Erik Ahlwik vaati nilsiäläisiltä talonpojilta Hannu, Olli, Pekka, Nuutti, Matti ja Pekka Kuosmaselta päivätöiden suorittamista ruukille. Näihin töihin he olivat Ahlwikin mukaan sitoutuneet sopimuksessa, jonka he olivat solmineet syksyllä vuonna 1765 luutnantti Georg Friedrich Tigerstedtin ja paroni sekä kihlakunnantuomari Henrik Johan Rehbinderin kanssa.

Vastaajat Kuosmaset toivat käräjille otteen numero 131 vuoden 1766 maaherran kirjanpidosta. Sen mukaan talonpojat Pekka, Nuutti, Matti, Hannu, Olli ja Pekka Kuosmanen olivat valittaneet maaherran kansliaan Loviisaan sopimuksesta, johon heidät oli pakotetut luutnantti Tigerstedtin ja muiden rautaruukin osakkaiden kanssa. Tämä sopimus tulisi Kuosmasten mukaan laittomana kumota. Tigerstedt oli lähettänyt vastineensa sopimuksesta maaherran kansliaan, jonne se oli saapunut 4. helmikuuta vuonna 1767. Asiasta ei maaherra ollut vielä tehnyt päätöstään, joten Kuopion käräjät eivät voineet ratkaista kiistaa. 6

7. Erik Ahlwikin ongelmia ruukilla vuosina 1767 - 1768

Paronin ja kihlakunnan vouti Henrik Johan Rehbinder oli haastanut syksyllä vuonna 1770 turkulaisen kauppiaan Jonatan Winqvistin ja Stömsdahlsin ruukin osakkaan Erik Ahlwikin käräjille. Haaste koski 120 kipunnan "skeppund" takorautaerää, joka oli ollut varastoituna ruukille Ahlwikin paronille olevien velkojen maksamiseksi. Yksi kipunta painoi noin 150 kiloa. Rautaerän oli kuitenkin kauppias Winqvist takavarikoinut itselleen Ahlwikin velkojen ulosmittauksena. Winqvist oli kirkkoherra Henrik Argillanderin tyttärenpoika. Asiaa oli käsitelty jo saman vuoden talvikäräjillä. Winqvistiä käräjillä edusti Turun Hovioikeuden ylimääräinen kanslisti Gabriel Algot Tolpo ja Rehbinderiä luutnantti Tigerstedt.

Myös varkaat vaivasivat ruukkia. Kesällä 1768 Ahlwik oli ollut matkoilla Loviisassa. Sillä aikaa oli murtauduttu ruukin aittaan. Pitkäkyntisten mukaan oli lähtenyt 11 kipuntaa "skeppund" rautaa, reen jalasrauta ja muutama rautainen tarvekalu. Ruukin asukkaat mestarimies "mästersven" Juho Hakkarainen ja tämän vaimo Helena Keinänen, ruukinrenki Matti Kainulaisen vaimo Helena Kananen, hiilenpolttaja Niilo Paradin vaimo Kaarina Toivanen, ruukin rengin Aatami Savolaisen vaimo Anna Hämäläinen, ruukinrenki Antti Räsänen, maasmestari Mats Höyjer ja hyttirenki Antti Korhonen olivat Ahlwikin todistajina käräjillä. Tämäkin rautaerä oli tarkoitettu kauppiaalta Jonatan Winqvistiltä saadun velan maksuun. Nuori Niilo Parad oli jo 1750 - luvulla töissä ruukilla, mutta joutui siellä tappeluun. Hän siirtyi sen jälkeen sotilaaksi Nilsiään.

Ahlwikilla alkoi olla tähän aikaan suuria maksuvaikeuksia. Paroni Rehbinderillä oli häneltä saatavia ruukin osuuksien velkoina 40 000 kuparitaalaria. Herra luutnantti jalosyntyinen Georg Friedrich Tigerstedtillä oli ruukin omaisuuteen 60 000 kuparitaalarin kiinnitys. Tämän hän oli sopinut Ahlwikin ja Hagertin kanssa 10. 7. 1766. Kiinnitys oli vahvistettu Tuholmassa 16. 9. 1766. Ruukin kirjuri Porvoon Koskenkylästä tullut Johan Pontan velkoi Ahlwikilta palkkojaan. Pontan ja ruukin maasmestari Mats Höijer olivat tehneet Ahlwikia koskevan valituksen. Sen mukaan Ahlwik oli käyttänyt ruukin yksityistä omaisuutta kauppias Winqvistille olevan velkansa maksuun. Ahlwikin ja Pontanin kiistassa oli myös maaherra antanut ilmeisesti jo 23. syyskuuta 1768 päätöksensä. Käräjillä keskusteltiin ruukin pehtorin omaisuuden ulosmittauksista. Asian käsittelyä päätettiin jatkaa seuraavilla talvikäräjillä. 7

8. Vuoden 1770 "sopimus" Tigerstedtin ja eräiden ruukin talonpoikien välillä

Kuopion syyskäräjillä vuonna 1774 käsiteltiin ruukin omistajan Tigerstedtin ja sen alustalaistilojen välisiä monenlaisia kiistoja. Siinä yhteydessä luutnantti Tigerstedt väitti solmineensa kesällä 1770 "sopimuksia" näiden ruukin verolla olevien tilojen asukkaiden kanssa. Nyt hän muun muassa vaati näitä noudattamaan sopimukseen kirjattuja velvoitteita. Tähän sopimukseen oli sidottu talonpoikia Nilsiä, Murtolahden ja Wuotjärven kylistä. Hän toi esille sopimuksen jäljennöksen, joka nilsiäläisten osalta oli pääpiirteissään seuraava:

Sopimus Strömsdahlssin Rautaruukin omistajan Savon jalkaväen luutnantin Georg Friedrich
Tigerstedtin ja muutamien ruukin alaisten verotilojen asukkaiden välillä.

1.§ Antti Tuovinen ja Juho Juhonpoika Rissanen Nilsiän kylästä toimittavat vuosittain ruukille kumpikin 22 lästiä eli noin 44 kuutiometriä hiiltä 3 taalarin 8 äyrin hintaan lästiltä kuparirahassa.

Olli Taskinen ja Olli Pirinen myös Nilsiän kylästä toimittavat vuosittain ruukille kumpikin 22 lästiä eli noin 44 kuutiometriä hyvää hiiltä 3 taalarin 8 äyrin hintaan lästiltä kuparirahassa.

Pekka Kuosmanen yhdessä tilansa osakkaiden Nuutin, Hannun ja Pekka Hannunpoika Kuosmasen kanssa Nilsiän kylästä toimittavat vuosittain ruukille yhteensä 80 lästiä hiiltä. Tästä Pekka Kuosmasen ja Nuutti Kuosmasen osuus kummaltakin on 25 lästiä, Hannulta 18 lästä ja Pekka Hannunpojalta 12 lästiä hiiltä. Lästin hinta on 3 taalaria 8 äyriä. Lisäksi luutnantti Tigerstedt muistuttaa Kuosmasia lokakuussa 1765 lampuotisopimuksesta, joka oli solmittu hänen ja näiden ruukin talonpoikien välillä. Hiilitoimitusten osalta tämä sopimus tulee nyt täytetyksi.

2.§ Kukin tilan asukas saa kasketa metsästä alle puoli tynnyrinalaa eli noin hehtaarin neljäsosan ruiskylvön verran. Kaskesta ylijäävät puut on käytettävä hiilenpolttoon.

3.§ Ruukin talonpojat saavat hätätapauksessa kaataa vuosittain kaskea hiilenpolttoon sopimattomista lehtimetsistä alle kolmen kapanalan verran ja naurismaata 4 lusikallisen kylvömäärän verran. Ruukin omistaja tai hänen valtuuttamansa henkilö tarkastaa etukäteen tällaiset alueet. Nauriiden siemeniä kylvettiin siihen aikaan suusta peltoon "puhaltaen". Siemenet otettiin suuhun tuohilusikasta. Tigerstedt mainitsee nauriin kylvön yhteydessä myös lehmuksenlehden.

4.§ Jokaisen tilan ne pellot, niityt tai laidunmaat, jotka ei ole jätetty ruukin vapaaseen määräysvaltaan, hoitaa kyseisen tilan asukas itse. Näillä tiloilla tullaan suorittamaan talonkatselmus.

5.§ Nilsiän ja Wuotjärven Pasalan tilojen asukkaiden sopimus alkaa 1770 ja päätyy 1772.

6.§ Tämän sopimuksen ulkopuolelle jäävät mm. Pasalan tilan Lastulahdessa ja Laajalahden rannalla sijaitsevat torpat sekä Murtolahden ja Nilsiän kylien ruukin verotilojen torpat. Näiden asukkaiden kanssa ruukin omistaja tekee erillissopimukset ruukin hyödyksi.

7.§ Se ruukin verotilan asukas, joka ei noudata tämän sopimuksen pykäliä, joutuu heti ilman irtisanomispäivää jättämään tilansa.

Sopimus oli tehty Strömsdahlsin ruukilla 3.heinäkuuta 1770 ja sen allekirjoittaja oli G. F. Tigerstedt.

Talonpojista allekirjoitus ja puumerkit löytyvät muiden ohella Antti Tuoviselta, Juho Juhonpoika Rissaselta, Olli Taskiselta, Olli Piriseltä, Pekka Kuosmaselta, Nuutti Kuosmaselta, Hannu Kuosmaselta ja Pekka Hannunpoika Kuosmaselta.

Tämän "sopimuksen" mukaan Murtolahden kylän asukkaat Hämäläiset ja Pentikäiset olivat saaneet luvan polttaa verohiilensä Wuotjärven Pasalan tilan Hipanniemeltä.

Erikoista edellä mainitun sopimuksen solmisen ajankohdassa on se, ettei Tigerstedt vielä omistanut ruukkia. Erik Ahlwikin ja kellotehtailija Jöran Hagert olivat ostaneet vuoden 1765 aikana ruukin osuudet paroni Henrik Johan Rehbinderiltä ja Tigerstedtiltä yhteensä yli 100 000 taalarin arvosta kuparirahassa. Kauppa sai kolmannet lainhuudot Kuopion käräjillä vasta 8. joulukuuta 1770. Tigerstedt oli vuonna 1766 saanut Ahlwikilta tämän velkojen johdosta kiinnityksen "inteckning" kaikkiin Ahlwikin hallussa olleisiin ruukin osuuksiin. Ahlwik oli myynyt Tukholmassa 21. lokakuuta 1771 edellä mainitun Tigerstedtin "velkakirjan" ja Rehbinderille olevan velkansa johdosta Tigerstedtille kaikki ruukin omistuksensa. Ainoastaan nilsiäläisen Kuosmalan tilan maanosista vuosilta 1770 ja 1771 hän vaati itselleen puolet. Kuosmala mainitaan kauppakirjassa ruukille kuuluvaksi "tillhörigt" vuoden 1765 sopimuksen perusteella. Luutnantti Tigerstedt ja ruukin omistaja voivat edellisessä sopimuksessa olla periaatteessa eri henkilöt. Käytännössä Tigerstedt kuitenkin teki sopimuksen ruukin omistajana vaikka ei virallisesti omistanut sitä.

Talvella vuonna 1767 Erik Ahlwik oli yhdessä kellotehtailija Hagertin kanssa ruukin omistaja. Kuitenkin Tigerstedt oli ottanut haltuunsa ruukin kassakirstun, jossa oli hänen kankaitaan, vaatteitaan, rahojaan ja muuta omaisuutta sekä ruukin asiakirjoja. Herra oli lähtenyt matkoille ja vienyt mukanaan kassakirstun avaimen. Ahlwik tarvitsi käteistä, joten hänen oli murtanut todistajien läsnä ollessa kirstun auki ja otti sieltä rahaa. Eräs todistajista oli ollut ruukin silloinen kirjuri Johan Pontan. Kirstun sisältämän tavaran luettelo esitettiin vuoden 1773 syyskäräjillä Kuopiossa. Kirstun avaamisesta "murrosta" käräjöitiin lukuisia kertoja. Sen sisällä oli ollut mm. damaskista tehty myssy, punavalkoinen kaulaliina ja damaskinen "yöpusero". 8

9. Ahlwik ja Kuosmasten vuoden 1765 sopimuksen erimielisyyksiä syksyllä vuonna 1770

Joulukuun 8. päivä v. 1770

Nilsiän Kuosmaset patistivat ruukin pehtoria ylioppilas Eric Ahlvikia noudattamaan vuoden 1765 ”kontrahtia” . He vaativat ruukin omistajia maksamaan heidän vuotuiset veronsa, papin kymmenykset sekä sotilaan palkan. Kuosmasia edusti käräjillä varamaaviskaali ja entinen ruukin kirjanpitäjä Georg Tauler; sama mies joka 1756 pyrki ruukin osakkaiden toimeksiannosta saamaan mm. Kuosmasten tilan eli Nilsiä numero 5 ruukin verolle.

Tauler oli tehnyt Kuosmasten saatavista taulukon. Siitä näkyy kaikki Kuosmasten Ahlvikilta maksuun pantavat suoritukset vuosilta 1766 - 1769. Kuosmasten mukaan erilaisia saatavia oli kertynyt kaikkiaan noin 450 hopeataalarin arvosta. Summaan sisältyi vuosilta 1766 – 1769 veroja kaikkiaan noin 120 taalarin arvosta. Kymmenyksiä vuosilta 1766- 1768 herra korpraali Hultinin palkkoihin noin 13:16 taalaria. Vuosittain korpraalille piti maksaa 6 kappaa viljaa tai sen arvo rahana. Vuodelta 1769 he vaativat kymmenyksiä 6 kappaa viljaa tai rahaa 2:02 taalarin arvosta. Kolmelta edelliseltä vuodelta kirkkoherra Henrik Porthanille olisi pitänyt maksaa vuosittain 3 kappaa viljaa a' 16 äyriä kappa. Sotilas Mikko Tungin palkoina vaadittiin rahaa 24 taalarin arvosta , ruista 2 tynnyriä arvoltaan 40 taalaria sekä lehmän puolikasta arvoltaan 4 taalaria.

Nilsiäläisillä oli ollut rajariitoja tilan eteläpuolella maata omistaneiden rissalaisten Hämäläisen ja Niskanen kanssa. Niiden kustannuksiin Ahlvikilta vaadittiin 70 taalaria. Samoin maariitojen kustannuksiin Kuopion ryönäläisen Lauri Väätäinen kanssa haluttiin 8 taalaria. Väätäiset omistivat Nilsiän länsipuolelta Halunalta maata "Nilsiäjärveen rantaan" asti. Kirjelmöinnistä maaherran kanssa vaadittiin 80 taalaria, joten näin kokonaissumma nousi reiluun 450 taalariin hopearahassa. Tämä vastasi noin 22,5 ruistynnyrin arvoa.

Laskun päiväys oli 6. joulukuuta 1770. Sen allekirjoittajat olivat Pekka, Hannu, Olli ja Nuutti Kuosmanen Nilsiän kylästä. Laskun oli laatinut Georg Tauler.

Ruukin osakas Ahlwik yritti selitellä laskua. Hän selitti, että Kuosmaset olivat joutuneet Strömsdahlsin ruukin verolle Kuninkaallisen Kamarikollegion päätöksellä, josta oli kirje päiväyksellä 20. heinäkuuta 1762. Päätöksen mukaan Kuosmaset oli vapautettu kaikista varsinaisten ja ylimääräisten verojen maksamisista. Ne jäivät ruukin omistajien selvitettäviksi. Nämä kuitenkin Kuosmasten piti korvata ruukille.

Kuninkaan 23. syyskuuta vuonna 1747 antaman ohjeen mukaan Kuomasten ei pitäisi ajatella, että heidän ei tarvitsisi maksaa mitään verojen tai kymmenysten saajille sekä sotilaan kustannuksia. Ruukin osakas väitti, että hän oli edellisenä kesänä lautamiesten Olli Heikkisen, Iivari Savolaisen ja Erkki Hyvärisen läsnä ollessa selvittänyt tilit Kuosmasten kanssa. Tällöin oli selvinnyt, ettei näillä ollut "pehtorilta" mitään saatavia. Ahlwik oli hankkinut 20. tammikuuta 1769 maaherralta päätöksen, jonka mukaan hovisihteerin ja kruununvouti Henrik Martinin tulisi selvittää tilit ruukin ja sen tilojen asukkaiden välillä. Jos viimeksi mainituilta puuttuisi joitain suorituksia ruukille, niin ne pitäisi korvata hiilillä ja päivätöillä. Mutta koska Kuosmaset eivät olleet näitä korvaustöitä tehneet, vaan haastaneet ruukin osakkaan oikeuteen, niin Ahlwik vaati Kuosmasilta näitä puuttuvia suorituksia sekä oikeudenkäynnin kustannuksia.

Kuosmasten edusmies Tauler oli tyytyväinen, että nyt voitaisiin selvittää ruukin ja Kuosmasten väliset tilit sovittuna päivämääränä. Hän vaati herra "pehtoria" tulemaan uhkasakon kannustamana kyseiseen tilaisuuteen ja maksamaan Kuosmasten saatavat sekä korvaamaan näiden oikeudenkäynnin kustannukset.

Käräjät teki päätöksen, jonka mukaan hovisihteeri Martinin tuli suorittaa osapuolten tilien selvitys seuraavan tammikuun 30. päivään mennessä. Molempien osapuolien tuli olla läsnä tässä selvitystilaisuudessa. Muussa tapauksessa pois jäänyt riidan osapuoli saisi 20 hopeataalarin sakot. Muistettakoon, että selvitysmies hovisihteeri Martini oli entinen Strömsdahlsin rautaruukin osakas.

Joulukuun 10. päivä vuonna 1770

Juankosken rautaruukin osakas Erik Ahlwik oli haastanut nilsiäläisen talonpojan "bonden" Pekka Kuosmasen oikeuteen, koska tämä oli "vastoin kuninkaallisen – kamari ja vuorikollegion päivämäärällä 5. huhtikuuta 1756 annettua yleisohjetta ja ilman Ahlwikin lupaa perustanut uuden asuinpaikan Kuosmasten tilalle Nilsiä numero 5:een". Tila oli ruukin verolla, joten pehtorin mukaan Kuomanen tarvitsi tähän hänen lupansa. Pekan pitäisi muuttaa pois uudistilalta.

Kuitenkin käräjillä esitettiin Ahlwikin ja Kuosmasen välille seuraavansisältöistä 3- vuotista sopimusta:

"Kuomanen maksaa tältä vuodelta ja kahdelta seuraavalta vuodelta ruukin omistajille kolmasosan kaskisadostaan sekä kolmasosan myös peltonsa sadosta. Kuosmasella oli siis peltoja viljelyksessä. Lisäksi Kuosmasen tulee tehdä ruukille 5 päivätyötä kesällä ja 5 päivätyötä talvella hevosen kanssa ja kaikki omalla kustannuksellaan.

Kahden vuoden kuluttua Kuosmasen tulee solmia ruukin osakkaan kanssa uusi sopimus. Lisäksi Kuosmanen maksaa itse käräjäkapat sekä henkilökohtaiset veronsa kruunulle.

Tämä sopimus kirjattiin käräjäprotokollaan. 9

10. "Ruukin" ja Kuosmasten kiista Kuopion talvikäräjillä vuonna 1772

Juankosken rautaruukin "asiainhoitaja" Erik Ahlwik oli taas haastanut nilsiäläiset talonpojat Hannu, Olli ja Pekka Kuosmasen sekä Matti, Nuutti ja Pekka Kuosmasen vuoden 1770 sopimusvelvoitteiden täyttämisestä. Juankosken ruukilla oli pidetty 27. elokuuta 1770 välikäräjät, joilla oli käsitelty mm. Kuosmasten ja ruukin omistajien välisiä sopimuksia. Tästä oli kirjattu 1. syyskuuta lausunto. Riita oli koskenut sopimusta, jonka Kuomaset olivat solmineet ruukin edellisten omistajien kihlakunnan tuomarin paroni Henrik Johan Rehbinderin sekä luutnantin jalosyntyisen herran Georg Friedrich Tigerstedtin välillä lokakuun 25. päivänä vuonna 1765. Sopimuksen 2. , 3. ja 6. momentin mukaan Kuomaset maksavat vuosina 1766, 1767, 1768 ja 1769 ruukille vuosittain muun muassa 4 tynnyriä siemenviljaa, 4 parmasta olkea, 4 tynnyriä akanoita ja 20 lästiä eli 40 kuutiometriä hiiltä. 10

11. Juankosken ruukin välikäräjät talvella 1776

11.1. Juankosken ruukin välikäräjien I osa tammikuussa vuonna 1776

11.1.1 Käräjien alku

Käräjille Strömsdahlsin ruukin omistaja herra kapteeni ja ritari Georg Friedrich Tigerstedt oli haastanut ruukin alaisten tilojen talonpoikia ja torppareita "luvattomasta kaskeamisesta ja muusta haitanteosta" ruukin hiili ja tukkimetsissä. Korvausvaatimukset näistä rikkeistä olivat suuria. Lisäksi hän vaati näiltä vuoden 1770 kesällä solmittujen "sopimusten" noudattamista. Talonpoikien kanssa hän halusi solmia tilojen verotusta ja käyttöä koskevat sopimukset, jotka käytännössä olisivat tehneet näistä ruukin lampuoteja eli vuokraviljelijöitä.

Nilsiän kylässä asuvista Kuosmasista oli haastettu Nuutti, Matti sekä Pekka ja Olli Hannunpoika Kuosmanen. Kahden viimeksi mainitun asian ensimmäinen käsittely tapahtui tiistaina tammikuun 30. päivänä. Muita nilsiäläisiä haastettuja olivat tilan numero 2 osakkaat Antti Antinpoika Tuovinen (s. 1731) ja Juho Juhonpoika Rissanen (s. 1736) sekä Olli Antinpoika Tuovinen (s. 1749). Olli oli kirjattu Wuotjärven kylän asukkaaksi, joten hänelle esitettyjä syytöksiä ja rangaistusvaatimuksia on käsitelty Pasasten yhteydessä. Ollin veli Gabriel asui torpparina Wuotjärvellä Suuriahossa. Myös hän oli kärjille haastettujen joukossa.

Edellisenä lauantaina oli uuden Savon ja Karjalan läänin uusi maaherra Otto Ernest Boije järjestänyt Kuopioon pitäjänkokouksen, minkä johdosta välikäräjät olivat keskeytyneet perjantaina 26. tammikuuta. Seuraavana maanantaina käräjillä oli paikalla vai ruukin omistaja Tigerstedt, joten asioiden käsittely oli pakko siirtää seuraavalle päivälle. Tällöinkin vain muutama haastettu oli paikalla. Talonpoikia käräjillä avustanut Turun Hovioikeuden varanotaari Gabriel Algot Tolpo oli lähtenyt pois. Lähtiessään hän oli käräjillä olleiden mukaan kieltänyt haastettuja enää tulemasta näille käräjille.

11.1.2 Haastettu Juho Juhonpoika Rissanen Nilsiä (§13)

Juho Rissanen sai kuulla syytteensä tammikuun torstaina 25. tammikuuta. Tigerstedtin mukaan mies oli luvatta kaatanut kaskea Riitasalolla "ruukin hiilimetsässä" 20 kapanalan eli noin 30 aarin verran.
Nilsiän vanhan kirkon tapuli Nilsiän vanhan kirkon tapuli torin reunassa on peräisin vuodelta 1843 / PP 2009

Rissanen pitäisi tunnustaa syylliseksi. Syytettyjä avustanut varanotaari Tolpo kuitenkin totesi, että Juhon isä Juho Rissanen vielä eli. Hänellä oli vielä "komento" tilalla, joten vanha Juho olisi oikea henkilö vastaamaan ruukin omistajan syytteisiin.

Tigerstedt arveli, että vanha isänä on jo "täysin pihalla" tilan asioista. Mies ei enää edes pystyisi puhumaankaan, saati sitten selvittämään poikansa kanssa mitään tilan askareita. Poika Juho oli jo usean vuoden ajan hoitanut tilan isännän tehtäviä. Tolpo kuitenkin kiisti ruukin omistajan väitteen. Niinpä oikeus päätti, että vanhan Juhon on tultava käräjille 7. maaliskuuta selvittämään tekemisiään.

Juho Juhonpoika Rissanen toimi Nilsiän kappeliseurakunnan kirkkoväärtinä. Hän ilmoitti Kuopion talvikäräjillä vuonna 1774 haastaneensa saarnatuolikuulutuksella Nilsiän kappeliseurakunnan asukkaita käräjille. Rissanen itse oli vuoden ajan joutunut hankkimaan halot ja lämmittämään kappelikirkon papintalon huonetta ”prästhus rum”. Nyt hän halusi muidenkin seurakuntalaisten osallistuvan näihin kappalaisesta aiheutuviin kustannuksiin. Myöhemmin tästä käräjien pöytäkirjasta ilmeni, että papinhuone oli vuokrattu, koska puhuttiin talonvuokrasta ”hushyra”. Vuokraajana saattoi olla Juho Rissanen nuorempi itse. Rissasen talo sijaitsi jossain Nilsiän nykyisen terveyskeskuksen ja Pienen Kankaisen järven välissä.

11.1.3 Haastetut Kuosmaset Nilsiästä (§16 ja §18)

Kuosmasen veljekset Pekka ja Olli olivat saapuneet käräjille. Pöytäkirjan luvun 16 mukaan kapteeni syytti Pekka Hannunpoika Kuosmasta edellisenä kesänä tapahtuneesta luvattomasta kaskeamisesta Riitasalolla. Tämä salo sijaitsee Ylä – Hipanjärven pohjoispuolella Pasalan ja Nilsiän tilojen rajan lähellä. Pekan jäljiltä Tigerstedt oli löytänyt 8 kapanalan kasken. Ruukin omistaja vaati Kuosmaselle rangaistusta ja korvauksia menetyksistään.

Vastaaja Kuosmanen kiisti tehneensä luvattomia kaskihakkuita. Hän väitti heiluneensa "hulpit" vain jonkinlaisena "päivätyöläisenä" Kuosmasten tilan osakkaan Olli Heikkisen ja ruukin talonpojan Nuutti Pirisen kaskityömaalla. Pekka vaati syytteen kumoamista. Mies selitti, ettei hän ollut päässyt edellisenä päivänä eli maanantaina käräjille, koska hänellä oli ollut puutetta välttämättömästä "ylöspidosta uppehålle".

Tigerstedt väitti voivansa hankkia todistajia siitä, että Pekka oli kaatanut kasken omaan käyttöönsä. Käräjät joutuivat siirtämään asian käsittelyn, kunnes herra ritari saisi hankittua todistajansa paikalle.

Olli Hannunpoika Kuosmasen rikkeitä käsiteltiin käräjillä samana päivänä. Pöytäkirjan luvun 18 mukaan Tigerstedt kapteeni syytti Olli Hannunpoika Kuosmasta samasta asiasta kuin tämän veljeä Pekkaa. Olli oli edellisenä kesänä kaskennut muiden kaskien ohella luvattomasti Riitasalolla. Kasken pinta-ala oli ollut 16 kapanalaa. Haastaja vaati syytetylle rangaistusta ja korvauksia menetyksistään.

Olli Kuosmanen selitti tehneensä kasket isänsä Hannun lukuun. Tämä vielä eli ja toimi talon isäntänä. Tämän "käräjätempun" Olli oli oppinut edellä mainitulta varanotaari Tolpolta. Koska haastettuna ei ollut oikea henkilö, käräjät siirsivät asian käsittelen seuraavan maaliskuun 7. päiväksi. Silloin täytyisi olla läsnä sekä haastajan Tigerstedtin että Hannu Kuosmasen.

11.2 Juankosken ruukin välikäräjien II osa maaliskuussa vuonna 1776

11.2.1 Käräjien vaivaloinen alku

Ruukin välikäräjät siis keskeytettiin tammikuun 31. päivänä "asiakkaiden puutteen vuoksi". Niitä jatkettiin torstaina 7. maaliskuuta. Ruukin omistaja ritari Tigerstedt oli tuonut varmuuden vuoksi myös virkavaltaa. Läsnä oli kruunun apulaisnimismies kersantti Karl Tarvon "Tarfvon". Varsinaisia lautamiehiä paikalla oli kaksi: Olli Hartikainen Jännevirralta ja Antti Leskinen Wuotjärveltä Suottalasta. Apulaislautamiehiksi oli haalittu Erkki Niskanen Jännevirralta, Risto Vartiainen Akonvedeltä, Juho Pitkänen Riistaveden Melaniemeltä, Olli Vartiainen Västinniemeltä ja Iivari Leskinen Wuotjärveltä Selkälästä. Niskanen oli toiminut apulaislautamiehenä jo vuonna 1765, kun Tigerstedt teki "sopimusta" vehkalahtelaisen Juho Rissasen kanssa. Muutamat käräjille haastetut olivat olleet matkoilla tai jopa "piiloutuneet, kun nimismiehet Tarvon ja Juho Malm olivat yrittäneet viedä heille haasteita. Esimerkiksi Murtolahdessa asuvat Hämäläiset ja Pentikäiset olivat niitä, joita nimismiehet eivät onnistuneet haastamaan käräjille. Toimitusvoudin toimen saanut Malm omisti maatilan Nilsiässä. Hänen poikansa Kalle Malm, Suomen Sodan sankari. Hän valtasi Suomensodassa toukokuussa vuonna 1808 Kuopion takaisin venäläisiltä.

Torstaina 7. maaliskuuta välikäräjät odottelivat turhaan myöhään iltapäivään asti haastettujen tuloa. Muutama tammikuussa poissa ollut haastettu kuitenkin ilmestyi paikalle, joten käräjiä voitiin jatkaa. Vielä maaliskuun 8. päivänä perjantaina esimerkiksi murtolahtelaiset ja wuotjärveläiset haastetut loistivat poissaolollaan. Silloin kersantti Tarvon lupasi tuoda nämä poissaolijat käräjille. Tigerstedt oli saanut 3. helmikuuta maaherra Boijelta ja 8. helmikuuta hovisihteeri ja varakihlakunnantuomari Martinilta luvan tuoda vastaan hangoittelevat haastetut käräjille vaikkapa kruunun virkamiesten eli nimismiesten avulla. Samoin hän oli hankkinut maaherra Boijelta itselleen myönteisen lausunnon varatuomari Aganderin esteellisyydestä toimia käräjien tuomarina. Tyytymättömät nilsiäläiset aikoivat Elias Tuovisen johdolla valittaa maaherran päätöksestä Turun Hovioikeuteen. Kuitenkin osa nilsiäläisistä suostui vastaamaan saamiinsa haasteisiin. Vielä maanantaina maaliskuun 11. päivänäkin käräjät odottelivat turhaan puoleen päivään asti ruukin talonpoikien saapumista. Tällöin wuotjärveläiset Pasasetkaan eivät olleet vielä paikalla.

Maaliskuun käräjillä Tigerstedt esitti alustalaistilojensa asukkaille tarkentuneet syytteensä ruukin metsien "väärinkäytöstä" ja muista rikeistä sekä rangaistus ja korvausvaatimuksensa. Samoin hän pyrki käräjiä hyväksi käyttäen "solmimaan" lampuotisopimukset ruukin talonpoikien kanssa. Nuutti Pirisen ja entisen nilsiäläisen Matti Kuosmasen rikkeitä käsiteltäessä hän esiintyy ruukin verotilojen maanomistajana ja veronnauttijana. Mieleisiinsä sopimuksiin pääsemiseksi hän oli pystyttänyt raippapaalun käräjäsaliin (tai sen viereen) ja uhkaili talonpoikia raipparangaistuksilla. Lautamiehetkin hermostuivat käräjien tapahtumista niin, että heistä useita lähti johonkin syyhyn vedoten pois. Tilalle haalittiin Juankoskelta ja sen lähikylistä ylimääräisiä lautamiehiä. Melaniemeläinen lautamies Juho Pitkänen häipyi käräjiltä ilmeisesti samana päivänä, jolloin raippapaalu oli ollut käräjäsalissa. Pitkäsen suku muutti 1650 – luvun vaiheilla Nilsiän Sänkimäestä Riistaveden tienoille.

Myös talonpojat lopulta hermostuivat ruukin omistajan toimista. Välikäräjien pöytäkirjan mukaan (tässä oli virhe) nämä olivat lähettäneet vaimojaan, poikiaan ja muitakin sukulaisia käräjäsaliin. Nilsiän kylästä olivat tulleet Olli Tuovisen vaimo Marketta Taskinen, Nuutti Kuosmasen poika Pekka, Olli Taskisen poika Yrjö, Olli Kuosmasen poika Hannu, Nuutti Pirisen poika Mikko ja vaimo Marketta Kokkonen, Matti Ronkaisen vaimo Kaarina Taskinen, Olli Pirisen vaimo Marketta Taskinen ja veli Pekka. Siellä tämä "hääväki" esitti vastalauseensa käräjien toimista. Tällöin käräjät jouduttiin taas keskeyttämään.

Torppari Pekka Kuosmanen oli käynyt vuoden 1780 tienoilla Tukholmassa "hänen kuninkaallisen majesteetin luona " valittamassa Tigerstedtin toimista yhdessä murtolahtelaisten talonpoikien kanssa. Samoihin aikoihin wuotjärveläinen isäntä Paavo Pekanpoika Pasanen oli myös käynyt valitusmatkalla Kustaa III luona. Paavo oli myös yhdeksän muun ruukin verotilallisen edusmiehenä ollut Vaasan hovioikeudessa selvittämässä näitä kiistoja. Hänellä oli ollut valtakirja wuotjärveläinen Pasasten lisäksi nilsiäläisiltä Nuutti Piriseltä, Olli Piriseltä, Olli Kuosmaselta, Olli Taskiselta, Olli Tuoviselta ja Antti Taskisen leskeltä Kaarina Koposelta.

11.2.2 Nilsiäläinen Juho Juhonpoika Rissanen (§26)

Nilsiän tilan numero 2 osakas Juho Juhonpoika Rissanen sai vastata ruukin omistajan syytteisiin maaliskuun 8. päivänä. Vanha isäntä Juho oli maannut sairaana sängyssä, joten mies ei voinut saapua käräjille. Tigerstedt valitti, että Rissaset olivat tehneet kasken Taatonrannan maalle. Tämä maa lienee sijainnut nykyisellä Taatonjärven Peltoniemen itäosassa tai sen eteläpuolella nykyisen Taaton maalla. Kaskesta Rissaset olivat korjanneet 350 lyhdettä ruista.

Haukijärven takaa oli kaskesta saatu 100 lyhdettä ruista. Tämä järvi sijaitsee Nilsiän kylän eteläpuolella parin kilometrin päässä kylästä. Edellisenä kesänä Rissasilla oli ollut 8 kapanalan kaski Mustikkamäellä sekä 10 kapanalan kaskikylvö. Mustikkamäki sijaitsee Suuren Haukilammin länsipuolella. Valkeisenmäeltä oli korjattu kaskesta 5 tynnyriä ohraa. Taatonrannalta oli saatu myös 100 lyhdettä ruista. Haukimäellä Rissasilla oli ollut 20 kapanalan kaski. Ruukin omistaja vaati Rissasia vastuuseen näistä "ruukin metsissä" tekemistään vahingoista.

Käräjien mukaan Juho Rissanen oli tehnyt edellä mainitut kasket isänsä käskystä. Vanha Juho oli nyt kuitenkin aivan muissa maailmoissa "alldeles af sig kommen". Nuorempi Juho oli hoidellut talon asioita 10 vuoden ajan, joten hänen täytyisi nyt vastata isänsä saamaan haasteeseen.

Rissanen kertoi korjanneensa Haukijärven takaa ei enempää kuin 400 lyhdettä ruista. Kylvömääräksi hän väitti yhden tynnyrin eli noin 150 litraa jokaista 100 lyhdettä kohti! Normaalisti sadasta lyhteestä arvioitiin saatavan 100 litraa ruista. Mustikkamäen sato olisi ollut 200 lyhdettä. Kylvömäärä oli ollut yksi tynnyri. Valkeisenmäeltä Rissanen kertoi saaneensa vain 1,5 tynnyriä ohraa. Taatonrannan kaskesta isäntä oli korjannut 900 lyhdettä ruista. Kylvömäärä oli ollut 16 kappaa eli vajaa 70 litraa jokaista sataa lyhdettä kohti. Kovin oli ollut Rissasella huonoja satovuosia. Haukimäellä ei Rissasen mukaan ollut mitään toista kaskea, vaan siellä oli ollut pieni naurismaa. Haukimäen hiekkapitoinen maaperä soveltuu erittäin hyvin naurismaaksi, jos sadetta saadaan riittävästi. Riitasalolla isäntä väitti kaataneensa vain 20 kapanalan kasken ja kylväneensä Mustikkamäen hiekkaan 10 kappaa. Tämä kylvö oli vielä maassa. Nämä kaskihakkuut isäntä selitti tehneensä ruukin omistajan hyväksynnällä, vaikka hän ei ollut saanut koskaan mitään lupaa tai välipuhetta. Tigerstedt väitti voivansa todistajien avulla osoittaa, että kasket olivat olleet niin suuria kuin hän itse oli aikaisemmin kertonut. Kuitenkaan kapteeni ei aikonut kiistellä Juho Rissasen kanssa asiasta. Tigerstedt esitti Rissaselle korvausvaatimuksensa vahingoistaan, joka oli yli 90 taalaria hopearahassa.

Sitten käräjiä istuva tuomari varakruununvouti Karl Agander luki pitkät luvut kaskeamiskielloista ja ja niihin liittyvistä lainpykälistä ja maaherrojen ym. kielloista. Helmikuun 4. vuonna 1772 hovisihteeri ja kruununvouti Henrik Martini oli kieltänyt kaskeamisen. Maaherralta oli saatu kielto huhtikuun 20. päivän vuonna 1770. Kuninkaallisen Kamari ja Vuorikollegiolta oli saatu jonkinlainen kielloksi tulkittava lausunto 26. toukokuuta 1765. Se oli saatu "ruukin kuntoon saamiseksi" ja siitä oli kuulutettu Kuopion äitikirkossa. Nilsiä kappelikirkossa oli kuulutettu maaherra paroni Anders Henrik Ramsayn 30. toukokuuta vuonna 1773 antama kielto. Arvoisa herra oli vieraillut Juankosken ruukilla 19. helmikuuta samana vuonna. Rissasten, sekä isän että pojan siis oli täytynyt kuulla kaskeamiskielloista. Lisäksi Rissanen itse oli kertonut kaskenneensa ilman mitään ruukin omistajalta kysyttyä lupaa.

Tuomari Agander pystyi löytämään monenlaisia vanhoja lakipykäliä ja kuninkaan kirjeitä, jotka tukivat Tigerstedtin rangaistusvaatimuksia. Juho Rissaselle ruukin välikäräjät langettivat 100 hopeataalarin sakot. Kasvamassa olevat kasket, kylvöt kaskeen ja kaskihakkuut tuomittiin kuuluvaksi "maanomistajalle" Tigerstedtille. Jo korjattujen kaskien sato piti jakaa kolmeen osaan: kuninkaalliselle majesteetille eli kruunulle, kihlakunnalle ja maanomistajalle. Mikäli Rissanen korvaisi nämä rahana, niin ruistynnyrin arvo olisi 8 taalaria, ohratynnyrin 7 taalaria, parmaksen eli noin 51 kiloa ruisolkea 1 taalari, parmaksen ohraolkia 21 2/3 äyriä ja akanatynnyrin 8 äyriä. Akanoiksi jäi viljaa seulottaessa jyvien kuoret ja kevyet huonolaatuiset jyvät. Niitä voitiin käyttää karjan rehuna. Kapteeni Tigerstedtin laskelman mukaan oikeudenkäynnistä oli tullut kuluja 30 taalaria, jotka hän kuitenkin lupasi maksaa itse.

Juho Rissanen esitti tyytymättömyytensä välikäräjien tuomioon. Niinpä tuomari Agander selitti, että mies voisi valittaa tuomiosta Turun hovioikeuteen. Vaasan hovioikeus aloitti toimintansa samana vuonna. Rissasen tuli jättää valituksensa 45 päivän kuluessa eli viimeistään seuraavan huhtikuun 23. päivänä ennen kello kahtatoista päivällä. Sakkojen maksamisen varmistamiseksi piti löytyä kaksi vakaavaraista henkilöä. Näistä piti saada todistus kruunun palvelijoilta tai papistolta. Rissasen on hankittava itselleen edusmies, kun hänen valitustaan tullaan käsittelemään hovioikeudessa.

11.2.3 Nilsiäläiset Nuutti , Olli Pirinen ja Olli Taskinen (§31, §33, §34, §36 ja §38 sekä §54)

Maanantaina maaliskuun 11. päivänä Nilsiän tilan numero 4 asukkaan Nuutti Pirisen ja tämän isä Ollin rikkeitä sekä uusia sopimuksia ruukin omistajan kanssa. Käräjäasiakirjan perusteella heillä oli ollut vuonna 1774 1,25 hehtaarin ruiskaski Kuikkalammilla ja seuraavana kesänä 16 kapanalan kaski Nitasalmen maastossa. Kapanala oli noin hiukan yli 1,5 aaria. Kaskia oli löytynyt myös Riitasalolla ja Pirttijärven pohjoispuolella. Pirttilampi sijaitsee Nilsiän ja Tahkovuoren välimaastossa. Pirisiltä "maanomistaja" Tigerstedt vaati vuoden 1776 korvauksiksi vahingoistaan muun muassa 12 tynnyriä eli noin 18 hehtolitraa ruista. Ruistynnyrin hinnaksi ritari määräsi 8 ja ohratynnyrin 7 hopeataalaria. Seuraavalta vuodelta vaatimus oli 4 ruistynnyriä sekä kolmasosa jo kylvettyjen kaskien tuotosta.

Piriset saavat asua 5 vuotta vanhalla asuinpaikallaan. Siltä ajalta heidän täytyisi maksaa Tigerstedtille kolmasosa peltojen tuotosta. Pirisilläkin oli jo peltoviljelystä. Nuutti Pirinen viljeli myös Pellonpäällyssuota. Korvauksia ruukin omistaja vaati Pirisiltä 50 taalaria hopeassa. Nuutin tulisi muuttaa seuraavana kesänä uudelle asuinpaikalle. Kapteeni Tigerstedt määritteli myös Nuutin veljenpojan Olli Pekanpoika Pirisen asumisoikeuden tilalla. Veroina Nuutin piti toimittaa ruukille hiiltä. Tilan asukkaiden ja ruukin omistajien välisien erimielisyyksien käsittely oli viety laamanninoikeuteen. Ne tulisi nyt vetää pois. Veroina talonpoikien tulisi toimittaa joka vuosi leiviskä eli noin 8,5 kiloa kuivaa haukea. Naurista Piriset saisivat kylvää vuosittain vain 5 lusikallista.

Olli Piriselle tuomittiin välikäräjillä 100 hopeataalarin sakot. Olli ilmoitti tyytyvänsä käräjien tuomioon eikä aikonut valittaa. Mies oli 80 vuotta vanha ja hänet tiedettiin rutiköyhäksi ja sairaalloiseksi. Näin ollen hän ei kestäisi raipparangaistusta eikä myöskään vankeusrangaistusta vedellä ja leivällä "vid vatten och bröd". Näin lautamiehet vakuuttivat. Tigerstedt ottikin tämän huomioon. Hän suostui "huojentamaan" vanhan isännän sakot. Olli saisi korvata 2/3 saamistaan sakoista eli hiukan yli 66 hopeataalaria 28 päivän vankeudella ilman vettä ja leipää "tjugu åtta dagars fängelse utan vatten och bröd".

Tigerstedt vaati Nilsiän kruununtilan tilan asukkailta Olli Taskiselta, tämän äidiltä Kaarina Koposelta ja Ollin langolta Matti Ronkaiselta tavanomaiset rahalliset korvaukset ja hovioikeuteen asti vietyjen kiistojen unohtamista. Näiden lisäksi "tuomittujen tulee kaikissa tilanteissa osoittaa ruukin omistajalle kuuliaisuutta ja palvelualttiutta". Olli Taskisen tuli muuttaa 6 vuoden kuluttua vanhaan sotilaan torppaan, joka sijaitsee etelään päin Taskisen vanhalta asuinpaikalta. Taskisten erääksi kaskimaaksi mainitaan Selkärannan suo.

Myös Olli Taskiselle määrättiin tämän haitanteoista ruukin metsissä 100 hopeataalarin sakot. Mies ei aikonut valittaa. Käräjät otti huomioon, että Olli oli rutiköyhä ja hyvin sairaalloinen sekä yli 50 vuotta vanha. Lautamiesten mukaan mies kärsi sairaudesta "larmbrock". Täten hän ei kestäisi raipparangaistusta. Tigerstedt huojensikin Ollin sakot samaan tapaan kuin kaimalle Olli Piriselle. Tällä kertaa 20 päivän vankeuden mies kuitenkin sai kärsiä vedellä ja leivällä "vid vatten och bröd".

11.2.4 Entinen nilsiäläinen Matti Kuosmanen (§36)

Edellä mainittuna päivänä käsiteltiin myös Matti Kuosmasen tekemisiä ruukin hiili ja tukkimetsissä. Mies palveli kuitenkin nyt sotilaana Muuruveden eteläpuolella Kotasalmella. Tigerstedt vaati Mattia tilille ja korvauksiin tämän vanhoista tekemisistä. Mattia ei kuitenkaan lopulta vaadittu maksumieheksi.

11.2.5 Nilsiäläinen Elias Antinpoika Tuovinen (§25 ja §28)

Elias Antinpoika Tuovinen oli Tigerstedtin mukaan tehnyt "metsävahinkoja" Valkeisenmäellä, jossa hän kaskesta oli korjannut 3 tynnyriä ohraa.

Ohrat koottiin siihen aikaan puimista varten haasioihin "hässior" ja ruukiit aumoihin. Yhdestä haasiasta sen koosta riippuen saatiin yleensä 4 - 5 tynnyriä viljaa. Myös ruislyhteitä saatettiin koota haasioihin. Elokuussa vuonna 1765 paloi Kaavin puoleisella Vehkalahdella Juankosken lähellä Juho Mustosen auma, jossa oli ollut 980 lyhdettä ruista. Ruiskasket saattoivat olla suuria. Vuonna 1764 Nilsiän niinimäkeläinen Juho Savolainen oli korjannut vuokratusta Koohmäen "Kouhumäen" alueen kaskestaan 8 400 ruislyhdettä. Tästä isäntä olisi voinut saada noin 84 hehtolitraa ruista. Kuitenkin Hipanlahden Rissaset olivat omin luvin vieneet Savolaisen kaskelta Antin päivän aikoihin vähän ennen lumen tuloa 2 760 ruislyhdettä. Tilojen rajat Kouhumäen alueella olivat vielä kiistanalaiset.

Mustikkamäeltä Elias Tuovinen oli saanut 600 lyhdettä ruista. Tarpisenmäellä Elias oli kaatanut vuonna 1774 kasken, johon hän kesällä 1775 oli kylvänyt puoli tynnyriä ruista. Kankaisen takana oli ollut kaski, josta isäntä oli edellisenä kesänä korjannut 100 lyhdettä ruista. Samalle alueelle hän oli kaatanut toisen 8 kapanalan kasken. Lisäksi miehellä oli ollut muitakin pienempiä kaskihakkuita. Tigerstedt vaati Eliakselle rangaistusta ja korvauksia.

Elias Tuovinen ei kuitenkaan halunnut vielä vastata saamaansa haasteeseen, ennen kuin näitä välikäräjiä istuvan tuomarin esteettömyys olisi selvitetty hovioikeudessa. Mainittakoon, että 1780 - luvulla Elias Tuovinen valittiin Nilsiän kylästä kotoisin olleista ensimmäiseksi lautamieheksi Kuopion käräjille. Hän asui silloin ilmeisesti Syvärinjärven Autio- nimisessä saaressa (Korjaus: Asui Ikolanautiossa Virransillan eteläpuolella: Forsbergin tieto).

Käräjien pöytäkirjan luvun 28 mukaan ruukin omistaja vaati Elias Tuoviselta 40 hopeataalarin rangaistusta sekä "määräsi" uuden verosopimuksen. Sen mukaan Tigerstedt maksaisi Eliaksen puolesta varsinaiset verot, kymmenykset ja sotilaan palkan. Elias puolestaan joutuisi maksaan ritarille kolmasosan sadostaan, mikä oli siihen aikaan tavallinen määrä lampuotiveroiksi. Asiakirjassa mainitaan, että Elias Tuovinen viljeli myös hamppua.

11.2.6 Nilsiäläinen Antti Antinpoika Tuovinen (§37 , §39 ja §49)

Nilsiäläisen kruununtilan numero 2 osakas Antti Tuovinen sai kuulla syytteensä jo tammikuun 25. päivänä. Antin suku oli vuoden 1725 tienoilla tullut kyseiselle tilalle Juho Tuovisen osakkaaksi. Juhon luovuttua talon pidosta 1730 – luvun alussa Antin osakkaaksi muutti läheltä Wuotjärven Hipanlahdelta Juho Pekanpoika Rissanen. Juhon veli Matti Rissanen oli mukana anomassa vuonna 1729 kirkon perustamislupaa Nilsiään. Myös Juho ja tämän poika Juho toimivat aktiivisesti Nilsiän seurakunnan asioissa. Silloin ruukin välikäräjät tuomitsivat miehen "luvattomista" kaskihakkuista 100 hopeataalarin sakkoihin ja kaskien tuoton ruukin omistajalle. Tähän tuomioon esitti Antin edustajanakin toiminut Turun Hovioikeuden varanotaari Gabriel Algot Tolpo tyytymättömyytensä.

Maaliskuun 11. ja 12. päivän istunnoissa käsiteltiin uudelleen Antti Tuovinen asioita. Myös tämä talonpoika oli tehnyt melkoisia "rikkeitä ruukin hiilimetsissä". Tuovisen kaskia Tigerstedt oli löytänyt Murtomäeltä, josta oli korjattu 350 lyhdettä ruista. Riitasalolle isäntä oli kylvänyt 16 kapanalan kylvön sekä kaatanut kaskea 8 kapanmaan verran. Tuovinen myönsi edellä mainitut rikkeet. Murtomäen ruissadoksi hän ilmoitti vain 1 tynnyrin 28 kappaa. Antilla oli myös ollut ohrakylvö Valkeisen rannalla, joka oli antanut satua 1 tynnyrin. Kankaisen takaa Tuovinen oli nostanut 8 konttia eli noin 400 kiloa nauriita.

Käräjien päätöksen mukaan isäntä menettäisi vuoden 1754 kuninkaan "kirjeen" perusteella kaskiensa ja kasvustojensa tuoton. Ne tulisi jakaa 3 osaan: Kuninkaalliselle Majesteetille kruunulle, kihlakunnalle sekä "maanomistajalle" herra kapteeni Tigerstedtille. Mikäli Tuovinen maksaisi näiden "laittomien" kaskien tuoton arvon rahana, niin ruistynnyrin arvo olisi 8 taalaria, ohratynnyrin arvo olisi 7 taalaria, nauriiden 8 äyriä kontti; kaikki hopearahassa. Sillä hetkellä kylvössä olevien ja kaadettujen kaskien tuotto menisi kokonaan vero-oikeuden ja maanomistusoikeuden omistavalle "skatte rätts och jordägaren" jalosyntyiselle herralle kapteenille. Käräjien kustannuksiksi Tigerstedt laskutti Tuovista 10 taalarilla, mutta lupasi kuitenkin itse maksaa käräjäkulut. Antti Tuovinen ilmoitti tyytymättömyytensä käräjien päätökseen. Kerrottakoon, että Antin kuoleman jälkeen hänen leskensä ja perikuntansa muuttivat Taatonrannalle Rissasten entiseen huonokuntoiseen torppaan. Myöhemmin näillä käräjillä Tigerstedt syytti Antti Tuovista vielä tulen irtipäästämisestä ruukin metsään. Käräjäpöytäkirjan mukaan Antti ei voinut tätä kiistää. Hänen pitäisi tulla vielä huhtikuussa jatkuville käräjille selvittämään rikkeitään.

11.2.7 Nilsiäläinen Nuutti Kuosmanen (§39)

"Strömsdahlsin ruukintilan asukas Nuutti Kuosmanen Nilsiästä" myönsi 12. maaliskuuta välikäräjillä harjoittaneensa "tuhotöitä ruukin metsissä". Vahingot olivat kuitenkin olleet hänen mielestään vähäisiä. Kapteeni ja ritari Georg Friedrich Tigerstedt oli kuitenkin eri mieltä. Hän vaati Nuutilta edellisenä vuonna kärsimistään vahingoista 8 tynnyriä ruista ja 40 taalaria hopearahassa kustannuksiinsa: puolet tänä vuonna ja puolet rukiista ja rahasta ensi vuonna.

Tigerstedtin mukaan Kuosmasella oli selvittämättömiä ruukille maksettavia tilan veroja 357 taalaria kuparirahassa, jotka kapteeni oli maksanut hänen puolestaan. Niiden korvaamiseksi Nuutin pitäisi toimittaa kolmen vuoden kuluessa hiiltä ruukille. Tilavuudeltaan 2 kuutiometrin hiililästin arvo olisi 2 taalaria 8 äyriä kuparirahassa.

Sitten ruukin omistaja hahmotteli Kuosmaselle uuden verosopimuksen. Tältä vuodelta ja tulevilta vuosilta Kuosmanen maksaa kaskiensa ja peltojensa sekä niittyjensä tuotosta "afkastninge" kolmannen osan. Sitä vastaan kapteeni Tigerstedt maksaa hänen puolestaan verot ja kymmenykset veronottajalle sekä sotilaan palkan ja viljan. Kuosmanen maksaaOlli Kuosmasen syytteet ja muu asiain käsittely muistuttivat edellä mainitun Nuutti Kuosmasen tapausta. Tigerstedt vaati miehen rikeistä korvauksiksi 6 tynnyriä ruista ja 40 taalaria hopeaa. Myös uusi sopimus oli samankaltainen kuin Nuutin "sopimus". Ollin veroveloiksi ruukin omistaja oli laskenut 303 taalaria kuparissa. Tämän hän joutuisi maksamaan hiilisuorituksina tai päivätöinä ruukille. Maksuaika oli 3 vuotta. Hiililästin arvo olisi 4 taalaria eli hiukan enemmän kuin Nuutilla. Olli asui mahdollisesti kauempana ruukista. Kesällä suoritetun päivätyön arvo olisi 1 taalari 24 äyriä. Myös kaikki vanhat sopimuskiistat pitäisi lopettaa.osittain yhden leiviskän kuivaa haukea. Tätä suoritusta vastaan hän saa kylvää vuosittain naurista korkeintaan 5 lusikallisen verran. Uusista veromaksuista Tigerstedt maksaa kolmasosan kaikista rahasuorituksista. Kaikista muista veroista ja suorituksista vastaa Kuosmanen itse.

Lisäksi käräjillä piti sopia, että aikaisemmista sopimuskiistoista, jotka oli käsitelty laamanninoikeudessa ja jotka oli viety hovioikeuteen, nyt luovutaan ja kumotaan. Tämän Tigerstedtin esityksen välikäräjät kirjasia oikopäätä Nuutin ja ruukin omistajan väliseksi sopimukseksi "förening". Kuosmasella ei ollut asiassa sanansijaa.

11.2.8 Nilsiäläinen Olli Hannunpoika Kuosmanen (§40 )

Olli Kuosmasen syytteet ja muu asiain käsittely muistuttivat edellä mainitun Nuutti Kuosmasen tapausta. Tigerstedt vaati miehen rikeistä korvauksiksi 6 tynnyriä ruista ja 40 taalaria hopeaa. Myös uusi sopimus oli samankaltainen kuin Nuutin "sopimus". Ollin veroveloiksi ruukin omistaja oli laskenut 303 taalaria kuparissa. Tämän hän joutuisi maksamaan hiilisuorituksina tai päivätöinä ruukille. Maksuaika oli 3 vuotta. Hiililästin arvo olisi 4 taalaria eli hiukan enemmän kuin Nuutilla. Olli asui mahdollisesti kauempana ruukista. Kesällä suoritetun päivätyön arvo olisi 1 taalari 24 äyriä. Myös kaikki vanhat sopimuskiistat pitäisi lopettaa.

11.2.9 Nilsiäläinen Pekka Hannunpoika Kuosmanen (§41)

Tammikuussa Tigerstedt oli väittänyt Pekka Hannunpoika Kuosmasen olleen kaskitöissä Riitasalolla omaan laskuunsa eikä tilan osakkaan Olli Heikkisen ja Nuutti Pirisen ja lupasi hankkia siitä todistajat. Asianomistaja Nuutti oli ollut ruukilla, mutta matkustanut jo pois. Näin ollen Riitasalolla olevat kasket jäivät nyt käsittelemättä. "Rikospaikka" muuttuikin Valkeisenmäeksi, joka ilmeisesti sijaitsi Nilsiän kylä pohjoispuolella Valkeisen järven alueella. Rikosaika oli vuosi 1774. Pekka oli korjannut kaskelta 300 lyhdettä ruista ja tänä vuonna (!) 150 lyhdettä samalta maalta. Nyt tällä maalla oli kylvetty 10 kapanalaa eli noin 15 aaria ruista.

Pekka kiisti Tigerstedtin tietoja. Hänen kertomansa mukaansa vuonna 1774 Valkeisenmäen ruissato oli ollut vain 50 lyhdettä eli 6,5 kappaa ruista. Viime vuonna siellä ei ollut mitään kylvöä. Viime syksynä hän oli kylvänyt vain 5 kapanalan kasken. Hän kertoi omistavansa vain melko huonoja peltoja "åker" ja olevansa muutenkin rutiköyhä "utfattig".

Ruukin omistaja oli hankkinut todistajikseen sotilas Mikko Tungin eli Tenhusen sekä nilsiäläisen talonpojan Tuomas Ahosen. Pekka väitti, että hänellä oli ollut riitoja molempien todistajien kanssa, joten nämä olivat jäävejä. Lisäksi hän kertoi, että myös Tuomas olisi ottanut tukkeja ruukin metsästä.

Todistajat Tung ja Ahonen kiistivät Kuosmasen väitteet. Miehet hyväksyttiin ruukin omistajan todistajiksi.

1. Mikko Tung ei tiennyt mitään Kuosmasen vuoden 1774 sadon suuruudesta. Edellisenä kesänä hän oli ostanut Pekka Kuosmasen pieneltä Valkeisenmäen kaskelta yhden parmaksen eli noin 50 kiloa ruisolkea hintaa yksi taalari. Isäntä oli itse kertonut korjanneensa satoa kyseiseltä maalta. Kylvömäärästä sotilas ei tiennyt mitään. Viime syksynä Kuosmanen oli kaatanut siellä 8 kapanalan kasken.

2. Tuomas Ahonen oli kuullut puhuttavan, että Kuosmasella olisi ollut Valkeisenmäellä 8 kapanalan kaski.

Kuosmanen myönsi korjanneensa kiistellystä paikasta pienen kaskisadon. Kylvömäärä hänen mukaansa oli ollut vain 1,5 kapanalaa eli hieman yli 20 aaria. Sen jälkeen Tigerstedt toisti alkuperäisen väitteensä kaskisatojen ja kaskien suuruudesta.

Moniin lain pykäliin ja kuninkaan kirjeisiin vedoten käräjät tuomitsivat tuttuun tapaansa Pekka Kuosmaselle 100 hopeataalarin sakot. Olikohan sakkotuomion suuruus oikeassa suhteessa Kuosmasen tekemiin "vahinkoihin". Jokaisesta satona korjatusta ruiskapasta ruukin omistaja vaati 8 äyriä hopeassa. Käräjöintikustannuksia Tigerstedt laskutti 20 taalarilla, jotka hän kuitenkin itse lupasi maksaa.

Pekka Hannunpoika Kuosmanen asui myöhemmin Nilsiän kaakkoispuolella Taatonjärven Taatonniemellä eli nykyiselle Peltoniemellä. Siellä hän joutui 1700 - ja 1800 - lukujen taitteessa vaikeuksiin Juankosken ruukin uuden omistajan Ekholmin kanssa. Pekan perheen asioita on tarkemmin selvittänyt tutkija Juha Forsberg.

12. Juankosken ruukin välikäräjien III osa huhtikuussa 1776

Strömsdahlsin rukin välikäräjät jatkuivat vielä huhtikuun 12. - 13. päivinä. Silloin käsiteltiin lähinnä Nilsiän Murtolahdessa asuvien ruukin talonpoikien Hämäläisten Pekkaristen ja Pentikäisten kaskihakkuita ja muita "rikkeitä".

Juankosken ruukilla vuonna 1776 pidetyistä välikäräjistä seurasi pitkä valitusprosessi monine käräjineen. Vasta vuonna 1786 Tigerstedt saatiin lopulta tuomituksi. Ruukin omistaja ritari majuri Tigerstedt lopulta teloitettiin maanpetturina vuonna 1790. Näistä asioista on tarkempi selonteko Wuotjärven Pasasten yhteydessä. 11

Etusivulle
16. kesäkuuta vuonna 2009 / Pekka Pitkänen

1. Lähteenä on käytetty Tavisalmen pitäjän voudintilejä sekä Kuopion pitäjän
    läänintilejä ja käräjäoikeuden pöytäkirjoja
2. Uk 1743 talvi 1756 Kuopio s. 152 - s. 157
3. Uk 1758 talvi 1766 Kuopio § 16
4. Useat käräjäoikeuden pöytäkirjat 1760 - luvulta ja 1770 - luvun alusta
5. Uk 1759 s. 1766 § 20
6. Uk 1759 talvi 1767 § 138
7. Uk 1765 4. , 5. 12. 1770
8. Uk 1770 syksy 1774 § 201
9. Uk 1765 syksy 1770
10.Uk 1767 4.2.1772
11 Uk 1772 Juankosken rautaruukki, välikäräjät 22. tammikuuta 1776

Muita historian artikkeleita.