Juankosken rautaruukin aiheuttama ahdinko Kaavin asukkaille
1770 - luvun alussa


Kaavin Maarianvaaralta kotoisin ollut talonpoika Jaakko Tolppanen esitti vuoden 1773 Liperin talvikäräjillä matkalaskunsa. Se koski hänen vuosina 1770 - 1771 suorittamaa Tukholman matkaansa, joka oli alkanut 24. elokuuta vuonna 1770 ja päättynyt 7. elokuuta seuraavana vuonna. Mies oli ollut reissussa lähes vuoden ajan. Mikä oli saanut talonpojan noin pitkälle matkalle?

1. Juankosken rautaruukki Kuopion pitäjän asukkaiden riesana

Juankoskelle oli perustettu vuonna 1746 järvimalmia käyttävä Strömsdahlin rautaruukki. Sen toiminnassa oli heti perustamisesta lähtien suuria vaikeuksia. Ruukin ensimmäiset rakennelmat olivat epäonnistuneet. Sen kahdeksan osakasta olivat kotoisin eri puolilta Savoa; muutama asui jopa Venäjän puolella Savonlinnassa tai Lappeenrannassa. Osakkaat olivat myös usein riitaisia ja toimissaan leväperäisiä. Heiltä puuttui selkeä näkemys laitoksen kehittämisestä. Ruukin patruunaksi hankittu Abraham Nordström ei kyennyt korjaamaan tilannetta. Erityisesti hän valitti hiilen saannin vaikeutta masuunin tarpeisiin. Ruukilla ei ollut riittävästi hiilimetsiä eikä hiilen polttajia. Ruukin johto suututti maanhankintatoimillaan ympäristön talonpojat, jotka eivät millään halunneet polttaa hiiltä ruukin tarpeisiin. Sen omistajat aikoivat hyötyä valtiovallan ruukeille antamista eduista ja etuoikeuksista Juankosken ympäristön talonpoikien kustannuksella.

Vuonna 1753 Wuotjärven suuri Pasalan kruununtila joutui ruukin verolle pian tilan päämiehen kuoleman jälkeen. Syksyllä 1756 "ruukki" aloitti toimet, jotka tähtäsivät 13 lähellä sijaitsevan kruununtilan saattamiseksi sen verolle. Nämä tilat sijaitsivat Juankosken Akonvedellä, Nilsiässä ja Murtolahdessa. Myös Muuruveden eteläpuolelta Kotasalmelta yritettiin saada Toivasten tila ruukin alaiseksi. Perusteluna tähän hankintaan esitettiin perätön tieto, jonka mukaan Murtolahdessa sijaitsevassa "Tihvonniemen vuoressa" olisi rautaa. Sinne perustettaisiin rautakaivos, jota varten Toivasten tila tarvittaisiin. Osakkaat siis yrittävät keinotella itselleen lisämaita. Ruukin maiden hankinta juuttui kuitenkin Tukholman kamarikollegioon. Vasta vuonna 1762 se sai lisää kruununtiloja verolleen, mutta ei kaikkia hankintalistalla olleita tiloja. 2

2. Ruukin patruunan Abraham Nordströmin hankkeita Wuotjärven itärannalla 1760 - 1761

Wuotjärven kaakkois – ja itärannan kylät kuuluivat jo 1600- luvulta lähtien Liperin pitäjän Kaavin kappelikirkon alaisuuteen.
Pisankoski Pisankoski Ala - Siikajärven ja Wuotjärven välissä syksyllä 2011. Kuva on otettu sillalta koilliseen Ala - Siikajärven suuntaan. Täältä kalastettiin siikaa jo 1600 - luvulla. Koski lienee perattu. / PP
Pisankoski Pisankoski Ala - Siikajärven ja Wuotjärven välissä syksyllä 2011. Runsaan veden aikaan virtaus näyttää olevan heikkoa. Kuva otettu etelään Wuotjärven suuntaan. / PP
Ne sijaitsivat melko lähellä Juankosken ruukkia, joten ne ja myös jotkut hiukan kauempana sijaitsevat Pielisjärven pitäjän maat joutuivat ruukin taholta tulleen vaaran vyöhykkeeseen. Patruuna Nordström oli hankkinut 1760- luvun taitteessa itselleen kruununtilan Pisan kaakkoispuolelta Koskenalan eli Pisankosken kylästä. Vuoden 1760 alussa hän oli anonut maaherralta Loviisasta yksinoikeutta kalaveroa vastaan kalastaa Säyneisten kylän Siikajärvestä Wuotjärveen laskevasta Pisankoskesta. Patruuna selitti tilansa sijaitsevan "ei kaukana Pisankoskesta". Maaherra oli ollut Nordströmin hankkeelle myöntämielinen ja antanut siitä lausuntonsa 29. tammikuuta kuluvana vuonna. Tällaiselle asialle piti kuitenkin saada paikkakunnan käräjien hyväksyntä. Kaavin nimismies Kristoffer Gröön esitteli sen Liperin talvikäräjillä Nordströmin asiamiehenä.

Pisankoskea lähinnä asuvat talonpojat Heikki Karppinen ja Heikki Parviainen kertoivat, että Koskenalan asukkaat olivat "ikimuistoisista ajoista kalastaneet koskesta kotitarpeeseen ilman mitään veroa". Koskesta sai vain syksyisin verkoilla kutusiikaa "kafle siik", jolla oli suuri merkitys kylän asukkaille. Niinpä he esittivät vastalauseensa patruunan hankkeelle, minkä käräjät kirjasi. Pisankoskesta saadun siikasaaliin määrä ei kuitenkaan koskaan liene ollut kovin suuri. Joki on matala ja sen virtaama ehkä kevättä lukuunottamatta vähäinen.

Vuoden 1761 Liperin talvikäräjillä käsiteltiin Strömsdahlsin ruukinpatruuna Abraham Nordströmin uutta hanketta. Patruuna oli anonut Loviisasta maaherralta itselleen yksinoikeutta käyttää Suonniemen, Patenjärven, Alvensalon, Kajansalon eli Hietasalon, Lahnavaaran ja Rahosenvaaran metsämaita "at få åt sig, till enskild Suonniemenmaa ...". Raholanvaara ja Hietasalo sijaitsivat Pielisjärven pitäjän puolella, joista matkaa Koskenalan kylään tuli 25 kilometriä ja Strömsdahlssin ruukille 30 kilometriä. Miten patruuna aikoi maita hyödyntää, ei ilmennyt käräjillä. Hän ehkä aikoi uittaa puita Vaikkojokea pitkin Kaavin Kortteisille ja kuljettaa ne sieltä ruukille. Osa patruunan havittelemista metsistä sijaitsi hyvillä kangasmailla, jotka sopivat erinomaisesti myös kaskiviljelyyn.

Maaherra oli kuitenkin ollut Nordströmin tällekin hankkeelle myötämielinen. Patruunalla oli maaherran lausunto päivämäärältä 29. tammikuuta 1761. Tämäkin asia piti kuitenkin viedä paikallisen kihlakunnan käsiteltäväksi, josta seudun asukkaat voisivat esittää siitä mielipiteensä.

Suurin osa käräjille saapuneista Kaavin asukkaista ja myös osa Pielisjärven asukkaista vastustivat patruunan hanketta. He ihmettelivät, kuinka Nordström voisi saada em. maat Koskenalan kylässä sijaitsevan tilansa yksityiskäyttöön. Patruunan tila kuitenkin oli luonteeltaan kruununtila, kuten myös muut seudun pienet tilat. Jos näin tapahtuisi, Kaavin kaikki kylät tuhoutuisivat "gå undan" ja tulisivat autioiksi yhden ainoan tilan tähden. Nordtrömin hankkeen esittelijä nimismies Gröön, joka tunsi seudun asiat, ei voinut muuta kuin yhtyä asukkaiden mielipiteeseen. Koska Strömsdahlssin ruukilla ei ollut Karjalan puolella yhtään tilaa, ei patruunan Koskenalan tilalle voinut antaa naapureiden tiloihin nähden etuoikeutta.

Nimismies Gröönin mukaan Nordström voisi erottaa yksityiskäyttöönsä kyläkunnan metsistä tilansa kokoa vastaavan osuuden. Koskenalan kylän edustajat pitivät sellaista maiden erottamista hyvin tarpeellisena. Sen tulisi koskea myös kylän kaikkia rintamaita. Jokaiselle kylän tilalle tulisi jakaa omat erilliset maaosuudet. Käräjät lähettivät asiasta maaherralle nämä talonpoikien evästykset.

Patruuna Nordström oli tähän aikaan taloudellisesti hyvin tiukoilla. Hänellä oli paljon velkaa mm. aatelismies Georg F. Tigerstedtille ja auskultantti Herman J. Heintziukselle. Ruukin toiminta alkoi jo kokonaan hiipua. Myös Nordströmin oma kiinnostus asioiden hoitoon alkoi huveta. Patruuna itse oli paljon poissa Juankoskelta. Laitoksen asioita hoiti kirjanpitäjä Georg Tauler esimiehenään Nordströmin vaimo Engel Dufving. Ehkä tämä Karjalan maiden hankintasuunnitelma on sijoitettava patruunan muidenkin huonosti harkittujen lennokkaiden mielijohteiden joukkoon.

3. Luutnantti Tigerstedt, paroni Rehbinder ja Erik Ahlvik ruukin johdossa

1760-luvun puolivälissä Strömsdahlin ruukin pääosakkaat olivat luutnantti Georg Friedrich Tigerstedt ja kihlakunnan vouti paroni Henrik Johan Rehbinder. Näiden osakkaiden toimesta alkoi ruukin lähiseudun kruununtilallisille ja erityisesti ruukin verolle joutuneiden tilojen asukkaille hankalat ajat. Nämä pyrittiin tekemään ruukin lampuoteiksi eri vuokratilallisiksi. Käytetyt keinot eivät joskus kestäneet päivänvaloa. Tässä asiassa kunnostautui erityisesti Tigerstedt. Hän solmi lampuotisopimuksia uhkailemalla tai hankki väärennettyjä asukkaiden puumerkkejä "sopimustensa" alle. Edellisellä tavalla joutui Juankosken vehkalahtelainen kruununtilallinen Juho Rissanen ruukin lampuotiksi. Jälkimmäistä keinoa hän käytti Nilsiän kruununtilan numero 5 asukkaiden Kuosmasten sopimuksessa. Ilmeisesti jo silloin Kaavin puolella asuvat Wuotjärven itä – ja kaakkoisrannan asukkaat tutustuivat ruukin "herrojen" toimiin.

Vaikka edellä mainitut herrat myivätkin vuoden 1765 aikoihin osuutensa filosofian ylioppilas Erik Ahlvikille eli Erkki Kinnuselle ja turkulaisella kellotehtailijalle Jöran Hagertille, näyttävät edelliset omistajat useinkin käyttäneen jonkinlaista määräysvaltaa ruukin asioissa. Ehkä nämä tiesivät, ettei Ahlvikilla ollut mitään mahdollisuutta onnistua ruukin omistajana tai johtajana. Kellotehtailijan rahoilla kuitenkin ruukkia voitaisiin kunnostaa ja rakentaa. Uudet omistajat jäivät velkaa yhteensä 100 000 taalaria kuparirahassa. Omia saataviaan vastaan Tigerstedt otti kiinnityksen ruukin osuuksiin. Hän myös säilytti omaisuuttaan ruukin kassakirstussa.

1770 - luvun alussa edellä mainittujen Ahlvikin ja Hagertin taru alkoi olla lopussa. Suuri osa veloista oli edelleen maksamatta. Ruukin kirjuri Johan Pontakin alkoi vaatia palkkasaataviaan. Tigerstedt sai lopulta haltuunsa kaikki ruukin osuudet. Jo sitä ennen edellä mainitun vuoden heinäkuussa hän alkoi solmia kolmivuotisia hiilentoimitus – ja verosopimuksia Kuopion pitäjässä sijaitsevien ruukin alustalaistilojen asukkaiden kanssa. Miten näitä sopimuksia tehtiin, ei ole tiedossa. Monet ruukin verotilojen asukkaat kiistivät tehneensä Tigerstedtin myöhemmin esille tuomia sopimuskirjoja tai kertoivat tulleensa sopimusten teossa petetyiksi ja harhaanjohdetuksi. Ruukin omistajan vuoden 1774 Kuopion syyskäräjillä esittämät hiilentoimitus- ja verosopimukset olivat sellaisia, ettei selväjärkinen tai edes vähemmän selväjärkinenkään talon isäntä olisi voinut niitä vapaaehtoisesti hyväksyä. Sopimuksissa kuulsi pelkkä ruukin omistajan sanelu. Niistä valitettiin sekä laamanninoikeuteen että Turun hovioikeuteen.2

4. Tigerstedtin hankkeiden vastustusta Kaavilla 1770 - luvun alussa


Vuoden 1770 kesällä Tigerstedt vaati myös Kaavin puolella asuvilta talonpojilta hiilitoimituksia ja päivätöitä Strömsdahlin rautaruukille.
Juankosken ruukin vanha masuuni Juankosken ruukin vanha masuuni ja pato vuonna 2006. / PP
Edellä mainitussa Jaakko Tolppasen matkalaskusta löytyy syykin hänen Tukholman matkaansa. Wuotjärven itä – ja kaakkoisrannan kylien Kaavin kappelin asukkaat olivat valtuuttaneet Tolppasen valitusmatkalle Tukholmaan. Matkan syynä oli "valvoa heidän oikeuksiaan siinä ahdingossa, jonka Strömsdahlin rautaruukki tahtoo sälyttää asukkaille muun muassa hiilen polton ja päivätöiden avulla" eli Tolppasen tuli "bevaka deras rätt af det trång, som Strömsdahls Järnbruk welat tillskynda almogen medehlst kohlningen och dagswärkens utgjörande med mera". Jaakko Tolppanen olikin käynyt Tukholmassa ahdinkoon joutuneiden asukkaiden edustajana. Jälkimmäiset eivät kuitenkaan suostuneet maksamaan Tolppasen esittämiä matkan kustannuksia. Tukholman kävijä joutui vaatimaan saataviaan Liperin käräjillä.

Pitäjän edustajan matkalaskun käsittely Karjalan puolella ei ollut mitenkään harvinaista. Esimerkiksi Pielisjärven pitäjän kirkkoherra Jaakko Stenius oli ollut Tolppasen kanssa samoihin aikoihin Tukholmassa. Hänen oli edustanut pitäjäläisiään Savon ja Karjalan välisessä rajariidassa. Hän oli tavannut muun muassa Karjalan valtiopäivämiehen Tuomas Kuittisen, joka oli kotoisin Nurmeksesta. Kuittinen oli saanut Steniukselta tehtäväkseen vanhojen raja-asiakirjojen ja karttojen etsimisen Valtion arkistosta Tukholmasta. Kirkkoherra oli etsinyt asiakirjoja myös "vihollisen puolelta" Wiipurista ja Käkisalmesta. Stenius oli päivännyt 965 taalarin matkalaskunsa 30. heinäkuuta 1771.

5. Jaakko Tolppasen Tukholman matkan lasku

Jaakko Tolppasen matkalaskun ensimmäinen merkintä on päivämäärältä 22. elokuuta 1770. Muistettakoon, että Kuopion pitäjän asukkaiden nimiin Tigerstedt oli kirjannut sopimuksia saman vuoden heinäkuun alkuun. Siten kaavilaiset olivat joutuneet vaikeuksiin naapuripitäjän ruukin omistajan kanssa samoihin aikoihin.


Jaakko Tolppasen kirjanpito matkasta oli seuraava:



Debet 

22. elokuuta 1770
 
Liperin pitäjän asukkailta 500 taalaria
Kuopion pitäjäläisiltä oli tullut postissa 560 taalaria
Muihin kuluihin, jotka kuuluvat Credit - puolelle 585 taalaria
                   Summa 1445 taalaria
   
Credit 

24. elokuuta 1770
 
Matka Liperistä Loviisaan. Kyyti ja kestitys 60 taalaria
14 päivän oleskelu Loviisassa 3 taalaria päivältä 42 taalaria
Matka Loviisa – Tukholma 28 päivää. Matka, ravinto ym. hoito102 taalaria
Maaherran matkalupa "passi" 6 taalaria
Valitusasiakirjaan Vuorikollegiota varten asiakirjan sinetti ja
Suomen vuorimestari Linderin tutkintaselvitys asiasta
18 taalaria
Sinetillä varustettu muistutuskirjelmä Vuorikollegiolle ja kopio
valituskirjelmästä ja vuorimestari Linderin lausunnosta sekä
useita kirjeitä postitse Liperin pitäjään
127 taalaria
Kirjeen lähettäminen vuorimestari Linderille Turkuun 18 taalaria
Tukholmassa asumisen huoneenvuokra, ruoka ja juoma
alkaen 20. lokakuuta 1770   268 päivää 4 taalaria päivältä
1 072 taalaria
                   Summa 1445 taalaria
Tukholma 17. heinäkuuta 1771 Jaakko Tolppanen


Edellä mainitut summat olivat kuparirahassa. Tämä sanasta sanaan luettu matkalasku tulkittiin käräjäyleisölle suomeksi. Siihen aikaan Itämeri jäätyi usein talvella. Tolppanen joutui ilmeisesti ottamaan tämän huomioon matkasuunnitelmissaan.

Liperin käräjillä oli rahvasta koko laajan pitäjän alueelta. Kaavilta mainitaan kirkonkylästä kotoisin ollut lautamies Esko (Eskel) Hakkarainen, joka ilmoitti edustavansa myös Wehkalahden, Wiitaniemen, Siikajärven ja Koskenalan kylien miehiä. Muita kaavilaisia olivat Tuomas Tirkkonen, Antti ja Matti Julkunen Karsikkovaaralta, Matti Wartiainen, Matti Pennanen ja Pekka Lukkarinen Hirvisaaresta, Juho Koponen Kellolahdesta, Antti Savolainen, Heikki Lipponen, Matti Ronkainen ja Juho Lipponen Retusilta. Asiakirjassa mainitaan miehiä myös Vuonislahdelta ja Rikkarannalta. Monia lautamies Hakkaraisen sukulaisia asui hänen edustamissaan kylissä, joten nämä katsoivat voivansa luottaa tähän.

6. Jaakko Tolppasen lisälasku

Haastettujen mielestä Tolppanen oli hinnoitellut kyydit ja asumiskustannukset Tukholmassa liian suuriksi. Käräjillä esitettiin asumiskustannuksiksi 2 taalaria päivää kohti. Tolppanen oli asiasta eri mieltä. Hän esitti lisälaskelman, joka sisälsi muun muassa Tukholmasta paluun kustannukset kotiinsa Maarianvaaralle. Paluumatka oli alkanut Tukholmasta 17. heinäkuuta 1771. Mies oli saapunut kotiinsa 7. elokuuta samana vuonna.

Kauppias Waklinille matkasta ja muonasta Ouluun 30 taalaria
Oulusta Marianvaaraan 38 peninkulman kyydit 42 taalaria
Kolmen viikon päivärahat "ajanhukasta" 2 taalaria päivä kohti42 taalaria
Kaksi matkaa Kuopioon ja kaksi matkaa Strömsdahlin ruukille eli
21 päivää "parasta työaikaa" 1 kappa päivältä palkaksi ja 1 kappa
ravinnoksi 1:16 taalaria kapalta tekee
63 taalaria
Rahvaan vaatimuksesta matka Riistavedelle, jossa hänen piti
tavata Kuopion pitäjän edustaja tässä asia eli Pekka Kekäläinen.
Tarkoitus oli ollut matkustaa Kekäläisen kanssa Tukholmaan.
Kuopiolaiset kuitenkin jättivät asian Tolppasen hoidettavaksi.
Matka oli kestänyt 3 päivää ja 3 taalaria päivä kohti
9 taalaria
Rahvaan vaatimuksesta 3 matkaa Liperiin eli 12 päivää 3 taalaria päivältä36 taalaria
Päiväraha "hukka-ajasta" Tukholman matkalta, jota ei ole laskettu  
Isä Pekka Tolppanen oli tehnyt viikon matkan tämän asian takia 12 taalaria
                 Summa 234 taalaria
Mariavaara 5. maaliskuuta 1773 Jaakko Tolppanen  

7. Matkalaskujen käsittelystä ja Liperin käräjien päätös

Tämä uusi "lista" luettiin oikeudelle. Vastaajat yrittivät poistaa luettelosta Riistaveden matkan, koska se ei ollut tapahtunut kaavilaisten nimissä. Samoin nämä halusivat pienentää Tolppasen vaatimia "päivärahoja" ja asumiskustannuksia. Osoittautui, että isä Pekka Tolppanen oli käynyt tämän asian tähden kaksi kertaa Kuopiossa. Jaakko Tolppanen kuitenkin pystyi osoittamaan, että hänen matkansa Riistavedelle oli tehty Kaavin rahvaan asiassa "ärende". Vastaajat pitivät 3 taalarin palkkavaatimusta tästä matkasta liian suurena. Yhden taalarin päivärahan pitäisi riittää Tolppaselle. Oikeuden käynnin kustannukset jäivät tietysti vastaajien maksettaviksi.

Päätöksessään käräjät pienensivät joiltakin osin Tolppasen vaatimuksia. Koska matka Loviisasta Tolppasen kotiseudulle oli 46 peninkulmaa, niin Loviisan kyydin korvaus 60 taalaria pieneni 8 taalaria 8 äyriä. Muona ja talonvuokrarahoiksi Jaakon tulisi tyytyä 3 taalariin päivältä sekä palkan päivää kohti tulisi olla 1 taalari. Edusmiehen 96 matkapäivän muona - ja päivärahoiksi riittää 2 taalarilla 8 äyrillä päivää kohti. Siten Tolppasen saamisiksi laskettiin 733 taalaria 16 äyriä. Nämä joutuisivat Kaavin kappelin asukkaat maksamaan. Lisäksi Tolppanen oli jo 12. marraskuuta 1766 hakenut näille "oikeutta". Tästä kaavilaiset tuomittiin maksamaan Tolppaselle 8 taalaria hopearahassa, mikä teki noin 24 taalaria kuparirahassa. Olikohan Juankosken ruukki jo silloin ahdistellut myös Kaavin puolen asukkaita?

Oliko Jaakko Tolppasen Tukholman matkasta hyötyä? Joka tapauksessa talonpojat vapautettiin uhanneesta hiilenpolttovelvoitteesta Juankosken ruukille 3. Valitusmatkan kustannukset olivat kuitenkin suuret. Ruukki aiheutti myös Kaavin puolella asuneille Wuotjärven itärannan asukkaille suuria ylimääräisiä kustannuksia ja ajanhukkaa. Talonpojat oppivat, että käräjöinti ruukkia vastaan oli kallista puuhaa. Kuitenkin siitä huolimatta vielä samalla vuosikymmenellä Wuotjärvellä asuvat Pasaset ja Nilsiän Kuosmaset lähtivät rohkeasti vastustamaan Juankosken ruukin hankkeita.


2. heinäkuuta vuonna 2009 / Pekka Pitkänen

Lähdeteoksia:
1. Liperin käräjien pöytäkirjat
2. Kuopion käräjien pöytäkirjat
3. Forsberg- Kankkunen: Juantehtaan historia s. 58 - s. 59



Tietoa Tolpasten suvun tutkijoille. En ole tutkinut sukua tarkemmin!

1. Vehkalahden lähellä olevista kylistä ym.
Ennen vuotta 1648 eikä vielä sen jälkeenkään kylien rajat olleet vakiintuneet. Nimi "Vuotjärvenkylä" lienee otettu käyttöön vuonna 1640. Sitä ennen se luettiin joskus Syvärinkylään, Vehkalahdenkylään tai Pieksänkylään. Samoin Vehkalahti kirjatiin joskus Pieksään tai isoon Syvärinkylään. Myöhemmin Akonvesi ja Vehkalahti usein tarkoittivat samaa kylää. Nilsiänkylä ilmestyy vasta 1650-luvulla tai 1660-luvun alussa. Eri luetteloissa saattaa saman vuoden aikana saman tilan omistaa myös edellinen isäntä tai joskus sotilasmaakirjoissa jopa maakirjojen tarkastuksen 1664 - tai ruotujaon aloituksen n. 1681 aikainen isäntä esimerkiksi 1700-luvun alkupuolella.

2. Nopeasti kerätty lyhyt tietokooste Vehkalahden Tolpasten tilasta
Vuoden 1664 maakirjojen tarkastus: Pekka Julkusen, Rissasten, Martti Hämäläisen ja Pekka Tolppasen tilayhtymä Pekka Pekanpoika Julkusen tilanumero Kuopion pitäjässä oli 230. Sen pääosa sijaitsi Wuotjärvellä Ylä - Hipanjärven ja siihen luoteesta virtaavan Taatonjoen länsipuolella. Kaakossa tilaa rajoitti Ala - Hipanjärvi. Lännessä raja oli Ala - Hippaan laskeva Kohisevanjoki. Sen länsipuolelta oli Kuopion Rissalaan kuuluva Pahkaniemi. Tämän Rissasten vanhan tilan toinen osa sijaitsi Juankosken itäpuolella Vehkalahdella. Tilan varhaisimmat haltijat olivat kuopiolaiset Tuppuraiset ja Suni Niuta. Verotilan vanha verotusarvo oli 1 veromarkka ja uusi 3/4 veromarkkaa. Julkusen asuinpaikka sijaitsi Taatonsuon etelärannalla, mikä lienee ollut nykyinen Hipanhovi Ylä - Hipanjärven länsirannalla. Talo sijaitsee Nilsiä - Wuotjärvi tien varrella noin 9 kilometrin etäisyydellä Nilsiästä. Tilaan kuului 10 kapanalan pelto ja 2 talvikuorman niityt. Julkuset olivat Kuopionkylän vanhoja asukkaita.

Tämän tilayhtymän 590 suurimmat osakkaat olivat Siilinjärven Rissalanrannan Rissaset. Lisäksi osakkaisiin kuuluivat Juankosken Akonvedellä asuva Martti Tahvonpoika Hämäläinen ja Wehkalahdelle muuttanut Pekka Pekanpoika Tolppanen. Osa yhtymän Juankoskella olevista omistuksista perustui Suni Niutan ja Martti Tuppuraisen anekiin 1791. Nämä olivat "Joentaipaleen maa, Karjalankosken maa ja Wehkalammin maa", jossa viimeksi mainitussa Tolppasella oli asuinpaikka. Rissaset asuivat "Venakoinahossa" (tai Vanakoin ahosssa) eli nykyisen Kuopion lentokentän Rissalan seudulla. Muita yhtymän maita oli "Kouhujärvenmäki ja Kouhujärven pohjoispuoli sekä Kouhujärven ranta" nykyisen Nilsiä - Juankoski tien varrella noin 6 kilometrin päässä Nilsiästä.

3. Lyhyt kooste Vehkalahden Tolppasten suvusta
Tolppasten suku lienee lähtöisin Säämingistä, josta löytyi ainakin jo 1700-luvun alussa paikkakunta Tolppalansalmi. Vuoden 1547 Säämingin 3. kymmenyksessä asuivat P, Olly, Arvid ja Pol Tolpanen. Vuonna 1604 mainitaan Tavisalmen Puutosmäen asukas Anders Tolppanen, jonka poika Per mainitaan Juankosken Vehkalahden asukkaaksi mm. vuonna 1639. Vuonna 1644 Leppävirran Osmajärvellä asui myös Per Tolppanen, joka lienee kuitenkin eri sukuhaaraa. Hänen leskensä jäi Osmajärvelle. Vuonna 1682 Juankosken Akonvedelle on kirjattu Eskel (Persson) Ja Per (Persson) Tolppanen vaimoineen. Vuonna 1594 mainitaan Savonlinnan muurimestariksi Lasse Tolpanen, joka lienee ollut Säämingin sukuhaaraa. EräsTolpanen ehkä Anders asui 1600-luvun alkupuolella Leppävirran - Rantasalmen alueella, mutta muutti sieltä ilmeisesti Kainuuseen. Vuonna 1664 Pekka Tolppasen oli siis laajan tilayhtymän jäsen. Tolpasten suvun ensimmäinen edustaja Vehkalahdella Pekka maini ainakin jo vuonna 1639. Vuonna 1649 hänellä oli myös vaimo ja renki. Pekan isä Antti muutti seudulle ilmeisesti Leppävirran pohjoisosasta Puutomäen kymmenyksestä, johon kuului myös osia Tuusniemestä.. 1640 - luvun lopussa asui toinen Pekka Tolppanen Leppävirran Osmajärvellä Pasasten naapurina. Vuonna 1652 Vehkalahden Pekka Tolpppanen valittiin käräjillä nilsiäläisen Antti Luttisen ja wuotjärveläisen Antti Pasasen rajariidan erääksi selvitysmieheksi. Muut selvitysmiehet olivat lautamiehet Jöns Leskinen Wuotjärveltä ja Yrjö Hakkarainen Siilinjärveltä sekä talonpoika Olli Tuovinen ilmeisesti Riistavedeltä. Saman vuonna Pekka joutui selvittämään myös Liperin puolella asuvan Pekka Hannunpoika Lukkarisen ja Kuopion pitäjän puolella ilmeisesti Vehkasaaressa asuneen Matti Pekanpoika Ketun kaskiriittaa, joka koski 400 ruislyhdettä. Vuonna 1640-luvulla mainitaan, että Pekan isä oli Antti Tolppanen.

Pekka Tolppanen löytyy ainakin vielä 1673, jolloin hänellä on vaimo ja aikuinen poika. Vuonna 1676 tilaa isännöi Eskel Pekanpoika Tolppanen, jolla oli myös vaimo. Eskelillä oli myös veli Pekka. Vuonna1680 Vehkalahdella mainitaan Antti Tolpanen. Vuonna 1681 Tolppasten verotila joutui majuri Kustaa Ollongrenin 4. korppaalin ruotuun. Vuonna 1688 tilalla hallitsi Eskel Tolpanen vaimonsa ja poikansa Juhon kanssa. Tilalla asui Eskelin veli Pekka vaimoineen sekä renki Pertti Ahonen vaimoineen. Pertti lienee ollut kotoisin Säyneisten tienoilla asuvia ja Nilsiästä lähtöisin olevia Ahosia. Vuoden 1690 verotiedoista nähdään, että Eskelillä on pojat Pekka ja Eskel. Poika Eskelillä on myös vaimo. Tällöin tilalla asui vielä Eskelin veli Pekka vaimoineen. Siellä asui vielä myös Eskel Tolppasen veli Jaakko perheineen.

Vuonna 1695 alkoivat vaikeat katovuodet. Silloin naapuritilan Rissalan asukkaat veljekset Matinpojat Heikki, Tuomas ja Matti Rissanen olivat ostaneet Jaakon isän veljeltä Eskeliltä tämän osuuden Tolpasten tilaan. Myyjä oli Eskel Pekanpoika Tolppasen leski Anna Väänänen ja kauppahinta 26 taalaria. Pian tämän jälkeen Rissaset kertoivat joutuneensa hautaamaan 13 nälkään kuolleen Tolppasen ruumiit! Jaakko Tolppanen ei myöhemmin käräjillä kiistänyt asiaa, kun hän yritti saada myydyn tilanosan takaisin Rissasilta. Kaksi vuotta kestänyt katokausi johtui ilmeisesti kylmistä ja hyvin sateisista kesistä, jolloin kasket eivät "suostuneet" palamaan. Satoa ei nähtävästi juuri saatu, mutta nauris lienee kasvanut. Vuonna 1696 oli pula siemenviljasta. Nämä näyttävät olleen ainoat nälkään kuolleet Juankosken ja Nilsiän alueella. Katastrofi nähtävästi johtui vanhojen isäntien kuolemasta. Kuopion suurpitäjässä näinä "suurina kuolonvuosina" selvittiin varsin hyvin. Kuolleita toki löytyi jonkun verran. Useimmat pystyivät saamaan ainakin kalaa lukuisista järvistä. Muutama kerjäläinen mainitaan paikkakunnan henkikirjoissa. Usea isäntä joutui veronmaksukyvyttömäksi ja menetti tilansa. Rissaset myivät pian Tolpasten entisten tilan Riistaveden Sven Parviaiselle! Vuonna 1713 mainitaan ruotujaon yhteydessä Pekka Antinpoika Tolppanen eli ilmeisesti vuoden 1681 aikainen tilan omistaja.

Isonvihan jälkeen 1723 asui Vehkalahdella Pekka Tolppanen ja tämän yhtiömies Juho Parviainen. Riistaveteläinen Sven Svensson Parviainen oli ostanut Rissasilta ainakin osan näiden Tolppasilta hankkimasta tilasta. Osa jäi nähtävästi Henrik Rissasen nimiin. Tilalla pyrki 1700-luvun alussa muitakin Riistaveden Parviaisia; myös Johan! Vuoden 1723 käräjillä mainitaan, että Isonvihan aikaan Wehkalahdella Juho Rissanen renkinä oli ollut Antti Vartiainen. Tälle syntyi likkalapsi Liisa Hamusen kanssa, mutta hän meni avioon Tolppasen tyttären Karinin kanssa. Ensin Antti muutti torppariksi Akonvedelle Abraham Hartikaisen tilalle, mutta otti sitten haltuunsa Viiitaniemeltä Jyrinlahdesta Antti Partasen autioksi jättämän tilan. Jyrinlahteen muutti myös Jaakko Tolppanen, joka otti haltuunsa Henrik Pasasen hylkäämän tilan Jyrinlahdesta (Jyrinlahden Pasalan). Pasaset olivat ottaneet 1727 haltuunsa Jyrinlahdesta Christer Parviaisen autiotilan. Tila oli vielä 1900-luvun lopulla Tolppasilla. Talosta on minulla myös Jyrin lahden jäältä otettu kuva.

Kaavin asukkaat vuosina 1770 ja 1771 jyrkästi kieltäytyivät tekemästä yhteistyötä Juankosken ruukin omistajan Georg Friedrich Tigerstedtin kanssa. Kaavin maarianvaaralainen Jacob Tolppanen oli elokuun 22. päivä 1770 lähtenyt Tukholmaan lähes vuoden kestäneelle matkalle kaavilaisten ja Kuopion pitäjän Vuotjärven lähikylän asukkaiden valtuuttamana. Matkan syynä oli "valvoa heidän oikeuksiaan siinä ahdingossa, jonka Strömsdahlin rautaruukki tahtoo sälyttää asukkaille muun muassa hiilenpolton ja päivätöiden avulla". Menomatka tapahtui Loviisan kautta Tukholmaan ja paluumatka Tukholmasta laivalla kauppias Waklinin kyydissä Ouluun. Sieltä Maarianvaaran oli 38 peninkulman kyytimatka. Hän oli pistäytynyt myös Kuopiossa, ruukilla ja Riistavedellä, jossa hän tapasi paikallisen ”edusmiehen” Petter Kekäläisen. Tästä on edellä artikkeli.


4. Vanhoista muistiinpanoista koottuja Tolppasia ei aikajärjestyksessä

Vuonna 1541 Säämingin neljännes 3. kymmenys mm. And ja Pol Tolpain yhtiömiehinä Tolvasia (Kansallisarkisto no 6133 A)
Vuonna 1552 Olli Persson Tolpainen sakot Sääminki kevätkäräjät (no 6172 s.5)
Vuonna 1556 Sääminki Tolvanniemi: 2 Olli ja Thomas Tolpai, 2 Pol Tolpai (no 6211 s.25)
Vuonna 1557 (no 6247) Sääminki Haapalan IV 6. kym. (s.31) 2 Poval Tolpainen
Vuonna 1557 (no 6246) Säämingin IV lautamies Olli Tolpainen (s.9). 6 Olli, Pol ja Thomas Tolpainen (s.10), 9 Olli Tolpainen ja Olli Ollinpoika Tolpainen, P P Tolpainen ja Pol P Tolpainen (s.11)
Vuosi 1557 apuvero (no 6246) Haapalan IV 6. kym. 4 Poval Tolpainen (s.7)
Vuonna 1558 (no 6276) Säämingin IV 3. kym. 9 Olli ja P Ollsson Tolpainen ym. (s.30), 8 Thomas ja Olli Tolpainen , Pol ja H Andersson (?)Tolpainen (s.30)
Vuonna 1564 Säämingissä asuivat Thomas, Olli, Pol ja P Tolpain (tarkempi lähdeviite puuttuu). Tolppasista löytyy Säämingistä paljon tietoa, jotka "kahlasin" joskus läpi!
Vuonna 1589 Savonlinnan muurimestreita: Lasse Pohlsson Tolpainen ja Joan Andersson Kaiponen (no 6694 s.31).
Vuonna 1592 Savonlinnan muurimestareita: Lasse Ollsson (?Pohlsson) Tolppanen
Lasse Tolppanen toimi Savonlinnassa muurimestarina vielä 1607 (no 6719). Silloin tehtiin Kihlin tornia. Tolppasia asui aikaisemin Säämingissä; nimi Tolppalansalmi.
Vuosi 1602 (nr 6690 s. 59 - >) papinverot Tavinsalmi Puutosmäen kymmenys: 7 Per Lauckain, Anders Tolpain ym.
Vuonna 1602 on mainittu Anders Tolppanen Puutosalmi ja Anders Tolppanen Rantasalmi Heinävesi 1605 (no 6709-10 s.307) Viimeksi manittuna vuonna Anders Tolppanen löytyi myös Puutosmäeltä. Samoin on mainittu, kuinka Anders Nilsson Tolppanen oli karannut Rantasalmen Putkilahdesta Venäjälle vuonna 1608 (no 6732 s.30).
Manttaaliluettelo vuodelta 1606 Tavisalm. Saamaisten neljänneskunta Savon pohjoisosa (no 6717 s.32->) Puutosmänen kymmenyskunta: Anders Tolpainen 2 henkeä. Tämän poika siis Juankosken Vehkalahteen!
Vuosi 1638 Wehkalahti ja Akonvesi (no 8556 s.814->) karja ja kylvö: Pehr Tolpainen, 1 tamma , 4 lehmää, 1 mulli, 3 lammasta, 1 karitsa, 1 porsas, kylvö 1 tynnyri
Vuosi 1644 Akonvesi (no 8573) : Peer Andersson Tolpain 1 , 1/2
Vuosi 1645 Vehkalahti: Per Tolppanen, pso ja renki. 1 Peer Tolpains piga .. till Leppäwirda sochn
Vuosi 1646 Vehkalahti: 1 Peder Tolpasen renki, muuttanut Käkisalmen lääniin
Vuosi 1648 Akonvesi : 4 Per Andersson Tolpain, hustru, dreng, piiga
Vuosi 1649 Akonvesi: 4 Per Andersson Tolpain, pso. vävy, pso
Vuosi 1652 tuomiokirjat: Anders Pasasen Wuotjärvi ja Anders Luttisen Nilsiänlahdelta riitä metsästä "Holman saari Tiirinlahden ja Lohilahden välillä" Rajaa selvittämään lautamiehet Jören Hackarainen ja Jöns Leskinen sekä lisäksi Olof Tuowin ja Peer Tolppanen (Wehkalahti)
Vuonna 1652 asui jossain Muuruveden Vehkasaaren lähellä Matti Matinpoika Kettu "Keto", joka oli kaskennut Wuotjärven itärannalla Liperin puolella asuneen Paavo Hannunpoika Lukkarisen kanssa. Nämä kiistelivät 400 ruislyhteestä. Riitaa määrättiin sovittelemaan lautamies Juho Leskinen Wuotjärveltä ja Pekka Tolppanen Juankosken Vehkalahdelta. Olikohan Lukkarinen sama mies kuin 1630 - luvun lopussa Hirvisaaressa asunut Paavo Hannonpoika Naakka? Nilsiän itäpuolella Syvärinjärven rannalla Keyrityssä asuneiden Lukkaristen tiedetään muuttaneen vanhan valtakunnan rajan itäpuolelle.
Vuosi 1656 Akonvesi: 3 Per Tolpanen, pso, poika
Vuosi 1674 Vehkalahti (no 8676) : 1 Per Andersson Tolpain (ja v. 1675)
Vuosi 1676 Akonvesi: Eskil Tolpain 3
Vuonna 1646 (no 8587 s.70) myllytulli Leppävirta Osmajärvi: 2 Pohl Pasanen ja pso, 2 Olof Pasanen ja pso ja myös Per Tolpanen ja sisar.
Vuonna 1656 Akonvedellä eli Juankoskella asui Pekka Tolppanen, Paavo Kettunen, Martti Hämäläinen, Antti Hätinen, Pekka Hakkarainen ja Matti Leskinen. Jälkimmäinen oli Kettusen syytinkiläinen. Antti Hätisen tila sijaitsi kuopiolaisen vouti Johan Ivarsson Skopan( sukua myöhemmin Argilander nimellä) omistaman Voudinsaaren itäpuolella. Hän oli ottanut sen haltuunsa vuoden 1650 tienoilla Tuomas Vaittiselta.
Vuonna ns. Ruptuurisodan aikaan 1556 Käkisalmessa oli myös jalkaväkeä mm. Olof Bengtssonin komppania 128 miestä (s.1807 ->). Se koostui suurelta osin Itä-Savon miehistä, koska joukossa mainitaan mm. Anders Nilsson- ja Per Andersson Tolppanen Säämingin alueelta sekä Bengt Ollsson Pentikäinen Ilomantsin tai Suojärven tienoilta.
Vuosi 1673 (no 9160 sivu 641) myllytulli Wotijerfwi: Anders Passain 4, Jösn Leskin 2, Henrik Hardikain (Lastukoski) 1, Per Julkuin (Hipanlahti!) 1, Anders Hardikain (Siikajärvi) 1 ja Lars Oinoin 1. Akonvedeltä (Juankoskelta) löytyivät: Per Tolppanen, 3, Olof Hämäläin 1, Anders Hämäläín 1, Staffan Hämäläin 1, Olof Kettunen 1 ja Nils Wardiainen 1 (huonemies?).
Vuosi 1679 (no 9175) sivu 409->) henkikirjat Akonvesi: Mats Thomasson Rissain yksin, Eskel Tolpain yksin, veli Per ja vaimo, Anders Hämäläinen yksin, Staffan Hämäläinen yksin, Johan Rautiainen yksin.
Vuosien 1720-1728 Kaavin (Liperin kappelin) lastenkirjat ja "kummit": Vuosi 1727 Kaavin Wehkalahdella kastettiin 28.3 Jacob Tolpasen ja Anna Taskisen poika Paulus. Tod: Henrik Pulenius Kiteeltä, Petter Hackarainen ja piika Christina Pasanen.
Raahen tulli 1679: Juankosken Vehkalahdelta Pohjanmaalle oli lähtenyt Eskel Tolpainen, jolla oli ohraa 1,5 tynnyriä, haukea 1,5 leiviskää ja talia 1 leiviskä ja Pieksältä Pehr Knutinen ja Johan Matson Tihoinen. Tolppaselta löytyi ohraa 1,5 tynnyriä, haukea 1, 5 leiviskää ja talia leiviskä.

Rantasalmelta vuonna 1608 "karannut" Anders Nilsson Tolppanen on eri henkilö, kuin Leppävirralla asuneet Per Tolppaset. Tietenkin hän on ollut näiden melko läheinen sukulainen. Vehkalahdelle muuttanut Per on hyvin todennäköisesti Puutosmäellä asunut mies. Siitä on verraten hyvä vesiyhteys Vehkalahdelle. Puutosmäen kymmenykseen luettiin usein Tuusniemelle muuttaneet Räsäset sekä Ohtaanniemen läheltä maata omistaneet Pelkoset. Vanha Räsälä sijaitsi aivan Soisalonsaaren pohjoispäässä.
Osmajärven Per Tolppasella oli myös sisar. Jossain vaiheessa Osmajärvellä asui Tolppasen vaimo ilman miestä, 1640-luvun alun pahojen nälkävuosien aikaan mainitaan Per Tolpasen kerjänneen ruokansa vuonna 1641 (no 8566 s. 422 tai 423). Leppävirralla moni kerjäsi siihen aikaan tai karkasi Pohjois-Karjalan puolelle "Venäjälle". Osmajärveltä Mats Haringin poika lähti nihdiksi vuonna 1642.
Vuonna 1601 Sääminki Suni Tolpainen karkasi Venäjälle (no 6686 - 87 s.94 tai s.93).
Vuonna 1606 Puutosmäen kymmenys: Anders Tolpainen (no 6715-16 s.58->)
Vuonna 1617 Anders Tolpasen asuinpaikka on Puutosmäen kymmenys.
Vuosi 1625 Grels Tolopainen rumpalin verolla (no 6805 s.52)
vuosi 1643 (no 6134-35 s.126) Sääminki Uskiman(?) neljännes 2. kymmenys: And, Oll , Nico ja Pol Tolppan
Vuosi 1649 (no 8596 (?) s.914 Osmajärvi manttaalit 1 Per Tolpasen pso
Vuonna 1644 mainitaan: Per Tolpanen ottanut Olof Laitisen tilan Osmajärvi.
Vuosi 1649 Akonvesi: 4 Per Andersson Tolppanen, pso, vävy, pso
Vuosi 1649 Rantasalmi Hiisimäki: huonemies Anders Tolpanen (s.952 tai s.953)
Vuosi 1547 Säämingun IV 3.. kymmenys: P , Olly, Arfved , Pol Tolpan (no 6145 s.?)
Vuosi 1549 Sääminki samat kuin vuonna 1547 (no 6152 s.21)
Vuonna 1541 Säämingin neljännes 3. kymmenys mm. And ja Pol Tolpain yhtiömiehinä Tolvasia (edellä)
Vuonna 1564 Säämingissä asuivat Thomas, Olli, Pol ja P Tolpain
Vuonna 1654 Leppävirta Per Tolpasen leski Osmajärvi
Vuosi 1605 (no 6709 - 10) Sääminki Haapalan IV 1 Lasse Tolpainen (s.45), Puutosmäen kymmenys 1 Ander Tolpanen (s. 209?) Rantasalmi Heinäveden kymmenys 3 Anders Tolpanen (s.307)
Vuosi 1606 Sääminki nihtien vapaus: 6 vm Lasse Tolpainen (no 6716 s.11)
Vuosi 1607 Puutosmäen kymmenys 1,5 vm Ander Tolpainen. Naapureita Tuusniemeltä Olof Pelkonen ja Henrik Miettinen!
Vuosi 1607 Savonlinna muurimestari Lasse Tolpainen (no 6719 )
Vuosi 1608 Rantasalmi Putkisalmen IV Anders Nilsson Tolpainen karannut Venäjälle (no 6732 s.30)
Vuosi 1608 Saamaisten IV Kolemalanmäki (Kalamamäki?) Leppävirta: 3 Anders Tolpainen ja Mats Keinänen yhdessä (no 6734 s.27 ->) Habermannin maakirjan mukaan Kolemajoen niitty sijaitsi Vehmersalmella!
Vuosi 1610 Rantasalmi Heinäveden kymmenys: 2 vm Anders Nilsson Tolpainen (ei siis karannut Venäjälle!) (no 6747 s.16)
vuosi 1678 no 9735 s.1396 sotilaita Narva (Kuopion pitästä ilmeisesti):
Nils Ericsson Tolpanen, Michel Michelsson Pasanen ja Olof Hattvickson (luultavasti Hietainen) Riistajärvi Otto Reinholdin komppania.
Muita Kuopion pitäjän sotilaita:Per Larsson Lappalainen Syvärilä, Anders Olsson Julkunen Pelonniemi, Poval Andersson Rissanen Riistavesi ja Anders Andersson Lintunen Nilsiästä. Michel Michelsson Pasanen oli ilmeisesti Olof Pohlson Koistisen sotilas Vehmersalmelta. Vuosi 1707 Laatokan-Karjala Sortavalan seutua (s.191) Talpola: Jöns Tålpoin.

PP 3. huhtikuuta 2020, jolloin siirsin Tolpas-tietoja tämän kotisivun loppuun.