Kuoliko Nilsiässä 1695-1697 nälkään yli 100 henkeä?
M-J Töyräs oli ansiokkaasti selvittänyt ”Nilsiän historian merkkipaaluja” 27.12.2012 Pitäjäläisen artikkelissaan, mikä on ilolla todettava. Tammikuun alussa kokosin eräitä kommentteja ja täydennyksiä artikkeliin. Sen jälkeen tutkin laajemmin nälkävuosien 1695-1697 aikaa lähinnä Kuopion suurpitäjän itäosassa. Mitään järkyttävää kuolleisuuden lisääntymistä en havainnut.

1. Nilsiän asutuksen alku

Nilsiän vakinainen asutus alkoi ilmeisesti jo ennen vuotta 1550. Siilinjärven ja Nilsiän rajaseudulla Kaaraslahdessa (Pajulahti) tai Murtolahdessa asui Paavo (Sian)Jalkanen ilmeisesti jo vuodesta 1541 alkaen. Viimeinen suvun edustaja Murtolahdessa oli Karl Jalkanen, joka 1700-luvun alussa muutti Limingan pitäjään. Jo ennen vuonna 1617 solmittua Stolbovanrauhaa Nilsiässä asui Jalkasten lisäksi ainakin Ahosia, Tiaisia, Pirisiä ja Korhosia. Papinveroista vuonna 1603 löytyvä Tuomas Ahonen asui todennäköisesti jo Nilsiän kylässä. Vuosina 1608 – 1610 hänen yhtiömiehensä oli Itko Lappalainen. Tuomaksen poika Antti värväytyi vanhana miehenä ratsumieheksi Rantasalmella tammikuussa vuonna 1627. Hän katosi 1630-luvun alkupuolella 30-vuotisessa sodassa. Anttia verotettiin Kuopion pitäjään, joten Nilsiän Ahola oli ratsutilan osa. Ahosten maita löytyi myös Riistaveden Munakkamäen tienoilla. Nilsiänkylä kuului noin vuoteen 1660 saakka laajempaan Syvärinkylään.

2. Maantarkastus vuonna 1664 ja Nilsiän kylä

Vuoden 1664 maantarkastuksen Kuopion suurpitäjässä tapahtui kreivi Pietari Brahen toimesta (luvalla). Nilsiä kuului noin vuosina 1650 – 1680 erinomaisesti hallittuun kreivi Brahen Kajaanin vapaaherrakuntaan. Nilsiänkylä jaettiin maantarkastuksessa 3/4 veromarkan suuruisiin tiloihin, joiden omistajat olivat: Olof Påhlsson Ahonen, Lars Anderson Lintunen, Per Persson Taskinen, Anders Andersson Lintunen, Anders Andersson Luttinen ja Mats Matsson Väänänen. Näistä verotiloja olivat vain Ahosen ja Taskisen omistukset; loput kruununtiloja. Anders "Taatto" Luttinen omisti maita Nilsiässä jo ennen vuotta 1561. "Taatto-Luttiseen" liittynee Taatonjärven nimi, joka mainitaan ainakin jo vuonna 1664 vuotjärveläisen Anders Pasasen maakirjassa. Nuori Pekka Taskinen siirtyi Kuopiosta noin vuonna 1656 Luttisten vävyksi. Matti Väänänen asui Reittiolla. Hän otti haltuunsa Pekka Kallisen tilan ilmeisesti vuonna 1641. Kallinen asui Reittiolla ainakin jo vuonna 1625. Hänellä oli vävy vuonna 1639. Tämä lienee ollut Matti Väänänen. Lintusten tilat olivat kylän huonoimmat ”jäännöspalat”, joten ne joutuivat ensimmäiseksi vaikeuksiin. Anders Lintunen otti haltuunsa osan Karjalan puolella asuneen Mats Tolosen 1 veromarkan autiotilasta. Nilsiäläisille tuli 1600-luvun lopulla pula kaskimetsistä. Niitä yritettiin käräjöimällä saada naapureilta Vuotjärven Pasasilta ns. Riitasalon alueelta.

Nilsiänkylä oli harvinaisen tiivis asutuskeskus. Viisi vanhinta taloa sijaitsivat noin parinsadan metrin säteellä vanhasta tapulista katsoen. Tämä näkyy 1740-luvulla laaditusta kartasta. Erään 1760-luvun alun oikeuden pöytäkirjan mukaan Nilsiän viisi taloa sijaitsivat samalla kuivalla maalla Mustimäen kupeella.

3. Nilsiän seudun elinkeinoista 1600-luvun lopulla

1600-luvun lopulla peltoviljely oli vielä vähäistä. Elettiin kaskitaloudessa. Vuoden 1695 kadon aiheutti myöhäinen kesäntulo ja sitä seurannut hyvin sateinen ja lyhyt kesä. Märkiä kaskimaita ei voitu polttaa. Hallayöt, joista erikoisen kova sattui elokuun 20. päivän aikoihin, tuhosivat lähes kokonaan viljasadon. Viljaa saatiin siis varsin niukasti. Myös seuraava kesä oli melko sateinen. Ehkä Sänkimäen ja Halunan mäkitiloilla viljaa saatiin jonkin verran. Tällä syrjäseudulla osattiin tehdä hätäleipää, metsästää ja ennen kaikkea kalastaa. Lähes jokaiseen tilaan kuului kalavesiä, joiden laatu, samoin kuin tilojen todellinen karjamäärä salattiin vuoden 1664 maantarkastuksessa. Siinä ilmoitetut karjamäärät täytyy kaksinkertaistaa, jotta saataisiin lähempänä oikeaa oleva arvo.

Esimerkkinä seudun varallisuudesta mainittakoon vuonna 1654 Vuotjärveltä Pohl Kettusen syytinkiläiseksi Juankosken Akonvedelle muuttanut Mats Leskinen, joka vei mukanaan mm. 25 tynnyriä (36 hl) ruista, 6 tynnyriä (9 hl) ohraa, hevosen, 5 lehmää, 6 nuorta nautaa, 8 lammasta, 4 sikaa, vuohen, noin 8,5 kilon painoisen paloviinapannun, 2 kuparikattilaa yhteispainoltaan 6 kiloa, puolet nuotasta, 24 kalaverkkoa, joiden pituus oli noin 30 metriä, 2 viikatetta, 4 sirppiä, 2 venettä, teräsjousipyssyn tarvikkeineen, sarkaa 9 metriä, kahdet lampaannahkaiset vällyt, sängyn, pitovaatteita, viitan ja 2 kirstua. Kalanpyydykset eivät siis olleet pelkästään onkia ja risumertoja. Enää ei nukuttu pelkästään pahnoilla, vaan sängyissä. Ainakin Pohjois-Karjalassa, mutta ehkä täälläkin torjuttiin kesällä kärpäsiä ja iniseviä ötököitä hyttysteltoilla. Taloissa kasvatettiin pellavaa ja hamppua, joista kudottiin kankaita mm. aivinaa ja kalaverkkoja sekä rysiä.

Hyvän käsityksen siitä, millaista käyttötavaraa näiden seutujen väestöllä oli käytössään 1650-luvun tienoilla, saa seuraavasta syksyn 1647 Kuopion käräjien asiakirjasta. Sen mukaan vuonna 1645 varasteli sotilaskarkuri ja omavaltainen mies Olof Kervinen mm. Tuusniemen Ohtaanniemellä. Hän oli murtautunut "köyhän miehen", kuten käräjillä todettiin, Per Persson Fougdilaisen metsäaittaan. Siellä säilytetyistä kirstuista hän oli kähveltänyt mm. suolaa puoli leiviskää, kapahaukea 5 leiviskää (42 kg), palttinaa 40 kyynärää (24 m), kaksi paitaa, parin pellavahousuja, sarkaa 6 kyynärää, parin villasukkia, yhden lakanan, lukollisen rautavyön, puoli leiviskää villalankaa, kenkäparin, yhden hopearistin, kaksi hopeasormusta, naisväen päähineitä 7 kappaletta, naisten esiliinan, vyyhdin punaista villalankaa ja monia muita tarvikkeita. Hopeaa ostettiin ilmeisesti Oulun, Lappeenrannan tai Viipurin porvareilta. Viimeksi mainitussa kaupungissa kävi kärjäasiakirjojen mukaan lukuisia pohjoissavolaisia asioimassa mm. kauppias Winbergin (Weinbergin) kanssa. Tässä kunnostautuivat erityisesti Maaningan asukkaat.

1620-luvun pienistä kymmenyksistä nähdään, että vehnää ja myös kauraa viljeltiin omiksi tarpeiksi mm. Murtolahdessa, Kaaraslahdesssa ja Syvärin itäpuolella nähtävästi Kangaslahdessa. Kaurakymmenyksiä maksoi mm. Nilsiässä ratsutilallinen Anders (Thomasson) Ahonen sekä Anders Tiainen. Myös herneiden ja papujen viljely oli yleistä. Kaura- ja voiveroa maksoivat vielä vuonna 1669 mm. halunalaiset ja vuotjärveläiset (KA no 8661 s.160 ja s.162). Ehkä 1670-luvun katovuosien seurauksena keskityttiin vain ruokaviljan kasvatukseen. Vuonna 1695 sekä Iisalmen että Kuopion alkuvuoden käräjiltä löytyvät maininnat vehnästä. Vielä vuonna 1712 vehnähalme oli ainakin Kuopion ryönäläisellä Johan Väätäisellä, joten todennäköisesti sitä kasvatettiin Nilsiän ja Juankosken alueillakin. Kauran viljelystä 1600-luvun lopulla ei täällä löydy mainintoja.

Isonvihan jälkeisistä oikeusjutuista ilmenee, että varakkaimmista taloista löytyi hopeapikareita. Sellaisen oli kätkenyt vuonna 1715 ryssiltä piiloon Tahkovuoren pohjoispuolella asunut Henrik Ruotsalainen, joka ei myöhemmin enää löytänyt sitä. Henrik Kokkonen Halunalta oli antanut hopeapikarin ilmeisesti vuonna 1726 vaimolleen Kirsti Heikkiselle, kun tämä oli lähtenyt häihin Vuotjärven Leskelään. Pienessä "tuiskeessa" reellä liikkeellä ollut niinimäkeläinen Juho Savolainen hukkasi tämän arvoesineen. Pikarit on hankittu luultavasti jo 1600-luvun lopulla, koska 1700-luvun alkupuoli nälkävuosineen, karjatauteineen ja sotineen köyhdytti väestöä. Jo vuonna 1656 mainitaan, että edellä mainitun Mats Leskisen vaimolla oli hopeakoruja. Seudun talonpojat olivat ilmeisesti jo 1600-luvun lopussa oppineet herrastapoja. Häissä ja hautajaisissa naukkailtiin paloviinaa hopeapikareista. 1600-luvun puolivälin jälkeen elintaso ainakin päätiloilla Nilsiän ja Juankosken tienoilla oli parempi kuin yleisesti on uskottu. Torppareita ja tilatonta väkeä oli vähän. Nekin olivat usein tilallisten sukulaisia.

Elinkeinoina harjoitettiin mm. kaskiviljelyä, karjanhoitoa, kalastusta, metsästystä, kankaiden - ja verkonkudontaa, tervanpolttoa ja raudan valmistusta pienissä harkkohyteissä. Rautamalmi nostettiin järvistä ja hiiltä poltettiin puusta. Puusta osattiin nikkaroida omat tarve-esineet. Ainakin haukea ja lahnaa kuivattiin kapakalaksi. Tuotteita vietiin kaupaksi Pohjanmaalle mm. Raaheen, Ouluun ja Kajaaniin sekä venekeleillä etelän suuntaan Lappeenrantaan. Pohjanmaan kaupunkeihin vietiin lähinnä kalaa, viljaa voita ja talia, mutta myös turkiksia. Sinne mentiin talvella reellä usein 5 – 10 hevosmiehen seurueina.

Nilsiän ja Juankosken seudun elinkeinoista saa kohtalaisen kuvan Raahen ja Kajaanin tullikirjoista, joita löytyy vuosilta 1675 ja 1679. Oulun tullikirjat ovat valitettavasti kadonneet.

Raahessa tullasi helmikuun 13. päivänä 1679 Per Jönsson Leskinen 10 leiviskää (85 kg) kapahaukea, 1,5 tynnyriä ruista ja taliakin vielä 1/2 leiviskää, joista tullia meni lähes 15 äyriä hopeassa. Vielä saman vuoden joulukuun 10. päivä itse Jöns tullasi 8 leiviskää kapakalaa ja ohraa 2 tynnyriä, joista tulli oli 13 äyriä. Kuitenkin lautamies Jöns (Matsson) Leskinen edellä mainitun Mats Leskisen veli, ilmoitti vuonna 1664 Vuotjärven tilalta löytyvän vain vähäistä kalavettä.

Helmikuun 13. päivänä tullissa pistäytyi muitakin Leskisten naapureita. Juankosken Vehkalahdelta oli lähtenyt Eskel (Andersson) Tolpainen, jolla oli ohraa 1,5 tynnyriä, haukea 1,5 leiviskää ja talia 1 leiviskä ja Pieksältä Pehr Knutinen, Johan (Matson) Tiihoinen sekä Per Heickinen. Knuutisen kuorma sisälsi ruista 1,5 tynnyriä ja haukea 3/4 leiviskää sekä Tiihosen ruista 2 tynnyriä. Heikkisellä oli ohraa 2,5 tynnyriä ja talia 5 naulaa. Anders Tolppainen oli kirjattu Puutosmäen asukkaaksi ainakin jo vuonna 1605. Heinävedellä asui Anders Nilsson Tolpainen, joka karkasi Venäjälle. Samoihin aikoihin Säämingin Haapalan neljänneksessä asui Lasse Tolpainen.

Helmikuun 22. päivä tullissa kävivät Nilsiän Sänkimäen kylästä lähteneet Kasper ja Lars Pietikäinen (po. Pitkänen). Tullivirkailija oli kirjannut Kasperille ruista 4 tynnyriä ja kapakalaa 1/4 leiviskää sekä Larsille talia 1/4 leiviskää, ohraa 3 2/3 tynnyriä, kapakalaa 3 leiviskää, voita 1/2 leiviskää ja vielä talia 1/2 leiviskää. Kaaraslahdelta (Pajulahti) tuli Henrik Ruuskanen, jolla oli 9 leiviskää kapakalaa, 1,5 tynnyriä ruista, 1,5 leiviskää talia ja 2,5 tynnyriä ohraa. Nähtävästi sama Henrik Ruuskanen kävi tullissa myös 8. maaliskuuta, jolloin hän toi ruista 3 tynnyriä ja kapakalaa 2 leiviskää. Heikin seurana oli Nilsiän Keyritystä Olli Lukkarinen, jolla oli voita 1 leiviskä, ohraa 2,5 tynnyriä ja kapahaukea 4 leiviskää. Helmikuussa saapui Syvärin itäpuolelta Suojärveltä Sigfrid Kårhoinen ja tullasi 2 leiviskää voita. Saman kylän miehiä oli Philpus Kårhoinen ja hiukan isomman kuorman kanssa. Siinä oli 4 tynnyriä ruista, 3 leiviskää haukea, 1/2 leiviskää voita ja 1 tynnyri höyheniä.

Raahen tullissa pistäytyi myös nilsiäläinen Lars Linduinen, jolla oli ohraa 1 tynnyri. Hänen seuranaan olivat pieksäläinen Nils Yletyinen, pelonniemeläiset Per, Bertill ja Lars Heikkinen sekä Sigfrid Vartiainen ilmeisesti Riistavedeltä. Yletyinen kauppasi 1,5 tynnyriä ruista, Heikkisillä oli yhteensä ohraa 5 tynnyriä, sekä haukea 1/2 leiviskää. Toinen riistaveläinen Sven Parviainen tullasi 17 leiviskää haukea, mikä on noin 145 kiloa. Lisäksi Svenillä oli ohraa 1 tynnyri ja 1,5 leiviskää talia.

Joulukuun 10. päivä tullasivat Raahessa vuotjärveläiset Henrik ja Petter (Andersson) Pasasen. Henrikillä kuormassa oli ohraa 1,5 tynnyriä ja haukea 7 leiviskää tulli 10 äyriä ja Petterillä ruista 1,5 tynnyriä ja haukea 10 leiviskää, joista tulli oli 14 äyriä. Tullin perusteella Henrikin kuorman arvo oli 30 taalaria ja Petterin 42 taalaria kuparirahassa. Edellä mainittujen Leskisten kuormien arvot olivat noin 45 taalaria ja 39 taalaria. Murtolahtelainen Petter Jalkanen puolestaan tullasi ruista 2 tynnyriä (3 hl), talia leiviskän ja kapakalaa 2 leiviskää. 1670-luvun lopussa lehmän hinta oli noin 12 taalaria, joten tullikuormien arvot vastasivat usein 3 - 4 lehmän hintaa.

Kajaanissa helmikuun 3. päivä 1679 tullasi Anders Ahonen Nilsiästä 2,5 tynnyriä ruista ja pieksäläinen Nils Yletyinen 1,5 tynnyriä samaa tavaraa. Samana päivänä myös vuotjärveläinen Lars (Andersson) Pasainen toi tynnyrin ruista ja 4 leiviskää haukea. Sänkimäkeläinen Eskell Kuroinenkin pistäytyi tullissa. Hän aikoi kaupata 3 leiviskää haukea, 1/3 tynnyriä ruista sekä 1,5 leiviskää voita ja talia yhteensä. Ahosia, Kurosia ja Yletyisiä asui myös Rautavaaran tienoilla, mutta ei Pasasia.

Tervaa poltettiin ja rautaa valmistettiin Nilsiän tienoilla ainakin jo 1640-luvulla. Vuoden 1646 Kuopion kesäkäräjillä vuotjärveläinen Anders Larsson Pasanen syytti jännevirtalaista Påhl Niskasta, että tämä oli viljellyt hänen autiona ottamaansa maata "Koskenniemeä" (Lastuniemeä) ja sallinut vieraidenkin hakata tervaksia samasta metsässä. Vuonna 1648 Pasanen käräjöi taas Påhl Niskasen kanssa. Jälkimmäinen oli sallinut jumislaisen Henrik Hynnisen nostaa rautaa eräältä vesialueelta. Tästä Hynninen oli valmistanut rautaa ja maksanut maanosana Niskaselle 2 leiviskää eli noin 17 kg rautaa. Vesialue, josta Hynninen oli rautansa nostanut, oli tuomittu Anders Pasaselle. Järviraudan nosto oli siten suoritettu edellä mainitun Koskenniemen tai Kumpuniemen alueella Syvärinjärvestä Lastukosken yläpuolelta. Juminen sijaitsee Syvärin pohjoispäässä.

Tervaa ja myös voita kuljettiin syksyllä veneillä Lappeenrannan markkinoille. Vuonna 1698 elokuussa Kuopion käräjillä soviteltiin edellä mainitun vuotjärveläisen Petter (Andersson) Pasasen ja syväriläisen (Kalliolahti) Nils Ruotsalaisen tilejä pieksäläisten lautamiesten Thomas Heikkisen ja Johan Matsson Tiihosen avustamana. Ruotsalainen oli luvannut viedä Pasasen tervat Lappeenrannan markkinoille myytäväksi, mutta ei ollut palauttanut tuotteista saamiaan rahoja. Oikeuden päätöksen mukaan Ruotsalaisen tuli maksaa Pasaselle 14 taalaria kuparissa sekä palauttaa lainaamansa purje ”dedh seglet han af honom låhnt”! Tervan hinta oli vuonna 1695 hiukan yli 3 taalaria tynnyriltä, joten Pasanen lienee lähettänyt sitä 5 – 6 tynnyriä. Tervatynnyrin tilavuus oli noin 104 litraa. Suurissa kuljetusveneissä käytettiin purjeitakin. Ehkä vuotjärveläisillä oli oma kuljetusvene jossakin Juankosken Karjalankosken rannassa. Purjeet saatettiin hankkia Pohjanmaan rannikkokaupungeista tai kutoa itse pellavasta. Myös laukkuryssien hurstikangas oli edullista. Olikohan Pasanen purjeineen 1690-luvulla "tekemästä bisnestä" muualla, koska häntä ei näkynyt kotikylänsä henkikirjoissa?

Petter Pasanen samoin kuin naapuritilan isäntä Pehr (Jönsson) Leskinen alkoivat jo olla vanhoja miehiä. Pasasella oli kuitenkin peräti 5 poikaa, jotka jatkoivat tilan isännöintiä. Ruotsalaisten suku oli ottanut ”Ruokosenrannan tilan” Lapinlahden Karvalmen Ryynästen suvulta, jotka olivat hallinneet sitä ainakin jo 1560-luvulta lähtien. Vuonna 1696 tilan isäntä oli Jacob Andersson Ruotsalainen. Tämän veljet olivat Henrik, Johan ja Påhl. Lappeenrannan markkinoilla olivat ilmeisesti syksyllä 1694 käyneet kotasalmelainen Olof (Olofsson) Pitkänen ja pelonniemeläinen Johan Bertillsson Heickinen. Markkinamiesten kesken syntyi riita raha-asioista.

Tervaa oli polttanut myös Juankosken vehkalahtelainen Sven Parviainen 13 tynnyriä akonveteläisen Staffan Hämäläisen nimiin. Staffan oli maksanut Svenille 6 taalaria kuparirahassa. Työn hintaa koskevia erimielisyyksiä käsiteltiin vuoden 1700 talvikäräjillä.

Lappeenrannan markkinoilla kävi nilsiäläisiä vielä Isonvihan aikaan 1710-luvun lopulla. Sissikapteeni Peter Långström miehineen oli ottanut omaan käyttöönsä markkinoille menneen Nilsiän niinimäkeläisen Johan Savolaisen ja Siilinjärven Rissalasta kotoisin olleen Petter Hämäläisen markkinakuorman, jossa oli voita 72 leiviskää eli 4 tynnyriä ja pari vuohipukkia. Tavarat vietiin pohjoiseen Vieremälle ja sieltä Oulujärven lähelle Vuolijoelle, jossa ne jaettiin sissien muonaksi. Leiviskä vastasi noin 8,5 kilogrammaa, joten voita oli ollut noin 600 kiloa!

4. Kuopion suurpitäjän henkikirjoista ja Nilsiän pitäjän asukasmäärä 1997 (ja 1694)

Koska Kuopion suurpitäjässä kirkon laatimia tilastoja vuosisadan lopulta kuolleista ei löydy, väestömäärän tarkastelussa täytyy turvautua täälläkin läänintilien henkikirjoihin. Niistä löytyy tilojen isäntäväki perheenjäsenineen, torpparit vaimoineen, rengit vaimoineen, piiat ja sotilaiden vaimot. Vuoden 1697 tammikuun lopussa tehdystä henkikirjasta ei ole laskettu talonpoikien ja näiden perheenjäsenten kokonaismäärää, mutta torppareita ja lampuoteja veljineen löytyi 26, joista 18:llä oli vaimo ja yhdellä poika. Renkejä oli 94, joista 48:lla oli vaimo. Henkikirjan luvuista puuttuivat kerjäläiset, jotka eivät maksaneet henkirahaa. Tässä ne on laskettu mukaan. Jonkin verran esiintyi mm. vääriin sarakkeisiin merkittyjä renkejä. Piikoja näytti pitäjästä löytyvän vain 2; kirkkoherra Henrik Hoffrenilta ja tuovilanlahtelaisella Gabriel Tuoviselta. Sotilaiden vaimoja oli tilastoitu yhteensä 32, mutta sotilaita ei merkitty henkikirjoihin, samoin kuin alle 15-vuotiaita lapsia, yli 65-vuotiaita sekä loisia.

Nilsiän pitäjän alueella vuonna 1697 kirjoilla oli 164 (vuonna 1694 154). Yhtään torppariperhettä ei löytynyt! Renkejä oli kirjattu 7, joista 6:lla oli vaimo. Edellä mainituista pitäisi poistaa Hipanlahden, Kaaraslahden, Suojärven ja Vuotjärven kylistä ne, jotka eivät asuneet myöhemmän Nilsiän alueella.

Henkikirjat olivat kuitenkin hyvin puutteelliset. Niiden tiedot eivät aina olleet ajan tasalla. Joskus näytti "unohtuneen" mm. talojen aikuisia poikia ja tyttäriä. Esimerkiksi Vuotjärvellä Petter (Andersson) Pasasen talosta puuttui isäntä itse sekä pojat Pohl, Ivar ja Henrik, jotka olivat jo 17- 25 vuotiaita. Siitä huolimatta isäntä esiintyi seuraavana vuonna käräjillä! Poikien syntymäajat löytyvät kirkonkirjoista. Vain Pasasen emäntä ja vanhin poika Anders olivat henkirahan maksajina. Vuonna 1697 Nilsiänkylään oli kirjattu Morten Lappalaisen perhe. Kuitenkin lautamiehet kertoivat vuonna 1698, ettei heidän tilallaan olisi asunut neljään vuoteen ketään! Samoin Nilsiän Aholan tilalta katosi Pohl Ahonen, joka eleli 1720-luvulla torpparina Vuotjärvellä. Pohl saattoi tietenkin asua välillä loisena jossain talossa. Tammikuussa 1699 laaditut vuoden 1699 Kuopion henkikirjat ovat myös puutteelliset mm. Vuotjärven Pasasten kohdalla!

5. Kuopion suurpitäjän kerjäläisistä vuonna 1697

Tammikuun lopussa vuonna 1697 laaditun manttaaliluettelon mukaan Kuopion suurpitäjässä kerjäläisten määrä oli 71, Venäjälle muutti 5 henkilöä ja Sven Parviaisen perhe siirtyi "Karjalaan". Näistä oman pitäjän kerjäläisistä 21 oli "isäntäväkeä", joista 17 oli vaimo. Isäntäväkeen on luettu tilan päämies, tämän veljet ja yhtiömiehet. Isäntien poikia kerjäsi 7 ja näiden mukana 3 vaimoa. Ruoka oli loppunut myös 3 leskeltä. Kerjääviä torppareita löytyi 3, joista 2:lla oli myös puoliso. Vain yksi kerjäävä torpparinleski mainitaan. 7 kerjäävästä rengistä 3:lla oli myös vaimo. Erikoinen ratkaisu oli tehty Lapvetelänkylässä. Isännät olivat panneet luultavasti laiskan poikansa kerjuulle, mutta ahkera renki sai talosta särpimen.

Torppari-isännistä mukaan lukien näiden veljet ja "herrojen" lampuotit kerjäläisten osuus oli noin 11,5 % (26:sta). Renkien vastaava luku oli noin 7,5 %! Renkejä pitivät vain suhteellisen varakkaat isännät. Kaiken kaikkiaan kerjäläisten osuus pitäjän väestöstä oli hyvin pieni. Näitä löytyi myös kylistä, kuten Riistavedeltä, joihin kartan mukaan kuului laajoja vesialueita. Erikoista oli Siilinjärven ja Maaningan eräiden kylien kerjäläiset. Hakkaralassa kerjäläisiä oli 7, Hamulassa 5 ja Kurolanlahdessa 4. Henkikirjan mukaan kukaan ei kerjännyt mm. Jännevirralla, Halolassa, Kasurilassa, Karttulassa, Kuopion kylässä, Pelonniemellä ja Pieksällä.

Edellä mainittu Sven Parviainen asui Juankosken Vehkalahdelta, joten hän siirtyi nähtävästi vain Kaavin puolelle. Juankosken Akonvedellä kerjäsi naimaton mies Staffan Staffansson Hämäläinen sekä eräs ehkä vouti Johan Ivarsson (Kauhasen) perikunnan torppari vaimoineen. Koko Nilsiänpitäjän ainoat kerjäläiset olivat Mats Ikonen ja tämän vaimo. Mats oli muuttanut kylään Rautavaaran tienoilta vuonna 1694. Veronmaksuja vältellyt Ikonen asettui alun perin Anders Lintusen omistamalle tilalla Virransillan eteläpuolelle Kankaisen rannalle. Lintusta ennen tilanhaltija oli välillä Pohjois-Karjalassa kirjoilla ollut Mats Tolonen. 1640-luvun alussa. Olof Väätäinen Lintusen hylättyä tilansa oli rakentanut jonkinlaisen talon riihineen ja saunoineen. Väätäisen jälkeen talon oli saanut 28 heinäkuuta 1693 Iisalmesta kotoisin ollut Anders Pohlsson Ollikainen, jolta Ikonen oli sen ostanut seuraavana vuonna. Mats perheineen pysyi hengissä aina 1720-luvulle lopulle asti. Mats Ikoselle määrättiin vuoden 1699 syyskäräjillä 40 taalarin sakot kruunun maan luvattomasta käytöstä.

6. Nilsiänpitäjän alueen kylien asukkaista nälkävuosien aikoihin

Nilsiän kylässä vuonna 1693 verotettiin 16 henkeä, jotka olivat tiloittain: 1. Anders Påhlsson Ahosen leski , poika Påhl ja tämän vaimo sekä veli Anders, 2. Mårten Eriksson Lappalainen ja vaimo sekä poika Mårten. Nämä asuivat Lars Lintusen hylkäämällä tilalla. 3. Påhl Persson Taskinen ja vaimo sekä veli Anders Persson ja vaimo, 4. Anders Luttisen leski ja Johan Luttisen leski ja 5. Per Luttinen ja vaimo sekä veli Olof. Luttisten tila tuli veronmaksukyvyttömäksi.

Vuonna 1694 kylässä verotettiin 19 henkeä. Lisää oli tullut torppari Mats Ikonen vaimonsa kanssa. Taskisten tilalle ilmeisesti Pajuniemelle ilmaantui sotilaan vaimo.

Vuonna 1697 Nilsiän kylässä mainitaan 18 henkeä. Poika Mårten Lappalainen oli avioitunut ja tilalla asui myös isännän veli Erik. Lautamiesten mukaan perhe olisi jo vuonna 1694 lähtenyt tilaltaan! Ahosia ei verotettu. Påhl Ahonen oli siis Isonvihan jälkeen torppari Vuotjärven Hipanniemellä, jossa hän hukkui heikkoihin kevätjäihin! Påhl Persson Taskisen tilalle tuli lisää veljet Jöran ja Staffan. Veli Anders Taskinen vaimoineen asui nyt erillään. Sotilaan vaimo katosi. Mats Ikonen ja vaimo kerjäsivät. Anders Luttisen sijaan ilmestyi Johan Luttinen vaimoineen, Anders ja Juhon leski katoavat. Per Luttisen tilalla ei tapahtunut muutoksia. Ahosten perheessä tapahtui sukupolven vaihdos. Vuonna 1699 tilan isäntä oli Anders Andersson Ahonen.

Muiden Nilsiän kylien aikuisen väen lukumäärät vuosilta 1694 ja 1697: Sänkimäki 18 ja 18, Haluna 10 ja 9, Kaaraslahti 18 ja 18, Murtolahti 8 ja 8, Wuotjärvi 11 ja 16, Palonurmi: 2 ja 6, Syväri 4 ja 6, Reittio 4 ja (puuttuu), Keyritty 11 ja 13, Suojärvi 24 ja 22, Niinimäki 8 ja 9. Kaaraslahti 17 ja 17 ja Hipanlahti 7 ja 9. Reittiolla oli vuonna 1699 samat asukkaat kuin vuonna 1694. Luettelosta selviää, että ainakaan aikuisen väestön määrä Nilsiässä ei vähentynyt kuolonvuosien aikana. Edellä todettiin, että kaikkiaan kylissä vuonna 1694 kirjoilla oli yhteensä 154 asukasta ja vuonna 1697 oli 164. Savon historian mukaan edellä mainituista henkikirjojen väkiluvusta saataisiin asukkaiden kokonaisluku kertoimella 3,5 – 3,7. Siten Nilsiän pitäjän alueen asukasluku olisi ollut 500 tienoilla. Vuoden 1698 väestöluettelot olivat hyvin puutteelliset. Varmuudella ei voi sanoa, kuinka paljon Nilsiässä loisia, lapsia tai vanhuksia kuolema korjasi nälkävuosina. Aikuinen väestö kuitenkin selvisi vaikeasta ajasta varsin hyvin. Tähän viittaavat myös vuoden 1696 Liperiin kuuluvan Vuotjärven itärannan kylien tiedot. Sinne ei ole kirjattu kerjäläisiä, mutta Kaavinkylästä heitä jo löytyi

Ajat olivat todella vaikeat. Tämän totesi myös Kuopion kirkkoherra Henrik Hoffren. Hän ei ollut saanut läheskään kaikilta seurakuntalaisiltaan kymmenyksiään. Vuoden 1699 elokuun käräjillä oli pitkä luettelo talonpojista, jotka eivät olleet ”vaikeisiin aikoihin vedoten” tulleet käräjille. Näiden 3 taalarilla sakotettujen joukossa olivat nilsiäläiset Anders Ahonen ja Pohl Taskinen sekä syväriläinen Per Pirinen. Hankalien talvien jälkeen osattiin arvostaa suven tuloa. Virsikirjoihin ilmestyi 1700-luvun alussa suvivirsi ”Jo joutui armas aika,..” (Mirka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska). Sen tietäen tuntuvat lapsellisilta ne, jotka vastustavat sen laulamista koulujen kevätjuhlissa.

Mitä köyhä väki söi nälkävuosina Nilsiässä? Tästä löytyy vuoden 1696 Kuopion kesäkäräjien pöytäkirjasta tieto Kaaraslahdesta. Siellä Olof Turusen loisperhe söi kesällä petusta tai vehkanjuuresta tehtyä leipää ja joskus kalaa sekä maitoa. Turusen emäntä kävi tilan vanhan isännän Pehr Pöksäsen kanssa vetämässä nuottaa saadakseen nälkäisille lapsilleen kalaa. Juhannuksen edellä erään kalareissun aikana pään- ja sydämenvaivoista kärsivä 30-vuotias Turunen oli hirttäytynyt talon saunassa paitaan. Nälkä ja huono ravintoaine vehkanjuuret nähtävästi pahensivat miehen sairautta. Verhkanuuria mainitaan käytetyn mm. vuonna 1687 Kuopion Ritoniemellä leivän jatkeena. Pöksäsen sukua asui Lapinlahdella.

Syvärin itärannan asukkaista mainittakoon, että Keyritty kuului alunperin Lukkaristen suvulle. Heidän vävykseen tuli Ukkosten sukua nähtävästi Lapinlahden eteläpuolelta. 1680-luvun lopulla kylään saapui vävyksi Markus Partanen, joka oli Brahean eli Lieksan kaupungin porvarissukua. Myöhemmin Keyrityn huomattavin talo oli nimeltään Partala. Syvärilässä asui edelleen Piristen sukua ja Palonurmessa Varpaisjärven Jumisilta tullutta Olof Larsson Kainulaisen perikuntaa. Suojärven ja Kangaslahden tienoilla vaikutti suuri Korhosten suku. Vuonna 1696 Syvärilässä asuivat Johan Olsson ja Per Olsson Pirinen.

Lastukosken itärannalle Sutisten aikaisemmin hallitsemalla tilalle tuli 1620-luvun lopulla Heikki Hartikainen ilmeisesti Jännevirralta. Hän asui kuopiolaisen Kauhasten suvun omistamalla maalla ”Pisanmäen päivärannalla”. Heikin suku muutti vuoden 1710 aikoihin ”Karjalaan”. Toista Hartikaisten sukuhaara olivat Anders (Sigfridsson) ja Johan (Michellson) Hartikainen, jotka asettuivat Pisan pohjoispuolelle ”Ylimmäisen Siikajärven maalle ja Keyritynjoen sivulle” kuopiolaisen Savisaari – Nivanniemi tilan torppareiksi ainakin jo vuonna 1675. Tosin Hartikaisilla oli siellä ainakin aikaisemmin omiakin maita. Vuoden 1699 talvikäräjillä vuokraajaksi mainitaan Zachris Argillanderin äiti Brita Paldania Savisaaresta. Matkaa tilalle oli 9 peninkulmaa ja leski itse ei voinut sitä viljellä. Hartikaiset siirtyivät myös Heikki Hartikaisen suvun hylkäämälle ”Siikajärven aluskorven ja Joenrannan” maalle. Nämä maat joutuivat myöhemmin Hartikaisten vävylle Erik Väätäiselle.

7. Tilojen omistajien vaihdoksia Nilsiän pitäjän alueella nälkävuosien aikoihin

Tilojen omistajien vaihdokset suvulta toiselle eivät näytä kovinkaan paljon liittyvän itse katovuosiin. Vaikeudet olivat alkaneet jo vuosia aikaisemmin. Ne johtuivat kaskiviljelyn kriisistä ja myös isäntien ”ukkoutumisesta”. Monien tilojen metsät oli loppuunkasketut. Asiasta mainitaan jo vuoden 1664 aikoihin Iisalmen pitäjän puolella Pajujärvellä. Tämä pakotti vähitellen peltoviljelyyn. Useilla Nilsiän kylän tilojen omistajien vaihdoksia tapahtui vuoden 1698 aikana.

Anders Andersson Luttisen tila siirtyi reittiolaiselle Hans Larsson Väänäselle (po. Lars Matsson) päiväyksellä 19. syyskuuta 1698. Luttisen tilan metsät olivat kaskeamisen seurauksena huonossa kunnossa ja tila rappiolla. Kalavedet kuitenkin olivat kohtalaiset. Tilan sai vuoden 1710 tienoilla Knut Johansson Kuosmanen, joka oli kotoisin Tahkovuoren pohjoispuolelta Urimolahdesta. Luttisen tilaan kuului ilmeisesti Nilsiän pohjoisosan maat. Hän riiteli kaskimaista Ruokosenrannan (Kalliolahden) Ruotsalaisten kanssa.

Lars Lintunen oli jättänyt 3/4 veromarkan kruununtilansa Nilsiänkylässä autioksi. Sen oli ottanut haltuunsa Morten Eriksson Lappalainen. Tilan osakkaana oli ollut myös Johan Pirinen. Juhannuksen aikoihin vuonna 1698 kruununvouti Bengt Mahlberg toi Kuopion käräjillä esille tämän tilan asian. Lautamiesten mukaan tila oli ollut 4 vuoden ajan ilman asukasta. Kukaan ei viljellyt sitä tai maksanut siitä veroa. Rakennukset ja pellonaidat olivat rappiolla. Tilalla ei ollut yhtään kelvollista metsää. Kalavedetkään eivät olleet erikoiset. Kruununvouti antoi tilan 23. kesäkuuta 1698 iisalmelaisen Pohl Partasen asuttavaksi. Pohlin verot takasivat läheisestä Pieksän kylästä kotoisin olleet vakaavaraiset talolliset lautamiehet Thomas Heikkinen ja Johan Matsson Tiihonen. Partasten sukua siirtyi 1700 - luvulla myös Wuotjärvenkylään. Partasen jälkeen tilalla asui Thomas Matsson Ollikainen. Nähtävästi tämän tilan haltijaksi vuoden 1710 tienoilla tuli Maaningan Tuovilanlahdesta Johan Tuovinen, joka sai pojankin erään sotilaan lesken kanssa. Vuonna 1725 hän otti osakkaakseen sukulaisensa Anders Andersson Tuovisen, jonka isä tuli Halunalle Tahvanaisten jättämälle tilalla. Tuovinen myi kuitenkin tilansa vuonna 1700 samassa kylässä asuville Kokkosille. Vuonna 1732 Tuovisten Nilsiän tilan osakkaaksi saapui naapurikylästä Hipanlahdesta Johan Persson Rissanen.

Anders Lintusen tila oli siirtynyt jo 1670-luvulla ryönäläiselle Olof Olofsson Väätäiselle ja Anders itse värväytyi naapuritilan omistajan Johan Andersson Luttisen sotilaaksi. Hän palveli vuonna 1680 Narvassa eversti Tauben rykmentissä. Narvassa palveli lukuisia sotilaita Kuopionpitäjästä. Väätäisen jälkeen tilalle siis asettui jo vuonna 1694 Mats Matsson Ikonen, jolta verottaja ei millään saanut perittyä veroja. Tilan pellot päätyivät 1720-luvun alussa Påhl Pehrsson Taskisen heinämaiksi. Taskinen itse muutti vanhaan torppaan luultavasti Pajuniemelle.

Kaaraslahdessa Mats Henriksson Ruuskasen 1/2 veromarkan tila annettiin 2. helmikuuta 1698 sänkimäkeläisille Sigfrid, Johan ja Nils Kasperinpoika Pitkäselle. Pitkäset asuivat edelleen Sänkimäessä. Mats Ruuskanen oli kuollut ja hänen poikansa hylänneet 2 vuotta aikaisemmin tilan ja muuttaneet jonnekin. Takuumiehet olivat Michell Kockonen Halunalta ja Påhl Ollikainen Syvärin itärannalta Kärsämäeltä. Katovuodet nähtävästi aiheuttivat tilan autioitumisen. Tilaan kuului ilmeisesti myös Murtolahti numero 1 (Lappala), jossa Nils Pitkänen myöhemmin asui. Nils otti osakkaakseen vuonna 1709 ehkä Niinimäestä kotoisin olleen Lars Mönkkösen, jolle hän maaherran päätöksellä menetti tilan vuonna 1723. Pitkäset saivat myös Pohl Ruuskasen tilan Kaaraslahdesta päiväyksellä 26. syyskuuta 1699, mutta Pohl valitti päätöksestä.

Murtolahdessa Per Ollsson Jalkasen tila siirtyi 9. joulukuuta 1697 Jöran Hartviksson Hämäläiselle. Tarkastuksen mukaan pellot olivat olleet 3 vuotta viljelemättä, talo ja aidat rappiolla, metsät loppuunhakatut ”uthuggen”. Kalavedet eivät olleet erikoiset. Tilaan kuului 4 talvikuorman niityt. Hämäläisen takuumiehet olivat Erik Pitkänen Muuruveden Vehkasaaresta ja Henrik Pitkänen Sänkimäestä. Hämäläisen asuinpaikka sijaitsi Vyyhtijärven lähellä. Vuoden 1704 rästiveroluettelon mukaan Petter Jalkasen tila Murtolahdessa oli siirtynyt Staffan Peckarisen omistukseen. Kuitenkin Murtolahden asukkaat olivat Pohl Ruuskanen, Jöran Hämäläinen ja Carl Jalkanen! Pekkariset asuivat Kaaraslahdessa Ruuskasten naapureina. Vuoden 1710 tienoilla Murtolahteen saapui pakolainen Sigfrid Pentikäinen Inkerin Järvisaaren pogostan Åseren kylästä, jossa Mats Pendikäinen asui ainakin jo vuonna 1639. Pentikäisten sukua asuu edelleen Nilsiässä.

Niinimäkeen tuli Knuutisten suvun jälkeen jo ennen nälkävuosia Johan Ivarsson Savolainen nähtävästi Siilinjärven Koivusavosta ja Henrik Påhlsson Mönkkönen, joka oli kotoisin Riistaveden tai Tuusniemen tienoilta. Henrikin jälkeen tilan omistaja oli Sigfrid Mönkkönen. Savolainen oli ottanut tilan Per Eriksson Knuutiselta.

Halunalle asettui 1640-luvun lopussa leppävirtalainen Staffanaisten suku. Sitä ennen maat omisti ensin Laitiset ja sitten Sigfrid Viikso; molemmat Leppävirralta. Staffanaisten osakkaaksi tuli nimismies Jonas Ollson Lilius Kuopiosta. Vanhin tunnettu maanomistaja oli Paavo Ollinpoika Laitinen (aneki nro. 1684). Hänen nimestään juontuu nimi "Laitisenmäki". Kokkoset tulivat Halunalle 1680-luvun lopussa (1689). Vuoden 1704 rästiveroluettelon mukaan Halunalla oli maata omistanut Anders Staffansson Kockonen (po. Staffanainen), mutta sitä piti hallussaan Anders Tuovinen, joka kuitenkin oli kuollut. Hän oli myynyt tilansa Henrik Kokkoselle. Vuoden 1695 tietojen mukaan Anders Tuovinen oli ottanut Henrik Staffanaisen tilan. Silloin kylässä asui myös Jöns Thomasson Heickinen sekä Henrik Michellsson Kockonen, jolla nähtävästi oli Anders Staffanaisen vanha tila. Thomas Heickinen oli vuonna 1681 ostanut tilansa Pohl Staffanaisen leskeltä Beata Lapittarelta.Viimeinen Halunan Staffanainen, Pohl asui välillä Niinimäessä. Hän oli värväytynyt sotilaaksi. Pohl asui vielä 1700-luvun puolella Kokkosten tilalla.

Mielenkiintoinen maanomistus oli nykyisen Sydänmaan rautatieseisakkeen lähellä. Sänkimäkeläinen Povall Matsson Pitkänen vaati maanjakoa ” Piexänsydänmaalla”. Muina osapuolina olivat Pohl Jönsson Laakkosen vävy Petter Leskinen Toivalasta, Lars Henriksson Laakkonen ja Johan Lyytikäinen. Jälkimmäiset olivat kotoisin ilmeisesti Siilijärven Hakkaralasta, jonne Pitkänen oli mennyt Laakkosten vävyksi. Maa kuului vanhastaan Laakkosten suvulle. Vielä 1760 puhuttiin Laakkosen rajasta, joka sijaitsi Sydänmaan seisakkeen pohjoispuolella. Vuoden 1693 kesäkäräjien mukaan nimismies Olof Strenghell oli myynyt myös Johan Pitkäselle 239 taalarilla Hakkaralasta verotilan, joka lienee kuulunut alun perin Mats ja Johan Laakkoselle.!

8. Nälkävuosina nälkään kuolleita Kuopion suurpitäjän asukkaita

Edellä mainitun Töyräksen artikkelin mukaan Nilsiän väkiluku aleni nälkävuosina1695-1697 yli sadalla! Laskelma perustunee professori Saloheimon kirjoittamaan Savon historiaan, jonka mukaan 1/3 Savon väestöstä kuoli nälkään tai tauteihin. Professori on kuitenkin tutkinut melko huonosti Pohjois-Savoa. Nilsiä sijaitsi melko kaukana suurista pääteistä, joten kerjäläislaumat eivät sinne eksyneet; toisin kuin Mikkelissä. Mitään suuria tautiepidemioita ei näytä myöskään esiintyneen ainakaan aikuisväestön keskuudessa. Mikkelin pitäjässä ja ehkä Ristiinassa esitetty väite pitänee paikkansa.

Vuonna 1698 oli mm. paikallinen vouti Cröell tutkinut melko tarkasti Mikkelin tilanteen, mikä oli kirjattu läänintileihin. Tulos oli tyrmistyttävä. Erään luettelon mukaan 139 tilan isäntää oli kuollut, mikä vastannee yli 1/3 pitäjän tiloista. Isännän kuolemasta seurasi usein koko perheen tuho. Pitäjän veronkanto näytti olevan sekaisin. Lukuisat tilat olivat veronmaksukyvyttömiä. Kuolema vieraili myös monessa Etelä-Karjalan pitäjässä. Esimerkiksi Elimäellä mahtavan Wrede suvun omistuksilla oli paljon nälkään menehtyneitä. Iisalmen pitäjässä kerjäläisiksi joutui huomattava määrä torppareita. Savon historian mukaan tämä pitäjä olisi kärsinyt huomattavat väestömenetykset. Tämäkin tieto pitäisi tarkistaa!

Kuopion suurpitäjässä kuolema vieraili liiankin usein ainakin yhdessä perheessä. Oikeuden pöytäkirjoista 1720-luvulta löytyy tieto, jonka mukaan vuonna 1696 Juankosken Vehkalahdessa kuoli 13 Tolpasta nälkään. Naapurit Rissaset hautasivat heidät. Tilan vanhat isännät olivat kuolleet jo vuonna 1694. Jäljellä jäivät lesket sekä pari nuorta poikaa vaimoineen. Nämä eivät pystyneet huolehtimaan suurperheestä. Toinen Tolpasten leski oli myynyt tilanosansa Rissasille. Läänintileissä kuolleet Tolppaset eivät näy. Vuoden 1698 toukokuun Kuopion käräjillä (s.119) mainitaan Riistaveden tienoilla nälkään kuollut Michell Matsson Heiskanen (voisi olla myös Heickinen!), jonka 1/2 veromarkan kruununtilan sai 23.5. samana vuonna Mats Matsson Vartiainen. Talo oli rappiolla ja pellot 3 vuotta viljelemättä. Metsät kelvottamassa kunnossa, mutta tilaan kuului jonkin verran kalavesiä. Omistuksen takuumiehet olivat Riistavedeltä Olof ja Sven Vartiainen sekä Mats Takkinen.

Rästivero (maksu)luettelosta vuodelta 1704 löytyy Kuopion suurpitäjästä maininta neljästä nälkään kuolleesta, joista Lars Laakkonen asui Siilinjärven Hakkaralassa, Thomas Matsson Hyttinen Maaningan Käärmelahdessa, Mats Kärkänen Airakselassa ja Henrik Soininen jossain Tuusniemen tienoilla Jonianlahdessa. Viimeistään tässä luettelossa näkyisivät ne isännät, joiden tilat nälkäkuoleman seurauksena autioituivat. Se sisälsi 10 edellisen vuoden tietoja.

9. Nälkävuosien aikoihin kuolleita Kuopion suurpitäjän asukkaita

Nälän seurauksena ihmiset altistuivat tartuntataudeille, joita paljon matkustelevat ja liikkuvat kerjäläiset levittivät. Nälkäiset ihmiset eivät varmaan kyenneet kovin hyvin huolehtimaan hygieniasta, mikä lisäsi sairauksien yleisyyttä. Nälkä aiheutti yleistä voimattomuutta ja apatiaa. Nälän heikentämä ihminen tuskin jaksaa edes mennä järvelle kalastamaan. Näin lienee käynyt Juankosken Vehkalahdella, jossa kuitenkin oli melko lähellä kohtalaisia kalavesiä. Tavalliset työtkin jäivät tekemättä. Käräjien mukaan muuan nälän vaivaama isäntä ei ollut jaksanut lähteä sovittuun maanjakoon.

Nälkäaikana heikoimmassa asemassa olivat juuri lapset, joita vanhemmat jopa lähettivät kerjuulle! Monilla Savon käräjillä kuulutettiin 1600-luvun lopulla lapsenmurhakieltoja! Jossain valtakunnan osassa nälkää näkevät vanhemmat olivat tappaneet lapsiaan. Kuopion pitäjästäkin löytyi aviottoman lapsen murhaaja Karin Tuhkutar, joka nähtävästi oli tuomittu käräjillä kuolemaan. Asiasta oli saatu hovioikeuden päätös, jota ei oltu lisätty käräjäpöytäkirjaan. Lapsen isä lienee ollut Crister Julkunen Kasurilasta. Läänintilien mukaan joitakin lapsenmurhaajia odotti tuomioitaan Savonlinnassa. Lasten kuolleisuus siihen aikaan oli muutenkin suuri. Nälän seurauksena se varmaankin vielä kasvoi. Nälkä lisäsi myös muuta rikollisuutta. Varkaudet ruoka-aittoihin yleistyivät. Kotieläimiä joutui nälän vaivaamien ihmisten pataan. Muutama ihmissyöntitapauskin löytyi mm. Juuasta.

Kuopion pitäjän kuusi lautamiestä oli jostain syystä kuollut, vaikka he edustivat pitäjän varakkainta väkeä. Helmikuussa 1696 todettiin lautamies Michel Rissasen kuolleen. Hän oli kotoisin pitäjän itäosasta ehkä Riistavedeltä. Vuoden 1697 kevätkäräjien alussa mainitaan lautamies Olof Antikaisen kuolleen. Saman vuoden elokuun käräjillä todettiin lautamiesten Johan Lappalaisen ja Nils Vartiaisen kuolleen. Lautamiehet Henrik Parviainen ja Henrik Hiltunen olivat menehtyneet vuosien 1697 ja 1698 vaihteessa. Lautamiehet olivat usein iäkkäitä. He joutuivat työnsä vuoksi matkustelemaan paljon, joten tautien tartunnan vaara oli suuri.

Kuopion lukkari Olli Hyvärinen oli kuollut talvella 1697 "Kinderinmessun aikoihin". Uudeksi lukkariksi valittiin Aron Sigfridsson Starck Nauvosta Turun läänistä. Lukkarit toimivat myös lukutaidon opettajina ”koulumestareina”, joten Hyvärisellä oli suomenkielisiä kirjoja. Aikaisemmin lukkareina toimivat mm. Morten Lyytikäinen ja sitten tämän vävy Erik Johansson Karkonen. 1700-luvulla jatkoi isänsä tointa Petter Starck, joka työnsä vuoksi kävi myös Nilsiässä ainakin jo 1740-luvulla.

Vuoden 1696 kesäkäräjillä todettiin pitäjänkirjuri Zacharias Samuelsson Paldaniuksen kuolleen. Vapautuneen viran halusi itselleen nimismies Olof Strenghell.

Käräjäkirjojen mukaan Kuopion kylässä kuoli 5-henkinen Ernest Gustafssonin torppariperhe keväällä 1697, mutta ilmeisesti johonkin kulkutautiin. Vuosina 1697-1699 oli kaikkiaan kuollut noin 20 - 25 aikuista, joiden asioita käsiteltiin käräjillä. 5:llä 12:stä varmasti tällä aikavälillä kuolleella mainitaan jääneen 1- 6 lasta, joiden perinnöt piti turvata. Vuosina 1695 – 1696 tällaisia käräjäjuttuja ei ollut. Tämä saattaa viitata nälkävuosien aiheuttamaan suurempaan kuolleisuuteen. Edellä mainituista kuolleista ehkä korkeintaan kaksi asui Nilsiän pitäjän alueella (Liite 1: Ruuskaset Kaaraslahti). Juankosken Vehkalahdessa mainittujen 13 ihmisen nälkään kuoleminen lienee ollut varsin poikkeuksellinen tapahtuma.

10. Juankosken alueen väestöstä 1600-luvun lopussa

10.1 Akonveden eli Juankosken alue

Juankosken keskustan alue ei ollut mitenkään erikoista maanviljelysaluetta. Joki monine koskineen halkoi kylän. Vanhin asutus keskittyikin enemmän sen eteläpuolelle Akonvedelle ja itäpuolelle Vehkalahdelle. Seudun vanhimmat maakirjat anekit olivat numero 1791 ja 1811. Edellinen kuului kuopiolaisille Martti ja Pekka Tuppuraiselle ja Suni Niutalle. Siihen kuului Juankoskelta "Joentaipaleenmaa ja Karjalankoskenmaa, jota kutsutaan myös Wehkalamminmaaksi". Myöhemmin tähän anekiin katsottiin sisältyvän Nilsiän Sydänmaata sekä Wuotjärven Hipanlahti. Ilmeisesti näitä maita kuului ainakin myöhemmin myös Hämäläisten suvulle.

Jälkimmäisen anekin oli Pekka Karkiainen saanut Jöran Monssonilta. Siihen kuului Joenkeskus, Akonpohjasta ja Honkasaari Akonvedeltä. Nämä Akonveden maat päätyivät 1650-luvulla kuopiolaisen voudin Johan Ivarsson Kauhasen (Skopan) omistukseen. Akonvedeltä maita omisti nähtävästi myös Jännevirran tai Riistaveden Vaittiset, koska vuoden 1651 Kuopion talvikäräjien mukaan Paavo Antinpoika Hätinen oli ottanut nimiinsä Akonvedeltä 2 veromarkan tilan, jossa aikaisemmin oli asunut Tuomas Waittinen ja jota tämä oli myös jonkin verran viljellyt. 1670-luvun katovuosien veroluetteloista selviää, että voudilla oli peltoja ja myös talo Akonveden Voudinsaaressa. Akonvedellä asui 1690-luvun alussa Hämäläisiä ja muutamia torppareita

Vuonna 1694 Akonvedelle oli kirjattu 11 henkilöä: 4 Anders (Staffansson) Hämäläinen, veli Staffan vaimoineen sekä sotilaan vaimo, 1 Staffan Staffansson Hämäläinen, 1 vouti Johan Ivarssonin perikunnan renki Anders Antikaisen vaimo, 2 torppari Peer Tuckain (Takkinen) vaimoineen sekä 2 torppari Per Eskelinen.

Vuonna 1697 Juankosken pitäjän Akonveden, Pieksän, Vehkalahden ja Vehkasaaren kyliin oli kirjattu 42 henkilöä (vuonna 1694 34?). Renkejä löytyi vain kaksi. He olivat vouti Johan Ivarsson (Kauhasen) tilalla Akonvedellä. Molemmilla rengeillä oli vaimot. Torppareita oli kirjoilla myös vain Akonveden kylässä 4, joista 3 oli perheellistä.

Edellä mainittuna vuonna Akonvedeltä asukkaita löytyi peräti 18: 4 Anders Hämäläinen vaimoineen, veli Staffan vaimoineen, 1 Staffan Staffansson Hämäläinen kerjäsi ruokansa, 5 kuolleen vouti Johan Ivarsson (Kauhasen) tila oli leski Brita Samuelsdotterin nimissä. Siellä asuivat renki Anders Antikainen vaimoineen, renki Bertill Ackain vaimoineen, 2 torppari Per Tackuin vaimoineen, 2 torppari Mats Jannon (ehkä Immoin) vaimoineen kerjäsi ruokansa, sotilaan leski ”Sel: hust", 2 torppari Bertill Hilduin vaimoineen ja 2 torppari Staffan Hilduin vaimoineen. Mats Hiltunen oli kirjattu Akonvedelle jo vuonna 1638. Nyt suku jäi sinne pysyvästi asumaan. 1770 -luvun alkupuolella (? vuosi) Kuopion syyskäräjien luvun 126 mukaan Hiltuset olivat asuneet vouti Johan Ivarssonin (Kauhasen) aikaan Kuopion Savisaaren tilan torppareina. Veljekset Anders, Pohl ja Petter Hiltunen olivat vuoden 1670 tienoilla muuttaneet yhdessä äitinsä Kirstin Kettusen kanssa Akonvedelle.

Talvella vuonna 1697 voudinleski Brita käräjöi vehkalahtelaista Sven Parviaista vastaan. Sven oli kaskihakkuillaan ollut vahingonteossa Savisaaren tilan Pieksänmaalla. Lesken puolesta asiaa ajoivat nimismies Olof Strenghell ja lautamies Thomas Heikkinen. Samoilla käräjillä Brita-leskellä oli erimielisyyksiä maiden käytöstä Akonvedellä Pohl Anderssson Kettusen kanssa. 1600-luvun lopussa Akonvedeltä vouti Kauhasen perikunnalta oli ostanut tilan jännevirtalainen Abraham Michellsson Hartikainen (asui jo 1699), jonka suku oli myöhemmin seudun varakkainta väkeä. 1700-luvun alkupuolella Akonvedellä asui Hämäläisiä, Hiltusia ja Hartikaisia. Akonpohjassa oli Riistaveden Vartiaisilla omistuksia. Juankosken väkiluku alkoi kasvaa voimakkaasti vasta 1750-luvulla ruukinpatruuna Abraham Nordströmin toimesta.

Vuonna 1697 Vehkalahdelle oli kirjattu 12 henkilöä: 6 Johan Rissanen vaimoineen, veli Mats vaimoineen, veli Staffan vaimoineen. Sven Parviainen oli kirjattu Karjalan puolelle. Tolpasten perheessä ei vielä näkyneet nälkäkuolemat. Tilalle oli kirjattu 6 henkilöä: Eskel Tolppasen vaimo, veli Perin vaimo, poika Per vaimoineen sekä poika Eskill vaimoineen. Rissasten tilanosto Tolppasilta ei vielä näkynyt. Kolmas lainhuuto kaupalle saatiin vuonna 1700. Tolpasten sukua siirtyi 1700-luvun alussa Pisan eteläpuolelle Jyrinlahteen.

Karjalan eli ”Linnarajan” lähellä asuvat Vehkalahden Rissaset joutuivat 1690-luvulla riitelemään Kaavin lukkarin Petter Bertillsson Parviaisen sekä Anders Olofsson Kekäläisen kanssa. Nämä olivat tunkeutuneet kaskeamaan rajan väärälle puolelle. Rissaset itse olivat nähtävästi kesällä 1695 kaskenneet Akonveden Hämäläisten puolella. Kesäkäräjillä 1696 heidät tuomittiin korvaamaan Anders Staffansson Hämäläiselle 2 tynnyriä kaskiviljaa. Saatiinko sittenkin kesällä 1695 täällä jonkin verran satoa vai oliko kyse vain kaskimaalle aiheutetun vahingonteon korvaaminen?

10.2 Muuruveden alue

Kuopiolainen Jöns Heikkinen sai vuonna 1566 haltuunsa lähes koko Muuruveden. Jönssin maapalstat olivat Wuotjärvenranta, Muuruvedenmaa, Nousionlahdenmaa ja Pieksänranta. Ne ulottuivat siis Muuruvedeltä Vuotjärven rantaan asti. Ilmeisesti samoihin aikoihin sai Akonveden maita Hämäläisten suku. Heitä asui sitä ennen mm. nykyisen Siilinjärven alueella. Vuosien 1570-1595 sotien loppupuolella köyhtyneet Heikkiset joutuivat luovuttamaan maansa Kauhasten pappissuvulle. Heikkisten omistukset sijaitsivat sen jälkeen Pelonniemellä ja myöhemmin Pieksällä ja Halunalla. Muuruvedellä asui 1600-luvun lopulla nähtävästi Kuopion Savisaarentilan Kauhasten torppareita, joista löytyy vähän mainintoja.

Muuruveteen kuuluneen Nipasenmäkeen saivat anekin numero 1805 Klaus Montaneuvonen ja Klemetti Holopainen. Miesten kotipaikka oli ilmeisesti Kuopion itäpuolella Ritoniemen tienoilla. Pieksällä sijaitsevat ”Halolan maat” Nipasenmäki ja Salmijärven maakin olivat jo ns. Habermannin maakirjan mukaan vuoden 1625 aikoihin siirtyneet Kauhasten suvulle. Näitä maita jaettiin myöhemmin mm Pieksän Heikkisille ja ehkä myös Vuojärven Leskisillekin. Tällä alueella oli aikaisemmin muitakin maanomistajia. Ns. Habermannin maakirjojen Leskisten osakkaana oli Anders Julkunen ennen vuotta 1635 ja sitten myös Pehr Julkunen, joka väistyi tilalta vuoden 1641 Mats Leskisen ja Julkusten sopimuksen mukaan.

Muuruveden länsipuolella Vehkasaaressa ja Saarvonmäellä ilmeisesti vanhin maanomistaja oli anekin numero 1640 perusteella Pehr Soroinen (Suoronen eli Sormo). Myöhemmin alueella asui Yletyisiä sekä myös Kettusia. Vuonna 1664 Vehkasaaren oli kirjattu Mats Persson Kettu. Kettuja asui Maaningan Tuovilanlahdessa Tuovisten osakkaana! Näiden maita oli myös Sotkamon Laakajärven alueella. Mats Mattson Kettu menetti tilansa 28. helmikuuta 1697 Hans Hansson Korhoselle ja Nils Yletyinen Erik Eriksson Pitkäselle. Yletyisen veli Pieksälle kirjattu Mats värväytyi Muuruveden länsipuolelle kotasalmelaisen Olof Olofsson Pitkäsen sotilaaksi. Erik Pitkäsen samanniminen poika joutui vuonna 1710 sotilaana Viipurissa venäläisten vangiksi näiden vallatessa kaupungin.

Pieksällä vuonna 1697 asuivat mm. lautamiehet Johan Matsson Tiihonen ja Thomas Thomasson Heikkinen sekä seudun vanhan suvun edustaja Olof Olofsson Horttanainen. Ensin mainitun isä Mats Tiihonen oli seudun lautamies jo 1640-luvun lopussa. Johanin vaimo oli Vuotjärveltä Jöns Matsson Leskisen tytär. Vuonna 1694 Pieksälle oli merkitty 11 henkilöä ja vuonna 1697 14 henkilöä. Jälkimmäisenä vuonna olivat uusia asukkaita lautamies Heikkisen veli Lars vaimoineen sekä Olof Olofsson Horttanainen sekä renki Per Thomasson, mutta torppari Mats Viinikainen vaimoineen oli kadonnut. Vuoden 1698 Kuopion kevätkäräjillä käsiteltiin pieksäläisen 1/4 veromarkan tilan Pöllänniemen tilan myyntiä. Asukas Olof Persson Horttanainen oli vouti Mahlbergin ilmoituksen mukaan 18. elokuuta 1697 menettänyt tilansa. Sen omistus siirtyi Thomas Heikkiselle. Petter Thomasson Heikkinen oli puolestaan myynyt 3. kesäkuuta 1696 3/4 veromarkan tilansa Petter Petterson Heikkiselle.

Vehkasaaressa asui em. vuonna 1699 Erik Eriksson Pitkänen vaimoineen. Muuruvesi oli edelleen kuopiolaisen Savisaari-Niuvanniemi tilojen omistajien hallinnassa, eikä sen torppareiden määrästä ollut tietoa. Joka tapauksessa se pysyi pitkään vähäisenä.

11. Käräjillä käsiteltyjä nälkävuosien tapahtumia.

Nälkä pani ihmiset tekemään sellaista, johon he normaaliaikoina eivät olisi ryhtyneet. Virkamiesten tai varakkaampien naapurien ruoka-aitat houkuttelivat. Myös navetassa tai laitumella oleva karja sai veden kihoamaan kielelle.

Vuosisadan lopussa alettiin ennakoida sotaa. Savolaiset sotilaat kävivät linnoittamassa Narvaa. He marssivat sinne Inkerinmaan kautta. Eversti von Cronmannin 223 sotilasta lähti 21. helmikuuta 1699 ja Zachris Aminoffin rykmentti 23. helmikuuta 1699 . Sotilaat kävivät välillä Suomessa, jonne heitä rahdattiin myös meritse. Cronmannin ja Aminoffin miehiä palasi Narvasta 23. syyskuuta 1699. Vielä 25. huhtikuuta1699 lähti 300 Aminoffin rykmentin miestä Narvaan. Heitä ja Cronmannin miehiä yöpyi mm. Savitaipaleella, jossa sairaita kuopiolaisia todettiin olevan 5 ja iisalmelaisia 6.

11.1. Hirtäytymistapaus Nilsiän ja Siilinjärven raja-alueella Kaaraslahdessa

Edellä jo mainittiin Kaaraslahdessa Per Persson Pöksäsen talossa loisena asuneen Olof Larsson Turunen hirttäytyminen 20. kesäkuuta 1696 järven rannassa olevassa saunassa. Kaaraslahden kylä sijaitsi nykyisen Pajulahden ja Kuuslahden välisellä alueella. Pöksäsen talon kerrottiin sijainneen 60 askeleen päässä rannasta. 30-vuotias Turunen oli syntynyt Pielisjärven pitäjän Luostankylässä, josta hän oli 6 vuotta aikaisemmin avioitunut Pöksäsen veljen lesken Walborg Pehrsdotter Rytkösen kanssa. Mies oli jo Pielisjärvellä kärsinyt sydänsärystä ja pään vaivoista. Nyt katovuosien aikaan oli niukka ruokavalio. Leipää oli valmistettu petusta ja vehkanjuurista ”barck och messrötter (ehkä mossrötter)”. Lisäksi oli toisinaan saatu kalaa ja kesällä maitoa. Sen seurauksena miehen vaivat olivat pahentuneet. Hän oli viime aikoina enimmäkseen makaillut sängyssä.

Walborg-emäntä oli silloin tällöin käynyt tilan vanhan isännän Pöksäsen kanssa vetämässä nuottaa. Kuolinpäivänä Turunen kuitenkin oli lasten kertoman mukaan käynyt juomassa järvestä sekä tuonut tullessaan vettä saunalle, jota oli lämmitetty edellisenä päivänä. Kun vaimo oli illalla tullut kalastushommista kotiin, oli hän löytänyt miehensä saunasta hirttäytyneenä lauteiden alta 1,5 kyynärän pituinen lastenpaidasta tehty ”hirttoköysi” kaulan ympärillä.

Emäntä oli ilmoittanut asiasta vanhalle isännälle Pöksäselle. Muutaman päivän kuluttua kuolinpaikkaa olivat käyneet tutkimassa lautamies Korhonen ja itse nimismies Olof Strenghell. Turusen tiedettiin olleen varsin sopuisa vaimoaan kohtaan. Hän oli edellisenä talvena jopa käynyt vaimonsa kanssa kirkossa ehtoollisella. Turunen oli asunut Kaaraslahdessa 3 vuotta ja myös naapurit tiesivät miehen päänvaivoista. Asian johdosta kuultiin myös naapureita Michell Nilsson Peckarista ja Påhl Henriksson Ruuskasta. Lars Pitkänen Sänkimäestä tiesi, että Turusen vanhemmat olisivat kärsineet samanlaisista vaivoista. Morten ja Petter Ruuskanen (Kaaraslahdesta) kertoivat, että Turusen vaivat olivat viime aikoina pahentuneet. Vaimo Walborg valitti, ettei hänen olisi pitänyt jättää miestään yksin kotiin. Hänen oli kuitenkin täytynyt lähteä vetämään nuottaa tilan vanhan isännän Pöksäsen kanssa, saadakseen joitain kaloja, joilla voisi sammuttaa itsensä ja lastensa nälkää.

11.2. Putkakuolema Kuopiossa

Nimismies Olof Strenghell joutui vaikeuksiin putkaan kuolleen Petter Akselsson Rissasen tähden. Hän oli ottanut miehen kiinni varkaudesta syytettynä sunnuntaina tammikuun 31. päivä vuonna 1697 Jännevirralla Johan Hartikaisen luona. Virkamies oli siis tehnyt töitä pyhänä! Hän oli kuljettanut vangitun hevosella 2 vanhaa peninkulmaa kotipaikalleen Kuopionniemen kylään ja pannut miehen jalkarautoihin sidottuna putkaan. 13 päivää sen jälkeen Rissanen olikin kuollut putkassa.

Käräjillä tiedusteltiin Strenghelliltä Rissasen rikoksista. Nimismies kertoi, että Rissanen, samoin kuin hänen noin 12 vuoden ikäinen poikansa sekä Jöran Hiltunen olivat 4 viikkoa sitten murtautuneet hänen ruoka-aittaansa. Sieltä he olivat kähveltäneet tavaraa 60 taalarin arvosta. Hiltunen oli ottanut 2 naudankoipea, sianpuolikkaan, liinakangasta ja lankaa . Hiltunen itse oli paikalla. Hän kertoi irrottaneensa aitan oven saranat ja vieneensä edellä mainittuja tavaroita. Sitten Rissanen oli ottanut tavaraa niin paljon kuin hän oli jaksanut kantaa. Miehet olivat jättäneet aitan oven auki. Sitten Hiltusen mukaan myös jännevirtalaiset Petter Halonen ja Jöran Rissanen olisivat ottaneet sen, mitä aittaan oli jäänyt jäljelle. Nimismiehen ei todettu syyllistyneen kuolemantuottamukseen. Hän halusi vielä tuoda todistajakseen ruotusotilas Henrik Torikaisen, joka oli kirjoilla hänen luonaan (Torikaisia asui 1700-luvun lopulla Säyneisten tienoilla). Asian käsittelyä päätettiin jatkaa seuraavilla kesäkäräjillä. Petter Rissasen ruumiille piti etsiä sopiva hautapaikka. Sitä ei voitu kirkkolain mukaan haudata kirkkomaahan, koska mies oli kuollut ”synnissä”.

11.3. Viljan ja rahan lainaaja Johan Rytkönen Iisalmesta

Katovuosien aikoihin joiltakin varakkaammilta talonpojilta riitti viljaa ja rahaa lainata kadosta kärsineille isännille. Vuoden 1697 kesäkäräjillä Iisalmen Taipaleenkylästä kotoisin ollut Johan Rytkönen kertoi antaneensa joitakin vuosia sitten rahaa ja viljaa seuraaville kuopiolaisille: Thomas Maraselle Maaningan Sydänmaan kylästä 1 tynnyrin 15 kappaa ruista, Pohl Karhuselle (ehkä Punnonmäeltä) 1 tynnyri 21 kappaa ruista ja 12 taalaria käteistä, Christer Pennaselle 15 kappaa ja Mats Karhuselle 1 tynnyrin viljaa. Kuopionkylässä asuva Erasmus Haran leski oli saanut 3 taalaria 16 äyriä, kaaraslahtelainen Petter Pöksänen 10 taalaria, haatalainen Mats Kiminki (seppä) 3 tynnyriä 9 kappaa sekä Michell Pouka 1 kapan viljaa ja 6 taalaria kuparirahassa. Edellä mainituista läsnä oli vain Haran leski, jolta Rytkönen ei hyväntahtoisesti halunnut periä mitään. Muut velalliset joutuisivat perinnän kohteiksi.

Huom! Majuri Anders Haran leski sai 1650-luvun alussa asuttavakseen Tavinsalmen kartanon ja pari alustalaistilaa verolleen. Kartanoa kunnostettiin koko Kuopion pitäjän voimin. Sepiksi mainittiin 1600-luvun lopulla Mustonen, joka asui Kuopion pappilan mailla sekä Kiiminki Maaningan tienoilta.

11.4. Varkaita käynyt kappalaisen Johan Molleruksen aitassa

Kirkkoherra Henrik Hoffren toi vuoden 1697 kesäkäräjillä tiedoksi, kuinka tänä keväänä Ernest Gustaffsson, joka aikaisemmin palveli sotaväkeä, tämän vaimo ja 3 kolme lasta olivat kuolleet. Ruumiit olivat edelleen asianmukaisesti hautamaatta heidän torppansa maalla, koska Ernestiä ja tämän vaimoa oli syytetty varkaudesta. Nyt perhe oli kuollut ”synneissään”. Käräjillä piti tutkia edellä mainitun 5 henkilön hautaamisasiaa.

Käräjille saatu Ernestin veli Gustaf Andersson! tiesi, että kappalainen Molleruksen aitasta oli viety edellisen talven aikaan 13 kappaa viljaa, 3 naudanreittä ja 11/4 läskisiivua. Ernestin torpassa loisena asunut Eskill Johansson Hackarainen olisikin ollut varas, mutta tämä oli sen jälkeen paennut Karjalaan. Varkaus olisi tapahtunut isäntäväen luvatta ja tietämättä. Perhe oli ollut varkauden tapahtumisaikaan viikon ajan matkoilla. He eivät tienneet, että ruokatavarat olivat varastetut, vaan nauttineet niitä.

Ruumiiden hautaamisesta käräjät tekivät päätöksen. Ernest ja tämän vaimo haudattaisiin ilman seremonioita kirkkomaahan ja lapset seremonioiden kanssa vanhempiensa viereen. Lasten, joista vanhin oli 9 - vuotias, ei arveltu pystyneen osallistumaan vanhempiensa kanssa mahdolliseen varkauteen. Kuoleman syyksi ei siis esitetty nälkää. Matkoilla ollessaan perheeseen lienee tarttunut joku kulkutauti. Ernestin perhettä ei näkynyt henkikirjoissa!

11.5. Varkaus Pohl Lapweteläisen aitasta

Vuoden 1697 kesäkäräjillä valitti Pohl Johansson Lapveteläinen, kuinka Henrik Pursiainen ja tämän noin 16 vuotta vanha samanniminen poika olivat murtaneet hänen ruoka-aittansa oven. Sieltä oli kadonnut 10 kappaa ruisjauhoja a’ 16 äyriä, 3 kappaa suolaa a’ 3 taalaria , sianruhon puolikas 2 taalaria ja leiviskä ihraa a’ 4 taalaria!. Käräjöijät asuivat nähtävästi Kuopion Haminalahdessa. Pursiaiset eivät pystyneet kiistämään asiaa. He kertoivat tehneensä rikoksen nälän pakottamana. Isä Pursiainen väitti kyllä pystyvänsä korvaamaan Lapveteläisen menetykset.

Myös Lars Nilsson Roininen ilmeisesti samasta kylästä syytti Pursiaisia tihutöistä. Nämä olisivat vieneet hänen lukitusta aitastaan 10 kappaa jauhoja ja 2 kappaa suolaa. Isä Pursiainen väitti olevansa täysin tietämätön asiasta. mutta poika tunnusti käyneensä viikon aikana kolme kertaa kyseisessä aitassa. Hän kuitenkin väitti vieneensä vain 3 kappaa jauhoja. Lisäksi hän kertoi isän olleen täysin tietoinen asiasta ja nauttineen varastettuja jauhoja. Suolavarkaudesta he eivät tunnustaneet tienneensä mitään. Pursiaiset samoin kuin isäntä Roininen eivät pystyneet nimeämään ketään muutakaan, joka olisi kähveltänyt loput puuttuvista jauhoista sekä suolan. Poika lisäsi rötöslistalleen pellavalaukun, jonka hän oli kähveltänyt Henrik Henrikson Korhoselta.

Käräjät tuomitsivat Pursiaiset korvaamaan Lapveteläiselle varastamiensa tavaroiden arvo 17 taalaria 8 äyriä kuparirahassa sekä 6 taalarin (tre dubbellt) sakkoihin. Koska Pursiaiset eivät pystyneet nimeämään ketään muutakaan, joka olisi vieraillut Roinisen aitassa, määrättiin poika Pursiainen korvaamaan tälle aitasta kadonneen omaisuuden arvon 9 taalaria 16 äyriä sekä myös Korhoselle tältä viedyn tavaran arvon. Lisäksi pojalle lätkäistiin 6 taalarin sakot, jotka hän joutuisi sovittamaan selkänahkallaan.

11.6. Murto Kuopion kirkon sakastiin. Varas liikkunut myös Vuotjärvellä.

Vuoden 1697 syyskäräjillä, jotka pidettiin 16.-18. elokuuta, nimismies Strenghell syytti Kuopin kirkon virkamiesten toimeksiannosta noin 40-vuotiasta irtolaismies Mats Suhosta erinäisistä rötöksista. Mies oli edellisenä keväänä yhdessä Erik Savolaisen kanssa murtautunut kirkon sakastiin. Jälkimmäinen murtomies oli kuitenkin tällä välillä kuollut. Varkaat olivat ryömineet sisään ja siellä tehneet puukolla reiän erääseen kirstuun, josta oli kadonnut 24 taalaria kuparirahaa, puoli äyriä ja 3 ”valkoista” runstukkiä kirkolle kuuluvia rahoja.

Asiaa tutkittaessa oli nimismies löytänyt Savolaisen luota 9 taalaria ja 1/2 äyriä. Suhosen kätköistä oli löytynyt 2 sotilaiden laukkua, joita nähtävästi enemmänkin oli säilytetty kirkossa. Paikalla ollut kirkkoherra Hoffren väitti, että kirkkoväärti (ja kestikievarin pitäjän) Lars Björnin laskujen mukaan kirstussa olisi ollut 34 taalaria. Varkauden jälkeen sieltä oli löytynyt enää vain 1 runstykki. Paikalle tuodulta Suhoselta kysyttiin, mitä hän oli tehnyt lopuille rahoille, kun takaisin oli saatu vain 9 taalaria? Mies väitti ottaneensa vain 24 taalaria, joista hän oli antanut Savolaiselle 18 taalaria.

Suhonen tunnusti ottaneensa Julkulanniemessä asuneelta talonpojalta Lars Julkuselta 3 kappaa siemenviljaa sekä leipää. Pappilan torpparilta Olof Kähköseltä hän tunnusti varastaneensa kapan ohrajauhoja ja 1,5 kappaa ruista sekä Petter Mustoselta (sepältä) kirkonkylästä 1,5 kappaa ohraa. Lisäksi hän oli käynyt ilmeisesti kesällä veneellä liikkuen Hipanlahdella (Vuotjärvellä) Petter (Jönsson) Leskisen aitassa, josta oli ottanut 1,5 kappaa viljaa. Sitten mies oli vaeltanut Vuotjärven yli Karjalan puolelle Hirvisaareen, jossa hän oli kähveltänyt Pohl Partaselta 2 naudanreittä, suolaa sekä uuden nahkasumpsan (repun). Nähtävästi Siilinjärven Kehvon tienoilla asuneelta Henrik Väänäsen metsässä olevasta ruisaumasta mies oli ottanut 3 ruislyhdettä. Lisäksi hän oli murtanut auki ruoka-aitan oven, josta ei mainittu hävinneen mitään.

Suhosen menneisyydestä tiedettiin, että hän oli 10 vuotta sitten varastanut Johan Argillander-vainaalta (vouti tai kapteeni) mm. teräsjousipyssyn. Katselmuskirjuri Carl Forstadius muisteli, että Suhonen oli 5 vuotta sitten värväytynyt sotilaaksi kapteeni Erik Giösin komppaniaan. Mies oli kuitenkin pysytellyt poissa rykmentin ja komppanian kokoontumisista. Tätä Suhonen ei voinut kiistää.

Forstadiuksella oli kartanot sekä Hiltulanlahdessa että Savilahdessa. Jälkimmäisen tilan hän sai avioitumalla kappalainen Johan Paldaniuksen lesken Anna Braxin kanssa. Kappalainen oli kuollut vuoden 1694 aikoihin ja häneltä jäi 2 lasta. Lautamiehiltä ja käräjäkunnalta tiedusteltiin vielä muita Suhosen mahdollisesti tekemiä rikoksia. Muita syytteitä ei kuitenkaan ilmennyt. Käräjät tuomitsivat Suhosen vuoden 1653 lain perusteella menettämään henkensä. Tuomio alistettiin vielä kuninkaan hovioikeudelle.

11.7. Nälkä teki naisenkin varkaaksi

Siilinjärven Hakkaralassa asuva Karin Hakkarainen oli luvatta käynyt naapuri Mats Pohlsson Ruuskasen lammaskatraassa, josta hän oli ottanut yhden lampaan. Sen hän oli nälkänsä pakottamana teurastanut ja syönyt. Karin tuomittiin maksamaan Ruuskaselle lampaan arvo 2 taalaria. Hän kuitenkin valitti, että Matsin poika Nils oli rikkilyönyt hänen torppansa oven ja vienyt häneltä kirstun ja villaisen laukun. Koska Nils ei ollut paikalla, asian käsittely siirrettiin seuraaville käräjille. Ruuskanen oli muuttanut ilmeisesti naapurikylästä Kaaraslahdesta Hakkaralaan.

Myös sotilaat Bertill Larsson Wänänen ja Lars Mattsson Kontiainen olivat käyneet karjavarkaissa. He olivat ottaneet Olof Mortensson Vartiaiselta 7 taalarin arvoisen lehmän, jonka miehet olivat lahdanneet ja syöneet. Sotilaat tuomittiin maksamaan Vartiaiselle lehmän arvo sekä sen päälle 3 tuplataalarin sakot.


P. Pitkänen 29.5.2013.

12. Lisätutkimuksia kesällä vuonna 2015

Edellä käytettiin tammikuun lopussa vuonna 1697 laadittuja Kuopion henkikirjoja mahdollisten nälkäkuolemien arviointiin. Vuosien 1698 ja 1699 (laadittu jo tammikuussa) Kuopion suurpitäjän henkikirjat ovat selvästi puutteelliset.

Iisalmen suurpitäjän vuosien 1697 - 1699 oikeuden pöytäkirjoista löytyy surullista luettavaa. Pitäjän rovasti ja kirkkoherra Henrik Hoffren valittaa vuoden 1697 kesäkäjillä, kuinka pitäjän asukkaat olivat jättäneet ruumiita kirkkomaalle, rannoille "på strender" tai muihin sopimattomiin paikkoihin. Näin häneltä jäi saamatta ruumisrahat ja muut hautajaisrahat. Hautajaisrahat jäivät saamatta myös Leppävirran apulaispapilta Erik Wirilanderilta. Rantasalmen rovasti Jakob Ursinuksen mukaan aina ei edes tiedetty, oliko heitteille jätetty kuollut asunut tai syntynyt pitäjässä. Kirkkolakikin velvoitti kristilliseen hautaamiseen, mutta syrjäseuduilla jouduttiin pakosta hautaamaan ruumiita ilman pappia jonnekin saareen, niemeen, lahteen tai muuhun soveliaaseen paikkaan.

Iisalmelta edellä mainittuna ajanjaksona kuolleita talojen isäntä ja emäntiä löytyy useita kymmeniä. Monelta jäi jälkeen pieniä lapsia. Lesket avioituivat keskenään, jolloin näiden omaisuus oli kirjattu melko tarkasti. Näin pyrittiin turvaamaan lasten perinnöt. Monet kuolleista olivat varsin varakkaita. Heiltä löytyi hopeatuoppeja, - pikareita, -lautasia ym.. Lypsylehmiä saattoi olla 8 - 11, hevosia 4, lampaita 10 ja muutakin karjaa runsaasti. Taloissa mainitaan olleen auroja, kirveitä, jopa 10 viikattetta, sirppejä, kuparikattiloita ja viinapannuja. Kalastusvälineitä oli useimilla. Löytyy kokonuottia, puolinuottia ja kesänuottia, joiden pituus vaihteli 30 metristä 180 metriin. Verkkoja oli useita lajeja; eräässä talossa jopa 17 kappaletta. Myös rukki mainittiin kerran. Näistä asiakirjoista selviää, että Pohjois-Savossa ei siis eletty pelkästään toimeentulominimissä. Niissä puhutaan myös "kalliista ajoista". Viljaa ei ollut saatavilla ainakaan halpaan hintaan. Siemenviljasta oli pula. Esimerkiksi Iisalmen kappalainen Sinius aikoi hakea sitä Viipurin veromakasiinista. Tähän tarvittiin maaherran lupa.Tärkeää suolaa noudettiin Lappeenrannan ja Oulun ohella mm. Lieksan kauppiailta.

Esimerkkinä Iisalmelta mainittakoon, kuinka edellä mainitun viljanlainaajan Taipaleenkylästä Johan Rytkösen vaimo oli kuollut pääsiäisen aikoihin 1697. Käräjäasiakirjojen mukaan kuolemia sattui pitäjässä runsaiten juuri kevättalvella. Äidittömäksi jäi 6 alaikäistä lasta. Omaisuutena isännältä löytyi mm. hopeakannu, 2 hopeapikaria, 3 hopealautasta, 3 leiviskää (24 kg ) kuparia, paloviinapannu, 4 hevosta, 10 lehmää, 5 nuorta nautaa, 10 lammasta, 5 kirvestä, 5 viikatetta, 6 sirppiä ja koko nuotta. Kuopion Ryönällä mainitaan talvella 1697 karjan hintoja kuparikaroliineissa. Lehmän hinta oli 10 -, hiehon 5 -, lampaan 6 - ja tamman 15 karoliinia. Ryönän Väätäisten veljeksillä oli myös markkinavene, jonka arvoksi kerrotaan 15 karoliinia. Tätä lienee käytetty Lappeenrantaan suuntautuvilla kauppamatkoilla.

Iisalmen Haapajärvellä oli kuollut Lars Persson Lappalaisen vaimo jo vuoden 1696 lopussa. Häneltä jäi 7 lasta. Mies aikoi avioon piian kanssa. Isännän omaisuudeksi kirjattiin mm. rahaa 100 karoliinia (kpm), hopeapikari, 2 hopealautasta, 4 leiviskää kuparia, rihlapyssy, teräsjousipyssy, 3 hevosta, 8 lypsylehmää, 2 härkää, 3 lammasta, 3 auraa, 10 viikatetta, 8 sirppiä, 5 kirvestä, suomalainen raamattu, suomalainen postilla ja koko nuotta. Nälkä ei siis useimmiten ollut kuoleman välitön syy, vaan se lienee ollut jokin kulkutauti. Iisalmen kautta kulki liikennettä Savon ja Pohjanmaan välillä esimerkiksi Ouluun. Vastaavasti mm. Kuopion suurpitäjän itäosat Juankoski ja Nilsiä sijaitsivat verraten syrjässä, joten taudit eivät sinne levinneet niin helposti. Kuopion pitäjän oikeuden pöytäkirjoista löytyi siis verraten vähän mainintoja nälkäajan kuolemista. Sattuiko siellä todella niitä vähemmän kuin Iisalmella vai johtuiko ero vain kirjauskäytännöistä? Ehkä Iisalmen pitäjän taloissa oli vähemmän naisväkeä, joten isännät joutuivat pakosta etsimään muualta ruuanlaittajan.

Köyhemmät talonpojat ja irtolaiset joutuivat turvautumaan varakkaampien isäntien hyväntahtoisuuteen. Esimerkiksi Nilsiän Syvärinjärven pohjoispäässä ehkä Jumisilta kotoisin ollut talollinen Krister Larsson Heiskanen oli köyhtynyt "näinä saapuneina kalliina aikoina". Hän oli päässyt asumaan Kuopion puolelle Syvärin Kärsämäelle talonpoika Jöran Ollikaisen taloon. Mies lainasi isännän verkkoja ja aikoi kalastella myöhäiskeväällä 1697 eräällä lammella. Krister oli lähtenyt perjantaiaamuna laskemaan verkkoja. Kun miestä ei kuulunut takaisin, lähti isäntä poikansa Påhlin kanssa sunnuntaiaamuna etsimään verkkoaan lammelta. He löytivät vain sukset ja repun (sumpsan). Maanantaina isäntä meni uudelleen lammelle. Nyt löytyi tavaroiden löytöpaikan läheltä myös kuollut Heiskanen. Ruumiissa oli mustelmia ja haavoja mm. huulista, otsasta ja selästä. Ollikainen väitti, että ruumista ei ollut vielä siinä paikassa sunnuntaina. Samalla lammella piti verkkojaan myös naapuri Anders Ruotsalainen, jota epäiltiin miehen taposta. Tämä oli väittänyt, että Heiskanen olisi varastanut verkon. Ruotsalainen oli käynyt sunnuntaina iltapäivällä myös Syvärin länsirannalla Urimolahdessa Knut Johansson Kuosmasen talossa vaatteet märkinä. Kuosmasella mies oli kertonut pudonneensa verkoilla käydessään jäihin.


Liite1: Käräjäasiakirjoista löytyviä nälkävuosien aikaan tai heti sen jälkeen kuolleita kuopiolaisia

Talvikäräjät 1697
Kotasalmi Olof Olofsson Pitkäsen sotilas Christer Hanssson Vänänen kuollut. Tilalle Mats Yletyinen.
Vänälä: Kirsti Niskasen mies Henrik Jäskeläinen kuollut. Leskellä 5 lasta.
Henrik Johansson Ruuskanen kuollut 2 vuotta sitten . Leski Juliaana Johansdotter Mykätär
Talvikäräjät 1698
Tuovilanlahti: Christer Johansson Tuovisen vaimo Helga Myckätär kuollut edellisen pääsiäisen aikaan
Kärmelahti: Bengt Bengtsson Räsänen kuollut (ei kuolinaikaa)
Punnonmäki: Petter Karhusen vaimo Anna Karhutar kuollut vuonna 1696. Tytär.
Kotasalmi: Anders Toivasen leski Gertrud Pitkänen kuollut vuonna 1696
Vehmasmäki: Olof Miettinen kuollut 8 päivää ennen juhannusta 1697
Litmaniemi: Lars Itkonen kuollut (ei kuolinaikaa)
Kareslax: Henrik Ruuskanen kuollut (ei kuolinaikaa)
Enonlahti: Olof Koistisen vaimo Margetta Holopatar kuollut 1/2 vuotta sitten. 6 lasta.
Knuutila: Knut Larsson Knuutisen vaimo kuollut vuosi sitten. 2 lasta.
Kesäkäräjät 1698 1698 toukokuun käräjillä (s.119) mainitaan Riistaveden tienoilla nälkään kuollut Michell Matsson Heiskanen
Ohtaanniemi: Vaimo Karin Hiltusen poika Mats (Liperi) kuollut edellisenä vuonna.
Carin Tuhkutar tehnyt lapsenmurhan (isä Krister Julkunen). Hovioikeuden päätös 26.3.1697.
Kaaraslahti: Mats Henriksson Ruuskanen kuoli vuonna 1696. Tila Pitkäsille.
Syyskäräjät 1698
Murtolahti: Petter Jalkasen appi Henrik Niskanen kuollut vuonna 1697
Haminalahti: Nils Matsson Korhonen kuollut edellisenä syksynä. 4 lasta. leski uuteen avioon.
Talvikäräjät 1699
Vehmasmäki: Johan Savolaisen vaimo kuollut 2 vuotta sitten. 4 lasta.
Siis vuosina 1697-1699 oli kuollut noin 20- 25 aikuista, joiden asioita käsiteltiin käräjillä.
Vuosina 1695 – 1696 näitä tällaisia juttuja ei juuri ollut.

Liite 2 Nilsiän kylien asukkaita vuoden 1695 tienoilla
Manttaalit 15- 65 vuotiaat (veroa maksavat miehet vaimoineen). Vuoden 1697 tiedot tammikuun lopulta. Vuoden 1699 tilasto ei tee edellisiin suuria muutoksia. Siinä veronmaksukyvyttömiä on jätetty pois!

Vuosi 1693 Nilsiä 16 henkeä
4 Anders Påhlsson (Ahosen) leski poika Påhl ja vaimo, veli Anders
3 Mårten Eriksson Lappalainen ja vaimo, poika Mårten (Lars Lintusen tila)
4 Påhl Persson Taskin ja vaimo, veli Anders Persson ja vaimo
2 Anders Luttisen leski ja Johan Luttisen leski (tila Lars Wänäselle vuonna 1698)
3 Per Luttinen ja vaimo, veli Olof
Vuosi 1694 Nilsiä 19 henkeä
4 Anders Påhlsson (Ahosen) leski poika Påhl ja vaimo, veli Anders (Påhl Wuotjärvelle 1700-luvulla!)
3 Mårten Eriksson Lappalainen ja vaimo, poika Mårten
2 torppari Mats Ikonen ja vaimo (Antti Lintusen tila. Sitten Olof Väätäinen. Asui Kankaisen rannalla sillan eteläpuolella)
4 Påhl Persson Taskin ja vaimo, veli Anders Persson ja vaimo sekä sotilaan vaimo (Pajuniemellä)
2 Anders Luttisen leski ja Johan Luttinen leski (tila Lars Wänäselle vuonna 1698)
3 Per Luttinen ja vaimo, veli Olof
Vuosi 1695 Nilsiän tilat
3/4 And Påhlsson Ahoin eli Anders Luttinen (Ahonen?) (sk)
3/4 Johan Pirinen eli Morten Lappas
3/4 Per Taskinen (sk)
3/4 Olof Olofsson Linduin (po. Vätäin) eli Anders Andersson Linduin! (väärä nimijärjestys!)
3/4 Anders Andersson Luttin (sk!?)
Vuosi 1697 Nilsiä 18 henkeä
Ahoset puuttuvat. Vuonna 1699 Anders Andersson Ahonen ym. Sukupolven vaihdos!
5 Mårten Eriksson Lappalainen ja vaimo, poika Mårten ja vaimo, veli Erik (tila Pohl Partaselle 1698). Erik Karaslahteen?
4 Påhl Persson Taskin ja vaimo, veli Jöran ja veli Staffan
2. Anders Taskin ja vaimo
- Mats Ikoin ja vaimo kerjäävät ruokansa
2 Johan Luttinen ja vaimo
3 Per Luttinen , veli Olof ja tämän vaimo
Vuosi 1699 Nilsiä 7 henkeä
2 Påhl Partanen ja vaimo
2 Lars Vänänen ja veli
1 Anders Andersson Ahoin
2 Anders Taskin ja vaimo
Kylässä oli enemmän asukkaita mm. Taskisia ja Ikoset, mutta eivät maksaneet veroja!
Väen vähenemien ei siis johtunut nälkäkuolemista.

Vuosi 1675 Nilsiä: Anders Påhlsson Ahonen, Lars Linduin, Johan Pirinen, Per Taskinen,
Anders A: Luttinen, Lars Laakoinen, Oloff Ahoinen ja Anders Oloffsson Ahoinen. Laakkonen
lienee asunut nykyisen Sydänmaan puolella!

Vuosi 1693 Haluna 9 kpl
2 Jöns Thomasson (Heikkinen) ja vaimo
4 Michel Kockoin ja vaimo, poika Hindrich ja vaimo
3 Anders Tuovinen ja vaimo, veli Krister (tulivat Tuovilanlahdesta)
Vuosi 1694 Haluna 10 kpl
2 Jöns Thomasson (Heikkinen) ja vaimo
4 Michel Kockoin, poika Hindrich ja vaimo sekä veli (poika!) Erik
4 Anders Tuovinen ja vaimo, veli Krister ja vaimo (tulivat Tuovilanlahdesta)
Vuosi 1697 Haluna 9 kpl
2 Jöns Thomasson (Heikkinen) ja vaimo 4 Michel Kockoin, poika Hindrich ja vaimo sekä veli (poika!) Erik
3 Anders Tuovinen ja vaimo, veli Kristerin vaimo

Vuosi 1699 Haluna 9 kpl
4 Johan Thomasson (Heickinen) ja vaimo, renki vaimoineen
5 Michel Kockosen leski, 2 poikaa vaimoineen

Vuosi 1681 Haluna: Henrik ja Anders Pohlsson Staffanainen, Mats Thomasson Heickinen

Vuosi 1693 Hipanlahti 9 kpl
7 Mats Rissain ja vaimo, veli Bengtin vaimo, veli Henrik ja vaimo, veli Thomas ja vaimo
2 Johan Rissain ja vaimo

Vuosi 1699 Hipanlahti 2 kpl
2 Thomas Rissanen vaimoineen
Osa Rissasista kirjattu toiselle tilanosalle Juankosken Vehkalahteen!

Vuosi 1681 Hipanlax: Mats Rissanen

Vuosi 1693 Murtolahti 8 kpl
2 Staffan Pekkarinen ja vaimo
2 Per Jalkain ja vaimo
2 Carl Jalkanen ja vaimo
2 Påhl Ruuskanen ja vaimo
Vuosi 1694 Murtolahti 6 kpl
2 Per Jalkain ja vaimo
2 Carl Jalkanen ja vaimo
2 Påhl Ruuskanen ja vaimo
Vuosi 1699 Murtolahti 6 kpl
2 Staffan Pekkarinen ja vaimo
2 Johan Hämäläinen ja vaimo
2 Carl Jalkanen ja vaimo

Vuosi 1675 Murtolax: Per Ollsson, Christer Polsson ja Per Ollsson Jalkanen sekä Henrik Häckinen

Vuosi 1693 Kareslahti 15 kpl
3 Henrik Ruotsalainen ja vaimo ja muu
6 Pohl Henriksson Ruuskain
4 Michell Peckarinen
2 Henrik Henriksson Ruuskain
Kaaraslahti 1697 17 kpl
5 Pohl Henriksson Ruuskanen ja vaimo, veli Henrikin vaimo, renki Olof Herrain ja vaimo
4 Michel Peckarinen , poika Påhl, poika Nils ja vaimo
1 Per (Persson) Pöxä (Turusen loisperhe ei näy)
4 Morten Ruuskanen ja vaimo, veli Lars ja vaimo,
1 Mats Matsson Hekain (tai Ikoin)
2 Påhl Henriksson Ruuskanen ja vaimo

Vuosi 1699 15 kpl
6 Pohl Henriksson Ruuskanen ja pso, vävy ja pso, renki ja pso
4 Michel Peckarinen, poika ja pso sekä poika
2 Henrik Ruuskanen ja pso

Vuonna 1675 Karaslahdessa asui Mats ja Anders Clemettinen, Henrik Lukkarinen,
Per Pöksäin, Nils Peckarin, Pohl, Henrik ja Morten Ruuskain.


Vuosi 1693 Palonurmi 4 kpl
2 Anders Olsson Kainulainen ja vaimo
2 Olof Kainulainen ja vaimo
Lars Ihalempinen ja Clemet Holopainen kirjattu virheellisesti Palonurmeen!
Vuosi 1694 Palonurmi 2 kpl
2 Anders Olsson Kainulainen ja vaimo
Lars Ihalempinen ja Clemet Holopainen kirjattu virheellisesti Palonurmeen!
Vuosi 1697 Palonurmi 6 kpl
6 Anders Olsson Kainulainen ja vaimo, poika Mats ja vaimo, renki Thomas Partanen ja vaimo
Vuosi 1699 Palonurmi 6 kpl
Anders Ollsson Kainulainen ja pso, poika ja pso, vävy ja pso

Vuosi 1693 Syväri 4 kpl
4 Per Ollsson Pirinen ja vaimo, poika Olof ja vaimo
Vuosi 1694 Syväri 4 kpl
4 Per Ollsson Pirinen ja vaimo, poika Olof ja vaimo
Vuosi 1697 Syväri 6 kpl
6 Per Ollsson Pirinen ja vaimo, poika Olof ja vaimo, renki Staffan Pölläinen ja vaimo
Vuosi 1699 Syväri 4 kpl
4 Pehr Ollsson Pirinen ja pso, poika ja pso

Vuosi 1693 Suojärvi 24 kpl
Korhosia, Kärkkäinen (Kärki tai Kärkinen!) ja pari renkiä (mm. Olof Ahonen)
Vuosi 1694 Suojärvi 24 kpl
Korhosia, Kärkäinen ja pari renkiä (mm. Olof Ahonen)
Vuosi 1697 Suojärvi 22 kpl
Korhosia, Kärkäinen ja pari renkiä (mm. Olof Ahonen)
Kadonnut Olof Kuosmasen leski ja poika Johan

Vuosi 1699 Suojärvi 17 kpl
3 Sigfrid Korhosen leski, veli ja renki
4 Henrik Korhonen, veli ja pso sekä toinen veli
5 Philip Korhonen, 2 poikaa vaimoineen. Philipin tytär Anna oli ollut Pehr Kärkisen vaimona!
2 Pehr Sigfidsson Korhosen leski ja poika
3 Pehr (Pehrsson?) Kärkinen ja renki vaimoineen.

Vuosi 1693 Sänkimäki 17 kpl
8 Lars Eriksson Pitkänen ja vaimo, veli Hindrich ja vaimo, veli Johan Ollssson ja vaimo, renki Hindrik Myckäin, renki Hindrik Kyröläinen
4 Johan Mortensson Pitkänen, veli Eskell ja vaimo, sotilaan vaimo
5 Caspar Pitkänen ja vaimo, poika Sigfrid ja vaimo, poika Nils
Vuosi 1694 Sänkimäki 18 kpl
9 Lars Eriksson Pitkänen ja vaimo, veli Hindrich ja vaimo, veli Johan Ollssson ja vaimo, renki Hindrik, renki Hindrik Kyröl
4 Johan Mortensson Pitkänen, veli Eskell ja vaimo, sotilaan vaimo
5 Caspar Pitkänen ja vaimo, poika Sigfrid ja vaimo, poika Nils
Vuosi 1697 Sänkimäki 18 kpl
4 Lars Eriksson Pitkänen ja vaimo, veli Hindrich ja vaimo, renki Hindrik Kyröläinen
4 Hindrik Pitkänen ja vaimo, veli (po. renki) Johan (Olsson) Hildunen! ja vaimo.
4 Johan Mortensson Pitkänen, yhtiömies Eskell ja vaimo
6 Caspar Pitkänen ja vaimo, poika Sigfrid ja vaimo, poika Nils ja vaimo
Vuosi 1699 Sänkimäki 17 (19) kpl
4 Erik Pitkänen ja pso, renki ja pso
3 Henrik Pitkänen japso, veli
4 (6) Johan Mortensson Pitkänen ja pso, veli ja pso, vävy ja pso
6 Casper Pitkänen ja pso, 2 poikaa ja näiden vaimot

Vuosi 1681 Sänkimäki: Erik Henriksson, Mårten, Olof Mortensson, Jöns Sigfridson, Casper Pitkäin
Em. Olof Mortensson Pitkänen kirjattu Hakkaralaan Jöns Jönsson Laakkosen yhtiömieheksi.

Vuosi 1699 Niinimäki (Pieksän kupeella) 7 kpl
3 Johan Savolainen jaa pso sekä sotilas
4 Pehr Sigfridsson Mönckönen ja pso, renki ja pso

Vuosi 1693 Keyritty 11 kpl
2 Olof Johansson Ukkonen ja vaimo
2 Jeremias Ukkonen ja vaimo
5 Hemming Ukkonen, veli Ivar ja vaimo, vävy Markus (Partanen) ja vaimo
2 Hemming Olofsson (Lukkarinen) ja vaimo
Vuosi 1694 Keyritty 11 kpl
2 Olof Johansson Ukkonen ja vaimo
2 Jeremias Ukkonen ja vaimo
5 Hemming Ukkonen, veli Ivar ja vaimo, vävy Markus (Partanen) ja vaimo
2 Hemming Olofsson (Lukkarinen) ja vaimo
Vuosi 1697 Keyritty 13 kpl
3 Olof Johansson Ukkonen ja vaimo, poika Samuel
2 Jeremias Ukkonen ja vaimo
5 Hemming Ukkonen, veli Ivar ja vaimo, vävy Markus (Partanen) ja vaimo
3 Hemming Olofsson (Lukkarinen) ja vaimo, veli Påhl

Vuosi 1699 Keyritty 12 kpl
4 Olof Johansson Uckonen ja pso , poika ja pso
2 Jeremias Uckonen ja pso
3 Henrik Uckonen, vävy ja pso
3 Henrik Olofsson Luckarinen ja pso, renki

Vuosi 1694 Reittio 4 kpl
4 Hans (Matsson) Väänänen ja vaimo, veli Lars ja vaimo
Vuosi 1699 Reittio 4 kpl
4 Hans Väänänen ja pso , veli ja pso

Vuosi 1693 Wuotjärvi (myös Lastulahti ja Lastukoski) 12 henkeä
Vuosi 1694 Wuotjärvi (myös Lastulahti ja Lastukoski) 11 henkeä
3 Hindrik Andersson Pasain, poika Anders ja vaimo
2 Per Pasasen vaimo, poika Anders
3 Lars Pasain ja vaimo, tytär (Kirstin)
3 Per Leskin veli Anders ja vaimo
3 Henrik Henriksson Hartikainen ja vaimo, poika Pohl
Vuosi 1697 Wuotjärvi (myös Lastulahti ja Lastukoski) 16 henkeä
3 Henrik Andersson Pasain, poika Anders ja vaimo
2 Per Pasasen vaimo, poika Anders (isäntä ei kirjattu tilalle vuodesta 1690 alkaen; käräjillä 1698!)
3 Lars Pasanen ja vaimo, tytär (Kirstin)
2 Anders Pasoin ja vaimo
3 Per Leskinen, veli Anders ja vaimo (veli Mats kuollut n.1689, 1690 vain vaimo )
3 Henrik Henriksson Hartikainen ja vaimo, poika Påhl
Vuosi 1699 Wuotjärvi 13 kpl
3 Henrik Pasoin, poika ja pso
2 Pehr Pasoisen vaimo ja poika (puuttuu ainakin 3 aikuista poikaa!)
2 Lars Pasoin ja pso (puuttuu ainakin 2 aikuista poikaa sekä veli Anders!)
3 Pehr Leskin, veli ja pso
3 Henrik Hardikainen ja pso sekä poika. Wuotjärven Siikajärveltä puuttuvat ne Jännevirran Hartikaiset, joita oli Kuopion Savisaaren tilan vuokraviljelijöinä!

Vuosi 1675 Vuotjärvi: Anders (Larsson) Pasain, Jöns Leskin, Henrik Hartikain,
Oloff Hackinen Anders Michellsson Hartikaisen luona, Anders (Sigfridsson) Hartikainen.
Kolme viimeistä olivat kotoisin Jännevirralta ja asuivat Siikajärvellä.

Vuosi 1697 Urimolahti* 4 henkeä
2 Påhl (Johansson) Cosmain
2 veli Cnut ja vaimo. Knut muutti Nilsiään noin 1710.


Liite 3 Juankosken aluen kylistä vuoden 1695 tienoilla

Vuosi 1694 Akonvesi 9 kpl
3 Anders Hämäläinen, veli Staffan ja vaimo, sotilaan vaimo
1 Staffan Staffansson Hämäläinen
1 vouti Johan Ivarsson (Kauhasen) vaimon tila, renki Antikaisen vaimo
2 torp. Per Tuckuin ja vaimo
2 torp. Bertill Eskelinen! ja vaimo

Vuosi 1697 Akonvesi 18 kpl!
4 And Hämäl ja vaimo, veli Staffan ja vaimo
0 Staffan Staffansson (Hämäläinen) kerjää ruokansa
4 vouti Johan Ivarssonin lesken tila
renki And. Andikainen ja vaimo 2
renki Bertill Ackain ja vaimo 2
Sel. hust. 1
2 torp. Pehr Tackuin ja vaimo
0 torp Mats Jannon ja vaimo kerjäävät ruokansa
2 torp Bertill Hilduin ja vaimo
2 Torp. Staffan Hilduin ja vaimo
Vuoden 1697 vanhoja rästimaksuja Akonvedellä oli
And Hämäläinen 2, Påhl Kättuin 2, Olof Keckoin 2 ja Hend. Wainikainen 1
Vuosi 1699 Akonvesi 7 kpl
3 Anders Hämäläinen, veli ja pso
4 Vouti Johan Ivarsson Skopan (Kauhasen) perikunta: 4 renkiä
Akonvedellä asui myös Riistavedenkylään kuuluvia mm. Vartiaisia!

Vuosi 1675 Akonvesi: Olof, Anders ja Staffan Hämäläin, , Oloff Kettuinen, Per Tolppain,
Mats Rissain, Per Matsson Vardiain, Mats Kaukonen, Gabriel Turunen,
Henrik ja Anders Huttuinen. Osa asui Vehkalahdessa.

Vuosi 1693 Pieksä 12 kpl
3 Thomas Thomasson Heikkinen, poika Thomas ja vaimo
2 Per Persson Heikkinen ja vaimo
3 Per Thomasson Heikkinen, poika Olof ja vaimo
4 Johan Matsson Tiihonen ja vaimo, veli Matsin vaimo, torppari Michel Winikaisen vaimo
Vuosi 1694 Pieksä 11 kpl
3 Thomas Thomasson Heikkinen, poika Thomas ja vaimo
2 Per Persson Heikkinen ja vaimo
2 Per Thomasson Heikkinen ja vaimo
4 Johan Matsson Tiihonen ja vaimo, veli Matsin vaimo, torppari Michel Winikaisen vaimo
Vuosi 1697 Pieksä 13 kpl
5 Thomas Thomasson Heikkinen, poika Thomas ja vaimo, veli Lars ja vaimo
3 Per Persson Heikkinen ja vaimo, renki Per Thomasson Heikkinen
2 Olof Olofsson Hortanainen ja vaimo
3 Johan Matsson Tiihonen ja vaimo, veli Matsin vaimo
Vuosi 1699 Pieksä 11 kpl
5 Thomas Thomasson (Heickinen), 2 poikaa vaimoineen (lautamies)
2 torppari Anders Heickinen vaimoineen
2 Pehr Heickinen ja pso
2 Johan (Matsson) Tiihonen ja pso (lautamies)

Vuosi 1680 Piexä: 1 Thomas Zachriksson Heickinen eli poika Thomas, 5/6 Olof Persson Horttain eli Per Thomasson Heickin, 5/6 Mats Andersson Tiihonen (lautamies)

Vuosi 1675 Pieksä: Mats Kettu, Thomas Heickinen, Olof Horttanain, Mats Tiihoin ja Knut Knutinen,
Henrik Vauhkoin ja Michel Viinikain. Tänne kirjatut Henrik, Pohl ja Anders Staffanainen asuivat Halunalla, Viinikainen Kotasalmella ja Kettu Vehkasaaressa..

Vuosi 1697 Vehkalax 12 kpl
6 Johan Rissanen (isä Mats Johansson) ja vaimo, veli Mats ja vaimo, veli Staffan ja vaimo
6 Eskil Tolppasen vaimo, veli Pehrin vaimo, poika Per ja vaimo, poika Eskil ja vaimo
Sven Parviainen siirtynyt Karjalan puolelle

Vuosi 1699 Vehkalahti 7 kpl
3 Johan Rissasen leski, veli ja pso
4 Mats Rissanen ja pso, veli ja pso
Nyt näkyy Tolpasten perheen katoaminen verotiedoista! Nälkäkuolemat!

Vuosi 1681 Vehkalax: Anders Pohlsson ( Laitinen) Laihiainen nyt Mats Johansson Rissanen

Vuosi 1697 Vehkasaari 2 kpl
Erik Eriksson Pitkänen ja vaimo
Vuosi 1699 Vehkasaari 4 kpl
4 Erik Pitkänen ja pso, renki ja pso

Vuosi 1681 Vehkasaari: Mats Persson (Kettu) nyt Nils Yletyinen

Vuosi 1699 Kotasalmi 10 kpl
6 Anders Toivanen, poika ja pso sekä toinen poika, renki ja pso
2 Mats Wartiainen ja pso
2 Mats Hyfföin (?) ja pso
Vuonna 1697 erään luettelon mukaan olisi ollut Kuopion henkikirjoissa oli perheenjäsenineen 29 säätyläistä, 1178 talonpoikaa ja 354 torpparia. Tässä lienee kuitenkin joko virhe tai tulkintavirhe. Edellä todettiin, että torppareita veljineen ja lampuoteja löytyi 26, joista 18:llä oli vaimo sekä yhdellä poika. Renkejä oli 94, joista 48:lla oli vaimo. Luvusta puuttuvat kerjäläiset, jotka eivät maksaneet henkirahaa.
29. toukokuuta 2013 / Akkep Nenäktip

Lähdekirjallisuutta:
1. Voudintilit
2. Läänintili Savosta vuosilta 1664, 1693 - 1704
3. Läänintilit Pohjanmaalta vuosilta 1675 ja 1679
4. Oikeuden pöytäkirjat 1993-1700 Kuopio
5. Omat aikaisemmat artikkelit kotisivuillani

Muita historian artikkeleita.