Laukkuryssiä, pohjoissavolaisia ym. Kajaanin - ja Raahen tulleissa 1675 ja 1679

1. Kreivi Pehr Brahen toiminnasta Suomessa

1.1 Pehr Brahen vapaaherrakunta

Kajaanin ja Raahen kaupungit perustettiin kaupan kehittämisen tarpeita ajatellen Suomen kenraalikuvernöörin kreivi Pehr Brahen toimesta; edellinen vuonna 1651 ja jälkimmäinen 1649. Tämä tapahtui hänen toisen toimikautensa vuosien 1648-1650 aikoihin. 1650-luvulla kreivillä oli Suomessa laaja Kajaanin vapaaherrakunta, johon kuului mm. Kuopion ja Iisalmen ja Kajaanin suurpitäjät, Suur-Pielisjärvi ja Pohjois-Pohjanmaan Saloinen. Lisäksi hänellä oli läänityksiä Etelä-Savosta mm. Kristiinan, Mäntyharjun ja Mikkelin pitäjissä sekä Lounais-Suomesta Parainen (Pargas). Ulkomailla vain "maallisia asioita" yliopistoissa opiskellut kreivi Brahe toimi valtakunnan ylimpänä lainvalvojana drotsina. Hänellä oli myös Ruotsissa laajoja läänityksi ja linnoja, joten hän oli eräs valtakunnan rikkaimmista miehistä. Suomen läänitysten verot kreiville lähetettiin Bogesundiin tai joskus Tukholmaan.


Kreivi organisoi erinomaisesti vapaaherrakuntansa asiat. Hän suoritutti Savossa vuonna 1664 vuoden 1561 maakirjojen tarkistuksen, mikä oli ainoa laatuaan ja hyvä tietolähde nykyisille Savon historian- ja sukututkijoille. Katovuosien sattuessa hän toimi nopeasti. Myönnettiin verohelpotuksi. Viljaa rahdattiin kreivin kustannuksella valtakunnan muista osista. Sitä jaettiin jopa ilmaiseksi kadosta pahiten kärsineille köyhemmille viljelijöille. Hän rakennutti vapaaherrakuntaansa teitä ja järjesti postinkulun. Esimerkiksi Pielisjärven maakirjoihin vuonna 1679 useaan kylään oli merkitty postitalonpoika "Påst". Kansa muistelikin myöhemmin kaiholla "kreivinaikaa". "Laukkuryssät" Venäjän puolelta eivät saaneet tulla vapaaherrakuntaan muualta kuin Kajaanin linnan ohi, jossa heidät piti tarkasti tilastoida. He saivat kuitenkin käydä varsin vapaasti kauppaa.


Ruotsissa oli vallalla ns. merkantilismi. Kaupankäynti pyrittiin keskittämään kaupunkeihin. Vieläpä kaupungitkin olivat tässä mielessä erilaisessa asemassa. Ulkomaan kauppa oli salittu vain ns. tapulikaupungeille, joita olivat aluksi vain Tukholma ja Turku. Muiden kaupunkien piti toimittaa vientituotteensa näihin. Talonpoikien keskinäinen "maakauppa" oli kielletty. Myyntituotteiden täytyi kulkea jonkin kaupungin tullin kautta, missä kerättiin tavaroista tullivero valtakunnan pohjattomaan kirstuun. Maakaupan kieltoa tosin valvottiin enemmän tai vähemmän tarkasti. Savon historian mukaan Iisalmen pitäjässä mainitaan olleen hyvin virkaintoisen maakaupan valvojan. Venäjän puolella vastaavaa järjestelmää ei (vielä) ollut, joten varsinkin rajaseudun asukkaat olivat siihen varsin tyytymättömiä.

1.2 Pehr Brahen läänityksen hallintokoneistosta vuonna 1679

Kajaanin Ämmäkosken saarella oli Kustaa Vaasan perustama kuninkaankartano jo 1550-luvulla. Siitä kertoo mm. Etelä-Karjalasta Lieksan, Nurmeksen Valtimon ja Kajaanin kautta Ouluun johtavaa vanhaa karjalaisten kulkureittiä "noussut" Ruotsille palveluksia tehnyt "Nousija Venäläinen". Kajaaninlinnan rakentaminen aloitettiin vuonna 1604, mutta kreivi Brahen aikana se kunnostettiin vastaamaan paremmin vapaaherrakunnan hallintokeskusta. Kreivin Suomen läänitysten keskuksena oli Brahenlinna puutarhoineen Etelä - Savossa Kristiinassa. 1600 - luvun alkupuolella Kajaanin linnassa kärsi valtiollista rangaistustaan historioitsija Johannes Messenius vuosina 1616-1636.


Vuonna 1678 lasimestari Noorman korjaili Kajaaninlinnan ikkunoita. Hoppmannin eli päällikön tupaan hän asensi 2 uutta ruutua, herra Thomassin tuvassa korjailtiin 14 ruutua, kellotuvassa "Urstuga" 2 ruutua, vahtimestarin kamarissa 4 ruutua ja varuskamariin "rust kammare" asennettiin 2 uutta ruutua. 22 ruudun korjailu maksoi 2:20 taalaria kuparirahassa (kpm) ja 2 uutta lasia 4 taalaria samassa rahassa. Uusi lasiruutu maksoi siis 2 taalaria (kpm). Hoppman oli sotilaiden päällikkö majuri Samuel Lång. Herra Thomas lienee ollut pappi. Tämän vaikuttavan näköisen pienen linnan venäläiset räjäyttivät isonvihan alkupuolella vuonna 1716. Nykyisin linnan raunioiden yli kulkee maantie!


Jokaisessa kreivi Brahelle kuuluvassa pitäjässä oli oma vouti. Sotkamo ja Paltamo kuuluivat Kajaaninpitäjään. 1770-luvulla Kajaanin voutina toimi Isac Hansson (Sinius), Pielisjärven Per Danielsson Bergenheim, Kuopion Johan Ivarsson (Skopa eli Kauhanen), Iisalmen Johan Mickelsson, Pohjanmaalla Saloisten pitäjässä Raahen pormestari ja suurkauppias (mm. tupakkakauppias) Henric Corte, Brahenlinnan läänin (Kristiina ym.) Abraham Javelin ja Paraisten Mats Jöransson. Brahenlinnan läänin kihlakunnan tuomari oli Nicolas Petrelius, joka nähtävästi asui Kristiinan tienoilla. Nimismies oli joka pitäjässä. Heitä ei näkynyt tässä kohtaa kreivin tilien palkkalistolla muita kuin Pielisjärven pogostan Karl Luckasson. Nimismiesten palkkatietoja näkyi muissa tilitiedoissa. Muualta löydettyjen tietojen mukaan Kuopion pitäjän nimismies oli Jonas Olofsson Lillius ja Saloisten (Raahen) Johan Johansson Forbuss. Prophosseja eli eräänlaisia poliiseja oli 4 kappaletta: Kajaanissa, Pielisjärvellä, Kuopiossa ja Iisalmessa.


Peloittavin vapaaherrakunnan palkannauttija oli "skarprättare" teloittaja. Hänen lisäkseen lievempiä ruumiillisia rangaistuksia antoivat "flagelatorit" piiskurit, joita oli Iisalmessa ja Kuopiossa. Viimeksi mainitun pitäjän piiskuri oli Mats Kuronen Kurolanlahdelta. Joskus 1660-luvulla mm. vanki Kirsti Piriselle teloittajaa haettiin Viipurista, mutta tämä ei päässyt perille Kuopioon. Lisäksi ilmeisesti lähes kaikista pitäjistä löytyi voudin apulainen maakapteeni. Näitä mainitaan Christian Bissel, Pielisjärvellä Lars Biörn, Kuopiossa voudin sukulainen Anders Johansson ja Iisalmessa Mats Asko. Kuopion pitäjään oli sijoitettu 4 rakuunaa ja Iisalmen 2. Kaajanin tullia hoiti Eric Persson noin 33:15 hopeataalarin (smd) vuosipalkalla. Raahen tullimiestä ei ole mainittu, mutta myöhemmin selviää, että tämä ilmeisesti oli kirjanpitäjä Karl Kranck. Hänen palkkansa oli noin 65:31 taalaria; siis lähes kaksinkertainen Eric Perssonin palkkaan verrattuna. Sekä kirjanpitäjä Kranck että nimismies Forbuss harjoittavat tullikirjan mukaan Raahessa ainakin karja - ja viljakauppaa.


Edellä mainittujen virkamiesten lisäksi vaapaherrakunnan tileistä maksettiin palkaa kirjureille, seurakuntien papeille, lukkareille ym. Palkkaa nautti myös vanha maakapteeni Per Tysk, joka vuonna 1656 avusti liperiläisten kapinan kukistamisessa. Kuopion pitäjästä löytyi postitalonpoikia neljä. Pielisjärvellä heitä ilmeisesti oli enemmän. Papeilla ja virkamiehillä saattoi olla luontaisetuina kalastusoikeus johonkin kruununkalastamoon. Iisalmen kirkoherra kalasti Kihlosalmella. Kyytirahoja saivat virkamiesten lisäksi postitalonpojat, joille myönnettiin myös veronalennuksia. Kyytirahoja nauttivat edellä mainitun Kirsti Pirisen tapauksessa Kajaanin prophossi, Viipurin skarprättare ja muutkin Kirstin kyytimiehet.


Teloittaja skarprättare sai jokaisesta "virkatyöstään" lisäpalkkion sekä joskus myös kirvesrahaa. Vuonna 1670 vieraillessaan Kuopiossa hän sai kirvestään varten 5:18 taalaria (kpm). Varsinainen "työn" hinta silloin oli ollut kuparirahassa 15:24 taalaria. Kuopiossa skarprettare oli vieraillut ainakin vuosina 1665, 1666, 1670, 1671 ja 1672. Vuonna 1666 vuonna hänen "vierailukustannuksensa" olivat 5:25 taalaria. Vuonna 1671 Lars Kurkisen kaulan katkaisemisen hinta oli ollut 11:26 taalaria. Vuoden 1672 "työ" oli maksanut kaikkiaan 9:24 taalaria.


Piiskarangaistus oli 1600 - ja 1700-luvulla useimmiten kujanjuoksu "gatuloppet". Siinä määrätyn rangaistuksen mukaisesti ehkä 30 - tai 50 miesparia muodostivat raipanantajien kujan. Rangaistava joutui kulkemaan ilman paitaa kujan läpi niin monta kertaa, kuin rangaistuksessa ilmoitettiin. Raippamiehet "kannustivat" raipoillaan rangaistavaa eteenpäin. 1700-luvun puolella mainittiin tietty lyöntimäärä jokaisella parilla. Pienemmät rahasakot saivat maksukyvöttämät suorittaa selkänahkallaan. Ainakin 1770-luvulla raipparangaista varten mm. Juankoskella pystytettiin käräjäsalin alueelle raippapaalu rautarenkaineen ja köysineen. Piiskurin flagellatorin ”työn” hinta vaihteli 1660- 1670 luvuilla 5 äyristä reiluun 2 taalariin (kpm).


Brahen vapaaherrakunnan voudit ja muut virkamiet kokoontuivat helmikuun alussa kynttilänpäivän aikaan Kajaanin konventtiin, jossa selvitettiin suuren vapaaherrakunnan edellisen vuoden asioita ja tilejä. Kreivi Brahe oli laatinut tarkat ja selkeät säännöt konventin toiminnalle. Sitä johti Kajaanin hoppman eli tähän aikaan Samuel Lång. Hoppmanille Brahe antoi alilaamannin valtuudet. Hän itsekin oli mm. Taalainmaan laamanni. Konventissa olivat läsnä ainakin kamreeri, pitäjien voudit ja "tuomari" eli nyt Nicolas Petrelius. Kainuun historian mukaan kamreerina toimi Karl Kranck, josta kuitenkin käytettiin tileissä arvonimeä "bookhållare" eli kirjanpitäjä. Sama mies mahdollisesti toimi Raahen tullivirkailijana. Ainakin vuonna 1679 hän teki tullin tilinpäätöksen. Kamreeri sai palkkansa jostain muualta. Voutien piti tarkastaa myös muiden pitäjien voutien tilit, jotta niiden oikeellisuus tulisi paremmin varmistettua (Kts. Kainuun historia osa 1!).


Kuopion suurpitäjän voutina toimi siis pappissukuun kuuluva Johan Ivarsson (Skopa eli Kauhanen), jolla oli maita Kuopion nykyisen kaupungin alueella sekä Juankosken Akonvedellä mm. Voudinsaari. Konventin aikaan Kajaanissa ilmeisesti pidettiin ainakin markkinat ja ehkä myös käräjiä, koska juuri näinä päivinä tullissa kävi melkoinen vilske. Esimerkiksi vuonna 1679 helmikuun alkuun yhdelle päivälle oli kirjattu toistasataa tullausta. Tunnelmaa varmaan kohotti sekin, että ainakin sotkamolainen Christer Mickoinen tullasi 1/2 tynnyriä oluttakin.


Raha - ja tavaraliikenne Per Brahen ilmeiseen (kesä)asuinpaikkaan Bogesundiin kulki monia eri reittejä. Kajaanista ja Pielisjärveltä se hoidettiin yleensä Oulun kautta, Saloisten pitäjästä tietenkin Raahen kautta, jossa Henrik Corte itse tai useimmiten hänen joku luottomiehensä tai palvelijansa toimitti rahat Bogesundiin tai joskus Tukholmaan. Pielisjärven voudin Bergenheimin rahoja Oulusta Ruotsiin veivät mm. Simon Määttä, kirjanpitäjä Karl Kranck ja Gabriel Groet. Kuopion vouti Johan Ivarsson saattoi käyttää myös Oulun reittiä, mutta ainakin kerran hän lähetti rahaa kreiville Viipurin kautta, josta rahat 3 300 taalaria (kpm) siirrettiin Ruotsiin kauppias Bertell Ruth Jacobssonin vekselinä. Sen toimitti perille Bertellin sukulainen Ruth. Vuonna 1680 Kuopion vouti oli koonnut "jäännös(vero)rahoja" noin 5 260 taalaria (smd). Iisalmen vouti käytti ainakin joskus Raahen pormestaria apunaan rahan - ja tavaran toimituksissaan Ruotsiin.


Kreivi Brahe tuotatti rahojen lisäksi Suomesta Bogesundin makasiinin mm. tervaa, viljaa, voita ilman suolaa ja suolattuna, ryynejä, jauhoja, lohta, lahnaa, kapahaukea ja kuivattua häränlihaa. Oravanahkoja kreiville lähettiin 1. syyskuussa 1679 Kajaanista 48 kiihtelystä "timber" eli 1 920 kappaletta ja vielä 25. lokakuuta 42 kiihtelystä, mikä oli 1 680 kappaletta. Jälkimmäisen erän lähettivät vouti Isak Hansson ja "Johan bockhollare". Kreivin aluksi nuiva asenne suomalaisia kohtaan oli parantunut. Muuan italialainen kreivin vieras oli valittanut, ettei tämä arvosta muita kuin ruotsalaisia ja suomalaisia! (Lindqvist: Ruotsin historia).


Jonkinlaisen kuvan Brahen Suomen läänityksistä ja niiden tuotosta antaa eräs tililuettelo. Siinä tilikirjan Debet-puolen summa oli 28 862 taalaria (smd). Tästä Kaajanin suurpitäjän osuus oli noin 8 900 taalaria, Iisalmen 6900 taalaria, Kuopion noin 6 400 taalaria, Brahenlinnan 3 800 taalaria, Saloisten 1 700 taalaria, Paraisten 80 taalaria, St. Mårtensin 90 taalaria ja Pielisjärven pogostan noin 1 300 taalaria (smd). Kajaanin tullista Johan Gamman tilitti 274 taalaria. Pielisjärven pitäjä oli kärsinyt vuonna 1656 sodan tuhoja ja väestön menetyksiä. Viljelyolosuhteet siellä olivat huonommat kuin esimerkiksi Kuopion pitäjässä. Suuria osia maa-alasta on suota tai kuivia kankaita. Lisäksi mm. Pielisen länsipuolen maanselällä maanpinnan korkeus merenpinnasta lukien on yli 200 metriä, kun se muualla on noin 100 metriä tai vähän yli. Lisäksi osa alkuperäistä karjaisista lienee täältäkin paennut Venäjälle.

2. Kajaanin tulli vuonna 1675

2.1 Kajaanin tullin toiminnasta

Kajaanin tullimiehellä Eric Perssonilla oli käytössään tullitupa, johon vuonna 1678 hankittiin Wasila Ignatanpojalta; ilmeiseltä "laukkuryssältä"; uuninpellit "spield till Tullstugan". Tullin tuotto vuonna 1679 oli kirjurin mukaan 267:28 hopeataalaria (smd). Kaupungissa vaikuttivat myös vouti Isac Hansson (Sinius) ja sotilaiden majuri ja päämies sekä hoppman Samuel Lång. Brahen vapaaherrakunnan kihlakunnan vouti (tuomari) Nicolas Petrelius kävi kaupungissa konventin aikaan ja ilmeisesti myös kesä- tai syyskäräjät pitämissä.




Tullikirjassa käytettiin hopeataalareita (smd). Tullimaksu näkyi kolmessa sarakkeessa.
1. sarake: hopeataalari (smd). 2. sarake: äyrit (öre). 3. sarake: äyrin kuudennekset (sex).
Taalari jakaantui 32 äyriin. Ns. pikkutullin määrä oli 1/32 tullattavan tavaran arvosta (tieto Kajaanin historiasta). Siten tullattavan tavaran arvon saa, kun kertoo tullisumman luvulla 32.


Kajaani , Sotkamo, Pielisjärvi, Iisalmi ja Kuopio siis kuuluivat mahtavan kreivin ja valtakunnan drotsin eli ylimmän lainvalvojan Pehr Brahen vapaaherrakuntaan. Myös tilikirjoista nähdään, että täällä hallinto oli kreivin ansiosta hyvin organisoitu ja tilikirjat yleensä hyvin siistejä. Kajaanin tullikirjoista tosin puuttuivat useimmiten tullauspäivämäärät ja tullaajien kotipaikka. Talvella ja tietenkin myös syksyllä tullattiin kankaiden ym. ohella enemmän viljaa ja muita elintarvikkeita.


Kajaanin talvitulli loppui 8. maaliskuuta. Sen jälkeen otsikkona oli "Kajaanin kaupungin kesätulli maaliskuun 9. päivästä alkaen vuonna 1675". Nyt siinä mainitaan muutaman karjalaisen kotipaikkakin. Kesätullin alkuun on kirjattu huomattavat määrät palttinaa ja hurstia(x)! Heti tullikirjan ensimmäiseltä sivulle on merkitty hurstia noin 3 600 kyynärää (noin 2,1 km) ja palttinaa noin 1 800 kyynärää (1,1 km). Talvitulli lienee alkanut silloisen pitkän joulukauden jälkeen tammikuun lopulla. Nähtävästi sen ajan virkamiehistö osasi nytkin sopivasti pimittää kreiviltä ja valtiolta myös vero ja tullitietoja, kuten se teki vuoden 1664 Savon maakirjojen tarkastuksessa. Siinä esimerkiksi talonpoikien karjamääristä lienee ilmoitettu ehkä puolet todellisista luvuista. Tuskinpa kreivi, rikas mies kun oli, joutui tästä vararikkoon.


(x)Huom! Tullissa hurstin ja palttinan määrät kohoavat ihmetyttävän suuriksi. Tulee jopa epäilys, että kyseessä olikin hurstilanka ja palttinalanka. Kuitenkin palttinakangasta oli paljon myynnissä. Pohjanmaan historia mainitsee, että lappalaisetkin alkoivat 1600-luvulla käyttää hurstia kotakankaina! Lisäksi, jos arvioi niiden hevoskuormien painoja, joita mm. liperiläiset toivat Kajaanin tulliin, niin "lanka - ja pellavakuormilla" ne olisivat jääneet varsin kevyiksi. Olisiko niitä kannattanut rahdata arviolta noin 200 km matkaa Kajaaniin?


Kajaanin tullia käyttivät lähinnä kaupungin lähiseudun, sekä sen koillis-, itä ja kaakkoispuolen asukkaat. Muutama talonpoika sinne eksyi Iisalmen pitäjän ohella myös Kuopion pitäjästä sekä tietenkin myös rajan takaisia karjalaisia kauppamiehiä. Suurin osa tavaroista tuotiin käytännön syistä keski - ja kevättalven aikana. Huonot kulkuyhteydet ja talonpoikien kesätyöt vaikuttivat kesätullauksen vähäisyyteen. Vasta rekikelit joskus marraskuun alkupuolella kasvattivat taas tullausmääriä. Vuosi 1675 oli katovuosi ainakin Kuopion suurpitäjässä, joten viljaa ei sinä vuonna liene liiennyt kaupattavaksi.


Savolaisten ja kainuulaisten tärkeimmät kauppatavarat näyttivät olleen vilja, kala, voi, tali, liha ja erilaiset nahkat. Tervaa poltettiin runsaasti mm. Sotkamossa. Esimerkiksi Ontojoen kankailla näkyy vieläkin vanhojen tervahautojen pohjia, joiden läpimitta voi olla yli 10 metriä. Sieltä terva nähtävästi vietiin suoraan ehkä kesällä veneillä tai talvella reellä suoraan Ouluun, joka oli merkittävä vanha kauppapaikka. Pohjois-Karjalasta itärajan pinnasta tuotiin tullattavaksi huomattavia määriä pellavaa "liin", hamppua "hamppa", palttinaa "lärfft" ja hurstikangasta "hurst" sekä jonkin verran myös sarkaa "walmar". Hursti oli ehkä pellavasta tai hampusta kudottua karkeampaa kangasta. Sanaa hursti käytettiin Savossa vielä 1950-luvun jälkeenkin. Sillä tarkoitettiin jotain halpaa päällysvaatetta tai peittoa. Menikö hurstia vielä Suomen kautta ulkomaiselle vai käyttivätkö suomalaiset sitä niinkin paljon? Ehkä siitä tervattuna sai myös jonkinlaisen sadevaatteen tai peiton.


Pohjoiskarjalaisten suorittamat hurstin ja muidenkin kankaiden tullausmäärät olivat jopa hämmästyttävän suuria. Vienanmeren rannalla Arkangelissa asui englantilaisia, hollantilaisia ja jopa persialaisia kauppiaita. "Laukkuryssät" ja myös Ruotsin puoleisen Pohjois-Karjalan kauppiaat sekä Brahean porvarit ostivat näiltä kangaita, mausteita ja muuta tavaraa (Oulun kaupungin historia/Virkkunen s.256). Siten suurin osa tullatuista kangaista oli nähtävästi lähtöisin jostain Länsi-Euroopasta. Pohjois-Karjalan väestö oli vuoden 1656 levottomuuksien ja kapinan jälkeen suurimmalta osalta Savosta lähtöisin. Jäljelle jääneistä karjalaisista monet olivat muuttaneet sukunimensä savolaiseen muotoon. Vain muutamia kreikanuskoisia alueita löytyi Liperistä ja aivan itärajan tuntumasta. Näidenkin asukkaista osa oli Savosta lähtöisin, mutta he olivat omaksuneet paikkakuntalaisten uskonnon, nimet, puheenparret ja tavat.

2.2 Rajantakaisten kauppamiesten tullauksista Kajaanissa

Heti vuoden ensimmäisenä tullauspäivänä muutaman pohjoiskarjalaisen jälkeen asteli tulliin Maxima Jächimoff. Hän tullasi palttinaa 100 kyynärää "100 al", josta tulli oli 20 äyriä ja "dweelek"-kangasta 30 kyynärää hintaan 6 äyriä. Koska 1 kyynärä oli noin 59 cm, oli palttinakankaan yhteispituus noin 59 metriä. Myöhemmin saapui lukuisia muita "laukkuryssiä". Ifwan Sabattinen tullasi kapahaukea "geddor" 80 leiviskää eli noin 640 kiloa, josta tulli oli 2:16 taalaria, hurstia 200 kyynärää ja palttinaa 200 kyynärää. Hänen tullikuormastaan löytyi myös tynnyri ruista, josta tulli oli 2:5 äyriä. Sabbattisten suku omisti aikaisemmin maat, johon Brahean kaupunki perustettiin (Pielisjärven historia osa 1/Kilpeläinen). Siten Ifwan saattoi olla kotoisin Lieksasta. Sawa Timitralla oli kapahaukea, voita 4 leiviskää, hurstia 400 kyynärää ja palttinaa 200 kyynärää.


Muista rajantakaisista kauppamiehistä mainittakoon Ifwan Rate, Teppan Jakoi, Carpa Ufnukowa (nainen!?), Jolessia Nieloff ja Michana Ifwanoff. He toivat mm. haukea, talia, ruista, voita, Dweelek-kangasta ja pellavaa. Jolesia tullasi myös tärkeintä vienankarjalaisten tuotetta, suolaa "saltt" 10 leiviskää (85 kilogrammaa), josta tulli otti Ruotsin valtion pussiin 3:2 äyriä. Jos tämä oli 1/32 tavaran arvostan niin 10 seulaleiviskän arvo oli 3 1/3 taalaria (smd) eli 10 taalaria (kpm). Venäläistä suolaa tullasivat 12 leiviskää myös Jöns Haapalainen, joka kuitenkin ilmeisesti asui Ruotsin puolella rajaa sekä Lars Haapalainen Wuogosta 8 leiviskää. Vuonna 1680 Kajaanissa 77,5 kyynärää jotain kangasta maksoi 155 taalaria (kpm) eli 1 kyynärä noin 2 taalaria, mikä teki 2/3 taalaria hopeassa (smd).


Varsinaisia "suurkauppiaita" olivat Lewoska Pälläkäinen, Ipatta Harakainen ja Michifor Pedroff. Harakainen tullasi aluksi 18 leiviskää suolaa. Myöhemmin hän tuli tulliin yhdessä Pälläkäisen kanssa. Miehiltä löytyy mm. sokeria 12 kollia "såcker 12 skåll" , viikunoita "fiikon" 1 kolli, rusinoita "russin" 3 kollia, anista "aniiss" 3 kollia ja pippuria "peppar". Kuormassa oli myös puoliverka "half kläde", sarkaa 5 kyynärärää, pellavaa 3 leiviskää, venäläismallisia käsineitä, rekivilttejä ja muita hevoskuljetukseen liittyviä tarvikkeita, kuten "häst tömör (ohjaksia) ja romar", messinkikattiloita ja kynttiläpihtejä "lius knipor", helmiä 7 kappaletta "gem: dreuckr 7 ste" . Petroffin kuormassa oli mm. dweelekiä, mausteita, pikkutiilejä, sudennahkaiset käsineet, sapelihäntiä "sabb. swantz" (suomennettu soopelinhänniksi!) 6 kappaletta ja paperia 1 riisi " "Papper 1 Riiss", sekä vieläpä silkkiä "stritt silcke" 2 luotia eli noin 26 grammaa. Riisistä paperia tulli oli 3 äyriä. Lassari Dantzoisella (Tanskasella!) oli edellä mainittujen mausteiden lisäksi myös inkivääriä "Ingefähr".


Edellä mainittu "naislaukkuryssä" Carpa Ufnukowa toi talvitulliin 15 leiviskää hamppua. Hän toi myöhemmin kesätulliin vielä 4 leiviskää pellavaa. Silloin Carpan kotipaikaksi oli kirjattu (Vienan) Kemi. Mikäli Carpan ulkoinen olemus oli edes kohtalaisen hyvä, lienevät poikamiesisännät suorastaan kilpaa ostaneet hänen tavaransa. Ehkä hänellä oli vielä jotain muutakin "Tax free tavaraa", josta ei tarvinnut maksaa tullia. Tosin "Carpa" saattoi olla miehen etunimi.


Vienanmerestä keitettyä suolaa tullattiin tarkasteluvuonna vielä yllättävän vähän. Myös tupakan puuttuminen "laukkuryssien" kauppatavaroiden joukosta ihmetyttää. Jo kreivi Pehr Brahe vuosina 1637 - 1640 suorittamillaan tarkastusmatkoillaan paheksui hämäläisten, savolaisten ja karjalaisten tupakointia. Pohjalaisia hän ei tietenkään paheksunut. Olihan siellä rannikolla vankka ruotsinkielinen asutus. Eikö tupakan viljely ollut vielä levinnyt Venäjälle vai oliko sieltä jonkinlainen tupakan tuontikielto? Tähän viittaava maininta löytyy vuosisadan lopulta käräjien pöytäkirjoista?!


Tulliluettelosta voidaan päätellä, että "Silkkiä kulkeutui ehkä Kiinasta myös Kajaaniin saakka. Jostain ehkä Intiasta kauppiaiden kuormiin eksyi mausteita ja luultavasti Kaspianmeren tienoilta kuivattuja hedelmiä. Tavaroiden välittäjinä toimi venäläisten ohella Kaukoidän kauppaita. Idän tuotteet tuotiin veneillä tai talvella reellä Volgaa pitkin ylös Moskovaan ja Novgorodiin sekä Arkangelliin, joista kauppiaat myivät niitä karjalaisille "laukkuryssille". Mausteet ja hedelmät tuskin tulivat Länsi-Euroopan kautta. Mistähän paperi oli peräisin? Valmistettiinko sitä "lumpuista" Moskovassa vai jossain lähempänä Suomen rajoja? Tuskin sitä enää tuotiin Kiinasta asti. Etelä-Venäjällä oli hiljattain ollut useimmiten kasakoitten aiheuttamia vakavia levottomuuksia. Tältä ajalta mainitaan kuuluisa kasakkapäällikkö Stenka eli Stepan Rasin, joka laulun mukaan "salmen suusta souteli Volgan laineille". Stenka lopulta otettiin kiinni ja teloitettiin Moskovassa. Myös Ruotsi oli vuosina 1675 - 1676 sodassa Tanskan kanssa Skonen omistuksesta. Ruotsi ja Puola omistivat Itämeren itärannat, joilta Venäjä oli suljettu pois. Ainakin englantilaiset ja myöhemmin myös hollantilaiset kävivät Venäjän kanssa kauppaa Vienanmeren Arkangelin kautta. Jälkimmäisten tiedetään ostaneen turkiksia myös noin vuonna 1533 perustetun Petsamon luostarin kauppiailta. Ehkä paperia ja tupakkaa sekä myös palttinaa saatettiin tuoda Länsi-Euroopasta! Vienanmeren rannalla toimivat edelleen vanhat suolakeittämöt. Myös Vienassa oli vanhastaan sulatettu rautaa järvimalmista.

Huom! Turkkilaiset tataarit sulkivat Silkkitien jo vuoden 1 000 vaiheilla. Laukkuryssien silkki lienee tullut idästä muuta kautta, tai englantaisten ja ehkä myös hollantilaisten kauppiaiden mukana Arkangeliin. Siellä he saivat käydä kauppaa tsaari Iivanan antamalla luvalla.

2.3 Pohjoiskarjalaisten tullauksista Kajanissa

Liperiläisiä Kajaanin tullissa varmaan oli enemmänkin. Näistä mainittakoon kuitenkin vain Ulasi Hartikainen ja Onissima Leskinen. Käsämänkylässä asuva Ulasi toimi jo vuonna 1681 Liperin lautamiehenä. Hänet ja myös "Mukanahossa" (Mikonahossa) Liperin eteläosassa asunut Samuel Leskinen esiintyvät vuoden 1697 alussa sattuneen Liperin nälkäkapinan yhteydessä. Ulasi tullasi 7 leiviskää hamppua, hurstia 200 kyynärää, palttinaa 50 kyynärää ja pellavaa 1/2 leiviskää. Onassima kävi vuoden kuluessa kaksikin kertaa tullissa. Talvella hän, samoin kuin Ulasi Hartikainen, tullasi muutaman leiviskän hamppua. Kesätulliin hän toi heti sen avauduttua palttinaa 600 kyynärää ja hurtstia 900 kyynärää. Näistä hän maksoi tullia yhteensä 6:18 taalaria. Nähtävästi monet liperiläiset olivat varsin varakkaita. Liperin asutus oli varsin vanhaa. Siitepölytutkimusten mukaan siellä viljeltiin jotain vehnälajia ainakin jo 1400-luvulla. Liperistä Kajaaniin kuljettiin Pielisjärveä pitkin pohjoiseen Nurmeksen länsipuolelle Kuokastenkosken suulle. Siitä alkoi järvien ja jokien hankala reitti pohjoiseen Maanselälle. Pehr Brahen ( 1753) selostuksen joki saattoi olla niin kapea, että vene tuskin mahtui siitä kelkemaan, Joissakin paikoin vene jouduttiin vetämään kosken ohi. Maansselällä kreivin mukaan oli vain kahden musketinkantaman vetomatka Oulujärven vesistöön virtaavaan jokeen, joka alkoi Maanselän lammesta!


Pielisjärveläiset kauppasi usein tavaroitaan Kajaanissa. Etelämpää Viipurin - ja Nevanlinnan kaupungit olivat ilmeisesti kuitenkin siellä suositumpia kauppapaikkoja. Pielisjärven länsiosan asukkaat Jöran Kuroinen Yläluosta, Olof Yletyinen Alaluosta ja Mats Ikonen Yläkeyritty tullasivat ruista; eniten Kuroinen; eli 4 tynnyriä. Jöranilla oli mukanaan myös voita 2 leiviskää ja talia sama määrä. Kuronen ja Yletyinen olivat pyydystäneet myös haukia nähtävästi Ylä - ja Alaluostan järvistä. Molemmat tullasivat sitä 3 leiviskää. Olof Nielsson Yletyisen isä tai ukki oli ilmeisesti kotoisin nykyisen Juankosken Pieksältä. Alaluostaan vuonna 1674 oli kirjattu toinenkin Olof Yletyinen, jonka tila oli merkitty autioksi. Pieksältä lähti jo 1630-luvulla Alaluostaan Olof Yletyinen "Höylä", joka lienee antanut nimensä Yläluostan Höylänkylälle. Olof Nilsson oli saanut verohelpotuksen kadon takia. Nyt häneltä liikeni myyntiin ruista 3,5 tynnyriä ja kapahaukea 3 leiviskää. Juuankylästä tulliin ilmestyivät mm. Bertill Linduinen ja Olof Turuinen, Cajosta Niels ja Lars Sikainen, Nurmeksesta Peer Pennainen, Haapajärveltä eli nykyisestä Valtimosta Påhl Tapanainen sekä Wuogosta Peer Kuiwalainen. Lieksasta eli Brahean kaupungista mainittakoon kauppamies Hemming Saastamoinen ja tilaton asukas Per Härköinen. Lieksaa kutsuttiin maakirjassa vuonna 1679 "Lieksan kylä eli Brahean säteri". Sitä ei siis kutsuttu kaupungiksi!


Kreivin perustamassa Brahean (Lieksan) kaupungissa maaveroa maksoi näihin aikoihin 29 maanomistajaa ja näiden lisäksi siellä asui ainakin 46 "irtolaista" tai tilatonta. Maanomistajista ainakin 7 ja tilattomista 3 käytti karjalaista sukunimeä. Tilattomista mainitaan mm. Måns Schomakar eli suutari. Kaupunki ei kehittynyt kreivi Brahen toivomalla tavalla kauppapaikaksi. Vertailun vuoksi mainittakoon, että vuonna 1675 Kuopionkylässä manttaaliveroa maksoi 69 henkilöä. Brahea kuten kreivi Brahekin kitui nyt viimeisiä vuosiaan. Kreivin omakätisten kuittausten kirjaimissa vuonna 1679 on monta ylimääräistä koukeroa. Hänen kuoltuaan vuonna 1681 kaupungin maat sai halttuunsa veronvuokraaja "arrendator" Samuel Enberg. Hän hääti vuoden 1685 tienoilla kaupungin asukkaat, repi talot ja kynti maan hovinsa tarpeisiin. Härköinen tullasi 1,5 tynnyriä ruista. Saastamoisella oli selvästikin kauppiaan taipumuksia. Hän toi tulliin kapahaukea 50 leiviskää, lehmännahkan, voita ja talia kumpaakin 2 leiviskää, hurstia 200 kyynärää ja palttinaa 150 kyynärää. Tullattavaa oli yhteensä 3:12 taalarin arvosta.


Juukalaiset, kajoolaiset ja joku lieksalainen tullasivat ruista ja ohraa; Turunen peräti 4 tynnyriä. Niilo Sikaisen ja valtimolaisella Tapanaisella oli kuormassa myös leiviskä tai pari voita. Muista pohjoiskarjalaisista tullivieraista mainittakoon Markus Partanen, jonka toi Kajaaniin tulliin 60 leiviskää kapahaukea, talia 2 leiviskää, hamppua 1 leiviskän, vasikannahkan, hurstia 400 kyynärää, palttinaa 200 kyynärää ja vielä ohraakin 1 tynnyrin. Nähtävästi juuri tämä Markus tuli 1600-luvun lopulla Syvärin itärannalle Nilsiän Keyritystä Ukkosten vävyksi. Hänen taloaan kutsuttiin "Köörtyn Partalaksi". 1900-luvun alussa talon nimi oli silloisen isännän mukaan "Köörtyn Kustila". Pielisjärven historian mukaan Markus Ollson Partanen oli eräs Brahean porvareista. Kun Enberg tuhosi kaupungin, porvari Markus muutti ilmeisesti Keyrittyyn. Partasia asui Keyritystä noin 20 kilometrin päässä Wuotjärven itärannalla jo 1640-luvulla. Ilmeisesti Markuksen veli oli Påll Olsson Pardainen, joka alkutalvesta tullasi 30 leiviskää haukea, 200 kyynärää hurstia ja 150 kyynärää palttinaa.


3. Raahen tulli vuonna 1675

3.1 Raahen tullin toiminnasta

Raahen tulli aloitti tullaukset heti 1. tammikuuta ja lopetti vasta 31. joulukuuta. Tammikuun puolivälissä pidettiin 6 päivän tauko. Kesällä oli hiljaista aikaa, jolloin tullauksessa oli pitkiä taukoja. Myös "joululoma" tullissa pidettiin 23. - 28 joulukuuta. Kiireisimpinä aikoina esimerkiksi alkutalvesta saattoi tullissa käydä 50 - 70 asiakasta päivää kohti. Kirjuri vuoden pääteeksi kertoi olevanssa armollisen kreivi Brahen palveluksessa.


Terva oli Raahen tullin ehkä tärkein tuote. Sitä toivat erityisesti alkutalvesta, mutta myös syksyllä lähellä sijaitsevien kylien asukkaat. Sulien aikaan tervaa tuottiin jonkin verran jokia tai merta pitkin. Yksityinen talonpoika toi talvikelillä kerralla tulliin yleensä 4-10 tynnyriä tervaa. Kesällä vesikuljetuksissa mm. Pattijoelta sitä tuotiin kerralla 16 tynnyriä. Kuitenkin kevät ja kesä olivat tervan suhteen verraten hiljaista aikaa. Loppukesällä ja syksyllä tullattiin enemmän voita, viljaa, erilaisia kotieläimiä, lohta "lax", siikaa, silakkaa "ströming" ja myös kapakalaa. Kapakalaksi kuivattiin mm. haukea, lahnaa, säynettä ja särkeä. Myös tervamäärät tullissa kasvoivat syksypuolella. Kesällä vasikat olivat kasvaneet hiehoiksi, eikä ne kaikki mahtuneet navettaan. Osa niistä teurastettiin syksyllä talven kulutusta varten. Syyskesällä jotkut pientilalliset saattoivat tuoda tulliin voita vain jopa 15 naulaa. Pohjalaiset tullasivat myös muutaman "timber" eli kiihtelyksen (40 kpl) "gråskin" eli oravavannahkoja" ja jonkun punaketun - sekä yhden karhunnahkan. Enemmän villieläinten nahkoja tuotiin kuitenkin Iisalmesta ja Kuopiosta.


Pohjalaiset papit ja virkamiehet olivat varakkaita. He tullasivat suuria määriä voita ja myös kalaa. Syyskuun alussa herra Josephus Josander tullasi 28 leiviskää voita, 1 tynnyrin lihaa, 3/4 tynnyriä lohta sekä 1 leiviskän juustoa "oste". Herra Mathias Saloisista toi tulliin voita 31 leiviskää. Herra Gabriel myös Saloisista oli ammatiltaan oikeastaan teurastaja. Hän nimittäin tullasi 16 vasikannahkaa ja leiviskän läskiä. Papinrouva osasi kutoakin. Hän lähetti myytäväksi 8 paria sukkia. Herra Gustaf Cajanus ilmeisesti nimensä mukaiselta seudulta rahtasi Raaheen 14 leiviskää voita ja 7 vasikannahkaa. Herra Henrikin leski Pyhäjärveltä oli kalanaisia. Häneltä liikeni myytäväksi 1 tynnyri silakkaa ja puoli tynnyriä suolakalaa "salt fisk".


Erikoisia kauppatavaroita olivat höyhenet ja tuohet. Jälkimmäisiä tuotiin maaliskuun lopulla ja taas loppuvuodesta jopa usean sadan nipuissa. Sitä tuskin käytettiin saunan uunin sytykkeenä. Tuohikatot ainakin maaseudulla olivat yleisiä. Raahelainen Jacob Andersson tullasia 1 leiviskän kuoretta "Nårs", vaasalainen Carll Johansson 5 leiviskää hylkeenrasvaa "siähl Traan", hailuotolainen "Carlö" Johan Hindersson 2 kappaletta hylkeennahkoja "siählskin". Syyskuun puolivälissä raahelainen Johan Michellsson tullasi 7 pientä rautapataa "Jern Gryter"sekä 10 leiviskää hamppua. Johan Thomasson samasta kaupungista toi puolestaan 1 leiviskän kuparia. Talonpojilla mm. Savossa kuparikattilat olivat vallitsevia vielä 1700-luvun puoliväliin asti.


Jöran Krukemaakare (ruukuntekijä) oli valmistanut kaakeliuunin kivestä. Myös tiilejä 600 kappaletta tuotiin myyntiin. Raahen pormestari Henrik Corte oli suurkaupias. Tammikuun puolivälissä mies toi tulliin "riimisuolattua" kalaa "Riimsalt fisk" puoli tynnyriä. Kesällä hän nähtävästi oli purjehtinut ulkomaille. Marraskuun alussa Corte tullasi tupakkaa 1 000 skålp Tabaak" ja 5 kipuntaa eli melkein tonnin verran hamppua. Skålp saattoi tarkoittaa naulan painoa (0,45 kg). koska tupakkarulla painoi 3,5 kiloa. Kyllä nyt tupakantuska helpotti Pohjanmaallakin. Hamppua ei siihen aikaan ilmeisesti polteltu, kuten nykyisen typerimmästä päästä olevat kansakunnan toivot tekevät. Jostakin Mattumäestä kotoisin ollut Olof Laitinen oli ajatellut myös nahkureita. Hän toi tulliin 3 tynnyriä parkkia "Barck", jota lienee valmistettu pajunkuorista. Samasta raaka-aineesta olisi saatu myös asetyylisalisyylihappoa eli ns. aspirinin kaltaista kuumelääkettä.


3.2 Tullaajia Peräpohjolasta, Pohjois-Savosta sekä Keski-Suomesta

Pohjois-Pohjanmaalta Iijoelta saakka tullissa kävi syyskuun alussa Knut Larsson. Hän toi 3 tynnyriä (lähes 360 kiloa) lohta, 1 tynnyriin suolasiikaa, 7 leiviskää voita, 1/2 tynnyriä lihaa, leiviskän haukea ja muutaman nahkan. Ruotsin puolelta Skellefteåsta Lars Olsson tullasi elokuussa kalkkia ensin 5 lästä 9 tynnyri ja myöhemmin vielä lisää samaa tavaraa. Torniolainen Johan Hansson yritti myydä Lapin tuotteina yhden "Lapp Muddn" eli poronnahkaturkkeja. Kiirunan lähellä Svappavaaralla toimi kuparikaivos ja ruukki kupariseppineen. Seutukunnalla oli pari muutakin kupariruukkia. Sieltä ei näköjään kuitenkaan tuotu tuotteita Raaheen saakka.


Kaukaisemmat tullaajat idästä Rautalammilta, Viitasaarelta, Iisalmesta, Kuopiosta, Liperistä ja itärajan takaa saapuivat rekikelien aikaan alku- tai kevättalvella sekä taas marras- tai joulukuussa. Muutamana päivänä tullissa kävi miltei pelkästään tätä "idän väkeä". Tervaa ei sieltä asti kannattanut tuoda Raaheen. Jotkut Iisalmen ja Kuopion pitäjien länsiosan asukkaat rahtasivat sitä muutamia tynnyreitä. Raaheen he toimittivat tavallisesti viljaa, kalaa, voita, talia, lihaa, kapahaukea, lahnaa, ahvenetkin mainitaan sekä mm. villieläinten nahkoja. Vuosina 1674 - 1675 Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa halla kävi alavilla mailla. Verokirjoista löytyy mainintoja "kärsineet kadon tai jopa suuren kadon". Muutama pitäjän isäntä sai kreivi Brahen toimittamaa avustusviljaa. Siten viljan vienti myyntiin lienee ollut normaalia vähäisempää. Kuitenkin jotkut kuopiolaiset tullasivat sitä 1 - 3 tynnyriä. Tullikirjasta voidaan päätellä, että Pohjois-Savosta ja Keski-Suomesta Raahen matkalle lähti samalta alueelta kauppaseurueita, joihin saattoi kuulua 5 - 10 miestä. Se oli tietenkin turvallisempaa mahdollisen ongelman sattuessa. Myös naapurin vajaaseen kuormaan voitiin lisätä omia myyntituotteita tai ostoksia.


Metsäneläinten nahkojen joukosta löytyi oravan ja punaketun nahkoja, mutta myös muutama jäniksen, näädän ja saukon nahka sekä höyheniä. Vielä isonvihan aikaan 1700-luvun alussa Iisalmen puolelta saatiin joku ahmannahkakin "fihlfrass skinnet". Hirvien metsästys oli rahvaalta kielletty. Joku savolaisista toi myös pellavaa, hamppua ja palttinaa. Keski-Suomesta kauppatavarat toimitettiin useimmiten Kokkolaan, mutta myös Raahen tuotiin viljaa, voita, kapahaukea, lihaa, humaloita, nahkoja ja myös höyheniä. Metsämiehiä näköjään löytyi Keski-Suomestakin. Påhl Påhlsson Wiitasaarelta tullasi 17 leiviskää haukea ja tynnyrin ohraa. Markus Pellinen samasta pitäjästä toi tynnyrin ruista, 2 leiviskää lihaa, leiviskää haukea, 1,5 leiviskää voita ja 2 leiviskää! humaloita.


Kuopiolainen Bertill Foutilainen (Smålander) Riistaveden Lohilahdesta kävi tullissa 26. helmikuuta. Hän toi myyntiin 1 tynnyrin ohraa, 8 leiviskää haukea, 1 leiviskän pellavaa, 1/2 leiviskää talia ja 150 kyynärää palttinaa. Samana päivänä Johan Niskanen saman pitäjän länsiosasta tullasia 2 leiviskää voita, 3 leiviskää haukea, 1/2 leiviskää talia ja 1 leiviskä kuhaa "Göös". Per Ratikainen ilmeisesti Maaningan tienoita oli myös helmikuussa tullissa tavaroineen. Mies toi 2 tynnyriä ohraa, 1 leiviskä haukea ja 1 leiviskä ahventa "abbor". Per oli istunut iltaisin uuterasti rantakivellä narraamassa ahvenia tai lienee pitänyt keväällä mertoja tai särkiverkkoja. Olof Kainulainen Nilsiän Palonurmesta toi 2 tynnyriä ruista, 2 leiviskää voita ja 1,5 leiviskää haukea. Anders Räisäinen (ehkä Räsänen) tullasi mm. 1 leiviskän vehnäjauhoja "hwetemiöhl". Eri asiakirjoista nähdään, että tätä viljalajia kasvatettiin Pohjois-Savossa pieniä määriä ainakin 1620-luvulta lähtien 1700-luvulle asti. 1620 luvulla vehnää papinveroina maksettiin jopa Iisalmen pohjoispuolella Vieremän Salahmilla. 1770-luvulla vehnää viljeltiin jo enemmän. Eräs kuopiolainen isäntä tullasi talkkunajauhojakin. "Josseph Matzson i Cuopio" oli metsämiehiä. Hän toi helmikuussa yhden 1 punaketun "Rödh Rääfsskin" ja 1 saukon "Utterskin" nahkan. Kalakukkoja ja kokkelipiimää ei nähtävästi viety Raaheen ainakaan myyntiä varten.


Iisalmelainen Jacob Hyvärinen kävi tullissa 7. helmikuuta mukanaan 2 tynnyriä ruista, 6 leiviskää voita, 1 leiviskä haukea ja 1 kiihtelyksen oravannahkoja "1 timber Gråskin" . Staffan Hyvärinen puolestaan tullasi 2. joulukuuta tynnyrin ruista, 10 leiviskää voita, 2 tynnyriä tervaa ja tynnyrin höyheniä. Lars Hattaisen (Haatainen) kauppatavarat olivat 10 leiviskää haukea, 1 tynnyri ohraa ja lehmännahka. Olof Lappaisella oli 2 tynnyriä ruista, 5 leiviskää haukea, 2 leiviskää voita ja 1 lehmännahka.


3.3 Vienankarjalaisia Raahen tullissa

Helmikuun 9. päivänä tulliin alkoi saapua myös "laukkuryssiä". Ensimmäisenä tuli "Jacob OrdinanPåika i Ryssland", joka tullasi: 5 kappaletta puoliverkaa "halfkäde", 2 riisiä paperi, 3 vilttiä, 5 näädännahkaa "Mårdar", 1/2 leiviskää anista, 2 leiviskää viikunoita, 1/2 leiviskää inkivääriä, 3 kappaletta "Jucht", 1 leiviskä sokeria "Såcker", 13 paria käsineitä, 20 kappaletta sapelihäntiä "Sabell Rumpor", 100 kynärää palttinaa, 50 kyynärää "Dwällt" ja 15 kyynärää "atlack". Tullia hän maksoi yhteensä 6:15 taalaria.


"Dråcheimo årttonpåika" saapui Jacobin jälkeen. Miehen kauppatavarat olivat: 1 leiviskä messinkiä, 3 "halfkäde", 100 kyynärää palttinaa, 4 vilttiä, 20 kyynärää "dwält", 10 kyynärää "Kiersi", 15 kyynärää raskia "Rask", 1 riisi paperia, 1,5 leiviskää viikunoita, 1/2 leiviskää inkivääriä, 1/2 leiviskää anista, 1 leiviskä sokeria, 10 naulaa (noin 130 grammaa) tinaa "Then", 7 kappaletta "Sabell Rympor" ja 5 paria sudennahkakäsineitä. Tavaroiden tulli oli 3:27 taalaria.


"Marckus Terentoi" toi 5 "halfkäde", 2 riisiä paperia, 8 kappaletta vesikonnahkoja "Jerfskin", 1,5 leiviskää viikunoita, 2 leiviskää sokeria, 1 leiviskä inkivääriä, 10 kappaletta pienempiä ahmannahkoja "små Jerfskin", 1 karhunnahka, 11/2 leiviskää "Swiskon", 12 näädännahkaa, 24 paria käsineitä, 5 paria sudennahkakäsineitä, 25 kyynärää palttinaa, 25 kyynärärää "dwälck", 4 vilttiä, 30 paria "Sabell Rumpor", 1 pari "gemeena Sablar" ja 6 kyynärää rask-kangasta. Näistä tulli otti 7:24 taalaria. Venäjän puolelta Raaheen saapui siis varsin vähän "laukkuryssiä". Matka sinne oli pitkä ja kilpailu luultavasti kovempaa kuin Itä-Suomessa.

3.4 Pohjoiskarjalaisia tullaajia

Tältä alueelta Raahen oli myös talvella pitkä ja hankala matka. Pielisjärveltä Raahen tullissa kävijoista ei löytynyt merkintöjä. Liperi sen sijaan oli päässyt kirjoihin. Maaliskuun 3. päivänä liperiläinen "Peder Kinnarain" (oli luultavasti Kinnunen) tullasi 200 kyynärää eli noin 120 metriä hurstikangasta, 4 leiviskää pellavaa ja 8 leiviskää hamppua. Samana päivänä toinen liperiläinen "Esaias Michilsson" toi 600 kyynärää hurstia, 100 kyynärää palttinaa, 3 leiviskää hamppua ja 3 leiviskää pellavaa.


Suomalaisen joulun edellä 22. joulukuuta Liperistä saapui tulliin vielä Lars Luckarinen. "Ryssän jouluun" oli vielä aikaa 10 päivää enemmän. Lukkaristen sukua muutti sinne mm. Nilsiän Syvärin itärannalta Keyritystä. Lars tullasi 100 kyynärää palttinaa, 50 kyynärää hurstia, 6 leiviskää hampua ja 1 leiviskän talia. Pohjois-Karjalassa osattiin myös kutoa ja myös neuloa. Nälkäkapinan melskeissä vuonna 1697 paljastui, että sieltä löytyi monelta köyhältäkin nenäliinoja, pellavavavaatteita, sukkia, villavaatteita ja jopa värjättyjä kankaita.

4. Kajjjaanin tulli vuonna 1679

4.1 Tullin toiminnasta

Tullikirjurina toimi siis Eric Persson, jonka kirjanpidossa oli selviä puutteita. Vuoden tilinpäätöksen olikin tehnyt Johan Gamman. Vaihdettiinkohan kirjuri tässä vaiheessa? Tilinpäätöksen mukaan vuoden tuotto oli noin 265 taalaria (smd) eli noin 66 lypsylehmän tai 33 suolatynnyrin arvon verran.


Kajaanissa eli Kajjjaanissa, kuten paikkakuntalaiset sanovat, tulli aloitti toimintansa 6. tammikuuta. Heti sinne änkesi 3 laukkuryssää ja 4 nähtävästi lähiseudun talonpoikaa: Määttä, pari Pulkista sekä Per Hindersson Kajaanista. Nyt tullikirjan reunaan oli merkitty päivämääriä ja tullajien kotipaikkoja. Seuraava tullimerkintä on vasta tammikuun 31. päivältä. Silloin Anders Sandman Pielisjärveltä tullasi 60 leiviskää haukea, 20 leiviskää voita, 10 leiviskää talia ja 50 kyynärää hurstia. Hänen jälkeensä tulissa kävi pari muutakin nähtävästi saman pitäjän talonpoikaa ruistynnyreidensä kanssa. Helmikuun 1. päivä oli vilkas. Väkeä tuli mm. rajan takaa, Pielisjärveltä, Sotkamosta, Ilomantsista sekä Pohjanmaan Haapajärven Hassinen, yhteensä 26 henkeä.


Helmikuun 2. päivänä tullissa oli suorastaan ruuhka. Kävijöitä oli yli 100 henkeä tavaroineen! Kuinkahan hyvin tavarat tuli syynättyä? Tulliin saapui lähiseudun talonpoikien ohella väkeä ainakin itärajan takaa, Liperistä, Pielisjärveltä, Sotkamosta ja Iisalmesta. Kaikkien kotipaikasta ei löytynyt kirjausta. Laukkuryssien määrä jää epäselväksi. Kotipaikkamerkintöjen mukaan varmoja itärajan takaa tulleita oli vain 5. Nimien ja tavaroiden perusteella heitä oli huomattavasti enemmän. Mausteet ja muut etelän herkut eivät enää olleet muodissa. Suola oli se, joka piti miehen tiellä ja laukkuryssän hengissä. Nytkin ryssien joukossa oli taas Carppa, tällä kertaa sukunimi oli Låskainen, joka oli valmistanut 5 kyynärää "half kläde". Carppa on ehkä miehen etunimi (juontunee nimestä Polycarpos). Karjalaisia tulliin saapui ainakin Liperistä ja nähtävästi Ilomantsistakin, joten nimien perusteella kaikkia Venäjältä tulleita ei voi tunnistaa.


Tulliin tuotiin ruista, ohraa, voita, talia, haukea, ryssänsuolaa, lehmännahkoja, punaketun nahkoja, oravannahkoja, höyheniä, pellavaa, hamppua, hurstia, palttinaa ja sarkaa. Yhdessä päivässä tullattiin hurstia yli 5 000 kyynärää (noin 3,00 km) metriä, palttinaa 2300 kyynärää (noin 1,36 km), sarkaa 20 kyynärää, hamppua 74 leiviskää noin (600 kg), pellavaa 10 leiviskää ja ryssänsuolaa yli 400 leiviskää (noin 3 400 kg). Myös vilja, kala ja voimäärät yhdelle päivälle olivat melko suuret. Kajaanissa ilmeisesti pidettiin näihin aikoihin markkinat ja ehkä myös käräjät. Kreivi Brahen Kajaanin konventti kokoontui helmikuun alussa kynttilänpäivän tienoilla selvittelemään vapaaherrakunnan asioita.


Helmikuun 3. päivälle on nähtävästi merkitty tullaukset aina juhannukseen asti. Joka tapauksesta helmikuun alussa tullissä kävi kansaa Venäjän Paanajärveltä, Pielisjärveltä, Iisalmesta, Kuopion pitäjän monista kylistä kuten Nilsiästä ja Maaningalta. Väkeä saapui myös Sotkamosta, Kuhmosta, Juuan Kajoosta, Kajaanista, Varpaisjärveltä jne. Kankaiden ja suolan määrät vähenivät; viljan, voin, talin ja kalojen määrät kasvoivat. Oravannahkojakin alkoi tulla enemmän. Jänikset olivat menettäneet turkinsa mm. Påhl Kuosmaselle, joka tullasi niitä ensin 19 kappaletta ja samalla myös 3 kiihtelystä eli 120 oravannahkaa ja sitten uudelleen 23. kesäkuuta 20 kappaletta jäniksen nahkoja. Hän asusteli ilmeisesti hyvillä jänis- ja oravamailla Tahkovuoren pohjoispäässä Jouhiniemellä. Tullissa esiintyy ensi kertaa kangaslaatu "aiwinainen" eli neliniininen pellava, joka mainittiin Wuotjärvellä Jöns Leskisen taloudessa 1650-luvulla. Se oli tavallinen kangas vielä 1900-luvullakin. Henrik Kassinen (Kaasinen) ilmeisesti Liperistä tullasi sitä 50 kyynärää. Iisalmelainen pappi herra Henric Lyyra; ranskalaista sukua; oli kalastellut haukia ja lypsänyt lehmiä. Hän nimittäin tullasi haukia ja voita.


Kesäkuun 23. päivän jälkeen tullissa pistäytyi oravien ja karhujen kauhu Abraham Hilduinen Hiltulanlahdesta. Hän tullasi 10 "gråskin". Karhulta hän oli ryöstänyt "1 st biörn Lelning"; tuskin leninkiä, mutta mahdollisesti "lellukan". Kesäkuun lopun ja heinäkuun 22. päivän välillä saapui tulliin taas karjalaisia ilmeisesti veneillä Lentuan koskia täyttä lentua laskien. Veneissä oli sentään pysynyt huomattavia määriä hurstia, palttinaa ja sarkaa sekä jonkin verran myös "Kirsi"-kangasta. Tullikirjasta löytyvät nimet "Jyrgi Sabattinen, Ulassi Tertieka, Råmana Rigonpoika, Matz Hyttinen, Pedroi Waskonpoika, Simana Jolkonpoika sekä Håma Pölläkäin. Sukunimi Hyttinen viittaisi myös Liperiin ja Sabattinen Lieksaan, joten tullaajien ei silloin olisi tarvinnut tulla täyttä lentua; haipakka olisi riittänyt. Tavaroita olisi silloin jouduttu jopa vetämään maata pitkin Valtimon ja Sotkamon vesistöjen välillä ehkä pari- kolmesataa metriä. Lentualta mainitaan talvella tullissa käynyt Per Kyllöinen, joka oli oli erikoistunut haukien pyytämiseen. Mies tullasi 63 leiviskää eli noin 535 kiloa haukea, 7 leiviskää voita ja hiukan viljaakin. Lentualla asui mm. Huotareita.


Elokuun 16. päivä oli tulliin astellut kreivi Brahen mies Kajaanista vouti Isak Hansson. Hän toi 33 tynnyriä jauhoja ja 32 kiihtelystä oravannahkoja". Samana päivänä tullasivat tavaransa herrat Ericus A. ja Ericus Erici Cajanus; molemmat paikkakunnan mahtisukua. Ensin mainittu Ericus herra oli kova kalamies tai - varas. Hänellä oli vaatimattomasti 92 leiviskää eli lähes 800 kiloa haukea, 1 tynnyri 9 leiviskää voita ja 4 tynnyriä höyheniä. Höyhenmäärästä voidaan päätellä, ettei hän ollut ampunut savolaisten rauhoittamia lintuja "kaakanoita", joista yleensä pöllähtää korkeintaan höyhen tai pari. Jälkimmäiseltä Ericuksella kalaa oli 12 leiviskää ja voita 10 leiviskää sekä 2 nahkaa "2 dieker skin". Jotain jälkimmäinen Ericuskin oli osannut nylkeä; eikä pelkästään talonpoikia.


Syyspuolella rukiin määrä tullitavaroiden joukossa kasvoi. Niitä tosin tuotiin kerralla yleensä vain 1 - 3 tynnyriä. Myös joku vaatekaupias pistäytyi tullaamassa tavaransa. Vuoden viimeiset tullaajat olivat Erici Persson Cajana, jolla oli 120 leiviskää eli reilu 1 tonni haukea sekä Huådar Drusinainen. Jälkimmäiseltä tullikirjaan oli merkitty vain "yhtä sun toista tavaraa" eli "åth skillige Partzeller". Nähtävästi hän toi nimensä perusteella ainakin rusinoita sekä ehkä myös vodkaa ja tupakkaa tms., joiden laatuun tullimies lienee ennen tullausta "tutustunut" muutaman päivän ajan. Tullin tilinpäätös oli 265:2:2 taalaria (smd). Monista tilikirjan otteista nähdään, että kreiville Ruotsiin lähetettiin jatkuvasti rahaa kerrallaan useita satoja taalaria kuparirahassa.


4.2 Rajantakaisten kauppamiesten ja karjalaisten tullauksista

Koska karjalaisten kotipaikkatiedot useimmiten puuttuvat, niin karjalaiset ja Vienasta sekä Aunuksesta saapuneita esitetään yhdessä. Tammikuun 6. päivänä "Janassima Lappalainen i Ryss Kemi" eli Vienan Kemistä toi 12 kyynärää "puoliverkaa" "half kläde", 15 naulaa tinavatia "Teen faath", 5 kyynärää, "dwelk"-kangasta, 50 kappaletta "sapelihäntiä" "sabbel Swantzar", 4,5 riisiä paperia, 5 kyynärää "Tubin", 1 toppa sokeria, 1 messinkisen "Lecken", 1 näädännahkan ja 1 "Jucht". Simana Drthonpoika! ja Triffon tullasivat 2,5 kyynärää "puolivaatetta", 10 naulaa viikunoita, 3 toppaa sokeria, 1 naulan anista, 26 kyynärää "Kirsi"-kangasta, 3 riisiä paperia ja 1/2 leiviskää inkivääriä. Laasari Dantzaisella oli 2 karhunnahkaa, 4 sudennahkaa, 1 vihreä puoliverka "1 st grönt half kläde", 3 kyynärää kirsiä, 1 pari sudennahkakäsineitä, 5 naulaa hamppua, 2 kappaletta Slesianpalttinaa "Slessing" ja 8 kyynärää dwelk-kangasta. Kaikki edelliset lienevät tulleet itärajan takaa.


Helmikuun 1. päivänä Ryssän Kemistä tuli lisää kauppiaita. Miehet olivat: Maxima Pölläkäinen, Ondrei Wmikon, Huådari Wahronpoika Pölläkain, ja Condratt Jyrginpoika. Jokainen tullasi 12 - 80 leiviskää venäläistä suolaa, eniten Candratt. Lisäksi kuormista löytyi jonkin verran hamppua ja puolivaatetta. Huådarilla oli myös 5 toppaa sokeria, josta tulli oli 10 äyriä. Nähtävästi rajan takaa tulleet Sawa Timidroi ja Ilia Jaconpoika tullasivat yhteensä 700 kyynärää palttinaa ja saman verran hurstia sekä jonkin verran talia . Sawalla oli haukea 74 leiviskää. Samalle päivälle oli kauppamiehiä kirjattu Ilomatsista. Pawila Pråkonpoika toi 250 kyynärää palttinaa, saman verran hurstia ja vielä 1 leiviskän voita. Pawilan kotipaikaksi oli merkitty "i Hamandz" ehkä Hammaslahti. Siidari Melentoinpojalla palttinaa oli 200 kyynärää, hurstia 300 kynärää, 55 leiviskää haukea sekä hiukan taliakin.


Myös Påll Olsson Pardainen, Matz Hulkoinen, Simpson Niirainen ja Henric Henricsson Hywöinen ilmeisesti olivat kotoisin itärajan pinnasta.; viimeksi mainittu Saramojärveltä. Hulkkoja asui Nurmeksen Yikylässä. Miehillä oli yhteensä 1 350 kyynärää palttinaa, 1 600 kyynärää hurstia, 182 leiviskää haukea, 3 tynnyriä ruista sekä jonkin verran voita ja talia. Seuraava karjalaisseurue oli Druffon Larinpoika, Gårdei Wasilanpoika, Kalina Erthonpoika, Pråckoi Witzakaula, Pedri Gårloin,Måckei Wahwenpoika ja Jyrgi Sabbatinen tuli tulliin 2. helmikuuta. Heidän pääasiallinen kauppatavaransa oli suola; 18 leiviskästä aina 32 leiviskään asti. Sabbattiselta löytyi 68 leiviskää haukea ja 100 kyynärää hurstiakin. Witzakaula oli vääntänyt vielä 4 kyynärää "half kläde".


Edellä mainittuna päivänä asteli tulliin myös myöhemmin kuuluisan kauppiassuvun esi-isä Maxima Dåroskainen yhdessä Ignata Gritzaisen ja Rådiwe Pedrinpojan sekä Iwan Nehwonpojan kanssa kuormissa yhteensä 1 500 kyynärää hurstia, 2 050 kyynärää palttinaa ja 30 kyynärää sarkaa. Yksin Ignatalla palttinaa oli 1 000 kyynärää. Lisäksi tullattiin jonkin verran pellavaa, hamppua ja haukea. Maximan jälkikasvua kävi 1770-luvun tienoilla ostamassa rautaa Juankosken ruukilta. Myöhemmin tullissa kävivät vielä Håata Condratenpoika ja Huri Iwatzuinen, joilla oli pienet määrät hurstia ja haukea.


"Ryssän Kemistä" saapuneiksi oli kirjattu Pedri Kananpoika ja Simana Fadoinpoika, joilla oli pelkästään suolaa yhteensä 60 leiviskää. Venäläistä suolaa toivat tulliin myös Kuisma Siissikä, Timofei Waskonpoika, Cuisma Brössönen ja Rigo Brössönen yhteensä 195 leiviskää. Kalina Mihkinpoika ja Wasila Iwananpoika näyttävät olleen tuotteidensa perusteella tavallisia maanviljelijöitä. Heillä oli haukea, talia ja ruista.


Liperistä saapui helmikuun 2. päivänä mm. Simana Jolkonpoika, Markoi Jyrginpoika, Teppana Jaconpoika, Jyrgi Rodinpoika, Lauri Gaurilonpoika, Mikitä Gaurilonpoika ja Ulasi Hartikainen sekä mahdollisesti myös Jacob Parviainen ja Simon Tickain. Simana oli tullannut mm. 100 kyynärää palttinaa ja 2 000 kyynärää hurstia, Markoi 500 kyynärää hurstia ja Teppana 100 kyynärää samaa tavaraa. Myös Ulasilta löytyi 300 kyynärää hurstia. Lisäksi miehillä oli pellavaa, hamppua, ruista, talia ja haukea. Parviaiselta löytyi 150 kyynärää palttinaa, 300 kyynärää hurstia ja 10 leiviskää haukea ja Tickaselta mm. 50 kyynärää hurstia.


Helmikuun 3. päivänä saapui muutama "laukkuryssä". Paanajärveltä kotoisin olivat Piminä Gauroinen, Nikane Waskinpoika ja Huådari Rågitta. Kotipaikkaa ei löytynyt Markoi Padrikalle, Clementiu Miroskalle ja Iwan Jarassimalle. Vienanmeren läheisyydestä tulleilla paanajärveläisillä oli tietenkin suolaa jokaisella 20 leiviskää eli 170 kilogrammaa, joka nähtävästi oli yhden hevosen vetämä rekikuorma. Myös muilla "ryssillä" oli suolaa 20 leiviskästä jopa 48 leiviskään henkilöä kohti. Jonkin verran myöhemmin karjalaisia tuli vielä lisää. Luetteloon olli merkitty suolakuormineen Ifwan Piminäinen ja Lurka Jentkäinen. Ennen kesäkautta kävivät vielä Siidar Isakinpoika, Laasari Sawanpoika ja Sawa Phopselu, joilla oli hurstia yhteensä 500 kyynärää ja palttinaa 100 kyynärää. Muita tuotteita olivat pellava, hamppu, voi, hauki ja jopa ruiskin.


Juhannuksen tienoilla tullasi Råmana Riigonpoika hurstia 500 kyynärää ja palttinaa 100 kyynärää. Hiukan myöhemmin Råmana tuli uudestaan yhdessä Jyrgi Sabbattisen ja Ulassia Tertiekan kanssa. Nähtävästi Matz Hyttinen, Pedri Waskonpoika, Rodiwan Pedrinpoika, Simana Jolkonpoika ja Håma Pölläkäin kuuluivat samaan serueeseen. Miehet saattoivat olla Pielisjärveltä tai Ilomantsin pohjoisosista. Miehillä oli mahtavat määrät kankaita.Hurstia löytyi noin 2 600 kyynärärää, palttinaa 2 100 kyynärää ja sarkaa 120 kyynärää, viimeksi mainitusta Sabbattisella oli 100 kyynärää. Pölläkäinen oli erikoistunut. Hän tullasi 5 kyynärää punaista vaatetta, saman verran kirsiä, 20 kyynärää "Llaggar"! sekä 3 kappaletta "Slessing". Vielä joskus syyskesällä tai syksyllä tullissa kävivät Thomas Huodar ja Joyssei Mihkelinpoika. Ensin mainittu toi 1 tynnyrin ruista, 15 leiviskää haukea, 1 tynnyrin höyheniä ja 3 leiviskää suolaa ja jälkimmäinen 1 tynnyrin ruista, 10 leiviskää haukea, 100 kyyynärää hurstia ja 50 kyynärää palttinaa.

4.3 Tullivieraita Pielisjärveltä

Tammikuun viemeisenä päivänä tullikirjassa kirjattiin edellä mainittu Anders Sandman Pielisjärveltä, joka ensimmäisenä pitäjänsä edustajana tullasi siis 60 leiviskää haukea, 20 leiviskää voita, 10 leiviskää talia ja 50 kyynärää hurstia. Helmikuun 1. päivänä saapuivat tulliin Påll Hywärinen, Henrich Pålsson Sutinen, Madz M. Pulkin ja Grels Linduin. He lienevät olleet kotoisin pitäjän keski- tai itäosista. Mats Pulkkinen löytyi myös Tiilikalta ja Hyvärisiä ja Lintusia Alakeyrityn kylästä. Sutisen kauppatavarat ja tullimaksut olivat: 2 tynnyriä ruista ruista 5:4 äyriä, 1 tynnyri höyheniä 1:0 äyriä, 2 leiviskää "ryssän suolaa" 0:4 äyriä ja 1 leiviskä voita 1:3 äyriä, mikä teki yhteensä 9:0 äyriä. Mies oli nähtävästä pistäytynyt Vienanmeren rannalla, ehkä uimassa, ja samalla reissulla suolaakin hankkimassa. Muilla seurueen jäsenillä oli ruista, voita, haukea ja Hywärisellä vielä 2 leiviskää lihaakin.


Helmikuun 2. päivälle oli siis kirjattu paljon tullivieraita. Nurmeksesta toi Erich Jokmannin renki 2 tynnyriä ruista, josta tulli oli 5:4 äyriä. Häntä ennen käväisi Hans Hårtanen kotoisin Lieksasta. Hannulla oli myös 2 tynnyriä ruista. Hans tai hänen isänsä oli lähtöisin Juankosken Pieksältä. Näiden jälkeen tullasivat tavaransa mm. Clemet Savolainen, Michil Kondilainen ja Per Linduinen. Viimeksi mainittu oli kotoisin Alakeyritystä. Hänellä oli peräti 27 leiviskää eli noin 230 kiloa haukea, 2,5 tynnyriä ohraa, 2 leiviskää voita, 1/2 leiviskää talia ja myös 10 kyynärää sarkaa. Miesten kotipitäjää ei mainittu, mutta Kondilainen asui Lieksassa. Sama koskee myös Madz ja Peer Kuckoista, jotka olivat selvästi kauppamiehiä. Madz tullasi 30 leiviskää haukea, 6 leiviskää voita, 200 kyynärää hurstia, 1/2 lieviskää pellavaa, 1,5 leiviskää hamppua sekä 1 kiihtelys gråskin (oravannahkoja). Peerillä oli mm. 11 haukileiviskän lisäksi pellavaa 6 leiviskä ja hamppua 7 leiviskää.


Edellä mainittuna päivänä Kajaaniin oli tullut Pieliseltä ainakin Oloff Tuowinen sekä mahdollisesti hänen peräänsä kirjatut Per Tuovinen ja Thomas Cauppinen. Olof Tuoviselta löytyi 200 kyynärää hurstia, 6 tynnyriä ruista ja kaikilta hiukan viljaa sekä talia. Jostain Karjalasta olivat tulleet myös Homa ja Mikita Kiiskinen, jotka molemmat tullasivat hiukan hamppua sekä Mikita myös tynnyrin höyheniä.


Helmikuun 3. päivä Pielisjärveltä mainitaan Anders Kårhoinen, jota ei tosin löytynyt pitäjän maakirjoista ja Jöran Kuroinen Alakeyritystä. Kårhåisen tullikuorma sisälsi 2 tynnyriä ruista, 3 leiviskää "S. och Talg ihoop" eli ainakin talia. Pielisjärven Ahmovaaralta toivat tavaroitaan myyntiin Thomas Lehikoin, Per Niirain, Olof Kuckoin sekä mahdollisesti myös Mons Nevalain ja Henrich Kårhoin. Lehikoisella oli 29 leiviskää haukea sekä ainakin talia, Niirasella ruista, voita ja talia, Korhosella ruista pari tynnyriä, voita 5 leiviskää dekä mm. 30 oravanhahkaa ja Kukkosella 3 leiviskää voita, saman verran haukea ja 1/2 leiviskää talia. Seuraava tullaaja olikin kauppamies Jacob Kirkinen. Kirkisiä asui mm. Joensuun tienoilla. Hänen reestään löytyi 66 leiviskää (561 kg) haukea, 20 leiviskää (43 kg) ryssän suolaa ja 1 leiviskä talia. Mikäli Jacob käytti vain yhtä hevosta, lienee sen pitänyt jyrkemmissä vastamäissä äheltää ihan tosissaan.


Ahmovaaralta tai Savitaipaleesta tullissa käväisi myös Peer Nevalainen, jolla oli mm. 8 leiviskää "S. och Talg" eli ainakin talia. Nurmeksen pohjoispuolelta Ylikylästä tavaroitaan esittelivät Simon Kotilainen ja Henrich Niirainen. Molemmilla oli pari tynnyriä ruista. Niiranen oli käynyt kynimässä luultavasti kaikki seudun kanat ja ehkä vielä räkätitkin. Niistä hän oli saanut kokoon tynnyrin verran höyheniä. Peer Puhacka Wedensuusta oli pitänyt keväällä rantakaislikossa mertoja tai järvessä haukiverkkoja. Hän toi tulliin 9 leiviskää haukea ja 1,5 tynnyriä ruista. Puhakan jälkeen tulikin Henrich Muikkunen, mutta hän ei ollut tuonut yhtään muikkua vaan myös 1,5 tynnyriä ruista. Olisi mies itse änkäytynyt tynnyriin, jolloin hän olisi voinut tullata muikkuakin. Vielä mainittakoon Henrik Hiiroinen Pielisjärveltä nähtäväsi sen pohjoisosasta Sotkamon rajalla sijaitsevan Hiirenjärven tienoilta. Mies oli lähettänyt eukkonsa tullaamaan 1 tynnyrin ruista ja 1 leiviskän voita. Pötköttiköhän ukko itse tullauskyvyttömässä kunnossa jonkin markkinapöydän alla?


Juuan Kajookin oli päässyt tullikirjoihin. Sieltä kävivät ainakin Lars ja Nils Sikainen sekä Cuisma Tuonoin. Sikaisetkaan eivät olleet onnistuneet sikojen teurastuksessa. He tullasivat molemmat 2 tynnyriä ruista ja Lars vielä tynnyrin höyheniä sekä Nils puolestaan 1 3/4 leiviskää talia. Cuismalla oli myös 2 tynnyriä ruista ja vielä 1 leiviskä voita. Kesä - ja syyskaudelta ei Kajaanin tullikirjasta löydy yhtään merkintää Pielisjärvestä.


4.4 Talonpoikia tullissa Kuopion suurpitäjän itäosasta

Nykyisten Juankosken ja Nilsiän alueelta Kajaanin suunta ei ollut kovin suosittu talonpoikien keskuudessa. Ehkä tieyhteydet sinne olivat kuitenkin huonot. Parempi kulkureitti vei Vieremän kautta Oulujärven länsipuolelle, joten Kajaani markkinapaikkana lienee jäänyt hiukan sivuun. Matkaakin sinne oli kuitenkin noin 100 kilometriä, maasto oli mäkistä ja majapaikkojakin oli reitin varrella vähemmän. Ehkä Raahessa saattoi olla edullisempaa myydä kalat, voit ja vilja sekä suorittaa välttämättömät ostokset. Jälkimmäisistä ainakin suola oli eräs tärkeimmistä.


Helmikuun 3. päivänä tullasi Lars Pasainen 1 tynnyrin ruista ja 4 leiviskää haukea. Pasainen asui Wuotjärvellä. Larssin edellä tullissa kävi Eskel Kuroinen ja hänen peräänsä Anders Ahoinen. Samoihin aikoihin tullissa vieraili myös Nils Yletyinen. Eskel Kuroinen asui Nilsiän länsipuolella Sänkimäessä, Anders Ahoinen löytyi Nilsiänkylästä ja Nils Yletyinen Juankosken Pieksältä tai Vehkasaaresta. Eräs Anders Ahoinen asui myös Rautavaaran lähellä Palojärvellä ja Yletyisiä Luostanjärvien alueella. Kuroinen lienee jo lopettanut viljelyhommat. Hän tullasi 3 leiviskää haukea ja hiukan talia. Anders Ahosella oli vain 2,5 tynnyriä ruista ja Yletyisellä 1,5 tynnyriä samaa tavaraa.


5. Raahen tulli vuonna 1679

5.1 Raahen tullin toiminnasta

Tullivirkailijana toimi ilmeisesti kirjuri Karl Kranck. Hän laski vuoden tilinpäätöksen, jonka mukaan tullin tuotto oli noin 527 taalaria (smd) eli noin 130 lypsylehmän tai noin 66 suolatynnyrin arvon verran. Tämä oli 2-kertainen verrattuna Kajaanin tullin vastaaviin lukuihin.


Tulli vastaanotti tavaroita pääsääntöisesti melkein joka päivä tammikuun alusta huhtikuun 6. päivään asti. Sitten seurasi 3 kuukauden tauko aina kesäkuun 6. päivään asti, jolloin Hans Forbes (ehkä Forbus) tullasi 3 leiviskää kuoretta "nors". Forbus toimi pitkään Oulu pormestarina. Taas tulli ei toiminut 2:een kuukauteen ennen kuin vasta 11. elokuuta. Kirjuri Kranck saattoi pistäytyä juuri näiden pitempien taukojen aikana Ruotsissa. Syyskauden tulli oli avoinna epäsäännöllisemmin. Saattoi olla yli viikon mittaisia taukoja. Marraskuun loppupuolelta aina 22. joulukuuta asti toiminta oli säännöllisempää. Joulutauon jälkeen 28.12. alkaen tulli oli avoinna vuoden viimeiset päivät. Vuoden viimeisenä päivänä tullattiin vain Karl Matsson Raakin (ilmeisesti kirjuri Kranck itse) 1 tynnyri riimisuolattua siikaa.


Tullaajien määrä vaihteli suuresti. Suurimmat kävijämäärät olivat talvikaudella aina 22. maaliskuuta asti, jonka jälkeen heidän määränsä romahti. Parhaina päivinä tullaajien määrä ylitti reilusti 100 kävijän rajan. Näistä mainittakoon 12. tammikuuta ja 13. tammikuuta, 22. helmikuuta ja 8. maaliskuuta. 200 kävijän rajapyykki ylitettiin 8. maaliskuuta. Nämä huippupäivät kuvastanevat markkina -, aatto - tai käräjäpäivää. Joulun edellä suurimmat tullausmäärät olivat 11. joulukuuta lähes 60 ja 18. joulukuuta lähes 50 tullaajaa.


Mistä asti Raaheen tuotiin tavaraa? Suurin osa tullaajista oli kotoisin lähiseudulta Pohjanmaalta. Kaukaisimmat tullivieraat tulivat tammikuun 11. päivä. He olivat kerimäkeläiset Johan Pålsson, Johan Larsson ja Erik Matsson. Jostain syystä miesten sukunimet puuttuivat. Savossa asuvilla se oli lähes jokaisella. Ensin mainitulla oli vain hamppua 27 leiviskää (noin 230 kg), josta hän maksoi tullia 27 äyriä smd. Johan Larssonilta löytyi hamppua myös 27 leiviskää, hurstia 30 kyynärää ja pellavaa 13 leiviskää. Erik Matssonilla puolestaan oli hamppua 17 leiviskää ja pellavaa 1/2 leiviskää. Ruuhkapäivänä 8. maaliskuuta saapui tulliin Hämeenkyröstä Henrik Matsson, jolla oli tullattavana humalaa oluen mausteeksi. Mies itse ei liene ollut humalassa. Myös 3 muuta miestä Hämeestä "Tavastland" kävi tullaamassa samaa tuotetta yhteensä 15 leiviskää. Hämeessä ajateltiin vain olut - ja sahtikekkereitä!


Myös 8. päivänä maaliskuuta Henrik Henriksson "Hämeestä" tullasi maltaita, pellavaa, hamppua, palttinaa 20 kyynärää, hurstia 9 kyynärää ja vielä höyheniäkin. Edellä mainittuna päivänä saapuivat Liperistä kankaineen Mats Persson ja Mats Kinnunen. Samana päivänä väkeä ahtautui tullikamariin mm. Viitasaarelta, Rautalammilta, Iisalmesta ja Kuopiosta. Keski-suomalaisia tullissa kävi jo alkutalvesta sekä vielä joulukuun 10. - ja 15. päivän aikoihin. Pohjoisen suunnasta Raahessa pistäytyi joku tårniålainen Samuel Semppe lapintavaroineen sekä eräs haukiputaalainen. Laukkuryssiä tullissa kävi vuoden aikana ehkä vain yksi. Ehkä he tullasivat tavaransa vain Kaanissa ja Oulussa tai vielä pohjoisempana.


Tavallisimmat kauppatavarat olivat terva, viljatuotteet, kalatuotteet, lihatuotteet, tali, voi, pellava, hamppu, nahkat, sekä syyspuolella kotieläimet. Tervaa tuotiin ja paljon lähinnä Pohjanmaalta erityisesti rekikelien aikaa. Jotkut jokivarsien talonpojat toivat sitä myös venekelien aikaan. Yhdellä tullaajalla sitä oli tavallisesti 4 - 8 tynnyriä, mutta 12 tynnyrin määräkin esiintyi. Viljaa ja kalatuotteita tullattiin melkein koko talvikauden. Syyskesällä uuden sadon kera sitä tuli tulliin useimmilta kävijöiltä, mutta määrät saattoivat olla vähäisiä: 1/4 tynnyriä, 1/2 tynnyriä, 1 tynnyri jne.


Karkeasti voidaan sanoa, että tervaa tullattiin talvella ja viljaa, eläimiä ja voita syksyllä. Joulun edellä kauppaa käytiin lähes pelkästään elintarvikkeilla. Tosin viljaa, voita ja kalatuotteita tullattiin tervan ohella paljon myös talvikaudella. Niitä toivat erityisesti kauempana rannikosta asuvat talonpojat. Kesällä tullin toiminta oli vähäistä. Silloin kaski-, kyntö-, kylvö- ja heinätyöt sekä sadonkorjuu veivät talonpoikiena ajan. Kesällä myös kauppiaat saattoivat purjehtia Tukholmaan tai kauemmaksikin noutamaan uusia myyntituoteita. Tervanpolttoa vuodenajat eivät niin pahasti häirinneet, kunhan vain tervaspuut oli kuivattu.


Voita tuotiin sekä Pohjanmaalta, Keski-Suomesta että Pohjois-Savosta. Tullausmäärä henkilöä kohti voi nousta 1 tynnyriin tai 7 - 8 leiviskään. Esimerkiksi kuopiolainen Christer Julkuinen toi sitä 8. maaliskuuta 1 tynnyrin verran. Syyskesästä lähtien pohjalaiset toivat tulliin voita, mutta niiden määrät saattoivat olla vain muutama naula tai ehkä leiviskä tullaaja kohti. Lehmät lypsivät laidunkaudella hyvin, joten voitakin jäi myyntiin. Lohta tullasivat meren rannan ja jokivarsien asukkaat. Myös Viitasaarelta asti Henrik Jöransson toi joulun edellä 7 leiviskää (60 kg) suolalohta, josta tullia meni 7 hopeaäyriä. Tammikuun 23. päivänä toi iisalmelainen Jöran Lukkarinen 22 leiviskää haukea. Yleensä tullatut (kapa)haukimäärät talonpoikaa kohti jäivät alle 10 leiviskän (85 kg).


Erikoisempia kauppatavararoita: Erik Rautio Kalajoki ankkureita 24 leiviskää ja jotain nauloja 1 000 kappaletta. Myös Iisalmelainen Påll Eskillsson tai vähäisen määrän rautaa. Riimisuolattua kalaa tuottiin usein Hailuodosta, mutta myös jokivarsien asukkaat aina Haukiputaalle saakka osasivat saman suolaustekniikan. 22. helmikuuta iisalmelaiset Olof Tahvoinen ja Lars Tossavainen tullasivat leiviskän "Tahllkon miöhl" eli talkkunajauhoja. Pohjanmaan Mangilasta tulliin tuli tuohineen Per Hattuin, jolla niitä oli 100 kappaletta. Säynettä kauppasivat 11. tammikuuta mm. viitasaarelainen Påll Tossavainen ja pyhäjokelainen Johan Niskanen. Rautalampilainen kaima Johan Niskanen puolestaan oli käynyt ahkerasti oravametsällä. Hän varmaankin tiesi vastauksen arvoitukseen "Kukkaro kuusessa, helisevä juuressa. Mikä se on?" . Juho tullasi "2 timber" eli kiihtelystä oravannahkoja. 23 tammikuuta Elias Niskanen Rautalammilta toi tullin 1,5 leiviskää "Rom eli mätiä". Olikohan se peräti myöhäissyksyllä kutevan muikun mätiä? Eliakseltakin löytyi oravanvahkoja peräti 4 kiihtelystä.


Tuoretta kalaa "fersk fisk" tuotiin Wihannista. Iisalmelainen Olof Nissinen tullasi mm. höyheniä ja 4 kappaa herneitä. Herneistä saisi jo muutaman kunnon annoksen rokkakeittoa. Suolasiikaa kävi syyskuun 15. päivä tullaamassa itse pormestari Henric Corte. Tulliin tuotiin myös joku punaketun - ja jäniksen nahka. Wiitasaarelainen Henrik Hassinen ei ollut mikään hassumpi mies. Hän toi tulliin suuren kuorman, josta löytyi mm. ohraa 2 tynnyriä, voita 8 leiviskää, haukea 10 leiviskää sekä lisäksi lihaa, talia sekä vasikan ja lehmän nahkat. Raahessa hän tullasi ja ilmeisesti myi tämän vetohommissa laihtuneen hevosensa, josta tullia meni 8 äyriä hopeassa. Ehkä Heikin hevonen oli nyt yhtä hieno kuin mustalaisella: "Kun hännän alle katsoi, niin hampaat näkyi". Taikuri Kuikka Koposelle se olisi ollut vielä käyttökelpoinen. Hänen olisi ollut helpompi änkäytyä hevosen mahaan. Oliko Hassisella toinen hevonen vai palasiko hän kotiin liftaamalla tai jalkapatikassa? Iisalmelaisen Lars Olssson Kärkäisen kuorma helmikuun 22. päivä oli selvästi erilainen kuin muiden tullaajien. Hänellä oli ruista 2,5 tynnyriä, suolattua haukea 1 leiviskä, höyheniä 1 leiviskä (8,5 kg), "fåglar årrar" eli ehkä teeren tai muiden lintujen pyrstöjä 6 kappaletta, "haraskin" eli jäniksennahkoja 10 kappaletta, (kapa)haukea 2 leiviskää ja rautaa 2 leiviskää.

5.2 Laukkuryssien tullauksista

Venäläiset "laukkuryssät" puuttuivat lähes täysin! Vain vanha tuttu Markus Terentoi saattoi olla sellainen. Hän tullasi 22. helmikuuta rusinoita "Rusin" 1,5 leiviskää , "half kläde" (ehkä verkavaate) 2 1/2 kappaletta "st" ja 5 tinatuoppia. Oliko Raahessa kilpailu kovempaa, niin ettei sinne enää kannattanut tuoda mausteita, sokeria, paperia jne.

5.3 Pohjois-karjalaisia tullissa

Pielisjärven pitäjä ei oltu merkitty yhdenkään tullaajan kotipaikaksi. He nähtävästi kävivät kauppaamassa tuotteensa Kajaanissa, Oulussa, Lappeenrannassa tai Viipurissa. Edellä mainittiin liperilaiset Mats Persson ja Mats Kinnunen, jotka niinkin myöhään kuin maaliskuun 8. päivä tullasivat kankaitaan. Kinnunen löytyy myös Oulun tullitiedoisista. Mikäli "rospuuttokelit" olisivat alkaneet aikaisin, olisi kotiin paluussa hevoskyydillä ollut pahoja ongelmia. Ensin mainitulla Matilla oli pellavaa 5 leiviskää, hamppua 1,5 leiviskää, hurstia 300 kyynärää ja palttinaa 50 leiviskää! Toisella Matilla puolestaan oli hurstia 300 kyynärää, palttinaa 100 kyynärää sekä hamppua 2 leiviskää.

5.4 Talonpoikia Raahen tullissa Kuopion suurpitäjän itäosasta

Raahe näyttää olleen melko suosittu kauppapaikka koko Kuopion suurpitäjän pohjoisosan talonpoikien keskuudessa. Valitettavasti Oulun tullaustietoja ei löydy, joten Raahen ja Oulun vertailu ei onnistu. Tavarakuormia Raahen lähti esimerkiksi Riistaveden, Juankosken ja Nilsiän tienoilta. Helmikuun 13. päivä tullissa kävi vain 9 tullaajaa; kaikki Kuopion pitäjästä. Ensimmäinen tulija oli Grels Leskinen ehkä Kuopion tienoilta. Grels tullasi ohraa 3 tynnyriä, haukea 1 leiviskän ja voita 1 tynnyrin (noin 136 kg). Mikäli hänen kaikki kauppatavaransa oli siinä, oli niitä arviolta non 420 kilogrammaa. Hevoskuormassa istui tietenkin usein myös mies. Lisäksi siitä löytyi ainakin heinää hevoselle ja miehen eväät ja mahdolliset matkavaatteet. Ehkä osa tavaroista tuli toisten kauppamiesten kyydissä!


Hänen jälkeensä tuli pieksäläinen Per Heikkinen, jolta löytyi ohraa 2,5 tynnyriä ja talia 5 naulaa; siis melko vähäinen tavaramäärä. Sitten tullikirjaan oli merkitty riistaveteläiset Jacob Hätinen, Anders Sihvoinen ja Henric Hietainen. Jaakon tuotteet olivat: ohra 1,5 tynnyriä ja haukea 8 leiviskää; siis noin tavaraa noin 130 kg, Antin: ohraa 1 2/3 tynnyriä sekä Heikin: voita 1 tynnyri ja pellavaa 1/2 leiviskää. Wuotjärveläinen isäntä Peer Leskinen rahtasi Raaheen 10 leiviskää haukea, tulli 10 äyriä, 1,5 tynnyriä ruista, tulli 4:2 äyriä ja taliakin vielä 1/2 leiviskää, tulli 0:5 äyriä (5/6 äyriä). Pekan kauppakuorma painoi noin 250 kiloa. Wuotjärvestä sai silloin, kuten nytkin runsaasti haukea.


Juankosken Vehkalahdelta Pohjanmaalle oli lähtenyt Eskel Tolpainen, jolla oli ohraa 1,5 tynnyriä, haukea 1,5 leiviskää ja talia 1 leiviskä ja Pieksältä Pehr Knutinen ja Johan Matson Tihoinen. Tolppaselta löytyi ohraa 1,5 tynnyriä, haukea 1, 5 leiviskää ja talia leiviskä. Vajaa 20 vuotta myöhemmin Tolpasten perheestä kuoli 13 henkeä nälkään. Nämä olivat Juankosken ja Nilsiän seudun ainoat tunnetut katovuosien 1695 - 1696 uhrit. Kalaa saatiin talvella ja huonoilla ilmoillakin. Knuutisen kuorma sisälsi ruista 1,5 tynnyriä ja haukea 3/4 leiviskää ja Tiihosen ruista 2 tynnyriä.


Helmikuun 22. päivä tullissa oli hyvin vilkas päivä. Kävijöitä oli noin 150 henkeä; näiden mukana Syvärin itäpuolen Korhosia, Nilsiän Murtolahden Jalkasia, Nilsiänkylän väkeä sekä vielä Kuopion Pelonniemeltäkin lisää Heikkisiä. Pelonniemeläisellä Lars Heickisellä oli mukanaan ohraa 1 tynnyri, riistavetäisellä Bertil Tuovisella voita 1 tynnyri, ohraa 2,5 tynnyriä ja pellavaa 1/2 leiviskää. Syvärin itäpuolelta saapui Sigfrid Kårhoinen ja tullasi 2 leiviskää voita. Saman kylän miehiä oli Philpus Kårhoinen ja hiukan isomman kuorman kanssa. Siitä löytyi 4 tynnyriä ruista, 3 leiviskää haukea, 1/2 leiviskää voita ja 1 tynnyri höyheniä. Korhonen näköjään oli käynyt lintumetsällä. Nilsiän Kaaraslahdelta (nykyisin Pajulahtea) isäntä Henrik Ruskainen halusi myydä 9 leiviskää haukea, 1,5 tynnyriä ruista, 1,5 leiviskää talia ja 2,5 tynnyriä ohraa. Kuorma painoi arviolta noin 430 kiloa. Nilsiän Sänkimäen kylästä lienevät olleet Casper ja Lars Pietikäinen (po. Pitkänen). Tullivirkailija oli kirjannut Casperille ruista 4 tynnyriä ja haukea 1/4 leiviskää sekä Larssille talia 1/4 leiviskää, ohraa 3 2/3 tynnyriä, haukea 3 leiviskää, voita 1/2 leiviskää ja vielä talia 1/2 leiviskää.


Nilsiästä Lars Linduinen tullasi ohraa 1 tynnyrin. Lars oli näihin aikoihin jo lopettelemassa viljelyhommia. Hänen seuranaan oli pieksäläinen Nils Yletyinen, pelonniemeläiset Per, Bertill ja Lars Heikkinen sekä Sigfrid Wardiainen ilmeisesti Riistavedeltä. Yletyinen kauppasi 1,5 tynnyriä ruista, Heikkisiltä löytyi ohraa yhteensä 5 tynnyri, sekä haukea 1/2 leiviskää. Toinen riistaveläinen Sven Parviainen näytti olleen innokas kalamies. Hän tullasi 17 leiviskää haukea, mikä on noin 145 kiloa. Lisäksi Svenillä oli ohraa 1 tynnyri ja 1,5 leiviskää talia. Hiukan epäselväksi jää, kuuluiko Svenille myös 200 kyynärää palttinaa vai toiko sen iisalmelainen Lars Huttuinen.


Edellä mainittu kaaraslahtelainen Henrik Ruuskanen kävi Raahessa myös 8. maaliskuuta, jolloin hän toi ruista 3 tynnyriä ja ja haukea 2 leiviskää, josta tullia meni 10:2 hopeaäyriä. Kuorman arvo olisi siis 31 taalaria (smd). Heikki oli saanut nähtävästi riihensä uudelleen lämpimäksi vasta sydäntalvella. Heikin mukana oli Nilsiän Keyritystä Olli Lukkarinen, jolla oli voita 1 leiviskä, ohraa 2,5 tynnyriä ja kapahaukea 4 leiviskää. Samana päivänä tullasi myös kuopiolainen Johan Leskinen hamppua 2 leiviskää, talia 1 tynnyrin ja vielä hiukan ohraakin. Sitten alkoivat kesäkelit ja - kiireet, jolloin Kuopion tienoilta oli hankala matkata Raaheen.


Vasta Joulukuun 10. päivä rekikelien alettua oli Raaheen taas matkustanut kuopiolaisseurue. Tullikirjassa mainitaan Jöns Leskinen Wuotjärvi (tai Haminalahti), Eskell Kuroinen Sänkimäki, Henric ja Peer Pasainen Wuotjärvi sekä Per Julkuinen Venäjänsaari Maaninka. Näiden kanssa samaan aikaa tullasi Piippolan Leskiset Jöns, Titus Påhlsson ja Henric Påhlsson. Nähtävästi seurue yöpyi Piippolan Leskelässä, josta mukaan liittyi myös talon väkeä. Piippolan Jöns Leskinen tullasi tervaa 5 tynnyriä, Titus 8 tynnyriä ja Henrik 2 tynnyriä. Kuopion Jöns Leskisellä oli ohraa 2 tynnyriä ja haukea 8 leiviskää, joista tulli oli 13 äyriä (smd). Siten kuorman arvo oli 13 taalaria (smd) eli 39 taalaria (kpm). Eskel Kurosella oli ruista 2 tynnyriä ja haukea 2 leiviskää ja tulli 7 äyriä (kuorman arvo 21 smd), Henric Pasaisella ohraa 1,5 tynnyriä ja haukea 7 leiviskää ja tulli 10 äyriä (kuorman arvo 30 kmd), Per Julkuisella ruista 1,5 tynnyriä ja voita 1 tynnyri sekä Per Pasaisella ruista 1,5 tynnyriä ja haukea 10 leiviskää ja tulli 14 äyriä (kuorman arvo 42 kmd). Viimeksi manitun Pasasen tullitavarat painoivat arviolta 250 - 300 kiloa.


Seuraavana päivänä tullissa kävivät murtolahtelainen Per Jalkainen, nilsiäläinen Henric Ahoinen sekä myös Påfwall Wänäinen Väänälästä. Henrik mainitaan tosin tilalliseksi vasta 1700-luvun puolella. Saman niminen Ahonen asui myös Pielisjärven Alakeyrityssä. Jalkanen tullasi ruista 2 tynnyriä, talia leiviskän ja haukea 2 leiviskää, Ahonen ohraa 3 tynnyriä, lihaa 3 leiviskää, talia 1/2 leiviskää ja ruista 1,5 tynnyriä sekä Wäänänen ruista 1,5 tynnyriä. Ahosen kuorma painoi arviolta 300 - 380 kiloa. Ehkä osa tavaroista oli Wäänäsen kyydissä. Heidän mukanaan tulliin olivat saapastelleet Jöns Hilduinen ja Anders Ruotsalainen molemmat Kuopion pitäjästä. Miehet tullasivat ruista ja ohraa.

6A. Läänintileistä ym. saatuja (ja laskettuja) hintoja vuonna 1679:

Jos hintoja vertaa 1700-luvun alkupuolen hintoihin, niin ne olivat ilmeisesti hopearahassa!
Tosin inflaatio "1600-luvun lopulla" (mistä alkaen?) kolminkertaisti kuparirahan arvon (Lähde 3. s. 332).
Kuitenkin vuonna 1721 hallintokoneisto antoi viralliset "virtuaaliset" hinnat tärkeimmille tuotteille.
Vuonna 1679 1 hopeataalari (smd) vastasi noin 3 kuparitaalaria (kpm).


1. Brahenlinnan kihlakunnanvoudin Nicolas Petreliuksen tileistä (smd):
1 tynnyri viljaa 2,25 daler ; myös 2,5 daler parissa muussa kohtaa.
1 leiviskä voita 1,625 daler; sama hinta toisessa kohtaa.
1 tynnyri ruista noin 2,250 daler
1 tynnyri ohraa noin 2,249 daler!
1 tynnyri kauraa noin 1,1 daler; toisessa kohtaa 1,16 daler.
1 tynnyri maltaita noin 2,2 daler
1 tynnyri papuja noin 2,4 daler.
1 naula (425 g) humaloita noin 21,5 äyriä


2. Kuopion voudin Johan Ivarsson Kauhasen tileistä vuonna 1679:
100 taalaria kpm (kupari) = 33:16:16 taalaria smd (hopea) (eli suhde oli noin 3 : 1)
Pienellä laskulla hinnoista selvisi, että 1 daler = 30 äyriä! (oikea arvo on 32!)
1 leiviskä = 20 naulaa (tämä tuli oikein).
viljan hinnan mukaan laskien 1 tynnyri = 30 kappaa! (oikea arvo 32 kappaa)
Jos 1 kappa = 4,5 litraa, niin 1 tynnyri oli 135 litraa. (oikea arvo 32 kapan mukaan on 146,5 kg)
Jos 1 kappa = 5,5 litraa, niin 1 tynnyri oli 165 litraa.

1 leiviskä voita noin 1,625 daler
1 tynnyri viljaa 2,25 daler
1 tynnyri ohraa 2,25 daler
1 tynnyri jauhoja 2,25 daler
1 leiviskä kuivahaukea noin 0,75 daler
1 leiviskä keittokalaa "kookfisk" noin 2,5 daler


3. Muualta poimittuja:
1 tynnyri lohta 12 daler (smd). Saloinen!
1 tynnyri suolasiikaa 5 daler (smd). Saloinen!
1 tynnyri herneitä 4 daler (smd). Saloinen!
1tynnyri silakkkaa 4 daler (smd). Saloinen!
1 tynnyri kauraa 1,125 daler. Brahenlinna!
1 tynnyri herneitä 2,25 daler. Brahenlinna!
1 tynnyri maltaita 2,2,25 daler. Brahenlinna!


1 leiviskä suolalihaa noin 2/3 daler
1 tynnyri silakkkaa noin 4 daler (Pargas)
1 aami (åhm) heinää 1 daler (Pargas)
12 naulaa suolaa 6 äyriä, joten 1 leiviskä = 10 äyriä = 1/3 daler.
1 tynnyri kalkkia noin 1/3 daler (Brahenlinna)


4. Iisalmen papin palkan perusteella:
1 leiviskä (8,5 kg) voita 1,5 daler
1 tynnyri viljaa 1,5 daler
1 leiviskä haukea 3/4 daler


5. Karjan hintoja vuonna 1679 Paraisilta:
1 tamma 10 daler
1 lehmä 4 daler
1 hieho (tieru) 4 daler
1 hieho (tieru vuoden vanha) 1:16 daler
1 lammas 9/12 daler = 3/4 daler (= 24 äyriä)
1 leiviskä voita noin 1,62 daler


6. Muita mittatietoja 1500 - 1600 luku. (Rovaniemen historia/ Outakoski)
a) Vetomitat:
1 tynnyri = 4 nelikkoa = 32 kappaa = 146,5 litraa
1 kiihtelys (timber) oravannahkoja = 40 kpl
1 tynnyri lohta = 14 leiviskää = 119 kg
1 tynnyri voita = 16 leiviskää = 136 kg


b) Raha:
1 daler = 4 markkaa = 32 äyriä
1 äyri = 3 äyrityistä = 192 penninkiä


c) Paino:
1 kipunta = 20 leiviskää = 170 kg
1 naula = 32 luotia = 425 g. Naulan toinen nimi on markka.


6B Rengin ja piian vuosipalkat Pohjanmaa tai Parainen 1679:

Tässä äyri lienee jaettu 32 äyrinosaan!

1. Rengin vuosipalkka kuparirahassa (kpm)

käteistä rahaa: 8:10:16
liha 6 leiviskää: 3:0:0
silakka 1 tynnyri: 4:0:0
suola 2 leiviskää: 2:10:16
Yhteensä: 16:21:8 taalaria.


Näiden lisäksi ilman rahallista arvoa oli palkaa:
6 tynnyriä viljaa (arviolta noin 40 taalaria).
3 leiviskää voita (arviolta noin 14:19 taalaria).

Tämän mukaan vuosipalkan arvo olisi noin 60 taalaria (kpm),
mikä vastaisi noin 5 lehmän arvoa.

2. Piian vuosipalkka (kpm)

käteistä rahaa: 8:10:16
liha 3 leiviskää: 1:16:0
silakka 1/2 tynnyriä: 2:0:0
suola 2 leiviskää: 2:10:16
Yhteensä: 12:16:0 taalaria.


Näiden lisäksi ilman rahallista arvoa oli palkaa:
3 tynnyriä viljaa (arviolta noin 20 taalaria).
1,5 leiviskää (1 leiviskä 10 naulaa) voita (arviolta noin 7:9 taalaria).

Tämän mukaan vuosipalkan arvo olisi noin 40 taalaria (kpm),
mikä vastaisi noin 3,4 lehmän arvoa.
Palkat löytyivät läänintileistä, joten em. lienevät olleet Brahen palveluksessa.


Verrattakoon, että Saloisten pitäjän maakapteenin vuosipalkka oli 22:02 daler (smd) eli noin 66 taalaria kuparirahassa. Hänellä lienee ollut vielä muita luontaisetuja.



Lähdeteoksia:
1. Läänintilit Pohjanmaa 1675 ja 1679.
2. Venäjän ja Neuvostoliiton historia/ Kirkinen ja co.
3. Savon historia osa II:2 / Saloheimo ja co
Akkep Nenäktip 16.12.12

Muita historian artikkeleita.