Kuopion pitäjän kulkuyhteyksien järjestely vuonna 1768

1. Vanha kestikievarilaitos

1.A Savon kestikievareista vuonna 1649


Savon eteläisissä pitäjissä kestikievarilaitos lähti kehittymään yksittäisten tienvarsitalojen omistajien toimesta. He majoittivat matkustajia ja suorittivat kyytejä omilla hevosineen ilman naapurien apua. Juvan Koikkalassa asui 1500 - luvun lopulla tunnettu kestikievarin pitäjä Matti Leskinen. Vuoden 1649 kesäkäräjillä käsiteltiin maaherran kehoituksesta Savon pitäjien kestikievarien paikkoja.

Juvan kestikievarit ja krouvit pohjoisesta etelän suuntaan olivat: 1. Thomas Härkänen (Härkälässä), josta 3 peninkulman etäisyydellä oli 2. Per Pasain Kaihumäki (nimismiehen talo), josta oli 2 peninkulmaa 3. Olof Turakaisen taloon melko lähelle Mikkelin pitäjän rajaa.

Rantasalmen kestikievarit ja krouvit Savonlinnan suunnasta ilmeisesti etelästä pohjoiseen: 1. Henrik Mustonen, 2. Olof Kettunen, 3. Lars Mölkersson, josta 3 peninkulman päässä sijaitsi Leppävirran puolella Varkaudessa 4. Clemet Holopaisen kestikievaritalo.

Leppävirran kestikievarit ja krouvit etelästä pohjoiseen: 1. Clemet Holopaisen kievari, josta oli 3 peninkulmaa, 2. Johan Sigfidssonin kievari ilmeisesti Leppävirran kirkonkylän tienoilla. Tästä 2 peninkulman päässä oli 3. Påhl Reinikainen, josta taas 2 peninkulman päässä Kuopion Puutosalmelta löytyi 4. Henrik Hyvärisen kievari.

Kuopion kestikievarit ja krouvit etelästä pohjoiseen: 1. Henrik Hyvärisen (Hyvärilä), josta oli 3 peninkulmaa Kuopion Savilahteen 2. Hans Taskisen (nimismies) taloon. Taskilasta 3 peninkulman päässä nykyisen Siilinjärven puolella Koivusavossa oli 3. Ivar Savolaisen kievari. Tästä taas oli 3 peninkulman matka Iisalmen Pajujärven tienoille Nils Ruotsalaisen (nimismiehen) taloon.

Iisalmen kestikievarit ja krouvit etelästä pohjoiseen: 1. Nils Ruotsalainen, josta 3,5 peninkulmaa luultavasti Lapinlahdelle 2. Lars Matssonin taloon. Tästä taas Nerkoon pohjoispuolelle Ulmalaan 2 peninkulmaa 3. Påhl Ulmasen talo. Siitä edelleen 3 peninkulmaa 4. Anders Kaarakaiselle. Tästä 3 peninkulmaa Vieremälle 5. Hans Kurviselle, josta 3 peninkulmaa Vieremän Salamajärvelle 6. Påhl Mackoselle. Tästä oli 3 peninkulmaa Savon pohjoispäähän Vieremän Nissilään 7. Påhl Nissiselle. Nissilästä päästiin Oulujärvelle osaksi kankaita ja osaksi jokireittejä pitkin.

Kreivi Pehr Brahen toimesta vuoden 1650 jälkeen kunnostettiin kulkuväylä Pohjanlahden uudesta kauppapaikasta Raahesta Kestilän (kestikievari) kautta Kajaanin Vapaaherrakunnan hallintokeskukseen Kajaaniin. Samalla rakennettiiin kesäteitä ja siltoja Kuopion puolelta Iisalmen kautta Pohjanmaalle. Kajaanista kuljettiin kesäisin tavallisesti Oulujärven länsipäähän veneillä. Sieltä siis tultiin osaksi vesiteitä ja osaksi kankaita pitkin Nissilään. Kestikievareissa oli jo 1600-luvulla uloslämpiävät "korsteeni" uunit. Ivar Savolainen emäntineen Koivusavossa oli saita lämmityksen suhteen. Kerran matkustajien tullessa majataloon se olikin täynnä savua. Isäntä oli sulkenut lieden pellit ja pötkötti ilmeisesti savun alapuolella penkillä. Kun matkavieraat yrittivät avata pellit, talon väki esti näiden aikeet. Siitä syntyi kunnon tappelu, jota käsiteltiin käräjillä.

1.B Kuopion suurpitäjän kestikievareista vuonna 1750-luvun jälkeen


Kuopion pitäjässä kestikievaritoiminta 1750 – luvulla kestikievarilaitosta parannettiin maaherran kehotuksesta. Teiden varsilta valittiin sopivia taloja kestikievareiksi. Vuonna 1758 Kuopion pitäjän kestikievarit ja niiden talonumerot olivat: Puutossalmi 1, Niuvanniemi 1, Koivusaari 2, Halola 5, Kuopio 2, Väänälä 1 ja Tavinsalmi 5.

Vuonna 1767 kestikievareita järjesteltiin taas uudelleen vuoden 1766 kestikievariasetuksen mukaisiksi. Kuopion pitäjässä kestikievareiksi tulivat Puutossalmi 1, Niuvanniemi 1, Koivusaari 2, Halola 5, Pöljä 4, Kuopio 2, Väänälä 1 ja Tavinsalmi 5.

Kasvava liikenne vaati yhä lisää majoitustarvetta, kyytihevosia ja - ja miehiä. Kievareille järjestettiin varataloja, joista kukin vuorollaan tuli "holliin" pitämään kievarissa miestä ja hevosta kyydin tarvitsijoiden varalta. Naapuritalot voivat järjestää myös reservihevosia. Kyytirasitus aiheutti tienvarsiasukkaiden valituksia. Kyyti maantietä pitkin tapahtui 2 – pyöräisillä kärryillä, joissa saattoi olla istuimena jonkinlainen "lautakyhäys" ilman jousitusta.

Kievarin piti järjestää matkustajille tupa, pöytä ja penkki ilmaiseksi matkustajille. Varakkaammissa pitäjissä kievarien tuli antaa vuodevaatteet, pöytäliinat, ruokailuvälineet, kynttilät, polttopuut, ruokaa, kaljaa. Hevosille tuli löytyä heinää, kauraa ja olkia. Köyhempien pitäjien kievareissa matkustajat joutuivat yöpymään isäntäväen kanssa savupirteissä, jonka lattialle pantiin kupo olkia ja jonkinlainen päänalunen. Yöpymisen hinta oli yksi äyri. (K. Wirilander ym. Savon historia osa III s. 546 – s. 560. Wirilanderin historiasta ei löydy mainintaa vuoden 1768 Kuopion pitäjässä tehdyistä kestikievarijärjestelyistä.).

2. Uudet kestikievarijärjestelyt Kuopion syyskäräjillä vuonna 1768

Maaherran viraston ohjeistamaa kestikievariasiaa käsiteltiin 3. lokakuuta 1768 aamupäivällä. Paikalla olivat muun muassa herra hovisihteeri ja kruununvouti Henrik Martini ja maaherra Ramsayn edustajana kapteeni ja ritari herra Torsten Tavast. Siihen asti käräjiä oli lähes koko ajan hoitanut Juankosken rautaruukin entinen kirjanpitäjä ja entinen varamaaviskaali Georg Tauler. Kuopion kruununnimismies Samuel Agander ei pystynyt enää pitämään käräjiä. Hän kuoli kuukauden kuluttua. Tauler osoittautui jälleen kerran tarmokkaaksi ja monipuoliseksi mieheksi. Hän oli toiminut muutama vuosi aikaisemmin Juankosken ruukin tarkastajanakin.

Maaherran virasto oli antanut uudet ohjeet kestikievaritalojen, kyytien ja varatalojen järjestämisestä saman vuoden elokuun viimeisenä päivänä. Hankkeen taustalla oli kuninkaan 11. joulukuuta 1766 antamat ohjeet.

2.1 Kesäkestikievarit vesiteitä pitkin

Vallitsevan kestikievarijärjestelyn tarkastelu aloitettiin pitäjän eteläpäästä. Lähin kestikievari sijaitsi Leppävirran kirkonkylässä. Sieltä pääsi Kuopioon sekä maatietä että vesireittiä pitkin. Vanhastaan Kuopion puolella oli toiminut vesitietä pitkin tapahtuvaa liikennettä hoitamassa kestikievari Puutossalmella Hyväristen ylläpitämänä. Hiljattain tapahtuneessa uudistuksessa kestikievaria hoiti Kuhaistenlahdessa asunut Pekka Hyvärinen, jonne matkaa Leppävirran kirkonkylästä tuli 3,5 peninkulmaa. Peninkulma lienee ollut 10,688 kilometriä. Leppävirran kievari hoiti kyydit Kuhaisiin.

Hyvärinen halusi kuitenkin luopua kestikievarin pidosta. Hän oli jättänyt luopumista koskevan anomuksen maaherran virastoon, josta oli tullut asiaa koskeva päätös saman vuoden huhtikuun 22. päivä. Anomuksen piti saada käräjäoikeuden hyväksyntä.

Hyvärinen perusteli anomustaan seuraavasti: Hänen 2/3 veromarkan eli 3/32 manttaalin tilaa oli liian pieni, jotta se kykenisi ylläpitämään kestikievaria. Hyvärisen lähin naapuri löytyi 3/4 (peninkulman) tien etäisyydeltä. Suvun kantatila, joka sijaitsi 1/2 peninkulman etäisyydellä, oli määrätty postitilaksi, joten resursseja ei enää riittäisi kestikievaritoiminnan ylläpitoon. Postitilat olivat myös vapautetut kestikievarin ylläpidosta. Lisäksi kuninkaan ohjeen mukaan kestikievarien suurin välimatka saisi olla korkeintaan 2 peninkulmaa.

Käräjillä päätettiin perustaa uusi kesäkestikievari Hyvärisen tilan eteläpuolelle Sotkanniemelle, jossa sitä hoitaisivat talonpojat Jaakko Skruuvari (Kröger) ja Pekka Kinnunen. Lähellä asuva rahvas, joiden tulisi suorittaa "hollikyytejä", oli luvannut kustantaa kyytirenkejä, joiden palkaksi he sitoutuivat maksamaan vuosittain 150 taalaria kuparirahassa. Hollimiehet päivystivät vuorollaan kievarissa odottaen mahdollisia kyydittäviä. Leppävirran kirkonkylän ja Sotkanniemen välimatkaksi arvioitiin "11 neljännespeninkulman tie" eli kartalta katsottuna jonkin verran yli 25 kilometriä.

Seuraava kesäkestikievari pohjoiseen päin oli vanhastaan sijainnut Kuopion Koljolanniemen talossa, joka sijaitsi jossain nykyisen Kuopion tuomiokirkon läheisyydessä. Tilan omisti Aganderien suku ja sitä hoiti varusmestari Johan Aganderin leski Hedvig Molleen (Mollerus). Aganderin poika Carl oli opiskellut lakia Turussa. Sotkanniemen ja Koljolaniemen verotilan välimatka oli 10 neljännespeninkulman tie eli noin 25 kilometriä. Lähellä asuva rahvas oli luvannut avustaa vuosittain vene- ja purjehduskyytien kustannuksia 30 taalarilla kuparirahassa.

Kuopiosta matkustajaliikenne suuntautui pääosin pohjoiseen Iisalmen suuntaan, mutta myös koilliseen vuonna 1746 perustetulle Juankosken Rautaruukille ja Nilsiän suuntaan matkaavillekin piti parantaa kulkuyhteyksiä. Pohjoisen suunnassa seuraava kesäkestikievari sijoitettiin Väänälänrannalle. Kievaria oli siihen asti ylläpitänyt lautamies Niilo Ruotsalainen 10 vuoden ajan. Ikääntynyt lautamies kuitenkin luopui vakinaisesta kievaritoiminnasta. Uusiksi kievarinpitäjiksi nimettiin Aapraham Skruuvari (Kröger) ja Erkki Vainikainen, jotka hoitaisivat veneliikennettä. Koljolanniemen ja Wäänälänrannan väli oli 10 neljännespeninkulmaa. Kievarin aputaloiksi määrättiin Niilo ja Pekka Ruotsalaisen sekä Antti Wäänänen, jotka avustaisivat "hollikyytien" järjestämisessä.

Wäänälänrannan pohjoispuolelle perustettiin kesäkestikievari Maaningan Taviniemelle, jossa kyytejä hoitaisi talonpoika Pekka Husso apunaan tilanosakas ja veli Antti Husso. Lisäksi Taviniemellä kievarinpitäjien apuna voisivat toimia majuri ja ritari Buure (Bure) sekä verotalonpojat Paavo Jäppinen ja Heikki Hoffren. Muita kievarin avustajia voisivat olla kruununtalonpoika Juho Kauppinen, leski Maria Agander, Samuel Mykkänen, Heikki Laukkanen ja Tahvo Ruuskanen. Taviniemi sijaitsee 5 neljännespeninkulman etäisyydellä Väänälänrannasta. Matkaa seuraavaan kievariin Maaningan Viannalle tulisi matkaa 6 neljännespeninkulman matka.

Kuopion Koljolanniemen kesäkestikievarista koilliseen Strömsdahlsin (Juankosken) Rautaruukille suuntautuvaa liikennettä hoitamaan perustettiin kesäkievari Jännevirralle, jossa sitä hoitaisi talonpoika Erkki Niskanen. Aputiloina toimisivat osakkaat Paavo, Aapraham ja Antti Niskanen sekä naapuritilat, joiden omistajat olivat Olli, Mikko ja Juho Hartikainen. Matkaa Koljolanniemen kievarista Jännevirralle oli 6 neljännespeninkulman tie eli noin 16 kilometriä.

Seuraava kesäkestikievari perustettiin Jännevirran itäpuolella Kotasalmelle. Sitä hoitamaan tuli talonpoika Olli Toivanen. Kievarin lähellä sijaitsevien aputilojen omistajat olivat Ollin veli Antti Toivanen , Antti ja Niilo Savolainen sekä Heikki, Paavo ja Niilo Toivanen. Jännevirran ja Kotasalmen väli oli 5 neljännespeninkulman matka.

Juankoskelle perustettavan kesäkestikievaritilan omistaja oli talonpoika Antti Sitolainen Akonvedeltä. Kievarin avuksi tulivat samasta kylästä Antti ja Mikko Hiltusen sekä Aapraham
Juankosken ruukki
Juankosken ruukin vanha masuuni ja pato / PP 2007
ja Juho Hartikaisen omistamat tilat. Sitolaisen isä Samuel oli Isonvihan ajan pakolainen, joka asettui asumaan Siilinjärven Kasurilaan. Poika Antti pääsi tilanisännäksi Akonvedelle avioitumalla 1750 – luvun puolivälin tienoilla Matti Hämäläisen lesken Kirsti Väänäsen kanssa. Matka kestikievarista ruukille oli sekä venetietä että maantietä pitkin 2 neljännespeninkulmaa. Sitolainen joutui hoitamaan myös hevoskyytejä Ruukilta Karjalankoskelle, koska 1770 – luvun alussa ruukin asioita hoitanut entinen osakas Erik Ahlvik (Erkki Kinnunen) esitti käräjillä valituksen kievarin toiminnasta. Hän oli joutunut odottamaan kyytihevosta 4 tunnin ajan.

Tieyhteys Juankoskelta virran yli Kaavin eli "Karjalan" suuntaan oli aluksi vain veneiden varassa. Vuonna 1756 ruukin vasaraseppämestari Peter Starck ja maasmestari Mats Höijer ehdottivat 60 metrin pituisen padon rakentamista joen yli tasamaan Wuotjärven vedenpinnan suuria vaihteluita. Pato ja sitä pitkin saatava tieyhteys jäi kuitenkin silloin rakentamatta. Asiaan palasi vuonna 1767 edellä mainittu Erik Ahlvik, mutta ympäristön rahvas ei ollut asialle myötämielinen. Syksyllä 1771 ruukin uusi omistaja Georg Friedrich Tigerstedt otti taas pato - ja tieasian esille. Pato ja ilmeisesti myös tie virran yli rakennettiinkin muutaman vuoden sisällä, koska Wuotjärvi alkoi sen vaikutuksesta tulvia ranta-asukkaiden arvokkaille niityille. Pato sijaitsi ilmeisesti kuvassa näkyvän padon yläpuolella.

2.2 Kestikievarijärjestelyt kesäisin maantietä pitkin

Seuraavaksi käräjillä järjestettiin maakestikievaritoiminta hoitamaan kesäisin Leppävirralta Kuopion kautta Iisalmelle kulkevaa liikennettä. Leppävirran ja Kuopion välinen tie oli olemassa ja ennen Isoavihaa. Kuopion ja Iisalmen välisen tien rakentamisesta mainitaan eräässä Isonvihan jälkeisessä asiakirjassa. Sen mukaan venäläisillä miehittäjillä oli tarve tämän tien rakentamiseen.

Ensimmäinen kestikievari etelän suunnasta sijoitettiin Pellosmäkeen. Kievarin pitäjäksi tuli Heikki Hyvärinen. Kievarin aputaloiksi joutuivat lähellä asuvien Olli Hartikaisen, Lauri Liljan, Pekka Pärnäsen tilat. Myös yhden neljännespeninkulman etäisyydellä sijaitsevien entisen lautamiehen Erkki Hyvärisen sekä Aapraham Juutilaisen tilat joutuivat kievarin avustajiksi. Tästä kievarista oli kuuden neljännespeninkulman matka etelässä Leppävirran Paukarlahdessa sijaitsevaan kievariin.

Pellosmäestä pohjoiseen päin Kuopiossa sijaitsevaan Niuvaniemen tai Fagernesin kievariin oli matkaa 2 peninkulmaa. Nämä talot olivat hoitaneet siihen asti kievaritoimintaa 28 vuoden ajan, mutta matkustajat eivät kuulopuheiden mukaan oikein tulleet toimeen talon isännän verotalonpoika Henrik Argillanderin kanssa. Niinpä uusi kievari perustettiin Savisaareen, jossa isännöivät entinen maaviskaali (poliisi) Gustav Mollerus ja valtiopäivämies Henrik Paldanius. Mollerus omisti tilasta vain yhden kolmanneksen, joten hänen talonsa hoitaisi kievaria vain joka kolmas vuosi. Kievarin aputiloiksi joutuivat vänrikki Tujulinin verotila Savilahdesta, verotalonpoika Henrik Argillanderin tila ja Gustav Skopan tila Niuvanniemeltä.

Savilahden kestikievarista oli neljännespeninkulman tie Puijon pohjoispuolelle Julkulaan. Sieltä hoitaisi venekyytejä Kallaveden yli Siilinjärven Räimälle Henrik Argillander. Palkkioksi hän vaati kapan viljaa jokaiselta pitäjän "koko talolta". Venematkaa Räimälle oli peninkulman verran. Siellä puolestaan omisti tähän aikaan tilan varapastori ja Juankosken entinen ruukin osakas Zachris Argillander, jonka tuli järjestää kievari verotilalleen. Aputiloiksi tuli lähellä asuneen Juho Lappveteläisen tila sekä Mikko Väänäsen Räimältä pohjoiseen sijaitsevalla Kehvolla oleva tila. Matkaa Väänäsen tilalle tuli puoli peninkulmaa. Myös muutamat lähellä asuvat torpparit määrättiin apumiehiksi.

Pohjoisimmaksi Kuopion puolella sijaitsevaksi kievariksi tuli pöljäläisen talonpojan Pekka Miettisen tila. Räimän ja Pöljän välimatka oli 7 neljännespeninkulmaa. Miettisen aputilat olivat Heikki ja Juho Miettisen, Antti Väänäsen sekä Hannu Lappveteläisen tilat. Näitä ei kuitenkaan velvoitettu hollikyytien pitoon. Pöljältä pohjoiseen sijaitsi Iisalmen pitäjään kuuluva Pajujärven kievari, jonne tuli matkaa 6 neljännespeninkulmaa.

2.3 Talvikestikievarit

Leppävirran pohjoisosassa sijaitsi Saamaisten kestikievaritalo, josta oli matkaa Kuhaisten kestikievariin 7 neljännespeninkulman tie ilmeisesti jäätä pitkin. Sitä ylläpitämään pantiin Pekka Hyvärinen, joka sai avukseen Erkki Hyvärisen Kiekalanniemeltä, Lauri Partasen Ritisenlahdelta sekä Pekka Heinisen ja Paavo Venäläisen tilat Hirvimäestä. Näiden etäisyys kievarista oli noin neljännespeninkulma. Pitäjän puolesta annettaisiin kievarin käyttöön kaksi hollihevosta. Hyvärisen tuli hoitaa kyytejä pohjoiseen Kuopion Savisaareen, jonne matkaa tulee 7,5 neljännespeninkulmaa. Pekka Hyvärinen joutui kuitenkin vapautusanomuksestaan huolimatta hoitamaan talvikestikievaria.

Savisaaren kievaria hoitaisi valtiopäivämies Henrik Paldanius kaksi vuotta ja entinen maaviskaali Mollerus joka kolmannen vuoden. Aputiloiksi tulivat edellä mainittujen vänrikki Tujulinin ja varotalonpoika Henrik Argillanderin tilat sekä myös Gustav Skopan tila Niuvanniemeltä. Pitäjä antaisi kievarin käyttöön kaksi hollihevosta.

Kolmas kestikievari perustettiin Siilinjärven kirkonkylän länsipuolelle Koivusaaren kylään, jonne matkaa tuli 2 peninkulmaa. Kievaria pantiin hoitamaan talonpoika Erkki Pastinen. Aputiloiksi määrättiin Lauri Savolaisen perikunnan tila sekä Juho, Heikki, Matti ja Hemming Savolaisen tilat. Tämäkin kievari saisi pitäjältä kaksi hollihevosta.

Koivusaaren kievarista tulisi matkaa seuraavaan Halolan kievariin 6 neljännespeninkulman matka. Jälkimmäistä kievaria hoitaisi herra Carl Johan Tavast apunaan Risto Karhusen, Yrjö Kainulaisen, Antti Korhosen, lautamies Sakari Paldaniuksen ja Juho Mykkäsen tilat samasta kylästä sekä Risto osakkaansa käärmelahtelaisen Heikki Kinnusen kanssa. Myös herra luutnantti Tavast saisi talvisin kaksi hollihevosta pitäjältä. Kievarista oli järjestettävä kyydit pohjoiseen Iisalmen puolella sijaitsevaan Karvasalmen kievariin, jonne matkaa tuli 6 neljännespeninkulmaa.

2.4 Kievarien aputalot ja yleiset ohjeet

Kapteeni Tavast totesi monien matkustajien liikkuvan pitäjän kautta erityisesti talvisin. Näiden joukossa oli pohjalaisten kaupunkien asukkaita, Ruotsin ja Venäjän välisiä kuriireita ja muita näiden valtioiden edustajia. Nämä tarvitsivat pitäjän omien matkustajien ohella kyytejä ja majoitusta.

Käräjillä tutkittiin, kuinka monta koko tilaa voisi suorittaa kievarien tarvitsemia hollikyytejä. Kun taloluvusta jätettiin pois postitilat ja pappilat, jäi kievarien aputaloiksi 295 tilaa. Venekyytejä arvioitiin tarvittavan vuosittain 20 viikkoa ja talvikyytejä 22 viikon ajan. Kyytirasitusta venekyydeistä taloille tulisi 4 hollimiestä 85 taloa kohti, jotka kukin suorittaisivat yhden viikon hollivuoron. Jokaiselle vakinaiselle kievarille määrättiin aputilat. Kukin kievari lukuun ottamatta Halolan kievaria saisi aputiloja 45 kappaletta. Halolalle jäi aputiloja yhtä vähemmän. Kievarien aputilojen lukumäärät olivat Kuopion pitäjässä kylittäin seuraavat:

1. Koljolanniemen järvikievari: Akonvesi 1, Haluna 3, Hipanlahti 1, Jännevirta 5, Kaaraslahti 4, Keyritty 1, Kärsämäki 1, (?) Kinkonniemi 1, Lohilahti 1, Leppäranta 1, Murtolahti 1, Melaniemi 1, Nilsiä 5, Ohtaanniemi 5, Pieksä 3, Pelonniemi 3, Rissala 5, Ryönä 6, Riistavesi 11, Syväri 1, Suojärvi 3, Syrjänsaari 3, Tuusniemi 6, Urimolahti 1, Wuotjärvi 3, Wehkalahti 2, Wästiniemi 2 eli yhteensä 85 taloa.

2. Kuhaisten kievari: Enonlahti 4, Hirvimäki 1, Hormastenlahti 1, Juurikkamäki 3, Jänissalo 2, Juonionlahti 1, Kartasalo 1, Litmaniemi 3, Miettilä 2, Niinimäki 1, Puutosmäki 4, Roikonsaari 1, Ritoniemi 6, Riihilahti 7, Wehmersalmi 6 ja Ukonlahti 1, mikä teki 45 taloa.

3. Savisaaren kievari: Airaksela 3, Haminalahti 6, Kaislastenlahti 1, Toivala 2 (?), Lyytikkälä 2, Lamperila (?), Niinimäki 1, Punnonmäki 6, Rytky 2, Putronniemi 1, Reittio 1, Riutala 1, Soinlahti 4, Wehmasmäki 9, Wuorisalo 2 ja Witataival 1 eli yhteensä 45 tilaa.

4. Koivusaaren kievari: Hamula 7, Hakkarala 7, Karttula 6, Koivulahti 1, Knuutila 7, Pöljä 3, Sänkimäki 3, Utrianlahti 1, Wehkasaari 1, Kuivaniemi 2, Palonurmi 1 ja Hakulila 1 eli 45 taloa.

5. Halolan kestikievari: Hirvilahti 6, Haataala 6, Halola 2, Kurolanlahti 7, Käärmelahti 7, Lappvetelä 2, Niemisjärvi 2, Tallus 5, Tuovilanlahti 6 ja Warpais 1, joista tuli 44 taloa.

Kievarien piti kuninkaan asetuksen mukaan tarjota seuraavana vuonna eli vuonna 1769 matkustajille myös muita palveluita ja mukavuuksia. Seuraavassa on eräitä näiden palveluiden hintoja, jotka ilmoitettiin käräjillä. Vuorokauden yöpymisen sisälsi aamiaisen valmistamisen ja talonmiehen palveluja, joista tuli maksaa 8 äyriä, kannu vahvaa olutta maksoi 5 3/4 äyriä ja kannu tavallista olutta 2 äyriä, talikynttilä 2 äyriä, vuorokauden yöpyminen ja lämmitys 3 äyriä, sänky 3/4 äyriä, kappa ohraa, mikäli sitä pitäjästä löytyi, 9 äyriä, leiviskä heinää 5 1/4 äyriä, kupo (en kårfva)) olkia 2 äyriä, tynnyri akanoita 10 2/4 äyriä, markka (en marker) voita 6 äyriä, kannu maitoa 5 1/3 äyriä ja kannu piimää 2 äyriä. Leiviskä oli 8,5 kg. Markka lienee tarkoittanut naulaa eli noin 425 grammaa. Kuuden äyrin hinta lähes puolesta kilosta voita tuntuu kuitenkin liian pieneltä, joten se on voinut tarkoittaa myös luotia, joka oli noin 13,28 grammaa. Kannun tilavuus oli 2,617 litraa.

Lopuksi kapteeni Tavast kertoi maaherran määränneen jokaisen kievarin varustuksiin kuuluvan kievarituvan, joka pitäisi rakentaa 10 taalarin uhkasakon kannustamana. Tuvan piti olla vähintään 7 kyynärää eli reilu 4 metriä pitkä ja yhtä leveä. Siinä piti olla ikkunat ja lämmitettävä kaakeliuuni. Uunin voi rakentaa harmaasta kivestä tai tiilestä. Pirtin lämmöstä oli siis huolehdittava matkustajien mukavuuden takaamiseksi. Ne matkustajat, jotka eivät halunneet nukkua kievaripirtin lämmössä, voivat majoittua isäntäväen tupaan yhdessä talon väen kanssa. Kievaritalot oli valittu varakkaiden tilojen joukosta, jotta ne pystyisivät kunnialla selviytymään annetusta tehtävästä.

3. Vanhoja kyytijärjestelyjä Juankosken ja Nilsiän alueilla

Juankoskelta suorin tie Nilsiään kulkee Wuotjärven yli Selkälänniemeen. Wuotjärven Leskiset hoitivat ilmeisesti vuodesta 1758 lähtien noin 4 kilometrin kyytejä Selkälänniemestä Wuotjärven yli Strömsdahlsin Rautaruukille, joka oli perustettu vuonna 1746. He eivät saaneet talolleen kestikievarioikeutta, koska heidän talonsa ei ollut riittävän suuri. Leskiset yrittivät vuonna 1765 vapautua rasituksensa perusteella paikallistien kunnossapidosta.

Nilsiäläisen Antti Ahosen velvollisuudeksi oli määrätty kyytien järjestäminen kesätietä pitkin Nilsiästä Halunalle ja sieltä ilmeisesti Pieksälle. Vuoden 1768 Kuopion talvikäräjien asiakirjassa mainitaan myös nilsiäläinen Olli Pirinen ja Nilsiän eteläpuolella Pieksän kylässä asuvat Hartikaiset.
Nilsiän Kankaisensilta Kankaisensilta eli Virransilta Nilsiässä / PP 2008


Edellä mainitun vuoden Kuopion syyskäräjillä verotalonpoika Henrik Argillander oli tyytymätön nilsiäläisten ylläpitämien kyytien hoitoon. Argillander oli liikkunut Nilsiässä 20.6.1766. Kesätie kulki Nilsiänkylän länsipuolella sijaitsevan Keskisen talon kautta Iso – Kumpusenjärven pohjoispuolelle ja sieltä Halunanjärven ohi jonnekin Pieksänjärvelle, jonne matkaa Nilsiästä tuli noin 10 kilometriä. Eräässä asiakirjassa mainitaan tien varrelta Lepokivenmäki ja Lepokivi. Argillander lienee ollut Kuopiossa asunut entinen valtiopäivämies.

Wuotjärven ja Nilsiän välinen tie oli tehty ilmeisesti jo varhain 1600 – luvulla. Tie mainitaan vuonna 1764 suoritetussa Nilsiän, Hipanlahden ja "Sydänmaan" rajojen tarkistuksen yhteydessä. Nilsiässä oli jo silloin "Virransilta" Ison - ja Pienen Kankaisen välillä virtaavan joen yli. Tie kulki suurin piirtein nykyistä tielinjaa pitkin Nilsiästä kaakon suuntaan Wuotjärvelle, jonne tuli noin 11 kilometrin matka. Neljän kilometrin päässä tie kiersi Kokkolammin ja Kokkomäen välistä Tiaisahon talon luoteispuolelle. Sieltä se jatkui Rötikönsuolta virtaavan puron yli Korkeakosken alapuolelta Tiaisahon talon ohi kaakkoon, jossa jouduttiin ylittämään Nilsiän ja Hipanlahden kyliä erottava Rajapuro.

Rajapuron yli oli ollut aluksi vain pitkospuut, joita pitkin matkustajat hyppivät sen yli. Hevoset kuljettiin jostain muusta kuivemmasta kohdasta puron yli. Ennen vuotta 1689 kuitenkin rakennettiin paikalle ns. Pitkäsilta, ja tie siirtyi nykyiselle linjalle. Näin kertoi käräjillä 67 – vuotias entinen nilsiäläinen Syvärinjärven itäpuolella Keyrityssä asuva Mikko Taskinen. Tien siirrosta hän oli kuullut jo nuorena eräiden vanhojen ihmisten kertomana.

Joskus 1700 - luvun puolivälin jälkeen Wuotjärven tiestä haarautui noin 8 kilometrin etäisyydellä Nilsiästä Hurjanharjun talon tienoilla tie Ala - Hipanjärven eteläpuolelle, josta se jatkui kuivempia maita pitkin Joutsenjärven (Jouhtenisen) itäpuolelle ja sieltä Juankosken suuntaan. Toinen pohjoiseen päin menevä tie haarautui Wuotjärveltä ainakin jo 1770 - luvulla ja se vei kankaita pitkin 9 kilometrin päähän Syvärinjärven Lastulahteen.

Wuotjärven ja Nilsiän välinen tie mainitaan eräässä toisessakin vuodelta 1766 peräisin olevassa käräjäasiakirjassa. Sen mukaan hipanlahtelainen sotilas Sigfrid Kettunen eli Hääg oli lirkutellut tiellä nilsiäläisen Juho Rissasen tyttären Riitan kanssa. Tytär halusi sillä perusteella avioitua komean Rantasalmella syntyneen sotilaan kanssa. Kettunen otti kuitenkin vaimokseen wuotjärveläisen Leskisten sukuun kuuluvan Katarina Parviaisen. Pariskunnan jälkeläisiin kuului mm. tunnettu elokuvatuottaja Spede Pasanen.

Lähdeteokset:
1. Kuopion käräjäoikeuden pöytäkirjat
2. Wirilander ym. Savon historia osa III
3. Kuvat PP

5. 11. 09 / PP