Hipanlahden - ja Nilsiän kylien vanhaa historiaa



1. Kylien vanhempaa historiaa

1.1 Missä sijaitsee Hipanlahti ?

Nilsiä Hipanlahti sijaitsee Nilsiän keskustan kaakkoispuolella Wuotjärven tien varrella. Sen pohjoisrajan Rajapuron sillan etäisyys Nilsiästä on hiukan yli 5 km ja eteläraja Hipanjärvissä ja niitä yhdistävässä Raappananjoessa. Kylän itärajana on Taatonjärvi ja Siitä Ylä-Hippaan laskevassa Taatonjoessa. Länsirajan sijaitsee metsämaastossa. Siellä ehkä selkein rajaosa on Ala-Hippaan laskeva Kohisevanpuro. Nimi ”Hippa” tarkoittaa Savon uusimman kulttuurihistorian kirjoittajan Riitta Räsäsen mukaan metsänkuningasta, joka ajoi saaliin esiin. Siis Hipanlahti tarkoittaa Metsänkuninkaanlahtea. Varsinainen Hipanlahti pistää Wuotjärven Wirtasalmen länsipuolelta luoteeseen eli Hipanlahden kylän suuntaan. 1700-luvulla Wuotjärven Pasalankylää myös kutsuttiin Hipanlahdenkyläksi.

Rajapuro
Rajapuro eli Siltapuro Hipanlahden tilan pohjoisrajalla / PP 2011

Raappanansilta
Raappansilta Hipanlahden tilan etelärajalla / PP 2011

1.1 Maatilojen kuvaus vanhoissa maakirjoissa

Jo 1500 – luvulla Savonlinnan päälliköt antoivat halukkaille kaukaisten eräsijojen asukkaille maakirjoja eli anekeja. Niissä oli anekin numero, tilan verotusarvo veromarkkoina, haltijoiden nimet, anekin luovuttajan nimikirjaimet sekä jonkinlainen kuvaus maista. Esimerkiksi leppävirtalainen Paavo Ollinpoika Laitinen oli saanut anekin numero 1684 Tavinsalmen pitäjään. Osa Ollin maista sijaitsi nykyisen Nilsiän Halunankylän alueella, kuten maapalstat Petrojärven taival, Viitasenjärven maa ja Leväjärven (Kumpusen) maan, jotka oli saatu Erik Arvidsson Stolarmilta (E.A.). Lisäksi Paavon maihin kuuluivat Kumpukiven keskus pohjoispää, Halkomaa, Leväjärvenmaa itäpuoli, Eitikanjärven eteläpää, Vuorikivi ja Nilsiäjärven ranta. Maakirjan lopussa huomautetaan, että vanhassa maakirjassa oli mainittu Vuorikini (eli Kinahmi). Sen tilalla uudessa maakirjassa on Vuorikivi.

1620 – luvulla Haberman yritti parannella näitä vanhoja anekeja, mutta ei tässä oikein onnistunut. Vasta vuoden 1664 tienoilla tehtiin suuri maakirjojen tarkistus. Nilsiäläisten Tiirinjärven maa oli maakirjassa mainittu lyhyesti seuraavalla tavalla: Kihlakunnan tuomiolla 16 ., 17. ja 18. heinäkuuta 1661. Tiirijärvenmaa Hipanjärven pohjoispuolella Lohilahteen. Palstan rajojen tulkinnassa oli varmaankin parantamisen varaa. Nilsiäläisten talot a, b, c, d ja e sijaitsivat Nilsiänlahden asuinmaalla ”boställe jord”. Nämä talot kuuluivat Olli Paavonpoika Ahoselle, Lauri Antinpoika Lintuselle, Pekka Pekanpoika Taskiselle, Antti Antinpoika Lintuselle ja Antti Antinpoika Luttiselle. Näistä muodostuivat kylän talojen numerot Nilsiä 1, 2, 3, 4 ja 5. Matti Matinpoika Väänäsen talo sijaitsi pohjoisempana Reittiöjärven rannalla.

1.3 Maiden rajojen uusintatarkistuksista

Koska vuonna 1664 suoritetussa maiden tarkistuksessa tilojen rajat jäivät hyvin epäselviksi, jouduttiin niitä selvittelemään kihlakunnan käräjillä, laamaninoikeudessa, maaherran kansliassa ja hovioikeudessa. Muutamat talonpojat, kuten wuotjärveläinen Heikki Antinpoika Pasanen 1670 - luvulla, vetosivat asiassaan aina kuninkaaseen (hovioikeuteen) asti. 1700 – luvun puolivälissä tilojen rajojen tarkistuksia tehtiin välikäräjillä, joita pidettiin riidan osapuolten taloissa.

Välikäräjiin edettiin yleensä kihlakunnan käräjien tai laamanninoikeuden kautta. Välikäräjiä johti kihlakunnan vouti apunaan lautamiehet, jotka jo usein ennakolta oli velvoitettu tutkimaan kiistanalaiset rajat sekä viemään haasteet riidan osapuolille. Jälkimmäiset esittivät käräjille mahdolliset vanhat asiaan liittyvät oikeuksien päätökset. Heillä saattoi olla apunaan oikeuden käytäntöjä hallitseva edusmies. Käräjillä käytettiin jo 1600-luvulla apuna seudun vanhojen miesten muistelmia, jotka toivat riita-asioihin kaivattua historiallista näkemystä.

Vuonna 1706 oli taas riidelty rajankulusta Vuotjärven ja Nilsiän välillä ns. Riitasalolla (TK 11.- 13. Feb 1706 Kuopio s.72-s.73). Rajaa oli käynyt syyskuun 2. päivänä edellisenä vuonna selvittämässä Iisalmen nimismies Samuel Cajanus, joka mainitaan asiakirjassa. Sen jälkeen asia oli viety Hovioikeuteen, jonka lausunto oli saatu jo marraskuun lopulla. Sieltä asian käsittely oli siirretty takaisin paikalliskäräjille.

Nilsiäläiset olivat hankkineet syyniin todistajiaan, joista paikalle oli tullut vain Per (Larsson) Kärkkäinen Rautavaaran Suojärveltä ja Nils Pekkarinen Siilinjärven ja Nilsiän rajaseudulta Kaaraslahdesta. Muut todistajat olivat jääneet kotiin vedoten sairauteen. Näin ollen nilsiäläisten asiakirja Hovioikeuteen oli jäänyt silloin puutteelliseksi. Kaiken lisäksi Pasalan tilan isäntä Henrik Pasanen onnistui käräjillä tekemään todistaja Kärkkäisen esteellisiksi, koska tämä oli asunut Nilsiän kylässä ja isänsä Lars Kärkkäisen kanssa (mm. vuonna 1646 huonemiehenä). Nämä olivat "ryöstäneet heinää sen (Pasasen) niityltä" (rånt höö ifrån däss äng, den tiiden dhe bodde i Nilsiä by). Tätä Kärkkäinen ei voinut kiistää. Per Kärkkäinen oli nyt Suojärvellä asuneiden Korhosten yhtiömies ja hänen vaimonsa oli Korhosten (ehkä Philipin) tytär. Kuitenkin Per Kärkkäinen jääviydestään huolimatta väitti, että nilsiäläiset olisivat aina omistaneet Pasasten ja heidän kesken kiistellyn maan.

Nyt talvikäräjille Kuopioon oli saatu loput nilsiäisten haluamat todistajat. Todistaja Michell Pekkarinen ei sanonut tietävänsä asiasta muuta kuin että hänen isänsä oli joskus (nähtävästi 1680-luvun alussa) mennyt kiistelevien osapuolten maiden syyniin. Todista Nils Lappalainen ilmeisesti Iisalmen puolelta väitti, että se raja, jonka nimismies Cajanus oli käynyt selvittämässä Tiirijärven maalla, olisi oikea raja ja kiistanalainen maa kuuluisi Nilsiän asukkaille. Todistaja Morten Ruuskanen Kaaraslahdesta kertoi, että hänen setänsä Pål Ruuskanen oli ollut Kaajaninlinnan hopmannin (päällikön) Samuel Långin kanssa käymässä rajaa näiden naapurusten välillä. Hän ei kuitenkaan voinut kertoa, kenelle kuului se kiistamaa, jota nilsiäläiset vaativat. Kumpikaan osapuoli ei voinut oikeudessa esittää lisätodisteita.

Oikeuden päätös oli epämääräinen. Se esitti vain Nilsiän asukkaiden maakirjan , joka tuli tästä tarkastuksesta nöyrimmästi lähettää Hovioikeuteen ", utan inladh allenast dhe Nilsiä boar i Rättan sin jordzedel, som med denna ransakning den Hög Kongs Hoffrätt ödmiuckheet översänd blev". Mainittakoon, että Iisalmen nimismies Samuel Cajanus oli samoihin aikoihin käynyt selvittämässä myös Hipanlahden Rissasten ja Rissalanrannan Rissasten rajariitoja Vuotjärven Ala Hipan Pahkasalmella ja Pahkalahdessa.


1700- luvun puolivälissä alettiin käyttää maanmittarien ennakolta laatimia karttoja myös tilariidoissa. Niissä saattoi olla alkeellinen kartta ja merkinnät rajapaaluista tai muista rajamerkeistä. Kartoissa ne oli sitten pistetty oikeaksi arveltuun paikkaan numerolla varustettuna. Maanmittareista mainittakoon Abraham Frisius, Lars Johan Boström ja apulaismaanmittari Jakob Zitting. Frisiukselta löytyy vuodelta 1746 peräisin olevia karttoja, joista näkyy myös Nilsiänkylän alue. 1880 – luvulla Nilsiässä asui tunnettuun matemaatikkosukuun kuuluva maanmittari Johan Myrberg. Hänen asuinpaikakseen mainitaan Nilsiä 1 Skottila Joentaka. Talo oli ehkä nykyinen Heikkilä Pien-Kankaisen rannalla. Sen lienee alun perin rakentanut Iisalmesta Nilsiään 1800-luvun alussa eläkkeelle tullut kersantti Juho Skotman. Sittemmin talo toimi rovasti Hjelmannin pappilana. Myrberg muutti myöhemmin asumaan Nilsiän Murtolahteen.

Pappila
Vanha Hiellmannin pappila entisöitynä / PP 2011

Pappila
Vanha Hiellmannin pappila entisöitynä / PP 2011

1.4 Hipanlahden tilan aikaisemmista vaiheista

Hipanlahdenkylä ilmestyy asiakirjoihin vuoden 1664 tienoilla. Silloin Hipanlahden tilan maanomistaja oli Pekka Pekanpoika Julkunen. Tämä oli saanut tilan noin vuonna 1653 Matti Matinpoika Rissaselta. Tilan ensimmäinen asukas lienee kuitenkin ollut Olli ”Ökki” Ahonen, jonka vaimo Maikko oli Matti Rissasen sisar. Olli karkasi ”Venäjälle” aluksi Ala-Luostan lounaispuolelle (Ökinlammet) vuoden 1639 lopulla ja sitten Pisan itäpuolelle Ala –Siikajärven rannalle (Ökinniemet). T ilalle muutti Matti Matinpoika Rissanen vuonna 1642. Matti oli sitä ennen palvellut Rissasten muiden veljesten tapaan myös ratsumiehenä ehkä Saksassa.

Hipanlahdenkylä luettiin tavallisesti Wuotjärvenkylään. Vuoden 1664 maiden tarkistusasiakirjan mukaan Julkusen asuinpaikka oli Taatonsuon eteläranta. Myöhemmin selviää, että Taatonsuo sijaitsi Taatonjärven luoteesta laskevan Rajapuron länsirannalla. Siitä oli matkaa Julkusen asuinpaikkaan nykyiseen Hipanhoviin noin kilometri. Julkunen oli suurissa vaikeuksissa 1670-luvun alussa sattuneiden katovuosien aikaan. Silloin hän sai Kuopion pitäjän läänittäneeltä kreivi Pietari Brahelta vilja-avustuksia ja veronhuohennuksia. Kuopion- , Iisalmen- ja Pielisjärven pitäjät kuuluivat kreivin Kajaanin vapaaherrakuntaan 1650-luvun alusta lukien.

Miten Pekka Julkunen tuli Hipanlahden tilanhaltijaksi? 1670-luvun puolivälin Kuopion käräjien asiakirjojen mukaan Pekka Julkusen leski oli Malin Matintytär Rissanen, joka oli ilmeisesti edellisen tilanomistajan Matti Rissasen tytär (tai sisar). Matin sisar Maikko oli siis aviossa Säyneisiin karanneen Olli "Ökki" Ahosen kanssa. Julkusen leskellä oli alaikäisiä lapsia, jotka eivät pystyneet ottamaan tilan isännyyttä. Sen osakkaaksi tuli vuonna 1675 Matti Rissanen, jonka isän nimeä ei mainita. Malin ja Matti riitelivät Hipanlahden "Virraksenniityn" heinistä. Niitty lienee sijainnut nykyisen Raappanan sillan pohjoispuolella. Vuonna 1673 Per Julkusen tytär Susanna avioitui Pehr Matsson Rissasen kanssa. Hipanlahden tilan maita oli myös Juankosken Vehkalahdella, mikä vaikeuttaa tilan asumusten ja isäntien selvitystyötä. Vuonna 1679 tilan haltijoiksi mainitaan Pekka Julkusen leski ja Matti Rissanen. Vehkalahdella asui Matti Juhonpoika Rissanen, joka oli ottanut nimiinsä Antti Paavonpoika Hätisen tilan. Hipanlahden tila joutui vuonna 1681 majuri Gustaff Ollongrenin 2. korpraalin Petter Willandin ruotuun.

Huom.! Pekka Julkusia oli 1640-luvun alussa useita. Vuonna 1641 Matti Leskinen ja Antti sekä Pekka Julkunen sopivat, että Pekka Julkunen joutuu lähtemään tilaltaan ja etsimään itselleen uuden asuinpaikan. Matti Leskinen lienee ollut sama, joka vuonna 1619 toimi lautamiehenä Kuopion käräjillä. Nimismies oli silloin Erik Smålander eli Voutilainen, jonka maita oli Riistaveden ja Tuusniemen tienoilla. Leskinen oli luultavasti Vuotjärvelle muuttaneiden Juho ja Matti Leskisen isä, joka näin sai pojilleen tilan Vuotjärveltä. Julkuset olivat Kuopion lähellä asuneiden Leskisten yhtiömiehiä.


Vuonna 1688 Hipanlahden tilalla asui Matti Tuomaanpoika Rissanen vaimonsa, poikansa Pentin sekä tämän vaimon kanssa. Vehkalahden tilan isäntä oli Matti Pekanpoika Rissanen, tämän vaimo ja poika Juho. Vuonna 1690 tilalta löytyy paljon asukkaita. Nämä olivat: Matti Rissasen vaimo ja tämän poika Pentti vaimoineen, Juho Rissanen vaimoineen, Matti Juhonpoika Rissanen ja tämän vaimo, sekä poika Juho vaimoineen. Lisäksi taloudessa asui Matin poika Matti vaimoineen. Perheen palveluksessa oli myös piika. Asukkaiden on täytynyt olla varsin varakkaita. Heidän asuinpaikkojaan ei ole tarkemmin kerrottu.

Vuonna 1694 juuri pahojen nälkävuosien alussa tilan asukkaat olivat Matti Tuomaanpoika Rissanen, poika Pentti vaimoineen sekä veli Tuomas. Lisäksi tilalla asui Juho Rissanen vaimoineen. Vuoden 1695 asiakirjoista selviää, että Matti Tuomaanpoika Rissanen asui Wehkalahdella. Hän käräjöi kaskimaista Nilsiän Antti Luttisen ja Kaavin Vehkalahden asukkaiden kanssa. Seuraavana vuonna mainitaan, että Matilla oli uudistila.

Vuoden 1696 Kuopion talvikäräjien mukaan (s.126) Mats Thomasson Rissanen oli asunut Staffan Andersson Hämäläisen kanssa Juankosken Vehkalahdessa. Nähtävästi Hipanlahdessa asuivat veljekset Thomas ja Mats Matsson Rissanen (s.125), jotka antoivat sisarilleen Reginalle ja Elinille perintoinä viljaa. Se oli nyt pahojen nälkävuosien aikaan arvokasta. Eräät Iisalmen talonpojat yrittivät hakea tammikuussa 1695 viljaa Viipurista! Alunperin suunnitelma oli käydä Nevanlinnassa (Nyenissä).

Vuonna 1697 suurten nälkävuosien lopulla Hipanlahden asukkaat olivat Matti Rissanen ja tämän vaimo sekä veli Pentin vaimo, veli Heikki vaimoineen, veli Tuomas ja vaimoineen. Näistä erillään asui Juho Rissanen ja tämän vaimo. Naapuritilalla Juankosken Vehkalahdella kuoli Esko Tolppasen perheestä 13 henkeä nälkään. Eskon vaimo Anna Väänänen ja veljenpoika Per Tolppanen myivät tilan Matti ja Heikki Matinpoika Rissaselle 26 taalarilla. Nämä puolestaan myivät Tolpasten entisen tilan vuosisadan taitteessa Sven Svensson Parviaiselle Riistavedeltä. Svenin veli Johan mainitaan myös. Osa tilasta saattoi jäädä Henrik Rissasella, jonka osakkaaksi tuli Johan Parviainen. Näiden uusi asuinpaikka perustettiin Kiviniemeen!

Kuopion kirkkoherra Henrik Hoffren mainitsee”vaikeista ajoista”. Irtolaismiehet Matti Suhonen ja Erkki Savolainen olivat murtautuneet puukon avulla kirkon sakastiin, josta he olivat vieneet rahaa. Erkki kuoli pian rötöksensä jälkeen, mutta Matti kävi vielä varkaissa Wuotjärvellä Pekka Juhonpoika Leskisen aitassa. Sieltä tämä oli ottanut 1,5 kappaa viljaa. Sitten Matti oli mennyt Wuotjärven itärannalla Hirvisaaressa Paavo Partasen taloon, josta oli kadonnut mm. suolaa, ”nahkasumpsa” eli reppu sekä kaksi naudannahkaa. Savolainen sai rötöksistään´ kuolemantuomion. Ruoka - ja kotieläinvarkauksia tapahtui näihin aikoihin melko paljon, mutta tuomiot niistä näyttivät olleen tavallista lievemmät. Sama toistui vuoden 1708 katovuoden jälkeen. Aitta- ja viljavarkaudet metsäaumoista yleistyivät. Silloin kuoli nälkään Riistavedeltä Henrik Husu. Taudit vaativat taas veronsa kuolemina erityisesti Iisalmen pitäjän puolella.

Vuonna 1701 Hipanlahden isäntä oli Pekka Matinpoika Rissanen. Tilalla asuivat vaimoineen myös Tuomas ja Matti Rissanen. Asiakirjoista selviää, että Hipanlahdessa (Vehkalahdessa!) Matti Tuomaanpoika Rissasen jälkeen isännäksi tuli Tuomas Matinpoika Rissanen. Vuonna 1705 tilan isäntäväki oli Tuomas Rissanen vaimoineen ja Pekka Rissanen vaimoineen. Pekan vaimo oli Västinniemen Vartiaisia, jonka sisar Katarina Vartiainen oli Wuotjärven Niemelän tilalla Paavo Pekanpoika Pasasen emäntänä. Vuoden 1709 asiakirjoista löytyy tieto, että Pekka Rissasen isä oli nimeltään Matti. Maakirjan mukaan vuonna 1705 tilan haltijat olivat Matti Tuomaanpoika Rissanen (nimi oli Julkunen!) ja Tuomas Matinpoika Rissanen. Vuonna 1712 Wehkalahdella asuivat Pekka Antinpoika Rissanen sekä Matti Juhonpoika Rissanen.

Vuoden 1708 Kuopion talvikäräjillä Per Matsson Rissanen Hipalax (s.41) käräjöi Sigfrid Persson ja Sigrid Sigfridsson Rissasen kanssa heinämaista, jotka sijaitsivat Pakalahdessa (Pahkalahdessa), Kivijärven joensuulla ja Pakasalmella (Pahkasalmella) eli Ala-Hipan järven länsipäässä. Sigfridit olivat Rissalanrannan asukkaita. Asiaa olivat selvittämässä mm. "saman kylän vakaavaraiset talonpojat" Henrik Pasanen (Niemelä) ja Johan Rissanen (ehkä Vehkalahdesta). Maanjaon oli suorittanut lokakuussa 1689 Iisalmen nimismies Samuel Cajanus, joka oli käynyt rajaa myös Nilsiän Tiirijärven maan ja Vuotjärven Pasalan Kumpuniemen palstan välillä ns. Riitasalolla. Rajatarkastus Hipanlahdessa oli tehty myös 3. tammikuuta 1691. Myöhemmin selviää, että Pahkalahden alue jäi Rissalanrannan asukkaille.

Isonvihan aikaan venäläiset keräsivät Kuopion pitäjän asukkailta veroja paikallisten kylänvanhinten ”starostojen” avustamana. Matti Pekanpoika Rissaselta oli vuonna 1718 starosta Lassi Pitkänen Nilsiän Sänkimäestä ottanut liikaa veroja. Starostan apulainen densiken Juho Heikkinen Lars Pitkäsen poikapuoli Sänkimäestä oli ajellut talon hevosella ympäri Kuopion pitäjää veronkeruussa. Pekka haastoi Lassin Kuopion käräjille vuonna 1724. Isonvihan jälkeen vuonna 1722 Hipanlahden tilan isännät olivat Tuomas ja Pekka Rissanen. Toisen saman vuoden asiakirjan mukaan nämä isännät olivat Matti Rissanen ja Pekka Matinpoika Rissanen. Kaksi vuotta myöhemmin tilan haltijat olivat Tuomas, Pekka ja Matti Rissanen. Tuomas asui ilmeisesti Vehkalahdessa.

1.5. Hipanlahden Matti Rissanen toimelias kappelikirkon perustamisasiassa Nilsiään 1729

Vuonna 1729 tehtiin Kuopion käräjillä Syvärinjärven ympäristökylien anomus kappelikirkon perustamisesta Nilsiän kylään, joka on 8 peninkulmanetäisyydellä Kuopion äitikirkosta. 46 talollisen puolesta anomuksen esittivät käräjillä talonpojat Matti Rissanen Hipanlahdelta, Olli Hartikainen Siikajärveltä, Erkki Pirinen Syvärin Saunaniemeltä ja Pekka Kuosmanen Nilsiästä. Perusteluina esitettiin: Monista seudun taloista matka Kuopioon oli 12 - 14 peninkulmaa. Matkalla oli koskia, järviä ja soita. Erityisesti syksyisin seudun asukkaiden hautaamis - ja kastematkat olivat vaikeat Kuopion ”äitikirkkoon”. Toivomus oli, että varsinkin rukous - ja juhlapyhinä sekä muulloinkin sunnuntaisin voitaisiin pitää jumalanpalveluksia Nilsiässä. Erityisesti vanhusten ja sairaiden oli mahdoton mennä Kuopion äitikirkkoon.

Asiamiehillä ei ollut esitettävänä käräjillä seudun asukkaiden mitään virallista valtakirjaa. Kappelikirkko kuitenkin sai kirkkohallinnon hyväksynnän. Se aloitti toimintansa 1730 – luvun lopulla. Kirkko ja sen vieressä sijaitseva hautausmaa perustettiin Nilsiän tilan numero 1 eli Ahosten verotilan maalle. Hautaukset Nilsiään aloitettiin vuoden 1740 tienoilla. 1750 – luvulla pantiin Nilsiässä maan multiin tattaripoika Johannes. Poika lienee ollut Krimin tataareja tai mustalainen. Mitenkähän Johannes oli eksynyt Nilsiään? Kaavin kirkko, jossa heillä oli oikeus käydä, oli Isonvihan jälkeen jäänyt rappiolle. Sen seinät ja katto olivat tuetut hirsillä. Näin kertoivat 1740-luvun lopulla Wuotjärven itärannalla asuneet kaavilaiset lautamiehet.

1.3. Hipanlahden isännän Pekka Matinpoika Rissasen lapset

Vuoden 1756 Hipanlahden perintöasiakirjoista löytyvät Pekka Matinpoika Rissasen lapset: Pertti Rissanen , joka muutti Taviniemelle talonpojaksi, Matti Rissanen (s. vuonna1700), joka jäi Hipanlahteen, Juho Rissanen, joka muutti vuonna 1732 Nilsiän tilalle numero 2 Antti Tuovisen osakkaaksi, Pekka Rissanen, joka meni talonpojaksi Säyneisiin , tytär Maria Rissanen avioitui talonpoika Juho Riekkisen kanssa Wuotjärven itärannalle Pisankoskelle ja toinen tytär Kirsti Rissanen avioitui talonpoika Matti Toivasen kanssa Juuan Kajoonkylään. Rissasten perinnönjaon yhteydessä kerrotaan, että Isä Pekka Rissanen oli kadonnut Pikku-Vihan melskeissä Lappeenrannan taistelussa elokuussa vuonna 1741, jolloin venäläiset valtasivat ja tuhosivat yllätyshyökkäyksellä kaupungin. Kuitenkin hänen hautauksensa Nilsiään tapahtui seuraavana vuonna.

2. Nilsiän 3/4 veromarkan ja 15 arviokapan kylvön kruununtila Tiirinjärven maa

2.1 Nilsiän Antti Antinpoika Lintusen kruununtila Nilsiä numero 4

1640 - luvulla Nilsiän kylässä tilanhaltijoiksi tulivat veljekset Lauri ja Antti Antinpoika Lintunen. Lauri oli ottanut haltuunsa kuolleen Olli Matilaisen tilan. Antti puolestaan sai vuonna 1646 haltuunsa ilmeisesti kylän huonoimmat jäännöspastat. Hänen maidensa selvitysmiehiksi määrättiin vuonna 1651 Kuopion käräjillä lautamies Juho Leskinen Wuotjärveltä ja Matti Tiihonen Pieksältä. Antti luopui tilastaan jo vuoden 1670 tienoilla ja lähti saman kylän nuoren isännän Juho Antinpoika Luttisen puolesta sotilaaksi. Vuonna 1678 Antti palveli eversti Anders Munkin rykmentissä nykyisen Pietarin lähellä Pähkinänlinnan (Nötheborgin) varuskunnassa.

Nilsiänkylän ehkä tuntemattomin maanomistaja lienee Matti Tolonen. Vuoden 1646 Kuopion syyskäräjillä Antti Lintunen halusi ottaa haltuunsa Matti Tolosen 1 veromarkan autiotilan Nilsiästä. Se oli ollut autiona jo 20 vuotta, mutta sen peltoja ei oltu koskaan viljelty. Tilalta ei löytynyt myöskään mitään kelvollista taloa, minkä lautamiehet vahvistivat. Lintusen takaajat olivat Hans Taskinen ( nimismies) Kuopiosta, Lassi Lintunen ja Matti Tiihonen (myöhemmin lautamies) Pieksältä. Antin maiden rajoja siis selviteltiin vuonna 1651.

Mihin Matti Tolonen oli kadonnut? Hänet mainitaan Syvärinkylän maanomistajana parina vuonna 1640-luvun puolivälissä. Hän asui vuonna 1631 Rautavaaran Yläkeyrityssä, jonne hän lienee karannut 1620-luvun puolivälin ankaria sotilasvelvoitteita. Vuonna 1634 Syvärinkylässä mainitaan asukkaana Matti Kumpulainen, joka lienee asunut juuri Tolosen tilalla. Seuraavana vuonna Matti Kumpulainen asui Tolosen naapurina Yläluostassa. Nähtävästi osa Tolosen maista oli jo vuoteen 1646 mennessä siirtynyt muiden asukkaiden hallintaan. Vuotjärven Pasalantilalla Monganmäen itäpuolelta löytyy vieläkin Tolosenaho, joka lienee saanut nimensä juuri Matti Tolosen mukaan. Muita Tolosia ei tällä seudulla tiedetä. Mistä Matti Tolonen tuli Nilsiään? Tolosia asui 1600-luvun alussa ainakin Joroisissa ja Rautalammin Tervon tienoilla. Rantasalmella vuonna 1604 asui Staffan Tolonen, joka oli Nilsiän maanomistajien Lasse ja Pehr Pirisen yhtiömies. Nähtävästi Tolosia asui myös jo Oulun alueella, joka on eräs Vuotjärvelle muuttaneen Antti Laurinpoika Pasasen mahdollinen entinen kotipaikka.

Miten kävi Lassi Antinpoika Lintusen tilalle? Hän viljeli 3/4 veromarkan Nilsiän tilaansa vuoteen 1687 saakka. Silloin vanhana miehenä hän otti syytinkiläisekseen ja vävykseen Martti Pitkäsen Nilsiän Sänkimäestä, jonka nimiin tilan piti siirtyä. Martti oli jo työskennellyt tilalla ahkerasti. Eräs Morten Pitkänen kuoli vuoden 1672 tienoilla. Hänet peri poika Olof. Vuoden 1676 kesäkäräjillä mainitaan Nilsiän Sänkimäessä asunut Morten Pohlssson Pitkänen, joka oli ollut Erik Pitkäsen yhtiömiehenä. Ehkä hän tuli Nilsiään. Kuitenkin Pitkänen lienee ollut väärin kirjattu Morten Lappalainen, joka asui myöhemmin Pitkästen asuinkylän Sänkimäen lähellä. Tämä Martti muutti melko pian, jolloin tila joutui jälleen "tuuliajolle".

2.2 Tiirinjärven maa vuoden 1664 maantarkastuksessa

Nilsiän kylän maat perustuivat warkautelaisen Antti ”Taatto” Luttisen vuonna 1561 kirjattuun anekiin numero 1582. Aneki oli 4 veromarkan arvoinen. Sen oli myöntänyt Kustaa Fincke. Maihin sisältyivät Syvärinjärven saaret Ilvessalo, Warpasaari ja Mäntysaari sekä mantereen puolelta Nilsiänlahti, Niinijärventaival ja Huhtijärvenpää. Muistettakoon, että Syvärin pintaa on niistä ajoista laskettu ehkä noin 2 metriä. Antti Ollinpoika Luttinen mainitaan vuoden 1561 Tavisalmen papinveroissa nimellä "Antti Taattoin". Nilsiän kylän kaakkoispuolella Wuotjärven tien varrella sijaitsee Taatonjärvi, josta Antti on voinut saada lisänimensä. Sana "Taatto" liitetään lappalaisiin. Luttisen maat sisälsivät nykyisen Nilsiän kaupungin keskustan alueen. Huhtijärvi ja Niinijärventaival sijaitsivat Tahkovuoren länsipuolella Reittiolla.

Tämän anekin sisältämille maille muodostui kuusi taloa, joista Matti Wäänäsen vuonna 1641 Pekka Kalliselta saama talo sijaitsi 20 kilometriä pohjoisempana Reittionjärven rannalla. Luttisen anekin maista nilsiäläiset olivat menettäneet monia maapalstoja, kuten Syvärinjärven saaria. Jälkimmäisistä mainittakoon Mäntysaari. Sen olivat voittaneet Piriset. Saaren uusi nimi oli Hietasaari, jossa Piristen talo vielä sijaitsi vuonna 1664. Martti Pirinen vaati vuoden 1646 Kuopion syyskäräjillä itselleen Olli Pirisen 1 veromarkan autiotilaa, joka lienee ollut Saunaniemellä. Se oli silloin ollut 5 vuotta autiona. Sen pellot olivat metsittyneet. Viljelyksiä siellä ei oltu tehty 30 vuoteen (vuodesta 1626!). Olli oli asunut muiden veromailla eli nähtävästi juuri nilsiäläisten Mäntysaaressa.

Vanhasta Taatto - Luttisen tilasta oli jo vuonna 1607 Olli Hartikainen Jännevirralta riidellyt (Savon historia osa II.1 s.196 ) itselleen ainakin osan Wuotjärveen pistävästä Hipanniemestä sekä Lastuniemen ja ilmeisesti myös Kumpuniemen Syvärinjärvestä. Ollin osakkaana oli Paavo Antinpoika Niskanen Jännevirralta. Antti Niskanen oli ostanut maansa Hartikaisen parilta sisarukselta. Hartikaisen maita ei kuitenkaan enää löytynyt vuonna 1638 maaherra Gyllenstiernalla olevista maakirjaluetteloista. Nämä autiot maat maaherra luovutti 27. heinäkuuta 1638 antamallaan maakirjalla Antti Laurinpoika Pasaselle. Nilsiäläiset yrittivät turhaan saada Pasasilta näitä maita erityisesti 1670 – ja 1680 -luvuilla. Heidän Tiirijärven maan itärajansa kulki vuoden 1664 maakirjan mukaisesti lopulta itsensä kreivi Pietari Brahen antamalla tuomiolla Syvärinjärven Lohilahden puolivälistä Hipanjärven pohjoispuolelle Taatonjoensuun itäpuolelle Saarilahteen. Rajariita jatkui kuitenkin jo vuonna 1686, jolloin nilsiäläiset matkustivat Tukholmaan Hovioikeuteen. Riitakumppani Heikki Antinpoika Pasanen ei pystynyt sinne lähtemään, koska hän vuotjärveläisen Pekka Juhonpoika Leskisen ja nilsiäläisen Antti Paavonpoika Ahosen todistuksen mukaan oli sairastellut koko kevään ajan.

Seuraavassa tarkastellaan muita ennen vuotta 1664 tapahtuneita nilsiäläisten menetyksiä. Ilvessalon eli nykyisen Kerssinsaaren Keyrityssä asuva Olli Hemminginpoika Lukkarinen oli voittanut pois "lain tuomiolla". Varpasaarikin oli menetetty. Sitä nautti Syvärinsalon nimellä Lukkarisen vävy Juho Ukkonen. Edellä lienee kuitenkin virheitä. Vuoden 1782 kartassa nykyinen Aholansaari on nimeltään Tikansalo. Nimi juontunee 1630 - 1640 Keyrityssä asuneesta Olli "Tikka" Lukkarista. Toisessa kartassa se oli nimetty Syvärinsaloksi. Saaren vanhin nimi lienee Varpasaari. Samoissa maanmittari Frisiuksen laatimissa 1700-luvun kartoissa Ilvessalo vastaa nykyistä Kerssinsaarta. Se lienee Juho Ukkosen nauttima Syvärinsalo. Lukkaristen tilan Keyrityssa sai myöhemmin haltuunsa Markus Partanen. Keyrityn Partala eli nykyinen Kuosmala sijaitsee Aholansaarta vastapäätä kapean salmen takana. Kuten edellä kerrottiin, Mäntysaarta nautti ja asui Juho Pirinen, joka oli nimennyt sen Hietasaareksi. 1700-luvun kartoista löytyy myös Luttilansaari, joka on nykyinen Keinolansaari.

Kuten jo edellä todettiin, nilsiäläiset olivat voittaneet kihlakunnan tuomiolla 16. - 18. heinäkuuta 1661 "Tiirijärven maan Hipanjärven pohjoispuolelta Lohilahteen asti". Tämän maapalstan eteläpuolella maita omistivat Antti Laurinpoika Pasanen Wuotjärveltä, Pekka Pekanpoika Julkunen Hipanlahdelta ja Siilinjärven Rissalanrannan Rissaset. Viimeksi mainittujen raja kulki Tiaisahon "Tialanahon" kupeessa Rötikönjokea pitkin Korkeakoskelle, Kouhujärven poikki Luotojärvelle ja Leväkumpuseen. 1640-luvun alussa tätä Laatakkomäestä Kouhumäkeen ja siitä aina Ala-Hipanjärven Pahkamäkeen ulottuvaa tilaa ainakin osaksi hallitsi Thomas Rissanen, joka riiteli nilsiäläisen Olof Brufiusson Matilaisen kanssa tilan rajoista. Matilaisen maat ulottuivat silloin Sydänmaan Kumpusenjärven rantaan asti. Mies kuoli vuoden 1643 aikoihin ja tila joutui nähtävästi Lassi Lintusen haltuun.

Matti Matinpoika Wäänänen oli saanut ”Reittiärannan” lisäksi Lintumäen, joita ei löydy edellä mainitusta Luttisen anekista. Romeikko sijaitsee Nilsiän eteläpuolella Ylä –Pieksänjärven kupeessa, mutta samanniminen paikka löytyy myös Tahkomäen Rahasmäen kupeelta. Tämä palsta lienee kuulunut jo vuonna 1603 Leppävirran Saamaisista Nilsiään muuttaneen Tuomas Ahosen vanhoihin omistuksiin. Ahosilla oli maita myös Riistavedellä. Nilsiäläisillä oli vuoden 1664 maakirjojen mukaan koivu - ja kuusimetsiä. Maaperä oli savisekoitteista maata.

2.3 Antti Antinpoika Lintusen kruununtilan kohtalo

Antti Lintunen köyhtyi vuoden 1670 ankarien hallavuosien aikaan. Silloin yleisesti oli pula siemenviljasta ja tietysty myös ruokaviljasta. Antti Antinpoika Lintunen lähti naapurinsa Antti Luttisen sotilaaksi Kuopion komppaniaan. Komppania palveli Inkerinmaalla eversti Anders Munckin alaisuudessa. ”Antti Lintusen aution” otti 1670 – luvun alussa haltuunsa Olli Ollinpoika Väätäinen Kuopion Ryönältä. Hänen maitaan oli myös läheisessä Halunankylässä ainakin 1750-luvulle asti. Ne ulottuivat ”Nilsiänjärven” rantaan asti eli ilmeisesti nykyisen Iso – Kankaisen rannalle. Tänne Olli rakensi talonsa hiukan kauemmaksi muista Nilsiän taloista. Näin kertoi vanha 90-vuotias pieksäläinen lautamies Tuomas Heikkinen Kuopion käräjillä vuonna 1744.

2.4 Matti Ikosen tila eli ”Ikolanautio”

Vuoden 1690 tienoilla Olli Väätäinen jätti tilansa autioksi. Sen sai haltuunsa 28. heinäkuuta 1693 Anders Pohlsson Ollikainen IIsalmen puolelta, mutta ei ilmeisesti muuttanut sinne asumaan. Hän myi sen vuonna 1694 Mats Matsson Ikoselle, joka muutti sinne vaimoineen nähtävästi Rautavaaran puolelta . Mats ei maksanut tilasta mitään veroa ja kerjäsi nälkävuosien aikaan ruokansa. Hänet mainitaan ainoaksi kerjäläiseksi Nilsiässä. Verottaja ihmetteli Ikosen asumista. ”Tila makaa kuin autio ja Matti Ikonen istuu ja pitää savua tilalla”. Se säilyi kuitenkin Isonvihan yli Ikosen nimissä. Mies itse siirtyi "eläkeläiseksi" nilsiäläisen PekkaTaskisen taloon, jossa hän kuoli vuonna 1727. Ikosella oli myös poika, joka oli aviossa Anna Tuovisen kanssa ja joka kuoli aikaisemmin kuin isä Ikonen. Matilta jäi myös tytär Anna, jonka perintöjä selviteltiin Kuopion käräjillä vuonna 1730. Annalle jäi isältä perintöjä 30 kuparitaalaria. Isän hautajaisiinsa oli mennyt rahaa noin 6 taalaria. Matin asuma autioksi jäänyt tila muistettiin myöhemmin ”Ikolanautiona” ja myöhemmin Nilsiä Autiona.

3. Hipanlahden, Nilsiän ja Rissalan rajojen tarkastus Nilsiänkylän eteläpuolella vuonna 1764

Tästä lähes kuusikymmentä sivua pitkästä käsinkirjoitetusta asiakirjasta löytyy paljon Nilsiään liittyvää 1700-luvun alkupuolen asiatietoa. Siitä nähdään, että monet alueen paikannimet, kuten Siltapuro, ”Tiialanaho” Tiaissalo, Rötikönsuo, Kokkomäki, Kokkolampi, ”Soinlampi” Soidinlampi, ”Soinsuo” Soidinsuo, ”Kouhumäki” Koohmäki, Hapanmäki, Luotolampi, ”Jauhinkivenaho” Jauhomäki, ”Louhumäki” Louhenmäki, Ahvenlampi, ”Suurkankainen” Iso-Kankainen,Virransilta jne. ovat peräisin ainakin jo 1700-luvun alkupuolelta. Tiialanaho sijaitsee noin 5 kilometrin etäisyydellä Nilsiän keskustasta Kokkomäen eteläpuolella ja Wuotjärven tien länsipuolella. Kiinnostavia ovat myös ”vanhojen miesten” muistelut, jotka kertovat Isonvihan jälkeisestä ajasta Nilsiässä. Niistä löytyy tieto, että kylätie pitkospuineen tai siltoineen Nilsiästä Wuotjärvelle on ollut ainakin jo 1600-luvun lopussa.

3.1 Maiden rajojen merkinnöistä

Palstojen rajoiksi pyrittiin saamaan ”luonnollisia rajoja”, kuten järviä. jokia, puroja, mäkiä, harjuja, laaksoja ja soita. Kun tämä ei aina onnistunut, otettiin rajamerkeiksi hyvin erottuvia honkia tai aukealla suolla sijaitsevia suuria kiviä. Erään Juankosken kaakkoispuolella sijaitseva tilan rajamerkiksi oikeuden pöytäkirjaan oli merkitty ”Iso Kusi”. Tässä ei kuitenkaan ollut kyseessä vedenheittokilpailulla muutettava rajamerkki, vaan ruotsinkielisen kirjurin nimeämä ”Iso kuusi”.

Rajapaaluna olevan hongan kylkeen oli tehty useita pilkkoja ”skuror” sekä risti, josta kävi selville rajan suunta. Hongan toisenkin kyljen pintaa oli kuorittu vaaleammaksi. Kivirajassa löytyi hakattuja viivoja ja risti, josta selvisi rajan kulkusuunta. Lisäksi ristin nuolessa saattoi olla ilmansuuntia ilmoittavia merkintöjä, kuten S.S.W tai N.N.O eli lounas ja luode. Naapuritilan asukkaita pyrittiin hämäämään antamalla näiden vanhalle paikannimelle oma uusi nimi. Niinpä hipanlahtelaisten vanhan rajapaikan ”Taatonsuon” nilsiäläiset olivat nimenneet ”Särkisuoksi”. Sen vieressä olevaa harjua he kutsuivat ”Särkiharjuksi”.

3.2 Käräjien kustannuksista

Tuomarin, lautamiesten ja avustajien käyttö ei ollut ilmaista. Niihin kului huomattavia rahasummia. Vuonna 1764 nilsiäläisten, rissalalaisten ja hipanlahtelaisten rajakiistoja käsittelevä tuomari laskutti kyydeistä ja päivärahoista 76 taalaria 6 äyriä. Lautamiesten palkkiot vaihtelivat asuinpaikan etäisyydestä riippuen 8 taalarista 13 taalariin. Kaikkiaan näihin palkkoihin kului kuparirahaa 152 taalaria ja 26 äyriä, joka panttiin puoliksi riidan osapuolten kesken. Oikeudessa avustaneiden henkilöiden palkkiot eivät olleet tässä summassa mukana. Jotkut rajakiistan osakkaat olivat niin köyhiä, etteivät he pystyneet maksamaan näitä palkkiota. Näin oli käynyt Siilinjärven rissalaiselle Heikki Antinpoika Rissaselle vuonna 1737 kiistassa Hipanlahden Rissasten kanssa.

3.3 Nilsiäläisten, rissalalaisten ja Hipanlahden Rissasten rajakiistojen käsittely

Kiistoja selviteltiin elokuun 6. – 8. päivä vuonna 1764.Välikäräjät pidettiin nilsiäläisen Juho Pekanpoika Rissasen talossa, joka sijaitsi suurin piirtein Pienen Kankaisen koillisreunalla nykyisen Nilsiän kirkonkylän Puustilan tienoilla. Juho oli muuttanut sinne vuoden 1732 syksyllä Hipanlahdesta Antti Antinpoika Tuovisen osakkaaksi. Paikalla oli kihlakunnan vouti, lautamiehiä ja kiistan osapuolia. Vouti lienee ollut entinen Juankosken Rautaruukin osakas Henrik Martini, joka otti myöhemmin hovisihteerin arvon.

Haastajina käräjillä olivat nilsiäläiset Antti Tuovinen, Juho Rissanen, Olli Pirinen, Antti Taskinen, sekä verotalonpojat Tuomas Ahonen, Heikki Taskinen, Pekka, Hannu ja Knut Kuosmanen. Näitä avusti käräjillä Turun Hovioikeuden auskultantti Gustaff Mollerus, joka oli Kuopion Savisaaren tilan osakas. Pastori Johan Mollerus asti 1700-luvun alussa Niuvanniemen - Savisaaren suurtilan 900 karoliinilla (kuparissa) poikapuoliltaan Johan ja Jeremias Argillandilta . Poikien setä Zacharias protestoi tilan kauppaa, mutta se hyväksyttiin käräjillä. Mollerusten maihin kuului Muuruvesi, Wuotjärven länsirantaa Wuotlahden kaakkoispuolelta sekä Pisan pohjois – ja länsipuolelta. Kiistan ulkopuolelle jättäytyi Nilsiän tilan osakas Matti Väänänen, jota ei edes oltu kutsuttu aikaisemmin pidetyille laamanninkäräjille. Matin maat sijaitsivat kaukana kiistamaasta Reittionkylässä. Vanhempien Wuotjärven karttojen mukaan Ylä-Hippaan laskevan Taatonjoen suulla oli Reittionkylän kalavettä, joka lienee peräisin Väänäsen osakkuudesta Nilsiänkylän maihin.

Haastetuiksi ilmoitettiin nykyisen Siilinjärven rissalanrantalaiset (rissalalaiset) Juho, Josef ja Yrjö Hämäläinen, Pekka ja Olli Rissanen sekä Olli Wartiainen. Näitä avusti Maaningalla asuva Baltian saksalaista sukua oleva hovisihteeri Joachim Friedric von Burghausen. Tämä mies oli auskultanttivuosinaan 1750 – luvun lopulla pannut alulle prosessin, jonka seurauksena aatelismies ja 1770 – luvulla Juankosken Rautaruukin omistaja Georg Friedrich Tigerstedt sai Joroisista haltuunsa Torstilan rusthollin. Burghausen avusti usein myös Juankosken ruukin omistajia.


Rajapuro
Rajapuron eli "Siltapuron" 1700-luvun alussa rakennettu silta oikealla. Taustalta siihen liittyy "Rötikönpuro Tiialanahon suunnalta" / PP 2011

Rajapuro
Vasemmalta liittyy Rajapuroon "Ahvenlamminpuro". Siinä on kolmen kylän Hipanlahden, Nilsiän ja Sydänmaan rajapiste" / PP 2011
Kiista koski vuoden 1664 maakirjan mukaista palstaa numero 565 ja 15 arviokapan kylvömäärän Tiirinjärven maata. Tilan mailla oli jonkin verran peltometsää ”åkerskog” eli kohtuullista kaskimaata. Kiistelty raja alkoi Nilsiän ja Wuotjärven välisen kylätien Siltapurolta ja kulki saman tien varrella sijaitsevan ”Tiialanahon” kautta, Rötikönjoelle, Korkeakoskelle, Rötikönsuolle, ”Kouhumäen poikki, Luotojärven pohjoispäähän ja sieltä ”Leväkumpusen” eli nykyisen Pienen Kumpusen eteläpäähän.

Hämäläisten maat sijaisivat Rissasten maiden eteläpuolella alkaen Hapanmäestä Siltapuron kaakoispuolelta alkoi Hipanlahden Rissasten ”Taatonsuon etelärannan” maapalsta. Varsinainen Taatonsuo oli Taatonjärveen luoteesta laskevan puron varrella. Tähän puroon laskee vetensä myös Siltapuro. Nilsiäläisten mukaan Tiirinjärvenmaa oli heidän ”bostadskog” eli jonkinlaista kylän ”perusomistusta”. Raja-alueesta oli jo aikaisempien kiistojen johdosta maanmittari Frisius laatinut vuonna 1761 kartan. Lisäksi mainitaan maanmittarin laatima rajaa koskeva muistio ”tänkeboken”.

Tarkastusmiehet, riidan osapuolet ja näiden valtuutetut olivat kulkeneet Siltapurolta Tiialanahon kautta Korkeakoskelle ja Rötikönsuolle etsien rajamerkkejä ja verranneet niitä Frisiuksen laatiman kartan merkintöihin. Tiialanahon eli nykyisen Tiaissalon länsipuolella sijaitseva Rötikönsuo oli siihen aikaan ojittamaton, joten nykyisessä Rötikonjoessa riitti vettä myös kesällä. Siinä sijaitsi Tiaishon talon lähellä vuolas Korkeakoski, jonka kupeella oli ollut eräs rissalantalaisten kiistanalainen kaski.

Tiaisaho
Tiaissalon eli Tiialanahon talo. Kuvan oikealla puolella notkossa virtaa Rötikönsuolta laskeva puro. Siinä kohisi vähän ennen Tiialanahoa Korkeakoski, jonka alapuolelle oli jo 1600 - luvulla rakennettu Nilsiää ja Wuotjärveä yhdistävän kylätien silta. / PP 2011
Tiaisaho

Tiaissalon eli Tiialanahon talo.


/ PP 2011
Rötikönsuolla Korkeakosken vierellä oli Frisiuksen kartassa rajamerkintä numero 9. Nilsiäläiset tiesivät siinä hongan, jossa oli 6 pilkkaa ”skurur” sekä risti, mutta ei mitään merkintää tai osoitusta sen toisessa kyljessä, jotka kertoisivat, mihin suuntaa raja jatkuisi. Haastajien mukaan vanhat ihmiset olivat muistaneet, että tässä olisi heidän ja Rissalanrannan tilojen lainvoimainen raja. Tästä eivät tarkastusmiehet olleet oikein vakuuttuneita. Kaivattiin lisää tietoja. Edelliseltä hongalta haastajat johdattivat tarkistajat suon ja rämeen kautta lännemmäksi eräälle laakealle rämeelle, jossa oli kuivanut honka. Sen lännen puolella olevassa kyljessä oli jokin merkki, jonka nilsiäläiset väittivät aikaisemmin olleen rajamerkinnän, mutta nyt jotkut epäystävälliset ihmiset olivat turmelleet sen.
Sitten kuljettiin rämeen, suon ja suometsän kautta sekä kaarrettiin etelään ja vielä enemmän etelään erään notkelman kautta suurelle kivelle, joka sijaitsi jokseenkin suuren nevan reunalla. Kiveen oli hakattu risti, jossa olivat kirjaimet N.N.O ja S.S.W. Jälkimmäinen merkintä osoitti suon yli kuivaan honkaan, josta löytyi 6 pilkkaa ja risti. Honka sijaitsi Leväkumpusen (Pienen Kumpusen) rannassa. Siihen loppui haastajien rajanopastus. Kivestä eteenpäin löydettyä rajaa pidettiin oikeana. Koska alkoi jo olla pimeää, lopetettiin rajankäynti siltä päivältä (elokuun 6. päivä) tähän ja mentiin Nilsiään.

3.4 Ikolanaution paikka Nilsiässä

Haastettujen mukaan ei ollut lainkaan varmaa, että Tiirinjärvenmaalla olisi ollut jotain asumusta. Näin ollen se ei olisikaan Nilsiäläisten varsinaista Nilsiänlahden asuinmaata ”bostadsjord”.
Pisa
Virransilta kuvattuna etelästä / PP 2010
Vanhojen 1720-luvun asiakirjojen mukaan nilsiäläisten kaikki viisi taloa sijaitsivat samalla kuivalla maalla Mustimäen vierellä. Kihlakunnan oikeuden asiakirjoista selvisi, että kruununvouti Henrik Ithimeus oli 15. kesäkuuta 1724 antanut nilsiäläisen Antti Taskisen isälle Yrjö Pekanpoika Taskiselle hallintaoikeuden 3/4 veromarkan kruununtilaan Nilsiässä. Tästä oli myös kihlakunnan kirjuri Aganderin haltijakirja ”immision” päiväyksellä 20. syyskuuta 1723. Tilalla oli oikeuden merkinnän mukaan sitä ennen asunut Matti Itkonen (po. Ikonen). Tilalla oli suoritettu katselmus ja Taskinen oli asettanut ehdon, että hän sais muuttaa asumaan toiseen paikkaan. Muuttoa hän perusteli sillä, että vanhan asuinpaikan rakennukset olivat huonossa kunnossa. Nyt käräjillä läsnä olleiden nimismiehen ja lautamiesten vakuutuksen mukaan tämä vanha asuinpaikka huolimatta sen pitkäaikaisesta autiudesta vielä löytyisi samalta metsämaalta.
Nilsiän Puustila
Juho Rissasen talo Nilsiässä vuonna 1764 sijaitsi vasemmalla näkyvän valkean Puustilan talon tienoilla / PP 2011
Ikolanautio
Ikolanautio Nilsiässä vuonna 1764 sijaitsi Ison-Kankaisen eteläpäässä Virransillalta kaakkoon. / PP 2011
Taskinen oli halunnut perustaa uudistilan erään torpan maalle, jonka olivat omistaneet Pekka Taskinen ja Juho Kuosmanen. Tätä aietta Kuosmanen oli vastustanut ja vienyt asian maaherran kanslian ratkaistavaksi. Tästä löytyi paroni ja maaherra Frisenheimin päätös päiväyksellä 14. helmikuuta 1726. Se oli Taskiselle kielteinen. Kuitenkin Kuosmanen sitten myöhemmin oli suostunut luovuttamaan torpan paikan Taskisen uudistilaksi ja muutto olikin tapahtunut. Vanhan asuinpaikan pellot olivat jääneet Taskisen heinämaiksi.

Ikosen asuinpaikan varmistamiseksi nilsiäläiset veivät tarkastusmiehet Juho Rissasen talosta jonkin matkaa lounaaseen Wirransillalle, joka oli rakennettu ” Pien – ja Suurkankaisen” välisen joen yli. Tästä kuljettiin pieni matka Suurkankaisen rannalle tyhjälle paikalle, josta löytyi joitakin saunan seinähirsiä, kahden toisiaan vastapäätä olevan tuvan perustukset sekä verraten suuri riihi. Sitten tarkistusmiehet jatkoivat rajankäyntiä Soidinlammin, Kokkolammin ja Kokkomäen maastossa . Vastaajat Hämäläiset väittivät Kokkomäellä sijainneen aikaisemmin rajahongan, mutta nilsiäläiset kiistivät tiedon. Tarkistusta jatkettiin Wuotjärven kylätien varrella Hipanlahden tilaa kohti, jossa sijaitsi vastaajien Taatonsuon maapalsta. Sen nimi nilsiäläisten mukaan oli Särkisuo ”Särkensuo”. Siihen rajankäynti loppuikin siltä päivältä.

3.5 Vanhojen miesten todistajalausuntoja kiistarajoista

Elokuun 8. päivänä kuultiin nilsiäläisten hankkimia todistajia, joiksi olivat löytyneet wuotjärvellä asuvat loiset 43 – vuotias Juho Partanen ja 38-vuotias Risto Parviainen. Edellinen oli siis syntynyt noin vuonna 1721 ja asusteli Laajan ja myös Hipanlahden tiloilla. Jälkimmäinen asui useimmiten Laajassa. Hän oli syntynyt noin vuonna 1726.

Todistaja Juho Partanen kertoi kuulleensa haastaja Tuomas Ahosen tilan asukkailta jo kuolleilta Tuomas Antinpoika Ahoselta ja Juho Ahoselta, että nilsiäläisten tilanraja kulki Siltapurolta Korkeakoskelle. Saman asian oli varmistanut myös jo kuollut Hipanlahden tilan vanha isäntä Pekka Rissanen, jonka kanssa todistaja oli nuoruusvuosinaan tullut kirkosta ja kuljeskellut myös Korkeakosken maastossa. Hän ei tiennyt maiden nautintarajoista eikä myöskään mistään alueen maariidoista , ennen kuin vasta nyt äskeisiltä vuosilta. Niitä oli sattunut Korkeakosken rannoilla. Pekka Rissanen oli myös kertonut, ettei heidän ja Rissalanrannan Hämäläisten kesken ollut sattunut mitään rajariitoja. Vuoden 1741 tienoilla kuolleella Pekka Rissasella oli myös poika Pekka, joka asui 1740-luvulla Hipanlahden tilalla. On epäselvää, kummasta Pekasta tässä on kysymys! Myöhemmin välikäräjien kuluessa nilsiäläiset selittävät, että kaskiriitoja oli ollut heidän ja rissalanrantalaisten kesken, mutta ”he eivät kurjuutensa ja köyhyytensä aikaan” olleet pystyneet käräjöimään asiasta.
Lisäksi todistaja Partanen tiesi, että se tyhjä paikka Kankaisen rannalla, jossa eilen oli käyty ja jossa sijaitsi vanha asuinpaikka, oli hänen elinaikanaan kutsuttu Ikolanautioksi eli Ikosen autiotilaksi. Tiialanahosta mies ei ollut aikaisemmin kuullut mitään.

Todistaja Risto Parviainen puolestaan kertoi, että hän oli 18 vuotta sitten kulkenut jo kuolleen Hipanlahden isännän Pekka Rissasen kanssa (haudattiin jo 1742 !) Hipanlahdelta Nilsiään. Silloin Rissanen oli kertonut, että hipanlahtelaisten ja nilsiäläisten tilojen välinen raja kulkisi Siltapurolta Korkeakoskelle. Todistaja ei tiennyt, oliko joitain maariitoja olisi ollut Hipanlahden ja Rissalanrannan kylien kesken.
Lisäksi Parviainen kertoi, että jo kuollut lautamies Pekka Pasanen Wuotjärven Niemelästä oli sanonut, että nilsiäläisten maa ulottuisi puroon, joka kulki Siltapuron sillan ja Korkeakosken välillä. Hän tiesi myös, että Pekka Rissanen ja Pekka Pasanen olivat sisarusten lapsia (näiden äidit Katarina ja Helena Vartiainen olivat sisaruksia). Parviainen tunsi myös Ikolanaution, mutta ei tiennyt oliko sen asukas ollut talonpoika tai torppari.

Hän oli myös kuullut, että Pekka Rissasella oli joitakin vuosia aikaisemmin ollut kaski Särkiharjulla. Siitä ei kuitenkaan oltu nostettu mitään syytettä, vaikka nilsiäläiset olivat arvelleet kasken sijainneen heidän maillaan. Jälkimmäiset olivat olleet siihen aikaan hyvin köyhiä, joten he eivät olleet kyenneet nostamaan asiasta haastetta käräjillä. Varakkaat Hipanlahden Rissaset olivat lainanneet heille rahaa ja myös viljaa. Tämäkään todistaja ei ollut kuullut aikaisemmin mitään Tiialanahosta. Tähän muisteli aikaisempi todistaja, ettei hän ollut kuullut mitään Rissasen kaskesta Särkiharjulla.

Näiden välikäräjien lopputuloksena muotoutui nykyisin voimassa oleva Nilsiän ja Sydänmaan kylien välinen rajalinja. Silloisten vastaajien mukaan se siis kulki linjaa Tiialaho, Korkeakoski, Rötikönsuo, Luotojärven pohjoispää ja Leväkumpunen. Vastaajat käyttivät alueensa pohjoisosasta nimiä Kouhujärven pohjoispään ja Taatonsuonrannan maapalstojen nimiä. Nilsiäläisten mukaan kiistamaa kuului heidän Tiirinjärvenmaan asuinmaahan ”bostadsjorden”. Kuten aikaisemmin jo todettiin, Tiirinjärvenmaa oli vuoden 1664 maiden tarkistuksessa mainittu sijaitsevan Hipanjärven pohjoispuolella Syvärinjärven Lohilahteen.

3.6 Hipanlahden ja Rissalanrannan tilojen rajankatselmus

Rajantarkistajat siirtyivät elokuun 9. päivänä Hipanlahden Antti Matinpoika Rissasen eli Jokelan Rissasen taloon. Antin vaimo oli Anna Karppinen ja hänen veljensä Juho Rissasen vaimo Anna Sakarintytär Pasanen Wuotjärven Lastulahdesta. Haastajina olivat edellä mainitut verotalonpojat Antti ja Juho Matinpoika Rissanen ja näiden äiti Beata Ahonen sekä Tuomas ja Tuomas Matinpoika Rissanen ja näiden äiti Marketta Hiltunen. Jälkimmäiset asuivat Wuotjärven kaakkoispuolella Vehkalahdella, jossa heillä oli talo, viljelyksiä ja metsämaita. Vuonna 1664 Hipanlahden tilan omisti Pekka Pekanpoika Julkunen, jonka asuinpaikaksi mainittiin Taatonsuon eteläranta.

Hipantalo
Rissasten vanhin asuinpaikka nykyinen Hipanhovi. / PP 2011
Vastaajina olivat verotalonpojat Juho, Yrjö ja Josef Hämäläinen Rissalanrannalta. Nämä omistivat maita nykyisen Hapanmäen tienoilta etelään päin aina Ala-Hipanjärven länsipuolella sijaitsevan Pahkamäen eteläpäähän asti. Lisäksi he omistivat Jännevirran ja Murtolahden välillä Juurusvedellä sijaitsevasta Otus-nimisestä saaresta puolet. Kiistan osapuolen rissalanrantalaisen Heikki Antinpoika Rissasen raja kuvataan seuraavasti: Ahvenlammin suolta, Hoikanjärven eteläpäänkautta Laakkosenrajan Ahvenlammille. Tämä jälkimmäinen Ahvenlampi sijaitsee nykyisen Sahinpuron seisakkeen luoteispuolella ja Luotojärven itäpuolella. Jännevirran tai Siilinjärven Hakkaralan Laakkosia oli 1600-luvun alkupuolella kirjattu Syvärinkylän asukkaiksikin. Kiistamaat rajoittuivat Taatonsuon etelärannan eli Hipanlahden Rissasten asuinmaihin. Näistä mainittiin erityisesti Hukka-ahosta Siltapurolle kulkeva raja. Nimeä ”Hukka-aho” ei enää löydy nykyisistä kartoista. Sen mainittiin löytyvän Hapanmäen itäpuolelta. Se lienee sijainnut kartoilla nykyisin olevan "Viinikkalanaukion tienoilla."

Haastajia avusti kirjuri Johan Henrik Mentzer ja vastaajia edelleen hovisihteeri Joachim Friedrich von Burghausen. Tämä herra siis vieraili Hipanlahden Jokelan Rissasen talossa, joka luultavasti sijaitsi nykyisen Hipanhovin paikalla.
Tilojen rajoja oli käyty jo vuosina 1689, 1691 ja vielä myöhemmin käräjillä mm. vuosina 1748 ja 1749. Vuonna 1691 oli tilojen rajoille pantu rajapaaluja. Raja Ahvenlammelta Hipanjärveen virtaavaan puroon oli täynnä mutkia. Siihen oli mahdoton löytää jotain luonnollista rajaa. Tämä Ahvenlampi sijaitsee nykyiseltä Sahinpurolta idän suuntaan.
Vuonna 1749 kiistan osapuolina mainitaan Juho Hämäläinen ja rissalanrantalaiset Olli ja Heikki Rissanen. Edellä mainittuna vuonna tehtiin Kouhujärvenmäen palstan maantarkastus. Vastaajina olivat silloin olleet Matti, Pekka, Matti Tuomaanpoika ja Juho Rissanen Hipanlahdelta. Vuonna 1733 oli käräjillä saatu jonkinlainen ratkaisu rajasta Siltasuonpurolta puroa pitkin ilmeisesti idässä olevan sillan suuntaan.

Alueen kartan oli laatinut maanmittari Boström vuonna 1755, mutta sitä pidettiin osin virheellisenä. Rajasopimukseen pääseminen oli työn ja tuskan takana. Saatiin maaherran lausuntoja. Kiellettiinpä 20 hopeataalarin uhkasakolla kaikki kaskeaminen kiistanalaisella alueella, kunnes rajariita oli ratkaistu. Joku riidan osapuoli ei saapunut käräjille, eikä hän ollut antanut valtakirjaa kenellekään. Haluttiin uusia rajankäyntejä omalla kustannuksellakin. Uuden kartan rajoista teki vuonna 1762 apulaismaanmittari Jakob Zitting. Rajakiistassa Hämäläisten kanssa olivat myös Vehkalahdessa asuvat Hipanlahden tilan osakkaat. Jakomiehet tutkivat rajankulkua Hipanlahden Antti Rissasen talolta käsin noudattaen vuoden 1689 rajankäyntiä. Sen mukaan Hipanjärveen laskee puro ns. Louhuahonmäen eli Louhenahonmäen länsipuolelta. Rissalanrantalainen Heikki Antinpoika Rissanen esitti, että rajan tulisi kulkea sitä suota pitkin, joka sijaitsee heidän ja niin kutsutun Jauhinkiviahon itäpuolella Hukka-ahon suuntaan. Tähän Hipanlahden Rissaset eivät suostuneet, vaan vaativat rajan edellä mainitun Jauhinkiviahon ja Heikki Antinpoika Rissasen omistaman Kivimäen väliselle metsämaalle. Tätä rajaa oli tutkittu jo vuonna 1733, mutta Heikki Rissanen ei silloisen köyhyytensä vuoksi ollut pystynyt käymään oikeutta Hipanlahden Rissasten kanssa.

3.7 Vanhojen miesten kuvauksia raja-alueesta

Todistaja Tuomas Hakkaraisen
Elokuun 10. päivänä käräjillä kuultiin vanhojen miesten käsityksiä rajankulusta. Hipanlahtelaiset olivat kutsuneet todistajakseen sotilaansa noin 47- vuotiaan Tuomas Hakkaraisen, jota vastaajat pitivät jäävinä. Tuomas oli syntynyt noin vuonna 1717 ja palvellut sotilaana jo 29 vuoden ajan . Hän asui Hipanlahdella sotilaantorpassa, jonka vierellä oli aidattu pelto ja pieni naurismaa. Kasketa sotilas ei ollut saanut Hipanlahden mailla. Hän oli kuitenkin palvellut vain ruodun asettamana, joten käräjät eivät pitäneet häntä esteellisenä todistajana.
Hakkarainen todisti, että se maa, joka sijaitsee Ahvensuolla sijaitsevasta purosta länteen päin, kutsutaan Hapanmäeksi. Hukka-aho on se maa, joka sijaitsee edellä mainitusta purosta luoteeseen. Lisäksi sotilas kertoi, että se puro, joka virtaa Rötikönsuolta sillalle, on nimeltään Rötikönjoki. Toinen puro, joka virtaa Ahvensuolta

Hurjaharju
Tuomas Hakkaraisen torppa lienee sijainnut Hurjanharjun tienoilla / PP 2011

Tirisevänpuro
Pienisilta lienee rakennettu tämän Tirisevänpuron yli. Hurjaharju on taustalla./ PP 2011
Ahvensuon purolle, on nimeltään Ahvensuonpuro. Vanhat ihmiset olivat kertoneet siltatukeista Rötikönpurossa lähellä ns. Korkeakoskea. Siinä oli sijainnut silta ennen Isonvihan aikaa (1714-1721). Joskus mahdollisesti aikaisemmin tai Isonvihan jälkeen silta oli siirretty sen nykyiselle paikalle Siltapuroon. Hakkarainen kertoi nähneensä Lappeenrannan taistelun vuonna 1741 Pikku-Vihan aikaan. Tällä hän ilmeisesti halusi korostaa asiantuntemustaan vanhoissa asioissa. Lautamiehet Erik Niskanen ja Juho Hakkarainen olivat sillä hetkellä tutkimassa Hukka-ahon sijaintia Hakkaraisen antamien tietojen perusteella, mutta eivät olleet vielä palanneet. Niinpä istuntoa päätettiin jatkaa vasta seuraavana päivänä.
Seuraavana päivänä lautamiehet Niskanen ja Hakkarainen kertoivatkin löytäneensä Hukka-ahon sotilas Hakkaraisen kertomuksen perusteella. Se sijaitsi vastaajien Hapanmäen itäpuolella.

Todistaja Mikko Taskinen
Sitten haastajat toivat todistajakseen aikaisemmin Nilsiässä ja nyt Syvärin itärannalla Keyrityssä asuvan torppari 67-vuotiaan Mikko Yrjönpoika Taskisen. Mikko oli siis syntynyt noin vuonna 1697. Myös Taskinen tunsi puron, joka virtasi Rötikönsuolta Korkeakoskelle ja sieltä maantien varta alas sillalle. Hänen mukaansa vanhat ihmiset, jotka elivät Isonvihan aikaan, olivat kutsuneet sitä Siltapuroksi. Sitä puroa, joka virtaa Ahvenaiselta, oli kutsuttu Ahvenisenlammin puroksi. Lisäksi vanha väki oli kertonut, että silta oli aikaisemmin sijainnut Korkeakosken lähellä, siis nykyisen Tiaissalon talon luoteispuolella. Kun maantie oli myöhemmin siirretty sen nykyiseen paikkaan, oli siltakin siirretty Siltapuroon.

Todistaja oli ollut vielä lapsi, kun hän oli kuullut, että nykyinen silta oli rakennettu. Sitä ennen matkustajat olivat "heilauttaneet" itsensä pitkospuita pitkin puron yli. Hevoset oli kuljetettu sen yli jostain toisesta kohtaa. Edelleen Taskinen kertoi, että ennen vanhaan Hukka-ahoksi oli kutsuttu sitä kuivaa maata, joka sijaitsee Hapanmäen itäpuolella jonkin matkaa Ahvenisenpuron toisella sivulla; siis sama maa, jota Hakkarainen oli kuvannut ja jonka lautamiehet olivat löytäneet.

Lisäksi Taskinen kertoi, että se maa, joka sijaitsee pienemmältä sillalta (ehkä nykyinen Tirisevänpuro!) kylän suuntaan, oli kutsuttu Rissasten peltometsämaaksi ” åker skog mark”. Koko Hukka-aho oli vanhojen ihmisten mukaan kuulunut haastajien tilaan. Nämä olivat Taskisen muistin ajan sitä myös hallinneet ja hyödyntäneet. Maakiistat olivat Taskisen mukaan alkaneet vasta myöhemmin. Missä Hukka-ahon raja oli kulkenut, sitä todistaja ei tiennyt. Sitä, kuinka vanhat ihmiset olivat kulkeneet Ahvenpuron yli tai oliko sen yli ollut jotain siltaa, hän ei myöskään tiennyt. Tämän jälkeen todistaja Hakkarainen mainitsi, että vanhat ihmiset olivat kertoneet hipanlahtelaisten saaneen Hukka-ahon ja myös käyttäneen sitä hyödykseen.

Nyt vastaajat esittivät todistajikseen talonpojat vuonna 1708 syntyneen Antti Antinpoika Pasasen Wuotjärven Jokelasta ja Iivari Antinpoika(?) Leskisen Wuotjärven Hovilta. Edellisen todistajan poika Matti oli kuitenkin avioitunut haastaja Antti Rissasen sisaren Valpurin kanssa. Jälkimmäisen vaimon sisarentytär puolestaan oli haastaja Juho Rissasen emäntänä. Lisäksi Tuomas Rissanen ja Leskinen olivat sisarusten lapsia. Näin ollen nämä todettiin esteellisiksi. Vastaajat esittivät tästä päätöksestä vastalauseen.

3.8 Käräjien tuomiosta

Käräjien tuomion alussa kerrotaan vuonna 1749 rissalanrantalaisten Juho Hämäläisen ja Olli sekä Pekka Rissasen maanjaon tuomiosta Kouhujärvenmäellä. Se perustui vuoden 1689 käräjillä päätettyyn maanjakoon sekä sen mukaiseen vuonna 1755 maanmittari Boströmin tekemään maanjakoon. Näiden mukaan vastaajien tulisi luopua kiistamaasta. Oikean rajan tuli kulkea Siltasuonpurolta puroa pitkin.

Rissaset eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä edelliseen tuomioon. Asiaa oli käsitelty uudelleen vuonna 1757. Apulaismaanmittari Jakob Zitting oli vuonna 1762 tehnyt tilojen jaon uudelleen, mutta ei ollut voinut saattaa sitä voimaan. Nimittäin kuninkaan ohjeen mukaan ennen maanmittarin suorittamaa jakoa osapuolten kaikki maanjakoa koskevat riita-asiat tuli ratkaista kihlakunnanoikeudessa. Asiaa oli käsitelty edellisillä syyskäräjilläkin, jolloin ”Rissaset olivat väärin perustein esittäneet täsmennyksen”.

Nyt olivat verotalonpojat Hipanlahdelta Antti ja Juho Rissanen sekä näiden äiti Margareta Hiltunen (po. Beata Ahonen) esittäneet kirjallisen täsmennyksen riita-asiasta Juho, Yrjö ja Josef Hämäläiselle. Tämä täsmennys koski heidän Taatonsuon etelärannan tilaansa ja siellä sijaitsevia Hukka-ahon ja Siltasuon rajapaikkoja. Rissasten mukaan Hämäläiset hallitsivat laittomasti osaa heidän tilansa maista. Lisäksi asialistalla olivat myös oikeudenkäyntikustannukset. Haastajat olivat tuoneet käräjien kuultavaksi todistajat Tuomas Hakkaraisen ja Mikko Taskisen. Näille piti muiden käräjöintikustannusten ohella maksaa palkkio. Käräjät eivät olleet pystyneen pelkästään kirjallisten lähteittensä nojalla määrittämään rajankulkua ”Louhuahon poikki Hukka-aholle” tai ”Rötikönsuolta Siltapurolle”. Todistajien mukaan oikea Hukka-aho oli se kuiva maa, joka sijaitsi jonkin matkaa Ahvenpurolta suon yli kohti sitä paikkaa, jonka Hämäläiset olivat ilmoittaneet Hukka-ahoksi. Näin ollen oikeuden päätöksen mukaan rajan tuli kulkea Louhuahon poikki johtaen edellä mainitulle paikalle. Sieltä sen tuli kiertää Hukka-ahon ympäri ja edelleen jatkua Siltapuroon. Jälkimmäinen paikka todistajien mukaan sijaitsi haastajien Rissasten puolella. Edellä mainitun puron oli todistettu saaneen nimensä ”vanhoina aikoina” siellä olevan sillan mukaan.

Vastoin haastajien vaatimusta rajan ei tullut kulkea Rötikönsuolle, vaan Siltapurolle kohti sitä paikkaa Tiialanahon kupeessa, jonka oikeus oli määrittänyt nilsiäläisten ja Hämäläisten väliseksi rajaksi. Oikeuden mukaan vuonna 1691 oli vahvistettu Siltapuron tulevan ”ympäri kulkevaksi rajaksi”. Toisaalta Hämäläisten rajaksi ilmoittaman puron nimenä ei koskaan ollut Siltapuro vaan Ahvenpuro. Rissasille jäi kiistamaasta Hämäläisiin verrattuna huomattavasti vähäisempi osa.

Käräjäkustannukset puolitettiin riidan osapuolten kesken. Kihlakunnantuomarin osuus oli 57 taalaria 12 äyriä kuparirahana. Kotasalmelaisen lautamies Paavo Pitkäsen sekä lautamiesten Olli Heikkisen, Lauri Miettisen, Erik Niskasen, Antti Voutilaisen ja Juho Heikkisen kunkin palkkio oli 4 taalaria 28 äyriä. Tahkovuoren pohjoispuolella Kalliolahdessa asuvan lautamies Heikki Ruotsalaisen palkka oli 9 taalaria. Lautamiesten ja muiden "apuhenkilöiden" palkkiot olivat yhteensä 49 taalaria 28 äyriä kuparirahassa. Hämäläiset ilmaisivat heti tyytymättömyytensä annettuun tuomioon.

3.9 Kiistat Hämäläisten ja Rissasten välillä jatkuivat

Kiistat jatkuivat kuitenkin vielä edellä olevasta tuomiosta huolimatta. Vuoden 1766 Kuopion talvikäräjillä Hämäläiset ja Nilsiän niinimäkeläiset lautamies Iivari Savolainen sekä tämän veljenpojat Juho Savolainen ja Juho Heikinpoika Savolainen haastoivat hipanlahtelaiset Tuomas ja Tuomas Rissasen sekä Antti Rissasen vastaamaan laittomasta 2760 lyhteen viemisestä Kouhumäeltä. Tämä oli tapahtunut edellisenä syksynä Antinmessun eli Antinpäivän aikoihin heti ensimmäisen lumisateen jälkeen.

Savolaiset olivat Hämäläisten luvalla kaataneet Kouhumäellä suuren kasken, josta oli leikattu 8400 lyhdettä. Koska lyhteestä saatiin tavallisesti noin 1 litra rukiita, oli sadon määrä ollut noin 84 hehtolitraa. Tästä Savolaisten piti maksaa Hämäläisille maanosana joka neljäs lyhde eli 2100 lyhdettä. Rissaset väittivät, että kyseinen kaski oli sijainnut edellisen kesän maanjaon perusteella heidän maallaan. Siitä johtuen he olivat oikeutetut ottamaan maanosana edellä mainitut 2760 lyhdettä. Nykyisin nämä riidellyt alueet ovat lähes täysin korpea. 1760-luvulla ne olivat kuitenkin arvokkaita kaskimaita tai aikaisemmin kaskettuja ja ahoiksi jätettyjä maita. Näistä alueista on siis käyty lukemattomia kiistoja ja rahaa on ”palanut” huomattavia summia. 1770-luvun alussa Hipanlahden Antti ja Juho Rissanen myivät tilansa niinimäkeläiselle Heikki Savolaiselle. Kävivätköhän Rissasille edellä selostetut käräjöinnit liian kalliiksi ?


9. kesäkuuta 2011 ja 28. huhtikuuta 2015 sekä 16. syyskuuta 2015 / Pekka Pitkänen

Lähdeteoksia:
Kuopion käräjien pöytäkirjat ja läänintilit / Kansallisarkisto Helsinki

Muita historian artikkeleita.