Suomen vanhasta itärajasta ja Olavinlinnasta noin vuoteen 1607 asti

Se koottu Ylen 7.7.2025 (uusinta 10.9.25) lähetetyn Elisa Pihlajaniemen kirjan
perusteella tehdyn ohjelman "Elävä historia" huomautuksiksi.

Esipuhe

  Kokosin tämän tekstin  7.7.2025 radio-ohjelman ”Elävä historia”  inspiroimana.  Sen tiedot on poimittu kotisivuiltani löytyvistä monista Savon historiaan liittyvistä omista tutkimuksistani.  Olen kahlannut läpi  useimmat Savonlinnan   vuodesta 1543 alkavat voudintilit, sekä myöhemmät  Savon läänintilit sekä henkikirjat. Sen jälkeen ulotin selailuni Karjalan,  Pohjois-Pohjanmaan sekä Inkerinmaankin  vastaaviin asiakirjoihin. Kahlasin Pohjois-Savoon myönnetyistä anekeista ja niiden tarkastuskirjoista kaikkien palstojen sijainnit, joita aikaisemmin on tutkinut mm. historioitsija Soininen. Lisäksi hain sekä anekeista, niiden tarkastuskirjoista sekä nykyisiltä kartoilta siellä mahdollisesti esiintyvät maininnat karjalaisista, hämäläisistä ja lappalaisista.  Kokosin  tietoja myös  alueen vanhimmista käräjäkirjoista. Niistä löytyi mm. kiistoja teiden ja siltojen rakentamisesta kunnostamisesta.

  Esimerkiksi vuoden 1651 Kajaanin talvikäräjillä puuhattiin kestikievarien järjestämistä Savon suunnalle Saresmäki - Vuolijoki - Manamansalo - koko Kajaanin alueelle, siis mm. Saaresmäestä pohjoiseen. Kajaaninlinna oli kreivi Pehr Brahen laajojen pohjoisten läänitysten keskuspaikaksi kunnostama siisti hallintokeskus, ei siis jo ränsistymään jätetty kivilinna. Sinne kokoontuivat hallintovoudit kerran vuodessa talviaikaan selvittämään läänityksen tilejä.
Seuraavan vuoden 1652 Kajaaninlinna talvikäräjillä kehotettiin rahvasta rakentamaan siltoja Oulujärven länsipäästä Vuolijoelta Saaresmäen "Sarismäki" kautta etelään Savon suuntaan Vieremän Rotimojärveä kohti. Tämän tien ilmeisesti piti jatkua Savon puolelle Rahajärven ja Rotimojärven välisen joen yli. Vankikuljetuksista Kajaaninlinnan ja  Kuopion välillä vuoden 1650 vaiheilla sain tarkempia tietoja pohjoisista kulkureiteistä ja niiden pituuksista. Miesvankeja kuljettiin kesäisin Kuopiosta pohjoiseen  suoraan Sonkajärven Matkusjoen kautta Oulujärvelle. Naisvanki Kirsti sen sijaan matkusti  Kaanista Kuopioon  läntistä  reittiä Vuolijoen ja Rotimojärven kautta-  Monet vanhat ja uudet karttakirjat näistä alueista tulivat tutuiksi.  Niiden rinnalla käytin hyväksi monia  Pohjois-Savoon ja sen naapurimaakuntiin  löytyviä virallisia historian kirjoja.

  Ylen Olavinlinna-ohjelmassa minua häiritsi erityisesti väite Pähkinäsaaren rajankulun yksiselitteinen kulkeminen jostain Savonlinnan tienoilta Pohjanlahden Hanhikiveen sekä varsin ankean ja puutteellisen kuvan antaminen elämästä Savonlinnassa. Useiden tutkijoiden mielestä Pähkinäsaaren raja tuskin kulki Savonlinnan lähellä. Esimerkiksi Savon historian asiantuntija professori Kauko Pirinen mainitsee em. väitteen tulleen esille vasta v. 1537 venäläisten rauhanneuvottelijoiden esittämänä (Pi II osa 1 s.28). Tutkijat korostavat, että Savonlinnan korkeudella oleva  rajapaikka Samusalu (Samosalo) kuvaa laaja Saimaan alueella sijaitsevaa Sääminginsaloa. Näin sen esittää Andreas Bureus vuoden 1626  Savon kartassaan. Pähkinäsaaren rauhanraja saattoi myös  kulkea sen itäpuolitse.

  Elämä ei Olavinlinnassa aina ollut niin ankeaa, kuin radion ohjelmassa ”Elävä historia”  7.7.2025 annettiin ymmärtää. Jo silloin olut ja ja viini virtasivat. Jotkut linnanpäälliköt ymmärsivät nautiskella  Tykkien laukauksilla juhlistettiin arvovieraiden saapumista ja lähtemistä. Linnaa piirittämään em. aikavälillä vainolainen ei näyttä päässeen kertaakaan. Siellä vieraili ryssien lähettejä ja laatokankarjalaiset kauppamiehet monipuolistivat tavaravalikoimaa.  Ainakin johtohenkilöt  ja arvovieraat voivat nukkua verhoilla katetuissa sängyissä peittoinaan ns.  "ryssäntäkkit" tai vällyt. Monenlaisia tyynyjä löytyi penkeiltä pehmusteiksi tai päänalusiksi sekä talvimatkoja varten rekiin.  Kynttilöitä käytettiin runsaasti. Naiset pystyivät kutomaan talvellakin  niin paljon, että  esimerkiksi vuonna 1550 Tukholman linnaan oli toimitettu   ryijyjä 17 kpl, sänkyvaatteita 18 kpl ja viittoja 18 kpl. Linnan pässistä en sattunut löytämään lisävalaistusta.

  Kynttilät olivat 1500-luvun lopulla jo yleisiä ainakin varakkaammissa taloissa koko maakunnassa. Niitä sai mm. Pielavedeltä vuonna 1600 suuri Venäjän lähettiläiden seurue  Savon kautta matkustaessaan.  Pielavedellä ei ollut kartanoita eikä pappilaa, tuskin kestikievariakaan. Turkikset  ja kalat olivat  tärkeitä sen aikaisessa kaupassa ja taloudessa.  Ne olivat tärkeitä verotavaroita, joita viettiin Savonlinnan kautta mm. Tukholmaan. Esimerkiksi i vuonna 1551 sinne oli lähetetty voita 6 tynnyriä 9 leiviskää, suomalaista (kapa)haukea 39 kipuntaa ja nuorten hirvien nahkoja 20 kpl.

  Vuosina 1541 - 1600 ryssät ilmeisesti eivät kertaakaan päässeet piirittämään Savonlinnaa, joten romanttinen tarina muuriin haudatusta linnanneidosta ei ole tältä ajalta.

 Linnassa  oli isoja uloslämpiäviä huoneita ja lasi-ikkunoita.  Kokosin tähän jonkin verran tietoja myös vuosien 1570 - 1595 sodista Savossa, nuijasodan aikaisista tapahtumista sekä 1600-luvun alun elämästä  Savonlinnassa. Lopussa olevasta muutamasta ravintorekisteristä voi löytää lisää kiinnostavia asioita.

Pekka Pitkänen

1.  Lyhyt esitys vaihtoehtoisesta Pähkinäsaaren rajan kulusta. Edessäpäin on siitä laajempi selostus.

Ohjelmassa väitettiin Pähkinäsaaressa vuonna 1323 solmitun rauhanrajan kulkevan Keski-Suomen kautta Pohjanlahden  rannalle Hanhikiveen. Varsin yleisesti vallalla olevan käsityksen mukaan se edelleen jakaisi Suomen väestön terveeseen ja vauraaseen Länsi-Suomeen ja sairaaseen ja köyhään  Itä-Suomeen. Itä-Suomessa todella on enemmän joitakin sairauslajeja, mutta ne tuskin ainakaan alun perin johtuneet jostakin heikommasta väestöperimästä. Voidaan löytää muitakin syitä. Lisäksi itäsuomalaista väestö ainakin jo 1500-luvulta lähtien siirtyi  Pohjanmaalle mm. Lappajärven alueelle sekä siitä pohjoiseen rannikkoa pitkin Torniojokilaaksoon asti.  Myös Kainuun asutus suurelta osin on lähtöisin Savosta. Pähkinäsaaren rauhanraja ei kulkenut Keski-Suomen kautta Pohjanlahteen ns. Hanhikiveen, koska se  vielä vuonna 1323 oli akateemikko Kustaa Vilkunan tutkimuksen mukaan  merenpinnan alapuolella. Jääkauden vaikutuksesta Merenkurkun tienoilla maa nousee lähes 1 metrin 100 vuodessa, joten asia on melko helppo varmistaa.

Professori Kauko Pirinen erittäin perusteellisena Savon historian tutkijana ei lähde riitelemään Pähkinäsaaren rahankulusta, mutta tuo hienovaraisesti esiin erilaisen näkemyksensä. Hänen mukaan em. raja kulki Savon pohjoisosan korkeudella Varkauden eteläpuolelta Siitinselältä Juankosken Karjalankosken kautta Sotkamon Laakajärven kaakkoispäähän laskevaan Petäjäjokeen.  Rauhankirjassa mainittua Karjalankosken ja Petäjoen välissä olevan rajapaikan Kolumakosken tai Kollemakosken sijaintia hän ei selitä. Täysin sellaiseksi nimettyä koskea ei  Karjalankosken ja Petäjoen väliltä ei löydy.   Lähellä sitä nimeä muistuttavaa Kalliokoski Nilsiän Syvärin koillispuolella Tiilikkajoen ja Korpisenjärven välissä.  Myös sen sijainti soveltuu parhaiten puuttuvaksi rajapisteeksi.  Koski on nykyisin ruopattu pois, mutta sen kuva 1950-luvulta löytyy Varpaisjärven paikallishistoriasta /Haara-Haara.

 Nimi ”kolu”tarkoittaa virtapaikkaan seipäistä ja risuista tehtyä kalapatoa (T. Vuorela Kansanperinteen sanakirja s.186).  Muita puuttuvaksi rajakoskeksi soveltuvia ovat Kaalukoski ja Kolukoski (Kålukoski 1700-luvulla)  Pisanmäestä noin 10 -15 km koilliseen Nurmeksen suuntaan Ala-Luostanjärven lähellä, useita Kalliokoskia Tiilikkajoessa sekä Koirakoski Nurmijoessa noin 15 km Sonkajärven kirkonkylästä kaakkoon. Kolukoski  sijaitsee vuonna 1595 solmitun Täyssinänrauhan rajan tuntumassa, mutta jää noin 15 km itään  vuoden 1400 (1383) esitetystä rajalinjasta Vuotjärvi – Lastujoki – Syvärinjärvi.

 Itsevarmasti professori Kyösti Julku väittää kirjassaan Suomen itärajan kulku : "Siitenselän ja Petäjoen välillä olevia rajapaikkoja löytyy kaksi: Karjalankoski ja Kolimakoski. Karjalankoskelle on ajateltu löydetyn vastine Nilsiän Karjalankoskesta, mutta Kolimakoski jää tällöin täydelleen selittämättä. Sen on täytynyt sijaita Nilsiän Karjalankosken ja Sotkamon Petäisen välillä, mutta tältä alueelta ei ole koskaan tavattu edes lähelle Kolimakoski-nimeä tulevia paikannimiä".  Tämä väite sisältää useita kiistanalaisia kohtia ja suoranaisia virheitä. Hän ei ole kunnolla tutkinut Karjalankosken pohjoispuolella olevan alueen historiaa eikä karttojakaan. Karjalankoski sijaitsee Juankosken kirkonkylästä noin 3 km  etelään. Se  oli kuulunut Juankoskeen vuodesta 1923 alkaen,  sitä ennen Muuruveteen ja nykyisin Kuopioon.  1900-luvun alussa ennen Muuruveden kunnan perustamista Karjalankoski on kuulunut Nilsiään.

2. Suomen itärajan kulusta Pohjois-Savon korkeudella.

Suomen itäraja Pohjois - Savon korkeudella määriteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1323  Nevajoen Laatokan puoleisessa päässä Pähkinäsaaressa solmitussa rauhassa. Rauhankirjassa mainitut rajapaikat ja niiden todennäköiset sijainnit olivat:
Siitti järvenselkä  Varkauden eteläpuolella, Karjalankoski noin 3 km Juankosken alapuolella, Kolumakoski (Kollemakoski) Kalliokoski Nilsiän Syvärin koillispuolella Korpisenjärven ja Tiilikkajoen välillä sekä Petäjoki Sotkamon Laakajärven kaakkoispäähän laskeva Petäjäjoki tai Vieremän Nissilän Rotimojärveen koillisesta laskeva Petäjäjoki. Pähkinäsaaressa sovittu raja menetti pian merkityksensä monestakin syystä, mutta novgorodilaiset ja myöhemmin venäläiset yrittivät palata tähän heille suhteellisen edulliseen rajalinjaan. Petäjäjoen itäpuolella Karjalanmaanselällä Maanselänlammin kautta noin 24 km Petäjäjoen suusta (josta minulla on oma kuva) itään kulki laatokankarjalaisten kauppamiesten tärkein kulkureitti  Oulujärven kautta vaelsivat veneillään Pohjanmaan kauppapaikoille Oulun seudulle sekä sen pohjoispuolelle Kemiin ja  Tornioon. Pohjanlahdelle karjalaisia tuli myös Vienanmeren seudulta Kuusamon eteläpuolen Iijärvestä alkavaa Iijokea pitkin.

2A Siitistä pohjoiseen Oulujärvelle johtavia vesireittejä

Niitä käyttäen kulkivat  hämäläiset - ja ehkä myös jotkut laatokankarjalaiset eränkulkijat  kulkivat. Varkauden koskien ja  Unnukaveden kautta päästiin Leppäviralle sekä siitä Soisalon saaren itäpuolitse  Puutossalmelle.  Suoraan pohjoiseen soudettaessa tultiin  Kuopionniemelle, jonka pohjoispuolitse voitiin kääntyä luoteeseen Ruokovedelle ja sitä kautta Maaningan Taviniemen itäpuolella virtaavan Mustavirran kautta Maaninkavedelle. Sinne kuitenkin tavallisesti kuljettiin Kuopion eteläpuolella  luoteeseen pistävän Pitkänlahden pohjasta alkavan lyhyen vetotaipaleen Matkuksen kautta Pohjois-Kallavedelle. Siellä sijaitsi venesatama  Haminalahti.  Siitä luoteeseen kulkien päästiin Ruokovedelle ja Taviniemen ohi Maaninkavedelle. Ainakin talvisin voitiin oikaista Taviniemen tyven läheltä Hämeensuon kautta Onkivedelle. Onkivedelle päästiin myös kulkemalla Maaninkavedellä luoteeseen Viannankoskelle. Sen ohi kuljettua jouduttiin menemään kaakkoon Onkiveden eteläosaan. Onkivedellä piti jatkaa  Lapinlahden ohi pohjoiseen Iisalmen eteläpuolelle Peltosalmelle.

2B Iisalmen Peltosalmen pohjoispuolella kulkureitti haarautui.

a) Voitiin kulkea suoraan pohjoiseen  Koljonvirran kautta Isolle Iijärvelle, josta jokia pitkin jatkettiin Vieremälle sekä Salahmin kautta Rotimojoelle ja Rotimojärven kautta Rahajärvelle. Sieltä sijaitsee  Oulujärven maanselän länsipäässä  Maanselänlampi (lähde) Vieremän Rotimojärven pohjoispuolella ja laskee Rahajärveen (Ju s.125, Castren v.1754 Lu s.21, Habermanin maakirja). Vieremän Paavo Nissinen oli saanut vuoden 1550 tienoilla Kustaa Finckelta  anekin numero 1755 . Se sisälsi maapalstat Maaselän alus , pohjoispuoli Petäjäjärveä, Petäiäsjärven Rotimohon, Rahajärvensivu maa sekä  "Maa Selän Lambi Uth medh almoge Wegen”. Jossain Rahajärven pohjoispuolelta Oulujärven vastaiselta Maanselältä siis löytyi Maanselänlampi ja yleinen kulkutie Oulujärven suuntaan. Sitä kautta lyhyen kannaksen kautta päästiin Oulujärven länsipäähän laskevalle Saaresjärvelle.

tai

b)  Iisalmen eteläpuolelta voitiin kääntyä itään Kilpijärven kautta  Hernejärvelle, johon laski  Matkusjoki  Sonkajärven pohjoispuolelta Sonkakosken kautta.  Siitä voitiin soutaa Sukevalle. Sinne laski Pyöreisenjärvi, josta oli lyhyt maataival Oulujärveen laskeville Vuottojärville. Tämä reitti näyttää olleen 1550-luvulla yleisimmin käytössä, kun Savosta vietiin tavaraa Oulujärven kuninkaankartanoon 1550-luvun alussa. Siitä tietenkin voitiin soutaa myös Oulujärven itäpäähän, josta Oulujoki alkoi.

3. Venereittejä Vuotjärven ja Nilsiän Syvärin kautta pohjoiseen Laakajärvelle ja Oulujärvelle

3A Kuopion luota Kallavedeltä voitiin lähteä myös luoteeseen Jännevirralle ja siitä itään Juurusveden kautta Muuruvedelle. Sieltä veneellä pääsi Karjalankosken alapuolelle, josta alkoi Juanlammin kautta Juantaival Vuotjärven lounaispäähän.  Tätä reittiä käyttivät  aluksi vain jotkut hämäläiset erämiehet, jotka olivat nimenneet Karjalankosken. Siitä noin 15 km koilliseen laski Nilsiän Syväristä virtaava Lastukoski. Se  on noin  2 km etäisyydellä Pisan kaakkoispäästä länteen. Ehkä joku laatokankarjalainen erämieskin saattoi tulla Vuotjärvelle Heinäveden, Vehmersalmen,  Riistaveden ja Juantaipaleen  kautta.

3B Vuotjärvelle voitiin kulkea  myös Kaavin suunnalta  Vehkataipaleen ja Vehkajärven kautta Vuotjärven Kellolahteen.   Tätä pitkin kulkivat aluksi laatokankarjalaiset eränkävijät ja 1500-luvulla liperiläiset Vuotjärven itärannalle sijaitseville kaukopalstoilleen.  Vuotjärveltä pohjoiseen ei enää löydy merkkejä karjalaisten liikkumisesta. Syvärin pohjoispään läheltä piti kääntyä itään Tiilikkajoen jatkeelle Somsajoelle. Siihen laski pohjoisesta Korpisjärvi Kalliokosken kautta. Korpisesta pohjoiseen pääsi useitakin reittejä pitkin, mutta välissä saattoi olla lyhyitä vetotaipaleita. Esimerkiksi Laakajärven kautta Petäjäjoen ohi voi siirtyä Sotkamon Jormasjärveen laskeville pienille jokireiteille. Petäjäjoen kautta sinne saattoi tulla myös idästä eränkävijöitä Pielisen pohjoispuolelta Karjalaistensuurelta  kauppatieltä, jonne matkaa on noin 28 km. Välillä toki on järviä, pieniä jokia ja purosoita. Niiden kautta myöhemmin kulki talvitie Ouluun.  Jormasjärveltä voi siirtyä Nuasjärven kautta Oulujärven itäpäähän. Korpiselta Oulujärveen suuntaan oli mahdollista kulkea myös lännenpää Raudasveden kautta. Syvärin kautta pohjoiseen kulkeva eräreitti lienee ennen 1500-lukua olleen verraten vähässä käytössä.  Kuitenkin jotkut sekä hämäläiset että laatokankarjalaiset näyttävät tunteneen Kolumakosken (Kalliokosken) ja Petäjoen (Petäjäjoen).

4. Laatokankarjalaisiin liittyviä nimiä Savon pohjoisrajan lähellä

 Pohjalaiset historioitsijat  Julku mukaan lukien näyttävät olleen karjalaisromanttisen innostuksen vallassa yrittäessään löytää Pohjanmaalta merkkejä heille mystisistä  laatokankarjalaisista. Pohjalaiset eivät tarkemmin tunteneet Oulujärven vesistön omistussuhteita. Heille Venäjä saattoi alkaa jo Oulujärvestä. Sieltä suunnaltahan  karjalaiset tulivat.  Savon vanhimmissa maakirjoissa  "anekeissa" havaitaan laatokankarjalaisten vaikutus Oulujärven läheisyydessä.  Sonkajärven korkeudelta anekista 1758 (Häyrynen, Liikainen) kuitenkin löytyy  "Wänehenjerfven pohjoispää", joka oli myöhemmän tiedon mukaan kirjattu anekiin vain rajankulun takia. Aneki on myönnetty Savonlinnan päällikön Kustaa Fincken aikana 1548-1561. Pienet Venäänjärvet löytyvät Sonkajärven ja Sukevan väliseltä vesireitiltä, joten "Wänehenjerfven pohjoispää" ilmeisesti on tarkoittanut Venäjänjärven pohjoispäätä.  Ehkä liperiläisiin liittyvä nimi "Wiinijärven maa" esiintyy anekissa 1749 (Rautapartanen, Oinonen). Sen myöntäjä Jöran Månsson toimi Savonlinnan päällikkönä vuosina 1567-1575. Iso Viinijärvi sijaitsee Oulujärvelle johtavan kulkureitin lähellä.

5. Nilsiän Syvärin itäranta savolaisten omistuksessa jo 1550-luvulla

Jo 1500-luvun puolivälin tienoilla Nilsiän Syvärin itäranta kuului jo Ruotsille. Sieltä oli myönnetty anekeilla maita ainakin 4 talolliselle, jotka Pisalta lähtien pohjoiseen ovat: Olli Sutisen (aneki 1681 Kustaa Fincke) "Siikajärven alus korpi" Pisan pohjoispuolelta, Juho Pirinen (aneki 1528) "Saunaniemenmaa" Syvärin eteläpäässä, Olli Lukkarinen (aneki 1589) "Lukkarinjuuri" Keyrityssä  Tahkovuorta vastapäätä ja Siilinjärven (Rantasalmen) Hakkaraisten Syvärin pohjoispään Karsanmäen aluetta. Rajasta Syvärin pohjoispuolella ei juurikaan karjalaisten kanssa edes kiistelty. Kuopion itäpuolen  Riistaveden  alueen maat oli jaettu ainakin  jo 1540-luvulla (Kuopion käräjät 7.2.1643 s.198 ->).

6A. Rajankulusta ja venäläisten liikkumisesta Savossa, Pohjanmaalla ja Kainuussa Pähkinäsaaren rauhan aikaan ja jälkeen

Tutkija J. Gallenin mukaan ensimmäiset ruotsalaiset (itä)rajapisteet merkittiin maastoon vasta vuoden 1400 aikoihin (Jukka Korpela s.106).  Lappiin oli sovittu jo 1300-luvun alkupuolella kolmen valtakunnan Ruotsin, Novgorodin ja Norjan yhteinen laaja veromaa.  Novgorodilaiset tulivat pohjoiseen myös Vienanmeren kautta.  Edellä mainittu Kuusamon eteläpuolelta Iijärvestä alkava  Iijoki oli sopiva venereitti.  Sen varrelta löytyy mm. Taivalkoski. He yrittivät ennen vuotta 1375 ulottaa verotuksensa etelämmäksi Pohjanmaalle "Kajaanien maahan". 1400-luvun lopulla Vienan ja Laatokan karjalaiset kävivät Pohjanmaalla ostamassa turkiksia (Armas Luukko Lapin historia s.201).

Väitteensä tueksi novgorodilaiset viittasivat ruhtinas Jurin eli Pähkinäsaaren rajasopimukseen (Julku s.183). He  ja vuoden 1478 jälkeen Novgorodin vallanneet  venäläiset yrittivät tavallisesti vaatia  monenlaisin verukkein mahdollisimman paljon, jotta neuvottelujen tuloksena saataisiin mahdollisimman paljon. Tällä kertaa kyseessä lienee kuitenkin ollut vain Pohjanlahden perukoilla oleskelevien itäkarjalaisten kauppiaiden verotuksesta. Nämä ilmeisesti eivät olleet maksaneet verojaan Novgorodiin.

Luultavasti vuonna 1375 rakennettiin Oulujokisuuhun "muukalaisten maalle" linnoitus, jota vastaan Novgorodin nuoret miehet hyökkäsivät, mutta eivät pystyneet sitä valloittamaan (Novgorodin kronikka). Siis Oulun seutu tunnustettiin Novgorodissa 1370-luvulla Ruotsille kuuluvaksi. Siinä ilmeisesti oli kyse vain novgorodilaisten seikkailunhaluisten ryöstelevien rosvojoukkojen hyökkäilyistä. Näitä rosvoretkiä tapahtui mm.  vuosina 1377, 1415 ja 1477 (Kirkinen s.150, s.158 ja s.172). Korpelan tutkimuksen mukaan ryöstelijät ainakin aikaisemmin myös "pyydystivät" suomalaisia orjiksi (HS:n artikkeli)! Erään ryöstöretken seurauksena ruotsalaiset kielsivät vuonna 1489 karjalaisten ja venäläisten kauppamatkat Oulun alueelle saakka (Kirkinen s.172).

 Savolaisilla ja kainuulaisilla historioitsijoilla ei ole  romanttisia kuvitelmia laatokankarjalaisista. Heille karjalaiset olivat 1600-luvun alkuun asti sotaisia hyökkääjiä, jotka tappoivat ja hävittivät heidän asutustaan. Myös savolaiset vastavuoroisesti tekevät hävitysretkiään itään.  1540-luvulla he hävittivät  mm. edellä mainitun kauppareitin varrelle syntyneen  karjalaiskylän Sotkamon Nuasjärveltä (Pi II s.610). Kiistoja Savon pohjoisosasta alkavan laajan erämaan omistuksesta käytiin 1400-luvun lopussa.  Niiden seurauksena laatokankarjalaiset eli venäläiset kävivät vuonna 1500 tekemässä omia rajamerkkejään Savoon. Sellainen lienee 1700-luvulla kirjatun ”perimätiedon mukaan” ollut Leppävirran kirkonkylän länsipuolella Osmajärven ns. Osmankivessä (Pi II s.29).

  Myös uudempi Karjalan historia (tekijä mm.  professori Jukka Korpela) antaa  karjalaisista varsin puolueettoman kuvan. Hänen mukaansa Pähkinäsaaren rauhan asiakirja  oli alun perin todennäköisesti vain suullinen. Vanhin  kirjallinen versio on latinankielinen. Se  on ajoitettu 1400-luvun lopulle. Vanhin ruotsinkielinen teksti ajoittuu vuodelle 1537.  Korpelan mukaan pogostahallinto vuoden 1323 aikaan ilmeisesti  ei  ulottunut Savon puolelle Mikkelin Savilahden "Savolax" alueelle.  Pogosta – nimi on myöhempää perua.  Vanhemman Karjalanhistorian kirjoittaja karjalainen professori Heikki Kirkinen ei edes tiedä mitään  Savon maakirjoissa jo  1550-luvulla mainitusta Juankosken Karjalankoskesta.  Hän  arvelee, että se olisi sama kuin Nilsiän Syväristä Vuotjärveen laskeva Lastukoski! Pohjois-Savon osalta mahdollinen rajalinja on tutkittu hyvin huonosti. Nimen Karjalankoski lienevät antaneet kosken länsipuolella liikkuneet hämäläiset eränkävijät. Kosken itäpuolelle asti ulottui laatokankarjalaisten vaikutusalue. Siitä pohjoiseen rajanaapureina olivat hämäläiset ja laatokankarjalaiset (Pi I s.302).

6B. Miksi Juankosken Karjalankosken nimi ei ole Venäjänkoski (tai Ryssänkoski) ?

Koska muinaisina aikoina alueella liikkuneiden hämäläisten eränkävijoiden käsityksen mukaan sillä alueella
vaikuttivat vapaat- tai Ruotsin karjalaiset (tai savolaiset) eikä Novgorodin alaiset ryssät eli Venäjän karjalaiset?
Pronssikorulöytöjen perusteella viikinkiajan vakinaisesti asuttu "eräasema" on ollut Kuopion Haminalahdessa
(Pi I s.162). Se on sijainnut pohjoiseen Iisalmen suuntaan johtavan erätien varrella. Novgorodilaiset perustivat
vuonna 1310 Käkisalmen linnan vanhemman linnan paikalle. Ruotsin Viipurinlinna oli perustettu vuonna 1293.
Mikkelin "Savolahden" alue joutui Novgorodin alaisuuteen viimeistään vuonna 1278 (Pi I s.290). Kuitenkin Jukka
Korpelan mukaan Pähkinäsaaren asiakirjan paikat Savolax, Jääski ja Äyräpää määrittelivät vain Vuoksen ja Saimaan
kauppareitin yläosan (Korpela s.114). Käkisalmen asutuskeskuksessa oli arviolta reilu 100 taloa ja 330 asukasta
(Korpela s.94, joista monet harjoittivat kauppankäyntiä myös itään Novgorodin suuntaan. Kauppatavaroita olivat
turkikset ja ehkä myöhemmin myös kalat.

Vuoden 1415 Hämeen ja Savon välisen rajatuomion yhteydessä  hämäläiset nimittivät  laatokankarjalaisia venäläisiksi (ryssän miehiksi). Siten  Juankosken Karjalankosken nimi täytyy olla tätä vanhempi tai kosken kaakkoispuolta hallitsivat jo varhain Ruotsin puolella asuvat länsikarjalaiset (tai savolaiset). Muuten kosken nimen pitäisi olla Ryssänkoski tai Venäjänkoski. Vielä vuoden 1654 Kuopion talvikäräjien pöytäkirjassa mainitaan  "Käkisalmen ryssien" kaskenneen Kaavin kirkonkylän länsipuolella. Valtakunnan raja oli vuonna 1617 siirtynyt kauas itään nykyiselle paikalleen. Karjalankosken tuntumaan Juankosken Vehkalahdelle ja Akonvedelle oli jo  myönnetty  1500-luvulla  anekit 1791 ja 1811. Edellinen Kustaa Fincken myöntämä kuului kuopiolaisille Martti ja Pekka Tuppuraiselle ja Suni Niutalle. Siihen sisältyi Juankoskelta palstat "Joentaipaleenmaa ja Karjalankoskenmaa, jota kutsutaan myös Wehkalamminmaaksi". Siis Kustaa Fincken mielestä Karjankosken seutu kuului Ruotsille. Anekin 1811 oli Pekka Karkiainen saanut hiukan myöhemmin Savonlinnan pääliköltä Jöran Monssonilta. Siihen kuului Juankosken eteläpuolelta Joenkeskus Akonpohjasta ja Honkasaari Akonvedeltä.

 7. Todisteet läntisestä eli Keski-Suomen kautta  kulkevasta  Pähkäsaaren rajankulusta ovat heikot

Pohjalaisen Julkun ja co. mukaan Pähkinäsaaren raja kulkisi siis Hämeen erämaan Keski-Suomen kautta Pohjanmaalle. Kuitenkin Savon pohjoisosassa Pähkinäsaaren rauhanteon aikoihin olivat naapureina hämäläiset erämiehet ja harvalukuiset laatokankarjalaiset. Koko Pielisjoen alue oli vielä asumaton. Keski-Suomen  rajalinjalta ei selvää Karjalankoskea löydy. Erään sen nimisen Julku on löytänyt Pielaveden länsipuolelta  Koivujärven lounaispäähän lännen suunnasta laskevasta pienesstä Myllypurosta. Sen entinen nimi on Kustaa Vilkunan tutkimuksen mukaan ollut Karjalanjoki (Julku s.135 ja kuva s.137). Kuvan perusteella tämä "Karjalankoski" ei ole ollut rajapaikaksi mitenkään selkeä ja siellä liikkuville hyvin tunnettu koski. Se täytyy hylätä  rajapaikka ehdokkaaksi.  Nimi Karjalanjoki juontunee siitä, että se sijaitsi Savon rajan suunnalla. Savo kuului vuoteen 1534 asti Viipurin linnalääniin  eli hämäläisten mielestä Karjalaan.

7A Pohjois-Karjala Liperistä alkaen oli vuoden 1323 aikoihin asumaton, joten sieltä ei tultu Keski-Suomeen.

 Pielisjärveä pitkin siis vain kuljettiin pohjoiseen. Se selviää seuraavasta Saloheimon luettelosta:

 1. Ilomantsi asuttu jo 1300-luvulla (Ilomantsi, Mekrijärvi ym). Vuonna 1500  siellä oli 102 taloa (Sa s.83). Siitä erosivat 1500-luvulla Liperi, Pielisjärvi, Tohmajärvi  ja  nykyisen rajan takaa Repola.

 2. Tohmajärven Kemie mainitaan asutuksi jo 1400-luvulla (Sa s.76)

 3. Kiteeltä löytyi vuonna 1500 58 taloa (Sa s.108)

 4. Liperin vanhin asutus oli 1400-luvulta (Vatjan viidennes). Vuonna 1500 Liperin Viinirannalla oli 6 taloa (Sa s.136). Liperiläiset saattoivat käydä eräretkillä Vuotjärven itärannan läheisyydessä Säyneisten Siikajärvellä, jossa sijaitsee Liperiin viittaava Papelonniemi. Seudun verot maksettiin Liperiin ainakin 1700-luvun lopulle asti.

 5. Kontiolahdella Joensuun alueella oli vuonna 1500 7 taloa. Väestöä oli lähtöisin Kurkijoelta (Sa s.162).

 6. Pielisjärven alueella  sen eteläpuolella sijainnut Lieksa mukaan lukien  asuttiin vuonna 1500 22 talossa. Lieksassa asukkaita oli 11 ja siellä sijaitsi Kuhasalon luostari. (Sa s.171).  Seudun asutusta on kuvannut nk. Nousija Venäläinen matkaltaan vuonna 1556  Pielisen kautta Oulujärvelle

7B Savolaisista uudisasukkaista saattoi juontua Viitasaaren Kolimajärven nimi

 Julkun mainostama nimi "Kolimakoski"  Viitasaarelta löytyy vasta vuosilta 1786 ja 1799 isonjaon asiakirjasta (Julku s.140).  Savolaisia oli muuttanut asumattomaan Hämeen erämaahan Kolimajärven seudulle ainakin jo 1500-luvun puoliväliin mennessä. 1550-luvun puolivälissä Pohjois-Hämeen erämaassa eli Keski-Suomessa asui ainakin 104 savolaissukua (Pi II s.272). Erityisesti Viitasaaren reitin; siis mm. Kolimajärven alue, oli puhtaimmin savolainen (Pi II s.270). Eräs vanhimmista Pekka Varis  oli saapunut Savon puolelta. Hämäläisiä uudisasukkaita olivat lähinnä sinne muuttaneet aateliston lampuotit. Kun hämäläiset myivät maitaan, niin he joutuivat käyttämään paikanniminään uudisasukkaiden nimiä. Niinpä  vuoden 1578 Jämsän käräjien tuomion mukaan  Antti Hinkanpoika Toivialasta ja Pietari Arpiala Seppolasta olivat myyneet Koskipään eräsijan Kolimasta Varismaan Antti Kokkoselle. Koskipäässä asui jo vuonna 1553 Savon puolelta tullut Juho Varis. Kolimajärven alueen ensimmäinen maininta löytyy vuoden 1552 käräjillä esiin tulleesta eräluettelosta (Mauno Jokipii Keski-Suomen Historia I). Nimi Kolimakin saattaa juontua  Savon Kolehmaisten suvun mukaan. Mm. vuosilta 1625 ja 1626 löytyvässä veroluettelossa Kuopion Kolimassa asuivat mm. Bertell ja Michell Koleman ja Rautalammin Kolimassa mm. Olof Purain ja Pohl Pehkoin (no 6806 s.24 ja s.43).  Näiden Kolimojen etäisyys on noin 45 km. Karttulan Punnonmäen Kolehmaiset omistivat Kolimankylän seudulta maita  jo 1500-luvulla (anekien liiteosa numero 7 sivu 286).  Myös kansatieteilijä Kustaa Vilkuna arvelee nimen Kolima liittyvän sukunimeen Kolehmainen. Pekka Kolehmainen mainitaan jo vuoden 1510 aikoihin lahjoitusmaan saajaksi Varkaudessa.  Sukunimi "Kolehmainen" näyttää muuntuneen monissa  asiakirjoissa muotoihin "Kolima" ja "Kolimainen".

7C Kustaa Vilkunan teorian Pähkinäsaaren rajankulusta Keski-Suomen kautta  Siitistä Hanhikiveen muita heikkouksia

Mikäli Pähkinäsaaren raja olisi päättynyt Pohjanlahden rannalla sijaitsevaan Hanhikiveen (tai Pattijokeen), kuten radio-ohjelmassa kerrottiin, sen olisi pitänyt kääntyä Varkauden eteläpuolelta Siitin kohdalla Kuvanssista luoteeseen ilmeisesti Jäppilän Syvänssille ja siitä Vääränjärven kautta Suonenjoen Suonteelle. Sitä kautta on ainakin myöhemmin kuljettu, koska Vääränjärven pohjoispuolelta löytyy "Matkus" - niminen paikka.  1500-luvulla eteläsavolaiset kulkivat ilmeisesti Pieksämäen , Suonteen (Suontien) ja Suonenjoen kautta  asuttamaan Hämeen erämaata Keski-Suomen länsiosiin.  Siltä reitiltä ei tiedetä mitään merkittävää Karjalankoskea.  Tutkija Kustaa Vilkuna  on selvittänyt, että Hanhikivi on vuoden 1323 aikaan vielä ollut merenpinnan alapuolella, joten  se olisi pitänyt etsiä sukeltamalla! Lisäksi jo vuoden 1510  aikaan Viipurin linnan päällikkö  Erik Bielke oli myöntänyt  edellä mainitulle Pekka Kolehmaiselle tilan Siitin pohjoispuolelta Varkauden koskialueelta tilan palkkioksi kruunulle tekemistään palveluksista, joten rajan on ainakin jo silloin täytynyt jatkua Siitistä Varkauden pohjoispuolelle asti  (Pi  II s.94).  Savo siis  kuului Viipurin linnalääniin vuoteen 1534 asti. Julkun  Kolumakoskeksi tulkitsema Kolimakoski sijaitsee  Viitasaaren Kolimajärvestä alkavassa Kärnän koskireitissä.  Erikoista on, että Pirinen Savonhistoria  II osassa  1  ei ollenkaan mainitse rajatarkastelujensa yhteydessä  rajapaikkaa Kolumakoski, Kolommakoski tai Kolimakoski!

Professori Kyösti Julkun jo alussa mainittu väite on:  "Siitenselän ja Petäjoen välillä olevia rajapaikkoja löytyy kaksi: Karjalankoski ja Kolimakoski. Karjalankoskelle on ajateltu löydetyn vastine Nilsiän Karjalankoskesta, mutta Kolimakoski jää tällöin täydelleen selittämättä. Sen on täytynyt sijaita Nilsiän Karjalankosken ja Sotkamon Petäisen välillä, mutta tältä alueelta ei ole koskaan tavattu edes lähelle Kolimakoski-nimeä tulevia paikannimeä" ja sen kritiikkiä on käsitelty jo edellä.  Raja-asiakirjojen  Kolumakoski (Kolomakuski, Kollemakoski) on Julkun tekstissä  Viitasaaren Kolimajärven mukaan muodossa Kolimakoski . Myös  tutkija Ragnar Rosen huomauttaa, että Kolimakoski ( Kolumakoski) olisi sijoitettava Nilsiän Syväriin koillisesta laskevan Tiilikanjoen tienoille (Korpela s.167- s.169).

8. Erik Flemingin ja pohjalaisten mukaan Petäjoki on Sotkamon Laakajärveen idästä virtaava Petäjäjoki

Pähkinäsaaren rauhan pohjoiset rajapaikat olivat 1500-luvulla hukassa sekä ruotsalaisilta että venäläisiltä. Vuonna 1548  Kustaa Vaasan luottomies Suomessa Erik Fleming lähti pohjalaisten talonpoikien ja sotamiesten  kanssa etsimään Petäjokea (Pi II s.37). Se oli hänen tutkimuksensa mukaan Nilsiän Syvärinjärven pohjoispuolella Sotkamoon kuuluvan Laakajärven kaakkoispäähän idästä laskeva Petäjäjoki.  Vuonna 1561 tämä Petäjäjoki määritettiin Savon linnaläänin päätepisteeksi. Siitä pohjoiseen alkoi Pohjanmaan ja Venäjän välinen raja (Pi II  s.38). Pohjanmaan vouti Ragvald Halvardsson kävi vuonna 1550 Petäjäjoelta rajaa pohjoiseen päin Talvivaaran , Maanselän lammen  ja Suomensuon alueilla (Pi II  s.40). Pohjanmaan ja Venäjän välisen rajan sanottiin kulkevan karjalaisten Pieliseltä Ouluun johtavaa kauppatietä pitkin. Tien tärkeyttä kuvastaa Bureuksen vuoden 1626 kartta, johon on piirretty Nurmeksesta Sotkamoon johtavan reitin kiintopisteinä Maanselänlampi sekä sen jälkeen pienet järvet Kalliojärvi, Lappajärvi, Kiantajärvi ja Sapsojärvi (Saloheimo Savon historia osa II:2 s.12).

9A. Vuoden 1400 tienoille ajoitettu itärajan tarkennusluettelo  tukee Karjalankoski – Vuotjärvi – Syväri linjausta

Vuoden 1400 (1383) tienoille ajoittuva tarkennettu Savon pohjoisosan rajaluettelon rajapaikat ja niiden sijainti on seuraava:

Somertaipale Heinäveden itäpuolella Oriveden ja Juojärven välillä. Raja lienee kulkenut Suurijärven poikki, Ohtaansalmi Juojärven ja Rikkaveden välillä Outokummusta länteen, Wehkataipale  Kaavin Kellolahden ja Vuotjärven Kellolahden välillä, Wuotjärvi, johon Nilsiän Syvärinjärvi laskee Lastukoskea pitkin,  Syvärinjärvi Tahkovuoren itäpuolella, Somsansuu Tiilikanjoen suulla Syvärin pohjoispäässä, Lastujoki on sama kuin Lastukoski, joka on sijoitettu luettelossa väärään  kohtaan, Pahtasuo, jonka sijaintia ei tunneta ja Pohjanmaa  (Norrbutnin) (Julku s.213).  Vehkataipaleesta länteen Juankosken Karjalankoskelle on matkaa vain  noin 10 km. Lastukoski noin 2 km Pisan kaakkoispäästä  länteen laskee Syväristä Wuotjärveen. Wuotjärvestä alkaa Juanvirta, jossa Karjalankoski sijaitsee. Siten tämä  rajaluettelo tuo rajalinjan Juankosken  Karjalankosken välittömään läheisyyteen.  Karjalankosken alapuolelta Vuotjärveen kulkevan Juantaipaleen mainitsivat venäläiset vuonna 1526 ns. "riita -rajansa" yhteydessä (Pi II s.28). He siis tunnustivat Juankosken Karjalankosken vanhaksi rajapaikaksi.

9B Lastukoski ja Karjalan maanselkä mainittiin Turun maaoikeuden vuonna 1415 antamassa tuomiossa Hämeen pohjoisina rajapaikkoina (Kyösti Juku s.219). Sen perusteella vielä siihen aikaan hämäläiset erämiehet liikkuivat Pohjois-Savossa. Mahdollisesti Hämeen ja sitten myöhempi Savon pohjoisraja kulki Karjalanmaanselän lammen pohjoispuolelta Oulujärven eteläpuolista  maanselkää pitkin länteen ja Vieremän Rotimojärven pohjoispuolitse  Oulujokeen. Tässä käsitellyn rajatuomion mukaan Hämeen ja Savon raja kulki siis Suonenjoelta Lastukoskelle. Siitä pohjoisen suuntaan aina Laakajärven Petäjäjoelle tai Maanselälle saakka oli  voimassa "vuoden 1323" raja. Siten Hämeen ja Savon välinen raja loppui sekä Pohjanmaan ja Novgorodin raja alkoi joko Lastukoskelta tai Karjalan maanselältä. Pohjalaisilla ei liene juuri ollut mitään intressejä Nilsiän Syvärin pohjoispuolisiin erämaihin eikä tietojakaan tästä alueesta.

10 Kruunun ja talonpoikien kalastuksesta  Savon pohjoisosissa 1500-luvulla

Savonlinnan alaiset kruunun kalastamot sijaitsivat ainakin jo 1500-luvulla Savon pohjoisimmissa osissa. Näitä olivat Varkaus, Vianta Maaningan kirkonkylästä noin 10 km luoteeseen, Riistajärvi  (Riistavesi) Kuopion itäpuolella, Palanto (Palokki) Iisalmessa nykyisen kaupungin keskustassa, Rasvanki Tervossa, Onkivesi Lapinlahdella Iisalmen eteläpuolella, Suurijärvi Heinävedellä sekä idässä Puruvesi, Orivesi ja myös Heinävesi. Kuitenkin ainakin myöhemmin 1500-luvulla Palannolla voitiin tarkoittaa Heinäveden Varisveden luoteispäässä sijaitsevaa Palokkia! Se sijaitsi lähellä kiistanalaista rajaseutua. Tervo sijaitsee noin 30 km Pielavedeltä etelään. Myöhemmin mainitaan Maaningan Ruokosalmi ja – Ruokovesi,  Lapinlahti sekä Iisalmen Kihlosalmi. Linnan alaiset kartanot kalastivat 1550-luvun lopussa myös Nilsiän Syvärillä ja - Vuotjärvellä sekä Juankosken Vehkalahdella. Vuotjärven kuitenkun kirjori oli merkinnyt virheellisesti Pohjanmaalle ”vdy Österbotten” (no 6288 s.21). Savon itäosissa  Orivedellä, Puruvedellä ja myös Heinäveden järvellä kävivät suurimittaisesti pientä raha – tai kalaveroa vastaan kalastamassa eteläkarjalaiset Jääsken ja Lappeen asukkaat. Keväällä 1543 tästä kalastusoikeudesta veroa oli maksanut peräti 406 pienen ja  15 isonnuotan  omistajat (no 6135 s.40). Esimerkiksi vuosilta 1555 ja 1558  löytyvät näiden nuottakuntien kalastajien nimet (no 6197 s.43 ja no 6276 s.54). Monia kalastajia jäi asumaan Savon puolelle. Vuoden 1545 tileissä mainitaan rahvaalla, ilmeisesti savolaisilla, olleen 209 pikkunuottaa (no 6136 -38, s.4 ->).

11. Pohjois-Savon omistuksen varmistaminen Ruotsille 1543 Taviniemen kartano Maaningalle. Kanssakäymistä ”ryssien” kanssa.

Olavinlinnan päällikkö Klemetti Kirjuri perusti kuninkaankartanon Maaningan Taviniemelle (ei siis Tavinsalmelle) vuonna 1543. Voudintileistä löytyy mm. teksti: "Item är wtspiisatth till konungsz gården, nämpligh Taffwinem medh Oloff iacobson som Clemeth lothe opbygghia aff Nyo, som i nu lendzma besiitthe (no 6135 s.67). Klemetillä ei ollut selkeää käsitystä silloisesta "todellisesta" rajatilanteesta. Hän luultavasti uskoi ainakin aluksi Taviniemen sijaitsevan lähellä valtakunnan rajaa. Savon itäraja erilaisten sopimusten ja  käytännön todellisuuden mukaan kulki siihen aikaan kaukana Nilsiän Syvärinjärven itäpuolella. Asutus myös oli levinnyt jo huomattavasti rakennuspaikkaa pohjoisemmaksi. Hän kävi itse tutkimassa rajaa Taviniemen pohjoispuolella Onkivedellä. Linnoituskartanon eräänä tarkoituksena oli varmistaa Pohjois-Savon kuuluminen Ruotsille. Sen ilmeinen sijainti Tavinniemen ja Mustavirran Matkasalmensaaren eli myöhemmän Linnasaaren tienoilla siis oli Ruotsille tyypillinen sijoituspaikka, joka valvoi Savon tärkeintä  pohjoiseen johtavaa kulkureittiä. Nimismiehen sijoittaminen kartanoon luultavasti ennakoi uuden hallintokeskuksen perustamista pohjoiseen. Seuraava linnanpäällikkö Kustaa Fincke oli tyytymätön kartanon sijaintiin ja jätti sen vähälle huomiolle. Vuonna 1556 Tavisalmen kartanosta tehtiin kuningas Kustaa Vaasan ideoima pitäjän kuninkaankartano.  Nähtävästi siinä yhteydessä alettiin pystyttää rakennuksia Mustasaareen (myöhemmin Hussolansaari)  tai Tavinsalmelle. Vuoden 1546  Taviemenkartanon tavarainventaarion  mukaan sieltä löytyi mm. runsaasti ruutia, tykki ”falknect” (falkonetti) sekä muitakin raskaita ampuma-aseita hakapyssyjä ”hakar” ammuksineen (no 6139 s.65–s.66). Tämä viittaa siihen, että Taviniemessä oli jo silloin jonkinlainen linnoitus!

12 Myös Klemetti-kirjurin aikaan oli riitoja  itärajan kulusta, joita ratkottiin Ryssien lähettiläidden kanssa.

Linnanpäällikkö Klemetti  vouteineen näyttää virkakautensa aikana  olleen varsin paljon yhteydessä venäläisiin. Hän ei siis ollut mikään riidanhaastaja. Vouti Mats Tordssonin oli  käynyt  vuonna 1543  sanansaattajan toimessa Venäjällä mukanaan 7 miestä  (no 6135 s.76), missä hän oli käynyt keskusteluja ”samtal” venäläisten kanssa (no 6135 s. 17).   Viimeksi mainittu kävi vielä myöhemminkin "vehnäkakkuineen" Venäjällä  neuvottelemassa (no 6139 s.73). Vehnää Pohjois-Savossa viljeltiin vuoden 1625 tienoilla melko yleisesti aina Vieremän korkeudelle asti.  Rajakiistoja laatokankarjalaisten kanssa oli vuonna 1543 mm. idässä Orivedellä  jossa maavouti Jacob Persson (Auvinen)  Joroisista oli käynyt korjaamassa viljat luultavasti liperiläisten ryssien kylvämistä kaskista  (mm. no 6135 s.35, s.86).  Omiksi katsotuista rajamaista pidettiin tiukasti kiinni.

12A.  Rajariitoja näyttää olleen idässä lähinnä Heinäveden, Rantasalmen ja Säämingin korkeudella, mutta niitä oli sattunut Etelä-Saimaan alueella (Pi II s.612). Luultavasti tästä syystä  Ryssän lähettiläitä oli asunut  vuonna 1543 Säämingin pappilassa 14 päivän ajan (mm. no 6135 s.93).  Nämä oli  keväällä lähetetty Klemetin luokse  "till Clemetth scrifver"  (no 6135 s.64 ). Heille oli järjestetty linnasta 1 panni vehnäjauhoja, herraolutta ja palvelusväen ”swenneolutta”  yhteensä 8 tynnyriä, ruisjauhoja, ruisleipää useita lajeja, pari vuohenruhoa, turskaa,  suolakalaa ja suolaa (no 6135 s.12 - s.17, s.64 - s.88 ja s.93). Vuonna 1545 vouti Matzs Tordsson oli käynyt nihtejä mukanaan saattamassa venäläistä kuriiria ”var … till rytze kyrir” ja saanut pyssyihinsä linnasta  ruutia ja lyijyä (no 6137 s.68 - s.69).

12B. Myös vuonna 1546 Savossa kävi  Ryssän lähettiläs neuvottelemassa  linnan päällikön Klemetin kanssa. Nämä saivat kestitykseksi linnasta mm. 2  vehnäkakkua, lestyleipää 2,5 tynnyriä (4,5 hl), herraolutta 6  tynnyriä (7,6 hl), 80 munaa,  lohta 1 nelikko (30 kg) ja  16 kanaa (no 6139 s.16-s.27). Savonlinnaan saapui jo vuonna 1546 Klemetti Kirjurin seuraaja Kustaa Fincke. Saattoi olla, että myös hänen vaikutuksestaan tehtiin joitain Pohjois-Savon turvallisuuteen tähtääviä toimenpiteitä. Samalla kuitenkin yhteydenpitoa venäläisiin jatkettiin Klemetin ja Venäjän lähettilään keskinäisillä neuvotteluilla ruuan ja oluen merkeissä (no 6139 s.16-s.27).

12C.. Kustaa Fincke Olavinlinnan päällikönä. Vaihtokauppaa turkiksilla rajantakaisten karjalaisten kanssa.

Vuonna 1548  Kustaa Fincken ollessa Olavinlinnan päällikkö sotilaiden palkat olivat: mies ja hevonen 60 mrk ja  pelkkä hevonen 30 mrk (no 6147 s.35). Pelkkä (sota)miehen palkka oli ollut  16 mrk ja näitä löytyi 44 kpl. Palkkoja maksettiin mm. Vapun aikoihin "Valpurin messu" (no 6147  s.38). Bertill Håkanssonin johtama Porvoon kuninkaankartano oli savolaisille tärkeä.  Sinne majoittunut ryssän lähettiläs oli saanut ilmeisesti Finckeltä  15 mrk rahaa (no 6147  s.34). Sinne oli viety mm. ruista, ohraa sekä maltaita (no 6147 s.38), kuivaa tynnyrikalaa 7 tynnyriä (830 kg) ja suomalaista (kapa)haukea 7 leiviskää (60 kg) (no 6147 s.45). Ehkä ne vietiin sitä kautta Tukholmaan, jonne oli lähetetty vielä suomalaista haukea 70 kipuntaa (n. 12 000 kg), kuivaa ruokakalaa 28  kipuntaa eli noin 4700 kg (no 6147 (s.46). Linnassa oli luultavasti ryssiltä vaihdettu 3 ristiketulla ja 29 punaketulla sarkaa 757 kyynärää (447 m) ja jäniksennahkoilla 200 kyynärää (n. 120 m). Sitä oli lähetetty Tukholmaan  620 kyynärää (no 6147  s.49).

12D. Helsinki kuului Viipurinlinnan alaisuuteen vielä 1540-luvulla. Voudiksi 1550-luvulla savolainen Anders Korppi.

Helsingin pitäjää hallinnoitiin vielä vuonna 1546 Viipurin linnasta käsin. Se siis sijaitsi "Karjalan raukoilla rajoilla"; tosin länsirajan. Viipurinlinnan tileissä mainitaan mm. Tuomarinkylä, Tapaninkylä, Malmi, Oulunkylä sekä läntisimmät kylät Pieni - ja Iso Huopalahti (no 5010 s.179-s.180) . Kustaa Vaasan perustettua Helsingin vuonna 1550, sitä johti vuonna ilmeisesti vuonna 1551  Erik Ollsson, joka otti vastaan Savonlinnasta yli 79 lästin (5 100 hl) ohratoimituksen (no 6158 s.50). Vuonna 1554 Savonlinnasta lähettiin ohraa ja maltaita Helsinginkosken voudille Anders Korpille (no 6185-87 s.30), joka vielä edellisenä vuonna 1553 kustansi 4 ratsumiestä Savossa (mm. no 6175 s.3). Nyt Helsinki joutui "savolaisten hallintaan" ja vielä ruokittavaksikin. Väkensä se sai pakkosiirrettyinä muista rannikkokaupungeista. Vuonna 1549 Korppi oli toiminut Savonlinnan linnankirjurina 30 markan vuosipalkalla (no 6149 s.40), joten mies oli sekä luku - että kirjoitustaitoinen ja varmasti pätevä Helsingin  voudiksi.

13. Elämänlaadusta Olavinlinnassa ja Savon kartanoissa vuosina 1540 - 1610. Naiset kutoivat paljon.

13A.    Elämä ei aina ollut niin ankeaa, kuin radio-ohjelmassa ”Elävä historia”  7.7.2025 annettiin ymmärtää. Jos silloin olut ja ja viini virtasivat. Tykkien laukauksilla juhlistettiin arvovieraiden saapumista ja lähtemistä.  Linnassa  vieraili ryssien lähettejä. Laatokankarjalaiset kauppamiehet monipuolistivat sen tavaravalikoimaa. Siellä  nukuttiin verhoilla katetuissa sängyissä "ryssäntäkkien" tai vällyjen välissä. Monenlaisia tyynyjä löytyi penkeiltä ja myös talvella reestä. Naiset kutoivat niin paljon, että heidän töitään vietiin myös Tukholman linnaan. Linnan pässistä en sattunut löytämään lisävalaistusta. Kynttilät olivat jo yleisiä linnan ohella kuninkaankartanoissa sekä myös varakkaammissa taloissa koko maakunnassa, joten kutominen onnistui talvellakin. Turkikset  ja kalat olivat  tärkeitä sen mm. aikaisessa kaupassa ja veronmaksussa.

13B. Vuosina 1541 - 1607 ryssät ilmeisesti eivät kertaakaan päässeet piirittämään Savonlinnaa, joten romanttinen tarina muuriin haudatusta linnanneidosta ei ole tältä ajalta.  Linnassa  oli isoja uloslämpiäviä huoneita ja lasi-ikkunoita.  Pimeän aikaan valaistiin kynttilöillä mm. Tavinsalmen kuninkaankartanossa. Vuonna 1557 siellä  oli käytetty talia kynttilöihin 1 leiviskä 7 naulaa eli 11,5 kg (no 6255 s.54). Ryijyjä ja muita kudonnaisia tehtiin Savonlinnasa ainakin jo 1540-luvulla. Mikäli ryijyjä käytettiin vain seinävaatteina, niiden käytön edellytyksiä lienee silloin ollut riittävän iso tila, riittävä valaistus ja uloslämpiävä huone. Nämä ehdot toteutuivat ensiksi Savonlinnassa.  Ryijyjä käytettiin myös seinien ja katon sisäpuolisena lämpöeristeenä. Samaa tarkoitusta palvelivat myös sängynverhot. Vuonna 1543 Savonlinnan aitasta löytyi mm.  14 uutta  ja  12 vanhaa ryijyjä, 20  uutta  sängynpeittoa ja  1 vanha,  19 uutta viittaa  12 vanhempaa, erilaisia pehmusteita sekä kankaasta että valkoisesta nahkasta, tyynyliinoja, pöytäliinoja sinisin ja punaisin reunuksin, sängynverhoja ”sparlakan” ja myös puuvillasta tehtyjä vaatteita (no 6135 s.30).

13C.  Linnan kutoja Anna  sai rahapalkkaa ja muita etuuksia (no 6135 s.30 ja s. 60).  Jo vuonna 1545  Taviniemen kartanon väelle annettiin lampaiden nahkoja (no 6137 s.52) ja myöhemmin yleisesti vällyjen,  penkkityynyjen sekä  tupaikkunoiden pergamentin tekoon (no 6281 s.54).  Pergamenttia käytettiin siis lasin korvikkeena. Vasta vuoden 1780 vaiheilla alettiin  Kuopion seudulla Kuopion seudulla esimerkiksi Nilsiässä, tehdä talonpoikaistalot uloslämpiäviksi ja niihin hankittiin lasi-ikkunoita. Kuopiossa toimi ainakin jo vuonna 1782 lasimestari (ja muurimestari) Henrik Häger, mikä lienee vaikuttanut seudun ikkunalasien yleistymiseen.

13D Vuonna  1550 linnan aitasta oli annettu villaa 7  ryijyyn 1,5 leiviskää, 5 viittaan 2 leiviskää 3 naulaa ja   5  sänkyvaatteeseen  2 leiviskää 17 naulaa. Siten yhteen ryijyyn villaa oli käytetty keskimäärin n. 2,6 kg,  viittaan 3,7 kg   ja -sänkyvaatteeseen n. 4,8 kg. Tukholman linnaan oli toimitettu  12. syyskuuta 1550  ryijyjä 17 kpl, sänkyvaatteita 18 kpl ja viittoja 18 kpl.  Viitat olivat yleensä valkeita, joissa oli mustat tai punaiset sivureunukset ”render”. Sänkyvaatteiden sivureunat olivat punaisia, mustia tai keltaisia. Vuonna 1554 oli linnassa tehty 2 ryijyä 3 leiviskästä villaa, joten yhteen ryijyyn sitä oli kulunut 1,5 leiviskää eli 12,75 kg! Ne saattoivat olla 4,5 kyynärää pitkiä ja 3 leveitä; siis noin 2,7 m x 1,8 m. Linnassa valmistettiin villasta myös ns. venäläisiä peittoja ”Rydze täcken”.  Vuonna  1559  niitä oli  kudottu 5 leiviskästä 8 naulasta villaa  9 kpl  eli yhtä peittoa kohti villaa oli käytetty n. 5,1 kg! Uusia peittoja aitasta löytyi 65 kpl, joista valkopunaisia oli  35 kpl, valkomustia 10 kpl ja   keltamustia (Savon värit) 20 kpl. Savonlinnan tarpeisiin kudottiin useimmiten hampusta lakanoita,  sängynverhoja, pöytä – ja käsiliinoja.

13E. Vuonna 1587 Savonlinnassa oli kudottu villasta 6 uutta ryijyä ja 20 uutta viittaa sekä sarkaa. Silloin oli arvioitu, että 1 ryijyyn kului villaa 1 leiviskä (8,5 kg), 1 viittaan 11 naulaa (4,8 kg) ja  1,5 kyynärään (90 cm) sarkaa 1 naula (425 g). 1 lampaasta villaa saatiin vuodessa 2 naulaa (0,85 kg). Mikäli määrää pitää paikkansa, villaa lienee mennyt aikaisempien lukujen perusteella tilityksen ohi!. Kankaita tai vaatteita ostettiin silloin mm. porvoolaiselta kauppiaalta Willem Bruhilta. Tällöin mainitaan Engelsk-kangas sekä lamperduch ja götnisk. (n 6577-78 s.47-s.48).

  Jo vuonna 1558 myös Tavinsalmen kuninkaankartanoon oli rakennettu 2 sänkytupaa (no 6281 s.57). Seuraavana vuonna siellä oli Savonlinnan kanssa kudottu 3  uutta sänkyvaatetta,  joissa oli mustat ja punaiset sivureunat sekä kaksi pääty- tai poikkiraitaa "bredhe".  Vaatteiden pituus oli  4 kyynärää eli noin 2,4 m  (no 6302B s.42-s.45). Edelleen Savonlinnan kanssa  oli neulottu  hampusta 6 metriä pitkä pöytäliina, jossa oli kaksi päätyraitaa. Lisäksi siitä oli kudottu  3 kpl noin 2,1 meriä pitkää vaatetta "språnghaff". Hamppua oli niihin käytetty yhteensä 18 naulaa (7,7 kg). 

13F. Ennen Nuijasotaa 1590-luvun alussa  myös sotilaat halusivat nukkua sängyissä.  Vuonnsa 1591 ratsumies Mats Björn oli kantanut Joroisten talonpojilta veroa 2 hevosta ja miestä varten ruista 1,5 pannia, maltaita 1,5 tynnyriä, lihaa yli 1,5 leiviskää, suolakalaa 12 naulaa, kapakalaa 1,5 leiviskää, papuja 3 kolmasta, ohraa 3 kolmasta, voita 9 naulaa, humalaa 9 naulaa, suolaa 9 naulaa, talia 6 naulaa, kauraa 2 tynnyriä 4 kolmasta, heinää 1,5 parmasta, olkea 2 kupoa, rahaa 3 markkaa sänkyvaatteita varten. Myös ratsumies Jöran Jonsson oli väkivalloin ryövännyt joltakin talonpojalta lakanan "lakan" (no 6614 a vuosi1591).

14. Ryssien kaupasta Savossa

14A Savonlinnan väki ja sotilaat pitivät kauppaa venäläisten kanssa etuoikeutenaan (Pi II s.413). Myös entinen sotilas Tavisalmen vouti Per Jönsson käytti  vuonna 1557 tätä oikeuttaan ostaessaan tarvitsemiaan kankaita kartanoonsa (no 6256 s.44).  1540 -1550 luvuilla Savossa kauppaa tekivät ilmeisesti vain tietyt karjalaiset kauppiasperheet, jotka tunnettiin hyvin. Näin ollen sodat eivät katkaisseet kauppasuhdetta, mutta niistä oli haittaa kaupanteolle. Muutamia laatokankarjalaisia kauppiaita mainitaan myös nimeltään. Vuonna 1545 Savonlinnassa oli vaihdettu  lampaan – jäniksen - ja punaketun nahkoja  vastaan karkeaa ja hienoa palttinaa ”ryssiltä” nimeltään Rigoi, Olexe, Elop, Recka Michill ja Kosma (no 6137 s.48).  Näistä ainakin osan on täytynyt olla suomenkieltä taitavia, koska linnasta ei aina löytynyt edes venäjänkielen taitoista tulkkia.

14B Savonlinna ja kuninkaankartanot kävivät kangaskauppaa  ryssien kanssa lähinnä jäniksen- ja ketunnahkoilla. Esimerkiksi vuonna 1559 Juvan Partalaan oli hankittu venäläistä sarkaa 144 kyynärää   (67,4 m) 60 jäniksennahkalla ja yhdellä ketunnahkalla (no 6288 s.4). Ostopaikkaa ei mainita, joten kangasta lienee ostettu paikan päällä. Usein nahkoilla vaihdettiin  ryssiltä  vain värikkäitä kankaita, - lankoja   ja – peittoja.  Saran lisäksi heillä oli  tarjolla mm. hienoa palttinaa ja ryssännahkoja  sekä erityisesti Savonlinnaa varten penkkityynyjä. Kiialan kartanoon heiltä hankittiin  vuonna 1558 myös kaksi ulkolukkoa (no 6269 s.28).  Yhden lukon hinta oli 1 markka 1 äyri, mikä vastasi 5,5 päivätyön arvoa. Näitä lukkoja "wtan låås" oli hankittu jo vuonna 1543 ryssiltä 17 lampaannahkalla 7 kpl myös Savonlinnaan (no 6135 s.45). Viimeksi mainittuna vuonna Savonlinnassa oli vaihdettu  13 ketunnahkalla 130 kpl ryssännahkoja, 14 nahkalla 815 kyynärää (480 m) ryssän palttinaa ja 2 nahkalla  54 kyynärää (32 m) sarkaa  sekä 2 hiusseulaa ”håår såldh” (no 6135 s.44 ja s.45). Lisäksi 228 jäniksennahkalla oli ostettu palttinaa 262 kyynärää (155 m) ja 27 nahkalla sarkaa 18 kyynärää (11 m). Vuonna 1548 Savonlinnaan oli ostettu ryssiltä  5 jäniksennahkalla uusi paloviinapannu (no 6146 s.48) ja vuonna 1553  24 jäniksennahkalla 4 kalaverkkoa (no 6174 s.34).  Ryssännahkoja ja sarkaa vietiin Tukholmaan, viimeksi mainittua mm. vuonna 1548  620 kyynärää (370 m)  (no 6135 s.45 ja no 6146 s. 49).

14C Savonlinnaan oli hankittu vuonna 1549 myös  kaalinsiemeniä 4  jäniksennahkalla ( no 6249 s.54). Lumivalkeat metsäjäniksen talvinahkat olivat arvossaan mm.  Keski-Euroopassa ja nähtävästi  myös Venäjällä. Vuonna 1549  ryssiltä oli saatu sarkaa 1,5 jäniksennahkalla 1 kyynärä  (0,6 m)  ja  parempaa palttinaa 1 nahkalla   1   27/67 kyynärää eli 0,83 metriä (no 6149 s.33). Edellä mainittiin, kuinka yhdellä punaketun nahkalla näiltä oli saatu sarkaa 20 kyynärää, siis noin 12 m  tai (säkki)palttinaa 55 kyynärää eli yli 30 metriä (no 6149 s.54 ja s.33). Paremman sarkakaupan ryssien kanssa oli tehnyt vuonna 1557 Olof Rennare Rantasalmen kartanossa. Hän oli saanut  sitä 3 ketunnahkalla 72 kyynärää. Siis yhdellä nahkalla oli saatu sitä 24 kyynärää eli noin 14 m  (no 6248 s.29).  Vielä vuonna 1559 Savonlinnaan heiltä  oli ostettu 12 punaketulla  240 kyynärää (142 m) sarkaa ja  12 jäniksennahkalla 12 kyynärää (7,2 m) hienoa palttinaa  (no 6254 s.72). Ainakin 1540 – luvun alussa ”ryssiltä” oli koottu myös veroa. Tilien mukaan  40 ketunnahkasta oli otettu veroiksi  13 ketunnahkaa eli veroiksi oli mennyt joka kolmas

 nahka (no 6124 - 25 s.106).

15. Riistaa, eläintennahkoja, linnaleiriä, leipomista, oluenpanoa ym. Savossa

Vuoden 1551 Savonlinnan  inventaarion mukaan  kanoja oli ollut 447 kpl, lintuja oli saatu 550 kpl ja jäniksiä 408 kpl. Jänikset nähtävästi menestyivät hyvin kasketuilla metsäaukioilla.  Nahkoja linnaan saatiin tavanomaisten  verotavaroiden vastineeksi.  Villieläimistä ja niiden nahkoista mainitaan mm.:   37 hirvi. 1 ilves, 10 näätä, 1 ahma, 3 punakettu, 1 saukko, 10 vesikko, 59 kärppä, 408 jänis ja 848 orava (no 6158 s.31). Jäniksen - ja punaketun nahkoja oli vaihdettu luultavasti "ryssien" kanssa sarkaan (no 6158 s.44?). Tukholmaan oli lähetetty voita 6 tynnyriä 9 leiviskää, suomalaista haukea 39 kipuntaa ja nuorten hirvien nahkoja 20 kpl.  Linnaleirissä "borgelegert" ilmeisesti Savonlinnassa oli ollut 24 hevosta 12 viikkoa ja 9 hevosta 23 viikkoa. Kukin hevonen oli saanut viikossa 1/2 pannnia (45 litraa) kauraa (no 6158 s. 39). Savonlinnasta oli viety ilmeisesti veroviljana Helsinginkoskelle Erik Ollssonille ohraa melkein 80 lästiä (no 6158 s.50).

Tavinsalmen vouti Per Jönsson oli  vuonna 1557 kerännyt  pitäjästä  talonpojilta villieläinten nahkoja veroviljojen vastineeksi  seuraavat määrät: haapanäätiä 2 kpl, ristikettuja myös 2 kpl, punakettuja 10 kpl , kärppiä 77 kpl, saukkoja 5 kpl , vesikkoja 14 kpl ja oravia (harmaanahkoja)  182 kpl  (no 6255 s.35).  Näistä suurin osa kuljetettiin Savonlinnan kautta Tukholman linnan käyttöön, mutta niitä vietiin sinne jonkin verran myös suoraan. Esimerkiksi lokakuussa  1558 kartanosta oli lähetetty Tukholmaan 182  oravannahkaa  (no 6255 s. 53).  Maavouti Jacob Perssonin luetteloissa mainitaan myös sudennahka ja  3 hirvennahkaa (no 6253 s.5).  Erikoista on, että metsäpeuran ja poron nahkoja eikä majavia näkynyt luetteloissa!  Lintuja  pyydystettiin runsaasti ravinnoksi. Jäniksen hinta oli 1 äyri ja teerikukon 0,5 äyriä. Pyyn hintaa ei löytynyt, mutta Rantasalmen kartanosta niitä oli myyty  nähtävästi sotaväelle 4 240 kpl (no 6248 s.15).

Savonlinnassa ja jonkin verran Savon kartanoissa  oli leivottu vehnäkakkuja  tai  - kaakkuja "whete kakor", jotka olivat varsin suuria. Yhteen kakkuun saattoi kulua vehnäjauhoja 5,8 litraa - 7,5 litraa (no 6135 s.64 ja no 6139-40 s.13). Niitä annettiin vain "arvokkaille" henkilöille. Vehnäjauhot oli  ilmeisesti  jauhettu kuorituista vehnänjyvistä. Maalaistaloissa ja usein myös Savon kartanoissa jauhaminen tapahtui käsin jauhinkivillä.  Myllyjä kuitenkin oli jo kartanoissa ja tietenkin Savonlinnassa.

Vuonna 1543 Savonlinnassa oli  leivottu 8,5 pannista vehnäjauhoja 131 kpl vehnäkakkuja (no 6135 s.36) ja 4,5 pannista kauraa  17 kpl  vanginleipiä. Yhteen leipään kului siten kauraa melkein 24 litraa (no 6135 s.37). Olut oli tärkein juoma Savonlinnassa ja myös sen alaisissa kartanoissa. Vuonna 1545 linnassa  ( no 6138 s. 15) pantiin 1 tynnyriin herraolutta  maltaita  5   1/3  neljännestä  ja  humalaa 4  naulaa eli  1 litraa kohti olutta maltaita  0,95 litraa ja humalaa 13,5 g.  1 tynnyriin  swenneolutta  maltaita  1 panni ja humalaa 3 naulaa eli  1 litraa kohti olutta maltaita  0,72 litraa ja humalaa 10,1  g.  1 tynnyriin spisseolutta   maltaita  2   276/301 neljännestä   ja humalaa  1  9/ 301  naulaa eli  1 litraa kohti olutta maltaita  0,52 litraa ja humalaa 3,5 g. Myös krogerolut mainitaan.  Linnassa oli erityinen mallashuone, jota hoiti pari naista.

16. Elämää Savonlinnassa  Klaus Hermansson Flemingin aikaan 1579-1582. Venäjän sodasta.

Kustaa Vaasan kuoleman jälkeen usein riippui linnan päälliköstä, kuinka ylellistä elämää siellä vietettiin.  Kun  vuonna 1579 Savonlinnan päällikkönä toimi Klaus (Hermansson) Fleming,  hänen  tilejään oli tarkastellut ulkopuoliset henkilöt, jotka antoivat niistä muistoksi "till mines" kriittisiä havaintojaan. Viipurista Fleming oli ostanut engelst-kangasta 60 kyynärää a' 2 taalaria, toisen  erän saamaa kangasta 52 kyynärää ja pach-lakanan 32 kyynärää, joiden hinta oli 1 taalari / kyynärä sekä lemp-lakanaa 748 kyynärää a' 13 äyriä 8 penninkiä, görlisk-kangasta 126 kyynärää a' 9 äyriä 3 1/7 penninkiä sekä suolaa 116 tynnyriä a' 2,5 taalaria. Ostoksien yhteishinta oli 882 taalaria 2 markkaa 5 äyriä 8 penninkiä. Ne hän oli maksanut 192 tynnyrillä ohraa a' 5 mk sekä vuohien-, pukkien- ja lampaiden nahkoilla ja talilla. Tarkastajien mukaan tästä tulee velkaa "löper skuldh" 30 taalaria. Myös voudinpöydän ravintorekisteristä tarkastajilla oli ollut jotain sanomista (no 6539 s.1-s.3).

 Vuonna 1580  ja vielä sodan aikaan Savonlinnan päällikkö Klaus Fleming alkoi viettää ylellistä elämää. Nyt tilintarkastuksen olivat suorittaneet paikalliset kolme voutia. Myöhemmin tarkastajina olivat  olleet Juvan ja Säämingin kirkkoherra sekä entinen Rantasalmen Putkilahden kartanon vouti Olof Rennare (no 6523 - 24 s.1- s.3 ja s.58). Ensin mainitut tarkastajat olivat kiinnittäneet huomionsa mm. Viipurista ostettuihin mausteisiin, joiden käyttö ei selviä myöhemmin tileistä. Rahaa näihin oli käytetty 25 taalaria 14 äyriä. Fleming oli ostanut suolaa 4 lästiä a' 1,5 taalaria / tynnyri, punaviiniä 1,5 åhmia (225 litraa) hinta 22 taalaria, sokeria 1,5 skålp a' 20 äyriä, kanelinkuorta 7 luotia a' 4 äyriä, inkivääriä 10 luotia a' 1 äyri, pippuria 17 luotia a' 1 äyri, riisiä "Rys 2 skålpia a' 5 äyri. Näiden lisäksi linnan päällikkö oli hankkinut 2 juomalasia a' 1 äyri 16 penninkiä. Kokonaishinnasta siis suurin osa kertyi viinistä. Linnan kirkon messutavaroiden hankinnoissa oli ollut myös huomatettavaa. Lisäksi tarkastajia oli kiinnostanut 60 kyynärän kangasostos. Siitä oli 12 kyynärää kulunut voudin palkkaan, 8 kyynärää kirjuri Henrik Henriksson Kupiaiselle ja 6 kyynärää linnan kappalaiselle. Sen jälkeen tarkastajat toteavat: "skyldigh 23 daler" (no 6523 - 24 s.3).  Fleming oli ostanut mausteita ja viiniä myös tänä vuonna joltakin kauppiaalta (no 6623 - 24 s.23). Tällä kertaa ostokset olivat 2 skolpia (naulaa) riisiä, 1,5 skolpia sokeria, 17 luotia pippuria, 10 luotia inkivääriä, 7 luotia kanelinkuorta, 9 juomalasia, 9 kirjaa paperia ja 1,5 åhmia viiniä. Niiden yhteishinta oli ollut 26 taalaria 27 runstyckia "Runst". Maksu oli tehty 130 vuohennahkalla, joiden hinnaksi oli pantu 2 taalaria / kpl. Paperia oli ostettu 48 jäniksennahkalla luultavasti karjalaiselta kauppamieheltä.

Käkisalmen linna oli vallattu marraskuun 5. päivä 1580 Pontus De La Gardien johdolla. Sitä oli pommitettu mm. kuumilla tuliluodeilla, joten sen puuosat olivat palaneet Sinne piti asettaa ruotsalainen päälikkö, rakentaa uudet linnoituslaitteet, estää venäläisten takaisinvaltaus yritykset, rakentaa oma laivasto Laatokalle, huolehtia linnan varustuksesta ja ruokinnasta sekä mahdollisuuksien mukaan jatkaa valloituksia Laatokan pohjois-, itä- ja eteläpuolelle. Erityisesti Savon itäraja Laatokan pohjoispuolella oli karjalaisten hyökkääjien armoilla. Savo joutui suurelta osin huolehtimaan Käkisalmen materiaalisista tarpeista. Myös miestyövoimaa piti lähettää sinne päivätöiden muodossa. Tileistä nähdään, että tämä vuosi Savossa oli hyvin toimelias. Käkisalmeen oli myös kaupallisia yhteyksiä. Siellä asuvalta kauppiaalta sekä turkulaiselta porvarilta Willem Skottilta oli ostettu Savonlinnan väen tarpeisiin engelst-kangasta 70 kyynärää, pachlakan- kangasta 60 kyynärää, lemppen-lakanoita 1 eli 30 kyynärää sekä görliskiä 9 kappaletta (no 6531- 32 s.31 s.49).

 Savonlinnan palkkatietojen yhteydessä mainitaan, kuinka sotaväen piti lähteä Narvaan "när som krigs flgt schall drage til Narfven" (no 6531- 32 s.1). Eläinten nahkoja ja 4 paria kenkiä oli linnasta annettu palkaksi muutamalle "ryssälle", jotka olivat opastaneet "meidän väkeä" jollekin sotaretkelle Venäjälle "på nogre tugh in i Rydzland" (no 6531- 32 s.23). Pohjois-Savossa oli myös Ruotsista Westmanlandista ainakin 330 miestä Hedem Johsson johtamina. He olivat asuneet siellä 3,5 kuukautta herra Pontuksen (de la Gardie) ja herra Klaus Flemingin käskyjen mukaisesti. Nämä ottivat paikallisilta talonpojilta hevosia ja kyytejä, joista tuli riitoja. Mainitaan sotaväen päällikkö Per Hård (no 6536- 37 s.1). Hänet oli kirjattu pohjalaisten nihtien päälliköksi (no 6537-38 s.66). Laamanni Klaus Åkesson (Tottin) määräyksestä Pien-Savosta kerättiin apuveroja sotatoimien rahoittamiseksi.  Niitä käytettiin mm. Wiipurin linnoituksen ja Eestin Räävelin eli Tallinnan linnan "Reffle slot" hyväksi (no 6530 s.44-s.44).

  Vuonna 1581 itse linnan päällikkö Klaus Fleming sekä 20 linnanmiestä, 3 pyssymiestä ja joku tykkirenki olivat olleet mukana 1 kuukauden sotaretkellä Itä-Karjalassa Rukovaaran alueella "Råkavara tugh" (kts. Pi II s.628). Luultavasti tällä retkellä ryöstettiin jostakin Laatokan koillis - tai itäpuolelta Aunuksesta kirkonkello, joka myöhemmin annettiin Rantasalmen kirkkoon. Pari kirkonkelloa Aunuksesta ryöstettiin jo myös talven 1578 sotaretkellä (Pi II  s. 629).  Fleming oli ottanut elintarvikkeita sekä rehua kuukaudeksi myös 9 miehelle, 20 hevoselle ja 4 hakapyssymiehelle, kun hän oli lähtenyt Narvan matkalle.  Myös 14 savolaista nihtiä oli käynyt päällikkönsä Ambrosius Henriksson johdolla jossain sotatoimissa 2 viikon ajan,  josta "ifrån Tugedg" he palasivat ruokittavaksi Pien-Savoon.  Elintarvikkeita oli saanut kuukaudeksi pyssymies Beriell, joka 4 miehen kanssa oli mennyt itärajalle Årivedelle vahtiin.

   Samoihin tehtäviin Pohjois-Savoon "Norbotn" oli mennyt myös Thomas Henriksson 4 miehen kanssa ja saanut mukaansa elintarvikkeita (no 6532- 33 s.26 ja s.27). Myös Ambrosius Henriksson oli lähetetty Pohjois-Savoon tarkkailu - tai värväysmatkalle. Hän oli yöpynyt Puutossalmella Kuopion eteläpuolella nimismies Mats Matssonin (Hyvärisen) luona. Mies oli saanut ravinnokseen mm. leipää 6 leiviskää, kalaa 1,5 leiviskää, lihaa 4 leiviskää, voita 1/2 leiviskää ja suolaa saman verran (no 6537-38 s.65). Vouti Klaus Fleming ja kirjurit sekä heitä seurannut muu väki yhteensä 14 henkeä olivat kuitanneet linnasta elintarvikkeita. Heidän kerrotaan käyneen tiedonhakumatkalla "på kundskaps" tai vähintään pitäneet vahtia rajalla (no 6536 - 37 s.23). Joitain venäläisiä oli saatu vangeiksi. Heitä oli Savonlinnassa enimmillään 14 kpl  (no 6532- 33 s.28). 

  Vuonna 1579 päällikkö Klaus Fleming  ohella  Savonlinnassa asui ainakin osan vuodesta  entinen linnanpäällikkö Arfved Henrikson (Tavast), kirjuri Henrik Henriksson (Kupiainen), Joachim Didricsson (Brand) ja linnan kappalainen. Kihlakuntien voudit Henrik Larsson Pien-Savosta ja Markus Sigfridsson Suur-Savosta olivat siellä usein kirjureidensa Per Olssonin ja Lasse Anderssonin kanssa. Linnassa  makaajia "slots liggande" oli 76 henkeä sekä erikseen mainitut  3 - 5 kpl   pyssymiehiä (no 6513 s.34-s.35). Voudin pöydästä sai ravintonsa vouti ja tämän miehet "svenner". Heitä oli 131 henkeä.  Vuoden aikana linnan virkamiehiä ja palkollisia oli yhteensä 69,5 henkeä (no 6513 s.39-s.40).

  Virkamiehet ja palkolliset "legefolk" saivat linnasta keskimäärin kukin vuoden aikana ravinnokseen viljaa 9 pannia 10 kappaa, voita 1 leiviskän 8 naulaa, lihaa ja läskiä 4 leiviskää 1 0,5 naulaa, suolakalaa 16 leiviskää 2 naulaa, humalaa 1 leiviskän 1,5 naulaa, suolaa 2 leiviskää 7 naulaa, kuivakalaa 4 leiviskää 6,5 naulaa ja talia (poltettiin) 10 naulaa (no 6513 s.41).  Sodan seurauksena Venäjälle oli mennyt ratsumiehiä, nihtejä ja tykistön väkeä. Näille oli annettu jonkin verran parempia eväitä: mm. lestyleipää, svenne-leipää, herraolutta, voutiolutta, lampaan - ja vuohen lihaa sekä kalaa (no 6513 s.41). Klaus Hansson Lass Jörenssonin nihtien kanssa oli lähtenyt 7. elokuutaa 1579 Savonlinnasta Tallinnaan eli Rääveliin "till Räflfle". Nämä saivat mukaansa 6 viikon muonan (no 6513 s.68). Ehkä näiden piti osallistua Käkisalmea vastaan tehtyyn hyökkäykseen, joka kuitenkin jäi tekemättä (Pi II s.631).

 Vuonna 1579 Flemingin linnanpäällikkyyden aikaan  päällystö sai rahapalkan ohella engilsk - kangasta yleenä 6 kyynärää, päällikkö 12 kyynärä ja kirjuri 10 kyynärää (no 6539 s.49). Linnan muulle väelle annettiin pack-lakanaa tai lemp-kangasta yleensä 6 kyynärää. Esimerkiksi 10 linnannihtiä olivat saaneet palkakseen kukin 5 mk ja lemp-kangasta 6 kyynärää. Pyssymiesten päällikkö Michel Ambrosiussonille oli annettu rahaa 20 mk ja engilsk - kangasta 8 kyynärää, neljä muuta pack-lakanaa 6 kyynärää sekä rahaa 6 - 10 markkaa. Aitan pääemännälle oli Margaret Jönssdotterilla oli annettu rahaa 6 mk ja pack - lakanaa 6 kyynärää, kun taas toinen aitan nainen Ingeborg Knutsdotter sai 4 mk ja lemp - kangasta 6 kyynärää. Eräs 6 hengen linnan väen joukko oli saanut rahaa 5 mk ja görlisk - kangasta 6 kyynärää (no 6514 s.49 - s.56). Linnan muut 6 naista leipomossa, mallashuoneessa ja sikalassa saivat rahapalkkaa 3 mk sekä 4 paria kenkiä (no 6513 s.59). Flemingin aikaan Savonlinnan naisväki oli tavalliseen tapaansa valmistanut erilaisia nahka -, kangas - ja villatavaroita linnanväen käyttöön. Uusia nahkavällyjä oli tehty 11 kpl, rekityynyjä "reckebulster" eri värisiä 7 kpl, päätyynyjä myös sarasta ja palttinasta 10 kpl, venäläisiä peittoja peräti 107 kpl, ryijyjä 5 kpl, viittoja 9 kpl, lakanoita sekä nahkasta että palttinasta 13 kpl, verhoja 10 kpl, pöytäliinoja venäläisestä palttinasta 7 kpl sekä mm. käsivaatteita 4 kpl ja värikkäitä penkkityynyjä 41 kpl (no 6513s.44 - s.46).

   Klaus Flemingin aikaan myös linnassa "makaajat"  hovimiehet eli huovit olivat joutuneet osallistumaan Venäjälle  tehtyihin sotatoimiin sekä myös rajatehtäviin. Tammikuun 3. päivänä 1579 Ambrosius Henriksson 20 miestä sekä Biriel Henrikssonin mukanaan 2 palvelusmiestä saivat linnasta 2 kuukauden muonan, kun he siirtyivät linnaleiristä Viipuriin. Jotain hyökkäystä siis suunniteltiin. Helmikuun 3. päivänä linnan päällystöön kuuluva Joachim Didricksson (Brand) oli ottanut 3 viikon muonan 29 "linnassa makaajalle" ja 4 vanhalle hovimiehelle. Heidän sanottiin lähteneen vihollisen maahan "in fiendhe landh". Ravintoon kuului arempaakin ruokaa ja juomaa kuten lestyleipää ja voutiolutta, ryynejä, lihaa, kalaa sekä herneitä ja papuja. Savolaisten mukana oli myös tykkejä, koska 3 Joachim Didricksson miestä, 15 tykistöhevosta ja 4 vanhaa hovimiestä saivat myös elintarvikkeita ja rehua. 12. helmikuuta linnan alivouti Sigfrid Andersson ja - vahtimestari Erik Henriksson sekä 13 linnassa olijaa ja 5 vanhaa hovimiestä olivat myös saaneet 14 päivän muonan, kun he olivat lähteneet vihollisen maahan. Savolaisten hyökkäys oli suuntautunut Laatokan taakse Aunukseen (Pi II s.630). Samaan aikaan ruotsalaisten päävoimat hyökkäsivät Henrik Klasson Hornin johdolla Inkerinmaan kautta Novgorodia kohti. Osa joukoista kävi ilmeisesti Käkisalmen kimppuun. Kuitenkin jo 12. maaliskuuta Ambrosius Henriksson 8 miehen ja 8 vanhan hovimiehen kanssa olivat ottaneet linnasta elintavikkeita 14 päiväksi ilmeisesti vihollisen maalle tehtävää hyökkäystä varten. Toisessa luettelossa mainitaan 8 tykistöhevosta  ja 5 vanhaa hovimiestä, jotka olivat saaneet linnasta elintarvikkeita ja rehua 14 päiväksi.

  Vuoden 1579 kevään tulessa  varauduttiin Pohjois-Savossa (Pien-Savossa) vihollisen kostohyökkäyksiin. Savon pohjoisosa oli täysin suojaton, kun sotaväki oleskeli  etelämpänä.  Vouti Henrik Larsson oli 6. toukokuuta lähtenyt jonnekin  rajalle vahtiin 30 linnanmiehen  kanssa ja saanut sitä varten elintarvikkeita. Kuitenkin vihollinen oli päässyt iskemään kesä - heinäkuun vaihteessa erityisesti Tavisalmen pitäjään. Pitäjässä oli hyökkäyksen seurauksena tullut lukuisia tiloja veronmaksukyvyttömiksi. Leppävirran itä - ja pohjoisosissa niitä oli yhteensä 9 kpl ja Kuopion seudulla sekä sen pohjoispuolella peräti 31 kpl. Tavinsalmen luultavasti asumaton kartano ei enää suojannut pitäjän pohjoisosia Liperin suunnalta tulleilta vihollisilta. Vihollinen lienee tullut Kuopion lähelle ehkä Heinäveden ohi ja  Vehmersalmen. Sitten osa oli jatkanut koilliseen  Riistaveden ja Siilinjärven seudulle ja  osa Kuopion ohi oli pohjoiseen Maaningan ja Lapinlahden kautta aina Iisalmen  Nerkoolle saakka ( (Pi II s. 631). Kun tieto hyökkäyksestä oli tullut Savonlinnaan,  lähetettiin sieltä 17 linnanmiestä, 3 voudin omaa palvelusmiestä ja 5 vanhaa hovimiestä Kuopion seudulle "Copia" hyökännyttä vihollista torjumaan. Heille oli annettu 12. heinäkuuta linnasta kuukauden muona. Se oli myöhäistä. Vihollinen oli jo häipynyt maisemista. Vihollista yritettiin torjua myös jo rajalla. Esimerkiksi 1 pyssymies ja 10 linnanmiestä lähtivät suurilla  kavassiveneillä vahtiin Orivedelle 2 kuukauden muona mukaan.

Kuitenkin hyökkäyksiä Venäjän suuntaan jatkettiin.  7. syyskuuta 1579 10 Arfved Henrikssonin ja 2  Biriel Henrikssonin miestä sekä 30 linnanmiestä saivat 14 päivän muonan  vihollisen maalle tehtävää hyökkäystä varten. Ehkä nämä osallistuivat hiukan myöhemmin haapioilla tehtyyn onnistuneeseen yllätyshyökkäykseen Laatokalle (no 6514 s.28-s.31). Savolaiset joukot onnistuivat torjumaan pienin tappioin Käkisalmesta ainakin osaksi maata pitkin lähetetyn 600 miehen venäläisen apujoukon (Pi II s.631). Kuten aikaisemmin todettiin, Käkisalmen linna vallattiin marraskuun 5. päivä 1580.

  Vuonna 1570 alkanut sota kuitenkin vain jatkui. Solmittiin jonkinlainen välirauha, kun Ruotsin joukkoja komentanut Pontus de la Gardie oli hukkunut ja Venäjän tsaari Ivana IV kuollut. Kuitenkin molemminpuolinen sissisota riehui erityisesti Savon pohjoisosissa. Karjalaisten "metsäsissien" hyökkäykset oli pahimmillaan vuosina 1587 - 1588. Ruotsi alkoi menettää  koko itärajansa hallinnan. Erityisesti Pohjois-Savon itäosa  kärsi pahimmat vauriot. Molemmin puolin rajaa laajat alueet oli hävitetty ja mm. Valamon luostari Laatokalla oli hävitetty. Molempien sodan osapuolien Karjalan ja Savon alueille tehdyistä hävitysretkistä löytyy professori Kirkisen alunperin laatima kartta Savon historiassa osa  II:1 sivulla 628. Siitä puuttuvat mm. Novgorodin suuntaan ja Suomanlahden eteläpuolelle tehdyt hyökkäykset. Savosta lähtenyt sotaväki oli retkeillyt jopa 300 km päähän itärajasta mm. Äänisen rannoille  sekä Laatokan taakse asti. Välillä solmittiin aselepojakin, kuten vuonna 1573 sekä 2 välirauhaa, mutta ne eivät usein pitäneet tai niitä ei pidetty sitovina koko rajan pituudella.

  Joukkoja rintamalle tuli Ruotsista  sekä Pohjanmaaltakin. Savon puolella ollessaan ne sijoitettiin talonpoikien ruokittaviksi linnaleireihin. Esimerkiksi syksyllä vuonna 1573 Tavinsalmella linnaleirissä oli 425 miestä ruotsalaisesta jalkaväestä (Pi II s.626). Niissä ne usein ryöstivät tai omavaltaisesti ottivat viljaa itselleen sekä hevosilleen, karjaa, heiniä, rekiä ja  kaikenlaista muuta tavaraa  "veroina" tai "palkkoinaan", joita kruunu ei  heille pystynyt maksamaan eikä myöskään edes antanut niistä talonpojille veronhuojennuksia. Kun vielä 1500-luvun lopulle sattui monia katovuosia "oår" mm. vuosina 1587 - 1591. Joskus viljaa ei saatu yhtään tai vain kylvön verran. Kansa näki yleisesti nälkää. Tämä oli eräs Nuijasodan syy.

17. Sodan tuhoja Savon pohjoisosissa

  Tilojen autioitumisen eli veronmaksukyvyttömyyden syitä kirjattiin vuonna 1589 mm.   pohjoisen Tavinsalmen pitäjästä.  Monien  tilojen kohdalla esimerkiksi  Iisalmen. Maaningan ja Siilinjärven seudulla se oli  "ryssien hävitys, poltto tai murhaaminen". Aivan pohjoisessa mm. Vieremällä Kettusten tila oli ollut 3 vuotta autiona  "suuren linnaleirin tähden" ja toisen osakkaan Maarasen tila samasta syystä peräti 19 vuotta. Nähtävästi sotaväkeä oli pidetty aivan pohjoisessa Oulujärven suunnalta tulleiden hyökkäysten pelosta!  Idän suunnalta oli sinne oli hankala tulla, koska siellä lähes  asumaton maasto oli hyvin vaikeaa kuljettavaksi.

   Myös Kuopiossa Julkusten ja Pöyhösten tilasta  1/3  oli ollut autiona 6 vuotta ratsu - ja nihtiverojen tähden.  Siilinjärven pöljäläinen Hemminki Kejoinen  oli vaatinut sitä itselleen käräjillä  vuonna 1587. Ryssät olivat ampuneet kuoliaaksi  Kuopion Haminalahdessa  Lyytikäisen ja Pursiaisen  talosta ainakin miesväen. Tilasta  2/3 oli  ollut  autiona jo 11 vuotta eli tapot olivat sattuneet ilmeisesti jo vuonna 1576. Eniten murhattuja löytyi pohjoisessa Lapinlahden ja Iisalmen alueella. Sinne ryssät olivat todennäköisimmin tulleet etelästä Kuopion ohi.  Idästä Nilsiän Syvärin suunnalta 200 m järvenpinnasta kohoavat Kinahmi, Tahkovuori ja sen pohjoispuolella vielä   Rahasmäki muodostavat liian vaikean esteen sekä kesällä että talvella. Myös maasto niiden länsipuolella on vaikeakulkuista.  Tavinsalmen asuttu kartano todennäköisesti olisi hiukan hillinnyt ryssien riehumista. Kuitenkin sillä alueella näyttää ainakin  jossain vaiheessa Savonlinnan miehiä "huoveja" vahtimassa järvellä kulkijoita. Tähän viittaavat kartalta löytyvät nimet  "Huovinniemi"  lännessä Ruokoveden Haataalan puolella Sinikiveä vastapäätä sekä myös Taviniemen pohjoispuolella sijaitsevalla rannalla. Kuopion eteläpuolella tuhot olivat  selvästi vähäisemmät. Pahemmin  kuitenkin olivat  kärsineet Heinäveden seutu ja Rantasalmen itäosa, jotka sijaitsivat  karjalaisten asuman Liperin lähellä. Se viholliselle hyvä tukialue.

18. Sigismund Ruotsin kuninkaaksi 1592

 Kuningas Juhana III  oli kuollut marraskuun 17. päivä 1592. Sigismundin kuninkuuden juhlimislaukauksia  tykeillä vuonna 1594

Sigismundin kruunajaistensa kunniaksi  suoritettiin tykkiammuntaa  Savonlinnassa 2:lla fältslange - , 2:lla 3/4-slange -, 4:llä 1/2-slange- ja 4:llä dubbelfalkonetti tykillä yhteensä 12 laukausta. Tähän kului slangeruutia 3,5 leiviskää (no 6629-30 s.52). Ampumismääräyksen lienee antanut linnan päällikkö Gödick Fincke. Sigismundin arvonimiluettelo oli pitkä. Siihen sisältyivät mm. Puolan kuningas, Suomen ja Inkerinmaan sekä Liettuan suuriruhtinas, Kiovan ja Liivinmaan  herra (no 6629-30 s.30). Edeltäjänsä tapaan hän katsoi vielä hallitsevansa Inkerinmaata. Fincken veli Olof oli saanut linnan asevarastosta jyväruutia ja lyijyä jonkin matkansa turvaksi (no 6629-30 s.51). Pari miestä, joista toinen oli Lars Torstenson, olivat saaneet laamannin kesäkäräjien ja väen värväyksen tähden mukaansa 4 tykkiä. Laamanni oli Morten Boye (no 6629-30 s.51). Myös itse linnan päällikkö oli ottanut Norbottenin kesäkäräjämatkalle 12.10.1596 ilmeisesti Tavisalmelle 2 falkonettia ja niihin 18 lyijyluotia (no 6629-30 s.52).

19. Savonlinnan väestä, palkoista ja  töistä  vuonna 1592

  Vuonna 1592 linnanväen palkkaan sisältyi rahaa, lampaan - tai vuohennahkoja, villaa ja kenkäpareja. Ruoka kuului "luontaisetuihin". Nihtien rahapalkka oli 5 - 8 taalaria, pyssymiesten 6 - 10 taalaria, kirvesmiesten (3 kpl) 6 mk, muurimestarien (10 kpl) saivat 1/2 vuoden palkaksi 3 mk. Talvella ei työskennelty. Viimeksi mainittuja oli mm. Lasse Ollsson  Tolppanen, Pol Kettunen ja Mats Korpehinen. Muurimestarien "päällystön" palkka oli isompi. Staffan Nilsson sai rahaa 8 mk, 7 vuohen- ja 10 lampaannahkaa. Muurimestari Pol puolestaan otti rahaa 6 mk, 3 vuohen - ja 6 lampaannahkaa (no 6616a s.17). Vihollisen hyökkäystä ilmeisesti pelättiin, koska linnan muureja kunnostettiin. Muurimestareita oli siis peräti 10. Heidän töitään johti rakennusmestari Morten (no 6616a s.14). Myös ilmeisesti italialainen (rakennus)mestari Antonius Rossedt (Råssedth) Viipurista vieraili vuoden aikana linnassa viikon ajan (no 6616a s.26).  Myöhemmin 1600-luvun alussa  hän toimi linnan päällikkö Nils Kihlin aikaan päällikön nimeä kantaneen uuden tornin rakennustöissä (no 6718 s.48).

  Linnan monesti unohdettuun naisväkeen kuuluivat vuonna 1592  aitan vastaava Margaretta Andersdotter (6616a s.16 ja s.21) ja tämän apulaiset Elin Pohldotter sekä Elin Michelsdotter. Vastaava emäntä sai rahaa 6 taalaria sekä talia 7 leiviskää, villaa 6 naulaa ja 2 paria kenkiä, Elin Pohlsdotter (leipomo) 4 mk , vuohennahkan ja 8 lampaannahkaa, villaa 4 naulaa ja 4 paria kenkiä. Vastaavasti Elin Michelsdotter (leipomo) sai rahaa 4 mk, 6 lampaannahkaa, villaa 4 naulaa ja 4 paria kenkiä. Piiat Anna Andersdotter ja Karin Simonsdotter saivat mm. villaa 11 naulaa ja kenkiä 4 paria molemmat. Sama palkka oli mallashuoneen naisilla Anna Matsdotterilla ja Kirstin Jönsdotterilla. Sikalan nainen Margaretta Larsdotter sai villaa 11 naulaa ja 4 paria kenkiä kuten myös pesijä Ingeborg Matsdotter (6616a s.21). Nautakarjan -, lampaiden -, vuohien tai siipikarjan hoitajia ei ole mainittu. Linnan kuuluisa  pukki ei liene tarvinnut hoitajaa. Ehkä karjakartano sijaitsi kauempana tai niiden tuotteita saatiin muista linnan alaisista kartanoista. 

  Esimerkiksi Tavisalmen kartanosta löytyi vuonna 1557  lampolan nainen "ffårkona" Elin Polsdotter (no 6256 s.74-s.75).   Siellä oli erikseen mainittu myös tallirenki Joan, joka  oli ilmoittanut työhevosten määräksi 5 kpl (no 6255 s.37).   Vuohet olivat yleisiä koko maakunnassa aina 1600-luvulle asti. Kuningas Kustaa Vaasa oli vaatinut, että kuninkaankartanoiden  piti olla myös karjan suhteen omavarainen ja niiden karjaa myös piti jalostaa. Niiden tuli toimia jonkinlaisina  mallitiloina  maakunnan talonpojille.  Ehkä siksi Tavinsalmen kartanoon tuotiin 2 englantilaista siitospässiä sekä myös ruotsalaisia lampaita 50 kpl (no 6255 s.63).  Kartanon tarkennustiedoissa  mainitaan vielä erikseen 50 ruotsalaista lammasta, 17 vuohta, sikoja 4 kpl  sekä kanoja 17 kpl (no 6255 s.63). 

  Vuonna 1594 Pien-Savosta (Pohjois-Savosta) veroina oli saatu linnaan veroina mm. 585 lammasta ja 145 vuohta. Talonpojat oli toimittaneet linnaan juhlapyhien riistaksi 20 jänistä ja 50 lintua (no 6629-30 s.23). Linnan johtava muurimestari Morten oli saanut palkakseen 1 mullin. Sudet olivat jossain syöneet 5 pukkia, 11 emolammasta ja 13 vuohta no (no 6629-30 s.25). Eläinten nahkoista oli valmistettu 227 paria kenkiä "enn solede skoor" sekä vahtiturkkien tekoon no 6629-30 (s.26). Nahkoja oli käytetty myös hovimiesten palkkoihin sekä 5 kannun  viinamäärän ostoon. Joltain ryssältä oli ostettu 18 kyynärää erikoispalttinaa ja maksettu se 5 vuohennahkalla ja 32 jäniksennahkalla. Eräs tiedontuoja ryssä oli palkittu 8 jäniksennahkalla. Lisäksi (lampaan)nahkoja oli käytetty ikkunapergamentin tekoon (no 6629-30 s.27). Yhteen ikkunaan kului yleensä yksi nahka. Pien-Savosta oli saatu rautaa 10 leiviskää 7 naulaa (noin 88 kg eli 11,3 litraa). Siitä oli tehty hakoja, nauloja, kirveitä, viikatteita, sirppejä, lapioita, hevosenkenkiä ym. (no 6629-30 s.33- s.34). Lisäksi Pien-Savosta oli tuotu tervaa yli 86 leiviskää, tukkeja 73, lautoja 227 ja veneitä 4. 100 lautaa oli käytetty 1 kavassiveneen (suuri vene)  tekoon (no 6629-30 s.35-s.36).

20. Täyssinän rauha ja rajankäynnistä 1595/1596

  Sotaisan 1590-luvun alun jälkeen solmittiin vuonna 1593 välirauha Täyssinässä ja sen jälkeen aloitettiin varsinaisen rauhansopimuksen valmistelu. Vuoden 1595 rajankäyntiä varten ja linnan tarpeisiin oli ostettu Wiipurista Herman Bröyeriltä viiniä 1 åhmi (150 l), joka oli maksettu 4:llä 12 leiviskän voitynnyrillä. Voitynnyrin hinta oli 12 taalaria (no 6637 s.18). Samoin rajankäyntiä varten oli ostettu nahkoilla 18 kyynärää "piunch" - erikoiskangasta (ehkä silkkiä). Hinnaksi oli tullut 73 taalaria (no 6637 s.25). Hevosen hinta vuonna 1586 oli 8 taalaria ja ruistynnyrin 1 taalari. Kangas lienee käytetty kavassiveneiden tai telttojen "vuoraamiseen". Linnasta oli otettu kavassiveneiden lippuja varten snidell-kangasta 10,5 kyynärää (no 6637 s.44). Näin ainakin ruotsalaiset rajavaltuutetut voivat seilata Etelä-Saimalla tai Puruvedellä liput uljaasti liehuen ja välillä viiniä siemaillen.

  Venäläisiä rajavaltuutetuista oli linnassa käynyt 6 pajaria, joilla oli 6 apumiestä (no 6637 s.39). Savonlinnassa olivat vierailleet mm. Klaes (Hermansson) Fleming, sotaväen päällikkö Axel Kurki, rajakomission jäsen Arfved Hindersson (Tawast) ja Kaarle herttuan 2 miestä (no 6637 s. 38). Ruotsin hallitsijaa Kaarle - herttuaa oli informoitu tilanteesta kirjeitse, joka oli lähetty Hindrich Jesperssonin mukana (no 6637 s.7). Myös Arfved Eriksson (Stålarm) näyttää käyneen Tukholmassa muutama nihti mukanaan herttuan luona (no 6637 s.8). Arfved Hinderssonin rajankäyntiin lähdön kunniaksi ammuttiin linnan tykeillä kaksi kertaa. Rajankäynnin yhteydessä paukuteltiin 4 falkonetilla ja 6 mick-hakapyssyllä, kun oltiin tekemisissä venäläisten kanssa (no 6637 s.50). Näin tapahtumalle pyrittiin järjestämään juhlavat puitteet. Savon sotaväen päälliköt Ambrosius Henriksson ja Hans von Oldenburg olivat saaneet Savonlinnasta rajankäyntiä varten ruutia ja lyijyä ; ensin mainittu 18. elokuuta ja 26. syyskuuta ja jälkimmäinen 10. elokuuta 1595. Silloin rajaa käytiin mm. etelän suunnalta Kaavin Ohtaansalmen kautta Pisanmäelle asti. Sieltä palattiin toisiin rajatehtäviin ilmeisesti  syyskuun 10. päivän tienoilla Siilinjärven Jännevirran kautta. Ryssien rajankävijät ilmeisesti poistuivat Kaavin ja Liperin kautta Venäjälle.    

  Rajankäyntiä  pohjoisessa jatkettiin talvella 1596  Suomensuon koillispuolelta Kuhmon latvavesiltä Rossijärveltä Saloheimon mukaan ( s.12) ja tultiin etelämmäksi Pisalle asti. Rossijärvellä olivat Venäjän edustajan ohella Pohjanmaan rajavaltuutettu Sven Bagge sekä Savosta Hans von Oldenburg ja Johan Larsson Skopa. Viimeksi mainittu ja venäläisten edustaja lähtivät kumpikin 11 apumiestä mukanaan merkitsemään tähän korpimaastoon rajapaikkoja Suomensuolta Pisalle. Näin syntyivät mm. Rautavaaran Tiilikanjärven kivessä säilyneet rajamerkit. Tiilikanjärven ja Pisan välillä rajamerkit hakattiin Rautavaaran Keyritynjärven Rajasaaren kiveen. Suomensuo sijaitsee vajaa 10 km "Nurmeksen" Maanselänlammen pohjoispuolella. Edellä olevista tiedoista ei selviä, merkittiinkö tämä rajaosuus ennen rajakirjojen kirjoittamista vai vasta sen jälkeen. Kuten edeltä nähdään, Oldenburg oli jo palannut Ruotsinjärveltä Pohjois-Savoon 15. maaliskuuta. Hän oli 25. 3. 1596 Varkaudessa, joten hänellä ei vielä silloin ollut rajakirjettä. Ehkä se kirjoitettiinkin vasta Varkaudessa. Rajaa tarkastettiin Täyssinän rauhan jälkeen monta kertaa. Esimerkiksi Hans von Oldenburg oli käynyt rajankäynnissä Pisan ja Venäjän rajan tienoilla "emellan Nyslott till Biisameki och Rydze grentzen" 19.3. 1596, 10.7. 1597 ja 17.3.1598 (no 6654-55 s.32). Kuitenkin 19.3.1596 hän oli ollut edellä olevien tietojen mukaan Maaningan Halolassa paluumatkalla Ruotsinjärveltä. Tavisalmen pitäjän aikaisemmin mainitulla talonpoikaisjoukkojen päälliköllä Joan Håkonssonilla oli 4 veromarkan tila, johon hänellä oli vuodelle 1596 verovapaus Kuninkaallisen Majesteetin päiväyksellä 3.5.1594 annetun kirjeen perusteella (no 6649 s.9). Myös rajankävijä "Land wären wedh Rydze grentzen" Joan Larsson Skopa oli saanut jo Klaus Flemingiltä 6.1. 1593 6 veromarkan tilan. Sen oli vielä Arfwed Eriksson Stålarm vahvistanut vuonna 1598. Tila sijaitsi raja-alueella Pisan pohjoispuolella. Hän oli viljellyt sitä rajankäynnin yhteydessä "brukatt wti Råå gången" (no 6649 s.12). Pirisen mukaan rajakirjat päivättiin 25. 3. 1596 Rajasuolla (Pi II s. 650), joka sijaitsi Sotkamon itäpuolella nykyisellä Suomen itärajalla.

  Rajankulun tutkiminen Savon  pohjoisosassa näyttää olleen varsin perusteellista.  Varsinaisen rajankäyntiin mennessä  ilmeisesti  tehtiin talonpoikien palstojen  sijaintien tutkimustyötä  alueella. Savolaisen sotaväen päällikkö Hans von Oldenburg itse vieraili  monien sellaisten talonpoikien luona, joilla oli anekien mukaan maita pohjoisella rajaseudulla!  Talvella 1596 Pohjois-Savossa liikkuneiden rajankävijöiden kulusta Pisalta pohjoiseen sekä Kainuuseen löytyy elintarvikkeiden ottojen perusteella seuraavia merkintöjä: 

I Meno Kainuuseen  

1. Puuttossalmi Hyvölä nimismies Mats Hyvärinen helmikuun 20. päivä tai sen jälkeen (päiväys 2_. 2. ei erotu) Hans von Oldenburg ja 12 miestä. Elintarvikkeita sekä paloviinaa Oldenburgille itselleen matkaevääksi pari kannua. Hän oli siis lähdössä rajankäyntiin. Puutossalmi löytyy Kuopion eteläpuolelta.
2. Pielavesi Pohl Rytkönen (ehkä kirkonkylän eteläpuolella) 23. Feb 1596 Hans von Oldenburg ja 6 hevosmiestä yöpyneet. Menossa "drogh" Kainuuseen. Samalle päivälle Oldenburg oli kirjattu Leppävirralle Sigfrid Viikson luokse, mutta hän oli "war opå Råågången", joten tässä saattaa olla maaliskuu (no 6649 s.77)!
3. Maaninka Halola Olof Halonen 26. Feb 1596 Hans von Oldenburg ja Johan Larsson Skopa pestissä rajankäyntiin Kainuuseen (no 6649 s.77). Tästä ilmeisesti Johan Larsson Skopa lähti eri matkaa käymään rajaa Pisan pohjoispuolella. Samana päivänä Ambrosius Henriksson oli vastaanottanut Savonlinnasta hakapyssyihin ruutia ja lyijyä (no 6643 s.37)
4a. Pielavesi (Kolemala ehkä kirkonkylän pohjoispuolella) Morten Kolemainen 27. Feb 1596 Hans von Oldenburg menossa "drogh" Kainuuseen.
4b. Pielavesi 27. Feb 1596 Sigfrid (sukunimi ei erotu; saattaa olla Sigfrid Kuronen Kurolanlahdesta)
5. Pielavesi (ehkä Rytky) Per Pohlsson Rytkönen 27. Feb 1796 Hans von Oldenburg menossa "drogh" Kainuuseen.
6. Iisalmi (luultavasti Haapajärvi) Wisa Partanen 28. Feb 1596 Hans von Oldenburg menossa "drogh" Kainuuseen
7. Sonkajärvi Kaarakkala (Iisalmen pohjoispuolella) H. Kaarakainen 29. Feb 1596 Hans von Oldenburg menossa "drogh" Kainuuseen
8. Vieremä Hans Kurvinen 1. Marti 1596 Hans von Oldenburg yöpynyt, oli rajankäynti pestissä Kainuuseen "städder war till Kainuus".
9. Maaninka Tuovilanlahti Erik ja Olof Tuovinen 4. Marti 1596 Hans von Oldenburg. Palasiko Oldenburg pohjoisesta takaisin vai oliko kyseessä päiväysvirhe

II Paluu Kainuusta
10. Vieremä Hans Kurvinen 15. Marti 1596 Hans von Oldenburg tuli Rossijärveltä (Ruotsinjärveltä) "jag kom tillbaka från Rossi jerfvi".
11. Maaninka Tuovilanlahti Michel Tuovinen 18. Marti 1596 Hans von Oldenburg tuli Kainuusta
Oldenburg oli ottanut elintarvikkeita myös lautamies Olof Tuoviselta sekä Erik Tuoviselta Tavisalmen kartanosta.

12. Maaninka Halola Olof Polsson Halonen 19. Marti 1596 Hans von Oldenburg tulossa Kainuusta
13. Kuopio Keinälä Hemming Keinänen 20. Marti 1596 Hans von Oldenburg tulossa Kainuusta
Oldenburg miehineen viipyi ilmeisesti muutaman päivän Kuopiossa. Kuitenkaan hän ei liene ehtinyt käydä rajalla Pisanmäellä.
14. Puutossalmi Hyvölä (kestikievari) Mats Hyvärinen 24. Marti 1596 Hans von Oldenburg ja 12 miestä tulossa Kainuusta.
15. Varkaus (kestikievari) Olof Hipsonen 25. Marti 1596 Hans von Oldenburg ja 50 miestä tuli rajankäynnistä Suurelta Pisanmäeltä "ifrån stor Pissamäki" (no 6649 s.77).
Edellisten lisäksi löytyvät merkinnät käynneistä Halolassa ja Tuovilanlahdessa vuonna 1596, mutta päiväykset eivät erotu! Olof Halosen luona Oldenburgilla oli mukanaan 20 miestä.

  Hans von Oldenburgin  vuosien 1595/96 tarvikekuittauksien mukaan hän oli liikkunut rajatehtävissä yhdessä Hans Hanssonin (Erthell) kanssa Pisamäelle, Pohjanmaalle ja Maanselälle " mauenselka" päättämään rajasta "besluta Råånet" Ryssän sekä Savonlinnan läänin ja Oulun "Wlå" välillä. Hänellä oli samassa asiakirjassa 12 kuittausta: vuodelta 1595/96 22.2., 23.2., 27.2., 28.2., 29.2., 27.2., 23.2. ja 12.2. Lisäksi löytyi toiset kuittaukset myös vuosilta 1595/96 päiväyksillä 18.3., 20.3., 25.3., 24.3., 25.3. ja 25.3. . Siis samoille päivämäärille löytyy useampia kuittauksia ja helmikuussa olisi ollut 29 päivää. Kuittausmäärät muutamien tarvikkeiden osalta ovat niin vähäiset, että miesten on täytynyt liikkua kaksistaan ja hevosilla, koska kauraa ja ohraa on kulunut 7 ja 5 tynnyriä. Leipää on syöty 36 leiviskää (yli 300 kg) ja olutta litkitty 11 3/4 tynnyriä (noin 1 500 litraa), paloviinaa 2 kannua eli vain 5 litraa! Kuitenkin on vielä kuitattu maltaita 1 panni (95 litraa) ja humaloita 4 naulaa (noin 1 kg). Heinän kulutus on yli 18 parmasta ja oljen - 47 kupoa. Jostain on saatu 15 jänistä ja 4 lammasta. Kynttilöitä on käytetty 4 kpl (no 6649 s. 28). Hans Hansson lienee ollut aatelismies Varkauden rälssistä.

21. Suomen Nuijasodasta

 Vuoden 1596 lopussa puhkesi talonpoikien ja Suomen  Sigismundin kuninkuutta kannattavan aateliston välinen taistelu ns. nuijasota. Osasyynä tähän oli talonpoikien rasitukseksi jätetty sotaväen ylläpito eli ns. linnaleiri. Erityisesti etuoikeutettuiksi ryhmäksi asettautuneet ratsutilalliset olivat pahimpia talonpoikien ryöstäjiä. Näissä taisteluissa teurastettiin useita tuhansia talonpoikia mm. Pohjanmaalla.  Mikkelin lähellä ratsuväki tappoi satoja jo antautuneita talonpoikia, joille oli luvattu hengen säästö.  Ruotsin johtoon noussut Kaarle - herttua aloitti sotatoimet verraten itsenäisesti toiminutta ja  Sigismundia kannattavaa Suomen johtoa vastaan. Näille kaukana Puolassa asuva hallitsija oli mieluisampi valinta. Nuijasodan aikainen Viikin vapaaherra, Valtakunnan marski ja Suomen käskynhaltija Klaes Eriksson Fleming kuoli huhtikuun 12.-13. päivä 1597. Sen jälkeen kuningas Sigismund nimitti Suomen käskynhaltijaksi Arved Eriksson Stålarmin. Tämä antoi sotaväen ylipäällikkyyden Aksel Kurjelle. Savo oli kuningasmielisten johtajien hallinnassa, kun Pohjanmaa oli Sigismundin vastustajan herttua Kaarlen kannattajien hallussa. Vuoden 1999 loppukesällä  Kaarle-hertuan joukot tulivat Turun seudulle. Nämä olivat voittaneet elokuun lopulla Marttilan taistelun Turun lähellä. Taistelussa kuningasmielisten puolelle päätyneet savolaiset joukot palasivat sieltä häntä koipien välissä ja talonpoikien ahdistelemana Hämeen kautta koteihinsa (Pi s.694). Viipuri antautui herttuan joukoille  23. syyskuuta. Jo 18.9. Kaarle-herttua oli lähettänyt kirjeitse Savonlinnaan antautumismääräyksen ja uudisti sen vielä saman kuun lopussa.

22. Savonlinna kuningas Sigismundin kannattajien viimeinen pakopaikka

  Vuoden 1599 aikana Savonlinnaan olivat  kerääntyneet viimeiset kuningas Sigismundin kannattajat Suomessa. Sieltä oli saanut Gödick Fincken veli Hämeenlinnan päällikkö Sten Fincke maaliskuussa 6 rautafalkonettia (no 6663-64 s.39) ja myös tykinruutia. Tämän hallitsema linna vaurioitui pahoin räjähdyksessä (Pi II s.694). Samoihin aikoihin Savon joukkojen päällikkö Ambrosius Henriksson,  Otto Johansson ja vouti Bengt Hansson olivat saaneet 2 kpl nopeita putkiä "snappe röör", slange-tykkejä sekä niihin ruutia ja luoteja tai lyijyä aikaisemmin mainitun Pohjanmaan retken  varalle (s.39). Myös Käkisalmen vastaisen rajan valvontaa ja tarkastusta suoritettiin vielä asevoimin (no 6668-69 s.45). Gödick Fincke joutui luovuttamaan Savonlinnan Kaarle-Herttuan joukoille lokakuun 10. päivän tienoilla 1599. Jesper Matsson Cruus Viipurista (Pi s.696) ja pohjalaisten nihtien  päällikkö Sven Jönsson tulivat sinne valvomaan linnoitusta "att bewaka befästinge efwe H. F. N. befalning" (no 6672-73 s.18).

  Kahden viimeisen viikon aikana ennen Savonlinnan luovusta linnassa käyneistä useimmat näyttävät olleen Sigismundin kannattajia. Syyskuun 20. päivän jälkeen eli 5. viikolla linnassa kävivät mm. Hans von Oldenburg, Johan Auvinen, Jacob Wenno ja Michill Kock sekä pari tiedontuoja ryssää. Auvinen oli Säämingin nimismies. Wenno puolestaan toimi Pien-Savon kihlakunnan kirjurina ja myöhemmin voutina. Seuraavalla eli 6. viikolla lokakuun alussa linnaan tulivat Hans von Oldenburg, Bengt Falck (sai teloitustuomion) , Hans Jacobsson (pappi ?), Hans Rafvallsson, Hans Mårtensson (ratsutilallinen), Pien-Savon vouti Bengt Hansson ja herttuan kirjeentuojan ohella vielä toinenkin kirjeentuoja Viipurista. Kirjeen lähettäjää ei kerrota (no 6671 s.3). Edellä mainittu Pien-Savon vouti joutui ilmeisesti tiliepäselvyyksien takia herttuan vihoihin ja pakeni itärajan yli (Pi II s.446). Pappina toiminut Hans Jacobsson myötäili uskonasioissa kuningasta (Pi s.590). Aikaisemmin mainitun 24 talonpojan "linnan valvonnan" läpi kulki siis monia Sigismundin kannattajia.  Ketä tai mille puolelle nämä "valvojat" olivat asettuneet, ei selviä. Mikäli he olisivat olleet Sigismundin kannattajia, se oli luonnollista. Mutta olisiko heillä päinvastaisessa tapauksessakaan ollut jotain syytä estää näiden  kulkua?  Myös kirjanpitovuoden viikolla 7 oli linnaan tullut joku kirjeentuoja.

  Savonlinnan luovutuksesta Kaarle-herttuan miehille kerrotaan, kuinka Jesper Matssonin saapuessa Sven Jönssonin nihtien kanssa ja ottaessa sen haltuunsa herttua nimissä, ammuttiin tykeillä "Blef skiutit i lösning den tidh Jesper Matsson kom til Nyslot medh Sven Jönssons knechter at wederkennes Befästninge på h. f. N. wegens medh en fältslange och en enckel falknectn". Tässä kului slangeruutia 7 naulaa, 1 puolislange tykin rautaluoti ja 1 yksinkertaisen falkonetin rautaluoti (no 6672-73 s.18). Se nähtävästi oli merkki luovutuksesta, jota juhlistettiin tällä luovutusseremonialla. Samalla nämä tykinlaukaukset symbolisoivat vallan vaihtumista koko Suomessa. Myös Suomea johtaneen oman verraten itsenäisen aateliston asema samalla murtui.  Savolaisten häpeäksi  pohjalaisten nihtien päällikkö Sven Jönsson hoiti linnan päällikkyyttä loppuvuodella 1599. Savolaisten sotaväen päälliköihin ei ilmeisesti luotettu. He olivat asettuneet Sigismundin kannattajien puolelle

  Lokakuun 20. päivän tienoilla 1599 Jesper Matsson ja Olof Persson olivat ottaneet mukaansa herttuan käskystä 2 kappaletta sänkyvaatteita uusia, 2 viittaa ja parin lakanoita uusia (no 6672-73 s.14).  Samalla mainitaan myös kuollut "salig" Sten Fincke ja Krister Matsson (Björnram), jotka oli teloitettu Turussa (Pi  II s.696). Tämä viittaa siihen, että kirjuri oli kirjannut tämän tiedon vasta myöhemmin. Jesper Matsson ja Olof Persson oli lähetetty herttuan käskystä Turkuun teloitettavien saattomiehiksi "wore förskickedt efwe salig Sten Fincke och Krister Matsson". Olof Persson tuli siis linnaan Jesper Matssonin mukana (no 6671 s.3). Edellä mainitut sänkyvaatteet ja viitat oli annettu vain Turun matkan ajaksi. Lisäksi luultavasti samat miehet olivat ottaneet niitä myös silloin, kun pohjalaiset nihdit tulivat Savonlinnaan. Olavinlinnan historian mukaan alipäällikkö Sten Klasson olisi vienyt Sten Fincken Turkuun 13. lokakuuta (Pohjolan-Pirhonen Olavinlinnan historia s.485). Häntä ei ole kuitenkaan kirjattu Savonlinnassa vierailijaksi ja Fincke oli merkitty Savonlinnaan sen jälkeen koko viikoksi ennen 20. lokakuuta.

  Hämeenlinnan päällikkö Sten Fincke näyttää asuneen Savonlinnassa vuonna 1599 syyskuun 1. päivästä lähtien 7 viikon ajan lokakuun 20. päivään asti (no 6671 s.1 - s.7), joten hänet  lienee otettu kiinni siellä. Krister Matssonin leski pysyi Savonlinnassa vielä useita viikkoja miehensä kuoleman jälkeen. Olof Persson saattoi olla Savon jalkaväen päällikkö, jonka Kaarle-herttua Ambrosius Henrikssonin ohella oli kutsunut leiriinsä näiden Turun komennuksella (Pi II s.683). Hänen mainitaan matkustaneen nuijasodan melskeissä nihteineen "åt Åbo" Stålarmin käskystä kaksi kertaa helmikuussa 1597 sekä vielä elo- ja syyskuussa samana vuonna (no 6651 s.39). Hän ehkä oli siirtynyt herttuan puolelle. Kuitenkin vielä  8. ja 12. maaliskuuta 1599 hän oli ollut nihteineen Amrosius Henrikssonin Pohjanmaan retkellä (no 6666 s.46). Uudet vallanpitäjät olivat heti pienentäneet hävinneelle puolelle  joutuneen Axel Kurjen rouvan Karinin 16 hengen seurueen puoleen. Samalla saatiin elintarvikekulut pienemmiksi. Toisen linnassa asuneen rouvan Mons Ivarssonin vaimon Karinin palveluskunta säilyi entisenä (no 6671 s.4).

23. Elämää Savonlinnassa 1600-luvun alussa. Tapa kunnialaukauksien ampuminen tykeillä.

 Vuonna 1600 merkkihenkilöiden linnaan saapumista tai lähtemistä juhlistettiin edelleen tykinlaukauksilla. Kun entinen linnanpäällikkö Gödick Fincke oli lähdössä Ruotsiin Linköpingin  herrainpäiville, ammuttiin lähdön kunniaksi 3. tammikuuta uuden päällikön Per Hanssonin käskystä kerran slangetykillä ja falkonetilla, jolloin ruutia oli palanut 9 naulaa, siis noin 4 kg (no 6674-75 s.22). Linköpingissä mm. jaettiin kuolemantuomioita Sigismundin kannattajille. Jo Turun linnan valtauksen aikoihin teloitustuomion kirveellä oli saanut myös aikaisemmin mainittu savolaisten päällikkö Salomon Ille, joka oli päätynyt Ahvenanmaalle Kastelholman linnan päälliköksi. Sigismundin kannattajat olivat vallanneet sen takaisin herttuan joukoilta ja olivat purjehtineet myös Ruotsin puolelle herttuan väkeä vastaan (Yrjö Koskinen Suomen historia s.239).

  Kun linnan päällikkö Pehr Hansson ja kihlakunnan vouti Jören Blanck menivät pitämään läänin talvikäräjiä, ammuttiin puolislange tykillä ja falkonetilla sekä menon että paluun yhteydessä.  Ruutia paloi 18 naulaa eli lähes 8 kg (no 6675-76 s.22). Erikseen mainitaan näiden käynti Tavisalmella ja Rantasalmella. Per Hanssonin tuloa linnan päälliköksi nähtävästi 8. joulukuuta 1599  ammuttiin tykeillä kunnialaukaukset  (no 6675-76 s.23). Pohjalaisten nihtien päällikkö Sven Jönsson oli pitänyt päällikkyyttä 20. lokakuuta - 8. joulukuuta. Samanlaiset kunnianosoitukset sai kamreerina "kammarenes" toiminut Bertill Hansson lähtiessään kiertueelleen (no 6674-75 s.23). Tämä arvovieras kirjasi toukokuussa mm. ratsu - ja sotilastilojen verovapauksia (no 6677-78 s.9-s.10). Häntä oli lahjottu 8 ristiketun -, 3 vesikon -, 2 suden - ja 4 näädän nahkalla (no 6678-79 s.22).

  Per Hanssonille ja kihlakunnanvoudille Jöran Blanckelle oli annettu Pien-Savon käräjämatkoille mukaan jyväruutia 4 naulaa ja lyijyä 8 naulaa (noin 3,4 kg). Näiden apulaiset olivat saaneet samoja tarvikkeita hiukan vähemmän (no 6675-76 s.23). Nähtävästi Pohjois-Savo arvioitiin vielä vaaralliseksi alueeksi virkamiehille. Siellä saattoi liikkua itäkarjalaisia sissejä. Lisäksi paikalliset  asukkaat eivät suhtautuneet nuijasodan aikaisten tapahtumien, linnaleirirasitusten ja uusien sotaväenottojen tähden virkavaltaan mitenkään hyväntahtoisesti. Kuitenkin "Pien-Savon" asukasmäärä alkoi jo olla suurempi kuin "Suur-Savon". Eräänä vuonna Tavinsalmen pitäjä oli ollut  linnan päällikön Gödick Fincken arvion mukaan ainakin verottajan kannalta paras osa (Pi s.724).

24. Uuden tornin rakentaminen Savonlinnaan. Rakennusmestari  Rosset Italiasta?

Per Hansson jälkeen Savonlinnan päälliköksi tuli ruotsalainen Nils Kihl, jonka kuittaus linnan tileistä löytyy ainakin jo vuonna 1605 (no 6703-04 s.152). Hänen aikanaan alettiin linnaan rakentaa lisätornia, joka hänen mukaansa sai nimen "Kihlin torni". Sen näkee ensimmäisenä jokainen Savonlinnan oopperajuhlilla kävijä. Venäläisten hyökkäystä edelleen pelättiin, joten linnaa piti vahvistaa. Rakennusmestari Antonius Rossedt (Råssedth, no 6718 s.48) tuli Viipurista (no 6717 s.44). Varsinaiset muurimestarit (no 6719 s.3) ja osa apumiehistä olivat linnan omaa väkeä. "Mestari Antonius", kuten rakennusmestaria kutsuttiin, oli arvostettu henkilö ja hänen palkkauksensakin oli sitä luokkaa. Vuonna 1607 hän oli saanut linnasta osaksi jo vuoden 1608 palkkoja. Mestari Antoniuksen palkka oli seuraava: Rahaa 20 taalaria, maltaita 10 tynnyriä, lestyleipäjauhoa 2 tynnyriä, ohraa 5 tynnyriä, ruisjauhoja 2 tynnyriä, kauraa 1 tynnyri, olutta 2 tynnyriä, lehmiä 2, lampaita 11, voita 4 leiviskää 15 naulaa, lihaa 4 leiviskää, kuivaa kalaa 5 leiviskää, suolalahnaa 1 leiviskää, suolalohta 4 leiviskää, suolasiikaa  4 leiviskää, suolasilakkaa 5 leiviskää, talia 3 naulaa, suolaa 5 leiviskää ym. (no 6718 s.14). Lisäksi hän oli saanut matkarahoja 5 markkaa, kun hän oli käynyt kotonaan Viipurissa (s.17). Vertailun vuoksi mainittakoon, että entinen savolaisen sotaväen päällikkö Hans von Oldenburg oli saanut linnasta palkkoja ruista 8 tynnyriä ja ohraa saman verran (s.16). Kihlin aikana linnaa kunnostettiin muutenkin. Lasimestari Krister oli vuonna 1607 asentanut 40 uutta lasia linnan ikkunoihin. Lisäksi hän oli korvannut rikkimenneitä laseja. Lasimestari oli saanut linnasta lyijyä 5 leiviskää 14 naulaa lasitöihinsä (no 6718 s.35). Per Haapiainen oli kunnostanut linnan savupiippuja "röör pipor" (no 6718 s.16). Linnan rakennustöitä varten  tuotiin myös Pien-Savon talonpojilta saatuja kalkkia 30 lästiä, kiviä ja tukkeja (no 6718 s.26). Linnan yhteydessä oli myös sairaala, jossa vuonna 1605 oli 16 potilasta (no 6704-05 s. 45->).

25. Savonlinnan päällikkö Nils Kihl  hyvien ruokien ja juomien ystävä   

 Linnan päällikkö Kihl näyttää olleen ylellisten elämäntapojen ystävä. Vuonna 1607 linnaan oli ostettu Viipurin porvarilta Bertill Perssonilta paloviinaa 15 kannua (no 6718 s.10).  Eräältä toiselta porvarilta Turusta hankittu paloviina 1 ohmi (150 l), espanjalaista viiniä 46 kannua (115 l) , sokeria 2 toppaa, kanelia 2 pd (?naulaa) ja inkivääri 3 pd. Eräältä ryssältä oli saatu punasipulia 5 nippua. Lappeenrannan markkinoilta oli eräältä saksalaiselta ostettu ranskanviiniä 1/2 ohmia ja punaviiniä saman verran. Viimeksi mainitut ostokset oli maksettu 8 tervatynnyrillä. Venäläisille kauppiaille kelpasivat maksuksi rahan lisäksi edelleen jäniksen- ja lampaannahkat. Viinejä ja mausteita olivat nähtävästi nauttineet myös "tohtori" Nils ja Michell Ollsson, joiden yhteyteen oli kirjattu em. ostokset. Samalla mainitaan kanelia olleen "2 lb eller skålpd ja inkivääriä 3 lb eller skålpd" (no 6718 s.19-s.20). 1 skålpund vastasi 1 naulan painoa (no 6693 - 94 s.50 v. 1594). Hoitiko tohtori Nils viineillä ja mausteilla potilaita tai hevosia vai käyttikö hän niitä itse seurueensa kanssa?

 Vuonna 1607 linnan aitasta löytyi edelleen hamppua, villaa, kankaita, viittoja. ryijyjä, pöytä - ja käsiliinoja sekä kuparinen paloviinapannu painoltaan 1 leiviskä 7 naulaa (no 6718 s.28). Viipurista oli ostettu tinalautasia ja - vateja sekä messinkisiä kynttilänjalkoja. Eräältä ryssältä oli hankittu palttinaa 13 kyynärää hintaan 3 äyriä / kyynärä sekä penkkityyny. Siellä oli kudottu 4 ryijyä ja 3 viittaa (no 6718 s.29). Karhunnahkoista oli muokattu 7 vällyä (s.31).

26. Kaarle-herttua Ruotsin kuninkaaksi vuonna 1604

  Herttua Kaarle oli vuonna 1604 ottanut kuninkuuden. Hänen pitkästä arvonimiluettelostaan (mm. no 6719 s.45 v.1607) löytyi maat tai kansat: Sverige (Ruotsi), Göta, Wendi, finnar (suomalaiset), lappar i Norland, Caijaners (kainuulaiset), Esters (eestiläiset) ja Liffland (liiviläiset). Norlannin Lappi sisälsi Ruotsin - ja Suomen Lapit ainakin yhteisverotuksellisesti Norjan (ja Tanskan) kanssa Jäämeren rannalle asti. Tykinlaukauksilla juhlistettiin edelleen arvovieraiden lähtemistä tai saapumista linnaan. Nyt kuitenkin käytettiin rautaluoteja, joiden käyttö sotatarkoituksiin näyttää vähentyneen. Raudan "paino" on 70 % lyijyn painosta, joten niiden kantomatka jäi ilmanvastuksen takia lyhemmiksi kuin vastaavan lyijyluodin. Nyt alettiin varustautua Käkisalmen ja Inkerinmaan valtaukseen. Vanhojen slangetykkien, falkonetti-, skerpetiinitykkien sekä hakapyssyjen ohella linnan asevarastoon oli saatu mm. 40 muskettia ja ainakin 9 karabiiniä (vuosi 1605 no 6704-05 s.37 ja vuosi 1607 no 6718 s.36). Alkoi siis muskettisoturien aika. Tykeistä ns. putket "rör" olivat edelleen muodissa. Näistä yleisin oli "snappe rör", joita oli 39 kpl. Vihollisen puurakenteiden tuhoamista varten oli hankittu mörssäri "mösa", jotta voitaisiin ampua kuumapalloja "fyrboll" (no 6718 s.33-s.34). Kuumilla luodella oli jo vuonna 1580 saatu Käkisalmen linnoitus antautumaan. Hakapyssyistä mainittakoon ns. "mickhaka" ja vanhat laivahakapyssyt. Tykinlaukauksilla oli juhlistettu Jesper Anderssonin ja Gabriel Oxenstiernan sekä myös myös em. tohtori Nilssin ja Michell Ollssonin vierailua ( no 6718 s.35).

27. Venäjän lähettiläiden suuri seurue matkusti Savon kautta Venäjälle  vuonna 1600

 Suuri venäläisten lähettiläiden retkikunta matkusti Pohjois-Savon kautta helmikuussa vuonna 1600  (no 6680-81 s.95). Siitä löytyy kaksi luetteloa.

 Valtakunnan johtajalla Kaarle-herttualla oli yhteyksiä venäläisiin. Venäjällä oli aluillaan sekasorron aika. Boris Godunov oli vielä vallassa. Hänen kuolemansa jälkeen 1605 jatkui maassa tämä ns. "smuta" entistä pahempana. Herttua suunnitteli mm. Pohjois- ja Laatokan Karjalan sekä myöhemmin jopa Vienanmeren rantojen liittämistä Ruotsin valtakuntaan. Savonlinnassa majailleille venäläisille lähettiläille oli Viipurista hankittu ranskalaista viiniä 1 åhmi eli noin 150 litraa, reininviiniä 4 kannua (10 litraa) sekä paloviina 15 kannua. Osa näistä oli tarkoitettu kirkon tarpeisiin (no 6674-75 s.4). Erään paloviina-annoksen myyjä oli Viipurin pormestari Herman Bröijer. Lähettiläät olivat palaamassa Ruotsista. Helmikuussa luultavasti nämä samat lähettiläät kulkivat Pohjois-Savon kautta. Ryssän lähettiläiden 38 hengen seurue yöpyi linnassa yhden päivän ajan viikolla 11 vuoden 1599 joulukuun 8. päivästä eteenpäin (no 6733 s.4 tiellä kulkijat), mikä ajoittuu suurin piirtein helmikuun loppuun.

Seremoniat linnassa olivat olleet juhlavia. Seurue sai valtionpäämiehen vastaanoton tai lähtökyydityksen. Näiden Kaarle-herttuan luota tulleiden vieraiden kunniaksi ammuttiin kentäslange-tykillä 2 rautaluotia, 3/4-slange-tykillä ja 1/2-slange tykeillä molemmilla 4 rautaluotia, yksinkertaisella falkonetilla 10 rautaluotia sekä vielä falkonetilla 6 lyijyluotia. Ruutia oli käytetty peräti 5 leiviskää 14 naulaa eli lähes 50 kg. Luotien lukumäärän mukaan kunnialaukauksia ammuttiin 24. Sen aikainen ruuti paloi tuottaen paljon savua. Olavinlinnan tornit lienevät peittyneet savuun ja tykin jyske on kuulunut laajalle alueelle. Samalla tämä oli venäläisille näytös suurvallaksi pyrkivän Ruotsin asemahdista. Tällä näytöksellä tuskin oli kovin merkittävää vaikutusta venäläisiin. Muutama pajari siirtyi näihin aikoihin Ruotsin palvelukseen, mutta Laatokan-Karjala ja Käkisalmen linna jouduttiin vuonna 1611 valtaamaan taistellen. Savonlinna asevarasto tähän aikaan oli mittava, vaikka kuningasmieliset olivat luovuttaneet aseita vuoden 1599 sodan aikana Hämeen- ja Viipurin linnojen puolustukseen. Sieltä löytyi noin 45 tykkiä ja 33 erilaista hakapyssyä. Esimerkiksi enkel-falkonetin lyijy - ja rautaluoteja oli hankittu noin 1 000. Hakapyssyissä käytettiin pelkästään lyijyluoteja niiden pitemmän kantomatkan takia. Niitä oli 948 kpl (no 6674-75 s.21-s.22). Rautaluodit olivat käytössä slange-tykeissä ja falkoneteissa. Viimeksi mainituissakin käytettiin enemmän lyijyluoteja. Ruutia siellä oli yhteensä yli 12 kipuntaa eli noin 1600 kg. Ainakin Savonlinnan ruutikellari oli edelleen ehjä. Surullisen kuuluisat Narvanlinnan ruutikellarin tarkastajat olivat jo lähes 10 vuoden ajan seuranneet pilven reunalta maallisia tapahtumia. He olivat estelyistä huolimatta ammattimiesten itsevarmuudella menneet soihtujen kanssa tarkastamaan kellaria ja saaneet äkkilähdön taivasta kohti, tuskin kuitenkaan taivaaseen asti. Ehkä he olivat kuitenkin päässeet vielä sieltä alas Hämeenlinnan ruutikellaria tarkastamaan

Loppumatkasta yövyttäessä Säämingissä lähettiläiden seurue oli 100 hengen ja ainakin 160 hevosen suuruinen. Osa seurueesta oli paikallisia talonpoikia, joilta oli otettu myös hevoset. Olivatko he ylittäneet Merenkurkun vai olivatko he kiertäneet koko Pohjanlahden? Nähtävästi Hämeen kautta kulkeva reitti oli näille huonompi vaihtoehto. Hämeenlinna oli vaurioitunut räjähdyksessä ja linnan isäntä teloitettu. Seurueen tulosta oli ilmeisesti saatu ennakkovaroitus, joten paikalliset johtomiehet olivat todennäköisesti jo koonneet näitä varten ruokaa ja rehua hevosilla. Kaarle - herttua oli antanut seurueen ruokinnasta tarkat ohjeet. Ainakin ruokahuollon järjestäjä Arfved Henriksson vakuutti allekirjoituksillaan moneen kertaan niitä tarkasti noudattavansa. Oliko venäläisten ja herttuan neuvottelut olleet tulokselliset, koska ravitsemusohjeen mukainen ravinto oli vähintäänkin tyydyttävä! Retkikunta saapui Pielavedelle joko suoraan lännestä tai luoteesta Pyhäjärven kautta. Pohjois-Savo oli vielä sotien jäljiltä sekä sotaväen ryöstöjen seurauksena melko varatonta. Kuitenkin saman vuoden kylvö - ja karjaveroluettelon mukaan (no 6680-81 s.118->) maata viljelevä väestö oli yllättävän runsaslukuinen ja sen olot olivat alkaneet jo vakiintua. Tuhotut puiset rakennukset pystyttiin nopeasti korvaamaan uusilla. Uudet kaskipellot tehtiin nopeammin kuin kiinteät pellot.

Retkikunta oli ottanut Pielavedeltä "udii Pelawesii"  2 tynnyriä leipää, 4 tynnyriä olutta, 2 leiviskää (17 kg) lihaa, 2 leiviskää voita, 1 lammas, 12 kynttilää, 1 leiviskä kuivakalaa, 1 leiviskä suolasiikaa, 1 kannu paloviinaa ja 1 parmas heinää. Pielavedellä varakkaimpia talonpoikia olivat mm. Rytköset, Niskaset ja jossain pohjoisempana Hyväriset. Kauppaa he kävivät ainakin Oulun suuntaan. Taloista siis löytyi myös kynttilöitä.

Maaninkavedeltä "udii Maninga wesii"  1 tynnyri leipää, 2 tynnyriä olutta, 1 leiviskä lihaa, 1/2 leiviskää voita, 1/2 leiviskää suolakalaa, 6 naulaa (n. 3 kg) suolaa, 1/2 parmas heinää sekä 5 tynnyriä(!) kalanmätiä "Råm". Mätimäärä lienee ollut 5 leiviskää tai 5 kannua! Nekin ovat jo huomattavan isoja määriä! Ehkä mäti hankittiin Pohjanlahden rannikolta Oulusta. Ruokovedeltä, Viannalta ja Onkivedeltä  kyllä pyydystettiin edelleen huomattavia kalamääriä. Tavisalmen kartanoa ei tässä yhteydessä mainita! Varakkaimpia talollisia olivat mm. Haloset, Haataiset ja Bertill Korhonen.

Kuopion pappilasta  oli saatu  5 tynnyriä leipää, 5 tynnyriä olutta, 3 leiviskää lihaa, 1 leiviskä voita, 1 lammas, 4 kannua paloviinaa, 30 kynttilää, 1 leiviskä suolaa, 1/2 leiviskä kuivakalaa ja 1 parmas heinää. Pappilassa näyttää olleen oma viinapannu. Kuopionkylän varakkaimpia talonpoikia olivat lautamies Hemming Keinonen sekä Anders ja Per Julkunen.

Leppävirralta (Sigfrid Wiikson kievarista^?)  otettiin  3 tynnyriä leipää, 3 tynnyriä olutta, 3 leiviskää lihaa, 1/2 leiviskää voita, 30 kynttilää, 1/2 leiviskä kuivakalaa, 1 leiviskän suolaa, 3 kannua paloviinaa ja 2 parmasta heinää. Leppävirralla varakkain oli em. Sigfrid Wiikso (Immonen), joka otti haltuunsa mm. Nilsiästä Laitisenmäen tilan. Hänet oli nyt kirjattu Kalamamäelle.

Varkauden Hipsolan (Olof Hipsonen) kestikievari ruokka-anti oli  3 leiviskää leipää, 1 tynnyri olutta, 1 kannu paloviinaa, 3 naulaa voita,1 naula suolaa, 1/2 leiviskää kuivakalaa ja 1 parmas heinää. Hipsoset olivat köyhtyneet. Hipsosen poika oli liittynyt Kaarle-Herttuan miehiin (Pi s.686).

Sen jälkeen seurue oli yöpynyt Savon puolella vielä Rantasalmen Spannilassa, Säämingin pappilassa ja Pellossalossa. Säämingin talonpojille ja niille, jotka olivat seurueen mukana eli 100 hengelle jokaiseen yöleiriin oli tarkoitus saada: 4 tynnyriä herraolutta, 2 tynnyriä palvelusväenolutta, 1/2 tynnyriä vehnäleipää, 1 tynnyri lestyleipää, 1 1/2 tynnyriä palvelusväen leipää, 3 leiviskää voita, 1/2 leiviskää juustoa, 3 leiviskää lihaa ja läskiä, 1 1/2 (tai 12) kanaa, 3 leiviskää lohta, 1 nelikko silakkaa, 1 kynttilä, 1 leiviskä kuivakalaa, 2 kannua paloviinaa ja myös etikkaa.  Lisäksi mainitaan kuollut tuorekala, 2 savulohta sekä 1 leiviskä kuivakalaa nähtävästi lähettiläille. Lohi näyttää silloinkin olleen niin arvokasta, että sitä sopi tarjota arvovieraille.  Lisäksi varauduttiin leipomaan pelkkään veteen ilman maitoa ja munia vehnä - sekä ruisleipää. Ehkä venäläisillä oli paastonaika tai joku muu syy saada erikoisleipää. Etukäteen oli tilattu myös jäniksiä, lintuja ja muuta riistaa. Näin oli tarkoitus säästää lihaa ja läskiä, joita lienee ollut niukalti saatavissa.

28. Savonlinnan tavaraluovutuksia ja vieraista   1600-luvun alussa

  1600-luvun alussa oli  värvättyä sotaväkeä. Näille pyrittiin ravinnon ohella yleensä antamaan mukaan ainakin 2 lampaannahkaa ilmeisesti nykyisten makuupussien korvikkeiksi, sarkaa vaatteiksi ja kenkäpari. Vuonna 1604 Simon Ollssonin nihdeille varattiin sarkaa 1976 kyynärää ja lampaannahkoja 988 kappaletta (no 6701- 02 s.22). Nihdit olivat olleet Narvan alueella. Lunta riitti siihen aikaan myös Suomenlahden eteläpuolella. Sinne yritettiin kuninkaan käskystä värvätä Savon joka pitäjästä  suksimiehiä "Skiide karlar" mm. loppuvuonna 1606 tulevaksi talveksi, Pien-Savosta vouti Jakob Wennon avulla (no 6717 s.152). Puhuttiin jopa 1 000 suksimiehestä, jotka voisivat olla poikia tai vävyjä. Näille piti hankkia jokaiselta veronahkan tilalta 4 lampaannahkaa, sarkaa 2 kyynärää (1,2 m) ja 1 kenkäpari.

Vuonna 1607 linnan aitasta löytyi edelleen hamppua, villaa, kankaita, viittoja. ryijyjä, pöytä - ja käsiliinoja sekä kuparinen paloviinapannu painoltaan 1 leiviskä 7 naulaa (no 6718 s.28). Viipurista oli ostettu tinalautasia ja - vateja sekä messinkisiä kynttilänjalkoja. Eräältä ryssältä oli hankittu palttinaa 13 kyynärää hintaan 3 äyriä / kyynärä sekä penkkityyny. Siellä oli oli kudottu 4 ryijyä ja 3 viittaa (no 6718 s.29). Karhunnahkoista oli tehty 7 vällyä (s.31).

Kahta venäläistä vankia ruokittiin vuonna 1608 linnassa. Näiden yhteydessä mainitaan ilmeisesti vangitsemispaikka "Ähnhålden i hakel werckedt" (no 6719 s.28). Eräs "hakell werk" oli myöhemmin Pähkinänlinnan läänissä. Siellä verotettiin vuonna 1681 noin 20 miestä (no 9720 s.138). Kahden viikon ravinnoksi vangit olivat saaneet palvelusväen leipää 1/2 tynnyriä, herneitä ja papuja 2 kappaa, 1 lampaanruhon (n. 5 kg), suolalohta 1,5 leiviskää, siikaa 2 leiviskää sekä tynnyrikalaa 14 naulaa. Nämä olivat olleet arvokkaita vankeja, koska ratsumiesten (päällikköjen!)  ja nihtien kuukausimuonan yhteydessä kerrotaan saadun ruista sekä maltaita molempia 2 nelikkoa (noin 50 litraa), humalaa 2,5 naulaa, suolaa 3 naulaa (1,3 kg), lihaa 1 leiviskä ja suolakalaa 1 leiviskä. Vanhoille nihdeille oli riittänyt kuukausimuonaksi viljaa 2 nelikkoa, suolaa 2 naulaa, lihaa 1/2 leiviskää ja suolakalaa 1,5 leiviskää (no 6717 s.60 v.1606). Savonlinnassa vuonna 1607 linnan palvelusväen ruoka-annos henkeä kohti vuodessa oli (no 6718 s.39): vilja noin 14,6 span, voi 12,5 naulaa, humalat noin 7,0 naulaa, liha ja läski 7,1 leiviskää, suola 1,02 leiviskää, suolakala 10,4 leiviskää ja kuivakala 4,01 leiviskää.

 Savonlinnassa vieraili useita kertoja vuonna 1608 myös rajantarkastaja (kartanpiirtäjä) Andreas Bureus, joka laati 1620-luvulla Savosta tarkimmat kartat. Muista vuoden 1608 linnan vieraista mainittakoon tohtori Nils, Johan Larsson (Skopa) ja Sigfrid Viikso Tavisalmi, Jesper Andersson, Michell Ollsson, Sebastian Ronets, vouti Eric Michelsson (Sölferarm), Mats Barxe, Pien-Savon vouti Jacb Wenno ja tiedustelija "kundskap" talonpoikia

19  Muutamia ravintorekistereitä.

Savonlinna voudin väki ”svenner” ja nihdit  vuonna 1567 (no 6401 s.58)

  ravintoa 1 hengelle vuodessa  luultavasti Tukholman mitoissa

vilja                                                                20 pannia 4,5 kappaa  (18,4  pannia = 16,5  hl)

humalat                                                        1 leiviskä 14  16/18 naulaa (1,34 leiviskää  = 11, 4 kg)

voi                                                                  1 leiviskää 12  4/5 naulaa  (1,26 leiviskää = 10,7 kg)

suola                                                             1 leiviskä 12  4/5 naulaa  (1,26 leiviskää  = 10,7 kg)

munat                                                           11  1/2  kappaletta     (11,5 kpl)

liha ja läski                                                   14 leiviskää 18  5/12 naulaa  (11,8 leiviskää = 97,6 kg)

suolakala                                                      3 nelikkoa 3 leiviskää  14  1/14 naulaa (11,0 leiviskää = 93,4 kg)

kuivakala                                                      7 leiviskää 13  7/9 naulaa  (5,9 leiviskää  = 50,3 kg)

tuorekala                                                      2 leiviskää  6  2/3  naulaa  (1,79 leiviskää = 15,3 kg)

nauriit                                                           3  kappaa  (13,5 litraa)

Tuorekalaa saatiin linnan läheltä.  1 nelikko on arvioitu  30 kg:ksi !

Savonlinnan virkamiehet ja palkolliset "legefolk"   vuonna 1567 (no 6401 s.60)

 ravintoa 1 hengelle vuodessa  luultavasti Tukholman mitoissa

vilja                                                                14 pannia 18  1/2 kappaa  (13,6  pannia = 12,2  hl)

humalat                                                        1 leiviskä 2  3/10 naulaa (1,34 leiviskää  = 11,3 kg)

voi                                                                  1 leiviskä 3  11/12 naulaa  (0,993  leiviskää = 7,67 kg)

suola                                                             1 leiviskä  3  11/12 naulaa  (0,993 leiviskää  = 7,67) 

liha ja läski                                                   12 leiviskää 3  1/3 naulaa  (9,36 leiviskää = 79,6 kg)

suolakala                                                      10  leiviskää  10  4/5 naulaa (8,11 leiviskää = 68,9 kg)

kuivakala                                                      6 leiviskää 6  2/5 naulaa  (4,86 leiviskää  = 41,3 kg)

tuorekala                                                      1 leiviskä  10  1/4  naulaa  (1,16 leiviskää = 9,89 kg)

olut (effterlack)                                           1  tynnyri 1   8/10  nelikkoa  (165 litraa)

kaali                                                               2  1/7  nelikkoa  (66 litraa)

nauriit                                                           17 kappaa  (13,5 litraa)

Rantasalmen Putkilahden kartano vuonna 1569 (no 6420 s.55)

Ravintoa 1 hengelle   vuodessa Tukholman mitoissa

viljaa                                                              21 pannia 17, 5 kappaa  (20,7 pannia = 18,7 hl)

humalaa                                                       1 leiviskä 13 naulaa (1,27 leiviskää = 10,8 kg)

suolaa                                                           1 leiviskä 16 naulaa (1,38 leiviskää =  11,8 kg)

voita                                                              1 leiviskä 9  1/7 naulaa (1,12 leiviskää = 9,53 kg)

liha ja läski                                                   12 leiviskää (9,23 leiviskää = 78,5 kg)

suolakala                                                      4 leiviskää  1  1/4  naulaa (3,13 leiviskää = 26,6 kg )

kuivakala                                                      6 leiviskää 12,5 naulaa  (5,10 leiviskää = 43, 3 kg )

tuorekala                                                      7 leiviskää ( 5,38 leiviskää = 45,8 kg

Ravinnon kulutus henkeä kohti vuodessa Savonlinnan mitoissa  Putkilahdessa 1558 (no 6272 s.67):

vilja  2 puntaa 3  pannia, humala  1 leiviskä 5 naulaa, suola  2 leiviskää  5 naulaa, voi  1  leiviskä  3 naulaa,

 juusto  2,5 naulaa,  munat  2 kpl,  liha, läski, makkara, syltty  15  leiviskää,  suolakala  1 tynnyri  1/2  neljännes,

kuivakala  4  leiviskää  16 naulaa, herneet ja pavut   1,5  kolmasta sekä  nauris ja kaali  1/2 tynnyriä.

Lihapäiviä oli ollut 138  kpl ja kalapäiviä  226  kpl, voita oli saatu 176 päivänä, olutta 1 tynnyri 34 päivänä  ja  1 tynnyri leipää 44 päivänä!

30. Käytetyistä mitoista

30A. Viljamittoja :

 1 lästi = 12 puntaa= n. 65 hl = n. 6,5 kuutiometriä; vastaavan kokoisen kuution särmä olisi  1,866 m, 1 punta =6 pannia = n. 5,5 hl, panni 90 litraa, kolmas (oravais) 18 litraa, neljännes 22,5 litraa, kappa 4,5 litraa, 1 karpio = 2,5 kolmasta = 45 litraa (vuosi 1592 no 6620 s.1), tynnyri 180 litraa (tai 146,5 l). Kuitenkin vuosi 1650 Iisalmi kesäkäräjät: 60 oravaista on 120 kappaa?! Viljalästin tilavuus oli siis kuutio, jonka särmä oli noin 1,87 m eli hiukan yli 1 sylen. Nestelästi (ja kalalästi) 1500 litraa kuutiona: särmä olisi vajaa 1,15 metriä.

30B. Painomittoja:

leiviskä 8,5 kg, naula 0,425 kg, kipunta 170 kg.  Mm. mausteiden ja ruudin paino ilmoitettiin skolpundeina eli skolpeina, joka oli sama kuin 1 naula. Tämä selviää mm. vuonna 1589, jolloin ilmoitetaan ,että 20 skolpundia on sama kuin 1 leiviskä (no 6693 -94 s.50).

30C. Rahat:

1 markka oli 8 äyriä,  1 äyri oli 3  äyrityistä,  1 äyrityinen oli 8 penninkiä.  Vuoden 1600 tienoilla taalari (daler) oli 4 markaa. Vuonna 1580 esiintyy tileissä rahayksikkö Runst " 26 daler 27 Runst" (no 6523-24 s.23), mikä löytyy mm. myös vuonna 1604 "rundt stycke": rahaa " 61 daler 12 rynstycke" sekä vuonna 1607 rahaa 68 daller 28 Rundstycke (no 6703 s.170 ja no 6718 s.45). Runstyk lienee vastannut äyriä

30D.Tilavuusmittoja ym: 

 lästi 1500 litraa = 12 tynnyriä = 15 hl, tynnyri 126 litraa, nelikko 31 litraa, kannu 2,5 litra (Pi II). 1 åhmi 60 kannua, Tervatynnyri 14 leiviskää eli 119 kg (no 6302 s.52), mutta 12 leiviskää v.1562 Sairilassa (no 6331 s.54 sekä 1590-luvulla Savossa (mm. no 6627 s.1) lohitynnyri 14 leiviskää eli 119 kg, suolakalatynnyri 14 leiviskää eli  noin 119 kg.  Voitynnyri: 16 leiviskää eli 136 kg. Käytettiin myös 14 leiviskän = 119 kg (no 6146 s.8 v.1548 ja no 6149 s.17 v.1549) ja n. 12 leiviskän voitynnyriä (no 6158 s.17 ja 6627 s.1). Lihatynnyri: 14 leiviskää= 119 kg (no 6146 s.43).

Vuonna 1587 suolatynnyrin -, lohitynnyrin - ja siikatynnyrin - sekä suolakalatynnyrin paino oli 16 leiviskää (no 6577 s.42 ja s.43). Vuonna 1592 papin leipävakka on 2 kolmasta ruista eli 36 litraa (8 kappaa).

Savonlinnan painojen lukuarvo leivisköinä on kerrottava 1,3:lla, jotta saataisiin vastaava Tukholman paino.

Viljamitoissa noin 1540 - luvulta alkaen vastaava kertoja  on 1,1. Siis Savonlinnan 1  panni  eli  20 kappaa olikin 

Tukholmassa 22 kappaa.

Lähdeteoksia:

Julku Kyösti "Suomen itärajan synty

Pirinen Kauko Savon historia osa I (Pi I)

Pirinen Kauko Savon historia osa II:1 (Pi II)

Saloheimo  Veijo Savon historia osa II:2

Saloheimo Veijo Pohjois-Karjalan asutusmuodot 1600-luvulla

Korpela Jukka Viipurin linnaläänin synty 2

Luukko  Armas Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin keskiaika ja 1500-luku

Voudintilit Kansallisarkisto, joiden luettelonumero näkyy suluissa

Huom 1!.

Professori Kauko Pirisen tutkimukset näyttävät olevan hyvin luotettavia.

Silmiini osui vai pari virhettä. Veijo Saloheimon tutkimuksissa puolestaan

löytyy monia epätarkkuuksia  virheitä.