Tavisalmen kuninkaankartanosta  1543 – 1561

 

 

 Tähän asiakirjaan on koottu Savonlinnan Voudintileistä jokseenkin kaikki keskeinen tieto  Taviniemen ja  Tavisalmen kuninkaankartanoista em. ajanjaksolta.  Samalla on tullut kootuksi paljon yksityiskohtaista tietoa myös Tavinsalmen (Kuopion) pitäjän keskeisestä historiasta vuosilta 1547 – 1561. Kuningas  Kustaa Vaasa antoi 15. elokuuta 1547 uuden pitäjän perustamisluvan. Muun ohella tässä on lyhyet tietopaketit Savonlinnan ja muidenkin Savon kartanoiden kalastuksesta Pohjois-Savossa , metsästyksestä, maanviljelyksestä, karjasta, leipomisesta, oluenpanosta, kutomisesta, ”laukkuryssien” kaupasta jne.  Tieto Taviniemen ensimmäisestä kartanosta linnakkeena tykkeineen ja hakapyssyineen  on päässyt unohtumaan. Sen mainitsee jo Helge Pohjolan – Pirhonen Olavinlinnan historiansa alaviitteessä, mutta esimerkiksi Maaningan historia sitä ei tunne! Asiakirjan loppuosaan luku 2.9 on loppuvuodesta 2019 - talvi 2020 lisätty Savon pohjoisosan ja Olavinlinnan tapahtumia vuosilta 1575-1608.

 

1.  Taviniemen kartanon alkuvaiheista 1540 – luvulla

 

1.1 Kartanon perustaminen

 

  Tavisalmen kartanon ensimmäiset  rakennukset pystytettiin  Savonlinnan päällikön  Klemetti ”Kirjuri” Krookin käskystä vuonna 1543  Maaningan Taviniemelle. Tämä mainitaan monessa asiakirjassa. Vuonna 1545 mainitaan jo myös Tavisalmen kartano (no 6137 s.26). Linnan asiakirjoissa päällikön nimenä käytetään yleensä vain "Klemetti Kirjuri".  Hän vieraili vuonna 1543 mukanaan 50 sotilasta myös  Maaningan pohjoispuolella ainakin Onkivedellä asti  ”rajaa katsomassa”.    Tämä mainitaan  kahdessa kohtaa (no 6135 s.88 ja s. 90). Saman vuoden useissa muissa asiakirjoissa hän kuitenkin kävi Orivedellä  rajantarkastuksessa sama miesmäärä mukanaan (no 6135 mm.  s.91). Klemetti oli vieraillut  Oriveden kalastamollakin samoissa tehtävissä (no 6135 s.93). Joka tapauksessa Klemetti  kävi luultavasti  kartanon perustamisen  aikoihin  Pohjois-Savossa ehkä Maaningalla, jossa  hän kirjasi siellä jo  asuville talonpojille ja todennäköisesti uudisasukkaillekin maita ”anekeihin” eli verollepanomaakirjoihin. Lisäasutuksen avulla Pohjois-Savon omistus Ruotsille varmistuisi ja valtakunnan verotulot kasvaisivat.

 

 Klemetti Kirjuri oli tehnyt Taviniemen kartanon rakentamispäätöksen vuonna 1543. Ensimmäinen maininta  siitä Savonlinnan tileistä  löytyy saman vuoden ruisjauhojen ulosannon yhteydessä. Niihin sisältyy teksti: "Item är wtspiisatth till  konungsz gården, nämpligh Taffwinem medh Oloff iacobson som Clemeth  lothe opbygghia aff Nyo, som  i nu lendzma  besiitthe (no 6135 s.67). Klemetin aloitteesta oli siis Taviniemelle em. vuonna  alettu rakentaa uutta kuninkaankartanoa. Sinne lähetetty tarvike oli 3 pannia (270 litraa) ruokaleipäjauhoja  ”spiisemiöll”. Oloff Jacobsson oli mukana rakennustöissä. Lopuksi kerrotaan, että kartanoa hallitsee nimismies.  Siitä  piti siis heti tulla nimismiehen tila (kts. myös Pi s.449)!

 

Myöhemmin myös suolan ulosannon yhteydessä kerrotaan: "Item till Konungsz gården benempdh Taijwiniemj som Clemeth haffver loth  byggia, medh Oluff Jacobson, som skulle acttha påå arbethe skulle gåå foorttann".  Tarvike oli suolaa, jota  annettiin  2 leiviskää  "kuninkaan kartanoon nimeltään Tayviniemj, jonka Clemet on antanut rakentaa,  Olof Jacobssonin kanssa, jonka tulisi valvoa työn jatkumista" (no 6135  s.88).   Olof Jacobsson oli linnan palkollinen  (no 6135  s.126).   Taviniemen kartanoon oli myös lähetetty 3 pannia (270 litraa) lestyleipäjauhoja (no 6135 uusi luettelo s.12).

 

Varsinainen Taviniemi jatkuu pitkänä niemenä länteen kohti  nykyistä Mustanvirran salmea. Sen  Kuopion puoleisesta päästä  löytyvät nykyisin mm.  Linnasaari ja Vaarnikkasaari. Jostain näiden saarten alueelta löytyi kapeikko, jota kutsuttiin siihen aikaan Matkasalmeksi. Nimi juontuu  matkoista, joita tehtiin kesäisin sitä kautta pohjoiseen Onkivedelle, Iisalmeen, siitä Vieremälle tai Sonkajärvelle sekä lopuksi Oulujärvelle ja Ouluun asti. Linnasaareen tai Mustanvirran länsipuolella olevaan Hussolansaareen ilmeisesti rakennettiin silta. Viimeksi mainittua saarta kutsuttiin Mustasaareksi. Mustavirta mainitaan jo heti 1540-luvun puolivälin jälkeen erässä asiakirjassa! Hussolansaaren ja mantereen välinen kapea salmi lännessä  on nimeltään Tavinsalmi (asiakirjoissa Tavisalmi). Vuoden 1557 päivätöiden yhteydessä kerrotaan heinänteosta Mustesalmella sekä kaskenhakkuusta Mustesaarella (no 6255 s.56). Nämä olivat Mustanvirran ja Hussolansaaren vanhat nimet. Kartanon maat sijaitsivat hankalasti virtaavien salmien kahden puolen. Hussolansaaren silta tai sillat olisivat myös helpottaneet näiden välistä liikennöintiä erityisesti syksyisin ja keväisin huonojen jääkelien aikaan. Luultavasti Linnasaaressa  sijaitsi vuonna 1558 rakennettu linnatupa ”borge stuffva” (no 6281 s.57), joten silta on siis  voitu tehdä myös sinne!  Vastaavan niminen ”linnantupa” oli rakennettu myös Rantasalmen Putkilahden kartanoon vuonna 1557. Rantasalmella se oli todennäköisesti kartanon päärakennus, koska siihen oli hankittu 3  lasi-ikkunaa (no 6244 s.18). Siten myös Tavisalmella Linnatupa on voinut olla kartanon päärakennus, joka oli varattu esimerkiksi linnan päällikköä tai muita arvovieraita varten.  Nimissä sana ”linna” viitannee Savonlinnaan, jossa vuonna 1563 mainitaan myös ”linnatupa” (no 6347 s.52). Myöhemmin 1600-luvulla Savon linnaläänin rajoista käytettiin nimitystä Linnaraja ”Slotz råån”. 

 

Tarkistettuani  viimein 1,5 vuoden katkon jälkeen vuoden 1557 tiedot sain paremmat arviot em. saarten suhteen. Heinänteon yhteydessä mainitaan 4 saarta:  Hyvärinsaari, Koivusaari, Myllysaari ja Matkasalmensaari (no 6255 s.24). Myöhemmin  todetaan niiden olleen pieniä saaria (no 6255 s.56). Matkasalmensaaresta asiakirjoissa  mainitaan vain 4 parmasta (200 kg) heinää tuottava kartanon niitty (mm. no 6255 s.24).  Näin ollen Matkasalmensaari on tämän mukaan joko kartan Linnasaari tai Vaarnikkasaari.  Savon historian osan II:2 mukaan venereitti  kulki Taviniemen ja Linnasaaren välistä (s.151), joten  Matkasalmi nähtävästi sijaitsi Linnasaaren ja mantereen välissä ja Linnasaari määräytyy näin Matkasalmensaareksi. Mustavirran virtausnopeus lienee ollut ajoittain ollut niin suuri, että veneet joutuivat hakeutumaan Linnasaaren salmeen. Hyvärinsaari löytynee Ruokovirran  Hyvärinvirran kupeelta. Ruokosalmen läpi kulkemisessa veneillä on ollut myös omat ongelmansa. Ruokovirta oli lähes koskeen verrattava, koska siellä voitiin kalastaa koskikalastuksessa käytetyllä siikavadalla. Veneillä kuljettiin ilmeisesti Ruokosalmen itäreunan saarten ja mantereen kapeiden salmien läpi. Nykyisen kartan mukaan Koivusaari,  Mustasaari samoin kuin aikaisemmin mainittu Hyvärinsaari löytyvät myös pohjoisempaa Onkivedeltä.

 

 

 

Mustavirta ja sen Kuopion puoleisessa päässä sijaitseva Vahtisaari ja sen takana Linnasaari. Vaarnikka-

saari sijaitsee Linnasaaren oikealla puolella. Vasemmalla näkyy Taviniemen kärkeä. Laituri on Husso-

lansaaren rannassa. Matkasalmi oli siis vasemmalla näkyvä kapeikko. Kuva 26.7.2018/ PP

 

 

Huom.! Per Andersson Husu  (Husso)  otti haltuunsa 18. heinäkuuta 1693, siis  hiukan ennen kuuluisia katovuosia,  1 veromarkan arvosta Tavisalmen latokartanon maita (1694 Kuopion syyskäräjät). Vuonna 1596 voudin pojalta Per Smålandilta oli otettu 1 veromarkan arvosta maata kartanolle (Pi s.260, no 6680 s.1 - s.3). Taviniemellä maita omisti vuonna 1693  mm. Philiph Halonen ja ehkä myös Henrik Kainulainen. Ratsumestarina palveli Johan Halonen. Hän ja silloin Narvassa palvelleet yli 30 sotilasta olivat päässeet pääsiäisen aikaan kotiin Kuopioon. Sotilaat aiheuttivat hämminkiä kirkonmäellä. Ainakin jo vuonna 1589 Tavisalmen kartanon vuokramiehenä oli Olli Tuovisen ohella  Henrik Hartikainen, joka ilmeisesti oli entisen nimismiehen Hartvikin poika.

 

 

Sana ”borg” tarkoittaa myös linnoitusta, joten Tavisalmella  on voinut myös olla ”linnoitustupa”. Vuoden 1546 kartanon tavarainventaarion  mukaan sieltä löytyi mm. runsaasti ruutia, tykki ”falknect” (falkonetti) sekä muitakin raskaita ampuma-aseita hakapyssyjä ”hakar” ammuksineen (no 6139 s.65–s.66 ja Po s.191). Tämä viittaa siihen, että Taviniemessä oli jo silloin jonkinlainen linnoitus! Näin ollen em. nimi ”linnoitustupa” olisi myös paikallaan. Tykin paras paikka kesäaikaan olisi ollut Linnasaari tai sen länsipuolelta salmesta löytyvä Vaarnikkasaari. Tälle alueelle ilmeisesti muurattiin vuoden 1545 aikoihin  jotain, esimerkkisi pienehkö linnoituksen vallitus, koska sinne oli savolaisten valituskirjelmän mukaan tuotu silloin Etelä-Savosta kalkkia (Po s.191). Tykki olisi voitu panna myös suureen rahtiveneeseen, jolla sitä olisi voinut siirtää sulien vesien aikaan tarpeen mukaan.  Linnasaaren luoteen suuntaan pistävän niemen nimi Vahtisaari ja Linnasaaren kohdalla Taviniemessä oleva Kellarmäki saattavat liittyä tähän ”kartanolinnoitukseen”.  Tietenkin nämä nykyiset nimet voivat olla peräisin myös myöhemmältä ajalta, mutta joitain vanhan Taviniemen kartanoon kuuluvia rakennelmia näyttäisi sijainneen  tällä alueella! Miten oli ratkaistu tykin ja ensimmäisen kartanon sijoittelu järkevän yhteistoiminnan varmistamiseksi? Jotkut ratkaisut vaativat niiden sijoittamisen lähekkäin. Näin ollen ensimmäinen vuosina 1543-1545 rakennettu kartano on voinut sijaita myös Linnasaaren kohdalla Taviniemessä tai  Linnasaaressa! Hussolansaari lienee ollut kartanon paikaksi liian suuri. Sinne rakennettua kartanoa olisi ollut vaikea puolustaa. Lisäksi se jäisi talvella Mustanvirran taakse ”mottiin”. Viimeksi mainittu virta on talvisinkin usein sula tai sen jää on heikkoa. Talvitie kulki Taviniemen kautta Kinnulanlahteen.  Myös Savonlinna oli rakennettu ja Kajaaninlinna myöhemmin rakennettiin kapeassa salmessa olevaan pieneen saareen, mutta vuonna 1553 Oulujärven kuninkaankartano perustettiin kapeassa salmessa olevaan niemeen. Tällaiset käytännöt näyttää  ruotsalaisilla olleen  strategisesti tärkeän salmen varmistamisessa.  Vuosina 1557- 1559 Tavisalmen alueelle pystytettiin paljon lisää rakennuksia, joista kerrotaan myöhemmin tarkemmin.

 

Ainakin jo vuonna 1557  kartanon tileissä puhutaan Siltakartanosta (mm. no 6255 s.23) ja Siltapellosta (mm. no 6255 s.46). Linnasaaren ja Taviniemen välisellä sillalla lienee joka tapauksessa ollut siihen aikaan ollut käyttöä. Hussolansaaren ja Linnasaaren  lisäksi muita siltaa vaativia salmia tai jokia ei Tavisalmen kartanon alueella näyttäisi olevan. Tavisalmen länsirannalla virtaavien parin pienehkön joen ylittävät sillat eivät ilmeisesti olisi olleet vähäisen liikenteen tähden tarpeellisia. Taviniemen pohjoispuolella Lapinjärvestä Kinnulanlahteen laskevan Kitujoen yli on saattanut olla tarvetta silta  tehdä, mutta se olisi sijainnut Käärmelahden kylän puolelle. Hussolansaaren  ja Taviniemen välinen salmi ”Mustavirta” on kuitenkin leveä ja virta ajoittain voimakas, joten sen ylittävä silta olisi ollut työläs tehtävä. Se olisi häirinnyt enemmän kuin Linnasaareen rakennettu silta sitä kautta kulkevaa vesiliikennettä. Lännen suunnalta kapean Tavinsalmen yli sillan teko olisi onnistunut. Vuoden 1800 Kuopion syyskäräjillä (§ 449) mainitaan siltaan liittyvä pellonnimi Hämeenmäen alueella. Savonlinnan Voudintileistä ei löydy kartanon rakennusten sijainnista tarkempaa valaistusta. Sillan, tykin ja kartanon rakennusten sijaintipaikat jäävät  sittenkin   arvoitukseksi!  Alueen maaperää ja salmia pitäisi tutkia tarkemmin.  Isonjaon kartoista saattaisi löytyä lisätietoja!

Huom.! Vuonna 1597 Tavisalmen kartanon vuokramiesten Olli Tuovisen ja Heikki Hartikaisen sanottiin asuvan Leveesalmella "på Lefwe salm" (no 6655 s.6). Tämä merkitsee sitä, että em. vuonna kartanon vuokraajat eivät ainakaan asuneet Sinikiven kohdalla Taviniemellä, koska siinä ei ole mitään salmea. Leveesalmen voisi tulkita pikemminkin Mustavirraksi, joka on leveämpi kuin Mustasaaren toisella puolella sijaitseva Tavinsalmi. Vuokramiehet ovat kuitenkin voineet asua muuallakin kuin Tavisalmella.

 

 

 

1.2  Yleistilanne Pohjois-Savossa ennen kartanon perustamista

 

Suomen itäraja Pohjois - Savon korkeudella määriteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1323  Nevajoen Laatokan puoleisessa päässä Pähkinäsaaressa solmitussa rauhassa. Rauhankirjassa mainitut rajapaikat ja niiden todennäköiset sijainnit olivat:  Siitti  Varkauden eteläpuolella, Karjalankoski Juankoskella, Kolumakoski Kalliokoski Nilsiän Syväriin koillisesta laskevassa  joessa ja Petäjoki Sotkamon Laakajärven eteläpäähän laskeva Petäjäjoki tai Vieremän Nissilän Rotimojärveen koillisesta laskeva Petäjäjoki. Pähkinäsaaressa sovittu raja menetti pian merkityksensä monestakin syystä, mutta novgorodilaiset ja myöhemmin venäläiset yrittivät palata tähän heille suhteellisen edulliseen rajalinjaan.

 

 

Petäjäjoen suu Sotkamon Laakajärvessä. Se laskee Laakajärven kaakkoispäähän idän suunnalta.
Petäjoki mainitaan Novgorodin ja Ruotsin väliseksi rajapaikaksi Pähkinäsaarenrauhan teon yhteydessä
1323.

  Pähkinäsaaren rauhan pohjoiset rajapaikat olivat 1500-luvulla hukassa sekä ruotsalaisilta että venäläisiltä. Vuonna 1548  Kustaa Vaasan luottomies Suomessa Erik Fleming lähti pohjalaisten talonpoikien ja sotamiesten  kanssa etsimään Petäjokea (Pi s.37). Se oli hänen tutkimuksensa mukaan kuvassa näkyvä Petäjäjoki, joten hän ilmeisesti kävi ainakin tässä kohtaa. Vuonna 1561 Petäjäjoki määritettiin Savon linnaläänin päätepisteksi. Siitä pohjoiseen alkoi Pohjanmaan ja Venäjän välinen raja (Pi s.38). Pohjanmaan vouti Ragvald Halvardsson kävi vuonna 1550 Petäjäjoelta rajaa pohjoiseen päin Talvivaaran , Maanselän lammen ja Suomensuon alueilla (Pi s.40). Pohjanmaan ja Venäjän välisen rajan sanottiin kulkevan karjalaisten Pieliseltä Ouluun johtavaa kauppatietä pitkin. Aatelismies  Erik Fleming osallistui henkilökohtaisesti  myös Pohjois-Savon  asuttamiseen. Hän osti vuonna 1526 tilan Varkauden koskialueelta, siis Pähkinäsaaran rauhan rajapaikan Siitinselän pohjoispuolelta. Myyjä Pekka Kolehmainen oli saanut sen Viipurin linnan päälliköltä Erik Bielkeltä vuoden 1510 tienoilla palkkioksi kruunulle tekemistään palveluksista. Siitä seudusta ei kukaan ollut maksanut veroa, vaikka vakituista asutusta ilmeisesti oli jo myös Varkauden pohjoispuolella. Flemingin tilasta syntyi myöhemmin  Varkauden rälssitila (Pi s.94). Vieremän Rotimojärven Pättäjoki mainitaan Iisalmen talvikäräjillä 1688 (s.13). Sen niitystä kiistelivät Olof Nissinen ja Olof Kutilainen. Myös Hans Kurvinen mainitaan riidassa. Rotimojärvi ja siihen laskeva Petäjäjärvi mainitaan jo 1500-luvun puolivälissä (aneki no 1755).


 

 

 

Kalliokoski eli todennäköinen Kolumakoski Syvärinjärven pohjoispään ja Korpisenjärven välillä.
Kosken sijainti ja nimi täyttävät professori Kyösti Julkun asettamat vaatimukset.

Tämän kosken on kuvannut Eino Pitkänen ilmeisesti 1950 - luvun alussa. Se jäi kuivilleen Atron voima-
laitoksen rakentamisen yhteydessä. Koskesta sai ainakin lohta ja siikaa. Kuva on kirjasta Varpaisjärven
historia / Haara-Haara 1986 Kuopio. Koskiasiaa selvitetään tarkemmin seuraavassa artikkelissa.


Vuoden 1400 tienoilla (ehkä vuonna 1383)  tehdyssä rajapisteluettelossa raja tarkentuu seuraavasti:  Somertaipale Heinävedellä , Ohtaansalmi Kaavin eteläpuolella, Vehkataipale Kaavin ja Vuotjärven Kellolahtien välissä, Vuotjärvi, Syvärinjärvi Nilsiässä, Somsansuu Syvärin pohjoispäässä, Lastujoki (koski) Vuotjärven ja Syvärin välissä Pisan kupeella, tuntematon paikka Pahtasuo ja Pohjois – Pohja ”Norrbuttnin” (Ju s.212). Vuotjärven Kellolahdesta tulee Karjalankoskelle matkaa vain noin 6 km. Vuoden 1510 tienoilla raja kulki jo Syvärinjärven itäpuolelta Laakajärven Petäjäjokeen. Pisan pohjoispuolinen raja Laakajärven Petäjäjoen kautta Venäjää vastaan oli ollut suhteellisen kiistaton Sotkamon eteläpuolelle Suomensuolle asti. Tämä rajalinja sai vahvistuksen Täyssinän rauhanteon yhteydessä talvella 1596 (Pi s.650). Syvärin itäranta kuului siis jo Ruotsille ja sieltä oli myönnetty anekeilla maita ainakin 3 talolliselle. Leppävirtalaisen Olli Sutisen maa ”Siikajärvenaluskorpi” sijaitsi noin 5 km Pisan pohjoispuolella (aneki 1681).

 

 

Pähkinäsaaren rauhan  (1323)  rajapaikka Karjalankoski on noin 4 km  Juankosken  alapuolella.

Ennen patoamistaan komean  kosken putouskorkeus on ollut  noin 9 m. Tätä kautta virtaavat mm.

Sotkamon Laakajärven ja Nilsiän Syvärinjärven vedet. Kuva on otettu idän suuntaan. Kosken ala-

puolelta, siis tästä vasemmalle lähti  kulkureitti Juantaival Juanlammin kautta Vuotjärveen. Sitä käy-

tettiin ainakin vielä 1800-luvun lopulla.

 

 

 

 Kaavin Kellolahti kuvattuna luoteesta / PP 2009. Järven pintaa on laskettu huomattavasti siitä, mitä se

oli 1300-luvulla. Täyssinänrauhan rajakivi sijaitsee mäellä vasemmalla Kaavin urheilukentän luona.

 

 

 

Vuoden 1595 Täyssinän rauhan rajakivi Juankosken Vehkalahden Venäänniemen kärjessä.  Tästä  Ruotsin

ja Novgorodin välinen raja kulki jo vuoden 1400 tienoilla (1383). Kuva on otettu idän suuntaa.

 

 

 

 Vuotjärven Kellolahti kuvattuna pohjoisesta / PP 2008. Lahden keskellä on saari ”Kellonkieli”.

Matkaa Kaavin Kellolahteen lahden pohjasta tulee noin 11 km ja lounaaseen Karjalankoskelle 6 km.

Kellolahtien välissä sijaitsee em. yli 3 km  pituinen (Pieni) Vehkalahden järvi.

 

 

Vuonna 1442 perustettiin uusi Juvan kirkkopitäjä. Asutus oli silloin levinnyt ainakin Rantasalmen korkeudelle (Pi). Vuonna 1475 alettiin rakentaa Savonlinnaa eli Olavinlinnaa Itä- ja Pohjois-Savon asutuksen turvaksi. Se omistettiin siis norjalaiselle Pyhälle Olaville.  Samalla Savosta muodostettiin linnalääni, joka tosin oli Karjalan Viipurinlinnan alainen. Vuonna 1478  Pähkinäsaaren rauhan osapuolena ollut Novgorodin viikinkivaltio joutui Moskovan Venäjän alaisuuteen. Siitä seurasi rajariitojen kärjistyminen. Jo vuonna 1490 venäläiset väittivät Pohjanlahden pohjoisrannikkoa aina Raahen Hanhikiveen asti omakseen.  Kiistoja Savon pohjoisosasta alkavan laajan erämaan omistuksesta käytiin 1400-luvun lopussa.  Niiden seurauksena venäläiset kävivät vuonna 1500 tekemässä omia rajamerkkejään Savoon. Sellainen lienee vasta 1700-luvulla kirjatun ”perimätiedon mukaan” ollut Leppävirran Osmajärven ns. Osmankivessä (Pi s.29). Kuitenkin näihin ”kansanmuistoihin” perustuviin tietoihin on suhtauduttava suurella varauksella, ellei niiden tueksi löydy muuta varmistettua aineistoa. Erikoisiin kiviin, kallioihin, maastokohtiin tai niiden nimiin liittyviä tarinoita keksitään jatkuvasti. Täällä, eikä ilmeisesti Oulujärven eteläpuolisessa erämaassakaan, ollut koskaan ainakaan pysyvää laatokankarjalaista asutusta. Niukat muinaislöydöt, vanha nimistö ja vähäiset vanhat kirjalliset lähteet eivät tue tällaista oletusta. Myös heidän eränkäyntinsä täällä, mikäli sitä yleensä oli tapahtunut, lienee ollut ainakin Maaningan ja Nilsiän pohjoispuolella Savossa hyvin vähäistä. Venäläisten esittämät vaatimukset tähän alueeseen olivat hyvin hataralla pohjalla.  Savolaiset ehättivät ensiksi asuttamaan Oulujärven eteläpuolista erämaata ja ilman valtiovallan käskyäkin ainakin 1530-luvulla (So ja Va s.37). Jo vuonna 1531  joitain savolaisia verotettiin Oulujärven erämaassa (Ge s.38).

 

Erään asiakirjan mukaan Hämeen itäraja noin 1415 kulki Suonenjoelta Lastukoskeen. Siitä pohjoiseen rajanaapureina olivat laatokankarjalaiset ja hämäläiset. Jälkimmäiset otaksuivat laatokankarjalaisten ja pohjalaisten rajan alkavan jo Lastukoskelta tai Karjalan maanselältä (Pi s.28). Tutkija Soinisen mukaan Savon asutus oli   1520 – 1530  levinnyt  Maaningan korkeudelle. Vuonna 1534 Savo muuttui itsenäiseksi linnalääniksi keskuspaikkanaan Savonlinna. Savon parhaat vanhat  kirjalliset lähteet  Savonlinnan Voudintilit alkavat vuonna 1541.  

 

 

  Lastukoski Syvärinjärven ja Vuotjärven välissä sijaitsee noin 3 km Pisanmäestä länteen. Kosken

putouskorkeus on aikaisemmin ollut lähes 3 m.  Karjalankoski on noin 18  km etelään ja Vuotjärven

Kellolahti noin 14 km  etäisyydellä järven kaakkoispäässä. Lastukoski (joki) mainitaan jo keskiajalla

Novgorodin ja Ruotsin välisenä rajapaikkana (Pi s.36). Samassa rajaluettelossa ovat myös Vehkataipale,

 Vuotjärvi ja Syväri. Lastukosken oikea - eli itäranta kuului siis joskus Novgorodille.

 

 

 Miksi  Klemetti päätti sijoittaa  uuden kartanon  juuri Maaningan Tavinsalmelle? Kuningas Kustaa Vaasa sai sijoituspaikasta tiedon vasta jälkikäteen. Hän pelkäsi myös sen turvallisuuden puolesta (Va s.36)!  Pohjois-Savo Maaningan  korkeudelta alkaen oli siihen aikaan lähes asumatonta ja  eteläsavolaisten mielestä kaikkien yhteistä  "Lapinmaata" (Pi s.81). Siitä pohjoiseen löytyi alle kaksikymmentä asuttua taloa. Etelämpää Juvalta ja Rantasalmelta asti siellä käytiin lähinnä kesäisin kalastamassa  ja  usein myös kaskeamassa  aina Sonkajärven ja  Vieremän Rotimojärven korkeudella  asti.  Monet eräpalstatkin olivat jo jollakin tapaa  merkitty  jonkin erämiehen nimiin.  Vuodelle 1561 kirjattuihin ”anekeihin” (anekkeihin) eli verollepanomaakirjoihin on kirjattu jopa lähelle Vieremän Rotimojärveä  palstoja suvuille, joiden edustajia sieltä ei enää kirjausaikaan löytynyt. Näistä mainittakoon Joroisten Pasasten Pasosenmaa eli myöhemmin Marttisenmaa sekä Sonkajärven pohjoispuolella Pasaisenkosken niitty ja Pasaisenmäki.

 

Rajariitoja savolaisten ja Venäjän puolella asuvien kreikanuskoisten karjalaisten eli "ryssien"  kanssa oli ollut myös 1540-luvun alussa.  Rajan lisäksi myös uskonto jakoi laatokankarjalaiset ja savolaiset. Klemetti itse siis kävi  jo vuonna   1543  sotilaiden kanssa perehtymässä tähän "rajaseutuun"  ainakin  Orivedellä sekä  myös pohjoisempana Lapinlahden luona Onkivedellä asti (no 6135 s.81, s.88, s.89). Hän itse ei tuntenut tarkaa rajankulkua, joka jo aikaisemmin oli määritelty kulkemaan lähes 50 km Onkiveden itäpuolella! Pohjois-Savon maavouti Jacob Persson (Auvinen Joroisista) mukanaan  30 miestä oli  myös käynyt rajaseudulla Orivedellä korjaamassa viljat ryssien kylvämistä kaskista  (mm. no 6135 s.35, s.86).  Klemetin ja voudin mielestä rajan takaa, ilmeisesti Liperistä, oli käyty kaskeamassa Savon linnaläänin  puolella.  Riidat koskivat siten lähinnä Heinäveden, Rantasalmen ja Säämingin  itärajaa. Maakiistoja oli siis sattunut Etelä-Saimaan alueella (Pi s.612). Luultavasti tästä syystä  Ryssän lähettiläitä oli asunut  vuonna 1543 Säämingin pappilassa 14 päivän ajan (mm. no 6135 s.93).  Nämä oli  keväällä lähetetty Klemetin luokse  "till Clemetth scrifver"  (no 6135 s.64 ). Vieraita oli ruokittu hyvin. Heille oli järjestynyt linnasta 1 panni vehnäjauhoja, herraolutta ja palvelusväen ”swenneolutta”  yhteensä 8 tynnyriä, ruisjauhoja, ruisleipää useita lajeja, pari vuohenruhoa, turskaa, suolakalaa ja suolaa (no 6135 s.12 - s.17, s.64 - s.88 ja s.93). Vouti Mats Tordssonin puolestaan oli  käynyt  samana vuonna mukanaan 7 miestä  sanansaattajan toimessa Venäjällä (no 6135 s.76), missä hän oli käynyt keskusteluja ”samtal” venäläisten kanssa (no 6135 s. 17).  Hän oli saanut syötäväkseen 7 vehnäkakkua (no 6135 s.73). Myös vuonna 1546 Savossa kävi  Ryssän lähettiläs. Tälle ja Klemetille annettiin linnasta ruuaksi mm. 2  vehnäkakkua, lestyleipää 2,5 tynnyriä (4,5 hl), herraolutta 6  tynnyriä (7,6 hl), 80 munaa,  lohta 1 nelikko (30 kg) ja  16 kanaa (no 6139 s.16-s.27).  Vehnäkakut olivat suuria, koska yhteen kakkuun jauhoja voi kulua jopa 7 litraa. Ainakin voi ja suola luettelosta puuttuvat, mutta muuten vieraat olivat saaneet hyvää kestitystä. Savonlinnassa vuonna 1543 oli 2 leviskän (17 kg) painoinen paloviinapannu (no 6135 s.29), mutta viinaa ei sentään oltu tarjottu lähettiläälle.

 

Klemetti eikä kuningas Kustaa Vaasakaan  tunteneet tarkemmin tätä pohjoista aluetta. Ilmeisesti myös em. Ruotsin ja Novgorodin kesken solmitun Pähkinäsaaren rauhansopimuksen mukainen rajankulku oli tällä korkeudella sekä ruotsalaisille että venäläisille täysin tuntematon. Pohjalaiset lännestä eivät myöskään liikkuneet kovin paljon Oulujärven erämaassa. He tiesivät, että sitä kautta  laatokankarjalaiset kauppiaat tulivat Ouluun ja muille Pohjalahden perukan markkinapaikoille. Heidän arvelujensa mukaan Venäjä alkoi jo heti Oulujärveltä.  Savolaisetkaan eivät  erämiehiä ja  muutamia  uudisasukkaita lukuun ottamatta mielellään menneet Oulujärven läheisyyteen, jota pitkin he tiesivät karjalaisten  ”Idäntien” kulkevan Pohjanmaalle. Nämä tulivat Oulujärvelle  Pielisjärven, Maanselän ja Sotkamon kautta. Tällä reitillä venettä joutui vetämään kannaksen yli vain Nurmeksen pohjoispuolella Maanselänlammen kohdalla ja siinäkin ehkä  100 - 200 metriä.  Vuonna 1543 suorittamansa rajatutkimuksen perusteella Klemetti oli lähettänyt vuonna 1545  kuninkaalle kartan Oulujärven ympäristöön asti  ulottuvasta erämaasta (Va s.36, Pi s.34).   Tavoitteena oli siten  varmistaa sen omistus Ruotsille jakamalla sieltä halukkaille uusia maita, jotka kirjattiin  anekeihin. Myös kartanon perustaminen Taviniemelle palveli tätä tarkoitusta.

 

 

 

 

Kivikautinen sinertävä piiesine Vuotjärvi 2006. Niemeläntalon pellolta löydetyn tavaran
joukossa on sinertävänä näkyvä kivikautinen veitsi tai kaavin, pajan kuonaa, luita ja
muuta tavaraa. Myöhemmin sieltä löytyi useita piikiven palasia sekä 1700 - luvulta
kipsipiippujen palasia. Joskus aikaisemmin löytyi Ruotsin raha 1770 - luvulta. Kuvan
esineiden alla lienee kivikauden miehen kengänpohja?! / PP 7.5.2006

 

1.3 Tavisalmi, kulkutie pohjoiseen

 

Tavisalmen Matkasalmen kautta kulki siis kesällä venereitti pohjoiseen erämaahan ja aina Ouluun asti.  Sitä kautta todennäköisesti kulkisi myös Liperin suunnalta Heinäveden, Vehmersalmen ja Kuopion ohi veneillä liikkuva vihollinen. Talviliikenteen ohjasivat sulana pysyvä Ruokovirta Tavisalmen eteläpuolella ja   Mustavirta  sen pohjoispuolella  idemmäksi lähelle Taviniemen tyveä. Siitä jatkettiin Kinnulanlahden kautta Onkiveden itärannalle, Lapinlahdelle, Nerkoolle ja Iisalmeen. Tämä oli myös suorin tie talvella pohjoiseen. Todennäköisimmät ensimmäisen kartanon paikat ovat nykyisen Sinikiven meijerin seutu lähellä Taviniemen tyveä ja aikaisemmin mainittu Linnasaaren alue lähellä Taviniemen kärkeä. Ensin mainittua sijaintipaikkaa tukee tilojen Isonjaon numerointi, jonka pienimmät numerot ovat juuri tällä alueella. Jälkimmäisen paikan mahdollisuutta tarkasteltiin aikaisemmin. Molemmista paikoista pystyttiin  helposti sekä kesällä että talvella  valvomaan  ohi  kulkevaa liikennettä.  Etelästä Kuopion suunnalta veneellä tulevat kulkijat havaittiin kartanosta jo Ruokosalmelta, jonka osa on Ruokovirta. Jos seuraavaan eli Mustanvirran kapeikkon tienoille sijoitettiin muutama vartiomies aseineen, voitiin nämä useimmiten tarvittaessa jopa pysäyttää tarkempaa tutkimista varten. Näin tehtiin ilmeisesti jo vuosina 1545-1546. Tykinlaukauksella voitiin myös hälyttää vihollisen uhatessa lähiseudun asukkaita. Vuonna 1557 kartanoon rakennettiin vankilan (jossa oli 2 vankitupaa) lisäksi kaksi uutta tupaa ja mm.  keittorakennus ja sen yhteyteen kylmävarasto tai kellari ”svala”. Vuonna 1558 pystytettiin kartanoon ainakin neljä uutta uloslämpiävää tupaa, joiden joukkoon ilmeisesti kuului myös em. Linnatupa. Niissä voitiin majoittaa kartanossa kävijöitä, esimerkiksi käräjien yhteydessä linnan päällikköä ja tämän seuruetta. Vuoden 1559  merkittävin rakennustyö oli suuri  25 m pitkä navetta latoineen.

 

 

 

Kuva Maaningan Taviniemeltä Sinikiven  rannasta lounaaseen Ruokosalmen suuntaan / PP 2018.
Ruokovirta sijaitsi kuvan keskellä näkyvän saaren oikealla puolella. Vasemmalla on Hyvärinvirran suu.
Veneillä ilmeisesti kuljettiin Hyvärinvirran vasemmalla puolella sijaitsevan saaren ja mantereen välisen
salmen kautta. Nykyisin Ylä - ja Ala - Ruokovesien välillä ei ole korkeuseroa. Hyvä siian kalastuspaikka
on kadonnut. Kuningas Kustaa Vaasa oli antanut Ruokosalmen kalastusoikeuden Rantasalmen Korppilan
omistajalle Helsingin kosken voudille Anders Korpille 13. elokuuta 1556 ja se jatkui vielä vuonna 1590
Juhana III avoimella kirjeellä.

 

 

 Valtiovallan mielessä voi myös olla tulojen  kerääminen salmen kautta  kulkijoilta. Sen kautta matkusti pohjoisen paikallisten asukkaiden lisäksi vielä Etelä-Savon erämiehiä kesäisin kaloineen sekä syksyllä ja ehkä talvellakin  kaskiviljoja tai turkiksia kuljettaen. 1550-luvun alussa sitä kautta kulki karjoineen Oulujärven Erämaahan muuttavia eteläsavolaisia. Vuonna 1558 Oulujärven Vuottolahden neljänneskunnassa asui sukunimien perusteella ainakin 20 savolaista. Neljänneskunnan lautamies oli mm. Hans Leskinen. Vuonna 1557 Tavisalmella jossakin salmessa kerättiin kruunun veroina salmikalaa  (no 6255 s.33). Ehkä joku laatokankarjalainen kauppiaskin tavaroitaan kaupustellen ja turkiksia ostellen liikkui salmen läpi Pohjanmaalle (no 6256 s.44).  Sitä kautta rahdattiin pohjoisen talonpoikien verotavaroita; viljaa,  rautamultaa, tukkeja jne.  etelään.  Matkustajat voisivat saada kartanosta majoitusta, ostaa ruokaa tai oluttakin (no 6281 s.49). Samalla virkavalta saisi selville kulkijan henkilöllisyyden ja  matkan tarkoituksen. Kartanoon sijoitetut sotamiehet lisäisivät pohjoisen asutuksen turvallisuutta.  Todennäköisesti turvallisuusnäkökohdat olivatkin Klemetin mielessä, kun hän valitsi sen  uuden kuninkaankartanon paikaksi (Pi s.434).

 

Oliko Taviniemi kuninkaankartanon sijaintipaikka koko Pohjois-Savon uudisasutuksen turvallisuutta  tarkastellen paras mahdollinen? Maaningan alue ja siitä pohjoiseen päin levinnyt melko vähäinen asutus selvästi  hyötyi uudesta kartanosta. Kuitenkin se sijaitsi koko Pohjois-Savon puolustustarkoitusta ajatellen liian kaukana noin 50 km etäisyydellä silloisesta Suomen itärajasta. Pohjoisesta Oulujärven suunnasta tapahtuva laatokankarjalaisten laajamittaisempi hyökkäys oli pitkien etäisyyksien tähden hyvin epätodennäköinen. Noin 100 vuotta aikaisemmin 1429 perustetussa Vienanmeren Solovetskin luostarissa ei vielä tähän aikaan liene ollut kovin paljon venäläistä sotaväkeä. Keväällä vuonna 1548 itäkarjalaiset kuitenkin olivat käyneet todennäköisesti Pielisen kautta kulkien hävittämässä Oulujärven alueen savolaisasutusta nähtävästi kostoksi vuonna 1545 alueen savolaisten  suorittamista tihutöistä. Tuhoa oli täydentänyt vielä liminkalaisten suorittama savolaisten omaisuuden ryöstely (Ke s.122).  Idässä laajan 90 km pitkän Pielisjärven (joen) alueella itäkarjalainen asutus oli vielä varsin vähäistä, noin 150 taloa, mikä tiedetään  ns. "Nousija Venäläisen" kuvauksesta vuodelta 1556 (Tu s.73). Monet asukkaat olivat lähteneet sinne pakoon tsaarin veroja. Lisäksi Pielisen- jaNilsiän reittien välinen laaja ja varsin korkeaa maastoa oleva silloin  asumaton erämaa muodosti siltä suunnalta tuleville  hyökkäyksille, lukuun ottamatta joitain pienempiä metsärosvojoukkoja, riittävän esteen.  

 

 Nilsiän reitiltä Iisalmen reitille selkein kulkutie johti Vuotjärvestä Juantaipaleen kautta Karjalankosken alapuolelle ja sieltä Jännevirran ohi Kuopion edustalle. Syvärinjärven pohjoispään reitit, esimerkiksi yli 300 metriä korkeiden Nilsiän Kinahminmäen ja Tahkovuoren pohjoispuolelta Pajujärven tai Alapitkänjärven kautta Maaningalle kulkeva, vaatii hyvää maaston tuntemusta. Savolaiset tiesivät kokemuksen mukaan, että venäläiset mielellään saapuivat talvella tuhoretkilleen (Po s.235). Pitkät erämaataipaleet olivat lumien aikaan hyvin vaikeita kulkea. Lännestä Hämeen erämaan kautta eli Pielaveden suunnasta Pulkonkosken tai Tuovilanlahden kautta tuleva hyökkäys oli myös hyvin epätodennäköinen. Suurin hyökkäysvaara Pohjois-Savossa kohdistui Leppävirran itäosien ja Heinäveden uudisasutukseen, koska se sijaitsi Liperin suunnalta tulevien vesireittien läheisyydessä.  Liperin seudun  itäkarjalainen asutus tarjosi hyökkääjille  hyvän tukialueen. Pahimmat kiistat rajoista ja kaskista sattuivat juuri siellä ja siitä etelämpänä Puruveden alueella. Vuonna 1547 perustetun Tavisalmenpitäjän hallintoa ajatellen Taviniemen kartano sijaitsi liian syrjässä.

 

 Klemetti Kirjurin seuraaja Kustaa Fincke suhtautui jo 1540-luvun lopulla kartanoon kielteisesti.  Sen resurssit hän jätti ehkä juuri siitä syystä tarkoituksellisesti niukoiksi.  Hän  arvosteli mm. sitä, että kaikki tarvikkeet täytyi viedä sinne linnasta (Pi s.434). Tämä arvostelu oli kuitenkin kohtuutonta. Samalla tavalla kävi 1550-luvun puolivälissä em. Kajaanin kuninkaankartanollekin, jonka tarvikehuoltoa hoidettiin silloin vuorostaan Tavisalmelta ja koko Savon pohjoisesta voutikunnasta  käsin. Fincke , joka asui jo osan vuotta 1546 Savonlinnassa, ei ilmeisesti halunnut ymmärtää, kuinka paljon korpeen perustettu uusi kuninkaankartano vaati aikaa ja resursseja, ennen kuin se pääsisi kunnolla jaloilleen. Myös kartanon sijoituspaikka oli ollut hänen mielestä huono. Taviniemen kartano näyttää vähäisten löytyvien tietojen perusteella jääneen pienehköksi sotilaalliseksi tukikohdaksi. Vasta vuoden 1556 tienoilla Kustaa Vaasan ns. pitäjän kuninkaankartanoidea antoi Tavisalmen kartanollekin kokonaan uuden tosin lyhyen piristysruiskeen.

 

 

1.4 Taviniemen kartanon ensi askeleita

 

Kun rakentamiskäsky oli annettu vuonna 1543, kartanon asuintuvat, karjasuojat, aitat ja ladot oli pystytetty nopeasti puusta ilmeisesti suureksi osaksi verotalonpoikien päivätöinä.  Vuonna 1544  Taviniemen kartanossa oli kylvetty ruista 1,5 pannia (1,35 hl) ja saatu  vuonna 1545 siitä 6- kertainen sato eli 8,25 hl (no 6137 s.18 ja no 6138 s.10). Viimeksi mainittuna vuonna kartanossa oli kylvetty ruista 4,5 pannia eli 4 hl (no 6137 s.19 ). Keväällä 1545 ohraa oli kylvetty 4 pannia (3,6 hl) ja siitäkin oli kirjattu 6-kertainen sato eli noin 22 hl (no 6137 s.22 ja no 6138 s.11). Sadosta oli varattu kylvöä varten 3 pannia (2,7 hl). Linnasta sinne oli lähetetty ohrajauhoja 4 pannia eli 3,6 hl (no 6137 s.26). Kauran kylvömäärä oli ollut 5 pannia (4,5 hl) ja  sen satokerroin  oli noin 5,7  eli sato oli 25,6 hl  (no 6137 s.24 ja no 6138 s.13).  Kauraa oli varattu kylvöjä varten 3 pannia  eli 2,7 hl (no 6137 s.25).  Satokertoimet eivät poikenneet paljonkaan muiden kartanoiden vastaavista arvoista (no 6138 s.10). Vehnäkylvöä ei Taviniemellä vielä mainita. Keväällä 1560 vehnää oli kylvetty ilmeisesti ensi kerran kartanon peltoon 3 kolmasta  (54 litraa), josta oli saatu 5-kertainen sato (no 6331 s.22). Linnan vanhassa latokartanossa vehnää oli syksyllä 1544 kylvetty 1,5 pannia (1,35 hl) ja siellä oli saatu satoa 5 pannia eli 4,5 hl (no 6138 s.10).

 

 Palvelusväestä  vuonna 1545 mainitaan sarkakankaan saannin yhteydessä Anders Pohlsson, Jons, Per ja Kaisa (no 6137 s.51). Anders ja Jons saivat sitä  Savonlinnasta 12,5, Pehr 7,5  ja  Kaisa 12 kyynärää.  Lampaannahkojen saajina puolestaan olivat  Anders Pohlsson,  Jons,  Per ja Chirstin (no 6137 s.52). Lehmänvuotia oli annettu Taviniemellä 5 henkilölle  (no 6138 s.26).  Savonlinnasta oli palkkaa maksettu kahdelle  "Tavi kartanon" rengille  yhteensä 2 markkaa (no 6137 s.7).

 

Linnan vuoden 1545 tilien heinien yhteydessä mainitaan Taviniemen kartanon 8 lehmää olleen ruokinnassa 24-52  viikkoa (no 6137 s.67). Sinne oli  siis heti pystytetty pienehkö navetta. Heinää kartanon niityiltä oli korjattu 12 talvikuormaa eli melkein 2 500 kg , kun heinän kulutus oli ollut 24  talvikuormaa (no 6137 s.67). Kartanon 7 lypsylehmän ja yhden mahon (poikimattoman) lehmän voin tuotanto  oli ollut 9 leiviskää eli 76,5 kg; siis lehmää kohti keskimäärin 9,6 kg (no 6137 s.28). Tämä oli hivenen enemmän kuin muissa kartanoissa (no 6138 s.44), joissa mahoja lehmiä oli suhteessa suurempi määrä. Voita oli kartanoon lähetetty 5 leiviskää 16 naulaa eli noin  49  kg (no 6137 s.28), joten sen suhteen se ei ilmeisesti ollut omavarainen.

 

Vuonna 1545  kartanon ruoka – ja osin muukin huolto oli vielä suurelta osin Savonlinnan rasitteena. Linna oli muistanut kartanon väkeä  3 pannilla (2,7 hl) herneitä ja papuja (no 6137 s.26).  Sinne oli lähetetty myös karkeaa suolaa 1 kipunta 5 leiviskää eli noin 183 kg (no 6137 s.32),  lampaanruhoja 128 ja karitsan  8  (s.35), naudanselkiä 1 (no 6137 s.36),  lampaan ja vuohenselkiä 49  (no 6137 s.36), läskiä 2 siivua, sylttyä ja makkaraa (no 6137 s.27)  1 tynnyri , suolasiikaa 1 tynnyri  eli 119 kg (no 6137 s.38),  kuivaa ruokakalaa "kommit till Taffvinemi gård"  1 kipunta 9 leiviskää eli noin 247 kg (no 6137 s.31),  ruokaleipää "spiss bröd" peräti 25 lästiä 4 tynnyriä eli  noin 1640 hl (no 6137 s.40), palvelusväen olutta "swen ööll" 4 lästiä 8 tynnyriä (70 hl), ruokaolutta "spis ööll" 22 lästiä 1 tynnyri;  yli 330 hl (no 6137 s.41), hamppua sekä talia 2 leiviskää eli 17 kg molempia (no 6137 s.42-s.43). 

 

Sotilaita varten sinne oli tuotu lyijyä 12 naulaa eli 5,1 kg (no 6137 s.68 ) ja ruutia 3 leiviskää 16 naulaa, mikä on 32 kg (no 6137 s.69). Tämä viittaa siihen, että kartanoon oli  jo tuotu ampuma-aseita. Savonlinnassa vuonna 1543 ruutia oli varastossa 2,5 tynnyriä paino 1,5 leiviskää tynnyriä kohti, joten Tavisalmeen oli lähetetty sitä 2,5 tynnyriä ( no 6135 s.52). Ruutia ja lyijyä oli saanut linnasta mukaansa myös vouti Matzs Tordsson, kun tämä oli käynyt nihtejä mukanaan saattamassa venäläistä kuriiria ”var … till rytze kyrir” (no 6137 s.68 - s.69). Eräät tuotuja ravintomääriä esittävät luvut tuntuvat epäilyttävän suurilta!  Jos kartanossa on ollut sotilaita ampuma-aseineen tai rakennustöitä on vielä jatkettu, niin se kuitenkin selittäisi suuren linnasta tuodun ravintomäärän.

 

Vuonna 1545 lähiseudun talonpojat joutuivat tekemään kartanolle päivätöitä. Niittyjen kirjanpidossa (no 6137 s.77)  mainitaan Taviniemen kartanoon tehtyjen päivätöiden määräksi 636 kpl. Halkoja kartanossa oli poltettu 10 syltä (no 6137 s.68). Köysien tai korien punontaan sinne oli tuotu niintä (basta) 3 leiviskää (no 6137 s.53). Leipiä, olutta, samoin kuin makkaroitakin oli jo siihen aikaan monta lajia.  Linnan tileistä löytyivät nimet lihamakkara, mustamakkara "swart miclar", maksamakkara ja verimakkara (no 6146 s.9 ).  Ohrajauhoja oli käytetty 11 tynnyriin makkaraa 5,5 pannia , ts. tynnyriä (68 kg) kohti noin 45 litraa (no 6239 s.14).

Vuoden 1545 Voudintileistä löytyy joitain satotietoja Taviniemen kartanon verotusluettelosta "upbörd" Savonlinnaan. "aff Taffvi gård aff efter 1 1/2 span Rogh ---- 1 1/2 pund". Siis 1,5 pannin ruiskylvöstä oli verottajalle ilmoitettu satoa 9 pannia eli kylvöön nähden 6 - kertainen määrä. Vastaavasti ohran 4 pannin kylvöstä oli kannettu verona 4 puntaa ohraa, joka on myös 6 - kertainen kylvöön nähden. Nämä lienevät olleet vain Klemetti Kirjurin satoarvioita (no 6137 s.18 ja s.22).

 

 

Kuva Tavinsalmen yli  lännestä Hussolansaareen. Mustavirta saaren toisella puolella on

huomattavasti suurempi. / PP 2017

 

 

1.5  Pohjois-Savon kalastuksesta (katso jatkoa Liite 2 vuosilta 1565 - 1570)

 

Parhaimmat kalastuspaikat Savon pohjoisosista  oli kruunu ottanut omaan käyttöönsä ilmeisesti jo varhain 1500-luvun alussa. Näitä olivat Varkaus, Vianta Maaningalla, Riistajärvi (Riistavesi), Palanto (Palokki) Iisalmessa nykyisen kaupungin keskustassa, Rasvanki Tervossa, Onkivesi Lapinlahdella Iisalmen eteläpuolella, Suurijärvi Heinävedellä sekä idässä Puruvesi, Orivesi ja myös Heinävesi. Kuitenkin ainakin myöhemmin 1500-luvulla Palannolla voitiin tarkoitaa Heinäveden Varisveden luoteispäässä sijaitsevaa Palokkia! Se sijaitsi lähellä kiistanalaista rajaseutua. Tervo sijaitsee noin 30 km Pielavedeltä etelään. Myöhemmin mainitaan Maaningan Ruokosalmi ja – Ruokovesi,  Lapinlahti sekä Iisalmen Kihlosalmi. Linnan alaiset kartanot kalastivat 1550-luvun lopussa myös Nilsiän Syvärillä ja - Vuotjärvellä sekä Juankosken Vehkalahdella. Savon itäosissa  Orivedellä, Puruvedellä ja myös Heinäveden järvellä kävivät suurimittaisesti pientä raha – tai kalaveroa vastaan kalastamassa eteläkarjalaiset Jääsken ja Lappeen asukkaat. Keväällä 1543  tästä kalastusoikeudesta veroa oli maksanut peräti 406 pienen ja  15 ison nuotan  omistajat (no 6135 s.40). Esimerkiksi vuosilta 1555 ja 1558  löytyvät näiden nuottakuntien kalastajien nimet (no 6197 s.43 ja no 6276 s.54). Vuoden 1545 tileissä mainitaan rahvaalla, ilmeisesti savolaisilla, olleen 209 pikkunuottaa (no 6136 -38, s.4 ->).

Vuonna 1543 Savonlinnalla oli käytössään ainakin 8 linnan ulkopuolista kalastamoa (no 6135 s.39), joista oli saatu kalaa seuraavasti:

Warkaus: suomalainen hauki 4 lb (34 kg), suolattu kuiva kala 18 lb, kuiva ruokakala 12 lb, suolakala 2,5 tyn, suolasiika 2,5 tyn ja suolalohi 3 tyn
Wianni: suomalainen hauki 11 lb, suolattu kuivakla 1kip 19 lb, kuiva ruokakala 2 kip, suolahauki 1 tyn, suolakala 5 tyn ja suolasiika 7 tyn
Riistajärvi: suomalainen hauki 6 lb, suolattu kuivakala 1 kip 6,5 lb, kuiva ruokakala 11 lb
Onkivesi: suolattu kuiva ruokakala 16 lb, kuiva ruokakala 17 lb, suolakala 11 tyn
Paloinen: suolakala 1 tyn
Rasvanto: suolakala 1 lästi (12 tyn)
Suurijärvi: suolakala 4 tyn 3 nelikkoa
Puruvesi: suolattu kuiva kala 4 lb

Huom.! Saaliskaloja ei ole tarkemmin eritelty. Esimerkiksi lahna, säyne, ahven ja särki eivät näy. Wiannalta puuttuu lohen kalastus. Maaningan Ruokovirran kalastus puuttuu kokonaan. Ehkä siitä saadut kalat olivat Taviniemen kartanon rakentajien käytössä. Suolattu kuiva kala voitiin syödä leivän kanssa sellaisenaan (oma havainto). Se ensin huuhdottiin puhtaaksi ja leikeltiin leivän päälle tai suoraan suuhun. Lyhenteet: lb = leiviskä (8,5 kg), tyn = tynnyri (119 kg), kipunta = kip (170 kg).

 

Vuonna 1543 linnan kalastajista Anders kalasti Varkaudessa ja Heinäveden Suurijärvellä, Påvell Maaningan Viannalla, Mattes Lapinlahden Onkivedellä , Lasse Tervon Rasvannolla  ja Riistajärvellä (vedellä) sekä renki Anders Suurijärvellä. Puruvedellä kävi kalastamassa myös joku Anders. Lohta saatiin mm. Varkaudesta, Viannalta, Palannosta ja Vehkalahdelta.  Lohikoukkuja tehtiin ainakin linnassa. Hyviä siikapaikkoja olivat mm. Vianta, Varkaus, Palanto ja Rasvanki sekä Maaningan Ruokosalmi. Haukea, säynettä, lahnaa, ahventa ja särkeä sekä muikkuakin pyydystettiin nuotilla, verkoilla, vadoilla, rysillä tai  katiskoilla. Arvokala hauki  useimmiten kuivattiin keväisin vähällä suolalla tai ehkä jopa ilman suolaakin auringossa. Näin saatiin suomalaista haukea "finske geddor", jota vietiin huomattavia määriä Tukholmaan asti. Esimerkiksi vuonna 1548 sitä oli lähetetty Tukholman linnaan 70 kipuntaa, mikä oli 11 900 kg (no 6146 s.45).  Runsaammin suolaa käyttäen kuivattiin haukea, säynettä, lahnaa sekä ahventa ja särkeä. Viimeksi mainittuja kutsuttiin kuivaksi ruokakalaksi. Vuodelta 1556 löytyy tieto, jonka mukaan 1 kipuntaan kalaa, josta suurin osa oli kuivattua, oli kulunut suolaa  2 leiviskää. Siis yhtä kiloa kohti sitä olisi kulunut 100 g (10 %) (no 6204 s.42). Tynnyriin suolattiin lohta, siikaa ja ns. tynnyrikalaa, jossa saattoi olla useita kalalajeja. Mikäli tilitiedot pitävät paikansa, suolan käyttö on ollut runsasta. Lohta ja luultavasti myös muikkua savustettiin pieniä määriä.  Tuore kala ”färsk fisk” oli päivittäiskäytössä. Linnan kalastamoille kalastajien mukana työskennelleet talonpojat olivat vuonna 1543 tehneet 2628 päivätyötä (no 6135 s.117).

 

Millainen kalanpyydys oli vata? Kirjallisuudessa se on tulkittu rantanuotaksi. Vuoden 1557 Tavisalmen tileissä mainitaan vata, jonka pituus oli 14 syltä eli noin 25 metriä (no 6256 s.71-s.73). Erään toisen luettelon mukaan se oli ”pieni vata”. Oliko se pelkkä suora  verkko vai oliko siinä jokin nuotan perää vastaava ”pussi”? Varsinaiseen nuotanvetoon järvessä se on liian lyhyt. Kalat lähtevät karkuun sitä laskettaessa, jolloin kalastaja joutuisi odottamaan niiden palaamista vetopaikkaan.  Ehkä joessa tai virrassa sen vetäminen olisi järkevää.  Tavisalmen kartanon kalastusvälineitä vietiin vuonna 1561 Rantasalmen kartanon tileihin. Tällöin pyydysten joukossa mainittiin 7 siikaverkkoa ja siikavata ”Siick wada” (no 6331 s.1-s.2 ja no 6344 s.5).  Se saattoi olla sama kuin edellä mainittu 25 metriä pitkä vata, jota lienee käytetty virtaan nousevien kutusiikojen pyydystämiseen. Torniojoen Kukkolankoskessa vastavirtaan nousevia kutusiikoja pyydystetään vieläkin haavilla ”lippoamalla”. Nämä kalat nousevat kalastajien kokemuksen mukaan pitkin tiettyjä reittejä, joita lipotaan haavilla. Vuoden 1603 tileissä (no 6691-92 s.9) sanotaan selvästi, että lanoja ja vatoja käytettiin koskissa "brukat wedh forssen". Vata ei sovellu taitavan ”skigg” lohen kalastukseen. Se ei tahdo seurata vatojen kulkua (Pielisjärven talvikäräjät 1680 s.4). Se ilmeisesti hyppää verkon yli.

 

Vuonna 1586 Wianan kalastuksen yhteydessä mainitaan noin 60 m pitkä   ” 2 mierden wada”  eli ryssen kynä ?!  (no 6569 s.12). Ne olivat siis ”mertavatoja”. Olivatko nämä vadat vain jonkinlaisia mertojen ”aitaverkkoja”, joilla kalat ohjattiin pyydykseen. Vata ja 15 siikaverkkoa olivat käytössä myös Muuruveden kalastamossa, josta oli saatu mm. siikaa 2 tynnyriä.

 

Vielä vuoden 1950 aikoihin ”pitkällä siimalla” eli lyhyesti ”siimalla” kalastajat ”käestelivät” siiman koukkuihin syöteiksi pieniä särkikaloja. Tavallinen tiheäsilmäinen verkko vedettiin rannasta alkaen viistoon johonkin heinäiseen lahdenpoukamaan.  Siihen lähdettiin veneellä ajamaan kaloja melalla ja airoilla vedenpintaa hakaten. Verkkoon saatiin hyvästä paikasta ajettua kerralla jopa muutamia kiloja särkikaloja, ahvenia ja joskus  pienehköjä haukiakin. Vataa on voitu käyttää myös tämän tapaiseen kalastukseen!  Vuonna 1557 vataa käytettiin Riistajärven kalastamossa, jonka saaliina ei siikaa mainittu (no 6219 s.14). Sillä kalastettiin myös Varkaudessa ja Viannalla.  Näissä kaikissa kalapaikoissa oli hyviä virtapaikkoja tai koskia.

 

Savonlinna käytti vuonna 1545  Pohjois-Savon kalastamoissaan 5 kalastajaa. Nämä kävivät siellä 2 kertaa vuodessa. Kevään kalastuskausi alkoi usein maaliskuun lopulla ja päättyi kesäkuun puolenvälin aikoihin (no 6272 s.36). Yhdellä kalastajalla oli ollut  molemmilla kerroilla  apuna 6 talonpoikaa 72 päivää. Kolmella kalastajalla sitä vastoin oli ollut  kavereina vain 4  talonpoikaa myös 72 työpäivänä. Näin työpäiviä oli niillä tehty kaikkiaan 2592 kpl. Orivedellä työskenteli yksi kalastaja.  Mukana hänellä oli tavallisesti 2 talonpoikaa, joiden työrupeamat vaihtelivat 12 viikkoa ja 4 viikkoa kerrallaan. Joku  talonpoika oli ollut myös 8 viikkoa ja syksyllä 4 talonpoikaa 12 viikkoa (no 6137 s.76).  Orivedellä päivätöitä oli tehty 480 kpl. Kalastajat olivat:  Kauppi, Lasse Laukkanen, Pohl Tirro, Mats Knor ja  Pehr (Jonsson)  (no 6137 s.29).  Nämä olivat pyydystäneet suomalaista haukea  seuraavat määrät leivisköinä:  Kauppi 7 (60 kg) , Lasse 4 (34 kg), Pohl 7 (60 kg) , Mats 10,5 (89 kg) ja Pehr 5 (43 kg).  Muiden kalojen kalastamokohtaiset tiedot puuttuvat. Linnan kalastamojen saalismäärät olivat olleet: suolattua lohta  5,5 tynnyriä (650 kg), siikaa  11 tynnyriä (1310 kg), josta oli lähetetty Taviniemeen 1  tynnyri eli 119 kg (no 6137 s.38). Suolattua tynnyrikalaa linnan kalastajat olivat hankkineet  2,5 lästiä 4 tynnyriä. Nestelästin 12 tynnyrin vetoisuutta käyttäen tämä on noin 4 000 kg. Viimeksi mainittua  tuotetta oli saatu Suurijärveltä 3,5 tynnyriä (no 6137 s.38).  Vuonna 1548 Savonlinnasta maksettiin palkkaa  5 -7  kalastajalle (no 6146 s.37). Vuonna 1556 kalastajien rahapalkaksi kerrottaan nähtävästi vuotta kohti 7 markkaa ja lisäksi markkaa, kun nihtien palkka oli 12 – 14 markkaa (6221 s.3-s.4).

 

Vuonna 1545 Taviniemen kartanolla oli oikeus kalastaa  läheisellä Ruokosalmella sekä Ruokovedellä. Tämä aiheutti närkästystä Etelä-Savon talonpoikien keskuudessa. Näiden mukaan he olivat menettäneet kartanolle parhaat kalavetensä (Pi s.81).  Hyvät kalapaikat sijaitsivat aivan kartanon lähellä. Nähtävästi rakennustyöt veivät aikaa ja resursseja ei liene riittänyt edes kalastusvälineiden tekemiseen. Kartanossa oli silloin vähän kalastusvälineitä ja seuraavan vuoden inventaariosta havaitaan, että siikaverkot puuttuivat täysin. Kartano sijaitsi erinomaisten siikavesien vierellä ja siitä huolimatta siikaa oli tuotu sinne tynnyrin verran! Suolattua kuivaa ruokakalaa, siis pääasiassa ahventa ja särkeä,  oli saatu Taviniemen kartanon kalastamosta 16 leiviskää eli 136 kg (no 6137 s.30).

 

Vuonna 1553 (no 6174 s.1 ->)  lohta oli oli pyydystetty vain Warkaudesta 4 tynnyriä 1 neljännes (noin 510 g).  Siikaa oli saatu vain Warkaudesta ja Wiannalta ensin mainitusta 7 tynnyriä 1 neljännes ja jälkimmäisestä peräti 15 tynnyriä (1785 kg). Wiannan siian tuotanto oli edelliseen vuoteen verrattuna (8 tynnyriä 1,5 nelikkoa) lähes kaksinkertaistunut. Palannosta, Rasvannosta, Suurijärveltä ja Orivedeltä oli nostettu tavanomaisia kaloja kuten haukea, lahnaa, säynettä sekä ahventa että särkeä. Niitä oli suolattu tynnyriin tai kuivattu. Savonlinnan kupeelta oli saatu suolakalaa ja lohta, josta oli tehty naulalohisiivuja ”spyke laxar”.

 

Kuinka kauan Wianta kestäisi näin suurta ”ryöstökalastusta”? Vielä vuonna 1561 sieltä oli saatu siikaa 10 tynnyriä (n. 1200 kg), mutta siikaverkkoja oli ollut käytössä 20 kpl. Silloin 20 lohiverkosta huolimatta sieltä  oli  saatu lohta vain 1 tynnyri eli noin 120 kg (no 6312s.4). Vuonna 1566 siikasaalis oli vain 5 tynnyriä ja lohta ei edes mainita. Kuitenkin siikaverkkoja oli ollut 15 kpl (no 6390 s.8).

 

Vuonna 1554 Savonlinnan kalastajat olivat (no 6186):  Varkaus: Lasse Laukkane, Riistajärvi Nils (Larsson) kalastaja, Viando Pol Tirro, Kihlosalmi Cauppi, Lapinlax Lass Ecke (lienee Härckänen) ja Puruvesi Mats Slactad (s.35).

Näiden kalansaalit:  Varkaus: lohi 2,5 tynnyriä (298 kg), siika 6,5 tynnyriä (774 kg), tynnyrikala 6 tynnyriä 1 nelikko (744 kg), hauki  14 leiviskää (119 kg), lahna 6 leiviskää (51 kg), kuiva ruokakala  1 kipunta 9 leiviskää (247 kg), Wianta: lohi 1 tynnyri  (119 kg), siika 13 tynnyriä 3 nelikkoa (1 636 kg), tynnyrikala 8 tynnyriä (952 kg), kuiva hauki 24 leiviskää (204 kg), säyne 11 leiviskää (94 kg), lahna  12 leiviskää (102 kg), kuiva ruokakala 2 kipuntaa 13 leiviskää (451 kg), Palando: siika 1 tynnyri (119 kg), tynnyrikala 13 tynnyriä 1 nelikko (1577 kg),  Riistajärvi: kuiva hauki 22 leiviskää (187 kg), kuiva säyne 9 leiviskää (77 kg), kuiva lahna 11 leiviskää (94 kg), kuiva ruokakala 2 kipuntaa 1 leiviskä (348,5 kg), Lapinlax: kuiva hauki 21 leiviskää (179 kg), kuiva lahna 13,5 leiviskää (115 kg), kuiva ruokakala 2 kipuntaa 4,5 leiviskää (378 kg), Kihlosalmi: kuiva hauki 23 leiviskää (196 kg), kuiva säyne 10 leiviskää (85 kg),  kuiva lahna 1 kipunta 8,5 leiviskää (242 kg), kuiva ruokakala 1 kipunta 16 leiviskää (306 kg), Suurijärvi:  tynnyrikala 5 tynnyriä 1 nelikko (625 kg), Puruvesi: kuiva säyne 6 leiviskää (51 kg), kuiva lahna 3 leiviskää (26 kg). Linnan oma päivittäiskalastus:  tuorekala  2 lästiä  8 tynnyriä (s.1 - s.3).  Nyt oli tutkittu myös kalastajakohtaisia kalamääriä säilöntätavoittain (s.34-s.35). Lohta oli eniten suolannut Lasse Laukkanen  Warkaudesta, siika Pol Tirro Wiannankoskesta ja suolattua tynnyrikalaa Lass Ecke Rasvannosta. Sama mies oli voittanut myös kuivan kalan pyyntimäärän Lapinlahden kalastamosta käsin. Pol Tirro oli saanut eniten suolattua kuivaa kalaa  ja kuivaa ruokakalaa Wianalta. Suolattua kuivaa säynettä oli saanut parhaiten Lasse Laukkanen Warkaudesta ja – lahnaa Kihlosalmesta Cauppi kalastaja.

 

Vuosi 1556 eräitä linnan kalastustietoja (no 6205 s.1-):  Wianda: lohi 1 tynnyri (119 kg),  siika 12 tynnyriä (n. 1430 kg), tynnyrikala 8 tynnyriä (n. 950 kg), kuiva hauki 14 leiviskää (n. 120 kg),  kuiva säyne 12 leiviskää (n. 100 kg), kuiva lahna 12 leiviskää (n. 100 kg) ja kuiva ruokakala 3 kipuntaa 18 leiviskää (n. 660 kg).  Palando: siika 2 tynnyriä (n. 240 kg) ja tynnyrikala 6 tynnyriä (n. 715 kg). Rasvanto: siika 3 tynnyriä (n. 360 kg) ja tynnyrikala 13 tynnyriä (n. 1550 kg). Ruokosalmi:  siika 9 tynnyriä (n. 1070 kg),  tynnyrikala 4 tynnyriä 2,5 nelikkoa (n. 150 kg), kuiva hauki 28 leiviskää (n. 240 kg), kuiva säyne 3 leiviskää (n. 25 kg), kuiva lahna myös  3 leiviskää ja kuiva ruokakala 2 kipuntaa 3,5 leiviskää (n. 200 kg).  Lapinlahti: kuiva hauki 1 kipunta 5,5 leiviskää (n. 215 kg), kuiva lahna  1 kipunta  3 leiviskää (n. 195 kg) ja kuiva ruokakala 27 leiviskää (n. 230 kg). Riistajärvi: kuiva hauki 11 leiviskää (n. 95 kg), kuiva säyne 5 leiviskää (n. 43 kg) ja kuiva ruokakala 12 leiviskää (n. 100 kg).

 

 

Kalastajia Viannankosken lohipadolla noin 1925.  Kuva Raija Nukarisen  Helsinki.
Kuvassa oleva poika Veijo Korhonen kertoi 2000-luvun alussa, kuinka hän oli kyllästynyt
aina pöydässä olevaan loheen. Hän olisi halunnut lihaa.

    Wiannan Korhosista:   Korhoset olivat Maaningan vanhoja asukkaita. Ainakin jo vuonna 1549 asui Savilahden neljänneskunnan 3. kymmenyksessä Joan Magnusson Kåroinen. Naapureiden joukossa olivat Raatikainen ja Hamunen. Myöhemmin Korhoset hankkivat mm. Kuopion eteläpuolelta Haminalahdesta tilan. Tämä "Korhola" joutui von Wrightien omistukseen 1700-luvun lopulla. Vuonna 1799 mainitaan Haminalahdessa asunut kapteeni Jonas Moritz von Wright. Jossain siellä oli sijainnut viikinkiaikainen eräkeskus, jonka esineistö mainitaan Savon historiassa (Pi). Jo muinoin Hiltulanlahdessa sijaitsevan Matkustaipaleen (kk Kuopio 1655) kautta oikaistiin pohjoiseen Maaningan vesille. Siellä sijaitseva lahti nimettiin Satamalahdeksi "Haminalahti". Se tunnetaan myös lintumaalari Magnus von Wrightin asuinpaikkana. Vuonna 1783 Korhosilla oli Wiannalla jauhomylly, josta vänrikki Magnus Tawast omisti 2/9 (Tk Kuopio s.542).
   Korhoset olivat vuokranneet Wiannan kruununkalastamon. Sen käytöstä tuli vuonna 1758 erikoinen kiista Taviniemen asukkaiden kanssa. Näiden joukossa oli myös aatelismies ja vänrikki Georg Friedrich Tigerstedt, josta tuli myöhemmin surullisen kuuluisa riidanhalunsa ja rajattoman ahneutensa tähden. Hänet lopulta teloitettiin. Talonpoika Anders Korhonen Halolanpellosta oli haastanut vuoden 1758 Kuopion syyskäräjille Tavisalmen asukkaat mukaan lukien Tigerstedtin (§232). Nämä olivat sulkeneet Soutuvirran "Såutovirdan" kuninkaan (kruunun) veden ja kulkureitin Wiannassa. He estivät sekä kalojen nousun että veneillä kulun virtaa pitkin. Korhonen vaati virran avaamista, jotta voisi vapaasti kulkea siitä veneillään ja kalastaa nuotalla sekä verkoilla. Käräjät hyväksyivät Korhosen vaatimuksen ja tuomitsivat Taviniemen asukkaat 10 hopeataalarin sakkoon. Korholan Halolan tilalla asui Anderssin lisäksi Anders Ruotsalainen. Siihen kuului mm. Wiannonniemi eli Koskenniemi, Hirsisuonpohja Koivukalliota myöten. Tilan maiden luetteloa: "Iisalmen talvitietä pitkin, Koivukallion metsä, Wiannonniemi, Lappesaari ja Hietasaaren niitty" (s.293). Samoilla käräjillä mainitaan myös Haminalahden asukas Johan Korhonen.
    Tyypilliseen tapaansa Tigerstedt oli joidenkin Taviniemen asukkaiden kanssa haastanut vastapuolen Anders Korhosen ja sen lisäksi Per Kiimalaisen ja Anders Ruotsalaisen käräjille renkipoika Laukkasen sotilaaksi palkkaamisesta. Hän hoiti siihen aikaan paikkakunnan sotilasasioita. Hän oli vaatinut käräjille myös muita Taviniemen ja Haataalan asukkaita. Nämä olivat perustaneet luvattomia torppia Taviniemelle (§235). Hän jatkoi vielä riitoja mm. Tavisalmen asukkaita vastaan. Osa haasteita koski mahdollisesti sotilastorppien rakentamista. Taviniemeltä hän käräjöi itselleen ainakin Krister Kauppisen kruununtilan. Tilan veroarvion oli tehnyt Tigerstedtin tuttu mies, Juankosken ruukin entinen osakas kruununvouti Henrik Martini (sk Kuopio 1756 s.269). Vänrikki vetosi asukkaan huonoon talonpitoon. Tämä oli laiminlyönyt humalatarhan "hummel gård". Kauppinen oli asunut tilalla 18 vuotta, mutta sieltä löytyi vain 45 humalasalkoa. Niitä olisi pitänyt lain mukaan olla jo 200. Tämä lopulta riittikin häätöön. Tämä oli tyypillistä Tigerstedtiä. Vähäpätöisestä asiasta tilan entinen haltija joutui lähtemään. Lakia tai asetuksia oli ilmeisesti rikottu. Lain tulkinnan kohtuullisuutta ei otettu ollenkaan huomioon. Miltä tuntuisi, jos nykyisin 10 km ylinopeudesta menettäisi ilmiantajalle autonsa ja koko omaisuutensa? Samaa taktiikkaa tai jopa väärennöksiä, parrasta vetämistä ja uhkailuja Tigerstedt käytti monesti myöhemmin tiloja haaliessaan.

 

Vuonna 1558 Savonlinnan kalastajat olivat saaneet Maaningan Viannalta (no 6258 s.16-s.18)  lohta 1/2 tynnyriä eli 60 kg (edellisenä vuonna 1 tynnyrin), siikaa 11 tynnyriä (1310 kg), tynnyrikalaa 6 tynnyriä (714 kg), kuivaa haukea 1 kipunta 6 leiviskää eli  n. 215 kg (edellisenä vuonna sitä oli saatu 20 leiviskää), kuivaa säynettä 7 leiviskää ( n. 60 kg) ja kuivaa lahnaa saman verran. Edellisen vuoden saaliit olivat olleet lähes kaikkien kalojen osalta suuremmat. Lohta oli saatu vajaa tynnyri myös Iisalmen Palannosta.  Riistajärveltä (-vedeltä) linnan kalastajat olivat saalistaneet kuivaa haukea 1 kipunta 12 leiviskää (270 kg), kuivaa säynettä 17 kg, kuivaa lahnaa 34 kg ja kuivaa ahventa ja särkeä 281 kg. Lapinlahdelta oli saatu kuivaa haukea 93 kg, kuivaa lahnaa 145 kg ja kuivaa ahventa ja särkeä 102 kg. Vuonna 1557 mainitaan linnan kalastajien  rahapalkan saannin yhteydessä nimet Lasse Laukkanen, Kauppi (ehkä Tynkkynen Säämingistä),  Jöns Kurkinen ja  Lasse Kurkinen sekä Mats Andersson (no 6221 s.3).  Useimmat kalastajat näyttävät sukunimiensä perusteella olleen kotoisin Itä-Savosta. Vuonna 1557  linnan 6 kalastajaa  olivat saaneet linnasta keväällä  ja syksyllä mm.   ruista, ohra jauhoja, suolaa ja ryynejä (no 6219 s.85). Vuonna 1549  5 linnan kalastajaa olivat saaneet muiden etuuksien ohella rahapalkkaa  kukin 8 markkaa (no 6149 s.41).  Vuonna 1545  kukin kalastaja oli saanut keväällä ja syksyllä ruista 2 pannia (180 litraa) kerrallaan, joulupalkkaa   4 mrk ja rahaa vaatteisiin  4 mrk . Kalastuskausi oli kestänyt aina 4 kuukautta (no 6136 -38, s.14 –s.19). Kalastajat saivat yleensä ohraa ja maltaita oluentekoon, mutta vuonna 1559 Tavisalmen kartanon kalastaja oli saanut 3 tynnyriä valmista  svenneolutta ( 6302 s.24). Myös lehmännahkat kenkien tekoon ym. kuuluivat usein heidän palkkaansa.

 

 

Savon kartanoiden kalastus Tavisalmen pitäjän vesillä

 

1.  Rantasalmen kartano kalasti Juankosken Vehkalahdella

 

   Vehkalahden kalastus 1557 nuotalla ja verkoilla syksyllä ja keväällä (no 6248  s.12):

suolattu tynnyrikala 4 tynnyriä (476 kg), suomalainen hauki 16 leiviskää (136 kg), kuiva lahna 1 leiviskä (8,5 kg), kuiva säyne 2 leiviskää (17 kg), kuiva ruokakala 8 leiviskää (68 kg). Kalastaja  oli saanut kartanosta  mm.  ruista  4 pannia 12 kappaa (4,1 hl) , ohraa 5 pannia 6 kappaa (4,8 hl)  ja humaloita 1 leiviskän  (no 6247- 48 s.40). Heidän työaikansa oli kestänyt 144 päivää eli lähes 5 kk (no 6248 s.54).

 

Vuoden  1558  kalastustiedot olivat (no 6282 s.18):

Kartanon alainen kalastus Vehkalahden kalastamosta Pohjoispohjassa "i norrebotn" nuotalla ja verkoilla syksyllä ja keväällä. Saalis:  suolalohta  1 tynnyrin neljännes (30 kg), (suola)siikaa  1 tynnyri (119 kg), suolattua ahventa ja särkeä 4 tynnyriä (476 )g), suomalaista (kuivaa) haukea 1 kipunta 1,5 leiviskää (183 kg),  kuivaa lahnaa 3 leiviskää (25,5 kg), kuivaa säynettä 5 leiviskää (42,5 kg) ja kuivaa ahventa ja särkeä 7 leiviskää (52,5 kg).

 

Vuoden  1559  kalastustiedot olivat (no 6296 s.18):

Kartanon kalastus verotetusta Vehkalahden kalastamosta Pohjoispohjassa "i norrebotn" nuotalla ja verkoilla syksyllä ja keväällä. Saalis: suolalohi 1 neljännes (30 kg), suolasiika 3 tynnyriä (357 kg), suola ahven ja särki 9 tynnyriä (1050 kg), kuiva hauki 1 kipunta 6 leiviskää (221 kg), kuiva lahna 2,5 leiviskää (21 kg), kuiva säyne 3 leiviskää (25,5 kg) sekä kuiva ahven ja särki  7 leiviskää (60 kg). Vehkalahden 4 kalastajarenkiä saivat kartanosta elintarvikkeita (s.94). Näistä kolme  Anders Pohlsson, Joan Tuovinen ja Nils Karhunen saivat kartanosta myös sarkaa ja lampaannahkoja (no 6297 s.56). Tuovinen ilmeisesti hankki myöhemmin tilan Riistavedeltä.

 

Vuoden 1561 ( ja  1560 ) kalastustiedot Vehkalahdelta olivat (no 6328   s.16->): lohi   1/2  tynnyriä eli noin 60 kg (1  neljännes),  suolasiika 1/2  tynnyriä (3 tynnyriä), suolattu ahven ja  särki  10  tynnyriä (6  tynnyriä), kuiva  hauki   14 leiviskää eli 119 kg (11 leiviskää 4 naulaa), lahna  2 leiviskää (2 leiviskää 16 naulaa), säyne  5  leiviskää (6 leiviskää) ja kuiva ahven ja särki  5 leiviskää (5  leiviskää). Vuonna  1563  mainitaan Vehkalahden ja Muuruvirran kalastus (no 6369 s.24->). Kalastamojen käytössä oli silloin sekä kesä - että talvinuotat ja 60 haukiverkkoa. Syksyn saaliin joukossa mainitaan myös suolasiika 1,5 tynnyriä (179 kg).

 

 

2.  Rantasalmen Putkilahden kartano kalasti Nilsiän Syvärillä

Vuoden 1558 kalastustiedot olivat (no 6272 s.18):

Rantasalmen Putkilahden kartano  kalasti   verotetusta  Syvärin kalastamosta "Pohjoispohjassa" eli "i norre botn"  nuotalla  ja verkoilla. Saalis syksyllä  nuotalla ja verkoilla: suolamuikku "saltet räppys" 4,5 tynnyriä (530 kg), savustettu muikku (tai muikunmäti) "räppys romphu” 1,5 leiviskää (13 kg). Muikun säilöntänimi esiintyi useissa muodoissa mm. ”Salt gröne fisk”!  Kevään saalis oli suomalainen (kuiva) hauki 12 leiviskää (102 kg), kuiva säyne 1 leiviskää (8,5 kg) sekä kuiva ahven ja särki 6 leiviskää (51 kg).  Syvärin kalastajat olivat jo 12. kesäkuuta  lähteneet takaisin Putkilahden kartanoon. Heidän 62 työpäivän kalastusjaksonsa oli alkanut maaliskuun 24. päivä ja päättynyt 11. kesäkuuta (no 6272 s.36). Uudemman ajanlaskun mukaan päivämäärät siirtyvät noin 10 päivää eteenpäin! Ainakin hauen, säyneen, ahvenen ja särjen sekä tavallisesti myös lahnan kutu oli ohi jo kesäkuun alussa. Jäät lienevät järvestä lähteneet toukokuun 10. päivän aikoihin. Kartanon kalastaja oli nimeltään Anders Pohlsson (no 6275 s.6).

Huom.! Sekä kalojen että lihojen säilömisen yhteydessä mainitaan säilömistapa "gröntt, grönn tai gröne"!

 

 

Tahkovuorelta Syvärinjärven kaakkoispäätä Pisan ja Lastukosken suuntaan / PP 2009

 

 

Vuoden  1559  kalastustiedot (no 6294 s.19):

Rantasalmen Putkilahden kartano kalasti   verotetusta  Syvärin kalastamosta "Pohjoispohjassa" eli "i norre botn"  nuotalla  ja verkoilla. Saalis:  tynnyrikalaa 10 tynnyriä (1190 kg), suomalainen (kuiva) hauki 11 leiviskää (94 kg), kuiva säyne 16 leiviskää 13 naulaa (142 kg) sekä kuiva ahven ja särki 7 leiviskää. Toisessa kohtaa saaliksi mainitaan vielä kuiva lahna 1 leiviskä 2,5 naulaa eli noin 9 kg  (s.63).

 

Vuonna  1561  Putkilahden kartano oli pyydystänyt Syväriltä nuotalla ja verkoilla ainakin suolattua tynnyrikalaa 7,5 tynnyriä eli  892,5 kg (no 6326 s.11).

 

Huom.! Lohta ja siikaa olisi saatu Syvärin pohjoispäähän laskevasta Tiilikanjoesta sekä siihen pohjoisesta liittyvän järvireitin Korpisen, Sälevän ja Luomaisen välisistä monista koskista! Luultavasta tällä alueella ehkä Jumisilla sijaitsi Iisalmen Hernejärven kylään sijoitetun Per Leskisen talo. Vesiliikenteen kannalta umpiperä Juminen on noin 8 km  Korpisen länsipuolella. Leskisen maita löytyi Korpisen ja Sälevän alueelta. Tutkija Soinisen mukaan niistä maista muodostuivat myöhemmin Jumistenkylän tilat 1-2/1-4 ja Korpijärven tilat 1/1-4. Myös Kustaa Fincken myöntämät Klemetti Nissisen palstat (aneki 1780) Selitysjärven ranta, Poikkijärven ranta ja Luotostenkosken päiväranta sijaitsivat Sälevällä. Aikaisemmin mainittu rajapaikka Kalliokoski sijaitsi Tiilikanjoen ja Korpisen välissä. Syvärin kalastus jatkui Stålbovan rauhanteon jälkeen 1620 – luvulla. Tiilikkajoen jatkeesta Sompsanjoesta oli tehty kruunun kalastamo.  Saaliiksi mainitaan siika , hauki ja lahna (Haberman). Lohesta ei kruunu enää  ollut kovin kiinnostunut. 

 

 

3. Vuonna 1558 Juvan Partalan kartano kalasti Tervon Rasvangilla (no 6264 s. 28). Saalis: ahven ja särki 5,5 leiviskää (n. 48 kg), kuiva hauki 6 leiviskää (51 kg).

 

Vuonna 1559 Juvan Partalan kartano kalasti (no 6288 s.21)  Tervon  Rasvannossa "Pohjanmaalla Ryssän rajalla" ja verotetussa Vuotjärven kalastamossa Pohjanmaalla ”vdy Österbotten”. Jälkimmäisessä kalastamossa oli  käyty keväällä  ja käytetty yhtä nuottaa sekä 43 verkkoa. Sieltä oli saatu  kuivaa haukea  6 leiviskää (51 kg) sekä kuivaa ahventa ja särkeä 7 leiviskää ts. n. 60 kg (s.63).    Kartanon kirjurin maantiedon tuntemus näyttää olleen melko vaatimaton, koska hän on sijoittanut em. kalastamot Pohjanmaalle ja Rasvannon Venäjän rajalle! Kartano sai tuoretta kalaa Juvajärvestä sekä Salajärvestä (s.63).  Partalasta oli vuonna 1558  lähetty Kiialankartanoon "riimisuolattua"  kalaa 9 tynnyriä (no 6268 s.21).  Tämä suolaustapa tunnettiin myös Pohjanmaalla vuonna 1679 kreivi Pehr Brahen Kajaanin Vapaaherrakunnassa.  Myös Partala muuttui vuonna 1561 nimismiehen virkataloksi, jolloin sen kalastusoikeus pohjoisessa päättyi.

 

 

Vuotjärven kaakkoispäätä  kuvattuna Hirvisaaren viereltä  luoteeseen Pisan suuntaan. Tähän salmeen

tuli noin 5 km päässä sijaitsevasta Kellolahdesta  jo 1300 - luvun lopulla Ruotsin ja Novgorodin välinen raja.

Pisa näkyy horisontissa selvänä rajamerkkinä Kaavin suunnalta tulijoille / PP 2008

 

 

 Vuonna 1551 Rasvannon sijainti oli määritelty linnan tileissä erikoisesti ”vest nor up mh rysse grentssen och milla Nyslots län  17 mil fr slåth" (no 6158  s.9 - s.10).  Se siis sijaitsi  17 peninkulmaa linnasta luoteeseen. Lisäksi paikannimeen oli sidottu Venäjän raja ja Savonlinnan läänin keskikohta.  Tätä väitettä Rasvannon sijainnista on professori Julku käyttänyt  yrittäessään todistaa Kustaa Vilkunan teorian Pähkinäsaaren rajankulusta Keski-Suomen yli Pohjanmaalle (Ju s.209). Wianta puolestaan oli silloin ilmoitettu sijaitsevan Korholman (Pohjanmaan) läänin suuntaan  "emot  Korssholm 30 mil frå  slots". Se sijaitsee 10 km Maaningan kirkonkylästä luoteeseen, siis kaukana em. läänin rajasta. Sitä kautta kulki vesireitti pohjoisesta Onkivedeltä Tavisalmelle. Vuonna  1595  Savonlinnan tileissä mainitaan, että Iisalmen Palandon kalastamo olisi sijainnut Venäjän rajalla, joten siellä ei voitu kalastaa. Toisaalta kalastusta em. vuotena oli harjoitettu muun muassa Juankosken eteläpuolella Muuruvedellä, Riistavedellä sekä  Heinäveden Suurijärvellä (no 6638 s.4-). Venäjän raja kulki siihen aikaan kaukana Palannon itäpuolella. Ehkä Palannolla tarkoitettiinkin nyt Heinäveden Varisveden luoteispäässä sijaitsevaa Palokkia! Se sijaitsi lähellä kiistanalaista rajaseutua.

 

 

Vuotjärvessä oli haukikanta hyvä vielä vuonna  2010. Kuvasta puuttuu

vielä samalla kertaa (12.4.) saaduista kaloista mm.  6 kg hauki.  /PP

 

 

4.  Etelä-Savossa Ristiinan tienoilla sijainnut Pellosniemen Kiialan kartano oli vuonna 1559 kalastanut täällä "norrbottenissa", mutta paikkaa ei mainita. Vuonna 1557 Savossa oli eniten  kalaa saatu Savonlinnaan Tavisalmen pitäjästä. 

 

5. Tavisalmen kartanon muut kalastustiedot vuosittain mm. Ruokosalmesta ja Iisalmen Kihlosalmesta löytyvät myöhemmin tässä artikkelissa.

 

 

1.6 Taviniemen kartanon tietoja 1540-luvun lopulta

 

Vuonna 1546  Savonlinna päällikkönä toimi vielä Klemetti Kirjuri, mutta tuleva päällikkö Kustaa Fincke oli asunut jo linnassa osan vuodesta. Taviniemen kartanon toimintaa ei näytä juuri edistetyn.  Sen ruiskylvö oli ollut 5 pannia eli 4,5 hl (no 6139 s.9).  Halkoja siellä oli poltettu vain 12 syltä (no 6139 s.42),  johonkin oli  käytetty 10 lampaannahkaa (s.31). Sinne viety talia 2 kipuntaa 24 leiviskää (s.33) ja sarkaa, jota oli annettu  kahdelle hengelle 12 kyynärää,  yhdelle rengille 7 kyynärää, toiselle 2  kyynärää ja kahdelle muulle vain 1 kyynärä (s.38). Siten kartanon palkollisia oli ainakin 6 henkeä.

 

 

1.6.1  Kartano -  pieni linnoitus  1545 – 1547!

 

Rajariidat Venäjän puolella asuvien karjalaisten kanssa olivat nyt ajoittain yltyneet kaskikiistojen lisäksi asutuksen tuhoamiseen. Taviniemen kartanon perustamiseen ”venäläiset vastasivat 1545 tappamalla 25  erämaahan sijoitettua uudisasukasta”(Pi s.610). Missä päin Savoa nämä uudisasukkaat saivat surmansa, ei kerrota. Siilinjärven itäpuolella Kuuslahdella venäläiset olivat hävittäneet kaksi taloa 1540-luvun lopulla (Pi s.141). Kuuslahden lähellä Kaaraslahdessa maita omisti Juvan Koikkalasta kotoisin ollut Joan Leskinen, jonka kotipaikan nimeen liittyy nykyinen Koikanlampi Siilinjärven ja Nilsiän rajalla. Muita Kaaraslahden maanomistajia oli silloin Joan Ruuskanen (anekien tarkastusosio nro 16), sekä yhtiömiehet Olli Kansikainen, Heikki Ollinpoika Hiltunen ja Lauri Lintunen (aneki 1777). Toiset yhtiömiehet leppävirtalaiset Staffan ja Hindrich Sormuinen, Olof Petileinen sekä Nils Oinonen olivat Klemetti Kirjurilta saaneet Kaaraslahdelta palstan ”Köpnon kina” eli Koivukinan (aneki 1683). Myös  Murtolahdessa mahdollisesti asunut Pol Sianjalka asui Kuuslahden tuntumassa. Vuonna 1554 tällä seudulla autioina olivat P Ylösen ja Lauri  Turusen tilat. Ehkä venäläiset hävittivät joidenkin edellä mainittujen talot. Kasuriset (Auviset) tuskin vielä  omistivat Kuuslahden maita. 1540-luvulla venäläiset tekivät enemmän tuhojaan Heinäveden itäosissa  Pelkolassa ja Varistaipaleella (Pi s.140).

 

Luultavasti Oulujärven alueella asuneet savolaiset puolestaan kävivät hävittämässä Nuasjärveltä ilmeisesti Sotkamosta karjalaisen kylän (Pi s.610), josta seurasi kosto vuonna 1548. Nuasjärven lounaisranta Kajaaniin asti luettiin Savon linnalääniin kuuluvaksi (Ju s.263).  Vuonna 1547 vihollisuudet äityivät rajasodaksi  Varkauden koillispuolella Leppävirralla ja Heinävedellä sekä  etelämpänä Säämingin raja-alueella. Lukuisia ihmisiä tapettiin ja karjaa sekä muuta omaisuutta ryöstettiin tai tuhottiin (Pi s.611).  Ruotsin lähettiläitä ei aluksi päästetty ollenkaan Venäjälle neuvottelemaan rajasovusta. Kun he viimein vuosien 1547 – 48 taitteessa sinne pääsivät, olivat venäläiset hyvin kopeita. Heille kerrottiin, että voimakkaampi osapuoli, ilmeisesti he, lopulta määräisivät rajankulun (Po s.215). Siten joidenkin myönnytysten tekeminen rajankulun suhteen olisi nähtävästi aiheuttanut vain lisävaatimuksia. Venäläisten rajavaatimukset kannatti  viivytellen ja erinäisin vastavaatimusten ja verukkein torjua. Näin ruotsalaiset kuninkaan johdolla tekivätkin. Vastapuoli tunnettiin hyvin. Monet erityisesti 1900-luvun suomalaiset historiantutkijat näyttävät olleen venäläisten tai laatokankarjalaisten rajavaatimuksia käsitellessään  kovin hyväuskoisia.

 

Millaisiin toimenpiteisiin Savonlinnassa oli ryhdytty  Pohjois-Savon turvallisuuden parantamiseksi?   Linnan päällikkö Klemetti  oli nimensä mukaisesti hallinnollinen virkamies ”kirjuri”. Sotilaalliset toimet eivät olleet hänen erikoisalaansa. Aikaisemmin mainitut ruuti ja lyijy Taviniemessä osoittavat, että sinne oli tuotu tuliaseita jo vuonna 1545. Siten se on tapahtunut Klemetin hyväksynnällä. Ehkä kuninkaan huolestuneisuus kartanon turvallisuudesta vaikutti tähän päätökseen (Va s.36). Klemetin vuosien 1543 ja 1544 tilejä tutkittiin ja niistä löytyi epäselvyyksiä (no 6139 s.67-s.76).   Linnaan saapui jo vuonna 1546  aikaisemmin  mainittu Kustaa Fincke, josta tuli sittemmin Savonlinnan uusi päällikkö. Saattoi olla, että myös hänen vaikutuksestaan tehtiin joitain Pohjois-Savon turvallisuuteen tähtääviä toimenpiteitä. Samalla kuitenkin yhteydenpitoa venäläisiin jatkettiin Klemetin ja Venäjän lähettilään keskinäisillä neuvotteluilla ruuan ja oluen merkeissä (no 6139 s.16-s.27). Myös vouti Mats Tordsson kävi taas vehnäkakkuineen Venäjällä  neuvottelemassa (no 6139 s.73).

 

 Vuonna  1546  Taviniemen kartanossa oli tehty inventaario, josta selviää sen puolustusvalmiuden kasvaneen (no 6139 s.65 – s.65). Kartanosta löytyi nyt samoja tavaroita, kuin Savonlinnan asevarastosta (no 6139  s.57-s.59).  Näitä olivat mm. :  falknecknect   1 kpl, Hakar  6 kpl, krass til  falknect 1  kpl,  Lod till falknect 40 kpl, Haka Lod  100 kpl,  Bly  1 leiviskä  9 naulaa,  Haka mott  2 kpl, feng  horn  2  kpl, krassar  2  kpl, Luntestockar  medt Lonte  3  kpl, Slange krut 2  leiviskää, Haka  krutt  3  leiviskää, kiörne  krutt  1 leiviskä ja  fenge krutt 1/2   leiviskää sekä  spessar  10 kpl. Kirjurin nimitykset samalle esineelle vaihtelivat.

 

Luettelon mukaan kartanoon oli tuotu 1  falknett  eli pienehkö (kansi) tykki, 6  hakapyssyä,  tykin puhdistus- tai latausväline ”rassi”, 40  tykin luotia, 100 hakapyssyn luotia, lyijyä 12,3  kg,  2  hakapyssyn ruutimittaa, 2  ruutisarvea, 2  pyssyn rassia, 3 tykin  lunttutukkia lunttuineen, slangeruutia 2 leiviskää (17 kg), hakaruutia 3 leiviskää (25,5 kg ), jyväruutia 1 leiviskä (8,5 kg) ja  fengeruutia 1/2  leiviskää (4,25 kg). Tykki ilmeisesti laukaistiin palavaa lunttua käyttäen.  Ruutia kartanossa oli yhteensä 6,5 leiviskää eli  55 kg. Sillä määrällä sai jo aikaan kunnon pamauksen, jos sen räjäytti kerralla. Lyijymäärä 12 kg vastaa noin  yhden litran tilavuutta. Siitä tuskin riitti materiaalia kovin moneen tykin laukaukseen, mutta moneen pyssynluotiin kylläkin. Hakapyssyt olivat liipaisimella varustettuja järeitä aseita, tykin ja käsiaseen välimuotoja. Niiden alapuolella oli ”haka”, joka lyötiin kiinni tukkiin tai maahan. Näin vaimennettiin aseen voimakas ”potkaisu” (Po s.312).  Vuonna 1555 Savonlinnasta oli luovutettu lyijyä 1 leiviskä 100  hakaluotia varten, joten yksi luoti oli painanut  85 grammaa (no 6197 s.54). Tällaisen luodin tilavuus olisi noin 7 kuutiosenttimetriä! Mikäli se olisi valettu pallon muotoiseksi, olisi sen halkaisija ollut noin 2,4 cm. Näin isoja luoteja käyttävillä  ”hakapyssyillä” tuskin olisi kannattanut ampua oravia. Ehkä norsu olisi ollut sopivampi kohde. Vuoden 1563 tietojen mukaan Savonlinnan hakapyssyjen lyijyluodit mallista riippuen vaihtelivat halkaisijaltaan välillä 2,1 cm - 2,4 cm, mikäli ne olisivat olleet pallon muotoisia. Vastaavasti  falknet-tykin luodin halkaisija olisi ollut noin 4,4 cm ja paino noin puoli kiloa (no 6148 s.19). 1600-luvulla ”pyrstöstä” käännettäviä ja luntuilla laukaistavia falkonetteja löytyi  mm. englantilaisista laivoista ja niiden  ammuksina käytettiin myös  hauleja.

 

Tykin käyttämiseen tarvittiin  vähintään 2 – 3 miestä. Pyssyjen lukumäärän perusteella vuonna 1546  sotilaita  lienee kartanossa ollut  6 miestä. Lisäksi kartanossa on tarvittu jonkin verran apuväkeä. Näin ollen Taviniemen ensimmäinen kartano oli pieni "linna tai linnoitus"; ei suinkaan Savonlinnan veroinen, kuten Pohjolan - Pirhonen vähättelevästi huomauttaa (Po s.191).  Ehkä vahva pelote  lienee silloin  ollut tarpeen. Tämä aseistus merkitsi sitä, että  ei ainakaan kesällä vihollinen päässyt helpolla veneillä Tavisalmen läpi. Talvella monet jäätyneet järvireitit tarjosi vihollisille lukemattomia kulkureittejä. Kartanon varustuksella ei kuitenkaan ollut suurtakaan merkitystä esimerkiksi vuosien 1545-1547 tapahtumien kulkuun, sillä  sodan painopiste sijaitsi siitä katsoen melko kaukana kaakossa Leppävirran itäosissa, Heinävedellä ja Säämingin  itäosissa (Pi s.610-s.612).  Kartanon aseistusta olisi kipeämmin tarvittu siellä, mutta niillä ei olisi voitu varmistaa pitäjän kaakkoisosan monia vesireittejä.

 

Vuonna 1543  Savonlinnasta löytyi 3  ”tella hakar”  tukilla varustettuna, joten nämä pyssyt ovat olleet varsin isoja (no 6135 s.32 – s.33)!  Vuonna 1546 Savonlinnasta löytyi isoja kuparisia falknetteja pyörillä, muita  falkonetteja sekä raudasta että kuparista myös tukilla varustettuja, falkonetin muotteja raudasta ilmeisesti luotien valamiseen, skerpetinetykkejä, hakapyssyjä  tukilla varustettuna ja ilman tukkia sekä myös pyssyjä ”byssor”. Myös luoteja edellä mainittuihin aseisiin  siellä oli valettu sekä lyijystä että raudasta.  Linnan noin 6  ruutitynnyriä painoivat kukin likimäärin 13 leiviskää eli noin 110 kg (no 6139 s.57-s.59). Vuonna 1557 ruutitynnyrin paino oli 120 kg (no 6205 s. 17).  Linnan aseistus ei näytä vuoteen 1543 verrattuna  (no 6135 s.32-s.33)  kovin paljon uudistuneen.  Vuonna 1546 ruutia oli valmistanut linnan salpietarikeittämön tuotteesta  jo 1530-luvulla linnan tykkimiehenä toiminut Daniell Bysseskytte  (no 6139 s.18).

 

Muut vuoden 1546 Taviniemen inventaariossa mainitut esineet olivat tavallisia kartanon tarvikkeita.  Niistä mainittakoon: 2 (kupari) kattilaa  2,5 leiviskän (21 kg) painoisia, 3 halkokirvestä,  1 timpurinkirves,  1 viikate,  2 nahkavällyt ”skinfellar”,  2 oluenpano astiaa toinen 1 tynnyrin (126 l) ja toinen 2 tynnyrin (250 l) vetoinen,  2 paahdinta tai parilaa ”roster”, 25 vatia, 22 lautasta,  2 paria jauhinkiviä, 2 survinta ”stampå”, 3  ”botzlar”, 1 ”drifftor”,  1 puukannu,  2 jakotuoppia ”skiffve stop”, 3 pikkutuoppia, 1  työreki tarvikkeineen, 3  ammetta, 2  seulaa ”sold”, nuotta (pieni), 4  verkkoa,  2  korvoa, 25  maitopyttyä ja 1  sanko. Kalastusvälineitä oli siis kovin vähän! Paahdinta on ehkä käytetty lihojen kypsyttämisessä tulella.

 

Kartanossa oli myös vaatimaton paja, josta löytyi (no 6135 s.66) mm.   alasin, leka, käsivasara, pari  pihtejä "tengar", 1 "nagell torn", 1 "batiar", suuri  ulkolukko porttia varten, 2 tukkilukkoa, 2 ulkolukkoa, leimasin rautaesineitä varten, 2 paria halkolenkkejä "wed lenck" (tai vääntölenkkiä ”wred lenck”) , villasakset, olkea 5 kuormaa ja kynttilöitä 55 kpl. ”Fenge" – ruutia säilytettiin ruutisarvessa, koska sieltä löytyi myös ”fenge horn” (s.69).  Portin olemassa olon perusteella  kartanon piha-alue oli aidattu ja siinä oli lukittava  portti. 

 

 Vuonna 1545  Savon talonpojat olivat valittaneet ylemmille hallintomiehille, kuinka linnan vouti Klemetti oli pannut heidät päivittäin raahaamaan kartanon rakennustyömaalle kiviä ja kalkkia 30 peninkulman takaa koskia ja maanteitä myöten (Po s.191). Tämä valitus lienee voinut olla totta vain kalkin suhteen, mikäli  Taviniemelle, Linnasaareen tai johonkin muuhun paikkaan oli muurattu jonkinlainen varustus tykille ja muille aseille! Kalkin tuominen selittyisi myös sillä, jos joihinkin tupiin muurattiin harmaakivistä uuni ja savupiippu. Kiviä löytyi  lähempääkin.  Ainakin osa asuintuvista ja navetta olivat valmiina jo vuonna 1545.

 

 

1.6.2  Kartanosta 1540-luvun lopulla

 

Vuodesta 1547  alkaen tiedot kartanoista aina 1550-luvun alkupuolelle asti  olivat linnan tileissä sangen  vähäiset. Vuonna 1547  Tavisalmessa  5 pannin (4,5 hl) peltokylvöstä ruista oli satoa saatu 3 puntaa  1 panni (17,4 hl), joten sato oli vain vajaa 4 - kertainen kylvöön nähden (no 6143 s.5). Vuoden 1548  Savonlinnan tilitietojen mukaan  "Tavisalmen  latokartanossa"  rukiista oli saatu vain vajaa 3,8-kertainen sato, kun kylvö oli ollut 5 pannia eli  4,5 hl (no 6146 s.3).  Taviniemen kartano lienee ollut aina vuoteen 1556  edelleen sotilaallinen tukikohta. Siellä saattoi edelleen olla tykki, jonkin verran ampuma-aseita ja sotilaita. Paikalla mahdollisesti oli 5 - 10  asuintupaa, 8 lehmän navetta, muutama hevonen, jonkin verran lampaita, aittoja, ruutivarasto, kellari ja rehulatoja.  Asuinrakennuksia, maanviljelystä ja pienimuotoista kalastusta hoiti muutama renki ja piika. Kartanossa piti alkuperäisen suunnitelman mukaan tulla nimismiehen asuinpaikka, mutta pian Tavisalmen pitäjän perustamisen jälkeen pitäjän nimismies asui ilmeisesti muualla. Ehkä kartanoa käytettiin nimismiehen ja neljänneskuntamiesten keräämien verotavaroiden säilytyspaikkana ainakin Savilahden neljänneskunnan osalta. Talonpoikien apua päivätöiden muodossa lienee tarvittu viljan kylvöön, korjaukseen sekä heinäntekoon.

 

Palataan vielä vuosien 1547 – 1548 yleistilanteeseen. Moskovan suuriruhtinaskunnassa nuori vallanperijä  Iivana, joka sai arvonimen ”tsaari” Iivana IV, tuli vuonna 1547 14 - vuotiaana ”täysi-ikäiseksi” (Lu s.108). Ehkä tämä vallan siirtyminen tai pikemminkin ottaminen osaltaan vaikutti aikaisemmin mainittuun venäläisten ”kopeuteen” Ruotsin lähettiläitä kohtaan.  Nuoren hallitsijan piti osoittaa lujuutensa Venäjän rajanaapureita kohtaan. Venäjän lähettiläiden ja muiden virkamiesten puolestaan piti osoittaa uudelle hallitsijalle  pätevyytensä. Tukholmassa vuonna 1547  rajaneuvotteluja käynyt novgorodilainen Vasili Ivanovits oli väittänyt, että Taviniemen kartano oli rakennettu Venäjän puolelle ja vaatinut sen purkamista (Po s.215).  Näin kartano joutui valtioiden väliseksi kiistakapulaksi. Jo aikaisemmin venäläiset olivat väittäneet, että myös  Savonlinna olisi rakennettu heidän puolelleen rajaa.  Professori Kauko Pirisen mukaan venäläisten Taviniemeä koskeva väite saattoi perustua käsitykseen, että Pohjois-Savo oli jakamatonta yhteisaluetta. Kuitenkin Taviniemi jäi kauaksi venäläisten vuonna 1526 esittämästä ”riitarajasta”, joka kulki Kuopion itäpuolelta Vaajasalmesta  Jänneniemen, Muurukosken (Muurutvirran), Karjalankosken, Juantaipaleen, Vuotjärven ja Lastukosken kautta (Pi s.29-s.30). Tämä venäläisten esittämä rajalinjaus tuli esille myös 1550-luvun puolivälissä (Po s.221). Lähettiläs Vasilin väite lienee pikemminkin tulkittava vain neuvottelutaktiikaksi. ”Voimakkaampi osapuoli joka tapauksessa määrä rajan kulun”. Näinhän Ruotsin lähettiläille oli todettu. Kartanon aseistuksesta ei enää löydy myöhempiä tietoja. Vuoden 1549 Savonlinnan asevaraston tiedoista näkyy, että siellä oli lisätty ja uusittu aseistusta sekä hankittu paljon ammuksia (no 6149 s.37-s.39). Varastoon oli saatu mm. uusia pyrstöhakapyssyjä ”stiert hakar”  30 kpl ja vielä toista mallia samoja aseita 8 kpl. Linna oli varautunut mahdolliseen sotaan. Tilanne rajalla rauhoittui kuitenkin muutamaksi vuodeksi (Pi s.612). Venäjän hallitsijalla Iivana IV  oli muita ongelmia idässä Kazanin tataarien kanssa (Lu s.97). Myös läheisten Käkisalmen ja Pähkinänlinnan  linnoitusten päälliköt  vaihtuivat uusiin miehiin, mikä osaltaan saattoi rauhoittaa tilapäisesti tilannetta (Po s.220).

 

 

 

2.  Tavisalmen kartanosta 1550 – luvulla

 

2.1  Tavisalmen kartanosta 1550-luvun alussa

 

Tavisalmen pitäjän perustamisen aikoihin 1548  kartanon nimi vakiintui Tavisalmen kartanoksi. Kustaa Fincken aloitteesta kuningas Kustaa Vaasa antoi Tavisalmen pitäjän perustamispäätöksen 15. elokuuta 1547 (Po s.209).  Pitäjä lohkaistiin Rantasalmen ja Juvan pitäjien vanhoista nautinta-alueista. Siihen perustettiin vain kaksi neljänneskuntaa Saamainen ja Savilahti, kun niitä oli muissa pitäjissä 4.  Tällä järjestelyllä hiukan kevennettiin uuden pitäjän verotusta. Kun pitäjän kirkko rakennettiin 1552 Kuopionniemelle, alkoi pitäjän hallinnollinen keskus vähitellen siirtyä sinne. Sille lahjoitettiin vuonna 1553  alttarivaate ja  messukasukka (no 6154 s.29) . Tavisalmen kartanon toiminta kuitenkin jatkui  toistaiseksi lähes entisellään.  Tavisalmen pitäjän nimismies Hartvik Andersson, Kuopion seudun Hartikaisten esi-isä,  on saattanut aluksi asua Tavisalmella. Hänet mainitaan pitäjän nimismieheksi vuonna 1552 (no 6170 s.6) ja hän lienee toiminut maavouti Jakob Perssonin alaisuudessa. Hän kuitenkin hankkiutui vuonna 1554 Siilinjärven länsipuolelle Koivujärvelle Olli Kuosmasen yhtiömieheksi. Ollin edellinen osakas oli ollut Olli Pöyckönen. Myöhemmin Hartvik oli kirjattu Jännevirran asukkaaksi.  Vuonna 1556  nimismies oli kerännyt veroinaan  ruista 2,5 puntaa (n. 14 hl), ohraa 7 puntaa (n. 38 hl), voita 4,5 leiviskää (39 kg), humaloita 2 1/2 leiviskää, heiniä 3,5 kuormaa sekä suolaamatonta kuivaa kalaa 3 kipuntaa 6 leiviskää (360 kg). Hän joutui ottamaan talonpojilta mm. käräjäväen ja - hevosten ravinnon (no 6214 s.25). ”Hartikainen” hoiti muun työnsä ohessa myös mm. karjatietojen osalta Tavisalmen kartanon asioita. Kyseessä saattoi olla talonpojilta veroina tai joistain rikkeistä takavarikoimalla saatu karja. Vuonna 1556 Tavisalmen pitäjän neljänneskuntamiehet ”boolman” olivat Per Nissinen Vieremältä ja Olof Hatsonen Kuopiosta (no 6213 – 14 s.27).  Kumpikin oli koonnut veroina ohraa 4 puntaa (22 hl), kauraa 2 puntaa (11hl), voita 1 leiviskä 4 naulaa (10,2 kg), humaloita 1/2  leiviskää 2 naulaa (5,1 kg), tuorekalaa 8 leiviskää (68 kg) ja heinää 1,5 talvikuormaa (noin 300 kg). Myös kymmenysmiehet keräsivät veroina mm.  ohraa, kauraa, kalaa, kanoja, lampaita, heinää ja puutavaraa (v. 1557 no 6256B s.33).

Vuoden 1555 tienoilla Suomen matkansa aikana kuningas Kustaa Vaasa näki parhaaksi perustaa jokaiseen Savon pitäjään hallinnollisen keskuksen kuninkaankartanon. Toimenpide  liittyi myös vuosina 1555-1556  käytyyn Venäjän sotaan, joten sillä oli myös puolustuksellisia näkökohtia (Pi s.435).  Kartanoista piti tehdä mahdollisimman omavaraisia. Niiden tuli saada riittävästi hyvää peltomaata. Niistä piti tulla pitäjien tärkeimmän virkamiehen voudin asuinpaikka. Pitäjän voudin tuli ymmärtää  verotuksen lisäksi myös maataloutta ja kalastusta, koska kartanoon tuli hankkia runsaasti erilaista karjaa. Se palvelisi sotaväen tarpeita ja toimisi myös seudun talonpojille mallitilana (Pi s.435-s.436). Tavisalmen kartanosta tuli eräs Kustaa Vaasan suunnitelman mukainen kuninkaankartano. Sen voudiksi kuningas oli nimennyt Per Jönssonin Smålannista. Tämä oli muuttanut vaimonsa Karinin (no 6256 s.74) kanssa Tavisalmelle vuonna 1556, jolta vuodelta hän oli saanut jo nihdinpalkkaa  14  mrk ja vaaterahaa  9 mrk (no 6255 s.45).  Uusi vouti oli siis  smoolantilainen nihti.  Per asui jo ainakin osan vuodesta Tavisalmella, jossa hän oli kuitannut saaneensa 12. syyskuuta  40 lammasta, 1 pukin ja 15 vuohta (no 6213 s.47). Juuri päättyneen sodan seurauksena kartanossa oli varsin niukasti viljaa ja karjaa. Edellä nähtiin, että Ruokosalmen kalastamo oli tänä vuonna Savonlinnan käytössä. Nyt alkoi Tavisalmella  vilkas rakentamisen ja toiminnan laajentamisen vaihe. Samalla ilmeisesti talonpoikien veropäivätöiden määrä kartanolle myös kasvoi. Mikäli Savonlinnaan suoritettavien päivätöiden määrää ei pienennetty, talonpoikien verorasitus siis lisääntyi.  Koko  Pohjois-Savon ”Norre botten”  verojen keruuta hoiti em. maavouti  Jacob Persson(no 6281 s.26), jolla oli suuri tila Joroisissa. Hänet mainittiin myös ”Savilahden” voudiksi!

Uuden voudin tullessa  nimismies Hartvik Andersson oli suorittanut kartanossa 29. syyskuuta 1556 osainventaarion (no 6256  s.38). Kartanosta oli löytynyt mm.  : ruista 1 punta 2 kolmasta (5,8 hl),  lehmiä 1,  hiehoja  2, lampaita 4, vuohia 1, ulkolukkoja  2, tukkilukkoja 3, oluenpanoaltaita 3, kattilarinkejä 1 pari,  ”tynnyripuita”  5 , jauhinkiviä 2 paria, piippukannuja 1,  vateja  2 ja  lautasia 3. Hartvik teki myös seuraavana vuonna karjainventaarion ainakin nuoren karjan osalta vuotta 1558 varten (no 6281 s.67-s.68).  

 

Vuonna 1556 linnasta oli toimitettu siemenviljaksi  (no 6204 s.37) ruista Tavisalmen kartanoon 3,5  puntaa (19 hl), Rantasalmen kartanoon 10 pannia (9 hl)  ja Juvan Partalaan  3 puntaa (1,5 hl), Rantasalmen Putkilahteen 1 punta (5,5 hl) ja Pellosniemen Kiialan kartanoon 6 puntaa (33 hl). Sotatoimet Savossa olivat jo kesällä 1556 käytännössä jo ohi (Pi s.619), mutta niiden viljavarat olivat kuluneet ulkopuolisen sotaväen ruokkimiseen. Seuraavana vuonna sattui kaiken lisäksi maakunnassa kato (Pi s.372), mikä ei kuitenkaan näy mitenkään selvästi vuoden 1557 tileistä! Ohraa oli linnasta toimitettu Tavisalmeen ja Rantasalmeen 4 puntaa (22 hl)  sekä Partalaan  7 puntaa (38,5 hl) ja Rantasalmen  Putkilahteen  myös 4 puntaa (no 6204 s.38). Kauran osalta vastaavat tiedot olivat: Tavisalmeen  ei yhtään, Rantasalmeen  1 punta (5,5 hl), Putkilahteen 4 pannia (3,6 hl) ja Partalaan  3 puntaa (16,5 hl) (no 6204 s.40).  Vehnää ja tattaria "bowhete" oli saatu myös Savon  pohjoisesta "Nårrebåtthen" voutikunnasta pieniä määriä.  Tattarin satokerroin oli ylittänyt arvon 18 (no 6204 s.12).  Rukiin satoisuus Savonlinnan latokartanoiden pelloissa oli vaihdellut 8 – 10 välillä, kun taas kaskessa se oli ollut 8 (no 6204 s.13). Tiedot lienevät olleet vuodelta 1555.  Kauran kohdalla satokerroin oli ollut linnan vanhan latokartanon kylvössä 10  (no 6204 s.14). 

Vuoden 1556 Savonlinnan sadosta löytyy vielä seuraavia tietoja: Uudessa latokartanossa oli syksyllä 1555 kylvetty ruista ilmeisesti peltoon 1 lästi 9,5 puntaa (117 hl), josta oli saatu 14,4- kertainen sato. Vanhan latokartanon pohjoiskartanossa oli  ruista kylvetty   1 lästi 6 puntaa  1 panni (99 hl), jonka sato oli ollut 11- kertainen. Vm.  kartanossa  kaskeen oli kylvetty syksyllä 1555 ruista 18 pannia (16,2 hl), josta oli saatu  ruista  3 lästiä  1 punta 1/2 pannia (200 hl). Kaskisato oli ollut kylvöön nähden 12,4 – kertainen. Yleensä kaskisadot näyttävät olleen parempia kuin peltosadot. Esimerkkisi vuonna 1561 Rantasalmesta kahden kaskikylvön satokertoimet olivat olleet 8,5 ja 9,5, kun taas suuremmassa  peltokylvössä se oli ollut 6,2 (no 6328 s.17->). Paljon suurempiakin eroja löytyi. Nyt uudessa latokartanossa pellossa oli päästy hivenen parempaan tulokseen. Ehkä kaski oli kaadettu jo aikaisemmin viljeltyyn metsään. Vanhan latokartanon vouti oli  piilottanut riihestä osan viljaa n. 5,5 hl, mutta se oli saatu takaisin! Muissa viljoissa satoisuus oli latokartanoissa ollut: kaura  ja herneet 10-kertainen. Ohran satoisuustietoja ei löytynyt (no 6219 s.17-s.18). Vuonna 1556 päivätöitä Tavisalmen talonpojat olivat tehneet ehkä kartanoon 2319 kpl ja Savonlinnaan 20 viikon töitä 4 miestä ja 6 viikon yhtä monta miestä (no 6217a s17).

 

 

2.2  Venäläisten hyökkäys Tavisalmen pitäjään 1555 - 1556

 

Ruotsin ja Venäjän välisen sodan syttymisen välitön syy oli rajariidassa Karjalankannaksella Siestarjoen varrella  sijaitsevan ”Riitamaan” omistuksesta. Osaksi siihen on saattanut vaikuttaa myös savolaisen asutuksen leviäminen kiistanalaisille alueille.  Oman lisänsä siihen varmaan vaikutti myös  tsaari Iivana IV ”Julman” voimakas Venäjän laajentamispolitiikka, joka oli jo tuottanut tuloksia idässä Kazanin alueella vuonna 1552. Sitten seurasi pohjoisen Vienanmeren itäpuolella olevan Perma - ja Kamajokien alueiden haltuunotto (Lu s.105). Venäjän pohjoisten alueiden haltuunottoon liittyi myös Petsamon luostarin virallinen perustaminen vuonna 1556. Se sai Iivanalta haltuunsa laajoja alueita. Arkangeli Vienanjoen suulla kehittyi Iivanan luvalla englantilaisten ja hollantilaisten kauppiaiden avulla merkittäväksi kauppapaikaksi. Ruotsin ja Venäjän välisen sodan ratkaiseva taistelu käytiin Laatokan länsipuolella Kivennavan Joutselässä talvella 1555. Se päättyi ruotsalaisten voittoon (Ki s.91).

 

Epäluuloiseksi muuttunut ”tsaari” alkoi käydä sotaa omia alamaisiaan vastaan. Heitä kidutettiin, teloitettiin tai seivästettiin. Myös jo kerran kukistettu Novgorod joutui vanhojen ”länsisuhteiden vuoksi” Iivanan kiukuttelun kohteeksi. Vuonna 1570 se vallattiin, ryöstettiin  ja tuhottiin. Johtavia henkilöitä pajareja, tavallisia kansalaisia, kauppiaita ja munkkeja  arkkipiispa mukaan lukien  tapettiin. Moskovaan vietyjä asukkaita paloiteltiin tai keitettiin elävältä (Lu s.99).  Surmattujen luku on arvioitu  18 000 - 60 000 ihmiseksi.  Näin  Iivana sai  ulkomailla liikanimen ”Julma”.

 

Rajaongelmat ja niiden ratkaisuyritykset  venäläisten kanssa jatkuivat 1550-luvulla.  Ryssät olivat nyt  esittäneet vaatimuksiaan mm.  Juankosken Karjalankosken alueeseen (Pi s.36),  Kaavin länsipuolen  ja jopa Syvärin länsipuolen maihin (Ju). Vuonna 1559 syyskuun 4. päivänä oli pitäjästä koottu apuvero  rajankäyntiä varten ”rågång som skee skulle å  59  emellan  Ryssland och  finland”  (no 6302 s.86).  Näin oli saatu  2  lehmää,  24 lammasta, 2  läskisivua, kuivaa haukea  2  kipuntaa (340 kg) ja  herneitä sekä papuja  8 pannia (7,2 hl).

 

 

Syvärinsalmi Syvärinjärven pohjoispäässä. Taustalla näkyy Kärsämäkeä. Noin 250 m leveä Syvärinsalmi

 sijaitsee saaren takana. Tästä kulki keskiajalla Novgorodin ja Ruotsin välinen raja. Aikaisemmin mainittu

rajapaikka  Somsansuu   (Pi s.36) lienee ollut pari kilometriä kuvauspaikan pohjoispuolella oleva Somsa-

joensuu.  Tämä  joki mainittiin vuoden 1786 Kuopion talvikäräjillä.  Sen rannalle aikoi luutnantti Stephan

Bennet perustaa ruukin ja hankki sitä varten jo tilan Kärsämäeltä. Joen nimi on nykyisin  ilmeisesti Atronjoki.

Se laskee  idästä Sompsanselän eteläpäähän ja sen yläjuoksulta löytyi  vielä 1950-luvulla em. Kalliokoski.

 Syvärinsalmi väitettiin vuonna 1595 erääksi  Kustaa Vaasan hallinnon aikaiseksi rajapaikaksi (Pi s.38).
  Edellinen kuva on otettu kaakon suuntaan.

 

 

Edellä mainittua Ruotsin ja Venäjän välistä rajankäyntiä ei tiettävästi koskaan suoritettu. Ilmeisesti Savonlinnassa käyneet kuninkaan virkamiehet  Klaus Kristerinpoika Horn ja Jaakko Teitti olivat vuonna 1559 tehneet rajaluettelon, jonka mukaan jo yli 150 vuoden ajan lähes  vakiintuneena pysynyttä Ruotsin itäraja olisi siirretty mm. Juankosken tienoilla Kaavinkoskesta ja Juankosken Vehkalahdesta lännemmäksi Akonveteen tai  Karjalankoskeen (Pi s.36).  Toisaalta Teittiä on epäilty ns. ”Väärennetyn Pähkinäsaarenrauhan asiakirjan” laatimisesta. Se perustuu aikaisemmin mainittuun 1400 luvun tienoilla kirjattuun  silloisen todellisen rajankulun mukaisiin rajapaikkoihin, mutta ”väärennöksessä” sitä väitettiin Pähkinäsaaren rauhan mukaiseksi rajaluetteloksi (Pi s.29).  Em.  ”väärennys” oli olemassa jo 1520-luvulla ( Pi s.825).

 

 

Vuonna 1555 venäläisten ja laatokankarjalaisten hyökkäykset rajan yli jatkuivat nyt myös pohjoisempana Savossa. Joulukuun alussa 30 venäläistä hyökkäsi Tavisalmen pitäjään ilmeisesti Leppävirran itäosiin, jossa poltettiin 4 taloa sekä ryösteltiin (Pi s.616). Tammi-helmikuussa 1556 vihollisen 1 500 miestä teki 3 päivän ajan tuhojaan Tavisalmen kartanon tienoilla (Po s.240). Mikäli venäläisiä on todella ollut edellä mainittu määrä, täytyy ihmetellä, miksi nämä eivät talvella yrittäneet tuhota myös Tavisalmen kartanoa! Hyvin johdettuina näiden olisi pitänyt pystyä siihen!  Estivätkö hyökkäyksen kartanoon Savon nostoväki, huonot jääkelit, hankalat lumiolot, kova pakkanen, elintarvikkeiden puute vai peräti kartanon tykki? Kuopionniemellä kirkon ja pappilan sekä sen lähiseudun muutamat talot lienee juuri ennen hyökkäystä hajaantunut savolainen nostoväki ja paikalliset asukkaat pyrkineet suojelemaan, mutta  Kuopion koillispuolen Jännevirran - Siilinjärven alueen muutamat  talot olisivat jääneet altiiksi vihollisen hyökkäykselle. Ne ryöstämällä ei kovin  suuri miesmäärä olisi voinut saada ravinnon puutteeseensa kovin  pitkäaikaista helpotusta.  Arvattavasti osa asukaista olisi jo ehtinyt piilottaa viljansa ja karjansa sekä karata korpeen. Tilojen rakennukset todennäköisesti olisi poltettu, mutta jonkinlainen tupa tai sauna olisi pystytty kyhäämään hirsistä varsin nopeasti.

 

 Suurin osa hyökkääjistä jäikin ilmeisesti hyökkäyssuunnan varrelle Leppävirran seudulle.  ”Ryssät olivat nylkeneet ja polttaneet” puolet Tavisalmen eteläisestä Saamaisten neljänneksestä (no 6214 s.21), joka tuli verotuksessa autioksi. Nämä saivat prinssi ”herttua Johanniksen” nimissä verohelpotuksia (no 6256 s.45). Savolaiset saivat nyt sotaa johtaneelta kuningas Kustaa Vaasalta peräti luvan tehdä kostohyökkäyksiä (Pi s.617).  Tavisalmen kartanosta ei juurikaan ollut puolustuksellista apua. Sotaväkeä siellä oli liian vähän. Sen oma turvallisuus vaati näiden pysymisen lähistöllä. Muualta tuotua sotaväkeä tuskin riitti näin syrjäisen kartanon avuksi. Pohjanmaalta tullut ja Tavisalmen kautta kulkeneen sotaväen etujoukot olivat jo uuden vuoden jälkeen Rantasalmella ( Pi s.615). 

 

 Keväällä  1556 Viinijärveltä tulleet hyökkääjät  tappoivat Nilsiän Syvärillä  8 kalastajaa (Pi s.618). Syvärille vihollinen oli tullut huhtikuun alun hankikelejä hyväksi käyttäen ilmeisesti Ohtaansalmen,  Kaavin ja Vuotjärven kautta. Tapettujen joukossa  lienevät olleet Staffan Hansson Kopoinen Varpasjärvi ja Joan Juutinen Syvärin pohjoispäästä, joiden tilat olivat autioina (no 6215  s.6->). Juutiset katosivat alueelta pitkäksi aikaa. Heitä asui vuonna 1575 Oulujärven ympäristössä (mm. no 4742 s.90 -> sakot 1575). Staffan Koposen tilan isännäksi tuli Anders Koponen. Myös Koposia oli muuttanut Oulujärven Erämaahan. Helluntain aikoihin 24.5.  rajantakaiset talonpojat hyökkäsivät Kuopion koillispuolelle Jännevirran alueelle, jossa he surmasivat 8 - 12 miestä ja polttivat muutamia taloa. Samalla seudulla myös surmattiin linnan kalastaja ja 4  tämän apuna ollutta talonpoikaa ja näiden kalavehkeet vietiin (Pi s.619, Po s.247). Ilmeisesti näiden hyökkäysten seurauksena verotuksessa autioina olivat mm. Siilinjärven Pöljällä Olof Pippurisen, Siilinjärven Hamulassa Jöns Hamusen, Jännevirralla tai sen itäpuolella Lars Rissasen ja Lars Takkisen,  Riistavedellä Henrik Otisen ja Ryönällä Anders Väätäisen tilat.  Edellinen  tilanhaltija Ryönällä Henrik Väätäinen lienee kuollut ehkä ”ryssien” toimesta. Ryssiä käväisi myös Maaningan seudulla. Käärmelahtelaisen Per Raatikaisen yhtiömiehen Olli Halttusen tila oli autiona ryssien hävityksen tähden (no 6216 s.7). Myöhemmin kesällä vihollinen hyökkäsi Oulujärven asutuksen kimppuun (Po s.252). Riistaveden maita oli jaettu talonpojille jo 1540 - luvulla (Kuopion käräjät 7.2.1643 s.198 ->). Alueelta "Karinlammin maa, Kukoinluoto, Lamminsalo ja osa Karkiaissaarta" löytyivät Rantasalmen Hans Karwisen maasetelistä (Sk Rantasalmi 1657) . Ne 2 veromarkaa oli siirretty Anders Pollsson Hätisen nimiin vuonna 1646 (TK Kuopio 1558). Vuoden 1694 Kuopion kesäkäräjillä käsitellään Melaniemen tienoilla rajaa Sauranginmäellä ja Woristentaipaleella. Rajaa oli selvitelty Wiipurinlinnassa eli ilmeisesti ennen vuotta 1534.

 

 

 

Vuotjärven hankikelejä 18. huhtikuuta  2003. Kuva otettu Pisan eteläpuolelta Hipanniemen kupeelta.
Hankikelit alkoivat jo maaliskuun 20. pävän tienoilla. Vielä nytkin lunta oli pelloilla paikoitellen 50 cm.
Tällaisilla keleillä liperiläiset pääsivät Vuotjärvelle hiihtäen ja pulkkia vetäen muutamassa päivässä
Riistaveden - tai Kaavin kautta. Edelliseen paikkaan tästä matkaa tulee 25 km ja jälkimmäiseen 20 km.
Päivämatka oli helposti ainakin 50 km. Matka suuntautui Pisan etupuolella sijaisevalle Lastukoskelle ja
siitä vasemmalle Nilsiän Syvärille. Hipanniemi näkyy jo 1620 - luvulla tehdyssä Bureuksen kartassa.

 

 

Miten  Tavisalmen  asukkaat suhtautuivat kuninkaan julistamaan puolustusvelvoitteeseen?  Ainakin osan heistä  olisi pitänyt lähteä lähemmäksi Venäjän rajaa! Savonlinnan päälliköt saivat talopojilta jopa lupauksen ”mies joka talosta”, mutta he  halusivat puolustaa vain oman linnalääninsä  rajoja (Pi s. 614). Varusteina tuli olla suksia, jousia, kilpiä ja peitsiä. Savonlinnan asevarastoa oli vuoden aikana uusittu ja täydennetty runsaasti (no 6197 s.52-s.54). Uusia aseita olivat putket  ”rör”, joita oli tehty kolmea versiota. Ne ilmeisesti olivat verraten keveitä tykkejä, koska niitä oli annettu myös sotilaiden mukaan kentälle. Linnasta Venäjän rajalle menneille sotilaille oli luovutettu jyväruutia  ja lyijyä molempia  45 kg. 100 hakaluotiin luotiin oli annettu lyijyä 1  leiviskä.  Kuten aikaisemmin kerrottiin,  yksi luoti painoi siten  85 grammaa ja sen tilavuus oli noin 7  kuutiosenttimetriä ja pallon muotoisena sen halkaisija noin 2,4 cm!  Talonpojat olivat rajalle mennessään saaneet  65  isoa peistä (no 6197 s. 54). Huomattavia taisteluja oli käyty Laatokan länsipuolella (Pi s.613). Rajalle lähtö ei kuitenkaan ollut kiinnostanut etenkin Rantasalmella ja myös Juvalla. Tästä seurasi käräjien langettamat sakot (no 6202 s.19-s.20).  Tavisalmella tätä tehtävää olivat vältelleet erityisesti osa pitäjän länsiosan talonpojista ja jostain syystä osa  Leppävirran alueen miehistä. Myös Kuopion seudulla muutama mies oli vältellyt rajalle lähtöä, mutta maaninkalaisia ei löytynyt sakotettujen joukosta. Eniten ryssien hyökkäyksen seurauksena oli veromaksukyvyttömiä koko veron tiloja Tavisalmella eli 52 kpl, kun niitä Rantasalmella oli autiona vain 1 tila (no 6213 -14  s.16).    Tavisalmen lisäksi Säämingin pitäjä idässä  oli kärsinyt huomattavia  vahinkoja. Siellä 35,5 kokoveroa oli autiona.

 

Savonlinnan kalastajien surmat lienevät tapahtuneen Riistajärven seudulla. Vuonna 1555 linnan kalastajina toimivat Lasse Kurkinen, Lasse Härkänen, Nils Larsson, Jacob  sekä Lasse Laukkanen (no 6197 s.3).  Vuonna 1556   kalastajien apuna olleet talonpojat olivat tehneet kalastamoissa lukuisia työpäiviä.   Kolmelle  12 viikon talonpojalle niitä oli kertynyt 502 kpl  ja   11  ns. "pitkän päivätyön" miehelle 1320 kpl  (no 6204 s.53-s.54). Vuonna 1557 linnan kalastajat olivat: Lasse Laukkanen, Kauppi, Jöns Kurkinen, Lasse Kurkinen ja Mats Andersson (no 6221 s.3). Riistajärvellä kalastanut Nils Larsson on kadonnut (no 6186 s.35).  Ehkä hän ja  neljä  hänen mukanaan kalastanutta päivätyöläistä kuolivat ryssien käsissä.

 

 Savoon oli komennettu runsaasti ulkopuolista sotaväkeä; mm.  pohjalaisten nihtien päällikkö Joan Varg hevosineen ja miehineen (no 6214 s.27). Ruotsin ja Suomen puoleiselta Pohjanmaalta oli tullut sotaväkeä 558 henkeä (no 6220  s.53). Sotilaiden piti saada ylläpitonsa kruunulta, mutta he ostivat tai ottivat elintarvikkeita mm. voita suoraan talonpojilta (no 6146 s.14). Myös ratsumiesten hevoset tarvitsivat paikallisista taloista mm.  heiniä ja kauraa. Ratsuhevosen piti ainakin Savonlinnassa saada viikossa heiniä 1 parmaksen eli 51 kg. Nyt alkoi Savon talonpojille  linnaleirien eli sotilaiden majoittamisen aika. Varmaankin osa näistä "nihdeistä" oli jonkin aikaa asunut Tavisalmen kartanossa. Rantasalmen kartanossa linnaleirin hevosia oli ollut vielä vuonna 1559 (no 6296 s.70). Vierasta sotaväkeä poistui Savosta talvipakkasilla vuoden 1556 lopussa Tavisalmen ja Vieremän Ouluntaipaleen kautta. Sillä välillä mainitaan olleen 8 – 10 taloa (Po s.257). Vieremältä löytyi Kettusten talo ja ilmeisesti sen pohjoispuolella Salahmilla asuivat Kurviset. Jälkimmäisten maat ulottuivat Vieremän itäpuolelta Palojärveltä Murennasjoen itäpuolella aina Salahmille asti. Pohjoisin Savon talo Ouluun johtavan kulkutien varrella oli Rotimojärven Nissisillä. Vuoden 1556 Tavisalmen verokirjan mukaan Maaningan pohjoispuolella pitäjän itäosassa (1. kymmenys) oli ainakin 19 tilaa ja niissä ainakin 27 talonpoikaa  (no 6215 s.6->). Papinverojen mukaan vuonna 1557 Tavisalmen pohjoispuolella Onkivedellä ja Pajujärven alueella oli ainakin 18 taloa, Nerkoolla 3, Hernejärvellä 5, Iisalmessa  5 ja Vieremällä 5. Heti kartanon pohjoispuolelta löytyi Staffan Kinnusen talo. Tavisalmen kartano ei voinut tarjota suurelle miesmäärälle majoitusta tai muonitusta. Vargin sotaväki oli lähtiessään ottanut Pohjois-Savon voutikunnasta ravinnokseen kuivaa kalaa 19 kipuntaa 17 leiviskää ( 3375 kg ), mistä oli kuittaus ”Safflax 10.  November 1556” (no 6213 s.56). Matkan varrella nälkiintynyt ja palellut sotaväki oli ryöstänyt taloja ja jopa tappanutkin (Pi s.619). Rauha venäläisten kanssa solmittiin talvella 1557.  ”Rauhanhierojana” mukana ollut piispa Mikael Agricola kuoli keväällä 1557 paluumatkallaan Moskovasta Venäjän rajalla Kuolemanjärvellä. Vuonna 1558  Venäjä hyökkäsi Viroon, josta saksalaisen ritarikunnan ote oli irtoamassa. Myös Ruotsi meni  Kustaa Vaasan kuoltua vuonna 1560 saaliinjaolle ja  se otti  vuonna 1561 haltuunsa Tallinnan (Po s.276-s.277).

 


2.3  Savon pohjoisosan vanhoista kulkuteistä pohjoiseen

Läntinen kulkureitti Tavisalmelta Ouluun kulki Onkivedelle, Iisalmeen, Vieremälle, Salahmille (Salamajärvi) ja Rotimojärven Rahajärvelle. Rahajärveltä oli päästävä jokia pitkin ja kannaksen yli silloisen Maanselänlammin tienoilla Oulujärven vesistään kuuluvaan Saaresjärveen. Se sijaitsi siis  Kajaanin puolella. Vuoden 1641 Kuopion kesäkäräjillä lukuisia talonpoika sakottiin, koska nämä eivät menneet sillan rakennustöihin. Syytettyjen listalta löytyi mm. Maaningalta Haloset, Kinnuset, Kockoset ja Krister Leskinen ja sekä Jääskeläinen. Maanigan pohjoispuolelta Hiltunen, Hyvönen (Hyvärinen), Kettunen ja Kurvinen; kaksi viimeksi mainittua Vieremältä. Asiakirjassa ei mainita sillan paikkaa. Tie Iisalmen suunnasta pohjoiseen Salahmin kautta oli olemassa ainakin jo vuonna 1646. Sen vuoden Iisalmen syyskäräjillä (s.554 ->) mainitaan Salahmilla sijaitseva Kotvakkojoen silta, jonka ilmeisesti kunnostamisesta Johan Rautaparta oli haastanut salahmilaisen Per Mackosen.

Kajaanin vapaaherrakunnan  saaneen Kreivi Pehr Brahen hallinnon alussa 1650 oli tie mm. Iisalmen kautta  Savosta Oulujärven suuntaan. Jo vuoden 1647 Kuopion kesäkäräjillä Per Andersson Hansk kertoi menettäneensä ratsuhevosensa Olof Mortensson Vartiaisen kelvottoman sillan takia edellisenä talvena. Vartiainen myönsi asian ja tiesi vielä, että Hansk oli ostanut hevosen "ryssiltä" 120 kuparitaalarilla. Vartiaisten maita sijaitsi vuoden 1675 tienoilla Siilinjärven Jälänjärven alueella (kk 1775). Täällä näyttää jo olleen tie todennäköisesti pohjoisen suuntaan.

Vuoden 1649 Iisalmen kesäkäräjillä käy selville, kuinka myös Pielavedeltä Kainuun suuntaan kulki vanha 4 peninkulman "mil" maantie, jonka sillat pitäisi tehdä. Mainitaan kivisilta "under Tawinkala"! Samoilla käräjillä luetellaan Iisalmen kestikievarit alkaen Kuopion puolelta Siilinjärven Koivujärvellä sijainneesta Ivar Savolaisen kievarista. Siitä oli 3,5 peninkulmaa Pajujärven Nils Ruotsalaisen kievariin, sitten 2 peninkulmaa Lapinlahdelle, jossa Lars Matson piti kievaria. Tästä taas 3 peninkulmaa Nerkoolle Påhl Ulmasen kievariin, sitten taas 3 peninkulmaa Iisalmelle Anders Karakaisen kievariin. Seuraava etappi oli 3 peninkulmaa Vieremän Hans Kurviselle, josta samoin välimatkoin mentiin Salamajärvelle (Salahmille) Pol Mackoselle ja lopuksi Rotimojärven Nissilään Pol Nissisen kievariin. Tästä pohjoiseen seuraava etappi oli ilmeisesti Pohjanmaan puolella Saaresmäessä. Kuopion puolella Koivujärven eteläpuolella Savilahdessa oli nimismies Hans Taskisella kievari ja sitä ennen Puutosalmella vanha kievari nyt Henrik Hyvärisen pitämänä. Tästä löytyy myös erillinen HTML - artikkeli.

Vuoden 1651 Iisalmen talvikäräjillä Iisalmen ja Kajaanin välillä asuva rahvas velvoitettiin rakentamaan ja korjaamaan sillat. Saman vuoden kesäkäräjillä rahvaan piti rakentaa ilmeisesti lautta "en flottare" Paloistenkylän ja kirkonkylän välille luultavasti Paloisvirran (Palandon) yli etelästä Lapinlahden suunnalta. Myös Sonkajärven asukkaat velvoitettiin rakentamaan "upprätta" siltoja välille Salahmi - Nissilä. Tässä yhteydessä mainitaan erityisesti Lars Rönkä. Edellä mainitun vuoden Kajaanin talvikäräjillä puuhattiin kestikievarien järjestämistä Saresmäki - Wuolijoki - Manamansalo - koko Kajaanin alueelle, siis mm. Saaremäestä pohjoiseen.Vuoden 1652 Kajaaninlinna talvikäräjillä kehotettiin rahvasta rakentamaan siltoja Oulujärven länsipäästä Vuolijoelta Saaresmäen "Sarismäki" kautta etelään Vieremän Rotimojärveä kohti. Tämän tien ilmeisesti piti jatkua Savon puolelle Rahajärven ja Rotimojärven välisen joen yli. Salon pitäjän talvikäräjillä 1553 suunniteltiin yhdistää Oulujärvi ja Siikajoki "at grofwa Cajana träsk in til Siikajoki Åår" ... " watnet om wåren flyger mycket högt".

Vuoden 1655 Iisalmen talvikäräjillä rahvasta kehotetaan siltojen rakentamiseen ja teiden raivaamiseen. Saman vuoden kesäkäräjillä puhutaan jo Paloisten sillasta ja sen yhteydessä Kuopion asukkaista, joiden ilmeisesti pitäisi osallistua sillan rakentamiseen. Iisalmesta etelään Lapinlahdelle asti on harjumaastoa, johon tie on helppo rakentaa ja myös hoitaa. Ehkä jonkinlainen tie oli jo Maaningan Käärmelahdesta Lapinlahdelle. Vuonna 1673 mainitaan kestikievareista välillä Iisalmi - Saaresmäki (no 9160 s.156->).

Vuoden 1694 Iisalmen syyskäräjillä (s.98) maaherra patisti taas savolaisia kunnostamaan tätä tietä Rahajärven suon yli Kajaanin linnalääninpuolelle. Kehotuksessa mainitaan myös rajalla sijaitsevan  Rahajärven sillan korjaaminen. Tämä Rahajärvi sijaitsi Vieremän Rotimojärven länsipuolella. Professori Saloheimo sijoittaa sen jostain syystä Sukevan koillispuolelle (Sa s.384). Tie Siilinjärveltä pohjoiseen Maaningan ohi on ollut jo v. 1711 käytössä, koska hamulalaisen Lars Wäänäsen hevonen oli murtanut jalkansa huonokuntoisella Käärmelahden sillalla (tk 1712 Kuopio s.18). Samalla velvoitettiin Krister Tuovinen, Philiph Hyttinen ja Staffan Kiminki korvaamaan 40 karoliinin arvoinen hevonen. Sillan muutama tukki oli romahtanut. Se sijaitsi talvi ja kesätiellä "i Landwägen". Iisalmen Haapajärvellä oli talvitie vuonna 1677 (kk Iisalmi) ja Maaningan Wiannalta löytyi Iisalmen talvitie vuonna 1758 (sk Kuopio).

Muutamat Maaningan alueella asuvat olivat hankkineet kaukopalstoja koillisesta Nilsiän Syvärinjärven pohjoispuolelta. Tuovilanlahden Tuovisten maita sijaitsi Sotkamon Laakajärven rannalla sekä sen lounaispuolella. He lienevät menneet sinne kulkemalla ensin Onkivettä pitkin pohjoiseen Iisalmen Paloistenvirralle (Palannon kalastamo). Sitä kautta veneillä pääsi itään Hernejärvelle, johon laski Sonkajärveltä virtaava Matkusjoki. Tästä he voivat kulkea jokia pitkin muutaman kannaksen ylitettyään itään Nurmijoelle. Siitä pääsi ehkä useaakin reittiä vielä idemmäksi mm. heidän Mikkelinmäen alueella sijaitseville palstoilleen. Laakajärvelle pääsi myös verraten lyhyiden jalkataipaleiden kautta Sonkajärveltä. Talvella soiden, jokien ja järvien jäädyttyä voitiin kulkea suorempia reittejä, ellei runsas lumi tullut esteeksi. Tuovisten naapureina Maaningalla asui Kokkosia (Kockaisia), joita muutti yhdessä näiden kanssa 1600-luvun lopussa Nilsiän länsipuolelle Halunalle sekä myös Syvärin pohjoispuolisille maille

Maaningan Käärmelahden alueella alunperin asuneiden Jääskeläisten ja Venäläisten kaukopalstat löytyivät Tuovisten palstojen eteläpuolelta lähempänä Syväriä. Ne he saivat melko myöhään lähellä 1600-luvun taitetta. Ensin mainittujen omistama Siikamäki (Pi s.196) sijaitsi Sälevänjärven itäpuolella. Michel Venäläisen palstat olivat Korpisentaival, Älänteentaival ja Korkeakosken itämaa (Pi s194). Korkeakoski löytyy Älänteestä laskevasta Tiilikanjoesta ja Korpinen Älänteen länsipuolelta. Älänteen kupeella sijaitsee myös Venäänmäki, jonka nimi saattaa liittyä sukunimeen Venäläinen tai vanhaan Älänteen kautta kulkevaan Venäjänrajaan. Jääskeläiset ja Venäläiset todennäköisesti menivät kaukopalstoilleen Onkiveden eteläpäähän idästä laskevan Ala-Pitkän järven kautta. Sitten he jatkoivat pieniä järviä ja jokia pitkin Varpaisjärven eteläpuolelle ehkä Kivijärveen. Sieltä pääsi ainakin kevättulvien aikaan lyhyiden vetotaivalten yli Syvärin pohjoispäähään Urimolahteen laskevalle joelle. Ala-Pitkältä voitiin kulkea myös Reittion kautta Tahkovuoren pohjoispuolelle Syvärin Jouhilahteen. Syväriltä kaukopalstoille voitiin jatkaa Tiilikanjokea pitkin.

Myös Pielaveden kautta kuljettiin Savosta pohjoiseen, mistä edellä jo kerrottiin. Niitä kulkureittejä en ole tarkastellut lähemmin. Pielaveden kautta tai sen ohi suuntautui liikennettä ja uudisasukkaita myös länteen vanhaan Hämeen erämaahan esimerkiksi Rautalammille. Sitä kautta kuljettiin myös Pohjanmaalle tai tultiin Ruotsista jopa Pohjanlahden ympäri kulkien. Näin teki vuonna 1600 venäläisten suuri retkikunta, kun se palasi Tukholmasta Savon kautta kotimaahansa. Kevättalvella 1598 Suomen kuningasmieliset johtohenkilöt suunnittelivat Oulunlinnan valtaamista. Ainakin savolaisten eräs päällikkö Salomon Ille nihteineen kulki Leppävirran ja luultavasti sen jälkeen Pielaveden kautta Pohjanmaan suuntaan. Maaliskuussa 1599 savolaisten päällikkö Ambrosius Henriksson ryösteli nihteineen Pohjanmaan puolella Haapajärvellä. Hänen kulkureittinsä on hiukan epävarma. Joka tapauksessa hän oli yöpynyt Varkaudessa, mutta sitten hän saattoi mennä Haapajärvelle myös Suonenjoen ja Keiteleen kautta. Näistä matkoista kerrotaan lisää myöhemmin.

 

 

Kivisilta Nilsiän kirkonkylään 1920 - luvulla kuvattuna etelästä ns. Ikolanaution rannasta.
Maisemallisesti ne olivat kauniita rakennelmia. Vasemmalla näkyy Nilsiän kirkon torni.
Tähän rakennettu "Virransilta" mainitaan vuoden 1764 Kuopion kesäkäräjillä. Kivisilta
oli tehty myös 5 km etelämmäksi Kuopion suuntaan Kumpusenjoen yli. Se lienee
rakennettu 1760 - luvulla tai jopa aikaisemmin. Sen kautta linjattiin tie Siilinjärveltä
Nilsiään vuonna 1798 (sk Kuopio §2). Yllä näkyvän kuvan on ottanut Heikki Pasanen
Vuotjärvi Harju / Juhani Pasanen.

 

 

2.4  Tavisalmen kartanosta vuonna 1557

Vuoden 1556 Savonlinnan tileistä lähtien alkavat näkyä tarkemmat tiedot myös Tavisalmen kartanosta. Vuoden 1557 tilien mukaan edellisenä vuonna  1556  kartanon väen palkkaukseen oli käytetty rahaa mm. seuraavasti (no 6255 s.45): vouti Per Jönsson itse vuosipalkka 30 mrk,   ja edellisen vuoden nihdin palkka 14 mrk sekä  vaateraha 9 mrk,  Hindrik kartanon kirjuri 20 mrk, aitanemäntä  Kadrin 10 mrk  ja  4  rengille  2 mrk ja yhdelle 1 mrk 6 äyriä eli  yhteensä 92 mrk  6 äyriä. Tallirenki Joan oli ilmoittanut työhevosten määräksi 5 kpl (no 6255 s.37). Rahapalkalle – tai kartanon muille etuuksille olivat edellisten lisäksi päässeet Knut Lydicksson (Lyytikäinen), Magnus Andersson, P Laitinen, Antti Marainen, Erich Polsson.  Kartanon palvelijoiksi on ilmoitettu Nils Haraldsson, Hans von Lybeck, Nils Olofsson, Knut Henricsson ja kirjuri Henrik Simonsson (no 6256  s.43). Lisäksi mainitaan saran ja palttinan saajat  Rizel Pohldotter ja Pohl Tihinen. Viimeksi mainitut ja aikaisemmin esille tulleet Elin Polsdotter sekä Kirstin Polsdotter saivat 10 kyynärää (6 m) sarkaa sekä jotkut myös saman verran palttinaa. Näitä kartano vuonna 1557 oli vaihtanut ryssiltä veroina saatuja 10 punaketun nahkaa vastaan;  sarkaa  145 kyynärää ( 87 m) ja palttinaa 35 kyynärää (21 m) (no 6256 s.44).  Kankaat oli kirjattu myydyiksi, mutta toisessa kohtaa ne on kuitattu saaduiksi (no 6255 s.60). Punaketun nahkan arvo saattoi olla jopa  2,5 mrk (no 6253 s.2).  Verotuksessa yhden päivätyön arvo oli vielä 1/2 äyriä, joten ketunnahkan arvo voi vastata peräti 40 työpäivän hintaa!  Vuonna 1549 Savonlinnassa oli yhdellä punaketun nahkalla saatu ryssiltä sarkaa 20  kyynärää, siis noin 12 m  tai (säkki)palttinaa 55 kyynärää eli yli 30 metriä (no 6149 s.54 ja s.33). Jo nyt käytiin mm. Tavisalmen kartanossa  rauhanomaisesti kauppaa ”ryssien”  kanssa, kun vielä edellisenä vuonna oli  jouduttu pelkäämään näiden hyökkäystä. Myös kuninkaan ja korkeiden virkamiesten läsnäolo vuonna 1556 linnassa varmaankin hillitsivät mahdollisia kauppoja koko Savossa. Kartanon alaisiksi maiksi mainitaan vuonna 1587 19 veromarkaa (no 6485 s.5).

 

 

 

Tieto 1   Laatokankarjalaisten ”ryssien” kaupasta Savossa

 

Laatokankarjalaisilla kauppiasperinne oli hyvin vanhaa. Sitä käytiin länteen päin Savoon ja Pohjanmaalle sekä itään mm. Novgorodiin jo vuosituhannen alussa. Käkisalmesta Laatokan kaakkoispäähän ja siitä vanhaa viikinkien kulkureittiä Olhavanjokea pitkin etelään Ilmajärven pohjoispäähän Novgorodiin tuli matkaa alle 400 kilometriä. Merkittävä viikinkien kauppareitti Venäjälle noin vuosina 1060 - 1100 kulki myös Viron Narvajoen, Peipsijärven ja Velikajajoen kautta Polatskiin sekä siitä etelään Kiovaan. Tästä todistuksena ovat lukuisat uudet Viron hopea-aarrelöydöt (HS 27.8.17 A27). Kauppayhteyksiä oli myös saksalaisten kanssa, joita asui mm. Virossa. Kaupanteko oli keskittynyt kauppiasperheille, joita vuoden  1500  tienoilla löytyi Käkisalmesta 58, Sortavalasta 39 ja muistakin keskuksista pienempiä lukumääriä (Ne s.129). Vuodesta 1539 lähtien Ruotsin valtiovalta verotussyistä  halusi keskittää kaupanteon kaupunkeihin tai joihinkin tiettyihin markkinapaikkoihin (Pi s.409). Ns. maakauppa oli kiellettyä, mutta kieltoa kierrettiin ylempien viranomaisten ärhentelyistä huolimatta jatkuvasti. Savonlinnan väki ja sotilaat pitivät kauppaa venäläisten kanssa etuoikeutenaan (Pi s.413). Ehkä entinen sotilas Tavisalmen vouti Per Jönsson käytti  tätä oikeuttaan ostaessaan tarvitsemiaan kankaita kartanoonsa.  1540 -1550 luvuilla Savossa kauppaa tekivät ilmeisesti vain tietyt karjalaiset kauppiasperheet, jotka tunnettiin hyvin. Näin ollen sodat eivät katkaisseet kauppasuhdetta, mutta niistä oli haittaa kaupan teolle. Muutamia laatokankarjalaisia kauppiaita mainitaan myös nimeltään. Vuonna 1545 Savonlinnassa oli vaihdettu lampaan – jäniksen - ja punaketun nahkoja  vastaan karkeaa ja hienoa palttinaa ”ryssiltä” nimeltään Rigoi, Olexe, Elop, Recka Michill ja Kosma (no 6137 s.48).  Näistä ainakin osan on täytynyt olla suomenkieltä taitavia, koska linnasta ei aina löytynyt edes venäjänkielen taitoista tulkkia.  Myöhemmin, kun englantilaisten sekä näiden jälkeen myös hollantilaisten Vienanmeren kautta Moskovaan suuntautuva kauppa 1550-luvulla tsaari Iivana IV luvalla kasvoi, alettiin sieltä suunnalta tuoda tavaraa Suomeenkin. Ulkomaan kauppa Moskovassa oli itsensä tsaarin käsissä. Vienankarjalaiset laukkuryssät ja itäsuomalaiset kauppiaat  rahtasivat 1670-luvulla  runsaasti erityisesti suolaa ja kankaita, mutta myös mausteita, sokeria ja monia etelän kuivattuja  hedelmiä  Pohjanlahden rannikkokaupunkeihin ja Kajaaniin. Tuotteiden joukossa oli myös pieniä. määriä silkkiä. Vienanmeren suuret suolakeittämöt hoitivat Moskovan suolantarvetta ainakin jo 1400-luvun puolivälistä alkaen (Ko s.334).

 

Savon kartanot, mutta erityisesti Savonlinna kävivät kangaskauppaa  ryssien kanssa lähinnä jäniksen ja ketunnahkoilla. Esimerkiksi vuonna 1559 Juvan Partalaan oli hankittu venäläistä sarkaa 144 kyynärää  (67,4 m) 60 jäniksennahkalla ja yhdellä ketunnahkalla (no 6288 s.4). Ostopaikkaa ei mainita, joten kangasta lienee ostettu paikan päällä. Usein nahkoilla vaihdettiin  ryssiltä  vain värikkäitä kankaita, - lankoja   ja – peittoja.  Saran lisäksi heillä oli  tarjolla mm. hienoa palttinaa ja ryssännahkoja  sekä erityisesti Savonlinnaa varten penkkityynyjä. Kiialan kartanoon heiltä hankittiin  vuonna 1558 myös kaksi ulkolukkoa (no 6269 s.28).  Yhden lukon hinta oli 1 markka 1 äyri, mikä vastasi 5,5 päivätyön arvoa. Näitä lukkoja "wtan låås" oli hankittu jo vuonna 1543 ryssiltä 17 lampaannahkalla 7 kpl myös Savonlinnaan (no 6135 s.45). Viimeksi mainittuna vuonna Savonlinnassa oli vaihdettu  13 ketunnahkalla 130 kpl ryssännahkaa, 14 nahkalla 815 kyynärää (480 m) ryssän palttinaa ja 2 nahkalla  54 kyynärää (32 m) sarkaa  sekä 2 hiusseulaa ”håår såldh” (no 6135 s.44 ja s.45). Lisäksi 228 jäniksennahkalla oli ostettu palttinaa 262 kyynärää (155 m) ja 27 nahkalla sarkaa 18 kyynärää (11 m). Vuonna 1548 Savonlinnaan oli ostettu ryssiltä  5 jäniksennahkalla uusi paloviinapannu (no 6146 s.48) ja vuonna 1553  24 jäniksennahkalla 4 kalaverkkoa (no 6174 s.34).  Ryssännahkoja ja sarkaa vietiin Tukholmaan, viimeksi mainittua mm. vuonna 1548  620 kyynärää (370 m)  (no 6135 s.45 ja no 6146 s. 49). Savonlinnaan oli hankittu vuonna 1549 myös  kaalinsiemeniä 4  jäniksennahkalla ( no 6249 s.54). Lumivalkeat metsäjäniksen talvinahkat olivat arvossaan mm.  Keski-Euroopassa ja nähtävästi myös Venäjällä. Vuonna 1549  ryssiltä oli saatu sarkaa 1,5 jäniksennahkalla 1 kyynärä  (0,6 m)  ja  parempaa palttinaa 1 nahkalla   1   27/67 kyynärää eli 0,83 metriä (no 6149 s.33). Edellä mainittiin, kuinka yhdellä punaketun nahkalla näiltä oli saatu sarkaa 20 kyynärää, siis noin 12 m  tai (säkki)palttinaa 55 kyynärää eli yli 30 metriä (no 6149 s.54 ja s.33). Paremman sarkakaupan ryssien kanssa oli tehnyt vuonna 1557 Olof Rennare Rantasalmen kartanossa. Hän oli saanut  sitä 3 ketunnahkalla 72 kyynärää. Siis yhdellä nahkalla oli saatu sitä 24 kyynärää eli noin 14 m  (no 6248 s.29).  Vielä vuonna 1559 Savonlinnaan heiltä  oli ostettu 12 punaketulla  240 kyynärää (142 m) sarkaa ja  12 jäniksennahkalla 12 kyynärää (7,2 m) hienoa palttinaa (no 6254 s.72). Ainakin 1540 – luvun alussa ”ryssiltä” oli koottu myös veroa. Tilien mukaan  40 ketunnahkasta oli otettu veroiksi  13 ketunnahkaa eli veroiksi oli mennnyt joka kolmas nahka (no 6124 -35 s.106).

 

 

 

 Lumivalkea metsäjänis  Eijan saaliina 27. joulukuuta vuonna 2006 Vuotjärven Hipanniemellä.

Savon kulttuurihistorian mukaan (Räsänen) ”Hippa” oli metsänkuningas, joka ajoi saaliin esiin.

Hippa  on nähtävästi ollut kotona omalla niemellään. / PP

 

 

Vuonna 1561  Rantasalmen käräjillä tuomittiin ilmeisesti sääminkiläisiä erilaisista yhteyksistä  ”venäläisiin”  kauppiaisiin (no 6326 s.26). Syytöksen mukaan Heinävedenjärven lähellä asuneet talonpojat  Henrik (Jönsson) Puustinen,  Jakob Immonen ja Henrik Muukkonen olivat kuljettaneet ryssiä  ympäri lääniä, neuvoneet näille kaikki tiet ja harjoittaneet  maakauppaa. P Hansson oli varastanut ryssiltä jäniksennahkoja ja toiset kätkeneet ne. Varas tuomittiin hirteen, mutta armahdettiin. Venäläisten liikkumiseen sisämaassa suhtauduttiin maakaupan käymisen lisäksi todennäköisesti  myös näiden vakoilun pelossa kielteisesti. Savonlinnassa ja Rantasalmella alettiin nyt pitää kirjaa ”tiellä kulkijoista”.

 

 

Kartanoon oli rakennettu vuoden aikana mm.  2 tupaa, ruokahuone, sauna, mallashuone, vankila "etth fånngehus" sekä kylmiöllä,  ehkä kellarilla varustettu keittohuone ”kockehuus” (no 6255 s.56). Näiden kattoihin oli käytetty verotuohia noin  1100 kappaletta , joista   tupaan 420 kpl, ruokahuoneeseen 300 kpl, saunaan 160 kpl, mallashuoneeseen 150 kpl, keittohuoneen kylmiöön 60 kpl (no 6256 s.43). Tukkeja em. rakennuksiin oli kulunut  570 kpl ja lautoja  49 tolttia  3 kpl  eli 591 kpl (no 6255 s.55). Rakentamista olivat avustaneet seudun talonpojat 251 päivätyöllä (no 6255 s.56). Kartano oli saanut apuveroina talonpojilta mm. 565 tukkia, 42 tolttia (n. 500) lautaa, 4 lehmää, 16 lintua ja 4 jänistä (no 625 s. 22). Viljaa jauhettiin vielä jauhinkivillä, joita löytyi kaksi paria. Myös kaurasta jauhettiin ryynien ohella jauhoja, josta leivottiin leipää. Kartanosta sai jo palkkaa tiilentekijä, mutta tiilejä ei vielä vuonna 1557  mainita kartanon tileissä. Ehkä tiiliuunia vasta nyt pystytettiin. Joan P  Tilmakare oli jo vuonna 1552 hankkinut tilan Tuusniemen seudulta. Oliko miehellä jo silloin pitäjässä tiedossa tiilentekoa?  Talonpojilta saadusta veroraudasta oli omassa pajassa käytetty  6 leiviskää 2 naulaa (n. 52 kg). Rauta lienee valmistettu suomalmista tai järvimalmista kuumentamalla sitä useaan kertaan. Veroraudasta oli valmistettu  kahden tuvan oviin ovirautoja  8 kpl, keittiön oveen  2 kpl, lehmänkelloja 2 kpl, multalapio, käsihöylä, oven kahvoja ja  oven haka sekä kynttilänjalkoja.  2 leiviskän 5 naulan  (19 kg) erästä rautaa oli taotu mm. kynttelikköjä,tukkilukkoja, ulkolukkoja, lukkovakka, kattilalevyjä ”flatan tai ffatan” 2 kpl ja kattilarenkaita 1 pari (no 6256 s.41). Polttopuuta oli vuoden aikana käytetty sylihalkoja 8 syltä   ja kuormahalkoja 211 kuormaa (no 6255 s.54). Näiden tilavuuksien suhde on epäselvä. Ehkä kuormahalot olivat lyhempiä? Talia  oli pantu kynttilöihin 1 leiviskä 7 naulaa (11,5 kg ) ja  makkaraan  1 leiviskä 1 naula (n. 9 kg). Sitä oli poltettu 3 leiviskää eli 25,5 kg (no 6255 s.54). Neljänneskuntamiehen verotervaa pitäjästä saatiin 60 leiviskää  eli  510 kg (no 6255 s.35)

 

Tavisalmella  asui  siis vouti Per Jönsson (no 6256 s.74-s.75) ja  "voudin vaimo" Karin. Ilmeisesti maitopuolen asioita hoitava  emäntä "hustru"  Katrin (myös nimimuoto Karin) vuosipalkka oli  10 mrk ( no 6256 s.42). Hänet oli aikaisemmin ilmoitettu aitanemännäksi (no 6255.s.45). Voudin perheen lisäksi kartanossa asuivat kirjuri Henrik Simonsson, alikirjuri Knut Hendersson, kokki Knut Lydycken (Lyytikäinen), alivouti Pol Larsson,  isännöitsijä "redsven" Olof Larsson,  tiilenlyöjä Per Larsson, Magnus Westernick, Nilis Olofsson,  Mats Hansson ja Lasse Andersson. Palvelusväeksi oli  luokiteltu  Anders Marainen, Per Savolainen,  Pol Mickelsson, Staffan Halonen, Per Nilsson, Henrik Magnusson, Per Olofsson, Biritta Polsdotter Baarska (leipuri), Kirstin Polsdotter mallashuoneen nainen, Elin Polsdotter lampolan nainen "ffårkona", Kaisa Nilsdotter, Kaisa Andersdotter sekä Margaret Henriksdotter. Tilien toisen osion mukaan  (no 6256 s.43) kartanossa olivat vouti Per Jonsson, kartanon kirjuri Hindrick  sekä palvelusväkeä Knut Lyytikäinen, Magnus Andersson, Per Laitinen, Anders Marainen, Eric Polsson ja Urik (?) Polsson. Palvelusväki oli saanut palkakseen 5 lampaannahkaa. Lisäksi mainitaan rahaa lainanneet ehkä sotilaat Nils Haraldsson, Hans  von Lybeck (Hans Lyypekistä) ja Nils Olofsson sekä alikirjuri Knut Hendersson. Halosia asui kartanon naapuritilalla sekä mm. Rantasalmella ja Laitisia mm. Leppävirran pohjoispuolella. Vouti ja  kirjurit olivat nähtävästi kokematonta väkeä.

 

Kartanon voudinpöydän antimia oli koko vuoden nauttinut 19 henkilöä "voudin svenner" (no 6255 s.67) . Näiden ravinnoksi oli  käytetty ruisleipää "svennebröd" 3 lästiä 10,5 tynnyriä  (213 hl ts. 21,3 kuutiometriä). Tämä vastasi kuutiota, jonka särmä on 2,77 m.  Ruokaleipää "spissebröd" oli 6 lästiä 8 tynnyriä  (404 hl eli 40,4 kuutiometriä), voutiolutta  10 tynnyriä (12,6 hl), svenne-olutta  6 (8) lästiä 9 tynnyriä (101 hl) sekä huonompaa ”jälkiolutta” "effterlack" 2 lästiä 7 tynnyriä ts. n. 39 hl (no 6255 s.67).  Suluissa mainittujen arvojen laskemisessa  on käytetty leipämäärissä viljalästin tilavuutta 65 hl ja nestemäärissä nestelästin 15 hl vetoisuutta. Svenne-oluen myyntihinta ol  3 mrk (?)/ tynnyri (no 6255 s.26). Oluttynnyrin sai siis 48 päivätyöllä!  Paistetut leipämäärät ovat varsin suuria.  Niitä kaikkia tuskin pystyttiin paistamaan kartanon uuneissa. Tosin vieraan sotaväen tarpeisiin sitä lienee ollut pakkoa leipoa paljon. Nimismies Hartvik Andersson oli kerännyt leipää veroina talonpojilta 4 lästiä 1 tynnyrin (260 hl)  verran sekä maltaita  8 puntaa 1 panni eli 45 hl  (no 6255 s.73).

 

 Palvelusväen ravinnoksi oli käytetty runsaasti  kalaa, kuten haukea ja jopa suolasiikaa yli 3 tynnyriä 3 nelikkoa (noin 400 kg)  sekä lampaanlihaa, makkaraa sekä voita 6 leiviskää 13 naulaa eli lähes 57  kg (no 6255 s.68).  Vuoden aikana yhtä henkeä kohti oli laskettu: viljaa  11,5 span eli 10,4 hl  (sisältänee myös oluen!), voi  4,5 naulaa (1,9 kg), humalaa 7,5 naulaa (3,2 kg),  suolaa  1 leiviskä 12 naulaa (13,6 kg),  nauriita 1 tynnyri 1 nelikko,  lihaa ja läskiä 3 leiviskää (25,5 kg),  suolakalaa 0,5 tynnyriä (60 kg), 3 leiviskää 13 naulaa (91 kg)  sekä kuivaa kalaa 1 leiviskä 11 naulaa (13,2 kg).  Liha ja läski sisältävät myös makkaran, jota kartanossa valmistettiin mm.  maksasta ja verestä (no 6255 s.39).

 

Verolintuja ja - jäniksiä sekä kanoja  annettiin ravinnoksi käräjillä, joita oli vuoden aikana pidetty 3 kpl ja  jotka kestivät kukin 2 vuorokautta (no 6255 s.69). Käräjävieraat olivat saaneet ravinnokseen palvelusväen leipää (svennebröd)  4,5 tynnyriä, voutiolutta 8 tynnyriä (1000 litraa), palvelusväen olutta 4 tynnyriä (500 litraa), ryynejä 2 kolmasta (54 litraa), ruisjauhoja 2 kolmasta (36 litraa), voita 2 leiviskää 3 naulaa (18 kg), kanoja 7 kpl, munia 200 kpl, lintuja 16 kpl (s.51),  jäniksiä 4 kpl,  suolaa 1 leiviskä 16 naulaa (6,8 kg), naudanlihaa 0,5 leiviskää (4,3 kg),  lampaanlihaa 11 ruhoa (56 kg),  kinkkuja  3 kpl,  suolasiika 0,5 tynnyriä (60 kg),  suolakalaa  5 leiviskää 5 naulaa (47 kg),  kuivaa ruokakalaa  2 leiviskää 8 naulaa (20 kg) ja  läskiä 2 leiviskää (17 kg). Käräjät näyttävät olleen varsin ”kosteita”  tilaisuuksia. Ehkä siinä sivussa on jaettu oikeuttakin. Lintuja oli saatu eräinä  veroina 15 kpl (no 6255 s.31). Lampaanruho ”kropp”  painoi 5,1 kg, koska  11 ruhon paino oli ollut 6 leiviskää 12 naulaa  (no 6255 s.32). 1 naula läskiä vastasi  2 naulaa naudanlihaa (no 6255 s.32)! Pitäjästä oli veroina saatu läskiä 1 kipunta 11 leiviskää eli noin 263 kg.

 

Lautamiehinä vuoden 1557 syyskäräjillä (no 6256 s.33->) toimivat mm. Lauri Nissinen (Vieremä), Paavo Suuripää, Niilo Ruotsalainen ja  Pekka Ollikainen. Talvikäräjillä tuomittiin kuljetustehtävistä kieltäytyneitä mm. Olli Kähkönen, Niilo Kaikkonen, Lauri Kauppinen ja Tahvo Rotinen (Ruottinen), jotka asuivat Maaningan pohjoispuolella. Kesäkäräjillä sakot sai  seppä (P) Haloinen, koska oli lyönyt paria miestä (no 6256 s.35).

 

Kartanossa oli ollut Savonlinnan päällikön Kustaa Fincken vaatimuksesta  4 härkää (no 6255 s.55). Lisäksi siellä oli ruokittu  talven yli 8 lehmää, 2 hiehoa, 50  lammasta  ja 11 vuohta.  Tähän oli kulunut heiniä 28 talvikuormaa 1 parmas  (n. 5 760 kg) sekä olkea 24 kuormaa. Pitäjästä oli saatu veroina heinää 96 talvikuormaa ja kartanon omilta niityiltä 25 talvikuormaa sekä hiukan myös saarilta (no 6255 s.36). Näin  kartano oli saanut kokoon  124 talvikuormaa heiniä. Se oli vielä siis lähes omavarainen heinien suhteen. Veroheiniä ei tarvinnut juurikaan käyttää. Olkea  oli käytetty karjan pahnoiksi ja  lantaan  578  kupoa (no 6255 s.56). Maavouti Jakob Persson lähettänyt sinne pitäjästä veroina saadut 40 lammasta, yhden pukin ja 15 vuohta (no 6255 s.30-s.31). Kuninkaan ohjeen mukaan kartanon piti olla myös karjan suhteen omavarainen.  Vuohia kasvatettiin  Kuopion pitäjässä yleisesti vielä 1600-luvun lopulle asti. Sinne vietiin 2 englantilaista siitospässiä sekä myös ruotsalaisia lampaita  50 kpl (no 6255 s.63).  Näissä tarkennustiedoissa  mainitaan vielä  mm. kartanon 50 ruotsalaista lammasta, 17 vuohta, sikoja 4 sekä kanoja 17(no 6255 s.63).  Navetta näyttää siis lehmäluvun perusteella olevan vielä samankokoinen kuin vuonna 1544. Yhden lehmän vointuotoksi vuodessa nimismies Hartvik Andersson oli arvioinut Tavisalmen pitäjässä  3 leiviskäksi  4,5 naulaksi Tukholman painoissa, mikä oli noin  21 kg  Savonlinnan painoissa (no 6255 s.30). Toisaalla  (no 6256 s.41) kartanon 8 lehmästä  ilmoitetaan saadun voita 16 leiviskää 6 naulaa (no 6255 s.41), mikä on hiukan yli 2 leiviskää (17,3 kg) lehmää kohti. Nimismiehen arvio lienee ollut liian suuri. Karjatappioita syntyi silloinkin (no 6256 s.40).  Keväällä siellä oli kuollut  3 vuohta, 5 lammasta, 18 karitsaa ja 4 pikkuvuohta sekä vasikoita  4 kpl.  Kuolleiden eläinten nahkat oli kuitenkin otettu talteen. Kartanon 15  lampaasta oli saatu villaa 2 leiviskää 2 naulaa (17,85 kg),  joten lammasta kohti sitä olisi keritty  noin 1,2 kg vuodessa (no 6256 s.40).  Rantasalmen kartanossa lampaan keskimääräiseksi villantuotoksi vuodessa mainitaan 2,2 naulaa eli  n. 1,1 kiloa  (no 6148 s.29). Lampaita oli teurastettu 42 kpl ja vuohia 5 kpl  (no 6255 s.39).

 

 Nimismiehen mukaan oli saatu kartanoon 4 emälammasta (tackor),  vuotuisina veroina 146 lammasta, kymmenysmiehiltä 50 lammasta ja Kustaa Finckeltä linnasta 2 kpl. Kartanon omia lampaita oli 32 kpl ja maavoudilta oli saatu vielä 40 lammasta, joten niitä oli kaikkiaan 274 kpl (no 6255 s.30). Lampaita oli teurastettu 42 kpl ja vuohia 5 kpl (no 6255 s.39). Lampaannahkoja oli annettu palkaksi 4 rengille 20 kpl ja käytetty ikkunapergamentiksi   6 tupaikkunaan   6 kpl.  Siis yhteen ikkunaan oli tarvittu 1 lampaannahka (no 6255 s.53).

 

Tavisalmessa oli kylvetty viljaa (voi kylvää) seuraavasti: eteläkartanon peltoon  6 puntaa, pohjoiskartanon 5 puntaa ja siltakartanon  1,5 puntaa (no 6255 s.23 ). Tarkennustiedon mukaan ruista oli kylvetty eteläkartanon peltoon  (syksyllä 1556) 3 puntaa 1 panni eli 17,4 hl, ohraa pohjoiskartanon peltoon  4 puntaa (22 hl) sekä myös siltakartanon peltoon 1 punta 3,5 pannia, siis 8,7 hl (no 6255 s.46).  Kaskea oli  poltettu seudun talonpoikien tapaan.  Eteläkartanon  kaskeen oli pantu ohraa  2 puntaa ts. 11 hl (no 6255 s.46).  Ohraa oli annettu  pitäjän diakalle  4  kolmasta. Kauraa oli kylvetty (no 6255 s.47)  eteläkartanon peltoon keväällä 1557  1 punta 1,5 pannia eli noin 6,9 hl (no 6255 s.42). Kauraa oli ollut myös kaskimaalla (no 6255 s.39). Sitä oli toimitettu Rantasalmen kartanoon 1 punta (5,5 hl). Kartanon 5 työhevosta olivat saaneet sitä talvella 9 pannia 2,5 kolmasta. Kylvöjen yhteismäärät olivat: ruis 3 puntaa 1 panni (17,4 hl), ohra 7 puntaa 3,5 pannia (41,7 hl), kaura 1 punta 1,5 pannia (6,9 hl) ja herneet 1,5 pannia (1,4 hl) (no 6255 s.57). Nauris  oli siihen aikaan tärkeä ravinnonlähde. Niitä oli  kylvetty 1 lusikallinen  ja satona saatu  5 tynnyriä nauriita (no 6255 s. 28). Hernettä oli kylvetty kartanossa keväällä  1557 vuoden 1558 tilitykseen 1,5  pannia eli 135 litraa (no 6255 s.47) ja käytetty ravinnoksi 1 panni 4 kolmasta 6 kappaa eli noin 190 litraa.  Nimismies Hartvikin mukaan kartanossa oli herneitä noin tynnyrin verran (no 6255 s.28).

 

 Tavisalmella Eteläkartanoon lienee kuulunut lännestä Ruokoniemen eteläosa ja Tavinjärven alue. Kartanon laajoja maita sijaitsi melko kaukana pohjoisessa Onkiveden eteläpään saarilla ja Hämeenmäellä, joissa kuitenkin näyttää olleen vain kaskia. Pohjoiskartanoon kuului kuitenkin myös peltomaata, joten siihen lienee luettu osa Taviniemeä. Siltakartanossakin oli peltomaata, joten siihen nähtävästi laskettiin Mustasaari eli nykyinen Hussolansaari ja ainakin  osa Tavisalmen länsipuolen aluetta ja ehkä myös Taviniemen kärki. Matkasalmensaaressa oli  siis pieni  niitty. Muissakin kuninkaankartanoissa käytettiin nimityksiä etelä- ja pohjoiskartano.

 

  Kartanon tämän vuoden satoisuustiedot ovat epäselvät (no 6256 s.69). Niistä kuitenkin selviää kasvutieto ohran osalta (no 6255 s.70). Vouti  Per Jönsson oli arvioinut etukäteen tileihinsä ohran 4 punnan (22 hl) vuosikasvun hiukan yli 5-kertaiseksi. Arvio oli kuitenkin ollut liian pieni. Sato oli ollut 8 – kertainen, joten hän oli jäänyt velkaa 7 puntaa. Se oli tehnyt rahassa 126  markkaa.

 

 Niityt olivat tuottaneet heinää   yhteensä 25 talvikuormaa eli noin 4 900 kg  (no 6255 s.23 ja no 6256 s.37).   Tarkemmin eriteltyinä Tavisalmen niityt ja niiden tuotto vuodelta 1556 vuoden 1557 tilitykseen (no 6255 s.36) oli parmaksina (51 kg) ilmoitettuina seuraavat:  Taviniemi 14 , Koivuniemi 5, Pajuluoto 4, Hyvärinkartt 20, Käärmelahti 10, Pirttilahti 10, Venelahti 4, Pöljansalmi 8, Viannantaipale 4, Sääskiharju 7 ja  Haataisenpelto  14 kuormaa. Näistä siis koostui 25 talvikuormaa heinää.  Näiden lisäksi oli niittysaarista korjattu heinää parmaksina ilmoitettuna seuraavat määrät :   Hyvärinsaari  3 , Koivusaari 2 , Mylly (Myllu)saari  3  ja  Matkasalmensaari 4   eli  yhteensä 12 parmasta.  Päivätöiden yhteydessä mainitaan heinäntekoa Sääskiharjulla ja Mustesalmella sekä kaskenhakkuuta Mustesaarella (no 6255 s.56)!  Edellä mainittiin, että talonpojat olivat maksaneet heinäveroina  96 talvikuormaa eli noin 19 600 kg heinää (no 6255 s.36).

 

Talonpojat  olivat tehneet päivätöitä  em.  2 tuvan, mallashuoneen, saunan, vankilan, keittohuoneen ja sen yhteyteen nikkaroidun kylmiön (kellarin) pystyttämiseen  251 kpl  (no 6255 s.56).  Näinä vaikeina aikoina  jokaisen talonpojan täytyi hengissä selvitäkseen osata rakentaa  tupa tai sauna, joten kartanon apukirvesmiehet ovat olleet ammattiväkeä. Päivätöiden tekeminen Tavisalmella ei ollut kiinnostanut pitäjän eteläosan Leppävirran seudun asukkaita. Heille siitä ei tuntunut ilmeisesti olevan muuta, kuin vaivaa. Monet talonpojat saivat kesäkäräjillä sakot, koska ”eivät tulleet rakentamaan kuninkaallisen majesteetin kartanoa, vaikka olivat jo ottaneet vastaan ruokaa ja  palkkaa” (no 6256 s.35). Talonpoikia oli rasitettu  myös 21 päivätyöllä, kun ohraa oli korjattu 2 lästiä ja 1 punta (135 hl).   Päivätyötä oli käytetty mm.  16 parmaksen (810 kg) korjaamiseen Käärmelahdesta 9 kpl ja Pöljänsalmella 10 parmaksen (510 kg) korjaamiseen 5 kpl sekä  joitakin vielä kaskenhakkuuseen Maaningansalolla  eli nykyisessä Keskisaaressa (no 6255 s.56). Kaikkiaan heinäntekoon oli käytetty 794 päivätyötä ja saatu 28 parmasta heinää (no 6255 s.56).  Viljan ja heinänkorjuuseen oli tehty 113 päivätyötä, jotka oli kuitenkin kirjattu seuraavan vuoden nimiin (no 6255 s.55). Lannanajoon pellolle ja viljan jauhamiseen oli tehty yhteensä 94 päivätyötä (no 6255 s.56). Kartanolle oli tehty päivätöitä 2892 kpl (no 6255 s.56) ja mukaan lukien nimismiehen vaatimat niitä oli tehty kaikkiaan 3012 kpl (no 6255 s.37). Tämän mukaan pitäjän päivätöistä oli tehty kartanolle  peräti  96 % ja vain 4 %  muuhun toimintaan! Teitä ja siltoja oli pitäjässä vielä niukasti, joten niiden kunnostamiseen ei päivätöitä juurikaan tarvittu. Lisäksi talonpojat joutuivat  tekemään ”pitkiä töitä” eli 20 viikon ja 6 viikon töitä linnaan (no 6255 s.18). Näihin molempiin oli joutunut 4 talonpoikaa, joiden työpanos oli noin 504 päivätyötä (no 6255 s.55). Myös linnan kalastajat käyttivät paikallista väkeä apunaan.  Monet talonpojat olivat korvanneet verohalkokuorman  yhdellä päivätyöllä (no 6255 s.37). Koska päivätyön veroarvo oli 0,5 äyriä, tuli halkokuorman arvoksi sama summa. Halkosylin arvo oli nyt 3 äyriä (no 6255 s.45).  Kartanosta oli toimitettu uuden Oulujärven kuninkaankartanon voudille Olof Perssonille monenlaisia elintarvikkeita sekä myös karjaa, joista kerrotaan  myöhemmin. 2  Nils Haraldsson ja  Lasse  Hansson veivät verohaukea Viipuriin. Matka oli kestänyt kuukauden.  Henrik Simonsson, Pol Larsson ja Tomas Jöransson  veivät verovoita samaan kaupunkiin (no 6256 s.42).  Sieltä hankittiin mm. suolaa 3 säkkiä  ja 2 kattilaa (no 6256 s.41) .

 

Kartano harjoitti kalastusta (no 6255 s.24 ja s.33-s.34 ja ) verotetusta (vuokratusta) "rentade" Ruokosalmen kalastamosta 1 nuotalla, 6 kalaverkolla ja  28 haukiverkolla. Näin oli saatu keväällä  haukea 4 leiviskää (34 kg), säynettä 2 leiviskää (17 kg)  ja kuivaa ruokakalaa 26 leiviskää (221 kg), sekä suolattua ruokakalaa 1 tynnyrin (119 kg) ja nähtävästi syksyllä 6 verkolla siikaa 5 tynnyriä eli lähes 600 kg. Toisen luettelon mukaan (no 6256 s.37) se  oli syksyllä saanut Ruokosalmen verotetusta (linnan) kalastamosta 6 verkolla suolasiikaa 5 tynnyriä (595 kg) ja  suolaräpystä (muikkua) 1 tynnyrin (119 kg)  sekä keväällä suolattua kuivaa haukea   4 leiviskää  (34 kg), suolattua kuivaa säynettä   2 leiviskää (17 kg ja kuivaa ruokakalaa 26 leiviskää (221 kg).  Kuivaa kalaa oli kaikkiaan 32 leiviskää eli 272 kg. Savonlinna oli kalastanut Ruokosalmelta (no 6218 s.15) nuotalla, verkoilla ja vadalla 7,5 tynnyriä siikaa (893 kg), 7 tynnyriä tynnyrikalaa (833 kg), kuivaa haukea 24 leiviskää (204 kg), kuivaa säynettä 4 leiviskää (34 kg), lahnaa 3 leiviskää (26 kg) ja kuivaa ahventa sekä särkeä 44 leiviskää (374 kg).

 

 Savonlinnaan oli lähetetty veroina saatua suolakalaa 10 kipuntaa 9 leiviskää eli 1765 kg, kuivaa haukea 7 kipuntaa 8 leiviskää (1258 kg)  ja kuivaa ruokakalaa 5 kipuntaa 15,5 leiviskää (982 kg)  (no 6255 s.52-s.53 ja no 6256 s.37). Savonlinnan kalastuksesta kerrottiin aikaisemmin, kuinka kullakin järvellä toimi tavallisesti vain yksi linnan  kalastaja, joka käytti apunaan  4 – 6 talonpoikaa (no 6137 s.76  v.1543). Nämä saattoivat olla paikallista väkeä. Kalastus tapahtui  keväisin ja syksyisin noin 12 viikkoa kerrallaan.  Sama käytäntö jatkui 1550-luvulla. Vuonna 1557  linnan kalastamoissa oli häärinyt 12 viikkotalonpoikaa 4 viikon ja 6 talonpoikaa 18 viikon ajan (no 6219 s. 67).

 

 

Tieto 2  Kalan suolauksesta Savossa  

 

Vuonna  1543 Savonlinnassa suolattiin kalaa tynnyriin. Yhteen tynnyriin (119 kg) suolakalaa  pantiin suolaa  13  1/3 naulaa, joten tynnyrikalan suolapitoisuus oli noin  5 %  (no 6135 s.89).

 

Vuonna 1548 Savonlinnassa oli käytetty  15 kipunnan 9 leiviskän kuivan kalan  suolaamiseen suolaa 1 kipunta 2,5 leiviskää, joten suolan osuus oli 7,7 % (no 6146 s.43). Vastaavasti  1 tynnyriin lohta (14 leiviskää) oli käytetty suolaa 4 leiviskää, joten suolan osuus oli 28,6 %! Tämä lohi on ainakin säilynyt hyvin, mutta suolan pois liuottamisessa kokilla on kulunut aikaa.

 

Vuonna   1556 Savonlinnassa siian ja lohen suolauksessa  1  tynnyriin oli pantu  suolaa   1  leiviskä 16 naulaa, joten niiden suolapitoisuus oli  n. 13 %.  Vastaavasti 1 tynnyriin  tynnyrikalaa oli pantu  suolaa  1,5  leiviskää  eli n. 11 % painosta.

Kuivaan kalaan, joka  koostui haukea 2 kipuntaa, siika 5,5 leiviskää, lahnaa 2 kipuntaa 6 leiviskää ja  säynettä 1 kipunta 9 leiviskää   oli  1 kipuntaa kohti pantu  2  leiviskää suolaa, joten sitä oli kulunut  10 %  kuivakalan painosta (no 6204 s.42). Vuonna 1556 mainittiin myös Tavisalmen nimismiehen saama suolaamaton kala ”osaltat fisk” (no 6214 s.25). Se lienee kuivattu varhain keväällä, jolloin ei vielä ollut kärpäsiä munimassa niihin.

 

Syksyllä 1557 Ruokosalmesta oli saatu suolasiikaa 5 tynnyriä ja  suolaräpystä (muikkua) 1 tynnyri (no 6256 s.37). Tähän oli annettu suolaa  8 leiviskää eli 68 kg. Tynnyriä kohti suolaa oli siten käytetty n.  11,3 kg.  Tynnyriin suolatun kalan suolapitoisuus oli noin 9,5  %. Keväällä oli kalaa kuivattu suolattuna. Näin oli saatu kuivaa haukea 4 leiviskää, säynettä 2 leiviskää ja  ruokakalaa eli  lähinnä ahventa ja särkeä  26 leiviskää. Tähän oli annettu suolaa  2 leiviskää. Kiloa kohti suolaa kului 62,5 grammaa.   Kuivaan kalaan oli kulunut suolaa  5,9  % sen painosta. Tässä on huomattava, että ennen kuivausta kalaa pidettiin suolavedessä ehkä vuorokauden. Samaa suolavettä saatettiin käyttää useampaan kertaan ennen sen pois heittämistä, mutta veden mukana suolaa meni runsaasti hukkaan. Kuivattu kala on hyvin kevyttä, joten kiloon mm. kuivaa haukea mahtuu useita kaloja.  

 

 Vuonna 1558  Tavisalmella ehkä veroina saatu 14 tynnyriä kalaa. Siihen oli käytetty suolaa ilmeisesti 5 leiviskää. Kalan suolapitoisuus olisi noin 2,5 %.  Kipuntaan (170 kg) kuivaa kalaa oli suolaa kulunut  1,5 leiviskää, mikä oli 7,5 % kuivakalan painosta (no 6281 s.50).

 

 Vuonna 1559 Rantasalmen kartanossa 1 tynnyriin lohta oli pantu leiviskä suolaa, joten lohen suolapitoisuus oli 7 %. Sama suolapitoisuus oli tynnyriin suolatulla ahvenella ja särjellä, mutta siikatynnyrissä kalan suolapitoisuus oli 14 %?! Kuivattuun haukeen, lahnaan ja säyneeseen sitä oli kulunut 1 leiviskää kohti 12 naulaa eli 5,1 kg! Veroina eteläkarjalaisilta saatuun osakalaan ”lotfisk” suolaa oli pantu tynnyriä kohti 6 naulaa eli vain 2,1 % sen painosta (no 6296 s.41). Vuonna 1559 Rantasalmen Putkilahden kartanossa 10 tynnyriin kalaa oli pantu 5 leiviskää suolaa.  Kalan suolapitoisuus oli 3,6 %  (no 6294 s.42).

 

Vuonna 1561 Rantasalmen kartanossa (no 6328 s.30)     tynnyriin suolakalaa oli pantu  3,5  leiviskää suolaa, jolloin kalan suolapitoisuudeksi tulee 25%. Yhteen leiviskään kuivaa kalaa suolaa oli kulunut 3 naulaa, joten suolaa oli kulunut 15 % tuotteen painosta. Suolaamattomaan tynnyrikalaan ”pundefisk” oli leiviskää kohti käytetty suolaa 1/4 naulaa, josta suolapitoisuudeksi saadaan 2,1 %!?

 

 Vuonna 1559 Tavisalmella 1  tynnyriin ahventa ja särkeä oli kulutettu suolaa 2 leiviskää, joten kalan suolapitoisuus on 14  %! Sama suolapitoisuus oli ollut 27 tynnyrissä verokalaa. Vastaavasti 1 leiviskään  kuivaa ahventa ja särkeä suolaa oli käytetty 4 naulaa (1,7 kg), joten suolaa oli kulutettu noin 20  % kuivakalan painosta !  Edellä todettiin, että kaikkea kulutettua suolaa ei ollut kuivassa kalassa. Kalatynnyrin painona on laskuissa käytetty 119 kg (no 6302 s.38).

 

 Lisäksi  Tavisalmella oli vuonna 1559 suolattu  13  tynnyriä suolakalaa  ja  29  leiviskää kuivaa kalaa eli yhteensä noin 1794 kg. Tähän suolaa  kulunut  34 leiviskää (289 kg) eli   160 g / kg. Ruokakalaan oli käytetty suolaa keskimäärin 16 % sen painosta. Samoin oli suolattu  27 tynnyriä verokalaa, jossa oli  suolaa  22 leiviskää, siis 58 g / kg. Kalojen suolapitoisuus oli  keskimäärin 5,8 % (no 6302B s.27).

 

Savossa tunnettiin myös  ns. riimisuolattu kala. Juvan Partalasta oli vuonna 1558  lähetty Kiialankartanoon "riimisuolattua"  kalaa 9 tynnyriä (no 6268 s.21).

 

Vuonna 1565 Savonlinnassa (no 6377 s.16) suolaa pantiin 1  tynnyriin lohta 1 leiviskä 8 naulaa (10 %), siikaa 1 leiviskä 6 naulaa (9,3 %), tynnyrikalaa 1 leiviskä (7,1 %), 1 leiviskään kuivakalaa 2 naulaa (10 %). Samana vuonna Rantasalmen kartanossa 1 tynnyriin lohta suolaa oli käytetty 2 leiviskää (14 %), 1 tynnyriin ahventa ja  särkeä 1,5 leiviskää (11 %) ja  1 kipuntaan (170 kg) kuivakalaa 1,5 naulaa (0,38 %) (no 6689 s.37).

 

Laskuissa on useimmiten oletettava, että annettu suolamäärä ja kalat olivat jo mukana kalatynnyrin painossa. Kalatynnyrin painona on käytetty  14  leiviskää eli  noin 119 kg (no 6255 s.33).
Vuoden 1591 Savonlinnan tilien mukaan1 leiviskään kuivakalaa oli pantu suola 1 naula (5 % painosta), 1 tynnyriin siikaa (painoksi oletetaan 119 kg) 4 leiviskää (29 %) ja 1 tynnyriin tynnyrikalaa 2 leiviskää (14 %). Lohitynnyrin suolamäärä ei erotu ! (no 6610-11 s.26)

 

 

Kartanon tavaroista vuodelta 1557 löytyy tietoja  useammastakin luettelosta. Veronkantoluettelo  "opbörd" mukaan nimismies Hartvik Andersson oli löytänyt  (no 6256 s.38) kartanosta:  1 lehmän, 1 hiehon, 4 lammasta,  1  vuohen, 2 paria jauhinkiviä, 2 oluenpanoammetta, 3  tukkilukkoa, 2 ulkolukkoa, 1 pari kattilarinkejä, 5 oluttynnyriin liittyvää esinettä "öll trä", 2 vatia, 3 lautasta, 1 kannu ja  ruista  noin 6 hl. Naiset olivat myös olleet ahkeria. Kartanossa (no 6256 s.40) oli  tehty villasta 6 kpl  musta - ja valkoreunaista viittaa  ”medh två wådhar”. Ne olivat   4 kyynärää ja 1 neljännestä eli ainakin 2,5 metriä pitkiä.  Hampusta oli kudottu  3  karkeapalttinaista pöytäliinaa ja  3 käsivaatetta.  

 

Vertailun vuoksi kerrottakoon, että  Juvan Partalan kartanossa (no 6231 - 32)  vuonna 1557  oli kudottu  villasta valko - ja mustareunuksista sarkaa  106 kyynärää  ja  harmaata 44 kyynärää (s.24). Sitä oli  ostettu lisää 20 kyynärää (12 m) luultavasti ryssiltä 60 jäniksennahkalla.  Hienoa ja karkea palttinaa oli valmistettu hampusta  50 kyynärää (29,5 m) sekä ostettu  2 ketunahkalla ryssänpalttinaa 50 kyynärää (s.25). Ainakin Juvalla  osattiin jo kutoa värikästä kangasta. Kuitenkin sitä ja erityisesti hienoa palttinaa ostettiin sielläkin edelleen ryssiltä. Karkeaa palttinaa käytettiin säkkien ja  suurten kavassiveneiden purjeiden tekemiseen.

 

30. marraskuuta 1557 oli tehty Tavisalmenkartanossa inventaario (no 6256 s.68-s.73). Tavaraluettelossa  ( s.71-> ) mainitaan (kupari) kattiloita 2 kpl toinen 8 ja toinen 10 naulan painoinen , kattilalevyjä (flatan tai ffatan) 2 kpl, kattilarinkejä 1 kpl, 9  kirvestä, 7 viikatetta, 12 sirppiä,  3 multa "spanor", 4  rautalapiota, 2  rautakankia "stengher",  6 tukkilukkoa, 4 ulkolukkoa, 1 alasin, 2 lekaa, 2 tongia,  3 ovirautaa, 1 jäätuura,  2 kattilarinkiä, 2 kattilaa  8 naulan (3,4 kg) ja  9  naulan (3,8 kg) painoisia, 50 herrakynttilää, 50 tavallista kynttilää, kynttilänjalkoja,  1 pari höyliä  ”handklöffva”, 1 nahkavällyt, 3 lehmänkelloa, 1 nuotta 180 m, 1 vata 14 syltä (25 m) pitkä, 6 siikaverkkoa, ainakin 8 haukiverkkoa, 1 rautasurvin tai leimasin ” stamp”, 3 ”pöytärautaa”, 3 multahakkuja- tai -lapiota, 2 voirasiaa, 2 pulloa,  40 vatia, 40 lautasta,   10 tuoppia, 3 kannua,  8 palttinasäkkiä, 1 piippukannu, 3  linnatuoppia, 1  leipävakka,  5 jauhovakaa, 2 lukkovakkaa ,  1 kappa,  2 kirnua,  13 maitoammetta "kar",  3 korvoa ”sååff”, 2  " skyckor" jne . Lisäksi sieltä löytyi  mm.  yli 100 kyynärää sarkaa,  6  viittaa eri kokoisia, 3 pöytäliinaa eri kokoja, 5 käsivaatetta eri kokoja, 1  tyynyliina  1 kyynärän, herrakynttilöitä 30 kpl ja tavallisia kynttilöitä (spis)  50 kpl.

 

Osa  tavaroista  oli vaihdettu viljalla  osa  ostettu rahalla. Rukiilla oli hankittu mm.  tynnyriratti, länget "rancker" ja 18 litran eli kolmanneksen  vakkoja 2 kpl (no 6256 s.44). Rahalla  oli ostettu  oluenpanoamme, 4 jauhovakkaa, 2 viljavakkaa,   2  pataa   ja  1 pari jauhinkiviä (no 6256 s.43).

 

 

 

Nuotan säilytys aitassa noin 1920.  Kuva  Raija  Nukarisen Helsinki

 

Tavisalmen pitäjästä vouti oli kerännyt vuotuisina veroina (no 6255  s.38-s.39) mm. rahaa 395 mrk, ruista 5 lästiä 2 puntaa (n. 336 hl) , ohraa 6 lästiä 11 puntaa ( n. 450 hl), kauraa 4 lästiä 5 puntaa (n. 288 hl). Lisäksi viljaveroa keräsivät nimismies, neljänneskuntamiehet ja kymmenyskuntamiehet sekä pappi ja lukkari. Kaikkiaan vouti oli pitäjästä saanut (opborden) viljaa (ruis ja ohra)  25 lästiä 8 puntaa  4 pannia eli 1673  hl (no 6255 s. 27).  Siihen sisältynee myös kartanosta saatu vilja. Nimismiehen mukaan kartanoon oli saatu  hernettä 1 panni 4 kolmasta 8 kappaa siis noin 2 hl (no 6255 s.28) ja voita  veroina ja kartanon 8 lehmästä noin 63 leiviskää Tukholman painoissa eli noin 413 kg (no 6255 s.29-s.30). Vuohia ja pukkeja oli saatu veroina 7, vouti Jacob Perssonilta 6 ja omassa karjakartanossa niitä oli 8 kpl (no 6255 s.31). Sikoja löytyi kaikkiaan 5 kpl ja kanoja oli saatu veroina 24 kpl (no 6255 s.31). Lintuja nimismies oli saanut veroina 15 kpl ja jäniksiä 4 kpl. Naurista kartanon omasta halmeesta oli saatu 5 tynnyriä sekä olkea  veroina 600 kupoa (s.37). Kuivaa kalaa oli koottu eräänä verona 19 kipuntaa 2 leiviskää eli n. 3250 kg (no 6255 s.33).  Maaverona jokaiselta 124 kokoverolta oli vaadittu ruista 2 kolmasta (36 l), ohraa 1 panni (90 l), kauraa 1 panni, voita 2 naulaa (0,85 kg) ja humaloita  1 naula (0,5 kg).  86 puoliverolta veromäärä oli puolet em. määristä.  Näin oli saatu ruista 11 puntaa 4 kolmasta (61 hl), ohraa 2 lästiä 3 puntaa (133 hl), kauraa 2 lästiä 3 puntaa (133 hl), voita 16 leiviskää (136 kg)  ja humaloita 8 leiviskää 14 naulaa (74 kg) (no 6255 s.5->). Jonakin muuna verona (no 6255 s.1-s.5) oli kerätty  vero-ohraa  5 lästiä 6 puntaa (358 hl), kavassiohraa  8 pannia (7,2 hl), verohaukea 2 kipuntaa 2 leiviskää (357 kg) ja ruokakalaa 6 kipuntaa 4 leiviskää (1054 kg). Nimismiehen mukaan  veroina (s.30) oli  saatu veropukkeja 2 kpl, verovuohia 5 kpl ja heinää 41 talvikuormaa (8360 kg).

 

Pitäjän vouti Per Jönsson oli toimittanut vuonna 1557 (no 6219 tai no 6220  s.5) Savonlinnaan ruista  8 lästiä 9 puntaa 0,5 pannia (570 hl), ryynejä 6 hl, hernettä  6,8 hl, ”apukartanon” (svenne) leipää  3 lästiä 6,5 tynnyriä (207 hl),  lampaita 75, vuohia 1, jäniksiä 58, lintuja 35, tynnyrilihaa 302 kg, tynnyriläskiä 270 kg, tynnyrikalaa 17 tynnyriä (2 020 kg),  suomalaista haukea 7 kipuntaa 8 leiviskää ( 1 260 kg) , kuivaa ahventa ja särkeä 6 kipuntaa 12 leiviskää (1120 kg), tukkeja 19, lautoja 67, hamppua 8,5 kg,  20 viikon talonpoikia 3 kpl,  6 viikon talonpoikia  4 kpl  ja heiniä 15,5 parmasta eli 790 kg. Edellä kerrottiin, kuinka  Nils Haraldsson ja  Lasse  Hansson veivät verohaukea Viipuriin sekä  Henrik Simonsson, Pol Larsson ja Tomas Jöransson veivät sinne verovoita (no 6256 s.42-s.43). Viljaa oli lähetetty mm. Etelä-Karjalaan Taipaleen kartanoon (no 6256  s.46). Tavisalmen talonpojat ilmeisesti  kävivät viljan viennin ohella jo Lappeenrannan markkinoilla.

 

Villieläinten nahkoja talonpojat toimittivat voudille veroviljojen vastineena (no 6255 s.35). Niitä oli kertynyt pitäjästä seuraavasti:  haapanäätiä 2 kpl, ristikettuja myös 2 kpl, punakettuja 10 kpl , kärppiä 77 kpl, saukkoja 5 kpl , vesikkoja 14 kpl ja oravia (harmaanahkoja)  182 kpl.  Näistä suurin osa kuljetettiin Savonlinnan kautta Tukholman linnan käyttöön, mutta niitä vietiin sinne jonkin verran myös suoraan. Esimerkiksi lokakuussa  1558 kartanosta oli lähetetty Tukholmaan 182  oravannahkaa (no 6255 s. 53).  Maavouti Jacob Perssonin luetteloissa mainitaan myös sudennahka ja  3 hirvennahkaa (no 6253 s.5).  Erikoista on, että metsäpeuran ja poron nahkoja eikä majavia näkynyt luetteloissa! Peuroja ravinnokseen käyttävät ahmat, sudet ja karhut olivat yleisiä. Peuroja kuitenkin lienee vaeltanut silloinkin pohjoisesta Sotkamoon ja siitä etelämmäksi, joten ainakin muutaman niistä on täytynyt joutua metsästäjien saaliiksi. Ehkä joku niiden nahka sisältyy pienten hirvennahkojen määrään. Missään ei kerrota, oliko  Pohjois-Savon  5 – 6  ”lappalaisperheellä”  poroja. He maksoivat lähinnä haukiveroa ja joskus oravan- tai kärpännahkoja. Nyt  pitäjään oli kirjattu 5  lappalaisperhettä, jotka asuivat sen takamailla ”wtmarck” ja maksoivat kukin veroina 2 leiviskää (17 kg) kalaa (no  6255 s.64). Monet ”lappalaiset” mm. Iisalmen ja Kuopion seudulla olivat tavallisia maata viljeleviä talonpoikia, mikä selviää 1650-luvun ”noitavainoista”.  Jäniksiä ja lintuja  pyydystettiin runsaasti ravinnoksi. Jäniksen hinta oli 1 äyri ja teerikukon 0,5 äyriä. Pyyn hintaa ei löytynyt, mutta Rantasalmen kartanosta niitä oli myyty  nähtävästi sotaväelle 4 240 kpl (no 6248 s.15 v.1557).

 

 

Oikealla lappalaisten pyhäksi vuoreksi  selitetty Pisa kuvattuna pohjoisesta. Joitakin lappalaisia asui vielä

1600-luvun alussa näillä seuduilla.  Nilsiänkylän ensimmäinen asukas Tuomas Ahonen otti vuonna 1607 

yhtiömiehekseen Itko Lappalaisen. Hänen mukaansa on nimetty Syvärinjärvessä Itkonsaari ja Rauta-

vaaran Tiilikalla Itkonjoki.

 

 

Kotieläinten nahkoistakin enin osa vietiin Savonlinnaan. Lampaannahkoja oli kuitenkin riittänyt  5 kpl  kartanon kullekin kartanon 4 rengille ja  6 kpl ikkunapergamenttiin (no 6255 s.53). Lehmännahkoja näytti olevan niukasti.  Niitä käytettiin erityisesti kenkien valmistukseen. Kartanossa oli vähän lehmiä, eikä niitä kovin monta ollut talonpojillakaan. Tähän lienee vaikuttanut hyvien luonnonniittyjen vähäisyys ja ehkä kaskiviljelijän liikkuva elämäntapa. Kartanonkin navettatilat olivat vielä vähäiset. Lehmistä saatava maito ja liha eivät olleet Pohjois-Savon asukkaille edes välttämättömiä. Riittävän proteiinimäärän he saivat kaloista ja vuoden ympäri. Kalavedet olivat siellä hyviä. Voita talolliset kirnusivat lähinnä veroja varten tai myyntiin. Tavisalmen kartanon asukkaat saivat sitä hiukan  ravinnokseen.

 

Kuinka paljon Tavisalmen pitäjässä oli  asuttuja taloja ”savuja”. Näistä löytyy nimismiehen ja papin luetteloissa hiukan toisistaan poikkeavia lukuja. Kirkkoherra nyt oli Lars Eskillsson (Skopa), joka oli edellisen kirkkoherran poika. Seuraavassa käytetään nimismiehen tietoja. Tavisalmella savuja oli vuonna 1557 255 kpl, vuonna  1558  307 kpl, vuonna 1559 333 kpl ja vuonna 1562 Pirisen mukaan 353 kpl. Toisaalta vuonna 1557 savumanttaaliveroa maksoi  311 talonpoikaa  ja kokoveron tiloja oli 124 sekä puoliveron 85 (no 6255 s.17). Savujen määrä näyttää kasvaneen edellisestä vuodesta eniten vuonna 1557 eli 52:lla. Vuonna 1558 nimismiehen verojen yhteydessä mainitaan, että savuja  oli 307 ja niistä oli veronmaksukyvyttömiä "autioita" 19  kappaletta (no 6281  s.8 – s.11).  Kirkonveroihin kuului myös vilja. Vuonna 1557 Tavisalmen vouti oli koonnut pitäjästä  ruista papinveroiksi 7 puntaa 2,5 pannia  (41 hl) ja lukkarille 5 pannia 1 kolmaksen (4,7 hl), ohraa papille 1 punnan 1 pannin 4 kolmasta (6,5 hl)  ja lukkarille 2 puntaa 4 pannia 2 kolmasta  (14,8 hl)  sekä kauraa pappille  2 puntaa 2 pannia 3 kolmasta (n. 13 hl) (no 6255 s.27).

 

Papinverojen mukaan vuonna 1558 savuja oli 222 kappaletta, mikä lienee selvästi liian pieni luku! Ehkä herra Lars ei kerännyt köyhimmistä taloista verojaan. Pitäjässä maksoi aikuisten miesten (ikäraja 15 vuotta) "jousien" veroa 372 tilallista ja  53 tilatonta  "kirvesmiestä eli huonemiestä". Siten miesten lukumäärä oli tämän mukaan noin 425.  Pappi sai voita veroina 407 lypsylehmästä (no 6281  s.19),  joten tämän mukaan lehmiä oli lähes yhtä paljon kuin aikuisia miehiä. Osa lehmien omistajista lienee maksanut papinveronsa rahana. Joka lehmästä saatava voi ja  siankinkut kuuluivat papin vakituiseen palkkaan, joten hänen kannatti käydä pitäjän jokaisessa läävässä tutkimusmatkalla. Kinkun voi korvata  18 penningillä eli 3/4  äyrillä rahana (no 6281 s.14 v. 1558 Tavisalmi). Vuonna 1562   Tavisalmen pitäjässä pappi Herra Lars  oli saanut kinkkuja  160 kpl (no 6343 s.15). Kirkkoherra tuomittiin talvikäräjillä sakkoihin, koska tämä oli lyönyt naapuriinsa Olof Hatsoseen päähaavan.

Verotusyksikkö kokovero sisälsi (tavallisesti) 5 - 10 veronahkaa eli veromarkkaa ja puolivero 1 - 4 veromarkaa (Pi s.417- s.423). Voutien lisäksi veroja kantoivat nimismies, neljänneskuntamies (bolman) ja kymmenyskuntamies (tiondeman). Varsinaisten verojen ohella saattoi olla monenlaisia ylimääräisiä - tai apuveroja. Verotavaroita voi vaihtaa rahaan tai toisiin verotavaroihin joskus jopa epämääräisten muuntosuhteiden mukaan. Päivätyöt oli eräs verolaji. Virkamamiehille saatettiin antaa juhlapyhinä "lahjoina" jäniksiä, nahkoja ym. tuotteita. Linnanpäällikön, voutien tai laamannien pitämien käräjien kestityksestä ja hevosten rehuista huolehtivat nimismiehet ja neljänneskuntamiehet. Verotavararoita jouduttiin usein Savosta rahtaamaan Viipuriin, Helsinkiin tai jopa Tukholmaan asti. Näihin tarvittiin talonpoikia kyytimiehiksi (ns. pitkät kyydit). Kyytejä vaativat talonpojilta myös voudit ja muut virkamiehet. Tilattomilta kannettiin savuveroja. Erityisesti 1500-luvun lopulla ratsutilat, kestikievarit ja nimimiesten tilat saatettiin vapauttaa osittain tai kokonaan veroista.

 

Papinveroista löytyy Tavisalmen pitäjän ensimmäinen kyläluettelo vuodelta 1557  (no 6256 s.48 ->). Sen mukaan Maaninkavedellä  asuivat Antti ja Olli Haatainen, Paavo ja Pekka Haloinen sekä Tahvo Kinnunen,  Käärmelahdessa Lauri Hyttinen, Pekka Raatikainen, Antti Ihalempinen ja Ihannus Jääskeläinen, Ruokovedellä Antti Väänänen, Pekka Kokkainen (Kokkonen), Niilo Korhonen,  Olli Henrik Kakkinen, Olli Ikäheimonen, Niilo Kuroinen,  Heikki Venäläinen  ja Juntti Kuroinen,  Koivujärvellä  Hartvik Andersson (nimismies) ja Olli Kuosmanen, Siilinjärven Kevättömällä Juntti ja Pekka Hamuinen, Juntti Tervoinen (pitänee olla Torvinen), Olli Pippurinen  sekä Matti ja Martti Kasurinen sekä Siilinjärven Jännelahdesssa Juho Niska (Niskanen), Lauri Hämäläinen, Pekka ja Olli Hakkarainen, Heikki Väätäinen,  Heikki Otinen (Outinen), Paavo Sianjalka,  Antti Takkinen, Antti Lauri Toivanen, Klaus Ihalempinen, Lauri Rissanen, Heikki Haloinen (lienee  Pekka A.), Matti Suhoinen, Juntti Soroinen, Paavo Halssinen ja Juntti Vänttäläinen (!). Edellä mainituista Torvinen ja Pippipurinen asuivat Siilinjärven pohjoispuolella Pöljällä  ja Sianjalka Siilinjärven itäpuolella  Murtolahdessa.

 

 

2.4  Tavisalmen kartanosta  vuonna 1558

 

Vuonna 1558 kartanon rakennustoiminta jatkui (no 6281).  Tiiliuuni oli otettu käyttöön, joten  nyt voitiin omista tiileistä tehdä uuneja tai savupiippuja. Tiilenpoltossa halkoja oli käytetty 21 syltä (s.58).  Tukkeja oli kulunut 624 kpl ja lautoja 453 kpl 1 linnatuvan, 2 sänkytuvan ja 2 riihen pystyttämiseen (s.57).  Talonpojat olivat tehneet  30 päivätyötä  4  savupiipun rakentamiseen 4 uuteen tupaan ( s.60). Tiiliä oli kulunut 4  korsteenin muuraamiseen   2808 kpl ja kalkkia 12 tynnyriä (s.58). Kartanossa oli nyt siis uloslämpiäviä uuneja.  Lisäksi 30 päivätyötä oli käytetty linnatuvan , 2 sänkytuvan sekä  2 riihen rakentamiseen (s.60 ).  Talonpojat olivat myös värkänneet puusta  30 vatia, 20 lautasta ja  11 kannua (s.66->). Pajassa verorautaa oli kulutettu 12 leiviskää (n. 100 kg) kaikenlaisten kartanon tarvikkeiden valmistamiseen (s.57).  Verotervaa oli käytetty  5 pienen nuottaveneen ja 4 suuremman kavassiveneen  tervaamiseen 1 tynnyri (s.58). Kaikkiaan sitä oli saatu  60 leiviskää (no 6255 s.35). Verotuohta oli kulunut 1975 liuskaa linnatuvan, 2 sänkytuvan ja 2 riihen kattamiseen (s.58). Tuohien päälle pantiin painoiksi malkahirsiä ja ainakin ladoissa myös turvetta. Se on vuosikymmeniä  kestävä kattomateriaali, kunhan ”punainen kukko” ei pääse sen päälle kiekumaan.

 

Kartanon palkanmaksun yhteydessä mainitaan 21 renkiä ja 6 piikaa, tallirenki puolivuotta ja 2 muuta miestä koko vuoden  (no 6281 s.43-s.44)  Kaikkiaan kartanosta oli ruokansa saanut vuoden ajan ( 52 viikkoa)  15 henkilöä (s.81). Lisäksi pari miestä oli hakenut Hämeestä humaloita. Nähtävästi pitäjän verohumalat eivät riittäneet kovaan kulutukseen.

 

Kartanon ravintorekisterin mukaan (no 6281 s.75-s.77) sieltä oli saanut ruokansa palkollisina 32  henkeä 52  viikon ajan. Leivän kulutus oli ollut seuraava: lestyleipää ”skrättbröd”  2 tynnyriä (3,6 hl), palveluväen leipää ”svennebröd”   7 lästiä 10 tynnyriä (473 hl) ja  ruokaleipää eli sekaleipää ”spisebröd”  10 lästiä 8 tynnyriä (664 hl). Syödystä leivästä 58 % oli ollut ruokaleipää, 41 % palvelusväen leipää ja vain vajaa 1 %  lestyleipää. Palvelusväen olutta oli nautittu 2  lästiä  8 tynnyriä (40 hl), jotain heikompilaatuista palvelusväen olutta 17 lästiä 6 tynnyriä (262 hl), jälkiolutta ”effterlack”   4 lästiä 7 tynnyriä (69 hl) ja etikkaa 3 tynnyriä eli 3,8 hl (no 6281 s.75). Edelliset lukuarvot oli annettu Tukholman mitoissa, joten ne joutuu jakamaan luvulla 1,1, jotta saataisiin Savonlinnan arvot. Voita oli annettu ravinnoksi Savonlinnan painoissa 11,3 leiviskää (96 kg), juustoa 1,8 leiviskää (15,4 kg),   munia  300 kpl ja suolaa 33 leiviskää eli 281 kg (s.76).  Kartanon väki oli saanut syötäväkseen erilaisia lihatuotteita (no 6281 s.76): nautaa 2 kipuntaa 19 leiviskää eli 386 kg, vuohta 7 ruhoa (35,4 kg), lammasta  91 ruhoa (419 kg), läskiä 32,5 leiviskää (213 kg), naudankieliä 4 kpl (1,3 kg), naudanselkiä 4 kpl  (26 kg), lampaanselkiä 99 kpl (97 kg), vuohenselkiä 7 kpl  (9,2 kg), sianselkiä 1 kpl  (1 kg), makkaraa n. 16,4 kg ja sylttyä n. 15,4 kg. Kala kuului lähes aina savolaiseen ruokapöytään. Luettelossa mainitaan suolakalana siikaa n. 5,5  tynnyriä  (655 kg) sekä ahventa ja särkeä 20 tynnyriä (2380 kg). Kuivana oli tarjottu  haukea 10 leiviskää 11 naulaa (69 kg),  säynettä 2 leiviskää (13 kg), lahnaa  1 leiviskä (6,3 kg) sekä ahventa ja särkeä 6 kipuntaa 10 leiviskää ( n. 860 kg). Viimeksi mainitut alkuperäiset painot lienevät olleet Tukholman mitoissa, joten ne on muunnettu Savonlinnan mitoissa kiloiksi (tässä oli virheitä!).

 

Joku laskutaitoinen kirjuri oli laskenut kartanon ravinnon kulutuksen henkeä kohti vuodessa Savonlinnan mitoissa (no 6281 s.77):  vilja  14 pannia 2 kolmasta (1296 l !), humala 12 naulaa (5,1 kg), voi 8  2/3 naulaa (3,7 kg), juusto 1  1/3 naulaa (0,57 kg), munat 9  kpl, suola  1 leiviskä  5  1/3 naulaa (10,8 kg), liha ja läski  4 leiviskää 15  1/3 naulaa (40,5 kg),  makkara ja syltty   1/2  neljännestynnyriä (n. 10 kg),  suolakala   3  1/3 neljännestynnyriä (99 kg) ja  kuivakala  4  leiviskää 4  2/3 naulaa ( 36 kg).

 

Rantasalmen Putkilahden kartanossa  vastaava kulutus  henkeä kohti vuodessa (v. 1558 no 6272 s.67):

vilja  2 puntaa 3  pannia, humala  1 leiviskä 5 naulaa, suola  2 leiviskää  5 naulaa, voi  1  leiviskä  3 naulaa, juusto  2,5 naulaa,  munat  2 kpl,  liha, läski, makkara, syltty  15  leiviskää,  suolakala  1 tynnyri  1/2  neljännes, kuivakala  4  leiviskää  16 naulaa, herneet ja pavut   1,5  kolmasta sekä  nauris ja kaali  1/2 tynnyriä. Lihapäiviä  oli ollut 138  kpl ja kalapäiviä  226  kpl, voita oli saatu 176 päivänä, olutta 1 tynnyri 34 päivänä  ja  1 tynnyri leipää 44 päivänä!

 

 Muutama renki oli rahdannut Tukholmaan  voita 2 tynnyriä, jauhoja tynnyrin ja lampaannahkoja 140 kpl (no 6281 s.44).  Toisessa tilien kohdassa (s.50) kerrotaan:  voita oli viety Tukholmaan 2 tynnyriä paino  29 leiviskää, jolloin ylipaino oli  8 leviskää (Tukholman painoissa),  Anders Korpille Helsinkiin  2 tynnyriä paino  24,5 leiviskää, ylipaino  6 leiviskää 15 naulaa ja vielä Tukholmaan  2 tynnyriä paino 23 leiviskää 14 naulaa, ylipaino 6 leiviskää 11 naulaa siis leiviskältä  5,5 naulaa.  Kauraa oli viety 10 puntaa eli 55 hl Viipuriin helmikuussa 1558 (no 6281 s.48) ja Rantasalmen kartanoon 1 punta (5,5 hl). Kartanon kalastaja oli saanut  maltaita oluenpanoon (no 6281  s.48).

 


Helsingin pitäjää hallinnoitiin vielä vuonna 1546 Viipurin linnasta käsin. Se siis sijaitsi "Karjalan raukoilla rajoilla"; tosin länsirajan. Viipurinlinnan tileissä mainitaan mm. Tuomarinkylä, Tapaninkylä, Malmi, Oulunkylä sekä läntisimmät kylät Pieni - ja Iso Huopalahti (no 5010 s.179-s.180) . Kustaa Vaasan perustettua Helsingin vuonna 1550, sitä johti vuonna ilmeisesti vuonna 1551 Erik Ollsson, joka otti vastaan Savonlinnasta yli 79 lästin (5 100 hl) ohratoimituksen (no 6158 s.50). Vuonna 1554 Savonlinnasta lähettiin ohraa ja maltaita Helsinkiin Anders Korpille (no 6185-87 s.30), joka vielä edellisenä vuonna 1553 kustansi 4 ratsumiestä Savossa (mm. no 6175 s.3). Nyt Helsinki joutui "savolaisten hallintaan" ja vielä ruokittavaksikin. Väkensä se sai pakkosiirrettyinä muista rannikkokaupungeista. Nykyiset aikaisemmin maakuntien kustannuksella rikastuneet helsinkiläiset haluaisivat itsekkäästi lähinnä tyhjentää ne lähes asumattomaksi korveksi. "Antti Korpin tie" löytyy nykyisin vain Tikkurilasta!

Helsingin vouti Antti Korppi  oli siis varakas ratsutilallinen Rantasalmelta. Korppilan maita löytyi myös Maaningan itäpuolelta Alapitkältä (Pi s.136, aneki 1469 mm. Pitkänjärven, Narvankosken ja Mikkajärven seudulla). Vuonna 1549 hän oli toiminut linnankirjurina 30 markan vuosipalkalla (no 6149 s.40), joten mies oli sekä luku - että kirjoitustaitoinen ja varmasti pätevä Helsingin  voudiksi. Korpin palkka vastasi 480 tavallisen talonpojan päivätyötä. Viipuriin oli vuonna 1558 toimitettu  Savonlinnasta papuja  2 puntaa, haukea   3  kipuntaa 9 leiviskää (arvo 86 mrk),  tervaa   12 tynnyriä ja Helsinkiin  Anders Korpille haukea  7  kipuntaa (175 mrk) 1190 kg ja  kuivaa ruokakalaa   8 kip 7 lb (84 mrk) 1420 kg (no 6281 s.89). Osa em. tavaroista oli ilmeisesti Helsingin kautta Savosta Tukholmaan vietäviä veroja. Elintarvikkeita vietiin Tavisalmen kartanosta edelleen myös Oulujärven erämaan voudille Olof Perssonille, josta on selostus myöhemmin.

 

 Helsingin voudilla oli  ilmeisesti ollut vielä sananvaltaa myös Savossa. Vuoden 1653 Iisalmen talvikäräjillä  vehmasjärveläinen talonpoika Per Rytkönen toi vouti Anders Korpin antaman tositteen päiväyksellä 4. tammikuuta 1555 Tavisalmi Vehmasjärven puron maihin. Alueesta riiteli Kuopion puolella asuva Poval Persson Karttunen. Eräs Vehmasjärvi sijaitsee Nilsiän Syväriltä pohjoiseen Luomaisenjärven itäpuolelta, mutta tässä mainittu lienee paikannettavissa Tavisalmen pitäjän länsiosiin. Anders Korpilta löytyy toinenkin tuomio Rytkösille em. päivämäärällä Iisalmen vuoden 1654 kesäkäräjiltä. Se koski mm. Osenmäkeä (Odsonmäkeä) ja Heinikanmäkeä (Heilikanmäkeä). Ne ovat tai olivat olleet aikaisemman omistajan Henrik Nilsson Sormuisen. Rytkösten omistuksen rajapaikoiksi oli nimetty mm. Heinikanjärvi, Pirttijärvi, Asumalampi, Ristinpää lampi, Erikanjärvi, Palajärvi, Petäjäjärvi, Hattulapää ja Kotalahti. Maat löytyivät yli 10 km Pielaveden kirkonkylästä etelään. Rytkösetkin omistivat palstoja Alapitkän läheltä Mikkajärveltä (So)! Myös  vuoden 1652 Iisalmen talvikäräjillä mainitaan Anders Korpin tuomiot 4. tammikuuta ja 7. tammikuuta 1555 ilmeisesti Haapajärven alueen maihin. Mikähän toi Helsingin voudin Tavisalmelle. Näyttää siltä, että Anders Korp toimi vuoden 1555 alussa voutina (tai laamannina) Pohjois - Savossa. Tavisalmella hän lienee majoittunut kartanoon, josta on täytynyt löytyä majoitustiloja myös voudin ilmeisen suurelle seurueelle. Tupia on ehkä jo rakennettu lisää. Nimismies Hartvik Andersson asui jo Siilinjärven Koivujärvellä.

Vuoden 1590 tileissä (no 6609 s.105) kuningas Johan III uudistaa Anders Korpin perikunnalle Korpilan maiden verovapauden. Sen oli myöntänyt hänen isänsä Kustaa Vaasa Rantasalmelle Helsingin kosken voudin Anders Korpin "befalningzman wthi Helsinge fors Anders Korp" 18 veromarkan tilalle ratsupalvelusta vastaan 13. elokuuta 1556. Tilan käyttöön oli annettu myös Ruokasalmen kalavesi Maaningalta. Ruokosalmen käytön Korppilalle oli jo sotaväen päällikkö Pontus De La Gardie vahvistanut kuninkaan nimissä 26. helmikuuta 1583 (no 6560 s.75 v. 1584).

 

 

Eteläkartanossa ruista oli kylvetty (no 6281 s.22 – s.24) 3 puntaa 1 panni (17,4 hl) ja satoa oli tullut 1 lästi 7 puntaa 2 kolmasta (104 hl).  Satoisuus oli noin 6-kertainen. Ohran kylvö Eteläkartanossa oli 2 puntaa (11 hl)  ja sen sato 1 lästi 1 punta 2 span (72 hl)  eli  7 -kertainen. Vastaavat tiedot kauralle: kylvö 1 puntaa 1,5 pannia  (6,9 hl) ja  sato 4 puntaa  4,5 kolmasta (23 hl) , siis 3,3 kertainen. Siltakartanon peltoihin oli pantu ohraa 1 punta 3,5 pannia (8,7 hl) ja hernettä 1,6 pannia (1,4 hl). Pohjoiskartanon kylvömäärät vuoden 1559 veronkantoon "opbördh" olivat:  ruis 2,5 puntaa (13,8 hl), ohra 3 puntaa ts. 16,5 hl (myös no 6281 s.46) ja herneet 4 kolmasta eli 72 litraa (no 6281 s.16). 

 

Tilastosta löytyi myös  Hämemäen kasken ruiskylvö syksyltä 1557 (no 6281 s.17 ja s.45). Se oli ollut 1 punta 1 panni (6,4 hl). Seuraavana vuonna sieltä oli saatu 25-kertainen  eli 163 hl ennätyssato. Muita ruiskaskia (s.45) oli ollut Mustasaaressa (1,8 hl) ja Maaningansalolla (10 hl). Myöhemmin päivätöiden yhteydessä löytyy erilaista tietoa vuoden sadosta.  Naurista oli nostettu 12 tynnyriä (no 6281 s.34). Tavisalmen tileihin on kirjattu myös  "apukartanot" Saamais ja Savilahti, jotka olivat pitäjän neljänneskunnat (no 6285 s.69)!

 

 Ruis ja ohra oli hinnoiteltu 10 äyriksi (1,25 mrk) ja kaura 4 äyriksi pannilta (no 6281 s.20) . Muita hintoja (s.42-s.42): voutiolut  3,5 mrk tynnyri, svenneolut 3 mrk tynnyri, voi  20 äyriä eli  2,5 mrk leiviskältä, heinät 2 äyriä parmakselta,  lampaannahka  2  äyriä 6 penninkiä, halkosyli 3  äyriä, olkikupo 6 penninkiä. Päivätyön arvo oli nyt 2 äyriä (no 6281 s.82). Ruokaleipään oli pantu sekä ruis - , ohrajauhoja ja kaurajauhoa (no 6281 s.24 ja s.48).  Ruista oli saanut ilmeisesti vaivaisia varten myös pitäjän diakka 1 pannin (s.45).  Kartanossa oli pantu voutiolutta ja svenneolutta sekä näiden jälkeen myös  ”effterlack ”olutta (no 6281 s.74), joista on tarkempi selostus myöhemmin oluenpanon yhteydessä. Suolaa oli tuotu Viipurin voudeilta (no 6281 s.26). Sitä oli ostettu lisää 5 tynnyriä  29,5 leiviskällä kuivaa haukea. Olutta oli myös myyty (no 6281 s.49). Svenneolutta oli kaupattu 2 tynnyriä ja nähtävästi ”effterlack”-olutta  5 tynnyriä  eli yhteensä 7 tynnyriä (8,8 hl).

 

Niittyjen tuotto parmaksina (prs) vuosina 1556 ja  1557  (no 6281 s.17): Taviniemi 14 ja  5, Koivuniemi 5 ja 3, Hyvärin kart 20 ja   20, Pajuluoto 4 ja 2,  Käärmelahti 10 ja  16,  Pirttilahti 10 ja 4, Venelahti  4 ja 2, Pöljänsalmi 8 ja 10, Wiannnantaival 4 ja 1, Sääskisaari 7 ja 2, Haatasenpelto 14 ja 5 sekä Patalahden pohja  -  ja  10. Niittysaaria: Hyvärinsaari 3 ja  2, Koivusaari  2 ja 2, Myllisaari 3 ja 1 sekä Matkasalmen saari 4 ja 1. Näistä tuli yhteensä 22,5  talvikuormaa, siis 4 590 kg. Myöhemmin näistä niityistä Savonlinnan käyttöön jäivät Pöljansalmi, Patalahden alue nimellä Ylettylä ja Ruokosalmen alueen niityt ehkä mm. Pirttilahti ja Hyvärin kart. Vuonna 1558 niityiltä saadut heinämäärät parmaksina (prs) ja korjuuseen käytettyjen päivätöiden määrät (kpl) muutamien niittyjen osalta olivat (no 6281 s.60): Taviniemi 5 prs ja 7 kpl, Koivuniemi 25 prs ja 39 kpl, Käärmelahti 16 prs  ja 9 kpl, Pirttilahti 38 prs  ja 43 kpl, Hyvärinniemi 6 prs ja 7 kpl (no 6281 s.36).  Kartanon  niittyjen heinäntuotto oli ollut  22 talvikuormaa (n. 4500 kg). Toisen saman vuoden niittyluettelon mukaan heinää oli korjattu Taviniemeltä 5 prs, Koivuniemeltä 3 prs!, Hyvärinniemeltä 20 prs! (vaihtunut edellisen kanssa?), Pajuluodolta 2 prs, Käärmelahdelta 16 prs, Pirttilahdesta 8 prs, Venelahdesta 2 prs, Pöljänsalmelta 10 prs, Wiannantaipaleelta 1 prs, Sääskisaaresta 2 prs, Haatasenpelosta 5 prs ja Patalahden pohjasta 10 prs. Varsinaisista "pienistä" niittysaarista Hyvärinsaaresta oli saatu 2 prs Koivusaaresta 2 prs, Myllisaaresta 1 prs ja Matkasalmensaaresta myös 1 prs (no 6282 s.17).   Yksi parmas heinää painoi noin 51 kg ja talvikuorma oli 4 parmasta.

 

Heinäntekoa  Nilsiän Haukilammin pellolla.  Kolme miestä ”piikittää”  heinää ja isäntä pystyttää
heinäseipäitä. Poika haravoi sängelle jääneitä heinänkorsia. Kuva  PP / 1977

 

Lypsäviä lehmiä kartanossa oli ollut  9 kpl. Yhden lehmän voin vuosituotto oli ollut keskimäärin  4 leiviskää 2 naulaa Tukholman painoissa eli noin 27 kg Savonlinnan mitoissa (no 6281 s.27). Lukuarvo saattaa olla virheellinen, koska Savonlinnassa yhdestä lehmästä oli saatu vuonna 1557 voita keskimäärin 2 leiviskää 13 naulaa Tukholman painoissa (no 6219 s.24 ). Lehmistä 4  oli lahdattu.  Kolmesta lehmännahkoista oli valmistettu  24 paria kenkiä  "dubbelskor"; siis yhdestä nahkasta 8 paria (s.28).  Lypsäviä vuohia oli ollut 8, joista saatiin keskimäärin 1/2 leiviskää (4,2 kg) vuohenjuustoa (s.28). Kartanossa oli 2 englantilaista  ja 14 ruotsalaista  pässiä sekä 120 ruotsalaista lammasta (s.30). Lampaita oli lahdattu 99 kpl. Kanoja kotkotti 17 kpl,  emakkosikoja oli  4 kpl (no 6281 s.31) ja työhevosia 5 kpl (no 6281 s.37). Yksi lehmän ja yksi vasikannahka oli käytetty hevosenlänkien tekoon (no 6281 s.52). Hartvik Andersson oli taas antanut tietoja nuoren karjan määristä (no 6281 s.67-s.68). Vuonna 1558 9 lehmän perusteella sonnimulleja oli 5 ja hiehoja 4. Karhu oli tappanut edellisenä vuonna yhden kaksivuotiaan hiehon.

 

 

Tavisalmen pitäjän käräjistä vuonna 1558:

Ennen Tavisalmen pitäjän perustamista suurin osa sen asukkaista oli Rantasalmen ja Juvan pitäjien kirjoissa. Esimerkiksi Siilinjärven Mats Kasurinen löytyi Juvan Joroisten neljänneskunnasta, Kuopion Suni Niuta ja Olof Hatsonen sekä Maaningan Joan Toffvinen Rantasalmen Keriharjun neljänneksestä sekä Maaningan Per Ollosson Haloinen ilmeisesti Rantasalmen neljänneksestä. Nämä asukkaat joutuivat käymään kotipitäjiensä käräjillä ainakin Tavisalmen pitäjän perustamiseen vuoteen 1547 asti ja ehkä vielä sen jälkeenkin.  Niutasta ja Hatsosesta juontuvat Kuopiossa kaupunginosien nimet Niuvanniemi ja Hatsala. Käräjät pidettiin tavallisesti nimismiehen talossa (Pi s.494). Taviniemen kartano perustettiin nimismiehen taloksi, mutta Tavisalmen ilmeisesti ensimmäisellä nimismiehellä Hartvik Anderssonilla oli oma tila Siilinjärven länsipuolella Koivujärvellä. Kun kartanosta tuli vuonna 1557 Tavisalmen pitäjän voudin asuinpaikka, pidettiin käräjät luonnollisesti siellä.

 

Vuonna 1558 Savonlinnan päällikkö  Kustaa Fincke  oli pitänyt Tavisalmen kartanossa vuoden aikana  kahdet käräjät (no 6281 s.77-s.78).  Ruokittavana oli ollut 27 henkeä  4 vuorokauden ajan. Tarjoilua lienevät nauttineet Fincken lisäksi kihlakunnan vouti, kirjurit ja ehkä näiden kyytimiehet. Kihlakunnan voutina oli  vielä vuonna 1557  Lasse Larsson (no 6255 s.8), mutta vouti Jesper Sigfridsson näytti nyt pitävän käräjiä. Käräjillä sattui joskus myös väkivaltaisuuksia. Itse Jesper oli vuonna 1554 Juvan käräjillä jostain syystä lyönyt P(er) Mustosta (no 6191a s.5). Tavisalmen käräjillä oli syöty lestyleipää  2 tynnyriä (3,6 hl), palvelusväen leipää 5 tynnyriä (4,5 hl), juotu palvelusväen olutta  16 tynnyriä (20 hl), nautittu voita n. 2,85 leiviskää (24 kg),  juustoa 1 leiviskä (8,5 kg), munia 100 kpl ja  suolaa  3,5 leiviskää (n. 30 kg). Lihasta on mainittu  nauta 5,5 leiviskää (48 kg), lammas 7  ruhoa (32 kg), läski 3,5 leiviskää  (30 kg) ja  kanat 6 kpl. Kaloista mainitaan: siika  0,5 tynnyriä (60 kg), kuivahauki 4 leiviskää (34 kg) sekä kuiva ahven ja särki 3 leiviskää ( 25 kg).  Muuta särvintä oli kulunut seuraavasti: hernettä 1,5 kolmasta (27 l), ryynejä 1,5 kolmasta (27 l), ruisjauhoa 1/2 kolmasta (9 l), ohrajauhoa 1 kolmas (18 l)  ja kynttilätalia ilmeisesti ulkoiseen käyttöön 1,1 leiviskää  (9 kg).  Moni vieras suu oli nauttinut pitäjästä veroina koottua särvintä.

 

Kävikö Kustaa Fincke itse käräjillä Tavisalmella?  Nyt kartanolla ainakin oli tarjota arvohenkilölle ja tämän seurueelle ruokaa sekä siedettävää majoitusta uusissa tuvissaan.  Käräjiä voi pitää myös kihlakunnan vouti, jolle talonpojat maksoivat veroina elintarvikkeita.  Juuri Fincken aikaan jaettiin Savossa, ja erityisesti Pohjois- ja Itä-Savossa, eniten anekeilla maakappaleita (Pi s.71). Tavisalmella pidetyillä käräjillä se on käynyt helpoiten. Linnan päällikkö lienee siten ollut ilmeisesti jokseenkin aina läsnä käräjillä. 

 

Savon linnaläänin asukkaat olivat jo Klemetti Kirjurin aikaan valittaneet linnan isännästä ja maavouti Mats Tordssonista, kuinka nämä olivat pitäneet pitäjien jokaisessa neljänneskunnassa käräjiään. Sinne he olivat saapuneet kestittäviksi 3 päivän ajaksi.  Mukana oli seurannut suuri miesmäärä jopa 35  linnan hevosella (Po s.197). Seurue piti ruokkia pitäjäläisten kustannuksella parhailla mahdollisilla elintarvikkeilla ja hevoset rehuilla. Tämä lisäsi pitäjän verorasitusta. Tämä käytäntö ei ilmeisesti ollut kovin paljon muuttunut Kustaa Fincken aikaan. Vuonna 1556 Kustaa Vaasan tullessa Suomeen sotaa johtamaan oli tämän apulainen Jaakko Teitti koonnut talonpoikien valituskirjelmän Savon aatelisia vastaan (Po s.361).  Valittajien mukaan Kustaa Fincke olisi jopa vaatinut julkisina lahjuksina talvikäräjillä 22 hl ohraa  ja kesäkäräjillä 170 kg haukea sekä vielä salalahjuksia valittajilta ”makuukamariinsa”, jotta oikeutta hakeva olisi edes päässyt esittämään asiansa käräjillä! Hämeessä Lammilla asuneen Fincken oli väitetty haalineen nimiinsä tiloja Keski-Suomesta hämäläisten talonpoikien entisistä erämaista, jotka kuningas oli määrännyt kruunun omaisuudeksi. Myös muut linnan virkamiehet, kuten kirjurit, olisivat vaatineet maksuja, ennen kuin talonpojat olivat päässeet maksamaan verosuorituksiaan.  Osa valituksista lienee ollut liioiteltuja, koska Fincke säilytti virkansa. Ehkä valituksista oli ollut se hyöty, että talonpoikien verotuksessa päivätyön arvo nelinkertaistui 1/2  äyristä 2 äyriin  vuonna 1558. Oliko se mahdollisesti ollut Savossa alempi kuin muualla valtakunnassa käytetty arvo ?

 

 

Tieto 3   Lihan,  juuston ja voin suolauksesta  

 

Vuonna 1543  Savonlinnassa 1 kipuntaan voita pantiin suolaa 3 leiviskää 18  74/77 naulaa. Voin suolapitoisuus  oli noin 20 %  (no 6135 s.88).

 

Vuonna 1546  Savonlinnassa pantiin 1 leiviskään voita suolaa 4 naulaa, jolloin voin suolapitoisuus oli noin  17 % (no 6239 – 40 s.18). 

 

Vuonna 1549  Savonlinnassa  1 tynnyrissä voita (136 kg) oli  karkeaa suolaa 1 leiviskä eli 8,5 kg  ts. 6 %  (no 6149  s.52).

 

 Vuonna 1558 Tavisalmella (no 6281 s.49-s.50, s.52) yhden lehmän lihojen suolaukseen pantiin suolaa 2,5 leiviskää (21 kg) , vuohen 7 naulaa, lampaan 6 naulaa (2,5 kg) , sian 1 leiviskä ja  tynnyriin makkaraa 1 leiviskä sekä 1 leiviskään vuohenjuustoon 1/2 naulaa (213 g). Vähäsuolaisempaan voihin suolaa oli lisätty 1 leiviskää kohti 0, 5 naulaa eli 213 g, ts.  25 g / kg. Runsassuolaisemmassa voissa sitä oli 1 naula (425 g), siis 50 g/ kg.  Voin suolapitoisuus oli siis ollut 2,4 %  tai  4,8 % ja juuston 2,4 %. Näin vähäsuolainen voi lienee käytetty kartanossa.

 

Vuonna 1559 Tavisalmella  oli suolattu 25 leiviskää voita , johon oli saatu suolaa  6  leiviskää.  Voin suolapitoisuus oli siis yli 19 % (no 6302B s.27-s.28). Tämä voi lienee suolattu myyntiä varten. Sitä oli viety  Tukholmanlinnaan  24 leiviskää (no 6302 s.39).  Yhtä voikiloa kohti suolaa oli pantu 240 g.

 

Vuonna 1561 Tavisalmen kartanossa yhteen leiviskään (8,5 kg) voita oli käytetty suolaa 4 naulaa (1,7 kg), joten voin suolapitoisuus oli silloinkin noin  20 %. Sitä oli viety vähäinen määrä  Savonlinnaan (no 6331 s.31).

 

 

Talviruokinnassa Tavisalmella (no 6281 s.58) oli ollut 8 lehmää, 2 hiehoa, 2 vasikkaa, 52 lammasta ja 20 vuohta  sekä 5 työhevosta. Näiden (luultavasti lehmien)  heinänkulutus oli arvioitu keskimäärin  2 talvikuormaksi, ts.  noin 410 kg! Lisäksi tallissa 5 työhevosta olivat syöneet keskimäärin heiniä 3 talvikuormaa eli 612 kg (no 6281 s.60). Yhdelle hevoselle heiniä viikossa Savonlinnassa oli v. 1556 annettu 1 parmas eli  51 kg (no 6205 s.32). Kauraa  oli kuitenkin annettu  8 työhevoselle  yli talven 2,8 pannia (2,5 hl) kullekin (no 6281 s.48).  Siten Tavisalmen hevoset olivat saaneet pureskella selvitäkseen talven yli  myös olkea, jota karjalle oli käytetty  yhteensä 61 kuormaa, sekä kuivikkeiksi ja lantaan 18 kuormaa (s.59). Verolampaita oli toimitettu Savonlinnaan 104 kpl (no 6281 s.53).  Viisi lampaannahkaa oli kulunut penkkityynyjen ja 10 kpl  kuuden  tupaikkunan pergamentin  tekoon (no 6281 s.54). Siten yhteen tuvan ikkunaan kului ainakin  yksi lampaannahka. Lampaannahkan muokkauksessa käytettiin myös suolaa.

 

Päivätöitä pitäjän talonpojat olivat joutuneet tekemään Savonlinnaan 624 kpl ja kartanon tarpeisiin 1923 kpl. Kaikkiaan päivätöiden määräksi oli laskettu 2547 kpl (no 6281 s.60 - s.61), mutta toisaalla niiden yhteismääräksi oli kirjattu  2697 kpl (no 6281 s.10). Kartanon osuus  päivätöistä käyttäen ensin mainittua arvoa oli noin  75 % ja linnan osuus 25 %. Suurin osa kartanon päivätöistä 946 kpl eli 49 %  oli  käytetty pelloilla ja kaskilla (s.61). Kartanon rakennuksilla päivätöitä oli tehty 406 kpl eli 21 % (s.61).  Niittyjen osuus oli vain 5,4 % ja tiilenlyönnin ja - polton 21 %. Erityisesti kiinnittää huomiota Eteläkartanon  2 punnan maan (11 hl kylvön maan) kesantona olleiden peltojen raivaus kylvökuntoon "Till att rödia och  träda ny optagne  Åkrar  wty  Södergårdet till 2 pundeland ”. Siihen oli käytetty 537 päivätyötä (no 6281 s.60). Vastaavasti Maaningansalon kasken raivaukseen  ja kyntöön oli tehty työpäiviä 143 kpl. Sinne oli kylvetty ruista  11 pannia eli 9,9 hl (no 6281 s.45).  Siis jo käytössä olleiden ehkä metsittyneiden 11 hl kylvön kesantopeltojen raivaus käyttöönottoa varten vaati 537 työpäivää, kun taas noin 10 hl kylvömäärän kasken raivaus ja kyntö vaati vain 143 työpäivää!  Kaski oli todennäköisesti jo aikaisemmin kaadettu ja ehkä poltettukin. Eräät muut peltotyöt olivat vaatineet 107 päivätyötä. Lannanajoon kartanon pelloille oli tehty 55 päivätyötä(s.61). Taviniemen niityn kunnostus  oli kuluttanut 60 päivätyötä (s.60).

 

 Ruista oli kylvetty  vuoden 1559 nimiin (no 6281 s.60)  kartanon peltoon 2 puntaa 4 pannia  (14,6 hl)  ja satoa korjattu 3 lästiä 6 puntaa 4 pannia (231 hl). Siten keskimääräinen satokerroin oli ollut n. 15,9. Em.  ruissadon korjuuseen oli käytetty  37 kpl päivätyötä eli päivätyötä kohti oli saatu 6,2 hl ruista!  Luultavasti kartanon oma väki oli tehnyt osan korjuutöistä. Vastaavasti ohraa peltoon oli kylvetty 3 puntaa (16,5 hl)  ja satoa korjattu 21 puntaa (116 hl). Siten sato oli ollut 7-kertainen kylvöön nähden. Tähän talonpojat olivat tehneet 20  päivätyötä. Päivätyön arvo oli siis nyt nostettu 1/2  äyristä  2 äyriin (mm. no 6281 s.82). Liistansaaren kartanossa 1 ohrapannin (90 l) korjaamiseen oli arvioitu tarvittavan keskimäärin 2 työpäivää  (no 6272 s.17). Arvion lienee tehnyt Putkilahdessa asuva vouti  Olof Rennare.

 

Kartano oli kalastanut  (no 6281 s.18 ja s.32) verotetulla (vuokratulla) Maaningan Ruokosalmelta  10 siikaverkolla,  1 siikavadalla, 1 nuotalla ja  29 haukiverkolla sekä 8 lahnaverkolla. Nyt siellä oli panostettu tuottoisaan kalastukseen.  Siikaa oli saatu suolattuna  8 tynnyriä (952 kg), kuivaa haukea 15 leiviskää (128 kg), kuivaa säynettä 2 leiviskää (17 kg), kuivaa lahnaa 1 leiviskän (8,5 kg ). Ruokovedellä oli käytetty  1 nuottaa ja 4  särkiverkkoa. Sieltä oli saatu suolattua ahventa ja särkeä 6 tynnyriä (204 kg). Kartano oli ilmeisesti vuokrannut Savonlinnalta kalastusoikeuden myös Iisalmen Kihlosalmeen, josta oli nostettu kalaa 1 nuotalla ja 4 särkiverkolla. Saalis oli painanut kuivattuna 1 kipunnan 3 leiviskää eli noin 196 kg. Suolakalaa oli saatu kaikkiaan 14  tynnyriä (1666 kg) ja kuivaa kalaa 2 kipuntaa 1 leiviskä (noin 350 kg). Suolattua ahventa ja särkeä oli lähetetty Savonlinnaan 9 tynnyriä  eli n. 1070 kg (s.55) ja kuivaa haukea 3 kipuntaa 10 leiviskää , siis  595 kg (s.56). Suolakalatynnyrin paino oli tavallisesti 14 leiviskää (119 kg), mutta kartanon kirjuri ilmoittanut sen eräässä tilien kohdassa 16 leiviskäksi (no 6281 s.75).

 

Villieläinten nahkoja oli nytkin saatu runsaasti veroviljan sijaan (no 6281 s.34).  Kärpännahkoja oli kirjattu  5 kpl, oravan 17 kpl, saukon 1 kpl, ketun 4 kpl,  vesikon 6 kpl, ahman 1 kpl ja suden 1 kpl. Edellisten lisäksi kärpännahkoja oli saatu  80 kpl sekä  oravan  232 kpl. Tiilejä oli nyt lyöty  2808  kpl, jota oli avustettu 327 talonpojan päivätyöllä (s.36).

 

 

Pohjoisen erämaahan ja Oulun kauppapaikalle matkustamiseen liittyi  kartanon  Matkasalmensaaren nimi ja sen lisäksi    muun muassa Matkusjoki Sonkajärven ja Sukevan välillä  sekä  Ouluntaival  läntisellä reitillä Vieremällä. Näitä kulkureittejä käytettiin myös  vuonna 1553 perustetun Oulujärven erämaan  ”Wlu Äremarck” kuninkaankartanon elintarvikehuoltoon, jota Pohjois-Savon maavouti Jacob Persson  ja Tavisalmen kartano hoitivat  vielä vuonna 1558.  Kartanon kirjuri oli käyttänyt alueesta ehkä paikallisilta asukkailta kuulemaansa nimeä Oulujärven Lapinmaa. Oulujärven alueeseen kiinnitti kuningas Kustaa Vaasa huomiota vuonna 1550. Linnan päällikkö Fincke ilmoitti vuonna 1552 kuninkaalle, että noin 140 perhettä aina Etelä-Savoa myöten oli lähtenyt Oulujärven alueelle (Ge s.43). Näistä suurin osa lienee kulkenut tavaroineen ja  karjoineen Maaningan Matkasalmen kautta. Vuonna 1554 mainitaan linnan tileissä 3 savolaista miestä, joille oli myönnetty ulkopalstojen omistusoikeus Oulujärvellä ”leth besitting utmark wid Oula träsk” (no 6193 s.20).  Muuttoliike jatkui vielä tämän jälkeenkin. Vuonna 1563 Oulun Erämaassa "Ulåa Äremarck" asui 166 talonpoikaa ja 16 uudisasukasta (no 4979-80 s.1->) . Monet maksoivat veronsa metsän eläinten nahkoilla. Jalangonkylässä veroa maksoi myös nainen Marita Ånkija. Valitettavasti Oulujärven asutus tuhoutui lähes kokonaan vuosien 1570-1595 sodan seurauksena.

Näihin aikoihin Lapin kylissä kierteli vielä lappalaisten verottajia jopa Norjan puolella asti. Näistä mainittakoon Rune Thomasson, Jören Håkansson ja Olof Nilsson Kurki. Viimeksi mainitulla oli todennäköisesti Ivalossa "Avioora by" 50 lappalaista verollaan vuonna 1559. Verottaja Olof Anundtzsson tappoi Norjasta "Nårie" tullessaan lappalaisten poroja. Nämä eivät hyvällä maksaneet verojaan (no 4975-76 s.6->). Ruotsalaisten verotus ulottui idässä mm. Kuolajärvelle "Kolajerf" (no 4982 s.7). Muita kirjattuja Lapinkyliä olivat mm. Peltojärvi, Inari "Enare", Sompio ja ilmeisesti Kitkajärvi "Kiggajärvi" sekä paikannimi Maanselkä. Vuonna 1606 on verotettu mm. Kuolajärveä, Sodankylää , Peltojärveä ja Inaria (no 4988 s,10.>). Oulujärven kuninkaankartanon tienoille alettiin vuonna 1605 rakentaa Kajaaninlinnaa. Se "Kayane borg" löytyy vuosien 1613-14 Pohjanmaan tilikirjasta (no 4919 )

 

 

Sonkakoski Matkusjoessa Sonkajärvi noin 8 km Sonkajärven kirkonkylästä pohjoiseen.

Kuva etelän suuntaan. Tätä pitkin kuljettiin pohjoiseen Oulujärvelle. PP 29.5.2012

 

Oulujärven kartanon elintarvikehuolto Savosta käsin oli alkanut ainakin jo vuonna 1554. Pohjois-Savon maavouti  Jakob Persson oli  lähettänyt Oloff Perssonille  Oulujärven voudille ”hänen vuosien  1554 ja 55 ravinnokseen”  ruista   9,5 pannia (8,6 hl)  (no 6253 s.11).  Oulujärven kartanoon vietiin mm. ruista, ohraa, maltaita, humaloita, suolaa,  voita, lihaa ja jopa kuivattua säynettä. Tavarakuljetuksia tehtiin myös kesäisin. Vuonna 1557 oli Tavisalmen kartanosta tapahtunut Oulujärvelle  huomattava tavarantoimitus 17. kesäkuuta. Tavaroista mainitaan mm.: ruis  5,5 pannia (5 hl), maltaita 1 punta  4 pannia (9 hl), ryynejä 1/2 pannia (45 l), suolaa 1,5 leiviskää (13 kg)  sekä  voita 18 naulaa, kuivaa säynettä 14 naulaa ja verolampaita 12 kpl.  Silloin vastaanottajasta Olof Perssonista oli käytetty arvonimeä Kajaanin vouti (no 6255 s.65 ).   Seuraavan vuoden  1558 kesäkuun  9. päivä sinne oli lähetetty ruista noin 8  hehtolitraa, ohraryynejä 8 kappaa ja maltaita noin 2  hehtolitraa. Kaikkiaan kesällä 1558 Kajaanin vouti oli saanut  lammasta 12 ruhoa, tynnyriläskiä 1 leiviskä 16 naulaa, suolaa 2 leiviskää 8 naulaa, kuivaa säynettä 2 leiviskää ja herneitä  1 panni 4 kappaa (no 6255 s.67). Kevätkesästä tulvavedet olivat korkealla, joten silloin lienee käytetty suorinta reittiä Kajaaniin.  Se  kulki Iisalmen, Sonkajärven,  Sukevan ja Pyöreisenjärven kautta  sekä sieltä Oulujärveen laskevia jokia pitkin  Vuottolahteen. 

 

 

2.5 Tavisalmen kartanosta vuonna 1559

 

Rakentamistoiminta jatkui   myös vuonna 1559 (no 6302 ja no 6302B).  Sinne oli rakennettu uusi 14 syltä (n. 25 m) pitkä navetta sekä 6 syltä (n. 10,7 m)  pitkä lato (no 6302 s.58,  s.63 ja no 6302B s.37). Niihin oli käytetty tukkeja 174 kpl ja lautoja 178 kpl (no 6302 s.62 ja no 6302B s.35). Lautoja ja tukkeja oli viety myös Savonlinnaan (no 6302 s.58). Talonpojat olivat avustaneet timpuroinnissa 222 päivätyöllä (no 6302 s.63). Katteeksi tällä kertaa oli valittu pitkät (ruis) oljet, joita oli kulunut 23 kuormaa (no 6302B s.38).  Vanhemmat  ruokahuone, lato, tiililato ja navetta  katettiin nyt tuohella (no 6302 s.60). Näitä oli käytetty 330 liuskaa ja päivätöitä kattamisessa oli tehty 17 kpl (no 6302 s.63)  Tiilejä oli lyöty ja poltettu 4 830 kpl  ja kalkkia käytetty  1 lästi 10 tynnyriä.  Tiiliuunille talonpojilta oli vaadittu 292 päivätyötä (no 6302 s.60 ja s.63). Verotervaa oli viety Viipuriin 1 tynnyri. Sitä oli käytetty myös 5 kavassiveneen ja 4 nuottaveneen tervaukseen 9 leiviskää, ts. 76,5 kg (no 6302 s.59).

 

Keitä kartanossa asui vuonna 1559?  Rahapalkkaa olivat saaneet vouti, kirjuri,  8 renkiä ja  6 piikaa  eli 16 henkeä  yhteensä rahaa 68 markkaa 7  äyriä (no 6302B s.89). Nämä olivat myös saaneet sieltä ravintonsa koko vuodeksi (no 6302B s.88).  Rahapalkkaa tai muita etuuksia saivat (no 6302B s.48 ) vouti Pedher Jönsson, kirjuri Henrik Simonsson,  Knut Henriksson, suutari Oloff Larsson, Lasse Nilsson, kokki Knut Lyytikäinen,  kalastaja  P(er)  Olsson  sekä  aitan emäntä   Tordea  Nilsdotter. Aittaa hoiti siis nyt uusi  emäntä hänkin etunimen perusteella muualta tullut nainen. Vartiointitehtävissä Tavisalmella piti majapaikkaansa ainakin  7 nihtiä:  Poval Larsson, Nils Haraldsson, Hans von Lybeck, Oloff Persson, Magnus Westnick, Jöns Larsson ja  Lasse Andersson (s.49). He olivat saaneet talosta rahapalkkaa ja  jotain vaatetta yhteensä 91,5 kyynärää. Tavaraa tai rahaa olivat saaneet  kalastaja  P(er) Oloffson,  Pol Olsson, Anders Hansson, Anders Matsson, Nils Hansson,Olof Hansson, Lasse Andersson, Anna Andersdotter,  Kirstin Eriksdotter, Ingeborg Nilsdotter, Anna Staffansdotter, Karin Jönsdotter ja Margrett   Persdotter. Naisväkeä kartanossa oli  vähintään 8 henkeä aitan emäntä mukaan lukien. Palkollisille  oli kirjattu annetuksi  lampaannahkoja 30 kpl, sarkaa, kenkiä 26 paria sekä hiukan myös rahaa (s.49 ja no 6302 s.26). Kalastaja Per  Ollsson  oli saanut verkkojen ja  nuotan kutomiseen hamppua yli 3 leiviskää eli noin 26 kg. Lisäksi hän sai mm. ohrajauhoa keväisin ja syksyisin noin 2 hl kerrallaan.

 

 Tiilentekijänä ”tilmakare” toimi edelleen Per Larsson. Hänen palkkansa maksettiin erikseen mm. ruisjauhoina, ohrana ja maltaina. Tiilejä  hän oli polttanut talonpoikia päivätyöläisinä käyttäen 4830  kappaletta.  

Kartanon seppää ei mainita. Kuitenkin vuonna 1555 mainitaan Tavisalmella hyttiseppä Anders (no 6214 s.34->). Vuonna 1556 Saamaisten IV neljäs kymmenys asui Anders Seppe 9 vm tilalla naapureinaan Thomas ja Joan Ahonen (no 6201 s.48 ->). Viimeksi mainituilla oli maita Riistavedellä, joten Seppenkin osa maista on voinut sijaita Riistaveden lähellä. Anders Halonen toimi lautamiehenä Tavisalmen talvikäräjillä 1555 ja P Halonen kevätkäräjillä 1556. Samana vuonna Per Anderssson Halonen asui Kuopion koillispuolella 4 vm tilalla naapureinaan murtolahtelainen Pol Siajalka ja jännevirlainen Lars Hämäläinen eli ilmeisesti Pieksällä ( no 6215 s.9). Huomattakoon, että Maaningalla 1555 asuivat P(er) Ollsson ja Pol Ollsson Halonen.

Myöhemmin Kuopion seudulta mainitaan useissa sakkoluetteloissa (mm. no 6219  s.35)  seppä Per Halonen. Nähtävästi seppä oli takonut nyrkeillään muutakin kuin rautaa.   Kuopion käräjillä vuonna 1561 ”piexe  P And Haloin” Kuopion koillispuolen asukas sai sakot (6332 s.53).  Hänen mukaansa ilmeisesti sai Nilsiän eteläpuolella sijaitseva Pieksänkylä nimensä. Johtuiko kylän nimi sanasta Pekka eli Pieksä vai pieksämisestä? Tosin läheinen Pieksänjoki  ”Pexe joki” mainitaan Varkauden Pitkästen anekissa (nro 1581) samoihin aikoihin.

 

Kartanon väen  palkkaan  ja elämiseen kuului rahaa, lampaannahkoja, sarkaa, villaa, kenkiä,   viljaa,  leipää, olutta, humaloita,  voita,  vuohenjuustoa, munia,  suolaa,  lihaa ja monta lajia kalaa (no 6302 s.78- s.79).   Suolasiika  oli syöty  4 tynnyriä (476 kg)  sekä suolattua ahventa ja särkeä yli 11 tynnyriä (yli 1310 kg).  Kuivattua  kalaa oli kulunut seuraavasti: haukea 35 leiviskää 11 naulaa siis 302 kg, säynettä 6,5 leiviskää eli 55 kg sekä  ahventa  ja särkeä 5 kipuntaa 7 leiviskää eli n. 910 kg. Edelliset painot oli luultavasti ilmoitettu Tukholman mitoissa, joten vastaavat ”normaalit” Savonlinnan painot niille olivat 232 kg, 42 kg ja 700 kg.  Kartanossa oli valmistettu makkaraa ja sylttyä myös lampaista. Elämisen ohessa (no 6302 s.89 ) siellä oli poltettu kyntilätalia  8 leiviskää 16 naulaa (n. 75 kg)  sekä halkoja  24 syltä  ja lisäksi samaa tavaraa kuormina ilmoitettuna  260 kpl.

 

 Halkosylin arvo oli 3 äyriä ja halkokuorman 2 äyriä. Siten verottaja oli arvioinut miehen tekevän pelkällä kirveellä halkoja lähes sylin verran päivässä ja vielä kuljettavan ne vaadittuun paikkaan! Ne verohalot lienee useimmiten kuitenkin tehty lähellä kartanoa päivätöinä. Halkojen  tekoon tältä ajalta liittyvä nimi Halkomaa löytyy Nilsiän Halunalta Kinahmin itäpuolelta leppävirtalaisen Paavo Ollinpoika Laitisen Eric Stålarmilta saatu palsta (anekista numero 1684)  ja Halkosaari Vieremän  alueelta Per Andersson Kurvisen anekista 1753.

 

Tavisalmen kartanon tuotto 1559 (no 6302 s.89->):

Kartanossa oli  tuotettu vuoden 1559 aikana viljaa, heinää, villaa, karjatuotteita ja kalaa. Ruista oli saatu  270 pannia (243 hl), ohraa n. 80 pannia (72 hl), heinää 159 parmasta (8110 kg), suolakalaa 13 tynnyriä (1547 kg) ja kuivaa kalaa 75 leiviskää (638 kg). Karjatuotteista on mainittu voi 25  leiviskää (213 kg),  vasikoita 11 kpl , lampaita 19 kpl,  kilejä 7 kpl ja  porsaita  10 kpl. Villan, palkokasvien, juuston ja munien osuus on vähäinen. Esimerkiksi villa  4 leiviskää 9 naulaa  a' 20 äyriä ja   lydia  1  leiviskä  a'  2  mrk, joista saadaan noin 13,1 mrk  (no 6281 s.82)  tai vuohenjuusto   3 leiviskää 12 naulaa a'  1,5 mrk, josta saadaan 5,4 mrk (no 6281 s.85). Rahallisesti laskien rukiin osuus oli 337 markkaa, ohran 100 markkaa, heinän 79 markkaa, karjan 87 markkaa ja  kalan 138 markkaa. Tuoton rahalliseksi arvoksi oli laskettu   938 markkaa (s.90)Tästä rukiin osuus oli 36 %, ohran 11 % , karjan 9,2 %, heinän 8,4 % ja kalan  15 %. Kartanon 16 hengen vuotuisiksi ruokakuluiksi oli saatu 712 markkaa (no 6302 s.88) ja palkkakuluiksi 90 markkaa (no 6302 s.87). Jos kartanon kuluihin lisätään sinne tehtyjen 1537 päivätyön (no 6302 s.62-s.64)  arvo noin 384 mrk, jää sen tulos näin laskien lähes 250 mrk miinuksen puolelle. Viimeksi mainitusta summasta puuttuvat vielä päivätyöläisten ruokakulut.

 

Tuloja oli saatu mm. myymällä  ruista   2 puntaa 4 pannia ja ohraa 3  puntaa (no 6302 s. 88). Käyttämällä 10 äyrin hintaa/panni rahaa olisi saatu  näistä noin 43 markkaa. Ilmeisesti pitäjän verokalaa viety Viipuriin ja Helsinkiin (no 6302 s.86) sekä voita 24 leiviskää Tukholman linnaan (no 6302 s.39). Kalojen arvo oli  yhteensä noin 345 markkaa ja voin 54 markkaa. Niitä ei kuitenkaan voi laskea kartanon tuloiksi.

 

 

Tieto  4  Tavisalmen kartanon leipomisesta. Vehnän viljelystä Pohjois-Savossa.

 

 Kartanossa leivottiin 3 eri lajia leipää: ilmeisesti kuoritusta rukiista valmistettiin lestyleipää "skrätt bröd ",  täysjyvä rukiista palvelusväenleipää "swenne bröd" ja sekaleipää eli ruokaleipää  "spise bröd " (no 6302 s.28-s.29). Lestyleipää oli saatu 4 tynnyriä 3 neljännestä (8,6 hl) ja palvelusväen leipää  9 lästiä 1 tynnyri (587 hl). Ruokaleipää  oli leivottu  rukiista, ohrasta ja kaurasta noin 11 lästiä 3 tynnyriä (720 hl).  Leipää  saatiin jonkin verran myös veroina talonpojilta. Vehnäleipää ei vielä tehty kartanossa. Vehnää kylvettiin ensi kerran kartanossa keväällä 1560. Vuonna 1620 kannettiin apuveroina vehnää mm. Warkauden alueelta. Esimerkiksi Suni Pitkänen oli maksanut sen peltokylvöstä 3 kappaa veroa (no 6788A s.4). Pienistä kymmenyksistä nähdään (no 6806 s.26), että vuonna 1625 sitä viljeltiin pohjoisessa ainakin vielä Vieremän Salahmin korkeudella. Hans Kurvinen Valkiajärvi maksoi 2 kappaa vehnäveroa. Itäisin vehnänviljelijä Per Korhonen löytyi Syvärinjärven itäpuolelta nykyisen Rautavaaran Suojärveltä. Vehnäveron maksajia löytyi 32. Yleensä kylvömäärä oli 1 - 2 kappaa. Jos sato hiukan optimistisesti arvoiden oli 5 - 10 jyvää ja siitä poistettiin lähes 1/4 kymmenysveroa sekä edellisen vuoden viljamäärä kylvöä varten, leipomiseen jäi noin 12 - 60 litraa. Vehnästä tehtiin varmaan vain juhlia - tai juhlapyhiä varten.

Tähän aikaan myös herneiden pienimuotoinen viljely oli hyvin yleistä. Vehnää oli vuonna 1558 kylvetty Juvan Partalassa 3 kolmasta eli 54 litraa (no 6264 s.41). Rantasalmen kartanon aitasta löytyi  vuonna 1559 vehnää, josta oli leivottu 7  vehnäkakkua (no 6297 s.26). Vuonna 1585 vehnää 4 kolmasta oli saanut Lars Asikainen (no 6562 s.42) , joka vuonna 1587 oli kirjoilla Leppävirran pohjoisosassa Kalamamäellä. Seuraavana vuonnakin vehnä mainitaan Pien-Savossa autioviljojen yhteydessä (no 6573 - 74 s.23 ja s.24).

 

Tynnyriin  " skrätt bröd"  kirjurin laskelmien mukaan oli kulunut lestyjauhoja  22 kappaa Tukholman mitoissa ilmoitettuna. Tämä on Savonlinnan mitoiksi muutettuna 20 kappaa eli  90 litraa; siis 1  panni (no 6302 s.28). Tämä leipälaji oli ruisleivistä arvokkaampi.

 

Tynnyriin  " swenne bröd"  oli myös kulunut 22 kappaa ruisjauhoja. Rukiista jauhettiin lesty - ja täysjyväjauhoja ruisjauhoja " skrätt – ja  oskrätt miöl" (no 6302 s.28). Vuonna 1557 Savonlinnassa tähän leipään oli pantu 75 % ruista ja loput ohraa (no 6219 s.21).

 

Tynnyriin  "spise bröd "  oli käytetty jauhoja  1 panni (90 l ), jossa  rukiin osuus oli noin 50 %, ohran 40 % ja kauran 10 % (no 6302 s.32 ja no 6255 s.28). Tähän leipälajiin pantiin mm. Savonlinnassa suurin piirtein yhtä paljon ruisjauhoja ja ohrajauhoja (no 6219 s.21 ja no 6149 s.16).  Se oli  yleensä  sekaleipää. Vuonna 1548 Savonlinnassa ruokaleipää oli leivottu myös kaurajauhoista (no 6146 s.6)!

 

Huom.1!  Lähinnä Savonlinnassa  oli leivottu vehnäkakkuja  tai  - kaakkuja "whete kakor", jotka olivat varsin suuria. Yhteen kakkuun saattoi kulua vehnäjauhoja 5,8 litraa - 7,5 litraa (no 6135 s.64 ja no 6139-40 s.13). Niitä annettiin vain "arvokkaille" henkilöille. Vehnäjauhot oli  ilmeisesti  jauhettu kuorituista vehnänjyvistä. Vuonna 1543 Savonlinnassa oli  leivottu 8,5 pannista vehnäjauhoja 131 kpl vehnäkakkuja (no 6135 s.36) ja 4,5 pannista kauraa 17 kpl  vanginleipiä. Yhteen leipään kului siten kauraa melkein 24 litraa (no 6135 s.37).

 

Leivän ja kalakukon leipomista Vuotjärvellä. Taustalla leipäkorvo  ja  ”jauhovasu”.

Tuvan pöytälevy käännettiin ylösalaisin  leipomista varten. Kuva  PP /1979

 

Huom.2!  Viljan jauhamisessa syntyi hävikkiä rakeisuuden muutoksen tai viljan kuorimisen seurauksena.  Vehnäjauhoissa se saattoi olla 25 %, ohraryyneissä noin 50 % ja kauraryyneissä noin 65 %. Yllättäen vuonna 1543 lestyleipäjauhoja rukiista jauhettaessa hävikkiä ei ollut syntynyt ja vehnäjauhoja saatiin 12 pannista viljaa 9 pannia, jolloin hävikki oli noin 25 prosenttia (Savonlinna vuosi 1543  no 6135 s.37). Vuonna 1549 Savonlinnassa lestyjauhojen jauhatuksessa hävikki oli n. 14 %  (1/7  ) (no 6149 s.13). Tällöin 1 tynnyriin lestyleipää oli kulunut lestyjauhoja 1,5 pannia, mikä on 1,35 hl ( no 6149 s.16). Vuonna 1561 Tavisalmella oli jauhettu vehnää 3 pannia ja saatu vehnäjauhoja 2,5 pannia. Hävikki oli ollut 1/6 eli 17 % (no 6331 s.23).

 

Vehnää viljeltiin Pohjois-Savossa pieniä määriä omiksi tarpeiksi 1600-luvun lopullakin. Esimerkiksi Kuopion kesäkäräjillä vuonna 1695 (s.147) käsitellään Kuopion itäpuolen Tuusniemen riihipaloa. Siinä oli tuhoutunut vehnää ja ruista. Vuonna 1710 Leppävirran pohjoispäässä Puutosmäessä Zachris Turunen oli viljellyt tattaria "bowhete", jota oli ollut tynnyri (SK Kuopio s.127). Riistaveden Ryönän Johan Väätäisellä oli ollut kesällä 1711 naapurin Vartiaisen puolella vehnäkylvö "hwete åker" , josta riideltiin vuonna 1712. Naapurin lehmät olivat laiduntaneet pellossa. Vahingoksi arvioitiin 15 kappaa vehnää (SK Kuopio s.164). Majuri Johan Hindrich Fieandtin oli lähtenyt helmikuussa 1712 marssimaan Kyrön pitäjään kartanostaan Maaningan tienoilla. Kartanoon oli jäänyt mm. 9 lasi-ikkunaa, uuninpellit, haulipyssy ja 26 kappaa vehnää, jotka olivat kadonneet sota-aikaan. Vuonna 1775 vehnää oli viljelty mm. noin 8 km Pisalta etelälounaaseen Vuotjärven Pasasten tilalla kahdessa kaskessa. Toisesta kaskesta vehnää oli saatu 4 tynnyriä (ainakin 6 hl) ja toisesta vehnää ja ohraa yhteensä 10 tynnyriä. Niistä Pasalan verottaja Strömsdahlin ruukin omistaja Georg Friedrich Tigerstedt vaati välikäräjillään 1776 maanosia tai korvauksia. Näiden kaskien vehnäsatomäärät olivat olleet jo merkittäviä. Vehnän ja ohran tynnyrihinta oli 7 taalaria, mutta rukiin 8 taalaria hopeassa (välikäräjät Strömsdahls Järnbruk Kuopio 22. Jan. 1776 §1 ja §3). Vehnää oli viljelty vuonna 1788 Iisalmen puolella, jossa oli arvioitu vehnäkapan hinta (TK Iisalmi 1788 §59). Vehnäleivonnaisia ja kahvia alettiin näihin aikoihin tarjoilla suuremmissa juhlissa, kuten hautajaisissa. Vuoden 1782 Iisalmen talvikäräjillä mainitaan Vehnäpuro Kiuruveden länsipuolelta Niemisjärveltä.

 

 1950 – luvulla sitä viljeltiin myös  lähinnä omaan käyttöön. Kaupoissa oli vielä silloin tällöin pulaa vehnäjauhoista. Seuraavan vuosikymmenen alun huonoina satovuosina vehnä ei aina ehtinyt tuleentua eikä niistä saatu kunnon pullaa. Samalla leikkuupuimurien käyttö alkoi yleistyä. Vehnäjauhot alettiin ostaa kaupoista. Ruista leikattiin jonkin verran vielä 1940-luvun lopussa sirpeillä, jolloin tämän kirjoittajakin pääsi tutustumaan lyhteiden ja kuhilaiden tekoon. Kuhilas pystytettiin jalka- ja hattulyhteestä sekä jalkaa vasten asetetusta kahdeksasta lyhteestä. Tässä olivat käteviä paikkkakunnalle Salmista muuttaneet karjalaiset. Ruista puitiin vielä riihessäkin. Monien mielestä ”riihitetystä” rukiista tehty leipä oli maukkaampaa.

 

 

Tieto  5   Savon  oluenpanosta 1543 - 1561

 

A. Tavisalmi 1557 - 1559

 

 Vuosi  1557  (no 6255 s.29 ja s.66) pantiin maltaita ja humalaa 1  litraan voutiolutta  0,81  l ja 9,1 g  ja svenneolutta  0,65 litraa ja 5,2  g. Sekä vouti- että svenneoluen teon jälkeen oli maltaista pantu vielä ”jälkiolutta” ”effter lack”.  Tynnyri olutta veti yleensä 126 litraa,  mitä tilavuutta on käytetty näissä laskuissa. Humaloita oli saatu Hämeestä mm. Haholta, Lammilta, Hollolasta ja Sysmästä (no 6204 s.15).

 

Vuosi 1558 (no 6281 s.74) 1 tynnyriin  voutiolutta oli käytetty Tukholman mitoissa  maltaita  22 kappaa ja  humaloita  3 naulaa. Savonlinnan mitoissa maltaiden määrä oli ollut 20 kappaa eli 90 litraa ja humalaa 2,5 naulaa eli 1,06 kg. Olutlitraa kohti laskien oli käytetty maltaita  0,71 l ja humalaa 8,4 g. Vastaavasti tynnyriin svenneolutta niitä oli kulunut 20 kappaa maltaita ja 2 naulaa humalaa, mitkä määrät Savonlinnan mitoissa olisivat olleet 82 litraa maltaita ja 0,654 kg humalaa. Olutlitraa kohti laskien määrät olivat 0,65 l ja 5,2 g. Myös jälkiolutta oli valmistettu vouti- ja svenneoluen panon jälkeen.

 

Vuosi 1559 (no 6302):  Kartanoon oli hankittu uusi oluenpanoon soveltuva allas maksamalla se reilulla hehdolla  viljaa, ehkä kauraa (no 6302 s.34).  Maltaita oli tehty ohrasta  4 lästiä 1 panni, siis noin 261 hl  (no 6302 s.35). Talossa näyttää olleen jo talonpoikien viljelemä humalatarha (no 6302 s.35),  mutta niitä oli saatu veroina talonpojilta sekä  ilmeisesti ostettu myös Hämeestä. Kun oluttynnyrit tehtiin itse, päästiinkin oluenpanoon (no 6302 s.35).  ”Swenne”-olutta myytiin kartanosta janoisille matkamiehille hintaan 3,5 mrk tynnyriltä (no 6281 s.49).

 

Voutiolutta  oli pantu  3 lästiä 4 tynnyriä (5 000 l). Tähän   maltaita oli käytetty   6 puntaa 4 pannia (36,6 hl) sekä humalaa 5 leiviskää, siis 42,5 kg (no 6302 s.35).   Siten yhteen litraan voutiolutta oli  käytetty 0,73 litraa maltaita ja 7,2 g  humalaa. Vouti oli laskenut litrassa olutta olleen noin 11 g humalaa (no 6302 s.36, s.76).

 

"Swenne"- olutta  oli tehty  20 lästiä 1 tynnyri (30 000 l). Siihen maltaita  oli käytetty  3 lästiä 4 puntaa 1,5 pannia ( noin 218 hl) ja humalaa  16 leiviskää 14 naulaa eli 142 kg (no 6302 s.35). Siten yhteen litraan svenneolutta oli kulunut 0,72  litraa maltaita ja  4,7 g humalaa (no 6302 s.35). Vuodin mukaan sitä oli pantu litraan 7,3 g (no 6302 s.36, s.76).  Rantasalmella 1 litraan svenneolutta oli maltaita käytetty 0,71 litraa ja humalaa 6,5 g (no 6294 s.39).

 

”Effterlack”–olutta  oli Tavisalmella tehty muiden oluiden panon jälkeen jäämistä tarpeista (no 6302 s.37). Sitä oli saatu  5 lästiä  3,5 tynnyriä (79 hl). Se oli käytetty kartanossa kokonaan.

 

 

B.  Savonlinna 1543 – 1561

 

Vuosi 1543 (no 6135 s.71->) maltaiden määrät 1 litraan herraolutta 0,93 l ,  svenneolutta  0,89 l ja  skipzolutta 0,89 l.

 

Vuosi 1545  ( no 6138 s. 15) pantiin 1 tynnyriin herraolutta  maltaita  5   1/3  neljännestä  ja  humalaa 4  naulaa eli  1 litraa kohti olutta maltaita  0,95 litraa ja humalaa 13,5 g.  1 tynnyriin  swenneolutta  maltaita  1 panni ja humalaa 3 naulaa eli  1 litraa kohti olutta maltaita  0,72 litraa ja humalaa 10,1  g.  1 tynnyriin spisseolutta   maltaita  2   276/301 neljännestä   ja humalaa  1  9/ 301  naulaa eli  1 litraa kohti olutta maltaita  0,52 litraa ja humalaa 3,5 g.

 

Vuosi  1546 (no 6239 s.71)-> pantu 1 litraan  herraolutta  maltaita 1,42 l ja humaloita 22,6 g, svenneolutta  1,1 l  ja 17 g (?),  skipsolutta  1,26 l ja 20 g  sekä spisolutta 0,71 l ja  6,0 g.

 

1540-luvulla pantu  krogerolutta, skipsolutta ”skipsöll”ja herraolutta "herreöll".  Yhteen litraan krogerolutta pantiin 1,8 l maltaita ja  20 g humalaa. Vastaavasti skipsolueseen kului 0,71 l maltaita ja 6,7 g humalaa.

 

Vuosi 1548  (no 6146 s.7) pantu maltaita ja humalaa 1 litraan krögerolutta 1,1l  ja 13,5 g,  herraolutta 2,6 l ja 10 g  sekä  swenneolutta 2,1 l ja 6,7 g. Spiseolutlitraan maltaita oli käytetty 0,54 litraa ja ei olenkaan humalaa! Sitä oli tehty myös ”jälkioluena”.

 

Vuosi 1550  maltaiden ja humalan käyttö oluessa  laskettuna  yhtä litraa kohti (no 6153 s.8-s.9): voutiolut  0,71 l ja 10 g,  krogerolut  1,1 l ja  13,5 g, swenneolut  0,54 l ja  5,1 g  sekä spiseolut  0,71 l ja 9,6 g.

 

Vuosi 1561  1 tynnyriin herraolutta pantiin  maltaita  7  neljännestä, humalaa 6 naulaa, siis olutlitraa kohti 1,25 l maltaita ja   20 g humalaa.   Tynnyriin voutiolutta maltaita käytettiin  1 panni 5 kappaa ja  humalaa 3,75 naulaa eli litraa kohti 0,89 l ja 13 g. Vastaavasti tynnyrissä svenneolutta maltaita oli  1 panni ja humalaa 3 naulaa. Ainakin viimeksi mainitut luvut oli ilmoitettu Tukholman mitoissa, joten olutlitraa kohti oli käytetty maltaita 0,63 l ja humalaa 10 g (no 6312 s.19).

 

 

Tavisalmen kartanon ravinnon kulutus henkeä kohti vuodessa vuonna 1559:

 Voudin laskelmien mukaan se oli ollut seuraava (no 6302 s.79): Viljaa  7 pannia 9 kappaa , humaloita  16 naulaa, voita 1 leiviskä 0,5 naulaa, munia 15 kpl, suolaa 1 leiviskä 4  naulaa, lihaa ja läskiä 9 leiviskää 2 naulaa,  suolakalaa  7 leiviskää 3 naulaa ja  kuivakalaa 4 leiviskää 9 naulaa  (s.79). Painot ja tilavuudet oli ilmoitettu  Tukholman mitoissa. Savonlinnan mitoissa viljamäärä henkeä kohti olisi n. 6,1 hl, voin kulutus 6,7 kg, lihan 59 kg , suolan 7,8 kg, suolakalan 48 kg sekä kuivakalan 29 kg (no 6302 s.79). Viljamäärään sisältyi ilmeisesti myös maltaiksi käytetty ohramäärä ja  suolaan kalojen ja lihojen säilönnässä käytetty suola.  Kartanossa on täytynyt olla varsin hyvän laskutaidon omaava henkilö.  Tileistä näkyy, että murtolukulaskut hallittiin jo erittäin hyvin, mutta desimaalilukuja ei ilmeisesti tunnettu. Savonlinnan kirjureilla oli käytössään paperia. Ehkä sitä lienee sieltä liiennyt hiukan Tavisalmellekin.

 

Rantasalmen Putkilahden kartanon ravinnon kulutus henkeä kohti vuodessa vuonna 1559 (no 6294 s.95): Kartanossa oli  asunut koko vuoden (52 viikkoa) 17  henkeä. Ravintoaineita henkeä kohti oli laskettu kuluneen seuraavasti: Viljaa   24 pannia 13  kappaa (18 hl), humalaa   10  13,5/17 naulaa (3,5 kg), suolaa  1 leiviskä 11 naulaa (13 kg), voita  19 naulaa (6,2 kg), lihaa, läskiä, makkaraa ja sylttyä 10 leiviskää 15 naulaa (70 kg),  kuivakalaa  6 leiviskää 15 naulaa (44 kg) sekä kaalia ja naurista  1  tynnyri. Suluissa olevat arvot on laskettu Savonlinnan mitoissa. Putkilahdessa viljan osuus ravinnosta oli  selvästi suurempi. Tavisalmella taas näkyy kalavesien paremmuus kalan osuuden suuremmassa määrässä. Voin osuus ravinnossa on lähes yhtä suuri molemmissa kartanoissa. Suolaa tavisalmelaiset saivat enemmän kaloista, mutta niistä saadun suolamäärän laskeminen on ongelmallista.

 

Vertailun vuoksi otetaan vuodelta 1679  kreivi Pehr Brahen alaisen ehkä Paraisten tai Pohjanmaan pitäjän rengin ja piian vuosipalkat. Renki oli saanut rahapalkan lisäksi lihaa 6 leiviskää (51 kg) , silakkaa 1 tynnyrin (ehkä 120 kg),  suolaa 2 leiviskää (17 kg),  viljaa 6 tynnyriä ( ehkä 9 hl) ja  voita 3 leiviskää (25,5 kg). Piian vastaavat tiedot olivat:  silakkaa 1/2 tynnyriä, suolaa 2 leiviskää ja viljaa 3 tynnyriä (4,5 hl) sekä voita 1,5 leiviskää (12,8 kg) . Minkähän verran renki ja piika lienevät saaneet ruokaa talostaan? (Lähde: Kajaanin vapaaherrakunnan tilit/ PP).

 

Mainintaa myllystä ei Tavisalmen kirjanpidosta löytynyt; löytyy vain Myllysaari (Myllusaari)!  Sen paikkaa ei kerrota. Mikäli se sijaitsi Ruokosalmessa tai Mustavirrassa, siinä on voinut olla  seudun asukkaiden aikaisemmin rakentama mylly. Ehkä se oli vieläkin käytössä, vaikka kartano omisti nyt saaren. Suuret jauhomäärät viittaisivat tähän.  Jos jauhaminen on tapahtunut vain jauhinkivillä, on naisilla todella riittänyt myllytuvassa töitä.  Vuoden 1712 Kuopion käräjillä  mainitaan  tavisalmelaisen Lars  Lappalaisen myllynpaikka ja mylly, joka ilmeisesti oli rakennettu  Ruokovirran kupeelle (s.126).

 

Vuoden 1559 heinää syövän  karjan määristä löytyi seuraavia tietoja (no 6302 s.61). Heinää oli  saatu kartanon niityiltä  158  parmasta (8 060 kg). Talven yli oli ruokittu  24 lehmää, 4  mullia, 4 hiehoa, 8 vasikkaa, 36 lammasta  ja  28 pukkia tai vuohta. Näille heinää oli kulunut  24 talvikuormaa 2 parmasta eli noin 5 000 kg. Ehkä ruokinnassa oli käytetty myös olkia ja lehdeksiä sekä jonkin verran myös viljaa.  7  työhevosta olivat rouskuttaneet  heinää 17 talvikuormaa eli lähes 3 500 kg. Kuitenkin varsinaisia lypsylehmiä lienee pidetty koko vuoden vain 12 kpl ja työhevosia 9 kpl (no 6302 s.34).  Kauraa kukin 9 hevosta oli saanut talvena aikana noin 3,7 hl. Lehmistä oli saatu voita  25 leiviskää  eli  1 lehmää kohti  2  leiviskää 14 naulaa Tukholman painoissa, siis 2,08 leiviskää  eli  noin 17,7 kg Savonlinnan painoissa (no 6302 s.39).  Voita oli viety Tukholmaan 24 leiviskää eli 204 kg (no 6302 s.76). Tässä oli Tukholman painoja käytettäessä ylipainoa  7 leiviskää 5 naulaa. Vuonna 1558 Tukholmaan viedyn voileiviskän hinta oli ollut 5,5 markkaa (no 6281 s.49->), mutta vientikustannuksetkin lienevät olleet varsin suuret.  Rantasalmen Putkilahden kartanossa oli ollut 18 lehmää (no 6272). Talvikaudella niistä oli  saatu voita  15 leiviskää; siis lehmää kohti 7,1 kg ja  kesäkaudella 37 leiviskää eli lehmää kohti 17,5 kg.  Siten talvella voin tuotanto oli ollut noin 40 % kesän tuotannosta! Kuitenkin vuonna 1562 Rantasalmen kartanossa oli ollut 46  lehmää. Näistä oli saatu  talvella   voita  19  leviskää ja  kesällä     2 kipuntaa  7  leiviskää eli 47 leiviskää. Siten talvella voin tuotanto oli ollut 19 % kesän tuotannosta  (no 6343 s.38).  Juvan Partalassa oli ollut 17 lehmää, jotka tuottivat voita keskimäärin 4 leiviskää (34 kg?!) vuodessa (no 6288 s.103).

 

Lampaita, joista osa näyttää olleen verolampaita (no 6302 s.22),  oli lahdattu 203 kpl. Niiden lihoista  oli valmistettu myös makkaraa  3 tynnyriä  ja sylttyä 2,5 tynnyriä (no 6302 s.22) . Sivutuotteena  oli saatua lampaantalia 7 leiviskää  13 naulaa.  Teurastetuista 3 pukista ja 9 vuohesta oli valmistettu pukin - ja vuohenmakkaraa neljännestynnyrin verran.  Lampaan-  ja vuohennahkoja oli viety Tukholmaan (no 6302 s.45, s.71). Tupien ikkunoihin pergamentiksi oli käytetty  9  lampaannahkaa (s.46). Kanoja kartanossa näyttää olleen 38 kpl (no 6302 s.48). Veroina niitä oli tullut lisää 24 kpl. Näistä oli syöty 3 kpl ja annettu pois muuhun tarkoitukseen 27 kpl (no 6302s.48-s.49). Vastaavasti vuohia oli kartanossa ollut  18 kpl ja pukkeja  5 kpl (no 6302 s.49). Vuohenjuustoa 18 lypsävän vuohen maidosta oli saatu  1 leiviskä 4 naulaa eli vuohesta keskimäärin  0,5 leiviskää; siis n. 4,25 kg (no 6302 s.50). Samaa suuruusluokkaa oli vuohien tuotot myös Juvan Partalassa.  Lahdatuista 12 vuohesta oli saatu talia keskimäärin 2 naulaa (0,85 kg).  Kilinnahkoja oli viety syksyllä  2 kpl Tukholmaan (no 6302 s.52). Aikuisia sikoja oli ollut  kaikkiaan 12 kpl ja porsaita  10 kpl (no 6302 s.47).  Kinkkuja oli saatu papinveroina talonpojilta 56 kpl. Rantasalmen Putkilahdessa suolaa yhteen kinkkuun  (n. 2 kg) pantiin keskimäärin 0,29 kg ja tynnyrikalaan tynnyriä kohti 1/2 leiviskää eli noin 4,25 kg (no 6294 s.42). Juvan Partalan kartanossa sekä vuohen että lampaanjuusto oli hinnoiteltu  12 äyriksi leiviskältä (no 6288 s.103-s.104).

 

Kartanon tileissä (no 6302 s.17-s.21 ja s.27) mainitaan edelleen Pohjoiskartano ja  Eteläkartano sekä Siltakartano. Pohjoiskartanon peltoihin oli vuoden 1559 tilitykseen  kylvetty  ruista 1,35 hl,  ohraa 16,5 hl ja  herneitä  0,72 hl ja Eteläkartanon  vuoden 1560  tilitykseen ruista 6,4 hl. Kaskikylvöt olivat (s.17): Hämemäki ruista 6,4 hl, Mustasaari vuoden 1560 tilitykseen ruista 1,8 hl ja Maaningansaloon ruista 9,9 hl .  Vuoden 1561 tilitykseen oli  siirretty Siltakartanon syksyllä 1559 kylvetty ruis 2,9 hl sekä Pohjoiskartanon noin 3,1 hl (no 6302 s.27) kylvö. Aikaisemmin jo kerrottiin, että Pohjoiskartanon peltoon oli pantu hernettä 0,72 hl (no 6302 s.17) .  Pohjoiskartanon peltoihin oli kylvetty syksyllä 1557 noin 1,5 puntaa eli  8  hehtoa  ruista ja saatu yli  9 - kertainen sato (no 6302 s.27).  Eteläkartanon peltoon oli kylvetty myös reilu  8  hehtoa ruista.

 

Kaskia löytyi Onkiveden eteläpään itäpuolelta korkealta Hämemäeltä, Mustasaaresta ja  Maaningansalosta. Hämemäen ruiskaskesta  oli saatu vuoden 1557  1 punnan 1 pannin kylvöstä  (6,3 hl)  syksyllä 1558  25,5-kertainen sato (no 6302 s.27). Sadon määrä oli ollut 2 lästiä 5 puntaa ja 5 pannia (162 hl).  Siltakartanon peltoon oli pantu keväällä 1558  ohraa  8,5 hl ,  Eteläkartanossa  1 lästi 1 punta 2 pannia (72 hl) myös ohraa ja näistä oli saatu 8-kertainen sato (no 6302 s.30). Ohraa oli kylvetty Eteläkartanossa  vuoden 1560 tilitykseen 3,5 puntaa  eli noin 19 hl (no 6302 s.31). Hernettä oli pantu  keväällä 1558 Siltapeltoon 4 kolmasta  (72 litraa) ja  satoa oli tullut 11 pannia (9,9 hl). Satokerroin oli siis  13,5 (no 6302 s.56). Edellisestä sadosta herneitä oli keväällä 1559 kylvetty Eteläkartanossa 2 pannia 1 kolmas, siis noin 2 hl (s.57). Kauraa oli saatu veroina talonpojilta sekä maavouti Jakob Perssonilta (no 6302 s.33).  Jakob Persson oli vuonna 1559  toimittanut Peder  Jönssonille ruista ohran sijaan 2 puntaa 2 pannia 2 kolmasta, ohraa 1 panni ja kauraa 1 punnan 2 pannia (no 6253 s.25). Nauriin siemeniä  oli puhallettu kaskeen 7 lusikan verran ja saatu satona 14 tynnyriä nauriita, siis lusikallisesta siemeniä noin 2 tynnyriä (no 6302 s.57).

 

Rukiista oli jauhettu  ”lesty - ja ei - lestyjauhoja”  (skrätt - ja  oskrätt miöl). Ruisjauhoja oli annettu tiilenlyöjälle 1 punta 1,5 pannia (n. 7 hl)  ja pitäjän diakalle köyhille jaettavaksi vain  1 panni (no 6302 s.28). Ohraa oli annettu 0,72 hl  maksuksi 2  kudontavälineestä pirrasta "wäffskieder" (no 6302 s.31). Muusta viljan käytöstä leipomiseen ja oluenpanoon  kerrottiin edellä. Vuoden 1559 Rantasalmen kartanon tilien mukaan vuonna 1558 oli  vehnästä saatu 9-kertainen -, rukiista 13,5-kertainen- , ohrasta yli 10-kertainen - ja kaurasta 10-kertainen sato  (no 6296 s.27->).

 

 Tavisalmen kasket olivat hyvin tuottoisia. Ilmasto Savon pohjoisosissa oli vielä varsin suotuisa viljelykseen, mutta jo vuoden 1600 tienoilla alkoi näkyä merkkejä sen huononemisesta. Katovuodet huipentuivat 1600-luvun lopulle. Koskemattomia hyviä metsiä löytyi täältä vielä runsaasti, mutta Etelä-Savossa ne alkoivat jo käydä vähiin. Siellä alkoi olla ”liikaväestöä”, joka halukkaasti lähti etsimään parempia elinmahdollisuuksia. Tieto Tavisalmen pitäjän hyvistä kaskisadoista tietysti levisi. Uuden kasken kaato, poltto, raivaus ja kyntö kylvökuntoon vaati  ilmeisesti vähemmän työtä kuin kuin vastaavan kokoisen pellon käyttöön otto jo kaskettuun paikkaan.  Nämä tiedot lisäsivät ja olivat nähtävästi jo aikaisemmin lisänneet halukkuutta siirtyä uudisasukkaaksi Tavisalmen pitäjän pohjoisosiin Iisalmeen tai jopa Sonkajärvelle tai Vieremälle asti.  Savolaisia muutti myös Keski-Suomeen ”Hämeen  erämaahan” sekä Kainuuseen ja Pohjanmaalle.

 

  Hyvänä satovuonna 1558 kevät näyttää olleen normaalissa aikataulussa, koska edellä mainitut  Nilsiän Syvärin kalastajat olivat jo 12. kesäkuuta  lähteneet takaisin Putkilahden kartanoon. Ainakin hauen, säyneen, ahvenen ja särjen kutu oli ohi jo kesäkuun alussa. Jäät lienevät järvestä lähteneet toukokuun 10. päivän aikoihin. Päivämäärät ovat vanhan ajanlaskun mukaiset! Ennen kalastajien lähtöä oman aikansa oli vienyt tavaroiden ja 19 leiviskän eli 162 kg kuivakalan saaliin kerääminen ja pakkaaminen kuljetusta varten. Edellä kerrottiin, kuinka syksyllä 1558 Tavisalmen Hämeenmäen  noin 6,4  hl kylvön ruiskaskesta  oli saatu 25,5 – kertainen suursatoKoska  kaskirukiit koottiin yleensä syksyllä aumoihin, jotka puitiin myöhemmin syksyllä, talvella tai ehkä jopa seuraavana vuonna, sadon lopullinen suuruus lienee selvinnyt vasta vuoden 1559 aikana.

 

 

Riihen puinnissa käytettyjä varstoja eli ”riusoja” / PP

 

 

 Jonkinlainen kuva sadonkorjuun nopeudesta Tavisalmella saadaan seuraavista tiedoista:  Ruiskylvö oli ollut  2 puntaa  4 pannia. Satoa oli korjattu 3  lästiä 6 puntaa 4 pannia eli noin 232 hehtolitraa. Korjuuseen oli käytetty   päivätöitä  37  kpl eli päivätyötä kohti oli korjattu noin  6,3 hehtolitraa. Tähän korjuuseen lienee sisältynyt  myös Hämeenmäen ennätyssato. Sato oli ollut kylvöön nähden lähes 16 - kertainen. Vastaavasti  ohrakylvö oli ollut  3 puntaa, josta oli saatu satoa  21 puntaa, siis 116 hehtolitraa. Kylvöön nähden sato oli ollut noin 7 - kertainen.Tähän oli tehty  päivätöitä  20 kpl, joten päivätyötä kohti oli korjattu noin  5,8 hehtolitraa (no 6281 s.60). Työssä lienee ollut kyseessä vain sadon leikkuusta sirpeillä ja ehkä myös sen kokoamisesta aumoihin tai haasioihin. Kyseessä myös saattoi olla vain kartanon ulkopuolisen työvoiman päivätöiden määrä. Sadon ajaminen riiheen ja riihikuivatus sekä puinti olisivat vieneet enemmän aikaa. Varsinainen kuivatun viljan puinti riihessä tapahtuu rivakasti. Muuan työssä 1940-luvulla mukana ollut henkilö kertoi, että riihellinen ruista puitiin ”aamurupeaman aikana”  ennen varsinaista aamuateriaa. Riihi oli noin  6 m x 6 m mitoiltaan.

   Riihenpuinnista
    Varhaislapsuuden hatarien muistikuvieni mukaan ruislyhteet ahdettiin riiheen vaakasuorien lankkujen tai riukujen varaan tähkät ylöspäin. Lyhdekerroksia oli 2. Alin kerros sijaitsi niin matalalla, että jouduin lähes metrin mittaisena hiukan kumartumaan niiden alla kulkiessani. Riihi oli mitoiltaan noin 6 m X 6 m X 4,5 m. Metrin korkuinen mustista liuskekivistä tehty "tasakattoinen" uuni sijaitsi oven oikealla puolella. Siinä oli ehkä 50 cm korkea uuniaukko. Muutamia tunteja puiden sytytyksen jälkeen lyhteiden alle lattialle oli tippunut paljon pökertyneitä hämähäkkejä, kovakuoriaisia, toukkia ja torakoita. Ne olivat menneet talvehtimaan lyhteiden sisään. Ne lakaistiin silloin tällöin pois. Muutaman päivän riihen lämmityksen jälkeen aloitettiin puinti. Lyhteet ladottiin lattialle poikittain matalien riukujen tai parrujen päälle kahteen riviin tähkäpuolet vastakkain. Samalla pannat aukaistiin ja lyhteen korret levitettiin. Riihenpuijat isä ja naapuri Felix Heikkinen aloittivat puimisen ovensuusta. He iskivät riusallaan vuoron perään omalla kohdallaan olevia tähkäpäitä. He joutuivat koko ajan seuraamaan vieruskaveriaan, ettei olisi kolauttanut tätä. Sama työ tehtiin joskus vielä toiseen kertaan, jos kaikki jyvät eivät heti irronneet. Se riippui niiden kosteudesta. Työ oli pölyistä ja nokista. Puinti-iltana sauna oli tarpeen (lisätietoja saatu Kusti Leskiseltä).
    Kun lattialla olevat lyhteet oli puitu, oljet poistettiin. Lattialle ladottiin uusi kerros puitavaa. Näin jatkettiin, kunnes kaikki riihen lyhteet tulivat puiduiksi. Jyvät siirrettiin seinän viereen ja saatettiin panna säkkeihin. Ainakin joskus ne puhdistettiin lattialta suoraan riiheen tuodulla "viskuukoneella". Oljet sidottiin suuriksi olkikuvoiksi ja vietiin riihen perässä olevaan varastoon "ruumenukseen". Muut viljat puhdistettiin viskuukoneella eloaitan ovella, jolloin roskat lensivät suoraan ulos. Ne oli väliaikaisesti varastoitu aitan "hinkaloihin". Puhtaita jyviä säilytettiin eloaitan hinkaloissa tai joskus, kun niitä oli paljon, toisen aitan lattialle tehdyissä tilapäisvarastoissa. Kyläläisten yhteinen viljankuivaamo rakennettiin Osuuskaupan lähelle Jokelan vanhaan sorakuoppaan. Olkia käytettiin mm. patjojen täytteiksi. Savu antoi ruisleivälle oman erityisen makunsa.
    Edellä mainittu riihi oli sisämitoiltaan noin 6m x 6m x 4m. Riihet voivat olla suuriakin. Vuonna 1705 Kuopion Soinlahden riihipalossa tuhoutui 800 ruislyhdettä (kk elokuu 1705 s.214->). Yleensä 1700 - luvun alun riihipaloissa tuhoutui 300 - 400 lyhdettä. Joulun edellä Tuomaanpäivänä 1705 oli Syvärinjärven itäpuolella Suojärvellä Krister Martikaisen riihi palanut. Siinä oli tuhoutunut 400 lyhdettä ruista (kk Iisalmi 1706 s.203->). Krister oli yrittänyt vielä viime hetkellä saada jouluksi "uutispuuroa ja - leipää". Myös uudet oljet sängyssä tai jouluoljet lattialla ovat olleet isännän mielessä.


Kylvöjen satotuloksista löytyy jotain tietoja vuodelta 1559 Juvan Partalan kartanosta.
Vuonna 1559 siellä oli kylvetty vehnää 13 kappaa, ohraa 13 pannia 4 kappaa, kauraa 6 pannia 1 kappa, papuja 1 panni 6 kappaa sekä ruista 2 puntaa 3 pannia. Kartanon vouti oli etukäteen arvioinut Savonlinnan tilitystä varten satomäärät liian pieniksi. Todellisten satomäärinen mukaan 1 pannista vehnää oli saatu 8 pannia, 1 pannista ohraa 8 pannia, 1 pannista kauraa myös 8 pannia sekä 1 pannista papuja 10 pannia. Ruista peltokylvössä oli saatua 1 pannista noin 12,4 pannia ja kaskikylvössä 1 pannista noin 10,7 pannia. Siten kaskikylvön sato oli jäänyt hiukan pienemmäksi kuin peltokylvön (no 6288 s.102 - s.103). Ruukiin lukuarvot saattavat olla vain voudin etukäteisarvoita. Ruis lienee kylvetty syksyllä, joten sen sato on korjattu vasta syksyllä 1560. Edellä mainitut satotulokset ovat jopa keskinkertaista paremmat! Kartanossa oli kylvetty syksyllä 1557 ruista 10 pannia sekä keväällä 1558 vehnää 3 kolmasta, ohraa 2 puntaa, kauraa 5,5 pannia ja papuja 6 kolmasta. Tästä ei löydy satotietoja (no 6288 s.20).

 

Tavisalmen pitäjä oli tähän aikaan vähäisestä väkiluvustaan huolimatta merkittävä rukiin viejä. Vuonna 1561  Savonlinnaan Savon pitäjistä lähetetystä rukiista suurin osa eli noin 37 %  (732 hl) , tuli Tavisalmelta (no 6312 s.8-s.9). Tämä oli noin 2,4 hl vuoden 1558  jokaista pitäjän  307  asuttua taloa  ”savua” kohti ja yli 1,7 hl  jokaista 425 pitäjän tilastoitua aikuista miestä kohti. Edellisestä luvusta puuttunee huonemiesten - tai pitäjästä Rantasalmen voutikuntaan kuuluvien miesten lukumäärä. Vuoden 1559 tilastojen mukaan pitäjän jokaista  333 savua kohti sitä olisi tullut yli 1,5 hl ja jokaista 478 aikuista miestä kohti yli 2,2 hl. Rukiin osuuksissa seuraavalla sijalla oli Etelä-Savon Pellosniemen Kiialan kartano 25 prosentilla. Osa rukiista tuli myös linnan omista latokartanoista. Vuonna 1561 pitäjistä eniten ohraa linnaan oli lähettänyt  Pellosniemen Kiiala ja kauraa Rantasalmen kartano (no 6312 s.11-s.14). Linnan voista suurin osa tuli sen omista lehmistä. Tavisalmelta linnaan sitä oli viety vain mitätön 2 leiviskää (17 kg), kun muista pitäjistä se oli yleensä 200 kilon luokkaa (no 6312 s.16). Tavisalmen pitäjän savu – ja asukasluvut olivat vielä maakunnan pienimmät.   Kuten edellä todettiin, jo vuonna 1557 Tavisalmelta Savonlinnaan oli viety ruista ja ruisleipää huomattavia määriä. Viljana sitä oli viety 570 hl ja vielä  270 hl  ”apukartanon” leipänä (no 6219 s.5), joka oli palvelusväen leipää ”svenne bröd”. Se myös oli rukiista. Vuonna 1562 Tavisalmen pitäjään oli kirjattu 353 savua, kun seuraavaksi vähiten Savon pitäjistä niitä oli Rantasalmella eli 596 (Pi s.729).

 

 

Tieto 6  Hintatietoja vuonna 1559

 

Tavisalmen kartano:

Vouti oli hinnoitellut ilmeisesti verotusta varten lähes kaikki tavarat (no 6302 s.24-s.25  ja s.88 - s.90). Niinpä  panni  (90 l) ruista tai ohraa maksoi 10 äyriä (1,25 mrk), panni kauraa  5 äyriä, voileiviskä (8,5 kg) 20  (18!) äyriä (2,5 mrk ), leiviskä läskiä 20 äyriä,  lammas  10 äyriä, kana  1,5 äyrityistä,  leiviskä kuivattua ahventa ja särkeä 6 äyriä (myyty 4 äyrillä! s.24),  muu kuivakala  10 äyriä,  tuoretta tynnyrikalaa 2 äyriä (eli 14 leiviskän tynnyri 3,5  mrk), suolasiika  tynnyri  8  mrk, tynnyri  (126 l) svenneolutta  3  mrk, lampaannahka  2 äyriä, terva  leiviskä 1 äyri 6 penninkiä ( 1 1/4 äyriä), heinät parmas (51 kg)  2 äyriä, kupo olkea 6 penninkiä  (1/4 äyriä) , halot: syli 3 äyriä ja kuorma 2 äyriä sekä päivätyö   2  äyriä.  Muistin virkistämiseksi kerrataan:  1 markka oli  8 äyriä, 1 äyri 3 äyrityistä  = 24 penninkiä.

 

Rantasalmen kartano: lohi  1 tynnyri (119 kg) 14  mrk,  siika  tynnyri  6  mrk, ahven ja särki sekä tuorekala  tynnyri   4  mrk. Kuivakalojen hintoja 1  leiviskälle (8,5 kg) kalaa: hauki  10 äyriä,  lahna  tai  säyne  8 äyriä, ahven ja särki  8 äyriä ( no 6296 s.104). Voutiolut tynnyri vastasi  3 mrk, svenneolut tynnyri  2 mrk, lauta  2  äyriä, tukki 2  äyriä, tynnyri tervaa 15 äyriä, leiviskä ahventa  ja särkeä  3 äyriä,  (no 6296 s.25-s.26).  Siten em. kartanoissa 1  päivätyöllä sai svenneolutta 15,75 litraa ja herraolutta 10,5 litraa tai 18 litraa ruista.

 

Juvan Partalan kartano: Panni (90 l) ruista tai ohraa 18 äyriä (2,25 mrk),  kaurapanni 5 äyriä, voileiviskä 2,5 mrk  (20 äyriä), lammas 1 mrk,  kana 1,5 äyriä,  leiviskä kuivaa haukea 1 mrk (8 äyriä),  leiviskä harkkorautaa 3 äyriä ja  syli halkoja 6 äyriä (no 6288 s.27-s.28). Raudan alhainen hinta kummastuttaa. Talonpojat valmistivat sitä omissa pienissä ”harkkohyteissään” suo – tai järvimalmista useaan kertaan kuumentamalla, mikä oli varsin työlästä. Suurempi ja parempi harkkohytti oli Savonlinnassa. Toisaalta leiviskä rautaa on tilavuudeltaan hivenen yli litran! Vuonna 1556 Pohjois-Savon voutikunnasta maavouti Jakob Persson oli saanut veroina rautaa  1 kipunnan 14 leiviskää ( 289 kg). Se vastaa tilavuudeltaan noin 37 litraa (no 6213 s.2->).

 

Rantasalmen  Putkilahden kartanon tileissä  saukkojen nahkat vastasivat  9 äyriä, vesikkojen nahkat 6  äyriä ja kettujen nahkat 9  äyriä,  halkosyli 3 äyriä ja  heinät parmas 2 äyriä  (no 6296 s.104).

 

 

 Pitäjän talonpoikia oli taas rasitettu lukuisilla päivätöillä (no 6302 ja no 6302B). Päivätyön arvoksi oli siis määritelty 2 äyriä (no 6302B s.25), joten talonpoika sai tehdä  4 päivätyötä saadakseen palkkaa  1 markan.  Heidän oli pitänyt ilmeisesti korjailla laudoilla siltaa, hikoilla tiilenteossa,  nikkaroida sekä kattaa aikaisemmin mainittuja vanhempia rakennuksia sekä uutta navettaa ja latoa (no 6302 s.35). He olivat raivanneet  kaskea Taviniemellä 84 päivää ja Mustasaaressa 46 päivää (no 6302 s.37) .

 

Monia  päivätöitä oli kulunut myös heinätöissä kartanon niityillä (no 6302B s.18, s.35 – s.38), joista seuraavassa luetellaan niityt ja suluissa niillä tehtyjen päivätöiden määrät: Kermelax (28), Taffvinemi (21), Koiffvunemi (9), Paijuluoto (5), Hyffverin  kartth (28), Kermelax (18) ja Pirtilax (12). Seuraavista niityistä kerrotaan suluissa päivätöiden- ja korjatun heinän määrät:  Wenelax (5, 3  parmasta),  Pöliänsalmi (12, 8 parmasta), Wianantaipal (5,  3  parmasta), Sääskiharju (3, 2 parmasta), Haatasenpelto (15, 12 parmasta), Patalahen pohja (13, 12 parmasta), Mustasaari  (10, 6 parmasta) ja Kauhun kanda (15, 12 parmasta).  Pienemmistä niittysaarista oli ilmoitettu vain kootut heinämäärät ja niillä tehtyjen päivätöiden yhteismäärä eli  Maaningansalo (1 parmas) ja Sauckonsaari (4 parmasta), joissa tehtyjä  päivätöitä oli 9 kpl.  Hyffverinsaaresta (1 parmas), Koiffvusaaresta (2 parmasta), Myllysaaresta (2 parmasta) ja Matkasalmensaaresta (2 parmasta) oli heiniä korjattua yhteensä 7 parmasta (n. 360 kg) ja työpäivä niillä oli raadettu 11 kpl (s.36).  Kaikkiaan heinätekoon oli käytetty 219 päivätyötä ja heinää korjattu 139 talvikuormaa. Taviniemen niityn raivaus oli vienyt 43 päivää.

 

Sadonkorjuussa oli  tehty 403 päivätyötä.  Talteen oli saatu ruista yli 180 hl ja ohraa 173 hl. Joutoaikoinaan päivätyöläiset olivat nikkaroineet  30 vatia ja 20 lautasta ja kuluttaneet näin 20 työpäivää. Jotkut huono-onnisimmat olivat päässeet lannanajoon ”till atth köra dyngior” (s.38), johon oli käytetty peräti 89 työpäivää. Edellisenä vuonna lannanajoon oli käytetty 55 päivätyötä (no 6281 s.61). Päivätöitä, kuljetusvelvollisuuksia  ja  erityisesti ns.  pitkiä kyytejä vastaan talonpojat protestoivat. Ne veivät usein  huomattavan osan heidän parhaasta työajastaan. Käräjillä monet saivat sakkoja esimerkiksi siitä, että eivät olleet vieneet veroviljaa Viipuriin, tuoneet sieltä suolaa, vieneet rautamultaa Savonlinnan harkkohytille, vieneet kiviä tai kalkkia  linnaan.

 

Yhteenveto vuoden 1559 Tavisalmen pitäjän päivätöistä:

Erään laskelman mukaan pitäjästä oli vaadittu päivätöitä 2193 kpl (no 6302 s.62-s.64).  Näistä kartanolle  oli tehty  1537 kpl  eli 70 %  ja  Savonlinnaan oli vain 30 % . Heinätöiden osuus kaikista päivätöistä oli vain  10 %,  viljankorjuun 18 %, tiilenlyönnin 13 %   ja  rakennustöiden  11 %. Kartanon  päivätöistä  oli käytetty heinäntekoon  14 % (219 kpl), tiilentekoon 19 %, viljankorjuuseen 26 %,  kaskien raivaukseen  8,5 % sekä ison navetan ja ladon tekoon 16 %. Mikäli  myös työmatkat on laskettu työpäiviksi,  se selittäisi  viljankorjuun suuren osuuden. Kaskia sijaitsi kaukana kartanosta mm. Hämeenmäellä.  Viljan korjuuseen oli käytetty 403 työpäivää, jolloin talteen oli saatu ruista ja ohraa  yhteensä 254  hl.  Siis   yhtä työpäivää kohti sitä oli korjattu 0,63  hl.   On epäselvää, olivatko  tässä  jo mukana mm.  viljan kuljetus ja  puinti riihessä. Kartanon niityt sijaitsivat  hyvin hajallaan; osa  saarissa, mikä hankaloitti  heinänkorjuuta. Heinää oli korjattu noin 3940 kg.

 

Rantasalmen kartanossa vuonna 1559  (no 6296 s.72->)  oli Savonlinnaan tehty ns. pitkiä töitä 1248 kpl ja kartanoon varsinaisia päivätöitä 3277 kpl. Näin laskien pitäjän päivätöiden yhteismäärä oli  4525 kpl. Tästä kartanon osuus on 72 % ja Savonlinnan  28 %. Kartanon 3277 päivätyöstä oli käytetty kaskien ja peltojen viljankorjuussa 23 %, kyntö, kylvö, lanta ym. töissä 20 %, heinätöissä 19 % , rakennuksilla 12 % ja ojilla 9,1 %.  Päivätöiden jakautuminen  näissä pitäjissä ei siis eroa kovin paljon toisistaan. Savon historiassa  mainitaan Mikkelin Sairilan kartanossa vuonna 1565  käytetyn heinätöissä noin 3 000 päivätyötä (Pi s.437). Korjuuaikaan on voinut olla hyvin sateiset ilmat, kuten myöhemmin 1960 - luvun alkupuolella. Silloin heinänteko venyi jopa elokuun jälkipuoliskolle. Missään tapauksessa noin suurta heinätyömäärää ei voida yleistää.

 

Rantasalmen Putkilahden kartanossa vuonna 1559  (no 6294 s.71->)  päivätöitä oli teetetty  5963 kpl, josta Savonlinnaan oli viety 3599 kpl ja  kartanossa käytetty noin 2364. Siten kartanon osuus päivätöistä oli 40 %  ja  Savonlinnan osuus  60 %. Ero selittyy sillä, että Putkilahden alaisuuteen kuului Säämingin pitäjä ja siis Savonlinna. Kartanon päivätöistä  kyntö ja kylvö  veivät 34 % ja rakennustyöt 23 %.

 

Kartano oli kalastanut Ruokosalmella syksyllä 10  siikaverkolla, pienellä vadalla ja nuotalla sekä keväällä 14  haukiverkolla ja  8 lahnaverkolla  (no 6302 s.19 ja s.53). Sieltä oli saatu siikaa  vain 4  tynnyriä (8) , kuivaa kalaa 17 leiviskää (15), lahnaa 7 leiviskää (1) ja  säynettä 5 leiviskää (2).  Suluissa ovat edellisen vuoden saalismäärät.  Kalatynnyrin paino oli 14 leiviskää eli 119 kg (no 6302 s.53). Toisaalla 1 tynnyri suolakalaa painoi  Tukholman mitoissa 16 leiviskää, siis Savonlinnan painoissa 12,3  leiviskää (no 6302 s.77)!  Kiloina ilmoitettuina ja 14 leiviskän tynnyripainoa käyttäen siikaa oli 476 kg, kuivaa haukea 150 kg, lahnaa 60 kg ja säynettä n. 43 kg.  Ruokovedellä oli vedetty nuottaa.  Suolattua ahventa  ja - särkeä  oli sieltä saatu 9 tynnyriä (6) eli 1070 kg.  Iisalmen Kihlosalmella  oli käytetty kevätnuottaa sekä kalastettu  4 särkiverkolla ja 1 lahnaverkolla.  Saalis oli kuivattu, jolloin oli saatu ahventa ja särkeä 2 kipuntaa 6 leiviskää  (1 kipunta 3 leiviskää) eli yhteensä noin 390 kg. Suolaa kului tietenkin suolakalan  ja jonkin verran myös auringossa kuivatun kalan valmistamisessa.  Kuivaa haukea oli rahdattu 7 kipuntaa (1190 kg) sekä kuivaa ruokakalaa 8 kipuntaa 7 leiviskää (1420 kg) Wiipurista ja Helsinkiin (no 6302 s.26). Rahtiin  rahaa oli kulunut 1,5 mrk. Suolaa tarvittiin myös teurastamossa lihojen suolaukseen. Esimerkiksi 1  lampaaseen sitä kului 3 naulaa (1,3 kg) ja sikaan 1 leiviskää (8,5 kg) kohti 6 naulaa eli 2,5 kg (no 6302 s.37). Vuosina 1561 ja 1587 siankinkun painoksi oli ilmoitettu  6 naulaa eli  noin 2,5 kg Savonlinnan painoisssa  (no 6331 s.65 ja no 6577-78 s.42). Se lienee ollut papinverokinkku.

 

Kartanossa oli  syöty  suolasiikaa 4,5 tynnyriä eli n. 536 kg (no 6302 s.53), suolattua ahventa ja särkeä 12 tynnyriä (n. 1430 kg)  (no 6302 s.54), kuivaa haukea 1 kipunta 10,5 leiviskää (noin 260 kg) sekä kuivaa lahnaa 60 kg  ja - säynettä 43 kg. Kahta viimeksi mainittua kalaa oli syöty koko pyydystetty määrä (no 6302 s.55). Kartanon ravintorekisteri oli Tukholman mitoissa (no 6302 s.78).  Sen mukaan yhtä henkeä kohti oli syöty voita noin 6,8 kg, suolakalaa 46 kg, kuivaa kalaa 20 kg, lihaa 60 kg ja viljaa 14 hl  (s.79).  Suolakalaa oli viety Savonlinnaan 14,5  tynnyriä (1726 kg),  kuivaa haukea 1,5 kipuntaa (225 kg), kuivaa ahventa  ja särkeä 6 kipuntaa 11 leiviskää eli 1 110 kg (no 6302 s.56) ja  mm.  kuivaa (vero)haukea  29,5 leiviskää, siis 250 kg (no 6302 s.79). Kuivaa haukea oli viety myös Viipuriin 3 kipuntaa 9 leiviskää (597 kg) ja Helsinkiin 7 kipuntaa eli 1190 kg (no 6302B s.29).  Mainittakoon, että vuonna 1556 Savonlinnan palkollisilla oli ollut vuodessa lihapäiviä 135 ja kalapäiviä 229 (no 6219 s. 82 ).

 

Veroina tulleita villieläinten nahkoja oli tavalliseen tapaan viety Tukholmaan. Nyt  oli saatu  2 näätä,  3 mustaa ahmaa,  3 punakettua, jotka annettiin Savonlinnaan Finckelle, 16  vesikkoa,  103  kärppää ja oravia 9 kiihtelystä (360 kpl)  (no 6302 s.40). Kuten edellä mainittiin, myös vuohen ja   lampaannahkoja oli rahdattu Tukholmaan; viimeksi mainittuja 140 kappaletta (no 6302 s.45). Kuljetusmiehille oli maksettu rahapalkkaa.  30 lampaannahkaa oli annettu  6 rengille palkaksi (no 6302 s.46).  Veroina  oli saatu  5  villiltä lappalaiselta  "aff  5  will Lapp"    4 kärpännahkaa  (no 6302B s.15).

 

Tavisalmen kartanon tavaroista vuonna 1559 (no 6302B s. 47->):  Kartanosta  löytyi mm.  ”smelte”lukkoja 3, tukkilukkoja 5, ulkolukkoja 4,  ovirautoja 13 ja ilmeisesti saranoita 5, ovenlinkkuja 3, ovenhakoja 6, ovenkahvoja 1, uuninpeltejä kehyksineen  4, ranstakoita 1, viikatteita 7, sirppejä 11, kirveitä 7, rautakankeja  2, kokinveitsi,  kuparikattiloita 2 leiviskän 4 naulan ((18,7 kg), rautakauhoja 1, kattilarinkejä 2 paria, 2 kynttilanjalkaa 2 ja 4 pidikkeellä, 5 lehmänkelloa, 4 paria jauhinkiviä, 3 suitset, 5  ”grymor”, 14 oluttynnyriä, 1 piippukannu, 4  linnatuoppia, 14 pikkutuoppia, 60 vatia, 40 lautasta, 4 viljavakkaa, 4 puolivakkaa, 4 korvoa, 14 maitopyttyä ja 3 muuta pyttyä.

Tavisalmen kartanon pajaan oli  (no 6302 s.57, no 6302B s.33) saatu veroina harkkorautaa   6  leiviskää.  Yhdestä leiviskästä  oli  taottu 1 pari  ovirautoja. Lopuista 5 leiviskästä oli tehty mm.  3  lukkoa kolmeen tupaan, 5 kirvestä, 4 lehmänkelloa, 2 viertokoukkua, 1 ranstakka lieden kohentelua varten varten sekä jokin kokin kapistus. Pajasta löytyi mm.  alasin, 2 lekaa ja 3 pihdit.

 

Kartanon aittaan vilkaisu tuo esille varsinkin naisten tekemisiä (no 6302B s.42-s.45).

Aitan emäntänä hääräsi siis uusi nainen Tordea Nilsdotter. Hampunsiemeniä sieltä oli luovutettu Tavisalmen kartanon peltoon  kylvämistä varten 1,5 pannia (1,35 hl). ”Blogarn tai Blogarnm, joka oli karkeaa hamppukangasta, oli kudottu  62,5 kyynärää (n. 37 m) Savonlinnan kanssa. Tähän aitasta oli saatu hamppua 3 leiviskää 2 naulaa (n. 26 kg).  Lisäksi  emäntä Tordea Nilsdotter oli antanut  villaa 3 leiviskää 16 naulaa (32 kg), josta oli Savonlinnan kanssa kudottu 3  uutta sänkyvaatetta, joissa oli mustat ja punaiset sivureunat sekä kaksi pääty- tai poikkiraitaa "bredhe".  Vaatteiden pituus oli  4 kyynärää (n. 2,4 m). Samasta villaerästä oli myös tehty 30 kyynärää (lähes 18 m) sarkaa.  Tavisalmen naiset olivat siis käyneet ottamassa kutomisoppia Savonlinnasta. Sarka oli vanutettua villakangasta. Sen hinta oli vuonna 1559 2 äyriä kyynärältä (no 6302  s.81). Vuoden 1594 tietojen mukaan 1 naulasta villaa kudottiin 1,5 kyynärää sarkaa. Silloin yhdestä lampaasta villaa saatiin vuodessa 2 naulaa (no 6593-94 s.43). Myös Rantasalmen Putkilahden kartanossa oli 1550-luvun lopulla leiviskästä  villaa kudottu 1 ryijy ja toisesta leiviskästä  2  "ryssäntäkkiä" sekä 3 leiviskästä 6 viittaa (no 6294 s.61). Edellisten lisäksi Rantasalmella oli valmistettu 27 lampaannahkasta  3  nahkavällyä  (no 6294 s.62).

Myöhemmin puroihin tehtiin saran vanutusta varten sarkatamppeja. Esimerkiksi vuoden 1811 Iisalmen kevätkäräjillä (§291)Tahkovuoren pohjoispuolella Ruokoisenkylässä asunut Henrik Ruotsalainen syytti saman kylän Petter Ruotsalaista vaatetampin "klädes stamp" alasrepimisestä Jouhilahden joesta kesällä 1810. Joki virtasi Petterin niittyjen halki. Todistaja torppari Petter Partasen mukaan se oli sarkatampi, joka sijaitsi Jouhilahden joen koskessa 300 kyynärää Reittion ja Ruokoisen kylien vanhan myllyn yläpuolella. Jokea pitkin kuljettiin myös veneillä Syvärinjärvestä ylempiin pieniin järviin. Sitä pitkin johti eräs vanha kulkureitti Ala-Pitkän kautta Iisalmen reitin Onkivedelle. Ruokoisenranta kuului anekin (no 1808) mukaan jo 1500-luvulla Onkiveden Karvasalmella asuville Ryynäsille. 1600 - luvun puolivälin tienoilla Jacob Ruotsalainen lännestä Onkiveden alueelta tuli Olof Henriksson Ryynäsen tilalle Ruokoisenmäelle (1676 tk Iisalmi, no 8690 s.541->). Tätä reittiä pitkin ilmeisesti siirtyi myös Kuosmasia Onkiveden itäpuolelta Pajujärven alueelta Ruokoisen pohjoispuolelle Jouhiniemelle. Heitä ennen kuitenkin sen olivat asuttaneet edellä mainitut Ruotsalaiset. Jouhiniemen 1,5 vm tilan oli ensin saanut Nils Persson Ruotsalainen ja hänen jälkeensä Per Eriksson Ruotsalainen (v.1681 no 8690 s.549). Sarkavaatteet olivat hiukan myöhemmin "körttimiesten" muotiasu. Ehkä tässä tampissa oli vanutettu myös läheisessä Aholansaaressa asuneen herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisen puvun sarka.

 

Kartanoon oli hankittu luultavasti Savonlinnasta 3 sänkyvaatetta, 1 ryijy "ryo",  3 lyhyttä  penkkityynyä "bolster war" ja  6 viittaa. Osa viitoista lienee kuitenkin ollut vuoden 1557 omaa tuotantoa.  Ryijy oli 5 kyynärää (3 m)  pitkä ja siihen oli tehty mustia ja valkeita koristeluja "tårn med 2 wåder", Penkkityynyissä oli mustavalkeat  sivureunat.  Edelleen Savonlinnan kanssa oli neulottu  hampusta 6 metriä pitkä pöytäliina, jossa oli kaksi päätyraitaa. Lisäksi siitä oli kudottu  3 kpl noin 2,1 meriä pitkää vaatetta "språnghaff". Hamppua oli niihin käytetty yhteensä 18 naulaa (7,7 kg).  Kartanon 4 piikaa olivat saaneet villaa  4 naulaa (1,7 kg) ja ilmeisesti toiset 4 piikaa 42 kyynärää (n. 25 m)  sarkaa. Näin piiat pääsivät virkaamaan itselleen sukkia ja lapasia sekä ompelemaan vaatteita.

 

Aitasta löytyi myös  3 pöytäliinaa, 5 käsivaatetta ja  1 tyynyliina.  Karkeaa palttinaa”blo garn” oli käytetty 15 kyynärää (9 m)  pehmusteen "Reckebolster" sekä 2  pääpehmusteen valmistamiseen.  Edellinen oli mitoiltaan n. 2,4 m x 1,8 m ja jälkimmäiset 1,2 m pitkiä ja ilmeisesti melko kapeita. Emäntä oli antanut myös höyheniä  edelliseen n. 8,6 kg ja jälkimmäisiin  n. 4,25 kg.  Palttinaa ”blo garn” oli annettu kolmelle piialle n. 17 m sekä kahden säkin tekoon 3 m. Aitan hampusta oli  kehrätty 6 kpl  54 m pitkiä nuottalankoja, joista oli kudottu 13 uutta haukiverkkoa. Edellisten lisäksi hampusta oli kudottu nuotta sekä vata (no 6302B s.46). Hamppulankaa käytettiin kynttilälankana ja myös suutarit käyttivät sitä kenkälankana (no 6154 s.75).

 

 

Tavisalmen käräjistä vuonna 1559: Savonlinnan päällikkö  Kustaa Fincke kartanossa oli pitänyt nytkin  kahdet  käräjät (no 6302 s.79).  Hänen lisäkseen niillä oli ruokittu  40 henkilöä  4  päivän ajan. Sekä talvi-  että kesäkäräjillä oli läsnä kihlakunnan vouti  Sigfrid Jespersson.   Ruoka ja olut olivat maistuneet taas hyvin. Nähtävästi Finckellä oli jälleen ollut mukaan suuri seurue. Ravinnoksi oli käytetty lestyleipää 2 tynnyriä (3,6 hl), palvelusväen leipää  5 tynnyriä (9 hl), voutiolutta  10 tynnyriä (12,6 hl), palvelusväenolutta  4 tynnyriä (7,2 hl), voita 1 leiviskä 18 naulaa  (16,3 kg) , suolaa 2,5 leiviskää  (21,3 kg) sekä  lihaa , läskiä,   kanoja  3  kpl ja  suolasiikaa   0,5 tynnyriä eli 60  kg. Lohi ja vehnäkakut  sentään näyttävät puuttuneen käräjävieraiden pöydästä.

 

Kartanossa majailleen sotaväen ja paikallisten asukkaiden kanssa syntyi kahnauksia. Vuoden 1559  Tavisalmen talvikäräjillä (no 6302 s.50->) nihti Jöns Larsson oli väittänyt, että häneltä oli viety rahaa  6,5 äyriä eli reilun kolmen talonpojan päivänpalkan verran. Siitä hän syytti lapinlahtelaisia Peder ja Staffan Ollikaista, maaninkalaista Antti Haataisen poikaa sekä Olli Jääskeläistä. Nämä tuomittiin sakkoihin. Peder Ollikainen oli lyönyt myös erästä sotilasta.

 

Voudin lisäksi Tavisalmen kartanon kirjuri Henrik Simonsson ja ehkä myös alikirjuri Knut lienevät myös  olleet kotoisin Smålannista. Vuonna 1557 Henrik oli saanut Tavisalmelta  rahapalkkaa 20 markkaa (no 6255 s.43). Erään kirjurin  päähän ei ollut mitenkään mahtunut savolaisten sukunimien luonne.  Vuoden 1559 erääseen  verokirjaan tämä oli jokaisen sukunimen perään merkinnyt Ruotsissa käytössä olleen poikaa tarkoittavan son- päätteen. Esimerkiksi  Savilahden neljänneksessä asui  Markus Huttunen  eli  ”Marcus  Huttunenson tai  Huttunsson” (no 6303 s.8). Siilinjärven itäpuolella sijaitsevan Murtolahden ensimmäisen asukkaan Olli Sianjalan ja tämän yhtiömiehen jännevirtalaisen Lauri Hämäläisen sukunimet häntä olivat  kuitenkin huvittaneet. Kirjuri oli ne ruotsintanut hienosti muotoihin Olof Svinfoot ja  Lars  Tavast. Sianjalkoja asui Juvan pitäjän länsiosissa Pieksämäen lähellä. Vuoden 1560 tarkemmat tiedot Tavisalmen kartanosta näyttävät puuttuvan arkistoista.

 

 

2.6 Tavisalmen kartanosta vuonna 1561

 

Tavisalmen pitäjän kuninkaankartanokausi alkoi vuonna 1561 olla lopuillaan. Kartanoiden piti siis olla mahdollisimman omavaraisia, mutta se ei ehkä enää riittänyt valtiovallalle. Ne eivät ilmeisesti tuottaneet sille  lisätuloja ainakaan riittävästi.  Ne joutuivat jatkuvasti  käyttämään toimintansa apuna talonpoikien päivätöitä kuluttaen näin yhteisiä resursseja. Edellä laskettiin, että vuonna 1558 Tavisalmen pitäjän veropäivätöistä noin 75 %  tehtiin Tavisalmen kartanoon. Jokaisen kartanon voudintileistä nähtiin nyt varsin tarkasti, kuinka paljon sillä oli ollut kartanostaan tai pitäjästään tuloja ja  mihin sen saamia resursseja oli käytetty. Tilitiedot menivät Savonlinnan kautta  keskushallintoon Tukholmaan.  Suurvallaksi pyrkivä Ruotsi tarvitsi aina vain lisää verotuloja. Myös  Kustaa Vaasan pojat  alkoivat vaatia valtion tuloista osansa. Pitäjän kuninkaankartanojärjestelmää pidettiin ilmeisesti liian tehottomana ja kalliina ja se alkoi tulla tiensä päähän (Pi s.437). Juuri hyvään alkuun päässeen Tavisalmen kuninkaankartanon asema päättyi vuonna 1561. Se palasi nimismiehen virkataloksi (Pi s.438).

 

Vuonna 1561  kartanon tavaroista olivat vuotta 1562 varten tehneet inventaarion vouti Per Jönsson ja  uusi nimismies  Jöns  Mortensson (no 6331 s.1). Sieltä löytyi mm. halkokirveitä 8 kpl, viikatteita 12 kpl, sirppejä 12 kpl, vesureita  2 kpl,  kovertimia 1 kpl, viertokoukkuja 2 kpl, villasaksia 2 kpl, pirtoja 1, rautalukitsijoita (linkkuja) 2 kpl, ovenkahvoja 6 kpl, ovenhakoja 5 kpl,  lekoja  2 kpl,  1 käsivasara, käsitongit 1 kpl, toisenlaisia ”hark” tongeja 1 kpl,  1 hiomakivi, ”mudd spanor”  3 kpl, lehmänkelloja  5 kpl, ranstakoita 2 kpl,  1 kattila,  1 jäätuura, ovirautoja 12 kpl, uuninpeltien kehyksiä 4 kpl, erilaisia  lukkoja  20  kpl, länkiä  2 paria, linnatuoppeja 2 kpl, maitokulhoja  20 kpl, maitokiuluja 3 kpl, kirnuja 2 kpl, 1 voirasia, tuoppeja 9 kpl, vateja 23 kpl, lautasia  27 kpl, ”öll trää” 8 kpl,  oluenpanoammeita 2 kpl,  tynnyreitä 3 kpl, jauhinkiviä  4 paria, 1  nuotta  70 syltä (125 m) , siikaverkkoja  7 ja 1 siikavata (Liite 1).

 

Osa tavaroista verrattuna vuoteen 1559 on kadonnut! Mihin ne joutuivat?  Tavisalmen nyt jo entinen vouti  Per  Jönsson oli käynyt ainakin kerran Savonlinnassa, mikä näkyy siellä kirjaa pidetyistä ”tiellä kulkijoista”. Linnan kirjuri oli  5. syyskuuta 1561 kuitannut vastaanotetuiksi Tavisalmen kartanon tavaroita. Per Jönsson oli toimittanut sinne viljan ja villan lisäksi mm. kartanon kupariesineitä, kuten 2 kuparikattilaa 1 leiviskän painoisia, vanhaa kuparia 2 leiviskää 6 naulaa, uusia tai vähän käytettyjä pehmusteita, 9 valko-musta koristeltua ryssäntäkkiä, 8 muuta peittoa, uuden valko-musta koristellun viitan, ryssän kudonnaisen penkkityynyn, uuden pöytäliinan ja muita liinoja (no 6331B s.56-s.57). Rantasalmen kartanon vouti oli samana päivänä kuitannut Tavisalmen kartanosta saamiaan tynnyrin vetoisen leipävakan, saman kokoisen lukkovakan, 2 jauhovakkaa, 10 lehmää, kirveen, 3 työhevosta, 3 paria länkiä (no 6331 s.62),  siikanuotan ja verkon ym. (no 6331B s.58). Osa Tavisalmen kartanon vanhemmista tavaroista lienee mennyt linnankirjurin omiin varastoihin, osa ehkä kartanon omalle palveluväelle tai voudille.

 

Vuonna 1561 kartano oli edelleen kalastanut 12 siikaverkolla, nuotalla ja pienellä vadalla läheisestä Ruokosalmesta  siikaa  4 tynnyriä  (476 kg) ja  suolakalaa 8  tynnyriä, mikä on 950 kg (no 6331 s.16).  Suolaa oli pantu 1 tynnyriin kalaa  11,5 naulaa, joten sitä oli suolakalassa  4,1 % (no 6331 s.31). Lisäksi Iisalmen Kihlosalmesta oli keväällä pyydystetty  29 haukiverkolla, 8 lahnaverkolla, 10 särkiverkolla ja 1 nuotalla. Saalis oli kuivattu , jolloin oli saatu haukea  11 leiviskää (93,5 kg), lahnaa 3  leiviskää (25,5 kg), säynettä  2 leiviskää (17 kg) sekä ahventa ja särkeä  8 leiviskää (68 kg). Kuivaa haukea oli käytetty mm. 10 leiviskän (85 kg) suolan ostoon Viipurista (no 6331 s.31). Myös kartanon henkilökunnan ruokaan sisältyi usein kalaa. Kalatynnyrin painona oli käytetty 16 leiviskää (s.65) eli 136 kg!

 

 

Matikoiden kutupyyntiä rysällä noin 1975 Vuotjärvi.  Niemelän kuvia.

 

 

Kalastusvälineiden määrä oli kasvanut. Käytössä oli nyt 26 siikaverkkoa, 40 haukiverkkoa, vata ja  nuotta. Kaikkiaan  oli pyydystetty Ruokosalmesta suolasiikaa 7 tynnyriä (noin 600 kg), suolattua tynnyrikalaa 5,5 leiviskää, kuivaa ”suomalaista”  haukea 13 leiviskää, kuivaa säynettä 1,5 kipuntaa (250 kg) , lahnaa 8 leiviskä ja kuivaa ahventa ja särkeä   2 kipuntaa  5 leiviskää eli 390 kg (no 6312 s.4). Kartanon kalastaja oli saanut lehmännahkoja  7 kpl (no 6331 s.44).

 

Vuonna 1561 kartanosta oli saanut koko vuoden ruokansa 35 henkeä (no 6331 s.65), joista  ainakin 8 oli naisia. Ruokittava väkimäärä oli siis kasvanut vuodesta 1559. Ravinnon kulutus henkeä kohti oli laskettu Savonlinnan mitoissa seuraavaksi (no 6331 s.67):  viljaa  17 pannia 18 kappaa (16,1 hl), herneitä ja papuja   6 kappaa (27 l), humalaa  18 naulaa (7,65 kg), voita  2 leiviskää 11 naulaa (21,7 kg), munia 20  kpl, lihatuotteita (liha, makkara ja syltty)  7 leiviskää 14,5 naulaa (65,7 kg), suolakalaa   14 leiviskää 10 naulaa (123 kg) ja kuivaa  kalaa   1 leiviskä 8,5 naulaa (12,1 kg). Viljatuotteisiin lienee kuulunut myös olut, jonka laadut ja määrät olivat:  voutiolut 5 lästiä  3  tynnyriä ,siis 79 hl, svenneolut 23 lästiä 6 tynnyriä, ts. 353 hl  ja jälkiolut 3  lästiä 10 tynnyriä eli 5,8 hl (no 6331s.27). Leipälajit olivat tavalliseen tapaan lestyleipä, kokojyvä ruisleipä, palvelusväenleipä ja ruokaleipä ”spisebröd” sekä nyt myös vehnäleipä. Ruokaleipä oli leivottu nytkin puoliksi ruis- ja ohrajauhoista. Palvelusväen leipää oli viety myös Lappeenrantaan 6 tynnyriä (no 6331 s.28). Kartanossa oli poltettu   kynttilää  13 leiviskää 17,5 naulaa. Palvelusväki oli saanut myös kangasta, nahkoja ja kenkiäkin , joita oli valmistettu 65 paria 7 lehmännahkasta (no 6331 s.44) ja näiden lisäksi jonkin verran myös vasikannahkoista.

 

Kartanon kylvötiedot kertovat  seuraavaa no 6331 s.21-s.25):  ruista oli kylvetty  syksyllä 1559  1 punta  1 panni (6,4 hl), syksyllä 1560  5 puntaa 1 panni (28 hl) ja satokertoimiksi oli arvioitu näissä kylvöissä  8 (no 6331 s.21). Syksyllä 1561 sitä oli kylvetty pohjoiskartanossa 2 puntaa 1 panni (12 hl) ja  Maaningansalon kaskeen syksy   2,5 puntaa 3  kolmasta (14 hl).  Vehnää oli kylvetty jo keväällä 1560   peltoon 3  kolmasta (54 litraa) ja saatu syksyllä satoa  3  pannia (270 litraa). Siten vehnäsato oli ollut  5-kertainen kylvöön nähden. Vehnäkylvö syksyllä (po. keväällä) 1561 oli ollut 1,5 pannia (1,35 hl) ja sato oli ollut 12-kertainen (16 hl). Tästä seurasi Per Jönssonille  2 punnan vehnävelka, koska satoarvio oli ollut liian pieni (no 6331 s.68). Nämä lienevät ensimmäiset tiedot vehnän viljelystä Maaningalla (no 6331 s.22). Sen seurauksena kartanossa oli syöty vehnäleipää 1,5 tynnyriä (no 6331 s.28) ja vehnää oli viety Savonlinnaankin 5,5 hehtolitraa (no 6331 s.61).  Vehnäpanni (90 l) oli hinnoiteltu 12 äyriksi (no 6331 s.69). Rantasalmella vehnän satokerroin oli ollut 10 (no 6238 s.15). Ohraa oli  kylvetty keväällä  1560 3 puntaa 2 pannia (18 hl) ja  keväällä 1561  2 puntaa  5,5 pannia (16 hl). Satokertoimiksi kylvöissä oli arvioitu 8. Keväällä 1562 ohraa oli  kylvetty  siltakartanossa 1 punta (5,5 hl) ja sitä oli annettu Kuopion kylään kirkkoherra Larssille  3 puntaa (16,5 hl). Kartanossa oli kylvetty jonkin verran myös herneitä ja papuja.  Kartanon niityiltä oli  ”syksyllä!” vuonna  1560 korjattu heinää  96 kesäkuormaa (9800 kg) ja  kesällä 1561   67,75  kesäkuormaa, joka on 7900 kg (no 6331 s.18).

 

Savonlinnaan oli syksyllä 1561 viety kartanosta (no 6331 s.61)  ruista  11 lästiä 3 puntaa (732 hl), vehnää   1  punta (5,5 hl), ohraa  2 lästiä  5  puntaa (158 hl), kauraa   1 punta 2 pannia (7,3 hl)  ja herneitä sekä papuja  2  puntaa (11 hl). Luvuissa on ollut mukana pitäjästä koottua veroviljaa. Kuten aikaisemmin kerrottiin, Tavisalmen pitäjästä viety ruismäärä oli noin 37 % kaikista Savon pitäjistä linnaan viedystä rukiista. Ruis – ja ohrapannin (90 l) hinta oli 10 äyriä, kauran 5 äyriä sekä herneiden ja papujen 12 äyriä (no 6331 s.69). Pitäjästä oli lähetetty edelleen villieläinten nahkoja, kuten oravan 476 kpl, näädän 2 kpl, ahman 1 kpl, vesikon 6 kpl, ketun 8 kpl, kärpän  70 kpl sekä 1 hirvennahka (no 6331 s.42). Sinne oli viety myös kotieläinten nahkoja (no 6331 s.44). Savonlinnaan oli  pitäjästä toimitettu veroina myös kalkkia   13  lästiä 10 tynnyri, tervaa 23  tynnyriä, heinää  120 parmasta (6 100 kg) ja  päivätöitä 1783 kpl (no 6331 s.62). 136 päivätyötä oli maksettu rahana 2 äyriä vastaan. Kaikkiaan Tavisalmen pitäjässä oli tehty veropäivätöitä 2472,5 kpl (no 6331 s.52), joten Savonlinna lienee saanut kaikista pitäjän päivätöistä noin 72 %.  Vuonna 1559 sen osuus päivätöistä oli ollut vain 28 %. Tavisalmen neljänneskuntamiehet  olivat koonneet pitäjästä veroina tervaa  66 leiviskää (560 kg), hamppua  8  leiviskää (68 kg), humalaa 8 leiviskää (68 kg), voita 16 leiviskää (128 kg), rautaa 6 leiviskää (51 kg eli noin 6,5  litran vetoista harkkoa)  sekä  ruista, ohraa ja kauraa (no 6331 s.21->).

 

 

Talonpoikien veropäivätöitä oli kartanossa käytetty  heinän korjuuseen  138 kpl,  kyntö - ja kylvötöihin  26  kpl, viljan korjuuseen   97 kpl sekä kaskitöihin 114  kpl. Parin tuvan kattojen kaatamiseen tuohella oli tehty 134 päivätyötä (no 6331 s.52). Ruoka-aitan paranteluun oli käytetty lautoja ja tukkeja (no 6331 s.48). Leipäkammariin oli muurattu liesi, johon tiiliä oli kulunut 43 kpl (no 6331 s.49). Tiiliä oli ollut kartanon tiililadossa kaikkiaan  3223  kpl. Tuohilla oli katettu eräs sauna, tupa  ja pieni kammari (no 6331 s.51 ja s.52). Kartanossa oli nyt omasta takaa enemmän väkeä kuin vuonna 1559, joten talonpoikia on tarvittu aputöihin harvemmin.

 

Kartanossa oli talven yli ruokittu 6 työhevosta (no 6133 s.27) ja 16 lehmää (no 6331 s.32). Voita oli kirnuttu kaikkiaan 23 leiviskää (195,5 kg), mikä teki keskimäärin yhtä lehmää kohti   1 leiviskä 8,5 naulaa (noin 12 kg). Määrä on melko pieni aikaisempiin tietoihin verrattuna. Ehkä osa kartanon lehmistä oli jo viety Rantasalmen kartanoon! Voi oli edelleen vahvasti suolattu säilyvyyden takaamiseksi. Yhteen leiviskään voita oli käytetty suolaa 4 naulaa (1,7 kg), joten voin suolapitoisuus oli 20 % (no 6331 s.31). Sitä oli viety Lappeenrantaan 3  leiviskää. 2 - 4  vuotta vanhoja  sonnimulleja ja hiehoja  oli molempia 10 kpl (no 6131 s.33 ja s.34).  Lampaita oli saatu veroina 189 kpl (s.35). Eräässä saaressa  villipedot olivat repineet kuoliaiksi 28 lammasta ja   11 vuonaa. Lampaat ja vuohet vietiin yleensä saariin kesälaitumille. Täysikasvuisia vuohia oli yhteensä 15 kpl, sikoja 23 kpl, porsaita 16 kpl, kanoja  8 kpl ja verokanoja 24 kpl. Munia oli saatu 700 kpl. (no 6331 s.36 – s.37). Lampaita oli viety mm. Lappeenrantaan 10 kpl.  Heinän lisäksi karja oli käyttänyt olkea 114 kuormaa ( no 6331 s.54), missä  olkikuorma oli 20  olkikupoa. Osa siitä oli kulunut eläinten pahnoina.

 

Tavisalmen pitäjässä oli vuonna 1561 kokoveron tiloja  151 kpl,  puoliveron 31 kpl, veromaita (veromarkkaa) 1156 kpl,  savuja 300 (tiloja omistavia talonpoikia), jousia (15 - vuotiaita tai vanhempia työkykyisiä miehiä) 207 kpl,  tilaa omistamattomia kirvesmiehiä (husmän) 45 kpl ja lehmiä 454 kpl (no 6331 s.4). Lehmiä löytyi siis savua kohti 1,5 kpl, kun Juvalla se oli 1,6 kpl. Pitäjässä oli  autioita 4 kokoveroa, 9 puoliveroa ja 48  veromarkkaa. ”Ne sijaitsivat Venäjän rajalla, jossa kukaan talonpoika ei voinut asua  ryssien tähden” (no 6331 s.12).  Osa Tavisalmen kirkkopitäjän taloista mm. Varkauden alueella kuului Rantasalmen voutikuntaan. Sieltä löytyi 82  jousta, 67  savua, 34 kirvesmiestä ja  60 lehmää (no 6329 s.21). Tältä alueelta löytyi mm. Mertasia, Ikäheimoja, Kurosia, Parviaisia, Luttisia ja Pitkäsiä. Nilsiästä maata omistavalla Anders Ollsson Luttisella oli liikanimi ” Antti Tato (Taatto) Luttinen” (no 6345 s.15).  Toisessa kohtaa  (no 6133 s.67) pitäjän savuluvuksi on kirjattu 353! Siten yhtä savua kohti olisi lehmiä 1,3 kpl. Toisaalta  mainittu lehmälukukin voi olla liian epätarkka! On epäselvää, olivatko tässä lukumäärässä mukana myös Rantasalmen voutikuntaan kuuluvat  67 savua!

 

 

Tavisalmen talvikäräjillä 1561 oli tuomittu lukuisia  pyhätöiden tekijöitä  parin markan sakkoon. Nämä pakanat  olivat  metsästäneet ilman kunnon syytä pyhäinpäivänä näätiä ja oravia. Tuomittuja  oli pitäjän eri puolilta mm. Kärsä Laitinen (Leppävirta), Olli Leskinen (Kotalahti),  Pol Kettunen (Vieremä),  Antti Sigf Haatain (Maaninka), Olli Rautaparta, Simo Lakoin (Onkivesi) ja Pol Kolema  Möttö (Punnonmäki nykyisen Karttulan seudulla) (no 6331 B s.47-s.48). Henrik Assiainen oli myynyt ketunahkan Viipuriin. Nahka olisi kuitenkin pitänyt antaa verottajalle. Joan Ollsson Tuovinen Maaningalta oli kärynnyt maakaupasta (no 6331 B s.49).

 

Tavisalmen kesäkäräjät oli pidetty 10. syyskuuta 1561 Varkauden eteläpuolella Joroisrannassa (no 6331 B s.51). Linnan päällikkö Kustaa Fincke ei ollut viitsinyt matkustaa  Tavisalmelle, vaan vaatinut 12 lautamiestä ja ”käräjäasiakkaat” luokseen lähemmäksi Savonlinnaa vielä parhaaseen elonkorjuuaikaan. Sakkoja oli tavisalmelaisille siunaantunut melkoisesti myös Joroisissa. Kalkkia  tai lautoja eivät olleet vieneet linnaan mm.  P(er)  Ollinpoika Haloin (Maaninka),  piexe  P Antinpoika Haloin (Siilinjärvi tai ehkä Pieksä),  P(er)  Pöxein (Nerkoo), Pol Sianjalka (Murtolahti), Henrik  Venäläin (Ruokovesi), Olli Hatain (Maaninka) ja Pol Suuripää (Lampaanjärvi) (no 6331 B s.53-s.53).  Rautamultaa eivät olleet vieneet Savonlinnan hytille mm.  Antti Korhoin (Ruokovesi?), Pol Sianjalka (Murtolahti), P(er) Oinoin ja  Antti Ihalempin (Ritoniemi) (no 6331 B s.54). Monet olivat saaneet sakkoja tappeluista tai muista rötöksistä. Tavisalmelaiset hävisivät kuitenkin selvästi juvalaisille  tappelujen lukumäärässä ainakin vuonna 1562 (no 6340 s.123->).

 

Tavisalmen pitäjä joutui vuonna 1562 Rantasalmen kartanon voudin Hindrich  Thomassonin hallinnon alaiseksi. Edellisenä vuotena Rantasalmen voutina oli toiminut Thomas  Wolmarsson  (no 6328 s.72). Paremmin ei käynyt vanhalle Juvan pitäjällekään. Se joutui Rantasalmen Putkilahden kartanon voudin Olof Rennaren hallinnon alle yhdessä Säämingin pitäjän kansa. Rennaren maine voutina ei ollut niitä parhaita. Huono asioiden hoito näkyi myös hänen ylimalkaisesta kirjanpidostaan. Juvan Partalan nimismiehen taloon oli  hankittu yksi  lasi-ikkuna (no 6340 s.72). Tavisalmen entinen vouti Per Jönsson oli toimittanut vuonna 1562 Rantasalmen kartanoon huomattavan määrän kartanonsa tavaroita tai ainakin tarkan selostuksen niistä (no 6344 s.5). Olivatko ne todella kokonaan irrotettu kartanosta ja kiikutettu Rantasalmelle? Kuten edellä selvitettiin, ainakin osa niistä oli toimitettu sinne jo syyskuussa 1561. Koska sama luettelo löytyi jo vuotta aikaisemmin (no 6331  s.1 - s.2), lienevät tavarat vielä jääneet Tavisalmelle. Kangastavarat ja paremmat kupariesineet olivat siis joutuneet Savonlinnaan. Kartanoon oli kuitenkin jäänyt nimismies Jöns Mortensonille yksi  kuparikattila  9  naulan vetoinen (no 6343 s.91).  Nimismiehellä oli työhevonen, tamma, varsa ja 5 lypsylehmää, joista voita oli saatu 5 leiviskää (no 6343 s.38).  Suuri uusi navetta lienee ollut tyhjä, ellei sitä käytetty pitäjän verokarjan säilytyspaikkana. Osa niityistä oli edelleen kartanon nimissä ja niistä oli korjattu heinää 48 parmasta eli noin  2450 kg (no 6343 s.58).  Noin puolet niityistä oli nimismiehen  käytössä. Tiilenteko ilmeisesti jatkui vielä Tavisalmella, koska niitä oli lyöty lisää 2550 kpl (no 6343 s.60).  Nimismies oli kylvänyt vuonna 1562 ruista   4 puntaa 4  pannia   3  kolmasta (26 hl)  ja  ohraa   1 punnan eli 5,5 hl  (no 6343 s.21). Hän maksoi kartanon vuokrana  kuivaa haukea  13  leiviskää (111 kg), kuiva säynettä 3  leiviskää (25,5 kg) sekä  kuivaa  ahventa ja särkeä   14  leiviskää eli 119 kg  (no 6143 s.23). Tavisalmen kartano pysyi koko 1500-luvun lopun vuokralaisten hallinnassa. Vielä vuonna 1681 Ruotujakoon siirtymisen aikaan kruunun omistamassa Tavisalmen Lintukartanossa ”Tawisalmi Lindugård” asui 5  torpparia (no 8690 s.534), mutta pian sen jälkeen kartanon maita alettiin ilmeisesti myydä.

 

 

Tieto 7.   Kutominen ja ryijyjen historia Savossa on vanhaa

 

Tarkempaa tietoa ryijyistä ja muista kudonnaisista liittyen Savon Sanomien Sunnuntaisuomalaisen

artikkeliin 4.9.16 sivu  B12. Sen mukaan ryijyjen historia Pohjoismaissa alkoi vasta  1700-luvulla!

 

 Ryijyjä ja muita kudonnaisia tehtiin Savossa ainakin jo 1540-luvulla. Mikäli ryijyjä käytettiin vain seinävaatteina, niiden käytön edellytyksiä lienee silloin ollut riittävän iso tila, riittävä valaistus ja uloslämpiävä huone. Nämä ehdot toteutuivat ensiksi Savonlinnassa. Siellä oli isoja uloslämpiäviä huoneita ja lasi-ikkunoita.  Pimeän aikaan lisävalaistusta saatiin kynttilöillä. 

 

Jo vuonna 1543 Savonlinnan aitasta löytyi mm.  14 uutta  ja  12 vanhaa ryijyjä, 20  uutta  sängynpeittoa ja  1 vanha,  19 uutta viittaa  12 vanhempaa, erilaisia pehmusteita sekä kankaasta että valkoisesta nahkasta, tyynyliinoja, pöytäliinoja sinisin ja punaisin reunuksin, sängynverhoja ”sparlakan” ja myös puuvillasta tehtyjä vaatteita (no 6135 s.30). Kutoja Anna  sai rahapalkkaa ja muita etuuksia (no 6135 s.30 ja s. 60).

 

Vuonna 1545 Savonlinnassa oli villasta kudottu ”till giortt” 7 ryijyjä, 3 täkkiä ja 2 viittaa. Näihin villaa oli käytetty 9,5 leiviskää, 3 leiviskää ja 1 leiviskä 7 naulaa (no 6135 s.40). Nykyisinä painoina ilmoitettuna sitä oli kulunut yhteen ryijyyn 11,5 kg, yhteen täkkiin 8,5 kg ja yhteen viittaan 5,7 kg. Kudonnaiset olivat siis varsin painavia, mikäli kaikki annettu villa oli käytetty niiden valmistamiseen. Kutojiksi  mainitaan  Maysa ja Walborg (no 6137 s.40).  Kuitenkin laatokankarjalaisilta ” ryssiltä” oli vaihdettu erilaisilla nahkoilla mm.  palttinaa ja sarkaa (no 6138 s.44). Vuonna 1549 Savonlinnan aitan inventaarion mukaan sieltä löytyi  uusia ryijyjä  ”Nye  Ryor”  18  kpl, hiukan käytettyjä 3  kpl ja vanhoja 8 kpl sekä nähtävästi sen vuoden  aikana valmistettuja ”till giortt” 2 kpl. 

 

Vuonna  1550 linnan aitasta oli annettu villaa 7  ryijyyn 1,5 leiviskää, 5 viittaan 2 leiviskää 3 naulaa ja   5  sänkyvaatteeseen  2 leiviskää 17 naulaa. Siten yhteen ryijyyn villaa oli käytetty keskimäärin n. 2,6 kg,  viittaan 3,7 kg   ja -sänkyvaatteeseen n. 4,8 kg. Tukholman linnaan oli toimitettu  12. syyskuuta 1550  ryijyjä 17 kpl, sänkyvaatteita 18 kpl ja viittoja 18 kpl.  Viitat olivat yleensä valkeita, joissa oli mustat tai punaiset sivureunukset ”render”. Sänkyvaatteiden sivureunat olivat punaisia, mustia tai keltaisia. Vuonna 1554 oli linnassa tehty 2 ryijyä 3 leiviskästä villaa, joten yhteen ryijyyn sitä oli kulunut 1,5 leiviskää eli 12,75 kg! Ne saattoivat olla 4,5 kyynärää pitkiä ja 3 leveitä; siis noin 2,7 m x 1,8 m. Linnassa valmistettiin villasta myös ns. venäläisiä peittoja ”Rydze täcken”.  Vuonna  1559  niitä oli  kudottu 5 leiviskästä 8 naulasta villaa  9 kpl  eli yhtä peittoa kohti villaa oli käytetty n. 5,1 kg! Uusia peittoja aitasta löytyi 65 kpl, joista valkopunaisia oli  35 kpl, valkomustia 10 kpl ja   kultamustia 20 kpl. Savonlinnan tarpeisiin kudottiin useimmiten hampusta lakanoita, sängynverhoja, pöytä – ja käsiliinoja.

 

  Vuoden 1556 tienoilla Savoon perustettiin kuningas Kustaa Vaasan käskystä pitäjien hallinnollisia keskuksia ”kuninkaankartanoita”. Useimmat niistä olivat vanhoja kartanoita, joissa oli lukuisia tupia. Niitä sekä uusia tupia alettiin tehdä uloslämpiäviksi. Esimerkiksi vuonna 1543 Maaningan Taviniemelle perustetun Tavinsalmen kartanon 4 uuteen tupaan  muurattiin 4 savupiippua  ”korsteenia” vuonna 1558.  Myös Rantasalmen Putkilahden kartanoon tehtiin seuraavana vuonna korsteeni ja uuni. Vastaavasti  vuonna 1559 Juvan Partalan kartano sai tupiinsa 3 korsteenia sekä 3 kammaria, joista  eräs oli tehty tupien väliin (no 6288 s.67). Lasi-ikkunoiden hankinta kartanoiden yhteydessä mainitaan vuonna 1557 Rantasalmen Putkilahden linnantupaan "för 3  borg stugu class  6 mrk" (no 6244 s.18). Lasi-ikkunoita lienee ollut kolme, joten yhden ikkunan hinta vastasi vielä 8 päivätyön arvoa. Ikkunoihin tehtiin pergamenttia lampaan, vasikan tai vuohen nahkoista. Pimeän aikaan niissäkin poltettiin kynttilöitä. Ryijyjen käytölle alkoi siis Savon kartanoissakin olla edellytyksiä. Vuonna 1558 Rantasalmen kartanossa oli tehty villasta ryijy, 4 viittaa ja yksi päällysvaate ”åklede”. Myös  Putkilahden kartanon aitan tavaroihin oli kirjattu 2 ryijyä, 2 pöytäliinaa (no 6278 s.71),  2 itse kudottua venäläistä mustavalkeaa peittoa sekä 6 samoilla  väreillä kirjailtua viittaa. Juvan Partalassa oli tehty vuonna 1559  ryijyä 2  kpl, päällysvaatteitta myös 2 kpl sekä 7 viittaa. Lisäksi  laatokankarjalaisilta ostetusta sarasta oli valmistettu 3 uutta viittaa. 

 

 Tavisalmen kartanossa  vuonna 1557  tehty villasta 6 kpl  musta - ja valkoreunaista viittaa  ”medh två wådhar”. Ne olivat   4 kyynärää ja 1 neljännestä eli ainakin 2,5 metriä pitkiä.  Hampusta oli kudottu  3 karkeapalttinaista pöytäliinaa ja  2 käsivaatetta (no 6255 s.40).  Vuonna  1559 kartanoon oli hankittu 2  kankaan kutomiseen tarvittavaa pirtaa "wäffskieder", joista oli  maksettu 0,72 hl ohraa (no 6302 s.31). Vuonna 1559 oli kudottu  Savonlinnan kanssa hampusta karkeaa hamppukangasta ”blogarn tai blogarnm”  62,5 kyynärää (n. 37 m). Tähän aitasta oli saatu hamppua 3 leiviskää 2 naulaa (n. 26 kg).  Aitan emäntä Tordea Nilsdotter oli antanut  villaa 3 leiviskää 16 naulaa (32 kg), josta oli  Savonlinnan kanssa kudottu 3  uutta sänkyvaatetta. Niissä oli mustat ja punaiset sivureunat sekä kaksi pääty- tai poikkiraitaa "bredhe".  Vaatteiden pituus oli  4 kyynärää (n. 2,4 m). Samasta villaerästä oli tehty  myös 30 kyynärää (lähes 18 m) sarkaa.  Ainakin Tavisalmen naiset olivat  käyneet hakemassa kutomisoppia Savonlinnasta.  Kartanoon oli ilmeisesti Savonlinnasta hankittu 3 sänkyvaatetta, 1 ryijy "ryo",  3 kpl  lyhyitä  penkkityynyjä "bolster war" ja  6 viittaa. Jotkut viitoista lienevät olleet vuoden 1557 omaa tuotantoa.  Ryijy oli 5 kyynärää (3 m)  pitkä ja siihen oli tehty mustia ja valkeita koristeluja "tårn med 2 wåder", Penkkityynyissä oli mustavalkeat  sivureunat. Edellisten lisäksi  Savonlinnan kanssa oli kudottu  hampusta  6 metriä pitkä pöytäliina, jossa oli kaksi päätyraitaa.  Samasta materiaalista oli  valmistettu myös  3 kpl noin 2,1 meriä pitkää vaatetta "språnghaff". Hamppua oli niihin käytetty yhteensä 18 naulaa (7,7 kg).  Pellava ”lynn”  mainitaan mm.  Putkilahden kartanossa Rantasalmella vuonna 1558 (no 6278 s.72).

Vuonna 1587 Savonlinnassa oli kudottu villasta 6 uutta ryijyä ja 20 uutta viittaa sekä sarkaa. Silloin oli arvioitu, että 1 ryijyyn kului villaa 1 leiviskä (8,5 kg), 1 viittaan 11 naulaa (4,8 kg) ja 1,5 kyynärään (90 cm) sarkaa 1 naula (425 g). 1 lampaasta villaa saatiin vuodessa 2 naulaa (0,85 kg). Mikäli määrää pitää paikkansa, villaa lienee mennyt aikaisempien lukujen perusteella tilityksen ohi!. Kankaita tai vaatteita ostettiin silloin mm. porvoolaiselta kauppiaalta Willem Bruhilta. Tällöin mainitaan Engelsk-kangas sekä lamperduch ja götnisk. (n 6577-78 s.47-s.48).

Lankojen kehrääminen tapahtui värttinällä. Oikeuden pöytäkirjojen mukaan Savon pohjoisosan talonpojilta alkoi löytyä rukkeja 1600-luvun lopulla. Iisalmen käräjillä mainitaan sarkarukki "walmars råck". Vuonna 1703 Iisalmen Nissilässä (Vieremä) perintönä oli "Walmars Råck" (kk Iisalmi s.192). Isonvihan aikana 1710-luvulla iisalmelainen venäläisten komissaariksi eli Pohjois-Savon staarostojen esimieheksi asettama Lorentz Ranström keräili veroveloista talonpojilta tavaraa, joiden hinnan hän arvioi usein alakanttiin. Sitten hän myi niitä kallimpaan hintaan tarvitseville. Hän oli ottanut lautamies Lauri Lappalaisen kehruurukin "spinråck" (kuva myöhemmin). Siitä oli ollut kiinnostunut joku venäläinen rouva, jolle komissaari lainasi rukin. Tämä vei sen mennessään ilmeisesti Pietariin. Rukin hinnaksi Ranström oli pannut 3 kuparitaalaria. Myös maaninkalaisen Olli Hyttisen sarkarukki oli joutunut komissaarin haltuun.

 

Myöhemmin 1500-luvun loppupuolelta aina 1700-luvun puoliväliin asti ryijyjä lienee käytetty Savonlinnan lisäksi lähinnä pappiloissa, aatelisten, korkea-arvoisempien upseerien sekä virkamiesten kartanoissa, joissa oli jo lasi-ikkunat. Ryijy mainitaankin Isonvihan jälkeen Leppävirralla erään upseerin omaisuusluettelossa Kuopion kesäkäräjillä 1651  kirkkoherra Pehr Fabritius vaati 5 lasi-ikkunaa  pappilan tupaa varten. 1700-luvun alussa lasi-ikkunat löytyivät majuri Johan Hindrich Fieandtin kartanosta Maaningan tienoilla. Hän oli lähtenyt joulun aikoihin 1712  Kyrön pitäjään (Napuen taistelu!), jossa oli  jäänyt vangiksi. Kartanoon oli jäänyt mm. 9 lasi-ikkunaa, uuninpellit, haulipyssy ja vehnää. Ne olivat kadonneet talvella 1715 venäläisten vyöryessä Pohjanmaalta Maaningalle (Kuopion talvikäräjät 1722 s.113). Vuoden 1780 vaiheilla alettiin Kuopion seudulla, esimerkiksi Nilsiässä, tehdä talonpoikaistalot uloslämpiäviksi ja niihin hankittiin lasi-ikkunoita. Siellä puuhattiin uloslämpiävää ja lasi-ikkunoin varustettua pappilaa vuonna 1774 ja se lienee valmistunutkin samalla vuosikymmenellä. Nämä toimenpiteet mahdollistivat siellä  ryijyjen käytön yleistymisen. Tupien mitat saattoivat olla jopa   7 – 10 metriä pitkiä ja yhtä leveitä, joten seinätilaakin  niistä löytyi riittävästi. Kuopiossa toimi ainakin jo vuonna 1782 lasimestari (ja muurimestari) Henrik Häger, mikä lienee vaikuttanut ikkunalasien yleistymiseen Nilsiässä. Vielä 1900-luvun lopussa Nilsiässä oli käytössä eräs 1700-luvun lopulla (1785) rakennettu tupa, jonka hirsistä näkyi, ettei se ollut koskaan savupirtti.

 

Pekka Pitkänen 20.10.16.     Lähde:  Savonlinnan voudintilit, läänintilit ja oikeuden pöytäkirjat Kuopio

 

Huom.!   Savonlinnan aitan tavaroita vuosilta 1550 – 1559 löytyy voudintileistä  no 6154 s.1  -  no 6154 s.72

 

 

2.7  Rajariitoja venäläisten kanssa 1500-luvulla

 

Edellä todettiin, että venäläisten esittämät vaatimukset  Pohjois-Savoon  olivat hyvin hataralla pohjalla.  Savolaiset ehättivät ensiksi asuttamaan Oulujärven eteläpuolista erämaata jopa ilman valtiovallan komentoa ainakin jo 1530-luvulla (So ja Va s.37). Klemetin tullessa virkaansa Maaningan korkeudella ja siitä pohjoiseen oli jo jonkin verran asuttuja taloja sekä jo lukuisia melko tarkoin määriteltyjä erätiloja.  Vasta vuonna 1550  kuninkaalta oli tullut virallinen käsky sen asuttamisesta  (Va s.39) ja sitä alettiin toteuttaa Savonlinnan päälliköiden toimesta jakamalla halukkaille sen maihin "anekeja". Käsky koski vieläpä Oulujärven erämaata eli pohjoissavolaisten "Lapinmaata". Tavisalmen kartanoa ei siis vuonna 1543 rakennettu silloisen valtakunnan rajan Venäjän puolelle, vaikka venäläiset  olivat vuonna 1547 niin väittäneet (Pi s.24).

 

 

 

Petäjäjoki Sotkamossa laskee Laakajärven kaakkoispäähän idän suunnalta. Se mainitaan Novgorodin ja

Ruotsin väliseksi rajapaikaksi Pähkinäsaarenrauhan teon yhteydessä 1323. Tätä pitkin pääsi veneellä

suhteellisen lyhyiden vetotaipaleiden yli paremmalta kulkureitiltä eli  Nurmeksen Maanselän kautta kul-

kevalta karjalaisten kauppatieltä. Siihen aikaan vesistöjen pinnat olivat  korkeammalla ja soistuminen

 vähäisempää. Nyt joessa on vettä suhteellisen vähän, vaikka on vielä kevättulvan aikaa.

 

 

 

 Outokummun kaakkoispuolella asuvien liperiläisten kaukaisimpia  takamaita tiedetään olleen  mm. Vuotjärven itäpuolella ja Pisan luona Säyneisissä. Siilinjärven jännevirtalainen seppä Eskel Korhonen sai Vuotjärven itärannalta 1640-luvulla liperiläisten hylkäämän palstan ”Jyrin autio”. Alueen verot maksettiin Liperiin vielä 1700-luvun lopulle asti. Sieltä löytyi kohtalaisia siikavesiä ja siikajokia, kuten Siikajärvet ja niistä Vuotjärveen laskeva Pisankoski. Liperin suunnalta ilmeisesti myös liikuttiin jonkin verran pohjoiseen  sekä ehkä Ouluun Kaavin, Vuotjärven ja Nilsiän Syvärin kautta. Eräät arvelut siitä, että Syvärin itärannalla Keyrityssä tai Palonurmessa olisi ollut savolaisten polttama karjalaiskylä, näyttävät  olevan heikosti perusteltavissa jo alkuperäisen nimen epäselvyyden perusteella. Lisäksi Keyrityksi nimetty järvi ja kyliä, esimerkiksi Ala - ja Ylä-Keyritty  löytyivät  myös idempää; Ylä-Keyritty ulottui lähelle Valtimoa. Nämä kylät ovat aikaisemmin voineet olla laajempia.

 

Pisa kuvattuna etelästä Vuotjärveltä vuonna 2010. Säyneinen sijaitsee Pisan takana oikealla./ PP

 

 

Rajantakainen Karjala oli Juankosken - Nilsiän korkeudella vielä hyvin harvaan asuttu.  Mitään asukkaiden keskisiä vakavampia rajariitoja näillä seuduilla ei tiedetä. Sen sijaan etelämpänä sattuneiden rajariitojen kostohyökkäyksiä ulottui tänne mm. vuonna 1556.  1540-luvun lopulla rajantakaiset karjalaiset olivat valittaneet savolaisten polttaneen kylän Nuasjärvellä ilmeisesti Sotkamossa. Valitusten mukaan savolaiset olivat vuonna 1545 tehneet tuhotöitä myös kaukana rajan takana Ilomantsissa asti (Pi s. 610).




2.8  Muutamia tietoja Tavisalmen kartanosta ja Pohjois-Savosta vuoden 1561 jälkeen

 

 Tavisalmen kartanosta tuli siis taas nimismiehen asuinpaikka. Uudeksi nimimieheksi määrättiin Jöns Mortensson, joka maksoi siitä vuokrana 13 leiviskää haukea, 14 leiviskää ahventa ja särkeä sekä 3 leiviskää säynettä ( Pi s.438). Vuonna 1566  Tavisalmen pitäjän niityistä mainitaan Ruokovirta 30 parmasta, Pöljänsalmi 13 parmasta, Ylettylänniitty nähtävästi Viannan Patalahden alueella 59 parmasta  ja peltoheinää 25 parmasta.  Jöns sai  surmansa väkivaltaisesti ilmeisesti vuonna 1566 (Pi s.452, no 6412 s.71). Tammikäräjillä 1567 käsiteltiin kahta miehentappoa.  Jöns oli  pitänyt kartanossa kahdet käräjät (no 6398 s.38->). Uudeksi nimismieheksi valittiin Jöns Tuovinen, joka todennäköisesti toimi sitä ennen Rantasalmen kartanon kalastajana yhdessä Per Ollssonin kanssa. Palkkana kumpikin sai rahaa 5 markkaa, 3 lampaannahkaa ja 4 paria kenkiä (no 6398 s.161). Kuitenkin myös  Rantasalmelta löytyi siihen aikaan eräs Jöns Toffvinen. Tavisalmen kartanon vuokra vuonna 1567 oli 15 leiviskää kuivaa haukea ja saman verran ahventa ja särkeä (no 6417 s.6). Nähtävästi sama Jöns Tuovinen harrasti poikansa Ollin kanssa muutakin ”yritystoimintaa”. Heitä sakotettiin luvattomasta maakaupasta (Pi s.414). Vuonna 1568 Savonlinnan päällikkö Jöran Månsson oli pitänyt Tavisalmen kartanossa kesäkäräjät 14. heinäkuuta, joilla Kuopion kylästä pappilalle maansa menettäneelle Olli Hindersson Lappalaiselle annetiin Iisalmen pohjoispuolelta mm. Rotoi (Ruotaan) pochian maa (anekien tarkastusosa p.527). Vuonna 1571 kartanossa asui nimismies Thomas Hendersson, jonka vuokra kartanosta oli sama kuin vuonna 1567 (no 6453 s.8). Päivätyön arvo pitäjässä oli nyt 4 äyriä kuten halkosylinkin. Ainakin jo vuonna 1589 Tavisalmen kartanon vuokramiehenä oli em. Olli Tuovisen ohella Henrik Hartikainen, joka ilmeisesti oli entisen nimismiehen Hartvik Anderssonin poika. Kuitenkin on muistettava, että kartano oli Rantasalmen kartanon osa, joten Henrik saattoi olla myös Rantasalmen Hartikaisia. Sama parivaljakko vuokrasi kartanon maitavuonna 1596 (no 6649 s.4) ja vielä 1600-luvun puolellakin. Vuonna 1593 Henrikin isäksi on mainittu Henrik (no 6627 s.7). Vuonna 1595 Henrikin yhtiökumppanina oli Eric Tuovinen.

Pohjois-Savoon oli siirtynyt useimpia vuonna 1442 Juvan kirkkopitäjän perustamisen yhteydessä mainittuja sukuja. Utriaiset olivat Juvan ensimmäisen voudin Pietari Utriaisen sukua ja mm. Iisalmen tienoon Wiisa Partanen nimismies Ivan Partasen sukua. Toisen nimismiehen Antti Auvisen sukua toimi 1500-luvulla monissa huomattavissa tehtävissä, mm. verovoutina sekä nimellä Kasurinen Siilinjärvellä. Lautamies Lauri Hyvärisen sukulainen oli em. nimismies Mats Hyvärinen. Hyväriä asui myös Iisalmi - Kiuruvesi alueella. Lautamies Antti Toivasen sukua löytyi mm. Siilinjärven Toivalasta ja lautamies Juho Pitkäsen Warkaudesta ja Siilinjärven sekä myöhemmin Nilsiän seuduilta. Joku lautamies Paavo Kiiskisenkin sukulainen löytyi Iisalmen seudulta. Lautamies Hannu Uskisen suku pysytteli pääasiassa vain Säämingin seudulla.

Savon vanhimmista asukkaista "villeistä lappalaisista" kierteli vielä näihin aikoihin Pohjois-Savossa mm. Lauri Lappalainen, Nilis Persson Pansa, Hans Persson Kapainen ja Per Persson Husu (no 6649 s.3 veromanttaalit). Kiertelevien lappalaisten aika alkoi olla ohi, koska jokseenkin kaikki maat tulivat pian jaetuiksi jollekin talolliselle. Näin kävi viimeistään vuonna 1664, jolloin suoritettiin maakirjojen tarkastus.

Kirkonveroista vuonna 1580 (no 6528-29 s.9 - s.10). Kirkon veroissa kokovero vastasi kahta puolikiltistä eli verotalonpojalta rahana 12 penninkiä. Puoliverolta se oli siis 6 penninkiä. Tilattomalta kirvesmieheltä kirkko otti rahaa 1,5 äyriä. Pappi sai teurastetusta siasta (pienehkön) kinkun tai rahana 18 penninkiä. Normaalilta lypsylehmältä hän sai voita 1 naulan, mutta maholta lehmältä 1/2 naulaa. Lisäksi pappi keräsi mm. viljaa "leipävakka verona", joka suuruus oli 45 litraa (2,5 kolmasta). Kirkonveroina aikuinen (15 vuotta täyttänyt) mies suoritti jousirahana 12 penninkiä. Lukkari sai ohraa joka savulta 1 kolmaksen (18 litraa). Lukkarinvero oli siis ns. savulukuvero, jona se säilyi 1800 - luvun alkuun asti. Edellä mainituista veroista siis papinvero otettiin talonpojilta, kirkonvero jousilta ja piispanvero "kiltis" maayksiköiltä (Pi s.563).

Vuonna 1596 papille kelpasivat Kuopion koillispuolelta verot Olof Sianjalalta, Henrik A. Tarihousulta ja Lars A. Paskajalaltakin. Raha ei silloinkaan ilmeisesti haissut. Pappi olikin rahantarpeessa, sillä Kuopion kirkon oli vihollinen hävittänyt ennen vuoden 1595 rauhantekoa (no 6649 s.75 maakirjat). Uuden kirkon vihollinen poltti jo vuonna 1611. Kirkko ei liene ollut kunnossa vielä 1621, koska Kuopion kirkkoherra Påhl muistuttaa vielä rysssien ryöväyksestä ja poltosta (no 6792 s.53). Vuonna 1719 Isonvihan aikaan kirkko paloi taas, mutta tällä kertaa ilmeisesti ukkosen sytyttämänä. Kuopion kirkossa oli jo vuonna 1705 jonkinlaiset urut, koska kirkon urkuri "organisten" Mats Blomin (Bolar?) vaimon Maria Moleruksen väitettiin olleen juovuksissa kirkossa elokuun 22. päivä 1705 (TK Kuopio 1709 s.119). Ne lienee hankkinut kreivi Pehr Brahe tai tämän pitkäaikainen vouti Johan Ivarsson Skopa. Kajaanin vapaaherrakunnan omistanut kreivi kuoli vuonna 1680. Hän asetti Kuopion voudiksi 1650-luvun puolivälin tienoilla paikallisen nuoren miehen Johan Ivarssonin, joka kuoli 1690 - luvun puolivälissä. Voudin pojista Samuel ja Johan Argilander ainakin toinen oli opiskellut Turussa ja Upsalassa. He halusivat kappalaiseksi Henrik Monan jälkeen. Johan valittiin tähän virkaan. Nyt otettiin käyttöön sukunimi Argilander, mikä viittasi voudin asuinpaikkaan Kuopion Savilahti. Myös seurakuntalaiset vuonna 1701 ainakin Kuopion kirkkoherra Henrik Hoffrenin mielestä käyttäytyivät kelvottomasti juhlapyhinä kirkonmenojen aikaan. Monet viettivät aikaansa kirkonmäellä. Lisäksi he toivat kirkkoon lekkereissä ja pulloissa olutta sekä paloviinaa (kk 1701 Kuopio s.89->). Tottahan kovassa virrenveisuussa suu kuivuu, joten tarvitaan äänenkirkastusta. Urkujen kanssa pitää aina yrittää kilpailla. Iisalmen kirkko paloi 3. kesäkuuta 1699 (kk Iisalmi s.72). Samalla tuhoutui sotilaiden varusteita ja mm. ruutia, lyijyä, 4 muskettia, joita oli säilytetty samassa rakennuksessa. Vahingot olivat vähintään 1000 karoliinia. Hernejärvelle kuitenkin oli perustettu ainakin jo vuonna 1697 varusmestarin puustelli, jossa asui varusmestari Johan Haka. Silti kirkossa säilytettiin varusteita! Kirkon perustamispäätöksen oli antanut Kustaa II Adolf kirjeellään 15. helmikuuta 1627 (no 8690 s.536->)

 

Nuijasodan aikaan vuonna 1597 kartano oli ainakin osaksi Savonlinnan käytössä. Siellä asui joku linnan mies ja sinne koottiin kruunun viljaa. Vuosina 1598 - 1599 Tavisalmen kartanossa asui 3 henkeä kaikki Savonlinna väkeä. Vuonna 1598 nämä olivat saaneet elatuksekseen linnaan tilitetyistä elintarvikkeista ruista 6 tynnyriä, ohraa 20 tynnyriä, voita 2 leiviskää ja lihaa 7 leiviskää (no 6657- 58 s.32). Seuraavana vuonna he saivat ruista 9 tynnyriä, ohraa 18 tynnyriä, suolaa 1 leiviskän ja lihaa 19 leiviskää (no 6664 - 65 s. 30). Vilja oli nähtävästi kartanon omaa tuotantoa, koska sieltä oli sitä saanut myös Tavisalmen kirkkoherra Thomas.

Tavisalmella oli kylvetty syksyllä 1597 peltoon ruista 4,5 tynnyriä ja keväällä 1598 ohraa 1,5 tynnyriä sekä hernettä 1/2 pannia. Vastaavasti kaskeen oli pantu ruista 1 tynnyri ja ohraa 3,5 tynnyriä vuoden 1599 tilitykseen (no 6663 s.4). Sato kaskesta joko edelliseltä vuodelta tai vuodelta 1598 oli ollut: ruis 9 tynnyriä ja ohra 29 tynnyriä. Sato pellosta joko edelliseltä vuodelta tai vuodelta 1598 oli ollut: ruis 33 tynnyriä, ohra 11 tynnyriä ja herne 2 tynnyriä (no 6663 s.9 ja s.10). Vuoden 1598 syksyllä ja keväällä 1599 oli kylvetty kartanossa ruista 4 tynnyriä, ohraa 3 tynnyriä ja hernettä 1/2 pannia (no 6663 - 64 s.20) vuoden 1600 tilitykseen. Myös ruissänkeen "rogstobben" oli kylvetty ruista 2,5 tynnyriä! Karjaa kartanossa ei ilmeisesti pidetty. Sieltä puuttui naisväki kokonaan. Asiakirjoista ei selviä, ketkä viljelivät kartanon maita. Varsinaiset kartanon vuokramiehet olivat siis vuonna 1597 Leveesalmella asuvat Henrik Hartikainen ja Olof Tuovinen, jotka olivat vuokramiehiä vielä 1600-luvun alussakin. Vuonna 1606 mainitaan kartanon vuokramieheksi Matti Tanninen (Pi s.260). Vuonna 1643 Matin poika Pohl menetti maansa Lars Andersson Haataiselle.

Vuoden 1599 linnan tileissä (no 6668-69 s.3) mainitaan kartanon vuonna 1598 ainakin osaksi palautuneen Savonlinnan latokartanon asemaan. Myös vuoden 1600 tileissä kerrotaan kartanon otetuksi vuonna 1598 taas linnan latokartanoksi ".. igen Ladu gord anno 1598..". Samalla mainitaan vuokramiesten Henrik Hartikaisen ja Olof Tuovisen kalavero haukea 15 leiviskää ja ahventa sekä särkeä 15 leiviskää. Nähtävästi kartano palautui tämän jälkeen taas vuokramiesten hallintaan. Vuonna 1600 oli korjattu aikaisemmin mainitut tämän vuoden tilityksen siirretyt kylvöt (no 6670-71 s.6). 4 tynnyrin peltoon kylvetystä rukiista oli saatu satoa 18 tynnyriä, 3 tynnyrin ohrakylvöstä 14 tynnyriä ja 1/2 pannista hernettä 2,5 pannia. Ruissängen 2,5 pannin ruiskylvön tuotto oli ollut 7 tynnyriä viljaa. Siis sänkikylvön sato oli ollut ainakin yhtä hyvä kuin ensimmäisen sadon peltokylvöstä.

Vuonna 1599 kartanossa oli kylvetty peltoon vuoden 1600 tileihin ruista 1 tynnyrin verran, kun taas kaskeen ja ohrasänkeen sitä oli pantu 3,5 tynnyriä. Kartanossa asui vuonna 1600 linnan väkeä 2 henkeä, jotka olivat saaneet linnan tilityksestä ruista 1 pannin ja ohraa 3 pannia (no 6671-72 s.23). Siellä olivat ilmeisesti majoittuneina myös Ruokovirran kalastajat, jotka olivat saaneet siikaa 5 tynnyriä ja tynnyrikalaa 2 tynnnyriä (no 6670-71 s.3). Viannolta oli saatu siikaa 3 tynnyriä ja tynnyrikalaa 5 tynnyriä. Lohta sieltä ei enää ilmeisesti pyydetty, mutta sitä lienee ollut tynnyrikalan joukossa. Vuoden 1601 tilitykseen oli kylvetty ohraa 1 tynnyri 1,5 pannia (no 6674-75 s. 8). Viimeksi mainittuna vuonna Tafvisalmen latokartanossa asuva Erich Hofman eli Savonlinnan hovimies oli saanut linnasta ohraa 4 tynnyriä (no 6681 s.17). Siellä oli asunut linnan väkeä 2 henkeä 4 kuukauden ajan. Näille linnan varoista oli annettu ruista ja ohraa molempia 4 pannia (3,6 hl), lihaa 2 leiviskää ja tynnyrikalaa "pundfisk" 1,5 leiviskää (no 6681 s.37).

 

Viannankoskella 1925. Venekalastajia Viannan putouksen alapuolisessa koskessa.
Edessä väkeä kosken lohipadolla. Viannan Korhosten kuvia / PP



Kuopion pitäjä: uusi nimi!
Jo vuodeksi 1603 em. (Mats) Tanninen oli tehnyt Savonlinnan kanssa Kuopion pitäjässä "Copio sochnen" Tavisalmen kartanosta erilaisen vuokrasopimuksen (no 6691-92 s.12). Hän halusi maksaa vuokran 24 1/2 leiviskällä kuivaa haukea ja 4 leiviskällä 16 naulalla kuivaa säynettä ja lahnaa. Kokonais kalamäärän paino oli siis pysynyt jokseenkin ennallaan, mutta hauen osuus oli kasvanut ja kalalajit sekä määrät osaksi muuttuneet. Kalan perkkaukseen käytetty aika lyheni huomattavasti, kun ei enää tarvinnut käsitellä pikku kaloja. Vuokra lienee ollut edullinen, koska Tanninen oli ratsutilallinen vuonna 1619. Kalamäärät olivat nyt hivenen pienemmät (no 6697-98 s.9). Nyt otettiin siis käyttöön nimi "Kuopion pitäjä"! Tätä uutta nimeä käytettiin myös seuraavana vuonna Tannisen kartanoveron maksamisen yhteydessä. Nimeä Kuopion pitäjä käytettiin joskus jo 1570-luvulla mm. vuonna 1574 (no 6477 s.15). Sitä ei kuitenkaan käytetty vielä yleisesti asiakirjoissa. Vuonna 1621 Tavisalmen kartano oli annettu sopimusviljelijöiden käyttöön. Vuokra maksettiin kalana ja voina, joten siellä pidettiin myös karjaa (no 6792 s.1->).


Tavisalmen kartanoa oli kunnostettu ainakin  vuonna 1640. 1640-luvulla  kartanon vuokramies oli  majuri Anders Hara. Hänellä oli maaherra Åke Oxenstiernan "kirje" kartanoon päivämäärällä 27. heinäkuuta 1638. Siihen ei kuitenkaan todistajien mukaan kuulunut Ruokovirran kruununkalastamo, jonka käytöstä majuri syytti käärmelahtelaista Pohl Raatikaista (vuosi 1642 kesäkäräjät Iisalmi s.173). Lapinlahden kalastamo oli ollut erään Jääskeläisen käytössä, mutta tämä oli karannut Käkisalmen lääniin. Näihin aikoihin Pohjois-Savosta siirtyi paljon väkeä harvaan asuttuun Pohjois-Karjalaan eli "Venäjälle". Myös kauppamatkoja alettiin tehdä Ouluun, Viipuriin ja Nevajoen suulle Nevanlinnaan. Oulussa oli kauppamatkalla käynyt mm. Per Julkunen Kuopiosta. Myös Kiuruveden Luupuvedellä oli käytössä kalastamo, jossa kalastivatt Olof Henriksson Lappalainen ja Michel Michelson Partanen (Iisalmen tavikäräjät vuonna 1640 s.26).

Talvikäräjillä 1642  (s.150) majuri riiteli Kolmisuon sopen mäestä siilinjärveläisen Mats Husu Kasurisen kanssa. Kiistassa olivat mukana myös Siilinjärven kasurilaiset Peder ja Olof Matsson Kasurinen. Riitaa oli käsitelty jo edellisen vuoden kesäkäräjillä (s.144). Majuri riiteli Mats Kasurisen kanssa "Kaislax" :sta ja Kolmoisen sopen mäestä. Kyseessä lienee ollut Siilinjärven itäpuolella oleva Kuuslahti ja sen luoteispuolella ollut Kolmisopen alue. Kasurisille kuului maita Siilinjärven pohjoispuolelta Pöljänjärvestä Sulkavanjärveen laskevan Pöljänjoen kahden puolen sekä Kuuslahden rantaa. Kaislastenlahti löytyy kaukaa Kuopion länsipuolelta Kallaveden rannalta. Samalla oli vaadittu miehiä mm. Jöns Tuovista ja Mons Räsästä Tavisalmen kartanon rakennustöihin.

Kyseessä oli 2 veromarkan autiotila Käärmelahden Varpaniemi, jossa Per Jönsson Niskanen oli asunut vuonna 1582 ja hallinnut myös siihen kuuluvaa Kolmisuon sopen mäkeä. Perin jälkeen tilalla oli asunut ilmeisesti Perin poika Jöns Niska. Niska oli kuollut 30 vuotta sitten (n. vuonna 1612). Sen jälkeen siellä ei asunut ketään. Kasuristen maa täällä alueella oli nimeltään Siilijärvenmaa ja Husu Kasurisen Kolmisuon sopen maa Siirijärven suuntaan samalla alueella. Näitä maita Husu Kasurinen oli aikaisemmin hallinnut muiden Kasuristen kanssa, mutta vähitellen osan tästä maasta oli Husu Kasurinen ominut itselleen. Kasuriset väittivät, ettei Husu Kasurinen omista Kolmisuon sopen mäkeä, joka oli kirjattu maakirjaan Varpaniemen maihin (v. 1642 Kuopio talvikäräjät s.150). Husu Kasurinen oli kaskennut Kolmisuon sopen mäellä ruista. Majuri Hara vaati sadosta maanosia. Siihen aikaan yritettiin hämätä naapurilta maita samankaltaisilla nimillä kuten edellä Siilijärven maa ja Siirijärvenmaa. Vuonna 1644 Haran sanottiin omistavan myös Varpaniemen talon "Varpaniemi gård" , jossa hän ilmeisesti asui ainakin ajoittain (no 8576 myllytulli Kuopio s.107).

Vuoden 1679 Kuopion kesäkäräjillä (s.136) käsiteltiin kaskiriitaa Kolmisopen mäen ja Mustajärven etelämäen alueella. Käärmelahtelainen Per Karhunen syytti Anders Hussoa luvattomasta kaskeamisesta. Siis Kolmisuon sopen mäen nimi on muuttunut Kolmisopen mäeksi. Ainakin Mustamäki sijaitsee aikaisemmin mainitun Kolmisopen alueella Kuuslahdesta luoteeseen. Muuta Kolmisoppea ei Käärmelahden lähiseudulta nykyisin löydy. Myöskään Mustajärveä ei enää löydy. Ehkä se on jäänyt Kuuslahden tehtaiden rikastushiekka altaan alle? Saman vuoden tavikäräjillä Kuopion kirkkoherra oli tyytymätön Tavisalmen kartanon vuokramiehiin. Nämä eivät olleet antaneet tälle "pääsiäisrahoja" eivätkä "joulukappoja",

Majuri Haralla oli Kuopion pitäjässä oma komppania. Sen vänrikkinä vuonna 1645 toimi Jännevirralta Påhl Andersson Niskanen ja varusmestarina Staffan Kinnunen Käärmelahdesta, korpraalina Olof Hartikainen myös Jännevirralta ym. (no 8577? s. 77). Olof Hartikainen teetätti esimiehellään omistamistaan maista "maakirjan". Hänen vanhat maakirjansa lienevät tuhoutuneet 1590 - luvun alun tulipalossa tai vuoden 1611 ryssien hyökkäyksen yhteydessä.

Vuonna 1646 majuri Haran Kuopion komppanian (maa)kapteenina toimi Per Kasurinen Siilinjärveltä, vänrikkeinä em. Pol Andersson Niskanen Jännevirralta ja Sven Parviainen Riistavedeltä, varusmestarina Bertil Tuovinen myös Riistavedeltä ja korpraaalina Olof Hartikainen Jännevirralta sekä vääpeleinä vapaatalonpojat Maaningan Tuovilanlahdesta Anders Riekkinen ja Jöns Tuovinen (no 8587 s.46 ->). Haran jälkeen vuonna 1647 (maa)kapteenina toimi muualta tullut Conrad won Marttens(?), varusmestarina edelleen Bertil Tuovinen, vänrikkeinä edelleen jatkoivat Niskanen ja Parviainen, korpraaleina vapaatalonpojat Olof Hartikainen ja Henrik Kackinen Hirvilahti sekä ilmeisesti vääpelinä edelleen Anders Rieckinen (no 6592 s.103). Komppanian piti ainakin periaatteessa joutua tosi toimiin vuonna 1656, jolloin Karjalan kreikanuskoisia nousi kapinaan ja hyökkäsi Liperin kautta jopa Tuusniemelle.

Majuri Hara hoiti sotilaiden värväystoimintaa, mutta hänen vaikutuksestaan sotilaan värvääjäisäntä saattoi muuttua toiseksi, vaikka ensimmäinen värvääjä oli jo maksanut Haralle sotilaasta palkkoja ym. suorituksia. Vuoden 1643 Kuopion talvikäräjillä Nilsiän Halunalle vuonna 1652 muuttanut Pohl Staffanainen väitti antaneensa Haralle ketunnahkan, voita 2 leiviskää ja hopealautasen sekä tynnyrin tervaa, jotta hän voisi palkata poikansa sijaan jonkun muun sotamiehen. Hara ei ollut tehnyt mitään.

Vuoden 1645 tienoilla Haralle piti rakentaa kartanoon lastentupa. Toimeen vaadittiin 8 miestä. Vuoden 1646 Kuopion talvikäräjillä (s.453) nilsiäläinen Anders Andersson Luttinen haastoi majuri Anders Haran nihtikiistassa. Anders oli löytänyt nihdin ja  maksanut jo osan tämän palkasta sekä Haralle palkkioksi ketunnahkan, oravannahkoja, kapahaukea ja voita. Sotilaan palkka oli 100 taalaria kuparissa ja vaatteet. Kyseinen sotilas oli kuitenkin kirjattu jonkun muun nihdiksi  ja tämä oli jo Saksassa. Asian todistajana esiintyi  mm. nimismies Hans Persson Taskinen Kuopiosta.

 

 Vuoden 1652 kesäkäräjillä 6 talonpoikaa sai syytteen, koska eivät olleet menneet kunnostamaan Tavisalmen kartanoa nähtävästi majuri Haran leskeä Barbro Schadea varten. Syytetyt olivat: Mats Kasurinen Siilinjärvi, Anders Riekkinen Tuovilanlahti, Philpus Halonen Halola, Bengt Räsänen Käärmelahti, Henrik Pitkänen Sänkimäki Nilisä ja Lars Kinnunen Kinnulanlahti. Käräjätuvan rakentamisen Kuopioon olivat laistaneet: Lars Roininen, Per Kackinen, Jöns Julkunen, Michel (Olsson) Hartikainen, Olof Kolemainen, Sven Räsänen, Olof Persson Karttunen ja Mats Leinonen.

Schaden käyttöön oli vuonna 1649 annettu  mm. maaninkalaisen Olli Ollinpoika Tuovisen maat, joista osa sijaitsi Nilsiän Syvärinjärven koillispuolella. Sigfrid Pekanpoika Korhonen Syvärilän kylästä (Rautavaaran Suojärveltä) kävi tunnustamassa Kuopion vuoden 1652 kesäkäräjillä, että hän oli käyttänyt näitä vanhoja Tuovisen maita eikä rouva Schade ollut kantanut niistä mitään vuokraa. Korhonen oli kuitenkin maksanut ko. tilasta korkeampia veroja.
Leski Schaden rälssiin kuului vuonna 1650 4 talonpoikaa: Erik Tuovinen 1,5 vm, Olof Michelsson Lille (Tuovinen ) 1 vm, Erik Hendersson Hyttinen 1/2 vm ja Olof Ollsson Tuovinen 1,5 vm. Lisäksi hän ilmeisesti sai Thomas Hyttisen, Olof Mähösen ja Anders Haran Käärmelahden omistukset. Kaikkiaan hänellä näyttää olleen maita 9 veromarkan edestä (no 8600 s.828 ->).

Halolasta oli ratsumies Olof Philpsson Halosen leski Anna saanut 9 veromarkan läänin (no 8600 s.828 ->). Ratsumies Olof Philipsson Halonen "till Juust .." mainitaan vuonna 1625 Halolassa (no 6806 s.76). Sanat "till Juust .." liityvät vaimon sukuun. Vuoden 1658 Kuopion talvikäräjillä kerrotaan hänen nimensä "Anna Persdotter Justen".
Postitalonpoikina toimivat Erik Persson Hyvärinen ehkä Puutossalmelta, Per Persson Julkunen Kuopiosta ja Ivar Savolainen Siilinjärven länsipuolelta Koivujärveltä.

Tavisalmen kartanossa oli vuonna 1654 asunut myös "jalosukuinen" Johan Casper Köpher". Hän oli joutunut tappeluun kirkkotiellä lampuoti "kartanonvouti" Henrik Persson Venäläisen kanssa. Asiaa oli selvittänyt nimismies Johan Olsson Lillius (1654 kesäkäräjät). Köphenin leski asui kartanossa vielä 1660 - luvun lopussa (Sa s.234). Kuopion talvikäräjillä 1656 oli tutkittu Tavisalmen kartanon länsirajaa Haatalankylää vastaan. Se kulki paikkojen Markkaharju -Tervajoki - Suurensuon eteläpää - Ruokosalmi - Maaninganranta kautta. Seuraavan vuoden kesäkäräjillä selvitettiin Tavisalman kartanoa hallitsevan majuri Anders Haran lesken Barbro Schaden pohjoisia maita, joita löytyi Onkiveden eteläpään itärannalla: Siikaravin (?lahden) ranta, Hämeenmäki, Petäjämäki ja Kaijansaari.

Vuoden 1664 maakirjojen tarkastus
Kartanon maat on jaettu kahteen osaan: parti 552 ja parti 553.,
Näitä maita oli alunperin 19 veromatkan arvosta.
parti 552:sta mainitaan: rouva Barbro Schaden (Skades) alaisia: joista olen ottanut vain 2 nimeä:
.
.
128: Anders Jönsson Heickinen (Kuopion Savilahden Laivonsaaresta lähtöisin)
129: Mats Johansson Smeds (seppä)

parti 553:ssa asuu 5 torpparia:
Lars Persson Karhunen
Per Olsson Hamuinen
Henrik Henriksson Lappalainen
Pål Pålsson Kainulainen
Philiph Philipsson Haloinen

 

 

Maaninka Mustavirta pohjoisen suuntaan. Vasemmalla on Hussolansaari.
Oikealla näkyy Taviniemen kärkeä. /PP 2018

 

Vuoden 1795 sotilasmaakirjojen mukaan erään em. tiloista oli ottanut hovisihteeri Joachim Friedrich von Burghausen (no 8990 Kuopio). Hän avusti oikeustapauksissa vuosikymmeniä mm. Kuopion käräjillä maksukykyisiä henkilöitä. Kuopion talvikäräjillä 1686  selviää, että Maaningan Kurolanlahdesta oli  Lars Pursiaiselta hankittu sotilastila, jota hallitsi luutnantti Gerhard  Lode. Tämä halusi  ajaa pois naapuristaan Tavisalmen kartanon vuokramiehen Christer Karhusen. Kartanon vuokramiehiä oli useita. Samoilla käräjillä kerrottiin, että Tavisalmen kartanon vuokramiehiä oli käynyt Tukholmassa.  Tilan pelloista oli ollut kovia riitoja Christer Karhusen, Pohl Halosen ja Lars Lappalaisen kesken.  Lappalainen oli Tukholmassa krouvissa   juopunut, jolloin krouvin piika oli napannut mieheltä tämän  rahat parempaan talteen.

Vuoden 1687 Kuopion kesäkäräjillä kertoin naapurinsa Tavisalmen kartanossa Christer Karhusen aihettaneen 1,5 vanhan lapsen kuoleman. Karhusen toimien seurauksena lapsi olisi joutunut tuleen "till elden" ja elänyt sen jälken viikon. Syyte kuitenkin hylättiin. Viipurissa asti oli käynyt myös iisalmelainen Jören Olsson Partanen ostamassa 1/2 tynnyriä suolaa.

 

Talvikäräjillä 1687 Kuopiossa vouti Johan Ivarsson Skopa syytti Tavisalmen kartanon vuokramiehiä Anders Kainulaista, Lars Kauppista sekä Lars ja Gabriel Lappalaista varkauksista. Nämä olivat muka vieneet hänen aitastaan  ja riihestään mm. viljaa ja teräsjousen. Kartanon mailla  asui myös Petter Halonen Christer Karhusen kanssa.  Vuokralaiset oli kovia kauppamiehiä. Lars Lappalainen oli käynyt Savonlinnan kaupungin skanssilla ostamassa   tupakkaa, jonka arvo oli 181 taalaria. Hän kuitenkin väitti ryssien  myyneen hänelle nämä tupakat Kajaanissa. Myös   Pohl Halonen oli käynyt Savonlinnassa asioimassa kauppias Henrik Kusterin kanssa ja ostanut 3 leiviskää tupakkaa. Christer Karhunen puolestaan oli käynyt Nevajoen suun linnoituskaupungissa Nyenissä  tupakkaostoksilla samaisen Kusterin luona ja jäänyt velkaa 150 taalaria. Nyenissä oli myös  nimismies  Erasmus Haran veli jäänyt velkaa 127  (kupari)taalaria.  Edellä kerrottiin, kuinka kartanon  Mustasaari joutui vuonna 1693 Per Andersson Husun (Husson) omistukseen.

 

Kuopion talvikäräjillä 1688 maaninkalaiset olivat taas esillä. Raahen porvari Jakob Kopp karhusi Påhl Haloselta ja Christer Karhuselta 1  leiviskää haukea ja 2 tynnyriä viljaa. Velkapäiväys oli 9. elokuuta 1682. Samoin hän vaati Tavisalmen kartanon vuokramieheltä Henrik Karhuselta 20 caroliinia. Myös toisella vuokramiehellä Lars  Lappalaisella oli velka Raahessa. Katselmuskirjuri Morten Possa  puolestaan vaati 4 Tavisalmen kartanon talonpoikaa pantavaksi arestiin. Heillä oli velkaa em. ratsuväen upseerille ainakin 35 tynnyriä ruista1 leiviskä haukea ja 90:24 taalaria hopearahassa. Näistä vain Christer Karhunen ja Lars Lappalainen olivat paikalla. Käräjäyleisö tiesi miesten  monta kertaa matkustaneen Tukholmaan selvittääkseen velkojaan. Heidät tiedettiin maksukyvyttömiksi.

Kuopion elokuun käräjillä vuonna 1698 (s.158) käsiteltiin Tavisalmen latokartanon asiaa. Per ja Philiph Halonen Halolasta olivat hallinneet siitä 1 veromarkan suuruista kruununosaa, mutta joutuneet vaikeuksiin. Tila oli ollut autiona 3 vuotta ja nyt rappiolla. Se oli annettu 9. joulukuuta 1597 lähellä asuvan Hans Hansson Jääskeläisen hallintaan. Autioitumisen syy tuskin vielä oli katovuodet. Ehkä sen metsät oli kaskettu loppuun tai tilanhaltijat muuten joutuneet vaikeuksiin. Samoilla käräjillä käsiteltiin myös Jöran Matson Hussun verotilan asiaa.

Nähtävästi talvella 1711 kartanossa oli käynyt myös Pohjois-Karjalassa vihattu majuri Simon Afläck eli "Hurta". Hän harjoitti sivutöinään maakauppaa itärajalla ja ehkä myös asuinpaikkansa lähellä Sotkamon Nuasjärven Korvaniemellä. Maaningan Halolaan Hurtta oli jättänyt Pohl Karhusen aittaan 50 leiviskää eli yli 400 kg suolaa. Hän ei voinut matkustaa pitemmälle. Nyt Karhunen näyttää matkustaneen Kajaanin suuntaan Oulun rajalle ja oli myynyt matkan varrella suolaa useissa paikoissa Iisalmesssa (kesäkäräjät Kuopio 1711). Vuosi 1709 näyttää olleen paha kuolinvuosi. Mm. Kiuruvedellä Lars Lappalainen oli kuollut nälkään. Tilan otti naapuri Tikkanen (Iisalmi sk s.100->). Kuolleita mainitaan sekä Iisalmen että Kuopion käräjillä useita, mm. Henrik Husu Riistavedeltä (tk Kuopio 1712 s.21). Toisaalta myös kulkutauteja lienee ollut liikkeellä, koska myös varsin varakkaita, paljon karjaa omistaneita talonpoikia kuoli. Vielä Kuopion vuoden 1711 syyskäräjillä mainitaaan vaikea katovuosi "swår misswäxt åhr".

Talvi 1708 oli Euroopassa kylmä. Mm. Italiassa Venetsian lahti jäätyi. Myös Suomessa sattui silloin pahoja katovuosia, jolloin monia Savon pohjoisosan pitäjien asukkaita kuoli nälkään tai joutui köyhyytensä tähden luopumaan tilastaan. Tämä ei ollut mitenkään poikkeuksellista, sillä etelämpänä Säämingin ja Kerimäen pitäjissäkin monet suuret kartanot olivat sodan takia joutuneet vararikkoon. Maaningan Halolassa Per Partanen joutui luopumaan 3/4 vm tilastaan. Syy oli vaikea kato "swår misswäxt". Tavisalmen kartanon entinen vuokramies Lars Lappalainen Tavisalmelta oli vuonna 1710 jättänyt köyhyyden tähden kruununtilansa autioksi. Talo oli rappiolla. Sen otti Reisänen (Räsänen). Tilaan sisältyi kalastusoikeus Ruokovirralle. Kauppamatkat Nevanlinnaan tai Viipuriin olivat loppuneet venäläisten hyökkäyksen seurauksena. Muuruveden lähellä Kotasalmella Mats Hyttinen oli vuonna 1709 jättänyt 2/3 vm tilansa köyhyyden tähden autioksi. Sen otti Olof Toivanen (kesä 1712 Kuopio s.121->). Jännitteet kasvoivat nälän ja sodan takia. Sattui lukuisia varkauksia, ryöstöjä ja tappoja. Moni rötöstelijä pakeni. Omaisuutta kätkettiin jo 1700 - luvun alussa metsiin. Ainakin tulipalolta ne olisivat turvassa. Maaningan Venäjänsaaressa Per Kåckonen oli kätkenyt erääseen metsäkuoppaan " grop i skogen" 25 kpl 6 karoliinin arvoisia plootuja ja 100 karoliinia hopearahaa. Ne olivat kadonneet. Hän syytti vuonna 1706 tapahtuneesta varkaudesta naapurin Bengt Räsäsen poikaa Johania. Tämä palveli sotilaana Liettuassa Väinäjoen suussa Dynemyndessä (kk Kuopio 1707 s.185). Varuskunnassa puhkesi rutto. Venäläiset valtasivat Riikan 1710 (Sa s.561, s.559). Johan tuskin enää pääsi kotiin. Jos hän oli selvinnut rutosta, niin vihollinen vei vankinsa Venäjälle.

Tavisalmen kartanon jossain rakennuksessa sattui kerran palovahinko, jossa eräs henkilö loukkaantui. Laatokan läheisyydessä ja Kiteellä oli jo käynnissä täysi sota. Kuopion syyskäräjillä 1709 (s.449) käsiteltiin Nevanlinnan "Nyenin" varuskunnan entisen timpurin Cnut Muhosen naisasoita. Hänen vaimonsa Regina oli ollut 1704 Moskovassa "Musekavi" ja kadonnut. Hän oli tavannut 3 vuotta sitten leski Karin Heiskasen Kotasalmelta Muuruveden länsipuolelta, jonka kanssa hän oli tullut pitäjään. Muhonen kertoi, kuinka monia muitakin pakolaisia oli tullut tänne Kuopion pitäjään etsimään elantoaan. Venäläisten hyökättyä Pohjanmaalle 1713 alkoi myös sieltä Kuopioon pakolaisvirta.

Iisalmen alueelta löytyi vuoden 1710 tienoilla monia melko varakkaita talonpoikia, jotka olivat nähtävästi kaupan avulla rikastuneet. Se oli suuntautunut Ouluun, Raaheen, Kajaaniin tai jopa itärajan taakse. Syvärinjärven pohjoispuolella Haajaisissa asunut Michel Tuovinen (suku Maaningalta) oli myynyt rovastille hopeakannun, 2 hopealautasta ja hopearistin. Kannun arvo oli 70 karoliinia eli ainakin 7 lehmän hintainen. Vieremällä "Valkeamäellä" oli kuollut eräs Pulkka - Kettunen. Mieheltä oli jäänyt perintöjä 1 hevonen, 10 lypsylehmää, 2 härkää, 2 hiehoa, 4 vasikkaa, 10 lammasta, 2 sikaa, 2 leiviskää kuparia, 1/2 nuotta, 10 rysää, 1 aura, 3 viikatetta, 6 sirppiä, 1 pari kattilarinkejä ja teräsjousi ym.. Kuparin arvo oli 48 -, hevosen 30 -, lehmän 10 -, härän 13 - ja teräsjousen 8 karoliinia. Omaisuuden arvo oli yhteensä 252 karoliinia eli yli 25 lehmän arvoinen (sk 1711 Iisalmi s.127)


Pohjois-Savon kalastuksesta ja sota-ajasta vuosina 1586 - 1594
Mielenkiintoista on pohtia Pohjois-Savon turvallisuuden kannalta, miksi vain Riistajärven - ja Iisalmen Palannon kruununkalastamot eivät vuosina 1591- 1593 olleet käytössä? Niiden sanottiin sijaitsevan liian lähellä Venäjän rajaa! Vuonna 1594 vain Palanto oli enää poissa käytöstä samasta syystä. Kuitenkin läheisiä Juankosken Muuruveden ja Nilsiän Syvärin kalastamoja sekä muita Iisalmen kalastamoja käytettiin jatkuvasti. Muuruvedellä kalasti ainakin vuonna 1586 Rantasalmen Putkilahden kartano, mutta Iisalmen Palannossa ei silloin uskallettu kalastaa. Joidenkin kalapaikkojen kuten Juankosken itäpuolella sijaisevan Vehkalahden vanhan kalastamon toiminta näyttää hiipuneen. Tämän pienen vesistön "arvokalat" on ilmeisesti pyydetty vähiin. Miksi Muuruvedellä oli uskallettu kalastaa? Sijaitsiko kalastamon tukikohta hyvin puolustettavassa paikassa ehkä Putaansaaressa? Maaningan seudulla oli melkoisesti sotaväkeä linnaleirissä, joten mm. Viannon kalastamo oli käytössä. Jotkut olivat rohkeita kuten Pekka Leskinen. Hän oli viljellyt Riistaveden seudulla Heikki Otisen autiotilaa, mutta ei ollut maksanut siitä kruununveroja. Nilsiän Syväri taas sijaitsi karjalaisten kannalta hankalan maaston takana tai pitkän matkan päässä. Siellä saattoi myös olla hyviä kalastustukikohtia, joista käsin kalastaminen oli turvallista. Syvärille päästiin siis lännestä kahta reittiä käyttäen: Karjalankosken alapuolelta lännestä Vuotjärvelle ja sitten Pisan läheltä Lastukosken kautta tai Tavisalmen pohjoispuolelta Onkiveden kautta Alapitkälle ja sieltä vaihtoehtoisia reittejä pitkin Tahkovuoren pohjoispuolelta.

Vuosien 1570 - 1595 sodan tuhoista ja sotaväen sijoituspaikoista on vuodelta 1589 näillä kotisivuilla oma selvitys (nyt nro 4 ja 28). Toinen samoja vihollisen tuhoja ja Pohjois-Savon autioitumista tarkasteleva lähde on Tavisalmen veromanttaalit vuodelta 1600 (no 6679-80) heti asiakirjan alussa. Niiden mukaan Iisalmen reittin vartta vihollinen oli kulkenut ilmeisesti useampaan kertaan. Hävitykset näyttävät alkaneen vuonna 1570 ja jatkuneen noin vuoteen 1591. Tosin vielä syksyllä 1600 Kuopion kirkkoherra valittaa, kuinka he asuvat lähellä rajaa ja jotkut ryssät tehneet tuhoja (no 6679 s.13). Tavinsalmella on ollut linnaleirissä ainakin 14 Hans Blancken ratsumiestä kesällä 1601 (no 6679 s.30). Nähtävästi näiden toimia olivat selvitelleet Kaarle-herttuan asettamat Viipurin - ja Savonlinnan päälliköt Axel Ryning ja Per Hansson (Pi s.698). Ryöstetyn ja tuhotun Pohjois- Savon niukoista viljavaroista saatu kokoon 195 tynnyriä. Puolalaisen Sigismund-kuninkaan kannattajat ja Nuijasodan voittajat oli jo lyöty. Silti näistä monet saivat jatkaa entisissä viroissaan. Monet heistä, kuten Johan Larsson Skopa (Kauhanen), kahmivat itselleen laajojen jakamattomien rajamaiden lisäksi myös köyhtyneiden talonpoikien autioiksi jättämiä maita; viimeksi mainittu mm. Heikkisiltä laajan Muuruveden ja Vuotjärven rannan välisen alueen.

Sodan aikana Tavisalmen lähellä oli ollut jossakin vaiheessa sotilaita "huoveja" vahtimassa järvellä kulkijoita. Tähän viittaavat aikaisemmin mainittu Linnasaaren pohjoipuolella sijaitseva Vahtisaari ja nimi Huovinniemi lännessä Haataalan puolella Sinikiveä vastapäätä sekä Taviniemen pohjoispuolella sijaitsevalla rannalla.

Huom.! Tämän luvun tiedot on koottu osaksi vanhoista ja epätarkoista tutkimuksistani!


2.9  Vuosien 1570 - 1595 sodasta, Täyssinänrauhan rajankäynnistä, Nuijasodasta ja 1600 - luvun alun tapahtumista

2.9.1   Venäjän sodasta 1570-1595

Kustaa Vaasa oli ollut vuosien 1555 - 1557 sodasta huolimatta Venäjän suhteen verraten varovainen, mutta hänen poikansa olivat aktiivisempia. He osallistuivat venäläisten kanssa Viron jakoon heti isänsä kuoltua. Herttua Johan avioitui Lietuan ja Puolan hallitsijasukuun kuuluvan Katarina Jagellonican kanssa, jota myös Venäjän tsaari Iivana tavoitteli. Kun Johan kaappasi kuninkuuden veljeltään Erikiltä, tilanne muuttui entistä vaikeammaksi. Aikaisemmin sota esiintyi lähinnä Baltiassa, Karjalan kannaksella ja Inkerissä, mutta nyt se levisi Suomen rajoillekin. Vuonna 1570 puhkesi Ruotsin ja Venäjän välille varsinainen sota, joka paria välirauhaa lukuunottamatta kesti 25 vuotta. Välirauhat eivät juurikaan keskeyttäneet Savon pohjoisosan tai Venäjään kuuluvan Pohjois-Karjalan molemminpuolisia hävitysretkiä. Itäkarjalaiset katsoivat, ettei välirauha koskenut Pohjois-Karjalaa.

Sotilaallisia operaatioita itä rajan takana johtivat mm. Herman Fleming (1573), Jöran Månsson (1573), alipäällikönä Ambrosius Henriksson ja Joachim Diriksson Brand (1577), linnanpäällikkö Klaes Hermansson Flemming ja Henrik Klaesson Horn (1579), Pehr Henriksson (1580) ja kuningas Johan III "vävy" Suomen ja Liivinmaan kenttäeversti Pontus de la Gardie (1580 - 1585). Aluksi sotatoimet sujuivat Ruotsin kannalta hyvin. Laatokan - Karjala vallattiin. Käkisalmen linna antautui 3. marraskuuta 1580. Sinne asetettiin ruotsalainen linnanpäälliköksi em. Brand. Laatokalle perustettiin laivasto. Savo joutui monella tavalla huolehtimaan valloitetusta Käkisalmen läänistä niin ruuan, materiaalin kuin miehistön suhteen. Vero - ja miesrasitus kasvoivat. Savoon asetettiin talonpoikien ruokittaviksi linnaleiriin sekä omaa että ulkomailta palkattua sotväkeä. Koska näiden ruokintaa ja palkausta ei pystytty järjestämään asianmukaisesti, ottivat nämä itse usein kuitenkin jonkinlaista kuittia vastaan suoraan talonpojilta tarvitsemansa ruuan, rehun ja rahapalkan. Talonpojat pystyivat ainakin jonkin verran vähentämään nämä monesti kohtuuttomat sotaväen kulut verotuksessaan. Lukuisia tiloja Pohjois-Savossa tuli veronmaksukyvyttömiksi linnaleirin ja vihollisen ryöstöjen tai polttamisten tähden. Ruotsalaisten hävitysretket puolestaan ulottuivat Laatokan itäpuolelle Aunukseen sekä "Karjalan" Syvärinjärven pohjoispuolelle asti (kartta Pi s.628). Ruotsalaisten sotaonni kääntyi vuosina 1587 - 1588, jolloin erityisesti Laatokan pohjoispuolelta tulleet metsäsissit hävittävät Savoa (Pi s.638-s.640).

Vuonna 1574 Tavisalmella veroautioiksi joutuneita tiloja pyrittiin saamaan takaisin verolle (no 6684 s.34-s.35). Halukkaita ottajia näytti löytyvän. Joillakin ottajista oma entinen tila oli tullut veronmaksukyvyttömäksi. Savilahden neljänneskunnassa Lasse Ikosen 5 veromarkan tilasta Lapinlahden Onkiveden itärannan aluueella ei oltu maksettu veroja vuosina 1574 - 1576. Tilan halusi ottaa pajujärveläinen Olof Rotzalainen erään toisen osakkaan kanssa. Samoin oli käynyt Maaningan Ruokovedellä Henrik Venäläisen 7 veromarkan tilalle. Siitä ei oltu maksettu veroja vuosina 1575- 1576. Tilaa himoitsi Olof Tirronen, joka ilmeisesti saikin siitä osan. Maaninkalainen Olof Ikäheimonen ei ollut vuosina 1574-1576 pystynyt maksamaan veroja 4 veromarkan tilastaan. Siitä oli kiinnostunut siilinjärveläinen Olof Persson Hackarainen. Samoina vuosina Per Larsson Keckosen 6 veromarkan tila oli ollut veronmaksukyvytön. Tilaa tavoitteli Per Hyvönen. Siilinjärven jännevirtalaisen Per Rissasen 3 veromarkan tila oli ollut "autio" 2 vuotta. Sen halusi saada H Hansson Hakulinen. Michel Huttusen ja Anders Taskisen 3 veromarkkaa oli ollut autio vuosina 1573 - 1576. Tilalle halusi Per Ha ... . Riistaveteläisen Bengt Wardiaisen 4 veromarkan tilalle pyrki naapuri Lasse Hämäläinen. Tila oli ollut autio vasta 2 vuotta. Tavisalmen kartanon entisen tiilenlyöjän Per Tiilmakaren 2 veromarkan tila Kuopion itäpuolella oli ollut vuoden verran vaikeuksissa. Sen halusi saada Povall Ollikainen (tai Olckonen). Anders Lipposen ja Grels Suhosen 6 veromarkan vuosien 1572 - 1576 autiolle pyrki Kuopion kaakkois- tai itäpuolella Anders Ihalempinen. Kuopion itäpuolelta Nils Rahosen 3 veromarkan autiotilan halusi ottaa P Persson Leskinen, joka ilmeisesti asui jossain Syvärinjärven pohjoispuolella. Tila oli ollut autio vasta vuoden. Leskinen viljeli myöhemmin luvatta Riistavedellä Henrik Otisen autiotilaa. Anders Mähösen 5 veromarkan autiolle oli tulossa Lasse Heiskanen luultavasti Kuopion kaakkoispuolen asukas. Jotkut autiotilat sijaitsivat niin vaarallisilla paikoilla, ettei niille ollut halukkaita tulijoita. Tällainen oli mm. Tuusniemellä asuneen ja Saamaisten neljänneskuntaan kuuluneen Olof Pelkosen 4 veromarkan autiotila. Se sijaitsi Liperistä tulevien "ryssien" kulkureitin varrella. Vehmersalmen seudulle ilmestyi näihin aikoihin Anders Räsänen, joka alunperin oli Ihalempinen tai näiden vävy "Anders Ihalempinen Räsä" (no 6685 s.85).

Savon talonpoikien kaupankäyntiä rajoittivat tarkat ohjeet, joita piti noudattaa rangaistuksen uhalla. Kaupan piti suuntautua Wiipuriin, jonka porvarit tarkasti pyrkivät säilyttämään tämän hyvän tulolähteen itsellään kuninkaan avullakin. Näin he voivat pitää hintojaan korkeammalla kuin muilla kauppapaikoilla. He hallitsivat pääosin myös Lappeenrannan markkinapaikkaa. Kiertelevät Venäjän puolelta tulleet kauppiaat saattoivat myydä tavaroitaan huomattavasti halvemmalla, mikäli uskalsivat tulla rajan yli. Näiden rajoitusten tähden läänin talonpoikien aikaa tuhraantui älyttömiin kauppamatkoihin, mikä osaltaan piti savolaisten elintasoa alhaisempana kuin lähempänä rannikkoa asuvan väestön.

Vuoden 1576 Tavisalmen kesäkäräjillä tuomittiin 6 pitäjän lähinnä länsiosan talonpoikaa "ilman armoa" 40 markan sakkoihin, koska seurue oli vastoin kuninkaan ohjetta käynyt kauppamatkalla Turussa eikä Wiipurissa. Nämä "rikolliset" olivat Peder Rytkönen ja Olof Utriainen Pielavedeltä, Peder Häckinen Kuopion itäpuolelta, Olof Kilckainen Karttulan tienoilta, Henrik Otinen Riistavedeltä ja Anders Karwinen luultavasti Kuopion eteläpuolelta Saamaisten neljänneskunnasta. Jokaisen tuomitun nimen perästä löytyy vielä rahamäärä 260 markkaa ja lopussa on yhteissumma 1670 mk 4 äyriä. Ehkä kaupan tuoma arvoitu hyötykin tuomittiin kruunulle. Samoilla käräjillä vanginkuljettaja Morten Haickonen Leppävirran seudulta tuomittiin myös 40 mk sakkoon, koska tämä oli päästänyt pakoon varkaan nimeltä Nils Salmundsson Pöuchösen. Mies olisi pitänyt viedä Savonlinnaan voudin luokse. Nilsin isä asui Kuopionkylässä.


Maanviljelyksen apuvälineistä aatroista ja auroista

 

1500 - luvulla Pohjois - Savossa suurin osa talonpoikien viljelyksistä tapahtui kaskissa.Vuosisadan lopulla ilmeisesti oli joillakin seuduilla jo lähes pakko siirtyä osaksi peltoviljelykseen kaskimetsien ehdyttyä. Kaskien tasainen palaminen varmistettiin viertopuilla. Niiden vierittämiseen käytettiin rautaisia viertokoukkuja. Edellä olevien tietojen perusteella Tavisalmen kartanossa peltokylvöjä mainitaan varmasti tapahtuneen kesällä vuonna 1556. Vuoden 1557 kartanon tilien tarkennustiedon mukaan ruista oli kylvetty eteläkartanon peltoon syksyllä 1556 3 puntaa 1 panni eli 17,4 hl. Saman luettelon mukaan ohraa oli pantu pohjoiskartanon peltoon 4 puntaa (22 hl) sekä myös siltakartanon peltoon 1 punta 3,5 pannia, siis 8,7 hl (no 6255 s.46). Viimeksi mainitut kylvöt on saatettu tehdä vasta vuoden 1557 keväällä.

Vuoden 1557 varsinaisten kartanon tilitietojen mukaan viljaa oli kylvetty seuraavasti: eteläkartanon peltoon 6 puntaa, pohjoiskartanon 5 puntaa ja siltakartanon 1,5 puntaa (no 6255 s.23 ). Kaskea oli siis kartanossa poltettu seudun talonpoikien tapaan. Eteläkartanon kaskeen oli pantu ohraa 2 puntaa ts. 11 hl (no 6255 s.46). Pirisen Savon historian mukaan ns. huuhtakaski kaadettiin jo hankien aikaan huhtikuussa ja poltettiin keskikesällä. Siihen kylvettiin syysruista. Tavalliseen lehtipuupitoiseen metsään tehty kaski taas kaadettiin keväällä vasta lehtien jo puhjettua. Siihen kuitenkin kylvettiin vasta seuraavana keväänä kevätviljaa tai myöhemmin syyskesällä ruista (Pi s.357 ja s.360).

Vilja saatettiin kylvää suoraan kasken tuhkaan. Siemeniä voitiin peittää jonkin verran vaikkapa risukarhilla. Tavallisesti kaskea kynnettiin hevosvetoisella sorkka - aatralla eli "sorkkauatralla". Kevyen puurakenteen vuoksi kyntäjä voi nostaa sitä sarvista kivien, kantojen tai juurikoiden yli. Rautaa siinä oli vain aatran kahdessa terässä. Kuokkaa ei juuri tunnettu. Ehkä saatettiin jossain tilanteessa käyttää kuokkana puurunkoon liittyvää tukevaa teroitettua oksaa. Sellaisella hajotettiin vielä 1900 - luvulla pellolle ajetun suoturpeen paakkuja. Savossa ei siis ensin ollut "suo, kuokka ja Jussi". Mikäli peltoja äestettiin, niin äes tehtiin puusta tappien avulla.

Käytettyä kaskipeltoa voitiin muokata aatralla ja tehdä siitä oikea pelto, mutta heinäpellon kääntämiseen aatra ei soveltunut. Heinien juuret ovat sitkeitä ja ulottuvat melko syvälle. Peltojen vuoroviljelyä heinän avulla ei voitu harrastaa. Osa pelloista täytyi aina jättää kesannoksi "toipumaan". Kaskiaura mainitaan mm. vuoden 1654 Kuopion kesäkäräjillä, kun wuotjärveläinen tallollisen veli Matti Matinpoika Leskinen teki syytinkisopimuksen Juankosken akonveteläisen talonpojan Paavo Kettusen kanssa. Matilla oli auran lisäksi mm. 2 viikatetta ja 4 sirppiä. Iisalmen Haapajärvellä varakkaan talonpojan Lars Persson Lappalaisen vaimo oli kuollut nälkävuoden 1696 lopussa ilmeisesti kulkutautiin. Isäntä aikoi toiseen avioon piian kanssa, jota varten hän teki käräjillä omaisuusilmoituksen. Siitä löytyy lukuisan karjan ja kirjojen lisäksi mm. 3 auraa, 10 viikatetta, 8 sirppiä ja 5 kirvestä. Isonvihan jälkeen vuoden 1725 Kuopion talvikäräjillä pieksäläinen Olof Heickinen toi kuolleen veljensä Thomaksen kanssa olleen yhteisen omaisuuden luettelon. Siinä oli mm. yksi aura arvoltaan 2 taalaria, 6 kirvestä yhteensä 4,5 taalaria, 6 sirppiä yhteensä 2 taalaria ja 4 viikatetta arvo 1,5 taalaria. Raha oli kuparia.

1700-luvun lopulla "sorkka- aatran" ohella myös peltoaurat kyllä jo tunnettiin, mutta ne eivät ilmeisesti olleet kovin kehittyneitä. 1850 - luvun vaiheilla Kuopion seudun perukirjoissa alkaa vilahdella parempia "kääntöauroja". Esimerkiksi vuonna 1859 tehtiin Juankosken ruukilla sen omistajan Anastasia Ponomareffin perukirjoitus. Siinä mainitaan käyttökelvoton skottilainen kääntöaura ”Scotsk vändplog, obrukbar” hinta 1,50 ruplaa ja 8 muuta auraa yhteisarvoltaan 6 ruplaa. Edellä mainittu ”kääntöaura” tai peltoaura lienee vastannut nykyaikaista auramallia. Aura leikkasi ja käänsi ”viilun” siten, että multakerros jäi ylöspäin. Sitä vedettiin ainakin myöhemmin kahdella hevosella. Vuonna 1877 Pielisjärven Pujossa kuolleen Lauri Muikun jäämistössä oli 9 lehmää, 2 Talanmaan (Taalainmaan) aatraa, "2 pellon aatraa takatouvilla" sekä kai varmuuden vuoksi vielä 4 kuokkaa.


 

 

Kyntäjä Hovin Kalle pellolla Vuotjärvi 1920 - luvulla. Tämä auramalli kääntää
nurmeakin. Huomaa edessä näkyvä auraan kiinnitetty "puukko". Ainakin
nurmikynnössä vetämään tarvitaan, kuten kuvassa, kaksi hevosta. Kuva Kusti
Leskinen Vuotjärvi


  Vuosi 1579


Vuonna 1579 Savonlinnan päällikkönä toimi Klaus (Hermansson) Fleming. Hänen tämn vuoden tilejään oli tarkastellut ulkopuoliset henkilöt, jotka antoivat niistä muistoksi "till mines" havaintojaan taas hänen ostoksistaan Viipurista. Fleming oli ostanut engelst-kangasta 60 kyynärää a' 2 taalaria, toisen erän saamaa kangasta 52 kyynärää ja pach-lakanan 32 kyynärää, joiden hinta oli 1 taalari / kyynärä sekä lemp-lakanaa 748 kyynärää a' 13 äyriä 8 penninkiä, görlisk-kangasta 126 kyynärää a' 9 äyriä 3 1/7 penninkiä sekä suolaa 116 tynnyriä a' 2,5 taalaria. Ostoksien yhteishinta oli 882 taalaria 2 markkaa 5 äyriä 8 penninkiä. Ne hän oli maksanut 192 tynnyrillä ohraa a' 5 mk sekä vuohien-, pukkien- ja lampaiden nahkoilla ja talilla. Tarkastajien mukaan tästä tulee velkaa "löper skuldh" 30 taalaria. Myös voudinpöydän ravintorekisteristä tarkastajilla oli ollut jotain sanomista (no 6539 s.1-s.3).

Pohjois-Savon niityiltä korjatuista heinistä oli alueen maavouti Henrik Larsson antanut sen vuoden tulokset: Ruokovirta 28 parmasta, Pöljänsalmi 24 parmasta ja Ylettylä 94 parmasta (no 6539 s.4)

Linnan kalastamoista oli kirjattua seuraavaa: suluissa on edellisen vuoden tulos (no 6513 s.4 - s.5)

Warkaus
lohi 1,5 tyn (1), siika 7,5 tyn (5,5), tynnyrikala 9 tyn 7 lb (2,5 tyn), suolasäyne 7 lb (2), suolahauki 1 lb, (1), suomalainen hauki 24 lb (7) sekä ahven ja särki suolattu ja kuivattu 4 kip 3 lb (3 kip 18 lb). Myös suolasäyne ja suolahauki ovat useimmiten kuivattua kalaa.
Wianta Maaningalta luoteeseen n. 10 km
lohi 4 tyn (?1), siika 7 tyn (4), tynnyrikala 19,5 tyn (5,5), suolasäyne 3 lb (2), suolalahna 2lb (-), suolahauki 2 lb (2), suomalainen hauki 3 lb (3), ahven ja särki 4 kip 6 lb (3 kip 18 lb)
Ruokovirta
siika 11 tyn (6,5), tynnyrikala 8 tyn (2,5), suolasäyne 5 lb (3), suolahauki 1 lb (2), ahven ja särki 4 kip 13 lb (3 kip 12 lb)
Palanto Iisalmi ei käytössä, venäläiset, raja kaukana idässä
Riistajärvi Kuopiosta itään noin 20 km, ei käytössä, venäläiset; rajalle lyhin matka noin 15 km
Rasvanto Tervossa Kuopiosta länteen noin 50 km
siika 3,5 tyn (0), tynnyrikala 11 tyn (19)
Lapinlahti Iisalmen eteläpuolella
suolasäyne - (6 lb), suolalahna 9 lb (2), suolahauki 1 lb (2), suomalainen hauki 11 lb (13), ahven ja särki 4 kip 8 lb (2 kip 17 lb)
Murue Riistajärveltä pohjoiseen n. 10 km; rajalle itään matkaa noin 10 km
vain tynnyrikala 15 tyn (10). Oli käytössä 15 siikaverkkoa, 67 haukiverkkoa, vata ja nuotta!
Kihlosalmi Iisalmesta länteen n. 5 km
suolasäyne 7 lb, suolahauki 2 lb (edellisiä yhteensä 10 lb), suomalainen hauki 25 lb (1 kip 6 lb), ahven ja särki 1 kip 17 lb (1,5 kip)
Suurijärvi Leppävirralta itään yli 50 km
suolasäyne 2 lb (1), suolalahna 2 lb (1), suolahauki 1 lb (10 naulaa), suomalainen hauki 2,5 lb (4), ahven ja särki 2,5 lb (3)
Lyhenteet: tyn = tynnyri, lb = leiviskä, kip = kipunta

Linnan kalastajia oli ollut 7. Heillä oli apunaan 14 kalastajarenkiä, jotka olivat kirvesmiesten (tilattomia) poikia. Palvelusaika oli ollut 6 kuukautta. Ainakin kalastajia oli ruokittu linnasta käsin. He olivat saaneet mm. ruista 9 puntaa 3 pannia, ohraa 1 lästin 4 pannia, voita ja humalaa 4 leiviskää 13 naulaa molempia, suolaa 14 leiviskää 14 naulaa, vuohenlihaa 126 ruhoa, herneitä ja papuja ym. (no 6513 s.77).

Savon linnaläänin sotaväen päällikkönä toimi Ambrosius Henriksson. Klaus Flemingin ja Arfved Henrikssonin (Tavast, entinen linnan päällikkö) kirjeiden mukaisesti hänen päällystönsä palkkaus oli seuraava:
Ambrosius Henriksson 32 mk, saarnamies Erik 26 mk, värväyskirjuri Pol Persson 8 mk, neljännesmestarit "qvarters mestarne" Michel Eriksson, Arfved Eriksson, Lassi Staffansson, Poval Jöransson kukin 8 mk, mutta Morten Jonsson 7 mk sekä profossi Poval Persson 8,5 mk (no 6513 s.7).

Pien-Savon vouti Henrik Larsson oli koonnut veroina voutikunnastaan viljaa ruista 7 lästiä 3 puntaa, ohraa 10 lästiä 3 puntaa, kauraa 10 lästiä 5 puntaa, maltaita 11 lästiä 24 pannia, papuja 8 puntaa 5 pannia sekä humalaa 5 kipuntaa 2 leiviskää. Suur-Savon voudin veromäärä oli pienempi (no 6513 s.7). Viljaa oli linnasta annettu vuoden 1579 kevätkylvöihin ohraa ja kauraa vuoden 1580 tilitykseen sekä syyskylvöön ruista vuoden 1581 tileihin
Putkilahden latokartanossa: ruista 3 puntaa, ohraa 2 puntaa ja kauraa 7 puntaa sekä papuja 2 pannia, sekä kaskeen ruista 4 pannia, Rantasalmen latokartanossa: ruista 2 puntaa 2 pannia, ohraa 1 punta ja kauraa 4 puntaa sekä kaskeen ruista 2 pannia. Myös Tavisalmella oli ollut kaski, johon ruista oli kylvetty 7 pannia 4 kappaa eli n. 6,5 hl (no 6513 s.9 - s.10).

 

 

Ruisaumoja Seppälän pellolla Vuotjärvi noin 1920. Kuhilaista lyhteet koottiin syksyllä
isoihin aumoihin, joista niitä puitiin riihessä syksyllä, talvella tai jopa seuraavana kesänä.
Aumat on oikealla taustalla näkyvien Niemelän rakennusten sijainnin perusteella tehty
ennen vuotta 1925. Isännät ovat Pekka ja Heikki Leskinen. Kuva Juhani Pasanen Harju.

 

Savonlinnan latokartanoissa oli vuoden aikana hoidettu 112 lehmää, joista 7 oli ollut mahoa. Voita niistä oli saatu vousin arvoin mukaan Tukholman painoissa 11 kipuntaa 16 leiviskää eli lehmää kohti 2 leiviskää 2 1/4 naulaa (s.14). Arvio oli ollut liian pieni. Oikea lukema lehmää kohti oli ollut 3 leiviskää luultavasti Tukholman painoissa, joten vouti jäi velkaa 100 leiviskää (no 6513 s.43). Rantasalmen kartanossa lehmäluku oli ollut 16, englantilaisia lampaita 22 ja vuohia 7. Putkilahden kartanossa lehmiä oli ollut 12, lampaita 20 ja vuohia 11 (no 6514 s.14). Sudet olivat syöneet kesällä 27 lammasta ja 20 vuohta (no 6513 s.16).

Naudan nahkoja oli käytetty kenkien "ensålade skoor" valmistukseen. Yhdestä täysikasvuisen naudan nahkasta niitä oli saatu keskimäärin lähes 9 paria (no 6513 s.21). Lampaannahkoja oli käytetty suolan ja kankaiden ostoon Viipurista. Oli ostettu 103 kyynärää "grant" palttinaa, 191 kyynärää 4 - niitistä "fyr skeffe" palttinaa sekä "dvelisk" kankaan 17,5 kyynärää pitkän. Ensin mainittua kangasta oli saanut 1 lampaannahkalla 2 kyynärää. Eräältä kauppiaalta oli ostettu nahkoilla engilsk -kangasta 113 kyynärää, pack - lakanaa 72 kyynärää, palttinaa 748 kyynärää ja gösrlisk - kangasta 126 kyynärää (no 6512 s.47)

Kankaita annettiin linnan väelle ja latokartanoiden henkilökunnalle palkoiksi. Linnan päällystö sai rahapalkan ohella engilsk - kangasta yleenä 6 kyynärää, päällikkö 12 kyynärä ja kirjuri 10 kyynärää (no 6539 s.49). Linnan muulle väelle annettiin pack-lakanaa tai lemp-kangasta yleensä 6 kyynärää. Esimekkisi 10 linnannihtiä olivat saaneet palkakseen kukin 5 mk ja lemp-kangasta 6 kyynärää. Pyssymiesten päällikkö Michel Ambrosiusssonille oli annettu rahaa 20 mk ja engilsk - kangasta 8 kyynärää, neljä muutta pack-lakanaa 6 kyynärää sekä rahaa 6 - 10 markkaa- Aitan pääemmmälle oli Margaret Jönssdotterilla oli annettu rahaa 6 mk ja pack - lakanaa 6 kyynärää, kun taas toinen aitan nainen Ingeborg Knutsdotter sai 4 mk ja lemp - kangasta 6 kyynärää. Eräs 6 hengen linnan väen joukko oli saanut rahaa 5 mk ja görlisk - kangasta 6 kyynärää (no 6514 s.49 - s.56). Linnan muut 6 naista leipomossa, mallashuoneessa ja sikalassa saivat rahapalkkaa 3 mk sekä 4 paria kenkiä (no 6513 s.59).

Pien-Savon maavoudin Henrik Larssonin rahapalkka oli 60 mk ja engilsk - kangasta 8 kyynärää, kirjuri Lasse Anderssonin 40 mk ja engilsk - kangasta 7 kyynärää, Hans Thomassonin ehkä alivouti rahaa 13 mk ja pack - lakanaa 6 kyynärää, muiden 10 hengen palkka rahaa 4 - 5 mk ja lemp - kangasta 6 kyynärää. Rantasalmen latokartanosta mainitaan 7 palkollista. 4 miestä, Per Andersson Sorveinen, Anders Polsson Rouhiainen, Pol Polsson Mustonen sekä Mats Svensson Tirronen saivat kukin rahapalkkaa 3 mk, 5 lampaannahkaa ja 4 paria kenkiä. Kartanon pääemäntä Karin Larsdotter sai vain kenkiä 4 paria, kun taas Karin Nilsdotter ja Anna Larsdotter rahaa 3 mk ja kenkiä 4 paria (no 6513 s.60). Pääemännälle lienee maksettu myös muuta palkkaa. Putkilahden kartanon väellä näyttää olleen sama palkkaus kuin Rantasalmella. Anbrosius Henrikssonin äsken värvätyille nihdeille oli jouduttu antaan 35 kyynärää engilsk - kangasta ja 42 kyynärää palttinaa (no 6539 s.49).

Paperia oli ostettu nähtävästi "ryssiltä" 46 jäniksennahkalla . Lampaan - tai vasikannahkoista oli valmistettu pergamentia, lyhtyjä ja ikkunapergamenttia (no 6513 s.22). Niitä oli käytetty tietenkin vällyjen ja penkkityynyjen tekoon. Pien-Savosta linnaan oli tehty päivätöitä 8346 kpl ja Suur-Savosta 4820 kappaletta (no 6513 s.24). Harkkorautaa taas oli viety Pien-Savosta 1 kipunta 18 leiviskää ja Suur-Savosta 9 leiviskää 16,5 naulaa. Linnan harkkohytissä sitä oli valmistettu 7 kipuntaa 6 leiviskää (no 6513 s.35).

Savonlinnassa asui ainakin osan vuodesta linnan päällikkö Klaus Fleming, entinen linnanpäällikkö Arfved Henrikson (Tavast), kirjuri Henrik Henriksson (Kupiainen), Joachim Didricsson (Brand) ja linnan kappalainen. Kihlakuntien voudit Henrik Larsson Pien-Savosta ja Markus Sigfridsson Suur-Savosta olivat siellä usein kirjureidensa Per Olssonin ja Lasse Anderssonin kanssa. Linnassa "makaajia" "slots liggande" oli 76 kpl , pyssymiehiä 3 - 5 henkeä (no 6513 s.34-s.35). Voudin pöydästä sai ravintonsa vouti ja tämän miehet "svenner". Heitä oli 131 henkeä. Linnan virkamiehiä ja palkollisia oli yhteensä 69,5 henkeä vuoden aikana (no 6513 s.39-s.40)

Virkamiehet ja palkolliset "legefolk" saivat linnasta keskimäärin kukin vuoden aikana ravinnokseen viljaa 9 pannia 10 kappaa, voita 1 leiviskän 8 naulaa, lihaa ja läskiä 4 leiviskää 10,5 naulaa, suolakalaa 16 leiviskää 2 naulaa, humalaa 1 leiviskän 1,5 naulaa, suolaa 2 leiviskää 7 naulaa, kuivakalaa 4 leiviskää 6,5 naulaa ja talia (poltettiin) 10 naulaa (no 6513 s.41). Sodan seurauksena Venäjälle oli mennyt ratsumiehiä, nihtejä ja tykistön väkeä. Näille oli annettu jonkin verran parempia eväitä: mm. lestyleipää, svenne-leipää, herraolutta, voutiolutta, lampaan - ja vuohen lihaa sekä kalaa (no 6513 s.41). Klaus Hansson Lass Jörenssonin nihtien kanssa oli lähtenyt 7. elokuutaa 1579 Savonlinnasta Tallinnaan eli Rääveliin "till Räflfle". Nämä saivat mukaansa 6 viikon muonan (no 6513 s.68). Ehkä näiden piti osallistua Käkisalmea vastaan tehtyyn hyökkäykseen, joka kuitenkin jäi tekemättä (Pi s.631).

Rantasalmen kartanon palkollisten vuoden ruoka henkeä kohti oli seuraava: ruis 5 pannia 20 kappaa, ohra 11 pannia 18 kappaa, ohrajauhot, ryynit ja pavut kutakin 1 panni 4 kolmasta, voi, suola ja humalat kaikkia erikseen 1 leiviskä 13 naulaa, vuohenliha 13 ruhoa "krop", kuivakala 3 leiviskää ja tynnyrikala 9 leiviskää. Tämän määrän ravintoa sai kartanossa oli 8 henkeä (no 6514 s.25-s.26).

Savonlinnassa oli käynyt mm. Hans von Oldenburg (ehkä profossi), Ambrosius Henriksson, joku Bertill Svensson sekä perustetun sisävesilaivaston päälliköt Kristian Påsa, Gabriel Mortennsson ja Simo Olsson. Pyssymies Magnus Magnusson eli vienyt savolaisten tekemiä haapioita 12. elokuuta 1579 Savonlinnasta Lappeenrantaa (no 6514 s.31). Niitä vedettiin syyskuussa kannaksen yli Laatokalle, jonne tehty yllätyshyökkäys onnistui hyvin (Pi s.631). Ruotsalaiset saivat vahvan jalansijan Laatokan rannalta. Yleisiä nihtejä linnassa oli vuoden aikana pistäytynyt 4 - 41 miestä kerrallaan. Myös tiedustelijäryssiä oli vieraillut siellä säännöllisesti 1 - 3 kpl kerrallaan (no 6513 s.36). Myös ruotsalaisia tiedustelijoita käväisi linnassa. Venäjälle tehdyn hyökkäyksen seurauksena linnasta löytyi 1 - 18 kpl venäläisiä vankeja. Ehkä joitakin Ruotsin puolelle hyökänneitä rosvoja oli myös saatu kiinni. Heitä pidettiin siellä 1 - 19 viikon ajan (no 6513 s.37). Savonlinnassa oli myös sairastupa, jossa asui 16 henkeä; suurin osa naisia. Myös vuonna 1557 Tavisalmen kartanossa asunut Magnus Westnick oli päässyt sinne eläkepäiviään viettämään. Sairastuvan asukit saivat linnasta kukin 2 paria kenkiä (no 6513 s.63).

Savonlinnan naisväki oli tavalliseen tapaansa valmistanut erilaisia nahka -, kangas - ja villatavaroita linnan väen käyttöön. Uusia nahkavällyjä oli tehty 11, rekityynyjä "reckebulster" eri värisiä 7, päätyynyjä myös sarasta ja palttinasta 10, venäläisiä peittoja peräti 107, ryijyjä 5, viittoja 9, lakanoita sekä nahkasta että palttinasta 13, verhoja 10, pöytäliinoja venäläisestä palttinasta 7 sekä mm. käsivaatteita 4 ja värikkäitä penkkityynyjä 41 (no 6513 s.44 - s.46).

Linnan asehuoneen tavarat olivat varsin tavanomaiset. Siellä oli muutamia järeämpiä kuparisia fält - slange - , 3/4 - slange ja 1/2 - slange tykkejä sekä pari enkel - falkonettia sekä stårm - tykki. Aseista suurin osa oli raudasta. Järeitä slange - tykkejä oli muutama pyörillä ja alustalla "loda" varustettuina. Dubbel - falkonetteja oli 3, mutta tavallisia falkonetteja peräti 31 kpl. Skerpetine - tykkejä oli eri malleja 5 kpl osa "mick" -, "cammar"- ja "fisk" - lisävarusteilla. Käytössä oli myös joitain kivipyssyjä 7 tynnyrin ja 6 tynnyrin kivillä. Hakapyssyistä runsaslukuisin oli laivahakapyssyt "utan mickor", joita löytyi 31, varsinaisia laivahakapyssyjä oli 11 ja "tell" - hakapysyjä 10. Putkista "röör" mainitaan "skipffve" - röör, joita oli 4. Ruutia oli eniten isoille slange - tykeille eli 13 kipuntaa 13 leiviskää ja muille jyväruutia 3 kipuntaa 12 naulaa, rikkiä 5 leiviskää 16 naulaa sekä lyijyä 4 kipuntaa 4 leiviskää. Lyijyluoteja varastosta löytyi 1315 kpl, joista lukumääräisesti suurin määrä 457 kpl mick - hakapyssyille. skerpetiineille 247, falkoneteille 210, laivahakapyssyille 124 sekä 1/2 - slangetykeille 52. Kevyemmästä materiaalista raudasta oli valettu luoteja lähinnä järeille tykeille: fält-slange - tykeille 214 kpl, 1/2 - slange - tykeille 427 kpl, 1/2 - slange- tykeille 110 kpl ja falkoneteille yhteensä 254 kpl. Rautaluoteja löytyi yhteensä hiukan yli 1 000 kpl (no 6513 s.75 - s.77).

Savolaisetkin olivat nyt joutuneet hyökkäyssotaan. Enää ei vain puolustauduttu Kustaa Vaasan ohjeiden mukaan murrosten takana. Tammikuun 3. päivänä 1579 Ambrosius Henriksson 20 miestä sekä Biriel Henrikssonin mukanaan 2 palvelusmiestä saivat linnasta 2 kuukauden muonan, kun he siirtyivät linnaleiristä Viipuriin. Jotain hyökkäystä todennäköisesti suunniteltiin. Helmikuun 3. päivänä linnan päällystöön kuuluva Joachim Didricksson (Brand) oli ottanut 3 viikon muonan 29 "linnassa makaajalle" ja 4 vanhalle hovimiehelle. Heidän sanottiin lähteneen vihollisen maahan "in fiendhe landh". Ravintoon kuului parempaakin ruokaa ja juomaa kuten lestyleipää ja voutiolutta, ryynejä, lihaa, kalaa sekä herneitä ja papuja. Savolaisten mukana oli myös tykkejä, koska 3 Joachim Didricksson miestä, 15 tykistöhevosta ja 4 vanhaa hovimiestä saivat myös elintarvikkeita ja rehua. 12. helmikuuta linnan alivouti Sigfrid Andersson ja - vahtimestari Erik Henriksson sekä 13 linnassa olijaa ja 5 vanhaa hovimiestä olivat myös saaneet 14 päivän muonan, kun he olivat lähteneet vihollisen maahan. Savolaisten hyökkäys oli suuntautunut Laatokan taakse Aunukseen (Pi s.630). Samaan aikaan ruotsalaisten päävoimat hyökkäsivat Henrik Klasson Hornin johdolla Inkerinmaan kautta Novgorodia kohti. Osa joukoista kävi ilmeisesti Käkisalmen kimppuun. Kuitenkin jo 12. maaliskuuta Ambrosius Henriksson 8 miehen ja 8 vanhan hovimiehen kanssa olivat ottaneet linnasta elintavikkeita 14 päiväksi ilmeisesti vihollisen maalle tehtävää hyökkäystä varten. Toisessa luettelossa mainitaan 8 tykistöhevosta ja 5 vanhaa hovimiestä, jotka olivat saaneet linnasta elintavikkeita ja rehua 14 päiväksi.

Kevään tulessa varauduttiin Pien-Savossa vihollisen kostohyökkäyksiin. Vouti Henrik Larsson oli 6. toukokuuta lähtenyt rajalle vahtiin 30 linnanmiehen kanssa ja saanut sitä varten elintarvikeita. Kuitenkin vihollinen oli päässyt iskemään kesä - heinäkuun vaihteessa erityisesti Tavisalmen pitäjään. Pitäjässä oli hyökkäyksen seurauksena tullut lukuisia tiloja veronmaksukyvöttömiksi. Leppävirran itäosassa Kurjalanmäellä autiona oli 6 savua, Leppävirran pohjoisosassa Puutosmäessä 2 sekä Saamaisissa 1. Pohjoisempana Savilahden neljänneskunnassa Kuopion kaakkois - ja itäpuolella Ritoniemen kymmenyksessä autiona oli peräti 8 savua, Kuopionniemen tienoilla 5 savua, Kuopion itä - ja koillispuolella Jännevirran kymmenyksessä 7 savua, Kuopion pohjoispuolella Maaninkavedellä 8 savua ja vielä pohjoisempana Nerkoojärven kymmenyksessä 3 savua (Pi s. 631). Täydennän tätä, kun "koronavaara" pienenee!

Iisalmen eteläpuolella Nerkoojärven kymmenyksessä oli poltettu "förbrend" mm. Per Persson -, Mats - ja Per Leskisen talot ilmeisesti jossain Syvärinjärven pohjoispuolella Sälevän seudulla. Maaninkaveden kymmenyksessä oli tuhottu mm. Martikaisten, Ulmasten, Huttusten sekä Nissisen ja Turusen talot. Turusella oli yhteismaita Ryynästen kanssa Karvasalmen alueella ja Tahkovuoren pohjoispuolella Ruokoistenmäellä. Martikaiset asuivat Onkivedellä Lapinlahden kohdalla Lehtosaaressa (Martikkalansaari) ja maita löytyi myös Syvärin pohjoispuolella Jumisilla. Huttusia asui ainakin vuoden 1664 maakirjojen mukaan Iisalmen koillispuolella Viitaankylässä.

Jännevirran kymmenyksessä oli palanut mm. Suni Hakulisen, Olof Hadtsosen (Kuopio), Per Olsson Hackaraisen Siilinjärvi, Per Moilasen Siilinjärven itäpuoli Karaslahti, Joan Wartiaisen Riistavesi, Per Larsson Rissasen Siilinjärvi Rissala ja Henrik Otisen Riistavesi talot. Muuten autiona täällä oli Pol Larsson Rissasen, Per Armisen ja Anders (Henriksson) Siitosen tilat. Siitonen asui Pieksän lähellä ja Arminen samalla seudulla. Moilanen oli saanut maiden vaihdoissa Juvan koikkalalaisen Joan Leskisen entisen tilan ja asui ilmeisesti Siilinjärven ja Nilsiän rajan lähellä nykyisten Koikanlampien alueella varsinaisen Kaaraslahden länsipuolella. Naapurissa maata omistivat Sianjalkaset ja Ruuskaset. Viimeksi mainitun asuinpaikkaa ehkä Moilasen eteläpuolella Ruuskansalossa ei näkynyt sen ajan veroluetteloissa. Sianjalka Murtolahdesta sen sijaan mainitaan silloin tällöin. Ehjänä oli säilynyt Jännevirralta Anders Hartikaisen ja Henrik Rissasen 10 veromarkan yhteistila. Ritoniemeltä Kuopion itä - tai kaakkoispuolella palanut oli mm. Poval Koliosen ja Per Miettisen taloja, Henrik Holapaisen ja Per Rahuisen talot sekä Staffan Hiltusen talo ilmeisesti Kuopion Hiltulanlahdesta. Hakulisilla oli maita jossain vaiheessa Kuopion länsipuolella Saittajärvellä (no 6522 s.24 ->).

Autioiden sijoittumisesta nähdään, että hyökkääjät olivat tulleet Liperin tai Outokummun suunnalta ehkä Heinäveden Palokin kautta Leppävirran itäosaan, jossa Kurjalaa hävitettiin. Siitä he olivat edenneet Vehmersalmen kautta luoteeseen Kuopion itäpuolelle Ritoniemen seudulle. Osa hyökkäjistä on näyttää poikenneen pohjoisemmaksi Riistaveden, Murtolahden, Kaaraslahden ja Pieksän alueelle. Kuopion ohi mentiin pohjoiseen Jännevirran ja Siilinjärven seudulle sekä Pohjois-Kallaveden kautta Maaningalle ja vieläkin pohjoisemmaksi Onkiveden alueelle. Kuopion kirkkokin näyttää säilyneen, joten Kuopionniemi kierrettiin. Ehkä siellä oli enemmän väkeä puolustamassa talojaan. Hatsosen (nykyinen Kuopion Hatsala) talo lienee sijainnut syrjemmällä, koska se oli poltettu. Koska tähän aikaan ei sato ollut vielä kypsynyt, peltojen tai kaskien hävitys olisi ollut vaikeaa. Asukkaiden karja lienee ollut metsälaitumilla ja pienkarja saarissa. Vihollisen polttamien rakennusten savusta havaittiin vihollisen saapuminen kauempaakin. Siten väestötuhot Tavisalmen pohjoisosissa todennäköisesti jäivät melko pieniksi. Myös kevätkalastus oli jo ohi ja heinätöitä tuskin oli näin aikaisin vielä aloitettu.

Tieto hyökkäyksestä oli tullut Savonlinnaan. Sieltä lähetettiin 17 linnanmiestä, 3 voudin omaa palvelusmiestä ja 5 vanhaa hovimiestä Kuopion seudulle "Copia" hyökännyttä vihollista torjumaan. Heille oli annettu 12. heinäkuuta linnasta kuukauden muona. Siihen kuului svenneleipää 12,5 tynnyriä, voutiolutta 3 tynnyri, svenneolutta 8 tynnyriä, voita 2,5 leiviskää, suolaa 3 leiviskää, lampaanlihaa 25 ruhoa "krop", kuivaa kalaa 5,5 leiviskää sekä ryynejä papuja molempia 2 pannia 6 kappaa.

Nyt vihollista alettiin ahdistaa jo sen omalla maalla. 7. elokuuta Klaus Henriksson Jesper Jörenssonin nihtien kanssa oli lähtenyt linnaleiristä ilmeisesti vihollista vastaan. Tässä yhteydessä mainitaan vihollisen raiskaus "fiendhe sköffla". Nämä luultavasti lähtivät Säämingin rajalle, jossa vihollinen myös oli tehnyt tuhojaan (Pi s.631). 25. elokuuta 1579 20 linnanmiestä sekä 4 voudinpalvelijaa ottivat linnasta 3 viikon ravinnon vihollisen maalle tehtävää hyökkäystä varten. Nämä luultavasti menivät Liperiin tai sen eteläpuolelle. Vihollista yritettiin torjua myös jo rajalla. Yksi pyssymies ja 10 linnanmiestä lähtivät kavassiveneillä vahtiin Orivedelle 2 kuukauden muona mukaan. Toisen ryhmän täsmälleen samalla miehityksellä kerrotaan lähteneen myös etelämmäksi Puruvedelle vahtiin 2 kuukauden elintarvikkeet mukanaan. 7. syyskuuta 10 Arfved Henrikssonin ja 2 Biriel Henrikssonin miestä sekä 30 linnanmiestä saivat 14 päivän muonan vihollisen maalle tehtävää hyökkäystä varten. Ehkä nämä osallistuivat hiukan myöhemmin haapioilla tehtyyn onnistuneeseen yllätyshyökkäykseen Laatokalle (no 6514 s.28-s.31). Haapioihin voitiin ottaa mukaan myös laivahakapyssyjä, joiden rekyyli eli "potkaisu" oli sen verran heikko, että veneen rakenteet kestivät sen. Kuitenkin sen yli 2 cm läpimittainen luoti veneen vesirajaan osuttuaan riitti rikkomaan venelaudan tai saumauksen ja aiheuttamaan vuodon. Falkonetit tarvitsevat alustakseen vahvistetun rakenteen, koska niiden ehkä noin 4,5 cm läpimittaisen luodin lähtöpotkaisu on jo huomattavasti suurempi. Niitä voi sijoittaa ainakin tukevaan lotjaan. Savolaiset joukot onnistuivat torjumaan pienin tappioin Käkisalmesta ainakin osaksi maata pitkin lähetetyn 600 miehen venäläisen apujoukon. Ruotsalaiset olivat hyökänneet noin 1 000 miehen voimin Laatokalle (Pi s.631).
Kesken ! Täydennän, kun "koronavaara" pienenee!

  Vuosi 1580

Vuoden 1580 Savonlinnan tilit alkavat linnan päällikkö Klaus Flemingin tilien tarkastuksella. Sen olivat suorittaneet paikalliset kolme voutia. Myöhemmin tarkastajat olivat Juvan ja Säämingin kirkkoherra sekä entinen Rantasalmen Putkilahden kartanon vouti Olof Rennare (no 6523 - 24 s.1- s.3 ja s.58). Ensin mainitut tarkastajat antoivat muistoksi " till minnes uti Flemings 80 år Rekenskap" vuoden 1580 tileistä huomionsa. Tarkastajat olivat kiinnittäneet huomionsa mm. Viipurista ostettuihin mausteisiin, joiden käyttö ei selviä myöhemmin tileistä. Rahaa näihin oli käytetty 25 taalaria 14 äyriä. Fleming oli ostanut suolaa 4 lästiä a' 1,5 taalaria / tynnyri, punaviiniä 1,5 åhmia (225 litraa) hinta 22 taalaria, sokeria 1,5 skålp a' 20 äyriä, kanelinkuorta 7 luotia a' 4 äyriä, inkivääriä 10 luotia a' 1 äyri, pippuria 17 luotia a' 1 äyri, riisiä "Rys 2 skålpia a' 5 äyri. Näiden lisäksi linnan päällikkö oli hankkinut 2 juomalasia a' 1 äyri 16 penninkiä. Kokonaishinnasta siis suurin osa kertyi viinistä. Linnan kirkon messutavaroiden hankinnoissa oli ollut myös huomatettavaa. Lisäksi tarkastajia oli kiinnostanut 60 kyynärän kangasostos. Siitä oli 12 kyynärää kulunut voudin palkkaan, 8 kyynärää kirjuri Henrik Henriksson Kupiaiselle ja 6 kyynärää linnan kappalaiselle. Sen jälkeen tarkastajat toteavat: "skyldigh 23 daler" (no 6523 - 24 s.3).

Linnan päällikkö oli ostanut mausteita ja viiniä myös tänä vuonna joltakin kauppiaalta (no 6623 - 24 s.23). Tällä kertaa ostokset olivat 2 skolpia (naulaa) riisiä, 1,5 skolpia sokeria, 17 luotia pippuria, 10 luotia inkivääriä, 7 luotia kanelinkuorta, 9 juomalasia, 9 kirjaa paperia ja 1,5 åhmia viiniä. Niiden yhteishinta oli ollut 26 taalaria 27 runstyckia "Runst". Maksu oli tehty 130 vuohennahkalla, joiden hinnaksi oli pantu 2 taalaria / kpl. Paperia oli ostettu myös 48 jäniksennahkalla luultavasti karjalaiselta kauppamieheltä.

Linnan kalastustietoja vuonna 1580: suluissa on edellisen vuoden tulos (no 6523 - 24 s.6 - s.8)
Warkaus
lohi 1,5 tyn (1), siika 6,5 tyn (7,5), tynnyrikala 2 tyn (9 tyn 7 lb), suolasäyne 9 lb (7), suolahauki 1 lb, (1), suomalainen hauki 24 lb (7) sekä ahven ja särki suolattu ja kuivattu 4 kip 3 lb (3 kip 18 lb). Myös suolasäyne ja suolahauki ovat useimmiten kuivattua kalaa.
Wianta Maaningalta luoteeseen n. 10 km
lohi 1/2 tyn (2 nelikkoa), siika 8 tyn 2 nelikkoa (7), tynnyrikala 3 tyn (10,5), suolasäyne 9 lb (3), suolalahna 10 lb (10), suolahauki 1 lb (1), suomalainen hauki 1 lb (2), ahven ja särki 1 kip 6 lb (4 kip 6 lb)
Ruokosalmi Maaningan eteläpuolella
siika 11 tyn (11), tynnyrikala 5 tyn (8), suolasäyne 6 lb (5), suolahauki 1 lb (1), ahven ja särki 1 kip 10 lb (4 kip 13 lb)
Palanto Iisalmi ei käytössä, venäläiset, raja kaukana idässä
Riistajärvi Kuopiosta itään noin 20 km, ei käytössä, venäläiset; rajalle lyhin matka noin 15 km
Rasvanto Tervossa Kuopiosta länteen noin 50 km
siika 0 tyn (3,5), tynnyrikala 11 tyn (11)
Lapinlahti Iisalmen eteläpuolella
suolalahna 3 lb (9), suolahauki 4 lb (1), suomalainen hauki 10 lb (11), ahven ja särki 1 kip 3 lb (4 kip 8 lb)
Murue Riistajärveltä pohjoiseen n. 10 km; rajalle itään matkaa noin 10 km
6,5 tyn (15), suolasäyne(kuiva) 3 lb (-), suolalahna(kuiva) 2 lb (-), suolahauki 3 lb (2), suomalainen hauki 3 lb (-), ahven ja särki 1 kip (-)
Kihlosalmi Iisalmesta länteen n. 5 km
tynnyrikala 7,5 tyn (-), suolasäyne 4 lb (7), suolahauki 2 lb (edellisiä yhteensä 10 lb), suomalainen hauki 10 lb (25), ahven ja särki 1 kip 2 lb (1 kip 17 lb)
Suurijärvi Leppävirralta itään yli 50 km
tynnyrikala 6 tyn (-), suolasäyne 1 lb (2), suolalahna 1 lb (2), suolahauki 0 lb (-), suomalainen hauki 3,5 lb (2,5), ahven ja särki 4 lb (2,5)
Lyhenteet: tyn = tynnyri, lb = leiviskä, kip = kipunta

Vuoden 1579 syksyllä oli tehty 3 punnan ruiskylvö vuoden 1581 tilitykseen sekä keväällä 1579 vuoden 1580 tileihin 2 puntaa ohraa, 7 puntaa kauraa ja 2 pannia hernettä. Vastaavat kylvöt Rantasalmen kartanossa olivat: ruis 2 puntaa 2 pannia, ohra 1 punta ja kaura 4 puntaa sekä Sairalassa ruista 2 pannia, ohraa 2 puntaa ja kauraa 3 puntaa. Kylvöistä vähintään puolet oli kauraa. Sitä tarvitsivat linnaleirissä olevat tai tilapäisesti Savoon majoittuneet ratsumiehet. Myös Tavisalmen kartanossa oli syksyllä tehty kaskeen 7 pannin 4 kapan ruiskylvö (noin 6,5 hl) vuoden 1581 tilikauteen. Sen korjaamisesta ei myöhemmin löytynyt mainintaa. Kaskiruis kylvöjä vuonna 1579 oli tehty myös Putkilahdessa 4 pannia, Rantasalmen kartanossa 2 pannia, Sairalassa myös 2 pannia ja Vanhassa latokartanossa 4 pannia 18 kappaa. Pohjois-Savon niityiltä oli korjattu heinää seuraavat määrät: Ruokovirta 26 parmasta (38), Pöljänsalmi 27 parmasta (34) ja Ylettylä 143 parmasta (94). Suluissa ovat edellisen vuoden korjuumäärät (no 6523 - 24 s.4 - s.5). Putkilahdessa oli heinää korjattu myös pellosta 34 parmasta.

 

 

Heinän kokoamista purilailla noin 1930 Vuotjärvellä. Heiniä voitiin koota aikaisemmin
kesälläkin hevosella ja reellä. Pienempien heinämäärien kokoamiseen esimerkiksi
kosteilta ranta - tai suoniityiltä ei kannattanut käyttää hevosta. Melkoisia heinämääriä
voitiin kantaa myös seipäiden "purilaiden" avulla. Kuvassa piika ja renki kantavat heiniä
latoon. Kuva Vuotjärvi Aho Veli Pasanen.

 

Viljan vuosikasvusta löytyy edellisen vuoden 1579 tietoja ohran, kauran ja herneiden osalta. Ruista olivat kylväneet kartanoiden lampuotit ja satotoisuustietoja ei oltu hankittu (no 6523-24 s.10 ja s.11). Rantasalmen kartanossa 6 punnan 2 pannin ohrasato oli ollut noin 6,3 - kertainen ja 2 lästin 2 pannin kaurakylvöstä noin 6,1 - kertainen. Putkilahden kartanossa vastaavasti ohran 6 punnan 2 pannin kylvön sato oli ollut noin 3,1 - kertainen ja 2 lästin 2 pannin kaurakylvössä noin 4,1 - kertainen. Uudessa latokartanossa vuoden 1578 syksyn 1 lästin 3 punnan ruiskylvöstä oli seuraavana kesänä saatu reilu 7,5 - kertainen sato. Kesän 1579 keskimääräiset satokertoimet olivat olleet: ruis noin 6,3, ohra noin 4,3 ja kaura noin 5,4.

Vuoden 1580 satotietoja löytyy Rantasalmen Putkilahden kartanosta. Voudin Henrik Larssonin asumassa Putkilahden kartanossa oli kylvetty keväällä 1580 saman vuoden tileihin ohraa 4 pannia, kauraa 3 puntaa, hernettä 2 pannia ja vielä syksyllä ruista 4 pannia vuoden 1581 tilitykseen (no 6528 s.25 - s.26). Ohrasato oli ollut 1 punta 2 pannia (2-kertainen), kaurasato 4 puntaa 4 pannia (1,6 - kertainen) ja hernesato 2,5 pannia (1,3 - kertainen). Ruissato ilmeisesti 1579 kylvöstä oli ollut 10 puntaa 3 kolmasta (no 6528 s.17). Vuoden 1580 satotulokset näyttävät edellisten tietojen perusteella olleen varsin kehnot. Mikä lienee ollut todellisuus?

Tarkastellaan vuoden 1580 Savonlinnan vakinaista väkeä ja vierailijoita. Johtohenkilöitä olivat mm.linnan päällikkö Klaus Fleming, apulaispäällikkö Joachim (Jachim) Didricksson (Brand), kirjuri Henrik Henriksson (Kupiainen) sekä linnan kappalainen (s.34). Vierailijoista mainitaan Herman ja Lars Fleming, aikaisempi linnanpäälikkö Arfved Henriksson Tavast, junkkari Julius 17 hakapyssymiestä "haka skytt" mukanaan, ratsumies Erik Qvintus, nihtien päälliköt Ambrosius Henriksson, Lasse Bengtsson ja Hedenn Joensson monta kertaa usein nihtien kanssa, tiedustelija ryssiä "kundskap rysser" 2- 6 kappaletta monta kertaa vuoden aikana, vouti Marcus Sigfridsson, entinen vouti Olof Rennare, Simon Olsson, mestari Per ehkä muurien korjaaja Jacob Tram (tai Tren), Thomas Volmarsson, Sven Ravaldsson ja Per Hård nihtien kanssa sekä turkulainen kauppias Willem Skott. Mielenkiintoinen nimensä puolesta on Karl Nilsson alainen ratsumies Botvidh Kanuti (Canuthi) (no 6528 s.24), joka 6. helmikuuta 1579 oli saanut linnasta elintarvikkeita. Savolaisista vierailijoista mainittakoon Mats Ahonen luultavasti lautamies Leppävirran pohjoisosasta Saamaisista, ratsumies Erik Immonen ja Michell Hyppönen. Linnan omista nihdeistä ovat savolaisia ainakin Henrik Kinnunen ja Olof Koponen (no 6523 - 24 s.34 - s.38 ja no 6524 s.34 - s.49). Bothvidus Canuti Carl Nilsson alaisten nihtien saarnamies "predicant" (no 6530 s.40). Edustiko hän luterilaista uskoa vai Juhana III vielä suosimaa katolilaisuutta, joka tuli katselemaan paavin uskon levittämisen mahdollisuuksia Venäjän puolelle. Herra Botvidh käväisi muutaman kerran Savonlinnssa jo edellisenä vuonna. Juhana III käytti puumerkkinään I. R. S. Lyhenne oli ilmeisesti tekstistä Johan Rex aff Sverige.

Olof Rennare ja eräs Henrik olivat olleet viikon Venäjän rajalla vahdissa. Matkaeväiksi he olivat ottaneet mm. svenneleipää, svenne - ja voutiolutta molempia 1 tynnyrin, lampaanlihaa 4 ruhoa ja voita 4 naulaa. Miesten ei siis tarvinnut juoda kuravettä lätäköistä (no 6524 s.32). 12 toukokuuta myös 10 linnanmiestä oli lähtenyt 6 viikoksi vahtiin Liperin lähelle Årivedelle. Tämä joutilas "linnassa makaajien" joukko oli siis lähetetty alkukesäksi johonkin hyödyllisempään työhön. Heitä oli "ulosruokittu" linnasta 7,5 ruispannilla (lähes 7 hl), 15 ohrapannilla (13,5 hl), 2 tynnyrillä svenneolutta, 2 leiviskällä 5 naulalla humalaa ja yhtä suurilla voi - ja suolamäärillä, 15 ruholla (89 kg), 4 leiviskällä 10 naulalla kuivakalaa, 25 kapalla sekä ryynejä , papuja että ohrajauhoja. Linnasta saadun oluen loppuessa miehet nähtävästi käyttivät muurahaiskekojen lämpöä apuna oluen käymisessä. Aamupuuron he voivat keittää ryyneistä eikä onkimaankaan heti tarvinnut lähteä. Myös toinen 4 linnanmiehen joukko oli lähtenyt kuukaudeksi Orivedelle sekä 5 miehen ryhmä etelämmäksi vahtiin Puruvedelle. Vuonna 1580 Savonlinnassa ruokittiin vuoden ajan 135 voudin miestä "svenner" ja 69 kpl virka - tai palvelusväkeä (no 6534- 24 s.39-s.40).

12. toukokuuta 4 linnanmiehen seurue puolestaan oli lähtenyt vahtiin Pohjois-Savoon "Norbothn". Näille linnasta oli annettu ruista 3 kappaa, ohraa 6 pannia, humalaa, voita ja suolaa kaikkia 18 naulaa (7,7 kg), lampaanlihaa 6 ruhoa (n. 35 kg), kuivakalaa 1 leiviskä 6 naulaa, ryynejä, papuja ja ohrajauhoja kaikkia 12 kappaa Myös nämä miehet panivat oluensa sekä jauhoivat ruukit ja leipoivat ruisleipänsä itse. Pohjois-Savon muurahaispesätkin vähenivät näiden toimintaseudulla. Linnan miehistä on lisäksi mainittu Michel Andersson, joka oli lähetetty 4 miestä mukaan Pohjanmaan "Öster bothen" puolelle ehkä Oulujärven alueelle pitämään vahtia Venäjän rajalla 4 kuukaudeksi myöhemmin eli 20 elokuuta 1582 (no 6529 s.9).

Ratsumiehiä ja nihtejä liikkui Savosta Käkisalmeen ja takaisin. Josssain sijaitsi kenttäleiri, jonne ratsumies Jören Larsson oli mennyt (no 6529 s.8). Heden Joenssonin alainen värväyskirjuri Olof Joensson oli liikkunut muutamia nihtejä mukaan Puumalan Lintusalossa helmikuussa 1580 (no 6529 s.10). Savossa oli myös smålantilaisia nihtejä, joiden profossi oli Ivar Erikson ja päällikkö ratsumestari Olof Larsson. Nämä olivat liikkuneet Savon ja Käkisalmen väliä (no 6529 s.10). Edellisen vuoden maaliskuussa Ambrosius Henriksson oli ollut Rantasalmella 14 miehen kanssa. Hän oli siirtynyt Viipurista Käkisalmeen 6. maaliskuuta 1579 (no 6529 s.9).

Sotaväelle hankittiin talonpojilta sukkia, kenkiä ja lampaannahkoja. Ravintokirjuri "proviant" oli saanut 21. lokakuuta 1580 veroina sukkia 118 paria ja kenkiä 114 paria (no 6529 s.35). Kuninkaan kirje päivämäärällä 24.11.1579 määräsi Pien-Savon talonpojat toimittamaan sotaväelle veroina joka kymmenyskunnasta 8 lampaannahkaa, 2 paria sukkia ja 2 paria kenkiä (no 6528 s.30). Näin piti saada 483 lampaannahkaa, 121 paria sukkia ja yhtä paljon kenkiä. Talonpojat voivat vaihtaa kenkäparin 2 lampaannahkaan tai 4 kyynärään palttinaa(no 6528 s.32). Kuninkaan ohje 23. maaliskuuta 1580 määräsi jokaisen verotalonpojan toimittamaan 2 kyynärää (1,2 m) purjepalttinaa "sägel wäff". Näin sitä piti saada 1662 kyynärää. Samoin jokaisesta kymmenyskunnasta vaadittiin 2 tynnyriä tervaa. Näin sitä saatiin Pien-Savosta 10 lästiä (no 6528 s.30). Purjepalttina lienee viety suurimmaksi osaksi äsken perustetun Laatokan laivasto käyttöön. Jokaisessa kymmenyskunnasta lienee löytynyt suutari. Linnan oman suutarin mukaan täysikasvuisen naudan nahkasta voi tehdä noin 9 "ensålade" kenkäparia (no 6623-24 s.22). Kuninkaan ohjeen mukaan verokenkien piti olla mallia "dubbelskoor" (no 6530 s.42). Palttinaverossa 12 kyynärän sijaan voi talonpoika maksaa mm. 1 tynnyrin tervaa, kenkäparin voi korvata 2 lampaanahkalla ja 1 tervatynnyrillä 12 kyynärää purjepalttinaa (no 6528 s.32). Tiedusteluryssille oli annettu palkkioiksi 10 vuohen -, 40 lampaan -, 2 nuoren naudan - ja 1/2 lehmännahkaa. He olivat liikkuneet Käkisalmen, Nogårdin (ehkä Novgorod) ja Savonlinnan välillä (no 6623 - 24 s.23). Ryssiltä oli ostettu 91 lampaannahkalla 183 kyynärää "fyar skaffe" palttinaa ( no 6523 -24 s.47). Se tarkoittanee 4 - niitistä palttinaa tms. palttinaa, jota laatua oli myöhemmin myös aivina. Siitä oli valmistettu säkkejä ja päätyynyjä. Yhteen säkkiin sitä oli käytetty 6 kyynärää eli noin 3,5 metriä.

18. lokakuuta 1580 oli Heden Joensson saanut 228 nihdilleen runsaasti elintarvikkeita: mm. ruista 74 tynnyriä, ohraa 67 tynnyriä, maltaita 1560 tynnyriä, humalaa, voita ja suolaa kaikkia 23 kipuntaa (lähes 400 kg), lihaa 134 kipuntaa, kuivakalaa 44 kipuntaa, suolakalaa 133 kipuntaa sekä lampaita 26. Miehistö lienee koostunut vestmanlantilaisista nihdeistä. Nämä ilmeisesti olivat menossa Käkisalmeen, joka piiritettiin ja jonka valtaus tapahtui marraskuun 5. päivä. Myös Pien-Savon sotaväen päällikö Ambrosius Henriksson oli saanut 398 nihdilleen mm. ruista 198 tynnyriä, jauhoja 55 tynnyriä, maltaita 618 tynnyriä ja humalaa 9 kipuntaa (no 6528 s.34). Viipurin ravintotaloon "proviant hus" oli Pien-Savosta viety myös elintarvikeita kuten ruista 23 tynnyriä, ohraa 56 tynnnyri ja kauraa 294 tynnyriä. Viipurin viljamitat olivat suurempia kuin Savonlinnan. Esimerkiksi 23 Savonlinnan ruistynnyriä oli Viipurissa vain 20 tynnyriä eli niiden suhde oli noin 1,15 (no 6528 s.33). Verohumalan määrästä nähdään, että useimmissa taloissa on pitänyt olla oma humalatarha. Linnassa oli vuoden aikana ollut 64 lypsylehmää, 33 mahoa lehmää ja 23 ensikerran poikinutta lehmää. 1 lehmästä voita oli saatu keskimäärin 3 leiviskää eli noin 25 kg (no 6623-24 s.44). Tästä seurasi voudille velka, koska hänen tuottoarvionsa oli ollut liian pieni eli noin 14 kg.

Vuonna 1580 Pien-Savon talonpojilta vaadittiin sotaväkeä varten huomattava ruoka-apuvero. Ruista piti saada 939 tynnyriä, ohraa 2 178 tynnyriä, jauhoja, herneitä ja ryynejä kaikkia 122 tynnyriä, humalaa, voita ja suolaa kaikkia 32 kipuntaa 13 naulaa (5 400 kg), lihaa sekä suolakalaa molempia 188 kipuntaa (noin 32 tonnia), kuivakalaa 62 kipuntaa ja 30 lammasta jne. Näitäkin voitiin vaihtaa toisiin verotavaroihin. Esimerkiksi 1 leiviskällä lihaa voi korvata 1 pannin viljaa, 2 leiviskällä lihaa 1 tynnyrin maltaita ja 2 leiviskällä lihaa 1 leiviskän voita, 1 kauratynnyrillä 4 parmasta heinää tai 4 parmasta heinää 1 leiviskällä kuivakalaa (no 6528 s.30-s.32). Tavallisten verojen vaihdoissa, 1 pannin viljaa (ruista tai ohraa) voi korvata 1 lampaalla tai 1 vuohella, 4,5 pannia 1 lehmällä ja 3 pannia 1 sialla, 1 leiviskällä lihaa 1 pannin ja 1 leiviskällä humalaa 1,5 pannia viljaa (no 6528 - 29 s.18). Päivätyön arvo oli 3 äyriä ja ja kanan 1 äyri (no 6529 - 30 s.3). Ruis - ja ohrapannin hinta lienee jo nyt ollut 2 mk, joka se oli vuonna 1594. Vuonna 1556 mies joutui tekemään 1 päivätyön saadakseen kanan!. Päivätyön hinnalla sai nyt 3 kanaa. Ne olivat yleistyneet. Pien - Savon vouti Henrik Larsson oli saanut niitä veroina 71 kpl. Lampaita hän oli saanut paljon eli 1548 kpl, vuohia 263 kpl, lehmiä 38 ja voita lähes 198 leiviskää eli lähes 1 700 kg. Suur-Savon vouti oli saanut veroina vain 357 lammasta ja 213 vuohta (no 6528 s.27 - s.28). Sudet olivat syöneet saarista 30 verolammasta ja 16 vuohta (no 6523-24 s.20 - s.21)

Kuninkaan nahkakammariin vietäviä villieläinten nahkoja oli Pien-Savon vouti saanut seuraavasti: 2 hyvää kissailveksen "obestt" a' 9 pannia, 3 vähäistä "ringa" kissailveksen a' 8 pannia, 3 hyvää susi-ilveksen "passelig" a' 6 pannia, 34 punaketun a' 1,5 pannia, 10 kiihtelystä 18 kpl oravannahkoja keskilaatua a' 1,5 pannia kiihtelys ja 12 kiihtelystä hyvälaatuisia oravannahkoja a' 2 pannia viljaa kiihtelykseltä (no 6528- 29 s.18). Viljapannin arvo lienee siis ollut 2 markkaa.

Vuonna 1580 linnan asevarastossa oli edelleen tavanomaisia sen aikaisia aseita. Kuparisista tykeistä löytyi 1 kenttätykki "fältslange", 1 kpl 3/4 - slange, 4 kpl 1/2 - slange ja yksinkertaisia "enkell" falkonetteja. Ne saattoivat olla pyörillä, alustalla "loda" tai muilla lisävarusteilla. Rautatykeistä eniten eli 36 kpl oli tavallisia falkonetteja. Lisäksi sieltä löytyi muutama yksinkertainen falkonetti, dubbell -falkonetteja 3 kpl pyörillä ja lodalla sekä joku 1/2 slange ja 1/4 - slange pyörillä ja lodalla, dubbell - skerpetiinejä kammarilla, pyrstöllä ja lisävarusteella "mick". Vielä oli säilytetty joku kivipyssykin. Hakapyssyistä yleisin oli laivahakapyssy ilman "mick: iä". Kaksois- hakapyssyjä oli 2, muita laivahakapyssyjä 13 ja tell-hakapyssyjä 10, putkia "skiffve röör" oli 4 kappaletta ja 1 kpl mörssäreitä kuumien kuulien ampumista varten, joka oli ollut ruotsalaisten tehokkain ase Käkisalmen linnan tuhoamisessa.

Ruutia oli kahta lajia: slange-ruutia ja jyvä - ruutia ensinmainittua enemmän eli 13 kipuntaa 10 leiviskää ja jälkimmäistä 3 kipuntaa 10 leiviskää. Lyijyä varastossa oli 5 leiviskää 16 naulaa ja salpietaria 5 leiviskää. Lyijyluodeista eniten eli noin 240 oli falkoneteille ja skerpetiineille, laivahakapyssyille 124. Lyijyluoteja oli valettu yhteensä 1 268. Rautakuulista suurin osa oli tarkoitettu järeille slange - tykeille. Kaikkiaan rautaluoteja mainitaan olleen 1 008 kpl (no 6623 -24 s.64 - s.67). Aseistusta ja varusteita lienee ollut myös sotaväellä mukanaan sekä vartiomiehillä rajaseuduilla, mutta aseiden luovutustietoja ei vielä kirjattu.

Pien-Savon voudin Henrik Larssonin rahapalkka oli ollut 80 mk, kirjuri Henrik Thomassonin 60 mk ja alikirjurin Poval Perssonin 20 mk. Viimeksi mainittu oli saanut myös "vaateruista" 9 pannia. Vuodin palvelusväkeä oli 10 henkeä, jotka saivat kukin rahapalkkaa 10 mk, 6 kyynärää vaatetta varten ruista yhteensä 1 punnan. Kartanossa oli ollut 2 hevosta, 16 lehmää ja 6 lammasta (no 6528 s.21). Naapurissa Rantasalmen kartanossa oli ollut palvelusväkeä 9 henkeä. Pääemäntä Karin Larsdotter oli saanut palkaksi vain 4 paria kenkiä sekä muut naiset Karin Sigfridsdotter, Elin Michelsdotter ja Anna Polsdotter jokainen rahaa 3 mk sekä kenkiä 4 paria. Miehet Anders Polsson, Mats Svensson, Pol Olsson, Sven navettapoika ja Staffan Olsson saivat rahaa ja kenkiä saman määrän kuin naiset. Niiden lisäksi jokainen mies sai 5 lampaannahkaa (no 6623 - 24 s.57). Palkkaukseen toki sisältyi myös ravinto ja pääemännälle kenkien lisäksi varmaan myös rahaa tai kangasta. Savonlinnan naisten; 2 leipurin, kahden mallashuoneen - ja kahden sikalan naisen palkka oli sama kuin Rantasalmen kartanossa (no 6523 - 24 s.56). Linnan aitan naiset olivat tavanomaiseen tapaansa kutoneet uusia viittoja, ryijyjä, "ryssänpeittoja" sekä tehneet lakanoita, nahkavällyjä ja penkkityynyjä ym. (no 6523 - 24 s.61 - s.62)

 

 

Kehruurukki Vuotjärvi / PP 2000. Rukeilla kehrättiin vielä 1940-luvun lopulla. Villat karstattiin ensin mahdollisimman tasapaksuiksi pötköiksi "lepereiksi". Kun niistä edellinen oli kehrätty langaksi, liitettiin toinen aina perään. Lankaa kertyi oikealla näkyvään pyörivään "värttinäosaan", jolla oli oma nimensä. Kuvan rukista puuttuvat pyörästä "värttinäosaan" kulkevat narut.
   1940 - luvun puolivälin jälkeen tuvassa vielä kehrättiin lankaa, neulottiin puikoilla, kudottiin kangaspuilla kankaita ja mattoja, ommeltiin vaatteita pöydällä käsin ja seinustalla Singerin ompelukoneella, kirnuttiin mäntäkirnulla voita, kerittiin lampaita, nyljettiin piisameja ja kuivattiin niiden nahkoja, teurastettiin syksyllä pientä karjaa, kuivattiin suopasaippuaa katon rajassa lautojen päällä, paikattiin verkkoja ja rysiä, tehtiin reenjalaksia, rekiä, pärevasuja ja muita tarve-esineitä, kuivattiin kattoon ripustettuja kessuja ja hakattiin niitä kirveellä tupakaksi. Kylmillä ilmoilla teurastukseen sopivaa ulkorakennusta ei aina löytynyt. Pellavaakin viljeltiin ainakin kerran. Emäntä osasi itse hyvin ommella, mutta suutari käväisi talossa silloin tällöin. Kammesta pyöritettäviä kirnuja alkoi myös esiintyä. Muuan sukulaistaiteilija oleskeli kesäisin talossa. Hän teki luonnoksia sekä maalasi lapsia tuvan nurkassa kätkyen vierellä olkipilleillä saippuakuplia puhaltamassa. Hän suunnitteli ja "veisti" myöhemmin kirkon eteen Ukko - Paavon patsaan. Mustalaisseurueita "mustilaisia" hevosillaan tuli joskus yllättäen kerjäämään:"Anna hyvä emäntä ...". Muutamia nahkoja parkittiin salaa navetan lattian alla. Elettiin sodan jälkeistä pula-aikaa. Vanhempi sodassa ollut väki puhui ryssien propagandasta. Taisin silloin ymmärtää asian jotenkin väärin. Kun pappi seuroissa mummolan tuvassa piti puhettaan, sanoin keittiössä kuuluvalla äänellä: "Se on ropakantoo". Lentokoneiden jyrinääkin vielä pelättiin. Piiloon nopeasti.
    Pelloilla ruista leikattiin useimmiten sirpeillä ja koottiin kuhilaille; muuta viljaa tavallisesti "viitakkeilla" ja ne kuivattiin seipäillä. Heinäpellot niitettiin hevosvetoisella niittokoneilla ja koottiin haravakoneella karhoille "piikitystä" varten. Pellonpientareet ja rantaniittyt niitettiin ennen varsinaista heinäntekoa viitakkeilla. Heinät koottiin yöksi rukoihin ja levitettiin päiväksi aurinkoon kuivumaan. Pellot kynnettiin hevosvetoisilla "kääntöauroilla". Niillä pystyivät kääntämään heinänviljelyn jälkeen myös nurmea. Karja oli kesällä metsälaitumella. Susia ja karhuja ei sentään tarvinnut pelätä. Rukiita puitiin jonkin verran riihessä; muut viljat puimakoneilla. Elämä maalaistalossa siis muistutti monin tavoin 1500 - lukua. Joidenkin koneiden käyttö ja vuoroviljely heinää käyttäen olivat selvästi uutta. Sodan jälkeen vaatteita, kankaita ja kenkiä sai jonkin verran kaupasta; samoin suolaa, sokeria, hiivaa, kahvia tai sen korviketta. Pieniä kyläkauppoja oli kaksi. Sanomalehti tuli kansakoululle iltapäivällä. Talvella postimiehen oikolatu naapurikoululle kulki talon ohi. Hänelle voi antaa kirjeet ja kortit sekä postirahan. Valaistukseen käytettiin jonkin verran kynttilöitä ja karbidilamppua, jossa veden avulla kalsiumkarbidista saatiin palavaa asetyleeniä. Öljylamput talossa ja lyhdyt navetassa valaisivat. 1950 - luvun taitteessa hankittiin kaasulamppu "Tilley" sekä akulla toimiva radio. Sähköt tuotiin yleisemmin kylälle saman vuosikymmenen puolivälissä. Kirkonkylään kauppa -, mylly - ja joulukirkkomatkoille käytettiin hevosta, muihin asiointeihin polkupyöriä ja myöhemmin meijeriautoakin. Takseilla matkustettiin harvoin. Jotkut niistä käyttivät vielä häkäpönttöjä. Öljystä oli pulaa. Läheisellä Juankosken ruukilla tavaraa ja matkustajia kuljetti läheiseen Karjalankosken satamaan kapearaiteinen juna "pässi". Sen veturista roiskui kuumia vesipisaroita silmille. Kuopion markkinoille mentiin laivalla. Vuotjärvellä liikkui tukkilauttoja vetäviä hinaajia ja joku matkustajalaiva. Sen kyytiin pääsi lähes 3 km päästä Hovin laiturista. Sinne piti lähteä soutamaan aamuvarhaisella. Tällaista oli se "vanhan hyvän ajan" maalaiselämä vielä 1940 - luvulla.

 

Vuonna 1580 Tavisalmella oli pidetty talvi - ja kesäkäräjät. Talvikäräjillä suurin osa lautamiehistä näyttää olleen etelästä Saamaisten neljänneskunnasta. Kuitenkin näistä ainakin Per Miettinen asui Kuopion korkeudella Ritoniemen alueella. Kesäkäräjillä lautamiehiä Kuopion pohjoispuolelta olivat Rossi Lapveteläinen Onkiveden länsirannalta sekä Michel Kiiskinen ja Per Suuripää Pielaveden kymmenyskunnasta. Talvikäräjillä sakot saivat Saamaisten puolelta Mats Rouhiainen, joka oli lyönyt haavan puutosmäkeläiseen Michel Reinikaiseen. Sakkoihin tuomittiin myös siilinjärveläinen Mats Kasurinen, joka oli lyönyt puukolla sukulaisensa Olof Kasurisen selkään haavan. Kesäkäräjillä sakkoihin tuomitut olivat myös tappelijoita. Henrik Olsson Koponen oli lyönyt mustelman Pol Koposeen, pielaveteläinen Staffan Kiiskinen oli lyönyt Michel Kiiskistä ja maaninkalainen Per Haatainen hakannut Lars Kackista. Käräjille eivät haasteesta huolimatta tulleet mm. Per Leskinen Onkiveden alueelta ja Poval Ulmanen Iisalmen eteläpuolelta Nerkoolta. Rantasalmen kesäkäräjillä tuomittiin 6 mk sakkoon Daniel Hartviksson, koska tämä oli lyönyt lihashaavan sääminkiläiseen pappiin Herra Jöreniin. Pappi löi takaisin, josta seurasi tällekin 3 mk sakko (no 6530 s.29 - s.30).

"Vanha vainooja" oli taas kurittanut Tavisalmen pitäjän asukkaita. Vihollisen hävitykset lienevät tapahtuneen jo edellisenä kesänä, mutta tiloja oli edelleen paljon autioina. Leppävirran itäpuolen Konnuslahden kymmenyskunnasta 21 verotilasta oli autiona 12. Näistä mainittakoon Klemet Soinisen, Michel Hirvosen ja Henrik Venäläisen tilat tai tilanosat. Toisesta Konnuslahdesta löytyi 6 autiotilaa. Puutosmäen kymmenyskunnasta Soisalon saaren pohjoispään ja sen koillispuolen Vehmersalmen ja Tuusniemen alueella autiona oli Henrik Sallisen, Henrik Koistisen sekä Anders Jönssön ja Per Jönsson Pelkosen sekä Olof Olofsson Pelkosen tilat. Leppävirran kymmenyskunnasta autioina oli 4 tilaa: Lars Olsson Hyvösen, Olof Andersson Sutisen, Per Henriksson Tirkkosen ja tämän sukulaisen Per Persson Piiraisen tilat. Sutisen maista iso osa mm. Varpasenmäki sijaitsi Varpaisjärvellä sekä Pisan pohjoipuolella. Sinne ei ollut menemistä.
Rantasalmen Harjurannan kymmenyskunnassa (Varkauden tienoilla ) asuvien Anders Ollsson "Taatto" Luttisen ja Sven Pitkäsen maat Nilsiässä olivat autioina, ensin mainitun 9 veromarkan maat, joista osa löytyi Nilsiän kirkonkylän ympäristössä ja jälkimmäisen 1 veromarkan maa Nilsiän länsipuolella Sänkimäessä (no 6530 s.67).

Kuopion koillispuolella Jännevirran kymmenyksessä autioina oli tiloja lähinnä Riistaveden ja sen pohjoispuolen Pieksän alueella. Näistä on mainittu tilanhaltijat Per Larsson Rissanen, Per H. Arminen, Anders Siitonen ja Sven Larsson Hakulinen. Esimerkiksi Riistavedellä asuvien Jöns Jönsson Vartiaisen ja Henrik Henriksson Otisen tilat olivat veromaksukukyisiä. Kuitenkaan esimerkiksi Siilinjärven itäpuolen Murtolahden asukasta Olof Sianjalkaa ei edes mainita. Hänen talonsa oli hävitetty monta kertaa. Kuopion itäpuolella sijaitsevan Ritoniemen kymmenyskuntaan oli kirjattu kaukaa Kuopion länsipuolelta Talluksesta tai Saittajärven alueelta Knut ja Anders Kackisen, Olof Persson Heckisen sekä Anders Ilaisen tilat, Kuopiosta lounaaseen Haminalahdesta Henrik Larsson Kaukapäivän tila ja Riistaveden - Tuusniemen alueelta Henrik Ollson Hietaisen tila. Jossain siellä olivat autioina Sven Persson Turusen ja Olof Andersson Lintusen talot. Turusen maita löytyi Siilinjärven Kuuslahden - Nilsiän Pajujärven tienoilta. Maaninkaveden kymmenyksestä autiona oli vain Onkiveden itäpuolelta Pajujärven seudulta Olof Ruotsalaisen ja Joan Seppen tila. Siellä oli luultavasti käväissyt joku metsärosvo joukko Nilsiän Syväriltä Tahkovuoren pohjoispuolitse kulkien. Länteen Pielaveden kymmenyskuntaan ei oltu kirjattu autiotiloja (no 6430 s.21 - s.26). Edellä mainitun Vartiaisen poika tai veli kävi vuonna 1583 kuninkaan luona Tukholmassa valittamassa seudun talonpoikien ahdingosta.


  Vuosi 1581

Vuonna 1581 Pohjois-Savon niittyiltä saatiin heinää seuraavasti: Pöljänsalmi 30 (27) parmasta, Ylettylä 100 parmasta (143) ja Ruokovirta 33 parmasta (26). Suluissa on edellisen vuoden heinäsäto (no 6531- 32 s.4).
Edellisen vuoden viljasadoista kerrotaan seuraavaa:
Rantasalmen Putkilahden kartanossa oli kylvetty peltoon syksyllä 1579 vuoden 1581 tilitykseen ruista 3 puntaa (16,5 hl) sekä kaskeen myös vuoden 1581 tileihin 4 pannia (3,6 hl). Rantasalmen kartanossa oli kylvöjä tehty peltoon syksyllä 1579 ja keväällä 1580 vuoden 1581 tilityksen seuraavasti: ruista 2 puntaa 2 pannia, ohraa saman verran, kauraa 5 puntaa 2 pannia ja hernettä 1 panni. Syksyllä 1579 oli kaskeen pantu ruista 2 pannia vuoden 1581 tilitykseen. Sairalan kartanossa oli samoin kylvetty kaskee ruista 2 pannia ja Uudessa latokartanossa ruista peltoon 2 puntaa 4 kappaa (no 6531- 32 s.3). Viimeksimainitun kartanon ruissato kesällä 1580 oli ollut kylvöön nähdennoin 4,5 - kertainen. Vanhan latokartanon vastaavat sadot olivat rukiin kohdalla olleet 4 -kertainen, ohran noin 5,1 - kertainen ja kauran 4 punnan 4 pannin vuoden 1580 kevätkylvöstä noin 7,1 - kertainen. Rantasalmen kartanossa kesän 1580 sadot olivat olleet heikot: rukiilla 2- kertainen, ohralla vajaa 2-kertainen ja kauralla isosta kylvöstä vajaa 3 - kertainen. Kaskesta saatu sato oli ollut vain 3 - kertainen kylvöön nähden. Sairalassa 4 pannin 7 kapan ( 95 kappaa) kaskesta oli saatu ruista 5 puntaa 1 panni (682 kappaa), joten kaskisato kesällä 1580 oli ollut 7,2- kertainen. Vanhan latokartanon ruiskasken sato oli ollut ihan hyvä eli 9,1 - kertainen kylvöön nähden. Putkilahden kartanon satotiedot puuttuivat. Kirjuri on käyttänyt satotiedoissa Tukholman mittoja (1 panni = 22 kappaa), koska hän ilmoittaa Rantasalmen kartanon kaurasadon 2 panniksi 21 11/12 kapaksi. (no 6531- 32 s.8-s.9).

Vuoden 1581 kaskikylvöihin Vanhassa latokartanossa oli varattu ruista 1,5 pannia ja kauraa 1 punta, Putkilahden kartanossa ruista 3,5 kappaa ja Rantasalmen kartanossa ruista 2 puntaa. Kartanossa saatettiin näköjään tehdä pienikin kaskikylvö (no 6531- 32 s.12). Kaskenkaatoon vuonna 1581 oli Vanhassa latokartonossa käytetty 279 päivää, Putkilahdessa 30 päivää, Rantasalmella 340 päivää ja Sairalassa 293 päivää (no 6532 s.26). Jos nämä kasket oli kylvetty saman kesänä, niin 1 pannin kylvöä kohti oli tehty kaskenkaatopäiviä Vanhassa latokartanossa noin 37, Rantasalmen kartanossa noin 28 ja Putkilahden pienessä kaskessa lähes 190! Kylvö on saattanut olla 3,5 kolmasta eli noin noin 0,7 pannia, jolloin työpäivien määrä olisi noin 43 pannia kohti. Näitä voi verrata tämän asiakirjan lopussa annettuihin vuosien 1582 ja 1583 tietoihin.

Rantasalmen Putkilahden kartanolla ei enää ollut samaa "loistoa" kuin Kustaa Vaasan ajalla 1550-luvulla. Siellä luultavasti asui ainakin ajoittain Pien- Savon vouti Kristoffer Henriksson kirjureineen. Kartanon karjasta ja varusteista oli tehty inventaario . Lehmiä siellä oli 16, sonneja 4 ja nuorempaa nautakarjaa 2, lampaita 13, vuohia 8 ja pukkeja 1, työhevosia 1 ja tammoja 1. Näiden lisäksi oli vielä nuorta karjaa. Kattiloita löytyi 8, kattilarinkejä 2 paria, sirppejä 6, viikatteita 3, viertokoukkuja 2, vesureita 5, jauhinkiviä 2 paria ja kirnuja 2. Ovenkahvoja oli 8 ja ovirautoja 28 sekä savupiipun peltejä 5. Siten siellä lienee ollut 5 uloslämpiävää tupaa ja pari tai kolme navettaa. Omat hevoset tuskin riittivät peltotöiden ja heinän - tai sadonkorjuun suorittamiseen (no 6536-37 s.32). Kartanossa asui 9 henkeä, joista 3 oli naisia. Heidän vuosipalkkansa oli 3 mk, 5 kyynärää lemppen-kangasta ja 3 paria kenkiä. Rantasalmen kartanossa väkeä oli myös 9. He saivat kukin enemmän eli 4 paria kenkiä (no 6532-33 s.63->). Ravintoon lienee kuulunut myös naurista ja tuorekalaa. Tämän jälkeisinä vuosina Gödic Fincken linnanpäällikyyden aikaan kartanoiden rahapalkka miesten osalta korvattiin lampaannahkoilla ja naisille annettiin kangasta enemmän kuin miehille. Lisäksi palkkaan kuului 1 naula villaa.
Kartanosta sai 9 kuukauden ravinnon 12 henkeä. Kuitenkin oli laskettu 13 kuukauden (vuoden) ravinto 1 henkeä kohti. Se sisälsi ruista 6,5 pannia, ohraa 2 puntaa 1 panni, humalaa 1 leiviskä 19 naulaa, voita ja suolaa molempia saman verran, vuohenlihaa 13 ruhoa "krop", vuohenselkiä 13, ryynejä 13 kappaa, ohrajauhoa saman verran, kuivaa kalaa 3 leiviskää 18 naulaa ja tynnyrikalaa 14 leiviskää 8 naulaa (no 6532-33 s.24). Vuohenruho painoi 14 naulaa ja vuohenselkä 5 naulaa. Rantasalmen kartano tarjosi myös lampaanruhoja.

Käkisalmen linna oli vallattu marraskuun 5. päivä 1580 Pontus De La Gardien johdolla. Sinne piti asettaa ruotsalainen päälikkö, rakentaa uudet linnoituslaitteet, estää venäläisten takaisinvaltaus yritykset, rakentaa oma laivasto Laatokalle, huolehtia linnan varustuksesta ja ruokinnasta sekä mahdollisuuksien mukaan jatkaa valloituksia Laatokan pohjois-, itä- ja eteläpuolelle. Erityisesti Savon itäraja Laatokan pohjoispuolella oli karjalaisten hyökkääjien armoilla. Savo joutui suurelta osin huolehtimaan Käkisalmen materiaalisista tarpeista. Myös miestyövoimaa piti lähettää sinne päivätöiden muodossa. Tileistä nähdään, että tämä vuosi Savossa oli hyvin toimelias.

Savonlinnan palkkatietojen yhteydessä mainitaan, kuinka sotaväen piti lähteä Narvaan "när som krigs flgt schall drage til Narfven" (no 6531- 32 s.1). Eläinten nahkoja ja 4 paria kenkiä oli linnasta annettu palkaksi muutamalle "ryssälle", jotka olivat opastaneet "meidän väkeä" jollekin sotaretkelle Venäjälle "på nogre tugh in i Rydzland" (no 6531- 32 s.23). Pien-Savossa oli myös Ruotsista Westmanlandista ainakin 330 miestä Hedem Johsson johtamina. He olivat asuneet siellä 3,5 kuukautta herra Pontuksen (De La Gardie) ja herra Klaus Flemingin käskyn mukaisesti. Nämä ottivat paikallisilta talonpojilta hevosia ja kyytejä, joista tuli riitoja. Tässä yhteydessä mainitaan myös nihtien päällikkö Per Hård (no 6536- 37 s.1). Hänet oli kirjattu pohjalaisten nihtien päälliköksi (no 6537-38 s.66). Laamanni Klaus Åkesson (Tottin) määräyksestä Pien-Savosta kerättiin apuveroja sotatoimien rahoittamiseksi, joita otettiin myös kirkon väeltä. Jokainen tilanomistaja talonpoika "besitte bonde" maksoi sitä 1 äyrin, kappalainen 2 taalaria, lukkari 1/2 taalaria, verotalonpoika 1 mk ja rälssitalonpoika 4 äyriä. Suuria kavassiveneitä varten vaadittiin jokaisesta kymmenyskunnasta 10 kynärää palttinaa, 1 tynnyri tervaa, 40 rautanaulaa ja hamppua 1 leiviskä (no 6536- 37 s.16). Kirkkoherrat oli unohdettu veroluettelosta, jonka he itse panivat toimeen. Suomalaisilta kerättyjä apuveroja käytettiin Wiipurin linnoituksen ja Eestin Räävelin eli Tallinnan linnan "Reffle slot" hyväksi (no 6530 s.44-s.44).

Käkisalmeen oli myös kaupallisia yhteyksiä. Siellä asuvalta kauppiaalta sekä turkulaiselta porvarilta Willem Skottilta oli ostettu linnanväen tarpeisiin engelst-kangasta 70 kyynärää, pachlakan- kangasta 60 kyynärää, lemppen-lakanoita 1 eli 30 kyynärää sekä görliskiä 9 kappaletta (no 6531- 32 s.31 s.49). Villieläinten nahkoja oli saatu jonkin verran Pien-Savon talonpojilta verojenvaihdossa. Näistä mainitaan 1 "passelig obesatt warg lo" susi-ilveksen nahka, 1 hyvä haapanäätä "medh ringe kaell", vähäisempi saman eläimen nahka, 8 punaketun nahkaa, "passelig" iso saukon nahka sekä lähes 5 kiihtelystä oravannahkoja (no 6537-38 s.70). Susi-ilveksen nahka vastasi 6 pannia viljaa, näädän ja saukon 1,5 pannia, punaketun 1 panni ja 1 kiihtelyksen (40 kpl) oravannahkoja 1,5 pannia. Ruis - ja ohrapannin hinta oli 2 markkaa ja kaurapannin 1 markka (no 6532-33 s.17)

Käkisalmeen piti viedä haapioita, joita varten oli saatava suuria pultteja. Kippari Simo Larsson oli vienyt sinne 4 haapiota 4.5.1581. Käkisalmen linnan korjaamiseen tai rakentamiseen oli viety kalkkia 9 lästiä 1 tynnyri (no 6531- 32 s.31-s.32). Simo Larson, Kristoffer Påsa sekä toinen Käkisalmen laivaston päällikkö Gabriel Matsson olivat vieneet Savonlinnasta Käkisalmeen suuria kavassiveneitä ja mm. purjeita. Sinne oli viety myös elintarvikkeita (no 6531- 32 s.58). Haapioita oli linnan tileissä 16, veneitä 16 ja jollia 3. 9 venemiestä oli vienyt veneitä Pien-Savosta Käkisalmeen. Veneitä rakennettiin myös Saimaan alueella Kuparsaaressa. Siellä oli 4 varsinaista veneenrakentajaa ja näillä vielä apumiehiä. Kuparsaaren veistämölle oli Pien-Savosta viety hamppua 9 leiviskää 2 naulaa, palttinaa 80 kyynärää, nauloja 510 ja päivätöitä 300 (no 6536-37 s.24). Päivätyön arvo oli aina vuosisadan loppuun asti 3 äyriä (kts. tarkemmin tämän asiakirjan lopusta).

Käkisalmen laivaston päällikkö Mats Persson Påsa oli saanut 27. toukokuuta 1581 Pien-Savon voudilta tervaa 4 tynnyriä, hamppua 4 leiviskää, palttinaa 40 kyynärää sekä 300 rautanaulaa (no 6537-38 s.67). Käkisalmen päällikkö ja Lasse Torstensson olivat kuitanneet Pien-Savosta useassa erässä mm. rahaa 158,5 taalaria,ruista 6 puntaa 2 pannia, ohraa 1 punta, maltaita 19 puntaa 5 pannia, papuja 3 puntaa 4 pannia, ruisjauhoja 6 puntaa 6 pannia, kauraa 40 puntaa 4 pannia, leipää 65 tynnyriä, humalaa 18 leiviskää, voita 23 leiviskää, kuivaa lihaa 9 leiviskää, kalaa 66 leiviskää, päivätöitä 1221, hamppua 23 leiviskää, nauloja 353, palttinaa 339,5 kyynärää sekä tervaa 26 tynnyriä (no 6536 - 37 s.20). On vaikeaa hahmottaa sitä savolaisten tekemää työn määrää, jolla nämä tarvikkeet on valmistettu ja koottu. Lisäksi näiden piti suureksi osaksi kustantaa heidän luonaan linnaleirissä olevan sotaväen ylläpito, maksaa vielä huomattavasti enemmän veroja omaan keskuspaikkaan Savonlinnaan ja jonkin verran apuveroja myös Viipuriin (no 6536-37 s.29).

14 savolaista nihtiä oli käynyt päällikkönsä Ambrosius Henriksson johdolla jossain sotatoimissa 2 viikon ajan, josta "ifrån Tugedg" he palasivat ruokittavaksi Pien-Savoon. Itse linnan päällikkö Klaus Fleming sekä 20 linnanmiestä, 3 pyssymiestä ja joku tykkirenki olivat olleet mukana 1 kuukauden sotaretkellä Itä-Karjalassa Rukovaaran alueella "Råkavara tugh" (kts. Pi s.628). Luultavasti tällä retkellä ryöstettiin jostakin Laatokan koillis - tai itäpuolelta Aunuksesta kirkonkello, joka myöhemmin annettiin Rantasalmen kirkkoon. Pari kirkonkelloa Aunuksesta ryöstettiin jo myös talven 1578 sotaretkellä (Pi 629). Fleming oli ottanut elintarvikkeita sekä rehua kuukaudeksi myös 9 miehelle, 20 hevoselle ja 4 hakapyssymiehelle, kun hän oli lähtenyt Narvan matkalle. Elintarvikkeita oli saanut kuukaudeksi pyssymies Beriell, joka 4 miehen kanssa oli mennyt itärajalle Årivedelle vahtiin. Samoihin tehtäviin Pohjois-Savoon "Norbotn" oli mennyt myös Thomas Henriksson 4 miehen kanssa ja saanut mukaansa elintarvikkeita (no 6532- 33 s.26 ja s.27). Myös Ambrosius Henriksson oli lähetetty Pohjois-Savoon tarkkailu - tai värväysmatkalle. Hän oli yöpynyt Puutossalmella Kuopion eteläpuolella nimismies Mats Matssonin (Hyvärisen) luona. Mies oli saanut ravinnokseen mm. leipää 6 leiviskää, kalaa 1,5 leiviskää, lihaa 4 leiviskää, voita 1/2 leiviskää ja suolaa saman verran (no 6537-38 s.65). Vouti Klaus Fleming ja kirjurit sekä heitä seurannut muu väki yhteensä 14 henkeä olivat kuitanneet linnasta elintarvikkeita. Heidän kerrotaan käyneen tiedonhakumatkalla "på kundskaps" tai vähintään pitäneet vahtia rajalla (no 6536 - 37 s.23). Joitain venäläisiä oli saatu vangeiksi. Heitä oli Savonlinnassa enimmillään 14 (no 6532- 33 s.28).

Käkisalmen linnan päälliköksi oli valittu entinen Savonlinnan mies Joachim Didricsson (Brand). Hänelle oli Pien-Savosta lähetetty miehiä töihin 1220 päivätyön muodossa. Lisäksi hän oli saanut Pien-Savosta elintarvikkeita ja rehua kuten ruista 14 tynnyriä, ohraa 16 tynnyriä, kauraa 122 tynnyriä, hamppua 23 leiviskää, palttinaa 339 kynärää, kalkkia 26 tynnyriä ja kenkiäkin 14 paria. Rahaverona hän oli saaanut 582 taalaria. Toiselle Käkisalmen miehelle Mons Henrikssonille Pien-Savon päällikkö oli antanut 100 taalaria. Myös tykistön mies Sven Andersson 10 miehen ja hevosten kanssa oli saanut Pien-Savosta elintarvikkeita ja rehua (no 6537-38 s.68). Suur-Savon nihtien päällikkö Peder Henriksson sekä myös Pien-Savon Ambrosius olivat ottaneet äsken värvätyille miehilleen Pien-Savon voudilta Kristoffer Henrikssonilta elintarvikkeita (no 6537 -38 s.61-s.63). Peder Henrikssonilla mainitaan olleen 107 miestä (no 6536-37 s.2). Simon Olsson Nils Olssonin alainen ratsumies oli tullut Pien-Savoon linnaleiriin mukanaan 4 miestä ja 6 hevosta (no 6537-38 s.65). Hän oli tullut Venäjältä toukokuun lopussa "29. Mai 81" linnaleiriin 12 hevosmiestä mukanaan (no 6537-38 s.71). Morten Boyen alainen ratsumies Lass Arfvedsson 12 hevosta mukanaan oli oli yöpynyt Poval Harman ja Per Mättisen (Miettisen) luona. Hän oli ottanut leipää 2,5 leiviskää, lihaa saman verran, tynnyrikalaa 1 leiviskän, voita 2 naulaa, papuja 1 kolmaksen, kauraa 2,5 pannia, heiniä 1 parmaksen ja olkea 12 kupoa (no 6537-38 s.70). Eräs Per Miettinen asui Kuopion itäpuolella Ritoniemen tienoilla ja Harmainen Pielaveden seudulla.. Päällikkö Heddem Joansson (Heydhen Jönsson) 330 vestmanlandilaisten nihtinsä kanssa oli tullut 3,5 kuukaudeksi linnaleiriin Savonlinnan lääniin. Hän oli saanut 8. helmikuuta 1581 mm. ruista 525 pannia, jauhoja 52,5 pannia, maltaita 900 pannia, humalaa lähes 54 leiviskää, voita 82,5 leiviskää ja kuivakalaa yli 212 leiviskää (Savonlinnan mitoissa). Luultavasti ainakin hänen miehistönsä lähti näihin aikoihin Laatokan takaiselle retkelle. Sieltä väkeä palaili vielä toukokuun aikana. Lisäksi Heddemin miehille oli otettu suolaa, kuivaa lihaa, suolakalaa, heiniä ja olkea, lampaannahkoja 197, sarkaa 62 kyynärää ja kenkiä 44 paria. (no 6536-37 s.30). Päällikkö oli yöpynyt 18. maaliskuuta 1581 Nils Savolaisen luona.

Vuonna 1581 Pohjois-Savossa oli jonkin verran veronmaksukyvöttömiä "autioita" tiloja. Erityisesti Pohjois-Karjalasta johtavan vesireitin varrella Leppävirran itäosasta Konnuslahdesta löytyi noin tusinan verran autiotiloja Näistä mainittakoon Olof Luckarisen, Poval Ropposen, Michel Hirvosen ja Per Hyttisen tilat. Puutosmäen kymmenyskunnasta autiona oli Pelkosten (Olof Olssonin) toinen talo. Se lienee sijainnut Juankosken kaakoispuolella Ohtaanniemen alueella. Suuren Konnuslahden alueelta autioina olivat mm. Anders Andersson Turusen, Henrik Henriksson ja Enevald Enevaldsson Kinnusen, Klemet Soinisen sekä Henrik Pippurisen tilat. Ritoniemen kymmenyskuntaan kirjatuista taloista autioina olivat mm. Henrik Larsson Kaukapäivän ja Anders Ilaisen Kuopion Haminalahdesta, Olof Persson Lintusen ja Poval Hämäläisen, Sven Persson Turusen sekä Henrik Persson Sormusen ja Knut Kakkisen tilat. Kakkinen asui Kuopion lounaispuolella Talluksen seudulla. Jännevirran kymmenykseen kirjatuista tiloista autioina olivat mm. Per Larsson Rissasen, Per Hansson Armisen, Henrik Rissasen ja tämän yhtiömiehen Henri Henriksson Vataisen tilat. Rissasten ja Armisen maita löytyi Siilinjärven Rissalan ja sen kaakkoispuolelta Riistaveden seuduilta. Tänne pääsi vihollinen helposti vesireittejä pitkin kaakosta. Autioita löytyi myös Kuopion pohjoispuolelta Maaninkaveden kymmenyksestä. Onkiveden itärannalta autiona oli Olof Rotzalaisen ja tämän yhtiömiehen Jons Seppen sekä myös Per Persson Hiltusen tilat. Saman järven länsipuolelta autiona oli Hans Klaesson Jääskeläisen tila sekä Maaningalta yllättäen Olof Persson ja Jacob Persson Halosen tila. Kuopionniemen kymmenyksestä eivät verojaan pystyneet maksamaan Per Ollikainen, Lars Olofsson Kosma ja Poval Salmundsson Pouckönen. Viimeksi mainittu asui Kuopionkylän alueella. Pohjoisempana Nerkoojärven kymmenyksessä autioina olivat mm. Mats ja Per Persson Leskisen, Olof Larsson Häyrysen, Olof Lapveteläisen, Henrik Persson Lappalaisen sekä Jons Pulkkisen tilat. Leskisillä oli yhteismaita Vieremän Rotimojärven kaakkoispuolella ja Pulkkisellakin pohjoisessa Sonkajärven lähellä. Myös lännessä Pielaveden kymmenyksessä oli autiona 6 tilaa, josta mainittakoon Lars Utriaisen, Staffan Kiiskisen ja Olof Andersson Sormusen sekä Joan Persson Rytkösen tilat (no 6537-38 s.25 - s.32, s.41 - s.47). Edellä kiinnittää huomiota Ruotsalaisen yhtiömies Jons Seppen, joka nähtävästi harjoitti sepän ammattia. Sukunimi katoaa Pohjois-Savosta.


Tarkastellaan vuoden 1581 kalastustietoja Pohjois-Savon kalastamoilta (no 6531- 32 s.4 - s.6)
Warkaus kalastettiin mm. 10 lohiverkolla, 10 siikaverkolla ja 10 haukiverkolla. Saatiin
lohi 1 tyn (1 tyn), siika 2,5 tyn (6,5), tynnyrikala 1,5 tyn (2,5), suolasäyne 5 lb (9), suolalahna 7 lb (10), suolahauki 0 lb (1), suomalainen hauki 5 lb (6), suolattu ahven ja särki 17 lb (21 lb)
Wianta kalastettiin 20 siikaverkolla, 40 haukiverkolla, 2 merralla, 1 vadalla, 30 sylen rysällä ja nuotalla. Saatiin
lohi 1 tyn (1/2), siika 5 tyn 8,5), tynnyrikala 6 tyn (3 , suolasäyne 2 lb (9), suolalahna 8 lb (10), suolahauki 1 lb (1), suomalainen hauki 11 lb (10), suolattu ahven ja särki 30 lb (26)
Ruokosalmi kalastettiin 20 haukiverkolla, 20 siikaverkolla, nuotalla, vadalla ja 2 merralla. Saatiin
siika 3,5 tyn (5), tynnyrikala 5,5 tyn (5), suolasäyne 8 lb (6), suolahauki 1 lb (1) suomalainen hauki 3 lb (4), suolattu ahven ja särki 42 lb (30 lb)
Rasvanto tynnyrikala 1,5 lästiä (11 tyn).
Lapinlahti suolasäyne 4 lb (0), suolalahna 6 lb (4), suolahauki 4 lb (4), suomalainen hauki 3 lb (10), suolattu ahven ja särki 13 lb (23)
Murue kalastettiin 15 siikaverkolla, 67 haukiverkolla, vadalla ja nuotalla. Saatiin
siika 1 tyn (0), tynnyrikala 9 tyn (6,5) , suolasäyne 4 lb (3), suolalahna 4 lb (4), suomalainen hauki 12 lb (3), suolattu ahven ja särki 14 lb (20 lb)
Kihlosalmi kalastettiin 90 haukiverkolla, 30 lahnaverkolla, nuotalla ja 4 merralla. Saatiin
tynnyrikala 4 tyn (7.5) , suolasäyne 6 lb (4), suolalahna 4 lb (2), suomalainen hauki 19 lb (10 lb), suolattu ahven ja särki 1 kip 11 lb (1 kip 2 lb)
Suurijärvi tynnyrikala 0 tyn (6), suolasäyne 2 lb (1), suolalahna 6 lb 10 nl (1), suomalainen hauki 2,5 lb (3,5 lb), suolattu ahven ja särki 3 lb (4)
Iisalmen Palanto ei käytössä. Sijaitsee kirjurin mukaan Venäjän rajalla!
Riistajärven tiedot puuttuvat. Luultavasti ei uskallettu kalastaa.
Lyhenteet: tynnyri (=16 lb = n.136 kg ) = tyn, leiviskä (8,5 kg) = lb, naula (425 g) = nl, kipunta (170 kg) = kip, nelikko = nel.

 

 

Kapakaloja kuivumassa talon seinällä Vuotjärvi Aho 1920 - luvun alussa. Lipeäkalaa
jouluksi tehtiin omista kaloista ainakin vielä 1950 - luvun alussa. Kutupyynnissä
keväällä saatuja haukia ja joskus myös muuta kalaa pantiin kuivumaan talon tai
aitan seinustalle. Syksyllä niistä alettiin tehdä joulukalaa lipeällä käsittelemällä.
Joulun edellä ne pantiin säkissä avantoon likoamaan. Joulun aikaan kalat keitettiin
pöytään pantaviksi. Lipeää NaOH (ja KOH) voi valmistaa mm. liedestä otetusta
koivun tuhkasta. Kuva Veli Pasasen Aho.

 

Tavisalmen käräjistä vuonna 1581 Tavisalmen käräjiä piti kihlakunnan voudin Arfved Eriksson Stålarmin sijainen Sigfrid Persson 13. M ??? (ei erotu). Lautamiehinä toimivat Sven Hofvinen Leppävirralta, Anders Clemetsson Holopainen Saamaisten pohjoisosasta, Nils Ollsson Udriainen Pielavedelta, Povall Niiranen Leppävirran alueelta, Lars Olsson Lintunen Maaningan pohjoispuolelta, Olof Persson Hatainen Maaninka, Mats Leskinen Lapinlahden Onkiveden tienoilta, Jacob Kosmanen (?), Anders Hardikainen Siilinjärven Jännevirralta, Henrik Henriksson Kinnunen ja Mats Joansson Ahonen molemmat Leppävirran alueelta sekä Joan Persson Paricha (?).
Sakkoja saivat mustelmien lyömisestä tappeluissa Per Rytkönen Pielavedeltä, joka löi Nils Pedikäistä, Hans Kurvinen(?) Vieremältä, joka löi Sven Heiskasta ja Erik Hackarainen ilmeisesti Leppävirralta, joka oli lyönyt lihashaavan Nils Maliseen. Naapurin metsään kaskeamaan tai puiden kaatoon oli em. Peder Rytkönen syyllistynyt Nils Pedikäisen metsässä. Tästä määrättiin 40 mk sakko. Samoin ja samasta syystä kävi myös Poval Rytköselle. Olof Mähönen oli lyönyt sukulaistaan Mons Mähöstä, josta tuli 3 mk sakko.
Käräjille aivät saapuneet sinne haastetut "svarlös": Henrik Henriksson Kolemainen, Lasse Tackuinen, Anders Huttunen, Per Povalsson Keinänen, Peder Leskinen, Anders Hiltunen, Eric Joansson Halonen, Per Person Koliuinen, Bertil Kesoinen, Poval Niskanen, Mats Sormonen, Olof Larsson Luckarinen, Anders Larsson ja Jons Persson Huttunen sekä Jons Sutisen vaimo. Useimmat näistä näyttävät olleen pitkämatkalaisia Pielaveden tai Iisalmen alueilta (no 6537 - 38 s.76->).


  Vuosi 1582

Vuonna 1582 Pohjois-Savon niittyiltä saatiin heinää seuraavasti: Pöljänsalmi 28 (30) parmasta, Ylettylä 96 parmasta (110) ja Ruokovirta 31 parmasta (30). Suluissa on edellisen vuoden heinäsäto (no 6538 s.5).
Edellisen vuoden viljasadoista löytyy seuraavia tietoja:
Rantasalmen Putkilahden kartanossa oli kylvetty viljaa vuosina 1580 ja 1581 vuoden 1582 tilitykseen. Rukiin ja ohran kylvömäärät eivät erotu, mutta kauraa oli kylvetty 1 punta 4 pannia. Syksyllä 1580 kylvetystä rukiista oli saatu viljaa kesällä 1581 10 puntaa, keväällä 1581 kylvetyistä ohrasta 4 puntaa 2 pannia ja kaurasta 9 puntaa. Ohrasato oli ollut kirjurin mukaan noin 5,5 kertainen ja kaurasato 5,1 - kertainen. Rantasalmen kartanossa vastaavat kylvöt olivat: ruis 2 puntaa 1 panni, ohra 2 puntaa ja kaura 7 puntaa. Näiden kylvöjen satomäärät olivat olleet: ruis 6 pntaa 5 pannia, ohra 5 puntaa 5 pannia ja 4,5 kolmasta sekä kauran 1 lästi 8 puntaa 1 panni. Sadot kirjurin mukaan olivat kylvöön nähden rukiilla noin 3,1 - , ohralla noin 2,2 - ja kauralla noin 2,9- kertaiset. Putkilahdessa oli kylvetty kaskeen ohraa 5 pannia, josta oli ohraa saatu 3 puntaa 4 pannia. Satokerroin oli siis noin 4,1. Kirjuri oli nähtävästi laskenut molempien kartanoiden sadot pannia kohti. Rukiilla se oli ollut 4 pannia 20 96/103 kappaa, ohralla 3 pannia 1 103/110 kapaa ja kauralla 3 pannia eli satokertoimina rukiilla 4,9, ohralla 3,1 ja kauralla 3. Kirjuri on käyttänyt ns. kihlakunnan mittoja, joissa Savonlinnan panni on 22 kappaa (no 6538 s.9 - s.11). Edellisen vuoden 1581 sadot olivat ainakin keväällä kylvettyjen viljojen osalta varsin huonot. Rukiilla sato oli ollut hiukan parempi. Saman suuntaiset satotulokset näyttävät olevan myös muissa linnan latokartanoissa. Kaskenkaatoon tarvittavista työpäivästä löytyy muutama hajatieto. Rantasalmen kartanossa oli kylvetty syksyllä 1582 kaskeen 1 punta 4,5 pannia eli 10,5 pannia. Kaskenkaatoon siellä oli käytetty 212 työpäivää eli noin 20 työpäivää / panni (= 22 työpäivää / hl). Sairalan kartanossa syksyllä 1582 oli kaskiruista kylvetty 1 punta eli 6 pannia ja kaskenkaatoon käytetty 140 työpäivää eli 23 työpäivää / panni (= 26 työpäivää / hl). Vanhassa latokartanossa oli keväällä 1582 kylvetty kaskeen kauraa 1 punta 4 pannia ja syksyllä ruista 1 punta 1,5 pannia. Siten pannia kohti olisi käytetty kaskenkaatoon 8 päivätyötä. Ehkä syysruis on kylvetty vasta kauran korjaamisen jälkeen samaan kasken tai kevätkaura vanhaan kaskeen (no 6538-39 s.12, s.13, s.26). Karjaa vaivasivat sudet, jotka olivat syöneet hevosia sekä muuta karjaa. Oli menetetty mm. lehmiä 67, vasikoita 73 ja lampaita 121 (no 6538-39 s.21).

Vuonna 1582 Tavisalmen pitäjässä oli veronmaksukykyisiä verotalonpoikia 90, kokoveron tiloja 90 ja veromarkkoja 682 (no 6544 s.2). Tavisalmen kartano oli nimismiehen verolla, josta hän maksoi "Taxan" 15 leiviskää kuivaa haukea ja saman verran kuivaa oventa ja särkeä (no 6544 s.4). Laamanni Klaus Åkessonin (Tott) määräsi apuveroja myös kirkon henkilökunnalle. Jokaisen papin piti maksaa 1 tynnyrin ohraaja 2 leiviskää suolaa. Jokainen kappalanen suoritti 17 taalaria rahaa ja jokainen lukkari 1 mk. Hän määräsi myös talonpojille apuveroja. 16 talonpoikaa yhdessä maksoi saman veron kuin papit. Lisäksi heitä rasitettiin lehmä - ja rahaverolla (no 6544 s.4 ja s.5). Pien-Savon vouti Kristoffer Henricksson maksoi apuveroa 6 taalaria, kihlakunnan kirjuri 4 taalaria, Kuopion kirkkoherra , - kappalainen ja - lukkari kukin 1 taalarin (no 6545 s.92). Voudin vuosipalkka oli 80 mk, tämän kirjurin Lasse Thomassonin 60 mk ja alivoudin Johan Polssonin 20 mk ja 9 pannia ohraa (no 6543 s.27). Syksyllä vuonna 1580 vallatun Käkisalmen linnan päällikkönä toimi entinen savolaisten päällikkö Joachim Didricksson (Brand). Hänelle piti Pien-Savosta toimittaa runsaasti mm. viljaa, voita maltaita, humalaa, kuivakalaa, kuivalihaa, lampaita ja lehmiä sekä 200 päivätyötä (no 6543 s.31, no 6544 s.7, no 6543 s.21). Jokaiselta kymmenyskunnalta kerättiin purjepalttinaa 10 kyynärää, tervaa 1 tynnyri ja hamppua 1 leiviskä (no 6543 s.17), joista suurin osa lienee mennyt Käkisalmeen. Klaus Flemingin käskystä Pien-Savosta oli vaadittu veroina Käkisalmeen kalkkia, jota oli saatu 9 lästiä (no 6538-39 s.32). Se lienee käytetty uuden linnan rakentamiseen. Käkisalmen laivaston päällikkönä toimi Mats Persson Påsa, jolle piti myös toimittaa Pien-Savosta tarvikkeita 14.5.1582 (no 6545 s.88).

Vuoden 1582 tiedot Pohjois-Savon kalastuksesta ovat seuraavat: (no 6538 s.6)
Warkaus lohta 1 tyn 1 nelikko (1 tyn), siika 2,5 tyn (2,5), tynnyrikala 2 tyn (1,5), suolasäyne 4 lb (5), suolalahna 0 lb (7), suolahauki 1 lb (2), suomalainen hauki 6 lb (5), suolattu ahven ja särki 16 lb (17 lb)
Wianta lohi 1 tyn (1), siika 4.5 tyn (5), tynnyrikala 5 tyn (5 tyn 1 nel), suolasäyne 5 lb (8), suolalahna 3 lb (0), suolahauki 1 lb (1), suomalainen hauki 3 lb (3), suolattu ahven ja särki 34 lb (2 kip 2 lb)
Ruokovirta siika 2,5 tyn (2 tyn 1 nel), tynnyrikala 3 tyn (5), suolasäyne 8 lb (5), suolalahna 1 lb (3), suomalainen hauki 2,5 lb (3), suolattu ahven ja särki 2 kip 1,5 lb (34 lb)
Rasvanto tynnyrikala 1 lästi 4 tyn (18 tyn). Käytössä oli mm. 80 siikaverkkoa, 40 lahnaverkko ja 2 nuottaa !
Lapinlahti suolasäyne 0 lb (4), suolalahna 7 lb (6), suolahauki 2 lb (4), suomalainen hauki 8 lb (7), suolattu ahven ja särki 13 lb (13)
Murue tynnyrikala 9 tyn, suolasäyne 0 lb (4), suolalahna 3 lb (2), suomalainen hauki 4 lb (13), suolattu ahven ja särki 14 lb (14 lb)
Kihlosalmi tynnyrikala 4 tyn (5) , suolasäyne 7 lb (6), suolalahna 1 lb (4), suomalainen hauki 1 kip (19 lb), suolattu ahven ja särki 1 kip (1 kip 11 lb)
Suurijärvi suolasäyne 1 lb (0), suolalahna 1 lb (6), suomalainen hauki 2 lb (2,5 lb), suolattu ahven ja särki 7 lb (2)
Iisalmen Palanto ei käytössä. Sijaitsee kirjurin mukaan Venäjän rajalla!
Riistajärven tiedot puuttuvat.
Muuruveden ja Suurijärven kalastamot eivät edellisenä vuotena olleet käytössä, joten kirjuri lienee niiden kohdalla käyttänyt vuoden 1583 sijaan vuoden 1584 tietoja!
Nyt Muuruvedellä kalastettiin 15 siikaverkolla, 67 haukiverkolla, 1 vadalla ja 1 nuotalla.
Lyhenteet: tynnyri (s.35 ! 16 lb = n.136 kg ) = tyn, leiviskä (8,5 kg) = lb, naula (425 g) = nl, kipunta (170 kg) = kip, nelikko = nel.


Edellisinä vuosina oli suoritettu laajoja sotilasoperaatioita itärajan takana. Ruotsin joukot valtasivat Viron itäpuolelta Iivananlinnan, Jaaman ja Kaprion. Myös Novgorodin suuntaan oli hyökätty. Savolaisia joukkoja oli retkeillyt Laatokan takana Aunuksessa (Pi s.634). Luultavasti sieltä jostain kirkosta oli ryöstetty 15 leiviskää (128 kg) painava kello, joka Klaus Flemingin luvalla sijoitettiin Rantasalmen kirkkoon (no 6538-39 s.50, s.56). Joitakin savolaisia oli ylennyt sotaväessä upseereiksi. Näistä mainittakoon sääminkiläinen tai rantasalmelainen neljännes (tai majoitus) mestari "quartersmestare" Thomas Karvinen (no 6543 s.25) ja ratsumies Erik Qvintus (Pi s.632). Joitakin karjalaisia oli toiminut oppaina "kundskap ryssor", kun "meidän väkemme meni rajalle". Nämä saivat palkkioksi muutaman lampaan- tai lehmännahkan (no 6538-39 s.24).

Idän sotaretkillä oli ollut myös Ruotsin puolelta tulleita joukkoja. Sieltä palasi piensavolaisten ruokittaviksi 15.3.1582 smålantilaisia ratsumiehiä sekä 17.3. Länsi - Götan ratsumiehiä. Myös lukuisia omia mm. Bengt Henderssonin johtamat 40 ratsumiestä olivat tulleet Pien-Savoon ja menneet rajan yli Venäjälle (no 6543 s.22-s.23). Edellä mainitun Thomas Karvisen joukko-osasto 100 henkeä oli liikkunut Pien-Savossa 12.3.1582. Päällikkö Hedem Joansson palasi nihteineen Venäjältä 14.3 (no 6543 s.25). Savolaisia Ambrosius Henrikssonin johtamia joukkoja oli Pien-Savossa ruokittavana linnaleirissä. Vuoden lopussa 17.12. hän oli ottanut elintarvikkeita ja mennyt 8 miehen kanssa rajalle vahtiin (no 6543 s.24). Hän oli käynyt rajalla vahdissa myös kesällä. 24. huhtikuuta 1582. Ambrosiuksella oli 397 nihtiä. Uusia nihtejä oli värvätty 16. Näille piti saada elintarvikkeita (no 6543 31). Kirkkoherrat valittivat, kuinka lähellä rajaa asuvat talonpojat Pien-Savossa oli rutiköyhiä vihollisen ja oman sotaväen tähden eivätkä voineet edes maksaa kirkonverojaan (no 6543 s.26). Valituksia linnaleiristä tuli sekä talonpoikien että sotaväen puolelta. Niitä tutkittiin ja talonpojille ainakin harkittiin joitakin verohelpotuksia (no 6545 s.92). Pien-Savossa talonpoikia oli ollut myös talkootöissä "Talcho bönder" (no 6538-39 s.71)

Vuonna 1582 Tavisalmen pitäjässä oli kokonaan autio Kuopion itäpuolella sijaitseva Ritoniemen kymmenyskunta. Se sijaitsi vihollisen kulkureitin varrella. Kuopion koillispuolelta Jännevirran kymmenyksestä oli autioina puolet tiloista luultavasti samasta syystä. Mielenkiintoista on, että Jänneniemellä vihollisen kulkureitin varrella sijainnut Anders (Henriksson) Hardikaisen tila ei ollut autio. Talossa asui papinverojen mukaan 5 aikuista miestä "jousta" ja ehkä vielä jokunen renkikin. Naapurin Per Larsson Rissasen ja tilan itäpuolelta Riistavedeltä Staffan Hietaisen ja Joan Joansson Wardiaisen tilat olivat autioina (no 6545 s.42). Maaninkaveden kymmenyksessä autiona oli 4 Onkiveden itäpuolen tilaa, pohjoisempaa Nerkoojärven kymmenyksestä 6 tilaa, Kuopionniemen kymmenyksestä vain 4 tilaa ja lännessä Pielavedellä 4 tilaa. On huomattava, että kymmenyskuntien väkeä oli verotuksellisista syistä sekoitettu. Esimerkiksi Jännevirran naapurista Toivalasta Anders Larsson Toivanen ja Riistavedeltä Henrik Henriksson Otinen oli kirjattu Ritoniemen kymmenyskuntaan. Leppävirran seudun kymmenyskunnissa noin puolet tiloista oli autioina. Konnuslahden kymmenys oli kokonaan autio ( no 6545 s.41-s.45). Kuopionniemen kymmenys oli taajaan asuttu ja jäi hiukan sivuun vesireiteistä, joten sinne vihollinen ei mielellään mennyt. Leppävirralla linnaleirirasitus oli suurempi kuin pohjoisempana. Sotaväen ottamista elintarvikkeista ja rehusta saa hyvän kuvan Pien-Savon tilikirjan sivuilta 85- 92 (no 6545). Ambrosius Henriksson oli käynyt myös Kuopion eteläpuolella Tavisalmen nimismiehen Mats Matsson (Hyvärisen) Puutossalmen talossa ottamassa elintarvikkeita, kun hän 15. lokakuuta 1581 oli menossa rajalle vahtiin (no 6545 s.84). Kuningas Juhan III "vävy" Pontus De La Gardie toimi Liivinmaan (Viron) ja ilmeisesti myös Suomen kenttäeverstinä ja käskynhaltijana (no 6545 s.83).

Vuonna 1582 Tavisalmella lienee pidetty vain yhdet lyhyet käräjät ja nekin helmikuussa (no 6545 s.62). Lautamiehet olivat: Sven Svensson Hofvinen, Mats Jönsson Ahonen, Ander Clemetsson Holopainen, Michel Staffansson Kiiskinen, Hans Persson Kurvinen, Joan Joansson Nickinen, Jöns Olsson Koponen, Pål Larsson Niiranen, Olof Persson Halonen, Per Olsson Hackarainen, Joan Polson Pouckönen ja Sven Olsson Kuivalainen. Kurvinen asui Vieremällä, Kiiskinen Pielaveden pohjoisosassa tai Kiuruvedellä, Halonen Maaninkavedellä, Pouckönen Kuopionniemellä ja Holopainen Kuopion kaakkoispuolella ehkä Ritoniemellä. Hofvinen ja Ahonen ovat Leppävirran alueen asukkaita. Käräjien ainoassa kirjatussa jutussa Olof Olsson Möyckönen Tuusniemen tai Saamaisten alueelta sai sakot, kun oli lyönyt lihashaavan Anders Tolvaseen.

Savonlinnaan oli ostettu palkollisia varten Turusta porvari Willam Schottilta kankaita: engilsk 28 kyynärää, paclaka 24 kyynärää, lemppen laka 570 kyynärää ja görlisk 84 kyynärää (no 6538-39 s.49). Linnassa oli kasvatettu englantilaisia lampaita, jotka olivat tuottaneet vuodessa villaa keskimäärin 2 naulaa (0,85 kg). Näistä oli kudottu 1 "recke blosteri", 1 viitta, 7 pääbolsteria, valkomusta ryssänpeitto ja viitta. Yhteen kudonnaiseen oli käytetty villaa em. järjestyksen mukaan kirjattuna 15 naulaa, 15 naulaa, 6 naulaa, 14 naulaa ja 1 leiviskä (no 6538-39 s.50). Itse linnan päällikö Klaus Fleming oli ottanut 89 taalarin rahapalkan lisäksi 24 kyynärää engilsk - kangasta, kirjuri Henrik Henriksson nähtävästi samaa kangasta 10 kyynärää ja alivouti Erik Hendersson 8 kyynärää. Linnan väestä kukin oli saanut yleensä 6 kyynärää görlisk- tai lempp- kangasta. Kalastajat olivat enimmäkseen suosineet ensin mainittua kun taas pyssymiehet päällikköään lukuunottamatta jälkimmäistä. Päällikkö oli ottanut 8 kyynärää engilsk - kangasta. Latokartanoiden väki sai naisia lukuunottamatta 5 lampaannahkaa sekä kaikki 4 paria kenkiä ja 1 naulan villaa. Naiset saivat tavallisesti lampaannahkojen sijaan jotain kangasta yleensä sarkaa (no 6538-39 s.51 - s.60). Kenkiä "ensålade skoor" valmistettiin yhden täysikasvuisen naudan nahkasta noin 9 paria (no 6531 -32 s.22).

Vuonna 1582 Savonlinnan asehuoneen tilitiedot erottuvat huonosti. Kuparista valmistettuja tykkejä olivat kaliiperin mukaan pienentyen mm. "fält" slange, 3/4 slange, 1/2 slange ja enkel falkonetit. Raudasta tehtyjä tykkejä oli 1/2 slange, 1/4 slange, dubbel falkonetti, enkel falkonetti, falkonetteja 30 kpl, skerpetinejä sekä enkel että dubbel, kivipyssy, dubbel hakapyssyjä på mickor 2, laivahakapyssyjä 13, edellisiä tukilla varustettuina 5 ja ilman tukkia 29, tell hakar 10 ja 1 mörssäri kuumaluotien ampumista varten. Ruutikellarista löytyi 2 kipuntaa 2 leiviskää slange ruutia, saman verran jyväruutia, lyijyä 3 kipuntaa 2 leiviskää sekä rikkiä 5 leiviskää 6 naulaa. Luodit olivat suurimmaksi osaksi valmistettu painavasta lyijystä. Raudasta oli tehty kuulia vain järeämpiä tykkejä varten. Näistä mainittakoon fält slange tykin oli 210 kuulaa, 1/2 slangen 395 ja enkel falkonetin 177. Lyijyluoteja oli eniten valettu mick- hakapyssyjä varten eli 353, skerpetiinejä varten 247, falkonetteja varten 132 ja laivahakapyssyjä "skipz hakar" varten 124 (no 6538 s. 65 - s.66). Laivahakapyssyistä olivat siis useimmat eli 29 ilman "utan" mickor eli keveitä. Niitä oli helpompi kuljettaa.


  Vuosi 1583

Vuoden 1583 Pohjois-Savon niittyjen tuottot: Pöljänsalmi 27 (28) parmasta, Ylettylä 110 parmasta (96) ja Ruokovirta 33 parmasta (31). Suluissa on edellisen vuoden heinäsäto (no 6546 - 47 s.4). Rantasalmen Putkilahden kartanossa oli kylvetty syksyllä 1581 ruista vuoden 1583 tilitykseen 1 punta 1,5 pannia. Sato oli siis korjattu vuonna 1582 ja se oli ollut 6,7 - kertainen. Ohraa oli keväällä 1582 kylvetty vuoden 1583 tileihin 1 punta ja saatu 5,6 kertainen sato. Samoin kevään 1582 kaurakylvö oli ollut 3 puntaa ja sato 3,7 - kertainen. Vastaavat kylvöt Rantasalmen kartanosta: ruiskylvö syksy 1581 2 puntaa ja vuoden 1582 sato oli 4- kertainen. Ohra kylvö kevät 1582 2 puntaa ja sato 4,9 - kertainen sekä kaurakylvö 5 puntaa sekä sato 5,7 - kertainen (no 6546 - 47 s.8). Satotuloksia voidaan pitää korkeintaan tyydyttävinä. Tämän vuoden kartanoiden kaskenkaadosta löytyy tietoja asiakirjan lopusta.

Vuoden 1583 tiedot Pohjois-Savon kalastuksesta ovat seuraavat: (no 6546 - 47 s.5)
Warkaus lohta 1 tynnyri (1 tynnyri 1 nelikko), siika 4 tyn (3,5), tynnyrikala 3 tyn (2), suolasäyne 3 lb (2), suolalahna 2 lb (0), suolahauki 2 lb (1), suomalainen hauki 5 lb (6), suolattu ahven ja särki 1 kip (16 lb)
Wianta lohi 0 tyn (1), siika 3 tyn (4,5), tynnyrikala 6,5 tyn (5,5), suolasäyne 8 lb (6), suolalahna 1 lb (3), suolahauki 2 lb (1), suomalainen hauki 5 lb (6), suolattu ahven ja särki 1 kip 3 lb (31 lb)
Ruokosalmi siika 2 tyn (2,5), tynnyrikala 3 tyn (5), suolasäyne 8 lb (5), suolalahna 1 lb (3), suomalainen hauki 2,5 lb (3), suolattu ahven ja särki 2 kip 1,5 lb (34 lb)
Rasvanto tynnyrikala 12 tyn (1 lästi 4 tyn). Käytössä oli mm. 80 siikaverkkoa!
Lapinlahti suolalahna 8 lb (7), suolahauki 3 lb (2), suomalainen hauki 7 lb (8), suolattu ahven ja särki 20 lb (13)
Murue, Riistajärvi, Palanto ja Suurijärvi eivät käytössä "sijaitsevat Venäjän rajalla".
Kuitenkin esim. Muuruveden kalastamolta itään rajalle Vehkalahteen oli n.12 km ja Iisalmen Palannon itään n. 50km! Karjalaisia joukkoja kuitenkin oli liikkunut näiden kalastamoiden alueilla.
Kalalojen suolauksesta mainitaan: 1 tynnyriin tynnyrikalaa suolaa 1 leiviskä ja 1 leiviskään kuivakalaa 3 naulaa (no 6546 - 47 s.17).
Lyhenteet: tynnyri (s.35 ! 16 lb = n.136 kg ) = tyn, leiviskä (8,5 kg) = lb, naula (425 g) = nl, kipunta (170 kg) = kip

Pien-Savosta oli saatu veroina mm. 53 tukkia, 158 lautaa, 363,5 liuskaa tuohta, 22 leiviskää 16 naulaa tervaa ja 4 venettä (no 6546 - 47 s.28)
Talonpojat olivat vieneet linnan väelle nähtävästi juhlapyhiksi lahjoina 30 jänistä ja 20 teertä (no 6546 - 47 s.18). Linnan ja sen latokartanoiden väelle oli annettu lampaannahkoja 26 decker 6 st (266 kpl) ja kenkiä 348 paria (no 6646-47 s.21). Lisäksi linnan väkeä varten oli ostettu kangasta sekä vaatetta Turun porvari Willam Skåttelta ja muutamalta viipurilaiselta porvarilta. Engelsk - kangasta oli hankittu 40 kyynärää a' 1 taalari, lempen - vaatetta 15 kappaletta a' 15 taalaria ja görlisk - vaatetta 2 kpl a' 6 taalaria (no 6546 - 47 s.32). Paperia oli hankittu nähtävästi Karjalan puolelta 30 lampaannahkalla

Vuonna 1583 linnan päällikkönä toimi Gödik Fincke ja kirjurina Henrik Henriksson (Kupiainen) Rantasalmelta (no 6546 - 47 s.31). Linnan edellinen päälikkö Klaues Hermansson Fleming oli vieraillut linnassa. Samoin siellä olivat käyneet Olof ja Sten Fincke, Henrik Klaesson (Horn), sotaväen päällikkö Hans von Oldenburg, papit herra Lars Kuopiosta ja herra Jören Pieksämäeltä (no 6546 - 47 s.32). Sten Fincke toimi Hämeenlinnan päällikkönä.

Edellisenä vuonna venäläiset olivat tehneet lukuisia hävitysretkiä Ruotsin hallussa olevan Käkisalmen läänin eteläosaan. Myös ruotsalaiset olivat olleet aktiivisia. He yrittivät silloin valloittaa Pontus De La Gardien johdolla Pähkinänlinnan Nevajoen yläjuoksun suulta Laatokalta. Hanke kuitenkin epäonnistui. Ambrosius Henrikssonin johtamia savolaisia nihtejä oli mennyt "vihollisen maalle". Heidän mukanaan väitetään olleen peräti 5 000 talonpoikaa (no 6552 -53 s.38). Miehistöään varten päällikkö oli ottanut elintarvikeita ja rehua Savonlinnasta vuosina 1582 - 83. Käkisalmen linnaa ja Laatokan laivastoa oli huollettu Pien-Savosta sekä rahalla että tavaralla (no 6552 -53 s.35 - 36). Myös Tavisalmen pitäjäjän talonpojat olivat osallistuneet Käkisalmen huoltoon. Veronmaksukyvöttömiltä tiloilta oli kerätty Käkisalmea varten veroina autioviljaa (no 6552 -53 s.14). Näiden tilojen sanottiin olleen Käkisalmen alaisia "under Kexholm". Tästä ruista oli 4 puntaa 3,5 pannia (n. 25 hl), ohraa 6 puntaa 5 pannia (n. 35 hl) kauraa 2 pannia (1,8 hl). Tätä viljaveroa oli maksaneet mm. vieremäläiset Hans Kurvinen ja Olof Kettunen ohrana, pielaveteläiset Jons Kontiainen, Henrik Pedikäinen ja Per Rinkinen kaksi ensinmainittua rukiina, siilinjärveläinen Per Persson Hackarainen ohrana ja Onkiveden alueen asukkaat Henrik Jönsson Leskinen, Per Rotzalainen sekä Per Ulmanen ohrana paitsi nerkoolainen Ulmanen, jolta oli saatu ruista 3 pannia (3,6 hl).

Kuopion pitäjästä valitus kuninkaalle linnaleiristä
Linnaleirissä oleva sotaväki verotti ankarasti Kuopion (Tavisalmen) pitäjää. Myös karjalaiset "ryssät" aiheuttivat siellä ryöstöillään huomattavia vahinkoja. Talonpoikien sietokyky oli kovalla koetuksella. Pitäjästä oli lähtenyt Tukholmaan kuningas Johan III luokse valitusmatkalle Per Joansson Vartiainen Kuopion koillispuolelta Riistavedeltä ja Anders Olsson Nikkinen luultavasti Leppävirran kymmenyskunnasta. He kertoivat pitäjän talonpoikien ahdingosta, joka oli seurausta suurista kestityksistä ja raskaista veloista, jotka aiheutti meidän sotaväki "att dhe för dhenne står gestingen och tunge skuldh, som dhe haffve wdatt wårtt krigz fålck". Lisäksi he kertoivat ryssien tekemistä suurista vahingoista. Tämän perusteella he pyytivät kuninkaalta jotain huojennusta (förskonning) veroihinsa. Ainakin Vartiaisen oma tila sijaitsi Liperistä johtavan karjalaisten kulkureitin lähellä, joten sen viljely oli ollut vaarallista tai jopa mahdotonta. Kuninkaalla ei ollut selvää tietoa valituksen aiheellisuudesta. Hän määräsi asian käsittelyn käräjille. Kirkkoherran ja kihlakunnan voudin piti tehdä asiasta käräjille selvitys. Kuninkaan vastauksen päiväys oli: kuninkaan linna Tukholma 26. May (toukokuu) anno 1583. Kuninkaan kirje lienee saapunut reilun kuukauden kuluttua lähettämisestä. Myös Rantasalmelta oli lähtenyt kaksi talonpoikaa samalle asialle Tukholmaan (no 6530 s.45).

Tukholman nahkakammariin päätyvät villieläinten nahkat olivat edelleen verotavaroita. Pien-Savosta oli saatu "passelig" sudennahka, "ringa kattloo" eli vähäinen kissailveksen nahka, ja samanlaatuisia haapanäädän nahkoja 10 kpl sekä punaketunnahkoja myös 10 kpl tavallista ja yksi "passelig" (no 6551 s.1). Verotavaroita voi siis vaihtaa keskenään tai suorittaa niitä rahana. Esimerkiksi 1 leiviskä (8,5 kg) voita vastasi 1,5 pannia (1,35 hl) ruista, 1 leiviskä humaloita 1 pannin ruista tai 5 leiviskää suolakalaa sekä 1 panni vehnää 2,5 pannia ruista tai ohraa (no 6551 s.22, s.23 ja s.16). Savonlinnassa oli leivottu joku joku vehnäkakkukin Siihen oli käytetty 2 kappaa vehnäjauhoja (no 6546-47 s.34).

Sota oli vienyt miehiä ja linnaleiriin tullut sotaväki elintarvikkeita, rehua ja rahaa. Tavisalmen pappi kertoi 18. syyskuuta 1583 päivätyssä muistiossaan talonpoikien olevan "köyhiä ja kurjia" (no 6552 -53 s.17). Hän ei pystynyt perimään kaikkia saataviaan. Silloiselle Savon itärajalle oli mennyt nihtejä nähtävästi venäläisten hyökkäysten pelosta. Myös Ambrosius Henriksson savolaisine nihteineen oli lähtenyt Käkisalmeen ja ottanut 27. tammikuuta ja 5. heinäkuuta 1583 Savonlinnasta ruutia ja lyijyä. Profossi Nils Näbb oli myös saanut linnasta ruutia ja lyijyä mennessään tutkimaan Pien-Savoon nihtien ja talonpoikien kiistoja linnaleiriveroista (no 6546 - 47 s.60). Tavisalmen syyskäräjiä oli käynyt pitämässä kihlakunnan voudin Arfved Eriksson puolesta Pien-Savon vouti Kristoffer Henriksson. Käräjien asiamäärä oli ollut vähäinen. Nyt muutamia Samaisten neljänneskunnan miehiä oli sakotettu, koska nämä eivät olleet menneet tienkunnostus töihin. Näiden olisi pitänyt kaivaa ojia ja kunnostaa siltoja. Siitä oli sakotettu mm. Henrik Olsson Kiiluista Karttulan tienoilta, Per Persson Räsää (Räsästä) Kuopion eteläpuolelta Soisalon saaren pohjoispäästä ja Anders Enevaldsson Kinnusta (no 6552 s. 41). Kiiluinen oli kirjattu v. 1581 Saamaisten kymmenykseen. Joku tie oli siis jo olemassa ilmeisesti Leppävirralta etelän suuntaan.

Vuonna 1583 molemmissa Rantasalmella sijaitsevissa linnan latokartanoissa oli ravintoa saanut vuoden aikana 11 henkeä. Rantasalmen kartanosta mainitaan maitotuotteiden hoitaja Karin Larsdotter sekä Elin Michelsdotter, Anna Matsdotter, Margaret Andersdotter, Lasse Mustonen, Anders Kuronen, Sven (?), Lasse Kinnunen, Jöns Tolvanen ja Henrik Suhonen. Ensin mainittu oli saanut linnasta palkakseen 1 naulan villaa ja 4 paria kenkiä ja muut naiset näiden lisäksi 10 kyynärää sarkaa. Miehet saivat 5 lampaannahkaa, 4 kyynärää sarkaa sekä villaa ja kenkiä saman määrän kuin naiset (no 6546 - 47 s.50). Rantasalmen kartanon väki 11 henkeä oli saanut vuoden aikana ravinnokseen henkeä kohti ruista 5 pannia 20 kappaa, ohraa 1 punnan 5 pannia 18 kappaa, ryynejä, papuja ja ohrajauhoja kutakin 13 kappaa, humaloita, voita ja suolaa kutakin 1 leiviskän 11 naulaa, lampaanlihaa 13 ruhoa "krop", lampaanselkiä 13, kuivakalaa 2 leiviskää 18 naulaa sekä tynnyrikalaa 8 leiviskää 10 naulaa (no 6547 s.23). Putkilahden ravintomäärät olivat samat. Lampaanruho siis painoi 14 leiviskää ja lampaanselkä 4 naulaa. Eläinten nahkojen hinnat vaihtelivat suuresti. Pien-Savon poistoluettelon mukaan (no 6553-54 s.14) ilveksen nahkan hinta vaihteli välillä 5 mk - 16 mk, näädän nahkan hinta oli 2 mk ja punaketun nahkan 2,5 mk. 16 mk (128 äyriä) arvoinen ilveksennahka vastasi lähes 43 päivätyön arvoa, joten metsästäminen on varmasti kiinnostanut.

 

 

Ahon likat lypsyllä vuonna 1941 Vuotjärvi Ylä-Hipan ranta. Tytöt istuvat matalilla
lypsytuoleilla. Vasemmalla palaa lehmisavu. Sen sisälle pantiin kuivia oksia tai muuta
puutavaraa. Kun puut paloivat kunnolla, pantiin nuotion päälle usein tuoreita
lepänoksia lehtineen. Lopuksi se voitiin peittää nurmiturpeilla vihreä puoli tulta vasten.
Ilma pääsi sisään ja savu ulos vain pienehköistä reijistä. Näin tuli kitui kauan ja tuprutti
savua karkottaen lehmistä paarmoja ja kärpäsiä. Tytöt joutuivat soutamaan Ylä-Hipan yli
joka aamu ja ilta. Lehmien etsiminen metsästä vei oman aikansa. Huomaa edessä
maitosaavi ja siivilä sen päällä! Kuva Veli Pasasen Aho.

 

Apuveron 1,5 span maksajia 1583 - 1586 Tavisalmi (no 6529 -30 s.18 ->)
Savilahden IV
Pielaveden X
Mats Kontiainen, Jöns Kontiainen, Per Persson Rytkönen, Olof Udriainen, Poval Andersson Lipponen, Henrik Henriksson Pernänen, Nils Karppinen (Karpainen), Lauria Tenhonen, Nils Pedikäinen, Anders Harmainen

Nerkoojärven X
Per Persson Leskinen (Hernejärvi-Juminen), Mats Persson Leskinen, Per Leskinen, Olof Matsson Sormonen, Anders Mackonen, Mats Sormonen, Nils Sormonen, Henrik Persson Lappalainen, Nils Persson Lappalainen, Per Persson Lappalainen, Lasse Henriksson Lappalainen, Poval Povalsson Nissinen (Vieremä), Hans Persson Kurvinen (Vieremä), Poval Persson Kurvinen, Poval Olsson Kettunen (Vieremä), Olof Olsson Kettunen, Anders Andersson Karakainen (Iisalmen pohjoispuolella)m Olof Olsson Häyrinen (maita Sukeva, Varpaisjärven itäpuoli Sälevä, ym), Per Olsson Lukkarinen (Varpaisjärven eteläpuoli Lukkarila), Jöns Huttunen (Iisalmen pohjois-itäpuoli), Lasse Koljonen (Iisalmi), Jöns Pulkkinen (maita Iisalmen pohjoispuoli), Michel Laackonen (Onkiveden itäranta), Bertil Andersson Kesoinen, Jöns Kerieinen (Kääriäinen Iisalmen eteläpuoli)

Maaninkaveden X
Poval Ulmanen (Lapinlahden pohjoispuoli Nerkoo), Per Povalsson Ulmanen, Lars Andersson Huttunen (maita Iisalmen itäpuoli - koillispuoli), Jöns Olsson Huttunen, Olof Klemetsson Nissinen (maita Iisalmen Hernejärven pohjoispuoli Matkusjoki), Lasse Lindunen Onkiveden itäpuoli), Sigfrid Hatainen (Maaninka), Mats Hatainen, Michel Hatainen, Lasse Persson Kähkönen (Lapinlahden pohjoispuoli), Anders Perssson Kähkönen, Poval Ollikainen (Lapinlahti), Hans Clausson Jäskeläinen (Käärmelahti, maita Luomaisilla ja pohjoisessa mm. Murtomäki), Per Matsson Lapveteläinen (Onkiveden länsipuoli), Olof Persson Halonen (Maaninka), Jacob Persson Halonen, Per Polsson Halonen, Henrik Persson Laackonen (maita Syvärin pohjoispäässä yhdessä Koposten kanssa), Per Koponen (Varpaisjärvi), Poval Povalsson Pöxänen (maita Lapinlahden Savonjärvi), Olof Rotzalainen ja Jöns Seppen (seppä, ilmeisesti Rotzalainen, maita Siilinjärven pohjoispuoli Ala-Pitkä - Mikkajärvi).

Kuopionniemen X
Per Persson Julkunen, Anders Ollsson (Hyttinen), Staffan Kinnunen, Poval Persson Kinnunen, Staffan Persson Kinnunen, Joan Persson Kinnunen (Maaninka Kinnulanlahti), Anders Michelsson Kuronen (Maaninka), Olof Kataynen, Jöns Kataynen, Magnus Kataynen, Poval Salmundsson Pouckönen (Kuopio), Erik Staffansson Nickinen, Staffan Heiskanen, Lasse Olsson Kosmainen (Onkiveden itäranta Karvasalmi), Per Persson Radikainen (Maaninka Käärmelahti), Jacob Nilsson Rotzalainen (Pajujärven - Mikkajärven alue), Per Nilsson Rotzalainen , Henrik Olsson Hiltunen (Onkiveden eteläpää Narvanlahti), Mats Ikonen (Onkiveden itäranta Nerkoo), Eskil Hiltunen, Jöns Olsson (Hiltunen), Henrik Jönsson Leskinen (Lapinlahden seutu), Hakuli Yletyinen (Onkiveden alue - Vianta), Poval Lapveteläinen, Per Andersson Koponen, Poval Ikonen (Onkiveden seudulla), Michel Henriksson Venäläinen (Maaninka Käärmelahti), Staffan Venäläinen, Henrik Väänänen (Siilinjärven länsipuoli Kehvon seutu)

Jännevirran X
Per Jönsson Hirvonen (Siilinjärvi Toivala), Per Hackarainen (Siilinjärvi Hackarala), Olof Povalsson Kasurinen (Siilinjärvi), Mats Povalssson Kasurinen, Nils Nilsson Kasurinen, Michel Larsson Marttinen, Henrik Staffansson (Vatainen), Erasmus Kackinen (Siilinjärven länsipuoli), Per Jonsson (Småland), Sven Hakulinen (Kuopion ?lounaispuoli), Jacob Hakulinen, Olof Olsson Hatzonen (Kuopio Hatsala), Olof Persson Hackarainen (Siilinjärvi), Per Persson Hackarainen, Jacob Polsson Hamuinen (Siilinjärvi Hamula), Per Sieckinen (Siilinjärvi Hökönen- Kevätön), Morten Kasurinen (Siilinjärvi - Kevätön), Per Polvinen (Siilinjärven itäpuoli ?Pieksä), Jöns Jönsson Wardia (Riistavesi), Olof Jönsson Wardia, Per Larsson Rissanen (Jännevirta Rissala - sen itäpuoli), Michel Hämäläinen (Jännevirta Rissala - sen itäpuoli), Staffan Hämäläinen, Anders (Henriksson) Hartikainen (Jännevirta), Henrik Henrikssson Rissanen (Siilinjärvi Kevätön), Jöns Kallinen (Jännevirran itäpuoli, Kallinsaari!)

Ritoniemen X
Per Persson Wanckar (Ihalempinen, Kuopion lounaispuoli Talluksen tienoo), Anders Persson Wanckar, Clemet Holopainen, Olof Pippurinen (Siilinjärvi Pöljä - Kevätön), Lasse Kettunen (Kuopion lähellä), Anders Larsson Toivanen (Siilinjärvi Toivala), Mons Hirvonen (Siilinjärvi Toivala), Henrik Persson Sormunen, Lassi Tachunen (Takkinen, Toivala), Per Tilmakar (Riistavesi - Tuusniemi), Klaus Ihalempinen, Henrik Monsson Ihalempinen, Poval Kolionen (Kuopionniemi), Per Miettinen (Kuopion itäpuoli Ritoniemi), Michel Hallikainen, Klaus Henriksson Turunen, Poval Henriksson Turunen, Olof Lydikäinen (Kuopion lounaispuoli), Nils Parviainen (Riistaveden seutu), Anders Ilainen (Kuopion lounaispuoli), Olof Heckinen, Knut Heckinen (on Kackinen, Talluksen lähellä myöhemmin Knutila), Hindrik Kaukapäivä (Kuopio Haminalahti), Lars (sama), Olof (sama), Michel (sama), Anders Udriainen (Pielaveden ?eteläpuoli), Olof Udriainen , Lasse Lindunen, Lasse Saickonen (Pöljän seudulla?), Staffan Hietainen (Riistavesi)

Saamaisten IV muutamia
Puutosmäen X
Henrik Andersson Räsä, Anders Andersson sama, Olof Nilsson sama, Jöns Asikainen, Jöns Sallinen, Henrik Sallinen, Per Oinonen, Morten Parviainen, Mats Saickonen, Henrik Tuppurainen, Per Olsson sama. Anders Hyttinen, Jöns Halonen, Poval Halonen, Jöns Pelkonen (Tuusniemi), Anders Pelkonen, Per Jönsson sama, Olof sama, Per Ollson sama.

Saamaisten X
erikoisia sukunimiä: Michel Kandainen, Per Persson Kemereinen, Henrik Haikonen

Leppävirran X
Anders Lackonen, Poval Persson Hackarainen, Olof Sutinen, Per Kauppinen, Olof sama, Nils Nickinen, Anders sama, Jöns Petileinen, Olof Laitinen, Nils Nickinen, Lasse Hyvönen, Per Henriksson Nichinen, Per Persson Pirainen


  Vuosi 1584

Vuonna 1584 Pohjois-Savon niittyt olivat tuottaneet heinää seuraavasti: Pöljänsalmi 15 (27) parmasta, Ylettylä 46 parmasta (110) ja Ruokovirta 25 parmasta (33). Suluissa on edellisen vuoden heinäsäto (no 6554 - 55 s.3). Ylettylässä edellisenä vuoden heinäsato 110 parmasta oli pudonnut alle puoleen. Joitakin häiritseviä tekijöitä oli kuitenkin ollut.Vuoden satotuloksia löytyy jonkin verran. Rantasalmen Putkilahden kartanossa oli syksyllä 1582 kylvetty ruista 3 puntaa ja keväällä 1583 ohraa 1 punta sekä kauraa 3 puntaa vuoden 1584 tilitykseen. Satoa rukiista oli saatu 1 lästi 2 puntaaa 5,5 pannia, ohrasta 8 puntaa ja kaurasta 3 puntaa. Satokertoimet näistä kylvöistä olivat olleet noin 4,9, 8 ja 3,1. Rantasalmen kartanossa vastaavat kylvöt ja sadot olivat olleet: ruis 1 punta 4,5 pannia -> 6 puntaa 4 pannia, ohra 2 puntaa 3 pannia -> 1 lästi 2 puntaa 3 pannia sekä kaura 7 puntaa -> 2 lästiä 3 pannia. Täällä satokertoimet siis olivat: 5,9, 5,7 ja 3,4 (no 6554 -55 s.7). Rantasalmella 1 punnan rukiin kaskikylvöstä saatiin kuitenkin yli 10-kertainen sato. Satotiedot näyttävät siis olevan edelliseltä kesältä eli vuodelta 1583 eikä kovin hyvät. Niiden mukaan Rantasalmen kartanon kaskikylvöstä oli saatu keskinkertaista parempi sato ja Putkilahden ohrasato on keskinkertainen, muiden välttävät tai huonot.

Linnan kalastamoista Warkaudesta oli saatu lohta 2 tynnyriä (1) ja siikaa 2 tynnyriä (4). Viannalta siikaa 1 tynnyri (3) ja tynnyrikalaa 4 tynnyri (6). Ruokosalmen siikasaalis oli 1,5 tynnyri (2), Muruen nähtävästi siikaa 1 tynnyri ja tynnyrikalaa 4 tynnyriä, Riistajärveltä säynettä 6 leiviskää, lahnaa 2 leiviskää, suomalaista haukea 6 leiviskää sekä ahventa ja särkeä 3 leiviskää ja Kihlosalmelta tynnyrikalaa 4 tynnyri. Lapinlahden ym. tiedot ovat jääneet pois (no 6554 - 55 s.4-s.5). Suluissa on mainittu muutama edellisen vuoden tulos. Linnan 8 kalastajaa kävivät kalapaikoilla syksyisin ja keväisin.

Vuonna 1584 varusteiden, rehun ja elintarvikkeiden otot olivat todella mittavia mm. Pien-Savosta. Vuonna 1580 vallatun Käkisalmen päällikkönä toimi em. Joachim Brand. Sinne oli toimitettu ensimmäisen kuittauksen mukaan ruista 10 lästiä 5 puntaa (677 hl) , ohraa 5 lästiä (325 hl), kauraa 1 lästiä 11 puntaa (125 hl) sekä papuja, voita, humaloita, lihaa, kuivakalaa 77 leiviskää (654 kg), jäniksiä, hamppua, heinää, halkoja, tukkeja, kalkkia ym. . Toinen kuittaus sisälsi ruista 5 lästiä 9 puntaa 8 (374 hl), ohraa 9 lästiä 11 puntaa (645 hl), voita 1 tynnyrin (136 kg) ja lihaa sekä kalaa. Päiväykset olivat 5. joulukuuta 1584 ja 14. marraskuuta samana vuonna (no 6560 s.53). Laatokalle perustetulle laivastolle oli lähetetty 20 verovenettä (no 6560 s.65). Lisäksi sille oli kerätty tervarahaa 50 taalaria (s.65). Laivaston päälliköt Erik Persson ja Peder Henriksson sekä muutakin Käkisalmen väkeä kävi usein Savon puolella hakemassa elintarvikkeita. Koko Suomesta piti kerätä apuvero laivaston 2 päällikölle, laivaväelle, kippareille ja perämiehille, joita oli 28 henkeä, elintarvikkeita ja muuta tavaraa. Nämä haluttiin ottaa rahvaalta pahalla tai hyvällä "hwarcken medh ondhe eller gudhe"; siis vaikka pakolla! Linnaleirin velvoitteet Käkisalmeen piti suorittaa. Puhuttiin vaikeasta ja varattomuuden tähden kalliista ajasta. Vedottiin siihen, että Käkisalmen väki oli ollut edellisen vuoden maan rajalla (no 6560 s.64). Tavisalmen pitäjä sijaisi kaukana ja vaarallisella seudulla. Sieltä ei yleensä löydy yksityiskohtaisia tietoja linnaleiristä tai verotavaroiden otoista.

Linnaleirissä vuonna 1584 ratsumiesten vaatima lisäveroraha oli 3 taalaria hevosta kohti kuukaudessa. Lisäksi veroon kuului viljaa, rehua ja muita tarvikkeita (no 6560 s.66). Morten Boijen ratsumiehet Lars Ravaldsson ja Nils Thomasson olivat olleet 6 kuukautta linnaleirissä. Näillä oli ollut yhteensä 6 tavallista hevosta ja 3 nähtäväsi parempaa hevosta "klippe". He olivat ottaneet ruista 12 tynnyriä (21 hl), maltaita 28 tynnyriä (50 hl), ryynejä 2,5 pannia (2,3 hl), jauhoja 2,5 pannia (2,3 hl), papuja 8 leiviskää (68 kg), voita 8 leiviskää, humaloita 8 leiviskää, suolaa 8 leiviskää, lampaita 9, lihaa 2 kipuntaa 11 leiviskää (433 kg), kuivakalaa 12 leiviskää (102 kg), suolakalaa 40 leiviskää 12 naulaa (345 kg), kauraa 36 tynnyriä (65 hl), heinää 135 parmasta (6,9 tonnia), olkea 180 kupoa, halkoja 24 kuormaa (noin 6 syltä), talia 0,5 leiviskää (4,2 kg) jäniksiä 9 ja lintuja 9 päivämäärällä 12 maaliskuuta 1584. He olivat siis asettuneet "talviteloille" syyskuun 10.päivän tienoilla. Maltaiden perusteella miesten ravinto on painottunut aikalailla kostealla puolelle (no 6560 s.66). Tynnyriin herraolutta kului maltaita noin 1 panni, joten olutta on voitu panna noin 55 tynnyriä (6900 litraa) eli päivää kohti 38 litraa. Mikä miehiä oli vain 2, niin kyllä oluen litkiminen olisi käynyt jopa päivätyöksi. Tietenkin runsaasti suolatut kalat, lihat ja voi vaativat paljon nestettä. Sen seurauksena miehet joutuivat varmasti monta kertaa päivässä "ottamaan johdon omiin käsiinsä" nurkan takana tai puun juurella.

Elintarvikkeiden suolauksesta vuodelta 1584 linnan tileissä mainitaan: lohitynnyri (119 kg) suolaa 3 leiviskää (17 kg), tynnyrikalatynnyri (119 kg) suolaa 1 leiviskä (8,5 kg), kuivakala 1 leiviskä (8,5 kg) suolaa 3 naulaa (1,275 kg), voita 1 leiviskä (8,5 kg) suolaa 2 naulaa (0,85 kg), makkaratynnyri 6 naulaa (2,6 kg). Makkaratynnyri painoi 1550 - luvun lopulla 8 - 10 leiviskää (52 - 85 kg). Laskemalla suolaprosentit suoraan tynnyripainon tai leiviskäpainon ja suolamäärän suhteesta saadaan seuraavia suolapitoisuuksia: lohi 14 %, tynnyrikala 7,1 %, kuivakala 15 % (!), voi 10 % ja makkara 3,0 % - 5,0 % (no 6554-55 s.12). Ainakin aikaisin keväällä kuivatuissa kaloissa ei tarvittu 15 % suolapitoisuutta. Maaseutuympäristössä kalaan munivien kärpästen määrä oli silloin vähäinen tai ei ollenkaan. Kalat voitiin suolata ennen kuivausta hyvin kevyesti suolavedessä pitämällä tai ripottemalla suolaa perattuja kaloja sisältävään astiaan. Kuivatessa suolaa kiteytyy kalan pinnalle. Ulkona sade voi joskus liuottaa suolaa pois. Ehkä suolaa ripoteltiin säilyvyyden varmistamiseksi vielä kuivattujen kalojen päälle.

 

Lahnaverkon "heittäjät" Vuotjärvi Saarilahti
Viljo Taattola ja Heikki Venäläinen / PP.



Vuonna 1584 kihlakunnan tuomarina toiminut Arfved Eriksson Stålarm seurueineen oli ollut varsin kohtuullinen elintarvikkeiden otossa. Hän oli yöpynyt helmikuun lopussa Rantasalmella neljänneskuntamies Eric Qvintuksen luona 6 henkeä palvelusväkenä mukanaan. Hän oli ottanut leipää 1 leiviskän (8,5 kg), olutta 1 tynnyrin (126 litraa), lihaa 1 leiviskän, voita 2 naulaa (0,85 kg), suolaa 2 naulaa, ryynejä jauhoja ja papuja yhteensä 1 kolmaksen (18 litraa). Nimismiesten ja neljänneskuntamiesten velvollisuuteen kuului tällainen kestitys (no 6560 s.70). Henkeä kohti olutta oli otettu 18 litraa nähtävästi osa kuitenkin matkaevääksi. Tarkastellaan vielä Axel Kurjen ratsumestari Hans Prytzin kuukausisaantoa vouti Henrik Perssonilta. Linnaleirissä oli ollut 1 mies ja 1 hevonen. Hän oli ottanut mm. ruista 3 pannia (2,7 hl), ohraa 5 tynnyriä (9 hl), humaloita 1 leiviskän (8,5 kg), leipää, papuja ja jauhoja yhteensä 15 kolmasta (2,7 hl), lihaa 5 leiviskää (42 kg) ja voita 26 naulaa (11 kg). Ohraan lienee sisältyneet myös maltaat (no 6560 s.69).

Talonpojille sälytettiin useita lisäveroja sotaväen kustannusten maksamiseen. Kokoveron talonpoika maksoi 1 mk, rälssilampuotit 1/2 mk ja huonemiehet kykynsä mukaan 1 mk, 6 äyriä tai 4 äyriä. Näin Pien-Savosta oli saau 218 taalaria 3 äyriä. Jokainen hyvässä kunnossa oleva manttaali maksoi apuveroa 2 mk, mikä oli tuottanut 211 taalaria. Eräiden muiden rahaverojen lisäksi koottiin tervaveroja, hevosveroja ja veneveroa (no 6559 s.17-s.18). Elintarvike - ja muita veroja kantoivat tavallisesti ratsumiehet itse talonpojilta. Erikoinen om ns. "ratsumiesvero" ratumiesten linnaleirin kustannuksia varten. Sitäkin kerättiin jokaiselta hyvässä kunnossa olevalta verotilalta, joita Pien-Savosta löytyi 422 kpl. Se sisälsi 3 kappaa papuja, 1 pannin viljaa, 1 pannin kauraa, 1 naulan suolaa, 4 naulaa humaloita, 4 naulaa voita, 1/2 lammasta, 1 leiviskän lihaa, 1 leiviskän suolakalaa, 5 naulaa kuivaa kalaa, 1/2 naulaa talia, 1 parmaksen heinää ja 2 kuvon olkea (no 6559 s.28-s.29). Veroluettelot talopojilta olivat tältä vuodelta pitkiä. Veroja maksettiin ja päivätöitä tehtiin myös Käkisalmeen (no 6559 s.21). Nevajoen alkupäässä Laatokansaarella sijaitsevaa Pähkinänlinnaa yritettiin edelleen vallata. Sinne oli lähtenyt mm. Nils Olsson ratsumiesten kanssa (no 6559 s.23). Tavisalmen kartano oli vuokralla nimimiehelle. Tämä vero "Taxan" oli ollut 15 leiviskää kuivaa haukea ja 15 leiviskää kuivaa ahventa ja särkeä (no 6555 s.7). Sotaväen ylipäällikön Hindrich Klaesson määräyksellä annettiin ruista 10 tynnyriä ja ohraa 20 tynnyriä venäläiselle pajarille Offrassiemille (no 6559 s.9).

Talonpojat olivat tehneet valituksia sotaväen mieli- ja jopa väkivaltaisista veronkannoista. Savon sotaväen päällikkö Ambrosius Henriksson oli ylipäällikkö Henrik Klaesson Hornin , Claes Bertillssonin, Bertill Erikssonin ja Henrik Matssonin käskystä mennyt tutkimaan asiaa. Hän oli ollut 2 yötä Rantasalmen Kolkontaipaleesssa kymmenysmies Henrik Ollsson Venäläisen talossa. Hänen tehtävänään oli ollut kuulla ja tutkia ratsumiehiä ja nihtejä vastaan tehtyjä valituksia "höra och ransache klage måll på ryttare och knechter". Hän oli ollut talossa 2 yötä ja ottanut leipää 4 leiviskää (34 kg), lihaa leiviskän (8,5 kg), suolakalaa 1 leiviskän, voita 6 naulaa (2,5 kg), kauraa pannin 0,9 hl), heinää parmaksen (51 kg), papuja 3 kappaa (13 litraa) ja olutta 1,5 tynnyriä, johon oli arviolta kulunut maltaita 3 pannia (2,7 hl) ja humalaa 6 naulaa (2,5 kg). Kuittaus oli 14. huhtikuuta 1584. Päivää kohti laskien tämä oli huomattavasti enemmän kuin edellä mainitun Stålarmin isomman seurueen yöpymiskustannukset. Ambrosius Henriksson oli käynyt samoissa valitusasioissa myös Rantasalmen Parkumäessä nimismies Olof Hauckasen luona, jossa päiväys oli sama kuin edellä mainitussa Kolkontaipaleessa. Aikaisemmin 12. huhtikuuta Ambrosius oli yhdessä profossi Nils Nebben kanssa ollut valituksia tutkimassa neljänneskuntamies Olof Mackosen luona 2 yötä ja 15. huhtikuuta Osikonmäellä neljänneskuntamies Erik Qvintuksen talossa. Profossi Nebb oli maannut sairaana 8 päivää em. Mackosen luona (no 6560 s.67- s.68). Savonlinnassa oli vuoden aikana vieraillut linnan päällikön Gödic Fincken sukulaisia Axel, Sten ja Olof Fincke (mm. no 6555 s.18).

Vuonna 1584 Tavisalmi oli kärsinyt suuresti vihollisen hyökkäyksistä. Maaveroluettelossa Pielaveden kymmenyksestä löytyivät tilalliset: 7 Nils Andersson Utriainen, 8 Per Rytkönen, 6 Morten Henricsson Kolehmainen, 9 Pol Staffansson Niskanen, 7 Pol Kettunen ja Michell Pulkkinen, 7 Michell Kiiskinen, 8 Per Polsson Suuripää, 8 Cauppi Hyvärinen, 9 Wisa Partanen ja 6 Hans Kurvinen. Maaninkaveden kymmenyksen talonpojat olivat: 9 Olof Rautaparta, 6 Bertill Kesoinen, 9 Eskil Hatainen, 7 Per Persson Halonen, 8 Henric Olsson Hiltunen, 4 Jöns Polsson Ollikainen, 10 Michel Tofvinen, 10 Rossi Lapvteläinen, 8 Olof Jönsson Ulmanen ja 8 Lauri Lipponen. Jännevirran kymmenyksestä löytyi 8 tilaa : 8 Per Miettinen ja Anders Holopainen, 6 Olof Kasurinen, 7 Per Ollsson Hackarainen, 9 Anders Julkunen, 4 Lauri Marttinen, 10 Joan Heickinen, 9 Lauri Kosmanen ja 3 Michell Venäläinen (no 6560 s.16). Kymmenyskunnista oli yhdistetty mm. Jännevirran - ja Kuopionniemen kymmenykset. Edellä mainituista Jännevirralle kirjatuista Miettinen asui Kuopion kaakkoispuolella Ritoniemellä, Kasurinen ja Hackarainen Siilinjärvellä, Julkunen Kuopiossa, Marttinen Maaningan lähellä Korhosen yhtiömiehenä, Heickinen Kuopion Savilahden Laivonsaaressa, Kosmanen ja Venäläinen Maaningan Ruokoveden rannalla tai sen eteläpuolella. Väkeä siellä toki asui paljon enemmän, mikä nähdään saman vuoden muista luetteloista.

Vuonna 1584 Ryssien aiheuttamia vaurioita oli pitäjässä kärsinyt 139 verotalonpojan tilaa (no 6650 s.32- s.34). Maata viljelevästä ja tilattomasta väestä "huonemiehistä" oli tehty tutkimus (no 6560 s.36 - s.44). Noin 90 verotilan haltijan mainitaan suorittaneen 1 markan apuveron "gärde penningar". Heidät oli uloskirjattu muulta verolta. Pienen veron tarkoitus oli auttaa heitä viljelemään tämän jälkeen maata. Samansuuruisen tai pienemmän maksun suorittivat yli 40 huonemiestä "heidän varallisuutensa mukaan". Viimeksi mainittujen lukuun oli joutunut entisistä talonpojista mm. Siilinjärven jännevirtalaiset Anders Toivanen, Lasse Hämäläinen ja Hemming Rissanen, Kevättömän alueella Poval Rissanen, Siilinjärven länsipuolelta Anders Väänänen sekä Morten Kackinen, Siilinjärven itäpuolelta Murtolahdesta Olof Sianjalka, Maaningalta Sigfrid Haatainen ja ilmeisesti pohjoisempaa Onkiveden itärannalta Anders Lintunen, Pielavedeltä Per Kontiainen ja Anders Utrianen, Vieremältä Lauri Kettunen ja Iisalmen Nerkoolla Per Ulmanen. Monet näistä palautuivat myöhemmin takaisin verotalonpojiksi. Uusiakin huonemiehiä oli ilmaantunut. Näistä mainittakoon Staffan Iivanainen, Per Kämäräinen ehkä Kiuruveden tienoille, Per Harakka Lapinlahden Onkiveden länsirannalle Lapvetelään ja Lauri Matilainen luultavasti Iisalmen pohjoispuolelle Sonkajärvelle.

Pontus de la Gardie osallistui Suomessa muutamien lahjoitustilojen tai verovapauksien antamiseen kuninkaan mandaatilla. Hän määräsi Rantasalmen Korppilan sukuun kuuluvalle Peder Ollssonille Joroisten Järvikansan kylästä veroautioksi tulleen veljesten Lasse ja Olof Rautiaisen 2 veromarkan tilan, joka sai verovapauden. Tilan saajan velvollisuuteen kuului miehen ja hevosen palkkaaminen kruunulle. Lahjoitukseen kuului myös ilmeisesti Maaningalla sijaitsevan Ruokosalmen "Rockosalmi fiske waten" kalastusoikeus. Joroisista ei mainita tämän nimistä kalapaikkaa. Annon päiväys oli 26. helmikuuta 1583 (no 6560 s.75 v. 1584). Myös toista Korppilan sukuun kuuluvaa Mats Henrikssonia muistettiin. Hän oli Axel Kurjen alaisena palvellut luultavasti Inkerinmaalla ja menettänyt joitakin hevosia viholliselle sekä ollut 1,5 vuotta vankina. Hän sai Rantasalmelta verotilan 5 vuoden verovapaudella. Lahjoituksen antoi kuningas Johan III poika Sigismund "Sigis Mundus PPHRS" (no 6560 s.77). Myös rantasalmelainen linnankirjurina toiminut Henrik Kupiainen oli menettänyt edellisenä talvena eli vuonna 1582 Morten Boijen alaisena hevosia sekä miehiä todennäköisesti Narvan itäpuolella Kaprion luona "wedh Caporien". Hän sai kuningas Johan III: ta Rantasalmelta kaksi tilaa yhteensä 1,5 veromarkkaa päivämäärällä 19. lokakuuta 1582. Päiväystä ennen mainitaan Pähkinänlinnan valtausta varten perustettu leiri "udi felt lägat för Nötheborg" (no 6565 s.75). Oliko kuningas itse käväissyt Inkerinmaalla, jonka hallitsija hän jo väitti olevansa? Pähkinänlinnan sotatoimista mainitaan myös sotaväen elintarvikkeiden yhteydessä loppukesällä 1583 (no 6560 s.71).

Vuonna 1584 Rantasalmen asikkalalainen Lasse Larsson Asikainen oli kirjeen näyttäjä "breff viisare" oli saanut tilansa verovapauden. Hänen piti sitä vastaan tuoda rajan takaa vakoilijoiden kirjeitä tai itse hankia tietoja rajan takaa. Vuoden 1590 asiakirjassa erään " breffvisaren" sanotaan olevan talonpoikain pällikkö. Toimeksiantokirje oli saatu useimmiten kuninkaalta. Näiden tehtävänä oli tehdä viholliselle mahdollisuuksiensa mukaan vastarintaa sekä toimia vahteina (no 6609 s.93). Varsinaisia kirjeenkuljettajia "breff dragrar" oli mm. linnan päällikön käytössä. Nyt kuningas ei tiennyt, oliko tämä hankkinut vihollisen maasta sellaisia tietoja, joita häneltä tilan verovapautta vastaan oli vaadittu "på sådanne kundskaper wdi fiendhe landh när honom bleffve tilsagde" (no 6560 s.73-s.74). Kirje oli päivätty Tukholmassa 33. heinäkuuta 1580. Siten 1580-luvun alussa itärajaa pyrittiin valvomaan ja vihollisen puolen olosuhteita tutkimaan ainakin osaksi paikallisten asukkaiden avustamana. Erästä toista rajaseudulla liikkunutta "kirjeen näyttäjää" Grels Partasta Kuhataipaleesta vihollinen oli ampunut. Kuningas oli kiinnostunut miehen tilan kohtalosta. Tällä oli ollut vain yksi renki. Nyt hän sai tilansa verovapauden vuodeksi (no 6560 s.75). Myös Olof Torvinen (lienee kuitenkin Tuovinen) oli eräs "kirjeennäyttäjä". Hän asui lampuotina asukasoikeudella Tavisalmen kartanossa. Tähän liittyvä kuninkaan kirje oli päivätty 9. tammikuuta 1578 (no 6609 s.100).

  Vuosi 1585

Vuonna 1585 vuotuinen kasvu Pohjois-Savossa epävarman tiedon mukaan näyttää yleensä olleen huono (no 6561 s.5). Ne saattavat olla edellisen kesän tietoja.
Vielä ei kuitenkaan löydy satotietoja erikseen kartanoista, vaan jonkinlainen yleistieto. Sen mukaan rukiin 1 lästin, 6 punnan ja 4 pannin kylvöstä sato oli 7 lästiä, 2 puntaa 0,5 pannia eli 4,6 - kertainen kylvöön nähden. Ohran kohdalla vastaavasti 9 punnan kylvöstä sato oli 3 lästä 1 punta 5 pannia eli 4,1- kertainen ja kauran 1 lästin 2 punnan 3 pannin kylvöstä 2 lästiä 10 puntaa 1,5 pannia, joka on vain 2,5 - kertainen kylvöön nähden. Herneen satokerroin oli ollut 2,1. Sen vuoden kylvöistä löytyy myös eräänlainen yleistieto (s.5). Pien-Savossa oli pappien mukaan viljelty myös jonkin verran vehnää. Säämingin, Rantasalmen ja Tavisalmen autiotiloilta saatu vehnää 1 panni 4 kolmasta eli noin 1,6 hl (no 6561 s.6). Lisäksi näiltä oli saatu hernettä 1 punta 3 pannia, ruista 1 lästi 3 puntaa 1 panni 4,5 kolmasta, ohraa 2 lästiä 4 pannia 2 kolmasta ja kauraa 1 lästi 4 puntaa, 4 pannia 2 kolmasta. Suur-Savon tilityksessä ei vehnää mainita. Vehnän viljelijäksi on mainittu ainakin Jören Asikainen (no 6562 s.42), joka pari vuotta myöhemmin on kirjattu Leppävirran pohjoisosaan Kalamamäelle. Häneltä löytyi sitä 4 kolmasta (72 litraa). Viimeksi mainitusta luettelosta löytyy myös tieto Siilinjärven itäpuolen asukkaista. Yhtiömiehinä kauraveroa 15,5 pannia maksoivat Olof Sianjalka Murtolahdesta, Lars Otinen Riistavedeltä ja Lasse Hämäläinen Jännevirralta tai Juankosken Akonvedeltä.
Pohjois-Savon niityiltä Maaningan Ruokovirralta heinää oli korjattu 28 parmasta (25), Pöljänsalmelta 16 parmasta (15) ja Ylettylästä 42 parmasta (46). Suluissa näkyy edellisen vuoden heinäsato (no 6561 s.2).

Vuoden 1585 tiedot Pohjois-Savon kalastuksesta ovat seuraavat: Warkaus lohta 1 tynnyri 3 nelikkoa (2 tyn), siika 7 tynnyri 1 nelikko (1 tyn), tynnyrikala 2 tynnyriä (3), säyne 7 leiviskää (4), lahna 2 leiviskää (1), hauki 7 leiviskää (4) sekä kuiva ahven ja särki 14 leiviskää (16). Wianta siika 4,5 tynnyriä (1), tynnyrikala 5 tynnyriä (4), säyne 3 leiviskää (8), hauki 6 leiviskää (4) sekä ahven ja särki 17 leiviskää (16). Ruokosalmi siika 7 tynnyri (1,5), tynnyrikala 2,5 tynnyriä (4), hauki 3 leiviskää (0) sekä ahven ja särki 22 leiviskää (0). Rasvanto tynnyrikala 12 tynnyriä (0). Murue siika 2 tynnyriä (1) ja tynnyrikala 7 tynnyri (4). Riistajärvi säyne 2 leiviskää (2), lahna 5 leiviskää (6), suomalainen hauki 7 leiviskää (6) sekä ahven ja särki 13 leiviskää (3). Suurijärvi tynnyrikala 6 tynnyriä (0). Kihlasalmi kuiva hauki 2 leiviskää (1), kuiva säyne 7 leiviskää (7), suomalainen hauki 14 leiviskää (13) sekä ahven ja särki 9 leiviskää (4). Tässä on siis eritelty kuiva hauki ja suomalainen (finske) hauki! Lapinlahden ja Iisalmen Palannon kalastamot eivät olleet käytössä Ryssien tähden (no 6561 s.2 -s.3).

Vuoden 1585 Savonlinnan manttaalien mukaan (no 6561 s.24 ->) siellä asuivat mm. linnan päällikkö, vouti Gödik Fincke, linnankirjuri Henrik Henriksson (Kupiainen) sekä alivouti Simon Olsson. Vierailijoiden luettelo on myös mielenkiintoinen. Siellä kävivät mm. voudin sukulaiset Olof Finne (myöhemmin Fincke), Axel Fincke ja Jören Fincke. Eräs Jören Ficke asui 1557 Turunlinnassa. Niissä mainitaan myös kaksi Hans von Oldenburgia , joista toinen on profossi (sotapoliisi) ja toinen luutnantti. Arvovieraita kuten Klaes Åkesson (Tott), Arfved Eriksson (Stålarm) ja joku Bertill Ivarsson, herra Lars eli Kuopion pappi sekä Savon sotaväen päällikkö Ambrosius Henriksson kävivät siellä myös. Venäläisten kanssa oli myös jonkinlaisia kosketuksia. Siellä vieraili pajareita ainakin 3 kertaa ehkä välirauhan solmimisen merkeissä. Se solmittiin tänä vuonna ja sen piti kestää vuoden 1589 loppuun. Myös tiedustelijaratsumiehiä "kundskaps ryttar" toi linnaan tietojaan. Linnassa vartioitiin vuoden aikana myös ruotsalaisia vankeja 1 - 6 henkeä ja venäläisiä 3 - 6 henkeä.

Savonlinnan läänin talonpoikien päälliköksi vouti Arfved Eriksson Stålarmin käskyllä määrättiin vuoden lopussa 22. joulukuuta 1585 talonpoika nimeltä Erik Hindersson (no 6673 - 74 s.28). Hän oli kuitenkin jo aikaisemmin luultavasti kesällä lähtenyt pohjoiseen Nårbotteniin vahtiin "i wacht" 8 vanhan linnan hovimiehen kanssa. Ravinnoksi oli 2,5 kuukauden retkeä varten kuitattu linnasta mm. palvelusväen leipää "svennebröd" 8 tynnyriä 2 pannia, voutiolutta 2 tynnyriä, svenneolutta 6 tynnyriä, voita 2 leiviskää 9 naulaa, suolaa 2 leiviskää 16 naulaa, lampaanlihaa 17 ruhoa "kropp", vuohenselkiä 17, kuivakalaa, tynnyrikalaa, ohrajauhoja ja ryynejä (no 6562 (s.25). Nähtävästi joutilaat hovimiehet olivat lähteneet kesäretkelle maastoon oluen ja ruuan merkeissä. Näistä tuskin lienee ollut hyötyä vihollisen ryöstöretkien torjunnassa.

Lasse Låck ja Erik Andersson olivat olleet tarkastamassa rajaa Käkisalmen läänissä Pohjois-Karjalassa ainakin Liperiin ja siitä vielä eteenpäin "Elines:iin tai Gesines:iin" järvien jäädyttyä syksyllä. Sitä varten he kuittasivat linnasta elintarvikkeita 7 . lokakuuta 1585.
Linnan voudin ja tämän lähipiirin "svenner" ravinto oli tietysti parempaa kuin muun palkollisväen. Erikoisleipien ja oluiden ohella he olivat saaneet vuoden aikana mm. munia 310 kpl, jäniksiä 60, lintuja 40, kanoja 43, suolalohta 1 tynnyri 3 nelikkoa ja suolasiikaa 1 lästin 3 nelikkoa. Viimeksi mainittua kalaa oli toki liiennyt myös palkollisille 6 tynnyriä. Palkollisväkeä linnassa oli ollut 62 henkeä (no 6561 s.26-s.27). Savonlinnassa vieraili 6. kuukauden aikana 3 pajaria (no 6562 s.32->): Timofei Maslenske, Fedår Nasimonff ja Fedår Staikge tai Strilihå(?). Ensin mainittu jäi asumaan Suomeen ja sai rälssitilan Rantasalmelta. Se mainitaan useasti Pien-Savon tileissä.

Käskynhaltija (maaherra) Klaes Åkesson (Tott) oli pitänyt vuonna 1586 verotarkastuksen Pien-Savossa. Tähän tarkastukseen liittyy ilmeisesti vuoden 1586 tilien osio no 6574. Tarkastuksen tuloksia oli kerrottu vasta vuonna 1589. Maaherra oli kiinnitänyt huomiota mm. linnan kirjurien palkaukseen. Kirjuri Henrik Kupiaisen rahapalkka oli 8 taalaria. Lisäksi hän sai linnasta hyvän ruuan ohella muitakin etuuksia. Maaherra oli seuraavana vuonna ihmetellyt kirjurin saamia kalliita vaatteita "om honom få dyrtt kläde" (no 6574 s.35-s.36 v. 1586). Linnaan oli vuonna 1585 hankittu kauppias Henrik Skepparelta erikoiskankaita ja vaatteita kuten "piik, roswick, lemper, görlisk, B: ständilskh, O: ständilskh, frankforisk" sekä sarkaakin 340 kyynärää. Eräältä ryssältä oli ostettu hienoa palttinaa 188 kyynärää 7 tikkurilla 4 kpl lampaannahkoja (no 6561 s.29-s.30 ja no 6562 s.43-s.45). Jälkimmäisessä luettelossa mainitaan kankaita tai vaatteita: berect stendilsk (flendilsk), oberect stendilsk, rossnisk, franc fort jne. Näitä annettiin linnan väelle yleensä 6 kyynärää; naisille ainakin sarkaa enemmän. Linnanväen asu ei ollut kovin yhtenäinen. Esimerkiksi pyssymiehet olivat ottaneet 4 eri kangasta. Linnan palkolliset saivat perinteiseen tapaan vielä lampaannahkoja, sarkaa, kenkiä ja villaa. Latokartanoiden Putkilahden ja Rantasalmen väki on seuraavana vuonna lähes sama kuin nyt, joten ne löytyvät jäljempää. Rantasalmen sairastuvassa oli 16 asukasta, jotka saivat yhteensä 32 kenkäparia (no 6562 s.42).

Laivastoa puuhattiin sekä Laatokalle että ilmeisesti myös Saimaan vesistöön. Käkisalmen kippari Jacob Nilsson sai Pien-Savosta hamppua 19 leiviskää, purjepalttinaa 240 kyynärää ja rautaa 39 leiviskää . Jacob Jöransson Kymenkartanossa sai laivastoa varten tervaa 1 lästin ja palttinaa 440 kyynärää. Laivamiehiä "Bodzman" varten koottiin apuverona joka verolta 1 tynnyri viljaa. Näin sitä oli saatu 433 tynnyriä (no 6561 s.29). Tervaa Pien-Savosta vietiin myös Tukholmaan 1 lästi 11 tynnyriä (no 6561 s.23). Linnaleirissä oli Savossa ruokittavana 198 Ambrosius Henrikssonin alaista nihtiä (no 6561 s.30). Sekä profossi Hans von Oldenburg että Nils Näbb olivat käyneet selvittämässä useita kertoja ratsumiesten, nihtien ja talonpoikien välisiä riitoja (no 6561 s.24 ja s. 25). Tavisalmen kartano oli erään nimismiehen asuttavana (no 6561 s.6). Vero "Taxan" häneltä oli haukea 15 leiviskää ja sama määrä kuivaa ahventa särkeä.


  Vuosi 1586

Vuonna 1586 vuotuinen kasvu Pohjois-Savossa näyttää yleensä olleen melko huono (no 6568 s.17).
Rantasalmen kartanossa ruista oli nähtävästi syksyllä 1584 kylvetty vuoden 1586 tilitykseen 2 puntaa ja satoa saatu 10 puntaa. Siis sato oli noin 5- kertainen kylvöön nähden. Ohran kohdalla 2 punnan kylvöstä oli satoa tullut 11 puntaa 2 pannia eli noin 5,6 kertaisesti. Vastaavasti kauran 7 punnan kylvöstä olisi saatu viljaa 2 lästiä 6 puntaa eli 4,2 -kertaisesti. Kaskesta 2 punnan 4 pannin kylvöstä korjattiin ruista 1 lästi 9 puntaa eli noin 8-kertaisesti. Rantasalmen Putkilahdessa vastaavasti 2,5 punnan ruiskylvöstä oli puitu ruista 8 puntaa 2 pannia, joten satokerroin oli noin 3,3. Ohran 2 punna kylvöstä oli saatu viljaa vai 4 puntaa eli vain 2 - kertaisesti ja kauran 4 punnan kylvöstä 10 puntaa; siis 2,5 - kertaisesti. Ruiskaskesta täälläkin oli onnistuttu vähän paremmin. 1 punnan 2 pannin kylvöstä riihikuivaa ruista saatiin 8 puntaa 1 pannin eli kylvöön nähden 6,1 kertaisesti. Rukiit lienevät siis korjattu jo edellisenä kesänä. Seuraavan vuoden tileistä voidaan päätellä, että rukiin satokerroin tältä vuodelta oli noin 5 - 6.
Niittyjen heinäsadot vuonna 1586 olivat jokseenkin normaaleja: Maaningan Ruokovirran niityltä 26 parmasta (28), Pöljänsalmen 14 parmasta (16) ja Ylettylästä 40 parmasta 42). Suluissa näkyy edellisen vuoden tulos.

  Ruiskuhilaat Nilsiä Sänkimäki
  Sirpeillä leikattu ja kuhilaiksi koottu ruispelto on komea näky. Tämä on osa Sänkimäen Puustilan mäkipellosta, jossa kuhilaissa oli 8 500 lyhdettä. Vanhan arvion mukaan niistä olisi voitu saada ruista 130 hehtolitraa (tynnyri 100 lyhteestä). Sänkimäen Pitkästen korkealla sijaitseville pelloille halla ei noussut edes katovuosien 1695 - 1697 aikaan. Vuonna 1696 oli ollut kova halla 7.8. ja 23.8. sekä vuonna 1697 10.8. . Kuva Vuotjärvi Juhani Pasasen.

  Naapurikylän Kaaraslahden kaskesta ehkä kesällä 1757 olivat Påhl Ruuskanen ja Påhl Kekäläinen korjanneet 16 000 lyhdettä ruista sekä 26 tynnyriä ohraa (sk Kuopio §118)! Ruuskanen, Kekäläinen ja Påhl Pietikäinen kertoivat naapurikylän Halunan asukkaiden korjanneen Koivukinan ja Kinahminmäen maalta 16 450 lyhdettä ruista ja 8 tynnyriä ohraa (§183). Seudun korkeat mäet olivat ilmeisen viljavia.

  Isoja ruiskaskia oli korjattu ehkä syksyllä 1793 Syvärin pohjoispuolella. Erik Tuovinen Vehmasjärvi oli korjannut 10 000 lyhdettä ja useat osakkaat mm. Heiskaset ja Hynyset Vehmasjärvestä luoteeseen Niinimäen palstalta 12 000 lyhdettä (tk Iisalmi §254 ja §352).

  Peräti 17 500 lyhdettä korjattiin todennäköisesti kesällä 1674 Pielaveden Rytkyn lähellä Taipaleessa. Pari vuotta aikaisemmin sama talonpoika Mats Rytkönen oli saanut 12 000 lyhdettä (tk 1675). Samoihin aikoihin idempänä mm. Kuopion alueella oli pahoja katovuosia. Rytköset lainailivat nälkävuosien 1695 - 1697 aikaan rahaa ja viljaa Kuopion ja Maaningan seuduille (kk Iisalmi 1697).



Putkilahden kartanossa oli asunut vuoden 1586 ajan (13 kk) 8 henkeä. Näistä mainitaan (no 6569 s.42) Elin Andersdotter, P Andersson Mustonen, Jons Metelinen, Anders Lipponen, P Hansson Mäti (!), Sigred Persdotter ja Anna Persdotter. Palkoikseen miehet olivat saaneet 5 lampaanahkaa, sarkaa 4 kyynärää (2,4 m), 4 paria kenkiä ja villaa 1 naulan (425 g). Naiset olivat saaneet kenkiä 4 paria ja villaa 1 naulan sekä Eliniä lukuunottamatta sarkaa 11 kyynärää (6,6 m). Rantasalmen kartanosta mainitaan Katrin Larsdotter, Lasse Mustonen, Olof Kiiskinen, Henrik Kuckonen, P Kettunen, Kirstin Olsdotter ja Kirstin Andersdotter. Näiden vuosipalkka oli ollut sama kuin Putkilahden kartanossa. Maidosta vastaava Katrin Larsdotter ei täälläkään ollut saanut olenkaan sarkaa. Lisäksi Rantasalmen kartanosta mainitaan tuvassa olevat köyhät ilmeisesti 8 henkeä, 3 makkaranaista teurastuksen aikaan ja teloittaja Sven. Näillekin riitti kenkiä.

Putkilahden kartanon 8 henkeä olivat saaneet vuodessa ravinnokseen yhteensä ruista 6 puntaa 1 pannin 18 kappaa, ohraa 8 puntaa, 3 pannia 14 kappaa, papuja 1 panni 4 kolmasta sekä herneitä ohrajauhoja samat määrät, kauraa 4 puntaa, voita 3 leiviskää, suolaa 6 leiviskää 8 naulaa, vuohenlihaa 10 ruhoa (5,1 kg), vuohen selkiä 26 naulaa, tynnyrikalaa 2,5 tynnyriä, kuivakalaa 4,5 leiviskää ja talia 0,5 leiviskää. Rantasalmen kartanon 8 henkeä saivat ravintoa samat määrät.

Linnan kalastusta hoitivat syksyisin ja keväisin 8 kalastajaa ja 8 renkiä. Näiden lisäksi otettiin avuksi nähtävästi paikallista tilatonta väkeä kirvesmiehiä tai huonemiehiä (no 6569 s.23). Näille oli linnasta annettu vuoden aikana ruista 1 lästi (65 hl) ja ohraa 1 lästi 6 puntaa, humalaa 2 leiviskää, voita 2 leiviskää 8 naulaa, vuohenlihaa 86 ruhoa (n. 440 kg) sekä papuja 1 punta 12 kappaa. Kalastajista mainitaan Anders Korhonen, Kauppi Ropponen, Per Toivanen ja rengeistä mm. Anders Laamanen. Viimeksi mainittu oli saanut rahapalkkaa 4 mk. Kalastaja Mats Nilsson oli kuollut (no 6569 s.39-s.40).

Vuoden 1586 aikana oli (no 6586 s.12-s.14) käyty kalassa kaikissa muissa kalastamoissa paitsi Iisalmen Palannolla. Siellä ei ilmeisesti uskallettu käydä tai sen laitteet oli aikaisemmin tuhottu. Ryssät olivat vuonna 1585 vaurioittaneet myös Lapinlahden kalastamoa. Seuraavissa tiedoissa suluissa mainitaan edellisen vuoden saalismäärä:
Lyhenteet: lb = leiviskä 8,5 kg, nl = naula o,425 kg, kip = kipunta 170 kg, tyn = tynnyri 136 kg ja nel = nelikko 31 kg:
Warkaus lohi 1 tyn (1 tyn 3/4 nel), siika 4 tyn (7,5), tynnyrikala 4 tyn (7,5), suolasäyne 5 lb (7 ), suolalahna - (2), kuivahauki 9 lb (7 ), kuiva ahven ja särki 1 kip 7 lb (14 lb).
Wianda siika 4 tyn (4,5), tynnyrikala 4 lb (5), suolasäyne 3 lb (3), suolalahna 16 lb (-), kuivahauki 9 lb (6), kuiva ahven ja särki 19 lb (17 lb)
Ruokosalmi siika 4 tyn (7), tynnyrikala 2 tyn (2,5), suolasäyne 3 lb (2), suolalahna 3 lb (-), kuivahauki 5 lb (3), kuiva ahven ja särki 1 kip 7 lb (22 lb)
Rasvanto tynnyrikala 6 tyn (12)
Murue siika 2 tyn (2), tynnyrikala 5 tyn (7)
Riistajärvi suolasäyne 3 lb (2), suolalahna 2,5 lb (2), kuivahauki 10 lb (7), kuiva ahven ja särki 12 lb 8 nl (13 lb)
Kihlosalmi tynnyrikala 5 tyn (-), suolahauki 0 lb (2), suolasäyne 6 lb (7), kuivahauki 18 lb (14), kuiva ahven ja särki 1 kip 2 lb (11 lb)
Lapinlax suolasäyne 2 lb (-), suolalahna 10 lb (-), kuivahauki 5 kip (?), kuiva ahven ja särki 8 kip 7 lb (?). Ryssät ryöstäneet vuonna 1585
Palando ei käytössä (ryssien pelko)
Suurijärvi tynnyrikala 5 tyn (6), suolasäyne 1/2 lb (-), suolalahna 1 lb (-), kuivahauki 4 lb (-), kuiva ahven ja särki 5 lb (-)

Rasvannolla oli käytössä 80 siikaverkkoa ja 40 lahnaverkkoa, Ruokosalmella 20 siikaverkkoa ja 40 lahnaverkkoa, Wianolla 20 siikaverkkoa, 40 lahnaverkkoa, vata, rysä 30 syltä ja nuotta.

Vuonna 1586 vihollinen hyökkäili usein itärajan yli. Käkisalmen läänin vouti 50 miehen kanssa oli jahdannut muutamaa venäläistä metsärosvoa "rydze skogs röffvade", jotka olivat kulkeneet ympäriinsä ryöstelemässä. Vouti oli saanut tätä varten 3. elokuuta elintavikkeita (no 6573-74 s.29). Käkisalmen vouti Bengt Arfvedsson oli oli 50 miehen kanssa käynyt Laatokan pohjoispuolella Pälkjärvellä asti "Pelg Jerfvi" jahtaamassa varasjoukkoa, joka oli ryöstelly Savossa (no 6675 s.36). Pohjois-Savossa talonpojat suorittivat vihollisen varalta vartiointia strategisesti tärkeissä paikoissa. Heidän johtajakseen oli vouti Arfved Eriksson Stålarm määrännyt 22. joulukuuta 1585 talonpojan nimeltä Erik Hindersson " en bonde benamt Erik Hindersson" (no 6673 - 74 s.28). Hän sai myös palkkaa 1 taalarin. Läänin talonpoikien päämiehen Erik Hinderssonin ryssät tappoivat syksyllä 1588 (no 6675 -76 s.50 - s.52). Toimeksiantonsa mukaan hänen ei sallittu hyökätä rajan yli Venäjälle "inthe fördrissh sig att göra infall in udi Rydz land". Hänellä oli myös käskynhaltija Jören Boyen kirjallinen todistus.

Ryssät olivat hyökänneet Maaningan pohjoispuolella Onkiveden itärannalle. He olivat raiskanneet "sköfflade" Narvanlahdesta Henrik Hiltusen tilan. Henrikin yhtiömies oli Mats Ikonen. Linnan päällikkö Gödick Fincke oli ottanut huomioon Hiltusen menetykset eli rahaa 15 mk, ruista 3 pannia ja 2,5 (100 kpl) kiihtelystä oravannahkoja (no 6573-74 s.39). Köyhyyden takia Arfved Eriksson Stålarm oli myöntänyt tavisalmelaisille talonpojille Lauri Hakuliselle, Olli Pelkoselle ja Olli SianJalckaselle "Olli Simons Jalcka" rahaa 5 taalaria ja viljaa 19 pannia (no 6574 s.3). Ollin talo sijaitsi Siilinjärven itäpuolella Murtolahdessa ja se hävitettiin sodan aikana monta kertaa. Pelkonen asui ilmeisesti Kuopion itäpuolella nykyisen Tuusniemen seudulla. Arvfed Hindersson Tawast oli käynyt värväämässä läänistä uusia nihtejä tammikuun lopulla (no 6573-74 s.30).

Savonlinnan muureja korjailtiin tai tehtiin lisärakennelmia. Siellä oli vieraillut rakennusmestari Lars (no 6586 s.45). Linnaan vaadittiin talonpojilta kalkkia 1 - 3 tynnyriä myös Pohjois-Savosta. Maaninkaveden kymmenyksestä kalkkiveroa viljan ohella maksoivat mm. Jöns Persson ja Per Koponen, Hemming (Henrik) Hiltunen, Rossi Lapveteläinen, Per Matilainen, Anders Larsson Lintunen, Olli Ulmanen yhtiömiehinään Jöns Huttunen ja Poval Sivoinen, Poval Ikonen ja Olli Nissinen yhdessä, lapinlahtelaiset Staffan ja Pol Ollikainen sekä käärmelahtelaiset Peder Raatikainen ja Anders Olsson Hyttinen. Kuopionniemen kymmenyksestä kalkkiveron maksajista mainittakoon Jöns Heickinen ja Per Reinikainen, Olli Kasurinen Siilinjärveltä sekä Klaus Turunen Kuopion itäpuolelta. Savilahden neljänneskunnasta kalkkia oli saatu 27,5 tynnyriä. Saamaisten neljänneskunnasssa kalkkiveroa maksoivat mm. Erik ja Per Staffansson Hackarainen ja (no 6574 s.6-s.8 rästiveroluettelo vuosilta 1584-1586). Savonlinnaan kalkkia oli saatu 70 lästiä 11 tynnyriä apuveroina (no 6573-74 s.23). Mistä Pohjois-Savon kalkki hankittiin? Sitä löytyi ainakin Tuusniemen seudulta ja Rantasalmelta. Veroa maksettiin nyt myös tiloilta, joilla kukaan ei asunut, mutta joku muu viljeli sitä voudin luvalla. Tätä veroa kutsuttiin "autioviljaksi" (no 6573-74 s.23). Tässä yhteydessä mainitaan myös vehnävero 1/2 pannia Pien-Savossa. Laamanni Klaes Åkesson (Tott) oli pitänyt käräjiään Rantasalmella 7.3.1585. Kihlakunnan vouti Arfved Eriksson (Stålarm) oli antanut tuomion Putkilahden latokartanon 3 veromarkan tilasta. Nyt määrättiin 12 miehen lautakunta, johon kuuluivat Tavisalmelta mm. edellä mainittu Rossi Lapveteläinen ja Mats Jönsson Ahonen, tarkastamaan tila (no 6575 - 76 s.49).

Vuonna 1586 jonkinlaista laivastoa puuhattiin ainakin Laatokalle. Käkisalmen vouti oli saanut laivastoa varten varten Pien-Savosta (no 6573-74 s.27) voita 2 tynnyriä 9 naulaa, humalaa 5 naulaa, hamppua 15 leiviskää 17 naulaa ja palttinaa. Toiseen laivanrakennus projektiin "till galleye bygningh" oli otettu hamppua 17,5 leiviskää, rautaa 41 leiviskää, tervaa 9 tynnyriä, purjepalttinaa 666 kyynärää ja 120 päivätyötä. Purjepalttinaa "segel wefh" saatiin veroina Tavisalmen Savilahden neljänneskunnasta 8 kyynärää (no 6575 s.8). Sitä toimitti Nils Andersson Utriainen, kymmenysmies Pielaveden tienoilta 5 kyynärää ja hänen virkaveljensä Olli Rautapartanen Maaninkaveden kymmenyksestä 3 kyynärää (no 5674 s.6-s.7).

Vuonna 1586 veromestari Lars Holgerssonin mukaan Pien-Savossa oli linnaleirissä eli käytännössä talonpoikien kustanuksella ainakin 19 ratsumiestä ja näillä 25 hevosta. Heidät mainitaan nimeltä (no 6573 -74 s.2). Lisäksi syyyskuun 10. päivän aikoihin kotiin linnaleiriin tuli Käkisalmesta Ambrosius Henrikssonin savolainen osasto (no 6573-74 s.30). Maakunnan kautta kulki useita muitakin vierailevia joukkoja mm. Narvaan menijöitä. Uusia sotamiehiä värväili mm. Daniel Lock (no 6573-74 s.29). Kahnauksia sattui talonpoikien kanssa ratsumiesten omavaltaisesti veroiksi ottamista tavaroista tai rahoista. Hans von Oldenburg oli käynyt kuulemassa puolin ja toisin esitettyjä valituksia ja selvittelemässä sotaväen ja talonpoikien välejä (no 6575-76 s.37). Väkivaltaisuudesta käräjillä sai tuomion Säämingissä ainakin Axel Kurjen ratsumies Olof Olsson (no 6575 s.32). Tavisalmen talvikäräjillä Rantasalmen Korppilan omistaja Axel Kurjen ratsumies Mats Henrikssson Korp sai 40 mk sakot samasta syystä "för väldzverchet". Tämä 1,5 vuotta Venäjällä vankina ollut ratsumies oli kalastanut väkivaltaisesti (luvatta) "K. M: fiskis vaten" eli kruunun kalavesillä. Korppi lienee ollut kalastamassa Maaningan Ruokosalmella, jonne Anders Korp oli vuonna 1556 saanut Korppilan tilalle Kustaa Vaasalta kalastusoikeuden. Ratsumies Mats Henriksson oli nainut Korpilan omistajan lesken (no 6545 a.83),. Ruokosalmen kalastusoikeus siirtyi Korppilan perikunnalle. Sen oli vahvistanaut sotaväen päällikkö Pontus De la Gardie vuonna 1583. Ruokovirralla sijaitsi myös kruununkalastamo, jossa Savonlinnan kalastajat kävivät syksyisin ja keväisin. Talonpoikien viha ratsumiehiä kohtaan kasvoi. Korppila poltettiin nuijasodan aikaan (Pi s.666).


  Vuosi 1587

Vuosi 1587 oli Säämingin kirkkoherran mukaan suuri katovuosi "stor oår". Jotkut talonpojat olivat karanneet mailtaan "haffv förlupit dhem Jordh". Myös ryssät olivat hyökkäilleet rajan yli (no 6585 - 86 s.58). Katovuodesta kertoo myös Rantasalmen kirkkoherra. Pitäjässä vallitsi suuri köyhyys ja kurjuus (s. 69). Tavisalmen kirkkoherra Lars Eskillssonin mukaan talonpokien elämä oli köyhää "suuren kurituksen ja suuren katovuoden sekä lisäverojen" tähden. Suurin osa taloista oli ryssien hävittämiä ja polttamia (no 6585 - 86 s.43). Veronmaksukyvyttömien tilojen tai tilanosien luettelo on todella pitkä Tavisalmen pohjoisessa Savilahden neljänneskunnassa. Niitä oli koottu laajalta alueelta Jännevirran kymmenykseen Kuopion koillispuolelle sekä Vehmasmäen kymmenykseen Kuopion eteläpuolelle. Ylytyisen maat sijaitsivat Viannan lähellä Pataladessa. Esimerkiksi Iisalmen alueella asuvat Nils ja Michel Partanen sekä Anders Rotinen, maaninkalaisen Philpus Halosen tilan autio osa 5 veromarkaa sekä Onkiveden länsirannan Morten Yletyinen oli kirjattu Jännevirran kymmenykseen. Kuopion Savilahden edustalla Laivonsaaressa asuvalla Per Heickisellä autiona 4 veromarkkaa nähtävästi Muuruvedenmaa tai Pelonniemi Jännevirran itäpuolella Vehmasmäen kymmenyksessä. Samoin Kuopion kaakkoispuolella Ritoniemen tienoilla asuvan Per Miettisen verotettu osa 8 veromarkkaa löytyi myös Kuopionniemen kymmenyksestä, mutta autio 3 veromarkkaa luultavasti Tuusniemeltä Vehmasmäen kymmenyksestä. Samoin oli menetelty jännevirtalaisen Sigfrid Hartikaisen kohdalla. 11 veromarkan tilan autio osa 4 veromarkaa luultavasti Pisan pohjoispuolelta tai Vuotjärven Hipanniemen tyvestä löytyi Vehmasmäen kymmenyksestä. Viimeksi mainittuun kymmenykseen oli sijoitettu myös Pielaveden Lampaanjärven seudun autiotilan 3 veromarkaa omistajat Per Saickonen, Per Ringinen ja Per Suuripää (no 6585 s.1 - s.4).

Tavisalmen pitäjästä löytyi aateliston lampuotit "adels land bönder" Hans Hanssonin (Erthel): Henrik ja Per Koponen sekä Erik Berttillssonin: Anders Puurtinen sekä Poval Sutinen nähtävästi Varkauden rälssistä. Sopimusverollisia "stadga bönd" olivat Tavisalmen kartanon 19 veromarkan maiden vuokraajat Henrik Hartikainen ja Erik Tuovinen, jossain muualla Poval Rossinsson Karhin (tai Kachin) ja Knut Dansk (Tanskanen) sekä Maaninkaveden kymmenykseen sijoitettu Mons Kumpulainen, jonka sukua myöhemmin asui Kiuruveden tienoilla. Viimeksi mainituilla sopimusverollisilla oli kullakin maata vain 1 veromarkan arvosta (no 6585 s.1- s.5).

Vuonna 1587 heinänteko ja kalastus Pohjois-Savossa näyttävä tapahtuneen jokseenkin häiriöittä! Tämä tuntuu erikoiselta. Karjalaisilla oli tukialue Pielisjärven pohjoispuolella Repolassa, jota käytti mm. heidän eräs päällikkönsä Kiril Rogossin (Pi s.638 ). Myös Laatokan pohjoispuolelle oli kerääntynyt huomattavia "ryssien" osastoja, joita käytiin ahdistelemassa. Lähimmät vihollisen tukialueet sijaitsivat Liperissä ja Pielisjärvellä, joita ruotsalaiset joukot eivät onnistuneet saamaan valvontaansa. Pienemmillä ryöstelevillä "metsävaras joukoilla" tuskin oli tuliaseita. Heitä vastaan muutaman miehen kalastusryhmä ja heinäntekijät pärjäsivät, kun vain valitsivat jonkun helposti puolustettavan tukikohdan jostain pienestä korkeasta saaresta tai mantereella sijaitsevasta kumpareesta. Ainakin Maaningan alueella oli myös sotaväkeä vahdissa. Sen paljastavat sieltä löytyvät nimet "Huovinniemi". Muuruveden tai Riistaveden alueilla sotilaita tuskin oli majoituksessa. Ei ole ilmennyt tietoja, että ampumisvälineitä olisi annettu kalastajille tai heinäntekijöille.

Tavisalmen Maaningalla sijaitsevista niityistä oli korjattu vuonna 1587 heinää seuraavat määrät: Pöljänsalmi 16 (14) parmasta, Ylettylä ilmeisesti Viannan Patalahden seudulla 37 (40) parmasta ja Ruokovirta 38 (26 ) parmasta. Suluissa näkyy edellisen vuoden tulos (no 6577 s.5).

Savonlinnassa oli paljon kalastusvälineitä (no 6577 s.7). Eniten eli 407 kpl löytyi haukiverkkoja, siikaverkkoja oli 145, säyne - ja lahnaverkkoja 70 molempia, lohiverkkoja 15, lanoja 2, vatoja 5, mertoja 22, katiskoita 31, rysiä 53 sekä 11 nuottaa. Niitä oli annettu linnan 8 kalastajalle ja näiden 8 rengille, kun nämä keväisin ja syksyin lähtivät Pohjois-Savoon kalareissulle. Lisäksi kalastajilla oli apunaan ilmeisesti paikallisia tilattomia kirvesmiehiä tai huonemiehiä. Varsinaiset kalastajat olivat Anders Kanckunen, Pol Niiranen, Lasse Hyvärinen, Anders Laamainen, Magnus Karhunen, Per Toivanen, Kauppi Råpponen ja Henrik Matsson. Kalastusrenkejä olivat Nils Huckanen, Per Pelkonen, Kauppi Laamainen, Olof Lindunen, Olof Utriainen, Henrik Tolvanen, Eskel Nauckarinen ja Poval Sihvonen (s.39). Kalastusrengit saivat linnasta kukin tavallisesti villaa 1 naulan (425 g), sarkaa 4 kyynärää (2,4 m), lampaannahkoja 5 ja kenkiä 4 paria. Lisäksi he kuten varsinaiset kalastajatkin saivat vuodessa viljaa tavallisesti 5 pannia (4,5 hl) (no 6584 s.7). Palkaukseen toki kuului myös voita, lihaa, maltaita, humalaa sekä suolaa kalan suolausta varten (no 6577 s.37) ja hamppua verkkojen korjaamista tai kutomista varten.

Seuraavassa on vuoden 1587 kalastustietoja. Suluissa näkyy edellisen vuoden tulos. Lyhenteet: lb = leiviskä 8,5 kg, nl = naula o,425 kg, kip = kipunta 170 kg, tyn = tynnyri 136 kg ja nel = nelikko 31 kg:
Warkaus: lohi 12 tyn 2 nel (12 tyn 0,5 nel), siika 3 tyn (4 tyn), tynnyrikala 4 tyn (3 tyn), suolasäyne 3 lb (5 lb), suolalahna 2 lb (0), kuivahauki 6 lb (6 lb) sekä kuiva ahven ja särki 19 lb (1 kip 7 lb).
Wianda: siika 2 tyn (4 tyn), tynnyrikala 4,5 tyn (4 tyn), suolattu säyne 5 lb (3 lb), suolattu lahna 2 lb (?16 lb), kuivahauki 6 lb (6 lb) sekä kuiva ahven ja särki 1 kip 5 lb ( 19 lb)
Ruokosalmi: siika 2,5 tyn (4 tyn), tynnyrikala 3 tyn (2 tyn), suolasäyne ja - lahna 6 lb (6 lb), kuivahauki 5 lb (5 lb) sekä kuiva ahven ja särki 2 kip 3 lb (27 lb)
Rasvanto: tynnyrikala 7 tyn (6 tyn)
Murue: siika 1 tyn 1 nel (2 tyn), tynnyrikala 7 tyn (5 tyn), kuivahauki 4,5 lb (0), suolasäyne 3,5 lb (0), kuiva ahven ja särki 38 lb (0)
Riistajärvi: suolasäyne 1 lb (3 lb), suolalahna 3 lb (2,5 lb), kuivahauki 16 lb (10 lb) sekä kuiva ahven ja särki 17 lb (11 lb)
Kihlosalmi: tynnyrikala 6 tyn (5 tyn), suolasäyne 6 lb (6 lb), suolalahna 2 lb (0), kuivahauki 16 lb (18 lb) sekä kuiva ahven ja särki 14 lb (11 lb)
Lapinlax: suolasäyne 3 lb (2 lb), suolalahna 11,5 lb (5 lb) sekä kuiva ahven ja särki 1 kip 5 lb (27 lb)
Palando: ei käytössä
Suurijärvi: tynnyrikala 9 tyn (5 tyn), suolasäyne 0,5 lb (4 lb), suolalahna 2 lb (1 lb), kuivahauki 3 lb (4 lb) sekä kuiva ahven ja särki 7 lb (6 lb)

Rasvannolla oli käytetty peräti 88 siikaverkkoa ja 2 nuottaa, Wiannalla 20 siikaverkkoa sekä rysää, Ruokosalmella 20 siikaverkkoa, 1 vataa ja 1 nuottaa, Muruella 16 siikaverkkoa, 1 vataa ja 1 nuottaa, Kihlosalmella 90 haukiverkkoa, 30 lahnaverkkoa, 1 nuottaa ja 4 mertaa sekä Lapinlahdella 80 haukiverkkoa, 20 lahnaverkkoa ja nuottaa. Sen olivat ryssät vahingoittaneet ja ryöstäneet vuonna 1581. Joskus kalastusvälineet olivat yhteisiä toisen kalastamon kanssa. Wiannan rysän kerrotaan olleen 30 syltä (yli 50 m) pitkän. Se oli merkitty 30 sylen pituiseksi myös edellisenä vuonna!

Vuonna 1587 vuotuinen kasvu oli siis pappien mukaan ainakin talonpojilla huono "oår".
Rantasalmen Putkilahden kartanossa ruista oli kylvetty syksyllä 1585 1 punta 5 pannia (n. 6 hl) ja saatu tämän vuoden tilitykseen satoa 1 lästi (65 hl) eli satokerroin oli noin 6,5. Vastaavasti ohraa oli ilmeisesti vuoden 1587 keväällä kylvetty 3 pannia (2,7 hl) ja saatu viljaa 1 punta 4 pannia (n. 6 hl), joten tulos oli kylvöön nähden noin 2 - kertainen. 4 punnan 2 pannin (23 hl) kaurakylvöstä sato oli 1 lästi (65 hl) eli kylvöön nähden noin 2,8 kertainen. Siis pappien havainto oli ainakin peltolylvössä oikea. Kartanon kaskeen oli syksyllä 1585 kylvetty 1 panni ( 0,9 hl) ruista ja saatu nyt tilitykseen satoa 6 puntaa 1 panni (34 hl). Silloin satokerroin olisi noin 35. Ehkä kylvö olikin 1 punta. Vastaavasti ohran 1,5 punnan (8,3 hl) kaskikylvöstä tulos oli hiukan yli 6 puntaa (33 hl) eli noin 4 - kertainen. Vastaavasti 3 pannin (2,7 hl) rukiin sänkikylvöstä oli saatu ruista 3 puntaa (16,5 hl) eli 6 - kertainen kylvöön nähden.
Rantasalmen kartanossa vastaavasti 1 punnan 2 pannin (7,4 hl) ruiskylvöstä sato oli tämän vuoden tilitykseen ollut 6 puntaa 5 pannia (37,5 hl), joten satokerroin oli 5. Ohran kohdalla 2 punnan kylvöstä satoa oli tullut vain 3 puntaa 3 pannia, joten takaisin saatiin ohraa hiukan kylvömäärän yli. Kaskessa olleesta 3 punnan 4 pannin (20 hl) ruiskylvöstä saatiin ruista 1 lästi 3 puntaa (81 hl) eli 4 - kertaisesti kylvöön nähden. Ainakin talonpojille tilanne oli vaikea. Heidän piti ruokkia perheensä ja karjansa ohella ylimääräiset linnaleirissä olevat ratsumiehet ja näiden hevoset, jotka molemmat tarvitsivat viljaa.

Pien-Savon asioita hoiti 2 voutia: Hans Persson Purdanan (Partanen) ja ratsuvouti "Rydt fougde" Henrik Andersson (? Kiiskinen) (no 6578 s.48). Kumpikin vouti oli toimittanut kokoamiaan veroja ruista, ohraa ja kauraa sekä voita Savonlinnaan. Ensin mainittu vouti oli toimittanut sinne myös mm. tervaa, 32 leiviskää, hamppua yli 5 leiviskää, rautaa 2 leiviskää sekä pari kanaa. Juvan vouti Lasse Persson oli ollut itärajalla vahdissa. Hän oli ottanut Savonlinnasta 17. syyskuuta ruutia 2 skålpia ja lyijyä 3 naulaa (no 6578 s.49). Savon sotaväen päällikkö Ambrosius Henriksson oli ottanut linnan asevarastosta hiihtojoukoille 40 putkea "röör" ja niihin 10 skålpia (naulaa) ruutia sekä 10 naulaa lyijyä . Hän oli jahdannut ja pelotellut varasjoukkoja, jotka päivittäin olivat ryöstäneet, polttaneet ja lyöneet kuoliaaksi väkeä. Vielä toisella kertaa hän oli saanut linnasta ruutia 8 sklåpia ja lyijyä 8 naulaa 32 putkea varten rajan vartiointiin. Oton päiväys oli 15. kesäkuuta. Mukana lienee ollut myös linnanmies Simon Olsson, joka mainitaan tässä yhteydessä. Siis ryöstelijöitä tuli rajan yli sekä talvella että kesällä. Eräs suurempi varasjoukko oli tehnyt leirinsä Laatokan pohjoispuolelle Suistamoon. Näitä Ambrosius Henriksson oli lähtenyt jahtaamaan nihtien ja talonpoikien kanssa. Tälle retkelle linnasta otettiin sekä jyväruutia että lyijyä peräti 3 leiviskää 4 naulaa eli yli 27 kg 9. marraskuuta. Pien-Savon ratsuvouti em. Henrik Andersson oli kerännyt veroja talonpojilta rajan pinnasta. Hänellä oli ollut mukana aseita, joihin sai ruuti 2 skålpia ja lyijyä saman verran (6577 s.55 ja no 6578 s.50).

Joku luultavasti pohjanmaalainen retkikunta oli käynyt Venäjällä. Sen johtaja nihtien päällikkö Olof Warg yöpyi paluumatkallaan Savossa (no 6584 s.32). Pohjois-Savon talonpoikien johtaja Erik Hendersson oli ollut rajanvartoinnissa kuten hänen virkaveljensä Olof Jönsson. He olivat saaneet linnasta 17. kesäkuuta ruutia 10 skålpia ja lyijyä 10 naulaa. Erik Henderson oli saanut valtakirjansa pitää vahtia varasjoukkojen varalta 22. joulukuuta 1585. Hänen piti leiriytyä talonpoikineen sellaisille seuduille, joissa voisi vastustaa vihollista. Hänelle ei kuitenkaan annettu oikeutta hyökätä Venäjän puolella (no 6585 s. 107 ja s.108). Näin vihollinen voi rajan yli päästyään naureskella takaa-ajajilleen. Savolaiset pyrkivät kunnioittamaan vuonna 1583 solmittua välirauhaa, mutta rajantakaiset eivät. Eräs Savonlinnasta koottu seurue oli ollut rajalla vahtimasta vihollista ja ottanut ruutia 1 leiviskän 6 skålpia sekä lyijyä yhtä paljon. Tykeillä merkkilaukauksia ampumalla hälyytettiin paikallista väkeä nopeasti apuun. Sitä varten oli ollut käytössä slangetykkejä ja joku falkonetti ruuteineen ja luoteineen (no 6577 s.55).

Vuonna 1587 Tavisalmen nimismiehenä toimi Mats Hyvärinen. Hän oli kerännyt pitäjästä veroina linnaleirin ylläpitoon 3 leiviskää läskiä, saman verra sekä haukea että ruokakalaa, 2 leiviskää tynnyrikalaa, 26 leiviskää lammasta - 12 kpl, 30 parmasta heinää, 54 kupoa olkea, 12 syltä halkoja, 30 kuormaa kuormahalkoja ja 12 päivätyötä. Nimismies oli päivännyt verot Puutossalmella 16. syykuuta 1587. Nimismiehen varsinaisista veroista (kts.no 6584 s.5) saivat palkkaa myös laamanni Klaes Åkesson (Tott) ja kihlakunnan vouti Arfved Eriksson (Tavast) (no 6584 s.11).
Pitäjän kirkkoherra Lars Eskilsson (Skopa) oli saanut papin ja lukkarinveroina kiltisrahoja 2 mk, 2 äyriä 18 penninkiä, jousirahoja jokaiselta 15 vuotta täyttäneeltä mieheltä 5 mk 2 äyriä, kinkkurahoja 1 mk 2,5 äyriä ja tilattomien kirvesmiesten veroina 2 mk 5 äyriä . Sen lisäksi kirkkoherra oli saanut veroina ruista 3 puntaa 3 kolmasta, ohraa 1 punnan 3 pannia 1,5 kolmasta, kauraa 1 punnan 5 pannia 1 kolmaksen, kinkkuja 46,5 kpl, voita 8 leiviskää 9,5 naulaa . Lukkarinohraa hän oli saanut 1 punnan 5 pannia ja 2 kolmasta eli joka savulta 1 kolmaksen (18 litraa) (no 6584 s.22). Kiltisraha joka savulta oli 12 penninkiä ja jousiraha 6 penninkiä sekä kirvesmiehen vero 1,5 äyriä. Teurastetun siankinkun (noin 2,5 kg) voi korvata 4 äyrillä. Jos ei teurastanut, maksu oli 18 penninkiä. Joka lypsylehmästä pappi sai 1 naulan voita, mutta mahosta lehmästä 1/2 naulaa (no 6584 s.7 ja s.8).

Käkisalmen laivaston tarpeisiin oli annettu sen edustajalle Jören Jakobsson nähtävästi Pien-Savosta ruista ja ohraa 566 tynnyriä sekä hamppu ja tervarahoja 68 taalaria. Itä-Suomen käskynhaltija Jören Boye oli määrännyt koottavaksi apuveroina laivastoa varten jokaiselta kokoveron tilalta 4 äyriä ja ohraa 3 pannia. Lisäksi hän vaati näilä 2 tynnyriä kalkkia. Näin oli saatu ohraa 17 lästiä 6,5 puntaa eli noin 1 140 hehtolitraa (no 6584 s.25). Viljatynnyrin arvoksi verottaja oli määrännyt 1 taalarin (s.27). Myös Pien - Savossa oli ollut riitoja linnaleirissä olevien ratsumiesten ja talonpoikien välillä. Yliprofossi Hans von Oldenburg oli käynyt kuulustelemassa kaikenlaisia valituksia, joita talonpojat olivat näitä vastaan tehneet. Näillä matkoillaan hän oli ottanut elintarvikkeita eri paikoissa päiväyksillä 20. tammikuuta., 5., 27. ja 28.. helmikuuta, 6. ja 30. huhtikuuta, 27. kesäkuuta, 9. heinäkuuta ja 20. joulukuuta. Oldenburg oli käynyt kuulemassa talonpoikien valituksia myös Tavisalmen pitäjässä Norbottenissa. Hän oli yöpynyt pappilassa herra Larssin luona 27. kesäkuuta (no 6584 s. 93). Viimeksi mainittu profossi Oldenburg oli eri mies kuin Savossa sotaväen päällikkönä toiminut saman niminen henkilö. Vuoden 1585 Savonlinnan henkikirjoissa mainitaan peräkkäin erikseen vierailijat profossi Hans von Oldenburg ja luutnantti Hans von "vanne" Oldenburg (no 6561 s.24)

Vuoden 1587 Pien-Savon käräjiä piti kihlakunnan voudin Tavastin puolesta linnankirjurina toiminut rantasalmelainen lainlukija Henrik Kupiainen.
Tavisalmen talvikäräjillä läsnä oli myös Pien-Savon vouti Henrik Andersson. Niillä käsiteltiin vain 1 asia. Sakot 40 mk saivat veljekset Per - ja Anders Jacobsson Heiskanen, jotka olivat eksyneet "haitantekoon" eli ilmeisesti kaskeamaan Henrik Tervoisen maalle.
Tavisalmen syyskäräjillä Anders Heiskanen sai taas 40 mk sakot, koska oli käynyt tekemässä tuhotöitä Per Heiskasen maalla. Olof Lukkarinen Leppävirran puolelta oli lyönyt Olof Leppäsen päähän haavan, josta seurasi 6 mk sakko. Myös Maaningan Haataalassa oli tapeltu. Eskel Haatainen oli lyönyt Lasse Persson Haataista ja sai siitä 6 mk sakon. Käräjille jäivät tulematta nähtävästi pitkän matkan takia haasteen saaneet useat pitäjän länsiosan Pielaveden asukkaat kuten Per Joansson Rytkönen, Pol Rytkönen, Lasse Rytkönen, Nils Utriainen, Jacop ja Anders Hyvärinen, Poval Niskanen, Lasse Pedikäinen, Morten Kolemainen, Lauri Lipponen, Nils Laitinen ja Olof Persson Nickinen. Näille määrättiin 2 mk sakot (no 6584 s.71 ja s.72).

Savonlinnassa vieraili linnan manttaalien mukaan 2. kuukauden 1:llä viikolla 4 venäläistä pajaria parin viikon ajan (no 6578 s.2 ->). Toisen kuukauden 3:lla viikolla ja vielä 8. kuukauden aikana kävivät venäläiset tiedottajat "kunskaps rysser" linnassa. Siellä vieraili myös virkamies, ehkä aikaisemmin mainittu ratsuvouti Henrik Andersson Kiiskinen (no 6578 s.10). Muista linnassa kävijöistä mainittakoon Olof Fincke, Henrik Kauranen, nihtien päällikkö Olof Persson ja Abraham Ille (no 6577 s.39). Jälkimmäinen saattoi olla myöhemmän sotaväen päällikön Salomon Illen sukulainen.

  Vuosi 1588

Myös vuosi 1588 oli pappien valituksen mukaan huono vuosi "oår". Talonpojat kärsivät suurta kurjuutta ja köyhyyttä, niin että he eivät kyenneet maksamaan verojaan. Lisäksi nämä kertoivat vihollisen monista hyökkäyksistä, murhista, poltoista ja ryöväämisistä. Joitakin ihmisiä oli viety vangeiksi ja jotkut taas karanneet muutamat ehkä Ruotsin metsiin (no 6592 s.92). Rajan lähellä asuvia talonpoikia oli velvoitettu olemaan vahdissa. Heidän päälliköinään "vahtimestareina" olivat Erik Hendersson ja Olof Jönsson. Nämä olivat saaneet mukaansa aseistusta, koska heille linnasta oli annettu jyväruutia ja lyijyä (no 6586 s.53). Myös linnan väestä oli saatu 8 vahtia rajalle, jotka hekin saivat ruutia ja lyjyä. Lisäksi rajalle oli viety tykki, jonka laukkauksilla oli tarkoitus koota vahtitalonpoikia apuun (no 6586 s.54). Karjalaisten metsäsissien hyökkäys olikin suuntautunut Riistaveden ja Muuruveden eteläpuolelle Puutosalmen ja ilmeisesti myös Tuusniemen alueille, jossa kuoli 55 henkeä (Pi s.639). Erik Hendersson oli joutunut jossain Pohjois-Savon rajalla sissien käsiin ja surmattiin "Ryssen slågh i hiel" syksyllä 1588 (no 6598-99 s28). Vahtimestariksi Norbotteniin (Pohjois-Savoon) Ryssän rajalle oli määrätty Jöns Hokansson (no 6589. s.28). Linnan kirjoista nähdään, e ttä tiedusteluryssiä "kundskap rysser" kävi siellä lähes kuukausittain. Joku venäläinen kauppamies oli myynyt sinne 1 riisin paperia, mutta yleensä linnan ostoksia mm. kankaita haettiin Wiipurista tai Turusta.

Pappien kertoma vuoden 1588 kato ei näy kovin hyvin linnan kartanoiden kylvö- ja satotiedoissa. Ne saattoivat olla vielä edelliseltä vuodelta. Näin on usein ainakin rukiin osalta. Sairalankartanossa 3 punnan (11 hl) peltokylvöstä oli saatu viljaa sama määrä eli 3 puntaa. Rantasalmen Putkilahdessa taas 5 pannin ruiskylvöstä oli tullut satoa 6 puntaa 4 pannia, jolloin satokerroin on ollut 10,5. Rantasalmen kartanossa 8 punnan kaurakylvöstä saatiin vain hiukan yli 6 punnan sato ja herneiden 2 pannin (1,8 hl) kylvöstä 2 pannia 1/2 kolmasta eli suurin piirtein kylvömäärä. Putkilahdessa 3 punnan ohrakylvöstä oli tullut sato reilu 3 puntaa. Viimeksi mainittu satotieto on kuitenkin vuodelta 1587 (no 6586 - 87 s.9->).

Vuonna 1588 ryssien hyökkäykset eivät näy selkeästi myöskään linnan kalastamoissa. Ainakin syyskalastus on tuottanut hiukan paremmin kuin edellisenä vuonna. Esimerkiksi Maaningan Viannalla oli saatu siikaa 3 tynnyriä, kun edellisen vuoden saalis oli 2 tynnyriä. Siellä oli kalastettu mm. nuotalla, vadalla, merralla ja rysällä. Maaningan Ruokosalmella vastaavat luvut olivat 6 tynnyriä ja 2,5 tynnyriä ja Muuruveden 2 tynnyriä ja 1 tynnyri 1 kolmas. Ruokosalmen kalastusvälineitä olivat 20 siikaverkkoa, nuotta ja 3 mertaa. Kevätkutuisten kalojen saalit olivat yleensä hivenen pienempiä tai samoja kuin edellisenä vuonna. Mm. Muuruvedellä nyt oli saatu tynnyrikalaa 4 tynnyriä ja edellisenä vuonna 7 tynnyriä. Riistajärvellä (-vedellä) suolasäynettä oli kuitenkin nyt saatu 3 leiviskää ja edellisenä vuonna 1 leiviskä. Kirjuri kertoi sen sijaitsevan Venäjän rajalla, mutta Muuruvesi oli kuitenkin yhtä lähellä rajaa! Pohjoisempana Lapinlahden kalastastamossa lahna- ja haukisaalit olivat pudonneet edellisestä vuodesta ja Iisalmen Kihlosalmella oli saatu vain tynnyrikalaa, vaikka siellä oli käytetty mm. 30 lahnaverkoa ja 90 haukiverkkoa. Iisalmen Palannon väitettiin taas sijaitsevan Venäjän rajalla (no 6586-87 s.4->).

 

Muurutvirta 31. heinäkuuta 2009 / PP
Muurutvirta oli hankala paikka Karjalankosken alapuolen satamasta Kuopioon matkaaville veneille ja
laivoille. Virta perattiin laivaliikenteelle 1800 - luvun lopulla. Sen jälkeen Kuopion laivat pääsivät
Juankoskella aina Karjalankoskelle asti. Pieni kapearaiteinen juna "pässi" hoiti tavara - ja matkustaja-
liikennettä Juantehtaalta Karjalankoskelle vielä 1940 - luvun lopussa. Perkkaamisen seurauksena
vähenivät myös kalat, mm. siiat ja lohet. Tästä todennäköisesti kulki myös vanha Pähkinäsaaren
rauhan raja vuodesta 1323 alkaen. Oikealla näkyvä Putaansaari lienee jäänyt Novgorodin puolelle
rajaa.



Vuonna 1588 linnan varsinaisia kalastajia oli 8 ja kalastusrenkejä sama määrä. Näiden avuksi oli hankittu ilmeisesti paikallisia tilattomia "huone - ja kirvesmiehiä". Heille linnasta oli annettu yhteensä ravinnoksi ruista 1 lästi (65 hl), ohraa 1 lästi 4 puntaa (87 hl, papuja 1 punta 12 kolmasta (7,7 hl), lammasta 86 ruhoa "krop", humaloita 2 leiviskää, voita 1 leiviskä 8 naulaa (12 kg) ja suolaa 16 leiviskää 16 naulaa (no 6887-88 s.24). Lampaanruhon paino oli noin 5 kg vuoden 1557 tietojen mukaan. Kalastajat olivat: Anders Kurki, Pol Niiranen, Lasse Hyvärinen, Henrik Toivanen, Anders Laamainen, Magnus Karhunen, Henrik Matsson ja Kauppi Ropponen. Rengeiksi olivat värväytyneet Nils Hukkanen, Henrik Tolvanen, Eskil Naukkarinen, Pol Hirvonen, Henrik Sopanen, Henrik Pelkonen, Kauppi Laamainen ja Olof Lötjönen. Varsinaisista kalastajista useimmat olivat saaneet 12 lampaannahkaa paitsi Anders Kurki, joka oli ottanut viljaa pannin. Kalastajien luetteloon liitettyjen Michell - ja Mats Nilssonin saamasia ei kerrota. Kalastusrenkien palkoista kerrotaan myöhemmin. Muurimestari, pyssymiehet, tiilenlyöjä, joku mylläri sekä - rautahytin renki saivat peräti 24 lampannahkaa. Monet miespuolisesta palvelusväestä olivat ottaneet vain viljaa. Lampaannahkan arvo oli 4 äyriä (no 6587-88 s.43-s.44).

Linnan naisista vuonna 1588 mainittakoon, aitan emäntä rouva Barbro ja Ingeborg Knutsdotter toinen aitan nainen He olivat jonkinlaista yläluokkaa. Varsinaista palvelusväkeä aitassa olivat Margaretta ja Elin Polsdotter. Leipurit olivat yleensä miehiä, mutta nyt työhön olivat päässeet myös Ingeborg Jönsdotter ja Malin Olofsdotter. Mallashuoneen naiset olivat Malin Michelsdotter ja Karin Clasdotter. Sikalassa hääräsi Elin Matsdotter ja pesijänä Ingeborg (no 6587-88 s.45->). Tilapäisessä työssä makkaran teossa oli syksyllä olleet 3 naista saivat kukin villaa naulan, parin kenkiä ja 3 lampaannahkaa (s.46). Navettaa ja lampolaa ei linnan yhteydessä liene ollut, koska sieltä ei mainita maitohuoneen - tai lampolan naisia. Heitä oli linnan latokartanoissa. Useimmat heistä olivat saaneet ainakin kenkiä 4 paria. Rantasalmen kartanossa oli ollut väkeä 8 henkeä (ravintorekisteri no 6587- 88 s.24).

Aitan väki oli kutonut mm. 5 ryijyä ja 12 viittaa. Väreistä mainittakoon mustavalkea, punavalkea ja keltamusta. Penkkityynyistä ainakin osa oli venäläisiltä hankittuja. Lakanoita linnassa oli vain 2 paria kolme yksittäistä lakanaa. Ns. venäläisiä peittoja löytyi 128 ja viitoja 38 (no 6686 s.44-s.45. Linnan palvelusväestä useimmat näyttää nukkuneen lampaannahkojen välissä. Palkkataulukon (no 6587-88 s.45->) mukaan melkein jokainen nainen oli saanut sarkaa 11 kyynärää (6,5 m) ja villaa 1 naulan (0,425 kg), 4 lampaannahkaa ja 4 paria kenkiä. Kankaista he lienevät ommelleet silloisia pitkiä hameita ja lampaannahkoista vällyjä. Joihinkin muihin vaatteisiin oli ehkä saatu karkeaa palttinaa. Aitan naiset Ingeborg Knutsdotter ja Karin Polsdotter olivat ottaneet nahkojen ja kenkien sijaan muita tarvikkeita. Muut aitan naiset Margaretta ja Elin eivät olleet saaneet sarkaa. Usea linnan miespuolisesta palvelusväestä ja kalastusrengit olivat kukin saaneet sarkaa 4 kyynärää (2,4 m), villaa 1 naulan kuten naisetkin, 5 lampaannahkaa ja 4 paria kenkiä. Jotkut linnan väestä olivat ottaneet vain vaaterahaa. Sarka riitti housuihin. Miten lienee villasukkien kutominen miehiltä onnistunut? Riittikö 4 kenkäparia koko vuoden käyttöön. Niitähän käytettiin myös talvisin sekä monissa likaisissa töissä tai kalastuksessa ja heinäniityillä. Niitä jouduttiin ilmeisesti paikkaamaan. Kaikkiaan linnasta oli annettu sarkaa 349 kyynärää ja puolienglantilaista kangasta 32,5 kyynärää (no 6586 s.48). Kangaslaaduista mainitaan "half eng, stendelst, märsduch ja göclisk (no 6587-88 s.42). Näistä ensin mainitun hinta oli 20 äyriä / kyynärä. Sitä oli saanut mm. linnanmies Simon Olssonin ohella aitanrouva Barbro 8 kyynärää (s.40).

 

Pellavaloukut Nilsiän Piekäälässä ehkä 1920 luvulla. Pellavan tai hampun saaminen kehruukuntoon
vaati monta työvaihetta. Kuvassa pellavankorsia loukutetaan oikein urakalla Nilsiänkylässä. Naisista
Suurin osa on Taskisia. Kuva Juhani Pasaselta Vuotjärvi.



  Vuosi 1589

Vuosi 1589 oli pappien mukaan ainakin Tavisalmen ja Rantasalmen pitäjissä katovuosi "store oår" (no 6599 - 100 s.95 ja s. 82). Kansa oli "köyhää ja kurjaa". Lisäksi vihollisen päivittäiset hyökkäykset, murhat ja poltot tekivät elämisen vaikeaksi. Kansa ei voinut maksaa verojaan. Myös virkavalta kiinnitti asiaan huomiota. Laamanni ja maaherra Klaes Åkesson (Tott) oli antanut kihlakunnan vuodin Arfved Erikssonin (Stålarm) tehdä veroluetteloita, joilla saatiin asukkaille jonkinlaisia helpotuksia veroihin (no 6598 - 99 s.35). Talonpojat olivat tehneet verotusta ja linnaleiriä koskevia valituksia (no 6698 -99 s.27), joita olivat kevättalvella käyneet kuulemassa Arfved Eriksson (Stålarm) ja Arfved Henriksson (Tavast). Valitusten mukaan veronmaksukykyiset talon eivät nyt pystyneet "suuren köyhyyden ja kurjuuden tähden" suoriutumaan kaikista veroistaan (no 6598-99 s.35). He saivat luvan maksaa kaikki veronsa viljana. Näistä talonpojista kihlakunnan vouti oli laatinut luettelon, jossa näkyivät heidän veronsa viljana. Veromaksukyvyttömien tilojen viljelemisestä kerättiin autioveroa useimmiten viljana (no 6599 - 6600 s.97); joskus myös mm. heinänä.

Talonpoikien valituskirjelmä vuonna 1589:
Edellä mainittua valituskirjelmää käsiteltiin Tavisalmen kesäkäräjillä 2. heinäkuuta 1589 (no 6599-6600 s.104). Sen oli kirjannut pitäjän kirkkoherra Lars Eskilsson (Skopa). Talonpoikia käräjillä edustivat mm. Sven Hofvinen, Sigfrid Eriksson Viikso ja Hans Leppänen Leppävirralta. Pohjoisempaa talonpoikien asiamiehet olivat Olof Tofvinen ja Mats Haatainen Maaningalta, Per Lappalainen, Michel Kiiskinen ja Per Rytkönen Pielaveden tienoilta sekä Hans Kurvinen Vieremältä. Talonpoiken köyhyden ja kurjuuden syiksi mainitaan ratsumies - ja muut (apu)verot vuosilta 1587 - 1588. Käräjillä tutkittiin valitusten aiheellisuus. Niiden tuloksena annettiin kuninkaan nimissä talopojille lupa suorittaa näiltä vuosilta kaikki veronsa viljana (s.105). Tähän oikeutettujen talonpoikien veroluettelo Tavisalmelta on kirjattu tileihin vain Pielaveden ja osin Nerkoon alueelta. (s.109). Pahemmalta vihollisen hävitykseltä näyttää säästyneen kaukana lännessä Pielaveden seutu, eräät Maaningan Tavisalmen kartanon läheisyydessä ja Kuopion kylän pohjois - tai länsipuolella sijainneet tilat. Muut Savilahden neljänneksen kymmenyskunnat lienevät edelleen vuoden 1588 tapaan olleet vihollisen hävityksen jäljiltä veronmaksukyvyttömiä eli autioita "ödis alth". Tavisalmen kirkkoherra sai Pien-Savon voudilta Henrik Anderssonilta ruista 1 punnan (5,5 hl) verran kirkon tarpeisiin. Kirkon sanottiin sijaitsevan Venäjän rajalla sekä tulleen usein vihollisen hävittämäksi "förhäriande" (no 6599-6600 s.116). Rantsalmen Korppilan tilan edustajalla Mats Henriksonilla oli edelleen kalastusoikeus Maaningan "Ruokosalmen kalaveteen" Helsingin vouti Anders Korpin Kustaa Vaasalta 13. elokuuta 1556 saaman luvan mukaisesti (s.122).

Vuonna 1589 myös Pien-Savosta koottiin erilaisia ylimääräisiä apuveroja, kuten venemiesten (laivaston) verona joka koko verolta viljaa 2,5 pannia, joka neljänneskunnalta tykistön tarpeisiin 3 hevosta ja 1 lehmä, joka kymmenyskunnalta 8 lammasta, joka verolta Käkisalmen linnaa varten 3 äyriä sekä joka 12 kokoverolta tervaa 1 tynnyri sekä Tukholmaankin joka 24 verolta 1 tynnyri tervaa jne. (no 6598 - 99 s.22). Sota Venäjää vastaan sujui nyt huonosti. Lisä resursseja tarvittiin. Verojen keräämisen teki ongelmalliseksi myös ryöstelevä vihollinen. Vuonna 1586 Kuopion lähellä asunut kymmenysmies Henrik Hiltunen luultavasti Maaningan pohjoispuolelta Onkiveden rannalta oli koonnut kymmenysmies - sekä ratsumies - ja nihtiveroina mm. rahaa 11 mk, ruista 3 pannia ja oravannahkoa 2,5 kiihtelystä (100 kpl). Nämä hän oli menettänyt Ryssien hävityksen yhteydessä "hafva missth i genom Rytzern för sköffling" (no 6576 s.35). Ruotsalaisten hallussa olevan Käkisalmen voutina toiminut Bengt Arfvedsson oli 50 miehen kanssa ajanut "ryösteleviä varasjoukkoja takaa Pielisjärvelle asti " (s.36). Tavisalmen pitäjän kirjurin Päär Johssonin mukaan oli vouti Hindric Andersson antanut rahaa 3 taalaria Viipuriin tykistöhevosien kouluttamista varten. Tykistörenki Michell Tönnesson oli hoitanut Savonlinnan läänissä 3 kk ajan 22 hevosta(no 6599 - 6600 s.119). Tavisalmen nimismiehenä toimi Mats Hyvärinen Kuopion eteläpuolelta Puutossalmelta. Hän oli kuitannut verojaan pitäjästä 16. syyskuuta 1589. Niihin kuului elintarvikkeiden, heinien, olkien ja halkojen ohella 12 päivätyötä (no 6599- 6600 s.117).

Venäjän vastaista rajaa valvoivat talonpojat, joiden päällikkönä "vahtimestarina" Pohjois-Savossa toimi nyt Joan Håkansson. Kuten aikaisemmin todettiin, edellisen vahtimestarin Erik Henderssonin ja ilmeisesti myös talonpoikia Ryssät olivat tappaneet "Ryssen slågh i hiell" syksyllä 1588 (no 6575 s.50 ja no 6598-99 s.28). Myös sotaväen päällikkö Axel Kurjen luutnantti Hans von Oldenburg ratsumiehineen oli mennyt Ryssän rajalle vihollista vastaan (no 6598-99 s.27 ja no 6699-6600 s.118). Savonlinnan muureja vahvistettiin tai korjailtiin, koska siellä kävi 8 muurimestaria tekemässä töitä. Näistä mainittakoon Lasse Pohlsson Tolpainen ja Joan Andersson Kaiponen (no 6694 s.31). Linnassa pistäytyi myös Kainuun nihtejä. Pohjois-Pohjanmaalta tehtiin tähän aikaan hyökkäyksiä pohjoisen Petsamoon ja Vienanmeren suuntaan. Vuoden 1590 lopussa ylikiiminkiläisen Pekka Vesaisen johtamat joukot tuhosivat Petsamon luostarin, mutta Solovetskin luostarilinnoitusta ei syksyllä 1591 pystytty valloittamaan. Sen jälkeen luostarista käsin tehtiin mm. vuonna 1592 tuhoisia kostohyökkäyksiä Oulujärven alueelle, Liminkaan sekä Oulujoen pohjoispuolelle mm. Kiiminkiin. Savonlinnassa vieraili usein myös rantasalmelainen ratsutilallinen Henrik Henriksson Kupiainen sekä myös Abraham Ille, jonka veli Salomon toimi sotaväen päällikönä. Kupiainen oli suorittanut Savossa verojen tarkastusta. Hän oli saanut maaherra Klaes Åkessonilta (Tott) 12. 1. 1589 verovapauden 14 veromarkan tilaan "Pirskala". Jo aikaisemmin vuonna 1583 hänellä oli ilmeisesti samaan tilaan Jören Boyen "vapauskirja". Linnan päällikön Gödick Fincken suosituksen mukaan tämä linnan kirjurinakin toiminut Kupiainen oli hyvä mies "enn godh man" (no 6599- 6600 s.126 ja s.127).

Pohjois-Savoa lähinnä olevissa Rantasalmen Putkilahden ja Rantasalmen kartanoiden tilastoista nähdään vuoden 1589 sadon heikkous (no 6293 - 94 s.9). Ensin mainitussa kartanossa rukiin 2 punnan 1 pannin kylvöstä saatiin satoa noin 9 puntaa, ohran 2 punnan 2 pannin kylvöstä 7 puntaa 3 pannia ja kauran 2 punnan kylvöstä 6 puntaa. Vastaavat lukemat Rantasalmen kartanossa olivat: rukiin 1 punnan kylvöstä 6 puntaa, ohran 1 punnan 5 pannin kylvöstä 5 puntaa 4 pannia ja kauran 3 punnan 2 pannin kylvöstä 3 puntaa sekä papujen 3 kolmaksen (54 litran) kylvöstä 1 panni 3 kolmasta (144 litraa). Kaskista Putkilahdessa saatiin reilun 1 punnan kylvöstä ruista 8 puntaa ja vastaavasti Rantasalmen kartanossa 1 punnasta 1 kolmaksesta 5 puntaa 3 kolmasta. Putkilahden ruiskaski oli tuottanaut jokseenkin tavanomaisen sadon. Ilmoitetut ruismäärät saattoivat kuitenkin olla edellisen vuoden satoa. Pohjoisempana Tavisalmella tulokset lienevät yleensä olleet vielä huonommat. Tosin viljelykset korkeilla mäkiseuduilla säästyivät useimmiten ainakin halloilta. Maaningalla sijaitsevat niityt olivat tuottaneet normaalin heinäsadon (no 6293 - 94 s.3). Ruokovirran niityiltä oli korjattu heinää 19 parmasta (25), Pöljänsalmelta 13 parmasta (ei erotu) sekä Ylettylästä 34 parmasta (32). Suluissa ovat edellisen vuoden heinämäärät.

Pien-Savon vouti Henrik Andersson oli koonnut lokakuun 23. päivän tilityksen mukaan veroina ruista 5 lästiä 2 puntaa, ohraa 10 lästiä 6 puntaa, kauraa 3 lästiä 6 puntaa sekä humaloita 16 leiviskää (no 6293 - 94 s.5). Näiden lisäksi veronmaksukyvyttömiltä tiloilta oli kerätty "autioviljana" ruista noin 6 puntaa, ohraa saman verran ja kauraa 2 puntaa (no 6293 - 94 s.9). Villieläinten nahkat menivät edelleen veroina kruunulle. Vuoden aikana oli saatu 5 haapanäätää "ringa" arvo 20 äyriä / kpl, 2 sutta "kohtuullista" arvo 5 mk / kpl, 2 palokettua arvo 3 mk / kpl, 5 punakettua "passer" 2 mk / kpl, 3 punakettua "ringa" 1 mk / kpl, 2 nuorta punakettua "unga" 6 äyriä / kpl sekä 3 ruskeaa "half" kettua 2 mk / kpl (no 6598-99 s. 23). Kettujen nahkat näyttävät olleen nyt haluttuja.

Vuonna 1589 Pohjois-Savon kalastamot olivat Iisalmen Palantoa lukuunottamatta kaikki käytössä (no 6593 - 94 s.4 - s.5). Riistajärven kalastamon sanottiin sijaitsevan lähellä Venäjän rajaa, mutta Muuruveden kalastamo sijaitsi ainakin yhtä lähellä rajaa. Viimeksi mainittua hävittämään oli kuitenkin karjalaisten hankalampi tulla. Lapinlahden kalastamon laitoksia "ryssät" olivat hävittäneet jo vuonna 1585. Seuraavassa on esitetty vuoden 1589 saalismääriä. Suluissa on esitetty edellisen vuoden tulos: Warkaus lohta 1 1/4 tynnyriä (1 3/4), siika 4 tynnyriä (4), tynnyrikala sama määrä (2), suolattu säyne ja lahna yhdessä 5,4 leiviskää (4), kuivattu hauki 7 leiviskää 6 naulaa (4) sekä kuivattu ahven ja särki 20 leiviskää (16). Wianta siika 3 tynnyriä (3), tynnyrikala 4 tynnyriä (3,5), säyne ja lahna 5 leiviskää (3:16), kuivattu hauki 4 leiviskää (4) sekä ahven ja särki 23 leiviskää (25). Ruokosalmi siika ei erotu (6 tynnyriä), tynnyrikala ei erotu (2), säyne ja lahna ei erotu (4 leiviskää), suolattu hauki 3 leiviskää 10 naulaa (4) sekä ahven ja särki 12,5 leiviskää (22), Muuruvesi siika 0 tynnyriä (2), tynnyrikala 7 tynnyriä (4), säyne ja lahna 4 leiviskää 18 naulaa (2,5), kuivattu hauki 2,5 leiviskää (4) sekä ahven ja särki 13,5 leiviskää (0), Rasvanto tynnyrikala 7 tynnyriä (6), Riistajärvi suolattu hauki 12 leiviskää (10), säyne ja lahna 6 leiviskää (6) sekä ahven ja särki 17 leiviskää (24), Iisalmen Kihlosalmi siika 1 leiviskä (0), tynnyrikala 4,5 tynnyriä (4,5), säyne ja lahna 2 leiviskää (0) sekä kuivattu hauki 3 leiviskää (0), Lapinlahti säyne ja lahna 5 leiviskää (4), kuivattu hauki 5 leiviskää (4) sekä ahven ja särki 3 leiviskää (0), Suurijärvi tynnyrikala 3 tynnyriä (6), kuivattu hauki 1 leiviskä (1) sekä ahven ja särki 5,5 leiviskää (5,5).

Suolakalojen tynnyripainot olivat nyt yleensä 16 leiviskää paitsi tuorekalan, joka oli 12 leiviskää (no 6693 -94 38). Lohi - ja siikatynnyrien painot vuonna 1587 olivat 16 leiviskää (no 6577 s.43) eli 136 kg. Kalojen suolauksesta löytyy hyvä luettelo (no 6693 - 94 s.19). Lohi - tai siikatynnyriin pantiin suolaa 2 leiviskää (12,5 % 16 leiviskäpainon mukaan), tynnyrikalatynnyriin 1 leiviskä (6,25 %), 1 leiviskään kuivakalaa 3 naulaa (15 %). 1 voileiviskä suolattin 1,5 naulalla suolaa (7,5 %).

Linnan kalastusta hoiti 8 varsinaista kalastajaa apunaan 8 renkiä. Kalastajat olivat: Poval Niiranen, Per Toivanen, Anders Kurkinen, Lasse Hyvärinen, Per Toivanen, Anders Laamainen, Kauppi Reponen, Måns Karhunen ja Henrik Nilson (s.23 ja s.27). Venemiehenä souteli Thomas Hukkanen. Kalastajille maksettiin rahapalkkaa 5 markkaan, sarkaa 4 kyynärää, villaa 1 naula ja kenkiä 4 paria ( no 6694 <-s.18). Lisäksi he saivat 12 lampaannahkaa tai 6 lampaan sekä 3 vuohen nahkaa. Palkkaukseen kuului elintarvikkeita: ainakin viljaa, humalaa, suolaa ja myös lihaa.

Vuonna 1589 Rantasalmen latokartanon väkenä mainitaan maitoasioita hoitava Margaret Persdotter, piiat Kirstin Jönsdotter ja Karin Larsdotter. Renkejä olivat Per Polsson Kettunen, Lasse Myckänen (tai Mickonen) sekä Lasse Mortensson. Rantasalmen Putkilahden kartanossa maitohuonetta hoiti Karin Olofsdotter ja piikoina Kirstin Birdvasdotter sekä Elin Mieloinen. Rengit olivat Michell Olsson Kauhanen, Hindrik Korhonen ja Olof Silvennoinen. Piiat saivat sarkaa 11 kyynärää, mutta rengit vain 4 kyynärää. Jokainen sai vuoden aikana 4 paria kenkiä ja 5 lampaannahkaa. Villaa sai maitohuoneen hoitaja 6 naulaa, muuta ei ollenkaan sarkaa. Hän joutui kutomaan vaaatteet itse. Muut palkolliset saivat villaa 1 naulan, josta itse kutomalla olisi saanut sarkaa noin 1,5 kyynärää. Se lienee kuitenkin käytetty sukkiin ja lapasiin ym.


  Vuosi 1590

Vuosi 1590 oli pappien mukaan Pohjois-Savossa taas katovuosi "oår" (no 6609 s.56). Kansa ei pystynyt maksamaan verojaan. Kun nyt virallisesti päättyi vuonna 1583 alkanut välirauha, savolaisten sotarasitus taas kasvoi. Kuninkaan käskystä Käkisalmeen piti lähettää jokaisesta neljänneskunnasta 1 vene, 1 tynnyri tervaa, 10 kyynärää (purje)palttinaa ja 1/2 leiviskää hamppua. Axel Kurjen 95 ratsumiestä oli ollut linnaleirissä. Näille jokaiselle piti maksaa 7 kuukauden palkkana rahaa 7 markkaa, viljaa 7 tynnyriä, heinää 7 parmasta ym. tarvikkeita (no 6607 s.4). Ratsumiehen rahapalkka oli nyt yleisesti 1 markka kuukaudessa. Käkisalmeen piti lähettää ratsumiehiä ja nihtejä. Käkisalmen laivaston päällikölle annettiin 11. huhtikuuta 1590 verotavaroista karhunnahka (5 daler), 7 ristiketun nahkaa (a' 1 daler), 4 punaketun nahkaa (a' 2,5 mk), saukon nahka (3 mk) ja näädän nahka (3 mk). Käkisalmen laivastolle oli lähetetty tervaa 41 tynnyriä ja palttinaa 420 kyynärää (no 6607 s.29). Axel Kurjen 4 ratsumiestä ja Hans Oldenburgin 6 ratsumiestä olivat olleet linnaleirissä 3 kuukautta. Jokainen ratsumies oli ottanut 9 tynnyriä viljaa kuluikseen (no 6607 s.29). Joan Hokansson, Pohjois-Savon ja Venäjän rajalla olevien talonpoikien vahtimestari, oli ottanut vuosipalkoikseen 28 tynnyriä viljaa. Savon sotaväen päällikkö Ambrosius Henriksson oli ollut Savon läänin rajalla vihollista torjumassa. Hän oli ottanut nähtävästi talonpojilta 8. helmikuuta ja 31. joulukuuta 1590 ravinnokseen olutta 1,5 tynnyriä, leipää 2 leiviskää, voita 3 naulaa ym. (no 6607 s.30). Laatokan laivaston päällikkö Peder Henriksson vei Savosta veneitä, tervaa ja purjepalttinaa (no 6607 s.34). Jokaiselta veromarkan tilasta oli kerätty apuverona raahaa 1/2 taalaria (s.40). Laamanni Klaes Åkesson (Tottin) käskystä oli otettu jokaista 2 veromarkkan tilaa kohti apuveroksi lampaannahka ja kenkäpari (no 6607 s.40). Vihollinen oli rajaseudulla polttanut Hans Hirvosen ja tämän veljen talot sekä tappanut 6 henkeä (no 6607 s.39). Joitain kahnauksia talonpoikien kanssa oli sattunut nähtävästi uusien sotamiesten värväyksessä tai linnaleiriasioissa, koska Salomon Ille miehineen oli lähetetty heitä valvomaan "öffver opresingz bönder i Nyslots lähn" (no 6609 s.80). Uusia Olof Perssonin johtamia savolaisia nihtejä lähetettiin työhön Viipuriin marraskuun lopussa 1590 (no 6609 s.87)

Venäläisiä joukkoja oli tunkeutunut Savon lääniin alkuvuodesta 1590. Nämä onnistuttiin lyömään taistelussa. Voittoisia Ambrosius Henrikssonin johtamia joukkoja yöpyi Per Anttosen luona 8. helmikuuta 1590 (no 6609 s.85). Ruotsalaiset joukot savolaisineen olivat hyökänneet Itä-Karjalan Äänisjärven luoteispuolelle sekä sieltä Laatokan itäpuolelle Salmiin, josta palattiin Sortavalan kautta Savoon (Pi s.628). Luultavasti näitä joukkoja palasi Venäjältä "from Tiogz(?) aff Rydzland" vielä seuraavana vuonna. Niiden 12 tykistöhevosta kuljetti tykistörenki Mats Parkkainen. Palaajat yöpyivät Hans Reposen luona 21. helmikuuta 1591 (no 6609 s.89-s.90). Näitä hevosia oli tuotu Savoon jo 21. tammikuuta. Axel Kurjen alainen ratsuväen päällikkö Henrik Mortensson 15 ratsumiehen kanssa olivat tulossa Venäjältä 27. helmikuuta 1591 linnaleiriin Pien-Savoon (no 6609 s.82). Päivää aikaisemmin heitä oli ollut 30 miestä, kun he yöpyivät Poval Vanhasen luona Otavanniemen kestikievarissa. Venäjän suuntaan heitä oli mennyt lokakuussa 1590. Näistä mainittakoon rantasalmelaiset kestikievarin pitäjäjä Eric Qvintus ja suurtilallinen Mats Korp sekä 16 hevosmiestä, jotka olivat Narvaan menossa 1. - 3. lokakuuta (no 6609 s.83). Vihollisen joukot olivat vuonna 1589 tappaneet väkeä ja tuhonneet taloja Puutosmäen kymmenyksessä Kuopion kaakkoispuolella. Tuhoista valittivat "Soisalo talonpojat" Olof Tirronen, Johan Tackoinen, Henrik Pippurinen ja Hans Torvinen Tavisalmen käräjillä 20. tammikuuta 1591. Tapettuja perheenjäseniä heillä oli ainakin 7 (no 6609 s.91-s.92).

  Vuosi 1591

Vuosi 1591 oli Tavisalmen kirkkoherran Thomas Johannin mukaan taas ollut huono vuosi "oår". Kansa oli köyhää eikä pystynyt maksamaan kaikkia papinveroja (no 6616 s.49). Sotaväkeä liikkui paljon Savossa ja nämä tarvitsivat runsaasti vaatetusta, ruokaa, palkkoja ja hevoset rehua. Axel Kurjen alainen savolaisten päällikkö Hans von Oldenburg oli muun sotaväen ohella palannut Liivinmaalta edellisen vuoden puolella. Hän oli jo ehtinyt käydä Venäjän puolella, josta hän tuli 10 ratsumiehen kanssa Puumalaan 25. helmikuuta 1591 (no 6616 s. 67). Savolaisten päällikköllä Ambrosius Henrikssonilla oli kaikkiaan 397 miestä, joista mainitaan pari kertaa erikseen 288 sotamiestä. Nämä ottivat Pien-Savon voudilta Morten Thomassonilta 236 lampaannahkaa ja 256 kenkäparia 1. huhtikuuta 1591 (no 6616 s.67). Ruotsi oli tehnyt sotaretken Suomenlahden eteläpuolelle Liivinmaalle (Pi s.641). Uusia miehiä värvättiin edelleen. Värväri Erik Jacobsson oli ollut Kuopion eteläpuolella Puutossalmella Mats Hyvärisen luona 12. tammikuuta 1591 sekä Varkaudessa Olof Hipsosen luona 18. tammikuuta (no 6609 s.87 - s.88). Loppuvuodesta suunniteltiin sotaretkeä Laatokan taakse Aunukseen sekä toista Klaus Flemingin johdolla Novgorodin suuntaan (Pi s.642). Savolaista sotaväkeä meni Ambrosius Henrikssonin johdolla Käkisalmeen vuoden 1590 lopussa (no 6616 s.69). Morten Boyen majoitusmestari Krister Bertilsson 5 hevosmiehen kanssa palasi Venäjältä 22. marraskuuta 1591 (no 6616 s.69).

Klaus Flemingin alainen päällikkö Olof Okesson oli saanut Pien-Savosta viljaa, jotka hän oli kuitannut kenttäleirissä Venäjällä Nevanlinnan lähellä " i Rytzland wid Nyen" 29. elokuuta 1591 (no 6616 s.70). Ruotsalaiset olivat siis perustaneet jo jonkinlaisen linnoituksen Nevajoen suulle, mutta Pähkinänlinnaa sen alkupäässä Laatokalla ei pystytty valtaamaan. Sitä oli yritetty vallata mm. vuonna 1582 (no 6560 s.75). Savosta värväsi tammikuun lopulla Erik Jakobsson ja Sven Andersson edelleen uusia nihtejä. He yöpyivät Rantasalmella Hartvik Thomasson (Hartikaisen) talossa. Ruotsin puolelta Länsi-Pohjasta kulki sotaväkeä Savon kautta edelleen Venäjälle 1. maaliskuuta 1591 (no 6616 s.73). Linnaleiriin Pohjois-Savoon tulleet Axel Kurjen alainen majoitusmestari Henrik Mortensson ja 10 ratsumiestä yöpyivät Puutossalmella nimismies Mats Hyvärisen luona helmikuussa (no 6616 s.72). Käkisalmen laivaston päällikkö Per Henriksson oli yöpynyt Varkaudessa Olof Hipsosen ja Jacob Venäläisen luona sekä Leppävirralla Sigfrid Viikson luona 24. tammikuuta. Hän oli ollut hakemassa Savossa tehtyjä purjeita ja veneitä Laatokalle nähtävästi hyökkäystarkoituksiin (no 6609 s.94).

Rajan vartiointia pyrkivät Tavisalmella hoitamaan talonpojat päällikkönään Joan Håkansson (no 6616 s. 74). Silti vihollinen pääsi tänäkin vuonna usein yllättämään. Eräs iso vartiopaikka tykkeineen sijaitsi Oriveden pohjoisosassa ehkä Liperin kirkonkylän lounaispuolella Orivirralla. Sen vihollinen yllätti ja tuhosi hiukan myöhemmin. Pohjois-Savoon Liperin suunnalta johtavaa vesitietä vartioitiin Varistaipaleessa ainakin jo vuodesta 1588 alkaen(no 6609 s.92), joka sijaitsee Heinäveden Kermajärven luoteispuolella Varisjärven kohdalla. Varistaipaleella hyökkääjät tulivat Liperistä Ristinkylän ja sieltä Juojärven eteläosan kautta. Varisvettä pitkin vihollinen pääsi Vehmersalmen kautta Etelä-Kallavedelle ja Kuopioon tai vaihtoehtoisesti Vehmersalmen itäpuolitse Riistavedelle ja Muuruveden kalastamolle. Näin tapahtui edellä kerrotun mukaisesti vuonna 1589. Hyökkääjät voivat tulla myös Juojärven luoteisosaan Ohtaansalmelle ja jatkaa Kaaville, Vuotjärvelle ja Lastukosken kautta Nilsiän Syvärille, mutta siellä oli tähän aikaan varsin vähän hävitettävää. Luultavasti Varistaipaleen alueella oli vuonna 1588 vihollinen lyönyt kuoliaaksi vahtitalonpoikien päällikön Erik Hindersson (no 6598-99 s.28). Hänen paikkansa otti em. Joan Hokansson. Erik ja toinen talonpoikien "vahtimestari" Olof Jönsson olivat ottaneet Savonlinnasta 27. heinäkuuta 1588 jyväruutia ja lyijyä rajan valvomiseen, joten vihollinen oli surmannut hänet ilmeisesti syyskesällä samana vuonna (no 6586 s.53). Tiedon "kunskap" kuljettajiksi Savonlinnan ja rajan välille lupautuivat linnan päällikön Gödick Fincken aloitteesta Mäkeläisen veljekset Anders ja Erik ilmeisesti Säämingistä (no 6616 s.72). "Breffvisare" Hartvik Thomasson (Hartikaisen) luona yöpyi myös tykistön hevosia kuljettanut Mons Andersson tammikuussa 1591 (no 6616 s.74). Hartikaisella oli tilaansa ainakin osittainen verovapaus. Rajalle vahtiin olivat menneet myös kihlakunnan sijaisvoutina toiminut Henrik Henriksson Kupiainen, joka oli 18. joulukuuta 1591 saanut linnasta ruutia ja lyijyä samoin kuin Henrik Jespersson 9. elokuuta samana vuonna (no 6610-11 s.52). Myös pohjalaisten nihtien päällikkö Hans Michelsson oli käynyt linnassa samoissa asioissa (no 6610-11 s.53). Savonlinnan tykeillä oli oli hälytetty väkeä kiireisinä aikoina vihollisen hyökkäyksiä torjumaan (no 6610-11 s.53).

  Vuosi 1592

Vuonna 1592 oli Tavisalmella saatu pappien mukaan ilmeisesti "normaalisato". Kuitenkin papinverojen kantamisessa talonpojilta oli edelleen ongelmia. Nämä olivat kärsineet "köyhyydestä ja kurjuudesta". Tavisalmen kirkkoherra Thomas Johanni ei myöskään mainitse vihollisen hävityksiä. Kuitenkin joitain vihollisen joukkoja oli saapunut ilmeisesti Oulujärven suunnalta Savon luoteisosaan Vieremälle, jossa nämä olivat hävittäneet suurella murhaamisella, polttamalla, ryöväämällä ja nylkemällä "the store mordh, brand, röffvande och skinnande" Hans Kurvisen ja Anders Kettusen talot sekä hiukan etelämpää Thomas Tihisen, Pol Joansson - ja Joan Larsson Lappalaisen talot. Nähtävästi toinen metsäsissijoukko oli tullut Nilsiän Tahkovuoren pohjoispuolitse länteen Pajujärven ja Onkiveden rannan alueelle, jossa olivat tuhonneet Per Ruotsalaisen ja Eric Haapiaisen (Haapiaista ei löydy, joten tarkoittanee Erik Ryynästä) tila. Tilojen verotusta ja avustamista käsiteltiin 10. heinäkuuta käräjillä. Hävityksen ajankohdaksi mainitaan kulunut (tai viime) vuosi (no 6621s.76 ja s.110). Metsäsissien toimintaan Pohjois-Savossa kiinnitettiin huomiota mm. vuonna 1594. Ambrosius Henriksson oli määrärry 100 nihdin kanssa Norbottenin rajalle "lyömään metsävarkaat, jotka tekivät hyökkäyksiä Norbottenin sivulla". Päällikkö oli saanut linnasta jyväruutia ja lyijyä 14. huhtikuuta 1594 (no 6629-30 s.51).

Vuoden 1992 tammikuun lopussa venäläiset hyökkäsivät Solovetskin luostarista käsin suurella joukolla Ouluun asti, mutta eivät pystyneet valloittamaan sen linnoitusta. Asutusta tuhottiin laajasti Limangalla ja ehkä vielä myös Oulujärven ympäristöstä löytyi jotain hävitettävää. Vihollisen "ryssän" joukot olivat tehneet hävitysretkiä myös Säämingin alueella. Erään talonpojan tila oli raiskattu, talon väkeä, hevosia ja karjaa oli viety rajan yli. Kuningas Johan III myönsi tilalle verovapauksia (no 6621 s.130). Sotaväkeä oli Savossa edelleeen linnaleirissä. Axel Kurjen majoitusmestari oli yöpynyt 29. helmikuuta 1592 Puutosalmella Kuopion eteläpuolella (no 6621 s.72). Hans von Oldenburg oli 200 hevosmiehen kanssa oli yöpynyt Juvan eteläpuolella Koikkalassa (no 6621 s.73). Magnus Ivarsson miestensä kanssa oli yöpynyt tammikuussa ja helmikuussa usean talonpojan luona Juvalla ja Säämingissä sekä Rantasalmella Nils Pakarisen luona. (no 6621 s.71 -s.72).

Kuitenkin vielä syksyllä 1592 vihollinen hyökkäsi Vienasta käsin Pohjois-Savoon, jolloin Liperin lounaispuolella sijainnut Orisalmen vartiopaikka tuhottiin ja ryöstettiin (Pi s.643). Tästä vahingosta on linnan tileihin kirjattu tieto vasta vuonna 1596. Siinä Ambrosius Henriksson kertoo (no 6642 s.43), kuinka "Ryssät olivat pois ottaneet vuonna 1592, Årisalmessa Ryssän rajalla , sinä aikana, kun hän oli ollut savolaisten nihtien ja talonpoikien kanssa ... , 200 henkeä ... ". Pirisen mukaan nämä oli surmattu tai otettu vangiksi. Lisäksi vihollinen oli saanut saaliikseen 4 rautaista kanuunaa, 4 laivahakapyssyä, slange (tykin) ruutia 6,5 leiviskää, jyväruutia (hakapyssyn) 10 naulaa "skålp", 50 falkonetin luotia, 50 hakapyssyn luotia, falkonetin ja hakapyssyn rassit, 2 falkonetin "sköffler:iä" sekä ruutiarkun.

Kuningas Johan III kuoli marraskuun 17. päivä 1592. Poika Sigismund sai kuninkuuden vuonna 1594. Sigismundin kruunajaistensa kunniaksi ammuttiin Savonlinnassa 2:lla fältslange - , 2:lla 3/4-slange -, 4:llä 1/2-slange- ja 4:llä dubbelfalkonetti tykillä yhteensä 12 laukausta. Tähän kului slangeruutia 3,5 leiviskää (no 6629-30 s.52). Ampumismääräyksen lienee antanut linnan päällikkö Gödick Fincke. Sigismundin arvonimiluettelo oli pitkä. Siihen sisältyivät mm. Puolan kuningas, Suomen ja Inkerinmaan sekä Liettuan suuriruhtinas, Kiovan ja Liivinmaan herra(no 6629-30 s.30). Edeltäjänsä tapaan hän katsoi vielä hallitsevansa Inkerinmaata. Fincken veli Olof oli saanut linnan asevarastosta jyväruutia ja lyijyä jonkin matkansa turvaksi.(no 6629-30 s.51). Pari miestä, joista toinen oli Lars Torstenson, olivat saaneet laamannin kesäkäräjien ja väen värväyksen tähden mukaansa 4 tykkiä. Laamanni oli Morten Boye no 6629-30 (s.51). Myös itse linnan päällikkö oli ottanut Norbottenin kesäkäräjämatkalle 12.10.1596 ilmeisesti Tavisalmelle 2 falkonettia ja niihin 18 lyijyluotia (no 6629-30 s.52).

Rantasalmen - että Rantasalmen Putkilahden kartanoissa Savonlinnan tilikirjan (no 6616a) mukaan oli ollut linnan väkeä 7 henkeä. Näiden muonitukseen oli kumpaankaan kartanoon vuodeksi annettu linnasta:
voita 6 leiviskää, suolaa 6 leiviskää 2 naulaa, kuivakalaa 5 leiviskää, ruista 5 puntaa 3 pannia, ohraa 8 puntaa 1 panni, kauraa 3 puntaa, ohrajauhoja 1 panni 4 kappaa, ryynejä sama määrä, lampaanlihaa 10 ruhoa "krop a' 14 nl", lampaanselkiä 10 (a' 3 nl), tynnyrikalaa 2,5 tynnyriä (a' 16 leiviskää) ja talia 10 naulaa (no 6616a s.13). Lisäksi kummankin kartanon miesväki oli saanut 15 lampaannahkaa (arvo a' 4 äyriä),12 paria kenkiä (a' 1 mk / pari) ja 12 naulaa villaa. Naiset, joita oli ollut 3, olivat saaneet 8 paria kenkiä ja 1 leiviskän 2 naulaa villaa (no 6616a s.22). Maitohuoneen nainen oli suurin kenkien tarvitsija. Seuraavana vuonna hän oli Elin Pohlsdotter ja sai peräti 8 kenkäparia. Linnassa muuna palvelusväkenä tai palvelusväen vaimoina oli ainakin 4 naista: Ingeborg Pehrsdotter, Elin Polsdotter, R Sairatar ja Lamaisen vaimo. He olivat saaneet kukin rahaa 4 mk ja voita 2 leiviskää (no 6616a s.17).

Linnan 8 kalastajaa ja näiden 8 apumiestä (renkejä, kirvesmiehiä ja huonemiehiä) oli saaneet vuodeksi yhteensä ruista ja ohraa 1 lästin kumpaakin, papuja 1 punnan 12 kappaa, 86 lampaantuhoa sekä yhtä monta lampaanselkää, voita 7 leiviskää, suolaa 10 leiviskää ja humalaa 2 leiviskää 8 naulaa (no 6616a s.14). Lisäksi jokainen kalastaja sai rahaa 5 mk ja voita 2 leiviskää (no 6616a s.17). Kalastajat olivat: Pol Niranen, Lasse Hyvönen, Per Auvinen, Anders Lamainen, Kauppi Ropponen, Magnus Karhunen, Nils Huckanen ja Anders Matsson. Lisäksi heille oli annettu jokaiselle villaa 4 naulaa, 4 lampaannahkaa ja 4 paria kenkiä (s.29). Voileiviskän arvo oli 3 mk, ruukiin ja ohran 1 taalari/tynnyri, suolan 3 äyriä/leiviskä, päivätyön 3 äyriä ja kanan 1 äyri (vuoden 1592 verotusarvoja no 6620 s.23) (muun linnaväen palkkatietoja löytyy sivulta 15->).

Linnanväen palkkaan sisältyi rahaa, lampaan - tai vuohennahkoja, villaa ja kenkäpareja. Ruoka kuului "luontaisetuihin". Nihtien rahapalkka oli 5 - 8 taalaria, pyssymiesten 6 - 10 taalaria, kirvesmiesten (3 kpl) 6 mk, muurimestarien (10 kpl) saivat 1/2 vuoden palkaksi 3 mk. Talvella ei työskennelty. Viimeksi mainittuja oli mm. Lasse Ollsson Tolppanen, Pol Kettunen ja Mats Korpehinen. Muurimestarien "päällystön" palkka oli isompi. Staffan Nilsson sai rahaa 8 mk, 7 vuohen- ja 10 lampaannahkaa. Muurimestari Pol puolestaan otti rahaa 6 mk, 3 vuohen - ja 6 lampaannahkaa (no 6616a s.17). Vihollisen hyökkäystä ilmeisesti pelättiin, koska linnan muureja kunnostettiin. Muurimestareita oli siis peräti 10. Heidän töitään johti rakennusmestari Morten (no 6616a s.14). Myös mestari Antonius Viipurista vieraili vuoden aikana linnassa viikon ajan (no 6616a s.26). Myöhemmin hän toimi linnan päällikkö Kihlin aikaan uuden tornin rakennustöissä.

Linnan monesti unohdettuun naisväkeen kuuluivat aitan vastaava Margaretta Andersdotter (6616a s.16 ja s.21 ja tämän apulaiset Elin Pohldotter sekä Elin Michelsdotter. Vastaava emäntä sai rahaa 6 taalaria sekä talia 7 leiviskää, villaa 6 naulaa ja 2 paria kenkiä, Elin Pohlsdotter (leipomo) 4 mk , vuohennahkan ja 8 lampaannahkaa, villaa 4 naulaa ja 4 paria kenkiä. Vastaavasti Elin Michelsdotter (leipomo) sai rahaa 4 mk, 6 lampaannahkaa, villaa 4 naulaa ja 4 paria kenkiä. Piiat Anna Andersdotter ja Karin Simonsdotter saivat mm. villaa 11 naulaa ja kenkiä 4 paria molemmat. Sama palkka oli mallashuoneen naisilla Anna Matsdotterilla ja Kirstin Jönsdotterilla. Sikalan nainen Margaretta Larsdotter sai villaa 11 naulaa ja 4 paria kenkiä kuten myös pesijä Ingeborg Matsdotter (s.21).


  Vuosi 1593

Vuosi 1593: Sato on tänä vuonna ollut lähellä normaalia. Kuitenkin Kuopion kirkkoherra valittaa taas talonpoikien olevan yleisesti "köyhiä ja kurjia" (no 6628-29 s.161). Rantasalmen kirkkoherra kertoo köyhyyden johtuvan sotaväen ruokinnasta sekä vihollisten "ryssien" raiskauksista no 6628-29 (s.143). Maaningan tienoilla niityt olivat tuottaneet heinää enemmän kui edellisenä vuonna. Ylettylässä sitä oli saatu yli 40 % enemmän eli 34 parmasta ja Ruokovirralta peräti 58 % enemmän (no 6692 s.4). Kruununkalastamoissa syyskalastus oli tuottanut hiukan paremmin kuin edellisenä vuonna. Siikamäärät olivat hiukan isommat mm. Warkaudessa, Maaningan Wiannalla ja Ruokosalmella sekä Iisalmen Kihlosalmella. Muuruvedeltä ei siikaa oltu saatu. Ehkä sitä oli suolattu tynnyrikalaksi, jonka määrä oli kasvanut edellisestä vuodesta. Iisalmen Palannolla ei vieläkään uskallettu kalastaa. Kevätkutuisten kalojen saalismäärät oli pysyneet lähes ennalaan. Pieniä vaihteluja löytyi. Esimerkiksi Riistajärvellä suomalaista haukea oli nyt saatu vain 12 leiviskää kun edellisen vuoden saalis oli ollut 19 leiviskää. Kuivatun ahvenen ja sären määrät kuitenkin olivat hiukan isommat kuin edellisenä vuonna. Lapinlahden kalastamossa vm. kalamäärä oli yli kaksinkertaistunut 10 leiviskästä 25 leiviskään (no 6692 s.5).

Pien-Savossa toimi voutina Birger (Biriell) Hansson, joka oli tilittänyt Savonlinnaan mm. ruista 3 lästiä 4 puntaa (n. 220 hl), ohraa 15 lästiä 5 puntaa (yli 1 000 hl), kauraa 3 lästä 8 puntaa (240 hl) ja humalaa 7 leiviskää 11,5 naulaa. Näiden lisäksi tilitykseen kuului autiotilojen veroina ruista 2 lästiä (130 hl), ohraa 11 puntaa (60 hl) ja kauraa 1 lästi (65 hl). Rantasalmen kartanossa rukiin satokerroin oli ollut vajaa 8, koska 1 punnan 3 kolmaksen kylvöstä oli saatu satoa noin 8 puntaa. Ohran sato oli ollut hyvä (n. 17- kertainen). 5 punnan kylvöstä oli saatu 7 lästiä 9 pannia. 2 punnan 2 pannin kaurakylvöstä satoa oli korjattu 10 puntaa 4 pannia, joten sato oli ollut lähes 5-kertainen kylvöön nähden. Rantasalmen Putkilahdessa 8 pannin ruiskylvöstä oli saatu 8 puntaa 3 pannia viljaa, joten satokerroin oli 6,6. Ohran satoisuus oli ollut samaa luokkaa, mutta kauran vajaa 4 - kertainen sekä herneiden ja papujen 5-kertainen (no 6692 s.9->) . Kartanoissa oli tehty kylvöjä peltoihin, kaskiin, sänkeen ja naurismaalle. Peltoihin kylvettiin kaikkia viljeltyjä kasveja mm. hernettä ja papua, kaskeen ja ruissänkeen ruista sekä kauraa naurismaalle (no 6692 s.13).

 

Ohran puintia 1940-luvulla Vuotjärvi Seppälä. Konemies on Jaakko Airaksinen. Viljan kuljetukseen
käytettiin rekeä! Kuva Seppo Pasasen Vuotjärvi.



Kuningas Juhana III kuoltua oli tammikuun lopussa 1593 solmittu Täyssinässä välirauha (Pi s.644). Se ei kuitenkaan lopettanut taisteluja. Viholliselle menetettiin talvella 8 laivahakapyssyä, josta koitui "vaikea vahinko kansalle ja maalle" (no 6692 s.56). Vihollinen tunkeutui tammikuussa suurin joukoin Savoa kohti (Pi s.643). Salomon Ille yhdessä 200 Axel Kurjen ratsumiehen kanssa oli mennyt vihollista vastaan 4. helmikuuta 1593 (no 6627-28 s.49). Linnan päällikön Godick Fincken palvelija Michel Kock vei kirjettä Klaes Flemingin "kenttäleiriin" 6. helmikuuta (no 6627-28 s.51). Se sijaitsi Laatokan länsipuolella Säkkijärvellä, jonne Ambrosius Henriksson ja Salomon Ille miehineen olivat menneet Käkisalmen matkallaan 15. tammikuuta (no 6627-28 s.50). Nyt oli siis sotaväkeä ainakin lähistöllä vihollista torjumassa. Vihollinen ohitti Flemingin leirin hyökkäämällä Karjalankannaksen kautta. Myös Axel Kurjen majoitus(neljännes)mestari Hans von Oldenburg 100 hevosmiehen kanssa oli mennyt vihollista vastaan 14. helmikuuta (no 6627-28 s.49).

Pohjois-Savon talonpoikien päällikkö Joan Håkansson oli edelleen miehineen vahdissa Pohjois - Savossa rajalla (no 6627-28 s.47). Linnaleirissä talonpoikien luona olleiden ratsumiesten vero oli viljaa 3 tynnyriä (5,4 hl) tai rahaa 3 taalaria kuukaudessa hevosta kohti (no 6627-28 s.48). Kesällä tilanne näyttää rauhoittuneen, koska Ambrosius Henriksson miehineen määrättiin linnaleirin jälkeen töihin Viipuriin (no 6627-28 s.58). Savonlinnassa vieraili usein tiedontuojaryssiä sekä - talonpoikia. Myös muurimestarien esimies "mestari Morten" kävi vielä valvomassa töitä (no 6623 s.21-s.30). Pien-Savon tilien mukaan ratsutilojen määrä Rantasalmella kasvoi näinä vuosina. Joidenkin tilojen koko oli melko vaatimaton. Esimerkiksi Jöns Puustinen Heinävedeltä teki ratsumiessopimuksen 4,5 veromarkan eli 1/2 veron tilalta, mistä hänellä oli kuninkaan kirje päiväyksellä 13. lokakuuta 1593 (no 6635-36 s.34). Saman kokoisen ratsutilan sai pari päivää aikaisemmin myös kolkontaipalelainen Rossi Leskinen.


  Vuosi 1594

Vuonna 1594sato oli jokseenkin tavanomainen. Esimerkiksi Rantasalmen Putkilahden kartanossa peltokylvössä 1 punnan ruiskylvöstä saatiin satoa 6 puntaa 4 pannia, 1 punnan 2 pannin ohrakylvöstä 9 puntaa 5 pannia ja 3 punnan 4 pannin kaurakylvöstä 1 lästi 10 puntaa 4 pannia (no 6629-30 s.10). Sato oli kaikissa viljalajeissa noin noin 6-kertainen kylvöön nähden. Pappien tavallisen valituksen mukaan talonpojat olivat edelleen kurjia ja köyhiä (no 6636 s.51).

Maaningan seudun niittyjen tuotot olivat edellisen vuoden tasoa: Ruokovirta 21 parmasta, Pöljänsalmi 12 parmasta ja Ylettylä (Wianta) 32 parmasta (no 6629-30 s.6). Syyskalastus Pohjois-Savossa oli jotenkin epäonnistunut. Wiannolta siikaa oli saatu 1,5 tynnyriä eli puolet edellisen vuoden määrästä ja Ruokosalmelta vain 1/6 edellisen vuoden saaliista eli 1,5 tynnyriä. Kihlosalmelta kuitenkin oli saatu puoli tynnyriä enemmän kuin edellisenä vuonna eli 2 tynnyriä ja Muuruvedeltä 1 tynnyri, kun edellisen vuoden saalis oli mitätön. Wiannolla suolakalojen ja kuivakalojen yhteismäärät olivat pysyneet lähes ennallaan. Tynnyrikalaa oli saatu 4 tynnyriä ja kuivaa haukea 4 leiviskää sekä kuivaa ahventa ja särkeä 26 leiviskää. Ruokovirralla oli suolattu tynnyrikalaa 3,5 tynnyriä, haukea, säynettä ja lahnaa 5 leiviskää, kuivaa haukea 3 leiviskää ja kuivaa ahventa ja särkeä 24 leiviskää. Viimeksi mainittu määrä oli noin kaksinkertainen edellisen vuoden saaliiseen verrattuna. Kihlosalmen kevätkalastus oli epäonnistunut. Tynnyrikalaa oli saatu vain 1 tynnyri, suolattua haukea, säynettä ja lahnaa ei yhtään ja kuivattua haukea 1 leiviskä. Lapinlahden saalismäärät olivat lähes ennallaan: suolattua säynettä ja lahnaa 5 leiviskää, kuivaa haukea 4 leiviskää sekä kuivaa ahventa ja särkeä 26 leiviskää. Palanto ei edelläänkään ollut käytössä. Muuruveden kalastamosta tynnyrikalan saalis oli 7 tynnyriä, suolatun hauen, säyneen ja lahnan 5 leiviskää, kuivatun hauen 3 leiviskää ja kuivatun ahvenen ja sären 26 leiviskää. Viimeksi mainittu luku on lähes kaksinkertainen edelliseen vuoteen nähden. Riistajärven saalismäärät olivat kasvaneet lukuunottamatta suolatun säyneen ja lahnan määrää. Sieltä oli saatu tynnyrikalaa 5 tynnyriä, suolattua säynettä ja lahnaa 6 leiviskää, kuivattua haukea 19 leiviskää ja ahventa ja särkeä 33 leiviskää (no 6629-30 s.6-s.8).

Pien-Savon vouti Birger Hansson oli veroina toimittanut Savonlinnaan Gödick Finckelle ruista 1 lästin 10 puntaa, ohraa 11 lästiä 11 puntaa, kauraa 2 lästiä 11 puntaa ja humalaa 19 leiviskää 6,5 naulaa. Lisäksi autiotilojen veroina linnaan oli viety ruista 14 puntaa 2 pannia, ohraa 10 puntaa, kauraa 19 puntaa ja hernettä sekä papua 3 pannia 3 kolmasta (no 6629-30 s.10). Viljaa oli annettu mm. kuparisäpille palkkioksi 5 kattilan takomisesta sekä myös 20 kannun ostoon (s.15). Hinnoista mainittakoon voitynnyri 12 taalaria ja suola 2 taalaria. Suolaa oli käytetty 1 lohi - tai siikatynnyriin 2 leiviskää, 1 tynnyriin tynnyrikalaa 1 leiviskä ja 1 leiviskään kuivakalaa 3 naulaa (n. 1,3 kg ,siis 15 % painosta), 1 leiviskään voita 2 naulaa (10 %), 1 vuoheen tai lampaaseen 4 naulaa ja sikaan 18 naulaa eli n. 7,7 kg (s.21-s.22).

Pien-Savosta veroina oli saatu mm. 585 lammasta ja 145 vuohta. Talonpojat oli toimittaneet linnaan juhlapyhien riistaksi 20 jänistä ja 50 lintua (no 6629-30 s.23). Johtava muurimestari Morten oli saanut palkakseen 1 mullin. Sudet olivat syöneet 5 pukkia, 11 emolammasta ja 13 vuohta no (no 6629-30 s.25). Eläinten nahkoista oli valmistettu 227 paria kenkiä "enn solede skoor" sekä vahtiturkkien tekoon no 6629-30 (s.26). Nahkoja oli käytetty myös hovimiesten palkkoihin sekä 5 kannun viinamäärän ostoon. Joltain ryssältä oli ostettu 18 kyynärää erikoispalttinaa ja maksettu se 5 vuohennahkalla ja 32 jäniksennahkalla. Eräs tiedontuoja ryssä oli palkittu 8 jäniksennahkalla. Lisäksi nahkoja oli käytetty pergamentin tekoon mm. ikkunoita varten (no 6629-30 s.27). Pien-Savosta oli saatu rautaa 10 leiviskää 7 naulaa (noin 88 kg eli 11,3 litraa). Siitä oli tehty hakoja, nauloja, kirveitä, viikatteita,sirppejä, lapioita, hevosenkenkiä ym. (no 6629-30 s.33- s.34). Lisäksi Pien-Savosta oli tuotu tervaa yli 86 leiviskää, tukkeja 73, lautoja 227 ja veneitä 4. 100 lautaa oli käytetty 1 kavassiveneen tekoon (no 6629-30 s.35-s.36)

Linnassa olivat vuoden aikana vierailleet mm. sotaväen päälliköt Salomon Ille, Hans von Oldenburg ja Ambrosius Henriksson sekä aikaisempi linnankirjuri Henrik Kupiainen Rantasalmelta (s.40->). Linnan naiset harrastivat edelleen kutomista. He olivat tehneet mm. 9 uutta ryijyä, 10 ryssänpeittoa, 12 viittaa ja palttinalakanoita 3,5 paria (no 6629-30 s.42-s.43). Asehuoneen tileissä oli tavanomaisia tykkejä: slange-, falkonetti- ja skerpetiinitykkejä. Hakapyssyistä yleisin oli laivahakapyssy, joita löytyi yhteensä 38. Putkiaseista "rör" mainittakoon uusia "snappe rör" 20 kappaletta (no 6629-30 s.48-s.49). Asevarastosta oli annettu ruutia ja lyijyä mm Salomon Illelle, kihlakunnankirjureille ja Olof Finckelle. Laamanni Morten Boye apulaisineen olivat saaneet peräti "fältslande - " ja 3 "halfslange tykkiä", kun olivat lähteneet pitämään laamanninkäräjiä ja värväämään sotamiehiä. Ambrosius Henriksson 100 miehen kanssa oli mennyt Pohjois-Savon rajalle lyömään metsävaras joukkoja, jotka hyökkäilivät rajan yli ja saanut sitä varten 14. huhtikuuta jyväruutia 3 "skålpia" ja lyijyä 3 naulaa. Itse linnan päällikkö oli myös ottanut samoja tarvikkeita, kun oli mennyt tiedustelemaan ja tarkastamaan Käkisalmen ja Savon linnaläänin rajoja. Vuoden 1593 tammikuun lopussa solmitun välirauhan teon jälkeen valmistauduttiin varsinaisen rauhansopimuksen tekemiseen. Kuten edellä todettiin, Sigismund kruunattiin nyt Ruotsin kuninkaaksi. Kruunajaisten kunniaksi ammuttiin linnassa 12 kunnialaukausta tykeillä. Gödick Fincken kesäkäräjille Pohjois-Savoon "Norbotteniin" lähdön kunniaksi ammuttiin 12. lokakuuta kahdella falkonetilla 18 lyjyluotia. Myös 4 tiedontuojatalonpoikaa saivat turvakseen useita kertoja jyväruutia ja lyijyä (no 6629-30 s.50-s.52).

Linnassa oli vieraillut myös vaikutusvaltaansa kasvattavan Kaarle herttuan mies sekä tiedontuoja ryssiä vuoden toisen kuukauden aikana (no 6630 s.2). Muurimestarien esimiehen mestari Mortenin sukunimeksi paljastuu Falentin "Phalentin" (no 6630-31 s.12). Rantasalmen kartanossa asui kolme palvelusväkeen kuuluvaa naista: Elin Povalsdotter, joka valvoi maitoasioita, Ingeborg Eriksdotter ja Sigred. Nämä saivat tavanomaisesti palkakseen kenkiä ja villaa. Kartanon miehistä mainitaan Lodvick Larsson, Lasse Larsson Karginen ja Per Monsson Kinnuinen. Rantasalmen Putkilahden kartanon palvelusväki oli: Karin Olofdotter, Elin Michelsdotter, Anna, Mats Holopainen, Sigrid Saickonen ja Andes Wenenein (no 6630-31 s.18 -s.19). Tavisalmen pitäjässä asui 289 verotalonpoikaa, 4 lappalaista ja 2 sopimusverollista talonpoikaa, Henrik Hartikainen ja Erik Tofvinen Tavisalmen kartanossa. Kokoveron tiloja oli 120 ja puoliveron 78 sekä veromarkkoja 1118 (no 6635-36 s.4). Pitäjän ainoa ratsutila sijaitsi Siilinjärven Jännevirralla. Sitä isännöi Sigfrid (Henriksson) Hartikainen ja se oli kooltaan 6 veromarkaa (no 6635-36 s.20).

Valtakunnan marski Klaes Fleming oli kuitannut 19. joulukuuta Viipurissa Pien-Savon voudilta Birger Hanssonilta 6 näädän -, 12 punaketun - ja 40 (1 kiihtelyksen) oravannahkaa (no 6636 s.108). Näiden arvoksi tulee sen vuoden hintojen mukaan yhteensä 60 taalaria, mikä vastasi 15 ruistynnyrin hintaa (no 6635-36 s.44-s.45). Normaalisti kaikki villieläinten nahkat toimitettiin Tukholmaan kuninkaan nahkakammariin. Loput villieläinten veronahkat veikin Johan Persson Tukholmaan. Vielä seuraavan vuoden alussa Fleming oli ottanut Savonlinnaan toimitetuista villieläinten nahkoista 6 näädän - ja 6 punaketunnahkaa sekä 4 kiihtelystä oravannahkoja. Nämä hän oli kuitannut Viipurissa 19. tammikuuta 1595. Viimeksi mainittujen nahkojen arvo oli 52 taalaria (no 6635-36 s.47). Flemingin ottamien nahkojen yhteisarvo oli 112 taalaria. Marski nähtävästi harrasti verotavaroilla nahkakauppaa omaksi hyödykseen!

Pien-Savosta vietiin edelleen Käkisalmen linnoitukseen elintarvikkeita, nahkoja sekä tervaa 1 tynnyri ja hamppua 2 leiviskää Laatokan laivaston tarpeisiin (no 6636 s.108). Ratsumiesten päälliköt tai itse ratsumiehet kuittasivat vielä linnaleiriverojaan. Esimerkiksi ratsumiehet Lass Hansson ja Mats Larssson olivat ottaneet 3 kuukauden saataviaan edellinen 13. elokuuta ja jälkimmäinen 8 syykuuta 1594 (no 6636 s.107). Ambrosius Henriksson nihteineen oli menossa Käkisalmeen ja kuittasi elintarvikkeita Puumalassa Mats Liimataiselta 2. tammikuuta. Hans von Oldenburg oli sydäntalvella liikkunut 20 ratsumiehen kanssa Rantasalmella, jossa hän oli ottanut nimismies Michel Bakariselta 10. helmikuuta elintarvikkeita. Tämän luona oli yöpynyt edellisenä vuonna myös Laatokan laivaston eräs päällikkö Per Möller 18. maaliskuuta 1593 (no 6636 s.110). Vuoden lopulla oli Oldenburg ollut komennuksella Kainuussa, josta palatessaan hän oli yöpynyt 10 ratsumiehen kanssa Kuopion eteläpuolella Puutossalmella nimismies Mats Hyvärisen luona. Seuraava yö oli vietetty Leppävirralla nyt 12 ratsumiehen kanssa Sigfrid Wiikson kievarissa. Sieltä matka oli jatkunut Warkauteen Olof Hipsosen taloon. Seurueen sanottiin koostuvan 14 hovimiehestä. (no 6636 s.114-s.115). Bengt Hansson oli laamanni Moterten Boyen valtuuksen käynyt värväämässä 24. helmikuuta uusia sotamiehiä Pielavedellä, jossa hän oli yöpynyt kymmenysmies Pol Rytkösen luona (no 6636 s.116). Talosta oli otettu mm. olutta 1 tynnyri, leipää 3 leiviskää, lihaa 2 leiviskää, voita 1 naula, suolakalaa 1/2 leiviskää, 2 kynttilää. Pohjois-Savon talonpoikaisjoukojen vahtimestari ja päällikkö Johan Håkansson oli kuitannut Pien-Savon voudilta elintarvikeita 21. toukokuuta (no 6636 s.116). Myös ratsumies Hans Hansson meni Ryssän rajalle suojelemaan ja vahtiin, jota varten hän otti elintarvikkeita 16. helmikuuta (no 6636 s.47).

Kuopion kirkkoherralla Thomas Johannilla oli ongelmia. Hän oli kuitannut 6. toukokuuta veroina ruista 4 pannia, läskiä 2 leiviskää, hamppua 1 leiviskän, tynnyrikalaa (pundfisk) 1,5 leiviskää ja kuivakalaa 2 leiviskää. Lisäksi vouti Birger Hansson oli toimittanut hänelle kirkon tarpeisiin ohraa 1 punnan. Samalla kirkkoherra kertoo, kuinka ryssät olivat polttaneet kirkon, joka piti rakentaa. Hän ei mainitse, oliko poltto tapahtunut edellisenä talvena tai aikaisemmin! Tavisalmen käräjiä 11. lokakuuta oli istunut kihlakunnan tuomari Arfved Erikssson (Stålarmin) puolesta Eskell Olsson. Paikalla olivat olleet myös linnan päällikkö Gödick Fincke ja Pien-Savon vouti Birger Hansson. Poval Hansson Tackinen Jännevirran - Pieksän alueelta tuomittiin sakkoihin, koska oli lyönyt mustelmia Per Sieckiseen. Jälkimmäinen lienee asunut Siilinjärven Kevättömän - Pöljän alueella. Sama mies oli käynyt kaskeamassa Hans Heiskasen ulkopalstalla, josta hänet tuomittiin 40 mk sakkoon. Mies tiedetiin kuitenkin köyhäksi, joten sakot alennettiin 6 markkaan. Veronhuojennuksista selviää, että Tackisen talo oli palanut. Myös Jöns Tervonen oli lyönyt mustelmia Anders Niiraseen. Karttulan alueella Lasse Karttusen hevonen oli karannut naapurin Lasse Kilkaisen ruishalmeeseen. Vahingoista määrättiin 3 mk sakko (no 6636 s.83-s.84).


2.9.2   Täyssinän rauhan rajankäynnistä


  Vuosi 1595

Vuonna 1595 sato oli myös jokseenkin tavanomainen. Esimerkiksi Rantasalmen kartanossa 3 pannin 3 kolmaksen peltokylvöstä oli saatu 3 punnan 4 pannin sato eli sato oli 6-kertainen kylvöön nähden. 2 punnan ohrakylvöstä oli viljaa saatu 17 puntaa, joten satokerroin oli hiukan yli 8. 2 punnan 2 pannin kylvöstä kauraa satoa saatiin 6 puntaa 4 pannia eli hiukan yli 7- kertaisesti. Ruista oli kylvetty kaskeen 5 pannia 2 kolmasta, josta viljaa tuli 6 puntaa 4 pannia nytkin hiukan yli 7 - kertaisesti kylvöön nähden. Rukiin 5 pannin sänkikylvöstä oli puitu 5 puntaa 4 pannia, jossa satokerroin oli vajaa 7. Rantasalmen Putkilahden kartanosta mainittakoon naurismaan 2 pannin kaurakylvö, josta kauraa saatiin 2 puntaa 5 pannia, jossa satokerroin oli 8,6 eli kartanoiden kylvöistä paras (no 6637 s.9->). Maaningan seudun niityt olivat tuottaneet heinää jokseenkin samat määrät kuin edellisenä vuotena. Ruokovirralta oli korjattu heinää 23 parmasta, Pöljänsalmelta 10 parmasta ja Ylettylästä 31 parmasta (no 6637 s.4).

Linnan kalastamoissa Warkaudessa lohi ja siikamäärät olivat samat kuin edellisenä vuonna eli kumpiakin 2,5 tynnyriä. Suolatun hauen, säyneen ja lahnan saalis oli noussut 6 leiviskästä 10 leiviskään ja kuivatun ahvenen ja sären 22 leiviskästä 33 leiviskään. Wiannalla suurempi poikkeus edellisen vuoden saaliseen oli tapahtunut vain siian kohdalla. Se oli kasvanut 1,5 tynnyristä 3 tynnyriin. Ruokosalmella siikasaalis oli kasvanut 1,5 tynnyristä 4 tynnyriin. Muiden kalojen saaliit olivat pysyneet lähes ennallaan. Tervon Rasvannolla oli tynnyrikalaa suolattu 13 tynnyriä, kun edellisen vuoden tulos oli 8 tynnyriä. Muuruveden siikasaalis oli pysynyt 1 tynnyrissä, tynnyrikalan pienentynyt 7 tynnyristä 2 tynnyriin, suolatun säyneen ja lahnan saalis kaksinkertaistunut 8 tynnyriin. Haukisaalista ei oltu otettu. Riistajärven kalastamossa kuivatun ahvenen ja sären saalis oli pudonnut 38 leiviskästä 12 leiviskään ja suomalaisen hauen 19 leiviskästä 10 leiviskään. Kihlosalmen siikasaalis oli pienentynyt neljäsosaan eli 1/2 tynnyriin. Lapinlahdella suolatun hauen, lahnan ja säyneen yhteismäärä oli kasvanut 5 leiviskästä 8 leiviskään. Suomalaisen hauen saalis oli pudonnut puoleen eli 2 leiviskään sekä ahvenen ja sären 26 leiviskästä 22 leiviskään. Palannolla ei vieläkään kalastettu (no 6637 s.4->)

Pien-Savon vouti Birger Hansson oli toimittanut veroina Savonlinnaan ruista 1 lästin 11 puntaa, ohraa vain 4 puntaa, kauraa 9 puntaa 4 pannia sekä hernettä ja papua 1 panni 2 kolmasta. Lisäksi hän toimitti apuverona ruista 6 puntaa, ohraa 10 puntaa ja humaloita 4 leiviskää (no 6637 s.9). Pien - Savoon kuuluivat Sääminki, Rantasalmi ja Tavisalmi. Apuverona rajankäyntiin Pien-Savosta oli kerätty tynnyrilihaa 23 leiviskää, ahventa ja särkeä 1 leiviskä ja voita 4 leiviskää 2 naulaa. Tavallisina veroina linnaan vietiin voita 61 leiviskää tynnyrilihaa 28 leiviskää, haukea 3 kipuntaa, ahventa ja särkeä 3 kipuntaa 12 leiviskää sekä tynnyrikalaa 109, 5 leiviskää. Pien-Savon kartanoiden 75 lehmää olivat vuoden aikana tuottaneet voita 147 leiviskää 17 naulaa eli lehmää kohti hiukan yli 2 leiviskää (no 6637 s.16->).

Rajankäyntiä varten ja linnan tarpeisiin oli ostettu Wiipurista Herman Bröyeriltä viiniä 1 åhmi (150 l), joka oli maksettu 4:llä 12 leiviskän voitynnyrillä. Voitynnyrin hinta oli 12 taalaria (no 6637 s.18). Samoin rajankäyntiä varten oli ostettu nahkoilla 18 kyynärää erikoiskangasta. Hinnaksi oli tullut 73 taalaria (no 6637 s.25). Kangas lienee käytetty kavassiveneiden tai telttojen "vuoraamiseen". Linnasta oli otettu kavassiveneiden lippuja varten snidell-kangasta 10,5 kyynärää (no 6637 s.44). Näin ainakin ruotsalaiset rajavaltuutetut voivat seilata Etelä-Saimalla tai Puruvedellä liput uljaasti liehuen. Venäläisiä rajavaltuutetuista oli linnassa käynyt 6 pajaria, joilla oli 6 apumiestä (no 6637 s.39). Savonlinnassa olivat vierailleet mm. Klaes (Hermansson) Fleming, sotaväen päällikkö Axel Kurki, rajakomission jäsen Arfved Hindersson (Tawast) ja Kaarle herttuan 2 miestä (no 6637 s. 38). Arfved Hinderssonin rajankäyntiin lähdön kunniaksi ammuttiin linnan tykeillä kaksi kertaa. Rajankäynnin yhteydessä paukuteltiin 4 falkonetilla ja 6 mick-hakapyssyllä, kun oltiin tekemisissä venäläisten kanssa (no 6637 s.50). Näin tapahtumalle pyrittiin järjestämään juhlavat puitteet. Savon sotaväen päällikköt Ambrosius Henriksson ja Hans von Oldenburg olivat saaneet Savonlinnasta rajankäyntiä varten ruutia ja lyijyä ; ensin mainittu 18. elokuuta ja 26. syyskuuta ja jälkimmäinen 10. elokuuta 1595. Silloin rajaa käytiin mm. etelän suunnalta Kaavin Ohtaansalmen kautta Pisanmäelle asti. Sieltä palattiin toisiin rajatehtäviin ilmeisesti syyskuun 10. päivän tienoilla.


  Rajankävijät Pisalla noin 9. - 10. syyskuuta 1595

25-vuotisen sodan lopettanut rauha solmittiin Täyssinässä 18. toukokuuta 1595 Ruotsin ja Venäjän välille. Rajankäynti etelästä päin Pisalle saatiin tutkittua niin, että rajakirja sen osalta voitiin kirjoittaa lokakuun 19. päivänä (Pi s. 646). Vielä 12. syyskuuta 1595 Somertaipaleesta Pisanmäelle rajaa etelän suunnalta katsomassa rajaa "till att bese Råren emillan Somertaipale och Piisamäki" Ambrosius Henriksson ja majoitusmestari Hans von Oldenburg sekä 23 miestä olivat olleet Kuopion eteläpuolella Puutossalmella Matti Hyvärisen kestikievarissa. Sen jälkeen 13.9. 1595 nämä samat rajantarkastusmiehet miehet sekä Nils Eriksson olivat ottaneet elintarvikkeita Sigfred I Wick:in luota eli luultavasti Leppävirralla Sigfrid Wiikson talossa (no 6641 s.94). Puutossalmelle he olivat tulleet koillisesta Pisan suunnalta, koska 10. 9. 1595 luultavasti samat 23 ratsumiestä sekä nihtiä , Ambrosius Henriksson ja Hans von Oldenburg olivat ottaneet leipää 2 leiviskää, lampaan, voita 3 naulaa, suolakalaa 2 leiviskää ja olutta 1 tynnyrin Kuopion koillispuolelta Siilinjärven Jännevirran Hartikkalasta Sigfrid Hartikaiselta, aikaisemmin mainitun Tavisalmen nimismiehen Hartvik Anderssonin jälkeläiseltä. Somertaipale sijaitsee Liperin kirkonkylän länsipuolella. Venäläiset rajavaltuutetut kieltäytyivät jatkamasta rajankäyntiä Pisalta pohjoiseen päin, ennen kuin saisivat ohjeita ylemmiltä tahoilta. Toisaalta talvi oli tulossa ja Pisalta pohjoiseen matalat järvet ja joet saattoivat jäätyä ainakin heikkoon jäähän minä yönä hyvänsä. Tämä olisi huomattavasti vaikeuttanut rajankäyntiä. Miehet olisivat tarvinneet talvivaatteita ja veneiden lisäksi suksia. Niitä heillä tuskin oli mukana kun he tulivat etelämpää Somertaipaleen suunnalta.

 

Pisalta pohjoiseen Ala-Siikajärvelle 1960-luvulla kolmiomittaustornista nähtynä. Vuonna 1596 rajankulku
sovittiin edessä näkyvän Valkeisen järven yli Kypäräisen vasemmalle puolelle Ala-Siikajärvelle. Siitä raja
jatkui järven pohjoispäähän laskevan Keyritynjoen (Puntinjoen) suuhun ja jokea pitkin Rautavaaran
Keyrityn järven Rajasaareen. Rajankulku oli kuitenkin usein kiistanalainen. 1600 - ja 1700 - luvuilla rajan
itäpuolen asukkaat väittivät rajan kulkevan Pisan kalliossa olevan nuolen suuntaisesti suoraan
Keyritynjärven Rajasaaren. Rajan länsipuolen maita hallitsevan kuopiolaisen Niuvanniemen ja
Savisaaren tilan asukkaat väittivät rajan jopa kulkevan kuvan Siikajärvestä Ala - Luostanjärveen ja
Luostanjokeen asti. Kummankaan osapuolen vaatimukset eivät toteutuneet. Nykyisin Pisalla on näkötorni.



Kuten professori Pirinen toteaa, rajaa käyviä talonpoikia ilmeisesti lähinnä Kerimäen ja Säämingin alueilta vieraili Savonlinnassa esittämässä näkemyksiään rajan kulusta. Heitä saattoi olla samalla kerralla jopa 10 kpl ja he voivat viipyä linnassa 2 - 10 päivää (no 6638 s.10-s.11). Puumalan alueella Hans von Oldenburg oli rajatehtävissä yöpynyt Mats Liimataisen luona jo 13. 2. 1595, siis ennen kuin rauhansopimus tehtiin. Pirisen mukaan Savonlinnan päällikkö Gödick Fincke raivautti rajalinjoja jo etukäteen. Rajankäyjien aseisiin oli annettu 26.9.1595 jyväruutia ja lyijyä (no 6638 s.49). Tekstistä ei selviä, missä nämä rajankävijät olivat liikkuneet. Vielä muutama päivä rajakirjan allekirjoituksen jälkeen 23.10. 1595 oli Nils Eriksson oli Puumalan alueella ollut raja-asioissa (no 6641 s.96). Myös Ambrosius Henriksson 50 savolaista nihtiä mukanaan oli käynyt Puutossalmella 15. joulukuuta 1595 (no 6649 s.76), mutta hän oli menossa Käkisalmeen. Suuremmat "herrat" eivät vaivautuneet korpitaipaleille. He liikkuivat vain Saimaan, Puruveden ja Oriveden alueilla suurissa kankaalla vuoratuissa kavassiveneissä hyvin syöden ja viinejä naukkaillen.

Edellä mainittu Sigfrid Hartikainen toimi lautamiehenä ja myös ratsutilallisenä vuodesta 1592 alkaen. Hän varusti miehen ja hevosen "valtakunnan vihollista vastaan". Hänen talonsa oli palanut ja hän joutui anomaan siihen vedoten kuninkaalta veronhuojennuksia. Palossa lienee tuhoutunut muun omaisuuden ohella myös Hartikaisten maakirjat. Sigfrid oli saanut 12.10. vuonna 1593 kuninkaalta verovapauden 6 veromarkan tilalleen linnaleiristä eli vieraan sotaväen ylläpidosta. Rajantarkastajat olivat ilmeisesti saapuneet Hartikkalaan suoraan Pisan tienoilta, jossa työ nähtävästi oli keskeytynyt. Hartikaiset olivat vallanneet maita ehkä jo 1560-luvun lopulla Pisan läheltä Lastukosken länsirannalta, jonne ulottui myös warkautelaisen Anders O. Luttisen palsta "Nilsiälaxi" (aneki n:o 1582). Nämä maat eivät kuitenkaan jatkuneet Venäjän rajalle asti, paitsi osa Vuotjärven Hipanniemeä. Hartikaiset riitelivät itselleen vuosina 1606-1607 Luttisten maita Syvärinjärven rannalla sekä Hipanniemeltä vedoten vanhoihin rajamerkkeihin (Pi s.196).


 

Pisalta etelään Vuotjärvelle Kaavin suuntaan. Kaaville matkaa tulee noin 27 km. Vuotjärvessä raja
kulki keskellä näkyvän Iso-Kumpusen saaren vasemmalta puolelta ja siten siitä hiukan vasemmalle
kahden pienen saaren Kaksosten välistä lähes suoraan Vuotjärven Kellolahteen. Hipanniemi
oikealla jää kuvan ulkopuolelle.



 

Kaavin suunnalta Pienen Karkeisen kupeelta Pisalle. Raja kulki tummana näkyvien Kaksosten välistä
Se jatkui Marjosaaren ja Kurosen välistä. Vinkinsaarien tienoilla se kääntyi koilliseen Levälahden pohjaan
ja jatkui siitä suoraan Pisalle. Levälahdesta lähtien Pisan etelärinteille asti ulottuvat maat sai vuonna
1600 rajankävijä Johan Larsson Skopa. Rajan eteläpuoliset maat Hirvisaaren ja Karkeisen välisestä
salmesta alkaen otti haltuunsa vuonna 1638 Anders Larsson Pasanen. Hänen tilansa jatkui
Lastukosken kautta Syvärin Kumpuniemeen (Kumpusaareen) asti. Valtakunnan raja oli vuonna 1617
Stolbovan rauhassa siirtynyt kauas itään.



Rajankäynti Savon itärajalla oli jopa vaarallista työtä. Tuoreessa muistissa oli, kuinka karjalaiset apunaan kasakoita tuhosivat Orisalmella Liperin kohdalla savolaisten vartiopaikan (Pi s. 643). Ilmeisesti Pohjois-Savon joukkojen johtaja Ambrosius Henriksson on kirjauttanut vuoden 1596 Savonlinnan tilikirjaan (no 6642 s.43), kuinka "Ryssät olivat pois ottaneet vuonna 1592, Årisalmessa Ryssän rajalla , sinä aikana, kun hän oli ollut savolaisten nihtien ja talonpoikien kanssa ... , 200 henkeä ... ". Pirisen mukaan nämä oli surmattu tai otettu vangiksi. Lisäksi vihollinen oli saanut saaliikseen 4 rautaista kanuunaa, 4 laivahakapyssyä, slange (tykin) ruutia 6,5 leiviskää, jyväruutia (hakapyssyn) 10 naulaa "skålp", 50 falkonetin luotia, 50 hakapyssyn luotia, falkonetin ja hakapyssyn rassit, 2 falkonetin "sköffler:iä" sekä ruutiarkun. Eräässä toisessa kahakassa oli menetetty 11 sotamiestä ja 14 talonpoikaa. Tähän aikaan Savonlinnassa useimmat tykit ja myös jotkut hakapyssyt olivat varustetut pyörillä. Tykin ammuksina käytettiin nyt myös rautahauleja, joita löytyi 2 kipuntaa 8 leiviskää; siis useita satoja kiloja.

Rajankäyjillä näyttää olleen mukana ampuma-aseita, todennäköisesti useimmiten hakapyssyjä. Hans von Oldenburg oli saanut linnasta 10. elokuuta 1595 jyväruutia 15 naulaa ia ja lyijyä 1 leiviskän. Hän oli silloin menossa seurueineen Somertaipaleen suunnalta, siis jostain Parikkalan korkeudelta, pohjoisemmaksi Pisaa kohti. (no 6638 s.49). Ambrosius Henrikssonille 11. elokuuta vuonna 1595 (no 6638 s.49) annettu jyväruutia ja lyijyä. Edellisten lisäksi rajankävijöiden päällikkö Arfved Hindersson (Tawast) sekä Kauppi Barckonen, viimeksi mainitun mukana oli 28 henkilöä, olivat saaneet ilmeisesti vuonna 1595 jyväruutia tai tykkejä. Ensin mainittu oli ottanut kolmenlaisia slangetykkejä: fältslage- . 3/4 slange - ja 1/2 slange tykkejä sekä niihin ruutia ja luoteja (no 6638 s.50). Kun oltiin tekemisissä ryssien kanssa otettiin tavallisesti mukaan aseita sekä niihin ruutia ja lyijyä (no 6638 s.50). Näiden lisäksi linnasta oli saatu mm. hakapyssyä sekä niihin ruutia ja lyijyä. Myös kavassiveneillä matkustajilla sekä joillakin talonpojilla oli aseita mukanaan. Vihollisuudet eivät näytä päättyneen kovin nopeasti. Lisäksi itärajan tuntumassa saattoi liikkua metsärosvoja, jotka eivät pelänneet jumalaa eikä helvettiä. Karjalassa suuressa osassa Laatokan ympäristössä sekä etelämpänä Inkerinmaalla lukuisat sotaretket olivat tehneet järjestysvallan heikoksi. Pohjoisempana Lieksan koillispuolella Repolan ja Roukkulan seuduilta löytyi järjestäytyneitä karjalaisjoukkoja. Itärajan tuntumassa saattoi liikkua myös kasakoita.

  Vuosi 1596

Kainuun rajankäynnin edellä Oldenburg oli saanut Oriveden matkaa varten 7. Feb 1596 jyväruutia 2 naulaa ja lyijyä 4 naulaa. Aikaisemmin Puruvedellä venäläisten kanssa rajaa käydessään hänellä oli ollut mukanaan hakapyssyjen lisäksi myös tykki, jota varten oli saatu 9 falkonetin luotia sekä tykin slangeruutia 1 leiviskä 4 naulaa (no 6642 s.43). Myös Ambrosius Henriksson oli saanut jyväruutia 26. Feb 1596 rajankäyntiin Kainuussa (no 6642 s.42). Hän oli pistäytynyt vuonna 1596 20 miehen kanssa Maaningalla Olof Halosen talossa (no 6649 s.72) ja ottanut ravinnoksi leipää 3 leiviskää, olutta 1,5 tynnyriä, jäniksiä 2, lintuja 3, papuja 3 kappaa, kalaa 1/2 leiviskää ja voita 4 naulaa. Päiväystä ei ole merkitty. Kevättalvella vuonna 1596 Oldenburg ja Tavinsalmen talonpoikajoukkojen johtaja papinpoika Johan Larsson Skopa kävivät rajaa Pisanmäeltä pohjoiseen. Jossain vaiheessa miehiä oli ollut tässä työssä 50 kpl (no 6649 s.28). Viimein vuonna 1597 venäläinen pajari kulki rajakirjeitä mukaan Savon kautta Turkuun (no 6655 s.34, s.35). Vielä 8.3.1598 Johan Larsson oli käynyt rajan tutkinnassa nähtävästi Pisan pohjoispuolella (no 6649 s.13). Kevättalvi näyttää olleen parasta liikkumisaikaa maastossa.

Talvella 1596 Pohjois-Savossa liikkuneiden rajankävijöiden kulusta Pisalta pohjoiseen sekä Kainuuseen
löytyy elintarvikkeiden ottojen perusteella seuraavia merkintöjä:
I Meno Kainuuseen
1. Puuttossalmi Hyvölä nimismies Mats Hyvärinen helmikuun 20. päivä tai sen jälkeen (päiväys 2_. 2. ei erotu) Hans von Oldenburg ja 12 miestä. Elintarvikkeita sekä paloviinaa Oldenburgille itselleen matkaevääksi pari kannua. Hän oli siis lähdössä rajankäyntiin. Puutossalmi löytyy Kuopion eteläpuolelta.
2. Pielavesi Pohl Rytkönen (ehkä kirkonkylän eteläpuolella) 23. Feb 1596 Hans von Oldenburg ja 6 hevosmiestä yöpyneet. Menossa "drogh" Kainuuseen
Samalle päivälle Oldenburg oli kirjattu Leppävirralle Sigfrid Viikson luokse, mutta hän oli "war opå Råågången", joten tässä saattaa olla maaliskuu (no 6649 s.77)!
3. Maaninka Halola Olof Halonen 26. Feb 1596 Hans von Oldenburg ja Johan Larsson Skopa pestissä rajankäyntiin Kainuuseen (no 6649 s.77)
Tästä ilmeisesti Johan Larsson Skopa lähti eri matkaa käymään rajaa Pisan pohjoispuolella.
Samana päivänä Ambrosius Henriksson oli vastaanottanut Savonlinnasta hakapyssyihin ruutia ja lyijyä (no 6643 s.37)
4a. Pielavesi (Kolemala ehkä kirkonkylän pohjoispuolella) Morten Kolemainen 27. Feb 1596 Hans von Oldenburg menossa "drogh" Kainuuseen
4b. Pielavesi 27. Feb 1596 Sigfrid (sukunimi ei erotu; saattaa olla Sigfrid Kuronen Kurolanlahdesta)
5. Pielavesi (ehkä Rytky) Per Pohlsson Rytkönen 27. Feb 1796 Hans von Oldenburg menossa "drogh" Kainuuseen.
6. Iisalmi (luultavasti Haapajärvi) Wisa Partanen 28. Feb 1596 Hans von Oldenburg menossa "drogh" Kainuuseen
7. Sonkajärvi Kaarakkala H. Kaarakainen 29. Feb 1596 Hans von Oldenburg menossa "drogh" Kainuuseen
8. Vieremä Hans Kurvinen 1. Marti 1596 Hans von Oldenburg yöpynyt, oli rajankäynti pestissä Kainuuseen "städder war till Kainuus .."
9. Maaninka Tuovilanlahti Erik ja Olof Tuovinen 4. Marti 1596 Hans von Oldenburg. Palasiko Oldenburg pohjoisesta takaisin vai oliko kyseessä päiväysvirhe?

Tuoviset tunsivat raja-aluetta hyvin. Heidän maitaan löytyi mm. Laakajärven eteläpäästä "Laachjoen eteläpää" (aneki no 1778) . Ehkä heiltä johti talvitie viljan, heinän ja olkien hakemista varten juuri raja-alueen lähelle. Tuovisten ja myöhemmin heidän yhtiömiestensä Riekkisten maita sijaitsi mm. Tiilikkajärvestä luoteeseen Keinosenjärven eteläpäässä, sen itäpuolella Kotjonjärven alueella ja luultavasti Sonkajärven koillispuolella sijaitseva Palomäki (v. 1693 Iisalmen kesäkäräjät s. 514). Kartan mukaan nimi Tuovinen löytyy Mikkelinmäen itäpuolelta ja Riekkinen Mikkelinmäestä lounaaseen Ylä-Härkinjären rannalta.

Vuoden 1653 Iisalmen kesäkäräjien mukaan Michel Tuovinen osakkaansa Mats Ketun kanssa omisti Haajasenjärven itäpuolta ja Laannientä, muut Tuoviset ja Riekkinen Haajasen luoteispuolta, Viitamäkeä ja Vehmasmäkeä. Myös Kaarakaisten anekiin (no 1750) perustuvat palstat "Haajaisenjärven pohjoispää ja Mickelinlammin eteläpää" sijaitsivat raja-alueella Laakajärven eteläpuolella, viimeksi mainittu Haajaistenjärven ja Luomaisen väliltä. Samat palstat löytyvät myös Iisalmen Koljosten anekista (no 1748). Tarkistuksen yhteydessä nämä ilmeisesti jäivät Kaarakaisen anekiin perustuviksi maiksi. Koljosen maita näyttää kartan mukaan olleen mm. Haajaistenjärven länsipuolella ja Kaarakaisten Sälevänjärven pohjoispäässä. Rajaseudun maita omistivat mm. Nissiset, Huttuset ja Rautaparrat yhdessä Oinosten kanssa (aneki 1749). Erityisesti Huttusten (aneki 1745) sekä myös Pielaveden Utriaisten sekä Rautapartojen ja Oinosten palstoja sijaitsi Laakajärven kahden puolen tai sen pohjoispuolella. Utriaiset omistivat vielä vuonna 1654 maita Laakajärven koillispuolelta (tk Kajaani). Oinoseen liittyy ilmeisesti Oinasjärven nimi Sälevän pohjoispuolella. Eskel Oinonen osakkaansa Rautaparran hallitsivat mm. Laakajärven pohjoispäätä ja Viinijärven maata Sotkamon eteläpuolelta (aneki no 1749). Vuonna 1654 Olof Nissinen osakkaineen omisti palstan Luotoisenjoen varrelta Sälevältä, jossa maita löytyi myös Huttusten maakirjasta (kk Iisalmi).

Oldenburg lienee käynyt em. Pielaveden Pohl Rytkösen luona hankkimassa tietoja Utriaisten ja Oinosten rajamaista. Utriaisia asui Pielaveden eteläpuolella. Heidän maitaan löytyi ainakin hiukan myöhemmin Laakajärven alueelta, Talvivaaralta ja sen länsipuolelta Savonjärveltä, Talvivaaran eteläpuolelta Hiidenmäeltä, Kolmisopelta Sotkamon Jormasjärven länsipuolelta sekä Kivijärveltä aivan Karjalan Maanselänlammen kupeelta (Habermanin maakirja 1620-luvun alkupuoli). Nissisten maihin kuului mm. Rotimojärven koillispuolelta "pohjoispuoli Petäjäsjärveä", Kolmisoppi samalta alueelta sekä Rahajärven joelta Rotimojärven luoteispuolelta. Oikeuden pöytäkirjojen mukaan myös pielaveteläisillä Erik Larsson ja Henrik Rytkösellä sekä Powell ja Staffan Niskasella oli ollut intressejä rajaseudun maihin. He olivat käyneet luultavasti vuonna 1603 polttamassa rantasalmelaisten Jöns Luttisen ja Lasse Pirisen metsää Nilsiänkylän maalla ja Syvärinjärven itäpuolella (ka no 6703 s.99). Pohjois-Savon asukkaiden maita sijaitsi todella kaukana heidän asuinpaikoistaan ja hajallaan Pohjanmaan - ja Venäjän vastaisen raja-alueen etelä - ja länsipuolella. Näiden maiden Venäjän vastaisen rajan kulun suostui selvittämään Pohjanmaan rajakomitea (Pi s.650). Venäjän puolella asuvat karjalaiset eivät näytä juuri ollenkaan jättäneen merkkejä Savon pohjoisosan nimistöön. He eivät nähtävästi liikkuneet siellä lainkaan ja olivat hyvin vähän kosketuksissa siellä käyvien savolaisten erämiesten kanssa.

II Paluu Kainuusta
10. Vieremä Hans Kurvinen 15. Marti 1596 Hans von Oldenburg tuli Rossijärveltä (Ruotsinjärveltä) "jag kom tillbaka från Rossi jerfvi" .
11. Maaninka Tuovilanlahti Michel Tuovinen 18. Marti 1596 Hans von Oldenburg tuli Kainuusta
12. Maaninka Halola Olof Polsson Halonen 19. Marti 1596 Hans von Oldenburg tulossa Kainuusta
13. Kuopio Keinälä Hemming Keinänen 20. Marti 1596 Hans von Oldenburg tulossa Kainuusta
Oldenburg miehineen viipyi ilmeisesti muutaman päivän Kuopiossa.
14. Puutossalmi Hyvölä (kestikievari) Mats Hyvärinen 24. Marti 1596 Hans von Oldenburg ja 12 miestä tulossa Kainuusta
15. Varkaus (kestikievari) Olof Hipsonen 25. Marti 1596 Hans von Oldenburg ja 50 miestä tuli rajankäynnistä Suurelta Pisanmäeltä "ifrån stor Pissamäki" (no 6649 s.77)

Edellisten lisäksi löytyvät merkinnät käynneistä Halolassa ja Tuovilanlahdessa vuonna 1596, mutta päiväykset eivät erotu! Olof Halosen luona Oldenburgilla oli mukanaan 20 miestä. Edellä olevien tietojen perusteella todella tulee vaikutelma, että Hans von Oldenburg itse vieraili selvittämässä rajankulkua sellaisten talonpoikien luona, joilla oli maita rajaseudulla! Olof Tuovinen oli myös Tavisalmen kartanon vuokraaja, mutta rajankäyjien käynnistä kartanossa ei mainita. Ehkä sen kunnossa olevissa rakennuksissa oli sotaväkeä. Kuten aikaisemmin mainittiin, kartanon vuokramiesten asuinpaikaksi oli kirjattu näihin aikoihin Leveesalmi. Tämä lienee ollut sama kuin Mustavirta tai sen leveämpi osa. Useimmista taloista löytyi leivän, lihan, voin, suolan ja kalan lisäksi myös olutta ja jäniksiä sekä hevosille ohraa tai kauraa ja heinää. Olkea otettiin useita kupoja melkein joka talosta ja sitä nähtävästi käytettiin makuualustana yövyttäessä aitoissa tai teltoissa sekä hevosen rehuna. Asiakirjoista ei näy, maksettiinko nämä elintarvikkeet. Kulku suunnattiin ilmeisesti varakkaiden talojen kautta. Suurin osa Pohjois-Savon tiloista oli tähän aikaan vihollisen hävityksen tai linnaleirin seurauksena autiomanttaalien maksajia (no 6641 v. 1595 s.17 ->). Savon historian mukaan (Pi s. 650) rajakirjat päivättiin 25. 3. 1596 Rajasuolla, joka sijaitsi Sotkamon itäpuolella nykyisellä Suomen itärajalla.

 

Pisan rajamerkkejä vuodelta 1595 / 9.8.2009 PP. Kirjaimet "S R S" tarkoittanevat silloista Ruotsin
kuningas Sigismundia "Sigismundus Rex aff Swerige". Kalliosta löytyy myös eräs nuolikuvio, joka osoittaa
Rautavaaran Keyritynjärven kaakkoispäässä olevaa Rajasaarta kohti.



Rajankäynti aloitettiin Suomensuon koillispuolelta Kuhmon latvavesiltä Ruotsinjärveltä (Rossijärveltä) ja jatkettiin etelämmäksi Pisalle asti. Rossijärvellä olivat Venäjän edustajan ohella Pohjanmaan rajavaltuutettu Sven Bagge sekä Savosta Hans von Oldenburg ja Johan Larsson Skopa. Viimeksi mainittu ja venäläisten edustaja lähtivät kumpikin 11 apumiestä mukanaan merkitsemään tähän korpimaastoon rajapaikkoja Suomensuolta Pisalle. Näin syntyivät mm. Rautavaaran Tiilikanjärven kivessä säilyneet rajamerkit. Tiilikanjärven ja Pisan välillä rajamerkit hakattiin Rautavaaran Keyritynjärven Rajasaaren kiveen. Suomensuo sijaitsee vajaa 10 km "Nurmeksen" Maanselänlammen pohjoispuolella. Edellä olevista tiedoista ei selviä, merkittiinkö tämä rajaosuus ennen rajakirjojen kirjoittamista vai vasta sen jälkeen. Kuten edeltä nähdään, Oldenburg oli jo palannut Ruotsinjärveltä Pohjois-Savoon 15. maaliskuuta. Hän oli 25. 3. 1596 Varkaudessa, joten hänellä ei vielä silloin ollut rajakirjettä. Ehkä se kirjoitettiinkin vasta Varkaudessa. Rajaa tarkastettiin Täyssinän rauhan jälkeen monta kertaa. Esimerkiksi Hans von Oldenburg oli käynyt rajankäynnissä Pisan ja Venäjän rajan tienoilla "emellan Nyslott till Biisameki och Rydze grentzen" 19.3. 1596, 10.7. 1597 ja 17.3.1598 (no 6654-55 s.32).


2.9.3   Nuijasodasta

Nuijasodan levottomuudet alkoivat Pohjanmaalla jo alkuvuodesta 1596. Sen aikaisista tapahtumista Savossa on Savon historiassa laaja kuvaus (Pi s.662->). Tässä esityksessä käytetään pääosin Voudintilien tietoja. Vakavimmat yhteenotot talonpoikien ja sotilaiden välillä tapahtuivat Suur-Savossa, jossa tapettiin useita satoja talonpoikia. Laajat alueet kuten Joroisten seutu autioitui lähes kokonaan. Tavinsalmen seudulle levottomuudet levisivät lähinnä Pohjanmaan suunnalta. Rautalammin puolelta saapui kapinaan yllyttäjiä. Pirisen mukaan Tavinsalmen kartanosta käsin autiotutkintaa tekevä linnanmies Joan Pakarinen otettiin nuijamiesten toimesta kiinni ja hänet tappoi eräs tallirenki (Pi s.675). Kartanoon koottua kruununviljaa ryöstettiin. Pitäjässä ryhdyttiin veronkantolakkoon Suur-Savon kapinoitsijoiden tukemiseksi.

Millaista oli sotilaiden linnaleirin verorasitus talonpojille? Joroisista ja Juvalta löytyy vuodelta 1591 seuraavia tietoja (kts no 6614 a vuosi1591!):
Joroisissa ratsumies Mats Björn oli kantanut talonpojilta veroa 2 hevosta ja miestä varten ruista 1,5 pannia, maltaita 1,5 tynnyriä, lihaa yli 1,5 leiviskää, suolakalaa 12 naulaa, kapakalaa 1,5 leiviskää, papuja 3 kolmasta, ohraa 3 kolmasta, voita 9 naulaa, humalaa 9 naulaa, suolaa 9 naulaa, talia 6 naulaa, kauraa 2 tynnyriä 4 kolmasta, heinää 1,5 parmasta, olkea 2 kupoa, rahaa 3 markkaa sänkyvaatteita varten. Lisäksi oli ryövätty pitkä reki "lång slede"ja muutakin tavaraa. Kyllä miehillä riitti olutta juotavaksi. Lisäksi he saivat nukkua sängyssä oikein sänkyvaatteiden välissä.

Joroisissa Jöran Hartviksson oli liikkunut peräti 6 ratsumiehen kanssa veron kannossa. Ruista oli mennyt 5 pannia ja ohraa 4 tynnyriä. Muutama lammaskin oli päätynyt ravinnoksi. Tyns Bleckesin 4 ratsumiestä oli majaillut Joroisissa kuukauden ajan. Elintarvikkeiden lisäksi taas oli kelvannut pitkäreki ja 25 syltä köyttä. Ratsumies Jöran Jonsson oli väkivalloin ryövännyt lakanan "lakan".

Joroisten kautta olivat kulkeneet elintarvikkeita ja muuta tavaraa ottamassa myös Oluff Andersson 2 hevosella ja Jacob Matssonin 3 hevosmiestä. Mäkioksen kymmenyksessä verottamassa oli kulkenut 2 ratsumiestä. Johtajaksi oli mainittu Erik Ollsson Liinaharja. Ilmeisesti Erikin sukulainen Per Liinaharja oli Joroisten Järvikansan vakituinen talonpoika. Ratsumiehet olivat kantaneet veroina ruista 4 kolmasta ja 1 kapan, maltaita 5 kolmasta 1 kapan eli reilun pannin verran, lihaa 15 naulaa eli lähes 2 leiviskää, voita 3 naulaa, mikä on noin 1,3 kg. Lisäksi veroiksi oli kelvannut kalaa, suolaa, kauraa, heinää, olkea ja rahaakin 18 markkaa. Tällä rahasummalla olisi saanut 18 tynnyriä eli noin 32 hehtolitraa rukiita.

Veronkantoa linnaleiriä varten alettiin vastustaa. Tätä veroa keräsivät sotilaiden itsensä lisäksi mm. kymmenysmiehet. Juvan Ollikkalassa Nils Leskinen löi ratsumies Mats Matssonin käsiin haavoja ja Nilsin renkikin huitoi ratsumiestä seipäällä. Thomas Halph oli puolestaan lyönyt Nils Leskistä kepillä ja erästä Lauri Puthkoista solmuköydellä "knytt reffwan". Talonpojat olivat lyöneet kymmenysmiehen vaimoa ja rikkoneet tämän aitasta 2 ovea. He olivat ottaneet takaisin 8 tynnyriä erilaista veroviljaa ja 12 parmasta eli noin 600 kg heinää. Talonpojat olivat ottaneet kymmenysmiehen aitasta myös sotilaiden veroksi kerätyt 2 leipätynnyriä. Talonpoikien ja sotilaiden välit kiristyivat vuoden 1596 lopussa Nuijasodaksi (no 6614a s.21 - s.33).


Mahdollisesta kapinan leviämisestä Tavisalmelle oli Savonlinnassa tietoa ainakin jo tammikuun alussa vuonna 1597. Per Povalsson Juusten Juustilasta oli ratsumiesjoukon kanssa 16. tammikuuta 1597 menossa Mikkelin Savilahteen. Sieltä piti karkoittaa varasjoukot "fördrifve tiuffver hoper", jotka olivat tulleet Kainuusta ja Pohjanmaalta tekemään autioiksi ja hävittämään kaikki kuninkaan (Sigismundin) sotaväki; ratsumiehet ja nihdit. Mukaansa Per Povalsson oli saanut linnasta jyväruutia 5 naulaa ja lyijyä 5 naulaa (no 6650-51 s.35). Hän oli lähtenyt Käkisalmesta mukanaan 30 miestä (no 6651 s.36). Nähtävästi 7. helmikuuta Savonlinnan päällikkö Gödick Fincke oli suoraan syyttänyt Rantasalmen ja Tavisalmen kapinoivia talonpoikia rahvaan sekä kuninkaan (Sigismundin) sotaväen ryöstöistä ja talojen raiskauksista "röfvad och sköflade almogen och k. M. Krigsfolk". Näitä taltuttamaan hän oli lähettänyt linnanmiehen Simon Olssonin ja 50 sotilasta. Nämä olivat saaneet mukaansa linnasta runsaasti elintarvikkeita helmikuun 7., 12. ja 15. päivä 1597 (no 6654 -55 s.31). Simon Olsson itse oli 7. helmikuuta 1597 ollut 3 päivää Pielavedellä Per Rytkösen talossa mukanaan 3 miestä. Rytkösten talot sijaitsivat Rautalammin pitäjän rajan läheisyydessä. Hänen tehtävänään oli ollut tarkastaa ja etsiä niitä kapinallisia talonpoikia, jotka olivat nostattaneet sekä Rautalammilta että Tavisalmelta väkeä Savonlinnan läänin asukkaita vastaan. Rytkyltä hän oli ottanut ravinnoksi leipää 3 leiviskää, lihaa ja läskiä 5 leiviskää, kuivakalaa 1 leiviskän, papuja 3 kolmasta, suolakalaa 1 leiviskän, kauraa 3 tynnyriä , heinää 4 parmasta ja olkea 2 kupoa; siis melkoinen määrä yhdestä talosta! (no 6655-56 s.80).

Mikkeliin saapuneelle piispallista sukua olevalle Per Povalsson Juustenille tuli pian tämän jälkeen ikävä jälkimaine. Hän tapatti 23. tammikuuta 1597 Mikkelin pappilan tienoilla antautuneet yli 200 nuijamiestä. (Pi s.672). Näille oli antautumisneuvotteluissa luvattu hengen säästö. Hän oli muutenkin varsinainen valtion rahojen väärinkäyttäjä. Kun Stålarm oli käskenyt Juustenin rajankäyntiin Saimaan tienoille tammikuun alussa 1599, oli hän ottanut linnasta rahaa 7 markkaa ja maltaita 3,5 tynnyriä. Juusten olikin käynyt rajalla 5. helmikuuta siman ja viinin voimalla (no 6655 s.39)

Sotaväkeä lähetettiin "rauhoittamaan" levottomia talonpoikia. Eräs Rautalammin puolelta saapunut kapinan johtaja oli myös Staffan Niskanen (Pi s.665), joka oli kotoisin Pielaveden länsirannalta Jylhän tienoilta. Suurin osa tämän sukua asui Savon puolella Pielavedellä ja nykyisinkin mm. Vieremällä (hiihtäjä Iivo Niskanen). Suku oli varsin varakas. Vuonna 1590 Lauri Niskasella oli talossaan 3 renkiä, joista hän maksoi renkiveroa 3 mk (no 6609 s.118: Voudintileistä löytyvien tietojen mukaan Savonlinnan apupäällikkö Simon Olsson mukanaan 40 nihtiä oli Gödick Fincken käskystä mennyt Tavisalmen pitäjään. Hänen tehtävänään oli etsiä ja ahdistella niitä kapinallisia talonpoikia, jotka kapinan tässä pitäjässä olivat aiheuttaneet, sekä vapauttaa heidät, niin että he kuninkaallisen Majesteetin (Sigismundin) nimissä "åpo K. M. wegne" voisivat takaisin saapua koteihinsa, jotka he petollisten tietojen perusteella olivat jättäneet. Simon Ollsson mainitsee, että 3 heidän luokseen uloslähetettyä oli ollut Per Tolvasen luona Säämingin tienoilla. Nämä olivat ottaneet Tolvalasta leipää 4,5 leiviskää, ohraa 2 tynnyriä, herneitä 2 kolmasta, suolaa 6 naulaa, suolakalaa 3 leiviskää, kauraa 5 tynnyriä ja heiniä 2 parmasta. Päiväys oli 15. helmikuuta 1597. Kapinasta luopujat luvattiin siis kuninkaan nimissä armahtaa (no 6655 s.85 ja s.31).

Jo 3 päivää aikaisemmin Simon Ollsson oli ollut yhtä sovinnollinen. Silloinkin hänet oli Gödrick Finke lähettänyt Tavisalmen pitäjään kohtaaman ja ahdistamaan kapinoivien talonpoikien johtajia "principall", jotka tässä pitäjässä olivat levottomuuksia lietsoneet sekä julistaa näille vihaa ja rangaistusta sekä saattaa nämä kuninkaallisen majesteetin armoihin ja takaisin pitäjän talonpojiksi. Näin jokainen voisi tulla takaisin kotiinsa, josta he jonkin syyn takia olivat paenneet. Simon oli silloin yöpynyt sekä tulo - että paluumatkan välisen ajan seurueensa kanssa Kuopion kylässä Hemming Keinosen talossa, josta olivat ottaneet elatuksekseen olutta 1,5 tynnyriä, leipää 5 leiviskää, herneitä 2 kolmasta, keittojauhoja 1/2 pannia, lihaa ja läskiä 3 leiviskää, voita 9 naulaa, kuivakalaa 4 leiviskää, suolaa 5 naulaa, suolakalaa 2 leiviskää sekä hevosten rehuksi ohraa 4 tynnyriä ja heiniä 8 parmasta. Päiväys oli 12. helmikuuta 1597 (no 6655 s.85). Ravinnossa näkyy viljan ja kalan suuri osuus. Hemming oli kylän ilmeisesti varakkain talonpoika. Ihmetystä herättää, ettei Simon Olsson majoittunut pappilaan!

Savolaiset joukot menivät maaliskuun lopulla 1597 Pohjanmaalle marski Klaes Eriksson Flemingin avuksi. Tämä oli jo kukistanut 24. helmikuuta pohjalaiset nuijamiesten pääjoukon Ilmajoella. Hans von Oldenburg miehineen oli yöpynyt 17.3.1597 Leppävirralla Sigfrid Wiikson luona. Hänen ja 12 hevosmiehen piti seurata linnan apulaispäällikköä aatelismies Salomon Illeä Pohjanmaalle. Samana päivänä Savolaisten joukkojen päällikkö Ambrosius Henriksson 10 hevosmiehen kanssa oli yöpynyt Rantasalmella (no 6655 s.88). Samoissa puuhissa oli ollut myös ratsumies Thomas Låcke 21.3. (no 6655 s.84). Ambrosius Henriksson ja joitakin sotilaita oli yöpynyt 24.3. 1597 Lasse Ollsson Sormusen ruokittavana; siis Kuopionniemen kymmenyksessä (myöhemmin Vemasmäen kymmenyksessä) Kuopion etelä tai itäpuolella. Hän oli palaamassa Pohjanmaalta ja vetosi marski Klaes Flemingin käskyyn (no 6655 s.86). Seuraavana päivänä hän yöpyi Leppävirralla Sigfrid Wiikson luona (no 6655 -56 s. 82). Joku tämän vänrikeistä Erik Andersson oli ollut myös Pohjanmaan retkellä ja yöpyi samoilla tienoilla ja samana päivänä Per Laitisen talossa. Salomon Illen sotilaille ja ratsumiehille oli luovutettu linnasta 12.9.1597 leipää, kauraa, olutta ja muita elintarvikkeita (no 6654-55 s.32). Sama mies oli yöpynyt Sigfrid Wiikson luona myös 14.9.1597

Suomen johtomiehiin kuuluva Arfved Tawast oli käynyt Savonlinnassa 23.4.1597 nähtävästi neuvottelemassa uudesta tilanteessa (no 6655 s.89). Klaes Fleming oli yllättäen kuollut. Vielä vuoden 1597 lopussa ja 1598 alussa Hans von Oldenburg ja Salomon Ille olivat yöpyneet sotilaidensa kanssa "Norbottenisssa" eli ilmeisesti Tavisalmen länsiosissa talonpoikien ruokittavina (no 6661 - 62 s.37 ja s.38). Sigismundia kannattavat Suomen johtohenkilöt suunnittelivat myös Pohjois-Pohjanmaan valtaamista Kaarle-Herttuan tukijoilta. Eräs Pohjanmaan retki oli tehty maaliskuussa 1598. Sinne oli lähetetty Salomon Ille miehineen vaatimaan Oulun linnoituksen antautumista. Hän oli kuitannut Norbotenissa elintarvikkeita mm. leipää 16 leiviskää, lihaa 7 leiviskää, olutta 3 tynnyriä, voita, suolaa, suolakalaa, papuja, 3 jänistä, 2 lintua, 1 kannun paloviinaa sekä hevosten rehua 14. -, 15. - ja 16. maaliskuuta 1598 (no 6661- 62 s.37). Mennessään hän mm. oli yöpynyt 17.3.1598 Leppävirralla Sigfrid Wiikson talossa (no 6655-56 s.83). Lisäksi Ille oli yöpynyt "Kainuun matkallaan" Rantasalmella Per Perssonin luona 16. päivä sekä päivää aikaisemmin Per Olsson Tolvasen luona 25 miestä mukanaan luultavasti Leppävirran seudulla (no 6662-63 s.103). Hänet mainitaan kuitenkin yöpyneen 15. maaliskuuta 1598 Puutossalmen kestikievarissa Mats Hyvärisen luona mukanaan 10 henkeä. Matkan tarkoitus oli Oulun linnoituksen haltuun ottaminen. Tätä varten tarvittiin miehille runsaasti energiaa. Hyvärilässä sitä oli tankattu 1 tynnyrillä olutta, 4 tynnyrillä leipää, 4 naulalla voita, 2 leiviskällä suolakalaa, 1 kolmaksella papuja. Hevoset olivat saaneet 1 tynnyrin kauraa, 1 parmaksen heinää ja 6 kupoa olkea. Pohjanmaan retkelle oli määrätty myös Hans von Oldenburg Aksel Kurjen majoitusmestari. Hän oli yöpynyt Sigfrid Wiikson luona yhtä aikaa Salomon Illen kanssa 17. (18.) 3.1598 seuranaan 12 miestä (no 6655-56 s.84). Oldenburg oli ollut Norbottenissa ainakin 15. -, 16. - ja 18. maaliskuuta 1598 sekä vielä saman vuoden lopussa. Hän oli sieltä kuitannut elintarvikeita ja rehua (no 6661 - 62 s.38). 16. maaliskuuta Oldenburg oli yöpynyt Säämingin puolella Lars Ingisen kestikievarissa. Samalla mainitaan matkan suuntana olleen Pohjanmaa (no 6661- 62 s.91). Retki oli ollut tulokseton.

Nuijasodan aikainen Viikin vapaaherra, Valtakunnan marski ja Suomen käskynhaltija Klaes Eriksson Fleming kuoli huhtikuun 12.-13. päivä 1597. Sen jälkeen kuningas Sigismund nimitti Suomen käskynhaltijaksi Arved Eriksson Stålarmin. Tämä antoi sotaväen ylipäällikyyden Aksel Kurjelle. Savo oli kuningasmielisten johtajien hallinnassa, kun Pohjanmaa oli Sigismundin vastustajan herttua Kaarlen kannattajien hallussa. Kuningasmielinen johto joutui pitämään silmällä Savon luoteiskulmaa Rautalammin ja Pohjanmaan suuntaan. Se suunnitteli vielä vuonna 1599 herttuan tukialueen valtaamista, mutta siitä luovuttiin (Pi s.691). Savonlinnasta oli jo otettu runsaasti aseita, ruutia ja ammuksia suunniteltua retkeä varten (mm no 6664-65 s.39 ja s.41->). Suur-Savosta Pohjois-Savon ja Pohjanmaan retkelle lähteille oli otettu elintarvikkeita 8.3. - ja 12. 3. 1599 sekä ehkä jo paluumatkalle 10.4. 1599 (no 6665-66 s.45-s.46 ja s.42). Kuitenkin Ambrosius Henriksson savolaisen vastahakoisen sotaväen avulla hyökkäsi Pohjanmaan puolelle maaliskuun lopussa. Hän näyttää olleen pohjalaisten ryöstelijä vailla vertaa (Pi s.692). Vuonna 1598 jaettiin asukkaille "ryssiltä saatua" rajamaata. Tässä tehtävässä oli toiminut Pien-Savon vouti Bengt Hansson mukanaan 3 miestä (no 6661 - 62 s.37). Lisäksi rajankäynnin panttina pidetyn Käkisalmen linnoituksen luovuttaminen "vihollisille" oli vielä kesken. Sen luovutus tapahtui 3. syyskuuta samana vuonna (Ka s.199). Ambrosius Henriksson 200 piensavolaisen nihtinsä kanssa oli mennyt 30. huhtikuuta 1597 vahtimaan linnoitusta vihollisen ryssän tähden "till att wachta befestningen för fienden Rydzen" (no 6655 s.88). Käkisalmen lähellä oleviin pogostoihin mm. Sakkolaan oli jo siirtynyt talonpoikia rajan länsipuolelta ainakin Etelä-Savosta. Ne jäivät nyt vielä pariksi vuosikymmeneksi Venäjän alamaisiksi.

Savolaisen retkikunnan matka Pohjanmaalle keväällä 1599 näyttää varsin erikoiselta (Pi s.691). Retken päällikkö Ambrosius Henriksson oli kuitannut Stålarmin käskyyn vedoten Savonlinnasta aseita, ruutia ja ammuksia (no 6664-65 s.42). Erään kuittauksen hän oli tehnyt Kalajoen pitäjässä Haapajärvellä 29. Marti 1599! Sitä ennen mies 22. 3. Pohjanmaan matkallaan poikennut Varkaudessa Hipsolaan (no 6663 - 64 s.41). Hänellä mainitaan olleen 4 yksinkertaista falkonettia "enkel falkonetter" sekä 4 kenttäkanuunaa "känur", tykin slangeruutia 1 leiviskä ja 4 falkonetin luotia. Ilmeisesti hän ammuskeli siellä tykeillään koemielessä sotaväen iloksi tai halusi pelotella kapinamielisiä talonpoikia. Toisella kertaa Ambrosius Henriksson oli luultavasti Kuopion itäpuolella Ritoniemellä "Ritoholm i norreboten", jossa pamauteltiin 2:lla yksinkertaisella falkonetilla kerran ja 4 falkonetilla toisen kerran. Samalla mainitaan slangeruutia 1 leiviskä 2 naulaa ja niiden lyijyluoteja 2 kpl sekä falkonetin rautaluoteja 8 kpl. Ritosaari sijaitsee Kerimäellä, muuta sotaväki ei liene sinne heti kääntynyt. Sen jälkeen sotaväki oli ollut jo Pohjanmaan puolella Haapajärvellä leirissä. Nyt oli ilmeisesti ammuttu 2 yksinkertaisella falkonetilla käyttäen slangeruutia 5 naulaa (reilu 2 kg) ja niiden rautaluoteja 2 kpl. Lisäksi oli kokeiltu kuparista puolislange "halfslange" tykkiä. Se oli varustettu alustalla "låda". Ruutia oli käytetty 6 naulaa sekä 1 rautaluoti. Edellisten ohella mainitaan kaksoisfalkonetin "dubbel falkonect" rautaluoti. Slangeruutia oli käytetty 2 leiviskää 12 naulaa!? Retken aikana päällikkö oli kuitenkin ehtinyt "täyttää taskunsa ryöstösaaliilla". Näin hänestä sanottiin.

Salomon Ille oli määrätty "ylöskirjaamaan" syksyllä 1597 kuninkaallista sotaväkeä, joka oli koottu sekä Savonlinnan - että Hämeenlinnan läänien nihdeistä, knaapeista ja tavallisista talonpojista. Sotaväen värväämisen sanottiin liittyvän kuningas Sigismundin saapumiseen valtakuntaan "emot Hög. Kon. Mattz lyckelig ankomst hiit i Riiket" (no 6655-56 s.83). Tämän suuntainen viesti löytyi myös kirjeestä, joka oli saatu Arfved Stålarmilta. Kirjeen näyttäjä "breffviiser" oli eräs Ambrosius Henricsson vänrikki Erik Andersson, jonka luona Ille yöpyi 10 hengen seurueen kanssa Rantasalmella, josta otetut elintarvikkeet oli kuitattu 2. syyskuuta 1597 (no 6655 s.83). Erik Andessonilla oli joku kuninkaan tai hänen valtuutamansa antama asiakirja. Linnan tileissä vuonna 1597 (mm. no 6654 -55 s. 32 ja s.33) kerrotaan Ambrosius Henricssonin kokoaman sotaväen siirtelystä: ensin Viipuriin, sitten Turkuun ja lopuksi Flemingin avuksi Pohjanmaalle vuoden 1597 helmikuussa ja maaliskuun lopulla. Edellä mainitun Salomon Illen sotaväen; ratsumiestien, nihtien ja talonpoikien värväämisen sanottiin myös tapahtuneen kuninkaan saapumisen nimissä "till K. M. Lyckelige Ankomst i Riiket". Ille oli kuitannut tätä varten elintarvikkeita 2. syyskuuta 1597 ja myös 1598 (no 6654-55 s.32). Myös Ambrosius Henriksson oli ottanut vuonna 1597 joukkojensa verosaatavia kuninkaan onnellisen kotiinsaapumisen nimissä "och sedan emot wår allernådig Konung lyckelig hemkomst hit i Riket till Sverige" (no 6655-56 s.80).

Suomen ylin johto toivoi kuningas Sigismundin saapumista. Ehkä he arvioivat näin säilyttävänsä laajemmat toimintavaltuudet syrjäisessä Suomessa. Käskynhaltija Stålarmilla oli kuninkaalta saatu valtuutus mm. myöntää tilojen verovapauksia Sigismundin valtakuntaan tai kotiin tuloon asti "H. K. M. Lyckelige Ankomst". Kun hän antoi maaliskuun alussa 1598 lukuisten Savon ratsumiesten tiloille verovapauksia, niin ne saattoivat olla voimassa kuninkaan saapumiseen asti (no 6680-81 s.112->)! Edellä mainitussa kirjeessä kuninkaan saapumiseen liittyvä teksti saattoi viitata Stålarmin Sigismundilta toistaiseksi saamiin valtuuksiin. Kuitenkin myös värvätylle sotaväelle ja rahvaalle saatettiin levittää tietoa kuninkaan odotusta tulosta tarkoituksena sillä keinolla pitää nämä kurissa ja nuhteessa. Mahtoikohan Sigismund itse pitää Ruotsia kotinaan? Hän viihtyi hyvin Puolassa, joka tarjosi hänelle paremmat toimintamahdollisuudet. Hän ei saapunut koskaan ainakaan Suomeen. Sigismund tuli Ruotsiin heinäkuun lopussa 1598 ja pakotettiin syksyn kuluessa lähtemään lopullisesti pois Ruotsista. Savosta asti Ambrosius Henriksson miehineen oli lähetetty Ruotsiin Sigismundin avuksi. Paluumatkallaan hän yöpyi Mikkelin Savilahdessa 4.11., Juvan Turakkalassa 5.11., Juvan Härkälässä 7.11. ja Juvan kirkolla 8.11. 1598 (no 6660 s.86). Gödick Finckeen ei Suomen ylin johto enää täysin luottanut. Hänen apulaispäällikökseen Savonlinnaan lähetettiin aatelismies Krister Matsson Björnram Uudeltamaalta (Pi s.986). Tämä oli saanut 24. helmikuuta 1598 1 veromarkan tilan Tavisalmen pitäjästä (no 6661-62 s.19)

Savonlinnaan kerääntyivät viimeiset kuningas Sigismundin kannattajat Suomessa vuonna 1599. Sieltä oli saanut Gödick Fincken veli Hämeenlinnan päällikkö Sten Fincke maaliskuussa 6 rautafalkonettia (no 6663-64 s.39) ja myös tykinruutia. Tämän hallitsema linna vaurioitui pahoin räjähdyksessä (Pi s.694). Samoihin aikoihin Savon joukkojen päällikkö Ambrosius Henriksson, Otto Johansson ja vouti Bengt Hansson olivat saaneet 2 kpl nopeita putkiä "snappe röör", slange-tykkejä sekä niihin ruutia ja luoteja tai lyijyä aikaisemmin mainitun Pohjanmaan retken varalle (s.39). Myös Käkisalmen vastaisen rajan valvontaa ja tarkastusta suoritettiin vielä asevoimin (no 6668-69 s.45).

Gödick Fincke joutui luovuttamaan Savonlinnan Kaarle-Herttuan joukoille lokakuun 10. päivän tienoilla 1599. Jesper Matsson Cruus Viipurista (Pi s.696) ja pohjalaisten nihtien päällikkö Sven Jönsson tulivat sinne valvomaan linnoitusta "att bewaka befästinge efwe H. F. N. befalning" (no 6672-73 s.18). Syys - lokakuun vaihteeseen, 6. viikolle elokuun 25. päivästä lukien eli noin 29.9. eteenpäin ajoittuvat tiedot, joiden mukaan Kaarle - Herttuan kirjeentuoja oli yöpynyt linnassa 2 päivää "Bref dragare 1 ifrå h. f. N. 2 ds". Lisäksi mainitaan 24 talonpoikaa, jotka olivat olleet 7 päivän ajan vahdissa "Bönd - 24 som wore i wacht udi 7 ds" (no 6671 s.3). Nämä oli siis kirjattu tielläkulkijoiksi. He ilmeisesti halusivat varmistaa linnan luovutuksen herttuan joukoille. On epätodennäköistä, että heidät olisi saatu pakollakaan vahtimaan linnaa linnanherroja puolustaakseen. Linnassa olijoiden kannalta välitöntä uhkaa herttuan joukoista ei vielä ollut. Epäluotettavien talonpoikien päästäminen linna-alueelle on ollut suurempi uhka. Siellä sijaitsivat talli, varastot ja muut apurakennelmat. Sekä Pirinen että Pohjolan-Pirhonen linnan historiassaan eivät mainitse vahtitalonpoikia. Jälkimmäinen kertoo Rautalammin talonpoikien liikkuneen melko lähellä linnaa syyskesällä ja ryöstelleen talonpoikien omaisuutta (Po s.474). Näitäkään vastaan talonpoikia tuskin olisi tarvittu eikä ehkä saatukaan. Samoin kumpikaan ei mainitse Sven Jönssonin osuutta linnan valvonnassa. Em. asiakirjasta ei selviä, oliko talonpoikia ehkä päästetty sisälle linnaan. Sen elintarviketilanne ei liene ollut kovinkaan hyvä. Kaikille alkoi olla selvää, että herttuan puoli tulisi voittamaan. Monien linnassa olijoiden kannalta lienee ollut keskeinen kysymys, kuinka voisi säilyttää henkiriepunsa, jos joutuisi mahtavan vihamiehen armoille. Talonpoikia ei ainakaan olisi siinä tilanteessa kannattanut pahemmin ahdistella. Viipurin menetys 23. syyskuuta (Ka s.200), herttuan painostus ja ehkä myös talonpoikien tuleminen "linnaa vahtimaan" tekivät Fincken tilanteen vaikeaksi. Hänen itsensä lisäksi oman veljen henki saattoi olla vaarassa. Kuitenkaan hänelle ei jäänyt juuri muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa linna. Luovutuspäätöksen hän oli tehnyt 30. syyskuuta; siis talonpoikien linnaan "ilmestymisen" jälkeen (Pi 696).

Nuijasodan aikaan Gödick Fincke oli kuitenkin saanut linnan lähellä olevia talonpoikia omalle puolelleen linnaa suojelemaan (Yrjo Koskinen s.230). Nämä talonpojat ilmeisesti hyötyivät linnasta ainakin taloudellisesti sieltä saatavien työtehtävien ja ehkä muunkin toiminnan kautta. Se oli heille myös turvallisuuden tae. Kauko Pirisen mukaan talonpojat linnan lähistöllä olivat haluttomia nousemaan nuijamiehiä vastaan. Linnan puolustaminen jäi pelkästään linnanväen ja muutaman lähistöllä olleen sotamiehen varaan (Pi s.665). Oliko linnan päällikkö kuitenkin nyt saanut houkuteltua talonpoikia puolelleen, vaikka Sigismundin kannattajien tappio alkoi olla täysin selvä? Kolmas Fincken veljeksistä Olof, joka vielä vuonna 1595 kävi veljensä luona Savonlinnassa (no 6629-30 s.51), ei näytä sekaantuneen kiistoihin. Fincken sukuun kuului vielä ainakin Axel Fincke ja mahdollisesti myös Jören Finche (no 6569 s.26 -> 7. kk 3. viikko ja 13. kk 2. viikko v. 1586).

Herttuan joukot olivat voittaneet elokuun lopulla Marttilan taistelun Turun lähellä. Taistelussa olleet savolaiset joukot palasivat sieltä häntä koipien välissä ja talonpoikien ahdistelemana Hämeen kautta koteihinsa (Pi s.694). Pirisen mukaan herttua uudisti käskynsä luovuttaa linna 30.9., jolloin hän lähetti sinne myös Jesper Mattsonin ja sotilaita (Pi s.694). Edellä mainittu kirjeenkantaja ilmeisesti toi herttuan käskyn. Sitä edelliselle viikolle ei ole kirjattu Savonlinnaan kirjeentuojia. Varhaisempi kirjeenkantaja Viipurista sinne tuli syyskuun 8. päivän jälkeen. Erään kirjeen herttua oli lähettänyt Helsingistä Finckelle syyskuun puolivälissä (16.9.). Siinä hän hengen menetyksen uhalla oli vaatinut tätä saapumaan luokseen tekemään tiliä teoistaan. Kuun lopussa uusi valtakunnan päämies oli uhannut jo Savonlinnaa sotatoimilla (Pi s.696). Ehkä Fincke oli puhunut totta, kun hän oli väittänyt herttualle tämän aikaisemman kirjeen tulleen myöhässä. Nämä kirjeet saattoivat tulla linnaan joidenkin yksityishenkilöiden mukana, koska varsinaista kirjeentuojaa ei sinne pian sen jälkeen näytä saapuneen. Tuskin kuitenkaan herttuan viimeisimmät kirjeet tulivat linnaan lähes yhtä aikaa vasta syys - lokakuun vaihteen jälkeen.

Kahden viimeisen viikon aikana ennen Savonlinnan luovusta linnassa käyneistä useimmat näyttävät olleen Sigismundin kannattajia. Syyskuun 20. päivän jälkeen eli 5. viikolla linnassa kävivät mm. Hans von Oldenburg, Johan Auvinen, Jacob Wenno ja Michill Kock (kokki) sekä pari tiedontuoja ryssää. Auvinen oli Säämingin nimismies. Wenno puolestaan toimi Pien-Savon kihlakunnan kirjurina ja myöhemmin voutina. Seuraavalla eli 6. viikolla lokakuun alussa linnaan tulivat Hans von Oldenburg, Bengt Falck (sai teloitustuomion) , Hans Jacobsson (pappi ?), Hans Rafvallsson, Hans Mårtensson (ratsutilallinen), Pien-Savon vouti Bengt Hansson ja herttuan kirjeentuojan ohella vielä toinenkin kirjeentuoja Viipurista. Kirjeen lähettäjää ei kerrota (no 6671 s.3). Edellä mainittu Pien-Savon vouti joutui ilmeisesti tiliepäselvyyksien takia herttuan vihoihin ja pakeni itärajan yli (Pi s.446). Pappina toiminut Hans Jacobsson myötäili uskonasioissa kuningasta (Pi s.590). Aikaisemmin mainitun 24 talonpojan "valvonnan" läpi kulki siis monia Sigismundin kannattajia. Mikäli valvojat olisivat olleet samanmielisiä, se oli luonnollista. Mutta olisiko heillä päinvastaisessa tapauksessakaan ollut jotain syytä estää näiden kulkua? Myös viikolla 7 oli linnaan tullut joku kirjeentuoja.

Viikolla n:o 7 elokuun 25. päivästä lukien, siis lokakuun 6. päivän jälkeen linnaan majoittuivat Jesper Matsson, Olof Persson sekä Sven Jönsson yhteensä 84 miehensä kanssa. 12.10.1599 Jesper Matsson "Kruss" ja Sven Jönssön olivat ottaneet linnasta herttuan käskystä "h. f. nådz befalning" jyväruutia ja lyijyä mm. tykkejä varten (no 6672-73 s.18). Linnaan saapui Viipurista myös Arfved Hindersson (Tawastin) palvelusväkeä. Tawastin johtama Viipurinlinna oli antautunut herttuan joukoille 23. syyskuuta. Porvarit avasivat kaupungin portit tulijoille. Vanhan Tawastin polvilleen lankeaminen herttuan eteen ei säästänyt tämän henkeä (Ka s.200). Savonlinnassa oli asunut jo kolmen viikon ajan sotaväen ylipäällikön Axel Kurjen vaimo Karin 16 hengen seurue mukanaan. Tämän mies otettiin vangiksi Viipurissa 22. syyskuuta (Ka s.200). Sven Jönssonin johtamat pohjalaiset sotilaat saivat herttuan käskystä "h. f. N befalning" vielä 12.12.1599 elintarvikkeita mm. ruista 31 tynnyriä, ohraa 32 tynnyriä, maltaita 8 tynnyriä, leipää 2 tynnyriä, voita 8 leiviskää, siikaa reilun tynnyrin, ahventa ja särkeä 7,5 tynnyriä sekä lampaannahkoja 10 kpl (no 6672-73 s. 5). Herttua oli ollut Viipurissa ainakin vielä 9. lokakuuta, jossa hän oli antanut erään Venäjällä vankeina olleiden avustusta koskevan kirjelmän (no 6680-81 s.99).

Savonlinnan luovutuksesta herttuan miehille kerrotaan, kuinka Jesper Matssonin saapuessa Sven Jönssonin nihtien kanssa ja ottaessa sen haltuunsa herttua nimissä, ammuttiin tykeillä "Blef skiutit i lösning den tidh Jesper Matsson kom til Nyslot medh Sven Jönssons knechter at wederkennes Befästninge på h. f. N. wegens medh en fältslange och en enckel falknectn". Tässä kului slangeruutia 7 naulaa, 1 puolislange tykin rautaluoti ja 1 yksinkertaisen falkonetin rautaluoti (no 6672-73 s.18). Se nähtävästi oli merkki luovutuksesta, jota juhlistettiin tällä luovutusseremonialla. Samalla nämä tykinlaukaukset symbolisoivat vallan vaihtumista koko Suomessa.

Lokakuun 20. päivän tienoilla Jesper Matsson ja Olof Persson olivat ottaneet mukaansa herttuan käskystä 2 kappaletta sänkyvaatteita uusia, 2 viittaa ja parin lakanoita uusia (no 6672-73 s.14). Samalla mainitaan myös kuollut "salig" Sten Fincke ja Krister Matsson (Björnram), jotka oli teloitettu Turussa (Pi s.696). Tämä viittaa siihen, että kirjuri oli kirjannut tämän tiedon vasta myöhemmin. Jesper Matsson ja Olof Persson oli lähetetty herttuan käskystä Turkuun teloitettavien saattomiehiksi "wore förskickedt efwe salig Sten Fincke och Krister Matsson". Olof Persson tuli siis linnaan Jesper Matssonin mukana (no 6671 s.3). Edellä mainitut sänkyvaatteet ja viitat oli annettu vain Turun matkan ajaksi. Lisäksi luultavasti samat miehet olivat ottaneet niitä myös silloin, kun pohjalaiset nihdit tulivat Savonlinnaan. Olavinlinnan historian mukaan alipäällikkö Sten Klasson olisi vienyt Sten Fincken Turkuun 13. lokakuuta (Po s.485). Häntä ei ole kuitenkaan kirjattu Savonlinnassa vierailijaksi ja Fincke oli merkitty Savonlinnaan sen jälkeen koko viikoksi ennen 20. lokakuuta.

Hämeenlinnan päällikkö Sten Fincke näyttää asuneen Savonlinnassa vuonna 1599 syyskuun 1. päivästä lähtien 7 viikon ajan lokakuun 20. päivään asti (no 6671 s.1 - s.7), joten hänet lienee otettu kiinni siellä. Krister Matssonin leski pysyi Savonlinnassa vielä useita viikkoja miehensä kuoleman jälkeen. Olof Persson saattoi olla Savon jalkaväen päällikkö, jonka Kaarle-Herttua Ambrosius Henrikssonin ohella oli kutsunut leiriinsä näiden Turun komennuksella (Pi s.683). Hänen mainitaan matkustaneen nuijasodan melskeissä nihteineen "åt Åbo" Stålarmin käskystä kaksi kertaa helmikuussa 1597 sekä vielä elo- ja syyskuussa samana vuonna (no 6651 s.39). Hän ehkä oli siirtynyt herttuan puolelle. Kuitenkin vielä 8. ja 12. maaliskuuta 1599 hän oli ollut nihteineen Amrosius Henrikssonin Pohjanmaan retkellä (no 6666 s.46). Uudet vallanpitäjät olivat heti pienentäneet hävinneelle puolelle joutuneen Axel Kurjen rouvan Karinin 16 hengen seurueen puoleen. Samalla saatiin elintarvikekulut pienemmiksi. Toisen linnassa asuneen rouvan Mons Ivarssonin vaimon Karinin palveluskunta säilyi entisenä (no 6671 s.4).

Tiellä kulkijoiden luetteloista vuoden 1600 puolella nähdään, että Sven Jönsson pohjalaisine nihteineen noin 10 miehen voimin partioi ainakin 15 viikon ajan Savonlinnan tienoilla. Hän toimi linnan voutina 20. 10. - 8.12.1599 (no 6672-73 s.1). Nyt ei enää suunniteltu hyökkäyksiä Pohjanmaalle. Myös Kainuun talonpoikia kävi useita kertoja linnassa alkuvuodesta 1600. Oliko Savon ja Kainuun välillä maanomistuskiistoja vai suunniteltiinko jo linnan rakentamista Kajaaniin? Nämä talonpojat saattoivat olla myös Oulun suunnalta. He ehkä tulivat linnaan selvittelemään savolaisten suorittamia tuhoja Pohjamaan retkillään. Savolaisista joukoista perustettiin uusi joukko-osasto, jonka johtajaksi tuli Lasse Ingevaldsson.


2.9.4  1600-luvun alun tapahtumista

  Suuri venäläisten retkikunta Savossa vuonna 1600

Suuri venäläisten lähettiläiden retkikunta matkusti Pohjois-Savon kautta helmikuussa vuonna 1600 (no 6680-81 s.95). Löytyy kaksi luetteloa.
Valtakunnan johtajalla Kaarle-herttualla oli yhteyksiä venäläisiin. Venäjällä oli aluillaan sekasorron aika. Boris Godunov oli vielä vallassa. Hänen kuolemansa jälkeen 1605 jatkui maassa tämä ns. "smuta" entistä pahempana. Herttua suunnitteli mm. Pohjois- ja Laatokan Karjalan sekä myöhemmin jopa Vienanmeren rantojen liittämistä Ruotsin valtakuntaan. Savonlinnassa majailleille venäläisille lähettiläille oli Viipurista hankittu ranskalaista viiniä 1 åhmi eli noin 150 litraa, reininviiniä 4 kannua (10 litraa) sekä paloviina 15 kannua. Osa näistä oli tarkoitettu kirkon tarpeisiin (no 6674-75 s.4). Erään paloviina-annoksen myyjä oli Viipurin pormestari Herman Bröijer. Lähettiläät olivat palaamassa Ruotsista. Helmikuussa luultavasti nämä samat lähettiläät kulkivat Pohjois-Savon kautta. Ryssän lähettiläiden 38 hengen seurue yöpyi linnassa yhden päivän ajan viikolla 11 vuoden 1599 joulukuun 8. päivästä eteenpäin (no 6733 s.4 tiellä kulkijat), mikä ajoittuu suurin piirtein helmikuun loppuun.

Seremoniat linnassa olivat olleet juhlavia. Seurue sai valtionpäämiehen vastaanoton tai lähtökyydityksen. Näiden Kaarle-Herttuan luota tulleiden vieraiden kunniaksi ammuttiin kentäslange-tykillä 2 rautaluotia, 3/4-slange-tykillä ja 1/2-slange tykeillä molemmilla 4 rautaluotia, yksinkertaisella falkonetilla 10 rautaluotia sekä vielä falkonetilla 6 lyijyluotia. Ruutia oli käytetty peräti 5 leiviskää 14 naulaa eli lähes 50 kg. Luotien lukumäärän mukaan kunnialaukauksia ammuttiin 24. Sen aikainen ruuti paloi tuottaen paljon savua. Olavinlinnan tornit lienevät peittyneet savuun ja tykin jyske on kuulunut laajalle alueelle. Samalla tämä oli venäläisille näytös suurvallaksi pyrkivän Ruotsin asemahdista. Tällä näytöksellä tuskin oli kovin merkittävää vaikutusta venäläisiin. Muutama pajari siirtyi näihin aikoihin Ruotsin palvelukseen, mutta Laatokan-Karjala ja Käkisalmen linna jouduttiin vuonna 1611 valtaamaan taistellen. Savonlinna asevarasto tähän aikaan oli mittava, vaikka kuningasmieliset olivat luovuttaneet aseita vuoden 1599 sodan aikana Hämeen- ja Viipurin linnojen puolustukseen. Sieltä löytyi noin 45 tykkiä ja 33 erilaista hakapyssyä. Esimerkiksi enkel-falkonetin lyijy - ja rautaluoteja oli hankittu noin 1 000. Hakapyssyissä käytettiin pelkästään lyijyluoteja niiden pitemman kantomatkan takia. Niitä oli 948 kpl (no 6674-75 s.21-s.22). Rautaluodit olivat käytössä slange-tykeissä ja falkoneteissa. Viimeksi mainituissakin käytettiin enemmän lyijyluoteja. Ruutia siellä oli yhteensä yli 12 kipuntaa eli noin 1600 kg. Ainakin Savonlinnan ruutikellari oli edelleen ehjä. Surullisen kuuluisat Narvanlinnan ruutikellarin tarkastajat olivat jo lähes 10 vuoden ajan seuranneet pilven reunalta maallisia tapahtumia. He olivat estelyistä huolimatta ammattimiesten itsevarmuudella menneet soihtujen kanssa tarkastamaan kellaria ja saaneet äkkilähdön taivasta kohti, tuskin kuitenkaan taivaaseen asti. Ehkä he olivat kuitenkin päässeet vielä sieltä alas Hämeenlinnan ruutikellaria tarkastamaan.

 

Vanha rakennusryhmä Vuotjärvi Suottala ehkä 1910 - luvulla. Nämä rakennukset kuuluivat alunperin Leskisille. Erään pirtin seinästä oli löytynyt vuosiluku 1683. Näitä tai monesti vielä pienempiä pirttejä pystytettiin varsin nopeasti jo 1500-luvulla. Kaivon rakennelmat ovat myöhemmältä ajalta. Kuva Juhani Pasaselta Vuotjärvi.    Vuonna 1710 Iisalmen Leppälahdessa Olof Kejosen talossa oli palanut kerralla peräti 9 tupaa (tk Iisalmi s.6->). Pienten puurakennusten arvo oli vähäinen. Siilinjärven Hakkaralassa oli syksyllä 1708 palanut 5 taloa "hus", joiden yhteisarvo oli 40 karoliinia (kupari). Naapurikylässä Kaaraslahdessa Nils Ruuskasen hevosen arvo oli sama (sk Kuopio s.405->). Lehmän arvo oli usein 10 karoliinia. Vuonna 1705 Riistavedellä Sven Parviaisen 3 palaneen tuvan arvo oli ollut 30 karoliinia (tk Kuopio s.27->). Uuden tuvan rakentaminen saattoi kuitenkin olla olla työlästä. 1690 - luvulta aina vuoteen 1712 asti käräjillä todetaan, kuinka lähes aina tilansa hylänneiden metsät olivat loppuunkasketut ja tukkipuut piti hakea kaukaa. Esimerkiksi Muuruveden länsipuolella Kotasalmella Olof Toivanen otti 31.1. 1712 Mats Hyttisen köyhyyden tähden hylkäämän tilan. Talossa oli vain joku asumiskunnossa oleva tupa. Rakennustukit joutuisi hakemaan 2 peninkulman (mihl) päästä (kevätkäräjät Kuopio s.115->).



Loppumatkasta yövyttäessä Säämingissä lähettiläiden seurue oli 100 hengen ja ainakin 160 hevosen suuruinen. Osa seurueesta oli paikallisia talonpoikia, joilta oli otettu myös hevoset. Olivatko he ylittäneet Merenkurkun vai olivatko he kiertäneet koko Pohjanlahden? Nähtävästi Hämeen kautta kulkeva reitti oli näille huonompi vaihtoehto. Hämeenlinna oli vaurioitunut räjähdyksessä ja linnan isäntä teloitettu. Seurueen tulosta oli ilmeisesti saatu ennakkovaroitus, joten paikalliset johtomiehet olivat todennäköisesti jo koonneet näitä varten ruokaa ja rehua hevosilla. Kaarle - hertua oli antanut seurueen ruokinnasta tarkat ohjeet. Ainakin ruokahuollon järjestäjä Arfved Henriksson vakuutti allekirjoituksillaan moneen kertaan niitä tarkasti noudattavansa. Oliko venäläisten ja herttuan neuvottelut olleet tulokselliset , koska ravitsemusohjeen mukainen ravinto oli vähintäänkin tyydyttävä! Retkikunta saapui Pielavedelle joko suoraan lännestä tai luoteesta Pyhäjärven kautta. Pohjois-Savo oli vielä sotien jäljiltä sekä sotaväen ryöstöjen seurauksena melko varatonta. Kuitenkin saman vuoden kylvö - ja karjaveroluettelon mukaan (no 6680-81 s.118->) maata viljelevä väestö oli yllättävän runsaslukuinen ja sen olot olivat alkaneet jo vakiintua. Tuhotut puiset rakennukset pystyttiin nopeasti korvaamaan uusilla. Uudet kaskipellot tehtiin nopeammin kuin kiinteät pellot.

Retkikunta oli ottanut Pielavedeltä "udii Pelawesii"
2 tynnyriä leipää, 4 tynnyriä olutta, 2 leiviskää (17 kg) lihaa, 2 leiviskää voita, 1 lammas, 12 kynttilää, 1 leiviskä kuivakalaa, 1 leiviskä suolasiikaa, 1 kannu paloviinaa ja 1 parmas heinää. Pielavedellä varakkaimpia talonpoikia olivat mm. Rytköset, Niskaset ja jossain pohjoisempana Hyväriset. Kauppaa he kävivät ainakin Oulun suuntaan. Taloista siis löytyi myös kynttilöitä.

Maaninkavedeltä "udii Maninga wesii"
1 tynnyri leipää, 2 tynnyriä olutta, 1 leiviskä lihaa, 1/2 leiviskää voita, 1/2 leiviskää suolakalaa, 6 naulaa (n. 3 kg) suolaa, 1/2 parmas heinää sekä 5 tynnyriä(!) kalanmätiä "Råm". Mätimäärä lienee ollut 5 leiviskää tai 5 kannua! Nekin ovat jo huomattavan isoja määriä! Ehkä mäti hankittiin Pohjanlahden rannikolta Oulusta. Ruokovedeltä, Viannalta ja Onkivedeltä kyllä pyydystettiin edelleen huomattavia kalamääriä. Tavisalmen kartanoa ei tässä yhteydessä mainita! Varakkaimpia talollisia olivat mm. Haloset, Haataiset ja Bertill Korhonen.

Kuopion pappilasta
5 tynnyriä leipää, 5 tynnyriä olutta, 3 leiviskää lihaa, 1 leiviskä voita, 1 lammas, 4 kannua paloviinaa, 30 kynttilää, 1 leiviskä suolaa, 1/2 leiviskä kuivakalaa ja 1 parmas heinää. Pappilassa näyttää olleen oma viinapannu. Kuopionkylän varakkaimpia talonpoikia olivat lautamies Hemming Keinonen sekä Anders ja Per Julkunen.

Leppävirralta
3 tynnyriä leipää, 3 tynnyriä olutta, 3 leiviskää lihaa, 1/2 leiviskää voita, 30 kynttilää, 1/2 leiviskä kuivakalaa, 1 leiviskän suolaa, 3 kannua paloviinaa ja 2 parmasta heinää. Leppävirralla varakkain oli Sigfrid Wiikso, joka otti haltuunsa mm. Nilsiästä Laitisenmäen tilan. Hänet oli nyt kirjattu Kalamamäelle.

Varkauden Hipsolan kestikievarista
3 leiviskää leipää, 1 tynnyri olutta, 1 kannu paloviinaa, 3 naulaa voita,1 naula suolaa, 1/2 leiviskää kuivakalaa ja 1 parmas heinää. Hipsoset olivat köyhtyneet. Hipsosen poika oli liittynyt Kaarle-Herttuan miehiin (Pi s.686).

Rantasalmen Spannilasta
3 tynnyriä leipää, 4 tynnyriä olutta, 3 leiviskää lihaa, 1/2 naulaa voita, 9 nelikkoa lohta, 26 kynttilää, 1/2 leiviskää kuivakalaa, 16 naulaa suolaa ja 3 kannua paloviinaa. Lohimäärän yksikkö oli hiukana epäselvä!

Säämingin pappilasta
2 tynnyriä lestyleipää, 4 tynnyriä palvelusväenleipää, 6 tynnyriä olutta, 6 kannua paloviinaa, 1 leiviskä läskiä, 5 leiviskää lihaa, 1 leiviskä voita, 1 leiviskä suolaa, 1 leiviskä talia, 1/2 leiviskä mätiä, 12 parmasta heinää ja 1 tynnyri kauraa

Pellosalosta
3 tynnyriä leipää, 3 1/2 tynnyriä olutta, 1 leiviskä lihaa, 1 lammas, 2 kynttilää, 2 parmasta heinää ja kauraa 2 tynnyriä

Säämingin talonpojille ja niille, jotka olivat seurueen mukana eli 100 hengelle jokaiseen yöleiriin oli tarkoitus saada:
4 tynnyriä herraolutta, 2 tynnyriä palvelusväenolutta, 1/2 tynnyriä vehnäleipää, 1 tynnyri lestyleipää, 1 1/2 tynnyriä palvelusväen leipää, 3 leiviskää voita, 1/2 leiviskää juustoa, 3 leiviskää lihaa ja läskiä, 1 1/2 (tai 12) kanaa, 3 leiviskää lohta, 1 nelikko silakkaa, 1 kynttilä, 1 leiviskä kuivakalaa, 2 kannua paloviinaa ja myös etikkaa.
Vielä mainitaan kuollut tuorekala, 2 savulohta sekä 1 leiviskä kuivakalaa nähtävästi lähettiläille. Lohi näyttää silloinkin olleen niin arvokasta, että sitä sopi tarjota arvovieraille.
Lisäksi varauduttiin leipomaan pelkkään veteen ilman maitoa ja munia vehnä - sekä ruisleipää. Ehkä venäläisillä oli paastonaika tai joku muu syy saada erikoisleipää. Etukäteen oli tilattu myös jäniksiä, lintuja ja muuta riistaa. Näin oli tarkoitus säästää lihaa ja läskiä, joita lienee ollut niukalti saatavissa.


Henkilöitä edellä:
1. Sigismund Ruotsin ja Puolan kuningas, Juhana III poika
2. Kaarle - herttua Juhana III veli
3. Klaus Flemmig valtakunnan marski, Suomen käskynhaltija, kuoli 12.-13.4.1597
4. Arfved Erickson Stålarm, Suomen käskynhaltija Flemingin jälkeen vuoteen 1599
5. Gödick Fincke Savonlinnan päällikkö vuoteen 1599
6. Per Hansson Savonlinnan päällikkö vuoden 1599 lopusta alkaen
7. Axel Kurki mm. laamanni ja Suomen sotaväen ylipäällikkö Stålarmin aikaan
8. Ambrosius Henriksson savolaisen sotaväen päällikkö vuoteen 1599. Teloitettiin myöhemmin Virossa.
9. Hans von Oldenburg Aksel Kurjen majoitusmestari, rajankävijä
10. Johan Larsson (Skopa) Tavinsalmen papinpoika ja talonpoikaisjoukkojen päällikkö, rajankävijä
11. Sten Fincke Hämeenlinnan päällikkö, teloitettiin Turussa syksyllä 1599
12. Jören Blanck kihlakunnan vouti (tuomari) Savossa vuonna 1600
13. Hans Blanck majoitusmestari, ratsumiehiä linnaleirissä Tavinsalmella vuonna 1600 (no 6678-79 s.31)
14. Eskel Bengtsson Pien-Savon (Sääminki, Rantasalmi, Tavinsalmi) vouti mm. vuonna 1597
15. Bengt Hansson Pien-Savon vouti 1598
16. Salomon Ille eräs ratsumiesten päällikkö, teloitettiin Turussa syksyllä 1599
17. Simon Ollsson aatelismies oli Savonlinnan väkeä, lähetettiin tutkimaan Tavinsalmen "nuijamiehiä" v.1597
18. Per Povalsson Juusten Juustilasta ratsuväen upseeri, tapatti Mikkelin pappilassa antautuneet yli 200 talonpoikaa (Pi s.672).
19. Arfved Henriksson Tavast Savon pitkäaikainen virkamies, Viipurinlinnan päällikkö 1599, teloitettiin 26.9.1599 Viipurissa


  Savon tapahtumia vuosina 1600 - 1604

Vuonna 1600 merkkihenkilöiden linnaan saapumista tai lähtemistä juhlistettiin edelleen tykinlaukauksilla. Kun entinen linnanpäällikkö Gödick Fincke oli lähdössä Ruotsiin Linköpingin herrainpäiville, ammuttiin lähdön kunniaksi 3. tammikuuta uuden päällikön Per Hanssonin käskystä kerran slangetykillä ja falkonetilla, jolloin ruutia oli palanut 9 naulaa, siis noin 4 kg (no 6674-75 s.22). Linköpingissä mm. jaettiin kuolemantuomioita Sigismundin kannattajille. Jo Turunlinnan valtauksen aikoihin teloitustuomion kirveellä oli saanut myös aikaisemmin mainittu savolaisten päällikkö Salomon Ille, joka oli päätynyt Ahvenanmaalle Kastelholman linnan päälliköksi. Sigismundin kannattajat olivat vallanneet sen takaisin herttuan joukoilta ja olivat purjehtineet myös Ruotsin puolelle herttuan väkeä vastaan (Yrjö Koskinen s.239).

Kun linnan päällikkö Pehr Hansson ja kihlakunnan vouti Jören Blanck menivät pitämään läänin talvikäräjiä, ammuttiin puolislange tykillä ja falkonetilla sekä menon että paluun yhteydessä. Ruutia paloi 18 naulaa eli lähes 8 kg (no 6675-76 s.22). Erikseen mainitaan näiden käynti Tavisalmella ja Rantasalmella. Per Hanssonin tuloa linnan päälliköksi nähtävästi 8. joulukuuta 1599 ammuttiin tykeillä kunnialaukaukset (s.23). Pohjalaisten nihtien päällikkö Sven Jönsson oli pitänyt päällikkyyttä 20. lokakuuta - 8. joulukuuta. Samanlaiset kunnianosoitukset sai kamreerina "kammarenes" toiminut Bertill Hansson lähtiessään kiertueelleen (no 6674-75 s.23). Tämä arvovieras kirjasi toukokuussa mm. ratsu - ja sotilastilojen verovapauksia (no 6677-78 s.9-s.10). Häntä oli lahjottu 8 ristiketun -, 3 vesikon -, 2 suden - ja 4 näädän nahkalla (no 6678-79 s.22).

Per Hanssonille ja kihlakunnanvoudille Jöran Blanckelle oli annettu Pien-Savon käräjämatkoille mukaan jyväruutia 4 naulaa ja lyijyä 8 naulaa (noin 3,4 kg). Näiden apulaiset olivat saaneet samoja tarvikkeita hiukan vähemmän (no 6675-76 s.23). Nähtävästi Pohjois-Savo arvioitiin vielä vaaralliseksi alueeksi virkamiehille. Siellä saattoi liikkua itäkarjalaisia sissejä. Lisäksi paikalliset asukkaat eivät suhtautuneet nuijasodan aikaisten tapahtumien, linnaleirirasitusten ja uusien sotaväenottojen tähden virkavaltaan mitenkään hyväntahtoisesti. Muutama tila esimerkiksi Tavisalmen pitäjässä Maaninkaveden kymmenyksessä oli vieläkin autiona "suuren linnaleirin takia" (no 6679-80 s.7). Savosta piti värvätä sotaväkeä Baltiaan mm. Narvaan vietäväksi (Pi s.698 ja no 6678-79 s.30). "Pien-Savon" asukasmäärä alkoi jo olla suurempi kuin "Suur-Savon" ja eräänä vuonna Tavinsalmen pitäjä oli ollut Gödick Fincken arvion mukaan ainakin verottajan kannalta paras osa (Pi s.724). Em. käräjien pitäjät olivat sulien vesien aikaan useita kertoja matkustaneet kavassiveneillä. He olivat saaneet linnasta venematkoilleen 4 mick-hakapyssyä, slangeruutia 2 leiviskää ja hakapyssyn luoteja peräti 60 kpl (no 6674-75 s.24). Kaikki ruuti ja luodit oli käytetty "kyyti"-ammuskeluissa "bleff skiutit i Lösning..." (no 6678 s. 24). Mikäli laukaukset olisivat kohdistuneet ihmisiin, ruumiita olisi syntynyt melkoinen ruko. Sorsia tai variksia ammuttaessa niistä olisi luodin osuessa jäänyt jäljelle vain muutama höyhen. Viipurinlinnan päällikkö Axell Rynnin oli ilmeisesti ollut em. ammuskelijoiden mukana. Seuraavana vuonna Viipurin - ja Savonlinnan päälliköt sekä kihlakunnanvouti Jöran Blanck kävivät yhdessä pitämässä Tavinsalmen käräjiä (no 6686-87 s.87), joten ruudin ja lyijyn kulutus lienee jatkunut.

 

Ruutisarvi Vuotjärvi Niemelä. Siinä metsästäjä kuljetti mukavasti pientä määrää ruutia.

 Tietoa ruudista ja aseista:
 Kiinassa 600-luvulla vahingossa keksittyä ruutia valmistettiin Savonlinnassa jo 1530 - luvulla. Myöhemmin 1500-luvulla perustettiin myös Rantasalmelle salpietarikeittämö ruudin valmistamista varten. Sitä tehtiin salpietarista eli kaliumnitraatista, rikistä ja hiilestä. Salpietaria hapettui navettojen pohjan maaperään eläinten virtsan ammoniakista. Palamiseen tarvittava happi saatiin salpietarista (KNO3). Tykkejä käytettiin ilmeisesti ensimmäistä kertaa Crecyn taistelussa Ranskassa 1346. Taistelun ratkaisivat kuitenkin englantilaisten pitkät jouset, joita vastaan ritarit haarniskoineen olivat suojattomia vielä yli 250 metrin etäisyydellä. Parhaat pitkäjouset olivat 2 - metrisiä katajasta tehtyjä. Niiden suora etureuna oli jäykkää pintapuuta, kaareva sisäreuna huonosti puristuvaa ydinpuuta ja vetovastus yli 60 kg. Crecyssä satoi 600 nuolta sekunnissa ranskalaisia kohti. Niiden nuolet puhkaisivat läheltä 10 - sentimetrisen tammilankun tai 0,6 cm rautapanssarin. Englantilaiset menettivät taistelussa parisataa miestä, Ranska 1 552 ritaria ja 10 000 - 20 000 aatelitonta miestä.
 Nuolet ja heitetyt kivet aiheuttivat jo 400 - luvulla eKr. tappion kömpelömmille spartalaisille raskasaseisille ammattisotilaille atenalaisia vastaan Pylossaaren taistelussa Peloponnesoksen länsirannalla. Spartan 420 ammattisotilaasta "hopliittista" jäi vangeiksi 292 ja loput kaatuivat (Thukydides). Atenalaisia kaatui vain muutamia. Pitkäjouset ja myöhemmin tuliaseiden kehitys keveämmiksi käsiaseiksi lopetti panssaroidun ritarisäädyn merkityksen taisteluissa. Ratsuväkeä käytettiin vielä 1916 Sommen taistelussa. Venäjälle tykinvalmistus taidon toi 1400-luvun lopulla Iivana III puolisoksi tullut Bysantin viimeisen keisarin sukulainen Sophia Palaiologos. Ruotsalaiset tutustuivat tähän venäläisten uuteen aseeseen ns. Viipurin pamauksen yhteydessä.

 Ruutia säilytettiin 1500-luvun lopulla säkeissä ja arkuissa. Ensin mainittuja löytyi vuonna 1589 Savonlinnan asevarastosta 6 ja jälkimmäisiä 5 (no 6593 - 94 s.49). Pienempiä määriä kuljetettiin ruutisarvissa, joita mainittiin edellä vuonna 1546 Taviniemen kartanon yhteydessä. Viimeistään vuonna 1587 ei enää mainita lunttuja tai lunttutukkeja Savonlinnan asevarastossa. Vuonna 1589 sieltä mainitaan mm. eri kokoisia slangetykkejä, falkonetteja ja skerpetiinejä. Kevyempiä helpommin kuljettavia aseita olivat hakapyssyt, joita löytyi laivastoa varten 10 "skips hakar", tavallisia hakapysssyjä, kaksois- eli dubbellhakapyssyjä ja telahakapyssyjä "thell hakar". Myös putket "röör" olivat ilmeisesti verraten keveitä aseita (no 6693 - 94 s.47-s.48). Niitä annettiin vuonna 1587 Venäjän rajalla partioiville suksimiehille peräti 40 kappaletta (no 6578 s.49). Haulien käytöstä ei kuitenkaan niiden yhteydessä löytynyt tietoja.
  Kuten aikaisemmin on kerrottu, hakapyssyjen kaliiperi oli noin 24 mm. Niissä käytettiin vain lyijyluoteja, koska kevyempien rautaluotien kantama jäi lyhyemmäksi. Tehollinen tulitusmatka lienee ollut ehkä 30 metriä. Luodit olivat luultavasti vain pallonmuotoisia. Koska piipuista puuttuivat kierteet "rihlaukset", pienemmän ilmanvastuksen pitkulaisten luotien kulkurata olisi ollut epävakaa. Luodit eivät saaneet vakauttavaa liikeradan ympäri tapahtuvaa pyörimisliikettä. Viimeksi mainittu tieto koski myös em. "putkia". Aseiden laukaisu tapahtui ainakin 1500-luvun puolivälin paikkeilla palavilla luntuilla. Piikiven kipinällä ja liipaisimella laukaistavat aseet "piilukot" sekä mm. pistoolit oli keksitty jo ennen 1400-lukua. Vuonna 1605 Savonlinnasta löytyi karabiineja ja musketteja, joiden laukaisu tapahtui liipaisimella. Mielenkiintoinen vuoden 1589 tieto on, että (jyvä)ruutia ja lyijyä annettiin ainakin hakapyssyihin lähes aina samassa suhteessa (no 6693 - 94 s.50). Esimerkiksi Joan Kattin nihdit saivat ruutia 18 skolpundia (skolp) ja lyijyä 18 naulaa; siis sama lukuarvo skolpeissa ja nauloissa molempia. Samalla mainitaan, että ruutimäärä 20 skolpund vastaa 1 leiviskää. Siten 1 skolp vastasi 1 naulaa ruutia (no 6693 - 94 s.50).
 Pitkän kantaman rihlapyssyt sai mm. Savon prikaati 1770-luvulla. Niitä toki oli jo 1600-luvun lopulla talonpojillakin. Esimerkiksi vuonna 1696 Iisalmen Haapajärvellä Lars Persson Lappalaiselta löytyi rihlapyssy, teräsjousipyssy, suomalainen raamattu ja suomalainen postilla. Hänen vaimonsa kuoli ei nälkään vaan ilmeisesti kulkutautiin. Teräsjouset olivat ainakin tässä pitäjässä yleisiä 1600-luvun loppuun asti. Vuoden 1652 kesäkäräjillä soviteltiin Sonkajärvellä juopottelun seurauksena sattunutta miestappoa. Vainajan veljelle piti antaa rahaa 100 taalaria kuparissa ja peräti 3 teräsjousta. Lesken piti saada 60 taalaria, lehmä, 4 luodin painoinen hopeapikari sekä viljaa 1 panni. Isä Mielonen Sotkamon puolelta saisi 2 - vuotiaan varsan ja hatun. Tapettu oli palkattu nihdiksi, joten isänkin menetykset piti korvata. Ainakin pohjoiskarjalaisten tekemät jouset olivat niin hyviä, että niitä vietiin vuonna 1669 Tukholmaan 6 kappaletta. Mukaan otettiin 12 kirvestä sekä 2 vyötä, viimeksi mainittuja jousien jännittämistä varten "att spanna up bogar" (no 8758 Pielisjärvi 1672 s.55->). Pistooleja oli myynnissä mm. 1700 - luvun alussa Laatokan pohjoispäässä Kurkijoella (Kronoborg). Porvari Elias Rytkönen (Rytkeinen) myi parin pistooleita 30 karoliinilla kuparissa (Sulkavan käräjät 13. - 14. toukokuuta 1704 s.138->)



Ambrosius Henrikssonin värväyskirjuri Jakob Simonsson liikkui 3.4.1600 ja vielä uudelleen 12.10. Kuopion eteläpuolella Puutossalmella luultavasti Tavisalmen nimismies Mats Hyvärisen kestikievarissa (no 6678-79 s.24). Pohjois-Savon uuden lippukunnan päällikkö Lasse Ingevaldsson oli ottanut Maaningan Halolasta kymmenysmies Philpus Ollsson Haloselta leipää 1 leiviskän, kuivakalaa 1/2 leiviskää, voita 1 naulan sekä 1/2 tynnyriä olutta Hän oli ollut Halosilla 2 yönseutua. Päiväys oli 8. kesäkuuta 1600. Hän oli ollut kirjaamassa siellä nihtejä ( no 6680-81 s.85). Philpusksen talossa oli sattunut myös tulipalo, jonka seurauksena hän sai veroviljastaan 2 tynnyrin huojennuksen (no 6680-81 s.110). Muita ehkä samasta syystä verohelpotuksen saaneita Kuopion lähellä olivat mm. Per Varonen Ohtaansalmen alueella (1 span), Poval Rissanen Siilinjärvi (3 span), Heikki Leskinen Maaningan pohjoispuolelta (3 tynnyriä), Jöns Halonen Siilinjärven itäpuolelta (1 tynnyri), Hans Horttanen Siilinjärven itäpuolelta Pieksältä (2 tynnyriä), Per Hackarainen Siilinjärveltä (1 tynnyri), Henrik Tackinen Siilinjärven Toivalasta tai sen itäpuolelta (1,5 tynnyriä) sekä Olof Ollikainen, Mats Marttinen ja Olof Mackonen Maaningan pohjoispuolelta.

Åke Andersson luutnantti Hans Blancken ratsumies oli maaliskuussa vuonna 1600 ottanut Pohjois-Savosta mm. ruista 4 tynnyriä, ohraa, maltaita, lihaa läskiä, voita suolaa ja humalaa. Nämä hän oli kuitannut Toivalassa eli ilmeisesti Siilinjärvellä 21. toukokuuta 1600 ( no 6680-81 s.86). Siis linnaleiri jatkui vielä Tavisalmellakin vuonna 1600. Siellä olivat olleet mm. aikaisemmin mainitun Hans Blancken ratsumiehet. He olivat ottaneet Tavisalmen talonpojilta ruista ja ohraa 195 tynnyriä, kauraa 30,5 tynnyriä, voita 6 leiviskää 8 naulaa, suolaa 1 leiviskän 4 naulaa, suolakalaa 24 leiviskää, humalaa 3 leiviskää 6,5 naulaa, talia 2 leiviskää 1 naulan, kuivakalaa 55 leiviskää 5 naulaa, heiniä 117,5 parmasta (6000 kg) ja olkea 235 kupoa. Tästä oli Kuopion kappalaisen todistus 16. heinäkuuta 1601 (no 6678-79 s.31).

Ambrosius Henriksson helmikuun 7. päivänä 1600 kokoamassa uusia sotamiehiä (no 6678-79 s.24). Narvaa kohti oli lähetetty jo 340 miestä (no 6678-79 s.32). Ruotsin tavoitteena oli nyt valloittaa Tarto venäläisiltä (Pi s.700). Lasse Ingevaldsson kaatui Väinäjoen varrella käydyssä taistelussa kevättalvella 1600 (Pi s.700). Siten pohjoissavolaiset joukot oli siirretty Latvian puolelle. Ratsuväen ottaman linnaleiriveron määrän laillisuutta kävivät tutkimassa Savonlinnan päällikkö Per Hansson ja Viipurinlinnan päällikkö Axel Rynning. Heidän apunaan oli ollut 12 luotettavan talonpojan lautakunta (Pi s.698, no 6678-79 s.31). Tutkinnan kohteena olivat ratsumiesten edellä mainitut Kuopion seudulta otetut ruista ja ohraa yhteensä 195 tynnyriä, kauraa 30,5 tynnyriä, voita 6 leiviskää ja lihaa 55 leiviskää. Nämä eivät suinkaan olleet ainoat tavaraotot talonpojilta.

Vuoden 1600 tilitykseen oli Tavisalmen kartanossa kylvetty syksyllä 1598 ruista peltoon 4 tynnyriä ja ruissänkeen 2,5 pannia sekä keväällä 1599 ohraa 3 tynnyriä 1/2 pannia (no 6670-71 s.2), Näistä oli siis kesällä 1599 korjattu satona pellosta ruista 18 tynnyri, kaskesta 7 tynnyri, pellosta 14 tynnyriä ohraa ja 2,5 pannia hernettä. Satokertoimet näistä olivat em. järjestyksessä peltoruis 4,5, kaskiruis 5,6, ohra 4,7 ja herne 5. Kartanosta Kuopion pappi Thomas oli saanut ruista 1,5 tynnyriä. Syksyllä 1599 kartanossa oli kylvetty vuoden 1600 tilitykseen ruista peltoon 1 tynnyri ja kaskeen sekä ohrasänkeen 3,5 tynnyriä. Satojen määrät eivät kuitenkaan vielä löydy tileistä (no 6670 - 71 s.6).
Linnan niityiltä Pohjois-Savosta oli korjattu heinää: Maaningan Ruokovirralta 33 parmasta, Viannan Ylettylästä vain 30 parmasta ja Pöljänsalmelta Ruokovirran eteläpuolella myös vain 14 parmasta (no 6670-71 s.2). Vaikuttiko vielä edellisen kesän kuivuus heinämäärään vai olivatko ne vain voudin edellisen kesän tulokseen perustuvia ennakkoarvoita. Silloin oli kuivuus vaivannut (Pi s.373).

Verorasituksen jopa kasvamisen tähden talonpoikia alkoi siirtyä Venäjän puolelle. Lisäksi tähän vaikuttivat jatkuvat sotaväenotot ja vuoden 1601 kato. Tavisalmelta sinne oli lähtenyt vuoden 1601 tietojen mukaan mm. Anders Danskainen Riistavedeltä, Sigfrid ja Jöran Puittinen Riistaveden pohjoispuolelta Murtolahden - Kaaraslahden tienoilta, Jöns Persson Haloinen samalta seudulta ehkä Pieksän alueelta, Anders ja Klemet Holopainen Kuopion itäpuolelta Ritoniemeltä sekä Per ja Anders Ahoinen Leppävirran Soisalon pohjoispäästä (no 6685-86 s.95). Näiden sukulainen Thomas Ahonen siirtyi parin vuoden kuluttua nykyisen Nilsiänkylän alueelle. Vuonna 1627 Thomaksen poika Anders värväytyi ratsutilalliseksi Rantasalmella, mutta hänen tilaansa verotettiin edelleen Nilsiässä. Anders Danskasen tila oli vuoden 1600 verotietojen mukaan ollut autiona 30 vuotta eli jo vuodesta 1570 lähtien. Syyksi mainitaan ryssien hävitys. Knut Andersson Dansk asui Rantasalmen Sarkamäellä vuonna 1587. Danskasia (Tanskasia) muutti Pisan kaakkoispuolelle Vuotjärven Hirvisaareen; silloisen Venäjän puolelle. Puittisista jäi muistoksi Siilinjärven ja Nilsiän rajaseudulle Kaaraslahden alueelle Puittilanaho ja Puittilansuo.

Edellä mainitun Jöns Halosen isä Per lienee vuonna 1561 mainittu "Piexe" Halonen eli Tavisalmen kartanossakin työskennellyt seppä Per Andersson. Habermanin mukaan vuoden 1625 tienoilla kuopiolaisen Ivar Johansson Kauhasen maihin sisältyi 2 veromarkan edestä "Halolanmaita", joita olivat mm. Nipasenmäki ja Salmijärvenmaa. Haberman on saattanut virheellisesti kirjata "Holopalan" maat "Halolan" maiksi, koska Klemet Holopaisella ja Klaus Montaneuvosella oli aneki 1805 em. maihin. Tavisalmen käräjien mukaan (no 6685-86 s.87) Nilsiän eteläpuolella Pieksän seudulla asuva Jönsin naapuri Hans Horttanainen oli lyönyt tähän muutaman mustelman. Ehkä tämä oli kohtelu oli antanut lisä pontta Jönssin karkaamiseen. Toinen naapuri Lauri Otinen Riistavedeltä oli puolestaan käynyt ilmeisesti kaskeamassa Olof Kolehmaisen maalla. Tämä Kolehmainen oli luultavasti Leppävirran Saamaisten neljänneskunnan miehiä. Hän ei ainakaan asunut Pielaveden kymmenyskunnassa. Suurin osa lähtijöistä näyttää asuneen verraten lähellä silloista Venäjän rajaa. Esimerkiksi Maaningan tienoilta idän suuntaan ei juurikaan ollut menijöitä.

Varsinaisen yksityisen rahvaanmiehen tai - tai naisen tietoja tileistä löytyy niukasti, lähinnä sakkoluetteloista tai palovahingoista. Vuoden 1603 syyskäräjillä Lauri Turunen sai 3 markan sakot kun oli lyönyt rikki Per Turusen köyden "reep" (no 6696-97 s.82). Savonlinnan venäjänkielen tulkki Mons Jacoffson oli viljellyt maata Kulennoisten tienoilla. Lisäksi hän oli ollut monta vuotta vankina Venäjällä. Hänelle myönnettiin Säämingistä perintötila (no 6696-97s.84). Per Tolvasen talossa nähtävästi Leppävirralla oli vuoden 1603 tienoilla sattunut tulipalo, jossa oli tuhoutunut rakennuksia ja karjaa (no 6696-97 s.107). Vuoden 1606 aikoihin maaninkalainen Olof Hyttinen oli erehtynyt haitantekoon Anders Saickosen maalle ehkä Pielaveden Lampaanjärvellä (Tavisalmen talvikäräjät 1604 s.55). Vuonna 1605 Tavisalmen riistaveteläinen Eric Jönsson Tuovinen oli tulipalossa menettänyt 7 vuohta, 30 lammasta, 4 sikaa ja 2 vasikkaa. Hän oli nyt köyhä ja tilan veronmaksukyky oli vaarassa. Tästä hänellä oli kuopiolaisen kirkkoherran Paulus Laurentin todistus päiväyksellä 2. lokakuuta 1605 (no 6691-92 s.133). Asuintuvat ja varsinainen navetta näyttävät säilyneen. Menettetty karjamäärää viittaa siihen, että verottaja ei millään ole saanut niiden tarkkaa lukumäärää. Vuonna 1606 Tavisalmen jännevirtalainen tai riistaveteläinen Olof Tackisella oli jonkun kanssa rajariita (kesäkäräjät s.28). Samana vuonna oli sattunut tulipalot Tavisalmen pitäjässä Staffan Staffansson Colemaisen ja Eric Eriksson Tuovisen tiloilla. Vuoden 1606 Tavisalmen kesäkäräjien mukaan Anders Kettunen oli lyönyt Anders Väänäsen vaimoa. Per Lappalainen oli käynyt haitanteossa Thomas Tihisen maalla ilmeisesti Pielaveden tai Kiuruveden tienoilla. Pielavetisellä Pol Kolemaisella oli ollut jotain tekemistä lappalaisten kanssa "ten Lapparnes" ehkä noituusasioissa ja saanut tästä 40 markan sakot. Saman vuoden syyskäräjien mukaan riistaveteläinen Henrik Parviainen oli eksynyt Anders Tuovisen maille ja murtolahtelainen Olof Sianjalka Siilinjärven hakkaralaisen Per Persson Hakkaraisen maalle. Olof esitti vastasyytöksen Periä vastaan.Vuoden 1604 Pien-Savon maakirjasta (no 6702-03 s.123->) löytyy Tavisalmen tilojen ja niiden omistajien nimi, vero- ja kylvötietoja. Kahta vuotta aikaisemmin oli koottu tileihin myös näiden tilojen karjatietoutta (no 6686-87s.130->) .

Pien-Savon taloudellista toimintaa kuvaa parhaiten sieltä Savonlinnaan toimitetut verotavarat. Rahan lisäksi verot voi maksaa erilaisilla tuotteilla, joille oli määrätty tietty hinta verotusta varten. Mielenkiintoisin "verotuote" oli päivätyön arvo, joka siis tähän aikaan vuonna 1604 oli taas 4 äyriä. Vuonna 1576 se oli pudotettu 3 äyriin (mm no 6627 s.44 v.1593). Muita tuotteiden verohintoja vuodelta 1604 löytyy myöhemmin liitteestä 2.

Savonlinnaan Pien-Savosta toimitetut vuoden 1603 verot kirjuri Bertill Tönnessonin mukaan (no 6696-97 s.98):
Rahaa 37 taalaria 17 äyriä, ruis 155 tynnyriä, ohra 388 tynnyriä, maltaat 21 tynnyriä, kaura 40 tynnyriä, herneet ja pavut 2 spania 13 kappaa, humalat 6 leiviskää 14 naulaa, voi 15 leiviskää 18 naulaa, liha 81 leiviskää 18 naulaa, vuohia 139, lampaita 247, muutama hevonen ja lehmä, kanoja 15, haukea 12 leiviskää 16 naulaa, ahven ja särki 20 leiviskää 15 naulaa, tynnyrikala 99 leiviskää, heinät 357 parmasta, olki 767 kupoa, terva 3 tynnyriä 2 leiviskää, rauta 7 leiviskää 15 naulaa, tuohet 3605 liuskaa, tukkeja 37, lautoja 167, hamppua 10 leiviskää, höyheniä 3 leiviskää, veneitä 4 ja päivätöitä 3859.
Autiotilojen veroina oli maksettu: ruista 10 tynnyriä, ohraa 20 tynnyriä, kauraa 3,5 tynnyriä, heinää 20 parmasta ja olkea 56 kupoa ( no 6696-97 s.98).

Verotavaroista puuttuvat tässä mm. villieläinten nahkat, jotka piti erikseen toimittaa useimmiten Tukholman nahkakammariin. Myös siat, pukit, linnut, jänikset, sarka, leipä, olut, suola, halot, kinkut sekä kupari puuttuvat em. vuoden verotavaroista. Mielikuvitusta käyttämällä voi päätellä, mitä tarve-esineitä täytyi talonpojilla olla. Vilja leikattiin sirpeillä, heinät viikatteilla, lintuja ja jäniksi pyydettiin rihmoilla, karhut keihäillä, oravia jousilla, tukit ja laudat veistettiin kirveillä, kasket kaadettiin kirveillä. Maitoastioiden ja tynnyrien tekoon lienee ollut omat ammattimiehet, vilja jauhettiin yleensä jauhinkivillä, eläimet nyljettiin puukoilla. Kankaiden kutomiseen tarvittiin omat tarvikkeensa. Tavisalmen pitäjän johtavissa asemissa olevia henkilöitä vieraili silloin tällöin Savonlinnassa. Vuoden 1605 tammikuun kolmannelle viikolle sinne oli kirjattu 3 päiväksi Johan Larsson (Skopa), Tavisalmen kartanon vuokramies Mats Tanninen, leppävirtalainen nimismies Sigfrid Wiikso, kuopiolainen lautamies Hemming Keinonen sekä Puutossalmelta Henrik Hyvärinen. Viimeksi mainittu lienee ollut kestikievarin pitäjän ja entisen nimismiehen Mats Hyvärisen poika. Yleensä nimismiesten talot oli nimetty kestikievareiksi. Syyskuun alussa 1. viikolla linnassa olivat vierailleet Olof Hartikainen Siilinjärven Jännevirralta ja Henrik Hyvärinen sekä 2. viikolla Mats Tanninen ja Sigfrid Wiikso (no 6704-05 s.45->). Ehkä matkat ajoittuivat Lappeenrannan markkinoiden yhteyteen.

1500-luvun lopussa talonpoikaisjoukkojen päämiehenä toimineen Johan Larssonin 7 veromarkan tila oli kirjattu Saamaisten neljänneskunnan Puutosmäen kymmenykseen (no 6672-73 s.149). Hänellä oli muitakin tiloja mm. eräs uusi "rajamaa" Pisanmäellä, sen päivärannalla ja - pohjoispuolella. Vuonna 1604 Savonlinnan käskynhaltija Peder Hansson jatkoi Johan Larssonin tilan verovapautta. Sen tueksi hän mainosti tätä erääksi tiedustelija mieheksi "kundskap karlar", joista Johan Larsson oli Norbottenissa paras "denne Johan Larsson ar best". Samalla hän lupasi tälle kaksi aputalonpoikaa kyytimatkoille: Olof Pelkosen Kuopion itäpuolelta Tuusniemen seudulta ja Hans Jääskeläisen Maaningan Käärmelahdesta (no 6703-03 s.161). Pelkosten maita sijaitsi Kaavin länsipuolella Lapinmäellä sekä Ohtaanniemellä (aneki 1733). Sen läheltä Ohtaansalmen kautta liikennöivät vihamieliset liperiläiset takamailleen Vuotjärven itärannalle ja Pisan itäpuolelle Säyneisiin. Lisäksi Pelkosten maita löytyi myös Syvärin pohjoispuolelta Korpijärveltä. Hans Jääskeläinen siis asui Kuopiosta pohjoiseen johtavan tien varrella. Jääskeläisillä oli myös palsta "Siikamäki" Syvärin pohjoispuolella Sälevän itärannalla. Hartikaisten vanhempia sekä myös uusia maita löytyi sen aikaiselta rajaseudulta Pisan länsipuolelta Hipanniemen alueelta ja Pisan pohjoispuolelta mm. Nurmesjärveltä. Tanninen Tavisalmen kartanosta käsin tiesi hänkin hyvin Kuopion pohjoispuolen liikenteen. Ehkä myös kuopiolaisella Hemming Keinosella oli jokin tila Nilsiän Syvärinjärven pohjoispuolella "Keinosenjärven" tienoilla Tiilikanjärvestä luoteeseen. Kyseisen järven ja siihen laskevan Keinosenjoen nimien alkuperät jäävät muuten tuntemattomaksi. Myös etelämmäksi luultavasti Säämingin rajaseudulle "på grendzen" oli annettu jo vuonna 1601 tiedonantajiksi asetetuille talonpojille verovapaita tiloja, että nämä voisivat saada tiettyjä tietoja "få wisse kunskaper". Niitä piti saada kaikilta seuduilta ""aff alle orten bekomma få" (no 6696-97 s.95). Venäläisten suhteen piti jatkuvasti olla varuillaan.

  Kihlin tornin rakentamisen aloitus vuonna 1605 Savonlinnaan

Per Hansson jälkeen Savonlinnan päällikköksi tuli ruotsalainen Nils Kihl, jonka kuittaus linnan tileistä löytyy ainakin jo vuonna 1605 (no 6703-04 s.152). Hänen aikanaan alettiin linnaan rakentaa lisätornia, joka hänen mukaansa sai nimen "Kihlin torni". Sen näkee ensimmäisenä jokainen Savonlinnan oopperajuhlilla kävijä. Venäläisten hyökkäystä edelleen pelättiin, joten linnaa piti vahvistaa. Rakennusmestari Antonius Rossedt (Råssedth, no 6718 s.48) tuli Viipurista (no 6717 s.44). Varsinaiset muurimestarit (no 6719 s.3) ja osa apumiehistä olivat linnan omaa väkeä. "Mestari Antonius", kuten rakennusmestaria kutsuttiin, oli arvostettu henkilö ja hänen palkkauksensakin oli sitä luokkaa. Vuonna 1607 hän oli saanut linnasta osaksi jo vuoden 1608 palkkoja.
Mestari Antoniuksen palkka oli seuraava: Rahaa 20 taalaria, maltaita 10 tynnyriä, lestyleipäjauhoa 2 tynnyriä, ohraa 5 tynnyriä, ruisjauhoja 2 tynnyriä, kauraa 1 tynnyri, olutta 2 tynnyriä, lehmiä 2, lampaita 11, voita 4 leiviskää 15 naulaa, lihaa 4 leiviskää, kuivaa kalaa 5 leiviskää, suolalahnaa 1 leiviskää, suolalohta 4 leiviskää, suolasiikaa 4 leiviskää, suolasilakkaa 5 leiviskää, talia 3 naulaa, suolaa 5 leiviskää ym. (no 6718 s.14). Lisäksi hän oli saanut matkarahoja 5 markkaa, kun hän oli käynyt kotonaan Viipurissa (s.17). Vertailun vuoksi mainittakoon, että entinen savolaisen sotaväen päälikkö Hans von Oldenburg oli saanut linnasta palkkoja ruista 8 tynnyriä ja ohraa saman verran (s.16). Kihlin aikana linnaa kunnostettiin muutenkin. Lasimestari Krister oli vuonna 1607 asentanut 40 uutta lasia linnan ikkunoihin. Lisäksi hän oli korvannut rikkimenneitä laseja. Lasimestari oli saanut linnasta lyijyä 5 leiviskää 14 naulaa lasitöihinsä (no 6718 s.35). Per Haapiainen oli kunnostanut linnan savupiippuja "röör pipor" (no 6718 s.16). Linnan rakennustöitä varten tuotiin myös Pien-Savon talonpojilta saatuja kalkkia 30 lästiä, kiviä ja tukkeja (no 6718 s.26). Linnan yhteydessä oli myös sairaala, jossa vuonna 1605 oli 16 potilasta (no 6704-05 s. 45->).


Linnan päällikkö Kihl näyttää olleen ylellisten elämäntapojen ystävä. Vuonna 1607 linnaan oli ostettu Viipurin porvarilta Bertill Perssonilta paloviinaa 15 kannua (no 6718 s.10). Eräältä toiselta porvarilta Turusta hankittu paloviina 1 ohmi (150 l), espanjalaista viiniä 46 kannua (115 l) , sokeria 2 toppaa, kanelia 2 pd (?naulaa) ja inkivääri 3 pd. Eräältä ryssältä oli saatu punasipulia 5 nippua. Lappeenrannan markkinoilta oli eräältä saksalaiselta ostettu ranskanviiniä 1/2 ohmia ja punaviiniä saman verran. Viimeksi mainitut ostokset oli maksettu 8 tervatynnyrillä. Venäläisille kauppiaille kelpasivat maksuksi rahan lisäksi edelleen jäniksen- ja lampaannahkat. Viinejä ja mausteita olivat nähtävästi nauttineet myös "tohtori" Nils ja Michell Ollsson, joiden yhteyteen oli kirjattu em. ostokset. Samalla mainitaan kanelia olleen "2 lb eller skålpd ja inkivääriä 3 lb eller skålpd" (no 6718 s.19-s.20). 1 skålpund vastasi 1 naulan painoa (no 6693 - 94 s.50 v. 1594). Hoitiko tohtori Nils viineillä ja mausteilla potilaita tai hevosia vai käyttikö hän niitä itse seurueensa kanssa?

  Savon tapahtumia vuosina 1607 - 1608

Vuonna 1607 olojen jonkinlaista vakiintumista kuvaa se, että Savonlinnan latokartanoiden kylvöluetteloihin ilmestyi jälleen vehnä; tosin pieninä määrinä. Vanhassa latokartanossa sitä oli kylvetty 1/2 tynnyriä ja saman verran myös Uudessa latokartanossa. Jälkimmäisessä kartanossa vehnäsato oli ollut 5 - kertainen kylvöön nähden (no 6718 s.7). Rantasalmen Putkilahden kartanon vehnäkylvö oli ollut 12 kappaa eli yli 1/2 hehtolitraa (s.18). Myös sadot olivat vuosisadan alkuun verrattuna nyt hyviä. Vanhassa latokartanossa rukiin peltokylvössä 5 tynnyristä oli saatu satoa 48 tynnyriä 21 kappaa ja uudessa 5 tynnyristä 62 tynnyriä 8,5 kappaa. Jälkimmäisessä tulos oli ollut yli 12 - kertainen kylvöön nähden. Ohran satokerroin oli noin 6- 7 kertainen, mutta kauran vain 2 - 3 kertainen. Vanhalla latokartanolla oli ollut kaski jossain Pohjois-Savossa "Norrbotten" ehkä Maaningan seudulla. Siellä Savonlinnan väki kävi joka vuosi heinänteossa Ruokosalmella, Ylettylässä (Wiannan Patalahdella) ja Pöljänsalmella (no 6718 s.3). Heinäsato oli suurin piirtein edellisen vuoden tasoa eli Pöljänsalmella 17 parmasta, Ruokovirralla 32 parmasta ja Ylettylässä 20 parmasta (no 6718 s.3).

Satotietojen mukaan em. "Norrbottenissa" 10 tynnyrin ruiskylvöstä sato oli ollut 105 tynnyriä (no 6718 s.7). Eräästä toisesta kaskesta 2 tynnyrin ruiskylvöstä sato oli ollut 19 tynnyriä. Uuden latokartanon vehnäsato ei näytä onnistuneen. Puolen tynnyrin kylvöstä sato oli ollut vain 1 tynnyri 6 kappaa. Hampun viljelyssä oli saatu 1 tynnyrin kylvöstä hamppua 2 leiviskää ja siemeniä 2 tynnyriä (s.7). Rantasalmen Putkilahden kartanon ruissato pellosta oli ollut melko huono; vajaa 6-kertainen, mutta ohrasato 2 tynnyrin kylvöstä vastaavasti noin 8,5 kertainen. Rantasalmen kartanon ruiskaskesta 3 tynnyrin kylvöstä sato oli 29 tynnyriä 7,5 kappaa eli melkein 10-kertainen. Hernesadon suuruus heilahteli. Uudessa latokartanossa 1,5 pannin kylvöstä sato oli ollut 7 tynnyriä, kun taas Rantasalmen kartanon vastaavan suuruisesta kylvöstä se oli ollut vain 2 tynnyriä 4 kappaa. Tavisalmen Vanha latokartano oli siis Mats Tannisen vuokraama. Hänen kylvöistään ei kerrota. Vuokrana hän oli maksanut kuivaa haukea 20 leiviskää sekä ahventa ja särkeä 4 leiviskää (s.8). Humalasalot olivat yleistyneet. Pien-Savostakin vouti oli saanut veroina humaloita 5 leiviskää 11 naulaa (no 6718 s.9). Linna osti niitä jatkuvasti muualta, usein Hollolasta.

Vuoden 1607 kalastustietojen mukaan (no 6718 s.3-s.4) Warkaudesta oli saatu lohta 3 3/4 tynnyri, siikaa 7 1/4 tynyriä ja mätiä "Rom" 1 leiviskä, Heinäveden Kermasta lohta ja siikaa molempia 1 tynnyri, Wiannalta siikaa 2 tynnyriä, tynnyrikalaa 1 tynnyri, kuivaa haukea 2 leiviskää, suolattua säynettä ja lahnaa 2 leiviskää sekä ahventa ja särkeä 16 leiviskää. Maaningan Ruokosalmesta oli pyydystetty siikaa 2 tynnyriä, kuivaa haukea 5 leiviskää, suolattua säynettä ja lahnaa 4 leiviskää sekä ahventa ja särkeä 16 leiviskää. Muuruvedeltä oli saatu siikaa 2 tynnyriä ja kuivaa haukea 7 leiviskää sekä Lapinlahdelta kuivaa haukea 4 leiviskää, suolasäynettä ja - lahnaa 10 leiviskää sekä ahventa ja särkeä 31 leiviskää. Vatoja ja lanoja käytettiin siis koskikalastuksessa.

Linnan aitasta löytyi edelleen hamppua, villaa, kankaita, viittoja. ryijyjä, pöytä - ja käsiliinoja sekä kuparinen paloviinapannu painoltaan 1 leiviskä 7 naulaa (no 6718 s.28). Viipurista oli ostettu tinalautasia ja - vateja sekä messinkisiä kynttilänjalkoja. Eräältä ryssältä oli hankittu palttinaa 13 kyynärää hintaan 3 äyriä / kyynärä sekä penkkityyny. Siellä oli oli kudottu 4 ryijyä ja 3 viittaa (no 6718 s.29). Karhunnahkoista oli tehty 7 vällyä (s.31).

Herttua Kaarle oli jo vuonna 1607 ottanut kuninkuuden. Hänen pitkästä arvonimiluettelostaan (mm. no 6719 s.45 v.1607) löytyi maat tai kansat: Sverige (Ruotsi), Göta, Wendi, finnar (suomalaiset), lappar i Norland, Caijaners (kainuulaiset), Esters (eestiläiset) ja Liffland (liiviläiset). Norlannin Lappi sisälsi Ruotsin - ja Suomen Lapit ainakin yhteisverotuksellisesti Norjan (ja Tanskan) kanssa Jäämeren rannalle asti. Tykinlaukauksilla juhlistettiin edelleen arvovieraiden lähtemistä tai saapumista linnaan. Nyt kuitenkin käytettiin rautaluoteja, joiden käyttö sotatarkoituksiin näyttää vähentyneen. Raudan "paino" on 70 % lyijyn painosta, joten niiden kantomatka jäi ilmanvastuksen takia lyhemmiksi kuin vastaavan lyijyluodin. Nyt alettiin varustautua Käkisalmen ja Inkerinmaan valtaukseen. Vanhojen slangetykkien, falkonetti-, skerpetiinitykkien sekä hakapyssyjen ohella linnan asevarastoon oli saatu mm. 40 muskettia ja ainakin 9 karabiiniä (vuosi 1605 no 6704-05 s.37 ja vuosi 1607 no 6718 s.36). Alkoi siis muskettisoturien aika. Tykeistä ns. putket "rör" olivat edelleen muodissa. Näistä yleisen oli "snappe rör", joita oli 39 kpl. Vihollisen puurakenteiden tuhoamista varten oli hankittu mörssäri "mösa", jotta voitaisiin ampua kuumapalloja "fyrboll" (no 6718 s.33-s.34). Kuumilla luodella oli jo vuonna 1580 saatu Käkisalmen linnoitus antautumaan. Hakapyssyistä manittakoon ns. "mickhaka" ja vanhat laivahakapyssyt. Tykinlaukauksilla oli juhlistettu Jesper Anderssonin ja Gabriel Oxenstiernan sekä myös myös em. tohtori Nilssin ja Michell Ollssonin vierailua ( no 6718 s.35).

Käräjämatkat ja rajan tarkastukset katsottiin vuonna 1607 edelleen vaarallisiksi tehtäväksi. Käkisalmen linnan omistus rajan takana vaihteli kuten Venäjän hallitsijakin. Vihollisen epämääräisiä joukkoja saattoi tulla rajan yli. Linnan väelle oli annettu jyväruutia ja lyijyä, kun nämä olivat menneet selvittämään "Muskoviittien" ja Ruotsin välisen rajan kulkua (no 6718 s.35). Nils Kihl oli ottanut linnasta useita kertoja ruutia ja lyijyä mennessään käräjämatkoille. Erityisesti mainitaan taas käräjämatkat Pohjois-Savoon "synnerlig til Norbotn". Silloin hän oli ottanut slangeruutia 2 leiviskää 18 naulaa sekä mickhakapyssyn lyijyluoteja 85 (no 6718 s.35). Myös päällikön muu seurue oli saanut mukaansa ruutia ja lyijyä. Ehkä pohjoisen talonpojat tiedettiin vihamielisiksi virkavaltaa kohtaan tai pelättiin rajan takaa Pohjois-Karjalasta tulevia metsäsissejä.

Sotaväkeä tarvittiin aina lisää Narvaan tai Liivinmaalle. Miehiä kuoli jatkuvasti taisteluissa tai tauteihin. Jäi runsasti sotaleskiä ja sotaorpoja, joista pyrittiin huolehtimaan (Pi s.700). Jo vuoden 1602 lopussa Narvasta oli palannut mm. pyssymiehiä ja sairaita nihtejä "Bysseskyttar och de siucke knechter ifrå Narvffve" (no 6696 -97 s.131), joiden kuukausimuona piti järjestää. Kylmässä linnoituksessa asuminen talvella ei ollut herkkua. Narvajoen toisella puolella sijaitsi venäläisten miehittämä Iivananlinna. Myös Savonlinnan rakennustöissä käytettiin sotaväkeä. Verovapauksia myönnettiin niille, jotka suostuivat ratsu - tai nihtipalvelukseen (mm. no 6710 s.5-s.6 Pien-Savo). Ratsumiehiä ja nihtejä saatiin vuonna 1604 Pien-Savosta värätyksi Rantasalmelta ja Säämingistä., ensinmainittuja Rantasalmelta 16 ja Säämingistä 23 (no 6724 s.7->). Lisäksi oli muuta värvättyä väkeä. Näille pyrittiin ravinnon ohella yleensä antamaan mukaan ainakin 2 lampaannahkaa ilmeisesti nykyisten makuupussien korvikkeiksi, sarkaa vaatteiksi ja kenkäpari. Vuonna 1604 Simon Ollssonin nihdeille varattiin sarkaa 1976 kyynärää ja lampaannahkoja 988 kappaletta (no 6701- 02 s.22). Nihdit olivat olleet Narvan alueella. Lunta riitti siihen aikaan myös Suomenlahden eteläpuolella. Sinne yritettiin kuninkaan käskystä värvätä Savon joka pitäjästä suksimiehiä "Skiide karlar" mm. loppuvuonna 1606 tulevaksi talveksi, Pien-Savosta vouti Jakob Wennon avulla (no 6717 s.152). Puhuttiin jopa 1 000 suksimiehestä, jotka voisivat olla poikia tai vävyjä. Näille piti hankkia jokaiselta veronahkan tilalta 4 lampaannahkaa, sarkaa 2 kyynärää (1,2 m) ja 1 kenkäpari. Ruotsin halitsijan Kaarle-Herttuan suunnitelmat olivat usein epärealistisia. Vuonna 1603 hänellä oli mielessään 1 000 hevosta, jotka piti lähettää ilmeisesti Narvaan (no 6696-97 s.136).

Suomenlahden jäät saattoivat kestää jalkaväkeä ja jopa hevosia. Simon Olssonin miesten mainitaan kulkeneen jään yli vuonna 1606 tai 1607 "den tidh dhe drogh ofver Iisen att landsetta.." (no 6718 s.163 ). Pien-Savossa majaili omien ratsumiesten lisäksi nähtävästi jo vuonna 1602 600 Ruotsista tullutta uplantilaista ratsumiestä, jotka aiheuttivat häiriöitä rahvaalle (no 6696-97s.129). Sotaretket eivät sujuneet aina niinkuin suunniteltiin. Pien-Savon vouti Eric Michelsson (Sölferarm) mukaan piti saada apua sotajoukolle, joka vuonna 1604 oli palannut Liivinmaalta ja Narvasta alastomina ja huonossa kunnossa "nacken och ille form hemkompne". Ainakin osa näistä oli oli ollut Simon Olsson miehiä.(no 6703 s.160). Hevosia otettiin talonpojilta sotaväen tarpeisiin mm. tykistöhevosiksi, jolloin ne voivat jäädä sille tielleen. Näin kävi vuoden 1604 tienoilla Koiviston "Biörköö" edustalla (Pi s.701, no 6703 s.160). Lisäksi kerättiin talonpojilta esimerkiksi vuonna 1603 Säämingistä 28 hevoselle 6 tynnyriä viljaa jokaista hevosta kohti. Ne olivat Simon Olsson miesten hevosia (no 6703 s.165). Vuonna 1604 koottiin apuveroina Viipurin linnanpäällikön Axel Rynningin käskystä Pien-Savosta "nihtien vaatepalkaksi" jokaiselta veronmaksukykyiseltä kokoveron tilalta sarkaa 8 kyynärää ja lampaannahkoja 4. Koska näitä kokoveron tiloja oli 247, saatiin kokoon sarkaa 1976 kyynärää ja lampaannahkoja 988 (no 6701-6702 s.22). Samoin näiltä koottiin vielä viljaa jokaiselta kokoverolta (8 veromarkaksi lasketulta) viljaa 6 pannia eli 3 hehtoa. Näin saatiin viljaa 787,5 tynnyriä (no 6702 s.20).

Talonpojat eivät enää joutuneet kovin usein suorittamaan ns. pitkiä kyytejä, joita vastaan purnattiin mm. 1550-luvulla. Nyt järjestettiin säännöllinen tosin harva kestikievarilaitos. Päätös tästä oli tehty vuonna 1604 Norköpingin valtiopäivillä (no 6701- 6702 s.17). Kestikievaritilat saivat verovapauden kuten nimismiesten tilatkin. Pien-Savoon määrättiin 3 nimismiestä ja 7 kestikievaria (no 6702 s.9). Kuukausimaksua kerättiin joka savulta vuodessa 12 markkaa ja kyytirahaa 2 markkaa joka manttaalilta. Lisäksi vuosina 1604 -1605 määrättiin kerättäväksi 8 markan vuosittainen "kyytimatka" raha jokaiselta vero - ja kruununtilalta sekä torparilta ja myös säterikartanoilta ( no 6703 s.119). Valtiovalta oli jo vuodesta 1586 alkaen järjestänyt Pien-Savoon 9 kestikievaria. Niiden tuli sijaita yleisten teiden lähellä. Niiden piti majoittaa ja ruokkia kuninkaan väkeä, jotka kuljettivat silloiseen sota-aikaan mm. tietoja vihollisesta tai kävivät Venäjän rajalla (mm. vuosi 1592 no 6620 s. 14 ja vuosi 1593 no 6627 s.16). Pohjoisin Matti Hyvärisen kestikievari sijaitsi Kuopion eteläpuolella Puutossalmella. Oulujärven seudun asutuksen vihollinen oli hävittänyt lähes kokonaan. Samoin mm. Kuopion pohjois- ja koillispuolen tilat olivat kärsineet pahoja vaurioita, joten sinne ei kestikievaria kannattanut perustaa. Myöskään Tavisalmen kuninkaankartanoa ei mainita kestikievarina. Siellä lienee ollut jonkun verran majoituksessa sotaväkeä. Sitä oli ollut vuosien 1589 ja 1600 tietojen perusteella linnaleirissä Savon pohjoisosassa mm. Vieremällä Paavo ja Pekka Kettusella, Pielavedellä (Kärkkäisillä), Kiuruvedellä (Kaikkosilla), Iisalmen pohjoispuolella (Kauppisilla), Maaningalla (Kurosilla) ja sen pohjoispuolella Tavisalmen entisen voudin Per Jönssönin tilalla. Ainakin ne joutuivat ratsumiesten tai nihtien liian kovan veronkannon kohteiksi. Myös 3 nimismiestalolla oli sama majoitusvelvollisuus. Lisäksi niiden piti pystyä järjestämään käräjiä ympäri vuoden (no 6627 s.17).

Kahta venäläistä vankia ruokittiin vuonna 1608 linnassa. Näiden yhteydessä mainitaan ilmeisesti vangitsemispaikka "Ähnhålden i hakel werckedt" (no 6719 s.28). Eräs "hakell werk" oli myöhemmin Pähkinänlinnan läänissä. Siellä verotettiin vuonna 1681 noin 20 miestä (no 9720 s.138). Kahden viikon ravinnoksi vangit olivat saaneet palvelusväen leipää 1/2 tynnyriä, herneitä ja papuja 2 kappaa, 1 lampaanruhon (n. 5 kg), suolalohta 1,5 leiviskää, siikaa 2 leiviskää sekä tynnyrikalaa 14 naulaa. Nämä olivat olleet arvokkaita vankeja, koska ratsumiesten (päälikköjen!) ja nihtien kuukausimuonan yhteydessä kerrotaan saadun ruista sekä maltaita molempia 2 nelikkoa (noin 50 litraa), humalaa 2,5 naulaa, suolaa 3 naulaa (1,3 kg), lihaa 1 leiviskä ja suolakalaa 1 leiviskä. Vanhoille nihdeille oli riittänyt kuukausimuonaksi viljaa 2 nelikkoa, suolaa 2 naulaa, lihaa 1/2 leiviskää ja suolakalaa 1,5 leiviskää (no 6717 s.60 v.1606). Savonlinnassa vuonna 1607 linnan palvelusväen ruoka-annos henkeä kohti vuodessa oli (no 6718 s.39): vilja noin 14,6 span, voi 12,5 naulaa, humalat noin 7,0 naulaa, liha ja läski 7,1 leiviskää, suola 1,02 leiviskää, suolakala 10,4 leiviskää ja kuivakala 4,01 leiviskää.

Savonlinnassa vieraili useita kertoja vuonna 1608 myös rajantarkastaja Andreas Bureus, joka laati 1620-luvulla Savosta tarkimmat kartat. Muista vuoden 1608 linnan vieraista mainittakoon tohtori Nils, Johan Larsson (Skopa) ja Sigfrid Viikso Tavisalmi, Jesper Andersson, Michell Ollsson, Sebastian Ronets, vouti Eric Michelsson (Sölferarm), Mats Barxe, Pien-Savon vouti Jacb Wenno ja tiedustelija "kundskap" talonpoikia.


3. Eräitä tietoja 1540 - 1550 luvuilta Savosta

  3.1. Koonta Tavisalmen kartanon rakennuksista ym..

1544 lienee ollut jo joitain toimintaa, koska kartanossa oli tehty ruiskylvö.
1545 on ollut asuintupia ehkä 3, navetta, talli, kellari, useita aittoja, latoja, koska siellä asui vähintään 6 henkilöä ja lehmiä oli 8.
1546 on ollut asuintupia ehkä 3, navetta, talli, kellari, aittoja vähintään 6 , paja, ruutivarasto ja ehkä ”myllyhuone” (arviot).
1547 – 1555 ei uusia tietoja rakennuksista
1556 vain arvio: uusi päärakennus vouti Per Jönssonille ja tämän perheelle, paremmat tuvat kirjureille ja kokille.
1557 vaateaitta ja tavara-aittoja, myllyhuone jauhinkivin, vilja-aitta vakoin.
Uudisrakennuksia: 2 uutta tupaa, kokinhuone, sauna, mallashuone, vankila, keittohuone kylmiöllä ”svala”. Uusi tupa, kokinhuone, sauna ja mallashuone katettiin tuohella (no 6255 s.54, s.55, s.56).
1558 uudisrakennuksia: linnatupa, 2 sänkytupaa, 2 riihtä, tiiliuuni, yhteensä 4 uutta tupaa, joihin jokaiseen korsteeni (no 6281 s.57, s.58).
1559 uudisrakennuksia tai korjailtua: Korjailtu kokinhuonetta, latoa, tiililatoa ja navettaa. Tehtiin navetta (25 m), lato (10,7 m). Tuohella katettiin ruokahuone, 1 lato ja 1 tiililato (s.60). Uusi navetta katettiin ilmeisesti 23 kuormalla olkea. Uuteen navettaan ja latoon käytettiin tukkeja 174 kpl ja lautoja 178 kpl (s.35). Rakennusten pituus siis oli 14 syltä (25 m) ja 6 syltä (10,7 m) (no 6302 s.60, s.62, s.63 ja no 6302B s.35, s.36, s.37, s.38).




  3.2. Maaverosta Savonlinna


Vuoden 1549 linnan verotietojen mukaan 1 veronahkan maa on niin suuri, että sille voidaan kylvää 3 puntaa (16,5 hl) siementä. Veronahkan maat saattoivat siis olla pinta-alaltaan hyvin eri kokoisia. Yhden veronahkan maasta joutui maksamaan verona 1/2 pannia (45 l) ohraa (tai ruista). 1 koko veron maa sisälsi 5 - 7 veronahkan maata. Veronahkojen ohraveron voi korvat myös villieläinten nahkoilla mm. seuraavasti: 13 veronahkasta 2 ilveksennahkaa, 29 veronahkasta 13 ketunnahkaa, 2 veronahkasta 1 saukonnahka, 3 veronahkasta 12 kärpännahkaa, 5 veronahkasta 47 (harmaata) oravannahkaa. Ruis ja ohra oli hinnoiteltu yhtä suuriksi. 1 talvikuorma heinää vastasi 2 pannia ruista. Toisaalta 1 talvikuorman arvo oli 1 mrk eli panni ruista tai ohraa oli hinnoiteltu 1/2 markaksi. Muita hinnoitteluja vuodelta 1549: kaura 1 panni 2 äyriä, 1 syli halkoja 3 äyriä, 1 syli kiviä 1/2 mrk, 1 kana 1/2 äyriä, 1 päivätyö 1/2 äyriä, 1 tynnyri kroger-olutta 2 mrk, 1 lehmännahka 1,5 mrk, 4 pannia ohraa vastasi 500 tuohiliuskaa ja panni kauraa 1 parmasta heinää (no 6149 s.10-s.14). Päivätyön arvo oli vielä vuonna 1557 vain 1/2 äyri, mutta vuonna 1558 se oli jo 2 äyriä (no 6302 s.25). Vasta vuonna 1567 se nousi 4 äyriin (no 6408 s.15), mutta mm. vuonna 1693 se oli 3 äyriä! Kun 4 pannia ohraa vastasi 500 tuohiliuskaa, voi maaveron suorittaa vaikkapa tuohia kiskomalla tai vierittämällä kiviä linnaan.

Vuonna 1543 Savonlinnassa 1 ketunnahka vastasi 2 pannia vero-ohraa, hirvennahka laadusta riippuen 3 -, 2,5 - , 2 - , 1,5- ja 0,5 pannia sekä 20 oravannahkaa "groverk" 1 pannin (no 6135 s.70). Vuonna 1543 Savonlinna oli saanut veroina 2 ilveksennahkaa, 102 hirvennahkaa (10 decker 2 st), ketunnahkoja 38 kpl (1 timber 8 st), 13 näädännahkaa, 2 saukonnahkaa, 23 vesikonnahkaa 131 kärpännahkaa, 44 timber (1320 kpl) oravannahkoja, 18 timber 15 st (555 kpl) jäniksennahkoja ja 30 venäläistä nahkaa (no 6135 s.50)

Vuoden 1548 Savonlinnan verotietojen mukaan (no 6146 – 47):
196 veronahkaa oli maksettu 19 kipunnalla 12 leiviskällä (3 330 kg) suomalaista haukea (s.10)
164 veronahkaa 47 ( 4 decker 7 st) hirvennahkalla (s.11)
13 veronahkaa 1 ilveksennahkalla (s.12)
6 veronahkaa 3 saukonnahkalla (s.12)
17 veronahkaa 60 kärpännahkalla (s.12)
6 veronahkaa 17 vesikonnahkalla (s.12)
122 veronahkaa 1350 (33 timber 30 st) oravannahkalla (s.12)

Maavero siis kannatti maksaa nahkoilla tai kaloilla, mikäli erämiehen taidot riittivät niiden pyydystämiseen. Vuonna 1559 Rantasalmen Putkilahden kartanossa saukonnahka vastasi 9 äyriä, vesikon- 6 äyriä ja ketun - 9 äyriä, parmas (51 kg) heinää 2 äyriä, syli halkoja 3 äyriä ja tynnyri tervaa 6 markkaa. Nahkojen kysyntä Tukholmassa, Venäjällä ja muualla Euroopassa oli suuri. Veroiksi otettiin mm. ruista, ohraa, kauraa, voita, heiniä, humaloita, kaloja, nahkoja, lampaita, vuohia, kanoja, hamppua, tervaa, läskiä, halkoja, tuohta, lintuja, harkkorautaa, kalkkia, lautoja, tukkeja ja päivätöitä (no 6255 s.1-s.4).

Veroja keräsivät pitäjistä kymmenysmies, neljänneskuntamies ja nimismies (Pi s.416-s.422). Pitäjät oli jaettu neljänneskuntiin ja nämä 6 kymmenyskuntaan. He joutuivat järjestämään käräjille linnanpäällikölle 2 kestitystä vuodessa, voudille 4 kestitystä sekä myös näiden seurueille kahdeksi tai kolmeksi yönseuduksi. Lisäksi heidän tuli järjestää rehut näiden hevosille, joita saattoi olla 35. Myös laamannin piti saada yksi kestitys. Näistä veroista paikallisvirkamiehet ottivat palkkansa sekä osaksi myös linna virkamiesten palkkoja. Nimismies keräsi jokaiselta kokoverolta 2 päivätyötä. Neljänneskuntamies huolehti päivätöiden käytännön järjestämisen. Erityisesti päivätyö -, kestitys - ja kyytiverojen määriä kohtaan talonpojat protestoivat. Venäjänsodan aikana Suomessa ollessaan vuonna 1555 kuningas selvitytti verotusta. Sen seurauksena kymmenys – neljänneskunta – ja nimismiesten verot peruutettiin kruunulle. Virkamiesten palkkaus tuli myös pääosin kruunun huoleksi. Kestitykset siirrettiin perustettaviin uusiin pitäjänvoutien kartanoihin; siis Tavisalmen pitäjässä Tavisalmen kartanoon. Kirkon keräämistä veroista kerrottiin edellä.


  Liite 1

Tavisalmen kartanon inventaario ruotsinkielisenä vuonna 1562 (no 6331 s.1 - s.2)

Peder Jönsson Leffveradt. Jöns Mortensson;

Till handha, på Tavisalm gårdn , An 1562

Toimitetut tavarat: … Hindrich Thonnesson anatt till till Randasalmi gård anno 1563 (v. 1562 införd):

Borgh stopp 4, Miölk bunckar 20, Miölck skiulor 3, Kiarnor 2, Smör ask 1, Hanck stopp 9, Fatt 23, Tallrickar 27, Öll trää 8, Brygge kar 2, Fatth tynnor 3, Tuettis bytto 1, Äticka 1 fs, Miölck wannor 2, ei erotu, weff sked md skaft, hand quarner md järn segel 4 par, Nott om 70 fampnar 1, Siick nätth 7, Siick wada 1, Bast 1 lb.

Leffvandes boskap: Miölcke köör 5, Uth gammall werck hest 1, Werck stod 1, Heste fföll 1,
Tegell 378, Neff 1512 flicken, Höö 48 parmas, Halm 45 las.

Utsått anno 61 om hösten:

uti norregården { skall Hinder Tonnesson Swar til som är fougte utii Taffvisalm och Randasalm … }
Rogh 1 pund. Uti en sved Rog 2,5 pund 3 kolmas. Till att plöija och så höst tiden med dags 26, till svedie land dags 114, 130 dags (po. 140 dags!).

  Liite 2

1. Vuosien 1566 - 1570 sekä 1603 - 1604 kalastustietoja

a) Linnan kalastus 1566 (no 6390 s.8->)
Warkaus: 50 haukiverkkoa, … nuotta, lohta, siikaa ja tynnyrikalaa (teksti ei erotu).
Wianda: 15 siikaverkolla, 35 haukiverkolla, 2 merralla ja nuotalla, siikaa 15 tynnyriä, tynnyrikalaa 5 tynnyriä, suomalainen hauki 1 kipunta 5 leiviskää, lahna 10 leiviskää, säyne 6 leiviskää, ahven ja särki 1 kipunta 17 leiviskää.
Ruokovirta: 20 siikaverkolla, 40 haukiverkolla, vadalla, 5 merralla ja nuotalla siika 10 tynnyriä, tynnyrikala 4 tynnyriä, suomalainen hauki 12 leiviskää, lahnaa 7 leiviskää, säyne 4 leiviskää, ahven ja särki 2 kipuntaa 4 leiviskää.
Palando: 1 nuotalla siikaa 1/4 tynnyriä, tynnyrikalaa 11 tynnyriä 4 leiviskää.
Rasvanto: 20 siikaverkolla ja 1 nuotalla tynnyrikalaa 6 tynnyriä.
Riistajärvi: 30 lahnaverkolla, 70 haukiverkolla, 1 kesänuotalla (yhteinen Palandon kanssa) suomalainen hauki 1 kipunta 10 leiviskää, säyne 7 leiviskää, ahven ja särki 1 kipunta 8 leiviskää.
Årivesi (tai Ånkivesi): 27 lahnaverkolla ja nuotalla suomalainen hauki 11 leiviskää, lahna 9 leiviskää, ahven ja särki 1 kipunta 9 leiviskää.
Linnan päivittäiskalastus: 2 nuotalla, 19 merralla, 26 katiskalla lahna 1/4 tynnyriä, naulalohi 5 ”siivua” eli 1 leiviskä, tuorekala 2 lästiä 10 tynnyriä.

Kertaus: Kalatynnyri 119 kg, 1 leiviskä 8,5 kg ja 1 kipunta 170 kg, lästi tuorekalaa = 1500 litraa = 12 tynnyriä. Siten kalatynnyri on noin 126 litraa!

b) Linnan kalastus 1567 (no 6401 s.10->)
Warkaus: 20 lohiverkolla, 17 siikaverkolla, 50 haukiverkolla, 2 vadalla, 2 merralla ja 1 nuotalla lohi 2 1/2 tynnyriä, siika 6 1/2 tynnyriä, kuiva siika 1 leiviskä tynnyrikala 1 1/2 tynnyriä, suomalainen hauki 1 kipunta 1 leiviskä, lahna 2 leiviskää, säyne 11 leiviskää, ahven ja särki 1 kipunta 2 leiviskää.
Wianta: 50 siikaverkolla, 35 haukiverkolla, 2 merralla ja 1 nuotalla lohi 1/2 tynnyriä, siika 7 1/2 tynnyriä, tynnyrikala 6 tynnyriä, suomalainen hauki 1 kipunta 3 leiviskää, lahna 2 leiviskää, säyne 1 kipunta, ahven ja särki 2 kipuntaa 14 leiviskää.
Ruokosalmi: 20 siikaverkolla, 40 haukiverkolla, 1 vadalla, 7 merralla ja 1 nuotalla siikaa 11 tynnyriä, tynnyrikalaa 3 tynnyriä, suomalainen hauki 10 leiviskää, lahna 10 leiviskää, säyne 8 leiviskää, ahven ja särki 3 kipuntaa.
Palando: 1 nuotalla tynnyrikalaa 10 tynnyriä. Rasvanto 20 siikaverkolla ja 1 nuotalla tynnyrikalaa 8 tynnyriä.
Riistajärvi: 30 lahnaverkolla, 70 haukiverkolla, 1 kesänuotalla, joka oli yhteinen Palandon kanssa suomalainen hauki 1 kipunta 15 leiviskää, lahna 1 kipunta 3 leiviskää, säyne 7 leiviskää, ahven ja särki 1 kipunta 7 leiviskää.
Lapinlahti: 80 haukiverkolla, 27 lahnaverkolla, 1 kesänuotalla, joka yhteinen Rasvannon kanssa suomalainen hauki 14 liviskää, lahna 1 kipunta 4 leiviskää, ahven ja särki 1 kipunta 12 leiviskää.
Muuruvirran kalastus (ja Vehkalahden): 12 siikaverkolla, 1 vadalla, 3 katiskalla ja 1 nuotalla suomalainen hauki 1 kipunta 5 leiviskää, lahna 10 leiviskää, säyne 6 leiviskää, ahven ja särki 1 kipunta 7 leiviskää.
Kihlosalmi: 30 haukiverkolla, 20 lahnaverkolla, 1 merralla ja 1 nuotalla suomalainen hauki 16 leiviskää, lahna 1 kipunta 6 leiviskää, säyne 8 leiviskää, ahven ja särki 1 kipunta 4 leiviskää.
Puruvesi: 30 säyneverkolla ja 1 lanalla kuiva säyne 3 leiviskää 10 naulaa.
Suurijärvi: 1 nuotalla suolakalaa 2 tynnyriä 2 nelikkoa.
Linnan päivittäiskalastus 1 nuotalla, 13 merralla ja 26 katiskalla: lohi 2 nelikkoa, naulalohi 3 siivua eli 12 naulaa, tuorekala 2 lästiä.

Edellisenä vuonna Muuruvirta ja Kihlosalmi olivat vuokralla Rantasalmen kartanolle. Talonpojat olivat tehneet 226 päivätyötä katiskojen ja mertojen hakkaamiseen ja sitomiseen (s.42). Merrat punottiin pajuista ja katiskat ilmeisesti lautamaisiksi veistetyistä pystypuista. Varsinaiseen kalastukseen oli käytetty 645 päivätyötä.

c) Linnan kalastus vuonna 1570 (no 6432 s.4 ->)
Warkaus: 10 lohiverkolla,10 siikaverkolla, 50 haukiverkolla, 2 vadalla, 2 merralla ja 1 nuotalla, lohi 1 tynnyri 3,5 nelikkoa, siika 5 tynnyriä 1/2 nelikkoa, tynnyrikala 3 tynnyriä sekä (kuivat kalat) suomalainen hauki 9 leiviskää, säyne 6 leiviskää, lahna 1 leiviskä, ahven ja särki 2 kipuntaa 8,5 leiviskää.
Wianda: 20 siikaverkolla, 40 haukiverkolla, 2 merralla ja 1 nuotalla, siikaa 4 tynnyriä, tynnyrikalaa 7 tynnyriä, suomalainen hauki 17 leiviskää, säyne 6 leiviskää, lahna 12 leiviskää, ahven ja särki 3 kipuntaa 14 leiviskää.
Ruokosalmi: 20 siikaverkolla, 40 haukiverkolla, 1 vadalla, 2 merralla ja 1 nuotalla, siikaa 5 tynnyriä 1 nelikko, tynnyrikalaa 5 tynnyriä, suomalainen hauki (?) 12 leiviskää, säyne 2 leiviskää, lahna 5 leiviskää, ahven ja särki 2 kipuntaa 12 leiviskää.
Palando: 1 nuotalla tynnyrikalaa 11 tynnyriä.
Rasvanto: 20 siikaverkolla ja 1 nuotalla, siikaa 1 tynnyri ja tynnyrikalaa 9 tynnyriä.
Riistajärvi: 30 lahnaverkolla, 70 haukiverkolla, 1 nuotalla, joka yhteinen Palandon kanssa, suomalainen hauki 1 kipunta 7 leiviskää, säyne 4 leiviskää, lahna 1 kipunta 12 leiviskää, ahven ja särki 15 leiviskää.
Lapinlahti: 20 haukiverkolla, 20 lahnaverkolla, 1 nuotalla, joka yhteinen Rasvannon kanssa, suomalainen hauki 18 leiviskää ja lahna 9 leiviskää.

Vertailua vuosien 1569 ja 1570 kalamäärien kesken:
lohi 3 tynnyriä ja 3 tynnyriä 2 3/4 nelikkoa
siika 2 kipuntaa 1 nelikko ja 1 lästi 3 tynnyriä
tynnyrikala 4 kipuntaa 1 nelikko ja 4 lästiä 5 tynnyriä
Kuivassa kalassa lahnan ja säyneen määrät olivat pudonneet alle puoleen vuonna 1570.

Vuonna 1571 Varkaudesta oli saatu lohta 3 tynnyriä ja siikaa 4 tynnyriä 2 3/4 nelikkoa sekä Wiannalta lohta 2 nelikkoa ja siikaa 2,5 tynnyriä. Näiden kalojen määrät olivat huomattavasti pudonneet 1550-luvun arvoista ilmeisen liikakalastuksen seurauksena. Ruokosalmelta kuitenkin oli vielä saatu siika 8 tynnyriä ja Rasvannosta 2 tynnyriä (no 6441 s.2 - s.3).

Lappeen ja Jääsken karjalaiset olivat edelleen vuonna 1570 kalastaneet Savon itäosissa.
Puruvedellä, Orivedellä ja Heinävedellä heillä oli ollut 273 pikkunuottaa, joista veroina oli otettu tynnyrikalaa 5 kipuntaa 8 tynnyriä (no 6432 s.24). Seuraavalla sivulla näillä kerrotaan olleen 89 pientä nuottaa, joista jokaiselta oli vaadittu veroa 1 leiviskä. Näin oli saatu ahventa ja särkeä 4 kipuntaa 9 leiviskää.

Kalojen suolauksesta löytyy vuodelta 1570 linnan tilikirjasta seuraavia tietoja (no 6432 s.16):
1 tynnyriin lohta suolaa 1 leiviskä 8 naulaa eli noin 7,5 % kalojen painosta.
Vastaavasti siikatynnyriin käytetty suolamäärä oli 1 leiviskä 6 naulaa (7,3 %)
sekä tynnyrikalaan 1 leiviskä (7,1 %).
Kuivakalaan 1 leiviskään käytetty suolamäärä oli 2 naulaa (10 %!).

d) Rantasalmen kartanon kalastus vuokratuilla kalavesillä (no 6398 s.18)
Muuruvirralla ja Vehkalahdella (Juankoskella) syksyllä yhdellä talvinuotalla ja 15 siikaverkolla sekä keväällä kesänuotalla, 60 haukiverkolla ja 18 siikaverkolla
vuonna 1565 lohi 1/2 tynnyriä, siika 2 tynnyriä, kuiva hauki 17 leiviskää, säyne 5 leiviskää, lahna 5 1/2 leiviskää, ahven ja särki 6 leiviskää.
vuonna 1566 lohi 1/2 tynnyriä, siika 4 tynnyriä, kuiva hauki 17 leiviskää, säyne 5 leiviskää, lahna 4 leiviskää, ahven ja särki 6 leiviskää
vuonna 1570 Muuruvirta 1 nuotta ja verkkoja, keväällä hauki 12,5 leiviskää, lahna 6 leiviskää, säyne 5 leiviskää, kuiva ruokakala 9,5 leiviskää sekä tuorekala 3 tynnyriä 1/2 nelikkoa (no 6439 s.21). Siikaverkot puuttuvat kokonaan!

Kihlosalmella (Iisalmi) vuokratulla kalavedellä (no 6398 s.18)
syksyllä talvinuotalla ja keväällä kesänuotalla, 30 haukiverkolla, 20 lahnaverkolla ja 18 siikaverkolla
vuonna 1565 kuiva lahna 6 leiviskää, kuiva säyne 5 leiviskää , suomalainen hauki 12 leiviskää, ahven ja särki 14 1/2 leiviskää
vuonna 1566 kuiva lahna 5 leiviskää, kuiva säyne 4 1/2 leiviskää, suomalainen hauki 9 1/2 tynnyria, kuiva ahven ja särki 17 leiviskää.

Rantasalmen kartanon päivittäiskalastus kesänuotalla (no 6398 s.18)
Tuorekalaa vuonna 1565 5,5 tynnyriä ja vuonna 1566 4 tynnyriä 3,5 nelikkoa.

e) Rantasalmen Putkilahden kartanon kalastus Nilsiän Syvärillä 1566 – 1569 (no 6408 s.14) 1 nuotalla ja verkolla

vuonna 1566 tynnyrikalaa 8 tynnyriä (950 kg). Saaliina lienee ollut myös muikkua ja siikaa.
vuonna 1567 tynnyrikalaa 8 tynnyriä
vuonna 1569 tynnyrikalaa 8 tynnyriä
Seuraavana vuonna kalastustiedot olivat niukkoja!

Vuosi 1569 siikamäärät linnan kalastamoissa (no 6425 s.3 ->)
Varkaudesta sitä oli saatu 40 siikaverkolla 5 tynnyriä, Wiannalta 20 siikaverkolla 2 tynnyriä 3 nelikkoa ja Ruokosalmelta myös 20 siikaverkolla 4,5 tynnyriä.

Lohta oli saatu Varkaudesta 2 tynnyriä ja Wiannalta 1 nelikko sekä Palannosta 2 nelikkoa. Linnan läheltä sitä oli pyydetty 3 tynnyriä.

Vuonna 1567 Savonlinna sai suurimman osan kaloistaan veroina Tavisalmelta – Rantasalmelta (no 6401 s.24 ->), mikä nähdään seuraavasta:
Rantasalmi – Tavisalmi: hauki 17 kipuntaa 4 leiviskää, lahna 10 leiviskää, säyne 2 leiviskää, ahven ja särki 15 kipuntaa 4 leiviskää
Putkilahti ( Sääminki – Juva): hauki 3 kipuntaa, ahven ja särki 4 kipuntaa 19 leiviskää
Sairala (Mikkeli ja Pellosniemi): hauki 1 leiviskä, ahven ja särki 9 leiviskää
Puruvesi – Orivesi – Heinävesi: ahven ja särki 4 kipuntaa 8 leiviskää

Toisaalta lampaita vuonna 1567 oli saatu Putkilahdesta (Juva ja Sääminki) 1346 ja vuohia 92, kun taas Rantasalmelta ( ja Tavisalmelta) lampaita saatiin 931 ja vuohia 43 (no 6401 s.24->)

f) Linnan kalastuksesta vuosina 1603 - 1604 Pohjois-Savo (no 6697-98 s.4->)

Warkaudesta mainittakoon siika ja säyne 6 3/4 tynnyriä.
Lisäksi lohen kalastajat Warkaudesta ja Heinäveden Kermasta olivat saaneet:
1603 4 tynnyriä lohta ja vuonna 1604 7,5 tynnyriä
1603 7 tynnyriä siikaa ja vuonna 1604 5 tynnyriä
Kalatynnyri siis painoi boin 119 kg.

Wiannalta (lb = leiviskää)
1603 3 tynnyriä siikaa ja vuonna 1604 2 tynnyriä
1603 1,5 tynnyriä tynnyrikalaa 1604 2 tynnyriä
1603 3 lb suolasäynettä ja - lahnaa ja vuonna 1604 2 lb
1603 4 lb kuivaa haukea vuonna 1604 6 lb
1603 18 lb kuivaa ahventa ja särkeä vuonna 1604 15 lb

Ruokosalmelta Maaninka (lb = leiviskää)
1603 3 tynnyriä siikaa ja vuonna 1604 3,5 tynnyriä
1603 1 tynnyriä tynnyrikalaa 1604 1/2 tynnyriä
1603 5 lb suolasäynettä ja - lahnaa ja vuonna 1604 4 lb
1603 2 lb kuivaa haukea vuonna 1604 2 lb
1603 35 lb kuivaa ahventa ja särkeä vuonna 1604 28 lb

Muuruvedeltä (lb = leiviskää)
1603 0 tynnyriä siikaa ja vuonna 1604 4 tynnyriä
1603 3 tynnyriä tynnyrikalaa 1604 1,5 tynnyriä
1603 8 lb suolasäynettä ja - lahnaa ja vuonna 1604 5 lb
1603 1 lb kuivaa haukea vuonna 1604 3 lb
1603 18 lb kuivaa ahventa ja särkeä vuonna 1604 26 lb

Riistajärveltä (lb = leiviskää)
1603 4,5 tynnyriä tynnyrikalaa 1604 4,5 tynnyriä
1603 9 lb suolasäynettä ja - lahnaa ja vuonna 1604 4 lb
1603 8 lb kuivaa haukea vuonna 1604 6 lb
1603 14 lb kuivaa ahventa ja särkeä vuonna 1604 16 lb

Lapinlahdelta (lb = leiviskää)
1603 12 lb suolasäynettä ja - lahnaa ja vuonna 1604 5 lb
1603 5 lb kuivaa haukea vuonna 1604 lb
1603 14 lb kuivaa ahventa ja särkeä vuonna 1604 14 lb

Rasvannolta Tervosta
1603 9 tynnyriä tynnyrikalaa 1604 8 tynnyriä

Suurijärveltä Heinävesi
1603 5 tynnyriä tynnyrikalaa 1604 6 tynnyriä

Iisalmen Kihlosalmi ja Palando eivät olleet käytössä
Lohiverkkoja oli käytössä 15, haukiverkkoja 407, siikaverkoja 145, nuottia 11 jne .


Hintoja 1500 - luvun lopussa ja 1600 - luvun alussa Pien-Savo
Hinnat olivat markkoina, taalareina (daler) ja äyreinä sekä penninkeinä!
Lyhenne: tyn = tynnyri, dal = taalari, mk = markka, ö = äyri, ch = penninki, lb = leiviskä, nl = naula, 1 kappale = st, aln = kyynärä.
Päivätyön arvo 4 äyriä verotuksessa vuonna 1604; siis sama kuin vuonna 1567! Vuonna 1576 se oli pudotettu 3 äyriin (mm. no 6627 s.44)!

Hintoja vuodelta 1586 (no 6574 s.4)
Ruis tai ohra 4 mk / tyn, ryynit tai pavut 6 mk / tyn, kaura 2 mk / tyn, humalat 2 mk / lb, hevonen 8 dal (32 mk), tamma 3 dal (12 mk), sonni 12 mk, lehmä 10 mk, liha 12 ö / lb, kuivakala 6 ö / lb, suolakala ja tynnyrikala "pundfisk" 10 mk / tyn, hamppu 3 mk / lb, purjepalttina 2 ö / aln, terva 4 mk / tyn, tukki tai lauta 2 ö / st, kalkki 4 ö / tyn, harkkorauta 4 ö / lb, höyhenet 2 mk / lb, päivätyö 3 öre. Näitä käytettiin verotavaroiden vaihdossa rahaksi. Kalkkiveroa vaadittiin vuonna 1586 mm. Tavisalmella lähes joka tilalta. Mm. Rossi Lapveteläinen Lapinlahden Onkiveden länsirannalta maksoi sitä 1 tynnyrin.

Muutamia hintoja vuodelta 1603 (no 6691-92 s.15)
paloviina 2 daler/ kannu (2,5 l), sokeri 20 äyriä / skålpd ( oli 1 naula eli 0,425 kg)
suola 2 daler / tynnyri (14 tai 15 leiviskää), ostettu venäläiseltä. Viipurista: 3 daler / tynnyri!
inkivääri 20 äyriä /skålpd, pippuri 5 daler /skålpd, neilikka 4 äyriä / luoti (lodet)
muskotti 4 äyriä /lodet, saframi 14 äyriä /lodet, humala 5 daler / leiviskä, paperi 2,5 daler /riisi.
(no 6691-92 s.20) voi ja läski 1 daler/ leiviskä, hirvennahka 3 daler /kpl

Vuosi 1603 (no 6701-6702 s.12)
ruis tai ohra 6 mk/tyn, leipä 3 mk/tyn, liha 12 ö/lb, humalat 3 mk/lb, ruokakala 6 ö/lb, pundfisk 5 ö/ lb, tynnyrikala 4 mk/tyn, suola 5 ö /lb, hevonen 9 dal/st, lehmä 10 mk /st, mulli 3 dal/st, pukki 5 mk/st, vuohi 3 mk/st, lammas 2 mk/st, sika 2 dal/st, jänis 3 ö/st, kana 2 ö/st, lintu 2 ö/st, olki 6 ch/kupo, lampaannahka 4 ö/st, sarka 4 ö/kyynärä, lauta ja tukki 2 ö/st, terva 5 mk/tyn, tuohi 2 ch/liuska, hamppu 2,5 mk/lb, höyhenet 2 mk/lb, rauta 6 ö/lb, vene 2 dal/st. Jäniksen painoksi oli arvoitu 3 nl ja lehmän voin tuotanto noin 1,2 lb /vuosi

Vuosi 1603 (no 6701-6702 s.19) nahkoja Tukholmaan:
susi hyvälaatuinen "gälle" iso 6 dal/st, - pieni 4 dal/st, haapanäätä 1dal/st, ruskea kettu 3,5 - 5 mk/st, ristikettu 5 mk/st, palokettu 4 mk/st, musta saukko keskikoko 3 mk/st, - pieni 2 mk/st, susi 2 dal/st, orava keskilaatu 4 mk/ 40 st, karhu hyvälaatuinen ruskea 2 dal/st, - musta 7 mk/st, - nuori musta 6 mk/st. Hevosen (ratsu) vahingon korvauksia: 6 st a' 17 dal, 2 st a' 16 dal ja 1 st a' 15 dal.

Vuosi 1604 -1605 (no 6709 s.11) Piensavo ulosannattujen nahkojen ja eläinten hintoja:
14 näätää 4 dal/st, 4 ristikettua 5 dal/st, 4 punakettua 3 dal/st, 2 ahmaa 4 dal/st, 9 karhua 8 dal/st, 4 sutta 8 dal/st,
10 lehmää 10 dal/st, 11 sikaa 8 dal/st, 20 kanaa 2 ö/st. Hevosen hinta oli haarukassa 10 dal - 16 dal/st

Vuosi 1604 - 1605 (6710 s.10 - s.11):
kaura 2 mk/tyn, voi 4 mk/lb, läski 3 mk/lb, hauki 12 ö/lb, kinkku 4 ö/st, lammas 2 mk/st, halot 2 ö /kuorma, päivätyö 4 ö/päivä.
ruis ja ohra 6 mk/tyn, herneet 7mk/tyn, humalat 3 mk/lb, liha 12 ö/lb, lahna 12 ö/lb, pundfisk (kala) 4ö/lb, ruokakala 5 ö/lb, rauta 6 ö/lb, hamppu 20 ö/lb, höyhenet 2 mk/lb, hevonen 10 - 16 dal/st, lehmä 10 mk/st, pukki 5 mk/st, vuohi 3 mk/st, kana 2 ö/st, terva 5 mk/tyn, tuohi 1 ch/liuska, tukki ja lauta 2 ö/st, olki 6 ch/kupo, vaate 6 mk(?)/kyynärä.
Pien-Savosta oli saatu veroina kangasta 12 kyynärää, hamppua 11 lb 8 nl, tervaa 10 tynnyriä ja rautaa 15 lb 6 nl.
Nahkojen hintoja/st: näätä 4 dal, ristikettu 5 dal, punakettu 3 dal, karhu 8 dal, susi 8 dal, ahma 4 dal ja orava (keskilaatu) 3 dal/40 st

Vuosi 1606 (no 6715-6716 s.14): päivätyö 4 ö,
ruis ja ohra 6 mk/tyn, herneet 7 mk/tyn, humalat 5 mk/lb, voi 4 mk/lb, läski 3 mk/lb, heinät 4 ö/parmas, lammas 2 mk/st, hauki 12 ö/lb, pundfisk 4 ö/lb, hevonen 12 dal/st, vuohi 2,5 mk/st, lampaannahka 4 ö/st, ketunnahka 3 mk/st, sarka 4 ö/kyynärä, palttina 1,5 ö/ kyynärä, hamppu 6 ö/lb, rauta 6 ö/lb. Rautaa oli Pien-Savosta saatu veroina 34 lb

Vuosi 1606 - 1607 Pien-Savo (no 6724 s.14):
ruis ja ohra 6 dal/tyn, kaura 3 dal/tyn, voi 1 dal/lb, läski 3 dal (?mk) /lb, lammas 2 dal/st, kuivakala 12 ö/lb, pavut 7 dal/tyn, olut 6 dal/tyn, pundfisk (kala) 4 dal/tyn, hamppu 3 dal/lb, rauta 6 ö/lb, kupari 5 ö/lb, terva 3,5 ö/lb ja suola 4 ö/lb.

Veroina Pien-Savosta vuonna 1604 saatu: leipää 18 tyn, haukea 75 lb, tynnyrikalaa 84 lb, lampaita 444, vuohia 97, sarkaa 268 kyynärää, rautaa 27 lb
tervaa 5,5 tyn, lihaa 204 lb, kinkkuja 109 st, hamppua 21,5 lb ja höyheniä 4 lb.

Veroina Pien-Savosta vuonna 1605 saatu: tervaa 10 tyn ja rautaa 15 lb 6 nl.
Nahkoja oli edelleen lähetetty Tukholman nahkakamariin, mutta Suomen sotaeversti Krister oli ottanut itselleen kruunun nahkoista
4 ristikettua, 24 punakettua, 4 karhua, 4 näätää, 4 sutta ja 2 ahmaa (no 7709 - 6710 s.13).

Lintuja metsästettiin myös pyssyillä. Linnasta metsästäjät olivat saaneet 7,5 nl jyväruutia ja 15 nl lyijyä. Lintuja oli saatu 150 kpl (no 6718 s.10, vuosi 1608). Myös talon pojilta oli saatu hyväntahtoisesti apuveroina linnaan 67 jänistä, 84 lintua ja 95 munaa (s.9).

Savonlinnan inventaario vuonna 1607 (no 6718 s.38-s.39)
Elintarvikkeissa käytettiin tavallisesti Tukholman mittoja!
Naudanliha a' 5 lb, naudanselkä a' 1 lb, naudankieli a' 1 nl, lampaan ruho "krop" a' 14 nl, lampaanselkä a' 4 nl,
vuohenruho a' 14 nl, vuohenselkä a' 5 nl, suolattu "grönet nöt köt" a' 6 lb, läskisiivu "siidha" a 1,5 lb, sianselkä a' 5 nl,
kukot "hanar" a' 5 nl, kanat ja linnut a' 1 nl, syltty 10 lb /tyn, lohi-, siika-, turska- ja silakkatynnyri painoivat 16 lb,
tynnyrikala 12 lb /tyn, tuorekala 10 lb /tyn.

Mainittakoon, että vuonna 1549 saatiin Savonlinnaan veroina punaketun nahkoja 13 kpl ja jäniksennahkoja 15 kiihtelystä 19 kpl (no 6149 s.24 ja s.25). Ryssiltä oli silloin ostettu sarkaa 220 kyynärää 8 kiihtelyksellä 19 jäniksennahkalla, missä 1 kyynärä vastasi 1,5 nahkaa sekä 140 kyynnärää sarkaa 7 punaketun - ja 20 jäniksennahkalla , jolloin 1 ketunnahka vastasi 7,5 kyynärää sarkaa (no 6149 s.32).

Liite 3

Muutamia ravintorekistereitä

 

Savonlinna voudin väki ”svenner” ja nihdit  vuonna 1567 (no 6401 s.58)

  ravintoa 1 hengelle vuodessa  luultavasti Tukholman mitoissa

vilja                                                                20 pannia 4,5 kappaa  (18,4  pannia = 16,5  hl)

humalat                                                        1 leiviskä 14  16/18 naulaa (1,34 leiviskää  = 11, 4 kg)

voi                                                                  1 leiviskää 12  4/5 naulaa  (1,26 leiviskää = 10,7 kg)

suola                                                             1 leiviskä 12  4/5 naulaa  (1,26 leiviskää  = 10,7 kg)

munat                                                           11  1/2  kappaletta     (11,5 kpl)

liha ja läski                                                   14 leiviskää 18  5/12 naulaa  (11,8 leiviskää = 97,6 kg)

suolakala                                                      3 nelikkoa 3 leiviskää  14  1/14 naulaa (11,0 leiviskää = 93,4 kg)

kuivakala                                                      7 leiviskää 13  7/9 naulaa  (5,9 leiviskää  = 50,3 kg)

tuorekala                                                      2 leiviskää  6  2/3  naulaa  (1,79 leiviskää = 15,3 kg)

nauriit                                                           3  kappaa  (13,5 litraa)

 

             Huom.! 1 nelikko on arvioitu  30 kg:ksi !

 

Savonlinnan virkamiehet ja palkolliset "legefolk"   vuonna 1567 (no 6401 s.60)

  ravintoa 1 hengelle vuodessa  luultavasti Tukholman mitoissa

vilja                                                                14 pannia 18  1/2 kappaa  (13,6  pannia = 12,2  hl)

humalat                                                        1 leiviskä 2  3/10 naulaa (1,34 leiviskää  = 11,3 kg)

voi                                                                  1 leiviskä 3  11/12 naulaa  (0,993  leiviskää = 7,67 kg)

suola                                                             1 leiviskä  3  11/12 naulaa  (0,993 leiviskää  = 7,67) 

liha ja läski                                                   12 leiviskää 3  1/3 naulaa  (9,36 leiviskää = 79,6 kg)

suolakala                                                      10  leiviskää  10  4/5 naulaa (8,11 leiviskää = 68,9 kg)

kuivakala                                                      6 leiviskää 6  2/5 naulaa  (4,86 leiviskää  = 41,3 kg)

tuorekala                                                      1 leiviskä  10  1/4  naulaa  (1,16 leiviskää = 9,89 kg)

olut (effterlack)                                           1  tynnyri 1   8/10  nelikkoa  (165 litraa)

kaali                                                               2  1/7  nelikkoa  (66 litraa)

nauriit                                                           17 kappaa  (13,5 litraa)

 

 

Rantasalmen Putkilahden kartano vuonna 1569 (no 6420 s.55)

     ravintoa 1 hengelle   vuodessa Tukholman mitoissa

viljaa                                                              21 pannia 17, 5 kappaa  (20,7 pannia = 18,7 hl)

humalaa                                                       1 leiviskä 13 naulaa (1,27 leiviskää = 10,8 kg)

suolaa                                                           1 leiviskä 16 naulaa (1,38 leiviskää =  11,8 kg)

voi                                                                  1 leiviskä 9  1/7 naulaa (1,12 leiviskää = 9,53 kg)

liha ja läski                                                   12 leiviskää (9,23 leiviskää = 78,5 kg)

suolakala                                                      4 leiviskää  1  1/4  naulaa (3,13 leiviskää = 26,6 kg )

kuivakala                                                      6 leiviskää 12,5 naulaa  (5,10 leiviskää = 43, 3 kg )

tuorekala                                                      7 leiviskää ( 5,38 leiviskää = 45,8 kg )

Liite 4

Mittoja ja hintatietoja ym. 1500-luvun puolivälistä noin vuoteen 1605

 

 Raha:  1 markka oli 8 äyriä,  1 äyri oli 3  äyrityistä,  1 äyrityinen oli 8 penninkiä.  Vuoden 1600 tienoilla taalari (daler) oli 4 markaa. Vuonna 1580 esiintyy tileissä rahayksikkö Runst " 26 daler 27 Runst" (no 6523-24 s.23) mikä löytyy mm. myös vuonna 1604 "rundt stycke": rahaa " 61 daler 12 rynstycke" sekä vuonna 1607 rahaa 68 daller 28 Rundstycke (no 6703 s.170 ja no 6718 s.45). Runstyk lienee vastannut äyriä.
Rahayksiköt taalari "daler" ja markka esiintyvät rinnakkain mm. vuonna 1582, jolloin kappalaiset suorittivat apuveroa 17 taalaria ja lukkarit 1 mk (no 6544 s.4 ja s.5).
Painomittoja: leiviskä 8,5 kg, naula 0,425 kg, kipunta 170 kg.  Mm. mausteiden ja ruudin paino ilmoitettiin skolpundeina eli skolpeina, joka oli sama kuin 1 naula. Tämä selviää mm. vuonna 1589, jolloin ilmoitetaan ,että 20 skolpundia on sama kuin 1 leiviskä (no 6693 -94 s.50). Heinät:  parmas 51 kg, talvikuorma heinää 4 parmasta ja 2 kesäkuormaa. Olkikuorma on 20 olkikupoa (no 6331 s.54). Ruiskuvossa lienee ollut noin 20 lyhdettä ja ruiskuhilaassa 10 lyhdettä.  Vilja: 1 lästi = 12 puntaa= n. 65 hl = n.6,5 kuutiometriä; vastaavan kokoisen kuution särmä olisi  1,866 m, 1 punta =6 pannia = n. 5,5 hl, panni 90 litraa, kolmas (oravais) 18 litraa, neljännes 22,5 litraa, kappa 4,5 litraa, 1 karpio = 2,5 kolmasta = 45 litraa (vuosi 1592 no 6620 s.1), tynnyri 180 litraa (tai 146,5 l). Kuitenkin vuosi 1650 Iisalmi kesäkäräjät: 60 oravaista on 120 kappaa?! Vuoden 1572 jälkeen käytettiin myös ns. kihlakunnan mittoja. (vuosi 1572 no 6462 s.1 ja vuosi 1578 no 6511 s.2). Silloin 1 kihlakunnan leiviskä oli 28 Tukholman naulaa. Mitoista löytyy opaste mm. vuodelta 1594 (no 6629-30 s.4). Sen mukaan yhdessä Savonlinnan viljapannissa oli 22 kappaa ja tynnyrissä siten 44 kappaa. Saman vuoden toisessa luettelossa (no 6635-36 s.2) sanotaan, että Savonlinnan panni on 2 kappaa suurempi kuin Tukholman panni. 50 Tukholman kappaa tekee 1 tynnyrin. Siten 1 viljatynnyrissä Tukholman ja Savonlinnan kappamäärien suhde on 50/44 = n. 1,14.

Säilyivätkö Savonlinnassa tynnyrin tai kapan tilavuus samana uusien mittojen käyttöönotossa? Jos tynnyri säilyi 180 litrassa, kapan koko pieneni noin 4,10 litraan. Jos taas kapan tilavuus säilyi 4,5 litrassa, tynnyrin tilavuus kasvoi 198 litraan.

Vuoden 1581 tileistä löytyvät rinnakkain viljamäärät sekä painomitat Tukholman ja Savonlinnan mitoissa (no 6536-37 s.30). Niistä nähdään, että viljamitoissa Tukholman ja Savonlinnan mittojen suhde 1,1 ja painomitoissa 1,4. Esimerkiksi rukiin kohdalla 577,5 span / 525 span = 1,1 ja voissa 115,5 leiviskää / 82,5 leiviskää = 1,4. Viljamittojen suhde tynnyreissä on sama eli 1,1. Tukholman mitat saadaan Savonlinnan mitoista viljassa kertomalla luvulla 1,1 ja painoissa kertomalla luvulla 1,4.

Saloheimon mukaan 1 tynnyri = 2 pannia = 32 kappaa = 160 litraa, joten 1 kappa = 5 litra (Sa s.213). Missä vaiheessa nämä mitat otettiin käyttöön? Sen jälkeen siis 1 tynnyri olisi 160 litraa ja 1 kappa 5 litraa. Samoin muutkin viljamitat muuttuisivat.

Huom.! Vuonna 1692 suolakaupan yhteydessä: 1 karpio = 10 kappaa, ja 1 tynnyri 30 kappaa. Jos kappa oli edelleen 4,5 litraa, niin 1 tynnyri = 135 litraa. Tynnyrin painoksi on kuitenkin määritetty 7 leiviskää (n. 60 kg). Suola oli ostettu Soroikasta Pielisjärven Vuokkoon (ka (0.07 s.146).

Nahkat: kiihtelys (timber) 40 kpl  (mitat Pirinen II:1, kts. myös no 6430 s.1). Lisäksi mainitaan nahkojen yhteydessä 1 decker, joka oli 10 kpl  (v.1545 no 6138 s.8 tai s.25). Pituusmitta kyynärä oli noin 59 cm ja syli noin 1,8 m. Lohitynnyri 14 leiviskää eli 119 kg, suolakalatynnyri 14 leiviskää eli 119 kg.  Voitynnyri: 16 leiviskää eli 136 kg. Käytettiin myös 14 leiviskän = 119 kg (no 6146 s.8 v.1548 ja no 6149 s.17 v.1549) ja n. 12 leiviskän voitynnyriä (no 6158 s.17 ja 6627 s.1). Lihatynnyri: 14 leiviskää= 119 kg (no 6146 s.43), Suolatynnyri 14 leiviskää (Tavisalmi v. 1557 no 6255 s.31). Joskus käytettiin 15 leiviskän arvoa (no 6204 s.29). Säämingissä: 1 tynnyri = 20 vakkaa jauhoja  (1 vakka = 9 l) ja 20  72/194 leipää (no 6173 s.10).

Vuonna 1587 suolatynnyrin -, lohitynnyrin - ja siikatynnyrin - sekä suolakalatynnyrin paino oli 16 leiviskää (no 6577 s.42 ja s.43). Vuonna 1592 papin leipävakka on 2 kolmasta ruista eli 36 litraa (8 kappaa).

  Neste: lästi 1500 litraa = 12 tynnyriä = 15 hl, tynnyri 126 litraa, nelikko 31 litraa, kannu 2,5 litra (Pi). 1 åhmi 60 kannua, Tervatynnyri 14 leiviskää eli 119 kg (no 6302 s.52), mutta 12 leiviskää v.1562 Sairilassa (no 6331 s.54 sekä 1590-luvulla Savossa (mm. no 6627 s.1)). Ruutitynnyrin paino 1,5 leiviskää, mutta vuonna 1549 käytettiin  n. 13 leiviskän painoista ruutitynnyriä  (no 6135 s.52 ja no 6149 s.38). Vuonna 1557 ruutitynnyrin paino Savonlinnassa oli 120 kg (no 6205 s.17).   Kuivaan kalaan kului suolaa kiloa kohti 100 g
(no 6204 s.42). Ilmeisesti ns. ”suomalaiseen haukeen” tuskin ollenkaan. Suolattu ruokakalatynnyri:  14 leiviskää eli 119  kg (v. 1557 Tavisalmi no 6255 s.33).  Jauhovakka  2 kappaa eli 9 litraa (no 6279 s.23).  Suolakalatynnyri oli joskus myös 16 leiviskää Tukholman mitoissa, siis noin 105 kg painoinen  (no 6281 s.75)! Toltti lautoja on 12 kpl. Halkokuorma noin 1/2  -  2/3 syltä (hinnan perusteella). Myöhemmin vuoden 1570 tienoilla  halkosylin arvo oli 4 äyriä, mutta halkokuorman vain 1 äyri! (no 6453 s. 18). Samana vuonna ristiketun nahkan arvo vastasi 1,5 pannia viljaa eli 3 mrk (6 päivätyötä). Halkosylin arvo vuonna 1557  oli 3 äyriä (no 6255 s.45). Vuonna 1593 syli halkoja oli 4 kuormaa (no 6627 s.1). Silloin sylin arvo oli 1 mrk ja kuorman 2 äyriä. Terva: 1 leiviskä hinta  1 äyri 6 penninkiä eli  1 1/4  äyriä  (no 6302 s.24 v. 1559 Tavisalmi). Vuonna 1593 tervatynnnyrin paino oli 12 leiviskää (no 6627 s.1) ja leipätynnyrin 4,5 leiviskää.

Läskikinkku Tukholman painoissa 6 naulaa (n. 2,5  kg) (no 6272 s.41 v. 1558 Putkilahti). Sen hinta oli 3/4  äyriä v. 1557. Kyseessä lienee ollut papinverokinkku, koska sen hinta vastasi papinveroa savulta (no 6281 s.14) !  1 tynnyri sylttyä oli  10 leiviskää  (65,4 kg) ja 1 tynnyri makkaraa 8 leiviskää eli 52 kg (myös 10 leiviskän toisaalla) (no 6331 s.65) , lampaanruho  14  naulaa (n. 4,6 kg), vuohenruho 16 naulaa (5,2  kg) ja  pukinruho 17 naulaa (n. 5,6 kg) (no 6302 s.77 v. 1559 Tavisalmi).  Tukholman painoissa: naudankieli "tunga"  1 naula (0,327 kg), naudanselkä  "rygg" 1 leiviskä (6,54 kg), lampaanselkä 3 naulaa (0,981 kg), vuohenselkä 4 naulaa (1,31 kg), sianselkä 3 naulaa (0,981 kg) (no 6281 s.75 v. 1558 Tavisalmi).
Em. Savonlinnan painoissa: Läskikinkku 2,55 kg, sylttytynnyri 85 kg, makkaratynnyri 69 kg, lampaanruho 5,95 kg, vuohenruho 6,8 kg, pukinruho 0,723 kg, naudankieli 0,425 kg, naudanselkä 8,5 kg, lampaanselkä 1,28 kg, vuohenselkä 1,7 kg, sianselkä 1,28 kg.

Talia saatiin lehmästä 1 leiviskä, lampaasta 1 naula ja vuohesta  2 naulaa (no 6248 s.26).  Juustoa 1 vuohesta 1/2  leiviskää,  1 lampaasta 1/10 leiviskää vuodessa (no 6302 s.92 v. 1559 Tavisalmi). Kana  1 naula ja  jänis 3 naulaa eli 1,3 kg (no 6439 v. 1570 s.37-s.38 Rantasalmi). 1 lehmännahkasta tehty 8 paria kenkiä Putkilahden kartanossa 1569 (no 6420 s.34). Vuonna 1592 kenkäparin hinta oli 1 mrk (no 6620 s.23) ja päivätyö 3 äyriä sekä vuonna 1593 1 kynttilän arvo 1 penninki (no 6627 s.45).

Eräitä elintarvikkeiden painoja vuosina 1586 ja 1594; lyhenteet: lb leiviskä, nl naula :
Vuonna 1586 (no 6568 s.48) Tukholman pannit ja painot (sanotaan selvästi):
naudan "fal" 6 lb, naudanselkä 1 lb, lampaanruho "krop" 14 nl, vuohenruho 16 nl, pukinruho 18 nl, naudan kieli 1 nl, siankinkku 6 nl (1,9 kg), sivuläski 1,5 lb, sianselkä 6 nl, pukinselkä 5 nl, lampaan tai vuohenselkä 4 nl, jänis 4 nl (1,27 kg), syltty- tai makkaratynnyri 10 lb, suolakalatynnyri 16 lb, tuorekalatynnyri 12 nl, tynnyrikala tynnyri "pundfisk" 12 lb (!), tynnyri suolaa 16 lb, kana tai lintu 1 nl.

Vuonna 1594 (no 6629-30 s.38): lampaanruho (krop) 14 nl, pukinruho 1 lb, vuohenruho 16 nl, naudankieli 1 nl, naudanselkä (rygg) 1,5 lb, sianselkä 5 nl, pukinselkä 4 nl, lampaan tai vuohen selkä 3 nl, siansivu läski 1,5 lb, jänis 4 nl, kana tai lintu 1 nl, sylttytynnyri 12 lb, makkara tynnyri 8 lb, voitynnyri 16 lb, suolakala tynnyri 16 lb, suolatynnyri 16 lb, tuorekala tynnyri 12 lb, tynnyrikala tynnyri 16 lb, naudan "fall tai fell" 6 lb. Nämä löytyvät myös vuonna 1595 (no 6637 s.35). Painojen alkuperää ei mainita (Tukholman - tai Savonlinnan mitoissa, vrt v. 1586). Näitä ja taulukoiden tietoja yhdistelemällä voi laskea 1500-luvun lopun palvelusväen saamia ravintoarvoja; mm. kilokalori - tai proteiinimääriä.

Vuosi 1556  Pien-Savon hintoja verovouti Jacob Perssonin mukaan (no 6212 s.9-s.11): päivätyöt 1/2 äyriä, höyhenet 3 äyriä/leiviskä, halkosyli  3 äyriä, ruis ja ohra 10 äyriä/ panni, pavut 10 äyriä / panni, leipä 10 äyriä / tynnyri, kaura 2 äyriä / panni,  kana tai lintu  1/2  äyriä (tuskin pyy), voi 2 mrk / leiviskä, läski tai liha 12 äyriä/ leiviskä ja muna 1 penninki, harkkorauta 3 äyriä/ leiviskä. Jänis  1 äyri ja lehmännahka 2 mrk (s.56). Mies joutui tekemään 1 päivätyön saadakseen kanan!

Vuosi 1557 Tavisalmi painoja Savonlinnan mitoissa: lampaanruho 11 3/7 naulaa (4,9 kg), kinkku 2  6/7 naulaa (1,2 kg), lampaanselkä 5 naulaa (2,1 kg), vuohenselkä 5  5/7 naulaa (2,4 kg), makkaratynnyri 8 leiviskää 3/7 naulaa  (68,2 kg), makkara ” katduen tms.” 1 tynnyri 10 leiviskää (85 kg) ja suolakala 1 tynnyri 14 leiviskää eli 119 kg  (no 6255 s.67).  Leipätynnyrin hinta oli 10 äyriä eli sama kuin  ruis -  tai ohrapannin hinta (no 6255 s.74). 1 kalalästi =  12 tynnyriä kuten nestelästi (vrt. no 6219  sivut 72 ja 87 siikatynnyri ).

Vuosi 1558 Tavisalmi hintoja (no 6281): lampaannahka  2  1/4 äyriä (s.43),  kenkäpari ”dubbelsko” 0,5 mrk, sarka kyynärä 2 äyriä, karkea palttina blågarn kyynärä 1 äyri (2 äyriä), voi 2,5 mrk /leiviskä, humala 20 äyriä/leiviskä, muna 1 penninki, suola 2 äyriä/leiviskä, liha 10 äyriä/leiviskä,  läski 12 äyriä/leiviskä, makkara 4 mrk/tynnyri, syltty 5 mrk/tynnyri, suolakala 8 mrk/tynnyri, suola-ahven ja -särki 4 mrk/tynnyri, kuiva hauki 10 äyriä/leiviskä, kuiva ahven ja särki 6 äyriä/leiviskä, ruis ja ohra 10 äyriä/panni, kaura 6 äyriä/panni, herne 12 äyriä/panni , talvikuorma heinää 4 mrk, ruisolki kuorma 6 äyriä, olkikupo  6 penninkiä eli 1/4 äyriä (s.43), ohraolki kuorma 1 mrk, syli halkoja 3 äyriä, leiviskä talia 2 mrk, villa leiviskä 20 äyriä, lydiä leiviskä 2 mrk, karitsa 0,5 mrk, kili 0,5 mrk, porsas 3 äyriä, vuohenjuusto 1,5 mrk/leiviskä ja lampaanjuusto 1,5 mrk/leiviskä, lehmänjuusto 1,5 mrk/leiviskä (no 6281 s.80-s.88). Edellä olevasta voidaan laskea, että ruisolkikuorma oli ollut 24  olkikupoa. Joka tapauksessa olkikupo sisälsi enemmän kuin 14 lyhdettä, koska vuonna 1596 majoitusmestari Hans von Oldenburg mennessään 12 miestä mukanaan 29.3.1596 Kainuuseen rajankäyntiin otti talonpoika Thomas Hemmingssonilta olkea 14 kupoa 14 lyhdettä (no 6645 s.41).

Rantasalmi Putkilahti  1558: lohitynnyri   14 mrk  ja siikatynnyri 8 mrk (no 6278 s. 75),  1 lehmä  3 mrk, 1 mulli  3 v.  2,5 mrk ja  1 lammas 4  äyriä (no 6244 s.18). Putkilahti v. 1558: tukki ja lauta  1 kpl  1  äyri (no 6279 s.23).   Maavouti Jacob Persson 1557:  1 panni ruista tai ohraa 10 äyriä, kaura 2 äyriä!, 1 punakettu 2,5 mrk, 1  ahma (?saukko)  2,5 mrk, 1 näätä 13 äyriä, 1 vesikko 2 äyriä, 1 kärpännahka 1 äyriä 6 penninkiä eli 1  1/4  äyriä, halot: 1 syli  3 äyriä, 1 kuorma 1,5 äyriä, lauta ja tukki 1,5 äyriä ,lammas 6 äyriä,  jänis 1 äyri, ukkoteeri 0,5 äyriä, kana 1/2  äyriä, muna  1 penninki (no 6253 s.1 -> s.9). Savonlinna  vuosi 1549:  1 talvikuorma  heiniä 1  mrk, 1 syli  halkoja   3  äyriä,  1 syli kiviä  0,5  mrk,  1 kana  0,5  äyriä (no 6149 s.10 - s.11). Rantasalmi  v. 1557: 1 kinkku  1  mrk, tuohi  100 kpl  2  äyriä , 1 lampaasta villaa vuodessa  2,5 naulaa (1,1 kg, Tavisalmella 1,275 kg!)  (no 6248 s.14 ja s.29), kauraa  hevoselle 1 viikossa  1/2  span (no 6248 s.41) ja vuonna 1593 1 tynnyri/kk (no 6627 s.49). Toisaalla mainitaan: hevoselle annettiin talviruokinnassa heinää  1 parmas/viikko, rauta  1 leiviskä  3 äyriä (no 6248 s.15).
Savonlinnan rautaesineistä erittäin hyvä luettelo vuonna 1586 (no 6568 s.59-s.62)! Vuosi  1561 Rantasalmi:  pannin (90 litran) hinta: vehnä 12 äyriä, ruis  12 äyriä, herneet 14 äyriä,  ohra  11 äyriä, kaura  6  äyriä,  päivätyö  2  äyriä (no 6328  s.79).  Tavisalmi v. 1561:  vehnäpanni 12 äyriä (no 6331 s.69).  Kinkku  18  penninkiä eli 3/4 äyriä  (no 6244 s.2 v. 1557 Rantasalmi Putkilahti). Terva: 1 tynnyri 1 mrk (no 6143 s.2 v. 1546 Savonlinna). Vuonna 1592 papinvero kinkun voi korvata 18 penningillä. Samana vuonna pappi sai joka lehmästä 1 naulan voita ja joka mahosta lehmästä 1/2 naulaa (no 6627 s.8). Myöhemmin  1 kortteli on  6 tuumaa =14,85 cm.

Vuonna 1574 kanan hinta 1,5 äyriä, viljan 10 mk/tynnyri, kauran 5 mk/tynnyri, voin 6 mk/leiviskä, kinkun 4 äyriä, veneen 6 mk, halot 1 mk/syli, raudan 1 mk/leiviskä, tukin 6 äyriä, hyvä suden nahka jopa 15 mk ja ahman sekä saukon 5 mk (no 6477-78 s.19).
Vuonna 1592 kanan hinta oli 1 äyri, oluen 3 mk/tynnyri, tervan 4 mk/tynnyri, raudan 1,5 mk/leiviskä, viljan 8 mk/tynnyri, kauran 4 mk/tynnyri, mustan karhun nahkan 9 mk, punaketun - 3 mk, laudan 3 äyriä, heinän 3 äyriä/parmas, suolan 3 äyriä/leiviskä, voin 3 mk/leiviskä, palttinan 3 äyriä/kyynärä ja kenkäparin 1 mk (no 6620 s.23).
Vuonna 1598 kanan hinta oli 2 äyriä ja jäniksen 3 äyriä (no 6668 s.42).
Vuonna 1602 leivän hinta oli 5 äyriä/leiviskä.

Päivätyön hinta verotuksessa:
Päivätyö oli vuonna 1546 1/2 äyriä
(no 6141 s.99), missä se pysyi vuoteen 1557 saakka. Se nousi vuonna 1558 2 äyriin ja vuonna 1567 4 äyriin. Vielä vuonna 1574 se oli 4 äyriä (no 6477-78 s.19), mutta vuonna 1576 enää 3 äyriä (no 6493 s.16). Vuonna 1602 se oli edelleen 3 äyriä (no 6690 s.29), mutta vuonna 1604 se nousi taas 4 äyriin (0,5 mk) (no 6709 -10 s.10).

Mitä päivätyön hinnalla eli 0,5 markalla olisi saatu vuosina 1605 - 1606? Sitä voi arvioida seuraavista hinnoista:
Voi 4 mk/lb, läski 3 mk/lb, liha 1,5 mk (12 öre) /lb, lahna 1,5 mk/lb, hauki 1,5 mk/lb, ruokakala 5 öre/lb, sarka 14 öre/aln, palttina 1,5 öre/aln, rauta 6 öre/lb, humalat 3 mk/lb, suola 5 öre/lb, heinät 4 öre/parmas, lauta tai tukki 2 öre, kinkku 4 öre, kana 2 öre, lammas 2 mk, vuohi 3 mk, pukki 5 mk, lehmä 10 mk (2,5 daler), hevonen 10 - 16 daler, ruis tai ohra 6 mk/tyn, kaura 2 mk/tyn, herneet 7 mk/tyn ja terva 5 mk/tyn. Nahkat: karhu 8 mk, susi 8 mk, näätä 4 mk, ahma 4 mk, ristikettu 5 mk, punakettu 3 mk ja orava (keskilaatu) 3 mk/40 kpl (no 6709 - 10 s.10 - s.11 ja no 6715 - 16 s.14 ->). Kauran hinta oli yleensä puolet rukiin hinnasta.
1 heinäparmaksen (51 kg) käytettiin vuonna 1587 arviolta 1 50/291 (noin 1,2 ) päivätyötä ( no 6577 s.32)
Lyhenteet: lb = leiviskä, tyn = tynnyri, öre = äyri, aln = kyynärä. Tervatynnyrin paino = 12 lb.


Työpäivien määrä kaskenkaatoon pannia sekä hehtolitraa kohti (käytetty tilavuutta 1 panni = 0,9 hl)
Nämä tiedot on otettu vuosilta 1582 ja 1583 muutamasta Savon latokartanosta. Kasket on ilmeisesti kaadettu keväällä ja poltettu samana kesänä. Ensin mainittuna vuonna mm. Rantasalmen latokartanon yhteydessä sanotaan "fella ehn swedie". Kasket on ilmeisesti tehty lehtipuumetsään, koska kartanoiden metsät lienee kaskettu jo aikaisemmin ehkä useaankin kertaan.
Ruiskaskia vuonna 1582 (no 6538 s.12 ja s.26).
Rantasalmen latokartano: kylvö 1 punta 4,5 pannia kaskityöt 212 työpäivää "dg" eli 21 dg / panni = 24 dg / hl.
Putkilahden latokartano: kylvämäärää ei löydy kaskityöt 98 dg.
Vanha latokartano: kylvömäärä 1 punta 1 1/3 pannia kaskityöt 86 dg eli 12 dg / panni = 13 dg / hl. Myös kaskikauraa oli keväällä kylvetty 1 punta 4 pannia.*
Sairalan latokartano: kylvömäärä 1 punta kaskityöt 140 dg eli 23 dg / panni = 25 dg / hl.
*) Ehkä kyseessä oli vanhan kasken toinen kylvö!
Ruiskaskia vuonna 1583 (no 6546 -47 s.11 ja s.24)
Rantasalmen latokartano: kylvö 8 pannia kaskityöt 139 työpäivää "dg" eli 17,4 dg / panni = 19 dg / hl
Putkilahden latokartano: kylvämäärää 5 pannia kaskityöt 100 dg eli 20 dg / panni = 22 dg / hl
Vanha latokartano: kylvömäärä 5 pannia kaskityöt 100 dg eli 20 dg / panni = 22 dg / hl.
Sairalan latokartano: kylvömäärä 3 pannia kaskityöt 96 dg eli 32 dg / panni = 36 dg / hl
Huom.! Edellä ei mainita, kuuluivatko työmatkat työaikaan. Epävarmuutta aiheuttaa myös se, ettei tiedetä, poltettiinko ja kylvettiinkö kaadettu kaski vasta seuraana kesänä tai myöhemmin.. Esimerkiksi jos Rantasalmen vuonna 1582 kaadettu kaski kylvettiin vasta kesällä 1583, niin työpäiviä pannia kohti tulee noin 27 (30 dg / hl), Putkilahden kartanossa vastaavalla tavalla laskien noin 20 dg / panni (22 dg / hl), Vanhassa latokartanossa noin 17 dg / panni (19 dg / hl) ja Sairalassa 47 dg / panni (42 dg / hl)! Tulokset eivät näin laskien muutu kovin dramaattisesti. Pannin tilavuudeksi laskuissa on oletettu 90 l.

 

Tukholman mitat ja Savonlinnan mitat olivat eri kokoisia. Painomitoissa Savonlinnan painojen lukuarvo leivisköinä on kerrottava 1,3:lla, jotta saataisiin vastaava Tukholman paino. Vuodesta 1578 alkaen ns. kihlakunnanpainoissa kerroin on kuitenkin 1,4 (no 6511 s.2). Asiakirjoista ei suoraan selviä, koskiko tämä ero myös painomittoja esimerkiksi kipuntaa. Viljamitoissa  vastaava kertoja ehkä 1540 - luvulta alkaen on 1,1. Siis Savonlinnan 1  panni  eli  20 kappaa olikin  Tukholmassa 22 kappaa (no 6255 s.17 v.1557). Tileissä ei suoraan ilmoitettu, koskiko sama muuntosuhde myös  viljalästiä tai peräti nesteiden tilavuuksia! Edellä muunnoksissa on oletettu vastaavien muuntosuhteiden  koskisevan myös muita saman sarjaan kuuluvia mittoja.  Päin vastaiseen suuntaan muunnettaessa em.  kertoimet tulevat  jakajiksi, mikäli silloiset kirjurit osasivat jakolaskua! Vastaavuudet näkyvät hyvin mm.  asiakirjoissa no 6291 s.95 ja s.96.

Huom.! Edellä olivat jo esillä Saloheimon 1620 - luvun aikoihin alkavan historian ilmoittamat viljamitat (Sa s.213).
Saloheimon mukaan: 1 tynnyri = 2 pannia = 32 kappaa = 160 litraa, joten 1 kappa = 5 litraa.

Missä vaiheessa nämä mitat otettiin käyttöön? Tuskin vielä kihlakunnan mittojen yhteydessä
vuoden 1572 tienoilla? Muutoksen jälkeen siis 1 tynnyri olisi 160 litraa ja 1 kappa 5 litraa. Samoin
muutkin viljamitat muuttuisivat!
Saloheimon Pohjois - Karjalan historia /v. 1976 mittoja ym.: ruiskylvö 1 kappa 2 kapanalalle, muut viljat 1 kappa 1 kapanalalle (s.193).
Tynnyri viljaa painoi 150 kg !? (s.200). Ohra kevyempää kuin ruis! Tupakkarulla paino 9 naulaa (s.244)
hopeariksi = 4 hopeataalaria, 1 karoliini = 6 kuparitaalaria, 1 tukaatti = 19 hopeataalaria (v.1690)
Ruistynnyri saatiin jo 100 lyhteestä! (s.189). Tämä lienee arvioitu yläkanttiin, koska olen itse nostellut ruislyhteitä tai karjalaiset lyhteet olivat todella isoja.
Silloin 1 lyhteestä saataisiin ruista 1,5 kg. Jos 1 hl ruista painaisi 75 kg, niin 1 litra painaisi 0,75 kg eli lyhteestä pitäisi saada ruista 1,5 / 0,75 l = 2,00 litraa!
Kuopion syyskäräjillä 1808 § 519 saman vuoden talven Riistaveden riihipalon yhteydessä oli tuhoutunut 220 lyhdettä ruista, joista arviolta olisi saatu 2 tynnyriä ruista. Jos tynnyri vetää 160 litraa, niin niistä olisi saatu 320 litraa ruista. Siis 1 lyhde olisi tuottanut 320/220 = n. 1,45 litraa eli noin 1,09 kg ruista.



Lähde:          1.  Kansallisarkisto voudintilit                               (no)

                       2.  Pirinen Savon historia II:1                                (Pi)

                       3.  Saloheimo Savon historia osa II:2                  (Sa)

         4.  Vartiainen  Vartiaisten vaiheita                      (Va)

         5.  Soininen Savon asuttaminen                           (So)

         6.  Julku  Suomen itärajan synty                           (Ju)

         7.  Gebhard  Savon linnaläänin oloista                (Ge)

8.  Tuomi Suur-Liperin historia                             (Tu)

9.  Keränen ym.  Paltamon historia                     (Ke)

10. Pohjolan-Pirhonen Olavinlinnan hist..          (Po)

11. Korpela Viipurin linnaläänin historia II         (Ko)

12. Nevalainen Karjala, kansa ja kulttuuri          (Ne)

13. Kirkinen ym. Venäjän ja NL historia              ( Ki )

                      14. Luntinen  Sota Venäjällä ja …                          (Lu )

                      15. Katajala ym. Viipurin linnaläänin historia III (Ka )

                      16. Yrjö Koskinen Suomen kansan historia Otava

Huom.!
 a) Usean vuoden tileistä löytyy samalla numerolla 2 luetteloa samoilla sivunumeroilla kuten mm. vuonna 1557.
Joinakin vuosina näissä tapauksissa olen lisännyt jälkimmäisen luettelon numeron perään B-kirjaimen!
b) Voudintilien verkkoversiossa tiliosioiden numerointi 2. sivusta alkaen on usein yhtä suurempi kuin 1. sivun.
Siten edellä tekstissä saattaa olla 2 eri lähdeviitenumeroa! Esimerkiksi vuonna 1574: (no 6477-78 s.19).
Lähdeviitteitä ei ole tarkastettu, joten niissä voi olla virheitä! Kirjoitelma on tarkoitettu lähinnä tutkijoille,
mutta harrastelijatkin löytänevät siitä jotain kiinnostavaa. Lyhenteet tk tarkoittavat talvikäräjiä, sk syyskäräjiä jne.


Koska en käytä tutkimukseen internetyhteyttä, jouduin keskeyttämään tutkimukset 10.3.20. Olisin tarvinnut 2 - 3 kk, jotta olisin voinut tutkia välistä puuttuvat vuodet 1567-1578. Kymmenen vuoden kokemuksen antamalla rutiinilla tarkkailin paikallisjunassa kanssamatkustajia. Näillä ei ollut mitään käsitystä yskimisen vaarallisuudesta. Päätin lopettaa toistaiseksi vieraillut Kansallisarkistossa. Se suljettiin pian. PP 10.4.2020


Pekka Pitkänen 10. 4. 2020 

Sähköposti  ppitkan4(at)welho.com

puhelin 044 284 4015