Noituuden harjoittajista Kuopion ja Iisalmen pitäjissä 1650-luvun alussa
Lappalaisten sukua löytyi 1500- ja 1600-luvuilla laajalta Savosta sekä myös sen lähi maakunnista. Kuopion ensimmäisen kirkon perustamisen yhteydessä Olli Lappalainen joutui kirkon haltuun tulevalta maalta muuttamaan Iisalmen pohjoispuolelle (Pirinen s.539). Nilsiänkylän ensimmäisen vakituisen asukkaan Leppävirralta muuttaneen Tuomas Ahosen yhtiömiehenä oli vuosina 1607 - 1610 Itkoi Lappalainen, jonka mukaan lienee saanut nimensä Nilsiän Syvärin Itkonsaari ja nähtävästi myös Rautavaaran Tiillikkajärven eteläpuolella sijaitseva Itkonjoki. Useat Pohjois-Savon Lappalaiset lienevät todella olleet metsästystä ja kalastusta harrastaneen lappalaisiksi kutsutun väestönosan jäseniä. Tätä tukevat myös seuraavat 1650-luvun alun käräjien oikeusjutut. Varsinaisia lappalaisia löytyy virkamiesten tileistä aina vuoteen 1660 asti. Sen jälkeen heidän elämäntapansa kävi mahdottomaksi, koska maat jaettiin niin tarkkaan Pohjois-Karjalassa , - Savossa ja Kainuussa. Lappalaisia noitarumpuineen pidettiin voimallisten taikakeinojen taitajina, joilta saatettiin pyytää apua kiperissä ongelmissa. Kuopion rovasti Petrus Fabritius tunnetaan taikauskon kiivana kitkijänä (Saloheimo s. 529). Ehkä hänen aloitteestaan noitavainoihin osallistuivat myös Viipurinläänin maaherra ja- piispa. Niiden seurauksena iisalmelainen "noita" Lars Lappalainen Koponen oli teloitettu ja poltettu . Tämän ilmiannoista Iisalmen Lappalaisten suku joutui vaikeuksiin.

1. Kuopion kesäkäräjät 1652

Käräjille oli haastettu kehvolainen Anders Henriksson Lappalainen, jonka eräiden muiden henkilöiden ohella iisalmelainen noita Lars Lappalainen Kopoinen oli "tunnustanut" olevan taitava taikakeinoissa. Kehvo löytyy Kuopiosta luoteeseen reilun 10 kilometrin etäisyydellä Kallaveden takaa. Nähtävästi Varpaisjärven tai Pörsänmäen tienoilta kotoisin ollut Koponen oli jo kärsinyt rangaistuksensa, mutta oli sitä ennen ilmiantanut muita lähiseudun noituuden harjoittajia. Taikureilla epäiltiin olleen jotain osuutta myös edellisen talven Jääsken pitäjän suuriin vahinkoihin. Siellä susien kerrottiin syöneen18 lasta!

Käräjillä tiedusteltiin Anders Lappalaiselta, oliko hän oppinut sellaisia laittomia taitoja ja harjoittanut niitä? Anders vastasi tähän kieltävästi. Hän sanoi olleensa vain nuori poika siihen aikaan, kun isä vielä eli. Tämän sanottiin käyttäneen sellaisia taitoja. Hän ei vielä nytkään ollut kuin hiukan yli 20-vuotias. Lisäksi Anders myös arveli, että Koponen oli vain kateudesta sanonut tälläista hänestä. Sellaiset väitteet olivat hänelle tuttuja. Sen jälkeen käräjillä esitettiin Anders Lappalaiselle noita Koposen tunnustus, jota ei oltu tehty ihan ketä hyvänsä varten, vaan peräti kihlakunnan oikeudelle, piispalle ja maaherralle.

Kuopionpitäjän vouti Hans Bomgard kertoi, että hänen palvelusväkeensä kuulunut Jacob Andersson oli keskustellut Koposen kanssa edellisenä yönä, juuri ennen kuin hän oli kärsinyt rangaituksensa. Tuomittu oli sanonut veljenpojastaan Anders Lappalaisesta, että hän on syytön tähän kaikkeen ja on vielä nuori. Tämä ei tiedä sellaisista asioista. Jos hän sentähden kärsii, niin periköön Jumala hänen verensä. Sitten kysyttiin paikkalla olleelta käräjäväeltä, tiesivätkö nämä jotain muuta hänestä? Tähän kaikki vastasivat kieltävästi. Kuopion kirkkoherra Per (Fabritius) tiesi, että syytetty Anders Lappalainen osasi hyvin lukea katekismuksen kappaleet Lutherin selityksineen. Käräjät harkitsivat asiaa ja päättivät siirtää jutun seuraaville Iisalmen käräjille. Tässä pitäjässä asuivat ne kolme muuta Koposen taikuudesta ilmiantamaa henkilöä. Andersin tuli hankkia itselleen takuumiehet. Tämän asiakirjan mukaan siis "noidan" teloitus olisi tapahtunut Kuopiossa tai Iisalmessa!

2. Iisalmen kesäkäräjät 1652. Lapsionnea lappalaisilta!

Iisalmen kesäkäräjät pidettiin heti Kuopion käräjien jälkeen. Niiden eteen kutsuttiin Påfwal Eskelsson Mackonen, joka ilmeisesti oli kotoisin Vieremän pohjoispuolelta Salahmilta (Salamajärveltä). Miestä syytettiin siitä, että hän oli edellisen talven aikaan hakenut taikuusasoissa lappalaisia. Mackosen lisäksi syytteen olivat saaneet Olof Kettunen Vieremältä ja Påfwal Michelsson Partanen. Näiltä kysyttiin tietoja lappalaisten hakemisesta ja mistä syystä he olivat etsiytyneet näiden luokse.

Syytetyistä vain Mackonen oli läsnä. Tämä vastasi, että hän oli aikonut lappalaisten luokse siitä syystä, että voisi heiltä saada lapsionnea, joka häneltä oli kadonnut. Hänen lapsensa, erityisesti poikalapset olivat kuolleet heti syntymänsä jälkeen. Kuitenkin hän sanoi kääntyneensä takaisin heti, kun oli kuullut niiden lappalaisten, joiden luo hän oli aikonut, matkustaneen jollekin toiselle seudulle. Mitä tuli siihen lyhyeen aikaa, jonka hän oli ollut matkalla, jota nyt tutkittiin käräjillä? Tulisi ottaa huomioon, että hän oli kyllä sinne matkustanut, mutta ei ollut suorittanut matkaa loppuun asti. Tästä syystä ei kukaan voisi häntä saada uskomaan, että hän olisi ollut siellä tai aiheuttanut sillä tavalla jotain pahaa naapureilleen tai muille.

Siten hänelle ei paranisi sälyttää jotain rangaistusta, vaan pikemminkin neuvoa häntä sekä pelottaa hänet pois sellaisista tavoista. Mihin sakkoihin kirkon konsistorin tai rovasti alistaisivat Mackosen ja hänen kaverinsa, riippuisi näiden hyvästä harkintakyvystä. Rovastin tutkinnan yhteydessä oli käynyt ilmi, että Påål Mackonen oli jotain tunnustanut myös Lars Mackosesta, mutta ei voinut osoittaa, että Lars olisi tehnyt jotain luvatonta.

Käräjät käsittelivät myös Iisalmen haapajärveläisen Per Persson Lappalaisen syytettä. Haapajärvi sijaitsee noin 10 kilometrin Iisalmesta länteen. Edellisten Iisalmen talvikäräjien jälkeen oli saapunut Viipurinläänin maaherran kirjelmä, jonka päiväys oli 13. helmikuuta 1652 Viipurin linnassa. Se liittyi aikaisemmin mainitun Lars Lappalainen Koposen tunnustuksiin seudun taitavista noitakonstien harjoittajista, joista eräs olisi Per Lappalainen. Viimeksi mainittu oli otettu kiinni, mutta laskettu takuita vastaan vapaaksi velvoitteella saapua seuraaville käräjille.

Nyt oli siis Per Persson Lappalainen ilmestynyt käräjille ja hänen annettiin kuulla Lars Koposen kertomus, joka oli tehty koko Viipurinläänin kihlakunnankäräjiä varten. Lisäksi asia oli saatettu piispan ja maaherran tietoon. Asiasta kysyttäessä Per Lappalainen sanoi, ettei hän koskaan ollut oppinut sellaisia taitoja tai käyttänyt niitä, vaan hänen nyt jo kuollut isänsä. Hän itse oli ollut huonokuuloinen, kuten nytkin on. Näin ollen hän ei ole voinut saada oppia tai opastusta isältään sellaisista saatanallisista taidoista.

Lisäksi Per Lappalainen kertoi, että hänen isänsä rumpu oli tämän kuoleman jälkeen ripustettu metsään puun oksaan. Hän toi nyt käräjien nähtäväksi tämän rummun. Siitä puuttui vasikan - tai peurannahkainen kalvo, joka niissä tavan mukaan oli. Jäljellä oli vain puuosat ja sitä ei tarkastelun perusteella oltu äskettäin käytetty. Paikalla ollut käräjäväki todisti, että Per Lappalainen ei ollut koskaan matkustanut minnekään, ei myöskään mitään epäilyttävää väkeä ei ollut käynyt hänen luonaan. Hän oli vain askarrellut luvallisten käsitöiden parissa, joita hän oli oppinut. Koska ne kaksi muuta, jotka Lars Lappalainen Koponen oli ilmiantanut, pysyttelivät poissa, eivät käräjät voineet näiden asiaa sen enempää käsitellä. Asian tutkinnan tuli jatkua, kunnes voitaisiin kuulla heidän kertomuksensa.

Käräjät käsittelivät vielä tänne siirrettyä kuopiolaisen Anders Henriksson Lappalaisen asiaa. Käräjien päätöksen mukaan pitäjäläisiä tuli kuulustella, piti kysellä tietoja ja tunnustuksia, oliko syytetty täällä ollut harjoittanut luvattomia taikuuksia. Tämäkin asia lykättiin toistaiseksi, kunnes saataisiin lisää tietoja.

Kuopion talvikäräjät 1653

Käräjille oli saapunut Leppävirralta Per Kauppinen, joka valitti, että naishenkilö Maicko Käratar oli noitunut hänet Leppävirran nimismiehen Henrik Mattssonin läsnä ollessa. Tapaamista seuraavana päivänä Koposeen oli iskenyt kaatumatauti, joka jatkui hänellä myöhemminkin. Kauppiselta vaadittiin todistajia, mutta heitä ei ollut käräjillä. Hänellä oli vain muutamien leppävirtalaisten kirjelmä, jonka mukaan miehellä ei aikaisemmin todettu tällaista sairautta.

Paikalla olleilta lautamiehiltä kysyttiin, olivatko he kuulleet Maickon käyttäneen taikakeinoja. Nämä yksituumaisesti kielsivät asian. Toisaalta nainen tunnettiin juopottelusta ja häpeämättömästä kielenkäytöstä. Myös Käratar itse kiisti noituneensa Kauppisen tai jotain pahaa hänelle jollain muulla tavalla aiheuttaneensa. Koska Kauppisen todistajia ei ollut paikalla, eivät käräjät voineet tehdä asiasta päätöstä. Niinpä Maickoa ei voitu tuomita, mutta asian käsittely lykättiin nytkin seuraaville käräjille. Niille pitäisi Maickon ohella tulla myös Kauppisen todistajat. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Iisalmen kesäkäräjät 1653

Esiin tuli Henrik Persson Lappalainen, josta Lars Lappalainen Koponen oli tunnustanut, että tämä olisi kokenut taikakeinojen käyttäjä. Käräjillä mieheltä kysyttiin, kuinka asiat olivat, kun ihmiset pitäjässä sanoivat hänestä kaikenlaista. Pitäjäläisten mukaan miehen pitäisi tulla esiin, koska häntä pidettiin eräänlaisena mustana lampaana.

Tähän Henrik Lappalainen vastasi, että hän oli kuullut sellaista puhetta pitäjässä, että se tai ne, jotka olivat Lars Koposen sukua, tulisi samalla tavalla teloittaa ja polttaa, kuten tälle oli tapahtunut "skulle på samma sätt afrättas och brännas, som medh honom sked är". Tästä syystä hän oli peloissaan ja pysytellyt poissa. Mitä sellaisiin kirottuihin taikakeinohin tuli, niistä hän ei sanonut tietävänsä mitään. Hän oli ollut nuori siihen aikaan, kun isä vielä eli. Tämä oli harjoittanut sellaisia laittomia taikoja. Myös lautamiehet ja koko paikalla ollut kansa ei ollut kuullut, että Henrik Lappalainen olisi sortunut sellaisiin taikakeinoihin. Asiakirjoista ei selviä, millä keinoilla Lars Lappalainen Koposen tunnustukset oli saatu! Saloheimon mukaan " Noitina ei sentään ketään rangaistu hengenmenolla, vaan hovioikeus lievensi rangaistukset" (s.534). Edellä olevat tiedot näyttävät puhuvan toista.

Käräjillä kaipailtiin vielä Olof Henrikson Lappalaista, jota Koponen myös oli syyttänyt. Tämä ei kuitenkaan ollut läsnä. Miehen tiedettiin menneen kaskimaalleen. Näin ollen jutun käsittely piti siirtää seuraaville käräjille, joilla kaikkien neljän, joita oli syytetty, tulisi olla läsnä kuulemassa tuomion asiasta. Iisalmen kesäkäräjät pidettiin 18. - 24. heinäkuuta, jolloin työt ruiskaskea varten olivat jo käynnissä.

Asian jatkokäsittely tapahtui vasta vuoden 1654 Iisalmen kesäkäräjillä. Nyt läsnä oli myös Lars Lappalainen Koposen ilmiantama Olof Henriksson Lappalainen Kiuruvedeltä. Koposen mukaan Olof olisi perehtynyt taikakeinoihin, Käräjillä asiasta kysyttiin mieheltä itseltään. Tämä kiisti jyrkästi harjoittaneensa taikoja. Isän vielä eläessä hän kertoi olleensa nuori poika. Rovasti Per Fabritiuksen tutkimuksen mukaan Olofin isä Henrik oli harjoittanut taikuutta. Myöskään käräjärahvas ei tiennyt Olof Lappalaisen käyttäneen luvattomia taikakeinoja. Siten kärjät antoivat nänelle vapauttavan tuomion Lars Lappalainen Koposen ilmiannoista.

Iisalmenpitäjän papit eivät muutenkaan olleet seurakuntalaisten suosiossa. He olivat saaneet käyttöönsä talonpoikien maita ja niittyjä sekä hyviä kalastuspaikkoja. Näistä he käräjöivät usein pitäjäläisten kanssa. Lisäksi he innokkaasti vaativat rahvaalta kirkolle kuuluvia kymmenysveroja. Kun kirkkoherra Nils oli vaatinut Anders Kaarakaiselta saataviaan, oli tämä sanonut:" Jos minä tiedän jongun andaneen papillen yhtäkän cappa jyviä, nin minä tahdon ottajan ja andajan surma olla.". Pappi oli jostakin syystä pahastunut, joten tätä asiaa käsiteltiin Iisalmen vuoden 1651 kesäkäräjillä.

Lappalaisten suku pärjäsi Pohjois-Savossa hyvin. Kun Iisalmen haapajärveläinen varakas talonpoika Lars Persson Lappalainen kuoli vuoden 1696 lopussa ilmeisesti johonkin kulkutautiin, niin hän muun omaisuuden; karjan, työkalujen, rihlapyssyn ja hopealautasten ohella; omisti suomalaisen raamatun ja vanhan postillan.


Lapsenmurha Juvalla 1644

Juvan välikäräjät 28. maaliskuuta 1645. Käräjät pidettiin nimismies Per Passaisen luona. Pasanen toimi myös lautamiehenä. Asia koski lapsensurmaa. Henrik Andersson Putkonen Rantasalmelta oli ostanut Juvalta ratsutilan taloineen. Kun ostaja oli tutkinut kaivoa, oli loisnainen Kirsti Wänelainen sanonut, ettei entinen omistaja ollut koskaan käyttänyt kaivoa. Ostaja oli kuitenkin alkanut puhdistaa kaivoa. Naapuri ratsumies Anders Leskinen oli kertonut veden olleen hyvänlaatuista. Kun kaivoa oli tiistaina alettu kunnostaa, oli loinen Kirsti lähtenyt talosta ilman aamuateriaa eikä ollut kertonut, koska aikoisi palata. Kaivoa puhdistettaessa oli sieltä löytynyt kuollut lapsi. Puhdistushommissa oli ollut myös puolalaista sukujuurta oleva ratsuväen korpraali Mats Skade (Schadewits), jonka sukua asuu edelleen Juvalla.

Uusi isäntä oli alkanut kysellä naapureiltaan, tiesivätkö nämä mahdollisest asiasta jotain. Schadewitzin vaimolla oli Kirstistä tietoja. Nainen oli palvellut piikana Schadewitsin talossa, joka sijaitsi Putkosen ostamasta talosta 1/2 virstan eli 1/10 peninkulman (600m) päässä. Piika Kirsti oli alkanut tulla huonoon kuntoon, eikä jaksanut enää tehdä töitä. Hän oli synnyttänyt lapsen joulun tienoilla. Nainen väittänyt lapseen syntyneen kuolleena.

Kaivonkunnostusta seuranneena launtaina isäntä Putkonen lähti veljensä ja Anders Leskisen kanssa etsimään Kirstiä. Tämä löydettiinkin läheisestä kylästä. Monien vaiheiden jälkeen Kirsti saatiin kiinni. Asiaa tutkittaessa ja jopa kepillä lyöden Kirsti Vänelainen lopulta tunnusti lapsen syntyneen elävänä. Hän oli vienyt lapsen metsään, jossa oli löytänyt kiven. Sillä päähän iskien hän oli saanut lapsen hengiltä ja heittänyt ruumiin naapurin kaivoon.

19. tammikuuta vuonna 2015/ Akkep Nenäktip

Lähteenä on ollut
1. Vanhat Kuopion ja Iisalmen käräjäoikeuden pöytäkirjat vuosilta 1652 ja 1653
2. Savon historia osa II:1 / K. Pirinen
3. Savon historia osa II:2 / Saloheimo ym.

Muita historian artikkeleita.