Kuopion ja Nilsiän kirkkojen historiaa

                               

1. Kuopion kirkko

 

Kuopion kirkko perustettiin 1550-luvun alussa Kuopionniemelle. Pitäjän keskus sijaitsi silloin kuitenkin Maaningan Taviniemellä, jonne Savonlinnan päällikkö Klemetti-kirjuri perusti kuninkaankartanon vuonna 1543 "konungsz gården, nämpligh Taffwinem". Vuonna 1705 Kuopion kirkossa ilmeisesti olivat jonkinlaiset urut, koska Kuopion talvikäräjillä 1709 urkurin "organisten" Mats Blomin (tai Bolarin) vaimon Maria Moleruksen väitettiin olleen juovuksissa kirkossa elokuun 22. päivä 1705. Urut lienee hankkinut kreivi Pehr Brahe tai tämän pitkäaikainen Kuopion vouti Johan Ivarsson Kauhanen (Skopa).

 

Kuopio kuului noin 1650 - 1680 kreivi Pehr Brahen Kajaanin vapaaherrakuntaan. Tämä asetti Kuopion voudiksi 1650-luvun puolivälin tienoilla paikallisen nuoren miehen em. Johan Ivarsson Skopan (Kauhasen), jolla oli viljelystila ja rakennuksia Juankosken Akonveden Voudinsaaressa. Kauhanen piti hyvin veroasioissa paikallisten asukkaiden puolia. Vuoden 1664 maakirjojen tarkistuksessa kreiville ilmoitettiin usein tilojen karjaluvusta korkeintaan puolet. Myös kylvöaloista ja kalavesistä kreivi sai ilmeisesti liian vähäiset tiedot. Kreivi Brahe perusti 1650 - luvun puolen välin tienoilla Kuopioon kaupungin. Sen pormestariksi nimettiin Henrik Scarbow. Kaupunkihanke kuitenkin kuivui kokoon mm. paikallisten maanomistajien vastustuksen seurauksena.

 

Kauhanen kuoli 1690 - luvun puolivälissä. Voudin pojat Samuel ja Johan Argilander pyrkivät 1680-luvulla kappalaisen virkaan kuolleen Henrik Muonan (Monan) jälkeen. Nyt siis otettiin käyttöön sukunimi Argilander, mikä viittasi vouti Kauhasen asuinpaikkaan Kuopion Savisaareen. Venäläiset polttivat Kuopion kirkon ilmeisesti 1580-luvun lopulla ja uudelleen vuonna 1611, jolloin myös kirkonkello ryöstettiin. Iisalmeen rakennettiin kirkkoa vuonna 1628, jolloin Kuopion pitäjästä kerättiin viljaa sitä varten 42 tynnyriä eli noin 75 hehtolitraa (no 6112 s.40*). Isonvihan aikaan 6. elokuuta vuonna 1719 kirkko paloi taas, mutta tällä kertaa ukkosen sytyttämänä.

Vahingosta viisastuneena kuopiolaiset piilottivat kirkonkellon Isonvihan aikaan noin 1712 - 1714 ennen venäläisten tuloa ilmeisesti Puijon rinteelle Oinaalan torpan maille. Käräjien mukaan kätkijät olivat nimismies Hoffren ja eräs pohjalainen mies Pesonen. Kelloa ei kuitenkaan enää 1740 - luvulla löydetty, vaikka sitä oli etsitty myös keskikesän yön hämyssä 28. kesäkuuta ns. Pikkuvihan aikaan vuosina 1741 - 1743. Nähtävästi sen ajateltiin valoisan yön virvatulien loisteessa ilmestyvän näkyviin. Sitä oli haettu 20 miehen voimin jo vuonna 1728, mutta ei löydetty. Etsimisjuttua käsiteltiin 1740-luvulla Kuopion käräjillä (kts. HTML- asiakirja Isonvihan ajan aarrekätköjä ... !).

Kuopion nykyistä kivikirkkoa rakennettiin 1800 - luvun alussa. Sen rakennustöihin osallistuivat mm. Halunan Hiltuset ja Vuotjärven Pasaset. Kiviä louhittiin tai etsittiin talvisin mm Kallaveden saarista, jossa työssä vuonna 1806 oli ollut myös Hiltusia ja Pasasia.

 

KirkonViiri2012B.jpg

Kuopion vanhan kirkon sakastin viiri Murtolahden Lappalassa. Sen on ottanut

talteen valtiopäivämies Pietari Väänänen, joka omisti Murtolahden tilan. Viiri on

vuodelta 1746, jolloin Kuopion kirkkoherrana toimi Henrik Argillander ”H A”
Kuva PP 2013

 

 

2. Nilsiän kappelikirkosta

 

Kuopion talvikäräjillä 1729 ”tilaansa asuvat talonpojat Mats Rissanen Hipanlahdelta, Olof Hartikainen Siikajärveltä, Erik Pirinen Syvärilästä ja Pehr Kuosmanen Nilsiästä halusivat 46 Syvärin seudun tilan asukkaan puolesta tehdä oikeudelle tiettäväksi, että he itse halusivat rakentaa itselleen kappelin Syvärin rannalla sijaitsevaan Nilsiän kylään. Syvärin seutu sijaitsee pitäjän syrjäisellä kulmalla. Suurella osalla seudun asukkaista on 12 – 14 peninkulman matka Kuopion äitikirkkoon. Heidän kirkkomatkallaan on suuria järviä, virtoja ja soita. Siksi he harvoin voivat tulla rukouspäivinä, muina juhlapyhinä ja vielä vähemmän tavallisina sunnuntaina jumalanpalveluksiin Kuopion äitikirkkoon”. Jotkut seurakuntalaisista kävivät ainakin kelirikon aikoina Kaavin kirkossa.

 

KaavinVanhaKirkko1.jpg

Kaavin vanhan kirkon tapuli / PP 2009

 

Lupa-asiat saatiin kuntoon 1730-luvun alkupuolella. Jonkinlainen kirkkorakennus saatiinkin pystytettyä Nilsiän kylään. Jumalanpalveluksien suorittaminen Nilsiän kappelissa lienee alkanut noin 1738. Kuopion kirkon hautaustiedoista nähdään, että ainakin jo vuonna 1741 suoritettiin hautauksia Nilsiän kirkkomaahan. Hautajaisiin esimerkiksi Wuotjärven Pasalaan vuonna 1746 saapuivat Kuopiosta pappi Elias Paldanius, lukkari Thomas Starck ja haudankaivaja Johan Kinnunen sekä Kaavilta kappalainen Morten Kiliander. Samalta vuodelta on olemassa kartta Nilsiästä, johon kappelikirkko on merkitty ristillä. Se sijaitsi ilmeisesti Nilsiän vanhan hautausmaan alueella.

 

Nilsiän ensimmäinen kirkko oli lyhytikäinen. Siinä ei ollut ilmeisesti kattoakaan. Uutta kirkkoa rakennettiin tai vanhaa paranneltiin jo 1760-luvun puolivälissä. Vuonna 1769 Kuopion kirkkoherra Henrik Porthan ja nilsiäläinen kirkkoväärti Johan Persson Rissanen yrittivät patistella Nilsiän länsipuolen asukkaita kirkon rakennustöihin. Nilsiän kylästä Kuopion suuntaan Pieksälle, Murtolahteen ja Sänkimäkeen olivat 1700-luvulla huonot tieyhteydet. Matkalla oli pahoja mäkiä, soita ja jokia. Siksi näiden kylien asukkaat olisivat halunneet käydä 1760-luvulla mieluummin Kuopion äitikirkossa kuin Nilsiässä. Nilsiän kirkon rakennustyöt eivät heitä kiinnostaneet. Vuonna 1769 Nilsiän kappeliseurakunta aloitti toimintansa.

Jumalanpalveluksia Kuopion papit kävivät juhlapyhinä pitämässä myös Juankosken ruukilla sekä suurissa maalaistaloissa. Kuopiolainen pataljoonan saarnamies kappalainen Gustav Mollerus oli käynyt pitämässä 3. joulupäivänä 1778 joulusaarnan Henric Hämäläisten tilavassa tuvassa Murtolahdessa. Saman pitäjänmatkansa aikana kappalainen oli pitänyt joulusaarnat ensimmäisenä joulupäivänä Juankosken ruukilla sekä suomeksi että ruotsiksi ja toisena joulupäivänä Nilsiän kappelikirkossa. Ensimmäisen joulupäivän jumalanpalveluksen Nilsiässä lienee pitänyt kappalainen Johan Palander. Edellä mainittu Johan Rissanen oli kirkon perustamisasioissa toimineenWuotjärven Hipanlahdella asuneen Mats Rissasen nuorempi veli, joka muutti Nilsiän kylään vuonna 1732.

 

Kirkon ja hautausmaan sekä myöhemmin myös pappilan paikka oli saatu Ahosten verotilasta nro 1. Thomas Ahonen oli muuttanut Nilsiään vuonna 1603 Leppävirran Saamaisista. Hänen poikansa Anders Thomasson Ahonen sai ratsutilan oikeudet. Se oli lajissaan Nilsiän ainoa. Hän löytyy sotilaiden katselmusrullista 23. tammikuuta 1627 rantasalmelaisten äsken värvättyjen ratsumiesten joukosta. Kuopiossa ei ollut omaa ratsumiesosastoa. Vuonna 1628 mainitaan Kuopion pitäjässä ratsumies Anders Ahonen, jolla oli maita 4 veromarkan arvosta (no 6113 s.94*). Hän maksoi kymmenysveroina mm. 6 kappaa herneitä (no 6113 s.127*). Ratsutilahanke oli oikeastaan Ahosten suvun yhteisyritys. Thomas ja Anders Ahosella Nilsiän maita oli yhteensä 3,5 veromarkan arvosta. Lisämaita oli ilmeisesti ainakin Riistavedellä. Anders katoaa 1630-luvun alussa. Hän tai hänen ratsastajansa ehkä kaatui 30 - vuotisessa sodassa Saksassa. Aholan talo sijaitsi hiukan nykyisen kirjaston pohjoispuolella. He rakensivat myös myllyn läheiseen Kumpusesta Syväriin laskevaan Pappilanjokeen. Myllyn pato on edelleen kunnossa.

*Kansallisarkiston asiakirjojen juokseva numero ja sivu

 

Vuoden 1770 vaiheilla Nilsiään saatiin ensimmäiseksi kappalaiseksi Johan Palander ja lukkariksi Petter Horjander, jotka mainitaan läänintileissä vuonna 1775, mutta ei vielä vuonna 1769. Lukkareilla oli vanhastaan velvollisuus huolehtia seurakuntalaisten lukutaidosta. Jo Isonvihan jälkeen Kuopion pitäjässä oli koulumestari, jolle myös kuului lukutaidon opetus. Näistä mainittakoon Johan Holst. Tämä järjesti vuonna 1761 kolmen viikon opetusjakson lukutaidon alkeista mm. nilsiäläiselle Pehr Kuosmaselle. Nilsiäläisten epäonneksi jämsäläinen kappalainen Palander oli viinaan menevä. Kirkonkirjat hänen ajaltaan ovat sekavaa luettavaa. Hänen ongelmansa vain iän myötä pahenivat ja hänelle puuhattiin lopulta apulaista.


Kirkkoväärti Johan Rissanen toi Kuopion vuoden 1774 syyskäräjille Nilsiän kappalaisen asuntoasian. Hän ilmoitti haastaneensa wuotjärveläisen lautamies Anders Läskisen kautta näille käräjille talonpoika Anders Ahosen Nilsiän kylästä. Käräjillä pitäisi Ahosen kanssa selvittää heidän uuden kappalaisensa Johan Palanderin asunnon rakentamista. Pappila tuli siis rakentaa Ahosten maalle, kuten kappelikirkkokin oli rakennettu. Ahoset eivät katsoneet hyvällä maittensa joutumista seurakunnalle. He väittivät jo syksyllä 1772 Kuopion käräjillä, että Palanderille oli luvatta pystytetty rakennuksia heidän mailleen.

Kirkkoväärti Rissanen itse oli vuoden ajan joutunut hankkimaan halot ja lämmittämään kappelikirkolle vuokraamaansa papintalon huonetta ”prästhus rum”. Läskinen ehdotti sopimusta, jonka mukaan seurakunnan jokaisen talonpojan tulisi hankkia rakentamista varten kolme tukkia ja kaksi lautaa sekä suorittaa yhdeksän päivätyötä uudisrakennuksella. Lisäksi kerättäisiin jokaiselta tilalta savupiipun ”korstenin” hankkimiseksi tähän uuteen pappilaan sekä muihin menoihin 3 taaleria 27 äyriä kuparirahaa. Jälkimmäisiin rahamenoihin Johan Rissanen itse lupasi antaa etumaksua. Palanderille saatiinkin uloslämpiävä lasi-ikkunoilla varustettu pappila, jonka papinhuone oli vain noin 2 metriä korkea!

Kuningas Kustaa III määräsi Nilsiän 1770 - luvun puolivälissä uuden perusteilla olevan Savo - Karjala läänin pääkaupungiksi. Siellä kävi jo maanmittari katsastelemassa rakennettavan kaupungin maita. Läänin pääkaupungiksi pääsi kuitenkin Kuopio, koska Nilsiän arveltiin sijaitsevan kulkuyhteyksiä ajatellen syrjässä hankalien vesistöjen takana. Läänin maaherraksi valittiin Otto Ernst Boije, jolle jätettiin 5.1.1781 valtion viinanpolttimon perustamishakemus Kuopioon. Polttimoon piti hankia mm. 6 viinapannua ja töihin pestattiin peräti 29 renkiä! Polttimon toiminta tuskin oli kannattavaa.

 

 

3.  Laitonta viinanpolttoa Nilsiän pappilassa

 

Alkoholin kotivalmistusta ja myyntiä pyrittiin suitsimaan taas kerran 28.11.1786 alkaen. Tämän sai kokea myös Nilsiän kappalainen ressukka Johan Palander. Hän oli pannut taloudenhoitajansa ja sisarentyttärensä Caisa Lena Löfgrenin valmistamaan paloviinaa. Näppärä tyttö oli tehnyt työtä käskettyä. Tislauslaitteiston Caisa oli koonnut kuparikattilasta, puupytystä ja kuparipiipusta. Joku ilkeämielinen naapuri oli nähtävästi ilmiantanut pappilan puuhat, joita tämä lienee seurannut vesi kielellä. Kappalainen ja tyttö oli haastettu välikäräjille maaliskuussa 1788. Ensin mainittu oli kuitenkin jäänyt kotiin luultavasti nautiskelemaan vielä mahdollisesti jäljellä olevia tislaustuotteita.

 

Caisa Löfgren ei tietenkään ollut kuullutkaan mistään viinanpolttokielosta. Mistäpä sellainen tieto olisi pappilaan tullut? Tosin olihan se eno Johan kiellon kuuluttanut viimeistään vuoden 1787 alussa Nilsiän kirkossa. Nyt oli kuitenkin kirkon ja pappilan välillä tapahtunut tietokatkos. Likka tuomittiin noin 33 riikintaalerin sakkoihin, jotka hän rahan puuttuessa voisi sovittaa päiväpalkalla kaupungin kehruuhuoneessa "spinhus". Kappalainen näytti käräjien mukaan olevan jatkuvassa rahapulassa. Häneltä oli mm. vuosina 1783 ja 1784 jäänyt maksamatta renki Carl Jakob Tammelin palkat. Hän myös myi tai ainakin yritti luultavasti rahapulassa myydä osan pappilan maista!

 

Kappalainen Palander kuitenkin hyvitti sisarentyttärensä kärsimykset. Hän testamenttasi tälle kuolemansa jälkeen kaiken maallisen omaisuutensa, koska tämä "oli useiden vuosien ajan palvellut häntä uskollisesti". Testamentin päiväys oli 6. maaliskuuta 1791. Hän kuoli jo tammikuussa samana vuonna, joten kyseessä lienee ollut suullinen testamentti. Kappalainen oli tietenkin sydämistynyt useisiin vanhoihin nilsiäläisiin naapureihinsa. Näistä kelpuutettiin testamentin todistajiksi Olof Savolaisen kirkon läheltä Savolasta, Göran Keinäsen ilmeisesti Luttilansaaresta (Keinolansaaresta), em. ruukin metsänvartijaksi päässeen Carl J. Tammelin Nilsiän Rissalasta tapulin eteläpuolelta sekä maanmittari Nils Röstedtin. Testamentin allekirjoittaja oli kruununvouti asessori Gustaf Salonius. Carl Tammelin avioitui näihin aikoihin nilsiäläisen talonpojan Johan Rissasen tyttären kanssa, ja toimi Elias Tuovisen jälkeen monivuotisena lautamiehenä Nilsiässä. Tuovinen asui Virransillan eteläpuolella (Ikolan) Autiossa. Palander oli tehnyt testamentin jo 16.8.1788 (§42 Kuopio 15.10.1802), mutta hän luultavasti muutti sen sisällön. 1800 - luvun alussa kotona viinaa sai polttaa, mikäli isäntä maksoi erillisen viinanpolttoveron. Sitä maksoi suurin osa väestöstä säätyyn katsomatta. Lopullisesti kotitarveviinanpoltto lakkautettiin vuoden 1863 - 1864 valtiopäivillä ja viinan valmistus siirrettiin tehtaisiin. Sen jälkeen viinavero on ollut valtiolle tuottoisa verolaji.

 

 

4. Nilsiän Brofeldteista

 

Nilsiän kappeliseurakuntalaiset valitsivat uudeksi kappalaisekseen iisalmelaisen Anders Johan Brofeldtin lokakuussa 1791. Hän oli asunut Kuopion tienoilla mm. Räimällä ennen Nilsiään tuloaan. Hänen johdollaan rakennettiin uutta puukirkkoa, josta löytyy museoviraston kuva vuodelta 1906. Silloin oli jo nykyinen kivikirkko valmis.

 

NilsianVanhaKirkko1906.jpg

Nilsiän vanha kirkko 1906

 

Kappalainen Brofeldtille hankittiin seurakunnan toimesta 16 heinäkuuta 1794  heinä – ja halkomaita nykyisen kirkonkylän keskustasta Ahosten verotilasta. Myyjinä olivat Henrik ja Olof Ahonen. Kauppahinnaksi mainitaan noin 133 riikintaaleria. Vuonna 1799 talonpoika Göran Savolainen omisti Nilsiän kylän Aholasta 1/8 veromarkan tilanosan. Hän jäi velkaa herra Anders Johan Brofeldtille yli 55 taaleria ja pastori Brofeldt sai tähän tilanosaan kiinnityksen 4. maaliskuuta 1799.  Uusi pappila valmistui Nilsiään 1800-luvun alussa.  Se oli tietenkin uloslämpiävä ja siinä siis oli lasi-ikkunat. Tällaiset talot alkoivat yleistyä paikkakunnalla talonpoikienkin keskuudessa 1780-luvulla. Kuopiossa asui jo vuonna 1781 lasi – ja muurimestari Henrik Häger. Kuitenkin mm. Paavo Ruotsalaisella Aholansaaressa oli vielä savupirtti 1850-luvun alussa. 

Tiet Nilsiästä etelään olivat taas huonossa kunnossa. Vuonna 1798 Siilinjärveltä Nilsiään Kumpusenjoen kivisillan kautta linjattua tietä ei ilmeisesti oltu vielä tehty. Vuonna 1802 vouti ja kruunun nimismies Erik Magnus Wendellin toimesta rakennettiin uusi kirkkotie Nilsiän kappelin ja Niinimäen kylän välille sekä myös Pieksänkoskelle. Vanha tie ja sen sillat olivat silloin pahoin rappeutuneet. Rakentamistyön kustannuksiin joutuivat osallistumaan Nilsiästä mm. kappalainen Brofeldt, Ahoset ja kersantti Johan Skottman. Brofeldtin  aikaan vuonna 1808 valtakunnassa  oli rokotushanke ilmeisesti isorokkoa vastaan. "Rokonistutusta" alettiin edistää rahalla jo 25. 5. vuonna 1762. Huhtikuun 3. päivä 1804 Ruotsista tuli virallinen "rokotuskäsky".Talollisilta ja lampuodeilta kerättiin 1808 erillistä  lääketieteellistä maksua (fond) veroina. Sellaista oli maksanut mm. ruukinpatruuna Ekholmin hampaisiin joutunut vuotjärveläinen kruunun uudisasukas ja lampuoti Johan Elg. Ekholm hääti Elgin Suomensodan aikaan venäläisten sotilaiden avulla talostaan Haasianiemestä.

 

Talvella vuonna 1808 venäläiset hyökkäsivät Suomeen ja etenivät kevään aikana nopeasti Kuopion kautta Pohjanmaan suuntaan. Ruotsalaiset joukot aloittivat huhtikuussa vastahyökkäyksen. Toukokuun 12. päivä luutnantti Karl Malm eversti Sandelssin toimeksiannosta valtasi Kuopion takaisin venäläisiltä ja Savon prikaati eteni aina Juvalle asti. Kesän aikana venäläiset valtasivat uudelleen Kuopion pitäjän eteläosan ja Kuopion. Sandels Toivalansalmessa esti venäläisen etenemisen pohjoisemmaksi. Siksi Kuopion syyskäräjät pidettiin 5. syyskuuta 1808 Nilsiässä em. lautamies Karl Tammelinin talossa.  Ne aloitettiin kappelikirkossa jumalanpalveluksella, jonka suoritti apulaispastori Anders Johan Brofeld. Käräjärauha julistettiin ja luettiin erilaisia asiaan kuuluvia kuninkaiden ja muiden viranomaisten antamia protokollia. "Käräjäasiakkaiden” kotipaikat olivat yleensä Nilsiä, Sänkimäki, Vuotjärvi, Pelonniemi, Jännevirta, Murtolahti, Pieksä , Rissala, Syväri ja Riistavesi.

Yllättävästi myös Juankosken ruukin patruuna Ekholmin eronnut vaimo Lovisa Tigerstedt edustajanaan oma poika ensimmäisestä avioliitosta opiskelija herra Carl Fredrik Ekman, haki Nilsiän käräjillä kiinnelainaa (§3 ja Intecknings Protocoll). Lainan suuruus oli 3 666 riikintaaleria. Sen vakuutena olisivat itse ruukki ja sen alaiset verotilat. Kiinnelainan taustalla oli ruukin nykyisen omistajan (nuvarande ägare) Anders Westerlundin maksusitoumus patruuna Ekholmille päiväyksellä 30.8.1807. Siis Ekholm ei omistanut enää Juankosken rautaruukkia. Hän oli vain pelkkä ruukin johtaja "director". Tämän jälkeen Ekholm väitti vuoden 1809 Kuopion syyskäräjillä (§168), että wuotjärveläinen talonpoika kruununtilallinen Zachris Andersson Pasanen oli vain ruukin lampuoti (såsom landbonde), joten tällä ei vuonna 1806 olisi ollut oikeutta myydä tilaansa. Väitteen tueksi oli peukaloitu Pasalan tilan Isonjaon asiakirjoja. Mainittu tilakauppa oli jo talvikäräjillä 1809 saanut kolmet lainhuudot ja tuomari oli vahvistanut kaupan (§ 468). Kukaan ei ollut moittinut ilmoitetussa ajassa kauppaa, joten Ekholm oli myöhässä. Silti käräjät panivat kaupan jäihin. Hänen kuolemansa (8.10.1810) jälkeen tilakauppa hyväksyttiin talvikäräjillä 1811 (s.381). Tällöin asiakirjassa Zachriksen sanotaan olevan talonpoika ja tilan osaksi verotila ja osaksi kruununluontoinen. Zachris ei siis ollut lampuoti eli tilan vuokraaja. Hiukan ihmetyttää, mitä kautta Lovisan poika tukholmalainen herra Ekman pääsi sodan vallitessa Nilsiään! Äiti Lovisa teki jo vuonna 1806 täyden pesäeron toiseen mieheensä Ekholmiin vuonna 1806. Hänellä oli eräs asunto Kuopiossa Stichelin talossa (Pasasen suku I s.93/PP).

 

Anders Johan Brofeldtin tarmokkaan toiminnan ansiosta lukutaito koheni merkittävästi Nilsiän seurakunnan asukkaiden keskuudessa. Vuonna 1890 Suomen maaseudun aikuisesta väestöstä lukutaitoisia oli jo 97,7 %.  Nilsiän kirjasto oli  perustettu vuonna 1880. Varsinainen kansakoulupakko määrättiin vuonna 1898. Brofeltista tuli vuonna 1814 keisari Aleksanterin myötävaikutuksella Nilsiän seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra. Suomensodan aikaan vuonna 1808 tulevalla kirkkoherrallakin saattoi olla vaikeaa, koska venäläiset perustivat jo maaliskuussa 1808 viljavaraston Nilsiään Tammelinin aittaan. Virallisesti Suomensota alkoi 21.2.1808 eikä silloiselta rajalta Rantasalmelta ole pitkä matka Nilsiään. Nilsiästä lähti Wuotjärven suuntaan Taatontaloon se venäläisten kuriton sotaväen osasto, joka yritti viedä navetasta väkisin lehmän. Talon nuori isäntä Olof Olofsson Tuovinen löi seipäällä erästä sotilasta sillä seurauksella, että tämä seuraavana päivänä kuoli Nilsiässä.

 

Sielunpaimen Brofeldt oli kiinnostunut  monista  maallisista asioista. Hän edisti paikkakunnalla mm. perunanviljelyä. Hiukan ennen kuolemaansa 1820 - luvun lopulla rovastiksi ylennetylle Brofeldtille myönnettiin Suomen talousseuran mitali. Hänen vaimonsa oli Christina Sofia Schele (s. 1778). Rovasti Brofeldt oli kirjailija Juhani Ahon isoukki. Kun hän kuoli vuonna 1830, ostettiin hänen perikunnalleen 27.1.1834 em. Taatontilasta 3/32 mantaalin suuruinen osa. Myyjä luultavasti oli entinen ruukinharjoittaja ja luutnantiksi Suomensodassa ylennetty Elias Dahlström, joka hankki sen noin 1813. Tila oli Juankosken rautaruukin verolla vielä vuonna 1830. Dahlström oleskeli sota-aikaan ainakin Vieremän Salahmin tienoilla ja myös Kaavilla, jossa hän ehkä oli osallistunut paikallisiin taisteluihin Karjalan suunnalta saapuvaa jopa lähes 3 000 ratsu - ja jalkamiehen venäläistä osastoa vastaan. Nämä kulkivat syksyllä 1808 Juankosken, Wuotjärven ja Nilsiän kautta Iisalmen Koljonvirralle, jonka sillalla lokakuun 27. päivänä Sven Dufvan kerrotaan taistelleen. Syys-lokakuun vaihteessa järvet ovat tavallisesti vielä sulia, joten venäläiset todennäköisesti kuljettivat veneillä kuormastoja ja miehiä Juankoskelta suoraan Wuotjärven kautta Taatonjärven rantaan. Olihan heillä käytössään ainakin ruukinpatruuna Ekholmin suuret rahtiveneet.

 

Wuotjärven Laajan Påhl Svensson Pasanen oli ostanut jo 20.3.1828 tästä Olof Andersson Tuovisen entisestä Nilsiän Taatosta puolet eli 3/32 manttaalia. Tuovisen poikaa Olofia, edellä mainittua venäläisen telojaa, epäiltiin myös venäläismielisen Juankosken ruukin patruuna Ekholmin ampujaksi syksyllä 1810. Ekholmin murha voidaan siis liittää tilojen omistuskiistojen ohella laajempiin valtakunnanpoliittisiin yhteyksiin.

Sotaväki levitti kulkutauteja, joihin kuoli mm. Nilsiään eläkepäivilleen Iisalmesta vuonna 1792 tullut  kersantti Johan Skottman. Tämä ilmeisesti rakensi talonsa ns. rovasti  Hiellmannin - eli Heikkilän talon paikalle Kankaisen rannalle.  Aluetta kutsuttiin 1800-luvun puolivälissä nimellä Skottila Joentaka. Huomiota kiinnittää se, kuinka Iisalmen suunnalta saapui Nilsiään samoihin aikoihin useita uusia merkittäviä asukkaita: kappalainen Brofeldt, kersantti Skottman, ruukinharjoittaja Elias Dahlstöm Taatolle ja entinen sotilas Carl Fick (eli Puustinen) Nilsiän Haukilammille.

 

JuhaniAhoTuusulaAhola1.jpg

Juhani Aho Tuusulan Aholassa vuoden 1901 kalenterista

 

Taatolle muuttivat vuonna 1834 Brofeldtin leski Schele sekä tyttäret Johanna Wilhelmina (s. 1814), Emilia Lovisa (s. 1819) ja Anna Gustava (s. 1823). Tilan renkeinä palvelivat 1850-luvulla Ananias Kankkunen (s. 1825), Simon Ronkainen (s. 1827) ja Petter Johansson Miettinen (s. 1832). Simon avioitui Anna Kaisa Pasasen kanssa Vuotjärven Ahosta. Näiden ym. lapsia Brofeldtin mamsellit ottivat ottolapsikseen. Nilsiän kirkkoherra 1950-luvulla Erkki Leskio oli Brofeldtien sukua. Sekä Juhani Aho että Leskio olivat kookkaita miehiä, viimeksi mainittu noin 190 cm pitkä.

 

Kun ruustinna Christina Schele kuoli 1850-luvun alussa, Taaton tilalta löytyi ori, 12 lypsylehmää, 5 hiehoa , 15 lammasta, 2 sikaa sekä kanoja ja kukko. Lisäksi leskellä oli mm. 28 tuolia, 2 kiikkutuolia, seinäkello, suuri peili, muutamia kultakoruja, 30 hopealautasta, 12 hopeista teelusikkaa, 1 hopeatarjotin sekä tietenkin kupariset viina - ja kahvipannut. Kahvin juonti alkoi yleistyä Kuopion seudulla jo 1700-luvun lopulla suuremmissa juhlissa. Seinäkellojakin oli jo 1850-luvulla talonpoikaistaloissa mm. Nilsiän Haukilammin Puustisilla. Perukirjan mukaan heillä oli myös "viskuu mashina eli kone", joten maitokone eli separaattori ei ollut ainakaan tämän talon ensimmäinen talouskone, kuten muuan historiankirja väittää.

Brofeldtin tyttäret olivat siis kirjailija Juhani Ahon isotätejä. He asuivat Taatolla aina vuosisadan lopulle asti. Ahon tiedetään vierailleen isotätiensä luona Taatolla ilmeisesti vuonna 1893, jolloin hän purjehti vaimonsa Wenny Soldanin kanssa Wiipurista Iisalmen pappilan laituriin. Taidemaalari Wenny piirsi Iijärven rannalta erään torpan, jonka mailla nuori Aho oli metsästellyt.  Soldanin, Juho Rissasen ja Pekka Halosen maalauksia oli esillä vuonna 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä, joten savolaisilla oli siellä vahva edustus. Keskeisellä paikalla näyttelyn Suomen paviljongin tornin kupolissa näkyivät Axel Gallenin 4 Kalevala-aiheista taulua. Paviljongin tornin eräälle seinälle oli yllättäen ilmestynyt Venäjän vaakuna kaksipäinen kotka luultavasti paikalla olleiden venäläisten toimesta. Sillä ilmeisesti haluttiin muistuttaa Suomen kuuluvan Venäjään. Juho Rissanen maalasi myös Nilsiän uuden kirkon alttaritaulun.

 

 Löysin vuoden 1901 kalenterin Vuotjärven Niemelän vanhan talon vintiltä. Se on laaja tietokirja. Sen artikkeleista nähdään, miten vuonna 1900 elettiin Suomessa voimakasta venäläistämisen  ja sensuurin aikaa.  Nähtävästi sensuuri lakkautti Kuopiossa ilmestyneen Savo – Karjala lehden. Keisari Nikolai II antoi helmikuun 15. päivä 1899 julistuksen Suomen perustuslaillisten oikeuksien kumoamiseksi.  Myös Juhani Ahon tiedetään olleen hyvin huolestuneen omasta turvallisuudestaan. Hankalia henkilöitä karkotettiin Siperiaan.  Kuitenkin kalenterissa  on  voitu esittää yllättävän kriittisiä mielipiteitä silloisen virkavallan toimenpiteistä. Ehkä tähän vaikutti se, että kirjasen eräältä sivulta löytyi koko keisarillisen perheen luettelo.

 

NilsiaTaattoA2009.jpg

Nilsiä Taatto 2009 / PP



Nilsiä 6 Taatto Brofeldtien tila, palkollisia ja lastenkirjat 1881 - 1890

 

Piika Johanna Myöhänen (s. 1867) ja renki Karl Henrik Miettinen (s. 1869).

Ottolapset:

Simo Pekka Ronkainen (s. 6/10 1874) ja Johannes Ronkainen (s. 30/1 1877) sekä kaksoset Johan Henrik ja Anni Lovisa Tossavainen (s. 26/1 1874) loisen Johan Tossavaisen ja Amanda Hedmannin lapsia. Ronkaisten vanhemmat olivat siis renki Simo Ronkainen ja Anna Kaisa Pasanen. Heillä oli vielä kasvattityttärenä Anna Aliina Heikkinen (s. 1881), jonka isä ehkä oli maanviljelijä. Näiden Ronkaisten jälkeläinen lienee ollut Osuuspankin johtajana Nilsiässä toiminut Antti.

 

 

Pekka Pitkänen 3.10.2020 (täydennyksiä ja muutamia korjauksia 19.1.21ja 10.2.21)

 

 

Huomautus!

Sanonta "Kuopion Tahko" on virheellinen. Sen pitää olla "Nilsiän Tahko".

Nilsiäläisten kannattaa pitää puoliaan tässä asiassa! Tahkovuori kuului kokonaisuudessaan Nilsiänkylään jo 1600-luvulla. Habermannin maakirjan mukaan 1624 Nilsiänkylään kuului mm. palsta Kohisova, joka sijaitsi Tahkomäen ja Rahasmäen välissä. Kohisova lienee ilmoitettu vain tilojen rajankulun takia. Sen pohjoispuolella sijaitsivat myöhemmin välillä Iisalmeen kuuluneet Ruokoistenrannan maat mm. Kalliolahti ja Jouhilahti. Myös Reittiö kuului Nilsiänkylään vielä 1700-luvun alussa.