Nilsiän Ahosista ja Taskisista 1600 - luvulla ja 1700 - luvun alussa

I Ahosten suvun historiaa


Nilsiän seudun vakinainen asutus alkoi 1600 – luvun alussa pian Täyssinänrauhan solmimisen jälkeen. Ensimmäinen Nilsiänkylän tunnettu asukas oli Tuomas Ahonen, jonka sukua asuu edelleen runsaasti Nilsiässä ja sen lähikunnissa. Luultavasti jo 1540 - luvulla asui Nilsiän Murtolahdessa Paavo Sianjalka ja Nilsiän Sänkimäen tienoilla Warkaudesta kotoisin ollut Suni Pitkänen.

1. Vuodet 1570 - 1611

Vuosina 1570 - 1595 savolaiset ja karjalaiset kävivät raakaa hävityssotaa tuhoten armotta toistensa alueita. Kuopion kirkko poltettiin. Nilsiän lähiseudun asutus tuhottiin. Nilsiän Murtolahdessa asui Sianjalkasten (Jalkasten) suku. Suvun silloinen päämies Paavo Sianjalka ei uskaltanut tulla Murtolahden Tihvonniemen tilalleen. Hänen talonsa oli hävitetty kuusi kertaa3. Monet Tavinsalmen rajaseudun tilat olivat autioina ja poltettuina. Täyssinässä vuonna 1595 solmittu rauha toi lyhytaikaisen helpotuksen. Valtakunnan raja vahvistettiin nyt virallisesti Nilsiän ja Juankosken itäpuolelle Wuotjärven Kellolahdesta Wuotjärveä pitkin Pisanvuorelle, jossa rajamerkit nytkin näkyvät. Pisalta raja jatkui koilliseen Rautavaaran Tiilikanjärvelle.

Nilsiän eteläpuolella Pieksällä asui ainakin jo vuonna 1588 Hannu Horttanen (Horttanainen). Hannun suku pysytteli samalla kylällä vaikeista ajoista huolimatta aina 1600 – luvulle. Horttanaisia asuu edelleen Nilsiän tienoilla. Ongelmia alueella riitti. Talvella 1597 oli Nuijasota. Vuonna 1601 sattui erittäin paha kato. Vuoden 1609 alussa alkoi taas sota, jonka seurauksena Suomen itäraja siirtyi vuonna 1617 Stolbovassa solmitun rauhan mukaisesti suurin piirtein nykyiselle paikalle. Tässä sodassa karjalaiset pääsivät vuonna 1611 taas hävittämään Kuopiota. He polttivat kirkon ja veivät mukanaan kirkonkellon. Kellon väitti Kuopion kappalainen vuoden 1686 talvikäräjillä löytyvän Liperin Taipaleenkirkon tornista. Kokonaisia perheitä tapettiin. Arviolta parikymmentä henkeä sai surmansa näissä hyökkäyksissä. Lähimmät surmatut lienevät olleet Lassi, Pekka ja Yrjö Hakkaraisen perheet Siilinjärven Hakkaralasta. Tosin Pekka ja Yrjö löytyvät henkikirjoista vielä myöhemminkin, joten nämä isännät mahdollisesti säilyivät hengissä. Sianjalkasten talo ja Nilsiän seutu jäi ilmeisesti vihollisen pahimmalta hyökäysreitiltä sivuun. Alueen tilat jätettiin kuitenkin autioiksi. Lännempänä Kuopion Ryönällä hävitettiin mm. Väätäisten talo.

2. Tuomas Ahonen Nilsiään

Nilsiän Ahosten suku kunnostautui 1600 - luvulla erityisesti sotilaina. Monet suvun miehet joutuivat lähtemään kotoaan kohottamaan Ruotsia eurooppalaiseksi suurvallaksi. Esimerkiksi kolmannen sukupolven miehistä Antti Ahosen pojista peräti kolme pestattiin sotilaiksi. Nilsiän suvun kantaisä Tuomas Ahonen asui vielä 1590-luvun lopulla Leppävirran Saamaisissa, jossa Ahosten sukua oli elänyt luultavasti jo 1500 - luvun alkupuoluella. Jotkut suvun miehet olivat merkittävässä asemassa kotisetunsa lautamiehinä. Ilmeisesti Saamaisten asuinpaikka ei ollut kaikkein parhaita, koska suku siirtyi lähes kokonaan pohjoisemmaksi. Vuonna 1603 papinverojen mukaan Tuomas Ahonen asui Kuopion pohjoispuolella todennäköisimmin Nilsiässä. Seuraavana vuonna hänet oli kirjattu myös ”maallisessa verotuksessa” Kuopion pohjoispuolelle. Hänen vanha tilansa Leppävirralla oli autiona.

Tuomas Ahonen tuomittiin 13. helmikuuta 1604 yhdessä Paavo ja Tahvo Niskasen sekä Erik Laurinpoika ja Heikki Rytkösen kanssa kukin 3 taalerin sakkoihin. Miehet olivat ilmeisesti polttaneet kaskea (metsää) Lasse Pirisen ja Juho Lutisen mailla (KA no 6703 s.99). Lasse ja Juho asuivat Warkauden tienoilla. Pirisen maita oli Syvärin itärannalla Saunaniemellä. Luttiset omistivat laajoja maita Nilsiänkylästä sekä Syvärin saarilta. Niskaset ja Rytköset asuivat nähtävästi Pielavedellä, joten kaukaa he olivatkin etsineet kaskimaita. Näihin aikoihin Leppävirralla lautamiehenä toimi Matti Ahonen.

Nilsiässä Tuomas Ahosen otti vuonna 1607 yhtiömiehekseen Itkoi Lappalaisen, joka saattaa olla seudulla eläneiden kalastamalla ja metsästämällä toimeentulonsa hankkineiden lappalaisten sukua. Lappalaisten vero Ruotsin kruunulle koostui vain kapahauesta, jota heidän piti toimittaa kruunulle vuosittain aikuista miestä kohti 2 - 10 leiviskää eli noin 17 - 85 kiloa. Itko katoaa asiakirjoista vuoden 1611 sodan aikana. Vain Itkonsaari Syvärinjärvessä muistuttaa tästä kylän entisestä asukkaasta. Mies ehkä muutti Rautavaaran Tiilikalle, jossa nykyisin on mm. Itkonjoki. Ahosen uusiksi yhtiömiehiksi tulivat vuonna 1612, tosin lyhyeksi aikaa, Olli Savolainen ja Hannu Hortanen. Olli näkyy henkikirjoissa jo vuonna 1608 ja hän asui luultavasti Pieksällä tai Nilsiän Niinimäessä. Tuomas Ahonen omisti aluksi Luttisten ohella ilmeisesti suurimman osan Nilsiän kylän maista. Hänellä nähtävästi oli vanhempiakin palstoja Riistaveden Munakkamäen lähellä.

Ahosen vero 1607
Ohessa on Tuomas Ahosen ja Itkoi Lappalaisen veronmaksutietoja vuodelta 1607. Kuvatekstin perusteella 1/2 veromarkan tila on ollut melko varakas. Ylimmän rivin mukaan veroa on maksettu rahana 1,5 taalaria. Useiden tilojen vastaava verosumma oli vain muutama äyri. Verottajalle on toimitettu viljaa 1 tynnyri eli 180 litraa, kauraa 6 kappaa eli noin 27 litraa, voita 1 naula, läskiä ja kapahaukea 2 naulaa kumpaakin. Naula oli 0,425 kg. Lisäksi veroina meni lammasta 1/10 , halkoja 1 lästi eli 2 m3 , heinää 1/2 parmasta eli noin 25 kg. Viimeisen rivin mukaan osakkaat joutuivat tekemään veroina 4 päivätyötä. Useimmat seudun tilat eivät samana vuonna pystyneet maksamaan kaikkia verojaan ja olivat ”autioita”.

Vuoden 1608 huonekuntaluettelon mukaan Tuomaksen taloudessa asui myös Antti Ahonen, joka lienee ollut Tuomaksen poika. Samana vuonna veroa maksoi 2 veromarkan tilasta Tuomas Ahonen ja Itko Lappalainen. Antti Ahosella oli erillinen 1/2 veromarkan tila. Asuikohan Antti silloin Riistaveden tilalla?

3. Vuodet 1612 - 1630

Vuoden 1611 – 1612 huonekuntaluettelon mukaan Vehmasmäen kymmenyksessä asuivat Olli Sianjalka ja Antti Ahonen, mutta Tuomas Ahonen, Hannu Horttananen ja Olli Savolainen oli kirjattu Kuopionniemen kymmenykseen! Vuoden 1613 aikana Syvärinjärven tienoille muuttivat myös Antti Tiainen ja Pekka Pirinen. Edellinen asui Nilsiänkylässä ja jälkimmäinen ilmeisesti Syvärin itäpuolella Saunaniemellä. Luultavasti Leppävirran pohjoisosassa asuivat Olli, Yrjö ja Matti Ahonen. Lisäksi Leppävirran Saamaisissa asui Jöns Ahonen. Vuonna 1616 Antti Ahonen sai sakot kaskettuaan Pieksän tienoilla kuopiolaisen pappissuvun Kauhasten mailla. Nilsiäisten maihin kuului siihen aikaan Pieksänjärven itäpuolella sijaiseva Romeikko sekä niitty Pieksänjoen varrelta, joten rajariidalle oli kaikki edellytykset. Pieksä löytyy Nilsiän eteläpuolelta noin 10 kilometrin etäisyydellä. Vuonna 1604 Tavisalmen käräjien lautamieheksi mainitaan Mats Ahonen, joka ilmeisesti asui Riistaveden Munakkamäen alueella Ahosten omistuksilla.

Vuodesta alkaen 1618 Kuopion pitäjän itäosasta löytyy Tuomas Ahosen ohella Antti Ahonen Musta. Jälkimmäisen nimi oli vuonna 1620 Antti Mustoi. Hänellä oli verotuksen mukaan 2 lehmää, 2 vuohta ja kylvö yhden tynnyrin verran. Veroa talosta maksettiin 11,5 äyriä. Samana vuonna Tuomas Ahonen omisti 2 tammaa, 5 lehmää, 5 lammasta. Hänen kylvönsä oli 3,5 tynnyriä ja vero noin 1 taalari 8 äyriä. Siten hän oli sen aikaisen mittapuun mukaan varsin varakas. Antti Musta löytyy Syvärin kylästä noin vuoteen 1627 asti. Hän saattoi asua Riistaveden mailla.

Vuoden sotilaiden katselmusrullista 23. tammikuuta 1627 rantasalmelaisten äsken värvättyjen ratsumiesten joukoista löytyy Antti Tuomaanpoika Ahonen ratsumestari Erik Jönssonin komppaniasta. Nähtävästi Antti ja myös Antti Musta lähtivät 30-vuotiseen sotaan, josta eivät enää palanneet. Hänen kolme sotilaaksi värvättyä poikaansa Antti, Yrjö ja Olli olivat "karanneet" Karjalan puolelle Alaluostan läheisyyteen! Kuopionpitäjässä ei ollut omaa ratsumiesosastoa.

Vuoden 1628 asiakirjoissa Antti Ahonen on edelleen kirjattu nyt Kuopionpitäjän sotilasiakirjoissa ratsumieheksi. Muut pitäjän ratsumiehet olivat 9 Olli Halonen Maaningan Halolasta, 3 Yrjö Hakkarainen Siilinjärven Hakkaralasta, 4 Antti Ahonen, 2 1/2 Pekka Heikkinen Muuruveden eteläpuolelta Kuopion Pelonniemeltä, 3,5 Juntti (Jöns) Tuovinen Riistavedeltä ja 2 1/4 Alfred Koponen Vehmersalmelta ja 2 Tuomas Rissanen Siilinjärven Rissalasta. Ratsumiehen edessä näkyy tilan veromarkkaluku. Ratsumies Ahonen on Antti Tuomaanpoika Ahonen. Hän ja myös Antti Musta katovat vuoden 1631 jälkeen. Kaatuiko Antti Saksassa 30-vuotisessa sodassa? Seurasiko Antti Musta häntä Saksaan? Tämä selittäisi sen, että 1630-luvun alussa Nilsiän Ahosia ei löydy veroluetteloista.

Jo vuonna 1624 Antti ja Tuomas Ahonen saivat muiden Kuopion pitäjän isäntien mukana sakot, koska ei osallistuneet sotilaiden kutsuntoihin. Sotilasrasitus oli Savon pohjoisosissa niin suuri, että talolliset poikotoivat kutsuntoja. Kruunulla oli kova halu saada Antin poikia ja ehkä Tuomaksen vävyäkin sotilaiksi. Seuraavana vuonna oli sotilaspapin Johannes Sigfridin verolla Antti Musta yhdessä nilsiäläisen talonpojan Antti Tiaisen kanssa. Pappi lienee ollut kapteeni Kasper Armisin (tai Ermisin) alaisesta osastosta, koska Antti Ahonen ja Antti Musta olivat vuonna 1626 kirjatut kapteenin verolle. Armisin ylipäällikkö lienee ollut marsalkka Herman Wrangel. Antti Ahonen Musta oli eri henkilö kuin Antti Tuomaanpoika Ahonen.

Vuonna 1625 Antti Tuomaanpoika Ahonen maksoi Kuopion pitäjässä ns. ”pieninä kymmenyksinä” veroina 2 kappaa kauraa. Tuomaan taloudessaan oli viisi aikuista veroa maksavaa henkilöä, kun taas Antti Ahosen taloudessa heitä oli vain kaksi. Seuraavana vuonna veronmaksajina löytyi vain Antti Musta ja Tuomas Ahonen. Vuonna 1629 pieninä kymmenyksinä maksoi Antti Laurinpoika Ahonen 1,5 kappaa papuja. Kyseessä saattaa olla virhekirjaus. Toisaalta on mahdollista, että maksaja oli joku Tuomaan sukulainen. Tuomas Ahonen kuoli vuoden 1629 jälkeen. Poika Antti otti tilan isännyyden noin jo vuonna 1620 ja sitten Tuomaksen pojanpoika Paavo Antinpoika Ahonen vasta 1630 – luvun lopulla. Vuonna 1624 asui Kuopion eteläpuolella Puutossalmen alueella Olli, Risto, Juho (Jöns) ja Paavo Ahonen. Heidän asuinpaikkansa lienee kuitenkin ollut Saamaisissa. Vuonna 1628 Pekan poika Antti löytyy Kuopion alueen sotilasrullista.

Pienten kymmenysten mukaan Kuopion itäpuolella viljeltiin tähän aikaan myös vehnää. Saloheimon Savon historia väittää, että tämän viljalajin pohjoisraja olisi Kuopion eteläpuolella Leppävirralla. Vehnää viljelivät mm. Nilsiän Kaaraslahdella Tahvo Pietikäinen (myöhemmin Pekkarinen) ja Syvärinjärven itäpuolella Suojärvellä Pekka Korhonen. Kaaraslahti sijaitsi Nilsiän ja Siilinjärven rajalla. Nykyinen Pajulahti on osa vanhaa Kaaraslahtea. Pohjoisin vehnäveron maksaja oli Vieremän Salamajärvellä (Salahmilla) asunut Hannu Kurvinen (Karvinen). Paloisten - ja Vännimäenkylistä löytyi vehnän viljelijöitä. Vuoden 1711 Kuopion syyskäräjillä (s. 127) mainitaan Puutosmäellä asuva talonpoika Zachris Turunen, jolla oli 1 tynnyri tattaria (bowhete). Vehnä (whete) ja bowhete mainittiin eräässä viljaluettelossa erikseen!

4. Vuodet 1630 - 1650

Aholantilan veronmaksuissa oli joitain ongelmia 1630 – luvun alkupuolella. Mitään verotietoja heistä ei löytynyt. Vuonna 1638 Paavo Antinpoika Ahosen verotiedot olivat seuraavat: 1 tamma, 1 lehmä, 3 lammasta ja kylvö 1 tynnöri. Sotilaskarkureiden luettelosta löytyy vuosilta 1627 – 1635 Olli Ahonen, joka oli lähtöisin Syvärinkylästä ja asui nyt ”Karjalan” puolella Ala – Siikajärven Tuohisaaressa. Edellä mainitun luettelon tietoihin ei kannata aina luottaa! Tosin vuonna 1631 Liperin asukasluettelosta löytyy Wuotjärven Hirvisaaresta Olof Andersson, joka saattaa olla Olli Antinpoika Ahonen. Vuoden 1635 asiakirjoista löytyy Olli eli ”Ökki” Ahonen, joka oli kirjattu verolle Juankosken itäpuolelle Vehkalahdelle. 1640-luvulla hänet oli kirjattu ensin Luostankylään ja myöhemmin Säyneisiin. Nähtävästi hän asui jossain vaiheessa Ala-Luostan järven Karinkylän lähellä. Sen lounaispuolella on nytkin Ökinlampi ja Ökinsuo. Hän maksoi veroa Liperinpitäjään. Myöhemmin Säyneisissä asuessaan hän omisti Ala-Siikajärven rannalta maita tai niittyjä, koska siellä nykyisinkin on kaksi Ökinniemeä sekä Ökinniitty. Liikanimi saattoi johtua puheviasta ”brit feel”. 1630-luvun lopulla Ökki kuitenkin mahdollisesti asui Wuotjärvellä Rissasten omistamalla Hipanlahden tilalla nykyisen Hipanhovin talon tienoilla.

Vuoden 1638 verotuksen mukaan Syvärinkylässä asui Olli Ahosen vaimo, jolla oli omaisuutena lehmä ja lammas sekä yksi karitsa. Olli karkasi vuoden 1639 lopulla Wuotjärvenkylästä Pisan itäpuolelle Ala – Siikajärven rannalle eli silloisen ”Ryssän” Karjalan puolelle. Hänen vaimonaan oli Maikko Matintytär Rissanen. Vuonna 1654 Maikko selvitteli Pielisjärven käräjillä miehensä perintöasioita, joista oli riitaa Wuotjärven Hipanlahdella asuneen Maikon veljen Matti Matinpoika Rissasen kanssa. Riidan osapuolten isä Matti oli luvannut Olli Ahoselle Rissasten tilasta pojan osuuden perinnöiksi. Matti Rissanen tuomittiin käräjillä maksumieheksi. Vuonna 1638 Paavo Antinpoika Ahonen omisti verotuksen mukaan tamman, lehmän, 3 lammasta. Hänen kylvönsä oli 1 tynnöri. Sen ajan verotietoihin karjasta ja kylvömäärästä on suhtauduttava tietyin varauksin.

5. Vuodet 1651 - 1654

Vuonna 1651 Nilsiän Ahosten tilan isäntänä oli edelleen Paavo Antinpoika Ahonen. Seuraavana vuonna Kuopion käräjillä esiintyi pari kertaa sotilas Matti Antinpoika Ahonen. Matti lienee ollut edellä mainitun Antti Ahosen poika. Hänet oli haastettu käräjille, koska mies oli muhinoinut Artjärvellä Malin Clemetintyttären kanssa. Sotilas Lauri Pekanpoika Ahosta puolestaan hiosti samoilla käräjillä Helka Tenhunen. Vuonna 1653 Pielisjärven pitäjään muuttanut Antti Ahonen asui Rautavaaran Keyritynkylässä. Vuoden 1653 Pielisjärven talvikäräjien pöytäkirjassa kerrotaan, kuinka Per Ahosen talossa oli syntynyt jonkinlainen tappelu. Asiassa todistajana toimi myös Mats Andersson Ahonen. Perin vieraina oli ollut Nils Sipolainen, Olof Herranen, Timo Mikkonen ilmeisesti Kajoosta ja Jöran Korhonen. Rautavaaran tienoilla oli syntynyt kaskiriita Sigfrid Rossilaisen ja Olof Leskisen kesken.


5.1. Paavo Ahonen vaati Pielisjärvelle muuttaneilta veljiltään korvauksia sotilaskarkuruudesta

Pielisjärven talvikäräjillä vuonna 1653 nilsiäläinen Paavo Antinpoika Ahonen vaati veljiltään Antti ja Yrjö Ahoselta 70 taalaria. Kyseisen summan hän oli maksanut veljilleen nihdinpalkkana (knechtlego). Käräjillä Antti edusti myös veljeään Yrjöä. Selvisi, että poikien isä Antti Ahonen oli asettanut poikansa Antin kruunun sotilaaksi 12 vuoden ajaksi. Antilla oli ollut kenttämarsalkka Herman Wrangelin passi.
Kaksi vuotta sen jälkeen oli veli Paavo asettanut nihdin, joksi Antti oli päätynyt. Tästä Antilla oli Åke Oxentiernan kirjelmä päiväyksellä 26. toukokuuta 1626 Wiipurissa. Antin muutettua Pielisjärven puolelle oli ehkä veli Yrjö lupautunut sotilaaksi. Kaikki tämä oli tapahtunut heidän isänsä elinaikana. Haastetut eivät he olleet vielä saaneet kotitalostaan perintöjä.

Käräjät vapauttivat veljekset Paavon vaateista. Oikeuden perustelut olivat: 1°. Antti Ahonen oli ollut kauan kruunun palveluksessa. 2°. Antti Ahonen oli tullut palvelukseen kelpaamattomaksi. 3° Heidän isänsä oli asettanut nihdin. 4° Nihdinpalkka oli maksettu jakamattomasta tilasta. 5° Paavo ei voinut osoittaa, että hän yksin olisi maksanut sotilaan palkan. Näin ollen Antti ja tämän veli Yrjö vapautettiin Paavo Antinpoika Ahosen vaateista.

Antti Tuomaanpoika Ahonen oli asettunut asumaan jo noin vuonna 1625 Ala-Luostan Meltoniemeen, joka sijaitsi Alaluostan länsirannalla. Siellä hän oli asunut monia vuosia ja pystyttänyt jonkin verran rakennuksia. Antti oli siirtynyt vuoden 1640 vaiheilla Rautavaaran Ylä-Keyrittyyn. Vuonna 1638 Antti oli kuitenkin kirjattuna Alakeyrityn kylään. Antin jälkeen Meltoniemen maita oli hyödyntänyt ensin entinen nilsiäläinen Lauri Antinpoika Tiainen ja sitten Mikko Lintunen. Lauri ja tämän veljet Hemminki ja Olli olivat eräänä vuonna kaikki kirjoilla Juuan Vaikossa. Lauri oli asunut Meltoniemessä noin 10 vuotta. Mökkiläinen Mikko Lintunen löytyy vuodelta 1620. Hän asui jossain Nilsiän lähellä olevassa kylässä, ilmeisesti Siillinjärven ja Lapinlahden välillä. Vuonna 1631 Mikko asui Wuotjärven Hirvisaaressa ja sittemmin Säyneisten Siikajärvellä. Verot Meltoniemestä oli ainakin aluksi maksettu Liperin pogostaan. Sen oli tulkittu kuuluvan Säyneisten kylän maihin

Vuonna 1675 Liperinpitäjän säyneisläinen isäntä Yrjö Kuronen vaati Pielisjärven käräjillä Meltoniemeä itselleen. Kurosen suku oli nähtävästi lähtöisin Maaningan Kurolanlahdesta. Selvisi, että Meltoniemi sijaitsi 1/2 peninkulman päässä Säyneisistä. Käräjille todistajaksi kutsuttu 90-vuotias Hannu Hortanainen Lieksasta tiesi tarkasti Meltoniemen historian ja entiset asukkaat. Hannu oli lähtöisin Nilsiän eteläpuolelta Pieksänkylästä, jäi asumaan ehkä veli Pekka Horttanainen. Vuonna 1651 sekä Antti - että Yrjö Ahonen asuivat Ylä-Keyrityn kylässä ilmeisesti Rautavaaran Keyritynjärven lähellä. 1640-luvulla Ahoset oli kirjattu "Lintulaan", sen jälkeen "Aholaan" ja myöhemmin "Okkolaan"! Vuonna 1655 Antti ja Yrjö Ahonen oli kirjattu Alakeyrityyn ja Johan Ahonen Yläluostaan!


5.2. Pekka Luttinen puukotti kuoliaaksi naapurinsa Paavo Ahosen Nilsiässä

Antti Antinpoika Ahonen Pielisjärveltä tuli Kuopioon vuoden 1654 kesäkäräjille ja valitti, kuinka Pekka Antinpoika Luttinen oli lyönyt hänen veljeensä Paavoon 7 kuolettavaa haavaa sekä muita vähäisempiä haavoja. Surmantyö oli tapahtunut pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina Luttisten talossa Nilsiässä. Luttiset lienevät asuneet myöhemmän Kuosmalan eli nykyisen Artomarketin vaateosaston alueella Nilsiässä.

Tapauksesta teki selkoa Luttisten lähin naapuri Lauri Lintunen. Lauri ei ollut havainnut mitään riitaa Paavon ja Pekan välillä. Vain Antti Antinpoika Luttisella oli jotain kärhämää isänsä Antin kanssa. Pekka Luttinen oli lepäillyt aivan rauhassa tuvassa. Hän oli kuullut isänsä ja veljensä välisen sanailun. Sen seurauksena hän oli noussut ja havainnut puukon pöydällä. Pekka siepannut aseen ja lähtenyt riitelijöiden kimppuunsa. Nämä olivat kuitenkin päässeet karkuun. Sitten Pekka oli kohdannut Paavo Ahosen ja puukottanut tätä sillä seurauksella, että mies oli kuollut heti. Tapon jälkeen Pekka oli lähtenyt karkumatkalle, jossa oli vieläkin. Antti Ahonen vaati veljensä surmaajan kiinniottamista ja saattamaan vastuuseen teostaan. Ahosten talo sijaitsi jossain nykyisen Nilsiän kirkonkylän keskustassa.

6. Vuodet 1655 - 1730

Vuonna 1655 Rautavaaran Puumalankylässä asunut Matti Puumalainen haastoi Pielisjärven kesäkäräjille Antti Ahosen. Vuoden 1662 Kuopion talvikäräjillä saivat sakkoja noin 1,5 taalaria nilsiäläiset Lauri Lintunen, Olli Ahonen, Antti Luttinen ja Matti Wäänänen. Matti asui Nilsiän Reittiöllä. Vuonna 1670 löytyy Pielisjärven Palojärveltä Jaakko Leskinen ja Antti Ahonen. Palojärvi löytyy Yläluostan itäpuolelta. Toinen Palojärvi sijaitsee nykyisen Rautavaaran kirkonkylän koillispuolella. Vuonna 1674 sakot sai Juntti eli Jöns Paavonpoika Ahonen. Rautavaaran Alakeyritynkylästä löytyy vuonna 1673 talollinen Heikki (Yrjönpoika) Ahonen. Vuonna 1675 Kaajanin tullin kirjojen mukaan toi Antti Ahonen tullattavaksi voita ja ruista. Pielisjärven Juuassa veronhuojennuksen sai pahan katovuoden johdosta Matti Ahonen. Vuonna 1682 Pielisjärven Alakeyrityn kylässä asui Yrjö Ahosen leski. Palojärvellä verotettiin Anders Ahosta ja Lassi Rönkköä. Suurin osa Nilsiästä tulleiden Ahosten suvusta asui Liperin pitäjän puolella.

Vuonna 1674 Rautavaaran Alakeyrityssä asui Henrik Jöransson Ahonen ja Palojärvellä Anders Andesson Ahonen (TT.2 talvi 1674 Pielisjärvi) ja Nilsiässä Per Povalsson Ahonen sekä Olof Ahonen. Kirstin Pehrdotter Taskinen oli viettänyt Nilsiässä Jouluyötä 1672 Anders Pohlsson Ahosen talossa. Paloviinaa oli juotu. Kirsti oli maannut Olof Olofsson Matilaisen kanssa.

Liperin puolella vuonna 1682 Hirvisaaressa asui Yrjö Ahonen, Wuotjärven rannalla Pisakosken suulla Heikki Ahonen, Likosaaressa Pekka Ahonen, Säyneisessä Matti Ahonen sekä uudisasukas Olli Ahonen.

Vuonna 1686 Liperinpitäjään kuuluneessa Wuotjärven Hirvisaaressa asui Pekka Ahonen ja naapurikylässä Säyneissä Matti Ahonen. Jälkimmäinen Ahonen sai myös 3 taalarin sakot riidasta Martti Kettusen kanssa. Vuonna 1686 Wuotjärven hirvisaarelainen Pekka Ahonen sai lapsen Valpuri Penttisen kanssa. Penttisiä asui viereisessä kylässä Viitaniemellä. Vuonna 1688 löytyi Juankosken Vehkalahdelta renki Pertti Ahonen. Vuonna 1689 Pielisjärven käräjillä sakotettiin Antti Ollinpoika Ahosta ja Antti Antinpoika Ahosta. Syynä oli metsänpolto!. Kylän nimi oli osin peittynyt. Asuinpaikka lienee ollut Palojärvi, koska nimen loppuosa oli järvi.

Katovuonna 1694 Wuotjärven itäpuolella Hirvisaaressa asuivat Yrjö ja Pekka Ahonen. He eivät verotietojen mukaan omistaneet mitään. Wuotjärven itärannan kylistä löytyi useita Ahosia. Pisankosken Koskealassa asui Heikki Ahonen, Likosaaressa Pekka Ahonen, Siikajärvellä Olli ja Juho Ahonen sekä Poskijärvellä Matti Ahonen.

Vuonna 1695 Hirvisaaren Pekka Ahonen oli köyhä, samoin Pisankosken suulla Heikki Ahonen, Siikajärvellä asui Juho Ahonen ja Poskijärvellä Matti Ahonen.
Vuonna 1696 nälkävuosien aikaan Pielisjärven Alakeyrityn kylässä asuivat Petter Lindunen, Ander Ahonen, Anders ja Sigfrid Rossinen (Rossilainen), Lars Otinen sekä kerjuulla olevat miehet Påhl Pursiainen, Jöran Ahonen ja Heike Ahonen. Paskovaaran (Rautavaaran) kylästä löytyi mm. Heike Parfviainen ja Peter Hindersson Parfviainen, Petter Koskelo, Brusi Watanen, Rossisia sekä Lars Rönkö.

Vuonna 1706 Hirvisaaressa talollisena oli Matti Ahonen. Matilla oli kaskiriita kaavilaisen Martti Toivasen kanssa. Isonvihan jälkeen Rautavaaran Alakeyrityssä asuivat Heikki,Tuomas, Olli ja Matti Ahonen sekä Liperin Säyneissä Olli ja Abraham Ahonen. Abraham oli jättänyt tilansa autioksi. Sen otti nimiinsä Matti Laurinpoika Pasanen Nilsiän Wuotjärveltä. Vuotjärvelle Ahoset tulivat torpareiksi nähtävästi 1720-luvulla. Heidän torppansa sijaitsi Pasalan mailla Hipanniemen Haasianiemen tienoilla. Vuonna 1776 käräjillä ritari Tigerstedt mainitsee Ahosen torpan Hipanniemellä.

Nilsiässä vuonna 1653 puukotetun Paavo Antinpoika Ahosen poikia olivat Antti, Pekka ja Olli sekä Yrjö ja vielä 1642 syntynyt Paavo. Jälkimmäinen hukkui 85 - vuotiaana vuonna 1727 Wuotjärvellä edellä mainitun Ahosentorpan eli Hipanniemen Haasianiemen rannalla kevätjäihin. Sinne hän oli muuttanut Pasalan torppariksi. Aholan Nilsiän tilan isännäksi tuli Paavon jälkeen hänen ensin poikansa Paavo, sitten tämän veli Olli ja hänen peräänsä veli Antti. Vuonna 1673 Nilsiän tilan numero 1 isäntänä oli Antti Paavonpoika Ahonen. Vuoden 1681 ruotujaossa kaikki Nilsiänkylän tilat, joukossa Antti Paavonpoika Ahosen talo, määrättiin majuri Kustaa Ollongrenin alaisen kornetin ruotuun. Vuonna 1698 isäntänä Nilsiässä oli Antti Antinpoika Ahonen. Vuonna 1713 sotilas Yrjö Kuronen käräjöi nilsiäläisiä isäntiä vastaan palkkasaatavistaan. Isäntien joukossa mainitaan Heikki Ahonen. Vuonna 1726 Ahosten Nilsiän tilan isänniksi on kirjattu Antti Ahonen yhdessä Heikin kanssa.

Ahosia muutti siis Syvärin itäpuolelle. Suojärvellä Olof Ahonen harjoitti sepän tointa ja pyrki Kuopion pitäjän viralliseksi sepäksi (mm. Saloheimo Savon historia). Keyrityssä puolestaan Per Ahonen lienee valmistanut rautaa. Hänet mainitaan Kuopion talvikäräjillä 1709 erään rautajutun yhteydessä. Keyrityn Ukkosilla oli omaisuuden joukossa palkeet, joista riideltiin perinnönjaossa.

7. Ahosten talon sijainti Nilsiässä

Missä paikassa Ahosten talo sijaitsi Nilsiässä? Kysymykseen ei voi antaa varmaa vastausta. Ehkä varma tieto löytyisi Isonjaon asiakirjoista. 1700 – luvun puolivälin vaiheilla maanmittari Frisius oli laatinut jonkinlaisen kartan, jossa näkyy nykyisen Nilsiä keskustan alue. Siitä löytyy kylän silloisten asukkaiden Kuosmasten, Rissasten, Taskisten ja Tuovisten talot. Niiden lisäksi kartalla sijaitsi nimetön talo nykyisten Nilsiän urheilutalon ja kaupungintalon välisellä alueella. Se lienee ollut Ahosten talo. Aholantilasta erotettiin mm. Nilsiän vanhan kirkon alue ja vanha hautausmaa.



II Taskisten suvun historiaa 1656 - 1720

Savilahdessa asunut Per Taskisen sukulainen Hans Persson Taskinen toimi ainakin vuonna 1646 Kuopion nimismiehenä. Hans Taskinen joutui vuodesta 1649 alkaen pitämään myös kestikievaria. Savilahdesta etelään kestikievaria pitivät Puutossalmen Hyväriset. Seuraava kestikievari pohjoiseen löytyi Kallaveden takaa Ivar Savolaiselta Koivusavossa. Hans myi vuonna 1670 tämän nykyisen Kuopion Yliopiston alueella sijaitsevan 2 veromarkan tilan 400 taalarilla pitäjänkirjuri Elias Samuelsson Paldaniukselle. Savilahteen perustettiin myös puolen veromarkan sotilastila, jossa vuonna 1686 asui kapteeni Erik Göös. Viimeksi mainittuna vuonna kapteeni yritti häätää Johan Paldaniuksen suurperheen pois Savilahdesta. Göösin tila oli luultavasti sama, josta Pehr Taskinen joutui lähtemään Nilsiään.

Taskisten suvun vanhin edustaja Nilsiässä on Pekka Pekanpoika Taskinen. Hänen maaomistuksensa näkyy vuoden 1664 maakirjojen tarkistuspöytäkirjoissa. Siitä käy selville, että Taskisen tila oli ns. vero – eli perintötila. Se sai Nilsiän kylässä tilanumeroksi 3. Muuten Pekan tausta mm. Taskisten suvun tutkijoilla näyttää olevan hyvin hämärä. Vuoden 1664 maakirjojen mukaan Taskisilla oli vielä Kuopiossa "Savilahdenmaa ja Maunulanmäki" sekä Maaningan puolella mm. Pulkonjärvellä.

1. Pekka Pekanpoika Taskinen joutui syytteeseen hevosen luvatta ottamisesta

Talvikäräjillä vuonna 1656 Kuopion nimismies Jonas Ollinpoika Lillius syytti kuopiolaista Pekka Pekanpoika Taskista naisseikkailuista. Pekka oli kihlannut Nilsiästä talontyttären Anna Antintytär Luttisen, mutta silti heilastellut Kuopiossa entisen nimismiehen Ivar Johansson Kauhasen palvelijan Eeva Niilontytär Kinnusen kanssa. Myös kirkon edustajat olivat kiinnostuneita Pekan retkistä.

Samoilla käräjillä Pekka oli ollut vaikeuksissa isänsä hevosjutussa. Taskisten väitettiin edellisenä kesänä varastaneen hevosen. Käräjillä nimismies Jonas Lillius kertoi ostaneensa 29 taalarilla 16 äyrillä hevosen kersantti Mikko Brandilta. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Wuotjärven isännät Juho Leskinen, Antti Pasanen ja Matti Rissanen saivat vuonna 1643 40 taalarin kirkonsakot, koska eivät menneet rukoussunnuntaina kirkkoon. Käräjillä Pekka Taskinen puolestaan väitti hevosen olevan hänen isänsä omaisuutta. Se oli omavaltaisesti otettu häneltä pois. Siten isä Taskinen ei ilmeisesti ollut kyennyt maksamaan sotilasrasitusta tilastaan. Kersantti Brandt pystyi kuitenkin esittämään todistuksen, jonka mukaan hänelle oli myönnetty Kuopion Savilahden talo ja hän oli saanut hevosen Taskiselta tämän velkojen korvaukseksi.

Isä Taskinen lienee kuitenkin riitauttanut hevosen oton ja halunnut selvittää asian. Kun Brandt oli tavannut Taskiset Paavo Kekäläisen luona, olivat nämä ottaneet hevosen pois. Sen jälkeen Brandt oli todistaja mukanaan mennyt Taskisten luo ja sitonut isä Taskisen. Nyt kuitenkin poika Pekka oli vapauttanut isänsä Brandtin ollessa asioilla saunassa. Brand oli kysynyt, miksi Pekka oli vapauttanut isänsä. Silloin poika oli ottanut kirveen, jonka hamaralla hän oli lyönyt kersanttiin suuren verta vuotavan haavan. Sitten Pekka oli uhannut lyödä myös todistajaa. Nyt myös isä Taskinen oli jostain saanut käsiinsä seipään, jonka jälkeen tämä yhdessä poikansa kanssa oli häipynyt pihasta (asiakirja epäselvä).

Pekka Pekanpoika Taskinen ei voinut kiistää edellä selostettua tapausten kulkua. Hän kertoi hevosen olevan edelleen hänen isällään, joka nyt oleskeli Pielisjärven pogostassa Kajoonkylässä. Kajoo sijaitsee Juuan ja Kaavin välisellä alueella. Käräjät tuomitsivat Pekka Pekanpoika Taskisen sakkoihin. Koska tältä ei kuitenkaan löytyisi rahaa, tuli hänen sovittaa sakkonsa ruumiillisella rangaistuksella eli ilmeisesti raipoilla. Isä Pekka Taskinen joutui vielä kesällä 1656 Juuan Kajoossa selkkauksiin liperiläisten kapinoitsijoiden kanssa. Kuopioon jäi vielä Taskisia, koska vuonna 1666 sieltä löytyivät Hannu ja Matti Hannunpoika Taskinen. Vuonna 1670 Kuopiossa asuivat Tahvo ja Hannu Pekanpoika Taskinen. Tahvo oli vuonna 1678 Kuopion komppanian sotilas eversti Anders Munckin osastossa Inkerinmaalla.

2. Pekka Pekanpoika Taskinen kihlannut Anna Luttisen Nilsiästä

Pekka Pekanpoika Taskinen joutui vuoden 1656 käräjillä vaikeuksiin naisasioidensa takia. Kyseessä oli todennäköisesti edellisessä käräjäjutussa mukana ollut Pekka Taskinen. Kuopion asiakirjoissa mainitaan myös Pekka Hannunpoika Taskinen sekä tämän veljet Risto ja Hemminki.

Nimismiehen mukaan Pekka oli heilastellut ”luvattomalla tavalla” Kuopiossa entisen nimismiehen Ivar Johansson Kauhasen palvelijan Eeva Niilontytär Kinnusen kanssa. Taskinen oli myös kihlannut Syvärinkylästä talontyttären Anna Antintytär Luttisen sekä tehnyt tälle aviolupauksen ”lofwa ächta henne”. Siten hän oli häväissyt Annan. Myös kirkon edustajat olivat kiinnostuneita Pekan puuhista. Hänet tuomittiin Eevan takia 3 taalarin kirkonsakkoihin. Myös Annan tapauksesta keskusteltiin. Luttiset asuivat Nilsiässä, mutta kylä kuului vielä siihen aikaan laajempaan Syvärinkylään.

Pekka Taskinen kuitenkin nai Anna Luttisen ja sai apeltaan 1670 - luvulla tämän raivaaman niityn Nilsiästä Keskisenjärven eteläpäästä. Nimismies Lilliuskin otti haltuunsa Nilsiän Halunankylästä tilan, joka myöhemmin siirtyi kuopiolaiselle varusmestari Johan Aganderille. Tila ulottui Nilsiän järven rantaan asti.

3. Isä Pekka Taskinen kapinan keskellä Juuassa kesällä 1656

Vuonna 1656 Ruotsin kuningas Kaarle X Kustaan aikana ns. ruptuurisodan mainingit ulottuivat myös Pohjois-Karjalaan. Venäläiset yllyttivät Liperin pogostassa asuvan "kreikanuskoisen" väestön kapinaan. Nämä hyökkäsivät Kuopion ja Pielisjärven pitäjiin ryöstäen ja hävittäen taloja. Pielisjärvellä Wuotjärven itäpuolella ryöstelijät ottivat asukkaita kiinni ja vaativat heiltä veroleipää, viinaa ja muita elintarvikkeita.

Nämä rosvot ”rosswonieskers” hyökkäsivät myös Kuopion eteläpuolelle Tuusniemelle. Siellä savolaiset tekivät eräästä karjalaisjoukosta paistia. Rosvot olivat majoittuneet yöksi erääseen taloon. He unohtivat vartioinnin. Kuopiolaiset sulkivat talon ovet ja sytyttivät sen tuleen.

Vihollisen hyökkäystä käsiteltiin vuonna 1657 Nurmeksessa pidetyillä välikäräjillä. Viranomaiset tutkivat erityisesti niiden asukkaiden toimia, joiden väitettiin olleen yhteistyössä liperiläisten kanssa. Vuoden 1656 Pielisjärven pitäjän verokatselmuksia pidettäessä oli tullut ilmi, että vihollinen oli vaatinut pielisjärveläisiltä veroleipää ”suhkari bröd” sekä muitakin veroja. Näitä muutamat talonpojat olivatkin maksaneet ilmeisesti hyökkääjien pelosta. Venäjältä saadun voittomaan Karjalan pogostoissa oli käytössä ns. arvioverotus. Joka vuoden loppupuolella verovouti kiersi lautamiehiä mukanaan tutkimassa pikkutarkasti jokaisen talon varallisuuden, vuoden sadon ja muun mahdollisen omaisuuden. Siten talonpojan veromäärä voi vaihdella vuosittain huomattavasti. Tätä arvioverotusta vastaan kapinoitiin erityisesti nälkävuosien 1695 – 1697 aikaan.

Käräjillä pohdittiin, miten viholliselle maksetut suoritukset pitäisi ottaa huomioon edellisen vuoden veroja määrättäessä. Erityisesti tutkittiin Kajoonkylän asukkaan Timo Mikkosen mahdollista yhteistyötä vihollisen kanssa. Tämän väitettiin jopa toimineen rosvojen apurina. Mikkonen itse tunnustikin opastaneensa ryssät erään Risto Kärkkäisen luokse. Kärkkäinen asui Kajoon koillispuolella Palojärvenkylässä (3:s.118). Nämä olivat kuitenkin pian tulleet samaa tietä takaisin Mikkosen taloon.

Mikkosen naapuri Kuopiosta muuttanut Pekka Taskinen kertoi olleensa ryssien takaisin tullessa viljapellolla. Hän oli heti paennut erääseen piilopaikkaan. Samaan piiloon oli jo kätkeytynyt eräs toinen naapuri Matti Venäläinen sekä Johan Iwarssonin Savon puolelta kotoisin ollut renki Juho Kyröläinen. Johan Iwarssonilla Taskinen lienee tarkoittanut Savon pohjoisten pitäjien voutia Johan Iwarsson Kauhasta, joka asui Kuopiossa. Vuonna 1656 Kuopiossa todella mainitaan Johan Kyröläinen todistajana, kun Per Hansson Taskinen puukotti veljensä Kristerin Lars Kakkisen häissä. Oliko tämän renki karannut Pielisjärvelle vai oleskellut siellä voudin toimeksiannosta? Kyröläisiä asui vielä 1670 - luvulla Kuopion kirkonkylässä ja Nilsiän Sänkimäessä.

Taskisen kertoman mukaan Venäläinen oli jostain syystä kuitenkin tullut esille piilopaikasta, mutta hän ja Kyröläinen olivat pysytelleet piilossa. Jonkin ajan kuluttua rosvot olivat, ilmeisesti Mikkosen antaman vihjeen perusteella, tulleet miesten piilopaikkaan. Nämä olivat hakeneet Kyröläistä, mutta tämä onnistui karkaamaan. Pekka Taskinen oli kertomansa mukaan otettu kiinni ja sidottu. Pekka kuitenkin onnistui vakuuttamaan ryssille, ettei hän ollut "sama mies", minkä jälkeen hänet oli päästetty irti. Siten kapinalliset olivat tavoitelleet vain Kyröläistä. Taskinen kertoi vielä, että samat ryssät olivat luultavasti Mikkosen talossa nylkeneet ja syöneet yhden lampaan.

Mikkosen toinen naapuri Matti Kasurinen väitti, että Mikkosen poika Lauri olisi seurannut rosvoja, jotka olivat riistäneet häneltä 6 naulan (1,7 kg) painoisen kattilan, rautaisen liesikoukun, viitan ja turkin. Matti itse oli päässyt karkuun metsään. Lisäksi Kasurinen kertoi, ettei Mikkonenkaan ollut arvannut, että rosvot tulisivat samaa tietä takaisin kylään. Jotkut muut Mikkosen naapurit puolestaan kertoivat, että osa rosvojen ryöstämistä tavaroista olisi ollut tämän hallussa. Lisäksi Mikkonen oli antanut polttaa paloviinaa ryssille. Mitään ryöstettyjä tavaroita ei kuitenkaan ollut löytynyt Mikkosen hallusta, kun paikalle lähetetty rakuunaluutnantti Jaakko Matinpoika oli käynyt tarkastamassa talon. Kapinan jälkeen Liperi alkoi tyhjentyä kreikanuskoisista karjalaisista. Sekavien olojen takia sieltä löytyy vähän väestötilastoja ennen kuin vasta 1680 – luvulla.

4. Pekka Pekanpoika Taskisen käräjäjuttuja 1670 – luvulla

Pekka Taskinen riiteli vuoden 1674 Kuopion talvikäräjillä naapurinsa Antti Paavonpoika Ahosen kanssa Keskisenjärven tienoilla olevista niityistä. Taskinen oli saanut apeltaan Antti Luttiselta tämän 20 vuotta sitten raivaaman niityn Keskisenrannan eteläpuolelta. Ahosella taas oli ollut nautintana niitty Kumpusenjoensuun molemmin puolin. Käräjillä määrättiin mittamiehet sekä lautamiehet Juho Leskinen Wuotjärveltä ja Matti Tiihonen Pieksältä selvittämään niittyriitaa. Keskinen sijaitsee Nilsiän kirkonkylän länsipuolella noin kilometrin etäisyydellä kylästä.

Taskisella oli ollut riitaa myös naapuri Pekka Paavonpoika Ahosen kanssa hevosestaan, joka oli ollut Ahosen käytössä kaskella kahden viikon ajan. Heti sen jälkeen hevonen oli kuollut. Ahosen mukaan hevosta oli ajanut joku 20 – vuotias renkipoika Olli. Taskinen ei voinut todistaa, että Pekka Ahonen olisi ollut syypää hevosen kuolemaan. Tutkintaa päätettiin jatkaa seuraavilla käräjillä, jonne myös Ollin tulisi saapua.

Olli Ahonen Nilsiästä puolestaan valitti, että Pekka Taskisen hevonen olisi laiduntanut hänen niityllään sekä aidatulla ohrakaskella. Taskinen väitti, että niityn tai kasken ympärillä ei ollut aitaa, joten karja pääsi sinne aivan vapaasti. Wuotjärveläinen lautamies Juho Leskinen oli käynyt tarkistamassa kasken, eikä ollut löytänyt sieltä mitään merkkiä, että hevonen olisi laiduntanut siellä. Käräjät totesivat, että Ahosen väitteillä ei ollut mitään arvoa.

Vielä Pekka Taskinen oli haastanut käräjille myös Wuotjärven Pasalan tilan uuden isännän Heikki Antinpoika Pasasen. Riita koski maiden rajalla Syvärin Lohilahden rannalla sijainnutta Matalalahden niittyä, josta Pasanen oli niittänyt heinää. Pasanen selitti niityn olevan hänen maakirjan mukaisella maallaan ”Lohilahden toisella rannalla”. Tästä löytyi tuomio päiväyksellä 6. – 8. heinäkuuta 1646. Silloin jännevirtalainen Paavo Niskanen oli luvatta viljellyt niittyä ja hävinnyt kiistan Heikin isälle Antti Pasaselle. Niitty oli siis Pasasen rehellisesti saatua ”wählfången” omaisuutta. Taskinen oli jo vuoden 1672 käräjillä riidellyt Lohilahden ja Hipanjärven välisen rajan sijainnista eli ”Riitasalosta" Heikki Pasasen isän Antin kanssa.

5. Pekka Taskinen vaikeuksissa 1670-luvun katovuosina

1670 – luvulla sattui Kuopion ja myös Pohjois-Karjalan pitäjissä useita katovuosia. Kuopion ja Pielisjärven pitäjät kuuluivat siihen aikaan valtakunnan drotsin kreivi Pietari Brahen vapaaherrakuntaan. Silloin katovuosien ja muiden ongelmien kohdatessa myönnettiin veronalennuksia. Tilojen autioituminen pyrittiin välttämään.Näitä veronhuojennuksia saivat 1670-luvulla monien muiden ohella nilsiäläiset talonpojat Pekka Taskinen, Olli Ahonen, Juho Pirinen, Lauri Lintunen, Antti Luttinen ja Olli Väätäinen sekä myöskin vuotjärveläiset Antti Pasanen ja Juho (Jöns) Leskinen.

Kreivin erinomaista huolenpitoa vapaaherrakunnastaan kuvaavat seuraavat toimenpiteet. Kun elokuun lopulla vuonna 1669 selvisi, että Kajaanin vapaaherrakuntaan oli odotettavissa ns. ”Laurin hallan” seurauksena täydellinen kato, toimi kreivi Brahe nopeasti. Hän lähetti laivalla viljaa Raaheen, josta sitä toimitettiin mm. Kuopion pitäjään 24 tynnyriä. Tynnyrin tilavuus oli noin 180 litraa. Osa viljasta meni myyntiin siemenviljaksi ja osa meni virkamiesten palkoiksi. Alueen köyhimmille viljaa jaettiin ilmaiseksi. Myös kreivin eteläisemmästä läänityksestä Ristiinassa sijaitsevasta Brahenlinnasta tuotiin viljaa. Siellä ei kato ollut yhtä paha. Samanlaisia järjestelyjä kreivi teki myös em. 1670-luvulla sattuneiden katovuosien aikaan.

Vuonna 1675 kreiviltä vilja-apua saivat nilsiäläinen Pekka Taskinen yhden tynnyrin verran, Wuotjärven hipanlahtelaiset Pekka Julkunen ja Matti Rissanen 24 kappaa eli noin 100 litraa. Akonveden asukkaista Juankoskelta Antti Hämäläinen sai viljaa 24 kappaa ja Antti Hätinen 18 kappaa. Läänintileistä näkyy, että vuonna 1670 Juankosken ja Nilsiän seuduilla pula oli paitsi ruokaviljasta niin myös siemenviljasta. Jälkimmäistä asiaa valitti muiden ohella seudun ylin virkamies vouti Johan Ivarsson Kauhanen, jolla oli talo Juankosken Akonveden Voudinsaaressa.

6. Taskisten sukua vuoden 1700 tienoilla

Vuoden 1690 henkikirjojen mukaan Pekka Taskisen talossa asui myös aikuinen poika Paavo. Torppariksi oli kirjattu Antti Pekanpoika Taskinen. Vuonna 1694 tilan isännyyden on ottanut poika Paavo osakkaanaan veli Antti. Nälkävuosien kuluessa veli Antti katoaa. Vuonna 1697 Paavon osakkaina tilalla ovat veljet Yrjö ja Tahvo. Vuosisadan lopussa Taskilaa isännöi kuitenkin Antti Taskinen.

Vuosina 1701 – 1705 tilan isäntä on edelleen Antti osakkaanaan veli Pekka. Jälkimmäisenä vuonna Yrjö Taskinen on tullut saman kylän toisen tilan osakkaaksi yhdessä Paavo Partasen kanssa. Vuonna 1709 Antti Taskinen on tilan isäntänä ja osakkaana veli Yrjö. Vuonna 1711 Paavo Taskisen 3/4 veromarkan arvoinen tila on veronmaksukyvytön eli autio. Seuraavana vuonna Paavon ja tämän pojan Antin tila Nilsiässä on edelleen autiona.

Isonvihan jälkeen vuonna 1722 Taskilan tilan isäntä on Antti Pekanpoika Taskinen ja sen osakkaana on Yrjö Taskinen. Yrjön veljenpoika on Pekka Taskinen. Vuonna 1723 Yrjö Taskinen saa haltuunsa Matti Ikosen aikaisemmin asuman tilan "Ikolanaution", mutta muuttaa asukkaaksi erääseen vanhaan torppaan, sillä Ikosen talo Kankaisen sillan eteläpuolella Iso-Kankaisen rannalla oli hyvin huonossa kunnossa. Taskisten tilan isäntänä on Juho Taskinen osakkaana Paavo Väänänen. Toista tilaa isännöi Yrjö Taskinen yhdessä veljenpoikansa Pekan kanssa. Seuraavina vuosina Taskilan isännäksi on kirjattu Pekka Taskinen. Yrjön poika Mikko muutti torppariksi Syvärin itärannalle Keyrittyyn.

7. Matti Ikosen perinnöstä

Yrjö Taskinen siis otti haltuunsa veronmaksukyvyttömän Matti Ikosen talon. Matin poika Matti Ikonen joutui vuonna 1701 akonveteläisen talonpojan Tahvo Hämäläisen sotilaaksi. Hän lienee jo Isonvihan aikaa kuollut. Isä Matti asui nähtävästi loisena Yrjön veljenpojan Pekan talossa, joka luultavasti sijaitsi Pajuniemen tyvessä.Tämä kovia aikoja kokenut ja keräämälläkin toimeentulonsa saanut mies kuoli vuoden 1727 tienoilla. Kuitenkin hän oli hankkinut jollain konstilla rahaakin, jota hän säilytti Taskisten aitassa.

Pekka Taskinen huolehti vuonna 1731 Kuopion käräjillä Ikosen perinnöistä. Taskisen mukaan Anna Tuovisen appi "swärfader" oli Matti Ikonen, joka oli kuollut noin kolme vuotta aikaisemmin hänen luonaan. Ikonen oli jättänyt jälkeensä noin 40 taalaria kuparirahassa käteistä. Tästä osa oli mennyt Ikosen hautauskuluihin hiukan yli 5 taalaria. Pappi ja ilmeisesti myös haudankaivaja olivat ottaneet palkkioiksi osan rahoista. Jällelle oli jäänyt reilu 34 taaleria. Oikeus päätti, että jäännössummasta Taskinen voi ottaa omat kulunsa asian hoidosta. Loput rahat Anna Tuovinen velvoitettiin antamaan tyttärelleen eli Ikosen pojan tyttärelle Anna Ikoselle. Ikosen poika oli siis avioitunut Nilsiään Maaningan Tuovilanlahdelta 1700 - luvun alkupuolella muuttaneiden joko Juho tai Antti Tuovisen tyttären kanssa.

8. Mikko Taskisen vaimon myötäjäiset

Mikko Taskinen oli ottanut emännekseen Marja Rissasen, joka oli kotoisin Siilinjärven Rissalasta eli nykyisen lentokentän läheltä Jälänjärven rannalta. Marjan isä oli varsin varakas Sigfrid Rissanen. Vuoden 1728 Kuopion käräjillä Mikko vaati apeltaan vaimonsa myötäjäisiä. Käräjät tukivat Mikon vaatimusta. Sigfrid Rissanen oli jo aikaisemmin antanut tyttärelleen 11 taalaria hopearahassa. Sen lisäksi Sigfrid sitoutui antamaan seuraavat myötäjäiset: yksi lypsylehmä, yksi hieho, kolme lammasta, rautapata, 5 kappaa suolaa, kaksi silkillä koristeltua myssyä ja turkin. Lisäksi ilmeisesti Marjan veljen piti vaadittaessa toimittaa sisarelleen kaksi tynnyriä viljaa, lukollisen ja kannellisen arkun, sarkaisen naisten asun "röijyn" ja 7 taalaria 16 äyriä hopearahassa. Rahan sijaan Marja voi saada niin sanotut "uutimet" eli sängynverhot. Myötäjäiset olivat kuninkaan 4. heinäkuuta vuonna 1695 antaman käräjäohjeen mukaiset. Naisten röyjyjä käytettiin vielä 1900 - luvun alussa ja ne olivat usein taidokkaasti valmistetut ja arvokkaat. Rautapata Kuopion pitäjän talonpojilla oli harvinaisuus, koska rautaruukkeja oli vain Etelä- Suomessa tai Ruotsissa. Niiden sijaan joka talosta löytyi yksi tai useampia kuparikattiloita. Juankosken ruukki alkoi valmistaa rautapatoja vasta 1750 - luvun alussa.

9. Taskisten talojen sijainnista

Missä Taskisten talot sijaitsivat? Vuoden 1750 vaiheilta löytyy maanmittari Frisiuksen piirtämä kartta Nilsiästä. Sen mukaan Taskisten toinen ja ilmeisesti samalla vanhin talo sijaitsi nykyisen Nilsiän kirjaston ohi Syvärin rantaan vievän tien varrella. Toinen ja uudempi luultavasti em. Yrjö Taskisen talo taas sijaitsi Pajuniemen tyvessä Syvärin rannan läheisyydessä. Yrjön asuma talo oli aikaisemmin ollut Nilsiän ruodun yhteisesti omistama sotilaantorppa. Nykyisellä Kermilän kankaalla tai Valkeiskylällä ei ollut kartan mukaan taloja.

10. syyskuuta vuonna 2012 / Pekka Pitkänen

Lähdekirjallisuus:
1. Kuopion, Liperin ja Pielisjärven voudintilit ja läänintilit
2. Vanhat Kuopion. Liperin ja Pielisjärven käräjäoikeuden pöytäkirjat
3. Salomies: Savon historia osa II:2
Tiedot ovat muun tutkimuksen "sivutuotetta".